Social, Mental and Body – More together

Kirjoittajat: Marjo Keckman, Tiina Mikkonen-Ojala, Mari Törne.

SAMKin hyvinvoinnin osaamisalueella kiinnitettiin vuonna 2012 huomiota nuorten ja nuorten aikuisten yhä lisääntyviin jaksamisen ja elämänhallinnan haasteisiin. Mietittiin, miten nuorten pahoinvointia voidaan vähentää kehotietoisuutta ja hyvinvointi- ja terveystaitoja edistämällä. Lähitulevaisuudessa tarvitaan uusia menetelmiä, jotka lisäävät alan ammattilaisten valmiuksia asiakkaiden hyvinvointiohjaukseen.

Mikä fiilis AMK opiskelijoilla?

AMK-opiskelijoiden odotetaan pystyvän suoriutumaan entistä monimuotoisemmasta ja itsenäisemmästä opiskelusta ja ottamaan vastuu oman osaamisensa kehittämisestä opiskelun aikana. Suurin osa opiskelijoista selviääkin haasteista hyvin ja kokee terveytensä hyväksi.

Psyykkiset ongelmat ovat kuitenkin lisääntyneet. Vuoden 2016 korkeakouluopiskelijoiden terveyskyselystä selviää, että 30%:lla vastaajista oli psyykkisiä ongelmia, joista esimerkkeinä ovat jatkuvan ylirasituksen kokeminen ja itsensä kokeminen onnettomaksi ja masentuneeksi. Suurentunut opiskelu-uupumusriski oli jo 11,5%:lla ja yksinäisyyttä koki 4-10%. Opiskelijoista 33 % koki runsaasti stressiä. Esiintyminen ja vaikeus saada otetta opiskelusta olivat yleisimmät stressin aiheuttajat. (Kunttu & Pesonen 2013; Kunttu, Pesonen & Saari 2017)

Miten voidaan tukea

Opiskelijat kaipaavat apua ja tukea stressin- ja ajanhallintaan. Vuoden 2016 terveyskyselyn mukaan stressinhallintaan toivoi apua 25% ja ajanhallintaan lähes 20% vastaajista. Nämä luvut ovat nousseet noin 5 % vuoden 2012 terveyskyselystä. Opiskelijoista 15-16 % toivoi apua jännittämiseen ja ihmissuhde- /itsetunto-ongelmiin vuonna 2016. Opiskelijat kokevat ihmissuhteilla olevan suurta merkitystä opiskeluhyvinvoinnissa, esim. opintoihin sitoutumisessa ja opintojen etenemisessä.  (Kunttu & Pesonen 2013; Kunttu, Pesonen & Saari 2017)

Samaan aikaan mietitään sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisten käyttämien ohjausmenetelmien vaikuttavuutta ja kuinka saadaan käytänteet yhtenäisiksi. Miten saadaan yksilö ja ryhmämuotoista tukea ja ohjausta varhaisemmassa vaiheessa ja tehokkaammin? (Pelkonen ym. 2013.)

Näihin tarpeisiin vastaamiseksi kehitettiin SomeBody®-menetelmä, jossa yhdistyvät kehonlukutaito, tunne- ja sosiaaliset taidot. SomeBody®-menetelmässä painottuu kehotietoisuus- ja tietoisuustaitojen lisäksi yksilön suhde ympärillä oleviin muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. (Gyllensten 2010, Vaininen & Keckman 2016.) SomeBody-ryhmissä osallistujat pohtivat kehossa tapahtuvaa liikettä tai liikkumattomuutta, minäkäsitystä, tunteita ja sosiaalisia taitoja tutuissa ja/tai vieraammissa ympäristöissä.  Menetelmän taustalla on yhdistetty teoriatietoa neurofysiologiasta ja vuorovaikutteisesta neurobiologiasta, psykofyysisestä fysioterapiasta sekä dialogisuuden ja psykososiaalisen vuorovaikutuksellisen ohjaus- ja sosiaalityön menetelmistä.

SomeBody®-menetelmä antaa kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille valmiuksia vastata yhä haastavampiin ja kokonaisvaltaisempiin asiakkaiden tarpeisiin.  SomeBody®-menetelmän kehittämiseen saatiin THL:n terveyden edistämisen määräraha vuosille 2015-2017. Hankkeen aikana menetelmää kehitetään ja sovelletaan erilaisiin lasten ja nuorten toimintaympäristöihin sekä kehitetään SomeBody-koulutusta. SAMKissa kohderyhmänä ovat ammattikorkeakouluopiskelijat. Tavoitteena on tukea opiskelijoiden valmiuksia ymmärtää oman kehon ja mielen reagointeja erilaisissa tilanteissa. Toisena tavoitteena on kouluttaa tulevia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia SomeBody®-menetelmään.

SomeBody® opiskelijoiden hyvinvoinnin tukena

SAMKin opiskelijoille toteutettiin seitsemän SomeBody®-ryhmää.  Ryhmien ohjaajina toimivat työpareina SomeBody-koulutuksen saaneita hyvinvointialan opettajia ja opiskelijoilta. Ryhmät kokoontuivat 5-10 kertaa kerran viikossa 1½ tuntia kerrallaan SAMKin eri kampuksilla. Mukana oli suomalaisia ja ulkomaisia tekniikan, liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan sekä kuvataiteen opiskelijoita ryhmäkoon ollessa 3-7 osallistujaa.  SomeBody-ryhmään osallistuneet opiskelijat toivoivat saavansa keinoja esiintymisjännityksen työstämiseen, stressin hallintaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Opiskelijat kertoivat asioihin tarttumisen vaikeuksista ja yksinäisyydestä.

