Kestävä ja avoin TKI-toiminta ja uudenlaiset prosessit 

Kirjoittajat: Hannu Hyyppä, Marika Ahlavuo, Elina Ylikoski.

Tiivistelmä

Useissa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa pyritään tehostamaan kestävää ja avointa TKI-työtä ja vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa. Kirjoitus perustuu kokemuksiin monialaisista, toimijarajat ylittävistä ja toteutetuista hankkeista, joissa toteuttajia on ollut mukana mm. mm. Metropoliasta, Omniasta, Laureasta, Humakista, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta ja Aalto-yliopistosta. Kestävää ja avointa TKI-prosessia voidaan systemaattisesti parantaa tehostamalla johtamista, vuorovaikutusta, lisäämällä julkaisemista ja popularisointia sekä digitalisointia. Rahoittajien tulisi yhdessä entistä enemmän koordinoida päällekkäisiä teemoja ja näin kohdentaa rahoitus toisiaan tukeviin hankkeisiin. Tällöin vapautuu päällekkäisen työn tekemiseen kuuluvaa aikaa, jota voidaan hyödyntää paremmin hankkeiden tuloksien viemiseen yhteiskuntaan digitaalisin keinoin. Lopussa esitämme ratkaisuja, joita olemme itse toteuttaneet vuorovaikutuksen lisäämiseksi.

Avoimet innovaatiot ekosysteemin tukena

Avoin innovaatiotoiminta synnyttää jaettua lisäarvoa yhdessä eri toimijoiden kanssa, jolloin on katsottava oman organisaationsa ulkopuolelle uusien ideoita etsiessään. Toiminta on synnyttänyt lisääntyvää ekosysteemiajattelua tuekseen. (Chesbrough 2006). Tällöin tiedon luonne korostuu ja tarvitaan korostunutta tiedon hankkimista ja jakamista, yhteistoimintaa, verkostoitumista ja myös uusia liiketoimintamalleja innovaatioiden synnyttämiseen (Hautamäki & Oksanen 2012). Suomeen onkin syntynyt lukuisia eri toimijat yhteentuovia kumppanuus- ja yhteistyömalleja, jotka tunnistavat TKI-kehitystarpeet ja pilotoivat niitä (Hyyppä ym. 2016).

Kestävän kehityksen vaateet

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) velvoittaa ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kestävään kehitykseen kaikessa koulutuksessa ja toiminnassa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). Myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä odotetaan aktiivista roolia TKI-toimijoina. Ammatillisen peruskoulutuksen yhteistyö työelämän kanssa on kiinteää ja sen tarpeita kuunnellaan, mutta rooli TKI-verkostoissa on silti paikoin etäinen eikä innovaatiotoiminnan ottaminen osaksi oppilaitosten arkea ole ongelmatonta. (Opetushallitus 2016; Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2015a; Rannikko ym. 2015.)

OKM:n esittämistä kestävän kehityksen linjauksista TKI-prosessien kestävyyteen liittyvät erityisesti 1) läpäisevyys eli kestävää kehitystä edistävän koulutuksen ohjelmien, välineiden ja keinojen kehittäminen, 2) verkostoituminen ja yhteistyön lisääminen, 3) henkilökunnan koulutus, 4) tiedon levittäminen 5) ja osallistuminen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016).

