Kuva: Kuinka voit tänään?

Kuvakommunikointi kuuluu kaikille

Kirjoittaja: Tanja Gavrilov.

Kuvakommunikointi on kommunikointia tukeva menetelmä, jota käyttävät muun muassa ne henkilöt, joilla on vaikeuksia tuottaa tai ymmärtää puhetta. Kuvakommunikointi on myös tällaisten henkilöiden lähipiirin sekä heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten käyttämä kommunikointia tukeva menetelmä. Kuvakommunikoinnin hyödyt ja mahdollisuudet nähdään tänä päivänä kuitenkin laajemmallakin kentällä, mikä on hienoa, sillä menetelmästä hyödymme me kaikki. Kuvakommunikointi on yksi osa sitä menetelmien ja kielien repertuaaria, joka kuuluu Humanistisen ammattikorkeakoulun (Humak) tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden vahvuusalan asiantuntijuuteen. Niin koulutuksessa kuin hanketoiminnassammekin tavoitteenamme on purkaa kommunikointiympäristöjen ja vuorovaikutuksen esteitä, ja edistää näin kielellistä saavutettavuutta, joka omalta osaltaan mahdollistaa sosiaalisen kestävyyden toteutumisen.

Humak hallinnoi vuosina 2017–2019 Euroopan sisäasioiden rahastojen (EUSA) rahoittamaa KUVAKO-hanketta, jonka tavoitteena oli kehittää kasvokkaisten vuorovaikutustilanteiden tueksi kuvakommunikointiin liittyvää menetelmää vastaanottokeskusten tarpeisiin. Hanketta edelsi vuosien 2015 ja 2016 maailman tapahtumat, joiden seurauksena turvapaikanhakijoiden vyöry saavutti myös Suomen. Turvapaikanhakijoita tuli lyhyessä ajassa Suomeen niin paljon, että muun muassa tulkkauspalvelut eivät pystyneet vastaamaan kasvaneeseen palvelujen kysyntään. Hankkeessa kehitetyillä kuvakommunikoinnin menetelmillä, kuten Kuvakom-mobiilisovelluksella, halusimme madaltaa niitä kielimuureja, joita syntyy, kun vuorovaikutustilanteen osapuolilla ei ole yhteistä kieltä. KUVAKO-hankkeessa kohtasivat Humakin tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden osaaminen sekä kentän todellinen tarve. Hanke toteutettiin yhteistyössä kumppaneiden kanssa, joita olivat Kehitysvammaliiton Papunet, XAMK Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu sekä Pohjois-Savon opisto.

Kuvakommunikointi murtaa kielimuureja hanketyössä

Kuvilla on erilaisia tehtäviä, ja ne voivat muun muassa täydentää ja havainnollistaa puhettamme (Papunet 2020). Kuvalla voi olla myös monia muita tehtäviä viestinnässä ja vuorovaikutustilanteissa. Menetelmä on laajalti käytössä muun muassa afaatikoilla sekä lapsilla, joilla on kielellisiä häiriöitä ja menetelmää voidaan käyttää vuorovaikutustilanteissa monin eri tavoin. Joillekin ihmisille kuvakommunikointi voi olla äidinkielen asemassa läpi koko elämän, mikä on meidän kaikkien hyvä tiedostaa.

