Uudistuva korkeakoulutus 5.0 – mistä on kyse?

Kirjoittajat: Taru Konst & Minna Scheinin.

Koulutuksen muutostarpeet

Koulutus 4.0 (Education 4.0) on viime vuosina ollut suosittu aihe koulutuskeskusteluissa myös korkeakoulutuksen yhteydessä. Termillä viitataan siihen, miten koulutuksen on muututtava maailman muuttuessa.  Muutosta koulutukseen ja koulutuksen aiempaa aktiivisempaa roolia muutoksen suunnan ohjaajana edellyttävät useat tekijät globaalissa toimintaympäristössä ja niitä peräänkuuluttavat niin kansalliset kuin kansainväliset koulutuspoliittiset aloitteet ja kannanotot. Termillä koulutus 4.0 ei ole yksimielistä määritelmää tai eksaktia tieteellistä kuvausta, mutta yhtä kaikki sillä viitataan tiettyihin toimintaympäristön tekijöihin kuten globalisaatioon tai digitalisaatioon, jotka edellyttävät koulutuksen toimivan uusilla tavoilla, esimerkiksi ajasta tai paikasta riippumattomin ratkaisuin. Koulutus 4.0 korostaa usein myös koulutuksen ja työelämän läheisen yhteistyön tärkeyttä sekä uudenlaisen opettajuuden tarvetta painottaen tiedonjakamisen sijasta oppijan oppimisen ohjausta ja tukemista (Schwab 2016; Hussin 2018; World Economic Forum 2020).

Miksi koulutus 4.0 ei riitä

Koulutuksen 4.0 yhteydessä mainitaan hyvin harvoin kestävyyskriisiä tai ilmastonmuutosta, vaikka nämä saattavat olla suurimpia muutostekijöitä myös koulutuksessa. Digitalisaatio ja globalisaatio varmasti toimivat koulutuksen muutoksen ajureina, mutta kun mukaan liittyy ilmastokatastrofin uhka sekä tarve nykyistä kestävämmille sosiaalisille ja taloudellisille järjestelmille, tarvitaan suurempia muutoksia kuin mitä koulutus 4.0 edellyttää.

Koulutuspoliittisissa tavoitteissa mainitaan kyllä kestävä kehitys, mutta se ei näy korkeakoulutuksen toiminnassa ja arjessa. Tutkimukset osoittavat, että kestävä kehitys ei näyttäydy korkeakoulutuksessa joko ollenkaan (Alaniska 2017) tai se mainitaan lähinnä koulutuksen yleisissä tavoitteissa, mutta käytännön toiminnassa ja opetuksessa sitä ei ole havaittavissa (Carvalho ym. 2019; Friman 2019; Konst & Kairisto-Mertanen 2020a, 2020b).

YK:n jäsenmaiden sopima Kestävän kehityksen tavoiteohjelma (Agenda 2030) tähtää kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Yhtenä Agenda 2030:n toteuttamisen haasteena on osin etäisten tavoitteiden konkretisoiminen niin, että ihmiset löytävät kannustavia ja merkityksellisiä tapoja osallistua. Agenda 2030:n koulutukseen liittyvänä tavoitteena on varmistaa vuoteen 2030 mennessä, että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot (Suomen YK-liitto 2020). Tähän haasteeseen myös korkeakoulutuksen on aika reagoida voimakkaammin ja tuoda kestävä kehitys mukaan osaksi niin opintoja kuin korkeakoulujen jokapäiväistä toimintaa.

Termiä koulutus 5.0 on käytetty koulutuskeskusteluissa jonkin verran, mutta sen käyttö on moniselitteistä eikä sitä ole määritelty. Tässä artikkelissa kuvaamme miten koulutuksen 4.0 tärkeisiin tavoitteisiin tulisi yhdistää kestävä kehitys ja sen edellyttämä arvopohja sekä miten tässä voidaan edetä. Käytämme lähestymistavastamme nimitystä koulutus 5.0, koska koulutuksen kehittämisessä on edellytettävä uutta ajattelua kestävän tulevaisuuden mahdollistamiseksi.