SomeBody -toimintaa arvioitiin SomeBody®-mittarilla ja Fiilismittarilla (Kuusisto 2016).  SomeBody®–mittarilla selvitettiin ryhmätoiminnan alussa ja lopussa opiskelijan omia käsityksiä koskien hänen kehonkuvaansa, kehotietoisuutta, tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Fiilismittariin osallistujat merkitsivät ryhmätilanteen alussa ja lopussa sen hetkisen tunnetilansa.

Ryhmästä saadut tulokset olivat rohkaisevia. Osa opiskelijoista koki saaneensa erilaisia keinoja hallita jännitystä ja stressiä sekä hyödyntää paremmin hengitystä ja rentoutumista vaativissa vuorovaikutustilanteissa. Opiskelijat kokivat kehittyneensä omien ajatusten ja tunteiden sanoittamisessa sekä toisten kuuntelemisessa. He oppivat tunnistamaan omia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia reagointitapojaan ja miettimään vaihtoehtoisia tapoja toimia eri tilanteissa. Opiskelijat kokivat hyväksytyksi ja kuulluksi tulemista sekä ryhmään kuulumista. Tapaamiskertoja opiskelijat toivoivat enemmän. Eniten haluttiin lisää tunteisiin ja kehotietoisuuteen liittyviä harjoituksia, keskustelua ja vertaistukea.

SomeBody®-koulutusta ammattilaisille

SomeBody®-koulutuksen työskentelymuodoksi on vahvistunut toiminnallisuus. Harjoitteiden tekeminen ja kokeileminen sekä oman kehotietoisuuden kasvun tavoittelu korostuvat. SomeBody®-menetelmän hallinta ryhmänohjaajan työssä edellyttää asioiden työstämistä henkilökohtaisesti ja oman kokemuksen tasolla.

Koulutukseen osallistuvat henkilöt toteuttavat 8-10 kerran SomeBody-ryhmätoteutuksen omissa toimintaympäristöissään. Koulutus on muotoutunut 5 opintopisteen kokonaisuudeksi koostuen kuudesta koulutuspäivästä, SomeBody-toteutuksesta ja arvioinnista sekä raportoinnista. Koulutusta tarjotaan avoimen AMKin tarjonnassa. Koulutuksiin on osallistunut sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisia ja opiskelijoita.

Raportoidut kokemukset koulutuksesta ovat olleet positiivisia. Toiminnalla on ollut suoria vaikutuksia työntekijöiden ja opiskelijoiden osaamisen ja ammatillisuuden kehittymiseen.  He ovat kokeneet oivaltaneensa uudella tavalla kehon ja mielen yhteyden osana ohjaustyötään. He pitävät menetelmää toimivana tapana tukea yksilöiden hyvinvointia. Erityisesti he nostavat esiin menetelmän edut hyvän asiakassuhteen luomisessa.  Ammattilaiset ja opiskelijat ovat innostuneet SomeBody®-menetelmästä niin, että se on vakiintunut osaksi heidän työtään ja osa koulutetuista on jatkanut menetelmän kehittämistä yhdessä kouluttajien kanssa.

SomeBody on tullut jäädäkseen omaan tapaani työskennellä” Riikka (kuraattori)

SomeBody-toimintamallia on sovellettu Satakunnan alueella varhaiskasvatus-, alakoulu- ja yläkouluikäisille, erityiskoulun ja 2. asteen oppilaille, AMKien opiskelijoille, lastenkodin nuorille, omaishoitajille, kehitysvammaisille, päihde- ja mielenterveysasiakkaille.  Ohjausta ovat toteuttaneet SomeBody®-koulutuksen saaneet opettajat, erityisopettajat, opinto-ohjaajat, kuraattorit, terveydenhoitajat, fysioterapeutit, psykologit sekä hoitotyön, fysioterapian, sosiaalialan, psykologian ja kuntoutuksen ohjauksen opiskelijat.

SomeBody-toimintamallin kehittämistä jatketaan erityisesti SomeBody®-menetelmäkoulutuksen ja AMK-opiskelijahyvinvoinnin näkökulmasta.  Opiskelijoilla on näin mahdollisuus kehittää omia kehon-, tunne- ja terveydenluku- sekä sosiaalisia taitoja opiskelun aikana. SomeBody®-koulutukseen osallistuvat opiskelijat saavat oman ammatillisen osaamisen vahvistumisen lisäksi oivallisen tavan verkostoitua jo työelämässä olevien ammattilaisten kanssa ja ammattilaiset saavat opiskelijoilta innovatiivisia uusia näkökulmia omaan työskentelyynsä.

Hyvinvointialojen yhteistyössä tulevaisuus

Nyt ja tulevaisuudessa työikäisten yksi elämänhallinnan ja työssä jaksamisen taito on se, että osaa ja uskaltaa pysähtyä tunnistamaan omia voimavarojaan ja vahvuuksiaan arjen haasteissa sekä tietää keinoja, kuinka pääsee eteenpäin. Hyvinvointialan ammattilaisten vastaavasti tulee osata ohjata ihmisiä pysähtymään ja skannaamaan omaa olotilaa. Tämän päivän maailmassa pärjäävät ne ihmiset, jotka hallitsevat ja ovat tietoisia itsestään niin tutuissa kuin haastavissakin ympäristöissä.  Kehonlukutaidot, tunnetaidot ja sosiaaliset taidot ovat taitoja, joita jokaisella tulisi olla oikeus ja mahdollisuus harjoittaa.

