Opitaan kestävän kehityksen taitoja tiimeissä ja projekteissa

Kirjoittajat: Eveliina Asikainen & Eija Syrjämäki.

Kestävän kehityksen osaaja on luonteeltaan muutosagentti, joten erilaiset osallistumisen ja ideoiden eteenpäin viemisen taidot ovat tärkeitä kestävän kehityksen edistämisessä. Esimerkiksi UNESCOn mukaan ne ovat kaikkia kestävän kehityksen tavoitteita läpileikkaavia kompetensseja (UNESCO 2017, 10). Tällaisten taitojen oppiminen edistää myös sosiaalista kestävyyttä: tasa-arvon, yhteistyön ja demokratian toteutumista.

Harva meistä kuitenkaan syntyy muutosagentiksi, vaan näidenkin taitojen oppimiseen on tarjottava mahdollisuuksia. Onnistuaksemme kouluttamaan kestävää kehitystä edistäviä ammattilaisia tarvitsemme erilaisia avoimia oppimisympäristöjä ja pedagogisia ratkaisuja, jotka kutsuvat niin opiskelijoita kuin oppilaitoksen henkilökuntaakin tekemään muutosta (Asikainen ym. 2020).

Kuvaamme tässä artikkelissa Tampereen ammattikorkeakoulussa toimivaa Learning Labia, joka perustuu kehittävään oppimiseen ja tiimityöhön. Siellä eri alojen opiskelijat työskentelevät projektivalmentajan ohjauksessa toimeksiantajilta tulevien kehittämistehtävien parissa. Lisäksi Learning Lab toimii notkeana erilaisten osallistavien pedagogisten kokeiluiden, kuten Sustainability Open Spacen, alustana.

Kehittävä oppiminen ja tiimityö pedagogisena taustana

Kehittävän oppimisen ytimessä on sellainen oppimisprosessi, joka antaa valmiuksia vaikuttaa yritysten ja muiden organisaatioiden vastuulliseen toimintaan. Siinä on kolme tärkeää ulottuvuutta: uudistava oppiminen, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistäminen sekä oppimisympäristölähtöisyys. Tavoitteena on oppia viemään läpi organisaation toimintaa uudistavia ideoita ottamalla vastuuta ja toimimalla ryhmässä kiinteässä yhteydessä jokapäiväiseen elämään ja sekä organisaation päätöksentekijöihin (Rohweder 2006, Laininen 2018).

Tiimioppiminen toimii taas Learning Labin toiminnan organisoinnin mallina. Opiskelijat toimivat monialaisissa tiimeissä, joista löytyy hyvien tulosten saavuttamiseen tarvittavaa monenlaista osaamista. Tiimeissä erityisesti luottamuksella ja verkostoista saadulla tuella on suunnaton merkitys. Kun tiimissä työskentelevillä on yhteinen käsitys tavoitteista, menetelmistä, yhteistyöstä ja työnjaosta, sosiaalinen pääoma karttuu kestävällä tavalla (Ilmonen 2000).

Sustainability Open Space yhteisten pohdintojen alustana

Vuoden 2019 lopussa Tampereen ammattikorkeakoulussa heitettiin ilmaan ajatus, että opiskelijoille ja korkeakouluyhteisön henkilökunnalle sekä laajemmalle verkostolle halutaan tarjota mahdollisuus osallistua kestävän kehityksen teemojen edistämiseen. Tästä syntyi Learning Labissa toimivien opiskelijoiden luotsaama Sustainability Open Space -toiminta (SOS), jossa ryhmä kestävyydestä kiinnostuneita kokoontuu kerran kuussa yhteen pohtimaan: Mikä tällä hetkellä puhuttaa? Miten asioita viedään eteenpäin?

Kuva 1: Sustainability Open Space -tapaaminen, jossa opiskelijat ja henkilökunta keskustelevat kestävyyden eri teemoista ja kehittämismahdollisuuksista.
Kuva 1: Sustainability Open Space -tapaaminen, jossa opiskelijat ja henkilökunta keskustelevat kestävyyden eri teemoista ja kehittämismahdollisuuksista. (Kuva: Eija Syrjämäki)

Tapaamiset järjestettiin aluksi kasvokkain (kuva 1), mutta kevään edetessä siirryttiin etänä toteutettaviin kokoontumisiin. Etäyhteys mahdollisti myös ulkomailla asuvien osallistumisen keskusteluihin, joiden teemana olivat mm. Sustainability – what is it?, Affecting our future together, Covid-19 ja Sustainable lifestyle. Kaikkien tapaamisten kielenä on ollut englanti.

