kuvituskuva: laboratoriotestin tekeminen

Tuotetaan yhdessä enemmän ja parempaa ympäristötietoa

Kirjoittajat: Outi Laatikainen, Pia Haapea & Tatiana Samarina.

Eri tekniikoiden ja digitaalisten menetelmien yhdistäminen kestävän kehityksen periaatteiden (sosiaalinen, taloudellinen, yhteiskunta ja ympäristö) kestävyyden kehittämiseen tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. Niin sanotuilla perinteisillä menetelmillä ajantasaisen ja kattavan tilannekuvan saaminen ympäristön tilasta on haastavaa. Tiedon kerääminen maksaa ja siitä saatavat hyödyt tulee perustella, erityisesti ellei kohteelle ole lainsäädännöllisiä vaatimuksia. Kuitenkin, riittävä tilannekuva on perusedellytys sekä haasteiden ja mahdollisuuksien tunnistamiselle että korjaavien tai ennaltaehkäisevien toimien optimoinnille. Sosiaalista kestävyyttä voidaan edistää lisäämällä vuorovaikutteisuutta erilaisten paikallisten yhteisöjen kanssa, mikä tuo suunnittelijoille, päättäjille ja viranomaisille tarpeellista taustatietoa esimerkiksi ihmisten käyttäytymisestä, toiveista ja odotuksista. Kansalaishavainnointia (citizen science) voidaan käyttää myös aineettomien, arvoista, kulttuurista tai taloudesta kertovien tietojen keräämiseen. Tässä artikkelissa kuvataan kahta erilaista havainnointitutkimusta, joissa molemmissa käytettiin apuna mobiilisovellusta. Toinen näistä tehtiin Kajaanin ammattikorkeakoulun TKI-projektin yhteydessä ja toinen LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden toimesta.

Vaikuttaminen osallistamisen kautta

Lähiympäristön suunnitteluun osallistumisen ja tätä kautta vaikuttamisen tulisi olla jokaisen kansalaisen oikeus. Osallistamisella saadaan lisättyä myös hallinnon ja teollisten toimintojen läpinäkyvyyttä suunnitteluprosesseissa ja ympäristönsuojelussa. Muun muassa Suomessa, osana alueiden käytön ja kaavoituksen suunnitteluprosessia, osallistaminen on lakisääteistä. Myös Euroopan Unionin artiklassa 10 todetaan, että kansalaisella on oikeus osallistua ja määräykset tulee tehdä mahdollisimman avoimesti ja lähellä kansalaista (EESC, 2011). Osallistamisen painopistettä tulisi siirtää entistä enemmän suunnitelmien kommentoinnista ja vuorovaikutuksesta mahdollisimman aikaiseen vaiheeseen prosessia, jolloin mahdollisuudet asukkaiden ja sidosryhmien tarpeita vastaavien ympäristöjen ja toimintojen luomiseen lisääntyvät.

Osallistamisen keinoja on monia. Osallistamista suunniteltaessa tulisi huomioida prosessin vaiheet, käytettävä menetelmä, mitä aluetta ja sidosryhmiä asia koskee, sekä milloin ja missä itse prosessi toteutetaan (Jonsson ym., 2007). Perinteisiä osallistamisen keinoja ovat erilaiset haastattelut ja kyselyt. Erilaisia paikkatietoihin perustuvia malleja on myös olemassa, kuten SoftGIS (Kyttä & Kahila, 2011). Entistä enemmän osallistamisen tapoina on sovellettu käyttäjälähtöisyyteen (user-centred design) ja yhteissuunnitteluun (co-creation) perustuvia menetelmiä. Myös erilaiset visualisointiin, palvelumuotoiluun ja digitalisaatioon liittyvän osallistamisen keinot ja menetelmät ovat lisääntyneet.

Teknologian avulla enemmän dataa

Kajaanin ammattikorkeakoulun (KAMK) ja LAB-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnassa ja koulutuksessa on toteutettu pilotteja uusien teknologiaratkaisujen käyttämiseen ympäristötiedon keräämisessä osallistamalla paikallisia yhteisöjä. Keskeisenä periaatteena on ollut löytää mahdollisimman yksinkertaisia ja edullisia menetelmiä, joiden käyttöönotto ei edellytä aiempaa alan osaamista tai kokemusta. Tehtyjen kokeiden perusteella on saatu arvokasta taustatietoa menetelmien teknisestä toimivuudesta, käyttäjäkokemuksista ja sidosryhmien näkemyksistä osallistavasta ympäristötiedonkeruusta. Pilottien suunnittelussa on huomioitu myös erilaisia sosiaalisia näkökulmia. Monitorointiin ja vuoropuheluun tulee saada mukaan myös väestöryhmiä, joiden ääni ei yleensä kaupunkisuunnittelussa kuulu. Näitä ryhmiä voivat olla esim. koululaiset, opiskelijat, pienituloiset tai työelämän ulkopuolella olevat henkilöt. Tällaisille ryhmille mahdollisuus osallistua yhteiskunnallisesti tärkeään toimintaan voi olla jopa voimauttava kokemus.

Kajaanissa seurataan hulevesien ja luonnonvesien tilaa vuorovaikutteisella havainnoinnilla

Kajaanissa toteutetaan käynnissä olevissa TKI-projekteissa mittauskampanjoita mm. hulevesien kuormitukseen ja teollisen toiminnan läheisyydessä sijaitsevien ympäristövesien monitorointiin. Näissä kampanjoissa mitataan erilaisia vesistöjä kuormittavia parametreja hyödyntäen kolorimetristä eli värimuutoksiin perustuvaa mittausta ja PHD Nordic Oy:n toteuttamaa älypuhelinsovellusta. Osallistujat suorittavat mittaukset ja tulokset tallentuvat mobiilisovellusta käyttäen tietojärjestelmään, josta tiedot ovat tarkasteltavissa karttapohjalla aika- ja paikkaleimalla varustettuina. Liuskojen luenta tapahtuu joko silmämääräisesti tai puhelimen kameralla värikalibraatiota hyödyntäen. Valmiiden ratkaisujen lisäksi KAMK kehittää järjestelmää myös uusille, haastavampaa mittausmenettelyä edellyttäville parametreille sopivaksi. Tämä kehitystyö edellyttää vesistöissä tapahtuvien kemiallisten ja biologisten ilmiöiden ymmärtämistä ja muutoksia kuvaavien parametrien mittaustapojen hallintaa. Käyttäjäkokemukset ovat olleet lähtökohtaisesti positiivisia. Viranomaisten ja esimerkiksi kaupunkisuunnittelun kannalta tämänkaltainen tietoaineisto nähdään hyvänä tausta-aineistona, joka auttaa parhaimmillaan kohdentamaan valvontaa ja investointeja nykyistä paremmin. Tätä työtä toteutetaan parhaillaan osana KareliaCBC -ohjelman hanketta ”PeatStop – Better control for Runoff Water Management”.

Kuva 1. Periaatekuva mittausjärjestelystä PHDNordic Oy:n seurantaratkaisun avulla.
Kuva 1. Periaatekuva mittausjärjestelystä PHDNordic Oy:n seurantaratkaisun avulla.

LAB-ammattikorkeakoulussa osallistavaa ympäristöhavainnointia opiskelijaprojekteissa

LAB-ammattikorkeakoulussa on meneillään mm. tekoälyyn, IoT-teknologioihin ja ympäristönmonitorointiin liittyviä TKI-hankkeita. Osallistamista hyödyntäviä opinnäytetöitä ja opiskelijaprojekteja on tehty erityisesti energia- ja ympäristötekniikan yhdyskuntasuunnittelun opiskelijoiden toimesta.

Tässä esitetty esimerkki pienimuotoisesta työelämälähtöisestä opiskelijaprojektista tehtiin syksyllä 2019, jossa ensimmäisen ja kolmannen vuoden energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat tutustuivat ja testasivat Envirate Oy:n kehittämää mobiiliapplikaatiota (Envirate, n.d.). Sovellus toimii missä vain on verkkoyhteydet ja kerätystä datasta voidaan muodostaa jopa maailmanlaajuinen datapankki osallistamalla. Sovelluksen käyttö on helppoa ja yksinkertaista eli käyttäjälähtöistä. Ympäristön havainnointiin tarvitaan vain em. applikaatio, sekä kolmen eri aistin (haju, kuulo ja näkö) käyttöä. Tehdyt havainnot ympäristöstä arvotetaan asteikolla 0–5 (kuva 2). Applikaatioon on liitetty myös pelillinen ulottuvuus, jossa havainnoijat kilpailevat keskenään. Syksyllä järjestettiinkin Lahti Challenge -haaste, joka oli avoin kaikille lahtelaisille. Myös lahtelaiset lukiolaiset testasivat sovellusta yhteistyössä Lahden kaupungin kanssa järjestetyissä ”Kestävä osallisuus”-teemapajoissa. Käyttäjäkokemukset olivat erittäin myönteisiä. Syksyn 2019 aikana saatiinkin kerättyä useita tuhansia havaintoja. Kerättyä tietoa voivat käyttää yksilöt, yritykset ja viranomaiset, joille tiedot ovat avoinna nähtävissä vain muutamalla klikkauksella.

Kuva 2. Kuvakaappaus Envirate Oy:n mobiiliapplikaatiosta. Mitä vihreämpi alue on, sen miellyttävämpänä kokija ympäristön kokee.
Kuva 2. Kuvakaappaus Envirate Oy:n mobiiliapplikaatiosta. Mitä vihreämpi alue on, sen miellyttävämpänä kokija ympäristön kokee.

Useita mahdollisuuksia jatkokehitykselle

Sekä kokemukset vuorovaikutteiseen ympäristöhavainnointiin osallistumisesta että esiteltyjen ratkaisujen käyttökokemukset ovat molempien esimerkkien kohdalla olleet lähtökohtaisesti positiivisia. Sidosryhmäkeskusteluissa on noussut vahvasti esiin sovelluskohteiden valinnan tärkeys; kohteiden osalta on syytä ymmärtää esimerkiksi mahdolliset intressiristiriidat tuotetun tiedon tulkinnassa. Tuotetun tietoaineiston saatavuutta ja julkaisemista koskien on myös syytä kartoittaa huolellisesti kohteeseen liittyvät eri sidosryhmien intressit. On myös syytä korostaa, että vuorovaikutteisilla menetelmillä kerättävä aineisto on ensisijaisesti tausta-aineistoa ja varsinaiseen johtopäätösten tekemiseen on syytä käyttää myös tarkempia mittauksia. Määrällisesti kasvavan tietoaineiston korrelaatio keskenään, pitemmällä aikajänteellä ja tarkemmilla mittausmenetelmillä saavutettavaan tarkkuuteen on kiinnostava jatkotutkimusten kohde. Molemmissa esitellyissä case-esimerkeissä ovat olleet vahvasti mukana Kajaanin ja Lahden kaupungit, jotka ovat kiinnostuneita osallistavan ympäristön seurantaan liittyvien toimintojen edelleen kehittämisestä.

Koulutus ja soveltava tutkimus ovat yksi keskeisimmistä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämisen keinoista. Esitetyt esimerkit ovat toki vain pintaraapaisu siitä, miten ammattikorkeakouluissa edistetään myös sosiaalista kestävyyttä koulutuksen, hankkeiden ja työelämäyhteistyön kautta. Artikkelissa esitetyt tapaukset edustavat tällä hetkellä saatavilla olevia vaihtoehtoja meille jokaiselle ympäristön arvottamiseen ja osallistamiseen. Pidempi aikajänne ja suurempi datamäärä antavat myös muun muassa alueen päättäjille mahdollisuuden reagoida ympäristön tilassa tapahtuneisiin muutoksiin ja suunnitella parannuksia ympäristöihin, jotka ihmiset kokevat epämieluisiksi.

Vuorovaikutteinen ja kansalaisia osallistava ympäristöhavainnointi on hyvä esimerkki siitä, miten parhaita tuloksia pystytään saavuttamaan yhdistämällä teknologisiin sovelluksiin kestävän kehityksen elementit. Ammattikorkeakouluilla tulisikin olla enemmän yhteisiä tilaisuuksia, kehittämishankkeita ja foorumeita sekä opetuksen että TKI-toiminnan saralla. Monialainen ja -tasoinen yhteistyö edesauttaa meitä kaikkia entistä paremmin löytämään tapoja tuottaa ja kehittää palveluita, joilla edistetään kestävää kehitystä yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa. Yksi esimerkki yhteistyöstä on vuosina 2018–2020 toteutettu OKM-rahoitteinen hanke Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin, jossa on jaettu erilaisia malleja ja kokemuksia 19 hankkeeseen osallistuvan ammattikorkeakoulun kesken.

Kirjoittajat

Outi Laatikainen, Insinööri Ylempi AMK, erityisasiantuntija, KAMK, outi.laatikainen(at)kamk.fi

Pia Haapea, TkL, Yliopettaja, LAB AMK, pia.haapea(at)lab.fi

Tatiana Samarina, Phd, Project Researcher, KAMK, tatiana.samarina(at)kamk.fi


Demokratia.fi. (n.d.). Tutustu demokratiapalveluihin. Saatavilla 24.8.2020. https://www.demokratia.fi/

EESC, European Economic and Social Committee. (2011). Participatory Democracy in 5 points, Published in: 2011 ISBN 978-92-830-1505-5 Saatavilla 20.8.2020: https://www.eesc.europa.eu/resources/docs/eesc-2010-10-en.pdf

Envirate. (n.d.). https://www.envirate.net/

Jonsson, A. C., Andersson, L., Olsson, J.A. & Arheimer, B. (2007). How Participatory Can Participatory Modeling Be? Degrees of Influence of Stakeholder and Expert Perspectives in Six Dimensions of Participatory Modeling. Water Science and Technology 56. no. 1. (207—214).

KareliaCBC PeatStop – Better Runoff water management in Karelia and Kainuu. (n.d.) Saatavilla 20.8.2020. https://www.kareliacbc.fi/en/projects/ka10020-peatstop-sustainable-runoff-water-management-karelia-and-kainuu 

Kyttä, M. & Kahila, M. (2011). SoftGIS Methodology – Building Bridges in Urban Planning. Saatavilla 20.8.2020. https://www.gim-international.com/content/article/softgis-methodology 

Laatikainen, O., Mulbah, S., Pyhälahti, T. & Prittinen, K. (2019). Stakeholder Participation in Sulphate Monitoring in Lake Nuasjärvi, Finland. Teoksessa E. Khayrulina & C. Wolkersdorfer (toim.) Mine water: Technological and Ecological Challenges. (672—677). Saatavilla 20.8.2020. http://www.imwa.info/docs/imwa_2019/IMWA_2019_proceedings.pdf 

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (n.d.). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin. Saatavilla 24.8.2020. https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/

Syksyinen koivun oksa

Opetusmateriaalien tuottaminen yhteiskäyttöön – jaettu opettajuus

Kirjoittajat: Minna Palos & Nina Kokkonen.

1 Kiertotaloutta opetusmateriaaleihin ammattikorkeakoulujen voimin

Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hanke edistää kestävyyttä ja kiertotaloutta ammattikorkeakouluissa. Yksi konkreettinen esimerkki ammattikorkeakouluissa tapahtuvasta kestävästä ja kiertotaloutta edistävästä opetuksesta on opetusmateriaalien tuottaminen yhteiskäyttöön sekä pilotoinnit jaetusta opettajuudesta. Opetusmateriaalien tuottaminen yhteiskäyttöön edistää erityisesti sosiaalista kestävyyttä, kuten avoimuutta ja osallistumisen mahdollisuuksia, henkilöstön osaamisen kehittämistä, oppilaiden oppimisen ja kasvun tukemista, tasa-arvoa ja syrjinnän ehkäisyä.

KiertotalousAMK on Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama hanke, jossa on mukana yhteensä 19 suomalaista ammattikorkeakoulua. Hankkeen tavoitteena on integroida kiertotalous paremmin osaksi ammattikorkeakoulun opetus- ja ohjausmetodeja. Tämä tarkoittaa käytännössä kiertotalouden ja kestävän kehityksen mukaan ottamista osaksi TKI-toimintaa, opetusta ja ammattikorkeakoulujen strategiaa.

Kiertotalous käsitteenä on yleistynyt 2010-luvulla ja on erityisesti vaihtoehto fossiilisiin luonnonvaroihin perustuvalle taloudelle. Siirtyminen perinteisestä kestämättömästä taloudesta kiertotalouteen on monitieteinen ja monialainen prosessi, joka vaatii laajaa yhteistyötä useiden toimijoiden kanssa.

KiertotalousAMK-hankkeen toiminta ei ole rajautunut pelkästään opetus- ja ohjausmetodien uudistustyöhön. Hankkeessa on lähdetty tukemaan myös ammattikorkeakoulukampusten arjen kestäviä toimintatapoja kuten ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ohjelmien laatimista ja uudistamista. Kestävän kehityksen ohjelmat ohjaavat usein kampusten näkyvää toimintaa, kuten kierrätystä, energiankäyttöä tai ruokailua ja niillä on tärkeä rooli kokonaiskuvassa. Uudistustyössä tehdään yhteistyötä myös ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen kanssa.

Tässä artikkelissa keskitytään KiertotalousAMK-hankkeen toimenpidekokonaisuuteen, jossa tuotetaan oppimateriaaleja yhteiskäyttöön. Pohdimme, miten oppimateriaalien tuotantoprosessi on koettu. Teoriaksi olemme valinneet yhteisopettajuuden, sillä opetustilanteessa tämä sama jaetun opettajuuden ja eri asiantuntijoiden yhteistyö korostuvat hyvine puolineen sekä vaikeuksineen.

2 Oppimateriaalien tuotannon ja hyödyntämisen taustalla yhteisopettajuus

Malinen ja Palmu määrittelevät yhteisopettajuuden kahden tai useamman opettajan tasa-arvoiseksi yhteistyöksi, jossa he vastaavat yhdessä opiskelijaryhmän opetuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Tässä artikkelissa keskitymme toisen opettajan oppimateriaalin laatimiseen toista opettajaa varten eli yhteistyöhön, jossa hyödynnetään molempien osaamista ja tämä toivottavasti kumuloituu opetustilanteessa.

Se, miten hyvin yhteisopetus tukee oppimista, riippuu kulloinkin käytettävien pedagogisten menetelmien sopivuudesta opiskelijoiden tarpeisiin. Oppimateriaalien yhteiskäytössä ja jakamisessa painottuu myös tämä, että oppimateriaali on vain pieni osa opetustilanteesta (Malinen & Palmu, 2017, 10).

Ongelmien ehkäisyn kannalta huolellinen ennakkosuunnittelu, säännöllinen keskustelu sekä käytänteiden jatkuva arviointi ja kehittäminen ovat avainasemassa. Jaetun oppimateriaalin hyödyntämisessä ongelmana on, että käyttäjä ei välttämättä tunne materiaalin tuottajaa, pysty keskustelemaan ja suunnittelemaan opetusta tämän kanssa tai ymmärtäen, mikä on laatijan konteksti (Malinen & Palmu, 2017, 11).

Yhteisopettajuuden tulisi perustua vuorovaikutukseen. Tämä saattaa jaetun oppimateriaalin tuotannossa jäädä vähäiseksi, jollei yhteistyötä näiden kahden välillä ole jo muutenkin. Tärkeää on hiljaisen tiedon muuttuminen näkyväksi (Rytivaara ym., 2017, 16–22). Hankkeessa opetusmateriaaleja pilotoitiin eri opettajien toimesta ja annettiin palautetta kyselylomakkeen muodossa sekä keskusteltiin materiaalien toimivuudesta ja jatkokehittämisestä lopulliseen muotoon, joka palvelee yhteiskäyttöä parhaiten.

Opettajalle yhteisopettajuus tarjoaa mahdollisuuden oppia kollegalta sekä siten laajentaa ja syventää omaa osaamista. Lisäksi kollegoilta saatu tuki voi lisätä työn mielekkyyttä ja työssä jaksamista. Jaetusta materiaalista voi saada uusia näkökulmia omaan opetukseensa sekä mikäli opettaja pääsee materiaaliin kiinni, voi se helpottaa omaa tiedonhankintaa ja opetuksen valmistelua. Yhteisopettajuudessa on kyse jaetusta asiantuntijuudesta, jossa osapuolten vahvuudet voivat olla eri osa-alueilla (Malinen & Palmu, 2017, 11–12). Yhteisessä jaossa olevat laadukkaat opetusmateriaalit mahdollistavat opettajille laadukkaan opetuksen toteuttamisen helpommin ja resurssitehokkaammin, mikä lisää myös työhyvinvointia.

Ahtiainen ym. toteavat, että yhteisopettajuus, ja erilaiset yhteistyön muodot yleensäkin, mahdollistavat opettajan oman ja opettajien yhteisen työn reflektoinnin. Työtavan voi ajatella tuovan analyyttisen otteen myös oman työn tarkastelemiseen kuten yhteisen oppimateriaalin hyödyntämisessä. Opettaja voi reflektoida materiaalia, omaa osaamistaan ja näin nostaa opetuksensa laatua onnistuneessa jaetussa opettajuudessa (Ahtiainen ym., 2017, 42).

3 Opettajien omia kokemuksia jaetusta oppimateriaalista

Tämän artikkelin kirjoittajat lähettivät kyselyn materiaalin tuotantoprosessista (kuvio 1) ja hyödyntämisestä sähköpostihaastatteluna kahdeksalle materiaalia laatineelle eri alojen ja maantieteellisesti eri alueiden ammattikorkeakoulujen opettajalle 8.1.–31.1.2020. Viideltä saatiin vastaus pyydetyssä ajassa.

Haastattelukysymykset tutkimuksessa keskittyivät materiaalin tuottajan motivaatioon, kokemukseen, materiaalin hyödynnettävyyteen sekä kehittämiskohtiin.

Kuvio 1. Jaetun materiaalin tuotantoprosessissa materiaali laaditaan tutkimusongelmasta valmiiksi hyödynnettäväksi yhdessä kollegojen kanssa.
Kuvio 1. Jaetun materiaalin tuotantoprosessissa materiaali laaditaan tutkimusongelmasta valmiiksi hyödynnettäväksi yhdessä kollegojen kanssa.

3.1 Motivaatiotausta oppimateriaalien yhteistuottamiseen hankkeella

Oppimateriaalien yhteistuottamiseen motivoi kyselytutkimukseen osallistuneilla tuotettujen materiaalien parempi lopputulos sekä hankkeen tarjoamat resurssit eli aika. Normiarjessa opettajilla ei ole aikaa panostaa laadukkaisiin opetusmateriaaleihin. Lisäksi yhteistuotanto tarjoaa mahdollisuuksia kehittää itseä sekä oppia tuottamaan opetusmateriaaleja itselle uusilla tavoilla, kuten videoina ja podcasteina, joita on helppo hyödyntää joustavasti ja eri käyttötilanteisiin mukautuvina.

Kiinnostus aihepiiriä kohtaan ja aihealueen vastuullisuus koettiin motivoivana tekijänä. Aihealue on tärkeä, eikä siitä tuntunut löytyvän entuudestaan oppimateriaalia ammattikorkeakoulujen käyttöön. Luotujen materiaalien avulla kiertotalouden opetusta saadaan vietyä aiempaa syvemmälle kohti käsitteellisempää tarkastelua.

3.2 Oppimateriaalien jakamiseen liittyviä ajatuksia

Tekijänoikeudet ja oikeaoppinen viittaaminen niihin, materiaalien ajantasaisena pysyminen sekä materiaalien ymmärrettävyys nousivat vastaajilla suurimmiksi huolen aiheiksi.

Avoimen opintomateriaalien jakamisen periaate on hieno, mutta se vaatii myös materiaalien säännöllistä päivittämistä ja huolellista suunnittelua. Sisältö tulee olla selkeä ja sellainen, etteivät niiden käyttäjät ymmärrä niissä olevia asioita väärin. Jakamisessa tulee olla huolellinen siinä, ettei riko toisten tekijänoikeuksia ja materiaalien kaupallinen käyttö tulee sopia huolellisesti opettajien ja korkeakoulujen välillä. Materiaaleissa itsessään tulee ajatella huomattavasti tarkemmin lähdeviittauksia ja esimerkiksi erilaisten kuvien käyttöoikeusasioita.

3.3 Kuinka hyödyntää oppimateriaaleja

Opettajan kannattaa tutustua aineiston metatietoihin huolella. Materiaaleista saa ideoita oman osaamisensa kehittämiseen sekä myös yksittäisiä teoriapätkiä hyödynnettäväksi suoraan omassa opetuksessa. Aineistoja voidaan käyttää myös siten, että niistä keksitään valmiiksi annettujen kysymysten ohella omiakin tehtäviä.

Eri oppimateriaalien hyödynnettävyys on varmasti erilainen. Ollakseen mahdollisimman hyvin hyödynnettävissä oppimateriaalissa pitää olla myös jonkinlainen kuvaus oppimisprosessista, jota sen laatija on ajatellut. Jos tätä ei ole, välttämättä toisen tekemä materiaali ei sovellu sellaisenaan toisen opetukseen.

3.4 Mitä kehitettävää ja mitä erityisen onnistunutta

Tuotettujen materiaalien päivittäminen hankkeen jälkeen tulisi miettiä vielä tarkasti ennen hankkeen päättymistä. Hankkeessa oli mukana valtava määrä toimijoita, mikä teki työskentelystä hankalaa. Ihmiset vaihtuivat matkan varrella, eikä sitoutuminen ollut aina parasta mahdollista. Kun yritettiin tehdä sellaisia materiaaleja, joiden tuottamiseen osallistuu henkilöitä useammasta AMKista, tämä on aiheuttanut hankaluuksia materiaalien tuottamisessa. Lisäksi aina se aika loppuu kesken, kun pyrkii tekemään täydellistä.

Erityisen onnistunutta on, että tuotetut materiaalit toimivat parhaimmillaan myös julkaisuina ja tukevat AMKien julkaisupisteiden keruuta. Opintomateriaalit voivat toimia myös opettajien asiantuntijuuden käyntikortteina, kun ne ovat kaikkien saatavilla ja hyödynnettävissä.

Hankkeessa erityisen onnistunutta on ollut verkostojen luominen ja ajatuksia herättävät keskustelut työryhmissä. Toimiessaan yhteistyö AMKien välillä on ollut hankkeen parasta antia. Siinä on tapahtunut oppimista ja yhteistyösuhteiden rakentumista.

4 Jaetut oppimateriaalit tukemassa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita

Syyskuussa 2015 maailman johtajat hyväksyivät uudet Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteet, jotka korvasivat YK:n vuosituhattavoitteet. Nämä 17 kestävän kehityksen tavoitetta kattavat kaikki kehityksen osa-alueet.

Jaetut oppimateriaalit tukevat YK:n tavoitetta 4. Hyvä koulutus. Tavoitteessa pyritään takaamaan kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet. Opetusmateriaaleilla mahdollistetaan samat sisällöt eri oppilaitoksissa suomen, ruotsin tai englannin kielellä. Hankkeen avulla opettajilla on ollut enemmän työaikaa materiaalituotantoon kuin muuten tavanomaisessa valmistelussa.

Kaikkien oppijoiden tulisi saada kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat maailmankansalaisen tiedot ja taidot, jotta pystymme rakentamaan kestävää tulevaisuutta ja mahdollisuuksia yhdessä ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. Nämä materiaalit ovat keskittyneet erityisesti kiertotalouden ja näin kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseen.

Yhteiset kiertotalouden oppimateriaalit vähentävät myös eriarvoisuutta, sillä ne ovat käytössä 19 ammattikorkeakoulussa Suomessa ja hankkeen päätyttyä kenen tahansa hyödynnettävissä. Välillisesti ne myös lisäävät hyvinvointia kaikenikäisille, sillä ne tuovat tietoutta kiertotaloudesta ja kestävästä kehityksestä ammattikorkeakouluopiskelijoille. Ne edistävät kestävää talouskasvua ja kiertotalouden osaamista yhteiskunnan eri aloilla ja yrityksissä. Oppimateriaaleissa on perehdytty mm. elintarvike-, vaate-, puu- ja rakennusteollisuuden kiertotalouden ilmiöihin, innovaatioihin ja infrastruktuuriin.

Materiaaleissa tuotettiin myös Teollisuus 4.0 -opetuskokonaisuus. Tämä edistää YK:n tavoitetta rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita. Materiaaleissa otettiin kantaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyteen, muun muassa teollisuuden ja rakentamisen osalta.

Hankkeen materiaalit välillisesti kiertotalousosaamisen lisääntymisen myötä torjuvat ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia. YK:n tavoitteena on tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta. Nämä oppimateriaalit erityisesti lisäävät osaamista ja tiedon tuottamista kiertotaloudesta eri oppiaineissa laajasti.

5 Yhteenveto

Osana Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hanketta opettajat tuottivat kiertotalouden opetusmateriaaleja yhteiskäyttöön. Jaettu opettajuus ja yhteisopettajuus voivat olla myös toisen opettajan osaamisen hyödyntämistä materiaalien muodossa.

Opetusmateriaalien laatijat hankkeessa totesivat, että yhteiskäyttöön jaetut materiaalit ovat keskimäärin laadukkaampia sekä tuovat uusia näkökulmia opettajuuteen ja opettamiseen. Tärkeänä pidettiin materiaalien ymmärrettävyyttä ja ajantasaisuutta sekä käyttöoikeusasioita.

Jaetut materiaalit voivat olla osa omaa opetuskokonaisuutta oman materiaalin ohella. Opettajat totesivat, että jaetun materiaalin käyttäjällä tulisi olla meta- ja taustatietoa materiaalista sekä sen tuottajasta. Hankkeessa on syntynyt verkostoja ja julkaisuja yhteistyön tiivistyessä. Jaetut opetusmateriaalit kiertotaloudesta eri näkökulmista edistävät laajasti YK:n kestävän kehityksen tavoitteita sisältöjensä osalta ja yhteiset opetusmateriaalit sekä jaettu opettajuus edistävät erityisesti sosiaalista kestävyyttä ammattikorkeakouluissa.

Kirjoittajat

Minna Palos, KTM, HAMK Bio -tutkimusyksikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu

Nina Kokkonen, MMM, HAMK Bio -tutkimusyksikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu


Ahtiainen, R., Rytivaara, A., Malinen, O.-P., Palmu, I., Kontinen, J., Pulkkinen, J. & Saarenketo T. (2017) Erilaisia yhteisopettajuusmalleja. s. 38–62. Teoksessa Malinen, O-P & Palmu, I. (toim.) Tavoitteena yhteisopettajuus – näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhdessä opettamiseen. Vaasa.

Malinen, O.-P. & Palmu, I. (2017) Tavoitteena yhteisopettajuus – näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhdessä opettamiseen. Vaasa.

Rytivaara, A., Pulkkinen, J., Palmu I. & Kontinen J. (2017) Yhteisopetuksen työtavat sekä opettajien kokemukset ja ammatillinen kehittyminen. s. 16–23. Teoksessa Malinen, O.-P. & Palmu, I. (toim.) Tavoitteena yhteisopettajuus – näkökulmia ja toimintamalleja onnistuneeseen yhdessä opettamiseen. Vaasa.

Suomen YK-liitto. https://www.ykliitto.fi/. Luettu 16.3.2020.

Opitaan kestävän kehityksen taitoja tiimeissä ja projekteissa

Kirjoittajat: Eveliina Asikainen & Eija Syrjämäki.