Kuvakommunikointi on alkanut menetelmänä kuitenkin laajentua palvelemaan yhä laajempaa joukkoa. Kuvan käytön hyödyt vuorovaikutuksessa on huomattu muun muassa päiväkodeissa sekä maahanmuuttajien parissa tehtävässä työssä. Päiväkodeissa kuvat voivat mahdollistaa esimerkiksi leikkiin liittyvän keskustelun eri kieltä puhuvien lasten keskuudessa (Gavrilov 2020). Myös suomea toisena kielenä opiskelevat sekä henkilöt, jotka tarvitsevat toiminnanohjaukseen tukea, hyötyvät kuvista kommunikaatiossaan (Heikurainen 2020). Hankkeemme myötä kuvat ja kuvakommunikointi laajenivat edelleen uuteen kontekstiin ja uusille käyttäjäryhmille, kun kehitimme menetelmää vastaanottokeskusympäristössä. Kehitystyötä tehtiin niin kuvakommunikoinnin, kielellisen saavutettavuuden, graafisen suunnittelun kuin mobiilisovelluksen suunnittelun ammattilaistenkin kanssa. Myös kohderyhmät olivat kehitystyön tärkeitä kehittäjäkumppaneita. (Eskel & Anttonen 2019.) Oivalsimme hanketyön aikana, kuinka tärkeää on työskennellä kohderyhmien kanssa ja heidän lähellään. Työskentelin itse hankkeen kohderyhmien parissa vastaanottokeskuksissa eräänlaisena pop up -suunnittelijana, mikä auttoi suuntaamaan omaa työtäni hankkeemme tavoitteiden mukaisesti.

Hanketyön keinoin kehitimme kuvakommunikointia muun muassa niiden viranomaisten käyttöön, jotka haastattelevat maahamme tulleita turvapaikanhakijoita. Kuvitimme hankkeessa muun muassa erilaisia turvapaikkaperusteita, joiden avulla hakijoiden taustoja voidaan selvittää. Useissa viranomaistilanteissa kuvat toimivat puhutun kielen rinnalla tai tulkkauksen tukena, mutta arkisemmissa tilanteissa yksittäinen kuva voi itsessäänkin riittää kertomaan jonkin tärkeän asian. Kuvalla yksinään voidaan ilmaista tai kysyä esimerkiksi asioita uskonnosta, ruokavaliosta tai voinnista.

Kuvakommunikoinnin käytön valjastaminen laajemmin yhteiskunnan käyttöön toteuttaa Design for All -ideologiaa, jossa palveluja pyritään alusta alkaen suunnittelemaan kaikille sopiviksi. Vaikka hankkeemme keskiössä olivatkin vastaanottokeskuksissa työskentelevät ammattilaiset ja siellä asuvat turvapaikanhakijat, ovat hankkeen tulokset nyt laajemminkin yhteiskunnan hyödynnettävissä. Design for All -ajattelu tukee sosiaalisen kestävän kehityksen toteutumista ja meitä jokaista, sillä ihmisten toimintakyky ei ole aina vakio, vaan esimerkiksi ikääntyminen tuo meille jokaiselle erilaisia tarpeita elämämme varrella (Virtanen 2020). Myös tarpeet vuorovaikutuksessa muuttuvat elämämme aikana, minkä vuoksi on hyvä, että palvelut suunnitellaan jo alusta pitäen kielellisesti saavutettaviksi. Kuvien käyttö lisää osaltaan kielellistä saavutettavuutta.

Piirränkö vai näytänkö kuvan kännykästä?

Meidän jokaisen tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi toteutuu paremmin, kun emme anna kielimuurien estää toistemme kohtaamista. Kuten tässä tekstissä on jo käynyt ilmi, kuvakommunikointi on keino, jolla tällaisia muureja voidaan murtaa. Kuvia voi piirtää itse, jos saatavilla ei ole olemassaolevaa sopivaa kuvaa. Omista piirustustaidoista ei kannata olla huolissaan, sillä viestin välittämiseen ei vaadita taiteilijan lahjoja tai kalliita välineitä. Kohtaamisissa riittää monesti paperi ja kynä tai kännykkä.

Tärkeintä kuvakommunikoinnissa ja kommunikoinnissa yleensäkin on varmistua siitä, että välitettävät viestit tulkitaan oikein ja että vuorovaikutuksen osapuolilla on kuvien merkityksestä samanlainen käsitys (Papunet 2020). Kuvien merkitysten tulkintaan voivat vaikuttaa muun muassa kulttuurierot sekä vuorovaikutuskumppaneiden kuvanlukutaidot. Vaikka kuva kertoo sanonnan mukaan enemmän kuin tuhat sanaa, on hyvä muistaa, että kuva voi kertoa vastaanottajalle myös vääriä sanoja. Kuvien käyttöä vuorovaikutustilanteissa on siis hyvä harjoitella. Kuvan käytön tavat voivat olla myös tuttuja, ja käytämmekin niitä monesti ihan oikein: Kuvakommunikointi voi olla emojien lähettämistä tai menneistä tapahtumista kertomista valokuvien avulla. Tärkeää on, että annamme erilaisille kommunikointia tukeville menetelmille mahdollisuuden, jos kielemme eivät kohtaa riittävän hyvin.

