Työhön kiinnittyminen rakennus- ja kiinteistöalojen opinnoissa

Kirjoittajat: Marika Ahlavuo, Mika Lindholm, Hannu Hyyppä ja Kaisa Jaalama.

Työhön kiinnittymisessä rakennetaan pysyvää ja alati uudistuvaa vuorovaikutusta niin opiskelijan, työelämäkumppaneiden kuin oppilaitoksen opetus- ja tutkimushenkilöstön kanssa.

Kirjoitus perustuu kokemuksiimme opiskelijan työhön kiinnittymisestä nykyisten ja aiempien työelämäkumppaneiden kanssa tehtyjen projektien osalta Metropolia Ammattikorkeakoulun rakennusalalla sekä Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön alalla. Esitämme syitä siihen, miksi ja millä tavoin syvempää yhteistyötä voitaisiin yritysten ja työelämäkumppanien kanssa toteuttaa. Rakennus- ja kiinteistöalat toimivat hyvänä esimerkkinä uudistuvista käytännönläheisistä aloista, joissa yritysten panostukset voisivat tukea nykyistä enemmän kilpailukykyisen koulutuksen kehittämistä.

Rakennus- ja kiinteistöalojen erikoispiirteitä

Rakennus- ja kiinteistöalat vastaavat noin kolmanneksesta maamme bruttokansantuotteesta ollen suurin yksittäinen liiketoiminnan sektori maassamme (Hyyppä 2012). Haasteena ovat nopea digitalisoituminen, monialaistuminen ja toistuvat laatuongelmat. Alojen käytännönläheisyys houkuttelee opiskelijoita jo hyvin aikaisin opintojen alussa ympärivuotiseen työharjoitteluun, mikä on ristiriidassa yhtenä ammattikorkeakoulujen tulosmittareista toimivan, vaaditun 55 opintopisteen, vuositahdin kanssa.

Muuttuva ammattikorkeakoulujen työelämäyhteistyö

Opiskelijalle varsinkin pidempiaikaiset työelämäprojektit, harjoittelut ja omaehtoinen työssäkäynti opintojen aikana antavat mahdollisuuden tutustua työnantajiin ja suunnata opintojen teoriaopinnot vastaamaan omia sekä alan tulevaisuuden tarpeita. Yrityksillä ei ole edelleenkään mahdollisuuksia matemaattisten aineiden teoriaopetukseen tai pedagogiseen ohjaukseen, joten alojen vaatima vankka teoriapohja on opittava korkeakoulussa. Tämä on haaste työn opinnollistamiselle.

Koulutetut työpaikkaohjaajat, jotka tuntevat oppilaitoksen sekä yrityksen käytössä olevat keinot, tavat ja tavoitteet, ovat saaneet kiitosta yhteistyökumppaneilta. Ongelmana työpaikkaohjaajien hyödyntämisessä on ollut rahan puute. Suuret rakennusyritykset ovat kokeneetkin tarpeelliseksi muodostaa omaan ohjaukseen perustuvia työpaikkaohjelmia. Yritysten sisäiset valmennusohjelmat turvaavat opiskelijalle sen, että yrityksen tavat ja erilaiset työnkuvat taitoineen ja osaamisineen tulevat harjoittelussa tutuiksi. Tulevaisuudessa uudistuvat muutokoulutukset huomioivat työelämälähtöiset opinnot ja harjoittelut nykyistä yksilöidymmin. Tätä kautta ammattikorkeakouluissa opiskelijoille tulee mahdollisuus hyödyntää yritysten tarjoamia työpaikkaohjelmia yhä enemmän opinnoissaan.

Metropoliassa on tehty suurimpien rakennusalan toimijoiden kanssa yhteistyösopimuksia. Näiden avulla on tunnistettu yritysten näkökulma koulutuksen ja tutkimustoiminnan kehittämiseen. Valtaosa Metropolian rakennusalan 130 opinnäytetyöstä ja 80 innovaatioprojektista tehdäänkin yhteistyössä työelämäkumppaneiden kanssa.

Yritysten ja korkeakoulumaailman yhteistyö on saanut monipuolisia muotoja

Metropolian työharjoitteluseminaari on vuosittain järjestettävä rekrytointitapahtuma, jossa kymmenet yritykset esittelevät työllistymispolkujaan opiskelijoille. Seminaarit, sponsoroidut opinnot (esim. työturvallisuuskortti), ekskursiot, järjestöjen yrityspäivät ja pop-up -rekrytointitilaisuudet sekä monet alan ilmaiset ja kohdennetut messutapahtumat ovat esimerkkejä uudistuvista yritysten ja järjestöjen tapahtumista, joilla innostetaan nuoria alan töihin. Samalla alaa ja yrityksiä autetaan uusien työntekijöiden löytämisessä uudistuviin työtehtäviin.