Kestävän kehityksen osaaja on luonteeltaan muutosagentti, joten erilaiset osallistumisen ja ideoiden eteenpäin viemisen taidot ovat tärkeitä kestävän kehityksen edistämisessä. Esimerkiksi UNESCOn mukaan ne ovat kaikkia kestävän kehityksen tavoitteita läpileikkaavia kompetensseja (UNESCO 2017, 10). Tällaisten taitojen oppiminen edistää myös sosiaalista kestävyyttä: tasa-arvon, yhteistyön ja demokratian toteutumista.

Harva meistä kuitenkaan syntyy muutosagentiksi, vaan näidenkin taitojen oppimiseen on tarjottava mahdollisuuksia. Onnistuaksemme kouluttamaan kestävää kehitystä edistäviä ammattilaisia tarvitsemme erilaisia avoimia oppimisympäristöjä ja pedagogisia ratkaisuja, jotka kutsuvat niin opiskelijoita kuin oppilaitoksen henkilökuntaakin tekemään muutosta (Asikainen ym. 2020).

Kuvaamme tässä artikkelissa Tampereen ammattikorkeakoulussa toimivaa Learning Labia, joka perustuu kehittävään oppimiseen ja tiimityöhön. Siellä eri alojen opiskelijat työskentelevät projektivalmentajan ohjauksessa toimeksiantajilta tulevien kehittämistehtävien parissa. Lisäksi Learning Lab toimii notkeana erilaisten osallistavien pedagogisten kokeiluiden, kuten Sustainability Open Spacen, alustana.

Kehittävä oppiminen ja tiimityö pedagogisena taustana

Kehittävän oppimisen ytimessä on sellainen oppimisprosessi, joka antaa valmiuksia vaikuttaa yritysten ja muiden organisaatioiden vastuulliseen toimintaan. Siinä on kolme tärkeää ulottuvuutta: uudistava oppiminen, yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhdistäminen sekä oppimisympäristölähtöisyys. Tavoitteena on oppia viemään läpi organisaation toimintaa uudistavia ideoita ottamalla vastuuta ja toimimalla ryhmässä kiinteässä yhteydessä jokapäiväiseen elämään ja sekä organisaation päätöksentekijöihin (Rohweder 2006, Laininen 2018).

Tiimioppiminen toimii taas Learning Labin toiminnan organisoinnin mallina. Opiskelijat toimivat monialaisissa tiimeissä, joista löytyy hyvien tulosten saavuttamiseen tarvittavaa monenlaista osaamista. Tiimeissä erityisesti luottamuksella ja verkostoista saadulla tuella on suunnaton merkitys. Kun tiimissä työskentelevillä on yhteinen käsitys tavoitteista, menetelmistä, yhteistyöstä ja työnjaosta, sosiaalinen pääoma karttuu kestävällä tavalla (Ilmonen 2000).

Sustainability Open Space yhteisten pohdintojen alustana

Vuoden 2019 lopussa Tampereen ammattikorkeakoulussa heitettiin ilmaan ajatus, että opiskelijoille ja korkeakouluyhteisön henkilökunnalle sekä laajemmalle verkostolle halutaan tarjota mahdollisuus osallistua kestävän kehityksen teemojen edistämiseen. Tästä syntyi Learning Labissa toimivien opiskelijoiden luotsaama Sustainability Open Space -toiminta (SOS), jossa ryhmä kestävyydestä kiinnostuneita kokoontuu kerran kuussa yhteen pohtimaan: Mikä tällä hetkellä puhuttaa? Miten asioita viedään eteenpäin?

Kuva 1: Sustainability Open Space -tapaaminen, jossa opiskelijat ja henkilökunta keskustelevat kestävyyden eri teemoista ja kehittämismahdollisuuksista.
Kuva 1: Sustainability Open Space -tapaaminen, jossa opiskelijat ja henkilökunta keskustelevat kestävyyden eri teemoista ja kehittämismahdollisuuksista. (Kuva: Eija Syrjämäki)

Tapaamiset järjestettiin aluksi kasvokkain (kuva 1), mutta kevään edetessä siirryttiin etänä toteutettaviin kokoontumisiin. Etäyhteys mahdollisti myös ulkomailla asuvien osallistumisen keskusteluihin, joiden teemana olivat mm. Sustainability – what is it?, Affecting our future together, Covid-19 ja Sustainable lifestyle. Kaikkien tapaamisten kielenä on ollut englanti.

Opiskelijat organisoivat tilaisuudet ja alustivat kokoontumisten teemat. Jokaisessa kokoontumisessa on kuitenkin ollut mukana henkilökuntaa, opiskelijoita ja muita asiantuntijoita. SOS-tilaisuudet ovat siis toimineet tasa-arvoisesti pyöreän pöydän keskusteluiden hengessä.

Lisäksi Tampereen ammattikorkeakoulun henkilökunnalle helmikuussa suunnatussa konferenssissa järjestettiin yhteisöllisyyden kehittämiseksi Sustainability Open Space Café, missä vierailijat saivat jakaa ajatuksiaan ja kehittämisehdotuksiaan kestävyyden teemoista kahvilaa vetäneille opiskelijoille (kuva 2). Myös näistä ajatuksista nousi keskusteluteemoja ja kehittämisideoita TAMKin toimintaan.

Sustainability Open Space tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden tasaveroiseen keskusteluun ammattilaisten kanssa. Esimerkiksi muodista ja kaupunkiviljelystä käytiin opiskelijajohtoisia keskusteluja, joissa oli mukana myös henkilökuntaa. Tilanne ei kuitenkaan ollut luonteeltaan perinteinen seminaari, jossa opiskelija osoittaa oppineisuuttaan, vaan pikemminkin tasa-arvoinen pyöreän pöydän keskustelu. Todennäköisesti toimintatapa, jossa opiskelijat toimivat verkkokeskustelutilanteiden järjestäjinä ja fasilitaattoreina auttoi tämän ilmapiirin syntymisessä.

Kuva 2: Sustainability Open Space Café ja kehittämisajatusten keräys.
Kuva 2: Sustainability Open Space Café ja kehittämisajatusten keräys. (Kuva: Eija Syrjämäki)

Opiskelijat oppivat yhteistyötä ja muutoksen tekemistä

Kestävyys oli Learning Labin läpileikkaava teema myös kesän 2020 aikana (kuva 3), kun 70 eri alojen opiskelijaa työskentelivät etänä 15 eri kehittämistiimissä. Projektien toimeksiannot liittyivät mm. kiertotalouden edistämiseen, kompostointiin, ravinteiden kierrätykseen, etätyöskentelyyn ja omien vahvuuksien tunnistamiseen sekä hyvinvointiin, viestintään ja markkinointiin. Tekniikan, liiketalouden, hallintotieteiden, kulttuurialan, yhteiskuntatieteiden ja monen muun alan opiskelijoista koostuvat tiimit tuottivat teknisiä ratkaisuita, palveluita ja selvityksiä sekä raportoivat työskentelyprosessinsa laajasti.

Kuva 3: Kesällä 2020 Learning Lab -projektien teemana oli kestävyys. Kestävyydestä opiskelijoille tulee mieleen monia asioita.
Kuva 3: Kesällä 2020 Learning Lab -projektien teemana oli kestävyys. Kestävyydestä opiskelijoille tulee mieleen monia asioita. (Kuva: Learning Lab IG Stories 30.6.2020)

Kesän tiimeissä syntyneistä lopputuotoksista mainittakoon erityisesti podcastit, jotka ovat kuunneltavissa Soundcloud-palvelussa Kohinakampus-kanavalla (Kohinakampus n.d.). Lisäksi syntyi Remote Learning Handbook -ohjekirja opiskelijoilta opiskelijoille. Se lähti laajaan jakoon heti syksyllä alkavien opintojen yhteydessä. Lisäksi useat TKI-projektit saivat arvokkaita näkökulmia tiimeiltä ja muutama asiakas tarkasti suunniteltuja ja oikein kohdistettuja sisältöjä sosiaalisen median kanaviin. Projekteissa syntyneiden arvokkaiden tulosten lisäksi asiakkaat mainitsivat saaneensa uusia näkökulmia ja oppineensa uutta työskenneltyään aktiivisesti opiskelijatiimien kanssa.

Opiskelijoiden kokemusten perusteella Learning Lab onnistuu kehittämään sosiaaliselle kestävyydelle tärkeitä yhteistyön muutoksen tekemisen taitoja (Learning Lab Summer 2020 Reflection -kysely). Opiskelijat kuvasivat oppimista vuorovaikutuksen tärkeydestä seuraavasti:

“Mielestäni saimme aikaan hyvän lopputuotteen kuudessa viikossa. Kaikki saivat äänensä kuuluviin, kun keskustelimme projektista ja sen tavoitteista.”

“Me jätettiin alun väittelyt taakse ja opittiin ehkä puhumaan omista mielipiteistä paremmin ilman turhaa kinastelua. Ainakin tässä projektin lopussa suurin osa tiimistä on oppinut antamaan mielipiteensä, kun sitä pyydetään ja sanomaan jos joku asia ei miellytä, mikä auttaa päätöksen teossa ja vie projektia eteenpäin.”

Palautteen perusteella tiimityön onnistumisen kannalta merkittävimmiksi tekijöiksi tunnistettiin luottamus, salliva ilmapiiri ja tasapainoinen vastuunotto. Lisäksi opiskelijat kertoivat kiinnittymisen korkeakouluyhteisöön vahvistuneen toiminnan kautta.

”Kurssi on myös osaltaan kiinnittänyt minua tiukemmin omaan korkeakouluun. Olen siis saanut lisätietoa myös yhteisön toiminnasta ja tunnen olevani tiukemmin osa sitä.”

AMKit kestävän muutoksen alustoiksi

Näiden tulosten perusteella rohkaisemme kaikkia ammattikorkeakouluja kehittelemään opiskelijoita ja henkilökuntaa mukaan kutsuvia toimintatapoja. Ne vahvistavat koko korkeakoulun sosiaalista pääomaa, vievät kohti kestävämpää toimintakulttuuria, antavat valmiuksia tehdä muutoksia työpaikoilla ja lisäävät kiinnittymistä korkeakouluyhteisöön. Samalla opiskelijat oppivat toimimaan aloitteellisina työyhteisöjensä tai muiden organisaatioiden toiminnan kehittäjinä ja tekemään kestävää muutosta. Henkilökunnan on näissä tilanteissa siedettävä epävarmuutta ja oltava valmis muuttamaan käsityksiään toimintatavoista – kestävän kehityksen edistämisen taitoja nekin.

Kirjoittajat

Eveliina Asikainen, lehtori, TAMK, ammatillinen opettajakorkeakoulu, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Eija Syrjämäki, erikoissuunnittelija, TAMK, koulutuksen kehittäminen, eija.syrjamaki(at)tuni.fi


Asikainen, E., Kukkonen, H., Hakala, K., Harju, E., Kyhä, H., Lahtinen, J., Nevalainen, V., Ranne, P. & Tapani, A. (2020). Kohti kestävää koulutusta ja opettajuutta. TAMKJournal 2.9.2020. https://tamkjournal.tamk.fi/kohti-kestavaa-koulutusta-ja-opettajuutta/

Ilmonen, K. (toim.). (2000). Sosiaalinen pääoma ja luottamus. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Kohinakampus. (n.d.). https://soundcloud.com/kohinakampus

Laininen, E. (2018). Transforming our Worldview Towards a Sustainable Future. Teoksessa: Cook, J.W. (toim.). Sustainability, Human Well-Being and the Future of Education. Cham: Palgrave MacMillan, 161–200. Haettu 10.8.2020 osoitteesta https://doi.org/10.1007/978-3-319-78580-6

Learning Lab Summer (2020). Kysely opiskelijoille 30.7.2020. Microsoft Forms, TAMK. Sisäinen dokumentti.

Rohweder, L. (2006). Kehittävä oppiminen kestävän kehityksen edistämisessä. Teoksessa Kaivola, T. & Rohweder, L. (toim.) Korkeakouluopetus kestäväksi. Opetusministeriön julkaisuja 2006:4. Haettu 14.8.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:952-485-091-5

UNESCO (2017). Education for Sustainable Development Goals: learning objectives. Haettu 14.8.2020 https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000247444

Onko oikeita ja sosiaalisesti kestäviä menetelmiä opettaa kiertotaloutta?

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho, Eveliina Asikainen & Liisa Routaharju.

Kiertotalous on noussut uudeksi käsitteeksi ja ilmiöksi 2010-luvun puolestavälistä lähtien. Kiertotalouden liiketoimintamalleilla voidaan edistää luonnonvarojen ja resurssien kestävämpää käyttöä. Kiertotaloutta tuodaan yhä enemmän myös eri koulutusasteille, sillä kestävyyden huomioiminen koulutuksessa alkaa olla itsestäänselvyys.

Ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli kiertotalouskoulutuksessa, koska ne toimivat läheisessä yhteistyössä työelämän kanssa. Tämän seurauksena 19 ammattikorkeakoulua on työstänyt Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittamaa hanketta Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin vuodesta 2018 lähtien (https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/). Hanketta koordinoi Lapin amk. Hankkeessa on pyritty uudistamaan mm. kiertotalouden opetus- ja ohjausmetodeja ja se tarjoaakin työkaluja opetuksen kehittämiseen.

On tärkeää opettaa kiertotaloutta niin, että oppiminen on mahdollista kaikille. Näin kiertotalouden opetus on myös sosiaalisesti kestävää. Tässä artikkelissa summataan hankkeen menetelmällistä kehittämistyötä: pohdimme, onko oikeita tapoja opettaa kiertotaloutta ja mitä tulisi huomioida, kun halutaan lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Kiertotalous vaatii tehokkaan integroimisprosessin

Kiertotalous on moniulotteinen ilmiö, jonka omaksuminen edellyttää laaja-alaista ymmärrystä. Tarvitaan systeeminen muutos, jonka taustalla on kokonaisvaltainen ymmärrys toimintakentästä. Tämä haastaa myös ammattikorkeakouluja uudella tavalla. Tilanteesta tekee haastavan se, että maapallon kestävyyskriisi, ilmastonmuutoksen hillitseminen mukaan lukien, vaatii uusia toimintatapoja. Ammattikorkeakoululla on suuri vastuu edistää kiertotalouden käyttöönottoa työelämässä – ja nopeasti. Kiertotalous tulee sisällyttää sekä tutkinto-ohjelmiin että osaksi jatkuvan oppimisen sisältöjä.

Kiertotalouden tulee siis sisältyä sekä nuorten, vasta opintopolkuaan aloittavien, että jo työkokemusta kartuttaneiden opiskelijoiden opintosisältöihin. Kiertotalouden opetuksessa on huomioitava myös saavutettavuus. Ajattelutavan muutos ei ole helppoa, siksi opetuksen laatuun ja vaikuttavuuteen tulee panostaa. Tilanteessa joudutaan kysymään riittävätkö uuden oppimiseen vanhat konstit?

Kiertotalouteen on monia näkökulmia

Eri aloilla kiertotaloudella on erilainen merkitys. Siksi alakohtainen näkökulma vaikuttaa opettamiseen. Esimerkiksi liiketaloudessa kiertotalouden liiketoimintamallit korostuvat, kun taas teollisuudessa, matkailu- ja ravitsemisalalla tai rakentamisessa ollaan enemmän tekemisissä sivuvirtojen ja materiaalien tehokkaan käytön kanssa. Siksi ei voi olla yhtä tapaa opettaa kiertotaloutta, vaan sitä täytyy opettaa alakohtaisesti, kuitenkin niin, että opiskelijoille syntyy kokonaisnäkemys kiertotalouden periaatteista.

Erilaisten oppijoiden tukeminen

Koska ihmiset ovat erilaisia, on tärkeää huomioida erilaisten oppijoiden tarpeet. Voidaankin todeta, että kiertotaloutta opetettaessa erilaiset oppimista tukevat menetelmät toimivat lähtökohtana. Virikkeitä tuleekin tarjota monien kanavien kautta. Ei ole kuitenkaan itsestään selvää, miten opittu asia konkretisoituu käytännön tekemiseksi ja näkyy lopulta yhteiskunnallisena muutoksena.

Ihmiset oppivat eri tavalla ja opetuksen tulee olla sosiaalisesti tasa-arvoista. Pedagogisessa mielessä ihmiset on usein jaettu erilaisiin päätyyppeihin, joiden määritelmät eroavat hieman toisistaan. Perinteisiä tapoja on jakaa ihmiset esimerkiksi kolmeen eri aistiryhmään, jotka ovat auditiivinen, visuaalinen ja kinesteettinen oppimistyyli.  Toinen tapa on määritellä oppimistyylit Prof. David A. Kolbin määritelmien kautta. Pelkkä kiertotalouden tiedostaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tavoitteena on ajattelu- ja toimintatapojen muutos.

Hyviä menetelmiä työelämäyhteistyöhön

Koska kiertotalous vaatii nopeaa integroitumista yhteiskuntaan, joudutaan yksittäisten oppijoiden ohella huomioimaan myös sellaiset opetusmenetelmät, joilla saadaan vaikuttavia tuloksia työelämässä. Tähän prosessiin voidaan hakea parhaimpia käytänteitä aiemmista tutkimuksista.

Työelämälähtöistä opetusta on tutkittu esimerkiksi Itä-Suomen yliopiston Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla. Aiheena on ollut mm. biotalouden erikoistumiskoulutusten toteutukset Suomessa. Erikoistumiskoulutusten tavoitteena on tarjota työelämässä toimiville korkeakoulutetuille lisäkoulutusta, joten tuloksia voidaan soveltaa myös kiertotalouden opetuksen menetelmien kehittämiseen.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että erikoistumiskoulutuksissa on päästy työelämän kannalta parhaimpiin tuloksiin, kun seuraavat tekijät on otettu huomioon (Kontkanen 2020):

  1. Ongelmalähtöinen oppiminen (PBL)
  2. Oppiva organisaatio
  3. Joustavuus-työelämä
  4. Oppijan kokemuksien reflektointi
  5. Tiedon luominen ja sosiaalinen prosessi
  6. Joustavuus-oppija

Ongelmalähtöisellä oppimisella (problem based learning) tarkoitetaan tilannetta, jossa käsittelyssä on jokin oikea työelämän haaste, johon on keksittävä ratkaisu. Tämä huomioiminen auttaa sitomaan opetuksen aitoon ongelmaan. Kontkasen mukaan juuri yrityksiin suunnattavilla kehittämistehtävillä on tärkeä rooli ja ne ovat erityisen tehokkaita, kun halutaan luoda yrityksiin uusia toimintatapoja. Kiertotalousamk-hankkeessa testattiin tämän menetelmän ympärille rakennettuja oppimisympäristöjä, kuten erilaisia ideointiprojekteja.

Oppivalla organisaatiolla tarkoitetaan organisaation kykyä omaksua tietoa. Tasoja on kolme: oppija, ryhmä ja organisaatio. Näiden välinen dialogi on tärkeää, jotta tieto siirtyy tehokkaasti. Lisäksi tiedon siirtoa voi helpottaa esimerkiksi työelämämentori, joka toimii työpaikan ja korkeakoulun yhteyshenkilönä.

Joustavuus-työelämällä tarkoitetaan sitä, että oppimistehtävien tulisi olla mahdollisimman hyvin muokattavissa yritysten omiin tarpeisiin ja opintojen suorittamisella ei saisi olla tiukkoja aikatauluja. Tämä helpottaa työelämän, yksityiselämän sekä opiskelun yhdistämistä – ja takaa lopulta sujuvan opiskelun.

Oppijan kokemuksien reflektointi sen sijaan on sitä, että opittavaa asiaa tulisi saada peilattua omiin kokemuksiin ja aiempaan tietoon. Tällöin uutta tietotaitoa voidaan rakentaa olemassa olevien ajatuskehikoiden päälle ja oppiminen nopeutuu ja tehostuu.

Tiedon luominen ja sosiaalinen prosessi tarkoittavat tilannetta, jossa opiskelija pääsee vuorovaikutukseen muiden samassa tilanteessa olevien opiskelijoiden kanssa. Ryhmässä on tärkeää keskustella, saada vertaistukea ja olla kommunikaatiossa opettajan kanssa.

Viimeinen huomioon otettava asia on joustavuus oppijan näkökulmasta. Siinä opiskelijan pitää pystyä itsenäisesti kontrolloimaan oppimisprosessiaan. On tärkeää pystyä itsesäätelyyn, reflektoida tekemistään ja hallita riittävät tekniset taidot esimerkiksi virtuaalisten työkalujen käyttöön.

Kestävyyttä työelämälähtöisesti

Kontkasen (2020) mainitsemia tekijöitä on hyödynnetty myös Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeen kehitystyössä. Hanke on kehittänyt vahvasti esimerkiksi kiertotalouden oppimisympäristöjä, joissa tehdään yrityslähtöisiä toimeksiantoja. Oppimisympäristössä kohtaavat mm. yritysten kehittämistarpeet ja opiskelijatyöt (esim. Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymä, Laine ym. 2020). Toisaalta hankkeessa on työstetty yli 200 op laajuisesti opintomateriaaleja, jotka mukautuvat jo olemassa oleviin tai uusiin opintojaksoihin. Kaikissa on mukana vahva yhteiskunnallinen mukautuvuus ja työelämälähtöisyys (esim. Laasasenaho & Tuomala 2019, Aarrevaara & Viluksela 2020, Hiipakka ym. 2019).

Lopuksi

Maapallon kestävyyskriisi vaatii nopeaa systeemin muutosta. Tilanteessa on erityisen tärkeää ongelmalähtöinen ja tutkiva oppiminen sekä organisaation tuki ja oppimiselle avoin työkulttuuri. Näillä menetelmillä päästään myös vaikuttaviin tuloksiin ja sosiaalisesti kestävään lopputulokseen.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis kyllä ja ei, sillä yksilöllistä oppimisprosessia ja systeemin muutosta voidaan tehostaa hyviksi koetuilla toimintamalleilla. Työelämälähtöisessä opiskelussa on myös haasteita ja se vaatii opettajilta työelämäpedagogisten taitojen vahvistamista. Koulutuksessa on esimerkiksi erittäin tärkeää, että opiskelija kokee osallisuuden, innostavuuden ja tuen tunnetta, sillä näiden puute voi olla yhteydessä oppimista haittaaviin tekijöihin. Lisäksi ajan, resurssien ja pedagogisten työkalujen puute työpaikoilla voi vähentää yksilölliseen ohjaukseen ja vuorovaikutukseen tarvittavaa aikaa (Pakkala ym. 2019, Pylväs 2019).

On myös syytä huomata, että kiertotalous elää ajassa – eiliset innovaatiot ovat tämän päivän valtavirtaa. Työelämäyhteistyön kautta ammattikorkeakoulut ovat mukana ratkomassa todellisia kiertotalouden haasteita ja tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden olla uudistamassa alansa käytäntöjä. Tästä näkökulmasta kiertotalouden opettamisessa on parempi suunnitella oppimisprosesseja ja olla valmis dialogiin opiskelijoiden ja työelämän kanssa kuin yrittää tehdä kovin valmiiksi pureskeltuja oppimateriaaleja.

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho, FT, TKI-asiantuntija, SeAMK, kari.laasasenaho(at)seamk.fi

Eveliina Asikainen, HTT, lehtori, TAMK, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Liisa Routaharju, insinööri (yamk), lehtori, Xamk, liisa.routaharju(at)xamk.fi


Aarrevaara, E. & Viluksela, P. 2020. Sustainable community – utopia of our time? UAS Journal 2/2020. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://uasjournal.fi/2-2020/sustainable-community-utopia/

Hiipakka, M., Arminen, P., Asikainen, E., Kanto, P., Korhonen, M., Kukkasniemi, M., Viljamaa, M. & Lähteenmäki E. 2020. Kiertotalous-AMK-hankkeesta oppimateriaalia yhteiseen käyttöön. TAMK Journal. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://tamkjournal.tamk.fi/kiertotalous-amk-hankkeesta-oppimateriaalia-yhteiseen-kayttoon/

Kontkanen, S. 2020. Seminaariesitys: Pedagoginen näkökulma. Seminaarissa: Erikoistumiskoulutus yritysten ja korkeakoulujen yhteistyön foorumina – Itä-Suomen malli. Tutkijatohtori Sini Kontkanen, Itä-Suomen yliopisto.

Laasasenaho, K. & Tuomala, A-M. 2019. Nugetit tarjoavat mukautuvuutta kiertotalousopetukseen. LAMK Pub 8.3.2019. Haettu 11.3.2020 osoitteeta: http://www.lamkpub.fi/2019/03/08/nugetit-tarjoavatmukautuvuutta-kiertotalousopetukseen/

Laine, P., Lehtinen, R., Turunen, H. & Tohka, A. 2020. Insinööri innostuu innovaatiokeskittymässä. UAS Journal, Katsaus 2/2020. Haettu 14.8.2020 osoitteesta: https://uasjournal.fi/2-2020/insinoori-innovaatiokeskittymassa/

Pakkala, A., Väänänen, I., Brauer, S., Karapalo, T., Virkki-Hatakka, T. & Kettunen, J. 2019. Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa: hyväksi havaittuja ja kehitteillä olevia käytänteitä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 21(4), 62-72. Haettu 11.9.2020 osoitteesta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/268094/Tyoelamapedagogiikka_korkeakoulutuksessa_final_draft.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Pylväs, L. 2018. Työelämäyhteistyön haasteet ja mahdollisuudet ammatillisessa koulutuksessa. e-Erika Erityispedagogiikan tutkimusta ja koulutuksen arviointia 2/2018. Haettu 11.9.2020 osoitteesta: https://journals.helsinki.fi/e-erika/article/view/20

Kuvituskuva: näkymä kaupungin yli

Kiertotaloutta tradenomeille vailla systeemiajattelua?

Kirjoittaja: Annariikka Rosendahl.

Kiertotalous uutena mahdollisena talousjärjestelmänä tarjoaa pragmaattisen ja lupaavan ratkaisukehyksen moniin YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Aivan erityisesti kiertotaloudesta nähdään olevan apua pyrittäessä tavoitteisiin SDG6 – puhdas vesi ja sanitaatio, SDG7 – edullista ja puhdasta energiaa, SDG8 – ihmisarvoista työtä ja talouskasvua, SDG 12 – vastuullista kuluttamista, SDG15 – Maanpäällinen elämä (Schroeder, Anggraeni & Weber 2018, 77). Kiertotalouden ja kestävän kehityksen välinen suhde ei kuitenkaan ole itsestään selvä. Kaikki kiertotalouden määritelmät eivät ohjaa fokusta YK:n määrittelemän kestävän kehityksen suuntaan (Schroeder ym. 2018, 82–87). Jos kiertotalous talousmallina edes osin toteutuu, ei ole YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta samantekevää, miten kiertotalous ymmärretään (Kirchherr, Reike & Hekkert 2017, 227).

Ammattikorkeakouluissa kiertotalousosaamista on kehitetty mm. OKM:n rahoittamassa KiertotalousAMK-hankkeessa (KTAMK 2020). Hankkeeseen on osallistunut asiantuntijoita lähes kaikista suomalaisista ammattikorkeakouluista kehittääkseen kiertotalousopetusta ja omaa kiertotalousosaamistaan. Hanke on tarjonnut mahdollisuuden tarkastella kiertotaloutta hyvin monesta näkökulmasta, kuten esimerkkisi systeemisen ajattelun tai kestävän kehityksen tavoitteiden kautta.

Systeeminen ajattelu nostetaan kiertotaloudesta ja kestävän kehityksen tavoitteista puhuttaessa yhdeksi avaintaidoksi (UNESCO 2017, 9; EMAF 2017). Avaintaitona systeemisen ajattelun pitäisi näkyä poikkileikkaavasti kiertotalousopetuksessa samalla tavalla kuin elinikäisen oppimisen avaintaidot, kuten kielitaito tai digitaaliset taidot (EURLex 2006), näkyvät poikkileikkaavasti koko koulutuksessa. Mitä systeeminen ajattelu siis on? Entä miten sitä opetetaan? Tämän artikkelin tavoite on avata systeemisen ajattelun problematiikkaa pitäen mielessä erityisesti tradenomikoulutuksen tarpeet ja mahdollisuudet.

1. Hyvin lyhyt oppimäärä: Mitä systeeminen ajattelu on?

Systeeminen ajattelu on tuottanut erityisesti 1920-luvulta alkaen laajan kattauksen toisiaan täydentäviä maailmanselityksiä eri aloille. Näitä systeemiteorioina kuvattavia näkemyksiä yhdistää yksittäisten asioiden välisten suhteiden selittäminen sekä usein myös monimutkaisten keskinäisten vaikutusten takaisinkytkennät. (Capra & Luisi 2016, 63-83). Systeemiajattelu voidaan tästä näkökulmasta määritellä systeemiteorioiden perustaksi (Hämäläinen & Saarinen 2013, 65). Systeemiteoriat voidaan jakaa tieteenhistoriallisesti ja myös paradigmoina (Ståhle 2004, 228):

1) Systeemiteorioihin, jotka auttavat ymmärtämään newtonilaisten lakien mukaan toimivia suljettuja deterministisiä systeemejä, esim. kybernetiikka.

2) Systeemiteorioihin, jotka käsittelevät ja pyrkivät hallitsemaan avoimia systeemejä. Nämä teoriat rakentuvat von Bertalanffyn yleisen systeemiteorian varaan.

3) Teorioihin, joiden mukaan systeemit ovat epätasapainoisia, kompleksisia, kaoottisia ja dynaamisia kokonaisuuksia. Dynaamisissa systeemeissä tunnistetaan ilmiöiden emergentti luonne ja systeemien itseohjautuvuus.

Vaikka systeemisestä ajattelusta ja sen välttämättömyydestä kirjoitetaan paljon, yleisesti hyväksyttäviä määritelmiä käsitteelle löytyy huonosti (Lane & Jackson 1995, 217; Stave & Hopper 2007, 1; Peters 2014, 2; Arnold & Wade 2015, 670). Alun perin teollisuuden tarpeisiin kehitettyä systeemidynaamista mallinnusfilosofiaa edustaneen filosofin Donella Meadowsin (1982, 101) määritelmä maailmasta kompleksisena yhteenliittymänä, rajallisena ekologis-sosiaalis-psykologis-taloudellisena systeeminä, tarjoaa houkuttelevan lähtökohdan määrittelylle. Rohkeuden lisäksi lähtökohdan kiinnostavuutta lisää D. Meadowsin rooli varhaisessa tietokoneella tehdyssä maailmansimulointiyrityksessä, vuoden 1972 Rooman Klubin Kasvun rajat -raportissa (Meadows, Meadows, Randers & Behrens 2019, 27–31).

Yleisellä tasolla systeeminen ajattelu voidaan ymmärtää tutkimuksen tai ammatinharjoittamisen käytäntönä, jota määrittää kohteen lisäksi laajempi systeemiteoreettinen viitekehys ja käytännön haaste, kuten tutkimuskysymys tai kehittämisintressi (Peters 2014, 3–4). Systeeminen ajattelu tarkoittaa harjoittajilleen hyvin monenlaisia asioita, eikä yhdenlaisen systeemisen ajattelun opittuaan voi sanoa hallitsevansa ne kaikki. Pikemminkin pitäisi ymmärtää, että systeemisen ajattelun tapoja on monia. Systeemistä ajattelua voidaan luokitella esimerkiksi sen takana olevan systeemiteorian, tarkastelun kohteen tai systeemisen lähestymistavan tavoitteiden kautta (Lane & Jackson 1995, 219–227; Peters 2014, 3–4). Systeemisen ajattelun käsitettä voi lähestyä myös luokittelemalla systeemisen ajattelun klassikoita niiden tunnistamien elementtien mukaan tai sen mukaan, mitä ne kieltävät edustavansa.

Kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkivän, kiertotaloutta tukevan systeemisen ajattelun määritelmään tarvitaan Meadowsin mainitsemien asioiden lisäksi elementtejä, jotka huomioivat mm. energian ja resurssien käytön (Velenturf, Archer, Gomes, Christgen, Lag-Brotons & Purnell 2019, 964). Jos kiertotalouden halutaan olevan myös kestävän kehityksen tavoitteiden työkalu, kiertotalouden systeeminen ajattelu huomioi myös ongelmien sosiaalisen ulottuvuuden (Kirchherr, Reike, & Hekkert 2017, 227).

Talouden alan systeemisivistyneistä ajattelijoista ja teoreetikoista voi nostaa esimerkeiksi Lester R. Brownin, Sr. Nicholas Sternin ja Richard Heinbergin. L.R. Brownin (2009) kirja Plan B antaa näkymän tämän päivän viheliäisten globaalien ongelmien keskinäisistä riippuvuuksista ja samalla tarjoaa ymmärrystä siihen, kuinka mitään ongelmaa ei voi ratkaista erillään muista. Sternin (2007) raporttina tunnettu näkemys ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kansakuntien hyvinvointiin ja talouteen rakentaa armottoman poliittis-taloudellisen viestinsä luonnontieteilijöiden tutkimustuloksille. Heinberg (2011; 2017) puolestaan osoittaa muun muassa sen, miten hyvinvointimme on perustunut öljystä tai yleisemmin fossiilisista polttoaineista saatavaan halpaan energiaan ja sen, miten kestämättömälle pohjalle tämä kehitys on rakennettu.

Toisaalta esimerkiksi luonnon ymmärtäminen välttämättömänä osana talousjärjestelmäämme (Capra & Jakobsen 2017) on systeemistä ajattelua, jonka ilmenemistä taloudellisesti orientoituneessa ajattelussa on mahdollista osoittaa näkyväksi. Lisäksi on syytä mainita jatkuvan kasvun illuusion kritiikki, joka muun muassa arvostelee bruttokansantuotteen (BKT) käyttämistä kehityksen pääasiallisena ja jopa ainoana mittarina (Capra & Henderson 2009; Salonen & Bardy 2015). Marjorie Kellyn (2012) pohdinta siitä, onko yrityksen rooli ainoastaan tai edes pääasiallisesti tuottaa maksimaalisia voittoja osakkeenomistajille vai onko osakeyhtiön tai yleensä yritysten rooli myös laajemman yhteisen hyvän tuottaminen. Kelly myös pohtii sitä, mikä systeemitasolla on yritysten omistajuuden muodon vaikutus hyvinvoinnin jakautumiseen tai toisaalta kestävyyteen liittyviin eettisiin kysymyksiin. Kellyn perusteltu, monia varmasti provosoiva ajattelu on kiinnostava avaus, josta alkanutta akateemista keskustelua (esim. Capra & Luisi 2016, 399–405) on aihetta seurata.

2. Tulevaisuuden tradenomit mukaan muutokseen

Koulutuksella on rooli yhteiskunnan rakenteita ylläpitävänä instituutiona, mutta toisaalta muutosta edistävänä voimana. Maailman kestävyysvajeen äärellä ollaan tilanteessa, jossa tradenomikoulutuksen pitäisi nähdä liiketoiminta osana ratkaisua ja varmistaa, että koulutussisällöt tukevat kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista esimerkiksi kiertotalouden keinoin. Muutoksessa maailma tarvitsee erilaista osaamista. Yksi osaamisprofiili on systeemisesti ajatteleva, sopivalla tavalla vallankumouksellinen, kaupallisesti orientoitunut käytännön osaaja. Miten siis varmistetaan, että jatkossa tradenomit saavat ammattikorkeakoulutukseltaan kaiken välttämättömän liiketoiminnan osaamisen alan erityisasiantuntijoina samalla, kun sisältöihin ujutetaan kestävän kehityksen reflektoimista vaativia elementtejä?

Olisi kiinnostavaa selvittää, onko systeemisessä ajattelussa jotain tunnistettavaa tasoa, joka esimerkiksi vuonna 2024 ja sen jälkeen valmistuvien tradenomien tulisi hallita. Käsillämme olevan ekologisen kriisin vuoksi systeemiseen osaamispalettiin olisi tärkeää lisätä myös kestävän kehityksen periaatteita. Olisi myös hyvä harkita missä määrin mukaan olisi lisättävissä elementtejä poikkitieteellisyydestä, joita käytännössä voisi etsiä esim. korkeakoulujen yhteistoteutusten myötä tai järjestämällä kokeellisia työpajoja, joissa liiketoimintaa kehitettäessä sivutaan aiempaa syvemmältä tilastotiedettä, ekosysteemipalveluita, luonnonekonomiaa, luonnonresursseja tai energian merkitystä talouskasvun edellytyksenä. Toisaalta, koska systeeminen ajattelu jää ontoksi ilman eettistä pohdintaa, asioiden reflektointi esimerkiksi arvojen ja oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, vakiintuneena osana oppimisprojektien toimeksiantoa, on perusteltua. Pohdittavaksi jää myös se, millä tavoin saisimme tradenomien koulutukseen järkevällä ja toteuttamiskelpoisella tavalla kestävän kehityksen mahdollistavia elementtejä sekä nöyryyttä lisäävää käsitystä fysiikan lainalaisuuksista, joista kestävyyskriisissämme on pohjimmiltaan kyse.

Tradenomikoulutus on perusluonteeltaan työelämän tarpeisiin vastaavaa. Sen yhteiskunnallinen funktio on ollut tukea talouskasvua sellaisena kuin sen olemme Suomessa nähneet toteutuvan: toisaalta hyvinvointia luovana, mutta toisaalta luonnonvaroja surutta haaskaavana ja globaalisti eriarvoistavana. Koska kiertotaloudessa talouskasvu ja kestävä kehitys yhdistyvät tradenomeille helposti lähestyttävällä tavalla, on oletettavaa, että kiertotalouden opetus yleistyy liiketalouden tutkinnoissa. Silti nähtäväksi jää, tuleeko tradenomien koulutuksesta kiertotalousopetuksen myötä jossain määrin aikaisempaa enemmän “yhteiskuntaa radikaalisti uudistavaa”. Entä omaksuvatko kiertotalouskoulutusta saaneet tradenomit ajattelua, joka ohjaa heitä edistämään osaamisellaan sosiaalista ja planetaarista kestävyyttä?

Kirjoittaja

Annariikka Rosendahl, YTM, restonomi (AMK), projektiasiantuntija, Haaga-Helia Ammattikorkeakoulu, Liiketalouden koulutusohjelma, annariikka.rosendahl(at)haaga-helia.fi


Arnold, R.D. & Wade, J.P. (2015). A Definition of Systems Thinking: A Systems Approach. Procedia Computer Science, vol. 44, s. 669–678.

Brown, L.R. (2009). Plan B 4.0: Mobilizing to Save Civilization. Earth Policy Institute: Washington.

Capra, F. & Henderson, H. (2009). Qualitative Growth: A conceptual framework for finding solutions to our current crisis that are economically sound, ecologically sustainable, and socially just. Haettu 8.4.2020 osoitteesta https://www.fritjofcapra.net/qualitative-growth/

Capra, F. & Jakobsen, O.D. (2017). A conceptual framework for ecological economics based on systemic principles of life. International Journal of Social Economics, vol. 44, no. 6, s. 831–844.

Capra, F. & Luisi, P.L. (2016). The systems view of life – A Unifying Vision, Paperback edn. Cambridge University Press: Cambridge.

EMAF (2017). Ellen MacArthur Foundation. Our mission is to accelerate the transition to a circular economy Haettu 12.4.2020 osoitteesta https://www.ellenmacarthurfoundation.org/our-story/mission (Learning)

EURLex (2006). Elinikäisen oppimisen avaintaidot Suositus 2006/962/EY elinikäisen oppimisen avaintaidoista. Haettu 16.6.2020 osoitteesta https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=LEGISSUM%3Ac11090

Heinberg, R. (2017). The End of Growth, Seven Years Later. Haettu 9.4.2020 osoitteesta https://richardheinberg.com/museletter-311-end-growth-seven-years-later.

Heinberg, R. (2011). The End of Growth. New Society Publishers: Gabriola Island.

Hämäläinen. R.P. & Saarinen E. (2013). Systeemiäly, Systeemiteoria ennen ja nyt: systeemit muuttuvassa maailmassa Hans Blomberg-seminaari,13–14.5.2013. toim. Wahlström B. & Ollus M. Aalto-yliopisto, Espoo, Haettu 14.9.2020 osoitteesta http://systemsintelligence.aalto.fi/publications/rwah14b.pdf

Kelly, M. (2012). Owning Our Future. The Emerging Ownership Revolution. 1 (eBook) edn. Berrett-Koehler Publishers: San Francisco.

Kirchherr, J., Reike, D., & Hekkert, M. (2017). Conceptualizing the circular economy: An analysis of 114 definitions. Resources, Conservation and Recycling vol.127 pp. 221–232, Haettu 10.8.2020 osoitteesta https://doi.org/10.1016/j.resconrec.2017.09.005

KTAMK 2020, Kiertotaloutta Ammattikorkeakouluihin, Haettu 16.9.2020 osoitteesta https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/

Lane, D.C. & Jackson, M.C. (1995). Only connect! An annotated bibliography reflecting the breadth and diversity of systems thinking, Systems Research, vol. 12, no. 3, s. 217–228.

Meadows, D.H. (1982). Whole Earth Models & Systems. The Coevolution Quarterly, no. 34. Haettu 16.6.2020 osoitteesta http://donellameadows.org/wp-content/userfiles/Whole-Earth-Models-and-Systems.pdf

Meadows, D.H., Meadows D.L., Randers, J. & Behrens, W.W (2019). The Limits to Growth, Problems and Models. Green Planet Blues, Critical Perspective on Global Environmental Politics. 6. Edit. toim. Concha, K. & Dabelko, G.D. Routledge, New York & Oxon, haettu 23.9.2020 osoitteesta https://books.google.fi/books?id=NdeuDwAAQBAJ&lpg

Peters, D.H. (2014). The application of systems thinking in health: why use systems thinking? Peters Health Research Policy and Systems, vol. 12, no. 51.

Schroeder, P., Anggraeni, K. & Weber, U. (2018). The Relevance of Circular Economy Practices to the Sustainable Development Goals”: Journal of Industrial Ecology, vol. 23, no. 1, s. 77–95

Stave, K. & Hopper, M. (2007). What Constitutes Systems Thinking? A Proposed Taxonomy; International Conference of the System Dynamics Society; Boston, 29.7–3.8.2007, s. 1–24.

Stern, N. (2007). The Economics of Climate Change: The Stern Review. Cambridge: Cambridge University Press.

Ståhle, P. (2004). Itseuudistumisen dynamiikka – systeemiajattelu kehitysprosessien ymmärtämisen perustana. Yksilö, kulttuuri, innovaatioympäristö; Avauksia aluekehityksen näkymättömään dynamiikkaan Markku Sotarauta ja Kati-Jasmin Kosonen: Tampere University Press, Haettu 16.6.2020 osoitteesta http://www.stahle.fi/itseuudistumisen_dynamiikka.pdf

UNESCO (2017). Education for sustainable Development Goals. United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization, Paris. Haettu 16.6.2020 osoitteesta https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000247444

Velenturf, A.P.M., Archer, S.A., Gomes, H.I., Christgen, B., Lag-Brotons, A.J. & Purnell, P. (2019). Circular economy and the matter of integrated resources. Science of the Total Environment, vol. 689, s. 963–969.

Ammattikorkeakoulut edistävät kestävyyttä ekologisesti monin tavoin

Kirjoittajat: Eveliina Asikainen & Tove Holm.

Kestävä kehitys määriteltiin ensimmäisen kerran YK:n Brundtlandin komissiossa 1987. Komission työstä sai alkunsa prosessi, joka on edennyt kansainvälisesti ja kansallisesti niin valtiotasolla kuin yhteiskuntien eri sektoreillakin (World Commission on Environment and Development, 1987).

Suomessa kestävää kehitystä on edistetty vuodesta 1993 lähtien, jolloin Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin ensimmäisenä maailmassa. Toimikunta koostuu hallituksen lisäksi laajasta joukosta yhteiskunnallisia toimijoita. Toimikunta aloitti toimintansa määrittelemällä kestävän kehityksen seuraavasti: ”Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Tämä tarkoittaa myös, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa.” (Ympäristöministeriö, 2020).

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat eläneet ja täsmentyneet ajan kuluessa. Vuonna 2015 YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksyttiin Agenda2030-toimintaohjelma, johon myös Suomi on sitoutunut (Ympäristöministeriö, 2020). Agenda2030 pitää sisällään 17 kestävän kehityksen tavoitetta (Sustainable Development Goal, SDG), joista monet koskettavat ekologista kestävyyttä, etenkin tavoitteet puhdas vesi ja sanitaatio (6), ilmastotekoja (13), vedenalainen elämä (14) ja maanpäällinen elämä (15). Myös tavoitteisiin kestävää teollisuutta, innovaatioita ja infrastruktuureja (9), kestävät kaupungit ja yhteisöt (11) sekä vastuullista kuluttamista (12) sisältyy vahva ekologisen kestävyyden ulottuvuus.

Yhä useammat korkeakoulut ovat viimeisten vuosikymmenten ajan keskittäneet opetuksensa ja tutkimuksensa kestävän kehityksen ratkaisuihin etenkin paikallisyhteisöissään. Tällaisen keskittymisen edistämiseksi tarvitaan siirtymävaiheita kaikissa toiminnoissa: opetussuunnitelmissa, opintojaksojen sisällöissä ja pedagogiikassa, kampusten hallinnassa sekä tutkimuksessa ja yhteisötyössä (Asikainen ym. 2017; Holm ym. 2016). Nyt korkeakoulut saavat tähän työhönsä tukea myös opetus- ja kulttuuriministeriön huhtikuussa 2020 julkaisemasta hallintoalansa kestävän kehityksen linjauksesta. Siinä yhtenä tavoitteena on vahvistaa tutkimus-, innovaatio- ja kehittämistoiminnan mahdollisuuksia tukea Agenda 2030 tavoitteiden toteuttamista. (OKM, 2020).

Tämän teemanumeron artikkelit esittelevät monipuolisesti ammattikorkeakoulujen työtä ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseksi koulutuksen, hankkeiden, työelämäyhteistyön ym. käytännön toimien kautta. Esittelemme tässä lyhyesti, miten artikkelit liittyvät ammattikorkeakoulujen tehtäviin (Ammattikorkeakoululaki, 2014) ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Artikkeleissa esitetään näkemyksiä siitä, miten ammattikorkeakoulujen koulutus voitaisiin saada vahvemmin edistämään ekologisesti kestävää kehitystä. Niemi hahmottelee ekologisesti kestävän kehityksen opetussuunnitelman mallia ammattikorkeakouluille. Konstin & Scheininin mielestä koulutuksen pitäisi perustua kokonaisvaltaisesti kestävälle arvopohjalle. Laine ym. esittelevät kiertotalouden oppimisympäristöä ja Virta ym. tapoja, joilla ammattikorkeakoulun kiertotalousosaamista viedään myös toisen asteen opiskelijoille. Näiden periaatteellisten artikkelien lisäksi koulutus on osa jotain alakohtaista ratkaisua monissa teksteissä.

Ekologisesti kestävää kehitystä on mahdollista painottaa myös ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Tutkimusstrategian, yhteistyön ja vaikuttavuuden taso on vahvasti esillä Mishran ym. ja Kostian ym. artikkeleissa. Hyviä esimerkkejä paikallisista kehittämis- ja innovaatiohankkeista tarjoavat Hendrikssonin ym. ja Maljamäen esimerkit, jotka sijoittuvat laajasti resurssien tehokkaan käytön (SDG tavoitteet 9, 11 ja 12) alueelle. Kallio & Asikainen sekä Savela & Keinänen-Toivola esittelevät koulutus- ja kehittämishankkeita, joilla lisätään ekologista kestävyyttä toisaalta Venäjällä ja Kazakstanissa, toisaalta eteläisessä Afrikassa.

Kestävän kehityksen ja digitalisaation suhde on monimutkainen. Salmisen & Ruotsalaisen artikkelissa yhdistyy pedagoginen kehittäminen ja yritysten digitaalisten palveluiden negatiivisten ympäristövaikutusten vähentäminen. Asad & Andersson hahmottelevat mahdollisuuksia käyttää keinoälyä apuna muovien lajittelussa.

Ilmastotekojen (SDG 13) teema on vahvasti esillä teemanumeron artikkeleissa. Esimerkiksi Kujala & Lindgren käsittelevät niitä kestävän rakentamisen ja asumisen hiilijalanjäljen pienentämisen näkökulmasta. Puhtaan veden ja sanitaation (6) tavoitetta käsittelevät Kääriä ym. Turun kaupungin ja Turun AMK:n yhteistyöstä kertovassa artikkelissaan sekä Viskari & Kämäri purkaessaan uskomuksia, jotka liittyvät ihmisperäisten ravinteiden käyttöön viljelyssä. Aarrevaara & Viluksela käsittelevät tavoitteen 11, kestävät kaupungit, edistämistä koulutuksen keinoin.

Useassa artikkelissa käsitellään myös vastuullinen kuluttamisen tavoitetta (12), jolla pyritään ekologisen jalanjäljen pienentämiseen kulutus- ja tuotantotapojen muuttamisen kautta. Renfors & Ruoho esittelevät täydennyskoulutuskokonaisuutta, jossa liiketoiminnan kehittäminen on sidottu vahvasti ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen. Heikkilä & Lindell käsittelevät samaa aihetta ruokapalveluissa.

Vastuullinen kulutus ja ilmastoteot kytkeytyvät monin tavoin myös kestävän kehityksen edistämiseen ammattikorkeakouluissa. Puukko & Tyni kuvaavat hyvin Lapin AMK:n kestävän kehityksen ohjelman alkuvaiheita. Puurula esittelee HAMKin ilmastotyötä ja siitä viestimistä. Routaharju sekä Laasasenaho & Routaharju ovat laskeneet käytännön esimerkkejä päästövähennyksistä ammattikorkeakoulun arjen käytäntöjen kautta. Haapasalo käsittelee monipuolisesti ammattikorkeakoulun mahdollisuuksia lisätä kestävää liikkumista, ja Vuoksi pohtii kestäviä tilaratkaisuja.

Kokonaisuutena artikkelit muodostavat monipuolisen näytteen ammattikorkeakouluissa tehtävästä työstä, jolla ekologisesti kestävää kehitystä edistetään ennakkoluulottomasti. Nämä tekstit luovat toivoa ja valavat rohkeutta siihen, että ammattikorkeakouluissa rakennetaan kestävää tulevaisuutta olosuhteista riippumatta.

Kirjoittajat

Eveliina Asikainen, HT, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, eveliina.asikainen(at)tuni.fi

Tove Holm, FT, Itämerihaasteen koordinaattori, Turun kaupunki ja associate researcher, University of Gävle, tove.holm(at)turku.fi

Ammattikorkeakoululaki. (2014). Hallituksen esitys 2014/932. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932

Asikainen, E., Hellman, S., Parjanen, L., Puputti, M., Raatikainen, S & Schroderus, M. (2017). Unipoli Green—Four Universities. Working Together for Sustainability. Teoksessa Leal Filho, W., M. Mifsud, C. Shiel & R. Pretorius (Toim.), Handbook of Theory and Practice of Sustainable Development in Higher Education. Volume 3, ss. 257–273. Springer, Berlin.

Holm, T., Sammalisto, K., Caeiro, S., Rieckmann, M., Dlouhá, J., Wright, T., Ceulemans, K., Benayash, J. & Lozano, R. (2016). Developing sustainability into a golden thread throughout all levels of education. Journal of Cleaner Production 117(20), 1–3. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2016.01.016

OKM. (2020). Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kestävän kehityksen linjaus. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:9. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162183, haettu 3.5.2020.

World Commission on Environment and Development. (1987). Our Common Future. Oxford University Press, Oxford. https://archive.org/details/ourcommonfuture00worl, haettu 3.5.2020.

Ympäristöministeriö. (2020). https://www.ym.fi/fi-fi/ymparisto/kestava_kehitys/mita_on_kestava_kehitys, haettu 5.2.2020.

Eväät kestävän työelämän edistämiseen ammattikorkeakouluista?

Kirjoittaja: Sari Niemi.

Ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen kestämättömän käytön pysäyttämiseen tulisi pyrkiä kaikin keinoin. Mutta kuinka kokonaisvaltaisesti yritämme ammattikorkeakouluissa pysäyttää ekologisen kestävyyskriisin? Artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmia ekologisen kestävyyden edistäjinä työelämän kehityksen viitekehyksestä. Lopuksi pohditaan, mitä näkökulmia opetuksessa tulisi huomioida työelämän ekologisen kestävyyden kannalta.

Ekologisella kestävyyskriisillä tarkoitetaan ympäristön tilan huonontumista ja maapallon kantokyvyn rajojen ylittymistä. Kyse ei ole yksin ilmastonmuutoksesta, vaan luonnon eliölajien ja multavan maaperän kuluttamisesta loppuun, jätteiden määrän hallitsemattomasta kasvusta sekä sään ääri-ilmiöiden lisääntymisestä. Uhkana on maailmanlaajuisia terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia, väestöpakoa ja yhteiskunnallista epävakautta sekä taloudellisia ongelmia. (Dufva 2020.) Ihmisille elintärkeitä ekosysteemejä on jo pysyvästi vaurioitunut, mutta luonnonvaroja käytetään edelleen kestämättömällä tavalla. Emme enää voi täysin välttää muutosta, vaan kyse on pitkälti sopeutumisesta (Dufva 2020, Räikkönen 2016).

Paitsi että ihminen ei ole kyennyt pysäyttämään muutosta, se ei ole pystynyt sopeuttamaan omaa toimintaansa maapallon kantokykyyn (Räikkönen 2016, 21). Muun muassa Sitran Megatrendi-raportissa korostetaan reiluuden ja tasapuolisuuden merkitystä siirryttäessä kestävään yhteiskuntaan, mutta toisaalta todetaan, että muutoksella on kiire. Tulisi sietää myös epätäydellisiä ratkaisuja, koska täydellisen yksioikoisia ratkaisuja ei ole.

Ammattikorkeakouluilla tulisi olla roolinsa kestävän työelämän rakentamisessa

Suomi on työyhteiskunta, jossa useimpien länsimaisten yhteiskuntien tavoin palkkatyö tai yrittäjyys määrittää pitkälti ihmistä, hänen hyvinvointiaan ja menestystään. Tavoittelemme korkeaa työllisyyttä ja talouskasvua ja pidämme kaikkea työtä arvokkaana (Räikkönen 2016, 14; Järvensivu ym. 2012, 104), vaikka työ olla voi ristiriidassa maapallon ekologisen kestävyyden kanssa. Toisaalta juuri työelämästä voisi löytyä ratkaisuja ekologiseen kestävyyteen.

Räikkönen määrittelee väitöskirjassaan (2016) työelämän ekologisen kestävyyden tarkoittavan, että työstä aiheutuva ympäristökuorma pyritään rajaamaan luonnon kantokyvyn rajoihin mutta myös varautumaan ylilyönteihin ja romahdukseen liittyviin riskeihin. Kuitenkin työelämän kestävyyden tavoittelu edustaa heikkoa kestävyyttä. Se tapahtuu kompromissein ja vähittäisin muutoksin eli esimerkiksi tavoittelemalla vihreämpää talouskasvua tai parantamalla organisaatioiden ekotehokkuutta (emt.). Vahvan kestävyyden mukaisesti työtä voisi arvioida tehokkuuden sijaan laadun, kestävyyden tai elinvoimaisuuden näkökulmista käsin (Järvensivu ym. 2012, 111). Työelämän kestävässä kehittämisessä on kyse myös siitä, miten globaaleja ja monitieteisiä ongelmia lähestytään. Tarkastelua kannattaa tehdä myös ammattikorkeakouluista käsin.

Tarkastelu on tarpeellista vähintäänkin seuraavista näkökulmista: Ensinnäkin työelämää ja sen kehittämistä ei tulisi asemoida ekologisen kestävyyden ulkopuolelle, koska työelämän toiminnalla ja valinnoilla vaikutetaan keskeisesti ekologiseen kestävyyteen. Ammattikorkeakouluista siirtyy työelämään vuosittain noin 20 000 amk-tutkinnon suorittanutta (Vipunen 2020). Ei siis ole yhdentekevää, millaisia kestävän kehityksen valmiuksia ammattikorkeakoulut antavat. Ammatillisten taitojen lisäksi kyse on esimerkiksi kyvystä arvioida kriittisesti työn yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviä seurauksia (Heikkinen & Kukkonen 2019).

Toisekseen kun ekologisessa kestävyyskriisissä – tai pandemioissa – selviytymistä ja siihen sopeutumista on tarkasteltu sosio-ekologisen resilienssiajattelun näkökulmasta (Räikkönen 2016), keskeisiksi tekijöiksi on noussut mm. oppimis- ja innovaatiokyvystä huolehtiminen. Resilienssiajatteluun kuuluu myös sosiaalinen pääoma, jolla tarkoitetaan esimerkiksi vahvoja paikallisuuteen perustuvia yritysten ja kehittäjäorganisaatioiden verkostoja. Lisäksi alueen yritystoiminnan monimuotoisuus ja riippuvuussuhteiden vaihdettavuus ovat resilienssiajattelun keskeisiä ominaispiirteitä. (esim. Räikkönen 2016; Walker & Salt 2006) Näille löytyy yhtymäkohtia ammattikorkeakoulujen perustehtävistä.

Katsaus opetussuunnitelmiin

Seuraavassa tarkastellaan, miten kestävyysajattelu ilmenee amk-tutkintojen opetussuunnitelmissa. Opetussuunnitelmat ovat korkeakoulujen työväline määrittää tutkintojen osaamistavoitteet ja sisällöt. Koulutuksen osalta tutkittiin sosionomi-, sairaanhoitaja- ja tradenomikoulutuksia sekä konetekniikan ja tietojenkäsittelyn koulutusohjelmia seitsemässä eri ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen valossa. Ylempiä tutkintoja tai englanninkielisiä ohjelmia ei tarkasteltu. Alat valikoitiin siten, että niistä valmistuu eniten tutkintoja. Ammattikorkeakoulut valittiin eri puolilta Suomea.

Tarkastelu tehtiin lukemalla edellä mainittujen koulutusohjelmien uusimmat opetussuunnitelmat kurssien otsikkotasolla. Myös sisältö luettiin, jos otsikko antoi viitteitä kestävään kehitykseen liittyvästä sisällöstä tai siinä olisi voinut sitä ajatella olevan; esim. laatujohtaminen, yrittäjyys, yhteiskunnan muutos. Tarkastelu tehtiin niiden tietojen valossa, jotka olivat saatavilla ammattikorkeakoulujen julkisilla verkkosivuilla.

Kestävä kehitys nousi esiin vähän tai ei ollenkaan. Vaihtelua kuitenkin oli, koska yhden amk:n yleisiin opintoihin kuului kestävän kehityksen 2 op:n laajuinen pakollinen kurssi. Yhdessä amk:ssa kestävä kehitys mainittiin kaikissa opetussuunnitelmissa tavoitteena Arenen suosituksen (2010) mukaisesti, mutta sitä ei konkretisoitu kurssitasolla. Sosionomikoulutuksista kahdella varhaiskasvatuksen kurssilla tavoitteena oli osata tukea lasta kestäviin elämäntapoihin, mutta kestävyyttä ei määritelty tarkemmin. Kahdessa opetussuunnitelmassa tavoitteena oli yhteiskunnallisen muutoksen käsittely, mutta kuvauksesta ei ilmennyt, käsitelläänkö myös kestävyysnäkökulmaa. Sairaanhoitajaopinnoissa kestävä kehitys loisti lähes poikkeuksetta poissaolollaan. Vain yhdellä yrittäjyyden kurssilla tavoitteisiin kuului talouden seurannan indikaattoreiden kuvaaminen kestävän kehityksen näkökulmasta. Tradenomien opetussuunnitelmista löytyi yhteensä kolme kurssia (joista kaksi vapaaehtoista), joilla johtamista tai liiketoimintaa käsiteltiin eettisyyden tai kestävyyden näkökulmista. Tietojenkäsittelyssä kestävyysnäkökulmaa ei löytynyt mistään ja konetekniikassa se oli vain kaivostoiminnan suuntautumisvaihtoehdossa.

On huomattava, että opetuksessa kestävän kehityksen teemat voivat tulla näkyviin, vaikka niitä ei opetussuunnitelmissa esiintyisi. Opintoihin kuuluu myös projekteja ja valinnaisia kursseja, jotka voivat antaa mahdollisuuden perehtyä kestävään kehitykseen – tai olla perehtymättä. Lähes poikkeuksetta vähäisetkin löydökset edustivat Räikkösen (2016) määritelmän mukaista heikkoa kestävyyttä.

Pohdinta

Maailmanlaajuisesti koulutuksen keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden edistäjänä on julistettu jo 1990-luvun alussa ja Suomessa korkeakouluja on ohjattu tavoitteiden edistämiseen vuosikymmenten ajan (Jäppinen 2006). Myös Arene suositteli jo vuonna 2010 ammattikorkeakoulututkintojen yhteisiin kompetensseihin yhtenä ”osaa soveltaa kestävän kehityksen periaatteita”. Kymmenen vuotta myöhemmin opetussuunnitelmatasolla tarkasteluna tilanne näyttää heikolle, vaikka parannuksiakin on tehty. Useat ammattikorkeakoulut ovat juuri yhdessä kehittäneet KiertotalousAMK-hankkeessa useita kiertotalouden opintosisältöjä, jotka osaltaan laajentavat tarjontaa.

Erityisesti ekologisen kestävyyden globaalia merkittävyyttä ja kiireellisyyttä ajatellen yksin kiertotalouteen fokusoituminen tai kestävän kehityksen käsittely yleisissä opinnoissa on tuskin riittävää. Tarvittaisiin monialaista, integroitua ja pitkäjänteistä kestävän kehityksen sisällyttämistä opintoihin (myös Sammalisto ym. 2016). Kestävyyskriisi ei välitä toimialarajoista, joten sitä ei pitäisi rajata myöskään koulutusaloilla yksin kiertotalouden asiaksi. Kaikki kestävän kehityksen ulottuvuudet tulisi ulottaa kaikille aloille.

Työelämän nopeissa käänteissä ja matalien organisaatioiden yleistyessä yhä useampi voi joutua vastaamaan hankinnoista, kertomaan asiakkaalle organisaation vastuullisuudesta ja olemaan mukana eettisissä päätöksissä. Työelämässä tarvitaan paitsi teknologisia ratkaisuja, myös ymmärrystä ja vastuuntuntoa toimia ympäristön ja yhteiskunnan kannalta oikeudenmukaisella tavalla. Tähän ammattikorkeakoulujen tulisi antaa eväitä.