Paineita TKI-toiminnan koordinointiin

Havaintojemme perusteella monissa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa kestävän kehityksen mukaisen erityisesti vuorovaikutuksen tehostamisessa on parantamisen varaa. Tällä hetkellä TKI-toimintaa ohjaavat paljolti rahoitusinstrumentit ja media. Suomessa lukuisissa samankaltaisissa hankkeissa tehty TKI-työ tuhlaa ennen kaikkea inhimillista pääomaa ja muita resursseja, eikä nykyinen käytäntö näin ollen tue kestävän kehityksen mukaista avointa TKI-toimintaa. Vaikka hankkeissa on yhteiskehittelyä yritysten, yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, kaupunkien ja tutkimusrahoittajien välillä, lopputuotokset jäävät usein kauas tulostavoitteista. Aina luvatut uudet tuotteet, synnytetyt yritykset, patentit, julkaisut ja työpaikat eivät konkretisoidu suinkaan tuloksina. Uusiin hankkeisiin siirrytään myös taloudellisen paineiden takia liian nopeasti ilman, että tärkein osa eli edellisen hankkeen hyödyntämisvaihe toteutettaisiin riittävän hyvin. Tässä artikkelissa keskitymme, miten voimme muodostaa kestävää ja avointa TKI-toimintaa varsinkin tulosten hyödyntämisvaiheessa toisen asteen ammatillista koulutuksen, ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten välille.

Kestävä ja avoin TKI-toiminta

Kirjoitus perustuu kokemukseemme monialaisista, yli koulutusasteiden toteutetuista TKI-hankkeista, niissä tuotetun tiedon tuotteistamisesta ja avoimesta vuorovaikutuksesta mm. Omniassa, Laureassa, Humakissa, Metropoliassa, Paikkatietokeskuksessa ja Aallossa. Kehitämme tältä pohjalta avointa ja kestävää TKI-toimintaa mm. rakentamalla uudenlaista 3D-kulttuurin digitaalinen kokeilualustaa. (ks. Hyyppä ym 2014a; Hyyppä ym 2014b; Hyyppä ym 2015; Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2015; Oksanen-Ylikoski ym. 2015; Oksanen-Ylikoski ym. 2014.)

Kumppanuusverkostoissamme keskitymme parantamaan TKI-prosessimme kestävyyttä mm. 1) orkestroimalla TKI-toimintaa, 2) tehostamalla erilaista vuorovaikutusta ja 3) lisäämällä laajasti avointa julkaisemista ja popularisointia. Tällöin on voitu tuottaa kohdistetusti tieteen, taiteen ja kulttuurin avoimia innovaatioita ja myönteisiä vaikutuksia myös digitaalisin keinoin. Tämä on vahvistanut myös eri asteiden oppilaitoksissa työskentelevien ja opiskelevien kumppaneidemme osaamista.

Orkestrointi voidaan rinnastaa johtamiseen

Orkestroinnilla voi hallita useita projekteja eli ns. projektisalkkuja kokonaisvaltaisesti. Näin hankkeet muodostavat kokonaisuuksia yksittäisten, irrallisten projektien sijaan. Orkestroimalla (kuva 1) vapautamme resursseja, koska useammat hankkeet vaativat varsin samanlaisia toimenpiteitä mm. tiedon jakamisessa ja vuorovaikutuksessa. Yhdessä tekemällä olemme saavuttaneet kilpailuetua uudenlaisen tiedon hyödyntämisestä. (Hyyppä ym. 2015a, Oksanen-Ylikoski ym. 2015, Rannikko ym. 2015, Ahlavuo 2016.)

Kuva 1. Toteutettuja orkestroinnin osa-alueita, jotka tukevat organisaatioiden yhteisiä ja strategisia tavoitteita sekä TKIn ketterää kehittymistä. Mukailtu Hyyppä ym. 2014a; Markkula, Miikki, Pirttivaara & Hyyppä 2010; Nonaka, Toyoama & Hirata 2008).

Vuorovaikutus ja siihen liittyvä popularisointi- ja julkaisutoiminta

Olemme saaneet toimintaamme kestävämmäksi rajoja rikkovalla vuorovaikutuksella ja monipuolisen julkaisemisen sekä popularisoinnin kautta (kuva 2). Tunnistetusta tiedosta on muodostunut hankkeessa pääomaa, jota hyödynnetään tehostetusti mukana olevien yksiköiden ja organisaatioiden strategioiden mukaisesti myös avoimessa innovaatiotoiminnassa.

