Marita Huhtaniemi & Leena Unkari-Virtanen
Elämme keskellä globaalia toimintaympäristön murrosta. Murros näyttäytyy ihmisten arjen, työ- ja elinkeinoelämän sekä laajemminkin yhteiskunnan tarpeiden, toiminnan ja rakenteiden monenlaisina muutoksina. Samaan aikaan yhteiskuntia haastaa globaali kestävyyskriisi. Tällaisessa kompleksisessa, nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä ennakoinnin rooli ja tietojohtamisen merkitys korostuvat. Myös perinteiset ennakoinnin tavat tulevat haastetuiksi.
Metropolia Ammattikorkeakoulu on tarttunut ennakoinnin ja tietojohtamisen haasteisiin kehittämällä ennakointia ja ennakointikyvykkyyttä ilmiölähtöisen innovaatioekosysteemin kontekstissa MEKY-hankkeessa. Ennakointi nähdään siinä yhteiskunnallisesti vaikuttavana tietojohtamisena. Lineaarisen ennustamisen lisäksi pyritään hahmottamaan ja ymmärtämään tulevia kehityskulkuja ja vaikuttamaan niihin proaktiivisella, tulevaisuutta muokkaamaan pyrkivällä ennakointiajattelulla eli antisipaatiolla (Pernaa 2020).
Tässä artikkelissa tietojohtamista lähestytään tiedon johtamisen ja tiedolla johtamisen näkökulmista (Kosonen 2015) osana ennakointikyvykkyyden rakentamista (Rohrbeck 2011). Ilmiölähtöisellä innovaatioekosysteemillä viitataan yhteiskunnan eri sektorien toimijoiden väliseen avoimeen, keskinäisriippuvaan ja dialogiseen yhteistyöhön, jossa toimijoita yhdistää yhteinen päämäärä ja pyrkimys innovoida ratkaisuja ajan kompleksisiin ilmiöihin ja haasteisiin (mukaillen Kaihovaara ym. 2016). Ekosysteemi konkretisoituu innovaatioalustoilla, joilla jaetaan ja hyödynnetään eri toimijoiden tietoa, osaamista ja näkemyksiä. Eri toimijoita ovat esimerkiksi yritykset, julkinen hallinto, korkeakoulut, tutkimuslaitokset sekä yksittäiset ihmiset.
Ennakointi, innovaatiotoiminta ja kestävä kehitys kietoutuvat yhä tiiviimmin yhteen
Vaikka ennakointitiedolla johtamisen rooli ja merkitys toimintaympäristön mahdollisuuksien tunnistamiseksi ja oikea-aikaiseksi hyödyntämiseksi tunnistetaan hyvin, on ennakointitiedolla johtamisesta innovaatioekosysteemien kontekstissa vasta vähän tutkimuksia. Sen sijaan innovaatioiden ja ennakoinnin kytköksiä sekä näiden keskeistä roolia tulevaisuuden rakentamisessa on jo jossain määrin tutkittu.
Von der Gracht ym. (2010, 382) ovat tutkimuksissaan havainneet tulevaisuuskestävimpien (future fittest) organisaatioiden johtamisessa yhteisiä piirteitä. Näitä ovat tiiviin kytköksen rakentaminen ennakoinnin ja innovaatiotoiminnan välille sekä avoimien yhteistyömuotojen hyödyntäminen ennakoinnissa ja innovaatiotoiminnassa. Tutkimuksen tuloksena syntyi portfoliokonsepti, kypsyysmalli, joka auttaa tunnistamaan ennakoinnin ja innovaatiotoiminnan tilannekuvaa ja keskeisiä kehittämistarpeita (kuva 1).
Myös Carayannis & Campbell (2010) painottavat Quintuple helix -mallissaan (ennakointi)tiedon ja innovaatiotoiminnan tiiviitä kytköksiä. Malli on jatkoa yliopistot, yritykset ja julkisen hallinnon yhdistävälle Triple helix -mallille, jota on käytetty avoimen innovaatiotoiminnan toimijoiden välisten suhteiden ja yhteistyön jäsentämisessä (Etzkowitz & Leydesdorff 2000, 109–123). Quintuple helix korostaa innovaatioekosysteemien dynaamista ja jatkuvasti kehkeytyvää luonnetta sekä yhteiskunnan erilaisten systeemien (kuten koulutusjärjestelmä, työ- ja elinkeinoelämän järjestelmät) välisiä kytköksiä. Merkittävää uutta mallissa on kestävä kehitys keskeisenä lähteenä innovaatioekosysteemin tiedon tuotannolle ja innovaatioille. (Carayannis & Campbell 2010, 62.)
