Tekoälyn ja Flash Fiction-menetelmän soveltaminen yhteisöllisessä oppimisessa – aiheena ilmastonmuutoksen terveysvaikutukset

Korkeakouluopettajien tulisi aktiivisesti hyödyntää ja kehittää tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia osana opetustaan. Tekoäly on keskeinen aikamme työkalu, jonka monipuolinen käyttö koulutuksessa edistää opiskelijoiden vastuullista, eettistä ja turvallista tekoälyosaamista tulevassa työelämässä.

Tekoälytyökalut voivat vahvistaa yhteisöllistä oppimista esimerkiksi, kun mahdollistetaan vertaistuki, lisätään opiskelijan ja oppimissisällön välistä vuorovaikutusta sekä tuetaan yhteistyöhön perustuvaa oppimista (Msambwa & Wen 2025). Jos tekoälyä hyödynnetään opetuksessa, se voi myös lisätä opiskelijoiden kokemusta sosiaalisesta läsnäolosta ja vahvistaa heidän emotionaalista sitoutumistaan oppimisprosessiin (Kovari 2025).

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston (ARENE 2024) suositusten mukaan korkeakoulujen tulee tarjota henkilöstölleen tasapuoliset mahdollisuudet tekoälytyökalujen käyttöön sekä varmistaa henkilöstön riittävä tekoälyosaaminen. Yksittäinen opettaja tekee kuitenkin itsenäisesti päätöksen, miten hän hyödyntää tekoälyä opetuksessaan pedagogisen autonomiansa mukaisesti. Tämän vuoksi koulutusorganisaation ja pedagogisen yhteisön rooli on erityisen tärkeä, kun herätetään innostusta, tuetaan osaamista ja ideoidaan uusia mahdollisuuksia.

Esimerkki innovatiivisesta teknologia-avusteisesta pedagogiikasta

Flash fiction on kirjoittamisen menetelmä, jonka tavoitteena on tuottaa lyhyt, tiivis tarina tietystä aiheesta – yleensä noin 100–1000 sanan mittainen. Tarinalle on ominaista tiivistetty juoni, tunnelma tai oivallus, jota tukevat nopea rytmi ja etenevä kerronta (Aldama 2014). Flash fiction -kirjoittamista voidaan hyödyntää opetuksessa, mikä edistää luovan kirjoittamisen taitoja, kaikkea ei tarvitse ilmaista tieteellisin keinoin.

Hyödynsimme kevättalvella 2025 flash fiction -menetelmää ja tekoälyä yhteisöllisissä työpajoissa, joissa käsiteltiin ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia . Työpajat järjestettiin Karelia-ammattikorkeakoulun kansainvälisyysviikolla, ja niihin osallistui korkeakoulujen monialaista henkilöstöä ja opiskelijoita yhdeksästä eri maasta. Lisäksi kaksi vastaavaa työpajaa toteutettiin sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille Sambiassa.

Työpajat liittyivät kansainväliseen chAnGe-hankkeeseen (Climate change and healthy AgeinG: co-creating E-learning for resilience and adaptation), jossa kehitetään ilmastonmuutokseen ja ikääntymiseen liittyviä opintokokonaisuuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille (chAnGE 2025).

Työpajojen tavoitteena oli herättää osallistujat pohtimaan omaa elinympäristöään ja tulevaisuuttaan, kun ilmastonmuutos etenee, sekä innostaa heitä ideoimaan ratkaisuja, miten sitä hillitään ja siihen sopeudutaan. Tulevaisuuden ajankohdaksi määriteltiin vuosi 2035, jolloin maapallon arvioidaan saavuttavan kriittisen +1,5 °C:n lämpenemispisteen (IPCC 2023).

Osallistujat työskentelivät 3–4 hengen ryhmissä. Työpajojen aikana seinälle heijastettiin tekoälyllä (Adobe Express) luotuja kuvia, joiden tarkoituksena oli inspiroida osallistujia visioimaan tulevaisuutta ja kuvaamaan omaa ympäristöään (Kuva 1). Kuvat oli tuotettu Valtioneuvoston selonteon kansallisesta ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelmasta vuoteen 2030 (2023) esitettyjen keskeisten tulevaisuuden muutosten, riskien ja haavoittuvuuksien pohjalta.

Ryhmät työskentelivät Padlet-alustalla, jossa heille oli luotu valmiit tukikysymykset kahden pääteeman alle:

Imagine the future in the year 2035

• Consider how the future scenarios influence health, society, technology, nature, or human life in 2035?
• What is life like under the effects of climate change?
• How have extreme weather, pollution, or new diseases affected human health?
• How do people and communities adapt?