Metropolian ja HTW Berlinin kansainvälisen maisteriohjelman ”Construction and Real Estate Management” tavoitteena on tuottaa kansainvälisiin projekteihin ammattilaisia ja integroida heitä suomalaisiin yrityksiin. Kaksoistutkinto-ohjelma sisältää vuoden opintoja ulkomailla ja toisen vuoden opintoja Suomessa.

Yritysten ja korkeakoulumaailman välistä yhteistyötä ovat viime vuosina vahvistaneet myös erilaiset innovaatiokilpailut, joissa sovelletaan uuden teknologian mahdollisuuksia rakennetun ympäristön tarpeisiin. SICK Oy on esimerkki innovaatiokilpailuja edistäneestä yrityksestä. SICK on yksi maailman johtavista anturien ja anturisovellusten valmistajista teollisuuden-, logistiikan- ja prosessiautomaation sovelluksiin. (SICK 2017).

Hackathonit (Virtanen ym. 2015) ovat kilpailuhenkisiä koodaustapahtumia, jotka järjestetään yhteistyössä lukuisten yritysten kanssa. Tyypillisesti osallistujat muodostavat ryhmiä, jotka rajoitetussa ajassa ideoivat ja kehittävät toiminnallisen prototyypin. Esimerkkinä alan opiskelijoiden suosion saaneesta, toteutetusta tapahtumasta on Water Hackathon, jonka Aalto-yliopisto järjesti yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, CGI:n ja Karttakeskuksen kanssa.

Kuva 1. Tiivis yhteistyö kaupunkien, toisen asteen koulutuksen, ammattikorkeakoulujen, yritysten ja kuntien sekä kaupunkien kanssa on ainoa tapa tuottaa pysyviä tuloksia digitalisoituvan rakennusalan kanssa. Kuva Espoon kaupungin ja OMNIAn aikuisten osaamiskiihdyttämön avajaista.

Yritysten huippuosaajat voimavarana opetuksessa?

Suomessa koulutusjärjestelmä käyttää opetukseen yhä vähemmän rahaa ja työvoimaa sekä halvempia tai mielellään ilmaisia ohjelmistoja ja aineistoja. Ammattikorkeakouluissa on kuitenkin ylläpidetty traditiota, jossa Suomen eturivin rakennusalan ja muiden alojen huippuosaajat yrityksistä ja muualta työelämästä käyvät korkeakouluissa luennoimassa vahvistaen työelämän ja koulutuksen välistä vuoropuhelua. Metropolian rakennusalan opinnoissakin eri alojen vaikuttajat kuten Mikael Jungner, Risto Vahanen, Atte Blom ja Timo Vuorensola ovat esitelmöineet opiskelijoille niin johtajuudesta kuin sosiaalisten taitojen tärkeydestä työelämävalmiuksissa.

Metropolia AMK:n ja Aalto-yliopiston rakennus- ja kiinteistöalojen yhteistyö käynnistyi 2007. Yhteistyössä on koulutettu osaajia tulevaisuuden digiajan työtehtäviin rakennusalan ja laajemmin rakennetun ympäristön alalle. Toimivan yhteistyön tuloksena on saatu jatkojalostettua lukuisia ajankohtaisia alan yhteisjulkaisuja ja yhteisiä ulkopuolisesti rahoitettuja tutkimushankkeita. Opiskelijoiden työllistyminen alalle on ollut joustavaa, koska Aalto-yliopistolla ja Metropolialla on vahvoja kumppanuuksia kiinnostaviin työelämätoimijoihin. Innovaatio- ja opinnäytetöissä on ennakoitu lähitulevaisuudessa alaa läpileikkaavia haasteita, joita opiskelijat ovat selvittäneet kirjallisuushakujen, yrityskyselyin ja haastatteluin. Opiskelijoiden selvitystöiden kohteina ovat olleet esim. terveellinen rakennus, palvelutalon pihapiirin uudistaminen yhteistyössä hyvinvointi- ja rakennusalojen opiskelijoiden kanssa, sosiaalisen median mahdollisuudet sekä RFID-tunnisteiden käyttömahdollisuudet rakentamisessa.

