Kirjoittajat: Nina Hynnä, Katja Laitila ja Tiina Mäntylä.
Riippumatta siitä, tähtääkö yrittäjäksi vai palkkatöihin, opiskelijoille voisi myydä ajatusmaailmaa, jossa korostetaan tiedonhakua, idearikkautta ja ideoiden läpiviemistä. Siitä on konkreettista hyötyä missä tahansa ammatissa, oli sitten putkimies, parturi-kampaaja tai taloushallinnon tradenomi.
Näin sanoi tradenomi Daniel Farzan Tradenomi-lehden haastattelussa vuonna 2012 (Flinkkilä 2012). Informaatiotaidot ja luovuuden tärkeys ovat entisestään korostuneet alati muuttuvassa työelämässä. On pystyttävä oppimaan ja omaksumaan uutta sekä arvioimaan löydetyn tiedon luotettavuutta ja paikkansa pitävyyttä.
Asiantuntijuus keskiössä
Korkeakouluista valmistuneet työllistyvät pääasiassa asiantuntijatehtäviin. Valtioneuvoston kanslian tulevaisuusselonteon mukaan asiantuntijatyö lisääntyy tulevaisuudessa, samalla kun rutiinimaisten työtehtävien määrä vähenee (Oksanen 2017, 22).
Asiantuntijatyössä korostuvat uuden luominen ja elinikäinen oppiminen (Tynjälä 2010, 79). Asiantuntijuuden tutkimuksessa voidaan tunnistaa kolme näkökulmaa asiantuntijuuteen: kognitiivinen eli yksilön tiedon hankintaa korostava, sosiaalinen eli asiantuntijakulttuuriin osallistumista painottava ja tiedon luomisen lähestymistapa, jossa yhdistyvät kognitiivinen ja sosiaalinen näkökulma (Paloniemi, Rasku-Puttonen & Tynjälä 2010, 13). Tiedon luomisessa on kyse yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksesta, jossa yksilöt ovat usein avainasemassa uuden tiedon luomisprosesseissa.
Informaatiolukutaito työpaikalla
Asiantuntijatyössä informaatiota on kaikki se, millä asiantuntija rakentaa merkityksen työhönsä ja mikä auttaa ”tolkullistamaan” työtehtävät. Informaatiota voivat olla faktat, mielipiteet, vastaukset, työtehtävän ratkaisua tukevat vihjeet ja tietojärjestelmien erilaiset data-aineistot. (Cheuk 2017a, 137.) Työelämässä puhutaan vuorovaikutus-, ajanhallinta-, projektinhallinta- ja tiimityöskentelytaidoista mutta harvoin, jos koskaan, informaatiolukutaidosta. Akateemisesta maailmasta tuotu informaatiolukutaidon käsite ei avaudu työelämän kontekstissa. Informaatiotaidot ovat sulautuneena organisaation perustoimintoihin niin, että niistä ei puhuta erillisenä ilmiönä. (Cheuk 2017a, 133.)
Informaatiolukutaito eli kyvykkyys informaation hallintaan tarkoittaa työelämässä taitoja, joiden avulla kehitetään toiminnan tuottavuutta. Riippuen organisaation toimialasta nämä taidot voivat käsittää esimerkiksi informaation käyttöön liittyvän lainsäädännön periaatteiden ymmärtämistä, markkina- ja yritystiedon seurantaa, tutkimus- ja tiedon organisoinnin taitoja, raporttien kirjoittamista, data-aineistojen hakemista ja visualisointia, sosiaalisen median käytön ja sen vaikutusten ymmärtämistä. Kaikkia näitä taitoja tarvitaan jossakin vaiheessa asiantuntijan eri rooleissa. (Cheuk 2017b.)
Työpaikoilla tietoa jaetaan ja käytetään konteksti- ja tilannesidonnaisesti. Ensisijaista on saada työ tehtyä, saavuttaa päämäärät ja tavoitteet olemassa olevilla resursseilla. Asiantuntijatyössä ollaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa informaation kanssa, ja informaatiota vaihdetaan keskusteluissa. Digikyvykkyys eli pääsy tiedon lähteisiin, tiedon käyttäminen ja esittäminen erilaisten sovellusten ja teknologioiden avulla, ovat taitoja, joilla ollaan vuorovaikutuksessa informaation kanssa niin, että tehtävät saadaan hoidettua. Koska työelämässä tarvitaan erityyppistä informaatiota erilaisissa tilanteissa, on vaikeaa määritellä yhtä, kaikille sopivaa mallia informaatiolukutaidosta. Informaatiosta tai informaatiolukutaidosta ei voi puhua huomioimatta kontekstisidonnaisuutta. (Cheuk 2017a, 134−139.)
Informaatiotaitojen opetus ja ohjaus
Ammattikorkeakoulujen informaatiolukutaidon (IL) opetus on alusta lähtien hakenut yhteyttä sekä ammattiaineiden opetukseen että työelämään. Hollanti (2009) on koonnut katsauksen ammattikorkeakoulujen IL-opetuksen kehittymisestä. Opetuksen kirjo ulottuu verkkokursseista autenttisiin oppimisympäristöihin. Hollanti (2009, 4) totesi tuolloin, että IL-opetuksen toteuttaminen vaihtelee huomattavasti eri ammattikorkeakouluissa ja jopa korkeakoulujen sisällä eri koulutusohjelmien välillä.
Palveleeko tämän päivän informaatiotaitojen opetus ammattikorkeakouluissa työelämään valmistautuvia opiskelijoita? Opetuksen lähtökohtina ovat pitkään olleet informaatiolukutaidon standardit tai osaamistavoitteet (ACRL 2000), jotka keskittyvät yksilön tiedonhakutaitoihin sekä tiedon vastaanottamiseen ja hyödyntämiseen. Valtakunnallisissa kirjastojen asiakastyytyväisyyskyselyissä tiedonhallintataitojen opetuksen tarve ja tärkeys on perinteisesti näkynyt (esim. Niemelä 2013), mutta viimeisimmässä amk-kirjastojen kyselyssä (2017) opetusta ei pidetä yhtä tärkeänä kuin kirjaston tarjoamia muita palveluita (Kinnari ja Klinga-Hyöty 2017). Kinnari ja Klinga-Hyöty (2017) näkevät kyselyn tuloksen olevan yhteydessä ammattikorkeakoulujen yhä joustavampiin koulutusrakenteisiin ja opiskelijoiden yksilöllisiin opintopolkuihin. Tämä osaltaan selittäisi, miksi henkilökohtainen ohjaus koetaan tärkeämmäksi kuin ryhmäopetus.
Uudet työelämälähtöiset IL-opetuksen mallit tuovat informaatiolukutaitoon yhteisöllisyyden ja tiedon tuottamisen ja jakamisen näkökulmia, jotka vastaavat paremmin työelämän vaatimia informaatiotaitoja. Myös IL-osaamistavoitteet on päivitetty. (Esim. Lloyd 2017; ACRL 2015; ks. myös Hakala-Puttonen 2017, 17.) Työelämäkonteksti on kuitenkin erilainen verrattuna korkeakoulukontekstiin. Jos halutaan tuottaa vaikuttavaa ohjausta ja opetusta, on selvitettävä, millaisia informaatiotaitoja tarvitaan ja miten niitä opitaan. Miten pystytään varmistamaan opiskelijoiden hyvät informaatiotaidot, kun he siirtyvät työelämään?
Haasteeseen pyritään vastaamaan monin tavoin. Yksi mielenkiintoinen mahdollisuus on hakemusvaiheessa oleva Laurean koordinoima hanke, jonka aiheena on työelämän informaatiolukutaito (Marjamaa 2018). Lisäksi eri ammattikorkeakouluissa on käynnissä erilaisia kokeiluja, joissa informaatiotaitojen ohjausta ja opetusta pyritään integroimaan osaksi työelämää. Esimerkkinä integroivan ajattelun taidon oppimisesta (Tynjälä 2016, 241−242) on hoitotyön opiskelijaharjoittelijan pitämä osastotunti sairaalan henkilökunnalle, jossa opiskelija tuo käsiteltävään tapaukseen näyttöön perustuvaa aineistoa. Näin osastotunneilla käytännöllinen ja teoreettinen tieto integroituvat toisiinsa.