Työelämän ekologista kestävyysosaamista lisäisi esimerkiksi ymmärrys yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä, hankintojen ja toimitusketjujen kestävyydestä sekä lokaaliuden ja globaaliuden suhteista. Myös dialogin perusteita, kriittistä ajattelua sekä epävarmuuden ja hallitsemattomuuden sietokykyä olisi syytä harjoittaa, koska niillä voidaan edes jotenkin vastata ekologisesta kriisistä seuraaviin äkillisiin ja arvaamattomiinkin muutoksiin.

Tarvitaan myös kykyä ymmärtää ja edistää ympäristöongelmista kumpuavien yhteiskunnallisten ongelmien ratkomista. Opetussuunnitelmien lisäksi tuleekin tarkastella, miten korkeakoulujen oppimis- ja innovaatioympäristöt taipuvat monialaiseen oppimiseen ja ilmastonmuutoksen kaltaisten pirullistenkin ongelmien käsittelyyn. Yhtenä pienenä kehitysaskeleena mainittakoon monialainen simulaatio-oppimisympäristön kehittäminen ja etenkin ilmiösimulaatio, joka on toimintakonsepti kompleksisten ilmiöiden vuorovaikutukselliseen käsittelyyn (Niemi, Kräkin, Ikävalko & Kantonen 2020).

Tätä artikkelia varten ei ollut tarkoitus tehdä kattavaa analyysia ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen opetuksesta, mutta tämän suppean tarkastelun perusteella tarvetta sellaiseen voisi olla. Luonnonvarojen hupenemisen näkökulmasta aikaa ei olisi enää selvityksiin. Kansallisia suosituksia ja tavoitteita on ollut jo kauan käytössä (esim. Kaivola & Rohweder 2006; Virtanen & Kaivola 2009) ja kestävän kehityksen tavoitteita on lähestytty myös korkeakoulujen laadunvarmistuksen kautta (Holm 2014). Pitäisi myös hahmottaa, ettei korkeakoulujen kestävän kehityksen opetus ole itsetarkoitus, vaan keskeinen väline työelämän ja laajemmin koko yhteiskunnan toiminnan muovaamiseksi ekologisesti kestävämmäksi.

Kirjoittaja

Sari Niemi, YTM, TKI-asiantuntija, LAB-ammattikorkeakoulu sari.niemi(at)lab.fi


Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene (2010). Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (nqf) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. Haettu 23.3.2020 osoitteesta: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_nqf.pdf

Dufva, M. (2020). Megatrendit 2020. Sitran selvityksiä 162. Helsinki: Sitra.

Heikkinen, H. & Kukkonen, H. (2019) Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna. Osaaminen, sivistys ja tiedonintressit. Aikuiskasvatus, 39(4). 262–275.

Holm, T. (2014). Enabling Change in Universities: Enhancing Education for Sustainable Development with Tools for Quality Assurance. Turun yliopiston julkaisuja. Sarja AII, osa 289.

Jäppinen, A. (2006) Kestävän kehityksen edistäminen korkeakouluissa – kansalliset ja kansainväliset toimintaa ohjaavat sitoumukset ja linjaukset. Teoksessa T. Kaivola & L. Rohweder (toim.), Korkeakouluopetus kestäväksi. Opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten. Opetusministeriön julkaisuja 2006:4.

Järvensivu, T., Järvensivu, P., Schmidt, T. & Palmu, P. (2012) Työ ekologisesti ja sosiaalisesti kestävässä tulevaisuudessa. Teoksessa T. Helne & T. Silvasti (toim.), Yhteyksien kirja. Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla. Helsinki: Kelan tutkimusosasto, 104–112.

Kaivola, T. & Rohweder, L. 2006 (toim.) Korkeakouluopetus kestäväksi Opas YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmentä varten Opetusministeriön julkaisuja 2006:4. Haettu 3.5.2020 osoitteesta: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80076/opm04.pdf

Niemi, S., Kräkin, M., Ikävalko, S. & Kantonen, M. (2020). Työyhteisösimulaatio. Käytäntölähtöisiä toimintatapoja yritysten yhteisölliseen kehittämiseen ja innovointiin. LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 1. Haettu 1.5.2020 osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-328-1

Räikkönen, T. (2016). Työtä luonnon ehdoilla? Resilienssiajattelu ja kestävä työ. Acta Universitatis Tamperensis 2161. Tampere: Tampere University Press.

Sammalisto, K., Sundström, A., von Haartman, R., Holm, T. & Yao, Z. (2016). Learning about Sustainability—What Influences Students’ Self-Perceived Sustainability Actions after Undergraduate Education? Sustainability, 510(8).

Turun ammattikorkeakoulu. (2020). Kiertotalousamk-hanke. Haettu 14.3.2020 osoitteesta: https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/

Walker, B. & Salt, D. (2006). Resilience Thinking: Sustaining Ecosystems and People in a Changing World. Washington DC: Island Press.

Vipunen. (2020). Tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen. Opetushallituksen tilastopalvelu. Haettu 23.3.2020 osoitteesta: https://vipunen.fi/fi-fi/amk/Sivut/Tutkinnon-suorittaneiden-sijoittuminen.aspx

Virtanen, A. & Kaivola, T. (2009). Globaalivastuu ja kestävä kehitys koulutuksessa: Kehittämisen ja seurannan tietopohja. Helsinki: Opetusministeriö, koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-485-804-5

Uudistuva korkeakoulutus 5.0 – mistä on kyse?

Kirjoittajat: Taru Konst & Minna Scheinin.

Koulutuksen muutostarpeet

Koulutus 4.0 (Education 4.0) on viime vuosina ollut suosittu aihe koulutuskeskusteluissa myös korkeakoulutuksen yhteydessä. Termillä viitataan siihen, miten koulutuksen on muututtava maailman muuttuessa.  Muutosta koulutukseen ja koulutuksen aiempaa aktiivisempaa roolia muutoksen suunnan ohjaajana edellyttävät useat tekijät globaalissa toimintaympäristössä ja niitä peräänkuuluttavat niin kansalliset kuin kansainväliset koulutuspoliittiset aloitteet ja kannanotot. Termillä koulutus 4.0 ei ole yksimielistä määritelmää tai eksaktia tieteellistä kuvausta, mutta yhtä kaikki sillä viitataan tiettyihin toimintaympäristön tekijöihin kuten globalisaatioon tai digitalisaatioon, jotka edellyttävät koulutuksen toimivan uusilla tavoilla, esimerkiksi ajasta tai paikasta riippumattomin ratkaisuin. Koulutus 4.0 korostaa usein myös koulutuksen ja työelämän läheisen yhteistyön tärkeyttä sekä uudenlaisen opettajuuden tarvetta painottaen tiedonjakamisen sijasta oppijan oppimisen ohjausta ja tukemista (Schwab 2016; Hussin 2018; World Economic Forum 2020).

Miksi koulutus 4.0 ei riitä

Koulutuksen 4.0 yhteydessä mainitaan hyvin harvoin kestävyyskriisiä tai ilmastonmuutosta, vaikka nämä saattavat olla suurimpia muutostekijöitä myös koulutuksessa. Digitalisaatio ja globalisaatio varmasti toimivat koulutuksen muutoksen ajureina, mutta kun mukaan liittyy ilmastokatastrofin uhka sekä tarve nykyistä kestävämmille sosiaalisille ja taloudellisille järjestelmille, tarvitaan suurempia muutoksia kuin mitä koulutus 4.0 edellyttää.

Koulutuspoliittisissa tavoitteissa mainitaan kyllä kestävä kehitys, mutta se ei näy korkeakoulutuksen toiminnassa ja arjessa. Tutkimukset osoittavat, että kestävä kehitys ei näyttäydy korkeakoulutuksessa joko ollenkaan (Alaniska 2017) tai se mainitaan lähinnä koulutuksen yleisissä tavoitteissa, mutta käytännön toiminnassa ja opetuksessa sitä ei ole havaittavissa (Carvalho ym. 2019; Friman 2019; Konst & Kairisto-Mertanen 2020a, 2020b).

YK:n jäsenmaiden sopima Kestävän kehityksen tavoiteohjelma (Agenda 2030) tähtää kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Yhtenä Agenda 2030:n toteuttamisen haasteena on osin etäisten tavoitteiden konkretisoiminen niin, että ihmiset löytävät kannustavia ja merkityksellisiä tapoja osallistua. Agenda 2030:n koulutukseen liittyvänä tavoitteena on varmistaa vuoteen 2030 mennessä, että kaikki oppijat saavat kestävän kehityksen edistämiseen tarvittavat tiedot ja taidot (Suomen YK-liitto 2020). Tähän haasteeseen myös korkeakoulutuksen on aika reagoida voimakkaammin ja tuoda kestävä kehitys mukaan osaksi niin opintoja kuin korkeakoulujen jokapäiväistä toimintaa.

Termiä koulutus 5.0 on käytetty koulutuskeskusteluissa jonkin verran, mutta sen käyttö on moniselitteistä eikä sitä ole määritelty. Tässä artikkelissa kuvaamme miten koulutuksen 4.0 tärkeisiin tavoitteisiin tulisi yhdistää kestävä kehitys ja sen edellyttämä arvopohja sekä miten tässä voidaan edetä. Käytämme lähestymistavastamme nimitystä koulutus 5.0, koska koulutuksen kehittämisessä on edellytettävä uutta ajattelua kestävän tulevaisuuden mahdollistamiseksi.

Ajattelun muutos

Millaisia muutoksia kestävän kehityksen toteutus sitten korkeakoulutuksessa edellyttää? Ennen toiminnan muutosta tarvitaan ajattelun muutosta. Koulutuksen tulee tukea oppijan osaamisen ja ominaisuuksien kehittymistä sekä edistää arvopohjaa, joka mahdollistaa oppijan oman maailmankuvan rakentamista ja toimimista kestävän tulevaisuuden luomiseksi. Oppimisen sisältö auttaa ymmärtämään luonnon, yhteiskunnan ja talouden yhteyksiä ja pyrkii kehittämään ratkaisuja kestävään tulevaisuuteen. Opetussuunnitelman tehtävänä on organisoida oppimisen mahdollisuudet tähän.

Koulutusajattelussa voidaan edetä perinteisestä humanismin ajattelutavasta posthumanismin suuntaan: luonto tulee huomioida kaikissa toimissa, eikä ihmisellä ole oikeutta tuhota luontoa tai asettaa itseään sen yläpuolella (mm. Wolfe 2009). Meillä ei ole enää aikaa luottaa varhaiskasvatuksen tai peruskoulutuksen kehittävän asenteita ja ajattelutapoja ja varmistavan siten että seuraava sukupolvi on tietoisempi ja vastuullisempi päätöksenteossaan. Kansainvälisen ilmastopaneelin raportin (IPCC 2018) mukaan on toimittava nyt, ja siksi nykyiset korkeakouluopiskelijat —  lähitulevaisuuden toimijat ja päätöksentekijät yhteiskunnassamme — ovat avainasemassa, kun teemme päätöksiä tarvittavista muutoksista elintavoissamme.

Oppimisen tavoitteet ja tavat

Työelämän vaateet ohjaavat oppimisen tavoitteita korkeakoulutuksessa. Työelämän edellyttämä osaaminen on tärkeä tavoite koulutukselle, mutta se ei voi olla koulutuksen ainoa päämäärä; koulutuksen tulee pyrkiä tukemaan oppijoiden kasvua vastuullisiksi kansalaisiksi, jotka osaavat kriittisesti arvioida ja uudistaa omaa toimintaansa. Oppijan tahto ja kyky kyseenalaistaa asioita ja etsiä ratkaisuja perinteisten ajattelumallien ulkopuolelta ovat oppimisen tavoitteita uudistuvassa korkeakoulutuksessa.

Tämä edellyttää suuntaa kohti transformatiivista oppimista, ts.  kykyä nähdä asiat toisin, ”helikopterinäkökulmasta” tai holistisesti, hahmottaen lukuisia vaihtoehtoja ja uudistaen perusolettamuksia (Laininen 2018; Sterling 2010). Pedagogisissa ratkaisuissa tämä voi tarkoittaa päivittäisen toimijuuden vahvistamista: oppijat kyseenalaistavat olemassa olevia käytäntöjä, analysoivat niitä kriittisesti sekä mallintavat uudenlaisia toimintoja ja käytänteitä toimien yhteistyössä muiden kanssa.

Ominaisuuksien, kuten vastuullisuus, eettisyys tai uteliaisuus, kehittyminen edellyttää ekologisen kasvatusnäkökulman tuomista myös korkeakoulutukseen. Jotta ymmärrys ihmisten, luonnon, yhteiskunnan ja talouden yhteyksistä kehittyisi, tarvitaan oppimismenetelmien ja -ympäristöjen uudistamista. Keinoja ovat mm. aitojen ongelmien ratkaiseminen autenttisissa ympäristöissä, monialainen yhteistyö yli oppiainerajojen sekä dialogiset ja osallistavat oppimistilanteet (mm. Värri 2019).

Opetuksesta

Kun koulutusta uudistetaan, on keskiössä opettajien oppiminen. Jos opettajat eivät omaksu uudistuksia tai vastustavat niitä, uudistus epäonnistuu (Lonka 2018). Opettajat tarvitsevat tukea ja koulutusta, kun koulutusta pyritään ohjaamaan haluttuun suuntaan. Kuten muutosprosesseissa aina, tarvitaan muutoksen johtamista, jotta osallistujat itse havaitsevat tarpeen muutokselle ja syntyy tahto tehdä asioita toisin, uudistetulla tavalla. Tämä vaatii yleensä aikaa ja runsaasti keskustelua ja osallistamista. Korkeakoulutuksessa muutosprosessilla alkaa olla kiire, kuten aiemmin totesimme, ja keskustelun herättäminen muutostarpeesta ja lisäkoulutuksen järjestäminen opetushenkilöstölle on ensimmäisiä tarvittavia askelia kohti kestävän kehityksen integroimista opetuksen ja oppimisen arkeen.

Opetukseen liittyy läheisesti myös opetussuunnitelma, jolla on valtava potentiaali niin kasvatuksellisesti kuin käsitteellisesti, välittämällä arvoja, asenteita ja ajattelutapoja. Lähtökohtana on, että niin opiskelija, opettaja kuin muu korkeakoulun henkilöstö ymmärtää kestävyyskriisin ja ilmastonmuutoksen syitä ja seurauksia ja niiden välisiä riippuvuussuhteita, tunnistaa ilmastonmuutoksessa myös mahdollisuuksia ja tiedostaa pystyvänsä vaikuttamaan kestävän tulevaisuuden luomiseen omalla ja yhteisellä toiminnallaan. Opetussuunnitelman tavoitteisiin voidaan kuvata tällöin esimerkiksi erään korkeakoulun tavoin, että valmistuvalla opiskelijalla on työelämässä tarvittavan osaamisen lisäksi kyky kriittiseen ajatteluun, edellytykset hyvään elämään sekä tiedot, taidot ja asenteet osallistua kestävän tulevaisuuden luomiseen.

Opetussuunnitelmaan voidaan sisällyttää perustiedot kestävästä kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta integroimalla ne opintoihin ja/tai tarjoamalla erillisiä aiheen opintoja. Vaikuttavuuden takia tämä olisi syytä tehdä kaikilla koulutusaloilla. Tutkimukset osoittavat tiedon luovan perustan paitsi ilmastoymmärrykselle, myös ilmastovastuulle. Kasvava ymmärrys ilmastonmuutoksesta kannustaa ilmastotekoihin ja vahvistaa halua toimia ilmaston hyväksi (Vaasan yliopisto 2019).

Keskustelua

Tutkimusten mukaan korkeakoulutus Suomessa ei ole vielä uudistanut toimintojaan tarvittavissa määrin edistääkseen kestävää kehitystä. Uudistuksia tarvitaan, mutta on hyvä muistaa, että koulutus ei uudistu vain opetusta ja oppimista muuttamalla. Todellisen muutoksen aikaansaaminen edellyttää muutoksia myös korkeakoulujen rakenteissa, prosesseissa ja toimintatavoissa. Tarvitaan strategista päätöksentekoa, johdon sitoutumista sekä käytännön tekoja arjessa kestävän tulevaisuuden edistämiseksi.

Muutokseen tarvitaan aina myös ajattelutavan muutosta ja kykyä nähdä asioita uudella tavalla, jotta toimintatapoja pystytään kehittämään. Siksi muutoksen hallinta ja sen johtaminen ovat tärkeässä roolissa. Koulutusorganisaatioissa muutosten edellytyksenä on opettajien uudistuva ajattelu ja työkaluina muutoksessa toimivat myös opetussuunnitelmat, jotka antavat viitekehystä uudistumisen tiellä.

Mielestämme koulutuskeskustelussa on aika siirtyä eteenpäin kohti koulutusta 5.0, joka liittäisi koulutuksen 4.0 tärkeät tavoitteet kestävään viitekehykseen ja arvopohjaan. Koulutusta ja maailmaa eivät muuta käsitteet vaan toiminta, mutta toimintaa ohjaamaan tarvitaan uudistunut ajattelu koulutuksesta. Kestävä tulevaisuus edellyttää nopeaa muutosta korkeakoulutuksessa niin ajattelumalleissa kuin käytännön toiminnassa.

Kirjoittajat

Taru Konst, FT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu, taru.konst(at)turkuamk.fi

Minna Scheinin,  FL, MA(ODE), koulutuksen kehittämisen päällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, minna.scheinin(at)turkuamk.fi


Alaniska, H. (2017). Mitä kuuluu korkeakoulujen pedagogiikalle? Tuloksia KOPE-hankkeen vierailuista. OAMK blogit 30.11.2017. https://blogi.oamk.fi/2017/11/30/2903/ 1.3.2020

Carvalho, C., Friman, M. & Mahlamäki-Kultanen, S. (2019). Pedagogy in Finnish Higher Education: A case example of Häme University of Applied Sciences. Revista Prâksis | Novo Hamburgo | a. 16 | n. 3 | set./dez. 2019.

Friman, M. (2019). Higher education responding to national/European challenges – case of UAS. Presentation in Pedaforum 2019, Helsinki University.

Hussin, A. A. (2018). Education 4.0 Made Simple: Ideas For Teaching. International Journal of Education and Literacy Studies 6(3):92. July 2018.

IPCC (2018). Global warming of 1,5 dgrs. http://www.ipcc.ch/sr15/ 26.10.2019

Konst, T. & Kairisto-Mertanen, L. (2020a). Developing Innovation Pedagogy Approach. On the Horizon, 29.1.2020. http://dx.doi.org/10.1108/OTH-08-2019-0060

Konst, T. & Kairisto-Mertanen, L. (2020b, in print). Redesigning education – Visions and Practices. Turku: Turku University of Applied Sciences.

Laininen, E. (2018) Transforming Our Worldview Towards a Sustainable Future. Sustainability, Human Well-Being & The Future of Education, pp. 161–200. Helsinki: Sitra.

Lonka, K. (2018). Phenomenal learning from Finland. Keuruu: Otava.

Schwab, K. (2016). The Fourth Industrial Revolution: What it means, how to respond. World Economic Forum, 14 January. https://www.weforum.org/agenda/2016/01/the-fourth-industrial-revolution-what-it-means-and-how-to-respond 12.1.2020

Sterling, S. (2010) Transformative Learning and Sustainability. Learning and Teaching in Higher Education, Issue 5, pp. 17–33. http://dl.icdst.org/pdfs/files/0cd7b8bdb08951af53e5927e86938977.pdf 12.2.2019

Suomen YK-liitto. (2020). Kestävä kehitys. https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestava-kehitys 15.4.2020

Vaasan yliopisto. (2019). Ilmassa ristivetoa – löytyykö yhteinen ymmärrys? -tutkimushanke. https://www.univaasa.fi/fi/research/projects/ilmassaristivetoa/ 31.10.2019

Värri, V.-M. (2019). Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino.

Wolfe, C. (2009). What is Posthumanism? Minneapolis, Minnesota: University of Minnesota Press.

World Economic Forum (2020). Education 4.0. https://www.weforum.org/projects/learning-4-0 2.2.2020

Kohti kestävää jätehuoltoa Venäjällä ja Kazakstanissa

Kirjoittajat: Ella Kallio & Eveliina Asikainen.

Venäjän ja Kazakstanin jätehuolto on kehittynyt viime vuosina. Samaan aikaan tapahtuva elintason nousu tuo kuitenkin uusia vaatimuksia sekä jätehuollon järjestämiselle että alan koulutukselle. Erasmus+ kapasiteetin vahvistamisprojekti EduEnvi on keskittynyt vahvistamaan venäläisten ja kazakstanilaisten partneriyliopistojen valmiuksia järjestää kestävän jätehuollon maisteritasoisia opintoja verkkoympäristössä. Kolmivuotisessa projektissa on kehitetty ja pilotoitu 20 osaamisperustaista maisteritason verkkokurssia, yhteensä 60 opintopistettä. Hankkeen aikana paikallisten opettajien ymmärrys kestävästä jätehuollosta on syventynyt ja laajentunut. Samalla henkilökohtaiset ja organisaatioiden valmiudet verkko-opetukseen ovat vahvistuneet merkittävästi. TAMK on saanut arvokasta kokemusta haastavien monikulttuuristen hankkeiden koordinoinnista ja kestävien yhteiskuntien rakentumisen tukemisesta. Tällaiset hankkeet ovat antoisia, mutta niiden onnistuminen vaatii halua kohdata partnerit tasapuolisina kumppaneina.

Lähtökohtana pula jätehuollon ammattilaisista

Ympäristön tilan parantaminen tehokkaan jätehuollon sekä materiaalien uudelleenkäytön ja kierrätyksen avulla kuuluu Venäjän ja Kazakstanin prioriteetteihin. Ympäristön tilan parantamiseen on herätty lainsäädännön ja rakenteiden tasolla, esimerkiksi Venäjän jätelaki uudistettiin 2014 (Berezyuk ym. 2016). Elintason noustessa tuotetun jätteen määrä kasvaa, mutta jätehuollon infrastruktuuri, koulutus ja osaaminen laahaavat perässä. Tämä tuli selvästi esille Tampereen ammattikorkeakoulun tekemässä esiselvityksessä ja EduEnvi-projektin alkuvaiheessa toteutetuissa sidosryhmätapaamisissa Venäjällä ja Kazakstanissa. (EduEnvi-projektisuunnitelma 2017, 56–57; EduEnvi 2019).

EduEnvi-projektin tavoitteena on olla mukana rakentamassa pysyvää ratkaisua korkeatasoisen kestävän jätehuollon koulutuksen järjestämiseen tukemalla paikallisia yliopistoja maisteritasoisten opintojaksojen kehittelyssä. Projekti saa rahoitusta Erasmus+ Capacity Building in Higher Education -ohjelmasta. Ohjelman linjausten mukaisesti tavoitteena on tukea kumppanimaiden korkeakoulutuksen nykyaikaistamista, saavutettavuutta ja kansainvälistymistä (esim. Euroopan Komissio 2020, 160). Tarkoitus on, että osallistuvat yliopistot pystyvät järjestämään opintoja itsenäisesti projektin jälkeen ja laajentamaan opintotarjontaa toteuttamalla uusia opintojaksoja. Eurooppalaisilla partnereilla on projektissa mentorin, tukijan rooli. TAMK, Universidad Valladolid Espanjasta ja UCL University College Tanskasta toimivat kestävän jätehuollon, verkkokoulutuksen ja pedagogisen kehittämisen kapasiteettien vahvistajina.

Kuva 1. Kazakstanilaiset partnerit TAMKissa järjestetyssä workshopissa.
Kuva 1. Kazakstanilaiset partnerit TAMKissa järjestetyssä workshopissa.

Projektissa järjestettyjen koulutusten ja työpajojen tuella on syntynyt kahdeksan moduulia ja 20 opintojaksoa (yhteensä 60 op), jotka käsittelevät kestävän jätehuollon järjestämisen kysymyksiä laaja-alaisesti (taulukko 1). Opintojaksojen piloitteihin osallistui lukuvuonna 2019-2020 yhteensä noin 160 opiskelijaa. Pilotoinnin loputtua järjestimme yliopistokohtaiset videohaastattelut, joissa selvitimme muun muassa opettajien kestävään jätehuoltoon liittyvää oppimista ja heidän tapojaan viedä tätä asiaa käytäntöön.

Taulukko 1. Projektissa kehitetyt opintojaksot.

Module 1Comprehensive risk assessment in waste management
Course 1Introduction to environmental risks
Course 2Environmental, social and economic risks
Course 3Solid wastes and environmental risks
Module 2Biotechnologies for waste utilization
Course 1Basics of ecological biotechnologies
Course 2The applied aspects of using biotechnological methods for waste utilization
Module 3Non-energy technologies for waste utilization
Course 1Basics of waste utilization
Course 2Reuse of side products and outputs
Course 3Physico-chemical treatment methods in waste management
Module 4Energy technologies for waste utilization
Course 1Waste-to-energy plants and technologies
Course 2Energy efficient technologies in waste treatment
Module 5Development of business and entrepreneurship for sustainable waste management
Course 1Modeling of business processes in the field of waste management
Course 2Business planning for sustainable waste management projects
Module 6Public administration and municipal governance in sustainable waste management
Course 1Institutional approach to SWM decision-making
Course 2Public and municipal governance in SWM
Course 3Budget and financial base of SWM
Module 7Environmental management and waste prevention
Course 1Waste prevention: sustainable business models, tools and good practicies
Course 2Application of ISO 14001 for waste prevention
Course 3Theory and practice of waste management in companies
Module 8Life cycle assessment and life cycle costing
Course 1Introduction to LCA based on ISO 14040 series
Course 2Application of LCA for waste prevention

Eurooppalainen ja venäläinen ymmärrys jätehuollosta eroavat

Eurooppalaisen jätepolitiikan keskiössä on jätteen määrän vähentäminen ja kiertotalous (Euroopan komissio 2019). Venäjälläkin pyritään yhtenäistämään jätehuollon tavoitteita Euroopan unionin kanssa. Vuonna 2014 annetun jätelain tavoitteena on vähentää syntyvän jätteen määrää ja lisätä kierrätetystä materiaalista tuotettujen tuotteiden osuutta. Samalla tunnustetaan se, että kunnallinen jätehuoltoinfrastruktuuri on monin osin puutteellista ja vaatisi modernisointia. (esim. Neubauer 2007; Berezyuk ym. 2016). Esimerkiksi Moskova pyrkii ratkomaan kaatopaikkojen haju- ja myrkkykaasuongelmat perustamalla jättimäisen kaatopaikan Arkangeliin (esim. Hakala 2018, Saksa 2018) ja kierrätyskeskukset toimivat lähinnä vapaaehtoisten voimin (esim. Peiponen 2019).

Projektin alkuvaiheessa tuli selväksi, että kumppaniyliopistojemme näkökulmasta koulutuksellisia prioriteetteja ovat kaatopaikkojen turvallinen perustaminen ja hoito, tehokas jätelogistiikka sekä erilaiset polttoteknologiat. Eurooppalaisesta näkökulmasta nämä ovat jätehuollon keinohierarkian alimmilla tasoilla olevia toimenpiteitä (Euroopan komissio 2008). Aiheesta käytiin välillä kiivaitakin keskusteluja. Erityisesti espanjalaiset kumppanimme olivat sitä mieltä, että he eivät voi olla mukana kehittämässä sellaista koulutusta, joka ei täysin vastaa Euroopan Unionin jätepoliittisia tavoitteita. Lopulta päädyimme kuitenkin toteamaan, että meidän täytyy kunnioittaa paikallista tilannetta. Kun esimerkiksi lajitteluun ja kierrätykseen tarvittava infrastruktuuri tai jäteraaka-aineiden markkinat puuttuvat suurelta osin, on näiden asioiden käsittely koulutuksessakin hankalaa.

Osallistujat tuntevat olevansa edelläkävijöitä

Projektin koordinaattorina haastattelimme venäläisiä ja kazakstanilaisia partnereitamme tarkoituksena analysoida syksyllä toteutettuja verkko-opintojaksojen pilotteja ja selvittää, mitä partnerit kokevat oppineensa projektissa tähän mennessä. Haastattelimme partnereista viiden yliopiston tiimejä. Haastatteluihin osallistuivat kunkin tiimin projektipäällikkö sekä yliopiston opettajia, jotka vastaavat projektissa verkko-opintojaksojen kehittämisestä. Yhteensä haastatteluihin osallistui 20 henkilöä partnerimaista.

Haastattelut pyrittiin tekemään englanniksi, mutta usein kieli vaihtui venäjäksi. Projektissa työskentelevä natiivi venäläinen tulkkasi tilanteessa haastatteluja suomeksi. Tämä tuo jonkinasteista epävarmuutta tuloksiin. Pyrimme kuitenkin haastattelutilanteessa varmentamaan ymmärtämistä kysymällä selventäviä kysymyksiä useaan kertaan. Toisaalta kulttuurisen ymmärryksen kannalta on ollut erittäin tärkeää, että projektissa on työskennellyt syntyperäinen venäläinen, joka ymmärtää paikallista kulttuuria ja on kyennyt seuraamaan ajoittain vilkkaitakin venäjänkielisiä keskusteluita.

Haastatteluissa opettajat toivat esille, että oli ollut todella hyödyllistä päästä tekemään yhteistyötä näin ison konsortion kanssa. Heille on ollut arvokasta päästä tutustumaan konkreettisiin esimerkkeihin jätehuollon ja kierrätyksen organisoimisesta Euroopassa. Osa partnereista ilmaisi myös, että eurooppalaisten partnereiden lisäksi pietarilaisten kollegoiden kanssa keskusteleminen on ollut hyödyllistä. Pietarissa moni asia on kehityksessä edellä, esimerkiksi valmius suunnitella kiertotalouden toimintamalleja on suurempaa kuin Kazakstanissa tai muualla Venäjällä. Benchmarkkaus Pietariin on koettu hyödylliseksi, koska kulttuurieroja ei juurikaan ole ja lainsäädännöllinen ympäristö on samankaltainen.

Osa opettajista kokee olevansa alueellaan edelläkävijöitä ympäristön suojelun alalla. He kuvailivat, miten voivat hyödyntää projektin aikana oppimaansa ja olla näin mukana kehittämistoiminnassa. Partnerit Tyumenista Venäjältä kertoivat, että alueellinen jätehuoltojärjestelmä on vasta muotoutumassa ja nyt heillä on mahdollisuus olla kriittisinä asiantuntijoina mukana kehitystyössä.

Lisäksi opettajat kokivat, että heidän osaamisensa opetettavista aihepiireistä on syventynyt ja laajentunut. Verkkokurssien suunnittelu ja toteuttaminen vaati opetettavan aineksen ja oppimisprosessin uudelleen jäsentämistä. Lisäksi kursseja oli aina suunnittelemassa opettajia vähintään kahdesta yliopistosta. Näin omaa osaamista tuli arvioitua uudelleen. Moni kertoi oppineensa nostamaan esille opetettavan teeman tärkeimmät asiat ja ajattelemaan konkreettisesti opiskelijan näkökulmasta.

Projektiin sisältyi myös työelämäyhteistyön rakentamista ja mm. projektimaisen opiskelun ja tapausten käyttämistä opetuksessa (Houmoller & Agerbaek 2019). Osallistuneet yliopistot ovat löytäneet projektin aikana mielenkiintoisia jätehuollon alalla toimivia yritysyhteistyökumppaneita: yrityksiä, kunnallisia toimijoita ja yhdistyksiä. Tämä tarkoittaa myös mielekkäämpiä tehtävänantoja ja käytännönläheisempiä opintoja opiskelijoille.

Kuva 2. Partnereiden posteri ympäristövaikutusten arvioinnista.
Kuva 2. Partnereiden posteri ympäristövaikutusten arvioinnista. Tekijä maisteriopiskelija Boken Adilbek yliopisto-opettaja Aygul Kurmanbaevan kolmen opintopisteen opintojaksolla Introduction to Environmental Risks, Department of Geography, Ecology and Tourism, Shokan Ualikhanov Kokshetau State University.

Osaaminen on uudistunut, laajentunut ja syventynyt

Partnerien mukaan on tärkeää opettaa kussakin teemassa ajankohtaisia ja konkreettisia asioita, jotka liittyvät vallitsevaan tilanteeseen. Materiaalien ja tarkasteltavien esimerkkien tulee olla tuoreita, jotta kehitystä tapahtuu. Maisteritasoissa opinnoissa on myös tärkeää tarjota opiskelijoille tarpeeksi haastavia tehtäviä ja materiaaleja. Näin ollen opiskelijat saavat valmiuksia toimia kehittäjinä ja asiantuntijoina työelämän haasteissa.

Projekti on selvästi vaikuttanut opintojen sisältöihin. Esimerkiksi riskinarvioinnin opintojaksolla on aiemmin käsitelty pelkästään taloudellisia riskejä. Projektin tuloksena opintojaksolla käsitellään nyt myös ympäristöriskejä (Kuva 2). Kazakstanilainen partneri kertoi, että riskien arviointi ja esille tuominen on tällä hetkellä maassa ajankohtainen aihe ja hankkeen kautta ympäristön suojeluun on havahduttu laajemminkin.

Ammatillisten näkökulmien lisäksi partnerit kertoivat ympäristökasvatuksellisen näkökulman syventymisestä. Partnerit näkevät tärkeänä roolinsa kouluttajina ja kasvattajina. Heidän tavoitteenaan on viedä teemaa vahvemmin eri alojen opiskelijoille ja yliopistojen lisäksi myös perusopetukseen. Kazakstanilainen partneri tekee asiassa opetusministeriön kanssa yhteistyötä. Kaikki partnerit totesivat suhtautuvansa ympäristön tilaan nyt vakavammin kuin aikaisemmin ja osa opettajista kertoi tämän kaltaisten projektien olleen heidän yliopistossaan lähtökohta ympäristönäkökohtien huomioimiselle.

Oppeja meille ja muille

EduEnvi-projekti ei muuta Venäjän tai Kazakstanin jätehuollon tilaa yhdessä yössä tai edes yhdessä vuosikymmenessä. Projekti on kuitenkin tuottanut ajattelun muutosta, jonka kautta jätehuollon keinohierarkiassa korkeammalla olevat toimenpiteet, kuten lajittelun ja kierrättämisen edistäminen, jätevalistus ja ympäristökasvatus ovat vahvistuneet partneriyliopistoissa. Projekti on saanut opettajat näkemään itsensä ympäristökasvattajina, synnyttänyt uusia yhteistyöverkostoja ja auttanut modernisoimaan koulutuksen sisältöjä paremmin eurooppalaista jätepolitiikkaa vastaavaksi. Olemme haastaneet paikallisia yliopistoja miettimään uudestaan käsityksiään jätepolitiikasta ja niistä kompetensseista, joita opiskelijoilla pitäisi olla toimiessaan tällä alalla.

Samalla EduEnvi-projekti on lisännyt TAMKin kykyä toimia vaativissa kansainvälisissä hankkeissa, joissa tarvitaan paikallista kulttuurin tuntemusta, monipuolista kielitaitoa sekä ymmärrystä siitä, että kehittämistä täytyy tehdä paikallisista lähtökohdista. Projektin aikana on myös syntynyt pohjaa koulutusviennin kehittämiselle. Näemme, että Erasmus+ kapasiteetin vahvistamishankkeiden kautta ammattikorkeakouluilla on hieno mahdollisuus tukea kestävien yhteiskuntien kehittymistä. Onnistuminen vaatii kuitenkin halua kohdata partnerit tasapuolisina kumppaneina ja joustavuutta monenlaisissa kulttuurien kohtaamisissa.

Kirjoittajat

Ella Kallio, projektipäällikkö, TKI-palvelut, Tampereen ammattikorkeakoulu

Eveliina Asikainen, lehtori, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu


Berezyuk, M., Rumyantseva, A. & Lapina, A. (2016). Municipal solid waste management in a new legislation: comprehensive approach. E3S Web of Conferences, Les Ulis Vol. 6. Haettu 18.4.2020 osoitteesta https://doi.org/10.1051/e3sconf/20160601006

EduEnvi projektisuunnitelma. (2017). Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Haettu 14.5.2020 osoitteesta http://eduenvi.tamk.fi/files/2020/05/EduEnvi-detailed-project-description-en_0-2017.pdf

EduEnvi (2019). Needs Analysis Report. Haettu 7.1.2020 osoitteesta http://eduenvi.tamk.fi/files/2019/09/Needs-Analysis-Report_0919.pdf

Euroopan komissio 2008. Directive 2008/98/EC on waste Haettu 7.1.2020 osoitteesta https://ec.europa.eu/environment/waste/framework/

Euroopan komissio (2019). Waste. Haettu Viitattu 7.1.2020 osoitteesta https://ec.europa.eu/environment/waste/target_review.htm

Euroopan komissio. (2020). Erasmus+ -ohjelmaopas. Haettu 7.1.2020 osoitteesta https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/erasmus-plus-programme-guide-2020_fi.pdf

Hakala, P. (2018). Kymmenien lapsien nenät vuosivat verta, kun kaatopaikkahöyryt tupsahtivat kouluun – Miljoonien moskovalaisten jätehuolto on kaaoksessa, ja nyt päättäjien on pakko ottaa protestit tosissaan. Helsingin Sanomat 21.4.2018. Haettu 19.3.2020 osoitteesta https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005650348.html

Houmoller, E. & Agerbaek, E. (2019). A manual on How to cooperate with industry on a problem within Sustainable Waste Management. Odense: UCL – University of Applied Science. Haettu 7.1.2020 osoitteesta http://eduenvi.tamk.fi/files/2019/12/Handbook.pdf

Neubauer, A. (2007). Convergence with EU Waste Policies – Short Guide for ENP Partners and Russia. Berlin: Ecologic – Institute for International and European Environmental Policy. Haettu 7.1.2020 osoitteesta https://ec.europa.eu/environment/enlarg/pdf/pubs/waste_en.pdf

Peiponen, P. (2019). Vastassa massiivinen jätevaltio. YLE 2.7.2019. Haettu 19.3.2020 osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-10851350

Saksa, P. (2018). Moskovan jätteitä aletaan kuskata tuhannen kilometrin päähän taigalle – paikallisväestö kuuli jättikaatopaikasta vasta rakennustöiden alettua. Aamulehti 15.12.2018. Haettu 19.3.2020 osoitteesta https://www.aamulehti.fi/a/201360173

Opiskelijat ja yritykset yhteen hackathonilla

Kirjoittajat: Risto Salminen & Marja-Liisa Ruotsalainen.

Informaatioteknologian aiheuttamia ympäristövaikutuksia ei ole helppoa visualisoida siten, että ne huomioisivat kaikki olennaiset ympäristön hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Samalla, kun it-ala luo ympäristöä säästäviä innovaatioita, vie it-palveluiden käyttö jatkuvasti enemmän energiaa (Morley, Widdick & Hazas 2018). Lisäksi käytettävissä työkaluissa hyödynnetään työtä ja luonnonvaroja ympäri maailmaa, mikä tuo lisää muuttujia setvittäessä koko toiminnan vaikutuksia vastuulliselle liiketoiminnalle.

Tästä lähtökohdasta oli luontevaa aloittaa Karelia-ammattikorkeakoulun ja Joensuun alueen it-yritysten yhteinen hackathon, jonka tavoitteena oli selvittää, kuinka yritykset voivat vähentää digitaalisten palveluidensa negatiivisia ympäristövaikutuksia. Hackathon valittiin opiskelumuodoksi, sillä ratkaisuehdotuksiin tarvittiin eri koulutusaloilta osaamista, josta olisi hyötyä sekä yrityksille että opiskelijoille.

Korkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotyön kytkeminen opetukseen on tärkeää mutta usein työlästä. Edellä mainitun haasteen äärellä halusimme yhdistää hanketoteutuksen samanaikaisesti monen koulutusalan kanssa. Näin saimme myös hyviä eväitä ammattikorkeakoulumme koulutukseen ja palveluliiketoimintaan unohtamatta hankkeen varsinaisia kohderyhmiä. Tämän vuoksi näimme parhaaksi vaihtoehdoksi yritysyhteistyön hackathonin merkeissä, sillä hackathonin avulla voisimme jatkossa käsitellä matalammalla kynnyksellä ajankohtaisia aiheita etenkin mukana olevien koulutusalojen osalta.

Uusi ja hyödyllinen kokemus opiskelijoille ja yrityksille

”Sustainable digital services”-hackathonin järjesti Digi2Market-hanke (http://digi2market.karelia.fi/), joka auttaa uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntäviä yrityksiä markkinoinnissa ja markkinoiden laajentamisessa.

Hackathonin valmistelu aloitettiin viime toukokuussa aiheen ideoinnilla ja projektiryhmän kokoamisella. Syksyllä etsittiin yritys- ja asiantuntijakumppaneita ja sovitettiin hackathonia osaksi opintoja. Suunnittelussa hyödynnettiin Turun ammattikorkeakoulun tuoretta ”Avaimet avoimen datan hackathoniin – opas korkeakouluille ja kehittäjille” -hackathon-opasta (Malve-Ahlroth ym. 2019).

Kevätlukukauden alussa aloitettiin opiskelijoiden houkuttelu ja päätettiin hackathonin aikataulu ja ennakkotehtävät. Kansainvälinen opiskelijajoukko koostui tietojenkäsittelyn, median, liiketoiminnan sekä energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoista, jotka jaettiin ryhmiin tarkoituksenaan ratkaista jonkin yksittäisen yrityksen ongelma.

Opiskelijat saivat tietoja ja taitoja muun muassa digitaalisten palveluiden ympäristönäkökulmista koko elinkaaren aikana sekä esitystyökalujen käytöstä. Yrityksiä kannustettiin mukaan sillä, että ne saisivat ideoita siitä, kuinka viestiä nykyisistä vastuullisuusteoista, ja kuinka he voisivat pienentää hiilijalanjälkeään. Juuri nämä yrityksen toimet ovat Digi2Market-hankkeen tärkeimpiä tavoitteita.

Hackathon-opiskeluun kuului ennakkotehtävä, kuusi asiantuntijaluentoa ja kaksipäiväinen hackathon. Ensimmäinen hackathon-tapaaminen opiskelijoiden ja yritysten kesken järjestettiin maaliskuussa vielä kasvotusten, mutta koronaviruksen muuttaneissa olosuhteissa yritysyhteistyö ja yhteinen ongelmanratkaisu jouduttiin lopulta jättämään pois toteutuksesta sen sotkiessa etenkin vaihto-opiskelijoiden ja yritysten osallistumista. Opiskelijoiden osalta alkaneet opinnot jatkettiin loppuun lisätehtävien ja ennakkotehtävien esitelmien avulla. Toteutumatta jääneet hackathon-suunnitelmat ovat hyödynnettävissä onneksi jo ensi lukuvuoden aikana.

Opiskelijoiden koostama tieto kansainvälisille kumppaneille

Opiskelijoiden töissä esiin tulleet ympäristöriskit ja -haitat perustuivat tieteellisiin lähteisiin, ja ongelmiin esitettiin ratkaisuja muun muassa elinkaarianalyysiin keskittyvän LCA-foorumin erinomaisiin aineistoihin pohjautuen (LCA Forum 2019). Töiden tuloksia esiteltiin ja jaettiin myös NPA-ohjelman rahoittaman Digi2Market-hankkeen kansainvälisille kumppaneille Irlantiin, Pohjois-Irlantiin ja Islantiin.

Vaikka poikkeustilanteessa hackathonin toteutus jäi puolitiehen, nähtiin jo tapahtuneen yhteisen tekemisen tuoneen monipuolista osaamista sekä yrityksille, opiskelijoille, opettajille ja TKI-henkilöstölle.

Hackathon suunnittelun eteneminen kaaviokuva
Kuva 1. Hackathon-suunnittelun eteneminen.

Kirjoittajat

Risto Salminen, KTM, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, risto.salminen(at)karelia.fi

Marja-Liisa Ruotsalainen, KTM, projektiasiantuntija, Karelia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.ruotsalainen(at)karelia.fi


Morley, J., Widdicks, K. & Hazas, M. (2018). Digitalisation, energy and data demand: The impact of Internet traffic on overall and peak electricity consumption. Energy Research & Social Science 38, 128–137. https://doi.org/10.1016/j.erss.2018.01.018

Malve-Ahlroth, S., Helo, T., Jukka, M., Klemetti, A., Parikka, V., Säisä, M. & Vermanen, M. (2019). Avaimet avoimen datan hackathoniin : opas korkeakouluille ja kehittäjille. Turun ammattikorkeakoulu. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019102234213

LCA Forum (2019). DF 73 — Digital transformation: LCA of digital services, multifunctional devices and cloud computing. Sähköinen lähde, haettu 30.4.2020. http://www.lcaforum.ch/Forum/tabid/57/Default.aspx

Vihreä yrittäjyys kukoistaa liiketoimintaosaamista kasvattamalla

Kirjoittajat: Sanna-Mari Renfors & Jaana Ruoho.

Vihreät yrittäjät tarvitsevat kohdennettua liiketoimintaosaamista

Vihreän talouden kasvu synnyttää uutta liiketoimintaa ja luo hyvinvointia. Se tarjoaa ns. vihreille mikroyrittäjille uusia liiketoimintamahdollisuuksia korkean arvonlisän tuotteiden ja palvelujen kasvavan kysynnän myötä. Esimerkiksi luonnonkosmetiikan kysyntä on kasvanut räjähdysmäisesti ja kiinnostus luonnonvaraisten kasvien hyödyntämiseen elintarvikkeina on viime vuosina lisääntynyt Suomessa nopeasti (kts. Pro luonnonkosmetiikka ry, 2019; Työ- ja elinkeinoministeriö, 2019). Kuluttajat arvostavat yhä enemmän kestäviä liiketoimintakonsepteja, kuten vastuullista vaatetuotantoa ja kierrätysmuotia, ilmastoystävällisiä ravintoloita ja ekokampaamoja.

Vihreällä yrittäjyydellä tarkoitetaan luontoa kestävästi resurssinaan hyödyntävää mikroyrittäjyyttä. Tämä sisältää erilaisia luonnontuotteisiin ja -palveluihin liittyviä toimialoja: luontomatkailu, luonnonkosmetiikka, luontoon pohjautuvat hyvinvointipalvelut, elintarvikkeiden ja juomien valmistus sekä  tekstiileihin liittyvät innovaatiot.

Vihreälle liiketoimintamallille ominaista on se, että toiminta vaikuttaa myönteisesti kestävyyden eri osa-alueisiin ja vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia. Vihreät mikroyrittäjät hyötyisivät rohkeiden ja raikkaiden liiketoimintamallien kehittämisestä alan hyvin perinteisten liiketoimintamallien rinnalle. Erilaiset digitaaliset ja osuustoiminnalliset liiketoimintamallit, vuokraaminen ostamisen sijaan, kierrätysmateriaalien tehokkaampi hyödyntäminen sekä erilaiset voittoa tavoittelevan ja yleishyödyllisen toiminnan yhdistelmät ovat esimerkkejä toimialalle sopivista kestävistä liiketoimintamalleista, joita ei ole täysimittaisesti hyödynnetty.

Tällä hetkellä vihreiden yrittäjien kapea liiketoimintaosaaminen estää kuitenkin jalostamasta innovatiivisia ideoita kannattavaksi ja kestäväksi liiketoiminnaksi sekä kysyntään vastaavaksi tuotetarjonnaksi. Vihreitä arvoja ei ole integroitu osaksi liiketalouden koulutusta, eikä luonnonvara- tai ympäristöalan koulutus pureudu syvällisesti liiketoiminnan kehittämiseen. Tämän vuoksi ammatillista koulutusta tulee uudistaa ja tätä kautta vahvistaa vihreiden yrittäjien tarvitsemaa liiketoimintaosaamista.

Uusi täydennyskoulutuskokonaisuus vastaa yrittäjien tarpeisiin

Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) edistää ekologista kestävyyttä keskisen Itämeren yhteisessä Interreg NatureBizz -hankkeessa (1.3.2018–31.10.2020). SAMKin koordinoima hanke lisää vihreiden mikroyrittäjien räätälöityä ja kohdennettua koulutustarjontaa, joka mahdollistaa näiden yrittäjien liiketoiminnan kehittämisen heidän omien luontoarvojensa mukaisesti. Tällöin liiketoiminnan kehittäminen on sidottu vahvasti ekologisesti kestävän kehityksen edistämiseen.

Ensimmäiseksi hankkeessa tunnistettiin vihreiden yrittäjien liiketoiminnan osaamistarpeet haastattelemalla yrittäjiä ja alan kehittäjäorganisaatioita (n=73) Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Latviassa. Tämän jälkeen yhteisten osaamistarpeiden pohjalta luotiin uusi täydennyskoulutuskokonaisuus. Koulutuskokonaisuus pilotoidaan keväällä 2020 neljässä maassa vihreää yrittäjyyttä suunnittelevien tai jo toimivien yrittäjien kanssa.

Vihreät arvot ovat tärkeä osa uutta koulutuskokonaisuutta

Yrittäjien ja kehittäjäorganisaatioiden mukaan vihreässä yrittäjyydessä ja liiketoiminnassa korostuu liiketoiminta, jossa yhdistyvät luonnonvarat, talous ja yhteiskunta. Yrittäjillä on vahva kiinnostus yhteiskunnan ja ihmisten kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan, ja liiketoimintaan liittyy vahvasti luonnonarvojen korostaminen, hyvinvoinnin tuottaminen ja kaupallinen tavoite. Ihmisten fyysinen ja henkinen hyvinvointi sekä luonnonmukainen elämä ovat vihreille yrittäjille tärkeitä arvoja, myös eläinten hyvinvointiin kiinnitetään huomiota.  Lisäksi yritysten työtekijät ja jopa jälleenmyyjät jakavat samat arvot.

Vahvan arvopohjan vuoksi yritysten tuotteet heijastavat ekologisia ja eettisiä arvoja. Yrittäjät jatkojalostavat luonnon raaka-aineista tuotteita, jotka tekevät hyvää fyysisesti ja henkisesti sekä vahvistavat laajemmin yhteiskunnan hyvinvointia. Innovatiiviset erikoistuotteet kuten puuvedet käyvät kaupaksi, marjajauheet maistuvat maailmalla ja uusin hittiraaka-aine räjähdysmäisesti kasvavan luonnonkosmetiikan valmistuksessa on männynkaarna.

Kuva 1. Puolukan hinta nousee 150-kertaiseksi jauheena pussissa (Kuva: Sanna-Mari Renfors).
Kuva 1. Puolukan hinta nousee 150-kertaiseksi jauheena pussissa (Kuva: Sanna-Mari Renfors).

Haastatteluiden mukaan tärkeimmät liiketoiminnan osaamistarpeet kohdistuvat näin ollen erityisesti korkean arvonlisän tuotteiden kehittämiseen, kuluttajaviestintään, jakeluketjun hallintaan ja brändin kehittämiseen.  Yrittäjien tulisi jatkojalostaa raaka-aineista kestäviä tuotteita, erilaistaa tuotetarjontaansa hyödyntämällä erilaisia luontoresursseja ja brändätä sekä itsensä, yrityksensä että tuotteensa vahvemmin. Toimiva jakeluketju on puolestaan avain sekä tarvittavien raaka-aineiden saatavuuden takaamiseksi että tuotteiden toimittamiseksi kuluttajien saataville. Kuluttajaviestinnän avulla yritykset kouluttavat kuluttajia tuotteidensa hyödyistä ja käytöstä sekä motivoivat heitä vastuullisiin valintoihin.  Merkittävä osa yritystoimintaa on kuluttajien ohjaaminen ja informointi siitä, miten kestävä elämäntyyli luodaan ja miten hyvinvointia kasvatetaan.

Tunnistettujen osaamistarpeiden pohjalta luotu uusi täydennyskoulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan eri moduulia. Moduulit käsittelevät vihreää yrittäjyyttä, kestävää ja eettistä kuluttamista, tuotteen ja brändin kehittämistä, kuluttajaviestintää, jakeluketjun- ja laadunhallintaa sekä vientiä. Jokainen moduuli sisältää käytännön työkalun liiketoiminnan kehittämiseksi. Moduulikuvaukset ja muut hankkeen tuottamat materiaalit, kuten raportit osaamistarpeista ja käsikirja moduulien sisällöistä, ovat muiden koulutusorganisaatioiden hyödynnettävissä ja ladattavissa hankkeen nettisivuilla.

Kuva 2. Koulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia (Kuva: NatureBizz-hanke).
Kuva 2. Koulutuskokonaisuus sisältää kahdeksan moduulia (Kuva: NatureBizz-hanke).

Koulutuskokonaisuuden pilotointiin osallistui noin 60 yrittäjää tai yrittäjyyttä suunnittelevaa neljässä eri maassa. Palaute koulutuksesta oli erittäin positiivista. Avainsana kerätyssä palautteessa oli inspiraatio: liiketoimintaosaamisen lisääntymisen lisäksi osallistujat kokivat inspiroituneensa koulutuksessa ja saaneensa motivaatiota omaan yrittäjyyteensä erilaisten yritysesimerkkien kautta.

Kirjoittajat

Sanna-Mari Renfors, FT, tutkijayliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, sanna-mari.renfors(at)samk.fi

Jaana Ruoho, KTM, lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu, jaana.ruoho(at)samk.fi


Pro luonnonkosmetiikka ry. (2019). Luonnonkosmetiikka-alan kasvu kiihtyy. Tiedote 20.3.2019.

Työ- ja elinkeinoministeriö. (2019). Luonnontuotealan toimialaraportti. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Toimialaraportti 2019:32.

Kestävää liiketoimintaa ruokapalveluissa

Kirjoittajat: Tuija Heikkilä & Mikael Lindell.

Tampereella ollaan rakentamassa mahdollisimman vähähiilistä Särkänniemen aluetta. Tampereen ammattikorkeakoulu on ollut mukana tähän liittyvässä hankkeessa kehittämässä alueen tulevia ruokapalveluja teemalla Vähähiiliset ruokaketjut. Artikkelissa tarkastellaan tämän teeman osalta saatuja keskeisiä tuloksia ja esitellään Food Market 2.0 -liiketoimintamallia. Tarkastelun näkökulmana on ruokatuotannon ilmasto- ja ympäristövaikutukset.

Ruokatuotanto vaikuttaa ilmastoon

Ruokatuotanto on merkittävä ilmastovaikutusten aiheuttaja (Notarnicola, Tassielli, Renzulli, Castellani & Sala 2015). Koska ruokatuotannon logistinen prosessi on usein pitkä ja monimutkainen, päästöjä syntyy useassa liiketoiminnan vaiheessa. Päästöjä voidaan vähentää monin eri keinoin. Tarkasteltaessa ekologisen liiketoiminnan arvoketjua, voidaan todeta, että pienilläkin toimenpiteillä voi olla suuri vaikutus kokonaisuuteen. (Hasan, Nekmahmud, Yajuan & Patwary 2019).

Elintarvikkeista suurimpia ympäristövaikutuksia on liha- ja maitotuotteilla. Ruoanvalmistus ja logistiikka ovat seuraavat tärkeimmät ympäristövaikutusten aiheuttajat. Lisäksi koko elinkaaren aikana tapahtuvat ruokahäviöt alkutuotannosta kuluttajalle voivat olla jopa 60 prosenttia elintarvikkeiden alkuperäisestä painosta. Ilmastomuutoksen ehkäisemiseksi on tärkeää kiinnittää huomiota elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen ympäristövaikutuksiin kaikilla tasoilla. (Notarnicola, Tassielli, Renzulli, Castellani & Sala 2015.) Vähähiilisten ruokaketjujen keskeisimpänä tavoitteena on ravintolapalveluiden tuottaminen kestävästi koko logistinen prosessi ja liiketoiminnan arvoketju huomioiden.

Suomessa pyritään kestävyyteen ruokapalveluissa

Ilmastoystävällisiä ruokareseptejä on kehittänyt muun muassa Arkea oy yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa; tuotoksena on syntynyt kaikille avoin vegaaninen reseptipankki (Arkea oy 2019).  Hyviä käytänteitä kehitetään, samoin tutkitaan myös uusia, lihaa korvaavia raaka-aineita proteiinien lähteiksi. (Pihlanto ym. 2018, 15−21). Julkisten ruokapalvelujen kestävyyteen on kehitteillä myös mittareita, joiden avulla tehtyjä ratkaisuja voidaan todentaa ja vertailla (Innovatiivisia strategioita julkisille ruokapalveluille: Kestävyystyökalu Itämeren alueelle StratKit 2019).

Yrityksissä on nostettu kestävyys keskeiseksi liiketoiminnan strategiaksi. Ravintola Nolla on pohjoismaiden ensimmäinen jätteetön eli zero waste -periaatteella toimiva ravintola. Sen toiminta perustuu Bea Johnsonin viiden K:n sääntöön: kierrätä, karsi, kieltäydy, käytä uudelleen, kompostoi. Käytännössä näihin tavoitteisiin päästään suosimalla kotimaista lähiruokaa ja miettimällä tarkkaan hankintoja ja niiden ympäristöä kuormittavia seikkoja. Yritys on tuonut kompostorin ravintolasaliin (Kiviluoma 2019, 14−19.) Kotimaisuutta tukee myös uudistunut lainsäädäntö, jonka mukaan lihan alkuperämerkintä tarjoilupaikoissa on ilmoitettava asiakkaalle (Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta 2019). Tällä hetkellä ravintolat kiinnittävätkin huomiota toimintansa ympäristövaikutuksiin (Hesburger 2019). Suurelta osin tämä johtuu kuluttajien muuttuneista arvoista ja asenteista ympäristöä kuormittavaa toimintaa kohtaan. Panostaminen kestävyyteen voi näin samalla olla myös liiketoiminnallisesti kannattavaa.

Särkänniemen alueelle kehitetään kestäviä ruokapalveluja

Tampere on hiilineutraali strategiansa mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. Särkänniemen alue matkailun kotimaisena kärkikohteena voi toimia suunnannäyttäjänä tähän pyrittäessä. Kestävän matkailun hub -hankkeessa tavoitteena on laatia kestävyyden tiekartta Särkänniemen alueelle. Tätä Pirkanmaan Liiton hallinnoimaa EAKR-ohjelmasta rahoitettua hanketta koordinoi Visit Tampere Oy ja osatoteuttajina ovat Ekokumppanit Oy, Suomen Itämeri-instituutti, Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK) sekä Tampereen yliopisto. Hankkeen keskeiset yhteistyötahot ovat Tampereen Särkänniemi Oy ja Tampereen kaupunki. TAMK kehittää hankkeessa vähähiilisiä ruokaketjuja ja kestäviä liiketoimintamalleja alueelle suunnitellun ravintolakadun ruokapalveluihin.

Food Market 2.0 − ”Luonto kuluu ravintolaan”

Hankkeen keskeisin tulos TAMKin osalta oli Food market 2.0 -liiketoimintamallin prototyypin rakentaminen. Taustakartoitus tehtiin kirjoituspöytätutkimuksella, benchmarkingilla, asiantuntijahaastatteluilla, kyselyillä ja työpajoilla yhteistyössä toimialan yritysten ja muiden yhteistyötahojen kanssa (Heikkilä & Lindell 2019, 82-91). Food Market 2.0:ssa tukku voisi toimia lähiruoan ”hubina” tarjoten kunkin sesongin mukaista mahdollisimman vähähiilistä tuotevalikoimaa alueen toimijoille. Ansaintalogiikkana tässä mallissa on yksi ylläpitäjä, joka vuokraa tiloja toimijoille. Toimijat sitoutuvat laaditun tiekartan mukaisiin toimintamalleihin ja kestävyystavoitteisiin. Liiketoimintamalli edellyttää pitkälle vietyä yhteistyötä, avoimuutta ja jakamistaloutta. Liiketoimintamallissa keskeisenä tavoitteena on koko logistisen prosessin ympäristövaikutusten vähentäminen. Tämä edellyttää kaikenlaisen hukan minimoimista ja toiminnan optimoimista prosessin jokaisessa vaiheessa. Kaikki ravintolakadun toimijat voisivat sitoutua yhteiseen toimintamalliin esimerkiksi hävikkiruoan suhteen. Eväspussien myymien alueella aikaansa viettäville sekä sieltä poistuville voisi olla yksi hyvä esimerkki kestävän kehityksen mukaisesta ajattelusta. Näin pienuuden ja suuruuden ekonomia voisivat yhdistyä.

Kestävyyttä edistävä tiedottaminen vaikuttaa mielikuviin, asenteisiin ja ruokavalintoihin

Food Market 2.0:ssa voidaan toteuttaa Ruokaa ilolla -konsepti.  Konseptin suunnittelussa määriteltiin, mitä tarkoittaisi ruoka, joka on iloista, nopeasti ja tehokkaasti valmistettua sekä kestävien periaatteiden mukaisesti tuotettua. Samalla otettiin huomioon ruoan ravitsemuksellinen, elämyksellinen ja sosiaalinen merkitys sekä muut ruoan ulottuvuudet, kuten maut, värit ja palvelumaisema. Pyrkimyksenä oli päästä eroon kasvisruokaan liittyvistä kielteisistä ennakkoasenteista. Konseptia rakennettiin muun muassa lapsiperheiden, kansainvälisten asiakkaiden, ruokafestarien, yritysten työhyvinvointiin liittyvien tapahtumien ja juhlia viettävien yksityisasiakkaiden näkökulmista. Konsepteja esiteltiin pilottita-pahtumassa Särkänniemen edustajille TAMKin Catering Studiolla.

Parhaaksi toteutukseksi valikoitui Sharing is Caring -konsepti (kuva 1), jossa esiteltiin lapsiperheille suunnattuja kestävän kehityksen mukaisia ruokaratkaisuja, jotka sopisivat käytettäviksi Särkänniemen alueen tulevaisuuden ruokapalveluissa.

Kuva 1. Sharing is Caring -konsepti (kuva: Anna Suhonen).
Kuva 1. Sharing is Caring -konsepti (kuva: Anna Suhonen).

Lapsiperheille suunnatun ravintolan pääajatukseksi muotoutui perheen yhdessäolo, annosten jakaminen sekä tuoreet ja pääosin kotimaiset raaka-aineet. Ravintolan esitteessä tuotiin ravintolan pääidea selkeästi esille. Kuvassa 2 on esitetty Sharing is Caring -konseptin ruokakuvia.