Uudenlaiset tavat kytkeä yrityksiä opetukseen

Lukuisat koulutusorganisaatiot, avoimet yliopistot ja verkossa pidettävät sadat yliopistojen tarjoamat avoimet kurssit (MOOCit) edistävät perusopetuksen rinnalla työmarkkinoiden tarpeisiin pohjautuvien kurssien tarjontaa. Opetussisältöjen toteutuksen osittainen kilpailuttaminen voisi avata läheisemmän suhteen yritysmaailmaan. Usealla alan yrityksellä on vuosien yhteistyössä kertynyt ainutlaatuista ja yksityiskohtaista osaamista sekä myös pedagogista näyttöä omalta toiminta-alaltaan. Uusi vaihtoehto koulutuksen toteuttamisessa voisi olla, että tutkimus- ja opetusinfrastruktuurit olisivat oppilaitoksen hallinnassa, jolloin opetussuunnitelman mukaiset kurssit ja opintokokonaisuudet, tai osa niistä, kilpailutettaisiin. Tällä voitaisiin turvata opetuksen uudistuminen ja ajantasaisuus. Kilpailutetun opetuksen toteuttaisi valittu voittanut osapuoli, yritys, tutkimuslaitos, korkeakoulu tai näistä koostuva konsortio. Koulutusorganisaatiot voisivat yritysten rahoittamilla maksullisilla opintojaksoilla säästää miljoonia ja opetus uudistuisi. (Hyyppä & Ahlavuo 2017.)

Kuva 2. Uusi digitekniikka, avoimet aineistot, kiinteä yritysyhteistyö ja henkilöstön liikkuvuus ovat rakennus- ja kiinteistöalojen valtteja.

Lopuksi

Rahoitusmallin aiheuttama paine rakennus- ja kiinteistöalojen opetuksen jatkon kannalta johtanee siihen, että alan suurimpien toimijoiden kanssa siirrytään vähitellen yritysten sisäisten valmennusohjelmien kautta opinnollistamaan työssä opittuja taitoja. Toisaalta korkeakoulutuksen muovaantuminen opetuksen mahdollisen kilpailuttamisen, yritysyhteistyön, hackathonien, innovaatiokilpailujen ja MOOCien myötä voi tukea monipuolisia opetussisältöjä ja opiskelijan oppimista, jos ne osataan nivoa mielekkäästi ja pedagogisesti osaksi opetussuunnitelmia ja oppimisen tavoitteita.

Kirjoittajat

Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, koordinaattori, kulttuurituottaja Aalto-yliopisto, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Mika Lindholm, osaamisaluepäällikkö, TkL, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Rakentaminen ja arkkitehtuuri, mika.lindholm(at)metropolia.fi

Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopisto, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

Kaisa Jaalama, tohtorikoulutettava, HtM, Aalto-yliopisto, kaisa.jaalama(at)aalto.fi


Hyyppä, H. (2012). Rakennus-ja kiinteistöalan tulevaisuuden näkymiä. Metropolia ammattikorkeakoulu, rakennus- ja kiinteistöala.

Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. (2017). Opetusta kilpailuttamalla uutta osaamista? Maankäyttö 3/2017:18:20.

Karttakeskus (2018). Water Hackathon Aalto-yliopiston-projektikurssi 19.1.-2.2.2018. Haettu 1.4.2018 osoitteesta http://www.karttakeskus.fi/water-hackathon/

SICK (2017). SICK 25 v Innovaatiokisan tulokset. Haettu 1.4.2018 osoitteesta https://www.sick.com/fi/fi

Virtanen, J-P. & Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. & Laitala, A. (2015). Hackathon rantautuu maankäyttöalalle. Maankäyttö 3/2015:6:9.

 

Tuotantotalouden opiskelijat innovoivat teatterin markkinointia

Kirjoittaja: Esa Laihanen.

Monien laitosteattereiden haasteena on löytää uutta, nuorta yleisöä. Yleisöt ikääntyvät, eikä nuorista välttämättä entiseen tapaan kasva uutta teatteriyleisöä. Millä keinoin nuoret aikuiset saataisiin kiinnostumaan teatterista ja käymään nykyistä aktiivisemmin teatterien katsomoissa? Saimaan ammattikorkeakoulun kielikeskuksen järjestämällä viestinnän kurssilla ongelmaan tartuttiin siten, että opiskelijat innovoivat kaupunginteatterille markkinointikampanjoita ja tuottivat uusia ideoita opiskelijayleisön aktivoimiseksi teatteriin. Ja kun Saimaan rannalla ollaan, kysymys konkreettistettiin seuraavasti: miten teekkariopiskelijat saataisiin käymään uudenkarhessa, kauppakeskukseen rakennetussa Lappeenrannan kaupunginteatterissa yhtä innokkaasti kuin he hakeutuvat Skinnarilan kampukselta asti kaupungin toiselle laidalle SaiPan peleihin?

Projektiesityksissä tuotetut ideat hyödyttävät konkreettisesti Lappeenrannan kaupunginteatteria markkinointityössä ja viestinnässä.

