Uraseurantakyselyllä tietoa työllistymisen laadusta

Kirjoittajat: Satu Helmi, Ismo Kinnunen, Sirpa Louhemäki & Susanna Saarinen.

Rahoituskaudella 2017–2020 korkeakouluista valmistuneiden työllisyyttä mitattiin ainoastaan valmistuneiden työllisten määrällä. Ammattikorkeakoulututkinnon 2010-luvulla suorittaneista keskimäärin 80 prosenttia on töissä vuosi valmistumisensa jälkeen (vipunen.fi). Määrällinen mittari ei kuitenkaan kerro sitä, millaisiin tehtäviin valmistuneet ovat työllistyneet, työskentelevätkö koulutustaan vastaavalla alalla, minkälainen on heidän urakehityksensä ja miten koulutus on vaikuttanut siihen tai miten koulutus on vastannut työelämän tarpeita uran varrella.

Muun muassa edellä esitettyjen puutteiden paikkaamiseksi haluttiin 2021 alkavalla rahoituskaudella lisätä rahoitusmalliin työllistymisen laatua kuvaava mittari (uraseurantakysely). Suomalaiset yliopistot ovat tehneet valmistuneiden uraseurantaa ura- ja rekrytointipalveluiden Aarresaari-verkoston yhteistyönä vuodesta 2004 lähtien. Ammattikorkeakouluissa uraseurannan tiedonkeruun sekä tiedon hyödyntämisen käytännöt ovat olleet vaihtelevia eikä yhteistä toimintarakennetta tai -mallia uraseurannan tekemiseen ole ollut (Marttila 2017, 4). Tarve yhtenäiselle uraseurannalle on ollut pitkään, mutta vasta vuonna 2019 toteutettiin ammattikorkeakoulujen ensimmäinen valtakunnallinen uraseurantakysely.

Valtioneuvosto hyväksyi tammikuussa 2019 yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen uudet rahoitusmallit sopimuskaudelle 2021–2024. Rahoitusmallien uudistaminen on osa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2030 toimeenpanoa, liittyen teemaan Mahdollistava ohjaus, resurssit ja rakenteet (OKM 2018, 4). Rahoitusta pohtinut ryhmä perusteli uutta mittaria seuraavasti: Muodostamalla työllistymistä kuvaava indikaattori yhdistelmänä määrällistä ja laadullista näkökulmaa pystytään toisaalta hyödyntämään työllistymisen näkökulmaa mahdollisimman lyhyellä seurantajaksolla rahoitusmallissa ja toisaalta huomioimaan korkeakoulutettujen omat kokemukset useampi vuosi valmistumisensa jälkeen korkeakoulutuksensa tuottamasta osaamisesta työelämässä (OKM 2018, 31).

Mitä laadullinen työllistyminen tarkoittaa?

Laadullisella työllistymisellä tarkoitetaan valmistuneiden työllistymistä koulutusta ja erityisesti tutkinnon tasoa vastaavasti. Laadullista työllistymistä voidaan tarkastella ainakin yksilön, koulutuksen järjestäjän sekä työelämän näkökulmasta (OKM 2017, 16). Tutkinnon suorittaneelta kysytään subjektiivista kokemusta koulutuksesta ja työllistymisestä. Koulutuksen järjestäjiä taas halutaan kannustaa huomioimaan laadullinen työllistyminen toiminnassaan. Käytännössä tällä tarkoitetaan koulutuksen työelämärelevanssia: tutkintojen kykyä tuottaa sellaista osaamista, jota opiskelijat tarvitsevat siirtyessään työelämään, työelämätarpeiden huomioimista koulutuksissa sekä työelämäyhteistyötä.

Entisen opetus- ja kulttuuriministerin Sanni Grahn-Laasosen mukaan koulutuksen tulee tuottaa sellaista osaamista, jolle on käyttöä työmarkkinoilla ja jolla työllistyy. Kyse on koulutuksen laadusta. Olisi vanhanaikaista puhua ”oman alan töistä”, koska työelämä muuttuu nopeasti ja laaja-alaisella osaamisella voi työllistyä hyvinkin erilaisiin tehtäviin. Siksi on tärkeää, että mittareissa arvioidaan koulutustasoa laajemmin kuin alakohtaisesti. (OKM tiedote 2.3.2017).

Miten rahoitus määräytyy?

Kyselystä valikoitiin rahoitusmalliin vaikuttavat kysymykset siten, että ne mittaisivat tutkinnon suorittaneen henkilön tyytyväisyyttä saamaansa korkeakoulutukseen, mahdollisuuksia hyödyntää korkeakoulussa hankittua osaamista työelämässä, työn vaativuutta suhteessa saatuun korkeakoulutukseen sekä korkeakoulutuksen merkitystä osaamisen kehittämisessä (OKM 2017). Ammattikorkeakoulun saamat pisteet lasketaan vastaajien antamista arvioista. Ammattikorkeakoulun rahoitus määräytyy näiden pisteiden suhteellisena osuutena kaikkien ammattikorkeakoulujen pisteistä. Rahoitukseen vaikuttaa siten sekä vastaajien antamat arviot että vastaajien määrä.

Kyselyvastausten perusteella ammattikorkeakouluille jaetaan 3 % niiden perusrahoituksesta. Nykyisellä vuosibudjetilla se tarkoittaa yhteensä noin 24 miljoonaa euroa. Tästä voidaan laskea, että yhden vastauksen rahallinen arvo ammattikorkeakouluille 2021 rahoituksessa on keskimäärin noin 2 800 euroa. Kahden vuoden kokemusten perusteella vastausten keskiarvojen vaihtelu eri ammattikorkeakoulujen välillä on erittäin pientä. Alumnien vastausaktiivisuus vaikuttaa korkeakoulujen saamaan rahoitukseen enemmän kuin vastausten sisältö. Kriittinenkin vastaaja on ammattikorkeakoululle rahoituksen kannalta parempi kuin kokonaan vastaamatta jättävä alumni. Isoille ammattikorkeakouluille yhden prosenttiyksikön muutos vastausprosentissa voi tarkoittaa 30 000 – 60 000 euron muutosta rahoituksessa.

Kyselyn luotettavuus laadun indikaattorina

Joka vuosi 24 000 ammattikorkeakoulusta viisi vuotta aiemmin valmistunutta saa pyynnön vastata valtakunnalliseen uraseurantakyselyyn. Reilu kolmannes kohderyhmästä vastaa, ja kattavan aineiston perusteella saadaan ajantasaista tietoa valmistuneiden työurista ja työmarkkinatilanteesta, tutkinnon jälkeisestä lisäkouluttautumisesta sekä opintojen työelämävastaavuudesta.

Valtakunnallisesti uraseurantakyselyn vastausprosentit vaihtelevat jonkin verran taustamuuttujien mukaan. Esimerkiksi YAMK-tutkinnon suorittaneet ovat vastanneet kyselyyn AMK-tutkinnon suorittaneita aktiivisemmin, naiset enemmän kuin miehet ja vanhemmat ikäryhmät enemmän kuin nuoremmat. Alhaisin vastausprosentti on ikäryhmällä 25–29 -vuotiaat, joita kyselyn kohderyhmään kuuluu eniten. Myös koulutusalakohtainen vaihtelu vastausprosenteissa on suurta (lisätietoa uraseurannat.fi -sivulla).