Kuva 2. Sharing is Caring -konseptin menusta kuvia; broileria, lehtikaalia ja appelsiinia (vas.); kurpitsaa, juustoa ja salaattia; kvinoaa, kukkakaalia ja coleslawta; kuhaa, yrttejä ja tomaatteja.
Kuva 2. Sharing is Caring -konseptin menusta kuvia; broileria, lehtikaalia ja appelsiinia (vas.); kurpitsaa, juustoa ja salaattia; kvinoaa, kukkakaalia ja coleslawta; kuhaa, yrttejä ja tomaatteja.

Osana Ruokaa ilolla -konseptin rakentamista selvitettiin ruoan kestävyyteen liittyviä mielikuvia sekä kestävyyttä edistäviä viestinnän keinoja. Tulokset esiteltiin minimessutyyppisesti TAMKin Catering Studiolla järjestetyssä gaalassa. Kuvassa 3 on esitetty, miltä näyttää vähähiilisyys, kestävä kehitys ja lähiruoka.

Kuva 3. Vähähiilisyys mielikuvina.
Kuva 3. Vähähiilisyys mielikuvina.

Hiilijalanjälki ja vähähiilisyys ovat kuluttajille merkityksellisiä asioita ja niistä tiedottaminen vaikuttaa monen ostopäätökseen varsinkin, jos tiedot ovat helposti ja vaivattomasti saatavilla. Elintarvikkeille ei ole vielä määritelty yhtenäisiä kestävyyskriteereitä. Ilmastokuormitukset, vesijalanjälki ja ympäristövaikutusluokat ovat tärkeitä selvityskohteita pyrittäessä kestävyyteen tuotannossa ja käytössä (Vähähiilinen talous 2019.)

Food Market 2.0:ssa pöydissä olevat menunäytöt voisivat tuoda lisäarvoa asiakkaalle. Näytöissä voitaisiin kertoa muun muassa raaka-aineiden alkuperästä, hiilijalanjäljestä ja jopa ohjata asiakasta kestäviin ruokavalintoihin.  Tiedottamisessa korostui tutkimusten mukaan hyvien, mobiililaitteisiin skaalautuvien nettisivujen merkitys erillisten applikaatioiden sijaan. Ikäryhmästä riippumatta nettisivut nähtiin parhaana tiedottamisen kanavana. Tulevaisuudessa tekoäly voidaan valjastaa tiedottamiseen. ”Hiili-Hartsa” -tekoälyrobotti vastaa asiakkaiden kysymyksiin. Saatu tieto voidaan hyödyntää ravintolassa asiakasymmärryksen hankintaan.

Kestävyystyö Särkänniemen alueella jatkuu

Kestävän matkailun hub -hankkeessa tavoitteena oli laatia kestävyyden tiekartta Särkänniemen alueelle.  Hankkeessa rakennetun vision mukaan uudistuva Särkänniemen alue on ilmastopositiivisten elämysten ja kestävän matkailun edelläkävijä. Hankkeen osa-alueita olivat kestävät energiaratkaisut, liikkumisen palvelut, vähähiiliset ruokaketjut ja digitaaliset yhteisratkaisut. Tiekartassa pyritään siihen, että Särkänniemen alueen toimijat ovat sitoutuneet yhteistyöhön ilmaston ja kestävän tulevaisuuden puolesta (Visit Tampere 2020).

Vähähiilisten ruokaketjujen osa-alueessa keskeiseksi tulokseksi muodostui Food Market 2.0 -liiketoimintamalli, joka tarjoaa ratkaisun alueelle suunnitellulle ravintokadulle. Liiketoimintamalliin kytkeytyvät kaikki ruoan kestävyyteen liittyvät elementit kokonaisvaltaisesti. Jatkossa tämän hankkeen tulokset tarjoavat hyvän lähtökohdan suunnitteilla oleville uusille kansainvälisille ruokapalveluihin liittyville hankkeille ja projekteille. Opiskelijoiden ottaminen mukaan hankkeisiin mahdollistaa uuden oppimisen samalla kun luodaan uusia käytänteitä ja toimintakulttuuria. Näin sekä opiskelijat että työelämä hyötyvät.

Kirjoittajat

Tuija Heikkilä, FM, lehtori, Tampereen ammattikorkeakoulu, Palveluliiketoiminta, tuija.heikkila(at)tuni.fi

Mikael Lindell, KTM, valmentaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, Proakatemia, mikael.lindell(at)tuni.fi


Arkea oy. (2019). Vegaaninen reseptipankki. Luettu 8.11.2019.
https://www.arkea.fi/fi/vegaaninen-reseptipankki-n%C3%A4kynyt-jo-helmi-maaliskuusa-meid%C3%A4n-ravintoloissamme-%E2%80%93-helsingin

Hasan, M., Nekmahmud, Yajuan, L. & Patwary, M. (2019). Green business value chain: a systematic review. Sustainable Production and Consumption 20, 326–339. Luettu 23.10.2019. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2352550919300612

Heikkilä, T. & Lindell, M. (2019). Kestävän matkailun hub – Uusi Särkänniemi. Teoksessa A. Mäntysaari, A. Törn-Laapio & H. Siltanen (toim.), Yhteiskehittämisestä kilpailue-tua matkailu- ja ravitsemisalalla. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 270.

Hesburger. (2019). Vastuullisuus. Luettu 26.11.2019. https://www.hesburger.fi/hesburger-yrityksena/vastuullisuus

Innovatiivisia strategioita julkisille ruokapalveluille: Kestävyystyökalu Itämeren alueelle (StratKit). (2019). Hanke Luettu 25.11.2019. Itämeren alueen kehittämishanke.
https://researchportal.helsinki.fi/fi/projects/innovative-strategies-for-public-catering-sustainability-toolkit-

Kiviluoma, M. (2019). Ravintola Nolla elää täydellisessä kiertotaloudessa. Vitriini 5, 14−19.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta. 154/2019. 22.1.2019.

Notarnicola, B., Tassielli,G., Renzulli, Castellani, P. & Sala, S. (2017). Environmental Impact of the European Food Basket using LCA. Journal of Cleaner Production 140, 753–776.

Pihlanto, A., Kuhmonen, T., Rinne, M., Keskitalo, M., Mattila, P., Silvasti, T., Kurppa, S., Tahvonen, R., Pajari, A.-M. & Isokangas, A. (2018). Uusia proteiinilähteitä ruokaturvan ja ympäristön hyväksi. Teoksessa J. Heikkilä, S. Rokka & T. Tapiola (toim.), ScenoProt -hankeraportti. Luonnonvarakeskus.

Visit Tampere. (2020). Uudistuva Särkänniemi. Ilmastopositiivinen elämystalouden edelläkävijä. Luettu 1.4.2020 https://visittampere.fi/kestavan-matkailun-hub/uudistuva-sarkanniemi-ilmastopositiivinen-elamystalouden-edellakavija/

Vähähiilinen talous. (2019). Luettu 29.11.2019. https://www.maaseutu.fi/maaseutuverkosto/teemat/vahahiilinen-talous/

Askelmerkit Lapin ammattikorkeakoulun kestävyystoimintaan

Kirjoittajat: Saila Puukko & Sanna Tyni.

Kestävä kehitys ja kiertotalous ovat nousseet globaalilla tasolla teemoiksi, joiden kautta valtiot ovat heränneet tarkastelemaan toimintaansa entistä kriittisemmin. Suomi on ollut vahva edelläkävijä bio- ja kiertotalouden jalkauttamisessa eri yhteiskunnan sektoreille mm. Sitran laatiman kiertotalouden tiekartan (Sitra, 2016) kautta. Tiekartta päivitettiin keväällä 2019 (Sitra, 2020) tuoden konkretiaa kiertotalouden toimenpiteiden toteuttamiseen.

Koulutusorganisaatiot ovat omalta osaltaan merkittäviä vaikuttavuuden levittäjiä kouluttamalla työvoimaa yhteiskunnan eri sektoreille. Kestävyyden ja kiertotalouden kytkeminen osaksi korkeakoulujen koulutus- sekä TKI-toimintaa ovat yksi tapa edistää tietoisuutta kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteista. Syksyllä 2019 ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene linjasi kestävän kehityksen ja vastuullisuustoiminnan osaksi strategiaansa (Arene, 2019). Linjauksella Arene halusi osoittaa kuinka merkittävä rooli ammattikorkeakouluilla on kestävään kehitykseen liittyvän tiedon ja osaamisen siirtämisessä työelämään.

Kestävän kehityksen tavoitteet Lapin ammattikorkeakoulussa

Lapin ammattikorkeakoulun keskeisiä strategisia teemoja ovat luonnonvarojen älykäs käyttö sekä etäisyyksien hallinta. Bio- ja kiertotalousteeman vahvistuminen osana toimintaa käynnisti myös pohdinnan kestävän kehityksen tilasta organisaatiossa yleisellä tasolla. Vuonna 2019 Lapin AMKiin perustettiin kestävän kehityksen työryhmä kartoittamaan korkeakoulutoiminnan kestävyys sekä laatimaan toimintasuunnitelma kestävyyden edistämiseksi.

Lähtökartoitus osoitti, että kestävä kehitys on kytköksissä koulutus- ja TKI-toimintaan, mutta koko organisaation osalta puuttuivat selkeät tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit. Vuosille 2020-2022 laadittuun Lapin AMKin ensimmäiseen kestävän kehityksen ohjelmaan kiinnitettiin muutamia keskeisiä ydinteemoja, joiden kautta kehitystyö käynnistettiin. Ohjelman tavoitteita ovat organisoida kestävän kehityksen työ osaksi Lapin AMKin toimintaa, pienentää hiilijalanjälkeä vähentämällä hävikkiä ja kulutusta sekä edistää hyvien käytäntöjen ja toiminnan näkyvyyttä opiskelijoiden ja henkilökunnan keskuudessa. Ohjelman toteutumista seurataan ja päivitetään jatkossa vuosittain. Lapin AMKin tavoitteena on edistää konkreettisten toimenpiteiden kautta toiminnan kestävyyttä ja sitouttaa myös opiskelijoita ja henkilökuntaa edistämään kestävyyttä omalla toiminnallaan.

Toimenpiteet ja tulosten mittaaminen

Ohjelman toteutus käynnistyi vuoden 2020 alusta. Kevään aikana on kartoitettu nykytilannetta erityisesti organisaation hiilijalanjälkeen vaikuttavien tietojen osalta sekä asetettu konkreettisia tavoitteita vuodelle 2020. Lapin AMKin kestävän kehityksen ohjelma koostuu neljästä pääteemasta (Kuvio 1): 1) kestävän kehityksen työn organisoituminen, 2) ravintola- ja kiinteistöasiat, 3) yleinen kestävän kehityksen edistäminen sekä 4) viestintä ja tapahtumat. Toiminnassa on alkuvaiheessa keskitytty erityisesti kiinteistöjen, ravintolapalveluiden ja matkustamisen hiilijalanjäljen alentamiseen sekä kestävän kehityksen tietoisuuden kasvattamiseen henkilöstön ja opiskelijoiden osalta viestinnän kautta.

Kuvio 1. Lapin AMKin kestävän kehityksen toimintasuunnitelman aikajana ja keskeiset toimenpiteet vuodelle 2020.
Kuvio 1. Lapin AMKin kestävän kehityksen toimintasuunnitelman aikajana ja keskeiset toimenpiteet vuodelle 2020.

Kiinteistöjen hiilijalanjälki

Yksi toteutetuista toimenpiteistä on ollut tiedonkeruu kiinteistöjen energiankulutuksesta. Arvioinnin pohjana käytettiin mm. suurten yritysten energiakatselmointia, jossa on tarkasteltu energiankulutusprofiilia ammattikorkeakoulun kiinteistöissä. Katselmointiin koottiin energiatiedot vuodesta 2015 lähtien. Taustatiedon kartoituksella on konkreettinen vaikutus tavoitteiden asetteluun sekä todellisen tilannekatsauksen arviointiin.

Energiakatselmoinnin osalta havaittiin ongelmaksi kulutustietojen puuttuminen vuosilta 2015–2017. Tämä esti vuosittaisen kulutusprofiilin muutosten tarkemman analysoinnin kyseiseltä ajanjaksolta. Vuodesta 2018 lähtien tulokset kulutusprofiileista edustivat todenmukaisempia lukemia. Tulosten osalta todettiin kiinteistöjen lämmönkulutuksen olevan Motivan asettamia vertailuarvoja suurempaa. Lapin AMKissa suurin osa CO2 -päästöistä muodostuu lämmityksestä ja sähkön kulutuksesta. Jatkossa hiilijalanjäljen alentaminen näiden osalta on yksi keskeisistä toimenpiteistä. Kevään aikana toteutettu siirtymä vesivoimalla tuotetun vihreän sähkön käyttöön, jonka päästöluokka on 0, alentaa jo osaltaan hiilijalanjälkeä. Jatkotoimenpiteiden kartoitus on käynnissä, esim. kuinka jatkossa kiinteistöjen osalta huomioidaan hiilijalanjälkeen vaikuttavat tekijät esimerkiksi remonttien suunnittelun yhteydessä.

Ravintolapalvelut ja ruokahävikki

Ruokahävikin alentamiseksi Lapin AMKin Rovaniemen ja Kemin toimipisteissä otettiin käyttöön Hävikkimestaripalvelu (Lassila & Tikanoja Oyj n.d.) helmikuussa 2020. Palvelun kautta seurataan ruokailijoiden jättämää lautashävikkiä sekä ruoka-ainekohtaisesti ruoan valmistuksessa muodostuvaa biojätehävikkiä. Rovaniemen ja Kemin ravintolapalvelut muodostivat työryhmän, joka seuraa hävikkiä ja kehittää toimintoja hävikin vähentämiseksi. Palvelua hyödynnetään myös koulutustyökaluna ravintoloiden henkilöstölle hävikin seurantaan liittyen.

Vuoden 2020 osalta oli tarkoitus luoda kokonaiskuva ruokahävikin suhteen, mutta koronaviruksen aiheuttama ravintoloiden sulkeutuminen katkaisi seurannan maaliskuussa. Kuviossa 2 on koottu esimerkki seurantatiedoista helmi- ja maaliskuun ajalta 2020 ennen poikkeustilan vaikutusta ravintolapalveluihin. Tällä aikavälillä suurin hävikki vaikuttaa muodostuneen lautashävikistä sekä tarjolla olevasta ruoasta eli nämä voisivat olla potentiaalisia toimenpiteiden kohteita tilanteen normalisoituessa.

Kuvio 2. Hävikkimestari tuottaa visuaalisia raportteja hävikin määrästä.
Kuvio 2. Hävikkimestari tuottaa visuaalisia raportteja hävikin määrästä.

Ravintolapalveluiden osalta on toteutettu pieniä, lyhyellä aikavälillä vaikuttavia toimenpiteitä mm. järjestämällä kasvisruokavaihtoehto ruokalinjaston ensimmäiseksi ruokalajiksi. Toimenpide toteutettiin vain Rovaniemen kampuksella, koska Kemin ja Tornion kampuksella toteutus ei ollut mahdollista johtuen ravintolatilojen ja toimintojen sijoitteluista tiloihin. Rovaniemellä toimenpiteiden tuloksena havaittiin nopeasti kasvisruoan menekin kasvaneen 2–3-kertaiseksi edelliseen vuoteen verrattuna (esim. syksy 2018: n. 10–60 ruoka-annosta/päivä vrt. syksy 2019: n. 30–128 ruoka-annosta/päivä). Ruokahävikin vähentämisen haasteeksi taas on havaittu opiskelijoiden vaihteleva läsnäolo kampuksilla etäopiskelumahdollisuuksien lisääntyessä sekä toimipistekohtaiset erot ravintolapalveluiden suhteen. Toteutettavat toimenpiteet on siis suunniteltava kampuskohtaisesti ja huomioitava suunnittelussa erilaisia toteutukseen vaikuttavia tekijöitä.

Viestinnällä vaikuttavuutta

Kestävän kehityksen ohjelman yksi keskeisistä teemoista on viestintä, koska sen avulla voidaan kasvattaa kohderyhmien ymmärrystä kestävästä kehityksestä ja siihen liittyvistä arjen ratkaisuista. Viestinnän tukena voidaan käyttää erilaisia havainnoinnin ja visualisoinnin työkaluja, kuten infograafeja (esim. lajitteluohjeita tai hävikkiruokatempauksiin liittyviä materiaaleja). Viestinnällä on siis rooli tiedon popularisoinnissa ja datan ymmärrettäväksi tekemisessä.

Erityisen tärkeää on organisaation sisäinen viestintä, sillä kestävän kehityksen toimenpiteet kohdistuvat erityisesti henkilöstöön ja opiskelijoihin. Toisaalta ulkoinen viestintä on tärkeä osa vaikuttavuutta. Ulkoisen viestinnän merkitys konkretisoituu saavutettujen tulosten myötä, kun pystytään arvioimaan toimenpiteiden hyöty organisaatiolle. Kestävän kehityksen edistäminen toiminnan eri osa-alueilla ja selkeästi esille nostetut tulokset konkretisoivat toimenpiteiden merkitystä.

Kestävän kehityksen ohjelman myötä Lapin AMK tulee huomioimaan kestävyysnäkökulmat mm. tapahtumasuunnittelussa, toiminnasta viestimisessä sekä organisaation toiminnan raportoinnissa. Kestävän kehityksen jalkautuessa osaksi toimintaa entistä vahvemmin, se tulee myös todennäköisesti näkymään entistä enemmän myös koulutus- ja TKI-toiminnassa ja niiden sisällöissä.

Yhteenveto

Lapin ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelma on saanut ensimmäisen muotonsa ja työskentely ohjelman jalkauttamiseksi osaksi korkeakoulun toimintaa on aloitettu. Vuosi 2020 on Lapin AMKin kestävän kehityksen toiminnan käynnistämisen ja pohjatyön vaihe. Keskeisiä jo saavutettuja tuloksia ovat siirtyminen vihreään sähköön, hiilijalanjäljen arviointiin tarvittavan tiedon keruu, joka tosin jatkuu edelleen, ravintolapalveluissa käyttöön otettu Hävikkimestari-palvelun hyödyntäminen sekä viestintätoimenpiteiden käynnistäminen kestävän kehityksen toiminnasta.

Toiminnan alkuvaiheessa keskeiseen roolin on noussut datan keräys sekä valittujen mittareiden toimivuuden arviointi. Kerätyn aineiston avulla voidaan asettaa tarkempia suuntaviivoja ja indikaattoreita tulevalle kehitystyölle ja strategisille linjauksille. Viestinnän osalta on tärkeää saattaa henkilöstö ja opiskelijat tietoisiksi tehdyistä toimenpiteistä ja saavutetuista tuloksista. Tietoisuuden kasvattaminen ja toimintaan sitouttaminen ovat keskeisimpiä tavoitteita vuodelle 2020.

Kestävän kehityksen toiminnan käynnistymisen alkuvaiheessa on jo havaittu, että kolmelle eri paikkakunnalle sijoittuvat toimipisteet tuovat omat haasteensa toimenpiteiden toteuttamiselle. Kestävän kehityksen ohjelmat ja niihin sisällytetyt toimenpiteet on syytä tarkastella organisaatio- tai jopa toimipaikkakohtaisesti.

Lapin AMKin kestävän kehityksen ohjelma on laadittu ensimmäisessä vaiheessa vuosille 2020–2022. Vuosittaisen arvioinnin yhteydessä on syytä tarkastella kriittisesti toteutuneiden toimenpiteiden onnistumista ja tarvittaessa päivittää toimenpiteitä sekä niiden tavoitteita. Tulevat vuodet muokkaavat varmasti ohjelmaa mutta ensimmäiset askeleet tiellä kohti kestävämpää korkeakoulutoimintaa on nyt otettu Lapin AMKin osalta.

Kirjoittajat

Saila Puukko, KM, Kestävän kehityksen koordinaattori, Lapin AMK, saila.puukko(at)lapinamk.fi

Sanna Tyni, FT, Erityisasiantuntija, Lapin AMK, sanna.tyni(at)lapinamk.fi


Arene. (2019). Kestävyys ja vastuullisuus, vetovoima sekä digitalisaatio Arenen painopisteinä vuonna 2020. Haettu 24.4.2020 osoitteesta: http://www.arene.fi/ajankohtaista/kestavyys-ja-vastuullisuus-vetovoima-seka-digitalisaatio-arenen-painopisteina-vuonna-2020/

Lassila & Tikanoja Oyj. (n.d.). Hävikkimestari. Haettu 13.5.2020 osoitteesta https://havikkimestari.lassila-tikanoja.fi/

Sitra. (2016). Kierrolla kärkeen, Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025. Sitran selvityksiä 117. Haettu 24.4.2020 osoitteesta: https://media.sitra.fi/2017/02/27175308/Selvityksia117-3.pdf

Sitra. (2020). Kriittinen siirto Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0. Haettu 24.4.2020 osoitteesta: https://www.sitra.fi/hankkeet/kriittinen-siirto-kiertotalouden-tiekartta-2/#toimenpiteet

Osaavatko ammattikorkeakoulut viestiä ilmastoteoistaan?

Kirjoittaja: Juuso Puurula.

Ilmastonmuutoskeskustelusta on tullut arkipäivää niin Suomessa kuin maailmalla. Keskustelun innoittamina (tai pakottamina) erityyppiset organisaatiot ovat ottaneet ilmastoasiat agendalleen ja yhä useampi toimija julistaa olevansa hiilineutraali vuoteen x mennessä. Yliopistot ovat Suomessa tehneet jo useiden vuosien ajan tavoitteellista ilmastotyötä, mistä todistaa vaikkapa kestävyystieteiden instituutti HELSUS, joka toimii Helsingin yliopiston yhteydessä tai Aalto yliopiston Sustainability Hub (Helsingin yliopisto, n.d.; Aalto-yliopisto, n.d.). Mutta mitä ammattikorkeakoulut ovat tehneet ilmaston saralla?

Kynttilä vakan alla?

Tutkin opinnäytetyössäni (Puurula, 2020) suomalaisten ja pohjoismaisten korkeakoulujen toimia niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Tutkimuksen yhteydessä havaitsin, kuinka eri tavalla korkeakoulut viestivät omista ilmasto- tai kestävän kehityksen toimistaan. Tai lähinnä havaitsin, kuinka yliopistot viestivät omasta kestävyydestään hyvin aktiivisesti, mutta kuinka ammattikorkeakouluista julkista tietoa oli erittäin vähän saatavilla.

Tästä viestinnällisestä epäsuhdasta voisi päätellä, että ammattikorkeakouluissa ei tehdä yhtä aktiivista työtä kestävän kehityksen, kiertotalouden tai ilmastonmuutoksen ehkäisemisen eteen kuin yliopistoissa. Todellisuudessa tilanne ei ole tämä. Myös ammattikorkeakoulut tekevät aktiivista työtä edellä mainituilla osa-alueilla, mistä todistavat esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun hiilineutraaliustavoite vuodelle 2029 tai Hämeen ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen ohjelma (Kääriä & Castrén-Harju, 2019; Friman, Salminen & Salonen, 2020). Työ ei vain ole tarpeeksi näkyvää.

Opinnäytteessäni vertailin yhteensä 20 pohjoismaista korkeakoulua, joista seitsemän oli suomalaisia yliopistoja. Näistä kuudella oli omat kestävän kehityksen internet-sivunsa, jotka toimivat niiden pääviestintäkanavina yliopistojen kestävyydestä. Vastuullisuusraportit, sitoumukset ja kestävyyttä edistävät toimet olivat kaikki helposti löydettävissä näiltä sivuilta. Yhdelläkään ammattikorkeakoululla ei ole vastaavia kokoavia kestävän kehityksen sivuja. Ja tämä on ongelma.

Miksi viestiminen on tärkeää?

Ensinnäkin ongelmaksi muodostuu epätietoisuus. Kun ammattikorkeakoulujen kestävyydestä ei löydy tietoa, tiedon etsijä jää siihen käsitykseen, että kestävyys ei ole ammattikorkeakoulujen prioriteettilistan kärjessä. Tällöin jää helposti käsitykseen, että ammattikorkeakoulut eivät koe kestävyyttä tai ilmastonmuutosta tärkeiksi tai niitä koskettaviksi teemoiksi. Kuitenkin jo vuonna 2008 tilatussa Valtioneuvoston selvityksessä todetaan, että suomalaiset tiedostavat ilmastonmuutoksen uhan, mutta toimintaan heitä motivoi eri toimijoiden ”ilmastojohtajuus” ja esimerkki (Kuittinen, Neuvonen, Mokka, Riala & Sivonen, 2008). Voisiko ammattikorkeakoulujen aktiivisesti harjoittama ilmastoviestintä siis kannustaa korkeakoulujen opiskelijoita ja henkilökuntaa kestävämpään elämäntapaan?

Toisena ongelmaksi muodostuu vaikuttavuus tai lähinnä sen puute. Jos ammattikorkeakoulujen sidosryhmissä ei olla tietoisia, millaista kestävään kehitykseen tai ilmastonmuutokseen liittyvää työtä korkeakouluissa tehdään, ei sidosryhmäyhteistyötä voida hyödyntää täydellisesti. Jos yrityksellä on halua tehdä yhteistyötä esimerkiksi ilmastoon liittyvissä kysymyksissä korkeakoulun kanssa, mutta se ei tiedä kehen ottaa yhteyttä, kuinka yhteistyö lähtee rakentumaan. Crazy townin tuottamassa selvityksessä havaittiin, että 80 % ammattikorkeakoulujen tekemästä yritysyhteistyöstä on aktiivisen henkilöstön varassa, joita on vain 15–20 % kaikesta korkeakoulujen henkilöstöstä (Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman, 2018). Kokoamalla kestävyyteen liittyvän informaation yhteen paikkaan ja tuottamalla sitä aktiivisesti, voidaan pyrkiä ehkäisemään tätä henkilöriippuvuutta, joka vaivaa sidosryhmäyhteistyötä.

Kolmanneksi Milttonin tuottaman vastuullisuustutkimuksen (2017) mukaan 67,8 % suomalaisista piti vastuullisuutta tärkeänä tai erittäin tärkeänä kriteerinä kulutuksessa vuonna 2017. Vuonna 2015 vastaava luku oli 52,9 % eli nousua oli noin 15 % kahden vuoden aikana. Tänään, vuonna 2020, vastaava luku voi olla vielä suurempi. Mutta mitä väliä tällä on? Vastuullisuus on nouseva kuluttajatrendi ja se heijastuu laajemminkin yhteiskuntaan. Lähitulevaisuudessa, kun korkeakoulut joutuvat kilpailemaan opiskelijoista, vastuullisuus voi korostua myös korkeakoulun valinnassa. Jos tradenomiksi voi opiskella melkein missä vain, valitsisinko mieluummin sellaisen koulun, joka on satsannut vastuullisuuteen? Johdonmukaisella viestinnällä korkeakoulu voi vaikuttaa myös imagoonsa eli siihen, kuinka vastuullisena tai kestävänä se nähdään mahdollisten hakijoiden tai sidosryhmien keskuudessa.

Kun vastuullisuus on jatkuvasti kasvava kuluttajatrendi, yhteiskunta kuuluttaa ilmastotekojen perään ja yliopistot julistavat omaa ilmastoerinomaisuuttaan, mitä ammattikorkeakoulut tekevät? Ottavatko ne aktiivisen viestijän roolin ja kertovat rohkeasti tekemästään tutkimuksesta ja koulutuksesta kestävän kehityksen saralla? Vai jääkö niiden tekemä työ unohduksiin, pölyttymään mappiin ö? Valinnan paikka on nyt.

Kirjoittaja

Juuso Puurula, Opiskelija, Kestävän kehityksen koulutusohjelma, Hämeen ammattikorkeakoulu, juuso.puurula(at)hamk.fi


Aalto-yliopisto. (n.d.) Aalto Sustainability Hub. Haettu 2.4. osoitteesta https://www.aalto.fi/fi/kestava-kehitys/aalto-sustainability-hub

Friman, M., Salminen, J. & Salonen, T. (2020). HAMKin kestävän kehityksen ohjelmaa laatii koko korkeakouluyhteisö. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://blog.hamk.fi/kuulumisia-hamkista/hamkin-kestavan-kehityksen-ohjelmaa-laatii-koko-korkeakouluyhteiso/

Helsingin yliopisto. (n.d.). HELSUS. Haettu 2.4.2020 osoitteesta https://www.helsinki.fi/fi/helsus-kestavyystieteen-instituutti

Jääskö, P., Korpela, M., Laaksonen, M., Pienonen, T., Davey, T. & Meerman, A. (2018). KORKEAKOULUJEN TYÖELÄMÄYHTEISTYÖN TILANNEKUVA. Haettu 22.4.2020 osoitteesta https://www.crazytown.fi/wp-content/uploads/2019/02/UBC-Finland-FINAL-010219.pdf?utm_source=ActiveCampaign&utm_medium=email&utm_content=Korkeakoulujen+ty%C3%B6el%C3%A4m%C3%A4yhteisty%C3%B6n+tilannekuva+%28UBC+Finland%29+on+nyt+julkaistu+-+lataa+raportti%21&utm_campaign=Crazy+Consultingin+uutiskirje%2C+helmikuu+2019

Kuittinen, O., Neuvonen, A., Mokka, R., Riala, M. & Sivonen, R. (2008). Ilmastoasenteiden muutos ja muuttajat. Haettu 22.4.2020 osoitteesta https://vnk.fi/documents/10616/622954/J0908_Ilmastoasenteiden+muutos+ja+muuttajat.pdf/e6a1768a-f8bc-43b9-ad35-5f84f8dcac6c/J0908_Ilmastoasenteiden+muutos+ja+muuttajat.pdf?version=1.0

Kääriä, J. & Castrén-Harju, K. (2019). Mitä vastuullisuus tarkoittaa Turun ammattikorkeakoulussa? Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://talk.turkuamk.fi/kiertotalous/mita-vastuullisuus-tarkoittaa-turun-ammattikorkeakoulussa/

Miltton. (2017). Milttonin vastuullisuustutkimus 2017. Haettu 1.4.2020 osoitteesta https://www.miltton.fi/wp-content/uploads/2017/05/Miltton_vastuullisuustutkimus_2017_yhteenvetoraportti2.pdf

Puurula, J. (2020). Korkeakoulu kohti hiilineutraaliutta – Case Hämeen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Kestävä kehitys. Hämeen ammattikorkeakoulu. Haettu 3.4.2020 osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004034407

Korona vähentää ammattikorkeakoulujen päästöjä

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho & Liisa Routaharju.

Koronavirus on tuonut huomattavia muutoksia ammattikorkeakoulujen arkeen, kun niissä on muiden oppilaitosten tavoin siirrytty etäopetukseen ja -töihin. Arki sujuu digitaalisesti, jotta opiskelijat pääsevät etenemään opinnoissaan. Monet rutiinit, kuten työmatkat, tulostus tai fyysiset tapaamiset ovat vähentyneet merkittävästi. Tällä on ollut väistämätön vaikutus myös ammattikorkeakoulujen ekologiseen jalanjälkeen.

Tulostukset ja ajokilometrit vähenivät

Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila on vaikuttanut esimerkiksi SeAMKin ja Xamkin toimintaan kuluneiden viikkojen aikana. Molemmat ammattikorkeakoulut ovat siirtyneet etäopetukseen ja -työskentelyyn hämmästyttävän nopeasti. Henkilökunta on sopeutunut tilanteeseen kiitettävästi, vaikka tilanne on uusi.

Päästöjen vähenemisestä on dataa. SeAMKissa henkilökunnan ajokilometrikorvaukset ovat laskeneet huomattavasti. Kun verrataan vuoden 2020 tammi-maaliskuuta viime vuoden vastaavaan aikaan, havaittiin n. 25 % väheneminen korvattujen ajokilometrien määrässä. Xamkissa työmatkojen perumista suositeltiin jo maaliskuun alkupuolella, ja moni matka jäi tekemättä.

Vastaavasti tulostusmäärät laskivat huomattavasti aiempiin kuukausiin verrattuna (Kuvio 1). Vain kaikkein tärkein tulostus on ollut sallittua. Esimerkiksi SeAMKissa kampus on kiinni toukokuun loppuun asti, ja työpisteelle saa mennä vain esimiesten luvalla. Xamkin kampukset ovat suljettuina opiskelijoilta.

Kuvio 1. Tulostusmäärän väheneminen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa koronaviruksen takia maaliskuussa 2020. Etäopetukseen siirryttiin 18.3.2020.
Kuvio 1. Tulostusmäärän väheneminen Seinäjoen ammattikorkeakoulussa koronaviruksen takia maaliskuussa 2020. Etäopetukseen siirryttiin 18.3.2020.

Miten näin suuri muutos saatiin aikaiseksi näin nopeasti?

Kokemuksia koronasta voi peilata laajemmassa perspektiivissä. Tilanne on ammattikorkeakouluille pohdinnan paikka siitä, mikä saa meidät muuttamaan toimintatapojamme ja miksi osa yleisistä muutoksista tapahtuu hitaasti ja osa nopeasti. Näitä kysymyksiä tarvitaan, kun haetaan vastauksia esimerkiksi ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen toimenpiteiden toteuttamiseen. Ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ohjelmia päivitetään mm. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin -hankkeen (OKM) ja Arenen yhteistyöllä.

Tilanteesta voi päätellä ainakin sen, että ympäristöongelmat nähdään usein toissijaisina ongelmina, jotka eivät muuta tapojamme hetkessä. Maapallon ekologinen kriisi on vakava, mutta romahtaminen ei tapahdu yhdessä viikossa. Koronakriisistä poiketen uhkakuvat eivät konkretisoidu henkilökohtaiseksi kuolemanpeloksi ja tämä hidastaa ympäristötoimia. Koronan kaltainen vakava terveysuhka saa meidät toimimaan nopeasti ja lähes poikkeuksetta toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset ollaan valmiita hyväksymään. Myös hallituksen vahva viesti ja valmiuslaki ajoivat nopeisiin toimiin.

Korona on aiheuttanut yhteiskunnallisen shokin ja monet toimintatavat ovat muuttuneet ammattikorkeakouluissa. On mielenkiintoista nähdä, jääkö osa nyt kehittyneistä toimintatavoista pysyviksi. Esimerkiksi jo maaliskuussa sanomalehti Bloomberg arvioi, että korona saattaa muuttaa yhteiskunnan toimintatapoja ympäristöystävällisiksi, kun haetaan uutta taloudellista kasvua. Lehdessä arvioitiin, että taloudellisessa toipumisessa tulisi huomioida Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (Bloomberg 2020).

Vihreän ohjelman tavoitteet ovat kuitenkin vaarassa, kun kaikki mahdollinen tuki voidaan joutua ohjaamaan koronakriisiin. Emme tällä hetkellä tiedä, milloin kriisi on ohi ja kuinka vakavat taloudelliset seuraukset sillä ovat.  Kun hätä kohdistuu ihmisten henkilökohtaiseen toimeentuloon, ekologisesta kestävyydestä tulee toissijaista.

Pitäisikö valtion puuttua voimakkaammin ympäristötekojen toteuttamiseen? Esimerkiksi Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen arvioi maaliskuun lopussa Ylellä, että myös ilmastonmuutos voi aiheuttaa koronan kaltaisia nopeita kriisejä tulevaisuudessa (Yle 29.3.2020). Ajatus voi tukea valtion voimakkaampaa puuttumista myös ympäristöongelmien ratkaisuun. Esimerkiksi tänä vuonna perustettu Arenen Kestävyys ja vastuullisuus -työryhmä voi saada aikaan paremmin ylhäältä päin johdettuja ympäristötoimia ammattikorkeakouluissa.

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho, FT, TKI-asiantuntija, SeAMK, kari.laasasenaho(at)seamk.fi

Liisa Routaharju, insinööri (yamk), lehtori, Xamk, liisa.routaharju(at)xamk.fi


Bloomberg. (2020). Recovery in EU Should Be In Tune With Green Deal (24.3.2020). Haettu 26.3.2020 osoitteesta: https://www.bloomberg.com/news/articles/2020-03-24/recovery-in-eu-should-be-in-tune-with-green-deal-official-says

Yle (29.3.2020). Päästöt laskevat nyt rytinällä, mutta onko koronavirus hyvä uutinen ilmastonmuutoksen kannalta? Päinvastoin, sanoo tutkija: “Tämä on pelottava oppitunti”. Haettu 30.3.2020 osoitteesta: https://yle.fi/uutiset/3-11279055

Yhteisten tilojen kestävät valinnat vaativat kekseliäisyyttä

Kirjoittaja: Anne-Mari Vuoksi.

Nykypäivän vastuullisissa yrityksissä ja organisaatioissa tiedostetaan toiminnan ympäristövaikutukset ja ympäristövastuullisuus. Organisaation ja työyhteisön vastuuna on myös työntekijöiden valistaminen ja ohjaus kestävämpien valintojen pariin. TKI-toiminnassa on paljon mahdollisuuksia tukea ja kokeilla ympäristön kannalta kestävämpiä toimintoja. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun, Xamkin, kampuksilla on Green Office -sertifikaatit ja omat kampuskohtaiset tiimit. WWF:n hallinnoima Green Office ympäristöjohtamisen työkalu on tuonut kampusympäristöön useita hyötyjä kestävän kehityksen näkökulmasta.

Sitran Resurssiviisas kansalainen (2019, 43, 49) -kyselytutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista on ympäristösyistä vähentänyt kulutusta ja pyrkii tekemään vastuullisempia valintoja. Työpaikoilla kestävät tavat näkyvät myös. Vastanneista noin neljännes toimii aktiivisesti kestävien ratkaisujen puolesta työpaikalla ja opiskeluyhteisössä.

Xlab Kotka –monitoimitiloissa on pyritty tekemään kestäviä valintoja ja päivittäisiä toimia mahdollisimman helpoiksi käyttäjille tukien paikallista toimintaa, niin yrittäjyyden kuin TKI-kehittämisen näkökulmasta. Xlab Kotkan tiloissa on muun muassa hyödynnetty paikallisten yrittäjien tuotteita, uusiokäytetty jo tiloissa olevia materiaaleja sekä pyritty vähentämään hävikkiä.

Käyttötavaraa paikallisesti ja uusiokäyttämällä

Xlab Kotka -työtilan toiminnoissa kannustetaan kestävien valintojen tekemiseen. Tilan sisustamisessa ja somistamisessa on suurelta osin hyödynnetty jo olemassa olevia kalusteita ja kierrätettyjä materiaaleja. Xamkin Kotkan kampusta edeltävistä toimipisteistä saaduilla laadukkailla huonekaluilla on kalustettu tilan aula ja neuvottelutilat, työtiloja varten saatiin sähköpöydät jo päättyneiden hankkeiden hankintoja hyödyntämällä. Sähköpöydät oli jo edelliseen kohteeseen hankittu käytettyinä. Monitoimitila voi kuitenkin jäädä tyhjän ja kolkon oloiseksi pelkkien toimistokalusteiden kanssa. Hankkeen avulla haluttiin luoda rento tila työskentelyyn ja yhteiskehittämiseen sekä tuoda näkyväksi seudun yrittäjyyttä ja kestäviä valintoja.

Paikallisen sisustussuunnittelijan avulla tiloihin saatiin rennompaa ilmettä peilien ja paikallisen valokuvaajan maisemakuvien avulla sekä asettelemalla uusiokäytetyt tavarat fiksusti. Tilojen matot saatiin verkostoja hyödyntäen paikalliselta toimijalta, Finartelta, asiakaspalautusmatoista. Kierrätysmateriaaleista tehtyjä koristetyynyjä hankittiin Goodwill-kierrätysmyymälöistä samalla antaen myös näkyvyyttä seudun yrittäjille. Kymenlaakson Goodwill-myymälät ovat Sotek-säätiön ylläpitämiä ja toiminta tukee paikallista työllistymistä.

Xlab Kotkan tiloissa on mahdollista työskennellä sekä järjestää esimerkiksi TKI-hankkeiden kokouksia ja tapahtumia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kahvia on oltava saatavilla. Kertakäyttökuppien ja -astioiden käyttöön emme halunneet tiloissa kannustaa, sekä kustannuksia että jätehuoltoa ajatellen. Goodwill-myymälöistä hankitut käytetyt astiat ovat toimineet Xlabilla päivittäisessä käytössä loistavasti. Kestokupit ovat myös käytössä Xamkin kampuksien kahvihuoneissa osana vastuullista toimintaa.

Astioita tiloissa on riittävästi päivittäiseen käyttöön sekä pieniin tapahtumiin. Tiloissa järjestettiin vuonna 2019 yli 130 erikokoista tapahtumaa, joissa suurimmassa osassa hyödynnettiin kestotuotteita. Suuremmissa tapahtumissa kertakäyttöastioiden haittoja on pyritty minimoimaan hyvällä kierrätyksellä sekä hyödyntämällä paikallista osaamista. Paikallisen Kotkamillssin muovittomien kahvikuppien ja lautasten käyttö on ollut suosittua tapahtumissa ja olemme olleet positiivisesti yllättyneitä, kuinka moni tapahtuman järjestäjä on tuonut muovittomat mukit tapahtumiinsa. Muovittomat kertakäyttöastiat on myös todennäköisemmin tullut lajiteltua oikein.

Kuva 1. Rentoutta ja kotoisuutta tiloihin tuovat omintakeiset yksityiskohdat. Kierrätysmyymälöistä hankitut kahvimukit ovat päivittäisessä käytössä.
Kuva 1. Rentoutta ja kotoisuutta tiloihin tuovat omintakeiset yksityiskohdat. Kierrätysmyymälöistä hankitut kahvimukit ovat päivittäisessä käytössä.

Kierrätystä kierrättämällä ja hävikkiä minimoiden

Pian tilan käyttöönoton jälkeen huomasimme, että jätteiden lajittelun ja kierrätyksen osalta toimintoja on kehitettävä, jotta myös satunnaiset kävijät osaisivat lajitella tehokkaasti. Siirsimme lajitteluastiat pois keittiön alakaapeista näkyvämmin esille isompiin lajittelulaatikoihin. Kotkan Energian pop-up –pisteeltä saatu suuri palvelutiski uusiokäytettiin keittiössä tarjoilupöytänä ja tason alle mahtuvat tilan kierrätystoiminnot. Seka-, muovi- ja biojätettä varten hankittiin kannelliset roskakorit, muita pisteitä varten hyödynnettiin isoa pahvilaatikkoa, jonka sisään pienemmät keräyslaatikot mahtuvat hyvin. Hankkeen osalta emme nähneet tarpeelliseksi hankkia lajittelua varten suuria laatikoita, vaan uusiokäyttämällä tiloista löytyviä pahvilaatikoita, kestokasseja ja paperipusseja kierrätyspiste rakentui resurssitehokkaasti. Kevyiden lajitteluastioiden tyhjentäminen on myös vaivattomampaa.

Jätteiden ja materiaalien lajittelun osalta parhaimmat tulokset saatiin, kun lajittelu tehtiin helpoksi ja näkyväksi. Myös ajoittainen ohjeistus esimerkiksi kartongin tai muovin lajitteluun on nähty hyväksi. Innovatiivinen ja kustannustehokas kierrätyspiste on saanut paljon positiivista palautetta tilan käyttäjiltä.

Xlabilla on myös kaksi pientä jääkaappia, joista toinen on jo päättyneen hankkeen lopetetuista tiloista. Xlabilla on mahdollista säilyttää päivän lounaat ja välipalat sekä tapahtumatarjoilut. Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain noin 120–160 miljoonaa kiloa (Luke). Määrää pystytään helposti vähentämään omia tapoja muuttamalla ja suunnittelemalla myös työpaikalla. Xlabilla tapahtumista ylijääneet tarjoilut, kahvimaidot sekä muut voi jättää tarvittaessa Xlabin jääkaappeihin. Tärkeää on kuitenkin merkata vapaasti otettavat ruuat ja maitojen avauspäivämäärä. Menetelmä on toiminut hyvin ja tapahtumista jääneet tarjoilut päätyvät lähes poikkeuksetta kahvitaukotarjoiluiksi tiloissa työskentelevien keskuudessa.

Kuva 2. Tiloissa on kokeiltu erilaisia kierrätyspisteitä, mutta käytössä paras ratkaisu on ollut uusiokäytetyn pahvilaatikon hyödyntäminen selkeän kierrätyspisteen luomiseksi.
Kuva 2. Tiloissa on kokeiltu erilaisia kierrätyspisteitä, mutta käytössä paras ratkaisu on ollut uusiokäytetyn pahvilaatikon hyödyntäminen selkeän kierrätyspisteen luomiseksi.

Huomioita vastaaviin tiloihin

Tilojen kestävät ratkaisut eivät aina tule valmiina. Xlab Kotkan tilat ovat kehittyneet pikkuhiljaa, koska tavaroiden ja käyttötarvikkeiden kerääminen eri kohteista vie aikansa. Oman tiimin ja verkostojen kanssa keskustelu sekä jatkuva tilojen kehittäminen ovat avainasemassa. Kaikkea ei välttämättä pystytä aikarajoitusten tai resurssien suhteen hankkimaan käytettynä, mutta on hyvä pohtia, miten hankintoja voi hyödyntää myös jatkossa ja mikä on hankinnan elinkaari. On myös selvitettävä, mikä on paras ratkaisu tilojen toimivuuden kannalta. Monitoimitiloissa muunneltavuus sekä tilan käytön mielekkyys on tärkeää.

Myös tilojen käyttötarkoitus ja huolto vaikuttavat tilojen ratkaisuihin. Xlabilla päivittäinen ylläpito on jokaisen käyttäjän vastuulla, joten kierrätyksen ja siivouksen on oltava helppoa. Siksi olemme kehittäneet kierrätystä ja astioiden huoltoa käytön mukaan. Selkeät säännöt ja ohjeistukset ovat olleet tukena alusta asti. Yhteistyö ja ymmärrys ovat tärkeitä elementtejä.

Vastaavanlaiset tilat eivät ole tuttu konsepti seudulla, joten yhteisten pelisääntöjen oppiminen sekä toimintojen käynnistys vie aikansa. Tilojen käyttämisestä myös hankkeen loputtua on ollut keskustelua jo hankkeen aloittaessa, jotta hankkeen aikana vakiintuneet hyvät käytännöt ja tila saataisiin vakiinnutettua seudun toimijoiden hyväksi myös jatkossa.

Kirjoittaja

Anne-Mari Vuoksi, projektityöntekijä, tradenomi, anne-mari.vuoksi(at)xamk.fi


Luke. Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous. Saatavissa: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/ruokahavikki/ [Viitattu 1.4.2020]

Sitra. Resurssiviisaskansalainen, seurantatutkimus. 29.5.2019. Saatavissa: https://media.sitra.fi/2019/07/10170601/resurssiviisas-kansalainen-2019-kyselytutkimuksen-tulokset.pdf [Viitattu 1.4.2020]

WWF Green Office. Saatavissa: https://wwf.fi/greenoffice/mika-green-office/ [Viitattu 1.4.2020]

Xlab – Yhteys yrityksiin hanke. Hankeaika 01.05.2018–31.12.2020. Hankesivu: http://www.xlabkotka.fi

UAS Journal – kymmenes vuosi yhdessä avointa ja vastuullista amk-julkaisutoimintaa

Kirjoittaja: Ilkka Väänänen.

Täsmälleen samana maaliskuun 16. päivänä tämän numeron ilmestymisen kanssa julkaistiin vuonna 2011 suomalaisten ammattikorkeakoulujen yhteisen UAS Journal -verkkolehden ensimmäinen numero. Vietämme siis parhaillaan lehden 10-vuotisjuhlavuotta, jonka teemana on yhtenevästi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n tämän vuoden toiminnan yhden painopisteen mukaisesti ”kestävä kehitys”.

Ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli suomalaisissa innovaatio- ja oppimisen ekosysteemeissä, joissa tuotamme yhdessä työ- ja elinkeinoelämän, julkishallinnon sekä kolmannen sektorin kanssa uutta käytännönläheistä tietoa ja osaamista koko yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Viestintä on yksi vaikuttavuuden ja hyödynnettävyyden toimintamuodoista. Siihen kuuluvat monikanavainen ja laajapohjainen toiminnallisuus, laadukkaat julkaisut sekä erilaiset asiantuntija- ja kehittäjäverkostot. UAS Journal edistää näitä tekijöitä ja innostaa korkeakoulutoimijoita tekemään moniammatillisesti avointa TKI-toimintaa ja osaamista näkyväksi sekä verkostoitumaan kansallisesti ja kansainvälisesti. Lehden tehtävänä on tukea ammattikorkeakoulujen yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja tehdä vaikuttavuuden “hattutemppu” osaavien ihmisten, yhdessä tekemisen, vuorovaikutuksen sekä julkaistujen artikkelien avulla. Lehti toimii myös ammattikorkeakoulujen yhteisöllisenä kehittämisen foorumina, hankekulttuurin kehittäjänä ja tutkivan työotteen vahvistajana.

UAS Journal haluaa ylläpitää ja kehittää työelämäedustajien, alumnien, korkeakouluhenkilöstön ja -opiskelijoiden ammatillista osaamista. Vuosittain ilmestyy noin 60 artikkelia, joita on tuottamassa lähes sata kirjoittajaa. Yksittäisiä artikkeleja luetaan tuhansia kertoja.

Tämä juhlavuoden ensimmäinen numero on järjestyksessään lehden 38. numero. UAS Journalia edelsivät 2000-luvun alussa Kever- ja Osaaja-lehdet, jotka muuttuivat vuonna 2011 Open Journal System -julkaisualustalla ilmestyväksi OA-julkaisuksi päätoimittajina Mervi Friman ja Riitta Rissanen. Lehti toimii yleistajuisena verkkojulkaisuna avoimen tieteen ja tutkimuksen periaatteiden mukaisesti. Vuosittain neljä kertaa ilmestyvän lehtemme toimituslinja on säilynyt alkuperäisen mukaisena. Se on laajentunut kansainväliseen erikoisnumeroyhteistyöhön eurooppalaisen EAPRIL-järjestön kanssa. Lisäksi olemme lisänneet lehden visuaalisuutta ja muuttaneet taittoa luettavuuden ja selkeyden parantamiseksi. Tavoitteena on julkaista napakan pituisia artikkeleja ja julkaista useampia kirjoituksia. Haluamme vastata ajankohtaisiin aiheisiin ja otamme mielellämme vastaan lehteen liittyvää palautetta sekä kehittämis- ja teemaehdotuksia. UAS Journalin onnistuminen riippuu meistä kaikista. Toteutamme ammattikorkeakoulujen viestintää yhdessä muiden kiinnostuneiden kanssa. Otamme pian käyttöön artikkelien pysyvät urn-tunnisteet ja lisäämme teksteihin käytännön näkökulmia. Tulevaisuudessa on myös tarkoitus tehdä lukijakysely, jonka perusteella voimme kehittää lehden käyttäjälähtöisyyttä ja toimitusprosessia.

Edessäsi olevan ”Ajankohtaista” -teemanumeron suosio oli huima. Saimme ennätysmäärän, yhteensä 60, artikkeliehdotusta. Viime vuoden numeroiden teemoina olivat osaamisperusteisuus ammattikorkeakouluissa, digitalisaatio ja tietohallinnon uusi rooli, tekoäly sekä luovat alat ja innovaatiotoiminta. Pyysimme lähettämään avoimesti kaikenlaisia käsikirjoituksia ajankohtaisista aiheista, ammattikorkeakoulujen monipuolisista toiminnoista ja rooleista yritysyhteistyössä sekä TKI-toiminnassa. Kaikkia tarjottuja juttuja emme valitettavasti pystyneet tässä numerossa julkaisemaan. Nämä julkaistut 22 artikkelia tarkastelevat muun muassa tapoja, joilla ammattikorkeakoulut kehittävät yhteistyötoimintojaan ja palvelujaan, jotka edistävät yritys- ja työelämäyhteistyötä sekä yhteisöjen ja opetuksen tueksi luotuja pysyviä palvelu- ja yhteistyörakenteita.

Kymmenvuotisjuhlanumero esittelee monipuolisesti ammattikorkeakoulujen erilaisiin toimintoihin liittyviä ajankohtaisia aiheita, kuten korkeakoulupedagogiikan ja opintojen ohjauksen kehittäminen, työelämäyhteistyö ja palvelujen kehittäminen sekä TKI-toiminnan ja opinnollistamisen mahdollisuudet. Kiitokset kaikille kirjoittajille ja teematoimittaja Johanna Wartiolle Metropolia-ammattikorkeakoulusta lehden sisällön tuottamisesta! Ette ole vain kirjoittaneet juttuja, vaan teette näkyväksi isoa ja monipuolista kuvaa suomalaisten ammattikorkeakoulujen vahvasta osaamisesta ja tärkeästä roolista sekä soveltavassa tutkimustoiminnassa että käytännönläheisessä kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Vastuullinen tulevaisuus tehdään yhdessä!

Toivotan kaikille lukijoille mielenkiintoisia lukuhetkiä artikkelien parissa koko UAS Journalin 10-vuotisjuhlavuoden aikana!

Kirjoittaja

Ilkka Väänänen, päätoimittaja, UAS Journal

Ammattikorkeakouluihin lisää kestävyyttä ja vastuullisuutta

Kirjoittajat: Kari Laasasenaho, Nina Kokkonen, Sanna Tyni & Petri Lempinen.

Kestävän kehityksen tuominen näkyviin on tärkeää, koska ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli tiedon siirtämisessä työelämään.

Kestävä kehityksen periaatteet on yleisesti hyväksytty jo useamman vuosikymmenen ajan, ja ne ovat tulleet osaksi myös ammattikorkeakoulujen toimintaa mm. kestävän kehityksen ohjelmien kautta. Monet ammattikorkeakoulut ovat sitoutuneet esimerkiksi Green Office-järjestelmään tai YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Viime vuosina kestävä kehitys on noussut aikaisempaa suuremmaksi keskustelunaiheeksi ilmastonmuutoksen takia, koska muutoksen ehkäisemiseksi tarvitaan nopeita toimia. Esiin on noussut uusia käsitteitä, kuten resurssitehokkuus, vähähiilisyys, hiilineutraalisuus ja ilmastokompensaatiot, jotka ovat antaneet aiheitta pohtia vastuullisuutta entistä enemmän myös ammattikorkeakouluissa. Korkeakouluilla on tärkeä rooli kestävän kehityksen tavoitteiden jalkauttamisessa yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Monissa ammattikorkeakouluissa erilaisten näkyvien toimenpiteiden tekeminen on entistä tärkeämpää. (YK 2019)

Kestävän kehityksen alle on myös muodostunut uusia käsitteitä kuten kiertotalous, joka on noussut 2010-luvulla kansainväliseksi megatrendiksi (Sitra, Kierrolla kärkeen, 2016). Kiertotalous on vaihtoehto fossiilisiin luonnonvaroihin perustuvalle taloudelle. Siirtyminen perinteisestä kestämättömästä “Tuota-kuluta-hävitä” (Take-Make-Waste)- taloudesta kiertotalouteen on monitieteinen ja monialainen prosessi, joka vaatii laajaa yhteistyötä useiden toimijoiden kanssa. Muutos kiertotalouteen vaatii lisäksi uudistamista ja mukauttamista kaikilla koulutuksen tasoilla. Koska ammattikorkeakouluilla on tiivis suhde työelämän kanssa, suomalaisten ammattikorkeakoulujen rooli on tunnistettu ratkaisevaksi toimijaksi kiertotalouden koulutuksen kehittämisessä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen odotetaan vaikuttavan monien elinkeinojen harjoittamiseen v. 2050 tultaessa, mikä vaatii etsimään ratkaisuja mm. kiertotalouden liiketoimintamalleista (Deloitte/Elinkeinoelämän keskusliitto 2020).

KiertotalousAMK-hanke edistää kestävyyttä ammattikorkeakouluissa

Ammattikorkeakoulut edistävät kestävää kehitystä muun muassa erilaisten hankkeiden kautta. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluille, tuttavallisemmin KiertotalousAMK on Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittama hanke (1.1.2018–31.12.2020), jossa on mukana yhteensä 19 suomalaista ammattikorkeakoulua (Kuva 1). Hankkeen tavoitteena on integroida kiertotalous paremmin osaksi ammattikorkeakoulun opetus- ja ohjausmetodeja sekä päivittäistä toimintaa. Hankkeen kautta tuotetaan yli 200 op kiertotalouden opintomateriaaleja, kehitetään siihen liittyviä oppimisympäristöjä ja luodaan uusia menetelmiä kiertotalouden opettamiseksi. (KiertotalousAMK, 2018)

Kuva 1. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin-hankkeen esittelyposteri ja hankkeen toteutukseen osallistuvat ammattikorkeakoulut.
Kuva 1. Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin-hankkeen esittelyposteri ja hankkeen toteutukseen osallistuvat ammattikorkeakoulut.

KiertotalousAMK-hankkeen toiminnalla haluttiin tukea myös ammattikorkeakoulukampusten arjen kestäviä toimintatapoja vaikuttamalla ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen ohjelmien laatimiseen ja uudistamiseen. Ohjelmat ohjaavat kampusten näkyvää toimintaa, kuten kierrätystä, energiankäyttöä tai ruokailua ja niillä on tärkeä rooli korkeakoulujen toiminnan kokonaiskuvassa. Hankkeessa on koottu toimenpidelistaa kampusten ja organisaatioiden kestävän kehityksen työstä sekä jaettu kokemuksia ja käytännön vinkkejä kestävän kehityksen toiminnasta eri ammattikorkeakouluissa. Uusia toimintatapoja voivat olla esimerkiksi etäopiskelun ja –työskentelyn tukeminen, kimppakyydit, ruokahävikin myynti, sähköautojen latauspisteet tai tulosteiden määrän vähentäminen kampuksilla.

Yhteistyöllä vaikuttavuutta

Uudistustyön osalta kestävyystoiminnan vaikuttavuutta haluttiin lisätä yhteistyöllä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen kanssa. KiertotalousAMK-hanke ja Arene käynnistivät syksyllä 2019 keskustelut kestävän kehityksen entistä paremmasta huomioimisesta ammattikorkeakoulujen toiminnassa (KiertotalousAMK, Arene, 2019). Keskustelut paineesta vastuullisuuden huomioimiseen oli käynnistetty Arenen sisällä jo aiemmin, minkä vuoksi yhteistyötä KiertotalousAMK-hankkeen kanssa kannatettiin.

Ammattikorkeakoulujen pitäisi ottaa laajemmin huomioon kestävät toimintatavat ja vastuullisuus. Näihin sisältyvät ammattikorkeakoulujen toimintatavat ja prosessit sekä koulutuksen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan sisällöt. Kestävyys ja vastuullisuus ovat hyvin laajoja teemoja. Ne sisältävät mm. opetussuunnitelmien ja jatkuvan oppimisen tarjonnan kehittämisen, tilojen, energian ja raaka-aineiden käytön, hankinnat, oppilaitosruokailun sekä matkustamisen. Kestävän kehityksen tuominen näkyviin on tärkeää, koska ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli tiedon siirtämisessä työelämään. Samalla se viestii ammattikorkeakouluista opiskelu- ja työpaikkoina.

Kestävän kehityksen toimenpiteiden toteuttaminen ja kestävyysnäkökulman huomioiminen toiminnassa saattavat vaikuttaa yhä enemmän nuorten opiskeluvalintoihin tulevaisuudessa. Nuorisobarometrin mukaan nuorten huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut merkittävästi kymmenessä vuodessa (Pekkarinen & Myllyrinne 2019, s. 65). Haasteena on sekä ammattikorkeakoulujen oman toiminnan tekeminen vastuulliseksi että opintosisältöjen päivittäminen. Osaaminen pitää tehdä näkyväksi työelämään ja opiskelupaikkaa hakeville.

Arenen ja KiertotalousAMK-hankkeen keskusteluiden perusteella on päädytty siihen, että kiertotalouteen sitoutumista voidaan tukea jokaisen ammattikorkeakoulun kärkialoilla. Tällä voidaan välttää se, että kaikki ammattikorkeakoulut viestisivät kestävyydestä ja vastuullisuudesta samalla lailla. Lisäksi kärkialoilla kannustetaan viestimään teeman alla tapahtuvasta toiminnasta. Toisaalta jokainen ammattikorkeakoulu tekee omat ratkaisut siitä, kuinka kiertotalous näkyy kestävän kehityksen ohjelmatyössä. Ohjelmien uudistamistyö onkin käynnissä jo monessa ammattikorkeakoulussa KiertotalousAMK-hankkeen kautta tai korkeakoulujen omina kestävän kehityksen ohjelmien päivityksinä.

Arene perustamassa Kestävyys ja vastuullisuus -työryhmää

Kestävän kehitys tullaan jatkossa huomioimaan myös entistä enemmän Arenen omassa toiminnassa. Vuoden 2020 toimintasuunnitelmaan on kirjattu ”kestävän kehityksen ja kiertotalouden huomioiminen toiminnassa”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuoden 2020 aikana Areneen perustetaan Kestävyys ja vastuullisuus -työryhmä, johon kutsutaan ammattikorkeakoulujen edustajat. Yliopistoilla on jo oma -vastuullisuustyöryhmä (Unifin, 2020). (Arene, Toimintasuunnitelma, 2019). Tavoitteena on löytää keinoja, jotka vaikuttavat ammattikorkeakoulujen arkeen ja muuttavat toimintaa. Kestävän ja vastuullisen toiminnan kautta ammattikorkeakoulut auttavat myös työelämää uudistumaan.

Yhteistä viestintää

KiertotalousAMK-hankkeen ja Arenen välisellä yhteistyöllä haluttiin ennen kaikkea lisätä vaikuttavuutta ammattikorkeakoulujen kestävän kehityksen toiminnassa. Tämä artikkeli on yksi esimerkki Arenen ja KiertotalousAMK-hankkeen yhteistyöstä. Arenen kanssa on luotu vuodelle 2020 tavoitteita muun muassa kestävän kehityksen näkyvyyden lisäämisestä Arenen toiminnassa sekä kestävään kehitykseen liittyvien asioiden esille nostamiseksi ja edistämiseksi rehtorineuvoston kokouksissa. Kestävää kehitystä nostetaan myös esille molempien tahojen sosiaalisen median viestinnässä vuoden 2020 aikana.

Kestävyys ja vastuullisuus tulevat näkymään vuonna 2020 ammattikorkeakoulujen arjessa, käytännön toimenpiteissä sekä viestinnässä. Tavoitteena on lisätä opiskelijoiden, korkeakoulujen henkilökunnan sekä sidosryhmien tietoisuutta kestävästä kehityksestä sekä kiertotaloudesta. Aihe on erittäin ajankohtainen ja tärkeä sekä se vaikuttaa kaikkien ammattikorkeakoulujen toimintaan 2020-luvun alussa.