Saimaan ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) yhteisen kielikeskuksen Talouselämän viestintä -kurssilla keväällä 2017 neljä kolmihenkistä LUT:n tuotantotalouden teekkariopiskelijoista koostuvaa projektiryhmää valitsi kurssin projektiesityksensä aiheeksi markkinointikampanjan suunnittelun ja markkinoinnin innovoinnin Lappeenrannan kaupunginteatterille. Opiskelijat perehtyivät markkinointiviestintään ja tutustuivat teatterin markkinoinnin nykytilanteeseen sekä haasteisiin. Teatterivierailun ja kulissikierroksen aikana ryhmille tarjoutui mahdollisuus keskustella teatterin edustajien kanssa ja saada lisätietoa casensa pohjaksi. Markkinointi-ideat esiteltiin projektin lopuksi teatterinjohtaja Timo Sokuralle ja teatterin markkinoinnista vastaaville. Projektiesitysten purkutilaisuuden presentaatiot aidolle asiakkaalle toimivat kurssin esiintymisharjoitusten sarjan päätöksenä ja huipentumana.

Opiskelijoiden esitykset sisälsivät kokonaisen kimaran raikkaita ja tuoreita, innovatiivisia ideoita teatterin markkinointiin. Tavoitteena oli saada nimenomaan opiskelijoita nykyistä sankemmin joukoin teatterin yleisöksi ja ystäviksi, joten oli varsin luontevaa antaa opiskelijoiden tehtäväksi innovoida juuri heille sopivia ratkaisuja ongelmaan. Ideat ulottuivat opiskelijoita houkuttelevasta ohjelmistotarjonnasta teatterin ja kauppakeskuksen yhteisiin, opiskelijoille suunnattuihin ja heitä osallistuttaviin tapahtumiin sekä moninaisiin sissimarkkinoinninkin mahdollisuuksiin. Sosiaalisen median hyödyntämiseen teatterin markkinoinnissa ja tiedottamisessa paneuduttiin esityksissä innovatiivisella tavalla.

Projektiryhmä esittelee ideoita.
Opiskelijoita kulissikierroksella.

Projektiesityksissä tuotetut ideat hyödyttävät konkreettisesti Lappeenrannan kaupunginteatteria markkinointityössä ja viestinnässä. Teatterinjohtaja Sokuran mukaan opiskelijat olivat paneutuneet hyvin tehtäväänsä ja projekti tuotti monia helposti toteutettavia ja edullisia ideoita teatterin markkinointiin. Perusteellinen perehtyminen ja ansiokas paneutuminen näkyi esityksissä muun muassa tutkimuksellisena otteena eli toteutettuina opiskelijakyselyinä ja markkinointiteorioiden (esimerkiksi 4P-mallin) soveltamisena caseen. Opiskelijat pystyivät esityksissään integroimaan ehdotuksiaan siis myös aineopinnoissaan oppimiinsa markkinoinnin teorioihin ja soveltamaan teoreettista tietämystään käytäntöön, mikä varmasti auttaa teorioidenkin oppimisessa ja sovellettavuusulottuvuuksien oivaltamisessa.

Opiskelijoiden ehdotuksesta teatteri todennäköisesti kokeilee ainakin yhtä tai kahta maanantai-illan esitystä tulevalla näytäntökaudella. Lisäksi lippujen myyntimahdollisuutta kampuskauppa Aalefissa selvitetään. Ylioppilaskunnan Alive-verkkojulkaisuun tulee artikkeleita ja blogikirjoituksia, joissa yksi projektilaisista valittu opiskelija kertoo teatterikokemuksistaan.

Lappeenrannan kaupungin markkinointi- ja asiakaspalvelupäällikkö Mirka Rahmanin mukaan tämän teatteriyhteistyön kaltaiset projektit ovat juuri sitä yhteistyötä, jota yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa pitäisi jatkuvasti tehdä. Hyöty projektista on molemminpuolinen.

Opiskelijapalautteen mukaan teatterin markkinointiin perehtyminen sekä esitysten valmistelu ja pitäminen aidolle asiakkaalle oli monin tavoin mielekäs, hyödyllinen, motivoiva ja sopivan haastava tehtävä. Yhteistyötä aitojen ja oikeiden organisaatioiden kanssa toivottiin opiskelijapalautteissa jatkettavan kurssilla myös tulevina vuosina.

Projekti toteutti omalla tavallaan myös teatterin yleisökasvatustavoitetta. Mitä luultavimmin useammassakin teekkarissa saattoi projektin myötä syttyä kipinä tutustua teatterin tarjontaan tarkemmin ja vierailla kaupunginteatterissa entistä useammin. Asiakkaiden ja opiskelijoiden antama innostunut palaute kannustaa jatkamaan erilaisten asiakkaiden kanssa vastaavia kokeiluja, joita onkin jo suunnitteilla.