Quintuple helix -mallissa ennakoinnilla tuotetaan tietoa, joka piirtää näkyviin tulevaisuuden kehityskulkuja, haasteita ja mahdollisuuksia. Tätä tietoa hyödynnetään innovatiivisten ratkaisujen synnyttämiseksi, ja näin voidaan vaikuttaa tulevaisuuden kehkeytymiseen ja rakentumiseen.
Myös Mazzucato on painottanut tutkimuksissaan yhteiskunnallista vaikuttavuuden kasvattamista ja kehittänyt missiolähtöisen TKI-toiminnan mallin (2018, 2–8). Sen avulla TKI-toimintaa pyritään kohdentamaan nykyistä vahvemmin kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals = SDGs) ratkaisemiseen. Missiolähtöisessä lähestymistavassa yksittäisiä missio-orientoituneita (tiettyyn yhteiskunnalliseen ilmiöön kytkeytyviä) TKI-projekteja johdetaan ja niiden vaikuttavuutta arvioidaan systeemisinä kokonaisuuksina. Kestävän kehityksen ja innovaatioiden yhä tiiviimpi kytkös yhdistettyinä avoimiin yhteistyömalleihin näyttäytyy vahvasti myös Mazzucaton tutkimuksissa. (Mazzucato 2018, 10.)
Innovaatioekosysteemeissä tarvitaan uusia ennakoinnin ratkaisuja
Monissa ennakointimalleissa (esim. Rohrbeck 2011) tulevaisuutta koskevaa tietoa tuotetaan, analysoidaan ja käytetään yksittäisen organisaation lähtökohdista. Yrityksille suunnatuissa malleissa suuntaudutaan yleensä liiketoiminnan kehittämiseen, jolloin ennakointitiedolla johtamisen fokuksessa on esimerkiksi päätöksenteon prosessit tai liiketoimintamallien suunnittelu (Komonen & Kurki 2021). Nämä ennakoinnin ajattelu- ja toimintamallit eivät sellaisenaan toimi avoimissa innovaatioekosysteemeissä, jossa toimintaa luonnehtii moninainen jännitteisyys: toimijoiden keskinäisriippuvaisuus, keskinäinen kilpailu kuin sekä pyrkimys laajaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. “Perinteiset ennakointi- ja varautumismallit eivät kykene käsittelemään dynaamista monimutkaisuutta. Tilalle tarvitaan uudenlaista antisipaatioajattelua ja toivotun tulevaisuuden hahmottamista”, kuvaa Petri Uusikylä ennakointitiedon systeemisen ymmärtämisen tarvetta (Uusikylä 2021).
Innovaatioekosysteemi on ennakoinnin kannalta kompleksinen toimintaympäristö, jossa monien yhtä aikaa vaikuttavien syy-seuraussuhteiden takia ratkaisujen ennakointiin ei riitä perinteinen kokemus- tai asiantuntijatieto. Tarvitaan monenlaisia kokeiluja (probes) ja narratiivisia tiedon tuottamisen menetelmiä, joilla voidaan saada tietoa emergenteistä, kehkeytymässä olevista ilmiöistä päätöksenteon ja toiminnan suunnittelun tueksi (Kutz & Snowden 2002, 469).
Weick ym. (2005) painottavat tiedon tuottamisessa dialogia ja vuorovaikutusta, “tolkun tekemistä” eli sensemakingiä. Se tarkoittaa ihmisten luontaiselle ymmärtämisen pyrkimykselle perustuvaa yhteisöllistä prosessia, joka pyrkii hahmottamaan nykyisyyden tilannekuvaa ja merkitystä menneisyyden kokemusten ja tulevaisuuden aavistelun välissä (Weick ym. 2005). Sensegiving puolestaan tarkoittaa eräänlaista toimeksiantoa, jossa prosessiin osallistuvalle yhteisölle tuodaan esimerkiksi organisaation tai ekosysteemin kannalta tärkeitä teemoja, joille halutaan löytää tai sanoittaa yhteinen merkitys (Catasús ym 2009). Sensebraking – tai sense unmaking, “pois ymmärtäminen” – liittyy muutostilanteisiin, jossa vanhasta ymmärryksestä on luovuttava, jotta uusi tilannekuva ja ymmärrys voi rakentua (Almqvist ym. 2011).
Rohrbeck (2011, 72) korostaa ennakointiratkaisuissa ennakointikyvykkyyksien näkökulmaa ja määrittelee kyvykkyydet viiden ulottuvuuden kautta. Näitä voidaan soveltaa myös ammattikorkeakoulujen innovaatioekosysteemiin esim. seuraavasti:
- tiedontuottaminen, tulkinta ja hyödyntäminen (tietojohtaminen),
- menetelmäosaaminen (ennakointi ja antisipaatio),
- ihmiset ja verkostot (ekosysteemit),
- organisoituminen (roolit, johtamisjärjestelmä, toiminnanohjaus) sekä
- ennakoinnin mahdollistava toimintakulttuuri (avoimuus ja dialogisuus).
Lisäksi kyvykkyyttä rakennetaan tiedon johtamisen, tiedolla johtamisen (Kosonen 2015) ja laajan ennakointiajattelun (ennustaminen ja antisipaatio) kautta (Pernaa 2020).
Johtopäätökset
Tunnistimme tutkimuksista seuraavat ilmiölähtöisten innovaatioekosysteemien ennakoinnin ja tietojohtamisen piirteet:
- Tulevaisuuskestävää ekosysteemiä rakennetaan kytkemällä ennakointi ja innovaatiotoiminta tiiviisti yhteen. Avoimet yhteistyömallit ovat keskeisiä molemmissa.
- Avointa innovaatiotoimintaa suunnataan ilmiölähtöisesti ja korostetaan rakenteiden ja verkostojen sijaan innovaatioekosysteemien dynaamista ja systeemistä luonnetta. Ekosysteemin toimintaa rakennetaan ja kehitetään mahdollistamalla yhteiskunnan eri sektorien toimijoiden (korkeakoulut, tutkimuslaitokset, yritykset, julkinen hallinto ja yksittäiset ihmiset) osallistuminen yhteistyöhön. Alustoilla on keskeinen rooli yhteisen ennakoinnin ja tietojohtamisen mahdollistajana.
- Innovaatioekosysteemien yhteiskunnallista vaikuttavuutta lisätään suuntaamalla innovaatio- ja tutkimustoimintaa kestävän kehityksen haasteisiin. Missiolähtöisen TKI-toiminnan mallin mukaan YK:n Agenda 2030 tavoitteita (SDGt) pilkotaan konkreettisiksi merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi (missiot) yksittäisten TKI-hankkeiden sijaan.
- Kestävä ennakointi rakennetaan ennakointikyvykkyyden eri ulottuvuudet huomioiden.
- Yhteisölliset ja dialogiset elementit sekä yhteisen ymmärryksen rakentaminen ovat keskeisessä roolissa innovaatioekosysteemien tietojohtamisen ratkaisuissa.
Ennakointitiedolla johtaminen ilmiölähtöisissä innovaatioekosysteemeissä avaa ammattikorkeakouluille merkittäviä mahdollisuuksia entistä vaikuttavampaan yhteiskunnalliseen rooliin. Naumanen (2019, 5) ja Kaihovaara ym. (2017,40) korostavat julkisen sektorin ja ammattikorkeakoulujen roolia suunnannäyttäjänä ja strategisten valintojen tekijänä innovaatioekosysteemeissä. Myös Sitra nostaa ammattikorkeakoulut keskeisiksi toimijoiksi alueiden elinvoimaisuutta tukevissa osaamis- ja innovaatioekosysteemeissä (Arola ym. 2022, 31) ja kutsuu ammattikorkeakoulut kehittämään ennakoinnin ja tietojohtamisen ratkaisuja.
Entistä vaikuttavampi yhteiskunnallinen rooli ennakoinnissa ilmiölähtöisten innovaatioekosysteemien -ja alustojen kontekstissa on ammattikorkeakouluille aito uusi mahdollisuus. Mahdollisuuden hyödyntäminen edellyttää ammattikorkeakouluilta uudenlaista ajattelua ja rohkeaa transformatiivista otetta.
Kirjoittajat
Marita Huhtaniemi, KTK, MBA, asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, marita.huhtaniemi(at)metropolia.fi
Leena Unkari-Virtanen, MuT, lehtori, projektipäällikkö. Metropolia Ammattikorkeakoulu, leena.unkari-virtanen(at)metropolia.fi
Lähteet
Almqvist, R., Catasús, B. & Skoog, M. (2011). “Towards the next generation of public management: a study of management control and communication in the Swedish armed forces”, International Journal of Public Sector Management, Vol. 24 No. 2, pp. 122–145.
Arola, M., Huttula, T., Jämsén, P., Kirjavainen, A., Mustikainen, H., Ranki, S., Santamäki. I., Vesa, A.-M. & Viitanen, J. (2022). Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä. Sitran selvityksiä 204. Helsinki: Sitra. Haettu 19.3.2022 osoitteesta https://www.sitra.fi/julkaisut/tulevaisuuden-osaaminen-syntyy-ekosysteemeissa/
Carayannis E. G., Barth T. D. & Campwell, D.F.J. (2012). The Quintuple Helix innovation model: global warming as a challenge and driver for innovation. Luettavissa: https://www.econstor.eu/bitstream/10419/78609/1/723733201.pdf s.1–12.