Kuva voi esiintyä kommunikointitilanteessa monessa muodossa. Puhevammaisten henkilöiden käytössä on niin yksittäisiä kuvia kuin lausetasoisia kommunikointikansioitakin. Tietokoneavusteisuus tuo kuvakommunikointiin myös oman ulottuvuutensa (Heikurainen 2020). Teknologia on tuonut paljon mahdollisuuksia kielellisen saavutettavuuden edistämiseen. Myös hankkeessamme tuotettu kuvakommunikointiin perustuva mobiilisovellus Kuvakom on yksi esimerkki teknologian mahdollisuuksista. Alati mukana kulkeva älypuhelin mahdollistaa kuvien jatkuvan mukanaolon, ja se jollain tapaa tasa-arvoistaa meitä keskustelijoina, sillä me kaikki kannamme mukanamme samoja laitteita. Vastaanottokeskuskontekstiin kehitetty Kuvakom-mobiilisovellus on otettu kentällä hyvin vastaan, ja olemme iloksemme kuulleet, että sitä käytetään nyt työkaluna niin puheterapiassa, tulkkaustilanteissa kuin muistisairaidenkin kanssa.

Kielellisesti tasavertainen hanketyö

Euroopan parlamentin ja neuvoston saavutettavuusdirektiivi velvoittaa kaikkia digipalvelujen tuottajia rakentamaan sisältönsä niin, että ne ovat saavutettavat kaikille (Valtiovarainministeriö 2020). On hienoa, että myös yhteiskunnan tasolla toimijoita ohjataan ottamaan käyttöön erilaisia viestinnän menetelmiä, jotta me kaikki olisimme yhdenvertaisia myös digipalvelujen äärellä. Direktiivi velvoittaa myös digiympäristöjen visuaalistamiseen. Visuaaliset menetelmät, kuten kuvat, voivat tukea viestin ymmärtämistä ja herättää huomion, ja siten ne palvelevat paremmin myös digipalvelujen tuottajia. Saavutettavat digipalvelut mahdollistavat Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -julkaisussakin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010) asetettujen osallisuuden vahvistamisen ja tasa-arvoisemman kohtelun tavoitteiden toteutumisen.

Kuvakommunikoinnin ja muiden kommunikointia tukevien menetelmien käytön tavoitteena on se, että kaikki pystyisivät tasavertaisesti osallistumaan yhteiskunnan toimintaan, kukin omilla keinoillaan. Mahdollisuus itseilmaisuun on ihmisoikeus, joka on meillä jokaisella. On kuitenkin hyvä muistaa, että toimiva vuorovaikutus tulee nähdä tärkeämpänä kuin mikään kommunikoinnin keinoista itsessään (Heikurainen 2020). Kuvat tai muutkaan menetelmät eivät siis korvaa sitä seikkaa, että meillä tulisi olla halu pysähtyä kohtaamaan, näkemään ja kuuntelemaan ihmisiä, joiden kanssa emme puhu samaa kieltä.

Jotta osaisimme kohdata ihmisiä tasavertaisesti myös hanketyössä, kuten monikielisissä ja -kulttuurisissa hankkeissa, meidän tulee tehdä siihen satsauksia. KUVAKO-hanke on hyvä esimerkki siitä, että sen huomioinen on haastavaa. Vaikka käsittelimme hankkeessa ydinosaamisalueitamme ja olimme huomioineet hanketyömme suunnittelussa kielien moninaisuudesta aiheutuvat kustannukset, yllätyimme. Hankkeen tulkkausbudjetti hupeni nopeasti ja huomasimme, ettemme olleet osanneet kuitenkaan huomioida kohtaamisista syntyviä kustannuksia riittävän tarkasti.

