Johanna Heinonen & Sini Temisevä
Oppimismuotoilu on keskeistä ammattikorkeakoulujen tulevaisuudessa, sillä se linkittää opetuksen, elinkeinoelämäyhteistyön ja TKI-toiminnan synergiaetuja. Se mahdollistaa yksilöllisten ja työelämälähtöisten oppimispolkujen luomisen vastaten nykyaikaisen työelämän vaatimuksiin. Oppimismuotoilun avulla ammattikorkeakoulut voivat integroida uusimmat teknologiat ja tutkimustulokset osaksi opetusta ja edistää näin opiskelijoiden valmiuksia innovatiiviseen ja kriittiseen ajatteluun sekä tukea TKI-toimintaa kannustaessaan yrityksiä innovoimaan ja kehittämään toimintaansa.
Osaaminen tulevaisuudessa
Muuttuvassa työelämässä jatkuvan oppimisen – ja kouluttamisen – merkitys korostuu. Monialaista osaamista ja kykyä sopeutua ja innovoida uusissa yhteisöissä ja teknologisesti rikastetuissa ympäristöissä tarvitaan. Uudet teknologiat muuttavat ammattiosaajien ja korkeakoulutettujen työtehtäviä. Teknologia tuleekin korvaamaan rutiinityötehtäviä, mutta samalla luomaan uusia työtehtäviä. (OPH 2019.) Digitaalisten teknologioiden integrointi opetukseen ei ole vain välineellistä; se on myös osa laajempaa kulttuurista ja kognitiivista muutosta.
Kriittinen ajattelu, luova ongelmanratkaisu ja metakognitiiviset taidot muodostavat yksilön kyvyn oppia ja sopeutua jatkuvasti muuttuvaan maailmaan. Trilling ja Fadel (2012) korostavat näiden taitojen tärkeyttä kaikilla elämänaloilla. Näkökulma haastaa perinteisen opetussuunnitelman, joka keskittyy usein tiedon siirtämiseen opettajalta opiskelijalle, eikä opeta oppilaita soveltamaan tietoa uusissa ja monimutkaisissa tilanteissa.
Tulevaisuuden koulutusmallissa opettajien rooli muuttuu tiedon välittäjästä oppimisprosessin ohjaajaksi ja valmentajaksi. Bogujevci (2021) väittääkin, että opettajien tulisi toimia enemmän mentoreina, jotka rohkaisevat opiskelijoita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja kehittämään kriittistä ajatteluaan. Samalla opettaja oppii yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Ihanteellista on yhteisöllinen työskentely, jossa osaamista jaetaan ja opitaan kollegoilta (Marstio ym. 2021). Jenkinsin (2011) mukaan digitaalinen lukutaito sisältää yhteisöllisen ongelmanratkaisun ja yhteistyön verkostoissa, jotka ylittävät kulttuuriset ja maantieteelliset rajat. Tämä edellyttää vuorovaikutustaitojen, kuten empatian, neuvottelutaitojen ja ryhmätyöskentelyn, kehittämistä. Buckingham (2015) korostaa, että digitaalisen lukutaidon tulisi sisältää myös kyky arvioida informaation luotettavuutta ja relevanssia.
Wagner (2010) täydentää tätä näkemystä osoittamalla, että nykyajan työelämä vaatii monialaista osaamista ja kykyä soveltaa tietoa luovasti uusiin tilanteisiin. Tämä tarkoittaa, että yksilöiden on opittava oppimaan ja päivitettävä osaamistaan sekä hyödyntämään luovasti tulevaisuuden teknologioita, mikä puolestaan vaatii koulutusjärjestelmiltä suurempaa joustavuutta ja personoituja oppimispolkuja.
Oppimismuotoilu luo uutta suuntaa opetukseen
Oppimismuotoilu (Learning Design) pohjautuu palvelumuotoiluun ja käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun. Osallistuminen ja yhteiskehittäminen antavat oppimisen muotoilulle pohjan, jossa vuorovaikutteinen ja intuitiivinen suunnittelu tehdään näkyväksi prosessiksi. Opettaja saa oppimismuotoilun avulla viitekehyksen, malleja ja työkaluja opetuksen suunnitteluun – digitaalisuutta unohtamatta. (Marstio ym. 2021.)
Yhteisöllisen oppimisen muotoilu rikkoo henkilökohtaisen opetuksen suunnittelutapaa ja voi aiheuttaa aluksi haasteita. Se on ratkaisu jatkuvaan tarpeeseen sopeuttaa opetuskäytäntöjä vastaamaan sekä yksilöllisiä oppimistarpeita että yhteiskunnan ja työelämän nopeasti muuttuvia vaatimuksia. Tämä lähestymistapa perustuu monitieteelliseen ymmärrykseen siitä, miten ihmiset oppivat, ja se hyödyntää teknologian tarjoamia uusia mahdollisuuksia oppimisympäristöjen rikastuttamiseksi.
Laurillardin (2012; 2013) kehittämä vuorovaikutuksen kehikko (Kuva 1, Conversational Framework, vuorovaikutuksen kehikko) perustuu vuorovaikutukseen opettajan ja opiskelijan välillä sekä oppimisen teorioihin ja erilaisiin oppimistapoihin. Laurillard jakaa oppimisen kuuteen eri vaiheeseen:
- tiedon omaksuminen (Acquisition)
- tutkimalla oppiminen (Investigation)
- keskustelemalla oppiminen (Discussion)
- yhteisöllinen työskentely (Collaboration)
- käytännön harjoittelu (Practice) sekä
- osaamisen kehittäminen ja näyttäminen (Production).
Hyvin suunniteltu ja toteutettu opetus integroi nämä kaikki oppimisen kokemukseksi opiskelijalle parhaalla mahdollisella tavalla (Laurillard 2012; 2013).
Oppimismuotoilun keskiössä on käyttäjälähtöinen, oppijoiden tarpeet, toiveet ja kontekstin ymmärtävä suunnittelu. Tämä vaatii suunnittelijoilta empatiaa ja kykyä asettua oppijan asemaan. Oppimisen muotoilun luonteeseen kuuluvat elementit ovat: opiskelijoiden tekeminen keskiössä, prosessi, yhteisöllisyys, luovuus, teknologian hyödyntäminen ja mallintaminen. Suunnitteluvaiheessa on huomioitava opinnon tavoitteet, aikataulu, ryhmä koko ja opetuskieli. (Marstio ym. 2021.)
Oppimismuotoilun tavoitteena on luoda oppimiskokemuksia, jotka ovat mielekkäitä, motivoivia, sitouttavia, aktivoivia ja tehokkaita. Mayerin (2024) multimediaoppimisen periaatteet osoittavat, kuinka eri aistein saatava tieto voidaan yhdistää tehokkaasti oppimisen maksimoimiseksi. Oppimismuotoilussa näitä periaatteita sovelletaan suunnittelemalla opetusmateriaaleja ja -ympäristöjä, jotka hyödyntävät ääntä, kuvaa ja interaktiivisuutta oppimistulosten parantamiseksi.
Laurillardin (2009) digitaalisen pedagogiikan malli havainnollistaa, miten opetus ja oppiminen voivat hyödyntää digitaalista teknologiaa tukemaan syvällistä oppimista ja kriittistä ajattelua. Kokeileva kehittäminen ja olemassa olevien elementtien yhdisteleminen luovasti on ominaista oppimisen muotoilulle (Marstio ym. 2021). Yhteiskehittäminen voi tapahtua yhteisöllisesti opettajien sekä työelämän kanssa yhdessä, jolloin työelämän näkemykset ja tarpeet tulevat paremmin näkyväksi opetuksen sisältöihin. Tällöin varmistetaan ajantasainen opetus työelämän näkökulmasta.
