Digital Solutions in Teacher Education enhance Wellbeing and Expertise

Authors: Essi Ryymin, Irma Kunnari and Alexandre Fonseca D’Andréa

Teacher education programme for Brazilian teachers

Häme University of Applied Sciences (HAMK) has coordinated The VET Teachers for the Future – Professional Development Programme for Brazilian teachers since 2014 together with its partner Tampere University of Applied Sciences (TAMK). The programme has been implemented altogether three times now. One training lasts about 7-9 months including study sections both in Finnish and in Brazilian learning environments. The programme scores 30 credits.

Altogether 106 teachers have graduated from the programme so far, and thousands of students and teacher colleagues have been contributed to regional development work in Brazil. The participants of the programme represent several disciplines and sciences, for example biotechnology, agricultural engineering, agronomy, computer science, chemistry, mathematics, linguistics, educational sciences and business administration. The teachers’ work in the Federal Institutes in Brazil, which are institutions for higher, basic and professional education specialized in offering vocational and technology education. The goal of the Federal Institutes is to answer to social and economic demands of the region by using applied research to boost innovations and the local development.

The goal in The VET Teachers for the Future programme is to encourage the participants to collaboratively rethink and design innovative education and learning environments to respond to their on-going regional and future challenges. The main contents of the program include competency-based education with 21st century skills and cooperation between universities and the world of work. The teacher students create and implement an individual or a shared development project during the training. The projects include a wide spectrum of inventions from the scientific research to high tech and social innovations, for example new digital applications and games for education, school management models, new pedagogical practices and training programmes as well as pedagogical models for preventing social exclusion.

Making professional development transparent by digital solutions

In the programme digital solutions were consciously utilized in order to make teachers’ professional development visible, especially issues related to relatedness, social connections and networked expertise. For example, teachers were encouraged to solve educational challenges together and share, and further develop, their thinking collaboratively and openly on different digital platforms. Hakkarainen and his team (2004) have developed a theoretical and methodological framework to examine networked expertise; higher-level competences that arise, in appropriate environments, from sustained collaborative efforts to solving problems and building knowledge together.

Many theorists have defined relatedness as a basic human need that is essential for wellbeing (Baumeister & Leary 1995; Deci Ryan 2012), and others have suggested that having stable, satisfying relationships is a general resilience factor across the lifespan (Mikulincer 1998). The role of positive emotions in the formation of social bonds (Baumeister & Leary 1995) and in the creation of important skills and resources (Fredrickson 2001; Sheldon King 2001) has been widely noticed.

Creating wellbeing for members of the community can be understood as a learning process that enhances relatedness, competence and autonomy (Ryan & Deci 2000; Sheldon & King 2001; Hakkarainen, Palonen, Paavola & Lehtinen 2004; Seligman & Csikszentmihalyi 2000). These basic psychological needs are determinative with regard to optimal experience and wellbeing in daily life, also in an educational environment. Creating wellbeing within a teacher education programme can be seen then as an active, collaborative and situated process in which the relationship between individuals and their environment is constantly constructed and modified (Soini, Pyhältö & Pietarinen 2010).

The first study results reveals creative use of digital solutions

There in an ongoing study in which Finnish and Brazilian programme partners try to capture optimal practices of teachers’ professional development, in terms of building relatedness, feeling of competence, autonomy and networked expertise. A key question is also how the digital solutions can be used in wellbeing and networked expertise building?

During the training programme the group of teacher students from Brazil were personally interviewed. Also the data from the use of different digital platform and database was gathered, e.g. from learning diaries (blogs), discussion forums and competence demonstrations from interactive applications. The transcripts and the digital data is qualitatively analyzed. The content analysis (Krippendorff 2004) aimed to define the teachers in professional development practices by using case analysis of each participant’s descriptions of key events promoting professional development during the education programme (Patton 1990, 376-377).

The first study results (Kunnari & Ryymin 2016; Ryymin, Kunnari, Joyce & Laurikainen 2016; Ryymin et al. 2015) reveal that practices such as building, caring and respecting connections, creating positive interpretations and affordances together, adopting practices according to the perceived needs of the teachers have an impact on relationships that fostered senses of relatedness, competence and autonomy of teacher students. These relationships appeared to play an important role in creating successful social conditions for learning, wellbeing and pedagogical change. This can be seen as an interpersonal flourishing, which is a core feature of quality living across cultures.