Kirjoittaja

Esa Laihanen, FM, suomen kielen ja viestinnän lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulun kielikeskus, esa.laihanen(at)saimia.fi

3D- ja valokuvausstudiot digitaalisina oppimisalustoina

Kirjoittajat: Matti Kurkela, Marika Ahlavuo, Hannu Hyyppä, Juho-Pekka Virtanen, Matti Vaaja, Petri Rönnholm, Antero Kukko, Arttu Julin, Matias Hyyppä, Henrik Haggrén

3D-studion rooli

3D-studio muodostaa luonnollisen ympäristön opetus- ja tutkimushenkilöstön vuorovaikutukselle. Käytettävät teknologiat ulottuvat laser- ja kuvamittauslaitteista anturi-, paikannus- ja navigointiteknologioihin. Käytännössä laitteet tuottavat digitaalista aineistoa, ja mittausskaala vaihtelee mikroskooppisen pienistä kohteista taivaankappaleisiin. Opetus pohjautuu osaltaan kokeilukulttuuriin ja toisaalta pedagogiikkaan, joka varmistaa opiskelijoille globaalisti vertailukelpoiset oppimistulokset. Näin saavutetaan inspiroiva ja nopea tiedonkulku – positiivinen tiedon kehä. Verkostokumppaneillakin on entistä paremmat mahdollisuudet löytää oman alansa erityisosaajia.

Kuva 1. Kasvottoman opettaja- ja tutkijajoukon sijaan studiot toimivat tilana, jotka mahdollistavat uusien kokeilevien pilottien käynnistämisen potentiaalisten yhteistyökumppanien kanssa. © Aalto & FGI

Oppimisprosessi

3D-studio herättää motivaatiota ja innostusta, jotka ovat tärkeitä tekijöitä oppimisprosessissa. Tämä käy hyvin ilmi geoinformatiikan maisteriohjelman vuosittaisilla opiskelijoiden tutustumispäivillä, joilla opiskelijat ja yritysten edustajat pääsevät yhdessä tutustumaan 3D-studion toimintaan ja henkilökuntaan. Innostuminen on selkeästi havaittavissa sekä opiskelijoiden että yritysedustajien kommenteista, kun he pääsevät katselemaan ryhmän tuottamia 3D-malleja seinän kokoisilta näytöiltä, näkevät 3D-tulostusten valmistumista ja tutustuvat mittauskalustoon.

Studiokokonaisuudet pohjautuvat virtuaalisen ja fyysisen maailman yhdistäviin työkaluihin. Pedagogisesta näkökulmasta digitaalisuus, kolmiulotteisuus ja visuaalisuus hyödyntävät käsitteitä visuaalinen ehdollistaminen (visual conditioning) ja virtuaalinen ehdollistaminen (virtual conditioning). Nämä tulevat klassisen ehdollistumisen ja muistin ulkoistamisen teoriakäsityksistä. Kumpikin perustuu ihmisen tahdosta riippumattomiin aistitoimintoihin. Ärsykkeen voi laukaista esimerkiksi väri, haju, ääni tai paikka. (Allen & Madden 1985.) Virtuaalinen ympäristö helpottaa esimerkiksi muistamaan aitoja maisemia ja reittejä. Virtuaalisella ehdollistamisella ärsytetään muistia tietyllä pikkutarkalla näkymällä, jolloin muistamme asian, kun sama näkymä tulee vastaan. Virtuaalinen ympäristö digitaalisena oppimisalustana vähentää reaalimaailmassa tapahtuvia inhimillisiä virheitä ja nopeuttaa haluttuun oppimistavoitteeseen pääsyä. 

Kuva 2. 3D- ja valokuvausstudion toimintaidea. © Hannu Hyyppä & Matti Kurkela & Anttoni Jaakkola & Antero Kukko & Marika Ahlavuo & Juho-Pekka Virtanen & Harri Kaartinen

Studiot tukevat visuaalista oppimista ja kokeilukulttuuria

Suomessa on ollut painetta toteuttaa uudenlaisia oppijalähtöisempiä opetusmenetelmiä ja avoimia oppimisympäristöjä. 3D-studiossa on mahdollista oppia, tutkia ja toteuttaa digitaalisen tiedon hankkimista, tuottamista ja jakamista yksin tai yhdessä. Studiossa vertaisoppiminen tehostuu, kun hyödynnetään tietoisesti ja tiedostamatta oppimista. Tämä tehdään seuraamalla ja havainnoimalla toisten työskentelyä sekä etsimällä ja pohtimalla yhdessä kollegojen kanssa ratkaisuja ongelmallisiin tilanteisiin. 3D-teknologian visuaaliset piirteet, immersiivisyys ja vuorovaikutteisuus mahdollistavat aktiivisuutta ja oppimiskokemuksen syvällisyyttä. 3D-teknologian lisäarvoja ovat muun muassa korostunut läsnäolon voima, tilan ja perspektiivin taju sekä turvalliset ympäristöt riskien ottamiseen. (Laakkonen, Manninen & Juntunen 2014; Dalgarno & Lee 2010; Kapp & O’Driscoll 2010; Dickey 2005.)