Tiedän, että kaikenlaisten kielimuurien yli päästään sujuvammin ja varmemmin, kun käytämme haastavissa vuorovaikutustilanteissa tulkkeja tai kommunikaation asiantuntijoita. Hanketyössä näiden ammattilaisten käyttö tulee muistaa resursoida jo suunnitteluvaiheessa. Tästä syksystä alkaen hankekustannuksiin on hyvä budjetoida myös saavutettavan hankeviestinnän tekemisestä aiheutuvat kustannukset. Sujuva vuorovaikutus läpi koko hankkeen edistää kielellisen saavutettavuuden toteutumista ja auttaa varmasti pääsemään myös parempiin tuloksiin.

Kirjoittaja

Tanja Gavrilov, FM (kulttuurintutkimus); viittomakielen tulkki (AMK); medianomi, graafinen viestintä (AMK); lehtori, tulkkauksen ja kielellisen saavutettavuuden vahvuusala, Humanistinen ammattikorkeakoulu; tanja.gavrilov(at)humak.fi


Eskel, M. & Anttonen, E. (toim.) 2019. KUVAKO – kuvakommunikaatio arjen tukena vastaanottokeskuksissa. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Helsinki. 21.8.2020. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2019/12/kuvako-kuvakommunikaatio-arjen-tukena-vastaanottokeskuksissa-1.pdf

Gavrilov, T. 2020. Hanketyössä kehitetyt kuvat tukevat kielellistä saavutettavuutta. Blogikirjoitus. Humanistinen ammattikorkeakoulu. 15.8.2020. https://www.humak.fi/blogit/hanketyossa-kehitetyt-kuvat-tukevat-kielellista-saavutettavuutta/

Heikurainen, I. 2020. Kipinää ja käytännön ideoita kuvakommunikointiin -verkkokoulutus. Kipinä-keskus. 21.5.2020.

Papunet 2020. Kuvat kommunikoinnissa. Kehitysvammaliitto. 10.6.2020. https://papunet.net/tietoa/kuvat-kommunikoinnissa

Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. 11.6.2020. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/73418/URN%3ANBN%3Afi-fe201504223250.pdf?sequence

Valtiovarainministeriö 2020. Saavutettavuus. 12.8.2020. https://vm.fi/saavutettavuusdirektiivi

Virtanen, S. 2020. Saavutettavuustyöpaja. Saavutettavuus – mitä etua saadaan? Webinaari. 20.8.2020.

Kestävä ja avoin TKI-toiminta ja uudenlaiset prosessit 

Kirjoittajat: Hannu Hyyppä, Marika Ahlavuo, Elina Ylikoski.

Tiivistelmä

Useissa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa pyritään tehostamaan kestävää ja avointa TKI-työtä ja vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa. Kirjoitus perustuu kokemuksiin monialaisista, toimijarajat ylittävistä ja toteutetuista hankkeista, joissa toteuttajia on ollut mukana mm. mm. Metropoliasta, Omniasta, Laureasta, Humakista, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta ja Aalto-yliopistosta. Kestävää ja avointa TKI-prosessia voidaan systemaattisesti parantaa tehostamalla johtamista, vuorovaikutusta, lisäämällä julkaisemista ja popularisointia sekä digitalisointia. Rahoittajien tulisi yhdessä entistä enemmän koordinoida päällekkäisiä teemoja ja näin kohdentaa rahoitus toisiaan tukeviin hankkeisiin. Tällöin vapautuu päällekkäisen työn tekemiseen kuuluvaa aikaa, jota voidaan hyödyntää paremmin hankkeiden tuloksien viemiseen yhteiskuntaan digitaalisin keinoin. Lopussa esitämme ratkaisuja, joita olemme itse toteuttaneet vuorovaikutuksen lisäämiseksi.

