Kirjoittajat: Hannu Hyyppä ja Marika Ahlavuo
Taustaa
Tarkastelemme artikkelissamme sitä, miten tunnistamalla ja koordinoimalla digitaalisia tietolähteitä ja tietovirtoja voidaan saada aikaan oikea-aikaista vuorovaikutusta, yhteistyötä ja oppimista. Ratkaisut ja esimerkit ovat insinööri- ja kulttuurialoilta. Kirjoitus perustuu kirjoittajien hankkeisiin, kokemuksiin ja pilotteihin muun muassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja Aalto-yliopistossa.
Eri hankkeissa on pyritty koulutusorganisaatioiden tehostuneeseen vuorovaikutukseen sekä kehittämään ammattikorkeakoulujen osaamisen siirron keinoja yhteiskunnan ja elinkeinoelämän hyväksi. Näitä ovat olleet muun muassa Combat-hanke 2015-17 ja Kansainvälisen innovaatio-osaamisen kehittämishanke (KINO) 2016. (Hyyppä & Kaartinen & Ahlavuo & Hyyppä & Kukko 2016; Hyyppä & Ahlavuo & Lindholm 2016.) Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Aalto-yliopiston yhteisen julkaisuprojektin ”Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta” (Ahlavuo & Hyyppä & Ylikoski 2016) kautta on tunnistettu, kuinka uudenlainen digitaalisuuden kokeilualusta voidaan rakentaa. Aalto-yliopisto tuo alustaan viimeisimmän digitaalisuuteen liittyvän tutkimustiedon ja teknologian. Humak toimii tiedon ja teknologian mahdollisuuksien käytännön soveltajana omissa verkostoissaan. Olennaista onkin tunnistaa tarvittavat tietovirrat ja kehittää tiedon keräämisen, hankinnan ja välityksen ekosysteemi sekä sopia pelinsääntöjä toiminnan toteuttamiseksi.
Uudet teknologiat, digitaalisuus ja valokuvan digitaalinen murros ovat hallinneet insinöörialoja 2000-luvulla ja ne ovat siirtymässä rivakasti myös kulttuuri-, hyvinvointi- ja terveysaloille. Uusimman tiedon hallinta on yhä vaativampaa ja tärkeämpää niin opetuksessa kuin TKI- eli tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Paineet digitaalisen aineiston ja osaamisen jakamiselle ja hyödyntämiselle ovat muuttaneet niin opetusta, oppimista kuin organisaatioitakin. Tarkastelemme oppimis- ja koulutusprosessia tässä taitoina ja kykynä jatkaa oppimista läpi elämänkaaren sekä taitona hyödyntää digitaalisuuden edut oppimisprosessissa.
Organisaation haasteena digitaalisen tiedon kerääminen ja jalostus
Asiantuntijatietoa on perinteisesti kerätty kentältä, kirjoista, koulutuksista tai osallistumalla erilaisiin tapahtumiin. Tieto on nykyään pirstaloituneena ja sitä löytyy erilaisista tietolähteistä julkaisuista sosiaaliseen mediaan. Tietoa varastoidaan entistä enemmän kuvina, datana ja kaavioina, joita voidaan hyödyntää jatkuvasti uudella tavalla. Monet edellä mainituista aineistoista ovat digitaalisessa muodossa joko avoimissa tai suljetuissa järjestelmissä. Olemme rakentaneet tiedon hankintaan ja jakamiseen yksinkertaisia prosesseja sekä jalkauttaneet niitä tiimillemme. Hyvällä asiakkuuden hallinnalla ohjataan tieto- ja kommunikaatiovirrat myös verkostokumppaneilta koulutusorganisaatioon päin (kuva 1). Tiedon yhdistelyssä käytännön, tieteen, tekniikan, taiteen ja talouden linkityksellä saadaan luotua jo olemassa olevalle tiedolle uutta merkitystä ja arvoa. Tieto- ja kommunikaatiovirtojen hallitseminen on muuttunut vähitellen myös muuta toimintaa tukevaksi. Kokemuksemme mukaan se on edellyttänyt ryhmän sisäistämää toimintamallia. (Ahlavuo & Hyyppä & Haggrén 2011, Hyyppä & Ahlavuo 2016.)
Tiedon keräämisen, hankinnan sekä välityksen merkitys korostuvat opetuksessa ja TKI-toiminnassa. Ajantasaisesta tiedosta ja sen muodostamasta tietovirtaekosysteemistä muodostuu kilpailuvaltti. Digitaalisuus on esimerkki muutoksen ajurista, joka on pakottanut miettimään laajasti tieteen, taiteen ja kulttuurin digitaalisten tuotosten saatavuutta ja toimijaroolia. Humanistisen ammattikorkeakoulun rehtori Tapio Huttulan (2016a&b) mukaan uudenlaisen digitaalisen tiedon ja tietämyksen hallinta ovat ensiaskeleita siirryttäessä kohti uutta korkeakoulua, jossa tekeminen perustuu paljolti avoimuuteen, elinikäiseen oppimiseen, innovointiin ja kilpailukykyyn. Tässä on tärkeää myös hiljaisen tiedon tunnistaminen, tallentaminen ja hyödyntäminen. Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan vaikeasti määriteltävissä tai tallennettavissa olevaa henkilökohtaista kokemukseen pohjautuvaa tietoa ja taitoa, joka karttuu toiminnasta ja kokemuksesta kiteytyen taidoksi. Usein opetusprosessissa on paljolti niin kutsuttua näkyvää tietoa, kun taas asiantuntijaorganisaatioissa tutkimus- ja kehitysprosessit pohjautuvat jopa 90-prosenttisesti hiljaiseen tietoon (Ahlavuo & Hyyppä 2009).
Julkaiseminen ja popularisointi siirtyneet digitaalisiksi
Olemme hyödyntäneet Aalto-yliopistossa kahta toimintaperiaatetta, jotka kiteytyvät sloganeissa Publish or Perish ja Demo or Die (Hyyppä & Salonen 2011). Tarjoamme nykyiselle opetukselle vaihtoehdon, kun uusia tekniikoita ja niiden sovelluskohteita esitetään huippututkimuksen ehdoilla sekä demoilla yksinkertaisesti ja kiinnostavasti. Ammattikorkeakoulut toimivat soveltavalla alalla, jolloin erilaiset vuorovaikutustavat korostuvat. Vaatimus oppilaitosta laajemmasta kommunikointitarpeesta ja osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun on tullut jäädäkseen. Alasta riippumatta tämä haastaa perinteiset hanke- ja projektitoimintamallit.
Julkaisuprosessin ja vuorovaikutustaitojen hallinta korostuvat tiedon näkyväksi tekemisessä. Ne ovat opetus- ja tutkimusorganisaatioiden menestyksekkään toiminnan edellytyksiä. Myös erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet tulevat elämään virtualisoinnin myötä jo ennen ja jälkeen tapahtuman. Digitaalinen jalanjälki antaa uudenlaisen pohjan toteutuksille, joissa huomioidaan yleisön ajankohtaiset kiinnostuksen kohteet. Tällöin tapahtumien asiakkaille tarjotaan jatkuvasti päivittyviä palveluita.
Tiedon hankinnan ja dokumentoinnin tavat ovat muuttuneet
Digitaalisen tiedon yhteydessä tekijänoikeuksien ymmärtäminen, patentointi ja nopea julkaiseminen vaativat opettelua. Samoin uuden, joko itse tuotetun tai muualta hankitun, tiedon jakaminen oikeaan paikkaan edellyttää organisaatiolta dynaamisuutta, luottamusta ja toimivia rakenteita. Verkostoissa tiedon oikea-aikaisuus on avainasemassa.
Tutkimuksen tuloksista on vielä pitkä matka helppokäyttöiseen opetusmateriaaliin, jossa huomioidaan opettajan osaaminen sekä eri kuulijoiden taustat tai kiinnostuksen kohteet. Opettaja joutuu opiskelemaan itse uusimmat tutkimustulokset ja tuottamaan sen toimivaksi opetusmateriaaliksi. Tiedon kulkua voidaan parantaa vakiinnuttamalla systemaattisia käytäntöjä jatkuvaan tiedonvaihtoon osaksi organisaation julkaisu- ja popularisointitoimintaa.
Sekä opiskelijoiden että opettajien on tärkeää tunnistaa oma tapansa dokumentoida, kerätä ja hyödyntää uutta tietoa, työpajoja ja ympärillä tapahtunutta. Tieto täytyy muuttaa näkyväksi ja näin edelleen hyödynnettäväksi. Yhdistämällä tuttuun tietoon uusinta tietoa voi saada organisaation osaamispääomaa kasvatettua jatkuvasti. Lopulta organisaation ja sen verkoston julkaisu-, popularisointi- ja vuorovaikutustavat ratkaisevat sen, kuinka soljuvasti tieto kulkee sisään ja ulos verkostoista (Ahlavuo & Hyyppä 2009).
Tiedetuottajakonsepti ja digitaaliset tuotokset
Olemme kehittäneet tiedetuottajakonseptiamme siten, että voimme tuottaa nopeasti niin yleistajuttavaa kuin vahvaa substanssitietoa sisältäviä artikkeleita. Vahvuutenamme on julkaista ja toteuttaa tapahtumia muuttuvissa verkostoissa. Tiedetuottajuudella (kuva 2) hallitaan organisaatiossamme tietoa ja tietovirtoja monipuolisesti verkostojen hyödynnettäviksi, jolloin ajankohtaisen tiedon kerääminen, jäsentäminen, julkaiseminen ja popularisointi voivat toteutua muun muassa demojen, pelillistämisen tai yleisötapahtumien avulla. Yhteisten julkaisuiden ja tekemisen kautta syntyy jatkuvasti kehityskelpoisia ideoita ja verkostoja. (Hyyppä & Ahlavuo 2016, 29; Ståhle & Hyyppä & Ahlavuo 2016)
Vaikka Suomessa tuotetaan yhä enemmän erilaista digitaalista materiaalia, hyvistä oppikirjoista ja erilaista osaamista esittelevistä havainnollisista kirjoista on pulaa. Olemme vastanneet tähän julkaisemisen ja popularisoinnin haasteeseen panostamalla digitaaliseen julkaisemiseen ja tiedon sekä teknologian siirtoon eri monipuolisilla kanavilla, kuten webinaarien, taideproduktioiden, somevideoiden, avoimen datan ja jopa patenttien muodossa. Näin toimimalla olemme kartuttaneet niin omaa, vaihtuvan yleisön kuin sidosorganisaationkin tietopääomaa ja tuottaneet opetukseen uudenlaista materiaalia sekä saaneet välillä toivottavaa näkyvyyttäkin.
Kirjoittajat
Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopistossa, digitaalisuuden erityisasiantuntija Humakissa, hannu.hyyppa(at)aalto.fi
Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, koordinaattori, kulttuurituottaja Aalto-yliopistossa sekä tiedetuottaja ja asiantuntija Humakissa, marika.ahlavuo(at)aalto.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Ahlavuo, M., Hyyppä, H., 2009. Hiljainen tieto tutkimusympäristöissä. Positio 3/2009, 11-13.
Ahlavuo, M., Hyyppä, H., Haggrén, H., 2011. Tietovirrat akateemisessa tutkimusympäristössä. The Photogrammetric Journal of Finland. Vol. 22, No. 3, 2011, 54-67.
Huttula, T., 2016a. Digitalisaatio ja uusi korkeakoulu. Teoksessa Jukka Määttä & Titta Pohjanmäki & Päivi Timonen (toim.). Kohti digikampusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu, julkaisuja 22.
Huttula, T., 2016b. Kohti uutta korkeakoulua. Teoksessa Marika Ahlavuo & Hannu Hyyppä & Elina Ylikoski (toim.). Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu, julkaisuja 32, 9-20.
Hyyppä, H., Ahlavuo, M., 2016. Näkökulmia kokonaisvaltaiseen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiojohtamiseen. Teoksessa Marika Ahlavuo, Hannu Hyyppä & Elina Ylikoski (eds). Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 32, 22-31.
Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Hyyppä, J., 2014, Innovatiivinen opetus- ja tutkimusekosysteemi. Teoksessa Rautkorpi, Tiina & Mutanen, Arto & Vahanen-Nuutinen, Liisa (toim.). Kestävä innovointi – Oppimista korkeakoulun ja työelämän dialogissa. Helsinki 2014. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 238-258.
Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Lindholm, M., 2016. Hubiikki kumppanuusmallina. Teoksessa Marika Ahlavuo & Hannu Hyyppä & Elina Ylikoski (eds). Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 32 , 32-40.
Hyyppä, H., Kaartinen, H., Ahlavuo, M., Hyyppä, J., Kukko, A., 2016. Pistepilvillä digitalisoitua 3D-Suomea. Maankäyttö 2/2016, 14-17.
Hyyppä, J., Salonen, A., 2011. Tutkimuksen vaikuttavuuden mittaaminen maanmittaustieteissä. The Photogrammetric Journal of Finland. Vol. 22, No. 3, 2011, 22-32.
Ståhle, P., Hyyppä, H., Ahlavuo, M., 2016. Vaikuttava tiede on osaamislaji. Tieteessä tapahtuu Nide. 34. Numero 6. ISSN 0781-7916 (painettu) ISSN 1239-6540 (verkkolehti).
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