Mielestämme hyvinvointialojen organisaatioiden ja ammattikorkeakoulujen rajat ylittävä yhteistyö on lähitulevaisuutta. SomeBody-toimintamalli on onnistunut omalta osaltaan kehittämään hyvinvointialojen ja opiskelijoiden yhteistyötä ja muuttamaan ohjauskäytänteitä. Ammattilaiset ovat olleet motivoituneita kokeilemaan SomeBody®-menetelmää omassa työssään. SomeBody®-koulutus on lisännyt ammattilaisten ja opiskelijoiden innokkuutta kehittää omaa ja organisaationsa ohjaustyötä kokonaisvaltaisemmaksi sekä miettimään sen tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

Mitä SomeBody® on?

SomeBody® on SAMKissa kehitetty vuorovaikutuksellisen ohjaustyön työväline. Siinä yhdistetään luovasti kehotietoisuuteen ja tietoisuustaitoihin liittyviä teoreettisia lähtökohtia, psykofyysisen fysioterapian sekä psykososiaalisen sosiaalityön ja dialogisen vuorovaikutuksellisen ohjaustyön keinoja.

SomeBody®-menetelmässä lähtökohtana on eri näkökulmien uudenlainen yhdistäminen, jotta alan ammattilaiset osaisivat paremmin vastata yhä haastavampiin ja kokonaisvaltaisempiin asiakkaiden tarpeisiin. Menetelmässä edistetään kehotietoisuutta (liikkumis-, hengitys-, rentoutus- ja kehonkuvaharjoituksin) ja työstetään liikkeestä tulleita kokemuksia ryhmässä toimien, pohtien ja osallisuutta vahvistaen.

Kirjoittajat

Marjo Keckman, TtM, fysioterapian lehtori, SAMK, marjo.keckman(at)samk.fi
Tiina Mikkonen-Ojala, Tiina Mikkonen-Ojala, THM, hoitotyön lehtori, SAMK, tiina.mikkonen-ojala(at)samk.fi
Mari Törne, TtM, fysioterapian lehtori, SAMK, mari.torne(at)samk.fi

Gyllensten, AL.  Skär, L. Miller, M. & Gard, G. 2010. Embodied identity – A deeper understanding of body awareness. Physiotherapy Theory and Practice. 26: 439-446.

Kunttu, K. & Pesonen, T. 2013. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 47. www.yths.fi

Kunttu, K., Pesonen, T. & Saari, J. 2017. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Helsinki: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. www.yths.fi

Kuusisto M. 2016. SomeBody-arvioinnin kehittäminen. Teoksessa Vaininen, S. & Keckman, M. (toim.) SomeBody® lukkojen avaajana., In: Satakunnan ammattikorkeakoulu, Sarja B, Raportit 2/2016, Satakunnan ammattikorkeakoulu. Pori. 41-56. viitattu 16.4.2017. URN:ISBN:978-951-633-193-8

Pelkonen, M., Hakulinen-Viitanen, T., Hietanen-Peltola, M., Puumalainen, T. (Toim.) 2013. Hyvinvointia useammille –  Lasten ja nuorten palvelut uudistuvat. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan loppuraportti. STM.

Vaininen, S. & Keckman, M. 2016. Johdatus SomeBody®-toimintamallin lähtökohtiin ja sovelluksiin. Teoksessa Vaininen, S. & Keckman, M. (toim.) SomeBody® lukkojen avaajana., In: Satakunnan ammattikorkeakoulu, Sarja B, Raportit 2/2016, Satakunnan ammattikorkeakoulu. Pori. 8-13. viitattu 16.4.2017. URN:ISBN:978-951-633-193-8

Työelämälähtöisyys YAMK-tutkinnoissa

Kokemuksia työelämälähtöisyydestä YAMK-tutkinnoissa

Savonia-ammattikorkeakoulu toteutti vuosina 2013–2015 Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman ”Coworking learning space – TKI 2.0”-hankkeen. Ministeriö jakoi vuoden 2013 lisätalousarviossaan 10 miljoona euroa ammattikorkeakoulujen työelämälähtöisen opetus-, tutkimus- ja kehitystyön edellytysten vahvistamiseen. Tämä hanke oli yksi osa tukikokonaisuudesta ja se toteutettiin yhteistyössä Jyväskylän ja Tampereen ammattikorkeakoulujen kanssa.

Hankkeessa ammattikorkeakoulut avasivat osaamisensa ja henkilöresurssinsa aiempaa laajemmin työympäristöjen käyttöön ja yhteisiin kehittämisympäristöihin. Hankkeen yhtenä ulottuvuutena oli ylempien ammattikorkeakoulututkintojen profiilien tunnettavuuden lisääminen. Tässä artikkelissa kuvataan Työyhteisön hyvinvointiprojekti, joka toteutettiin osana Coworking learning space -hanketta vuonna 2015. Projektiin (Taulukko 1) osallistui yhdeksän eri alojen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) opiskelijaa, jotka jalkautuivat neljään yritykseen. Projektissa YAMK-opiskelijat toteuttivat nimetyssä pienyrityksessä 4–6 kuukauden mittaisen työhyvinvoinnin kehittämishankkeen ja tuottivat organisaatioon työhyvinvointisuunnitelman tai sen aineksia.

Taulukko 1. Coworking-hankkeessa toteutetun työyhteisön hyvinvointiprojektin yritykset ja projektin tuotokset.