The preliminary findings suggest also that the teachers consciously constructed networked expertise and socio-psychological wellbeing by applying digital solutions creatively, and this had a positive impact on their pedagogical practices. Creative, flexible and open use of digital solutions enhanced wellbeing for example by multiplying emotional, societal and cognitive support and by making peer support, positive feedback, reciprocal respect as well as cultural knowhow, knowledge, sensitivity and understanding transparent and accessible. The networked expertise was evolved, e.g. by sharing connections and resources, consulting colleagues and linking people and by solving relevant regional challenges together. The digital solutions seemed to facilitate the process effectively. The programme, as well as the applied research process, is ongoing, iterative and dynamic by its nature, and more detailed findings and conclusions will be reflected and dialogued later in the process. It is also very important to analyze what the challenges and obstacles in teachers’ professional development and pedagogical change are, as well as what are the qualities for successful international teacher education in the future.

http://www.hamk.fi/english/collaboration-and-research/professional-excellence/global-education-rd/Sivut/references.aspx

Picture 1. The Graduation Seminar of the third The VET Teachers for the Future – Programme on 9th of December 2016 in Maceió, Brazil. HAMK Study Group together with their Tutor Teachers.

Authors

Essi Ryymin, Ph.D., Research and Development Manager, Principal Lecturer, Häme University of Applied Sciences, essi.ryymin(at)hamk.fi
Irma Kunnari, M.Ed., Principal Lecturer, Ph.D. Student, Häme University of Applied Sciences, irma.kunnari(at)hamk.fi
Alexandre Fonseca D’Andréa, Ph.D., Teacher of Basic, Technical and Technological Education, Federal Institute of Education, Science and Technology of Paraíba,
alexdandrea(at)gmail.com

Baumeister, R. F., & Leary, M. R. 1995. The Need to Belong: Desire for Interpersonal Attachments as a Fundamental Human Motivation. Psychological Bulletin, 117(3), 497-529.

Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2012. Motivation, personality, and development within embedded social contexts: An overview of self-determination theory. In R. M. Ryan (Ed.), Oxford handbook of human motivation (pp. 85-107). Oxford, UK: Oxford University Press.

Fredrickson, BL. 2001. The Role of Positive Emotions in Positive Psychology: The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions. The American psychologist. 2001;56(3): 218-226.

Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S. & Lehtinen, E. 2004. Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Advances in Learning and Instruction Series. Amsterdam: Elsevier.

Krippendorff, K. 2004. Content Analysis: An Introduction to Its Methodology (2nd ed.). Thousand Oaks, CA: Sage

Kunnari, I. & Ryymin, E. 2016. Successful Teacher Development in the Digital Era – The Role of Wellbeing and Networked Expertise. Paper presented in EAPRIL (The European Association for Practitioner Research on Improving Learning) Conference, 3.-25.11.2016, Porto.

Mikulincer, M. 1998. Attachment working models and the sense of trust: An exploration of interaction goals and affect regulation. Journal of Personality and Social Psychology, 74, 1209-1224.

Patton, M.Q. 1990. Qualitative evaluation and research methods (2nd ed.). Newbury Park, CA.

Ryan, R.M. & Deci, E.L. 2001. On Happiness and Human Potential: A Review of Research on Hedonic and Eudaimonic Well-Being. Annual Review of Psychology, 52, 141-166.

Ryymin, E., Kunnari, I., Joyce, B. & Laurikainen, M. 2016. Networked Expertise Empowering Brazilian Teachers’ Professional Development and Pedagogical Change. International Journal for Cross-Diciplinary subjects in Education, 7(2), 2755-2760. DOI: 10.20533/ijcdse.2042.6364.2016.0375

Ryymin, E., Corado, C., Joyce, B., Kokkomäki, J., Kunnari, I., Laurikainen, M., Lianda, R & Viskari, M. 2015. Finnish-Brazilian Learning Process as an Experimental Path towards Pedagogical Change. Paper presented in NOLAN, The 8th Nordic Latin American Research Network Conference, 11.-13.6.2015, Helsinki.

Seligman, M.E.P., & Csikszentmihalyi M. 2000. Positive Psychology. An Introduction. American Psychologist, 55 (1), 5-14.

Sheldon, K.M., & King, L.A. 2001. Why positive psychology is necessary. American Psychologist, 56, 216-217.