Ajattelun muutos

Millaisia muutoksia kestävän kehityksen toteutus sitten korkeakoulutuksessa edellyttää? Ennen toiminnan muutosta tarvitaan ajattelun muutosta. Koulutuksen tulee tukea oppijan osaamisen ja ominaisuuksien kehittymistä sekä edistää arvopohjaa, joka mahdollistaa oppijan oman maailmankuvan rakentamista ja toimimista kestävän tulevaisuuden luomiseksi. Oppimisen sisältö auttaa ymmärtämään luonnon, yhteiskunnan ja talouden yhteyksiä ja pyrkii kehittämään ratkaisuja kestävään tulevaisuuteen. Opetussuunnitelman tehtävänä on organisoida oppimisen mahdollisuudet tähän.

Koulutusajattelussa voidaan edetä perinteisestä humanismin ajattelutavasta posthumanismin suuntaan: luonto tulee huomioida kaikissa toimissa, eikä ihmisellä ole oikeutta tuhota luontoa tai asettaa itseään sen yläpuolella (mm. Wolfe 2009). Meillä ei ole enää aikaa luottaa varhaiskasvatuksen tai peruskoulutuksen kehittävän asenteita ja ajattelutapoja ja varmistavan siten että seuraava sukupolvi on tietoisempi ja vastuullisempi päätöksenteossaan. Kansainvälisen ilmastopaneelin raportin (IPCC 2018) mukaan on toimittava nyt, ja siksi nykyiset korkeakouluopiskelijat —  lähitulevaisuuden toimijat ja päätöksentekijät yhteiskunnassamme — ovat avainasemassa, kun teemme päätöksiä tarvittavista muutoksista elintavoissamme.

Oppimisen tavoitteet ja tavat

Työelämän vaateet ohjaavat oppimisen tavoitteita korkeakoulutuksessa. Työelämän edellyttämä osaaminen on tärkeä tavoite koulutukselle, mutta se ei voi olla koulutuksen ainoa päämäärä; koulutuksen tulee pyrkiä tukemaan oppijoiden kasvua vastuullisiksi kansalaisiksi, jotka osaavat kriittisesti arvioida ja uudistaa omaa toimintaansa. Oppijan tahto ja kyky kyseenalaistaa asioita ja etsiä ratkaisuja perinteisten ajattelumallien ulkopuolelta ovat oppimisen tavoitteita uudistuvassa korkeakoulutuksessa.

Tämä edellyttää suuntaa kohti transformatiivista oppimista, ts.  kykyä nähdä asiat toisin, ”helikopterinäkökulmasta” tai holistisesti, hahmottaen lukuisia vaihtoehtoja ja uudistaen perusolettamuksia (Laininen 2018; Sterling 2010). Pedagogisissa ratkaisuissa tämä voi tarkoittaa päivittäisen toimijuuden vahvistamista: oppijat kyseenalaistavat olemassa olevia käytäntöjä, analysoivat niitä kriittisesti sekä mallintavat uudenlaisia toimintoja ja käytänteitä toimien yhteistyössä muiden kanssa.

Ominaisuuksien, kuten vastuullisuus, eettisyys tai uteliaisuus, kehittyminen edellyttää ekologisen kasvatusnäkökulman tuomista myös korkeakoulutukseen. Jotta ymmärrys ihmisten, luonnon, yhteiskunnan ja talouden yhteyksistä kehittyisi, tarvitaan oppimismenetelmien ja -ympäristöjen uudistamista. Keinoja ovat mm. aitojen ongelmien ratkaiseminen autenttisissa ympäristöissä, monialainen yhteistyö yli oppiainerajojen sekä dialogiset ja osallistavat oppimistilanteet (mm. Värri 2019).

Opetuksesta

Kun koulutusta uudistetaan, on keskiössä opettajien oppiminen. Jos opettajat eivät omaksu uudistuksia tai vastustavat niitä, uudistus epäonnistuu (Lonka 2018). Opettajat tarvitsevat tukea ja koulutusta, kun koulutusta pyritään ohjaamaan haluttuun suuntaan. Kuten muutosprosesseissa aina, tarvitaan muutoksen johtamista, jotta osallistujat itse havaitsevat tarpeen muutokselle ja syntyy tahto tehdä asioita toisin, uudistetulla tavalla. Tämä vaatii yleensä aikaa ja runsaasti keskustelua ja osallistamista. Korkeakoulutuksessa muutosprosessilla alkaa olla kiire, kuten aiemmin totesimme, ja keskustelun herättäminen muutostarpeesta ja lisäkoulutuksen järjestäminen opetushenkilöstölle on ensimmäisiä tarvittavia askelia kohti kestävän kehityksen integroimista opetuksen ja oppimisen arkeen.