Yrityksen toimiala Tuotos Ryhmän koko Opiskelijoiden tutkinto-ohjelma (YAMK)
Metsäala Henkilöstölle kohdennetut toimenpide-ehdotukset aikaisemmin todettujen fyysisen ja psyykkisen työhyvinvoinnin kehittämiskohteiden korjaamiseksi 3 Liiketalous

Sosiaali- ja terveysalan hallinto- ja johtaminen

Metalliala Henkilöstön fyysisen toimintakyvyn parantamisen suunnitelma 2 Hoitotyön kliininen asiantuntija
Energia-ala Kehityskeskustelulomake ja Onnistunut kehityskeskustelu pähkinän kuoressa – ohje 3 Hoitotyön kliininen asiantuntija
Yksityinen terveyspalvelu-organisaatio

 

Työhyvinvointisuunnitelma 1 Sosiaali- ja terveysalan hallinto- ja johtaminen

Yritysten työhyvinvoinnin kehittäminen YAMK-opinnoissa

”Hyvinvointi työyhteisössä” oli viiden opintopisteen laajuinen, kaikille Savonia-ammattikorkeakoulun YAMK- tutkinnoille tarkoitettu vapaasti valittava opintojakso. Opintojaksolle ilmoittautui opiskelijoita liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan, matkailu- ja ravitsemusalan ja tekniikan YAMK-tutkinto-ohjelmista. Coworking-hanke sidottiin opintojaksoon, mikä tarkoitti yritysyhteistyössä tapahtuvaa oppimista opintojakson vaihtoehtoisena suoritustapana (Kuvio 1). Tehokkaasta rekrytoinnista huolimatta, mukaan saatiin vain neljä erilaista yritystä (Taulukko 1). Projekti toteutui viisivaiheisena prosessina, johon kuului itsearviointi ja yrityksestä saatu palaute. Projekti dokumentoitiin arvioitavaan raporttiin. Muun ryhmän opetus toteutettiin itsenäisen ja kontaktiopetuksen kombinaationa sekä simulaatioharjoituksina.

Hyvinvointi työyhteisössä
Kuvio 1.” Hyvinvointi työyhteisössä” -opintojakson eteneminen yritysyhteistyöprojektina.

”Hyvinvointi työyhteisössä” -opintojakson suunnittelun taustalla oli Tynjälän (2010) integratiivisen pedagogiikan malli. Tynjälä (2008) määrittelee ammatillisen osaamisen eli eksperttiyden integratiiviseksi ajatteluksi, joka koostuu neljänlaisesta arjen työssä yhteen nivoutuvasta osaamisen alueesta: teoreettinen, käytännöllinen, itseohjautuvuus ja sosiokulttuurinen. Ammatillista eksperttiyttä luonnehtivat hyvät ongelmanratkaisutaidot, joustavuus, innovatiivisuus ja luovuus. Opetuksessa integratiivisen ajattelun tukeminen tarkoittaa opetuksen autenttisuutta, teoriaa ja käytäntöä integroivia oppimistehtäviä, opiskelijan aktiivista ja tutkivaa roolia oppimisprosessissa sekä työelämän arvojen, toimintamallien ja kulttuurien ottamista mukaan opetukseen.

Opiskelijoiden itsearvioinnin mukaan projekti madalsi käytännön ja teorian välistä raja-aitaa ja toi oppimiseen työhyvinvoinnin konkretiaa.

Virtasen ym. (2014) mukaan työpaikkoihin liittyvät sosiaaliset tekijät sekä koulutuksen ja työn rajapinnalle sijoittuvat koulutukselliset käytännöt ovat ratkaisevassa asemassa opiskelijoiden työssä tapahtuvan oppimisen onnistumisessa. Siksi tätä yrityksiin suuntautuvaa työhyvinvointiprojektia pidettiin haasteellisena, mutta sen onnistumiseen uskottiin lujasti. Lähtökohtaisesti uskottiin Virtasen (2011) toteamukseen tavoitteiden ensisijaisuudesta sekä opiskelijan aktiivisen toimijan roolin ja vaikutusmahdollisuuksien saamisen tärkeydestä työssä tapahtuvalle oppimiselle.

Lähestymistapa työhyvinvointiin oli monitasoinen (Kuvio 2). Suunnitteluvaiheessa kehitetty työhyvinvoinnin teoreettinen malli käsitti neljä sisäkkäistä työhyvinvoinnin tasoa: työyhteisön erilaisine elementteineen, organisaation verkostoineen sekä toimialan kansallisen ja kansainvälisen kontekstin. Opintojakso rakennettiin Moodle-oppimisalustalle, minne sijoitettiin kaikki opintojaksoon ja sen toteuttamiseen liittyvät ohjeet, oppimateriaalit ja sopimuslomakkeet.

Koskinen kuvio 2
Kuvio 2. Projektissa käytetty työhyvinvoinnin malli.

Käytännön merkitys ja uudet näkökulmat

Työhyvinvointiprojektissa toteutui ”pehmeän ja kovan kohtaaminen”, sillä kolme neljästä yrityksestä toimii ns. ”kovalla” kone- metalli- tai energia-alalla, joille vietiin ns. ”pehmeää” sanomaa työhyvinvoinnista. Kaikki mukana olleet yritykset olivat kiinnostuneita henkilöstönsä työhyvinvoinnista ja sen eteen oli tehty paljon jo ennen tätä projektia. Tehokkaasta rekrytoinnista huolimatta mukaan saatiin vain neljä yritystä. Yrityksissä oli laajemminkin kiinnostusta projektiimme, mutta poisjäämistä selitettiin monilla muilla kiireillä ja päällekkäisillä projekteilla.

Projektin tuotoksena neljä eri yritystä sai konkreettisia työkaluja työhyvinvointinsa kehittämiseen sekä aineksia työhyvinvointisuunnitelmansa päivittämiseen tai tuottamiseen. Opiskelijoiden työskentely toteutui yksin, parina tai kolmen hengen ryhmissä. Pareittain ja ryhmissä toteutettu projekti rikastutti itsearvioinnin mukaan oppimista erityisesti siksi, että ryhmäläisillä oli erilaisten ammatillisten taustojen takia useita näkemyksiä työhyvinvointiin; muotoilualan ammattilainen tarkasteli työhyvinvointia eri näkökulmasta kuin liiketalouden tai terveysalan ammattilainen. Moniammatillisuus oli tässä projektissa rikkaus. Jalkautuminen yrityksiin, tiedon kerääminen joko kuuntelemalla yritysten avainhenkilöitä, tutustumalla dokumentteihin tai haastattelemalla henkilöstöä mahdollisti käytännönläheisen, autenttisen oppimisympäristön.