Kuvio 1. Tyytyväisyys (1 = erittäin tyytymätön, .., 6 = erittäin tyytyväinen) kokonaisuudessaan viisi vuotta aiemmin suorittamaan AMK-tutkintoon koulutusaloittain vuonna 2019. Koulutusalan nimen perässä alan AMK-tutkintojen määrä sekä vastaajien määrät yhteensä. Kuvaan on merkitty koulutusalalta keskiarvot alhaisimmasta ja korkeimmasta tutkinnosta.

Tarkasteltaessa vuonna 2019 kyselyyn vastanneiden alumnien tyytyväisyyttä kokonaisuudessaan suorittamaansa tutkintoon työuran kannalta vaihtelua oli erityisesti tutkinnoittain (keskiarvot 3,3:sta 5,2:een), mutta eroja oli myös koulutusaloittain (kuvio 1) ja ammattikorkeakouluittain (4,0 – 4,7).

Vanhentunutta opiskelijapalautetta vai ajantasaista työelämäpalautetta?

Työllistymisen laadun mittaaminen ei ole helppoa. Asiaa selvittänyt työryhmä kartoitti kattavasti erilaisia mittarivaihtoehtoja. Uraseurannan lisäksi esillä olivat mm. palkkaus ja tilastokeskuksen ammattiasemaluokitus, mutta näihin kaikkiin liittyy erilaisia haasteita ja rajoitteita. Kuvaavaa on, että työryhmä ei myöskään ollut lopullisesta ehdotuksestaan täysin yksimielinen. (OKM 2017). Siitä huolimatta uraseurantakyselyn perusteella on päädytty jakamaan korkeakoulujen kesken varsin huomattava määrä rahoitusta.

Kyselyvastausten perusteella näyttää siltä, että koulutusalalla tai tutkinnolla on suurempi vaikutus vastaajien subjektiivisiin kokemuksiin ja laadullisiin arvioihin, kuin koulutusta antavalla ammattikorkeakoululla. On itsestään selvää, että korkeakoulujen tulee tarjota opiskelijoilleen sellaiset valmiudet, joilla he voivat työllistyä koulutustaan vastaavaan työhön. Vaikeampi kysymys kuitenkin on, missä määrin korkeakoulu voi omalla toiminnallaan tosiasiassa vaikuttaa valmistuneiden opiskelijoiden työllistymiseen ja sen laatuun, ja missä määrin työllistyminen on kiinni esim. kulloisestakin työmarkkinatilanteesta eri aloilla tai valmistuneen henkilökohtaisista ominaisuuksista, motiiveista ja elämäntilanteesta.

Koska kyselyn vastaajamäärät heijastuvat voimakkaasti ammattikorkeakoulujen rahoitukseen, on todennäköistä, että korkeakoulut ponnistelevat vastausprosenttien kasvattamiseksi. Tämä taas lisää kyselyn relevanssia ja tulosten käyttöarvoa. Vaarana kuitenkin on, että kyselyn arvo ammattikorkeakouluissa nähdään pelkästään rahoitusmallin kautta. Haasteena onkin se, että kyselystä saatava tieto tavoittaa oikeat kohderyhmät ja se nähdään ammattikorkeakouluissa viiden vuoden viiveellä saadun opiskelijapalautteen sijaan arvokkaana ja ajantasaisena palautteena nykyisestä työelämästä.

Työelämäpalautteena kysely tuottaa nykyisille opiskelijoille tietoa, millaisia taitoja heiltä odotetaan työelämässä ja auttaa ymmärtämään muidenkin kuin ammatillisten taitojen kehittämisen tärkeyden. Lisäksi opiskelijat ja hakijat saavat tietoa aikaisemmin valmistuneiden urapoluista omaa uraa suunnitellessaan. Korkeakoululle uraseurantakysely antaa tietoa siitä, miten hyvin korkeakouluopintojen tuottama osaaminen vastaa työelämän tarpeita. Korkeakoulun tuottaman osaamisen ja nykyisessä työelämässä tarvittavien taitojen välinen erotus indikoi mm. työelämässä tapahtuvia muutoksia ja antaa signaaleja koulutuksen laadun sekä jatkuvan oppimisen palvelujen ja opetustarjonnan kehittämiseen. Sekin on hyvä muistaa, että kyselyn vastaajat ovat ammattikorkeakouluille potentiaalisia yhteistyökumppaneita sekä jatkuvan oppimisen palvelujen hyödyntäjiä.

Korkeakoulujen laatutoimijoille tehdyn kyselyn mukaan uraseurantakyselyn tuloksia hyödynnetään korkeakouluissa jo varsin monipuolisesti, ja tiedon jakamiselle on löydetty useita kohderyhmiä ja kanavia. Kysely on vielä suhteellisen uusi, ja hyviä käytänteitä aineiston systemaattiseen hyödyntämiseen kaivataan edelleen.

Kirjoittajat

Satu Helmi, KM laatusuunnittelija, Turun ammattikorkeakoulu, satu.helmi(at)turkuamk.fi
Ismo Kinnunen, FT kehityspäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu, ismo.kinnunen(at)oamk.fi
Sirpa Louhemäki, tradenomi (ylempi AMK), tietotuotantopäällikkö, Laurea-ammattikorkeakoulu, sirpa.louhemaki(at)laurea.fi
Susanna Saarinen, YTM erikoissuunnittelija, Tampereen ammattikorkeakoulu, susanna.saarinen(at)tuni.fi

Marttila, L. (2017) Mikä on AMKista uralle!? Teoksessa Jokinen, T. & Marttila, L. (toim.) Näkökulmia uraseurantaan ja uraohjaukseen – AMKista uralle! -hankkeen loppuraportti. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B: 94. 126 s. http://julkaisut.tamk.fi/PDF-tiedostot-web/B/94-Nakokulmia-uraseurantaan-ja-uraohjaukseen.pdf

OKM (2017). Ehdotus laadullisen työllistymisen sisällyttämiseksi korkeakoulujen rahoitusmalleihin 1.1.2019 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017: 8. 50 s. Haettu 8.9.2020 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79311/okm08.pdf

OKM (2018). Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmalleiksi vuodesta 2021 alkaen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018: 35. 72 s. Haettu 10.9.2020 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161252/okm35.pdf

OKM (2019). Korkeakoulujen ja tiedelaitosten ohjaus, rahoitus ja sopimukset. Haettu 8.9.2020 osoitteesta https://minedu.fi/ohjaus-rahoitus-ja-sopimukset

YAMK-tutkinnot uudistavat työelämää ja osaamista – vai uudistavatko?

Kirjoittajat: Anne Rouhelo, Leena Nikander, Taina Kilpinen & Sanna Niinikoski.