Opiskelijat organisoivat tilaisuudet ja alustivat kokoontumisten teemat. Jokaisessa kokoontumisessa on kuitenkin ollut mukana henkilökuntaa, opiskelijoita ja muita asiantuntijoita. SOS-tilaisuudet ovat siis toimineet tasa-arvoisesti pyöreän pöydän keskusteluiden hengessä.

Lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulun henkilökunnalle helmikuussa suunnatussa konferenssissa järjestettiin yhteisöllisyyden kehittämiseksi Sustainability Open Space Café, missä vierailijat saivat jakaa ajatuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan kestävyyden teemoista kahvilaa vetäneille opiskelijoille (kuva 2). Myös näistä ajatuksista nousi keskusteluteemoja ja kehittämisideoita TAMKin toimintaan.

Sustainability Open Space tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tasaveroiseen keskusteluun ammattilaisten kanssa. Esimerkiksi muodista ja kaupunkiviljelystä käytiin opiskelijajohtoisia keskusteluja, joissa oli mukana myös henkilökuntaa. Tilanne ei kuitenkaan ollut luonteeltaan perinteinen seminaari, jossa opiskelija osoittaa oppineisuuttaan, vaan pikemminkin tasa-arvoinen pyöreän pöydän keskustelu. Todennäköisesti toimintatapa, jossa opiskelijat toimivat verkkokeskustelutilanteiden järjestäjinä ja fasilitaattoreina auttoi tämän ilmapiirin syntymisessä.

Kuva 2: Sustainability Open Space Café ja kehittämisajatusten keräys.
Kuva 2: Sustainability Open Space Café ja kehittämisajatusten keräys. (Kuva: Eija Syrjämäki)

Opiskelijat oppivat yhteistyötä ja muutoksen tekemistä

Kestävyys oli Learning Labin läpileikkaava teema myös kesän 2020 aikana (kuva 3), kun 70 eri alojen opiskelijaa työskentelivät etänä 15 eri kehittämistiimissä. Projektien toimeksiannot liittyivät mm. kiertotalouden edistämiseen, kompostointiin, ravinteiden kierrätykseen, etätyöskentelyyn ja omien vahvuuksien tunnistamiseen sekä hyvinvointiin, viestintään ja markkinointiin. Tekniikan, liiketalouden, hallintotieteiden, kulttuurialan, yhteiskuntatieteiden ja monen muun alan opiskelijoista koostuvat tiimit tuottivat teknisiä ratkaisuita, palveluita ja selvityksiä sekä raportoivat työskentelyprosessinsa laajasti.

Kuva 3: Kesällä 2020 Learning Lab -projektien teemana oli kestävyys. Kestävyydestä opiskelijoille tulee mieleen monia asioita.
Kuva 3: Kesällä 2020 Learning Lab -projektien teemana oli kestävyys. Kestävyydestä opiskelijoille tulee mieleen monia asioita. (Kuva: Learning Lab IG Stories 30.6.2020)

Kesän tiimeissä syntyneistä lopputuotoksista mainittakoon erityisesti podcastit, jotka ovat kuunneltavissa Soundcloud-palvelussa Kohinakampus-kanavalla (Kohinakampus n.d.). Lisäksi syntyi Remote Learning Handbook -ohjekirja opiskelijoilta opiskelijoille. Se lähti laajaan jakoon heti syksyllä alkavien opintojen yhteydessä. Lisäksi useat TKI-projektit saivat arvokkaita näkökulmia tiimeiltä ja muutama asiakas tarkasti suunniteltuja ja oikein kohdistettuja sisältöjä sosiaalisen median kanaviin. Projekteissa syntyneiden arvokkaiden tulosten lisäksi asiakkaat mainitsivat saaneensa uusia näkökulmia ja oppineensa uutta työskenneltyään aktiivisesti opiskelijatiimien kanssa.

Opiskelijoiden kokemusten perusteella Learning Lab onnistuu kehittämään sosiaaliselle kestävyydelle tärkeitä yhteistyön muutoksen tekemisen taitoja (Learning Lab Summer 2020 Reflection -kysely). Opiskelijat kuvasivat oppimista vuorovaikutuksen tärkeydestä seuraavasti:

“Mielestäni saimme aikaan hyvän lopputuotteen kuudessa viikossa. Kaikki saivat äänensä kuuluviin, kun keskustelimme projektista ja sen tavoitteista.”

“Me jätettiin alun väittelyt taakse ja opittiin ehkä puhumaan omista mielipiteistä paremmin ilman turhaa kinastelua. Ainakin tässä projektin lopussa suurin osa tiimistä on oppinut antamaan mielipiteensä, kun sitä pyydetään ja sanomaan jos joku asia ei miellytä, mikä auttaa päätöksen teossa ja vie projektia eteenpäin.”