Projektista oppiminen oli yhteydessä myös siihen, miten monta kertaa opiskelijat ehtivät käymään yrityksessä paikanpäällä. Ajanpuute on aikuisopiskelijan iso haaste, mikä ilmeni tässä projektissa niin, että osassa ryhmistä opiskelijat kävivät yrityksessään vain yhden kerran. Yhteistyöorganisaation tyytyväisyys tuotokseen ja ryhmän toimintaan työhyvinvoinnin edistämisessä oli parempaa niissä yrityksissä, joissa opiskelijat ehtivät käydä paikan päällä useita kertoja projektin aikana. Aina opiskelijoiden resurssit ja yrityksen odotukset eivät täysin kohdanneet, kuten yksi ryhmä kirjoitti raportissaan:

”Yrityksen edustajat kertoivat, että heillä oli odotukset korkealla työryhmämme suhteen ja että toisimme heille valmiita ratkaisuja työhyvinvoinnin parantamiseen. Toimme esille opintojakson laajuuden ja tekemämme tietoisen rajauksen sekä mitä tämän suuruisella opintokokonaisuudella ennättää tuottaa”.

Kuitenkin raporteista kävi ilmi opiskelijoiden yleinen tyytyväisyys toteutuneeseen projektiin. Yhden opiskelijan sanoin:

Hanke on edennyt, työhyvinvoinnin tilaa on kartoitettu työterveyshuollon ja oman kevyen kyselyn sekä avoimen palautteen kautta. Yrityksellä ei ole hyvinvointisuunnitelmaa ja tarvetta hyvinvoinnin lisäämiselle, tukemiselle ja tavoitteelliselle toiminnalle on. Olen saanut asiasta hyvää palautetta”.

Opiskelijoiden itsearvioinnin mukaan projekti madalsi käytännön ja teorian välistä raja-aitaa ja toi oppimiseen työhyvinvoinnin konkretiaa. Opiskelijat olivat myös perehtyneet huolellisesti yritystensä taustoihin ja toimialaan, mikä laajensi heidän näkemystään erilaisten organisaatioiden työhyvinvoinnin haasteista. Projektityyppistä oppimista tarvitaan lisää YAMK-opintoihin myös siksi, että se rohkaisee opiskelijaa tutkivaan oppimiseen ja kannustaa hänen itseohjautuvaa ja aktiivista rooliaan oppimisessa.

Työyhteisöiltä saatu palaute oli myönteistä, mutta melko niukkaa opiskelijoiden raporteissa (Kuvio 3). Voidaan pohtia, johtuiko tämä opiskelijoiden osaamattomuudesta pyytää palautetta vai yritysten haluttomuudesta antaa sitä. Samoin opiskelijoiden oman työskentelyn ja tuotoksen kriittinen arviointi ja oppimisen pohdinta oli vähäistä. Oliko projektin tavoitteita sittenkään kirjattu niin hyvin, että niiden saavuttamista pystyttiin seuraamaan itsearvioinnin avulla?

yrityksen palaute työhyvinvointiprojektista
Kuvio 3. Yhden yrityksen palaute opiskelijaryhmälle työhyvinvointiprojektista.

Coworking-hankkeen tavoitteiden mukaisesti kokeiltiin yrityslähtöistä oppimista myös toisella YAMK-opintojaksolla ”Menestyvä organisaatio”. Kurssin orientaatiopäivissä (2) käytiin läpi menestyksen erilaisia tulkintoja ja organisaatioteoreettisia näkemyksiä. Luennoitsijoina oli mukana kansallisesti ja kansainvälisesti menestyneiden yritysten edustajia. Opiskelijoiden tehtävänä oli soveltaa teoreettisia ja käytännön kokemuksia omaan taustaorganisaatioon ja työhön. Vastauksia piti etsiä siihen, miten heidän valitsemansa teorian kuvaamat ilmiöt näkyvät omalla työpaikalla ja millaisia ratkaisuja tai kehittämistä niihin voisi luoda teorian pohjalta.

Raportissa opiskelijoiden piti kuvata ilmiö/t, kehittäminen ja laatia ”oikea päämäärä”, joka täyttäisi luennolla esitellyn ”oikean päämäärän” edellytykset (smart, pure, clear). Raportti tuli esitellä omalle esimiehelle, tiimille tai jollekin muulle soveltuvalle henkilölle. Tästä tilaisuudesta tuli laatia muistio dokumentointilomakkeelle. Kurssin opettajalle toimitettavaan raporttiin liitettiin opiskelijan kuvaus palautteesta, jonka hän sai esimieheltään tai tiimiltään. Vaihtoehtoisen toteuttamis- ja raportointitapana oli digitarinan tekeminen. Kolmantena vaihtoehtona oli itse muotoiltu menestyvään organisaatioon liittyvä oppimistehtävä, jolla on ”oikea päämäärä”.