Avoimet innovaatiot ekosysteemin tukena

Avoin innovaatiotoiminta synnyttää jaettua lisäarvoa yhdessä eri toimijoiden kanssa, jolloin on katsottava oman organisaationsa ulkopuolelle uusien ideoita etsiessään. Toiminta on synnyttänyt lisääntyvää ekosysteemiajattelua tuekseen. (Chesbrough 2006). Tällöin tiedon luonne korostuu ja tarvitaan korostunutta tiedon hankkimista ja jakamista, yhteistoimintaa, verkostoitumista ja myös uusia liiketoimintamalleja innovaatioiden synnyttämiseen (Hautamäki & Oksanen 2012). Suomeen onkin syntynyt lukuisia eri toimijat yhteentuovia kumppanuus- ja yhteistyömalleja, jotka tunnistavat TKI-kehitystarpeet ja pilotoivat niitä (Hyyppä ym. 2016).

Kestävän kehityksen vaateet

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) velvoittaa ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kestävään kehitykseen kaikessa koulutuksessa ja toiminnassa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). Myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä odotetaan aktiivista roolia TKI-toimijoina. Ammatillisen peruskoulutuksen yhteistyö työelämän kanssa on kiinteää ja sen tarpeita kuunnellaan, mutta rooli TKI-verkostoissa on silti paikoin etäinen eikä innovaatiotoiminnan ottaminen osaksi oppilaitosten arkea ole ongelmatonta. (Opetushallitus 2016; Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2015a; Rannikko ym. 2015.)

OKM:n esittämistä kestävän kehityksen linjauksista TKI-prosessien kestävyyteen liittyvät erityisesti 1) läpäisevyys eli kestävää kehitystä edistävän koulutuksen ohjelmien, välineiden ja keinojen kehittäminen, 2) verkostoituminen ja yhteistyön lisääminen, 3) henkilökunnan koulutus, 4) tiedon levittäminen 5) ja osallistuminen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016).

Paineita TKI-toiminnan koordinointiin

Havaintojemme perusteella monissa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa kestävän kehityksen mukaisen erityisesti vuorovaikutuksen tehostamisessa on parantamisen varaa. Tällä hetkellä TKI-toimintaa ohjaavat paljolti rahoitusinstrumentit ja media. Suomessa lukuisissa samankaltaisissa hankkeissa tehty TKI-työ tuhlaa ennen kaikkea inhimillista pääomaa ja muita resursseja, eikä nykyinen käytäntö näin ollen tue kestävän kehityksen mukaista avointa TKI-toimintaa. Vaikka hankkeissa on yhteiskehittelyä yritysten, yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, kaupunkien ja tutkimusrahoittajien välillä, lopputuotokset jäävät usein kauas tulostavoitteista. Aina luvatut uudet tuotteet, synnytetyt yritykset, patentit, julkaisut ja työpaikat eivät konkretisoidu suinkaan tuloksina. Uusiin hankkeisiin siirrytään myös taloudellisen paineiden takia liian nopeasti ilman, että tärkein osa eli edellisen hankkeen hyödyntämisvaihe toteutettaisiin riittävän hyvin. Tässä artikkelissa keskitymme, miten voimme muodostaa kestävää ja avointa TKI-toimintaa varsinkin tulosten hyödyntämisvaiheessa toisen asteen ammatillista koulutuksen, ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten välille.

Kestävä ja avoin TKI-toiminta

Kirjoitus perustuu kokemukseemme monialaisista, yli koulutusasteiden toteutetuista TKI-hankkeista, niissä tuotetun tiedon tuotteistamisesta ja avoimesta vuorovaikutuksesta mm. Omniassa, Laureassa, Humakissa, Metropoliassa, Paikkatietokeskuksessa ja Aallossa. Kehitämme tältä pohjalta avointa ja kestävää TKI-toimintaa mm. rakentamalla uudenlaista 3D-kulttuurin digitaalinen kokeilualustaa. (ks. Hyyppä ym 2014a; Hyyppä ym 2014b; Hyyppä ym 2015; Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2015; Oksanen-Ylikoski ym. 2015; Oksanen-Ylikoski ym. 2014.)