Palautteen perusteella tiimityön onnistumisen kannalta merkittävimmiksi tekijöiksi tunnistettiin luottamus, salliva ilmapiiri ja tasapainoinen vastuunotto. Lisäksi opiskelijat kertoivat kiinnittymisen korkeakouluyhteisöön vahvistuneen toiminnan kautta.

”Kurssi on myös osaltaan kiinnittänyt minua tiukemmin omaan korkeakouluun. Olen siis saanut lisätietoa myös yhteisön toiminnasta ja tunnen olevani tiukemmin osa sitä.”

AMKit kestävän muutoksen alustoiksi

Näiden tulosten perusteella rohkaisemme kaikkia ammattikorkeakouluja kehittelemään opiskelijoita ja henkilökuntaa mukaan kutsuvia toimintatapoja. Ne vahvistavat koko korkeakoulun sosiaalista pääomaa, vievät kohti kestävämpää toimintakulttuuria, antavat valmiuksia tehdä muutoksia työpaikoilla ja lisäävät kiinnittymistä korkeakouluyhteisöön. Samalla opiskelijat oppivat toimimaan aloitteellisina työyhteisöjensä tai muiden organisaatioiden toiminnan kehittäjinä ja tekemään kestävää muutosta. Henkilökunnan on näissä tilanteissa siedettävä epävarmuutta ja oltava valmis muuttamaan käsityksiään toimintatavoista – kestävän kehityksen edistämisen taitoja nekin.

Kirjoittajat

Eveliina Asikainen, lehtori, TAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Eija Syrjämäki, erikoissuunnittelija, TAMK, koulutuksen kehittäminen, eija.syrjamaki(at)tuni.fi


Asikainen, E., Kukkonen, H., Hakala, K., Harju, E., Kyhä, H., Lahtinen, J., Nevalainen, V., Ranne, P. & Tapani, A. (2020). Kohti kestävää koulutusta ja opettajuutta. TAMKJournal 2.9.2020. https://tamkjournal.tamk.fi/kohti-kestavaa-koulutusta-ja-opettajuutta/

Ilmonen, K. (toim.). (2000). Sosiaalinen pääoma ja luottamus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Kohinakampus. (n.d.). https://soundcloud.com/kohinakampus

Laininen, E. (2018). Transforming our Worldview Towards a Sustainable Future. Teoksessa: Cook, J.W. (toim.). Sustainability, Human Well-Being and the Future of Education. Cham: Palgrave MacMillan, 161–200. Haettu 10.8.2020 osoitteesta https://doi.org/10.1007/978-3-319-78580-6

Learning Lab Summer (2020). Kysely opiskelijoille 30.7.2020. Microsoft Forms, TAMK. Sisäinen dokumentti.

Rohweder, L. (2006). Kehittävä oppiminen kestävän kehityksen edistämisessä. Teoksessa Kaivola, T. & Rohweder, L. (toim.) Korkeakouluopetus kestäväksi. Opetusministeriön julkaisuja 2006:4. Haettu 14.8.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:952-485-091-5

UNESCO (2017). Education for Sustainable Development Goals: learning objectives. Haettu 14.8.2020 https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000247444

Kiusaaminen ja yhteisöllisyys opiskelijakunnissa

SAMOK ry teki syksyllä 2010 opiskelijakunnille kyselyn kiusaamisesta ja yhteisöllisyydestä. Kyselyllä haluttiin selvittää, onko opiskeluyhteisöissä ilmennyt kiusaamista, ja millä keinoilla ne pystyvät puuttumaan kiusaamiseen. Kyselyllä selvitettiin myös yhteisöllisyyden edistämisen tapoja ja mahdollisuuksia.

Kysely lähetettiin sähköisesti opiskelijakuntien puheenjohtajille, sosiaalipoliittisille vastaaville, häirintäyhdyshenkilöille ja tuutorivastaaville ja -sihteereille. Vastauksia tuli määräaikaan mennessä 13, kun opiskelijakuntia on yhteensä 26. On mahdollista, että jostain opiskelijakunnasta on vastannut useampi henkilö tai että jokainen vastaus on eri opiskelijakunnasta.

Huolestuttavan suuri määrä kyselyyn vastanneista, yli 80 %, ilmoitti, että opiskeluyhteisössä oli tullut esiin kiusaamista: vähättelyä, solvaamista, epäasiallista kommentointia ja selän takana pahan puhumista. Vastauksissa raportoitiin myös sukupuolisesta häirinnästä. Muutamissa tapauksissa kaikki syrjivät yhtä henkilöä. Myös opettajien mainittiin kohdelleen opiskelijoita epäasiallisesti ja ottaneen joitakin silmätikuikseen.

Kyselyllä haluttiin selvittää, mitä ohjeita opiskelijakunnilla on kiusaamiseen puuttumiseksi ja kenen puoleen voi kääntyä, jos kiusaamista esiintyy. Useat vastasivat, että tuutorit ja häirintäyhdyshenkilöt ovat tarkoituksenmukainen ja asiantunteva taho. Myös opiskelijakunnan hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava ja hyvinvointisihteeri mainittiin. Lisäksi mainittiin opettajatuutorit, opinto-ohjaajat, psykologit, kuraattorit ja koulutusalajohtajat.

Opiskelijakunnilla oli vaihtelevasti toimintaohjeita ja työkaluja siihen, mitä missäkin kiusaamistilanteessa voi tehdä. Vastauksissa mainittiin tuutorit tai häirintäyhdyshenkilöt. Jotkut ratkaisivat asiat keskustellen, kun taas toisilla oli käytössään häirintäyhdyshenkilösuunnitelma tai häirintäyhdyshenkilön opas. Toisaalta kolmasosa vastaajista ei tiennyt, onko toimintaohjeita olemassa. Jotkut vastasivat suoraan, ettei niitä ole.

Kun kysyttiin ammattikorkeakoulujen toimintatavoista tai rakenteista kiusaamiseen puuttumiseksi, vastaukset olivat osittain samansuuntaisia. Mainittiin opettajatuutori ja opintopsykologi sekä korkeakoulun esteettömät toimintatavat. Joku kertoi, että opiskelijoiden lisäksi myös henkilöstöllä on oma häirintäyhdyshenkilönsä. Joillakin oli rakenteilla valitusprosessimalli, ja eräs korkeakoulu oli luomassa tilanteita varten toimintaohjeet, jos ilmenisi seksuaalista häirintää tai häirintää sukupuolen perusteella. Puolet vastaajista kertoi, että joko toimintatapoja tai rakenteita ei ole tai ei osannut sanoa, onko sellaisia olemassa.

Kyselyssä nostettiin esiin myös yhteisöllisyys, joka voi toimia kiusaamisen vastavoimana korkeakouluyhteisössä. Yhteisöllisyys näkyi vastaajien mukaan opiskelijakunnassa muun muassa pienen kampuksen loistavana ryhmähenkenä, opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunteena, opiskelijakunnan pyrkimyksenä tavoittaa kaikki korkeakoulun opiskelijat, ei vain jäseniä ja erilaisten oppijoiden hyväksymisenä. Lisäksi yhdessä vastauksessa mainittiin, että yhteisöllisyys on yksi strategian arvoista.

Yhteisöllisyyttä edistäviä asioita korkeakouluyhteisössä oli vastaajien mukaan ilahduttavan paljon: oli tuutori- ja alayhdistysten toimintaa, opiskelijakunta järjesti hengailuiltoja, orientaatiopäiviä ja aktiviteetteja, korkeakoulun mainittiin tukevan opiskelijatoimintaa, opiskelijoilla ja henkilökunnalla kerrottiin olevan yhteisiä liikuntavuoroja ja korkeakoulu järjesti vapaa-ajantoimintaa opiskelijoille. Yhdessä korkeakoulussa oli luotu yhteisöllisyysohjelma.

Kyselyssä tiedusteltiin myös sitä, miten korkeakoulu edistää yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden edistäminen nähtiin selkeästi sekä opiskelijakunnan että ammattikorkeakoulun tehtävänä. Vastauksista kävi ilmi, että korkeakoulu tukee opiskelijakunnan toimintaa erilaisin resurssein ja esimerkiksi järjestää uusille opiskelijoille orientaatioviikkoja. Muutamat vastaajat ilmoittivat, että korkeakoulu panostaa yhteisöllisyyteen ainakin paperilla, mutta eivät tienneet, miten asia on hoidettu käytännössä. Kaikki vastaajat eivät osanneet sanoa, tekeekö ammattikorkeakoulu mitään asian eteen ja joku epäili, että opiskelijakunta tekee enemmän.

Kaikkien vastausten perusteella voi yleisesti todeta, että kiusaamista on koettu korkeakouluyhteisössä huolestuttavan paljon. Kiusaamisesta kärsii kiusatun lisäksi paitsi kiusaaja itse, myös koko muu korkeakouluyhteisö. Yksikin kiusaamiskokemus on liikaa. Yhteisöllisyys voi toimia kiusaamista kitkevänä tekijänä, mutta yhteisöllisyyden edellytyksiä pitää usein myös edistää aktiivisesti.