Soini, T., Pyhältö, K. & Pietarinen, J. 2010. Pedagogical well-being: Reflecting learning and well-being in teachers’ work. Teaching and teachers: theory and practice, 16, 735–751.

Quality of life in a Kathmandu slum

Early in the morning in 9th of May 2012, people living in Thapathali slum community woke up, when bulldozers, protected by riot police forces, started the government program, “Bagmati River Basin Improvement Project”, by demolishing the large and most visible slum built on the river bank of Bagmati River. Few hours later the whole settlement together with its church and school, was a huge heap of sticks, bricks, plywood, sheet metal and pieces of tarpaulin. (Human Rights Watch 2012.)

In the shadows of the Asian urban jungle, slum and squatter settlements are growing in numbers but their existence is on other people’s hands. Living at the margins of society, their inhabitants are often deprived of basic access to education, health care and a decent standard of living. But can life also hold promises of a better future? What does wellbeing actually mean for the inhabitants themselves? This paper presents a joint research and development process by Diaconia University of Applied Sciences (Diak), Turku University of Applied Sciences and the Nepalese St. Xavier’s College, with an aim to describe and analyze the wellbeing of people in the Balkhu riverside slum settlement in Kathmandu, Nepal. We are interested in answering two questions: What do people in a slum think about their everyday life? How satisfied are they with their current life?

Mother and children in Balkhu
Picture 1. Mother and children in Balkhu. PHOTO: Kyösti Voima

The student research team from Diak first established contact with the community and learned basic information through observations and initial discussions. This contact was based on earlier collaboration done by lecturer Kyösti Voima from Diak. Then community leaders, contractors, government personnel and various stakeholders, totaling over 30 persons, were interviewed, and the survey in Balkhu community was conducted. Local key resources were the trusted leader of a community-based organization in the settlement as well as the social development officer and environment and energy officer from the District Development Committee (DDC) in Kathmandu. Two Bachelor’s theses (Khanal 2014 and Rumba 2014) were done in this project.

The Balkhu settlement

Nepal is a poor nation. Estimated per capita Gross Domestic Product per capita PPP was US $ 2265 for the year 2014. At the same time GDP per capita PPP in Finland was US $ 38 569 (Trading Economics 2016). High rate of rural poverty has caused internal displacement and attracted people to settle in urban areas (Acharya 2010, 179-180). Uncontrolled rapid urbanization, low socio-economic growth, inadequate capacity to cope with housing needs and poor imbalanced governance has caused increase of urban poverty (Shakya 2010, 1; see picture 6).

Since the 1950s dozens of settlements have been established alongside the two major rivers, Bagmati and Vishnumati. The Balkhu settlement is located along the holy river Bagmati. The riverside has natural access to water, making it a preferred choice for new dwellers but these rivers are the most polluted ones in the country (Toffin 2010, 157–158; see picture 3). A need for drinkable water is huge and many ways to guarantee clean water are in use (see picture 5). Also sanitation is challenging (see picture 6). An estimated 1650 people reside in 360 households, making Balkhu one of the largest settlements in the valley. Several religious groups are established in the settlement area (Kivelä 2014).

The dumping ground with nearest settlement houses
Picture 2. The dumping ground with nearest settlement houses. PHOTO: Sami Kivelä

Next to Balkhu settlement is the Balkhu Fruit market and opposite are a few industries and warehouses. Balkhu is a strategic location from the economic point of view as it is next to Ring Road which connects with the transport system going away from Kathmandu Valley. There is an open dumping site used by the fruit market to dispose of unwanted market waste, majority of these being bio waste (see picture 2), and another unprotected mixed waste dumping site just on the opposite side of the river, increasing the waste load of the heavily polluted river.

Balkhu riverside environment
Picture 3. Balkhu riverside environment. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
Balkhu Housing types and alley
Picture 4. Balkhu Housing types and alley. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
 Water source in Balkhu
Picture 5. Water source in Balkhu. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba
Sanitation in Balkhu
Picture 6. Sanitation in Balkhu. PHOTO: Anup Khanal & Ramesh Rumba

Quality of life in a slum

The concept of quality of life (QOL) has been expressed in different ways. The concept is close to such concepts like Good life, Wellbeing, Satisfaction and Happiness. The earliest well-known Western formulation of good life (quality of life) was expressed by Aristotle in his concept of “eudaimonia”, where the individuals were encouraged to realize their full potential to achieve a “good life.” In the meanwhile, Eastern philosophers brought forward the QOL by equal distribution of resources and restraining from individual desires. (Diener and Suh 1997, 190.) QOL according to the utilitarian theory presented the idea of satisfaction of the individual desires and a good society is defined as the one which provides the maximum satisfaction or positive experiences to its citizens. It is not limited to crude materialism but it also involves generosity and satisfaction from altruistic behavior. (Cobb 2000, 7.)