Envision your ”Perfect World” or your ”Dream” of how these climate challenges have been addressed

• What kind of solutions have we found for climate change adaptation?
• What unique technologies or health innovations exist?

Tehtävänannossa ja työskentelyn ohjeistuksessa painotettiin myönteistä ja ratkaisukeskeistä lähestymistapaa aiheen käsittelyyn. Ryhmät kirjasivat ajatuksiaan ja pohdintojaan tukikysymysten alle ryhmiteltyinä. Työskentelyyn varattiin yhteensä noin 30 minuuttia.

Ryhmätyöskentelyn jälkeen tuotetut aineistot siirrettiin tekoälysovellukseen (ChatGPT 4), joka muodosti niistä flash fiction -tarinan. Tekoälylle annettiin tehtävänannon teemoihin ja tukikysymyksiin perustuva prompti, jonka pohjalta tarina syntyi. Lopuksi tekoälyn tuottama tarina kuunneltiin yhdessä lukutoiminnon avulla.

Tätä artikkelia varten olemme yhdistäneet kolmen työpajan tuottamat flash fiction -tarinat lyhyeksi esimerkkitarinaksi tekoälysovellus ChatGPT 5:n avulla.

After the Turning Point

By 2035, Earth had changed. The storms came—heatwaves, floods, unbreathable air, and unfamiliar diseases. Crops failed. Cities sank beneath rising seas.

But humanity adapted.

Solar panels lit rebuilt cities. Air towers filtered pollution. Forests returned. Sea walls stood strong. Clean energy powered homes, hospitals, and hope.

Communities moved into shared, self-sustaining structures. Rooftops grew food. Water was recycled. AI supported healthcare. Education focused on resilience and sustainability.

The crisis had fractured the world—but also forged a new one.
Now, skies slowly cleared. Wildlife returned. People breathed easier, together.

The scars remained, but so did the will to heal. And rebuild.

Ilmastotunnetilojen reflektio

Flash fiction -osioissa heräsi usein monenlaisia ilmastonmuutokseen liittyviä tunnetiloja, joita käsiteltiin työpajoissa Climate Emotions Wheel -työkalun avulla. Sillä aikaa, kun ChatGPT muodosti flash fiction -tarinaa, osallistujille heijastettiin seinälle Climate Emotions Wheel (Kuva 2). Työkalun avulla voidaan tunnistaa, tiedostaa ja käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita. (Climate Mental Health Network 2025.)

Osallistujat jakoivat valitsemiaan tunnetiloja Mentimeter-alustalla, ja osassa työpajoista ne kirjattiin myös luokkahuoneen taululle. Esiin tuoduista tunteista käytiin lopuksi lyhyt yhteinen keskustelu.

Osallistujat kokivat menetelmät mielenkiintoisiksi ja yhteisöllisiksi

Työpajoihin osallistuneilta kerättiin palautetta sekä sähköisesti että suullisesti paikan päällä. Työpaja ja siinä käytetyt menetelmät koettiin mielenkiintoisiksi ja yhteisöllisyyttä tukeviksi. Palaute vahvisti käsitystämme siitä, että valitut pedagogiset ja teknologiset ratkaisut soveltuivat hyvin aiheen käsittelyyn. Yhteisöllinen työskentely mahdollisti aiheen tarkastelun kulttuurisista ja maantieteellisistä eroista riippumatta, ja se auttoi osallistujia tunnistamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia omassa ympäristössään sekä jakamaan ratkaisuja globaalista näkökulmasta.

Ilmastonmuutoksen ja sen terveysvaikutusten ymmärtäminen sekä niihin liittyvä osaaminen ovat terveydenhuollossa välttämättömiä. Arvioiden mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa vuosien 2030 ja 2050 välillä noin 250 000 ylimääräistä kuolemaa vuosittain. Terveyteen kohdistuvien suorien vahinkojen kustannusten ennustetaan nousevan 2–4 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuodessa vuoteen 2030 mennessä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat alueet, joilla terveydenhuollon infrastruktuuri on heikko – pääasiassa kehittyvissä maissa (WHO 2025).

Globaalin kriisin hallitseminen ja siihen sopeutuminen edellyttävät yhteistä keskustelua, tiedon jakamista ja ratkaisujen kehittämistä. Korkeakoulutuksella on tässä keskeinen rooli sekä sisällöllisen että pedagogisen asiantuntijuuden tarjoajana.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS