Seliina Päällysaho, Anne Kärki, Hannu Hyyppä & Katja Laitila
Avoimen tieteen ja tutkimuksen toimintakulttuuria sekä -malleja on Suomessa kehitetty jo noin kymmenen vuoden ajan. Kansainvälisesti mitattuna Suomea on pidetty pitkään yhtenä edelläkävijämaista. Eräänä tärkeänä vahvuutenamme kehitystyön onnistumisessa on ollut hyvä yhteistyö ja eri tahojen osallistaminen kehittämiseen kansallisella tasolla. Työtä on tehty yhdessä ammattikorkeakouluissa, mutta tiiviisti myös esimerkiksi yliopistojen, tutkimuslaitosten, rahoittajien, kirjastojen sekä arkistojen kanssa. Lisäksi kansallinen avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaatio on ollut kehityksen eteenpäin viennissä hyvin merkittävässä roolissa. Tehokkaan ja avoimen yhteistyön avulla asiat ovatkin edenneet nopeasti ja päällekkäiseltä työltä on vältytty.
Avoimista julkaisuista ja tutkimusdatoista hyötyä laajalti
Ammattikorkeakoulut ovat onnistuneet omaksumaan ja integroimaan avointa toimintakulttuuria omaan toimintaansa. Nopeimmin ollaan edetty avoimen julkaisemisen osalta. Kaikki ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet avoimeen julkaisemiseen Arenen jo vuonna 2009 antaman lausuman mukaisesti. Tämä ilmenee konkreettisesti myös käytännössä. Avointen julkaisujen osuus kaikista julkaisuista on noussut viime vuosien aikana huimasti. Arenen mukaan vuonna 2018 jopa yli 70 % ammattikorkeakouluissa tuotetuista julkaisuista on avoimesti saatavana. Tämä auttaa julkaisuja saavuttamaan kohderyhmänsä mahdollisimman kattavasti sekä parantaa myös julkaisujen näkyvyyttä ja vaikuttavuutta laajemmin.
Toistaiseksi tutkimusdatojen avaaminen ammattikorkeakouluissa ei ole edennyt yhtä pitkälle. Viime aikoina on kuitenkin alettu ymmärtää, miksi ammattikorkeakouluissa tuotettua tutkimusdataa on tärkeää avata mahdollisuuksien mukaan laajempaan käyttöön. Datan avaaminen voi tuoda taloudellisia, sosiaalisia, poliittisia ja ekologisia etuja itse ammattikorkeakouluille, mutta myös esimerkiksi yrityksille. Datasta onkin puhuttu jo kyllästymiseen asti uutena öljynä, mutta sen pelkkä olemassaolo ei riitä. Datan täytyy olla myös löydettävää, saavutettavaa, yhteentoimivaa ja uudelleenkäytettävää. Useinkaan sillä ei ole arvoa ilman jatkojalostusta. Ammattikorkeakoulujen on siksi tärkeä edistää hyödyllisimpien datojen uudelleen käyttöä monestakin näkökulmasta.
Avoin oppiminen uusimpana avauksena
Avoin oppiminen (Open Education) on kansainvälisesti kehittyvä konsepti, joka on noussut esiin avoimen tieteen ja tutkimuksen rinnalle. Avoimen oppimisen linjaustyötä tehdään 2021-2022, ja se tulee määrittämään tämän alueen kansalliset päämäärät jatkossa jokaiselle opetusta järjestävälle taholle. Avoimet oppimateriaalit ja digitalisoituminen luovat avoimemmat oppimis- ja opetuskäytännöt sekä mahdollistavat aikaan ja paikkaan sitomatonta oppimista ja opetusta.
Oppimisen avoimuus on tulevaisuudessa tarvittavaa uudenlaista joustavaa oppimista, joka edistää jatkuvaa oppimista eri elämän vaiheissa. Avoimet oppimisympäristöt ja oppimateriaalit edellyttävät saavutettavuuden huomiointia. Kaikki oppijat arvostavat laadukkaita saavutettavia oppimateriaaleja ja oppimisympäristöjä. Avoimuus tuo oppimateriaalin laatijalle ja opetuksen järjestäjälle lisävaateita, joihin tarvitaan niin tukea kuin koulutusta.
Avoimen tieteen ja tutkimuksen seuranta kehittyy – mutta miten?