The quality of life of people in the Balkhu Settlement is presented from a subjective viewpoint as well as by objective observation. Objective observations have been done in participatory observation and interviews and results are documented in this article with photos from Balkhu. The subjective part of wellbeing deals with how satisfied Balkhu residents are with different domains of their life. Domains have been selected based on earlier studies on subjective wellbeing (see Kainulainen 2014). These themes are studied by questioning the following questions:

  • How well do you manage with everyday life on yourself?
  • How satisfied are you with your health, sanitation, present life, housing, neighbors and safety?
  • How do you see your future?

Quality of Life in the Balkhu Slum Settlement

In total 103 households out of recorded 361 were surveyed by four two person teams. The survey had 46 open- and close-ended questions which covered different themes. The themes were personal information, education, economic status, cultural status, health, water and sanitation, social issues, housing and political status.

As an illegal settlement the community is subject to government evacuation or demolition. The houses in Balkhu are also subject to natural calamities and the surrounding environment is not suitable for healthy living. The polluted Bagmati River is a great threat in terms of health and flooding. The settlement is subject to social and economic discrimination and marginalization. Given all these factors the community is considered insecure for living. The survey revealed 57 percent responded they were dissatisfied with safety within the community while only 20 percent of families were satisfied with the safety of the community.

The developing plans of Bagmati River by Kathmandu Municipality increase the peoples fear to be evacuated (see Bagmati action plan 2008). Every fourth responded evacuation as the fearful factor. 40 percent responded natural calamities such as flood and fire to be the other factors. Rest of the respondent mentioned fear of robbery, diseases, sewage and alcoholism to be fearful factors. People have good reason for their fear. The unsuccessful government action in 2012 made the situation of thousands of slum settlers even more vulnerable than before.

balkhun figure 1
Figure 1. Subjective wellbeing of the Balkhu squatter settlement.

Every third (36 %) of the people said they were dissatisfied with their present life while same share of them felt neither satisfied nor dissatisfied. Only one in four were satisfied with their present life. 20 percent of Balkhu people felt their future was worsening while 22 percent felt their future was getting better. More than half of the people have the feeling that future will be the same as today. In regards to health facilities, 53 percent of the residents were not satisfied with their health. The sanitation in Balkhu was also not satisfactory for 65 percent of the people.

Discussion

The Balkhu settlement is a prime example of urban poverty and very little improvement has been seen in addressing this issue as the number of settlements is growing year after year. According to our findings, neither the objective nor the subjective quality of life can been considered satisfactory in Balkhu. The settlement lacks the basic facilities such as proper shelter, safe drinking water, clean environment and electricity among others. Personal faith can be integral for maintaining hope – whether you are a Hindu, Buddhist, Christian or Muslim – and faith-based organizations have provided crucial practical and spiritual aid. However, care should always be taken that religious adherence does not exclude anyone from getting aid. Full dignity and respect of universal human rights need to be ensured for all.

Subjective wellbeing tells the story of how people feel about and evaluate their objective environment. Objective and subjective indicators tell us that the situation is extremely bad in slums. But subjective indicators also tell us that even in a very dire situation some people don’t give up and people have dreams and hope (see Biswas-Diener & Diener 2001). The facts we have brought up in this article give us as developers of UAS some hints how to strengthen the capacity of people living in slums to overcome the challenges.

Happiness in Balkhu
Picture 7. Happiness in Balkhu. PHOTO: Kyösti Voima

According to our experiences we recommend the following: building a “neutral” community house for community meetings to enable people from different ethnic and religious backgrounds to come together; improving the infrastructure: water, sanitation, waste management; training of preschool teachers to strengthen the children’s school readiness as well as starting a Neighborhood Care Point (NCP) to increase the children’s wellbeing and strengthening the capacity of the community health promotion.