Kumppanuusverkostoissamme keskitymme parantamaan TKI-prosessimme kestävyyttä mm. 1) orkestroimalla TKI-toimintaa, 2) tehostamalla erilaista vuorovaikutusta ja 3) lisäämällä laajasti avointa julkaisemista ja popularisointia. Tällöin on voitu tuottaa kohdistetusti tieteen, taiteen ja kulttuurin avoimia innovaatioita ja myönteisiä vaikutuksia myös digitaalisin keinoin. Tämä on vahvistanut myös eri asteiden oppilaitoksissa työskentelevien ja opiskelevien kumppaneidemme osaamista.

Orkestrointi voidaan rinnastaa johtamiseen

Orkestroinnilla voi hallita useita projekteja eli ns. projektisalkkuja kokonaisvaltaisesti. Näin hankkeet muodostavat kokonaisuuksia yksittäisten, irrallisten projektien sijaan. Orkestroimalla (kuva 1) vapautamme resursseja, koska useammat hankkeet vaativat varsin samanlaisia toimenpiteitä mm. tiedon jakamisessa ja vuorovaikutuksessa. Yhdessä tekemällä olemme saavuttaneet kilpailuetua uudenlaisen tiedon hyödyntämisestä. (Hyyppä ym. 2015a, Oksanen-Ylikoski ym. 2015, Rannikko ym. 2015, Ahlavuo 2016.)

Kuva 1. Toteutettuja orkestroinnin osa-alueita, jotka tukevat organisaatioiden yhteisiä ja strategisia tavoitteita sekä TKIn ketterää kehittymistä. Mukailtu Hyyppä ym. 2014a; Markkula, Miikki, Pirttivaara & Hyyppä 2010; Nonaka, Toyoama & Hirata 2008).

Vuorovaikutus ja siihen liittyvä popularisointi- ja julkaisutoiminta

Olemme saaneet toimintaamme kestävämmäksi rajoja rikkovalla vuorovaikutuksella ja monipuolisen julkaisemisen sekä popularisoinnin kautta (kuva 2). Tunnistetusta tiedosta on muodostunut hankkeessa pääomaa, jota hyödynnetään tehostetusti mukana olevien yksiköiden ja organisaatioiden strategioiden mukaisesti myös avoimessa innovaatiotoiminnassa.

Tulosten välittäminen laajasti alan toimijoille on kansantaloudellisesti kannattavaa. Kerätyn tiedon jalostaminen elinkeinoelämän tarpeisiin varmistetaan edistämällä yrittäjyyttä ja käytännöllistä tiedon siirtoa sekä laajaa vuorovaikutusta (Rannikko ym. 2015). Tulokset eivät useinkaan siirry yhteiskunnan hyödynnettäviksi itsestään, vaan tulokset edellyttävät tältä osin tuottamista (Ståhle ym. 2016). Avoimen innovaation ja kestävän kehityksen kannalta olennaisina elementteinä ovat toimineet nopea visualisointi, demoilukulttuuri, simulointi, mallintaminen ja pelillistäminen (Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2014, Hyyppä & Ahlavuo 2015). Toimivina osakokonaisuuksina nämä tukevat tiedon jalostumista edelleen hankkeen päätyttyä.

Hankkeessa tuotetut innovaatiot ja parhaat käytännöt on tuotu näkyviksi useiden eri kohderyhmien näkökulmista. Roboautohankkeet, 3D-kaupunkimallihankkeet ja digitaalinen kulttuuri ovat esimerkkejä yhteistyöstä, jossa näkyvyys on ollut suurta ympäri maailmaa. Vuorovaikutuksella on edistetty yhteiskunnallisia, tieteellisiä ja taloudellisia päämääriä: levitetty tietoa, luotu dialogia eri osapuolten välille sekä järjestetty ja osallistuttu tapahtumiin (mm. hackathonit, living labit, innovaatioleirit).