Opetukseen liittyy läheisesti myös opetussuunnitelma, jolla on valtava potentiaali niin kasvatuksellisesti kuin käsitteellisesti, välittämällä arvoja, asenteita ja ajattelutapoja. Lähtökohtana on, että niin opiskelija, opettaja kuin muu korkeakoulun henkilöstö ymmärtää kestävyyskriisin ja ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia ja niiden välisiä riippuvuussuhteita, tunnistaa ilmastonmuutoksessa myös mahdollisuuksia ja tiedostaa pystyvänsä vaikuttamaan kestävän tulevaisuuden luomiseen omalla ja yhteisellä toiminnallaan. Opetussuunnitelman tavoitteisiin voidaan kuvata tällöin esimerkiksi erään korkeakoulun tavoin, että valmistuvalla opiskelijalla on työelämässä tarvittavan osaamisen lisäksi kyky kriittiseen ajatteluun, edellytykset hyvään elämään sekä tiedot, taidot ja asenteet osallistua kestävän tulevaisuuden luomiseen.

Opetussuunnitelmaan voidaan sisällyttää perustiedot kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta integroimalla ne opintoihin ja/tai tarjoamalla erillisiä aiheen opintoja. Vaikuttavuuden takia tämä olisi syytä tehdä kaikilla koulutusaloilla. Tutkimukset osoittavat tiedon luovan perustan paitsi ilmastoymmärrykselle, myös ilmastovastuulle. Kasvava ymmärrys ilmastonmuutoksesta kannustaa ilmastotekoihin ja vahvistaa halua toimia ilmaston hyväksi (Vaasan yliopisto 2019).

Keskustelua

Tutkimusten mukaan korkeakoulutus Suomessa ei ole vielä uudistanut toimintojaan tarvittavissa määrin edistääkseen kestävää kehitystä. Uudistuksia tarvitaan, mutta on hyvä muistaa, että koulutus ei uudistu vain opetusta ja oppimista muuttamalla. Todellisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää muutoksia myös korkeakoulujen rakenteissa, prosesseissa ja toimintatavoissa. Tarvitaan strategista päätöksentekoa, johdon sitoutumista sekä käytännön tekoja arjessa kestävän tulevaisuuden edistämiseksi.

Muutokseen tarvitaan aina myös ajattelutavan muutosta ja kykyä nähdä asioita uudella tavalla, jotta toimintatapoja pystytään kehittämään. Siksi muutoksen hallinta ja sen johtaminen ovat tärkeässä roolissa. Koulutusorganisaatioissa muutosten edellytyksenä on opettajien uudistuva ajattelu ja työkaluina muutoksessa toimivat myös opetussuunnitelmat, jotka antavat viitekehystä uudistumisen tiellä.

Mielestämme koulutuskeskustelussa on aika siirtyä eteenpäin kohti koulutusta 5.0, joka liittäisi koulutuksen 4.0 tärkeät tavoitteet kestävään viitekehykseen ja arvopohjaan. Koulutusta ja maailmaa eivät muuta käsitteet vaan toiminta, mutta toimintaa ohjaamaan tarvitaan uudistunut ajattelu koulutuksesta. Kestävä tulevaisuus edellyttää nopeaa muutosta korkeakoulutuksessa niin ajattelumalleissa kuin käytännön toiminnassa.

Kirjoittajat

Taru Konst, FT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, taru.konst(at)turkuamk.fi

Minna Scheinin,  FL, MA(ODE), koulutuksen kehittämisen päällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, minna.scheinin(at)turkuamk.fi


Alaniska, H. (2017). Mitä kuuluu korkeakoulujen pedagogiikalle? Tuloksia KOPE-hankkeen vierailuista. OAMK blogit 30.11.2017. https://blogi.oamk.fi/2017/11/30/2903/ 1.3.2020

Carvalho, C., Friman, M. & Mahlamäki-Kultanen, S. (2019). Pedagogy in Finnish Higher Education: A case example of Häme University of Applied Sciences. Revista Prâksis | Novo Hamburgo | a. 16 | n. 3 | set./dez. 2019.

Friman, M. (2019). Higher education responding to national/European challenges – case of UAS. Presentation in Pedaforum 2019, Helsinki University.

Hussin, A. A. (2018). Education 4.0 Made Simple: Ideas For Teaching. International Journal of Education and Literacy Studies 6(3):92. July 2018.

IPCC (2018). Global warming of 1,5 dgrs. http://www.ipcc.ch/sr15/ 26.10.2019

Konst, T. & Kairisto-Mertanen, L. (2020a). Developing Innovation Pedagogy Approach. On the Horizon, 29.1.2020. http://dx.doi.org/10.1108/OTH-08-2019-0060

Konst, T. & Kairisto-Mertanen, L. (2020b, in print). Redesigning education – Visions and Practices. Turku: Turku University of Applied Sciences.

Laininen, E. (2018) Transforming Our Worldview Towards a Sustainable Future. Sustainability, Human Well-Being & The Future of Education, pp. 161–200. Helsinki: Sitra.

Lonka, K. (2018). Phenomenal learning from Finland. Keuruu: Otava.

Schwab, K. (2016). The Fourth Industrial Revolution: What it means, how to respond. World Economic Forum, 14 January. https://www.weforum.org/agenda/2016/01/the-fourth-industrial-revolution-what-it-means-and-how-to-respond 12.1.2020

Sterling, S. (2010) Transformative Learning and Sustainability. Learning and Teaching in Higher Education, Issue 5, pp. 17–33. http://dl.icdst.org/pdfs/files/0cd7b8bdb08951af53e5927e86938977.pdf 12.2.2019

Suomen YK-liitto. (2020). Kestävä kehitys. https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestava-kehitys 15.4.2020

Vaasan yliopisto. (2019). Ilmassa ristivetoa – löytyykö yhteinen ymmärrys? -tutkimushanke. https://www.univaasa.fi/fi/research/projects/ilmassaristivetoa/ 31.10.2019

Värri, V.-M. (2019). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Wolfe, C. (2009). What is Posthumanism? Minneapolis, Minnesota: University of Minnesota Press.

World Economic Forum (2020). Education 4.0. https://www.weforum.org/projects/learning-4-0 2.2.2020

Osaavatko ammattikorkeakoulut viestiä ilmastoteoistaan?

Kirjoittaja: Juuso Puurula.

Ilmastonmuutoskeskustelusta on tullut arkipäivää niin Suomessa kuin maailmalla. Keskustelun innoittamina (tai pakottamina) erityyppiset organisaatiot ovat ottaneet ilmastoasiat agendalleen ja yhä useampi toimija julistaa olevansa hiilineutraali vuoteen x mennessä. Yliopistot ovat Suomessa tehneet jo useiden vuosien ajan tavoitteellista ilmastotyötä, mistä todistaa vaikkapa kestävyystieteiden instituutti HELSUS, joka toimii Helsingin yliopiston yhteydessä tai Aalto yliopiston Sustainability Hub (Helsingin yliopisto, n.d.; Aalto-yliopisto, n.d.). Mutta mitä ammattikorkeakoulut ovat tehneet ilmaston saralla?

Kynttilä vakan alla?

Tutkin opinnäytetyössäni (Puurula, 2020) suomalaisten ja pohjoismaisten korkeakoulujen toimia niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Tutkimuksen yhteydessä havaitsin, kuinka eri tavalla korkeakoulut viestivät omista ilmasto- tai kestävän kehityksen toimistaan. Tai lähinnä havaitsin, kuinka yliopistot viestivät omasta kestävyydestään hyvin aktiivisesti, mutta kuinka ammattikorkeakouluista julkista tietoa oli erittäin vähän saatavilla.

Tästä viestinnällisestä epäsuhdasta voisi päätellä, että ammattikorkeakouluissa ei tehdä yhtä aktiivista työtä kestävän kehityksen, kiertotalouden tai ilmastonmuutoksen ehkäisemisen eteen kuin yliopistoissa. Todellisuudessa tilanne ei ole tämä. Myös ammattikorkeakoulut tekevät aktiivista työtä edellä mainituilla osa-alueilla, mistä todistavat esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun hiilineutraaliustavoite vuodelle 2029 tai Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelma (Kääriä & Castrén-Harju, 2019; Friman, Salminen & Salonen, 2020). Työ ei vain ole tarpeeksi näkyvää.

Opinnäytteessäni vertailin yhteensä 20 pohjoismaista korkeakoulua, joista seitsemän oli suomalaisia yliopistoja. Näistä kuudella oli omat kestävän kehityksen internet-sivunsa, jotka toimivat niiden pääviestintäkanavina yliopistojen kestävyydestä. Vastuullisuusraportit, sitoumukset ja kestävyyttä edistävät toimet olivat kaikki helposti löydettävissä näiltä sivuilta. Yhdelläkään ammattikorkeakoululla ei ole vastaavia kokoavia kestävän kehityksen sivuja. Ja tämä on ongelma.