Korkeakoulujen avoimen tieteen ja tutkimuksen tilaa on seurattu kolmen eri selvityksen avulla vuosina 2015, 2016 ja 2019. Näissä selvityksissä on todettu tutkimusorganisaatioiden toimintakulttuurin merkittävä kehittyminen. Viisiportaisen asteikon korkeimmalle kypsyystasolle pääsi vuoden 2019 selvityksessä jo yhdeksän yliopistoa ja seitsemän ammattikorkeakoulua. Tavoitteena on myös jatkossa tuottaa tietoa tutkimusyhteisön kehittymisestä Suomessa, sillä avoimen tieteen ja tutkimusten yhteisesti muodostetuissa kansallisissa linjauksissa on määritetty uusia tavoitteita ja suunniteltu lyhyen sekä pitkäntähtäimen toimenpiteitä kehityksen tueksi. Ilman seurantaa tavoitteiden saavuttamista on mahdotonta arvioida.
Kansallisessa seurannassa voidaan hyödyntää olemassa olevia tietovarantoja ja kehittyviä tietolähteitä. Toki pelkät tietolähteet eivät esimerkiksi avoimen oppimisen tilannetta vielä kuvaa, sillä avoimia oppimateriaaleja ei vielä systemaattisesta raportoida. Samoin avoimista oppimateriaaleista tai avoimesta datasta meritoituminen on kehittyvää.
Tiedejatutkimus.fi-palvelu tulee jatkossa olemaan erinomainen tietovaranto, joka voi edelleen kehittyä niin avoimen tutkimuksen kuin avoimen oppimisen kuvailussa. Laadullisia tietoja tutkijan tai opettajan asiantuntijuudesta ja toiminnasta pyritään integroimaan kyseiseen tietovarantoon. Ehkä näkemys avoimesta tieteestä ja tutkimuksesta sekä avoimesta oppimisesta on kuitenkin ensisijaisesti painottunut tietovarannon nimenkin mukaan tutkimukseen. Siksi tarvitaan monenlaisia tietovarantoja.
Onko avoin maailma valmis?
Avoimuus rantautuu yhä enemmän TKI-hankkeiden suunnitteluvaiheiseen ja toteutukseen. TKI-hankkeiden toimintakulttuurin avoimuus tuottaa vähitellen enemmän avointa tietoa hankkeiden koko elinkaaren ajan. Tällöin TKI-hankkeessa tehty työ tuottaa tuloksia, jotka ovat heti aidosti saavutettavia ja hyödynnettäviä ratkaisuja kohti kestävämpää yhteiskuntaa.
Huolimatta avoimen tieteen ja tutkimuksen suotuisasta kehityksestä, paljon on vielä tehtävää. Viime aikoina keskusteluun on noussut avoimuuden hinta. Tutkimuksen avoimuuden kehittyessä onkin kiinnitettävä huomiota siihen, etteivät avoimuuden kustannukset nouse liian korkeiksi. Kustannuksista on tällä hetkellä puhuttu lähinnä avoimen julkaisemisen yhteydessä, mutta avoimuuden osa-alueiden laajempi kustannusseuranta olisi varmasti tarpeen. Korkeakoulujen tulisikin tietää avoimuuden kokonaiskustannukset. Toisaalta on hyvä ymmärtää, että vaikka avoimuus voi maksaa, se voi myöhemmin säästää aikaa ja resursseja sekä vähentää päällekkäistä työtä.
Käsillä oleva UAS Journalsin teemanumero 2/2021 ”Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta ja avoin oppiminen” pitää sisällään yhteensä 13 artikkelia, joiden kirjoittamiseen on osallistunut lähes 40 asiantuntijaa. Artikkeleissa käsitellään ajankohtaisia asioita liittyen avoimeen TKI-toimintaan ja avoimeen oppimiseen. Teemojen kirjo on ilahduttavan monipuolinen, esitellen niin pedagogisia ratkaisuja kuin yksittäisiä toimintamalleja. Kehitystyötä tehdään paljon myös hankkeissa. Useassa artikkelissa nousee kuitenkin esiin yhdessä tekemisen tärkeys, avoimen toimintakulttuurin kehittyminen vaatii laaja-alaista osaamista ja kykyä yhdistää eri näkökulmia. Esiin on myös saattanut nousta haasteita, jotka on hyvä ymmärtää.
Toivottavasti artikkelit toimivat innoittajana koko ammattikorkeakoulukentälle ja jakavat hyviä sekä kokeilemisen arvoisia käytäntöjä eteenpäin. Avoin maailma ei vielä ole valmis.
Kirjoittajat
Seliina Päällysaho, FT, KTM, AmO, tutkimuspäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, seliina.paallysaho@seamk.fi
Anne Kärki, TtT, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, anne.karki@samk.fi
Hannu Hyyppä, TkT, professori, Aalto-yliopisto. hannu.hyyppa@aalto.fi
Katja Laitila, YTM, tietoasiantuntija, Hämeen ammattikorkeakoulu, katja.laitila@hamk.fi