Kirjoittajat
Nina Hynnä, YTM, Informaatikko, Hämeen ammattikorkeakoulu, nina.hynna(at)hamk.fi
Katja Laitila, YTM, Informaatikko, Hämeen ammattikorkeakoulu, katja.laitila(at)hamk.fi
Tiina Mäntylä, FM, Tietoasiantuntija, Lapin yliopisto, tiina.mantyla(at)ulapland.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
ACRL (2000). Information Literacy Competency Standards for Higher Education. American Library Association.
ACRL (2015). Framework for Information Literacy for Higher Education. American Library Association. Haettu 27.3.2018 osoitteesta http://www.ala.org./acrl/standards/ilframework
Cheuk, B. (2017a). The ‘hidden’ value of Information Literacy in the workplace context: how to unlock and create value. Teoksessa: M. Forster (toim.) Information literacy in the workplace. London: Facet Publishing, 131–147.
Cheuk, B. (2017b). Information Literacy in the Workplace: Who cares? Blogijulkaisu 9.9.2017. Haettu 15.3.2018 osoitteesta http://bonniecheuk.blogspot.fi/2017/09/information-literacy-in-workplace-who.html
Flinkkilä, J. (2012). Opiskeluporukan outolintu. Tradenomi 6/2012, 14.
Hakala, H. & Puttonen, K. (2017). Työelämän informaatiolukutaito – joko siihen pitäisi tarttua? Signum 3/2017. Haettu 27.3. 2018 osoitteesta https://journal.fi/signum/article/view/68831.
Hollanti, P. (2009). Kohti kolmen toimijan yhteistyötä: Informaatiolukutaidon opetuksen kehittyminen Suomen ammattikorkeakouluissa. Signum 2/2009. Haettu 3.4.2018 osoitteesta https://journal.fi/signum/article/view/3505/3255.
Kinnari, S. & Klinga-Hyöty, E. (2017). ”Olisi sulaa tyhmyyttä olla käyttämättä kirjastoa” – käyttäjäkysely 2017. Kreodi 3/2017. Haettu 4..2018 osoitteesta https://www.kreodi.fi/en/22/Artikkelit/432/”Olisi-sulaa-tyhmyyttä-olla-käyttämättä-kirjastoa”-–-käyttäjäkysely-2017.htm.
Lloyd, A. (2017). Learning within and beyond: exploring a workplace Information Literacy design. Teoksessa: M. Forster (toim.) Information literacy in the workplace. London: Facet Publishing, 97–112.
Marjamaa, M. (2018). AMK-kirjastojen kimppautumisen vuosi edessä. Kreodi 1/2018. Haettu 4.4.2018 osoitteesta https://www.kreodi.fi/en/23/Uutta/435/Amk-kirjastojen-kimppautumisen-vuosi-edessä.htm.
Oksanen, K. (2017). Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa: Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Haettu 27.2.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-432-0.
Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H. & Tynjälä, P. (2010). Asiantuntijuudesta identiteettiin – Anneli Eteläpellon tutkimuspolkuja. Teoksessa: K. Collin, S. Paloniemi, H. Rasku-Puttonen & P. Tynjälä (toim.) Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro, 13–37.
Tynjälä, P. (2010). Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa. Teoksessa: K. Collin, S. Paloniemi, H. Rasku-Puttonen & P. Tynjälä (toim.) Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro, 79–95.
Tynjälä, P. (2016). Asiantuntijan tieto ja ajattelu. Teoksessa: E. Kallio (toim.) Ajattelun kehitys aikuisuudessa. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura, 227–244.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