Miksi viestiminen on tärkeää?

Ensinnäkin ongelmaksi muodostuu epätietoisuus. Kun ammattikorkeakoulujen kestävyydestä ei löydy tietoa, tiedon etsijä jää siihen käsitykseen, että kestävyys ei ole ammattikorkeakoulujen prioriteettilistan kärjessä. Tällöin jää helposti käsitykseen, että ammattikorkeakoulut eivät koe kestävyyttä tai ilmastonmuutosta tärkeiksi tai niitä koskettaviksi teemoiksi. Kuitenkin jo vuonna 2008 tilatussa Valtioneuvoston selvityksessä todetaan, että suomalaiset tiedostavat ilmastonmuutoksen uhan, mutta toimintaan heitä motivoi eri toimijoiden ”ilmastojohtajuus” ja esimerkki (Kuittinen, Neuvonen, Mokka, Riala & Sivonen, 2008). Voisiko ammattikorkeakoulujen aktiivisesti harjoittama ilmastoviestintä siis kannustaa korkeakoulujen opiskelijoita ja henkilökuntaa kestävämpään elämäntapaan?

Toisena ongelmaksi muodostuu vaikuttavuus tai lähinnä sen puute. Jos ammattikorkeakoulujen sidosryhmissä ei olla tietoisia, millaista kestävään kehitykseen tai ilmastonmuutokseen liittyvää työtä korkeakouluissa tehdään, ei sidosryhmäyhteistyötä voida hyödyntää täydellisesti. Jos yrityksellä on halua tehdä yhteistyötä esimerkiksi ilmastoon liittyvissä kysymyksissä korkeakoulun kanssa, mutta se ei tiedä kehen ottaa yhteyttä, kuinka yhteistyö lähtee rakentumaan. Crazy townin tuottamassa selvityksessä havaittiin, että 80 % ammattikorkeakoulujen tekemästä yritysyhteistyöstä on aktiivisen henkilöstön varassa, joita on vain 15–20 % kaikesta korkeakoulujen henkilöstöstä (Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman, 2018). Kokoamalla kestävyyteen liittyvän informaation yhteen paikkaan ja tuottamalla sitä aktiivisesti, voidaan pyrkiä ehkäisemään tätä henkilöriippuvuutta, joka vaivaa sidosryhmäyhteistyötä.

Kolmanneksi Milttonin tuottaman vastuullisuustutkimuksen (2017) mukaan 67,8 % suomalaisista piti vastuullisuutta tärkeänä tai erittäin tärkeänä kriteerinä kulutuksessa vuonna 2017. Vuonna 2015 vastaava luku oli 52,9 % eli nousua oli noin 15 % kahden vuoden aikana. Tänään, vuonna 2020, vastaava luku voi olla vielä suurempi. Mutta mitä väliä tällä on? Vastuullisuus on nouseva kuluttajatrendi ja se heijastuu laajemminkin yhteiskuntaan. Lähitulevaisuudessa, kun korkeakoulut joutuvat kilpailemaan opiskelijoista, vastuullisuus voi korostua myös korkeakoulun valinnassa. Jos tradenomiksi voi opiskella melkein missä vain, valitsisinko mieluummin sellaisen koulun, joka on satsannut vastuullisuuteen? Johdonmukaisella viestinnällä korkeakoulu voi vaikuttaa myös imagoonsa eli siihen, kuinka vastuullisena tai kestävänä se nähdään mahdollisten hakijoiden tai sidosryhmien keskuudessa.

Kun vastuullisuus on jatkuvasti kasvava kuluttajatrendi, yhteiskunta kuuluttaa ilmastotekojen perään ja yliopistot julistavat omaa ilmastoerinomaisuuttaan, mitä ammattikorkeakoulut tekevät? Ottavatko ne aktiivisen viestijän roolin ja kertovat rohkeasti tekemästään tutkimuksesta ja koulutuksesta kestävän kehityksen saralla? Vai jääkö niiden tekemä työ unohduksiin, pölyttymään mappiin ö? Valinnan paikka on nyt.