Tiede ja taide kohtaavat studioissa

3D-studiossa edistetään rakennettuun ympäristöön liittyvää opetusta, perustutkimusta sekä uusimpien 3D-mittausteknologioiden kehittämistä. 3D-studiossa työskentelevillä on käytössään ajankohtaiset tutkimusvälineet, -laitteistot ja -aineistot sekä niihin liittyvät tilat ja palvelut. Omien mittauslaitteiden rakentelu mahdollistaa erilaisia sovelluksia opetuksessa ja tutkimuksessa. Tutkimusyhteistyö Paikkatietokeskuksen ja Aalto-yliopiston välillä on tuottanut myös kansainvälistä huomiota saaneita henkilökohtaisen kartoituksen ratkaisuja ja laitteistoja. Ajankohtaisille tutkimusaiheille on edelleen jatkuvaa kysyntää myös rahoittajien ja teollisuuden suunnalta.

Valokuvausstudio on syntynyt entisen Teknillisen korkeakoulun fotogrammetrian valokuvauslaboratorion perustalle. Itserakennetut laitteistot mahdollistavat maailmanluokan opetuksen ja tutkimuksen. Nykyisin valokuvamaisia kuvia tuotetaan myös erilaisilla sensoreilla, joten niiden tuottamat kuvat rinnastetaan valokuviin. Oman laitteistokehityksen lisäksi on tärkeää seurata ja testata muun maailman kehittymistä ja verrata laitteistojen suorituskykyä ja laatua. Erilaisten mittausantureiden ja kuvaavien sensoreiden käytettävyys selviää vain rakentamalla ja testaamalla laitteita. Taide ja kultturi ovat yhä tiiviimmin mukana studioiden toiminnassa, osaltaan valokuvauksen takia ja toisaalta uudenlaiset kuvaustavat muodostavat alustan erilaiselle taiteelle, kuten 3D-printtaus-, pistepilvi- tai satelliittikuvataiteelle.

Studioiden teknologia opetus- ja tutkimuskäytössä

3D- ja valokuvausstudio on varustettu uusilla 3D-tekniikoilla kuten laserskannereilla ja lisätyn todellisuuden laitteilla. Ennakoivassa suunnittelussa virtuaalisissa ympäristöissä voidaan testata tarkoilla 3D-malleilla esimerkiksi ajokäyttäytymistä, ajettavuutta, valaistusta ja väylien ympäristöä sekä niiden ominaisuuksia. Virtuaaliset työkalut ovat lisääntyneet myös osana työntekoa ja oppimista ja samalla lähentäneet virtuaalista ja fyysistä maailmaa. 3D-studio mahdollistaa eri tahojen välisen yhteistyön koko maan laajuisesti. (Kurkela ym. 2016.)

Opinnäytetöiden tekijöille ja tutkijoille 3D-studio tarjoaa mittausväline- ja ohjelmistoresursseja, monipuolisia aineistoja sekä henkilökunnan laaja-alaista tukea. Opinnäytetyöprosesseissa esille tulleet uudet ideat on voitu käytännössä toteuttaa studion resurssien avulla varsin nopealla aikataululla. 3D-studio luo erinomaiset edellytykset uuden kokeilemiselle, oppimiselle ja opinnäytetöille.

3D-sovellusalueiden kirjo laajenee jatkuvasti

3D-studion visiona on toimia kolmiulotteisuuden ja virtuaalisuuden kotimaan ja kansainvälisen tason yhdistävänä linkkinä. Suomen Akatemian Laserkeilaustutkimuksen huippuyksikön fotogrammetria- ja laserkeilausosaamista on viime aikoina käytetty yhä enemmän myös taiteen ja kulttuurin saralla muun muassa virtuaalisuuden, 3D-tulostuksen, hahmokuvausten sekä kulttuurikeskusten digitalisoimisessa.

Viimeaikaisia läpimurtosovelluskohteitamme ovat olleet rakennusten sisätilojen 3D-mallinnukset, liikkuvan kartoituksen käyttö vesi- ja liikenneväylien mallinnuksessa ja kunnossapidossa sekä ihmisten ja eläinten 3D-mittaukset. Tulevaisuuden käytännön sovelluksia ovat uudenlaiset virtuaalikaupungit, jolloin nykyisistä 2D-navigattoreista ja reittioppaista siirrytään pelillistettyyn 3D-kaupunkiin palveluineen. Lisäksi varsinkin kuntia ja kaupunkeja kiinnostavat itseajavat autot ja robobussit.