Writers

Anup Khanal, Graduate Student, Bachelor of Social Services, Diaconia University of Applied Sciences, droid.anup(at)gmail.com
Sakari Kainulainen, Senior Specialist, Adjunct Professor, Diaconia University of Applied Sciences, sakari.kainulainen(at)diak.fi
Kyösti Voima, Lecturer in International Affairs, MPH Int’l Health, Diaconia University of Applied Sciences, kyosti.voima(at)diak.fi
Sami Kivelä, Lecturer in International Affairs, M. Theol, Diaconia University of Applied Sciences, sami.kivela(at)diak.fi

Acharya, B. R. (2010). Urban Poverty: A Sociological Study of Shankhamul Squatter. Accessed 26.9.2014, www.nepjol.info/index.php/DSAJ/article/view/4519

Biswas-Diener, R. & Diener, E. (2001). Making the Best of a Bad Situation: Satisfaction in the Slums of Calcutta. Social Indicators Research 55(3), 329–352.

Cobb, C. W. (2000). Measurement tools and the quality of life. Accessed 12.10.2014. http://rprogress.org/publications/2000/measure_qol.pdf

Diener, E. & Suh, E. (1997). Measuring Quality of Life: Economic, Social, and Subjective Indicators. Accessed 12.10.2014. http://web.yonsei.ac.kr/suh/file/Measuringpercent20qualitypercent20ofpercent20life_Economic,percent20social,percent20andpercent20subjectivepercent20indicators.pdf

Human Rights Watch. Accessed 2.5.2016. https://www.hrw.org/news/2012/05/10/nepal-halt-evictions-kathmandu

Kainulainen, S. (2014). Mitä uutta kokemuksellisuus tuo hyvinvoinnin käsitteeseen ja käyttöön? Teoksessa A. Nieminen, A. Tarkiainen & E. Vuorio (toim.) Kokemustieto, hyvinvointi ja paikallisuus. Turun ammattikorkeakoulun Raportteja 177. Turku.

Khanal, A. (2014). Living on the Edge – Quality of life in Balkhu Squatter Settlement, Nepal. Bachelor of Social Services final thesis. Diaconia University of Applied Sciences.

Kivelä, S. (2014). Faiths and community in a riverside slum in Nepal. Paper presented at the Diaconia under Pressure conference in Stockholm 18.9.2014. Organized by the International Society for the Research and Study of Diaconia and Christian Social Practice.

Rumba, R. (2014). Balkhu Settlement in Kathmandu: A Poor Neighborhood. Situation Analysis. Bachelor of Social Services final thesis. Diaconia University of Applied Sciences.

Shakya, S. (2005). An extensive study of the urban poverty situation and its environmental implications in the squatter settlements of Kathmandu and Dharan. Accessed 18.10.2014. lib.icimod.org/record/378/files/362.5SHE.pdf

Toffin, G. (2010). Urban fringes: squatter and slum settlements in the Kathmandu Valley. Accessed 26.9.2014. http://himalaya.socanth.cam.ac.uk/collections/journals/contributions/pdf/CNAS_37_02_06.pdf

Trading Economics. Accessed 29.4.2016. www.tradingeconomics.com/finland/gdp-per-capita-ppp

Hyvinvointituotteiden rakennus

Hyvinvointitaidetta tuottamassa

Sote-palveluja uudelleen järjestettäessä on tär­keää ottaa kantaa myös siihen, miten hyvinvointipalvelujen, erityisesti taiteellisen toi­min­nan ja kult­­tuuri­palve­lui­den, järjestäminen toteutetaan uudessa mallissa. Uusi tilanne tarjoaa haas­teiden lisäksi myös mah­dol­­li­suuk­sia uudenlaisille rakenteellisille ratkaisuille ja avauksille, joiden avul­la soveltavan ja osallistavan taiteen palve­luja voidaan tuoda sään­nölliseksi osaksi sosiaali- ja terveysalan toimintaa.