Kirjoittaja

Juuso Puurula, Opiskelija, Kestävän kehityksen koulutusohjelma, Hämeen ammattikorkeakoulu, juuso.puurula(at)hamk.fi


Aalto-yliopisto. (n.d.) Aalto Sustainability Hub. Haettu 2.4. osoitteesta https://www.aalto.fi/fi/kestava-kehitys/aalto-sustainability-hub

Friman, M., Salminen, J. & Salonen, T. (2020). HAMKin kestävän kehityksen ohjelmaa laatii koko korkeakouluyhteisö. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://blog.hamk.fi/kuulumisia-hamkista/hamkin-kestavan-kehityksen-ohjelmaa-laatii-koko-korkeakouluyhteiso/

Helsingin yliopisto. (n.d.). HELSUS. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://www.helsinki.fi/fi/helsus-kestavyystieteen-instituutti

Jääskö, P., Korpela, M., Laaksonen, M., Pienonen, T., Davey, T. & Meerman, A. (2018). KORKEAKOULUJEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖN TILANNEKUVA. Haettu 22.4.2020 osoitteesta https://www.crazytown.fi/wp-content/uploads/2019/02/UBC-Finland-FINAL-010219.pdf?utm_source=ActiveCampaign&utm_medium=email&utm_content=Korkeakoulujen+ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4yhteisty%C3%B6n+tilannekuva+%28UBC+Finland%29+on+nyt+julkaistu+-+lataa+raportti%21&utm_campaign=Crazy+Consultingin+uutiskirje%2C+helmikuu+2019

Kuittinen, O., Neuvonen, A., Mokka, R., Riala, M. & Sivonen, R. (2008). Ilmastoasenteiden muutos ja muuttajat. Haettu 22.4.2020 osoitteesta https://vnk.fi/documents/10616/622954/J0908_Ilmastoasenteiden+muutos+ja+muuttajat.pdf/e6a1768a-f8bc-43b9-ad35-5f84f8dcac6c/J0908_Ilmastoasenteiden+muutos+ja+muuttajat.pdf?version=1.0

Kääriä, J. & Castrén-Harju, K. (2019). Mitä vastuullisuus tarkoittaa Turun ammattikorkeakoulussa? Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://talk.turkuamk.fi/kiertotalous/mita-vastuullisuus-tarkoittaa-turun-ammattikorkeakoulussa/

Miltton. (2017). Milttonin vastuullisuustutkimus 2017. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://www.miltton.fi/wp-content/uploads/2017/05/Miltton_vastuullisuustutkimus_2017_yhteenvetoraportti2.pdf

Puurula, J. (2020). Korkeakoulu kohti hiilineutraaliutta – Case Hämeen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Kestävä kehitys. Hämeen ammattikorkeakoulu. Haettu 3.4.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004034407

Korona vähentää ammattikorkeakoulujen päästöjä

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho & Liisa Routaharju.

Koronavirus on tuonut huomattavia muutoksia ammattikorkeakoulujen arkeen, kun niissä on muiden oppilaitosten tavoin siirrytty etäopetukseen ja -töihin. Arki sujuu digitaalisesti, jotta opiskelijat pääsevät etenemään opinnoissaan. Monet rutiinit, kuten työmatkat, tulostus tai fyysiset tapaamiset ovat vähentyneet merkittävästi. Tällä on ollut väistämätön vaikutus myös ammattikorkeakoulujen ekologiseen jalanjälkeen.

Tulostukset ja ajokilometrit vähenivät

Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on vaikuttanut esimerkiksi SeAMKin ja Xamkin toimintaan kuluneiden viikkojen aikana. Molemmat ammattikorkeakoulut ovat siirtyneet etäopetukseen ja -työskentelyyn hämmästyttävän nopeasti. Henkilökunta on sopeutunut tilanteeseen kiitettävästi, vaikka tilanne on uusi.

Päästöjen vähenemisestä on dataa. SeAMKissa henkilökunnan ajokilometrikorvaukset ovat laskeneet huomattavasti. Kun verrataan vuoden 2020 tammi-maaliskuuta viime vuoden vastaavaan aikaan, havaittiin n. 25 % väheneminen korvattujen ajokilometrien määrässä. Xamkissa työmatkojen perumista suositeltiin jo maaliskuun alkupuolella, ja moni matka jäi tekemättä.

Vastaavasti tulostusmäärät laskivat huomattavasti aiempiin kuukausiin verrattuna (Kuvio 1). Vain kaikkein tärkein tulostus on ollut sallittua. Esimerkiksi SeAMKissa kampus on kiinni toukokuun loppuun asti, ja työpisteelle saa mennä vain esimiesten luvalla. Xamkin kampukset ovat suljettuina opiskelijoilta.