Vuorovaikutus ulottuu orkestroidusti yksittäisestä hankkeesta sidosryhmäverkostoihimme sekä suureen yleisöön. Hankkeet tukevat pitkäkestoista yhteistyötä alueen elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Muita käyttämiämme vuorovaikutustapoja ja yhteistyön muotoja ovat olleet mm. erilaiset foorumit, työpajat, yleisötapahtumat, näytökset, tiedon ja teknologian siirrot, benchmarkkaukset, tuotekehitykset, someviestintä ja erilaiset pelillistämisratkaisut ja muutamat start-upit. (Ståhle ym. 2016; Ahlavuo 2016.)

Valitsemalla hankekumppaneiksi ja verkostoihin toimijoita myös toiselta asteelta lukioista, ammatillisista sekä vapaan sivistystyön oppilaitoksista, on tietovirtoja linkitetty elinikäisen oppimisen prosesseihin entistä tehokkaammin (Oksanen-Ylikoski ym. 2014 ja 2015).

Kuva 2. Avoimeen ja kestävään innovaatioon perustuvan ekosysteemin näkyvät tietolähteet ja tuotannot sekä ekosysteemin hiljainen tieto, joka luo osallistujille kilpailuetua.

Tulevaisuuden ennakointiin ja avoimeen innovointiin hyödynnetään koko toimijaverkoston panosta, jotta hiljainen tieto (Ahlavuo & Hyyppä 2009) ja signaalit on saatu tukemaan tulevaa toimintaa. Julkaisemalla ja näkymällä laajasti myös medioissa (TV, YouTube, FB, Twitter, blogit) ja vuorovaikutusta tehostamalla on saatu TKI-toiminnalla entistä laajempaa yhteiskunnallista näkyvyyttä.

Kuinka päästään kestävämpään ja avoimempaan TKI-toimintaan Suomessa?

Vaatimus TKI:n avoimuudesta tuottavuudesta edellyttää uskallusta ja luottamusta osapuolten välillä toteuttaa uusia ratkaisuja yhteiseen käyttöön, vaikka niihin ei välttämättä ole tarjolla erillisiä resursseja. Lukuisten TKI-ohjelmien aktiivisella johtamisella tulokset voidaan hyödyntää nopeammin ja kohdistaa kansallisesti sovittuihin tavoitteisiin ja arvonluontiin. Rahoittajien tulee entistä enemmän koordinoida päällekkäisiä TKI-teemoja ja kohdentaa rahoitus enemmän toisiaan tukeviin eikä päällekkäisiin hankkeisiin. Tällöin vapautuu aikaa, jota voidaan hyödyntää hankkeiden tuloksien ja ideoiden viemiseen yhteiskuntaan mm. digitaalisin keinoin.

Tiedon jakaminen ja siirtäminen yhteiskuntaan asettaa vaatimuksia tiedon laadulle, avoimuudelle ja siirrettävyydelle. Tämän takia Suomessa pitää muuttaa monialaista projektitoimintaa kokonaisuudessaan ketterämmäksi ja tuloksekkaammaksi. Olennaista on, että Oy Suomi Ab:n kansalaisten verovaroin toteutettu TKI-toiminta tuottaa yhä enemmän myös kansallisesti hyödynnettäviä, tavallisen kansalaisen elämään vaikuttavia ja mitattavissa olevia innovaatioita ja positiivisia tuloksia.

Kirjoittajat

Hannu Hyyppä, professori Aalto-yliopistossa ja johtaja Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen yhteisessä instituutissa sekä digitaalisuuden erityisasiantuntija Humakissa, hannu.hyyppa(at)aalto.fi
Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, kulttuurituottaja Aalto-yliopistossa, tiedetuottaja ja asiantuntija Humakissa marika.ahlavuo(at)aalto.fi
Elina Ylikoski, Innovaatiojohtaja, KTT, Humak, elina.ylikoski(at)humak.fi

Ahlavuo, M. 2016. Digitaalisuuden haasteita kulttuurituottajille. Muutosvoimana 3D-virtuaalisuus. Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Ahlavuo, M. & Hyyppä, H. 2009. Hiljainen tieto tutkimusympäristöissä. Positio 3/2009. 11-13.