Oppimismuotoilun monet mahdollisuudet
Oppimismuotoilun avulla voidaan vahvistaa opiskelijoiden ja yritysten välisiä suhteita projektiperusteisella ja käytännönläheisellä oppimisella. Tämä syventää ymmärrystä siitä, miten teoria soveltuu käytäntöön, ja edistää opiskelijoiden valmiuksia työelämässä. Kuten Wenger-Traynerin (2022) yhteisöllisen oppimisen teoria ehdottaa, oppiminen on sosiaalinen prosessi, joka tapahtuu parhaiten yhteisöllisissä käytännöissä.
TKI-toiminta on keskeinen osa oppimismuotoilua, sillä se edistää monialaista yhteistyötä ja tutkimustulosten käytännön soveltamista. Crossin (2023) mukaan designajattelu tarjoaa kehyksen ongelmanratkaisulle, joka on iteratiivinen, käyttäjäkeskeinen ja prototyyppien testaamiseen perustuva. Oppimismuotoilussa tämä lähestymistapa voi auttaa kehittämään uusia opetusmenetelmiä ja -materiaaleja, jotka vastaavat myös työelämän tarpeita. TKI-toiminta tarjoaa mahdollisuuksia soveltaa uusinta tietoa ja teknologiaa opetusprosesseihin sekä parantaa näin koulutuksen laatua ja relevanssia.
Ammattikorkeakoulut kohtaavat haasteita hyödyntäessään oppimismuotoilua. Yksi haasteista on kulttuurin muutos: siirtyminen perinteisestä opetuskeskeisestä mallista oppijakeskeiseen, joustavaan ja innovatiiviseen oppimiskulttuuriin. Lisäksi oppimismuotoilun vaatima moniammatillinen yhteistyö ja jatkuvan kehityksen mindset vaatii sekä opettajien että hallinnon sitoutumista ja valmiuksien kehittämistä.
Oppimisen muotoilun konkretiaa Laureassa ja LABissa
Laurea-ammattikorkeakoulussa on hyödynnetty oppimismuotoilun periaatteita kehittämällä ABC Oppimisen muotoilu -menetelmää ja Laurean omia ABC-kortteja (Kuvat 2 ja 3). Näiden avulla on mahdollista kehittää opintojaksoja opiskelijakeskeisemmiksi ja parantaa oppimiskokemusta integroimalla digitaaliset ratkaisut pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Menetelmä pohjautuu Laurillardin teoriaan ja on kehitetty osana Erasmus+-hanketta. Laurean opintojaksot rakennetaan näiden avulla perustuen opiskelijan oppimisen kokemukseen.
Visuaalinen käsikirjoitus syntyy opettajatiimin voimin huomioiden erilaiset oppimisen tavat eri värisinä kortteina. Laurean ABC-kortit yhdistävät seitsemän erilaista sekä lähi- että verkko-opetuksessa hyödynnettävää oppimisen tapaa lisäten Laurillardin alkuperäisiin vaiheisiin Opintoon orientoituminen ja ryhmäytyminen -ulottuvuuden. Kortit asetetaan ”pelilaudalle”, jonka avulla hahmottuu visuaalinen käsikirjoitus ja opintojen suunnitelma sekä rakenne. (Marstio ym. 2021.)
Vaikka LAB-ammattikorkeakoulussa ei tietoisesti ole hyödynnetty oppimismuotoilua, sisältää käyttäjälähtöinen suunnitteluprosessi TKI-hankkeissa sen elementtejä opiskelijoiden ja työelämän tarpeiden ymmärtämiseksi ja niihin vastaamiseksi innovatiivisesti. LABissa kehitetäänkin monialaisia oppimiskokemuksia, jotka yhdistävät teorian ja käytännön työelämälähtöisesti yhdessä TKI:n kanssa. Oppimismuotoilu tukee uuden tiedon ja taitojen integroimista suoraan käytäntöön ja edistää samalla opiskelijoiden työelämävalmiuksia.
