4/2020, Pääkirjoitus

Uraseuranta tukee koulutuksen kehittämistä

Kirjoittaja: Jyrki Laitinen.

Viisi vuotta aiemmin ammattikorkeakoulututkinnon tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille tehdään vuosittain uraseurantakysely, minkä tarkoituksena on selvittää valmistuneiden työuria, työmarkkinatilannetta ja tyytyväisyyttä suorittamaansa tutkintoon.

Tätä kirjoitettaessa kolmas ammattikorkeakouluista valmistuneille suunnattu valtakunnallinen uraseurantakysely on juuri päättynyt. Vuonna 2015 valmistuneista kyselyyn vastasi 8 870 henkilöä eli noin 34 % kaikista tutkinnon suorittaneista. Kyselyä ja siihen liittyviä käytänteitä on kehitetty AMKista uralle! ja AMKista uralle – Uraseurantatiedot käyttöön -hankkeissa usean ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Kehitystyön eri vaiheissa on myös käyty antoisaa, korkeakoulusektorien rajat ylittävää keskustelua. Ohjausryhmätyöskentelyssä on mukana ollut ammattikorkeakoulujen lisäksi edustajia mm. Aarresaari-verkostosta, SAMOKista, Akavasta, STTK:sta, Tilastokeskuksesta ja Otus sr:stä.

Uraseurantakyselyn taustalla on vuoden 2021 alusta voimaan tuleva ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli, jossa uraseurannan perusteella korkeakouluille jaetaan 3 % kokonaisrahoituksesta. Vuosittain jaettava rahamäärä on noin 25 miljoonaa euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksessa ammattikorkeakoulujen perusrahoituksen laskentakriteereistä määritetään uraseurannassa viisi vuotta aiemmin tutkinnon suorittaneille esitettäviä kysymyksiä ja niiden pisteytyksiä. Kunkin korkeakoulun rahoitusosuus saadaan vastausten tuottamien pisteiden yhteenlasketun määrän perusteella. Käytännössä vastaajien määrä on tärkein yksittäisen korkeakoulun kyselymenestystä määrittävä tekijä.

Tärkeitä signaaleja koulutuksen järjestäjille

Perusrahoituksen määräytymisen ohella uraseuranta tuottaa tärkeää ja käyttökelpoista informaatiota erityisesti koulutuksen kehittämiselle. Kyselyssä kartoitetaan tutkinnon suorittaneiden koulutuksen ja työelämän vaatimusten vastaavuutta monesta eri näkökulmasta. Tuloksia on koottu Vipunen – korkeakoulujen extranet -palveluun, jossa ne ovat saatavissa sekä numeerisessa että graafisessa muodossa. Tulosten perusteella voidaan arvioida koulutuksen yleistä tasoa sekä erilaisten geneeristen osaamisten kertymistä suhteessa vastaajien kokemiin työelämän vaatimuksiin.

Esimerkiksi vuosina 2013 ja 2014 tutkinnon suorittaneista vastaajista (yhteensä 16 736 hlöä) 72 % kertoi olevansa ’hieman samaa mieltä’, ’samaa mieltä’ tai ’täysin samaa mieltä’ väitteen ”Tutkinto antoi riittävät valmiudet työelämään” kanssa. Kääntäen 28 % oli enemmän tai vähemmän eri mieltä väitteen kanssa. Tätä voidaan pitää merkittävänä osuutena ja selkeänä signaalina koulutusten järjestäjille pohtia kehittämistarpeita.

Tarkastelua voidaan vielä syventää tutkimalla koulutusalakohtaisia eroja. Kaikkein tyytyväisimpiä (77 % vähintään ’hieman samaa mieltä’) työelämävalmiuksien osalta olivat terveys- ja hyvinvointialojen vastaajat (yhteensä 6 246). Tyytymättömimpiä taas olivat humanististen alojen (62 % vähintään ’hieman samaa mieltä’) ja tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (65 % vähintään ’hieman samaa mieltä’) vastaajat (yhteensä 1 150 ja 1 027).

Ikkuna työelämän osaamistarpeisiin

Uraseurannan tulosten arvioinnissa on luonnollisesti muistettava tarkasteluväli. Arvioijat ovat valmistuneet viisi vuotta aiemmin ja parhaassakin tapauksessa aloittaneet opintonsa lähes kymmenen vuotta ennen kyselyä. On ilmeistä, että tuona aikana niin opetuksen sisällöt kuin toteutustavatkin ovat kehittyneet, joten aivan suoraa johtopäätöstä vastausten ja nykyisen opetussuunnitelmien tai toteutusten välillä ei voi tehdä. Kyselyn tuloksia voidaan kuitenkin aika suoraviivaisesti hyödyntää pohdittaessa opetussuunnittelun painotuksia tai erityisesti jatkuvan oppimisen tarjontaa. Kertovathan tulokset monelta osin sellaisista työelämän osaamistarpeista, joita peruskoulutus ei ole kyennyt tarjoamaan.

Yksittäisten osaamisten osalta merkittävimmiksi kehittämistä vaativiksi aiheiksi nyt tehdyissä kyselyissä ovat nousseet stressinsietokyky ja sopeutuminen uusiin tilanteisiin, ongelmanratkaisutaidot, organisointi- ja koordinointitaidot sekä vuorovaikutus ja neuvottelutaidot. Kaikkia näitä voitaisiin mitä ilmeisimmin vahvistaa pedagogisilla ratkaisuilla tinkimättä tiedollisista tai taidollisista osaamistavoitteista.

Kirjoittaja

Jyrki Laitinen, vararehtori, OAMK, jyrki.laitinen(at)oamk.fi

Pääkirjoituksen kirjoittaja Jyrki Laitinen toimii Oulun ammattikorkeakoulun vararehtorina. Hän osallistui aktiivisena jäsenenä AMKista uralle!, Latua- ja Töissä -ESR-hankkeiden ohjausryhmään sekä toimii tällä hetkellä AMKista uralle – Uraseurantatiedot käyttöön -ESR-hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *