Kulttuurialojen työllistymisen erityispiirteet ja työllisyysmittareiden haasteet

Vuosittain tehtävä valtakunnallinen uraseurantatutkimus (Korkeakoulujen uraseuranta) tuottaa arvokasta tietoa eri koulutusalojen alumnien tilanteesta viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Tulosten pohjalta voimme tehdä vertailuja koulutusalojen välillä ja saamme tietoa opiskelijoiden työllisyystilanteesta sekä palautetta opiskelukokemuksista.

Luovien alojen työllistymisen ja työolojen moninaisuus eivät kuitenkaan näy riittävästi valtakunnallisessa uraseurantatutkimuksessa. Siksi toteutimme Tampereen ammattikorkeakoulussa näille aloille kohdistetun erillisen laadullisen alumnitutkimuksen. Tutkimuksen tuloksien näkökulmasta on syytä nostaa keskustelua siitä, miten työllistymistä Opetus ja kulttuuriministeriön kriteereillä nyt ja tulevaisuudessa mitataan (OKM 2019).

Kulttuurialojen alumnitutkimuksen suunnittelu käynnistyi syksyllä 2020 Media, musiikki ja taide -yksikön opintojenohjauksen tiimissä. Tutkimuksen metodiksi valittiin laadullinen kysely sekä vapaasti kirjoitettavat uratarinat. Kysely suunnattiin vuosina 2010–2019 valmistuneille. Vuonna 2016 valmistuneet rajattiin kuitenkin kyselyn ulkopuolelle heille kohdistetun valtakunnallisen uraseurantatutkimuksen vuoksi. Kyselytutkimuksen käytännön ja teema-analyysin hoiti korkeakouluharjoittelija, kasvatustieteen maisteriopiskelija Ira Salminen huhti–toukokuussa 2021.

Tavoittelimme alumneja sekä sähköpostin kautta että jakamalla kyselylinkkiä erilaisissa alumnien sosiaalisen median yhteisöissä. Halusimme ajantasaista tietoa alumnien työllistymisestä, työoloista ja koulutuksen kehittämistarpeista. Lisäksi pyysimme vastaajia kertomaan vapaamuotoisesti oman uratarinansa tekstinä tai äänitallenteena.

Saimme kokoon 128 uratarinaa, mikä on 9,4 prosenttia vuosina 2010–2019 valmistuneista. Yllätyimme positiivisesti vastausten määrästä sekä monipuolisista ja vivahteikkaista uratarinoista, joita kertyi litteroituna lähes sata sivua. Eniten vastauksia saatiin media-alan ammattilaisilta, mutta mukana oli myös mm. kuvataitelijoita, muusikkoja ja musiikkipedagogeja.

Tuloksia ja havaintoja

Luovien alojen opintoihin hakeutuvilla on tyypillisesti vahva motivaatio alaa kohtaan. He kokevat työnsä “kutsumukseksi”, jota luonnehtii intohimo alaa kohtaan. Osalle intohimo on tuonut resilienssiä, joka auttaa jaksamaan haastavissakin olosuhteissa. Osa taas on intohimon myötä saattanut asettaa liiankin korkeat tavoitteet työlle ja omalle panokselleen, mikä taas on johtanut uupumukseen tai pettymyksiin työolosuhteissa. Esimerkiksi pätkä- ja freelancetyötä kuvataan usein negatiiviseen sävyyn listaten niiden haasteita. Toisaalta monessa tarinassa todetaan, kuinka työtapa on itselle sopiva oma valinta.

Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta korostaa oman työn tuunaamista keinona vaikuttaa työn sisältöihin, työoloihin ja työn tekemisen muotoihin. (Sarkkinen 2019). Tutkimusaineiston perusteella voimme väittää, että luovan työn tekijät ovat työn tuunaamisen ja muotoilun mestareita – osin omatahtoisesti ja osin toimintaympäristön pakottamana. Uratarinat ovat hyvin yksilöllisiä ja niistä on vaikea muodostaa “tyypillistä tarinaa”.

Sekä tutkimuksemme määrällinen osio että uratarinat kertoivat luovan työn purskeisuudesta. Työtä tehdään usein urakkaluonteisesti. Välillä uppoudutaan käynnissä olevaan projektiin muun elämän jäädessä toiseksi. Välillä työtä on liikaa, välillä taas liian vähän. Usein oman alan projektien välissä on työttömyysjaksoja tai silloin tehdään muuta kuin oman alan työtä.