Kuva 3. Uudet kevyet ja suorituskykyiset kannettavat kartoitusjärjestelmät, hahmokuvaus, 3D-printtaus, virtuaalikuunnelma ja lisätty todellisuus ovat esimerkkejä toiminnastamme. © Aalto & FGI

Johtopäätökset

Studiot mahdollistavat perinteisen opiskelun ja työskentelyn rinnalla mahdollisuuden oppia ja opiskella ajasta sekä paikasta riippumatta. Alan tuoreimpien teknologioiden käyttö innostaa ja motivoi opettajia sekä opiskelijoita. He ovat valmiita tekemään töitä uudenlaisen oppimisen ja osaamisen eteen ja näin koulutuksen hedelmä kantaa pitkälle työelämään. Tutkimustieto ja huippuopetus kulkevat entistä enemmän käsikädessä, vastaten myös muuttuviin elinkeinoelämän vaatimuksiin ja huomioiden globalisaation sekä tekniikan ja digitalisaation kehittymisen.

Kirjoittajat

Matti Kurkela, studio manager, TkL, TaM, Aalto-yliopisto, matti.kurkela(at)aalto.fi
Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, koordinaattori, kulttuurituottaja Aalto-yliopistossa sekä tiedetuottaja ja asiantuntija Humakissa, marika.ahlavuo(at)aalto.fi
Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopistossa, digitaalisuuden erityisasiantuntija Humakissa, hannu.hyyppa(at)aalto.fi
Juho-Pekka Virtanen, tohtorikoulutettava, TaM, Aalto-yliopisto, juho-pekka.virtanen(at)aalto.fi
Matti Vaaja, tutkijatohtori, TkT, Aalto-yliopisto, matti.t.vaaja(at)aalto.fi
Petri Rönnholm, vanhempi yliopistolehtori, TkT, Aalto-yliopisto, petri.ronnholm(at)aalto.fi
Antero Kukko, tutkimuspäällikkö, TkT, Paikkatietokeskus, antero.kukko(at)maanmittauslaitos.fi
Arttu Julin, tohtorikoulutettava, DI, Aalto-yliopisto, arttu.julin(at)aalto.fi
Matias Hyyppä, tekn. yo, Aalto-yliopisto, juho.hyyppa(at)aalto.fi
Henrik Haggrén, professori, TkT, henrik.haggren(at)aalto.fi

Allen, C.T. & Madden, T.J. 1985. A Closer Look at Classical Conditioning. Journal of Consumer Research. Vol. 12, No. 3 (Dec., 1985), pp. 301-315.

Dalgarno, B. & Lee, M. 2010. What are the learning affordances of 3-D virtual environments? British Journal of Educational Technology 41 (1), 10–32.

Dickey, M. 2005. Three-dimensional virtual worlds and distance learning: two case studies of Active Worlds as a medium for distance education. British Journal of Educational Technology 36 (3), 439–451.

Kapp, K.M. & O’Driscoll, T. 2010. Learning in 3D: Adding a new dimension to enterprise learning and collaboration. San Francisco: Pfeiffer.

Kurkela, M. & Ahlavuo, M. & Virtanen, J-P. 2016. Aalto-yliopiston 3d- ja valokuvausstudioissa panostetaan tutkimusyhteistyöhön ja virtuaalisuuteen. Maankäyttö 1/2016, 19-22.

Laakkonen, I. & Manninen, T. & Juntunen, M. 2014. Näkemyksiä ja kokemuksia 3D-oppimisympäristöistä. Lisäarvoa vai sirkushuveja? Teoksessa Pilvilinnoja ja palomuureja – Tulevaisuuden oppimisen ja työnteon tilat. Päivi Häkkinen ja Jarmo Viteli (Toim.). Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. 37-55.

BETT Show

Katsaus: Mitä tarjosi alan suurin opetusteknologiatapahtuma

BETT on maailman suurin opetusteknologian tapahtuma, joka jo yli kolmenkymmen vuoden ajan on kerännyt osallistujia ympäri maailmaa tammikuiseen Lontooseen. Tapahtumassa on mahdollisuus nähdä ja kokeilla uusia opetusteknologian tuotteita sekä osallistua sessioihin, joissa yli 500 asiantuntijaa kertoo tutkimuksistaan ja kokemuksistaan. Tapahtumasta on hyötyä opetusteknologiahankintoja tekeville ja se voidaan nähdä myös osana opettajan ammatillisen osaamisen kehittämistä. Näytteilleasettajia on viime vuosina ollut lähes 900 ja osallistujia noin 35 000 yli 120 maasta.