Opiskelijakunnilla oli vastausten perusteella paljon erilaista aktiviteettia tarjolla, ja tuutoreita ja häirintäyhdyshenkilöitä oli kiitettävästi. Useammassa vastauksessa mainittiin, että opiskelijakunnalla on myös koulutukselliset valmiudet kohdata kiusaamista ja kiusattuja.

Vastaajista puolet ilmoitti, ettei ammattikorkeakoululla ollut toimintatapoja tai rakenteita kiusaamiseen puuttumiseksi, tai ainakaan nämä eivät olleet vastaajien tiedossa. Tästä voi päätellä, että jos ammattikorkeakouluilla on keinoja ehkäistä kiusaamista, ne eivät ainakaan kaikissa tapauksissa tiedota niistä tarpeeksi hyvin opiskelijoilleen. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että opiskelijat ovat paremmin perillä siitä, mitä keinoja opiskelijakunnalla on tarjota kiusaamisen ehkäisemiseksi ja yhteisöllisyyden edistämiseksi. Korkeakoulun rooli oli vastausten perusteella opiskelijoiden näkökulmasta passiivisempi ja jotkut vastaajat jopa epäilivät, kiinnostaako korkeakoulua koko asia.

Yhteisöllisyyttä vahvistavia tekijöitä mainittiin vastauksissa useampiakin. Yhteisöllisyyden edistämiseksi ja kiusaamisen vähentämiseksi olisi kuitenkin tehtävissä paljon nykyistä enemmän korkeakouluyhteisöissä. Vaikuttaa siltä, että useiden ammattikorkeakoulujen toimintatavat ontuvat ja rakenteet ovat olemattomia, tai ainakaan niitä ei ole tuotu opiskelijoiden tietoon. Vastausten valossa voi todeta, että ammattikorkeakoulujen olisi ymmärrettävä paremmin vastuunsa kiusaamisen ehkäisyssä, sen havaitsemisessa ja siihen puuttumisessa. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi kiusaaminen saastuttaa koko korkeakouluyhteisön ilmapiiriä.

Jo olemassa olevia korkeakoulun rakenteita tulisi vahvistaa, vanhoja toimintatapoja kehittää ja tarpeen tullen luoda uusia, jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan. Yhteisöllisyyden edistäminen on yksi, mutta ei riittävä keino tässä koko korkeakoulun yhteisessä tavoitteessa. Korkeakoulu voi ja sen kannattaa luoda toimintakulttuuria ja ilmapiiriä, joka edistää suvaitsevaisuutta ja jossa erilaisuus hyväksytään. Aidosti yhdenvertaisen korkeakouluyhteisön jäsenet saavuttavat myös parhaat tulokset. Avaimet ovat ensisijaisesti korkeakoulun johdon käsissä.

Julkaisun esittely

SAMOK ry:n julkaisu Monta tietä yhteisöllisyyteen on osa opetus- ja kulttuuriministeriön vv. 2010−2011 rahoittamaa Yhteinen ammattikorkeakoulu -projektia. Hankkeen tavoitteena oli edistää yhteisöllisyyttä ammattikorkeakouluissa keräämällä ja jakamalla hyviä käytäntöjä. Tavoitteena oli yksinäisyyden vähentäminen, kulttuurien välisen dialogin lisääminen, kiusaamisen ehkäisy ja opiskelijoiden osallisuuden lisääminen. Hankkeen aikana kootuista näkökulmista ja hyvistä käytännöistä koottiin julkaisu, joka auttaa vahvistamaan yhteisöllisyyttä ammattikorkeakouluissa hankkeen päättymisen jälkeen. Julkaisuun pyydettiin tekstejä opiskelijakunnilta, ammattikorkeakoulujen henkilökunnalta, sidosryhmiltä ja asiantuntijoilta. Julkaisun ovat toimittaneet SAMOKin sosiaalipolitiikan asiantuntija Nelli Karkkunen, kansainvälisten asioiden asiantuntija Pauliina Savola, tiedottaja Anne Sivula ja hallituksen jäsen Jenni Tuomainen.

Julkaisu sisältää monipuolisia ja persoonallisia tekstejä alojensa parhailta asiantuntijoilta ja opiskelijayhteisöjen arjessa mukana olevilta toimijoilta, jotka ovat tehneet vuosien saatossa korvaamatonta työtä ammattikorkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin eteen.

Kirjoittaja

Nelli Karkkunen, sosiaalipolitiikan asiantuntija, nelli.karkkunen(at)samok.fi, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ry