Vaihtoehtoiset tehtävät tuottivat runsaasti variaatiota valituissa ilmiöissä, raporteissa ja niiden käsittelyssä työyhteisöissä. Onnistumisessa oli myös vaihtelua. Työpaikoilla tapahtuneen raportoinnin seuraukset saattoivat minimissään jäädä asian toteamiseksi ja parhaimmillaan olla alkuna laajemmalle kehittämisprojektille. Lisäksi syntyi luovia tehtävän ratkaisutapoja. Opiskelijoiden palaute kokemuksista oli pääasiallisesti myönteinen. Tehtävässä alkuun pääseminen tuotti joillekin vaikeuksia, mutta sähköpostikeskustelu tai puhelinohjaus opettajan kanssa auttoi näiden yli. Palautettujen tehtävien mukaan organisaatioita oli mukana 34.

Ohjaaville opettajille projektit antoivat monenlaisia kehityshaasteita tulevaisuuteen, kuten esimerkiksi sen, olisiko opettajan pitänyt olla projektin eri vaiheissa nykyistä aktiivisemmin mukana. Virtanen (2011) toteaa, että kirjallisena tapahtuvat oppimisen ohjauksen muodot, kuten kirjalliset tehtävät, eivät ole yhtä tehokkaita oppimisen tukijoita kuin suullisesti tapahtuvat ohjauksen muodot. Hän suositteleekin korkeakouluopiskelijoille lisää kommunikaatioon perustuvaa ohjausta ja arviointia, kuten seminaareja tai pienryhmäkeskusteluja ennen ja/tai jälkeen harjoittelun. Näissä projekteissa ohjaavat opettajat tapasivat opiskelijat vain orientaatiovaiheessa, ja projektin aikaista sähköpostiviestitystä tai puhelinkeskusteluja lukuun ottamatta muuta kontaktia ei ollut. Herääkin kysymys, olisiko projektista saatu oppimisen kannalta vielä parempi tulos, jos hanke olisi päättynyt seminaariin, jossa prosessia ja tuotoksia olisi käyty yhdessä läpi.

Artikkelikuva: Hannu Miettinen

Kirjoittajat

Liisa Koskinen, yliopettaja, TtT, Savonia-ammattikorkeakoulu, liisa.koskinen(at)savonia.fi
Mikko Laasanen, TKI-asiantuntija, FT, Savonia-ammattikorkeakoulu, mikko.laasanen(at)savonia.fi
Kalevi Paldanius, yliopettaja, PsT, Savonia-ammattikorkeakoulu, kalevi.paldanius(at)savonia.fi

Tynjälä, P. (2008). Perspectives into learning at workplace. Educational Research Review, 3 (2), 130-154.

Tynjälä, P. (2010). Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa. Teoksessa K. Collin, S. Paloniemi, H. Rasku-Puttonen, & P. Tynjälä (toim.), Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro, 79-95.

Virtanen, A. (2011, 15.11.2011). Kohti tulevien asiantuntijoiden oppimisympäristöjen rakentamista. Kieli, koulutus ja yhteiskunta: Kielikoulutuspolitiikan verkoston verkkolehti. Retrieved April 28, 2016, from https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/40286

Virtanen, A., Tynjälä, P. & Eteläpelto, A. (2014). Factors promoting vocational students’ learning at work: study on student experiences. Journal of Education and Work, 27 (1), 43-70.

Hyvinvointituotteiden rakennus

Hyvinvointitaidetta tuottamassa

Sote-palveluja uudelleen järjestettäessä on tär­keää ottaa kantaa myös siihen, miten hyvinvointipalvelujen, erityisesti taiteellisen toi­min­nan ja kult­­tuuri­palve­lui­den, järjestäminen toteutetaan uudessa mallissa. Uusi tilanne tarjoaa haas­teiden lisäksi myös mah­dol­­li­suuk­sia uudenlaisille rakenteellisille ratkaisuille ja avauksille, joiden avul­la soveltavan ja osallistavan taiteen palve­luja voidaan tuoda sään­nölliseksi osaksi sosiaali- ja terveysalan toimintaa.

Taiteellisen, osallistavan toiminnan merkitys eri kohderyhmien yleisen elämänlaadun, henkisen vi­rey­­den ja tervey­den lisääjänä sekä syrjäytymisen ehkäisemisessä on todettu tutkimuksissa ja se nä­kyy myös mie­tin­nöissä ja erilai­sis­sa toimenpideohjelmissa (mm. Liikanen 2010, 58–61; Liikanen 2014; Sii­vonen, Koti­lai­nen & Suoninen 2011; Räsänen 2011). Tästä huolimatta soveltavan taiteen omaksu­minen sään­nöl­liseksi osaksi sosiaali- ja terveyssektorin palveluja on osoittautunut erittäin haasteelliseksi. Sekä palve­lujen ostamisen että niiden tuottamisen raken­tee­seen on kaivattu perus­teellista raken­teellista muutosta, joka mahdollistaisi tuotteiden ja palvelujen ostamisen ja myymisen talou­dellisesti kestävällä tavalla. Tilaaja-tuottaja­poh­jainen ja yhä enenevässä määrin käyttäjälähtöinen palvelutoiminta kaipaa tuotteita, jotka vastaavat tar­pee­seen sekä määrällisesti että laadullisesti. Kolmannen sek­torin merkitys pal­ve­­lujen tuottajana kasvaa jatkuvasti, ja yrittäjämäiseen toimintaan kannustetaan voimallisesti. Toi­min­nalle on siksi rakennettava erilaisia tarkoituksenmukaisia ja joustavia malleja, jotka mahdollistavat toimeentulon joko yrittämi­sen tai työsuhteisen toiminnan kautta.

Taiteen soveltavan käytön -termillä viitataan taiteeseen, jota sovelletaan tavoitteellisesti erilaisiin ympäristöihin ihmisryhmille, joille taide ja taiteen saavutettavuus ei ole itsestäänselvyys. Taiteen soveltava käyttö on laaja alue ja siihen sisältyy monenlaisia lähestymistapoja, kuten osallistava tai yhteisöllinen taide. (Heikkilä&Tikkaoja 2015, 4.)