Catasús, B., Mårtensson, M. & Skoog, M. (2009). “The communication of human accounts:
examining models of sensegiving”, Journal of Human Resource Costing & Accounting,
Vol. 13 No. 2, pp. 163–179.
Huhtaniemi, M. 2021. Osuuskuntien potentiaalin hyödyntäminen kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemisessa alueellisissa innovaatioekosysteemeissä. Haaga-Helia. Master opinnäytetyö. Haettu 19.3.2022 osoitteesta https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103022812
Kaihovaara, A., Haila, K., Noro, K., Salminen, V., Härmälä, V., Halme, K., Mikkelä, K., Saarnivaara, V-P. & Pekkala, H. (2017). Innovaatioekosysteemit elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyön vahvistajina. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 28/2017. Haettu 19.3.2022 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-366-8
Kaihovaara, A., Härmälä, V. & Salminen, V. (2016). Mitä innovaatioekosysteemit ovat ja miten niitä voi kehittää? Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminta. Policy Brief 15/2016. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Haettu 19.3.2022 osoitteesta https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=14101
Komonen P. & Kurki S. (2021). VTT:n yritysasiakkaille suunnatun ennakointitarjonnan kehittäminen. Futura 2/ 2021. Turku: Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry., 68–71.
Kurtz, C. F; Snowden, D. J. (2002). The new dynamics of strategy: Sense-making in a complex and complicated world. IBM Systems Journal; Vol. 42, Iss. 3, (2003): 462–483.
Mazzucato, M. (2018). Mission-Oriented Research & Innovation in the European Union. A problem-solving approach to fuel innovation-led growth. European Commission. Haettu 19.3.2022 osoitteesta https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/mazzucato_report_2018.pdf
Naumanen, M. (2019). Kestävän kehityksen innovaatiot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Policy Brief 25/2019. Haettu 19.3.2022 osoitteesta https://cris.vtt.fi/en/publications/kest%C3%A4v%C3%A4n-kehityksen-innovaatiot
Pernaa, H.-M. (2020). Hyvinvoinnin toivottu tulevaisuus. Tarkastelussa kompleksisuus, antisipaatio ja osallisuus. Haettu 19.3.2022 osoitteesta https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-910-5
Rohrbeck, R. (2011). Corporate Foresight. Towards a Maturity Model for the Future Orientation of a Firm. Dissertation Technische Universitat Berlin 2010, D83. Berlin, Heidelberg: Springer-Verlag.
von der Gracht H. A, Vennemann, C.R., Darkow I-L. (2009). Corporate foresight and innovation management: A portfolio-approach in evaluating organizational development. Futures 42 (2010) 380–393. Haettu 19.3.2022 osoitteesta https://tarjomefa.com/wp-content/uploads/2017/11/8020-English-TarjomeFa.pdf
Uusikylä, P. (2021). Sukellus systeemiajattelun syvään päätyyn. Työn tuuli 1/2021. Henkilöstöjohdon ryhmä – HENRY ry., 7–13. Haettu 19.3.2022 osoitteesta https://www.henry.fi/media/ajankohtaista/tyon-tuuli/tyontuuli_012021_a4_20210602_.pdf
Weick, K.E., Sutcliffe, K.M. & Obstfeld, D. (2005). Organizing and the process of sensemaking. Organization Science, Vol. 16 No. 4, 409–421.
Abstract
Foresight guiding innovation ecosystems
The growing role and importance of innovation ecosystems require new approaches to foresight. The concepts and methods of corporate foresight are not enough. Recent foresight literature suggests that foresight is increasingly open and tightly linked with open innovation. As key success factors of future-fittest organizations both approaches are needed.
This article explores foresight in an innovation ecosystem context. The aim is to identify the status quo of the latest research, concepts and methods to be applied. The article is based on Metropolia research and development project MEKY (ie. Metropolia foresight system and capabilities project). The article contributes to the project by providing an overview of key research and concepts as well as identifying the changing role of higher education.
We conclude that due increasing societal challenges, such as sustainable development, higher education will be playing a strategically important role in innovation ecosystems. In concrete terms this means adopting an orchestrator role in an ecosystem-wide foresight system. At best, the ecosystem-wide foresight system allows various actors to scan and make sense of information in an open and transparent manner, and exploit this knowledge in innovating solutions for global and societal challenges.