Taiteellisen, osallistavan toiminnan merkitys eri kohderyhmien yleisen elämänlaadun, henkisen vi­rey­­den ja tervey­den lisääjänä sekä syrjäytymisen ehkäisemisessä on todettu tutkimuksissa ja se nä­kyy myös mie­tin­nöissä ja erilai­sis­sa toimenpideohjelmissa (mm. Liikanen 2010, 58–61; Liikanen 2014; Sii­vonen, Koti­lai­nen & Suoninen 2011; Räsänen 2011). Tästä huolimatta soveltavan taiteen omaksu­minen sään­nöl­liseksi osaksi sosiaali- ja terveyssektorin palveluja on osoittautunut erittäin haasteelliseksi. Sekä palve­lujen ostamisen että niiden tuottamisen raken­tee­seen on kaivattu perus­teellista raken­teellista muutosta, joka mahdollistaisi tuotteiden ja palvelujen ostamisen ja myymisen talou­dellisesti kestävällä tavalla. Tilaaja-tuottaja­poh­jainen ja yhä enenevässä määrin käyttäjälähtöinen palvelutoiminta kaipaa tuotteita, jotka vastaavat tar­pee­seen sekä määrällisesti että laadullisesti. Kolmannen sek­torin merkitys pal­ve­­lujen tuottajana kasvaa jatkuvasti, ja yrittäjämäiseen toimintaan kannustetaan voimallisesti. Toi­min­nalle on siksi rakennettava erilaisia tarkoituksenmukaisia ja joustavia malleja, jotka mahdollistavat toimeentulon joko yrittämi­sen tai työsuhteisen toiminnan kautta.

Taiteen soveltavan käytön -termillä viitataan taiteeseen, jota sovelletaan tavoitteellisesti erilaisiin ympäristöihin ihmisryhmille, joille taide ja taiteen saavutettavuus ei ole itsestäänselvyys. Taiteen soveltava käyttö on laaja alue ja siihen sisältyy monenlaisia lähestymistapoja, kuten osallistava tai yhteisöllinen taide. (Heikkilä&Tikkaoja 2015, 4.)

Erilaiset toimintakulttuurit haastavat yhteistyön

Soveltavan taiteen käyttöönoton esteenä nähdään monesti ammattialojen erilaiset toimintatavat. Taide- ja kulttuurialan ihmisille sosiaali- ja terveysala saattaa näyttäytyä säänneltyinä rakenteina ja hierarkiana, taide- ja kulttuuriala taas näyttäytyy sote-ammattilaisille hahmottumattomana ja vaikeasti lähestyttävänä. Kulttuuri- ja taidepalveluja ei ole aina helppo ostaa, laatu vaihtelee ja vaikutuksia on vaikea arvioida. Voi myös olla, että sosiaali- ja terveysalan sekä taide- ja kulttuurialan ammattilaiset ovat kielellisesti ja asenteellisesti kaukana toisistaan. (Kosonen 2013.)

Aivan kiistatonta vastaanottoa hyvinvointitaide ei ole saanut taiteilijoidenkaan piirissä. Sipilän hallituksen hallitusohjelman kärkihankekirjaus prosenttiperiaatteen laajentamisesta sosiaali- ja terveyssektorille on herättänyt niin taide- ja kulttuuripiireissä kuin myös julkisuudessa suhteellisen paljon keskustelua. Prosenttiperiaatteella, eli käyttämällä noin prosentti rakennushankkeen kustannuksista taiteen hankkimiseen, on jo kauan tuotettu sairaaloihin ja muihin sote-laitoksiin teoksia, jotka tekevät laitosympäristöstä miellyttävämmän sekä potilaille, työntekijöille että vierailijoille. Nyt prosenttiperiaatetta haluttaisiin laajentaa koskemaan myös esitystaidetta. Suomen Taitelijaseura otti kantaa Helsingin Sanomissa 5.4.2016 taiteen itseisarvon ja taiteen vapauden puolesta. Seuran kannanotossa taiteen alistaminen hyvinvoinnin välineeksi nähtiin olevan uhka taiteen esteettisyydelle. Lisäksi toivottiin selkeää käsitteiden määrittelyä taideterapian, taiteen harrastamisen, kulttuuripalvelujen järjestämisen ja julkisen taiteen tiimoilta. Taitelijaseura korosti, että taidetta ei voi valjastaa ihmisten parantamisen palvelukseen etenkään korvaamaan varsinaista sairaanhoitoa. (HS 5.4.2016.)

Miten taitelija ja tuottaja pääsevät osaksi sote-alan ammattilaisten muodostamaa tiimiä ja kohtaamaan vaikkapa pitkäaikaishoidon asiakkaita tai mielenterveyskuntoutujia?