Kuvio 1. Tulostusmäärän väheneminen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa koronaviruksen takia maaliskuussa 2020. Etäopetukseen siirryttiin 18.3.2020.
Kuvio 1. Tulostusmäärän väheneminen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa koronaviruksen takia maaliskuussa 2020. Etäopetukseen siirryttiin 18.3.2020.

Miten näin suuri muutos saatiin aikaiseksi näin nopeasti?

Kokemuksia koronasta voi peilata laajemmassa perspektiivissä. Tilanne on ammattikorkeakouluille pohdinnan paikka siitä, mikä saa meidät muuttamaan toimintatapojamme ja miksi osa yleisistä muutoksista tapahtuu hitaasti ja osa nopeasti. Näitä kysymyksiä tarvitaan, kun haetaan vastauksia esimerkiksi ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen toimenpiteiden toteuttamiseen. Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ohjelmia päivitetään mm. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeen (OKM) ja Arenen yhteistyöllä.

Tilanteesta voi päätellä ainakin sen, että ympäristöongelmat nähdään usein toissijaisina ongelmina, jotka eivät muuta tapojamme hetkessä. Maapallon ekologinen kriisi on vakava, mutta romahtaminen ei tapahdu yhdessä viikossa. Koronakriisistä poiketen uhkakuvat eivät konkretisoidu henkilökohtaiseksi kuolemanpeloksi ja tämä hidastaa ympäristötoimia. Koronan kaltainen vakava terveysuhka saa meidät toimimaan nopeasti ja lähes poikkeuksetta toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset ollaan valmiita hyväksymään. Myös hallituksen vahva viesti ja valmiuslaki ajoivat nopeisiin toimiin.

Korona on aiheuttanut yhteiskunnallisen shokin ja monet toimintatavat ovat muuttuneet ammattikorkeakouluissa. On mielenkiintoista nähdä, jääkö osa nyt kehittyneistä toimintatavoista pysyviksi. Esimerkiksi jo maaliskuussa sanomalehti Bloomberg arvioi, että korona saattaa muuttaa yhteiskunnan toimintatapoja ympäristöystävällisiksi, kun haetaan uutta taloudellista kasvua. Lehdessä arvioitiin, että taloudellisessa toipumisessa tulisi huomioida Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (Bloomberg 2020).

Vihreän ohjelman tavoitteet ovat kuitenkin vaarassa, kun kaikki mahdollinen tuki voidaan joutua ohjaamaan koronakriisiin. Emme tällä hetkellä tiedä, milloin kriisi on ohi ja kuinka vakavat taloudelliset seuraukset sillä ovat.  Kun hätä kohdistuu ihmisten henkilökohtaiseen toimeentuloon, ekologisesta kestävyydestä tulee toissijaista.

Pitäisikö valtion puuttua voimakkaammin ympäristötekojen toteuttamiseen? Esimerkiksi Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen arvioi maaliskuun lopussa Ylellä, että myös ilmastonmuutos voi aiheuttaa koronan kaltaisia nopeita kriisejä tulevaisuudessa (Yle 29.3.2020). Ajatus voi tukea valtion voimakkaampaa puuttumista myös ympäristöongelmien ratkaisuun. Esimerkiksi tänä vuonna perustettu Arenen Kestävyys ja vastuullisuus -työryhmä voi saada aikaan paremmin ylhäältä päin johdettuja ympäristötoimia ammattikorkeakouluissa.

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho, FT, TKI-asiantuntija, SeAMK, kari.laasasenaho(at)seamk.fi

Liisa Routaharju, insinööri (yamk), lehtori, Xamk, liisa.routaharju(at)xamk.fi


Bloomberg. (2020). Recovery in EU Should Be In Tune With Green Deal (24.3.2020). Haettu 26.3.2020 osoitteesta: https://www.bloomberg.com/news/articles/2020-03-24/recovery-in-eu-should-be-in-tune-with-green-deal-official-says

Yle (29.3.2020). Päästöt laskevat nyt rytinällä, mutta onko koronavirus hyvä uutinen ilmastonmuutoksen kannalta? Päinvastoin, sanoo tutkija: “Tämä on pelottava oppitunti”. Haettu 30.3.2020 osoitteesta: https://yle.fi/uutiset/3-11279055