Chesbrough, H. 2006. Open innovation – The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Harvard Business School Press. 225 s.

Hautamäki, A. & Oksanen, K. 2012. Suuntana innovaatiokeskittymä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. 2015. Hubiikilla uudenlaisia kehittämismahdollisuuksia. Maankäyttö, 2015. Nro 4. 20-22.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. 2014a. Innovatiivinen opetus- ja tutkimusekosysteemi. Teoksessa Kestävä innovointi, Rautkorpi, T., Mutanen, A. & Vanhanen-Nuutinen, L., (toim.) Oppimista korkeakoulun ja työelämän dialogissa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Taito-työelämäkirjat 7, 2014, 238–255.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. 2014b. Knowledge-based academic and educational ecosystem. The Photogrammetric Journal of Finland. Vol. 24, No. 1, 14-30.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Hyyppä, J. & Ståhle P. 2015. Tutkimusorganisaatiot ja innovointi. Teoksessa Ståhle, P. & Pirttivaara, M. (toim.). Rikastuttava yhteistyö ja uudet toimintamallit. Innovaatioekosysteemi yhteiskunnan ajurina. Tekes Review 317/2015.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Lindholm, M. 2016. Hubiikki kumppanuusmallina. Teoksessa Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Ylikoski, E.  Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta, Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 32:32-39.

Markkula, M., Miikki, L., Pirttivaara, M. & Hyyppä, H. 2010. Regional Innovation Ecosystem as an Orchestrator of the Energizing Society. 29.12.2010. Otaniemi, Finland.

Nonaka, I., Toyama, R. & Hirata, T. 2008. Managing Flow, A Process Theory of the Knowledge-Based Firm. Palgrave Macmillan UK.

Oksanen-Ylikoski, E., Ylikoski, T. & Hero, L-M. 2014. Siiloista kohti oppimisen tiloja ja iloa -koulutusorganisaatiot kehittämiskumppaneina. Teoksessa Keränen P., Säntti R. & Rantala M. & Vilkuna A-M. (toim.) Reittejä työelämän murroksessa. Metropolia ammattikorkeakoulu.

Oksanen-Ylikoski, E., Ylikoski T. & Hero, L-M. 2015. Educational Organizations as Co-Developers in the Helsinki Region. Teoksessa Orchestrating Regional Innovation Ecosystems – Espoo Innovation Garden. Aalto University in cooperation with Laurea University of Applied Sciences and Built Environment Innovations RYM 29.

Opetushallitus, 2016. Ammatillinen koulutus ja innovaatio- ja tuotekehitystoiminta. Tilannekatsaus, syyskuu 2016.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2016. Koulutus ja kestävä kehitys. Haettu 18.11.2016 osoitteesta http://minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/keke/index.html

Rannikko, H., Alakoski, L. & Lyytikäinen, J. 2015. InnoEspoo: Integrating Entrepreneurship and Education. Teoksessa Orchestrating Regional Innovation Ecosystems – Espoo Innovation Garden. Aalto University in cooperation with Laurea University of Applied Sciences and Built Environment Innovations RYM 29.

Ståhle, P.,  Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. 2016. Vaikuttava tiede on osaamislaji. Tieteessä tapahtuu 6/2016. Haettu 18.11.2016  osoitteesta http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/59594/20677

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2014. Gamification and working life cooperation in an e-learning environment, 2014. eLearning Papers. (39), P.A.U. Education, S.L.

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2015a. Tensions in Creating an Innovative Community of Vocational Education and Entrepreneurship, International Journal of Innovation, Creativity and Change November 2.

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2015b. Yrittäjyyden ja ammatillisen koulutuksen osaamisyhteisö: Arjen kokemuksia InnoOmniasta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2015, 17.