Kirjoittajat

Kari Laasasenaho, FT, TKI-asiantuntija, SeAMK, kari.laasasenaho(at)seamk.fi

Nina Kokkonen, MMM, lehtori, HAMK, nina.kokkonen(at)hamk.fi

Sanna Tyni, FT, Erityisasiantuntija, Lapin amk, sanna.tyni(at)lapinamk.fi

Petri Lempinen, FT, toiminnanjohtaja, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, petri.lempinen(at)arene.fi

Arene, Toimintasuunnitelma (2019). Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n toimintasuunnitelma ja talousarvio 2020. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2019/Toimintasuunnitelma_ja_talousarvio_2020.pdf?_t=1575550127

Deloitte/Elinkeinoelämän keskusliitto, (2020). Ilmastonmuutoksen vaikutukset suomalaiseen elinkeinoelämään – skenaariotyön taustaraportti: Deloitten selvitys Elinkeinoelämän keskusliitolle. Tammikuu 2020. Haettu 21.1.2020 osoitteesta: https://ek.fi/wp-content/uploads/Ilmastonmuutoksen-vaikutukset-suomalaiseen-elinkeinoelamaan_Deloitte_EK_raportti_tammikuu-2020_FINAL.pdf

KiertotalousAMK (2018). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin, hankesivusto. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://kiertotalousamk.turkuamk.fi

KiertotalousAMK, Arene (2019). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin, hankesivusto. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/kiertotalousamk-hanke-esilla-arenen-koulutusvaliokunnassa/

KiertotalousAMK, Blogit (2018). Kiertotalousosaamista ammattikorkeakouluihin, hankesivusto. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://kiertotalousamk.turkuamk.fi/blogi/
Sitra, Kierrolla kärkeen (2016). Sitran selvityksiä 117, Kierrolla kärkeen, Suomen tiekartta kiertotalouteen 2016-2025, Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://media.sitra.fi/2017/02/27175308/Selvityksia117-3.pdf

Pekkarinen, E. & Myllyrinne, S. (2019). Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018. Haettu 21.1.2020 osoitteesta: https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2019/03/NB_2018_web.pdf

Unifin, (2020). Suomen yliopistojen rehtorineuvosto, nettisivusto. Haettu 13.1.2020 osoitteesta: https://www.unifi.fi

YK, (2019). YK:n kestävän kehityksen tavoitteet 2015-2030. Haettu 12.12.2019 osoitteesta: https://www.un.org/sustainabledevelopment/development-agenda/

Villan kierrättämiseen vauhtia kehityshankkeella

Tekstiilikuitujen kierrätys on yksi tämän päivän kestävän kehityksen haasteista. Euroopan komission joulukuussa 2015 ehdottamissa kiertotaloustavoitteissa korostuvat raaka-aineiden kierrättäminen ja entistä resurssitehokkaamman talousmallin saavuttaminen (Europan komissio 2015). Kiertotalous on yksi maamme hallituksen kärkihankkeista (Ympäristöministeriö 2016). Monet toimenpiteet, kuten jätteen syntymisen ehkäiseminen, ekosuunnittelu ja uudelleenkäyttö voivat tuottaa huomattavia säästöjä yrityksille ja vähentää kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä. Vuoden 2016 alusta voimaan astunut orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto koskee myös tekstiilijätettä. Tämä on osaltaan vauhdittanut uusiokäyttö- ja kierrätysmahdollisuuksien selvittämistä käytöstä poistetuille tekstiileille (Suomen Ympäristö 4/2015). Tekstiilijätteen uusiokäytön kehityksen esteenä ovat olleet tiedon puute ja kierrätyksen kalliit kustannukset. Näin suurin osa tekstiilijätteestä on päätynyt ja päätyy edelleen energiapolttoon.

Metropolia Ammattikorkeakoulu pyrkii tuottamaan sekä kansallista että Uudenmaan alueen kehittämistoimintaa Kiertovillasta kasvuun -hankkeessa, jossa edesautetaan kiertotalouden toteutumista pk-yrityksissä. Kiertotalouden toteutuminen tuo tuotteille ja palveluille lisäarvoa, mikä parantaa yritysten kilpailukykyä. Tämä on myös maakunnan kasvusopimusmenettelyn ja Helsingin seudun kuntien tavoitteiden mukaista.

Kiertovillasta kasvuun -tutkimushanke toimii ajalla 1.1.2016 -31.5.2017. Hankkeeseen osallistuu yrityksiä villan kierrätysprosessin eri vaiheista. Näin villan kierrätys voidaan testata käytännössä ja kehittää prosessia eteenpäin. Villa- ja neulealan yrityksistä mukana ovat Agtuvi, Helsingin Villasukkatehdas, VAI-KØ, Jämsän Huopatehdas, Kutomo Holopainen, Noolan, Orneule ja Pirtin Kehräämö. Kehittämistyöhön osallistuvat myös PMK Värjäämö ja Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus. Hankkeen tavoitteena on tukea uuden yritystoiminnan perustamista ja verkostoitumista sekä tuottaa yritystoiminnan kannalta tarpeellista lisätietoa. Hankekoordinaattorina toimivat Metropolia Ammattikorkeakoulun Puhtaat teknologiat -osaamisalue ja kulttuuripalveluiden vaatetusalan tutkinto-ohjelma.

Villa- ja neuletuotannon odotukset ja haasteet Suomessa

Kotimaisten tekstiili- ja vaatetusyritysten ulkomaille siirretty tuotanto on puhuttanut paljon viime vuosina. Vastoin yleistä käsitystä, lankoja, neulosta ja neuleita valmistavia yrityksiä on kuitenkin edelleen Suomessa, etenkin eteläisessä Suomessa ja Pohjanmaalla. Kotimaista neuletuotantoa puoltavat mahdollisuus pieniin valmistusmääriin sekä yksilölliseen ilmeeseen ja väreihin. Osin tai kokonaan muotoon koneneulottu tuote jää myös työvoimakustannuksiltaan edullisemmaksi kokonaan leikattavaan ja ommeltavaan tekstiilituotteeseen verrattuna.

Villakuitu-, lanka- ja neuleteollisuudella on siis mahdollisuuksia ja halua kehittyä. Alalla on kuitenkin meneillään sukupolvenvaihdos, ja maamme on vaarassa kadottaa villaan liittyvää merkittävää ammattiosaamistaan. Alalle tarvitaan lisää markkinoita ja kasvojen kohotusta, jotta siitä saataisiin nykyistä vetovoimaisempi myös yrittäjyyden näkökulmasta. Yhteistyö on tässä merkittävässä roolissa, ja oppilaitoksen mukanaolo tuo alalle kiinnostuneita nuoria. Kierrättämisen myötä syntyvät uudet toiminnot ja imagohyöty nostavat alaa kehityksen kärkeen ja näkyville myös yleisesti.

Yritysten odotukset Kiertovillasta kasvuun -hankkeelta olivat kyselyn perusteella kierrätetyn villan käytön mahdollistaminen tuotannossa, sen soveltuvuus teolliseen tuotantoon oikean laatuisena ja sopivaan hintaan, villan kierrätyksen lisääntyminen, tuotannon hukkamateriaalin vähentyminen uusiokäytön avulla, uudet markkinamahdollisuudet sekä liiketoiminnan kasvu. Osassa yrityksistä uskottiin asiakkaiden tulevan vaatimaan osin tai kokonaan kierrätysvillasta tehtyjä tuotteita. Kyselyn pohjalta Kiertovillasta kasvuun -hankkeeseen koottiin mukaan mahdollisimman kattava yritysverkosto, jonka keskuudessa kehitystyö tehdään.

Kuva 1. Villaneuleen kierrätys uusiotuotteeksi
Kuva 1. Villaneuleen kierrätys uusiotuotteeksi

Hankkeessa etsitään vastauksia villan kierrätyksen (kuva 1) taloudellisiin ja teknisiin mahdollisuuksiin myös Euroopan kannattavasta tekstiilien kierrätysliiketoiminnasta. Euroopassa villan kierrätyksen perinteet ovat jatkuneet ja kehittyneet tähän päivään asti, kun taas meillä tämä perinne on tekstiili- ja vaatetusalalla tyrehtynyt kannattamattomana. Italiasta onkin saatu paljon toimivia vinkkejä sovellettavaksi Suomeen. Lisäksi Saksassa ja Hollannissa on tutustuttu suuren mittakaavan mekaaniseen tekstiilikierrätykseen sekä siihen liittyvään tutkimustoimintaan.

Kiertovilla -tutkimus ja testaus

Villa proteiinikuituna kestää kierrätystä pitkään ja on myös hinnaltaan muita luonnonkuituja arvokkaampi. Sen mekaanisella kierrätyksellä on pitkät, tosin Suomessa aikojen saatossa hiipuneet perinteet. Ulkomailta edullisesti saatu kierrätetty kuituhahtuva poisti suurelta osin kotimaisen kierrätysvillahahtuvan tuotannon. Tällä hetkellä tekstiili- ja vaatetusteollisuuden käyttämän villan kierrätykseen tarvittava teknologia ja laitteistot ovat Suomessa puutteelliset, ja teolliseen tuotantoon tarvittavaa kotimaista kierrätettyä villalankaa ole juuri saatavissa.

Villa proteiinikuituna kestää kierrätystä pitkään ja on myös hinnaltaan muita luonnonkuituja arvokkaampi. Sen mekaanisella kierrätyksellä on pitkät, tosin Suomessa aikojen saatossa hiipuneet perinteet.

 

Kuva 2. Kuluttajien vanhat villapaidat aloittavat matkansa kierrätyskuiduksi Jämsän huopatehtaalla.
Kuva 2. Kuluttajien vanhat villapaidat aloittavat matkansa kierrätyskuiduksi Jämsän huopatehtaalla.

 

Kuva 3. Repimäkoneeseen syötettyä leikkuujätettä Jämsän Huopatehtaalla
Kuva 3. Repimäkoneeseen syötettyä leikkuujätettä Jämsän Huopatehtaalla

Tekstiilejä on mahdollista kierrättää mekaanisesti, kemiallisesti tai sulatusmenetelmällä. Villaa kierrätetään tällä hetkellä pääasiallisesti vain mekaanisella menetelmällä, repimällä tai pilkkomalla villatuote koneellisesti kuiduksi (kuvat 2 ja 3). Tämän jälkeen kuitumassa avataan puhaltamalla siihen ilmaa ja karstataan (kuva 4), jolloin kuidut saadaan yhdensuuntaiseksi kehruuta varten (kuva 5). Prosessin lopputuotteena syntyy uusiolankaa, kuitukangasta tai huopaa. Etenkin pilkkominen mutta myös repiminen heikentävät kuidun laatua. Langan kestävyyttä voidaan parantaa lisäämällä siihen uutta kuitua.

Kuva 4. Villakuidun karstaamista Pirtin Kehräämöllä
Kuva 4. Villakuidun karstaamista Pirtin Kehräämöllä

 

Kuva 5. Lanka kehrätään Pirtin Kehräämöllä. Kierrätysvillalankaan lisätään uutta villaa tai polyamidia lisäämään kestävyyttä.
Kuva 5. Lanka kehrätään Pirtin Kehräämöllä. Kierrätysvillalankaan lisätään uutta villaa tai polyamidia lisäämään kestävyyttä.

Hankkeessa testataan sekä käytettyä (post-consumer, kuva 2) että käyttämätöntä (pre-consumer, kuva 3) villajätettä. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus toimittaa hankkeessa testattavat kuluttajilta tulleet poistoneuleet. Neulevalmistajien tuotannosta jäävän leikkuujätteen toimittavat hankkeessa mukana olevat yritykset. Villan kierrätysprosessissa poistotekstiileistä erotellaan aluksi käyttökelpoiset villatuotteet sellaisenaan myyntiin. Loput tuotteet lajitellaan materiaalikoostumuksen, värin, valmistustekniikan ja karkeuden mukaan. Villajätteen sisältämät ylimääräiset osat, kuten napit, vetoketjut ja tukikankaat, poistetaan ennen neuleen mekaanista kierrätystä, repimistä kuiduksi.

Tuotannossa saadun kuidun ja langan avulla selvitetään kuiduttamismenetelmien vaikutus lumppuvillan laatuun. Tavoitteena on lumppuvillan laatutestauksen suunnittelu ja laatuluokituksen määrittely osana teollisen prosessin mallintamista. Näin voidaan rakentaa tuotantolinjoja erilaisille uusiotuotteille.
Kierrätetyn villakuidun teknisiä ominaisuuksia tutkitaan Metropolia ammattikorkeakoulun ja muiden tutkimuslaitosten laboratorioissa. Eri lähtömateriaalien kuitupituuksien ja -lujuuksien mittaamisen ja vertaamisen lisäksi kartoitetaan tapoja selvittää kierrätetyn materiaalin kuitukoostumusta. Käytettyjen neuleiden kemikaalijäämiä tutkitaan kansainvälinen lainsäädäntö huomioiden.

Tuotekehitysvaiheessa kokeillaan kierrätysvillan soveltuvuutta erilaisiksi uusiotuotteiksi kuten langoiksi ja tekstiili- ja vaatetusteollisuuden lopputuotteiksi. Hankeselvitys tutkii myös villaraaka-aineen hankintaan, jalostamiseen ja lopputuotteiden teolliseen valmistamiseen liittyvää uutta yrittäjyyttä. Aiemmin mainittujen yritysten liiketoiminnan kehittäminen ja markkinoiden kartoitus tehdään opiskelijaprojekteina ja opinnäytetöinä, tavoitteena muun muassa markkina-analyysi ja kohderyhmäprofiilit, villajätteen markkina-arvon määritys sekä prosessin eri vaiheiden liiketoiminnallinen kannattavuus. Hankkeessa etsitään myös ratkaisuja ”kiertovilla-tuotteiden” brändäykseen ja markkinointiin.

Lopuksi

Kiertovillasta kasvuun -hanke on jo nyt näyttänyt yritysten ja ammattikorkeakoulun välisen yhteistyön vahvuudet. Yritykset saavat tukea uusien tuotteiden ja liiketoiminnan kehittämiseen, ja parhaimmillaan myös niiden villajäte saa uuden elämän uusiotuotteissa. Opiskelijat haastetaan tutkimaan, kehittämään ja innovoimaan autenttisessa toimintaympäristössä. Opettajat pääsevät edistämään käytännön työelämäyhteistyötä, ja samalla päivittävät omaa osaamistaan monialaisessa tiimissä. Kiertovillahanke vastaa sekä kiertotalouden haasteeseen että toteuttaa Metropolian keskeisiä pedagogisia linjauksia, työelämäläheisyyttä, tutkivaa ja kehittävää oppimista sekä yhteistoiminnallista projektioppimista. Hanketta on mahdollista seurata loppuvuodesta 2016 lähtien osoitteessa: www.kiertovilla.metropolia.fi

Kirjoittajat

Leena Juntunen, vaatetusalan yliopettaja, TaT, KM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, leena.juntunen(at)metropolia.fi
Marja Amgwerd, vaatetusalan lehtori, TaM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, marja.amgwerd(at)metropolia.fi
Veikko Koivumaa, tekniikan lehtori, DI, Metropolia Ammattikorkeakoulu, veikko.koivumaa(at)metropolia.fi
Erja Parviainen, vaatetusalan lehtori, DI, Metropolia Ammattikorkeakoulu, erja.parviainen(at)metropolia.fi
Pentti Viluksela, puhtaat teknologiat yliopettaja, TkT, Metropolia Ammattikorkeakoulu, pentti.viluksela(at)metropolia.fi
Inari Laveri, projektityöntekijä, vestonomi (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu, inari.laveri(at)metropolia.fi

Euroopan komissio. 2015. Kierto kuntoon: komissio hyväksyy uuden kunnianhimoisen kiertotalouspaketin, jolla edistetään kilpailukykyä, luodaan työpaikkoja ja tuetaan kestävää kasvua. Euroopan komission lehdistötiedote 2.12.2015. Haettu 16.11.2016 osoitteesta http://europa.eu/rapid/press-release_IP-15-6203_fi.htm

Metropolia Ammattikorkeakoulu Kiertovillasta kasvuun –hanke. Haettu 8.12.2016 osoitteesta http://www.metropolia.fi/palvelut/hankeyhteistyo/tutkimus-ja-kehityshankkeet/kiertovillasta-kasvuun/.

Suomen ympäristö 4/2015. Tekstiilien uudelleenkäytön ja tekstiilijätteen kierrätyksen tehostaminen Suomessa. Dahlbo, Helena; Aalto, Kristiina; Salmenperä, Hanna; Eskelinen, Hanna; Pennanen, Jaana; Sippola, Kirsi & Huopalainen, Minja. Helsinki: Ympäristöministeriö. Haettu 16.11.2016 osoitteesta https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155612/SY_4_2015.pdf?sequence

Ympäristöministeriö. 2016. PERUSMUISTIO. YM2016-00009 YSO Saarnilehto – Eduskunta. Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma. Haettu osoitteesta 16.11.2016 https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Liiteasiakirja/Documents/EDK-2016-AK-38648.pdf

Ongelmalähtöinen projektioppiminen on avain kiertotalouteen

Kiertotalous on talouden uusi malli, joka pohjautuu resurssien kestävään käyttöön. Se pyrkii jätteiden synnyn minimointiin tuottamalla materiaaleja ja tuotteita, jotka kiertävät eivätkä kulu. (Sitra 2014.) Kiertotalouteen siirtyminen vaatii ajattelutapojen ja paradigmojen muutoksia. Tähän kehämäiseen talouden malliin liittyy olennaisesti uudenlaiset liiketoimintamallit, jakamistalous ja yhteiskehittäminen. Sitran (2014) selvityksen mukaan kiertotalous tarjoaa Suomen taloudelle 1,5 – 2,5 miljardin vuotuisen kasvupotentiaalin. Jotta tämä suuri potentiaali saadaan hyödynnettyä, tarvitaan kuitenkin uuden sukupolven kiertotalouden asiantuntijoita. Turun ammattikorkeakoulussa on huomattu kiertotalouden mahdollisuudet, ja kiertotalous on nostettu yhdeksi uuden strategian kärjeksi (Turun ammattikorkeakoulu 2016).

Kiertotalouden opettamisesta puhuttaessa nousee kysymys opetuksen sisällöistä, millaisia ajattelun malleja kiertotalouden ammattilaiseksi kehittyvä korkeakouluopiskelija tarvitsee? Kiertotalouteen siirtyminen vaatii koulutusalojen välisten raja-aitojen mataloittamista ja tieteiden välistä systeemiajattelua. Toinen avoin kysymys on kiertotalouden opettamisen konteksti. (Heinrich 2016.) Osa kasvatusalan ammattilaisista on sitä mieltä, että oppimisen tavat ovat yhtä tärkeitä kuin opitut faktat (Vare & Scott 2007). Tarvitaan uudenlaista, kriittiseen systeemiajatteluun rohkaisevaa oppimista, joka tukee tulevaisuuden kiertotalousasiantuntijaksi kasvamisessa.

Entä miltä oppimisympäristö näyttää, jos se perustuu samoille periaatteille kuin kiertotalous? Missä määrin nykyiset oppimisympäristöt ovat itsessään ”lineaarisia” ja vanhentuneita soveltuakseen tulevaisuuden talouteen? (Heinrich 2016.) Kiertotalouden oppimisympäristön ulottuvuuksia on pohdittu myös Turun ammattikorkeakoulussa (kuva 1), kun vuonna 2015 lähdettiin rakentamaan kiertotalouden projektioppimisympäristöä (POY). POYn kehittämistyö pohjautuu Turun ammattikorkeakoulussa kehitetyn uuden oppimisotteen Innopedan® mukaiselle ajattelulle. Tässä artikkelissa kuvataan kyseinen oppimisympäristö, joka ottaa huomioon oppimiseen vaikuttavat eri tekijät.

 

malve-ahlroth_nurmi_suominen_kuva1
Kuva 1. Kiertotalouden oppimisympäristön eri ulottuvuuksien suhde toisiinsa.

Kiertotalouden asiantuntijan tiedot ja taidot

Kiertotalous vaatii onnistuakseen jaettua asiantuntijuutta, tiedon soveltamista sekä dialogia monitieteisessä ryhmässä (Lundgren 2012). Asiantuntijoita tarvitaan eri aloilta, kuten materiaalitekniikasta, liiketaloudesta ja muotoilusta aina ICT-alalle. On vaikea löytää alaa, johon kiertotalous ei liittyisi. Kiertotalouden POYn tuottama erityisosaaminen perustuu teknisten ja luontoon perustuvien kiertojen ymmärtämiseen ja tieteiden väliseen systeemiajatteluun. Oppimisympäristön opiskelijoita rohkaistaan katsomaan ongelmia monesta perspektiivistä, sillä monimutkaisilla muutokseen johtavilla prosesseilla on harvoin vain yksi oikea ratkaisu (De Wolf 2016).

Kiertotalouden POY koostuu eri alojen opiskelijoista, jotka hankkivat kiertotalouden perustiedot Turun ammattikorkeakoulun kiertotalous-moduulin (15op) tai muiden vastaavien opintojen kautta. Moduuli on kaikille opiskelijoille avoin, ja se toimii väylänä kiertotalouden oppimisympäristöön. Sen kautta opiskelija tutustuu luonnollisiin ja teknisiin kiertoihin sekä systeemiajatteluun konkreettisten työelämälähtöisten projektien kautta. Opiskelu toteutetaan suurimmaksi osaksi työelämältä saatujen toimeksiantojen kautta tiimeissä työskennellen.

Opittuaan moduulissa kiertotalouden perustiedot, opiskelija voi lähteä kehittämään oppimisympäristössä omaa henkilökohtaista asiantuntijuuttaan omien erityistaitojen ja vahvuuksien kautta. Koko oppimisprosessin aikana opiskelijat arvioivat omaa ja muiden opiskelijoiden osaamisen kehittymistä. Arvioitavat kompetenssit ovat:

● toimiminen monialaisessa tiimissä
● muilta opitun soveltaminen
● asiakaslähtöinen ajattelu
● esiintymis- ja vuorovaikutustilanteissa toimiminen
● toimiminen itsenäisesti hyödyntäen ulkopuolisia verkostoja ja resursseja
● projektinhallinnan perustaidot

Ongelmalähtöistä projektioppimista

Kiertotalousopetus tarvitsee tuekseen uudenlaisia didaktisia näkökulmia. Webster ja Johnson (2008) ovat kuvanneet kiertotalouden syklistä oppimista kehänä, jossa konkreettinen kokemus johtaa uusien ideoiden testaamisen kautta jatkuvaan oppimisen kierteeseen. He kritisoivat vallalla olevaa koulutuksen mallia verraten sitä lineaariseen tuotantoprosessiin, jossa resurssit kulkevat vain yhteen suuntaan (Webster & Johson 2008).

Käytännössä syklistä oppimisen kehää voidaan toteuttaa esimerkiksi ongelmalähtöisten projektien kautta. Kiertotalouden POY hakee aktiivisesti alueen työelämän edustajilta kiertotalouteen liittyviä tutkimus- tai kehittämishaasteita, joita opiskelijat toteuttavat. Projektityöskentelylle on ominaista opiskelun omatoimisuus, yhteistoiminnallisuus, työelämälähtöisyys sekä oppiainerajat ylittävä kokonaisvaltaisuus (Kanerva-Lehto & Lehtonen 2007). Projektityöskentelyn apuna käytetään projektien tarpeista riippuen erilaisia opetusmenetelmiä esimerkiksi lyhyitä ideointisessioita tai 24 tunnin innovaatioleirejä.

Lyhyissä ideointiseissoissa toimeksiantaja ”heittää” kehittämishaasteensa pienen opiskelijatiimin pureskeltavaksi muutamaksi tunniksi. Tuloksena saattaa syntyä esimerkiksi 100 uutta ideaa. Innovaatioleirillä toimeksiantajan haastetta työstää 24 tunnin ajan useat monialaiset tiimit, jotka kisaavat parhaasta ideasta keskenään. Tiimeissä opiskelijat pääsevät jakamaan omaa asiantuntijuuttaan sekä katsomaan haasteita useista eri näkökulmista.

Opiskelijatoimitusjohtaja vetää oppimisympäristön tiimiä

Oppimisympäristö toimii opiskelijoista muodostettuna tiiminä, jota ohjaavat Turun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan asiantuntijat sekä opettajat. Nykymuodossaan POY koostuu noin 10-15 opiskelijasta, jotka rekrytoidaan tiimiin pidemmäksi aikaa. Tähän mennessä projektioppimisympäristöön on hakeutunut opiskelijoita mm. energia- ja ympäristötekniikan, muotoilun, kestävän kehityksen, myynnin, kansainvälisen liiketoiminnan, terveyden sekä kulttuurin aloilta. Lisäksi mukana on ollut useampi vaihto-opiskelija, mm. Venäjältä, Itävallasta, Kiinasta ja Nepalista.

Aloittaessaan oppimisympäristössä opiskelija saa työstään opintopisteitä, kun taas pidempään mukana olleille ohjaaville opiskelijoille voidaan maksaa opiskelija-assistentin palkkaa. Kukin opiskelija saa oman osaamisensa ja kiinnostuksensa suuntaisia tehtäviä, joita tehdään sekä itsenäisesti että ryhmissä. Pidempään tiimissä toimineiden opiskelijoiden joukosta valitaan projektien kokonaisuutta koordinoiva opiskelija-toimitusjohtaja sekä eri teemoihin erikoistuneet koordinaattorit (kuva 2). Opettajien rooli oppimisympäristössä on toimia ohjaajina ja mahdollistajina. Toiminnan painopiste on opiskelijoiden aktiivisessa ja itseohjautuvassa tekemisessä. Projekteissa opittuja asioita jaetaan säännöllisissä tapaamisissa.

 

Kuva 2. Kiertotalouden oppimisympäristössä työskentelevien roolit.
Kuva 2. Kiertotalouden oppimisympäristössä työskentelevien roolit.

Opiskelijat työskentelevät sekä etänä että kiertotalouden oppimisympäristön fyysisessä työskentelytilassa Turun ammattikorkeakoulun Sepänkadun kampuksella. Vaikka virtuaalisuus ja erilaiset digitaaliset alustat mahdollistavat paikasta riippumattoman oppimisen, aidoilla kohtaamisilla ja yhdessä tekemisellä on ainutlaatuinen merkitys opiskelijoiden kehittymisen, tiimiytymisen ja uusien innovaatioiden syntymisen kannalta. Tarkoituksena on, että käyttäjät muokkaavat tilasta aina oman näköisensä ja tarpeisiinsa sopivan kokonaisuuden.

Työelämälähtöinen oppimisympäristö

Kiertotalouden POYn tavoitteena on olla alalla toimivien yritysten T&K-kumppani. Turun ammattikorkeakoululla on laaja työelämäverkosto, jota on rakennettu pitkäjänteisesti yhdessä ympäristöalan yritysten kanssa. Työelämäkumppaneille tarjotaan käyttöön tulevaisuuden kiertotalousasiantuntijoiden eli eri alojen opiskelijoiden innovaatiopotentiaali erikseen sovittua korvausta vastaan. Suurin osa kumppaneista on pienyrityksiä, joilla on niukasti T&K-resursseja toimintansa kehittämiseen. Toisaalta kiertotalous on monille yrityksille vielä tuntematon käsite, ja opiskelijat voivat tarjota tuoreita näkökulmia muun muassa suljetun kierron konsepteja kehitettäessä. Samalla pyritään laajempaan aluevaikuttavuuteen tukemalla yrityskumppaneiden kiertotalousosaamisen kasvua ja liiketoimintapotentiaalin ymmärrystä.

Yksi esimerkki onnistuneesta projektista on yhteistyö autokierrätykseen ja hinauspalveluihin erikoistuneen yrityksen kanssa. Yrityksen kanssa on tehty muun muassa selvitystä kiertotalouden mahdollisuuksista yritykselle vuonna 2015. Toteutetussa projektissa kuusi Turun ammattikorkeakoulun opiskelijaa tutkivat autojen purkuprosessin materiaalivirtoja, selvittivät uusia kierrätysmahdollisuuksia sekä selvittivät prosessiin liittyviä pullonkauloja. Kaikki hankittu tieto edesauttoi yrityksen kehitystyötä oman prosessinsa kehittämisessä. Opiskelijat saivat kattavasti tutustua alaan sekä keräsivät kokemusta purku- ja jätealalta. Lisäksi projekti vaati heiltä laajaa verkostoitumista, tutkimusmenetelmien hallintaa sekä viestinnällisiä taitoja. Työ on jatkunut laajemman yhteistyön merkeissä 2016, koska yritys oli tuloksiin tyytyväinen.

Monella tapaa kiertotalouden POYn kehittäminen on vielä alussa. Kumppaniyritysten suuntaan kiertotalouden oppimisympäristöstä pyritään luomaan selkeä kokonaisuus. Tämä tapahtuu muun muassa opiskelijoiden tarjoamien tutkimus- ja kehittämispalveluiden tuotteistamisen kautta yhteistyössä alueen muiden korkeakoulujen kanssa. Kehittämistyö on oma prosessinsa, joka tarvitsee aikaa ja yhteistyötä. Yhteistyön merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kokonaisuus syntyy ja kehittyy vain jatkuvassa vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa. Kiertotalouden POY hyödyttää alueen eri toimijoita ja ilmentää yhteistä tapaamme toimia.

Kirjoittajat

Sara Malve-Ahlroth, ympäristösuunnittelija (AMK), projektityöntekijä, Turun ammattikorkeakoulu, sara.malve-ahlroth(at)turkuamk.fi
Jenni Suominen, tradenomi (ylempi AMK), hankeasiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu, jenni.suominen(at)turkuamk.fi
Piia Nurmi, KTM, koulutus- ja tutkimusvastaava, Turun ammattikorkeakoulu, piia.nurmi(at)turkuamk.fi

De Wolf, M. 2016. ThreeC: Creating competencies for a circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://circulatenews.org/2016/06/threec-creating-competencies-for-a-circular-economy/

Heinrich, S. 2016. Learning not just about but for a circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://circulatenews.org/2016/05/learning-not-just-about-but-for-a-circular-economy/

Kanerva-Lehto, H. & Lehtonen, J. 2007. Tutkimuspaja – oppimista ja kehittämistä.

Lundgren, K. 2012. Ympäristöosaajat 2025. Tulevaisuuden osaamistarpeet ympäristöaloille. Haettu 25.10.2016 osoitteesta https://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/tutkimus/hankearkisto/kansallinen-ymparisto/Documents/Ymparistoosaaja2025.pdf

Sitra 2014. Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitran selvityksiä 84. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia84.pdf

Turun ammattikorkeakoulu 2016. Turun ammattikorkeakoulun strategia. Haettu 25.10.2016. osoitteesta www.turkuamk.fi > Turun AMK > Tunne meidät > Strategia.

Vare, P. & Scott, W. 2007. Learning for change. Exploring the Relationship Between Education and Sustainable Development. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.bath.ac.uk/cree/resources/LEARNING_FOR_A_CHANGE_xJESDx.pdf

Webster, K. & Johson, C. 2008. Sense and sustainability. Educating for circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.c2c-centre.com/library-item/sense-and-sustainability