Humakin hallinnoiman Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen koulutuksiin ja tilaisuuksiin osallistuneet taitelijat näkevät soveltavan taiteen yhtenä, ehkä itselle uutenakin, mahdollisuutena työllistyä. Taiteilijoiden työllistyminen ja ansainta kun ei ole tunnetusti aina aivan yksikertainen asia. Taiteen soveltamisessa on eriasteisia mahdollisuuksia laajentaa taiteilijan työnkuvaa ja osaamista sekä päästä osaksi erilaisia työyhteisöjä ja vuorovaikutustilanteita. Soveltava taide ei sovi kaikille taitelijoille, mutta mikä tahansa taidelaji on varmastikin sovellettavissa taitelijan ammattitaidon ja vuorovaikutteisuuden avulla.

Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen tavoitteena on löytää uusia tapoja eri alojen yhteistyön lisäämiseksi. Suomen Taiteilijaseuran mielestä sosiaali- ja terveyspalveluiden tilaajaosaamista tulee kehittää ja tukea (HS 5.4.2106), kuten myös taidelähtöisten tuotteiden ja palvelujen ostettavuutta on parannettava. Taidelähtöisten tuotteiden tuotekehitykseen paneudutaan hankkeessa erityisesti koulutuksen ja neuvontapalvelujen avulla. Lisäksi tavoitteena on luoda uusia malleja soveltavan taiteen ja tuotantojen ansaintalogiikan kehittämiseksi niin, että taiteen hyvinvointiosaamisesta olisi mahdollista luoda kestävää liiketoimintaa.

Hyvinvointia luodaan moniammatillisesti

Tämän päivän työyhteisöissä moniammatillisuus on usein välttämätöntä, koska työtehtävät ovat toisaalta pirstaloituneita ja toisaalta taas erikoisosaamista vaativia. Moniammatillisella yhteistyöllä tarkoitetaan tässä eri ammattialojen asiantuntijoiden yhteistyötä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat tottuneet työskentelemään moniammatillisissa tiimeissä ainakin sote-alan sisällä (Isoherranen 2012), mutta mitä tapahtuu kun työpariksi tuleekin klassisen musiikin laulaja, sanataiteilija, draamaohjaaja, valokuvaaja tai kulttuurituottaja? Vastaavan kysymyksen voi asettaa myös toisinpäin: miten taitelija ja tuottaja pääsevät osaksi sote-alan ammattilaisten muodostamaa tiimiä ja kohtaamaan vaikkapa pitkäaikaishoidon asiakkaita tai mielenterveyskuntoutujia?

Uusia soveltavan taiteen tuotteita on hankkeen ensimmäisenä toimintavuotena synnytetty osana Tatu ja Sote – taiteen tuotanto hyvinvointityössä -täydennyskoulutusta. Koulutuksessa taiteilijoista, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista sekä tuottajista koostuvat tiimit tuotteistivat osallistavan tai soveltavan taidetuotteen tai -palvelun sosiaali- ja terveysalan kentälle myytäväksi. Tatu ja Sote -valmennuksen aloitti syksyllä 2015 neljäkymmentä opiskelijaa kolmessa eri ryhmässä Turussa, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Monialaiset ryhmät synnytettiin syys-lokakuussa 2015 ja keväällä 2016 ensimmäiset tuotteet ovat markkinoitavissa. Ehkä konkreettista tuotetta tai palvelua tärkeämpi lopputulos valmennusprosessissa oli moniammatillisuuden, alojen ristiinpölytyksen ja uuden oppimisen prosessi, joka valmennettavilla oli väistämättä edessään.

Sosiaalinen sirkus
Kuva 1. Jyväskylän Tatu ja Sote -koulutuksessa tutustuttiin sosiaaliseen sirkukseen.

Hanna Kososen mukaan kulttuuri- ja taidepalvelujen käyttäminen esimerkiksi hoivalaitoksissa riippuu paljolti siitä, millainen suhde henkilökunnalla on taiteeseen ja kulttuuriin. Kosonen toteaa, että palveluita ostavat ne, jotka tuntevat taide- ja kulttuuripalvelut hyvin tai ovat saaneet niistä hyviä kokemuksia ja jotka uskovat taiteen ja kulttuurin voimaan. (Kosonen 2013, 2.)