Tulosten välittäminen laajasti alan toimijoille on kansantaloudellisesti kannattavaa. Kerätyn tiedon jalostaminen elinkeinoelämän tarpeisiin varmistetaan edistämällä yrittäjyyttä ja käytännöllistä tiedon siirtoa sekä laajaa vuorovaikutusta (Rannikko ym. 2015). Tulokset eivät useinkaan siirry yhteiskunnan hyödynnettäviksi itsestään, vaan tulokset edellyttävät tältä osin tuottamista (Ståhle ym. 2016). Avoimen innovaation ja kestävän kehityksen kannalta olennaisina elementteinä ovat toimineet nopea visualisointi, demoilukulttuuri, simulointi, mallintaminen ja pelillistäminen (Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2014, Hyyppä & Ahlavuo 2015). Toimivina osakokonaisuuksina nämä tukevat tiedon jalostumista edelleen hankkeen päätyttyä.

Hankkeessa tuotetut innovaatiot ja parhaat käytännöt on tuotu näkyviksi useiden eri kohderyhmien näkökulmista. Roboautohankkeet, 3D-kaupunkimallihankkeet ja digitaalinen kulttuuri ovat esimerkkejä yhteistyöstä, jossa näkyvyys on ollut suurta ympäri maailmaa. Vuorovaikutuksella on edistetty yhteiskunnallisia, tieteellisiä ja taloudellisia päämääriä: levitetty tietoa, luotu dialogia eri osapuolten välille sekä järjestetty ja osallistuttu tapahtumiin (mm. hackathonit, living labit, innovaatioleirit).

Vuorovaikutus ulottuu orkestroidusti yksittäisestä hankkeesta sidosryhmäverkostoihimme sekä suureen yleisöön. Hankkeet tukevat pitkäkestoista yhteistyötä alueen elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Muita käyttämiämme vuorovaikutustapoja ja yhteistyön muotoja ovat olleet mm. erilaiset foorumit, työpajat, yleisötapahtumat, näytökset, tiedon ja teknologian siirrot, benchmarkkaukset, tuotekehitykset, someviestintä ja erilaiset pelillistämisratkaisut ja muutamat start-upit. (Ståhle ym. 2016; Ahlavuo 2016.)

Valitsemalla hankekumppaneiksi ja verkostoihin toimijoita myös toiselta asteelta lukioista, ammatillisista sekä vapaan sivistystyön oppilaitoksista, on tietovirtoja linkitetty elinikäisen oppimisen prosesseihin entistä tehokkaammin (Oksanen-Ylikoski ym. 2014 ja 2015).

Kuva 2. Avoimeen ja kestävään innovaatioon perustuvan ekosysteemin näkyvät tietolähteet ja tuotannot sekä ekosysteemin hiljainen tieto, joka luo osallistujille kilpailuetua.

Tulevaisuuden ennakointiin ja avoimeen innovointiin hyödynnetään koko toimijaverkoston panosta, jotta hiljainen tieto (Ahlavuo & Hyyppä 2009) ja signaalit on saatu tukemaan tulevaa toimintaa. Julkaisemalla ja näkymällä laajasti myös medioissa (TV, YouTube, FB, Twitter, blogit) ja vuorovaikutusta tehostamalla on saatu TKI-toiminnalla entistä laajempaa yhteiskunnallista näkyvyyttä.

Kuinka päästään kestävämpään ja avoimempaan TKI-toimintaan Suomessa?

Vaatimus TKI:n avoimuudesta tuottavuudesta edellyttää uskallusta ja luottamusta osapuolten välillä toteuttaa uusia ratkaisuja yhteiseen käyttöön, vaikka niihin ei välttämättä ole tarjolla erillisiä resursseja. Lukuisten TKI-ohjelmien aktiivisella johtamisella tulokset voidaan hyödyntää nopeammin ja kohdistaa kansallisesti sovittuihin tavoitteisiin ja arvonluontiin. Rahoittajien tulee entistä enemmän koordinoida päällekkäisiä TKI-teemoja ja kohdentaa rahoitus enemmän toisiaan tukeviin eikä päällekkäisiin hankkeisiin. Tällöin vapautuu aikaa, jota voidaan hyödyntää hankkeiden tuloksien ja ideoiden viemiseen yhteiskuntaan mm. digitaalisin keinoin.