Oppimismuotoilu tarjoaa syvällisen lähestymistavan koulutuksen modernisointiin. Laurean ja LABin kokemuksissa korostuu käyttäjä- tai oppijalähtöinen suunnittelu, olipa oppija sitten yritys tai opiskelija, pedagogisen ja teknologisen integraation merkitys sekä tulevaisuuden tarve vastata jatkuvasti muuttuvan työelämän vaatimuksiin.
Monipuoliset oppimisympäristöt, kuten hankkeet, mahdollistavat autenttisen ja joustavan oppimisen, joka yhdistää opetusmetodit ja oppimistulokset. Tällaiset menetelmät edistävät opiskelijoiden kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisutaitoja ja elinikäistä oppimista, mikä on välttämätöntä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tästä syystä ammattikorkeakouluissa tulisikin integroida työelämää ja hankkeita entistä tiiviimmin opetukseen vaikkapa oppimismuotoilun malleja hyödyntäen.
Kirjoittajat
Johanna Heinonen, KTM, FM, lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu, restonomikoulutus, johanna.heinonen(at)lab.fi.
Sini Temisevä, KM, lehtori, palveluliiketoiminnan koulutus, Laurea-ammattikorkeakoulu, sini.temiseva(at)laurea.fi.
Lähteet
Bogujevci, E. 2021. ”Mä oon hirmu ylpeä tällasesta nimikkeestä”: toisen asteen opettajien tunteet HAHKU-mentorina toimimisesta. Pro gradu -tutkielma: Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteiden laitos, erityispedagogiikka.
Buckingham, D. 2015. Defining digital literacy-What do young people need to know about digital media? Nordic journal of digital literacy, 10 (Jubileumsnummer), 21–35.
Cross, N. 2023. Design thinking: Understanding how designers think and work. London: Bloomsbury Visual Arts.
Jenkins, H. 2011. Convergence Culture. Where Old and New Media Collide. Revista Austral de Ciencias Sociales, 20, 129–133.
Laurillard, D. 2009. The pedagogical challenges to collaborative technologies. International Journal of Computer-supported collaborative learning, 4, 5–20.
Laurillard, D. 2012. Teaching a design science. Building Pedagogical Patterns for Learning and Technology. Routledge.
Laurillard, D. 2013. Rethinking university teaching: A conversational framework for the effective use of learning technologies. Hoboken: Routledge.
Marstio, T., Huhtanen, A., Alanko-Turunen, M., & Eronen, S. 2021.Pedagogista uudistumista oppimisen muotoilun avulla. Laurea-ammattikorkeakoulu.
Mayer, R. E. 2024. The Past, Present, and Future of the Cognitive Theory of Multimedia Learning. Educational Psychology Review, 36(1), 8.
Opetushallitus. 2019. Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Viitattu 1.3.2024. https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaaminen-2035.
Trilling, B., & Fadel, C. 2012. 21st century skills: Learning for life in our times. John Wiley & Sons.
Wagner, T. 2010. The global achievement gap: Why even our best schools don’t teach the new survival skills our children need-and what we can do about it. ReadHowYouWant.com.
Wenger-Trayner, E., Wenger-Trayner, B., Reid, P., & Bruderlein, C. 2022. Community of Practice Guidebook. Social Learning Lab.
Is learning design the key to success?
The significance of continuous learning and training is emphasised due to technological progress altering job roles and creating new opportunities. This shift necessitates a cultural and cognitive transition towards critical thinking, creative problem-solving, and collaborative learning. The role of educators is transforming from mere conveyors of knowledge to facilitators and mentors in a learning process that embraces technology and fosters interdisciplinary skills and digital literacy.
Learning design helps educators to effectively design education to meet individual and societal needs and to utilise technology to enrich learning environments. Examples from Laurea and LAB illustrate the effectiveness of learning design in promoting student-centred education and bridging the gap between theoretical knowledge and practical application within RDI. This approach requires a flexible and innovative learning culture, interdisciplinary collaboration and a continuous development mindset.
Vastaa