Moniammatillisessa työyhteisössä tämän kynnyksen yli päästään, kun palvelua ja tuotetta suunnittelemassa ovat sekä taide- että sote-alan ammattilaiset yhdessä. Lisäksi kehitettävät hyvinvointialan tuotteet on räätälöity ja kehitetty vastaamaan asiakkaiden tarpeita taiteellista laatua tai tuotteistamisprosessia unohtamatta. Toisaalta eri ammattialoilla on hyvinkin vahva ammattialan yhteinen oma kieli, lainalaisuudet, rakenteet ja traditiot, joiden sisälle ulkoapäin voi olla vaikeaa päästä. Saman alan ihmiset jakavat alan konventiot, mutta toisille ne eivät ole välttämättä tuttuja. Monialainen tiimi pienentää kynnystä toimialojen yli.

Hankkeessa uskotaan, että käytännön työn kautta ja hyvien esimerkkien voimalla pääsemme vaikuttamaan myös siihen, että taiteellinen toiminta saataisiin juurrutettua osaksi sosiaali- ja terveysaloja. Hankkeen puitteissa onkin alettu rakentaa alueellisia asiantuntijaryhmiä, joiden jäsenet voivat viedä viestiä eteenpäin omissa viiteryhmissään. Tietoa osallistavan ja soveltavan taiteen hyvinvointivaikutuksista on jo paljon olemassa. Lisäksi on myös monia hyviä käytäntöjä, mutta systemaattisuutta, vaikuttavuutta ja laatua voidaan aina parantaa.

Hyvinvoinnin välitystoimisto on kolmevuotinen ESRrahoitteinen hanke, johon sisältyy koulutusta, neuvontaa ja tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuksista. Hankkeen kärkenä on kehittää alaa tuottajan taitojen avulla kehittämällä ja tuotteistamalla taiteilijoiden palveluja ja pyrkimällä saamaan ne osaksi sosiaali- ja terveysalan rakenteita. Hankkeesta vastaa Humanistinen ammattikorkeakoulu ja partnereita ovat Turun ja Saimaan ammattikorkeakoulut ja Jyväskylän yliopisto. Mukana ovat myös Taiteen edistämiskeskus ja Turun sekä Jyväskylän kaupungit. Hanketta voi seurata www.hvvt.fi tai Facebookissa.

Kirjoittaja

Sanna Pekkinen, lehtori, FL, Humanistinen ammattikorkeakoulu, sanna.pekkinen(at)humak.fi

Heikkilä, M. & Tikkaoja, O. (2015). Tatun ja Soten työkirja. Vinkkejä osallistavan taiteen tuotantoon taiteilijalle, tilaajalle & tuottajalle. Hyvinvoinnin välitystoimisto. Viitattu 4.4.2016. http://www.hvvt.fi/wp-content/uploads/sites/19/2015/10/HVVT_Tatu-Sote-Tyokirja_net.pdf

HS 5.4.2016. Suomen Taiteilijaseura: Taide ei ole mikään laastari, sitä ei saa eikä pidä välineellistää. Helsingin Sanomat.

Isoherranen, K. (2012). Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18, Sosiaalipsykologia. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Unigrafia. Viitattu 4.4.2016. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/37493/isoherranen_vaitoskirja.pdf

Kosonen, H. (2013). Johan nyt on markkinat – vai onko? Taide- ja kulttuurilähtöisten palveluiden markkinat sosiaali- ja terveysalalla. Loppuraportti. Luovien alojen liiketoiminnan kehittämisyhdistys Diges ry. Viitattu 4.4.2016. http://www.luovasuomi.fi/article/1779

Liikanen, H.-L. (2010). Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–14. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1 Viitattu 29.4.2016. http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/OPM1.pdf?lang=fi

Liikanen, H.-L. (2014). Taidetta ja työn iloa. KULTA-tutkimus 2012–2013. Viitattu 29.4.2016. http://docplayer.fi/2929649-Taidetta-ja-tyon-iloa.html

Räsänen, R. (2011). Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon asiakkaiden elämänlaatu ammattityön ja johtamisen vaikutus siihen. Akateeminen väitöstyö. Lapin yliopisto.

Siivonen, K., Kotilainen, S. & Suoninen, A. (2011). Iloa ja voimaa elämään. Nuorten taiteen tekemisen merkitykset Myrsky-hankkeessa. Nuorisotutkimusseuran verkkojulkaisuja 44. Viitattu 29.4.2016. http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/myrsky2011.pdf