Tiedon jakaminen ja siirtäminen yhteiskuntaan asettaa vaatimuksia tiedon laadulle, avoimuudelle ja siirrettävyydelle. Tämän takia Suomessa pitää muuttaa monialaista projektitoimintaa kokonaisuudessaan ketterämmäksi ja tuloksekkaammaksi. Olennaista on, että Oy Suomi Ab:n kansalaisten verovaroin toteutettu TKI-toiminta tuottaa yhä enemmän myös kansallisesti hyödynnettäviä, tavallisen kansalaisen elämään vaikuttavia ja mitattavissa olevia innovaatioita ja positiivisia tuloksia.

Kirjoittajat

Hannu Hyyppä, professori Aalto-yliopistossa ja johtaja Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen yhteisessä instituutissa sekä digitaalisuuden erityisasiantuntija Humakissa, hannu.hyyppa(at)aalto.fi
Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, kulttuurituottaja Aalto-yliopistossa, tiedetuottaja ja asiantuntija Humakissa marika.ahlavuo(at)aalto.fi
Elina Ylikoski, Innovaatiojohtaja, KTT, Humak, elina.ylikoski(at)humak.fi

Ahlavuo, M. 2016. Digitaalisuuden haasteita kulttuurituottajille. Muutosvoimana 3D-virtuaalisuus. Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Ahlavuo, M. & Hyyppä, H. 2009. Hiljainen tieto tutkimusympäristöissä. Positio 3/2009. 11-13.

Chesbrough, H. 2006. Open innovation – The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Harvard Business School Press. 225 s.

Hautamäki, A. & Oksanen, K. 2012. Suuntana innovaatiokeskittymä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. 2015. Hubiikilla uudenlaisia kehittämismahdollisuuksia. Maankäyttö, 2015. Nro 4. 20-22.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. 2014a. Innovatiivinen opetus- ja tutkimusekosysteemi. Teoksessa Kestävä innovointi, Rautkorpi, T., Mutanen, A. & Vanhanen-Nuutinen, L., (toim.) Oppimista korkeakoulun ja työelämän dialogissa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Taito-työelämäkirjat 7, 2014, 238–255.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. 2014b. Knowledge-based academic and educational ecosystem. The Photogrammetric Journal of Finland. Vol. 24, No. 1, 14-30.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Hyyppä, J. & Ståhle P. 2015. Tutkimusorganisaatiot ja innovointi. Teoksessa Ståhle, P. & Pirttivaara, M. (toim.). Rikastuttava yhteistyö ja uudet toimintamallit. Innovaatioekosysteemi yhteiskunnan ajurina. Tekes Review 317/2015.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Lindholm, M. 2016. Hubiikki kumppanuusmallina. Teoksessa Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Ylikoski, E.  Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta, Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 32:32-39.

Markkula, M., Miikki, L., Pirttivaara, M. & Hyyppä, H. 2010. Regional Innovation Ecosystem as an Orchestrator of the Energizing Society. 29.12.2010. Otaniemi, Finland.

Nonaka, I., Toyama, R. & Hirata, T. 2008. Managing Flow, A Process Theory of the Knowledge-Based Firm. Palgrave Macmillan UK.

Oksanen-Ylikoski, E., Ylikoski, T. & Hero, L-M. 2014. Siiloista kohti oppimisen tiloja ja iloa -koulutusorganisaatiot kehittämiskumppaneina. Teoksessa Keränen P., Säntti R. & Rantala M. & Vilkuna A-M. (toim.) Reittejä työelämän murroksessa. Metropolia ammattikorkeakoulu.

Oksanen-Ylikoski, E., Ylikoski T. & Hero, L-M. 2015. Educational Organizations as Co-Developers in the Helsinki Region. Teoksessa Orchestrating Regional Innovation Ecosystems – Espoo Innovation Garden. Aalto University in cooperation with Laurea University of Applied Sciences and Built Environment Innovations RYM 29.

Opetushallitus, 2016. Ammatillinen koulutus ja innovaatio- ja tuotekehitystoiminta. Tilannekatsaus, syyskuu 2016.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2016. Koulutus ja kestävä kehitys. Haettu 18.11.2016 osoitteesta http://minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/keke/index.html

Rannikko, H., Alakoski, L. & Lyytikäinen, J. 2015. InnoEspoo: Integrating Entrepreneurship and Education. Teoksessa Orchestrating Regional Innovation Ecosystems – Espoo Innovation Garden. Aalto University in cooperation with Laurea University of Applied Sciences and Built Environment Innovations RYM 29.

Ståhle, P.,  Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. 2016. Vaikuttava tiede on osaamislaji. Tieteessä tapahtuu 6/2016. Haettu 18.11.2016  osoitteesta http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/59594/20677

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2014. Gamification and working life cooperation in an e-learning environment, 2014. eLearning Papers. (39), P.A.U. Education, S.L.

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2015a. Tensions in Creating an Innovative Community of Vocational Education and Entrepreneurship, International Journal of Innovation, Creativity and Change November 2.

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2015b. Yrittäjyyden ja ammatillisen koulutuksen osaamisyhteisö: Arjen kokemuksia InnoOmniasta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2015, 17.

Haasteena digitaaliset tietolähteet ja tietovirrat

Kirjoittajat: Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo

Taustaa 

Tarkastelemme artikkelissamme sitä, miten tunnistamalla ja koordinoimalla digitaalisia tietolähteitä ja tietovirtoja voidaan saada aikaan oikea-aikaista vuorovaikutusta, yhteistyötä ja oppimista. Ratkaisut ja esimerkit ovat insinööri- ja kulttuurialoilta. Kirjoitus perustuu kirjoittajien hankkeisiin, kokemuksiin ja pilotteihin muun muassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa.

Eri hankkeissa on pyritty koulutusorganisaatioiden tehostuneeseen vuorovaikutukseen sekä kehittämään ammattikorkeakoulujen osaamisen siirron keinoja yhteiskunnan ja elinkeinoelämän hyväksi. Näitä ovat olleet muun muassa Combat-hanke 2015-17 ja Kansainvälisen innovaatio-osaamisen kehittämishanke (KINO) 2016. (Hyyppä & Kaartinen & Ahlavuo & Hyyppä & Kukko 2016; Hyyppä & Ahlavuo & Lindholm 2016.) Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston yhteisen julkaisuprojektin ”Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta” (Ahlavuo & Hyyppä & Ylikoski 2016) kautta on tunnistettu, kuinka uudenlainen digitaalisuuden kokeilualusta voidaan rakentaa. Aalto-yliopisto tuo alustaan viimeisimmän digitaalisuuteen liittyvän tutkimustiedon ja teknologian. Humak toimii tiedon ja teknologian mahdollisuuksien käytännön soveltajana omissa verkostoissaan. Olennaista onkin tunnistaa tarvittavat tietovirrat ja kehittää tiedon keräämisen, hankinnan ja välityksen ekosysteemi sekä sopia pelinsääntöjä toiminnan toteuttamiseksi.

Uudet teknologiat, digitaalisuus ja valokuvan digitaalinen murros ovat hallinneet insinöörialoja 2000-luvulla ja ne ovat siirtymässä rivakasti myös kulttuuri-, hyvinvointi- ja terveysaloille. Uusimman tiedon hallinta on yhä vaativampaa ja tärkeämpää niin opetuksessa kuin TKI- eli tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Paineet digitaalisen aineiston ja osaamisen jakamiselle ja hyödyntämiselle ovat muuttaneet niin opetusta, oppimista kuin organisaatioitakin. Tarkastelemme oppimis- ja koulutusprosessia tässä taitoina ja kykynä jatkaa oppimista läpi elämänkaaren sekä taitona hyödyntää digitaalisuuden edut oppimisprosessissa.

Organisaation haasteena digitaalisen tiedon kerääminen ja jalostus

Asiantuntijatietoa on perinteisesti kerätty kentältä, kirjoista, koulutuksista tai osallistumalla erilaisiin tapahtumiin. Tieto on nykyään pirstaloituneena ja sitä löytyy erilaisista tietolähteistä julkaisuista sosiaaliseen mediaan. Tietoa varastoidaan entistä enemmän kuvina, datana ja kaavioina, joita voidaan hyödyntää jatkuvasti uudella tavalla. Monet edellä mainituista aineistoista ovat digitaalisessa muodossa joko avoimissa tai suljetuissa järjestelmissä. Olemme rakentaneet tiedon hankintaan ja jakamiseen yksinkertaisia prosesseja sekä jalkauttaneet niitä tiimillemme. Hyvällä asiakkuuden hallinnalla ohjataan tieto- ja kommunikaatiovirrat myös verkostokumppaneilta koulutusorganisaatioon päin (kuva 1). Tiedon yhdistelyssä käytännön, tieteen, tekniikan, taiteen ja talouden linkityksellä saadaan luotua jo olemassa olevalle tiedolle uutta merkitystä ja arvoa. Tieto- ja kommunikaatiovirtojen hallitseminen on muuttunut vähitellen myös muuta toimintaa tukevaksi. Kokemuksemme mukaan se on edellyttänyt ryhmän sisäistämää toimintamallia. (Ahlavuo & Hyyppä & Haggrén 2011, Hyyppä & Ahlavuo 2016.)

Kuva 1. Ekosysteemi tiedon keräämiseen, hankintaan ja välitykseen. © Hyyppä & Ahlavuo

Tiedon keräämisen, hankinnan sekä välityksen merkitys korostuvat opetuksessa ja TKI-toiminnassa. Ajantasaisesta tiedosta ja sen muodostamasta tietovirtaekosysteemistä muodostuu kilpailuvaltti. Digitaalisuus on esimerkki muutoksen ajurista, joka on pakottanut miettimään laajasti tieteen, taiteen ja kulttuurin digitaalisten tuotosten saatavuutta ja toimijaroolia. Humanistisen ammattikorkeakoulun rehtori Tapio Huttulan (2016a&b) mukaan uudenlaisen digitaalisen tiedon ja tietämyksen hallinta ovat ensiaskeleita siirryttäessä kohti uutta korkeakoulua, jossa tekeminen perustuu paljolti avoimuuteen, elinikäiseen oppimiseen, innovointiin ja kilpailukykyyn. Tässä on tärkeää myös hiljaisen tiedon tunnistaminen, tallentaminen ja hyödyntäminen. Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan vaikeasti määriteltävissä tai tallennettavissa olevaa henkilökohtaista kokemukseen pohjautuvaa tietoa ja taitoa, joka karttuu toiminnasta ja kokemuksesta kiteytyen taidoksi. Usein opetusprosessissa on paljolti niin kutsuttua näkyvää tietoa, kun taas asiantuntijaorganisaatioissa tutkimus- ja kehitysprosessit pohjautuvat jopa 90-prosenttisesti hiljaiseen tietoon (Ahlavuo & Hyyppä 2009).

Julkaiseminen ja popularisointi siirtyneet digitaalisiksi

Olemme hyödyntäneet Aalto-yliopistossa kahta toimintaperiaatetta, jotka kiteytyvät sloganeissa Publish or Perish ja Demo or Die (Hyyppä & Salonen 2011). Tarjoamme nykyiselle opetukselle vaihtoehdon, kun uusia tekniikoita ja niiden sovelluskohteita esitetään huippututkimuksen ehdoilla sekä demoilla yksinkertaisesti ja kiinnostavasti. Ammattikorkeakoulut toimivat soveltavalla alalla, jolloin erilaiset vuorovaikutustavat korostuvat. Vaatimus oppilaitosta laajemmasta kommunikointitarpeesta ja osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tullut jäädäkseen. Alasta riippumatta tämä haastaa perinteiset hanke- ja projektitoimintamallit.

Julkaisuprosessin ja vuorovaikutustaitojen hallinta korostuvat tiedon näkyväksi tekemisessä. Ne ovat opetus- ja tutkimusorganisaatioiden menestyksekkään toiminnan edellytyksiä. Myös erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet tulevat elämään virtualisoinnin myötä jo ennen ja jälkeen tapahtuman. Digitaalinen jalanjälki antaa uudenlaisen pohjan toteutuksille, joissa huomioidaan yleisön ajankohtaiset kiinnostuksen kohteet. Tällöin tapahtumien asiakkaille tarjotaan jatkuvasti päivittyviä palveluita.

Kuva 2. Digitaalisuus on muuttanut vuorovaikutusalustoja ja -tuotantoja, joten uudenlaiset tuotokset ovat jokaisen koulutusorganisaation haastena. © Hyyppä & Ahlavuo & Virtanen & Turppa & Kukko & Kurkela 2017.

Tiedon hankinnan ja dokumentoinnin tavat ovat muuttuneet

Digitaalisen tiedon yhteydessä tekijänoikeuksien ymmärtäminen, patentointi ja nopea julkaiseminen vaativat opettelua. Samoin uuden, joko itse tuotetun tai muualta hankitun, tiedon jakaminen oikeaan paikkaan edellyttää organisaatiolta dynaamisuutta, luottamusta ja toimivia rakenteita. Verkostoissa tiedon oikea-aikaisuus on avainasemassa.

Tutkimuksen tuloksista on vielä pitkä matka helppokäyttöiseen opetusmateriaaliin, jossa huomioidaan opettajan osaaminen sekä eri kuulijoiden taustat tai kiinnostuksen kohteet. Opettaja joutuu opiskelemaan itse uusimmat tutkimustulokset ja tuottamaan sen toimivaksi opetusmateriaaliksi. Tiedon kulkua voidaan parantaa vakiinnuttamalla systemaattisia käytäntöjä jatkuvaan tiedonvaihtoon osaksi organisaation julkaisu- ja popularisointitoimintaa.

Sekä opiskelijoiden että opettajien on tärkeää tunnistaa oma tapansa dokumentoida, kerätä ja hyödyntää uutta tietoa, työpajoja ja ympärillä tapahtunutta. Tieto täytyy muuttaa näkyväksi ja näin edelleen hyödynnettäväksi. Yhdistämällä tuttuun tietoon uusinta tietoa voi saada organisaation osaamispääomaa kasvatettua jatkuvasti. Lopulta organisaation ja sen verkoston julkaisu-, popularisointi- ja vuorovaikutustavat ratkaisevat sen, kuinka soljuvasti tieto kulkee sisään ja ulos verkostoista (Ahlavuo & Hyyppä 2009).

Tiedetuottajakonsepti ja digitaaliset tuotokset

Olemme kehittäneet tiedetuottajakonseptiamme siten, että voimme tuottaa nopeasti niin yleistajuttavaa kuin vahvaa substanssitietoa sisältäviä artikkeleita. Vahvuutenamme on julkaista ja toteuttaa tapahtumia muuttuvissa verkostoissa. Tiedetuottajuudella (kuva 2) hallitaan organisaatiossamme tietoa ja tietovirtoja monipuolisesti verkostojen hyödynnettäviksi, jolloin ajankohtaisen tiedon kerääminen, jäsentäminen, julkaiseminen ja popularisointi voivat toteutua muun muassa demojen, pelillistämisen tai yleisötapahtumien avulla. Yhteisten julkaisuiden ja tekemisen kautta syntyy jatkuvasti kehityskelpoisia ideoita ja verkostoja. (Hyyppä & Ahlavuo 2016, 29; Ståhle & Hyyppä & Ahlavuo 2016)

Vaikka Suomessa tuotetaan yhä enemmän erilaista digitaalista materiaalia, hyvistä oppikirjoista ja erilaista osaamista esittelevistä havainnollisista kirjoista on pulaa. Olemme vastanneet tähän julkaisemisen ja popularisoinnin haasteeseen panostamalla digitaaliseen julkaisemiseen ja tiedon sekä teknologian siirtoon eri monipuolisilla kanavilla, kuten webinaarien, taideproduktioiden, somevideoiden, avoimen datan ja jopa patenttien muodossa. Näin toimimalla olemme kartuttaneet niin omaa, vaihtuvan yleisön kuin sidosorganisaationkin tietopääomaa ja tuottaneet opetukseen uudenlaista materiaalia sekä saaneet välillä toivottavaa näkyvyyttäkin.

Kirjoittajat

Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopistossa, digitaalisuuden erityisasiantuntija Humakissa, hannu.hyyppa(at)aalto.fi
Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, koordinaattori, kulttuurituottaja Aalto-yliopistossa sekä tiedetuottaja ja asiantuntija Humakissa, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Ahlavuo, M., Hyyppä, H., 2009. Hiljainen tieto tutkimusympäristöissä. Positio 3/2009, 11-13.

Ahlavuo, M., Hyyppä, H., Haggrén, H., 2011. Tietovirrat akateemisessa tutkimusympäristössä. The Photogrammetric Journal of Finland. Vol. 22, No. 3, 2011, 54-67.

Huttula, T., 2016a. Digitalisaatio ja uusi korkeakoulu. Teoksessa Jukka Määttä & Titta Pohjanmäki & Päivi Timonen (toim.). Kohti digikampusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu, julkaisuja 22.

Huttula, T., 2016b. Kohti uutta korkeakoulua. Teoksessa Marika Ahlavuo & Hannu Hyyppä & Elina Ylikoski (toim.). Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu, julkaisuja 32, 9-20.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., 2016. Näkökulmia kokonaisvaltaiseen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiojohtamiseen. Teoksessa Marika Ahlavuo, Hannu Hyyppä & Elina Ylikoski (eds). Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 32, 22-31.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Hyyppä, J., 2014, Innovatiivinen opetus- ja tutkimusekosysteemi. Teoksessa Rautkorpi, Tiina & Mutanen, Arto & Vahanen-Nuutinen, Liisa (toim.). Kestävä innovointi – Oppimista korkeakoulun ja työelämän dialogissa. Helsinki 2014. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 238-258.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Lindholm, M., 2016. Hubiikki kumppanuusmallina. Teoksessa Marika Ahlavuo & Hannu Hyyppä & Elina Ylikoski (eds). Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 32 , 32-40.

Hyyppä, H., Kaartinen, H., Ahlavuo, M., Hyyppä, J., Kukko, A., 2016. Pistepilvillä digitalisoitua 3D-Suomea. Maankäyttö 2/2016, 14-17.

Hyyppä, J., Salonen, A., 2011. Tutkimuksen vaikuttavuuden mittaaminen maanmittaustieteissä. The Photogrammetric Journal of Finland. Vol. 22, No. 3, 2011, 22-32.

Ståhle, P., Hyyppä, H., Ahlavuo, M., 2016. Vaikuttava tiede on osaamislaji. Tieteessä tapahtuu Nide. 34. Numero 6. ISSN 0781-7916 (painettu) ISSN 1239-6540 (verkkolehti).