Suuret tietotekniikan tuotteita ja palveluja tarjoavat yritykset kuten Microsoft, Google, Apple ja Samsung olivat näkyvästi esillä BETT 2016 -tapahtumassa. Ständeillä ja tietoiskuissa esiteltiin uusinta teknologiaa ja eri sovellusten käyttöä. Microsoftilla esillä olivat mm. Office 365 pilvipalvelut, uusin Windows-käyttöjärjestelmä sekä Surface-laitteet, joissa yhdistyy kannettavan tietokoneen ja tablettilaitteen ominaisuudet.

NAO robotti
NAO robotti sopii sekä peruskoulun että korkeakoulun opetukseen.

Google vastaavasti esitteli Google for Education -palveluaan, opettajien trainer-ohjelmaa sekä Cromebook-tietokoneita. Luokkahuoneiden ja oppimistilojen varusteluun oli esillä erilaisia kalusteita, 3D-tulostimia, projektoreita, isoja näyttöruutuja ja digiseiniä sekä ratkaisuja näytön jakamiseen langattomasti eri laitteista. Robotiikka, virtuaalitodellisuus ja päällepuettava tekniikka kiinnostivat osallistujia. Yhdistävänä teemana sekä näyttelyssä että sessioissa oli kuultavissa, miten tilojen suunnittelu ja tekniikka voisi tukea opiskelijakeskeistä pedagogiikkaa sekä BYOD (Bring your own device) käytäntöä.

Koodaaminen ja ohjelmoinnin sekä STEAM-aineiden (Science, Technology, Engineering, Art and Mathematics) opetus olivat tämän vuoden erityisteemoja. Yhtenä tavoitteena on saada tytöt entistä enemmän kiinnostumaan tekniikasta. Ohjelmoinnin oppimisen välineinä esiteltiin yksinkertaiset tietokoneet, kuten uunituore BBC micro:bit, jota jaetaan brittiläisille koululaisille sekä Raspberry Pi. Esillä oli myös erilaisia robotiikkaa hyödyntäviä ratkaisuja. Eri alojen korkeakouluopiskelijat voisivat hyötyä samoista ohjelmoinnin perusharjoituksista, joita Suomessakin opetetaan peruskoulussa uuden opetussuunnitelman mukaisesti. Koodauksen ohessa opittaisiin loogista ajattelua. Raspberry Pi tai vastaava yksinkertainen tietokone taas toimisi tekniikan opiskelijoiden edullisena kaikille yhteisenä työkaluna.

ADA.ADA.ADA
ADA.ADA.ADA rohkaisee tyttöjä STEAM-aloille.

Korkeakouluille suunnatuissa sessioissa teemoina olivat meilläkin ajankohtaisia asioita, kuten oppimisanalytiikka, käänteinen oppiminen ja arviointi, henkilökohtaiset oppimisympäristöt ja opiskelijoiden käyttämät työkalut, osaamismerkit, kansainväliset yhteiset toteutukset, opettajien digipedagoginen osaaminen sekä multimediaisuus. Useissa puheenvuoroissa hyvänä käytäntönä nähtiin opiskelijoiden aktiivinen työskentely ryhmissä sekä ryhmän mahdollisuus valita itse omat digitaaliset työkalunsa. Opiskelijat olivat kokeiluissa tuottaneet esimerkiksi videoita, pelejä, e-kirjoja, lehtiä ja videoesseitä. Multimediaiset tuotokset sekä hajautuva työskentely haastavat perinteisen arvioinnin ja ohjauksen. Oppimisanalytiikan osalta pohdittiin sitä, miten opiskelija voisi hyödyntää dataa oman oppimisensa tukena. Opiskelija voi esimerkiksi Nervanix-sovelluksen avulla mitata keskittymistään opiskelun aikana.

Tapahtumassa näkyi paljon eri-ikäisiä opiskelijoita esiintymässä lavoilla sekä työpajoissa kokeilemassa, opastamassa muita ja jakamassa kokemuksiaan. Kouluryhmien lisäksi tapahtumassa vieraili myös vanhempia lapsineen.

Katso: Videoterveiset BETT 2016 -opetusteknologiatapahtuman toiselta päivältä

Kirjoittajat

Jaana Kullaslahti, tutkijayliopettaja, FT, Ratkaisukeskeinen Coach, Hämeen ammattikorkeakoulu, jaana.kullaslahti(at)hamk.fi
Irma Mänty, kehityspäällikkö, KM, Laurea-ammattikorkeakoulu, irma.manty(at)laurea.fi