Erilaiset toimintakulttuurit haastavat yhteistyön

Soveltavan taiteen käyttöönoton esteenä nähdään monesti ammattialojen erilaiset toimintatavat. Taide- ja kulttuurialan ihmisille sosiaali- ja terveysala saattaa näyttäytyä säänneltyinä rakenteina ja hierarkiana, taide- ja kulttuuriala taas näyttäytyy sote-ammattilaisille hahmottumattomana ja vaikeasti lähestyttävänä. Kulttuuri- ja taidepalveluja ei ole aina helppo ostaa, laatu vaihtelee ja vaikutuksia on vaikea arvioida. Voi myös olla, että sosiaali- ja terveysalan sekä taide- ja kulttuurialan ammattilaiset ovat kielellisesti ja asenteellisesti kaukana toisistaan. (Kosonen 2013.)

Aivan kiistatonta vastaanottoa hyvinvointitaide ei ole saanut taiteilijoidenkaan piirissä. Sipilän hallituksen hallitusohjelman kärkihankekirjaus prosenttiperiaatteen laajentamisesta sosiaali- ja terveyssektorille on herättänyt niin taide- ja kulttuuripiireissä kuin myös julkisuudessa suhteellisen paljon keskustelua. Prosenttiperiaatteella, eli käyttämällä noin prosentti rakennushankkeen kustannuksista taiteen hankkimiseen, on jo kauan tuotettu sairaaloihin ja muihin sote-laitoksiin teoksia, jotka tekevät laitosympäristöstä miellyttävämmän sekä potilaille, työntekijöille että vierailijoille. Nyt prosenttiperiaatetta haluttaisiin laajentaa koskemaan myös esitystaidetta. Suomen Taitelijaseura otti kantaa Helsingin Sanomissa 5.4.2016 taiteen itseisarvon ja taiteen vapauden puolesta. Seuran kannanotossa taiteen alistaminen hyvinvoinnin välineeksi nähtiin olevan uhka taiteen esteettisyydelle. Lisäksi toivottiin selkeää käsitteiden määrittelyä taideterapian, taiteen harrastamisen, kulttuuripalvelujen järjestämisen ja julkisen taiteen tiimoilta. Taitelijaseura korosti, että taidetta ei voi valjastaa ihmisten parantamisen palvelukseen etenkään korvaamaan varsinaista sairaanhoitoa. (HS 5.4.2016.)

Miten taitelija ja tuottaja pääsevät osaksi sote-alan ammattilaisten muodostamaa tiimiä ja kohtaamaan vaikkapa pitkäaikaishoidon asiakkaita tai mielenterveyskuntoutujia?

Humakin hallinnoiman Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen koulutuksiin ja tilaisuuksiin osallistuneet taitelijat näkevät soveltavan taiteen yhtenä, ehkä itselle uutenakin, mahdollisuutena työllistyä. Taiteilijoiden työllistyminen ja ansainta kun ei ole tunnetusti aina aivan yksikertainen asia. Taiteen soveltamisessa on eriasteisia mahdollisuuksia laajentaa taiteilijan työnkuvaa ja osaamista sekä päästä osaksi erilaisia työyhteisöjä ja vuorovaikutustilanteita. Soveltava taide ei sovi kaikille taitelijoille, mutta mikä tahansa taidelaji on varmastikin sovellettavissa taitelijan ammattitaidon ja vuorovaikutteisuuden avulla.

Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen tavoitteena on löytää uusia tapoja eri alojen yhteistyön lisäämiseksi. Suomen Taiteilijaseuran mielestä sosiaali- ja terveyspalveluiden tilaajaosaamista tulee kehittää ja tukea (HS 5.4.2106), kuten myös taidelähtöisten tuotteiden ja palvelujen ostettavuutta on parannettava. Taidelähtöisten tuotteiden tuotekehitykseen paneudutaan hankkeessa erityisesti koulutuksen ja neuvontapalvelujen avulla. Lisäksi tavoitteena on luoda uusia malleja soveltavan taiteen ja tuotantojen ansaintalogiikan kehittämiseksi niin, että taiteen hyvinvointiosaamisesta olisi mahdollista luoda kestävää liiketoimintaa.

Hyvinvointia luodaan moniammatillisesti

Tämän päivän työyhteisöissä moniammatillisuus on usein välttämätöntä, koska työtehtävät ovat toisaalta pirstaloituneita ja toisaalta taas erikoisosaamista vaativia. Moniammatillisella yhteistyöllä tarkoitetaan tässä eri ammattialojen asiantuntijoiden yhteistyötä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat tottuneet työskentelemään moniammatillisissa tiimeissä ainakin sote-alan sisällä (Isoherranen 2012), mutta mitä tapahtuu kun työpariksi tuleekin klassisen musiikin laulaja, sanataiteilija, draamaohjaaja, valokuvaaja tai kulttuurituottaja? Vastaavan kysymyksen voi asettaa myös toisinpäin: miten taitelija ja tuottaja pääsevät osaksi sote-alan ammattilaisten muodostamaa tiimiä ja kohtaamaan vaikkapa pitkäaikaishoidon asiakkaita tai mielenterveyskuntoutujia?

Uusia soveltavan taiteen tuotteita on hankkeen ensimmäisenä toimintavuotena synnytetty osana Tatu ja Sote – taiteen tuotanto hyvinvointityössä -täydennyskoulutusta. Koulutuksessa taiteilijoista, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista sekä tuottajista koostuvat tiimit tuotteistivat osallistavan tai soveltavan taidetuotteen tai -palvelun sosiaali- ja terveysalan kentälle myytäväksi. Tatu ja Sote -valmennuksen aloitti syksyllä 2015 neljäkymmentä opiskelijaa kolmessa eri ryhmässä Turussa, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Monialaiset ryhmät synnytettiin syys-lokakuussa 2015 ja keväällä 2016 ensimmäiset tuotteet ovat markkinoitavissa. Ehkä konkreettista tuotetta tai palvelua tärkeämpi lopputulos valmennusprosessissa oli moniammatillisuuden, alojen ristiinpölytyksen ja uuden oppimisen prosessi, joka valmennettavilla oli väistämättä edessään.

Sosiaalinen sirkus
Kuva 1. Jyväskylän Tatu ja Sote -koulutuksessa tutustuttiin sosiaaliseen sirkukseen.

Hanna Kososen mukaan kulttuuri- ja taidepalvelujen käyttäminen esimerkiksi hoivalaitoksissa riippuu paljolti siitä, millainen suhde henkilökunnalla on taiteeseen ja kulttuuriin. Kosonen toteaa, että palveluita ostavat ne, jotka tuntevat taide- ja kulttuuripalvelut hyvin tai ovat saaneet niistä hyviä kokemuksia ja jotka uskovat taiteen ja kulttuurin voimaan. (Kosonen 2013, 2.)

Moniammatillisessa työyhteisössä tämän kynnyksen yli päästään, kun palvelua ja tuotetta suunnittelemassa ovat sekä taide- että sote-alan ammattilaiset yhdessä. Lisäksi kehitettävät hyvinvointialan tuotteet on räätälöity ja kehitetty vastaamaan asiakkaiden tarpeita taiteellista laatua tai tuotteistamisprosessia unohtamatta. Toisaalta eri ammattialoilla on hyvinkin vahva ammattialan yhteinen oma kieli, lainalaisuudet, rakenteet ja traditiot, joiden sisälle ulkoapäin voi olla vaikeaa päästä. Saman alan ihmiset jakavat alan konventiot, mutta toisille ne eivät ole välttämättä tuttuja. Monialainen tiimi pienentää kynnystä toimialojen yli.

Hankkeessa uskotaan, että käytännön työn kautta ja hyvien esimerkkien voimalla pääsemme vaikuttamaan myös siihen, että taiteellinen toiminta saataisiin juurrutettua osaksi sosiaali- ja terveysaloja. Hankkeen puitteissa onkin alettu rakentaa alueellisia asiantuntijaryhmiä, joiden jäsenet voivat viedä viestiä eteenpäin omissa viiteryhmissään. Tietoa osallistavan ja soveltavan taiteen hyvinvointivaikutuksista on jo paljon olemassa. Lisäksi on myös monia hyviä käytäntöjä, mutta systemaattisuutta, vaikuttavuutta ja laatua voidaan aina parantaa.

Hyvinvoinnin välitystoimisto on kolmevuotinen ESRrahoitteinen hanke, johon sisältyy koulutusta, neuvontaa ja tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuksista. Hankkeen kärkenä on kehittää alaa tuottajan taitojen avulla kehittämällä ja tuotteistamalla taiteilijoiden palveluja ja pyrkimällä saamaan ne osaksi sosiaali- ja terveysalan rakenteita. Hankkeesta vastaa Humanistinen ammattikorkeakoulu ja partnereita ovat Turun ja Saimaan ammattikorkeakoulut ja Jyväskylän yliopisto. Mukana ovat myös Taiteen edistämiskeskus ja Turun sekä Jyväskylän kaupungit. Hanketta voi seurata www.hvvt.fi tai Facebookissa.

Kirjoittaja

Sanna Pekkinen, lehtori, FL, Humanistinen ammattikorkeakoulu, sanna.pekkinen(at)humak.fi

Heikkilä, M. & Tikkaoja, O. (2015). Tatun ja Soten työkirja. Vinkkejä osallistavan taiteen tuotantoon taiteilijalle, tilaajalle & tuottajalle. Hyvinvoinnin välitystoimisto. Viitattu 4.4.2016. http://www.hvvt.fi/wp-content/uploads/sites/19/2015/10/HVVT_Tatu-Sote-Tyokirja_net.pdf

HS 5.4.2016. Suomen Taiteilijaseura: Taide ei ole mikään laastari, sitä ei saa eikä pidä välineellistää. Helsingin Sanomat.

Isoherranen, K. (2012). Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18, Sosiaalipsykologia. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Unigrafia. Viitattu 4.4.2016. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf

Kosonen, H. (2013). Johan nyt on markkinat – vai onko? Taide- ja kulttuurilähtöisten palveluiden markkinat sosiaali- ja terveysalalla. Loppuraportti. Luovien alojen liiketoiminnan kehittämisyhdistys Diges ry. Viitattu 4.4.2016. http://www.luovasuomi.fi/article/1779

Liikanen, H.-L. (2010). Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–14. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1 Viitattu 29.4.2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/OPM1.pdf?lang=fi

Liikanen, H.-L. (2014). Taidetta ja työn iloa. KULTA-tutkimus 2012–2013. Viitattu 29.4.2016. http://docplayer.fi/2929649-Taidetta-ja-tyon-iloa.html

Räsänen, R. (2011). Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon asiakkaiden elämänlaatu ammattityön ja johtamisen vaikutus siihen. Akateeminen väitöstyö. Lapin yliopisto.

Siivonen, K., Kotilainen, S. & Suoninen, A. (2011). Iloa ja voimaa elämään. Nuorten taiteen tekemisen merkitykset Myrsky-hankkeessa. Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 44. Viitattu 29.4.2016. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/myrsky2011.pdf