Yliopistoista valmistuneista on kerätty uraseurantatietoa valtakunnallisesti useiden vuosien ajan. Valtakunnallisen ammattikorkeakouluista valmistuneiden uraseurantakyselyn kohderyhmää ovat perustutkinnon (AMK) ja ylemmän ammattikorkeakoulutukinnon (YAMK) viisi vuotta ennen kyselyhetkeä suorittaneet alumnit. Ensimmäiset kyselyt vuosina 2013, 2014 ja 2015 valmistuneille toteutettiin ESR-rahoitteisessa AMKista uralle – uraseurantatiedot käyttöön -hankkeessa (2018−2021). Hankkeessa suunnitellaan myös valtakunnallinen toimintamalli systemaattiselle uraseurantatiedon keruulle jatkossa. Vuodesta 2021 alkaen kyselyjen toteutus siirtyy ammattikorkeakoulujen vastuulle.

Valtakunnallisten kyselyjen lisäksi hankkeessa on toteutettu pilottikysely vuonna 2012 YAMK-tutkinnosta valmistuneille heidän urapolkujensa selvittämiseksi. Pilottikysely toteutettiin, koska ylemmän AMK-tutkinnon luonne on erilainen perustutkintoon verrattuna. Tämän artikkelin aineisto perustuu pilottikyselyyn.

Työelämälähtöinen ylempi korkeakoulututkinto

Maisteritutkintoa vastaavan kelpoisuuden tuottavat YAMK-tutkinnot ovat vahvasti työelämälähtöisiä tarjoten osaamista työelämän vaativiin johto-, kehittämis- ja asiantuntijatehtäviin omalla alueellaan. Tutkintoihin sisältyvillä oppimistehtävillä ja opinnäytetöillä voi olla arvokas työelämää uudistava ja kehittävä tehtävä, joka kohdentuu hyvin usein YAMK-opiskelijan omaan organisaatioon. Opinnoissa teorian ja käytännön integraatio tuottaa opiskelijoille uudenlaista tulevaisuuteen suuntaavaa osaamista. Pedagogisina lähtökohtina korostuvat usein yhteiskehittäminen, verkostoissa työskentely sekä tutkiva ja kehittävä työote. YAMK-opiskelijoiden monipuolinen työkokemus voi parhaimmillaan tuottaa innovatiivista kehittämistä. (vrt. Arene, 2016, 14-22; Maijala, Varjonen & Okkonen 2010, 257-280.)

Tutkinto-ohjelmiin hakeutuvien työkokemusvaatimus määrittää tutkintojen profiloitumista suhteessa yliopistojen maisteritutkintoihin. Nykyisen lainsäädännön mukaan tutkintoon hakeutuvien työkokemusvaatimus on vähintään kaksi vuotta aiemman kolmen vuoden sijasta (Ammattikorkeakoululaki 932/2014).

YAMK-tutkinnon suorittaneet uraseurannassa

Ammattikorkeakouluista valmistuneiden uraseurannassa on hyvä huomioida, että perustutkinnon ja ylemmän AMK-tutkinnon opinnossa tähdätään erilaiseen osaamiseen ja urakehitykseen. Tämä ilmeni uranseurantakyselyä alun perin kehittäneessä AMKista uralle! -hankkeessa (2015−2017), jossa pilotoitu AMK-tutkinnon uraseurantakysely ei kaikilta osin soveltunut YAMK-alumneille.

Jatkohanke AMKista uralle – uraseurantatiedot käyttöön sai tehtäväkseen selvittää, pitääkö kyseisen tutkinnon suorittaneille olla kokonaan oma uraseurantakysely. Tätä selvitettiin vuonna 2012 valmistuneiden pilottikyselyllä, jossa oli osittain eri kysymyksiä kuin valtakunnallisessa kyselyssä. Uudet kysymykset pohjautuivat valtakunnalliseen uraseurantakyselyyn 2019 vastanneiden laadullisen aineiston analyysiin sekä aikaisempaan tutkimustietoon YAMK-koulutuksesta ja sen jälkeisistä työurista.

Pilottikyselyn perusteella päädyttiin siihen, että YAMK-tutkinnon suorittaneille ei tarvita omaa uraseurantakyselyä, mutta tulee selvittää, onko tutkinto lunastanut lupauksensa urakehityksen suhteen. Koulutukseen hakeudutaan useimmiten oman asiantuntijuuden kehittämisen, uusien työtehtävien, pätevöitymisen, parempien työllistymismahdollisuuksien tai uralla etenemisen vuoksi. Tämän vuoksi valtakunnalliseen kyselyyn lisättiin YAMK-alumneille tarkoitettu kysymyspatteristo, jossa kysytään työelämässä saadun osaamisen hyödyntämistä opinnoissa sekä työmarkkina-asemaa ja urakehitystä tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Itseluottamus lisääntyi, työmarkkina-asema parani ja asiantuntijaura eteni

YAMK-pilotissa mukana olivat kuuden ammattikorkeakoulun YAMK-alumnit. Pilottikysely lähetettiin 653 ammattikorkeakoulusta valmistuneelle ja kyselyyn vastasi 157 alumnia. Näin ollen pilottikyselyn vastausprosentiksi muodostui 24.

Vuonna 2012 YAMK-tutkinnon suorittaneille tehty pilottikysely sisälsi joukon väittämiä (asteikolla 1–6) tutkinnon suorittamisen vaikutuksista vastaajan työelämään (kuvio 1). Vastaajat olivat eniten samaa mieltä siitä, että tutkinnon suorittaminen lisäsi heidän ammatillista itseluottamustaan (87 %) sekä paransi asemaa työmarkkinoilla (73 %). Itseluottamuksen kasvuun liittyen yksi vastaajista mainitsi, että opintojen myötä hän uskaltaa nyt aktiivisemmin ja laaja-alaisemmin kehittää työpaikkansa toimintaa. YAMK-tutkinnon koettiin myös auttaneen etenemään asiantuntijauralla (70 %). Sen sijaan noin puolet oli sitä mieltä, ettei nykyisten työtehtävien hoitamisen kuitenkaan koettu vaativan YAMK-tutkintoa eikä tutkinnolla ollut ollut erityisesti vaikutusta palkkatason nousuun (66 %). Työtehtävät saman yrityksen sisällä olivat paikoin vaihtuneet tutkinnon suorittamisen myötä (69 %). YAMK-tutkinnon suorittaneista puolet oli edennyt esimies- ja johtotehtäviin. Uuden työpaikan saaminen nimenomaisesti YAMK-tutkinnon suorittamisen takia oli harvinaista (47 %). Vastauksista kävi ilmi, että vastaajien asuinpaikkakunnilta löytyi YAMK-tasoisia töitä (79 %).

Kuvio 1. YAMK-pilotin työelämäväittämät, %.

Syyt YAMK-tutkinnon suorittamiseen heijastuivat koettuun tyytyväisyyteen tutkintoa kohtaan

Vastaajilta kysyttiin myös tyytyväisyyttä vuonna 2012 suoritettua tutkintoa kohtaan. Vastaajista 87 % oli tutkintoonsa tyytyväisiä työuransa kannalta. Erittäin tyytyväisten osuus oli 19 %. Erittäin tyytymättömiä ja tyytymättömiä oli vain muutama prosentti vastaajista. Tyytyväisyyteen voi vaikuttaa se, että opinnoissa pystyy hyödyntämään hyvin (83 %) työelämässä saatua osaamista. Aiempaa osaamista pystyi kyselyn vastausten mukaan hyödyntämään sitä paremmin, mitä pidempään vastaajat olivat olleet samalla alalla. Tyytyväisyyttä puolestaan heikentää aineiston mukaan se, että vastaajien mukaan YAMK-tutkintoa ei tunneta hyvin omalla alalla (61 %), eikä työnantajien koettu arvostavan tutkintoa (59 %).

Kun tarkastellaan tyytyväisyys tutkintoon -väittämiin liittyviä avoimia vastauksia, saadaan perusteluja näiden vastausten tueksi. Tutkinnon arvostus ja edelleen varsin heikko tunnettavuus työmarkkinoilla söivät vastaajien tyytyväisyyttä tutkintoon. Tämän vuoksi myös ne, jotka olivat hakeutuneet suorittamaan tutkintoa esimiestehtäviin hakeutumisen toivossa, nostivat esille, että tiedekorkeakoulun maisteritutkinto olisi antanut tähän paremmat valmiudet. Tyytyväisyyttä tutkintoon kuitenkin lisäsi tutkinnon vahva työelämälähtöisyys ja työelämää kehittävät näkökulmat; tutkinnosta koettiin saadun uutta näkökulmaa ja sisältöä päivittäiseen työhön. Erityisesti ne vastaajat, jotka olivat hakeutuneet tutkintoon oman osaamisen kehittämisen vuoksi, kokivat tyytyväisyyttä tutkintoon. Julkisella sektorilla YAMK-tutkinnon suorittaminen oli tuonut osalle vastaajista myös tietyssä työtehtävässä vaaditun muodollisen pätevyyden/kelpoisuuden, mikä nosti tyytyväisyyttä tutkintoon. Lisäksi YAMK-tutkinto oli osalle vastaajista mahdollistanut urakehityksen organisaation sisällä, mutta samalla pohdittiin, oliko asiassa enemmän vaikutusta suoritetulla tutkinnolla vai yrityksessä kertyneellä pitkällä työkokemuksella. Vaikka tyytyväisyys tutkintoa kohtaan erosi paikoin siitä haetun hyödyn perusteella, vastaajista 21 % oli erittäin tyytyväisiä, 51 % tyytyväisiä ja 17 % melko tyytyväisiä tähänastiseen työuraansa. Tyytymättömiä oli vain 11 %.

Systemaattinen seuranta tukee YAMK-tutkinnon uudistamista ja tulevaisuutta

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että YAMK-tutkinnon suorittaneet ovat tyytyväisiä tutkintoon ja kokevat sen lisänneen heidän valmiuksiaan ja osaamistaan työelämässä. Tähän voidaan katsoa vaikuttaneen tutkinnon pragmaattinen ja työelämälähtöinen ote.

Uraseurantakyselyn yksi merkittävimpiä tuloksia on kokemus ammatillisen itseluottamuksen lisääntymisestä. Sillä on vaikutusta työn tekemisen tapojen muutokseen ja aktiiviseen osallistumiseen työyhteisössä. Muutosjohtamisen näkökulmasta osallistaminen on yksi keskeisimpiä johdon tavoitteita (Laurila 2017) ja sen toteutumiseksi lisääntyneellä itseluottamuksella on merkitystä. Itseluottamuksen lisääntyminen ja asiantuntijuuden kehittyminen ovat tarpeen myös silloin, kun organisaatioissa toteutetaan jaetun johtajuuden toimintatapoja.

Näyttäisi siltä, että useat YAMK-alumnit olivat hakeutuneet koulutukseen oman osaamisen kehittämistarkoituksessa, eikä esimerkiksi työnantajan pyynnöstä tai kehityskeskustelun tuloksena. Yli puolet alumneista on ollut pitkään saman työnantajan palveluksessa, jolloin vakiintunut työsuhde mahdollistaisi yhteisen urasuunnittelun, jossa yksilön osaamisen kehittymisen ja organisaation toiminnan kehittämisen tavoitteille löytyy yhteinen suunta. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on kehittää alueen työelämää, joka parhaimmillaan toteutuu yhteisenä vuoropuheluna ja tavoitteiden asettamisena opiskelijan ja hänen organisaationsa kanssa. Alueellisesti kehitettyjen hyvien käytäntöjen jakamista on mahdollista edistää ammattikorkeakoulujen keskinäisellä verkostoitumisella.

Vuonna 2012 valmistuneiden vastauksissa korostuu tutkinnon heikko tunnettuus ja työnantajien arvostuksen puute. Tässä kohdin tilanne on saattanut kehittyä edullisempaan suuntaan. Joka tapauksessa on tarvetta entistä laajemmin ja monipuolisemmin verkostoitua työelämän edustajien ja alumnien kanssa.

Jatkossa uraseurantakysely tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden systemaattisesti selvittää YAMK-tutkinnon asemoitumista työelämään sekä kartoittaa sen tunnettuutta ja arvostusta työnantajien parissa. Erityistä huomiota uraseurantakyselyssä tulee kiinnittää YAMK-tutkinnosta saatavaan osaamiseen ja urakehitykseen. Tutkinnolle on selvästi tarvetta, sillä aloituspaikkojen määrää ollaan nostamassa opetus- ja kulttuuriministeriön sopimuskaudella 2021−2024 ja YAMK-tutkintoon hakijoiden määrä lisääntyi selvästi esimerkiksi keväällä 2020 (Arene 2020).

Kirjoittajat

Anne Rouhelo, KT, lehtori, koulutusvastaava, Turun ammattikorkeakoulu, anne.rouhelo(at)turkuamk.fi
Leena Nikander, KT, yliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, leena.nikander(at)hamk.fi
Taina Kilpinen, KTM, projektipäällikkö, Laurea-ammattikorkeakoulu, taina.kilpinen(at)laurea.fi
Sanna Niinikoski, tradenomi (ylempi AMK), koordinaattori, Laurea-ammattikorkeakoulu, sanna.niinikoski(at)laurea.fi

Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Haettu 7.9.2020 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140932?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=ammattikorkeakoululaki

Arene (2016). Ammattikorkeakoulujen maisterikoulutus osaamisen uudistajana ja kansallisena koulutusinnovaationa. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n selvitys YAMK-tutkintojen rakenteellisesta kehittämisestä. Haettu 7.9.2020 osoitteesta http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_ammattikorkeakoulujen-maisterikoulutus-osaamisen-uudistajana-ja-kansallisena-koulutusinnovaationa_koko-raportti.pdf?_t=1526901027

Arene (2020). Jo työuralla olevien hakijoiden määrä kasvoi eniten. Arenen blogi 20.4.2020. Haettu 14.9.2020 osoitteesta http://www.arene.fi/ajankohtaista/korkeakoulujen-yhteishaku-osoitti-etta-tyouran-aikaiselle-koulutukselle-on-kasvava-kysynta/

Laurila, M. (2017). ”Me ollaan kaikki samassa veneessä ja soudetaan yhdessä samaan suuntaan”: esimiesten ja henkilöstön käsityksiä hyvästä muutosjohtajuudesta. Acta Wasaensia 386. Liiketaloustiede. Vaasan yliopisto. Haettu 14.9.2020 osoitteesta https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-772-9.pdf

Maijala, H., Varjonen, B. & Okkonen, E. (2010). Tasokas koulutus työkokemusta hankkineille. Valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden näkemyksiä opiskelustaan vuosilta 2004-2008 teoksessa B. Varjonen & H. Maijala (toim.) Ylempi ammattikorkeakoulututkinto – osana innovaatioympäristöjä. HAMKin julkaisuja 8/2010. Haettu 7.9.2020 osoitteesta https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/96256/HAMK_YAMK_Osana_innovaatioymparistoja_2009_e.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Uraseurantatieto jatkuvan oppimisen navigaattorina

Kirjoittajat: Jaana Kullaslahti, Tina Lauronen, Liisa Marttila & Sanna Niinikoski.

Jatkuvalla oppimisella tarkoitetaan usein korkeakoulujen rakentamia koulutusmuotoja, joita tarjotaan pääasiassa muille kuin tutkinto-opiskelijoille. Niihin kuuluvat muun muassa avoin korkeakouluopetus, maksullinen ja maksuton täydennyskoulutus sekä erikoistumiskoulutukset. Jatkuvan oppimisen palvelujen avulla toivotaan vastattavan tarpeisiin kehittää ja uudistaa osaamista työuran ja elämän eri vaiheissa (ks. Jatkuva oppiminen; KARVI 2020).

Jatkuvaan oppimisen asiakastarpeet ovat yhä moninaisempia. Koulutus- ja ohjauspalvelujen tulisi samaan aikaan olla sisällöllisesti relevantteja, oikea-aikaisia ja pedagogisilta ratkaisuiltaan joustavia. Kaikkea ei kuitenkaan ole mahdollista tarjota kaikille, joten mikä ratkaisuksi?

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot toteuttavat vuosittain viisi vuotta aiemmin valmistuneille alumneilleen sähköisen uraseurantakyselyn. Kyselyllä kartoitetaan korkeakoulutettujen työuria, osaamistarpeita sekä näkemyksiä siitä, miten hyvin tutkinnoista saatu osaaminen ja verkostot kantavat työelämässä. Kyselyn tuloksia löytyy mm. Vipunen.fi-verkkopalvelusta tai töissä.fi-sivustolta. Kyselyn tuloksia on hyödynnetty vielä varsin vähän jatkuvan oppimisen palvelujen kehittämisessä.

AMKista uralle – uraseurantatiedot käyttöön -hanke järjesti vuonna 2020 työpajoja uraseurantatiedon hyödyntämisessä jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Työpajoissa tarkasteltiin sitä, miltä korkeakoulututkinnon jälkeinen työtilanne, lisäkouluttautuminen ja osaamistarpeet näyttävät sekä suuren massan että yksittäisen alumnin näkökulmista. Tämä artikkeli perustuu näihin työpajoihin ja ammattikorkeakoulujen uraseurantakyselyn 2019 tuloksiin.

Uraseurantieto paljastaa jatkuvan oppimisen trendejä

Tuorein ammattikorkeakoulujen alumnien uraseurantadata on syksyllä 2019 sähköisellä lomakkeella kerätty, vuonna 2014 valmistuneiden kyselyaineisto (N = 8 535, vastausprosentti 34,3 %, aineisto painotettu sukupuolen ja äidinkielen mukaan).

Uraseurantakyselyn (2019) tulosten perusteella jatkuvaan oppimiseen liittyviä osaamisia (mm. itseohjautuvuutta, ongelmanratkaisukykyä ja tiedonhakutaitoja) pidetään tärkeänä työelämässä. AMK- tai YAMK-tutkinnon jälkeinen lisäkouluttautuminen on myös yleistä ja moninaista. Pohja jatkuvan oppimisen palvelujen käyttämiselle on siis hyvä.

Kyselyn vastaajista vain 30 % ilmoitti, ettei ole osallistunut mihinkään koulutukseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. 33 % vastaajista on osallistunut lyhyempiin koulutuksiin, kursseille tai opintokokonaisuuksiin ja 14 % maisterin tai kandidaatin tutkintoon tähtäävään koulutukseen. Muista annetuista vaihtoehdoista YAMK-tutkintoon johtavaan koulutukseen oli osallistunut 10 %, ammatilliseen lisäkoulutukseen (ammatti- tai erikoisammattitutkinto) 7 %, pätevöitymiskoulutukseen (pätevöitymisluvan saamiseksi). Lisäksi alumnit olivat osallistuneet muihin koulutuksiin, toisen asteen ammatillisista opinnoista tohtoriopintoihin.

Lisäkoulutuksiin osallistuminen myös vaihtelee esimerkiksi koulutusalan, äidinkielen ja kansalaisuuden sekä työmarkkina-aseman ja työuran kokonaisuuden mukaan. Se, että ei ole osallistunut lisäkoulutuksiin oli yleisintä ICT-alalla (42 %) ja harvinaisinta kasvatusaloilla (20 %). Lisäkouluttautuminen oli myös varsin sukupuolittunutta, mikä johtunee pääasiassa koulutusalojen sukupuolittuneisuudesta: miehistä 35 % ei ollut osallistunut koulutuksiin, kun naisilla vastaava luku oli vain 27 %.

Kyselyhetken työmarkkina-aseman mukaisessa tarkastelussa eniten lisäkoulutuksiin osallistumattomia oli työttömissä työnhakijoissa (39 %) ja vähiten määräaikaista kokopäivätyötä tekevissä (24 %). Kouluttautumisen syissäkin oli siis jonkin verran vaihtelua, mutta lähinnä korostuivat myönteisiksi tulkittavat motiivit esimerkiksi työllistymisvaikeuksien sijaan.

Vastaajilta tiedusteltiin myös tärkeintä syytä koulutuksiin osallistumiselle. Vastauksissa oli selkeitä eroja sen mukaan, mihin lisäkoulutuksiin vastaaja oli osallistunut (kuvio 1). Yleisimmäksi syyksi mainittiin ammattitaidon kehittäminen (49 %), mutta se korostui erityisesti lyhyempiin koulutuksiin (68 %), ammatilliseen lisäkoulutuksiin (57 %) ja muihin koulutuksiin (54 %) osallistuneilla. Seuraavaksi yleisin syy, uralla eteneminen (22 %), näkyi eniten YAMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa (53 %) sekä maisterin tai kandidaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa (36 %). Alan tai ammatin vaihtamisen vuoksi kouluttautuminen (9 %) liittyy AMK-tutkintoon tähtääviin opintoihin (41 %), toisen asteen ammatilliseen koulutukseen (39 %) sekä yliopisto-opintoihin (maisteri tai kandidaatti 13 % ja tohtori tai lisensiaatti 14 %). Työllistymisvaikeudet (5 %) näkyivät syynä toisen asteen ammatillisissa opinnoissa (17 %) ja AMK-tutkintoon johtavissa opinnoissa (14 %).

KUVIO 1. Syy osallistua lisäkoulutukseen koulutusmuodoittain.

Tärkeimmissä syissä osallistua lisäkoulutuksiin oli vaihtelua muun muassa koulutusalan, äidinkielen ja kansalaisuuden, työmarkkina-aseman ja työuran kokonaisuuden suhteen. Ammattitaidon kehittäminen korostui etenkin terveys- ja hyvinvointialoilla (55 %) ja kasvatusaloilla (51 %). Uralla eteneminen motivoi lisäkoulutuksiin osallistumista erityisesti kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden (26 %), tekniikan (24 %) ja terveys- ja hyvinvointialoilla (23 %). Alan tai ammatin vaihtaminen korostui palvelualojen (19 %) tutkinnon suorittaneilla ja työllistymisvaikeudet humanistisilla ja taidealoilla (14 %).

Tarkastelemalla erilaisiin lisäkoulutuksiin osallistumista sekä osallistumisen syitä erilaisten taustamuuttujien mukaan saadaan varsin kattava kokonaiskuva siitä, miten jatkuva oppiminen linkittyy erilaisten AMK- ja YAMK-alumnien työuraan. Tätä tietoa voi käyttää pohdittaessa, millaista lisäkoulutusta korkeakoulujen kannattaisi tuottaa, ja kenelle.

Tilastojen datapisteet muuntuvat oppijapersooniksi

Elokuussa 2020 Pedaforum-tapahtumassa pidetyssä Räätälöityä, relevanttia ja reaaliaikaista -työpajassa keskityttiin jatkuvan oppimisen palvelujen kehittämiseen. Ideoinnin ja yhteisen työskentelyn pohjana hyödynnettiin uraseurantakyselyn tilastollisten ja avointen sanallisten vastausten teemallisen analyysien perusteella kehitettyjä oppijapersoonia.

Palvelumuotoiluprosessissa persoonilla kuvataan esimerkiksi tiettyjä palvelujen asiakastyyppejä, joilla on keskenään samankaltaisia, mutta toisista ryhmistä eroavia palvelutarpeita. Persoonia kannattaa käyttää keskustelun pohjana nykytilannetta konkretisoitaessa sekä uusien palvelujen ideoinnissa (Stickdorn 2013, 178-179). Oppijapersoonien kehittämisessä ja kuvausten laatimisessa hyödynnettiin uraseurantakyselyyn vastanneiden taustatietoja sekä vastauksia kouluttautumisesta tutkinnon jälkeen, työtilanteesta valmistumis- ja vastaushetkellä, oman osaamisen ja työn vastaavuudesta sekä urasuunnitelmista.

Työpajassa esitellyt kolme oppijapersoonaa olivat kuvataitelija Reetta, insinööri Aleksi ja yrittäjä Faisal. Nämä taustoiltaan ja osaamistarpeiltaan erilaiset persoonat herättivät kiinnostusta työpajan osallistujissa. Persoonia kommentoitiin hyvin realistisiksi, mikä teki jatkoideoinnista antoisaa. Jatkuvan oppimisen palvelujen ideointi lähti liikkeelle persoonaan tutustumisesta: mitkä asiat kiinnittivät huomiota persoonan kuvauksessa eli mitkä voisivat olla kyseisen persoonan keskeisimpiä jatkuvan oppimisen tarpeita? Työskentelyä jatkettiin pohtimalla sitä, mitä oma organisaatio voisi persoonalle tällä hetkellä tarjota ja millaisia palveluita jatkuvan oppimisen saralla tulisi kehittää. Erilaiset persoonat toivat esille olemassa olevien palvelujen kirjoa, mutta myös puutteita jatkuvan oppimisen kentällä, kuten esimerkiksi riittävän monimuotoisten ohjauspalveluiden puuttumisen.

Uraseurantojen tulosten valossa moni persoonista olisi päätynyt tutkintoon johtavalle opintopolulle, mutta työpajan osallistujat nimesivät monia eri jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia näiden vaihtoehdoiksi. Valitettavan usein kuitenkin jatkuvan oppimisen tuotteet ja palvelut perustuvat siihen ajatukseen, että jatkuvan oppimisen tarjonnan äärellä oleva tietää jo itse millaista osaamista hän hakee.

Vaikka persoonien avulla kävi selväksi, ettei keskiverto-oppijaa ole, vaan jatkuvan oppimisen tarpeet ovat moninaisia, työpajan osallistujien vastauksista ei noussut juurikaan esille korkeakouluissa käytössä olevia palveluita jatkuvan oppimisen tuotteiden räätälöintiin tai osaamispakettien kokoamiseen mm. eri jatkuvan oppimisen tuotteita ja palveluja yhdistelemällä.

Oppijat kaipaavat monipuolisia palveluita

Työpajojen yksi suurimpia oivalluksia oli, että uraseurantakysely ei anna vain apua jatkuvan oppimisen sisältötarjonnan ja teemojen suunnitteluun, vaan paljastaa samalla jatkuvan oppimisen palvelujen erilaisia käyttäjäryhmiä. Mitä ehdotamme jatkotoimenpiteiksi?

Jatkuvan oppimisen palvelut näyttäytyvät edelleen paikoin siiloutuneina, kunkin organisaation perusrakenteen ja -prosessien mukaan, ja ne ovat myös yllättävän erillisiä tutkintoon johtavan koulutuksen palveluista. Kunkin korkeakoulun koulutus- ja palvelutarjontaa tulisi tarkastella jatkossa myös kokonaisuutena, erilaisten käyttäjäryhmien näkökulmista. Tässä voidaan hyödyntää esim. korkeakoulukohtaisesta tai alueellisesta (esim. pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulut) uraseurantadatasta rakennettuja persoonia.

Korkeakouluilta kaivataan usein henkilökohtaista tukea ja neuvontaa jatkuvan oppimisen tuotteiden ja palvelujen viidakossa. Uraohjauspalveluita olisikin syytä kehittää ja tarjota laajemmille käyttäjäryhmille kuin korkeakoulussa kirjoilla oleville opiskelijoille. Jatkuvan oppimisen palvelujen tulevat asiakkaat, erityisesti alumnit, kaipaisivat tukea jatkuvan oppimisen vaihtoehtojen kartoittamiseen urakehityksensä tueksi. Laadukkaat ohjauspalvelut ja niiden tarjoaminen jatkuville oppijoille saattavat nousta tulevina vuosina korkeakoulujen kilpailuvaltiksi, jos tähän pystytään ja halutaan ohjata resursseja.

Lisätietoa: Uraseurannan jatkuvan oppimisen palveluihin liittyvä analyysipaketti on saatavilla uraseurannat.fi -verkkosivustolla http://uraseurannat.wordpress.tamk.fi/

Kirjoittajat

Jaana Kullaslahti, FT, tutkijayliopettaja, HAMK EDU, jaana.kullaslahti(at)hamk.fi
Tina Lauronen, VTM, tutkija, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus sr, tina.lauronen(at)otus.fi
Liisa Marttila, KT, erikoissuunnittelija, TAMK, liisa.marttila(at)tuni.fi
Sanna Niinikoski, tradenomi (ylempi amk), koordinaattori, Laurea-ammattikorkeakoulu, sanna.niinikoski(at)laurea.fi

KARVI (2020). Korkeatasoisella osaamisella työelämään. Humanistisen alan, kauppatieteiden ja liiketalouden, tekniikan ja yhteiskuntatieteellisen korkeakoulutuksen arvioinnit. Tiivistelmät. 1:2020. Luettu 7.9.2020. https://karvi.fi/app/uploads/2020/01/KARVI_T0120.pdf

Jatkuva oppiminen. (n.d.). Opetus- ja kulttuuriministeriö. [Verkkosivut]. Luettu 7.9.2020 osoitteesta https://minedu.fi/jatkuva-oppiminen

Stickdorn, M. et al. (2013). Personas. Teoksessa M. Stickdorn & J. Schneider (toim.) This Is Service Design Thinking. 3rd edition. Amsterdam: BISPublishers. s. 178-179.

Töissä.fi – korkeakouluista valmistuneet työelämässä. (n.d.). [Verkkopalvelu]. Luettu 7.9.2020 osoitteesta https://toissa.fi/

Vipunen.fi. (n.d.). Uraseuranta. Ammattikorkeakoulutus. Opetushallinnon tietopalvelu. Opetushallitus. Opetus- ja kulttuuriministeriö. [Verkkopalvelu] Luettu 12.9.2020 https://vipunen.fi/fi-fi/amk/Sivut/Uraseuranta.aspx

Ulkomaalaisista opiskelijoista kansainvälisiä osaajia suomalaiseen työelämään – totta vai tarua?

Kirjoittajat: Tina Lauronen & Susanna Saarinen.

Englanninkielisen korkeakoulutuksen tarjonta on Suomessa 2000-luvulla kasvanut huimasti, ja onkin nykyisin korkeakoulusektorimme kokoon nähden myös eurooppalaisittain suurta. Opintopolun mukaan kansainvälisiä opiskelijoita houkutellaan tällä hetkellä noin 200 englanninkielisellä maisteriohjelmalla, 23 tohtoriohjelmalla, 100 AMK-tutkinto-ohjelmalla ja 20 YAMK-tutkinto-ohjelmalla (Studyinfo.fi). Koulutustarjonnan myötä ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä on kasvanut, mutta miten on heidän työllistymisensä laita? Toistaiseksi siitä on ollut saatavilla vain vähän tutkittua tietoa, erityisesti ammattikorkeakoulualumnien kohdalla.

Ammattikorkeakoulujen valtakunnallisen uraseurantakyselyn käynnistyminen vuonna 2019 paikkaa osaltaan tätä aukkoa. Vuosittain toteutettavalla kyselyllä kartoitetaan viisi vuotta aiemmin ammattikorkeakouluista valmistuneiden työuria sekä esimerkiksi koulutuksen ja työelämän vaatimusten vastaavuutta. Vuonna 2014 valmistuneiden kysely toteutettiin syksyllä 2019 ja siihen vastasi yhteensä 8 535 alumnia (vastausprosentti 34,3 %). Lisätietoja uraseurannasta ja tiedonkeruusta löytyy osoitteesta www.uraseurannat.fi.

Ulkomaalaiset alumnit vastasivat kyselyyn suomalaisia heikommin, mutta aineisto on painotettu sukupuolen ja äidinkielen mukaan, jotta analyysien tulokset olisivat yleistettävissä koko perusjoukkoon. Aineiston katoanalyysi on luettavissa verkossa. Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten alumnien tarkastelua varten yhdistettiin tieto vastaajan äidinkielestä ja kansalaisuudesta. Suomenkielisiä Suomen kansalaisia oli aineistossa 88 % vastaajista, ruotsinkielisiä Suomen kansalaisia 4 % ja muun kielisiä Suomen kansalaisia (jatkossa ulkomaalaistaustaiset) 1,5 %. Muun kielisiä ulkomaan kansalaisia (jatkossa ulkomaalaiset) oli 6 %. Suomea (0,2 %) tai ruotsia (0,1 %) äidinkielenään puhuvia ulkomaan kansalaisia oli niin vähän, että nämä ryhmät rajattiin analyysien ulkopuolelle.

Tähän artikkeliin olemme nostaneet vain muutamia keskeisimpiä havaintoja. Laajempi analyysipaketti kansainvälisten AMK-alumnien työllistymisestä Suomessa on saatavilla uraseurannat.fi-sivustolla (Lauronen 2020).

Kyselytulokset indikoivat ulkomaalaisten alumnien kohtaavan haasteita urapoluillaan

Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden sijoittuminen ammattikorkeakoulukentälle on epätasaista (kuvio 1). Ulkomaalaisia on suhteellisesti huomattavan paljon tietojenkäsittely- ja tietoliikennealalla (12,5 %), palvelualoilla (11,1 %) ja kaupan alalla (9,8 %), kun taas kasvatusaloilla ja maa- ja metsätalousaloilla heitä ei ole vastaajien joukossa ollenkaan. Ulkomaalaistaustaisia taas oli suhteellisen paljon juuri kasvatusaloilla (6,5 %) ja humanistisilla ja taidealoilla (3,1 %), ei ollenkaan maa- ja metsätalousaloilla ja yllättävän vähän (0,8 %) myös terveys- ja hyvinvointialoilla.

Kuvio 1. Muun kielisten osuus (%) 2014 valmistuneista vastaajista koulutusalan mukaan.

Vastaavasti ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten alumnien osuus aineistossa vaihtelee suuresti sekä ammattikorkeakoulun että opiskelupaikkakunnan mukaan. Ulkomaalaistaustaisten osuus pysyy alle kymmenessä prosentissa kaikissa oppilaitoksissa ja kaikilla paikkakunnilla, mutta ulkomaalaisten osuus nousee joillakin paikkakunnilla lähes puoleen ja yhdessä korkeakoulussakin lähes kolmannekseen. Tällä lienee vahva yhteys englanninkielisiin koulutusohjelmiin ja niiden keskittymiin.

Ulkomaalaisten ja ulkomaalaistaustaisten tutkintoa edeltävä koulutus on jonkin verran moninaisempaa kuin suomen- ja ruotsinkielisten suomalaisten, ja useammalla on taustallaan etenkin yliopisto-opintoja. Sitä vastoin ulkomaalaisilla on opinnot aloittaessaan usein vähemmän työkokemusta kuin suomalaisilla.

Valmistumisen jälkeistä työuraa tarkasteltaessa löytyy myös selviä eroja: Ulkomaalaistaustaiset kokevat työurallaan enemmän katkoksia ja vaihtuvuutta kuin suomen- ja ruotsinkieliset, ulkomaalaiset vielä enemmän (kuvio 2). Kun suomenkielisillä suomalaisilla 74 prosentilla on viisi vuotta valmistumisensa jälkeen vakituinen kokopäivätyö, ulkomaalaistaustaisilla vastaava luku on 60 % ja ulkomaalaisilla 59 %.

Kuvio 2. Työuran kokonaisuus. Tarkasteltavien ryhmien vastausten jakaumat kysymykseen ”Mikä seuraavista vaihtoehdoista kuvaa parhaiten työuraasi valmistumisen jälkeen?”

Noin kolmannes ulkomaalaisista työskentelee ulkomailla viisi vuotta valmistumisensa jälkeen. Suomenkielisistä suomalaisista ulkomailla työskentelee 1 %, ruotsinkielisistä suomalaisista ja ulkomaalaistaustaisista 6 %. Työpaikan sijainti näkyy vahvasti myös palkkauksessa: suomenkielisten suomalaisten keskimääräinen kuukausipalkka Suomessa on jopa 635 € korkeampi kuin tänne jäävien ulkomaalaisten, mutta ulkomailla työskentelevien välillä vastaava ero on enää vain 100 €. Näinkin kovat palkkaerot viittaavat todennäköisesti siihen, että ulkomaalaiset alumnit joutuvat Suomessa tyytymään koulutustaan vastaamattomaan työhön.

Opiskelupaikkakunnan, työllistymisen ja mahdollisen ulkomaille muuttamisen välillä saattaa olla myös yhteys. Ulkomaalaiset opiskelevat usein pienemmissä kaupungeissa, etenkin itäisessä Suomessa. Vaikka käsillä oleva aineisto koskee jo vuonna 2014 valmistuneita, näyttäisi tilanne olevan edelleen samanlainen. Vuonna 2018 opintonsa aloittaneista ulkomaalaista opiskelijoista vain 30 % opiskeli Uudellamaalla (Vipunen), kun taas uraseurantakyselyn mukaan valtaosa Suomeen jäävistä ulkomaalaisista alumneista työllistyy juuri Uudellemaalle (63%). Pienemmille opiskelupaikkakunnille ei välttämättä ole helppo työllistyä ainakaan ilman suomen kielen taitoa, eikä verkostoituminen pääkaupunkiseudulle opintojen aikana aina onnistu. Toisaalta kyselyvastauksista kävi ilmi, että kielimuuri koettiin haasteeksi myös suurissa kaupungeissa. Mikäli työllistyminen ei Suomessa onnistu, on ulkomaille muuttaminen looginen vaihtoehto.

Suomalaisten ja ulkomaalaisten ammattikorkeakoulualumnien välillä on selkeä ero myös tutkinnon jälkeisen kouluttautumisen osalta. Huomiota herättää erityisesti ulkomaalaisten innokkuus osallistua maisterin tai kandidaatin tutkintoon johtavaan koulutukseen: kun suomalaista koulutukseen oli osallistunut 13-16 %, ja ulkomaalaistaustaisista vain 10 %, ulkomaalaisista vastaava osuus oli jopa 27 %. Ulkomaalaisten kohtaamat työllistymisvaikeudet voivat olla yksi motivaatiotekijä lisäopintojen suorittamiselle. Yliopisto-opintojen yleisyys ulkomaalaisten keskuudessa on linjassa myös tarkasteltavien ryhmien nykyisten työtehtävien kanssa. Ulkomaalaiset työskentelevät muita useammin tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä, kun taas suomenkieliset suomalaiset tekevät noin kaksi kertaa ulkomaalaisia useammin asiakaspalvelu- tai potilastyötä.1

Suuremmasta työttömyydestä, työllistymiseen liittyvistä haasteista ja vähäisestä tutkintoa edeltävästä työkokemuksesta huolimatta ulkomaalaiset ovat keskimäärin hieman tyytyväisempiä tutkintoonsa kuin suomalaiset (kuviot 3 ja 4). Koko aineistoa tarkasteltaessa vähäisellä työkokemuksella on negatiivinen yhteys tyytyväisyyteen, mutta ulkomaalaisten osalta näin ei näyttäisi olevan.

Kuvio 3. Suositteluhalukkuus. Tarkasteltavien ryhmien vastausten jakaumat väittämään ”Suosittelisin koulutustani muille”.

 

Kuvio 4. Tarkasteltavien ryhmien vastausten jakaumat väittämään ”Tutkinto antoi riittävät valmiudet työelämään”.

Mikä neuvoksi?

Ulkomaalaiset opiskelijat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä suomalaisissa ammattikorkeakouluissa suorittamiinsa tutkintoihin, ja korkeakoulut hyötyvät ulkomaalaisten opiskelijoiden myötä saavutetusta kansainvälisemmästä imagosta. EU:n ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta perittävät lukukausimaksut saattavat tuoda korkeakouluille myös taloudellista hyötyä, mikäli maksuilla katetaan koulutuksen järjestämiseen liittyvät kustannukset.

Valtakunnallisen uraseurantakyselyn tulokset vahvistavat kuitenkin ennakkokäsityksiä siitä, että ulkomaalaiset alumnit kohtaavat Suomessa huomattavasti suurempia työllistymisvaikeuksia kuin suomalaiset kollegansa. Siksi korkeakoulujen olisikin hyvä pohtia muun muassa sitä, millä perustein englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia koulutustarjontaan valitaan. Jogunola & Varis (2018) toteavat tapaustutkimuksessaan, että ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattujen tutkinto-ohjelmien suunnittelussa – sekä kansainvälistymisstrategioissa ylipäätään – pitäisi nykyistä enemmän huomioida alueellisen elinkeinoelämän tarpeet sekä tehdä tiivistä yhteistyötä potentiaalisten työnantajien kanssa. Ulkomaalaisten alumnien lisäksi myös ulkomaalaistataustaiset alumnit näyttäisivät kohtaavan työllistymisvaikeuksia tai muita haasteita työurallaan suomalaisia enemmän. Tulokset ovat linjassa Karvin selvityksen (Airas ym. 2019) kanssa, jossa tunnistettiin ulkomaalaistaustaisten kohtaamia haasteita sekä haku- ja valintavaiheessa että opintojen aikana ja valmistumisen yhteydessä.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistymisen edistymisen linjauksissa (OKM 2017) on tunnistettu, että ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden sitouttaminen suomalaiseen työelämään edellyttää aktiivisia toimenpiteitä ja asennemuutosta kaikilla tasoilla korkeakouluissa, julkisessa hallinnossa sekä elinkeinoelämässä. Asennemuutoksen toteuttaminen ei ole helppoa edes korkeakoulujen sisällä, saati ympäröivässä yhteiskunnassa. Jos nykyistä suurempi osa Suomessa koulutetuista osaajista halutaan pitää Suomessa, yhteisen yrittämisen ja valtakunnallisen keskustelun tarve on kuitenkin ilmeinen. Niiden avulla voidaan luoda pohjaa kaikkia osapuolia hyödyttäville toimenpiteille.

Kirjoittajat

Tina Lauronen, VTM, tutkija, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus sr, tina.lauronen(at)otus.fi
Susanna Saarinen, YTM, erikoissuunnittelija, Tampereen ammattikorkeakoulu, susanna.saarinen(at)tuni.fi

Airas, M., Delahunty, D., Laitinen, M., Shemsedini, G., Stenberg, H., Saarilammi, M., Sarparanta, T., Vuori, H. & Väätäinen, H. (2019). Taustalla on väliä. Ulkomaalaistaustaiset opiskelijat korkeakoulupolulla. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 22:2019.

Jogunola, O. & Varis, K. (2018). The Evaluation of Internationalization Strategies of Finnish Universities: A Case Study of Two Universities in Finland. Journal of Higher Education Theory and Practice Vol 18 (6), 96-109.

Lauronen, T. (2020). Ammattikorkeakoulujen uraseuranta: Kansainväliset alumnit. Analyysipaketti uraseurantakyselyn tuloksista 2014 valmistuneille AMK-alumneille.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (2017). Yhteistyössä maailman parasta. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset 2017–2025. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:11.

Studyinfo.fi -sivusto: https://studyinfo.fi/wp2/en/higher-education/. Luettu 10.9.2020.