Hyvin tyypillistä on hankkia oman alan työn lisäksi ns. puskurityö tai puskuriammatti, jota tehdään projektien välissä tai jonka avulla turvataan toimeentuloa oman alan työkeikkojen rinnalla.

Tarinamuoto oman urakaaren kuvaamisessa tuotti rehevää ja konkreettista tietoa alan haasteista. Uratarinoista paljastui työelämän rakenteellisia ongelmia ja ristiriitoja, joihin on tärkeä ohjata opiskelijoita varautumaan. Media-alalla tämä tarkoittaa esimerkiksi kausittain merkittäviä ylitöitä ja ylikuormituksen uhkaa, henkilökohtaisten kontaktien ja verkostojen merkitystä sekä oman työn hinnoittelun ja palkkaneuvottelujen osaamisen tarvetta.

Useissa tarinoissa kerrottiin luovien alojen puutteellisesta johtamisosaamisesta. Vaikutukset kohdistuvat etenkin freelancer- ja projektiluonteisia tehtäviä tekeviin. Kun esimiehet, työyhteisöt ja kollegat vaihtuvat tiheään tahtiin, kukaan ei johda tai ohjaa systemaattisesti keikkatyötä tekevien ammatillista kasvua. Tällöin näkemys oman osaamisen kehittymisestä voi jäädä hataraksi. Lisäkouluttautuminen onkin luovilla aloilla yleistä, ja koulutuksen ydintehtäviin kuuluu siksi jatkuvan oppimisen ja itsenäisen opiskelun taitojen kehittäminen.

Yrittäjyys keskeistä kulttuurialoilla

Kulttuuriammateissa yrittäjinä toimii 28 prosenttia, kun muissa ammateissa osuus on vain 13 prosentin verran (Tilastokeskus 2020). Yrittäjien merkittävä osuus näkyy myös tässä selvityksessä freelancereiden ja muiden yrittäjämäisen työn muotojen (projektimainen työ, yrittäjä Y-tunnuksella, kevytyrittäjyys) korkeana määränä.

Suuri osa vastaajista oli tehnyt erityisesti työuran alkuvuodet töitä usealle työnantajalle samanaikaisesti. Lähes puolet oli toiminut valmistumisen jälkeen freelancerina ja noin neljännes kevytyrittäjänä tai Y-tunnuksen omaavana yrittäjänä.

Tyypillistä on myös erilaisten ansaintamuotojen rinnakkaisuus ja vuorottelu. Samaan aikaan töitä tehdään esim. palkkatyössä ja yrittäjänä tai apurahan turvin. Luovien alojen tekijät pysyvät yhä harvemmin suorassa uraputkessa ja palkkatöissä vain yhden työnantajan palveluksessa.

Tutkimuksessa kysyttiin, miten alumnit tekevät työtä vastaushetkellä. Kysymyksiin sai valita useita vaihtoehtoja. Vastaajat valitsivat keskimäärin kaksi eri työn tekemisen vaihtoehtoa. Vastaushetkellä freelancereitä oli 20,3 % (26 kpl), kevytyrittäjiä 10,9 % (14 kpl) ja Y-tunnuksellisia yrittäjiä 19,5 % (25 kpl). Yhteensä yrittäjämäisesti työskenteli reilut puolet vastaajista. Näistä kuitenkin vain Y-tunnuksellinen yrittäjyys lasketaan yrittäjyydeksi virallisissa tilastoissa.

Vuonna 2021 voimaan astuneessa ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa yhtenä rahoituskriteerinä on alumnien työtilanne vuosi valmistumisen jälkeen (OKM 2019). Yrittäjinä toimivien määrällä on tarkastelussa kaksinkertainen painoarvo palkkatyöhön verrattuna. Se, miten työllistyminen ja yrittäjyys tulevaisuudessa määritellään alumnien työllistymisen seurannassa, on elintärkeää luovien alojen koulutukselle.

Onko freelancer tai kevytyrittäjä ”oikea” yrittäjä? Uratarinoiden perusteella voimme sanoa, että jokainen luovan alan työntekijä on sisäinen yrittäjä. Luovien alojen projektimainen työ edellyttää vastuullisuutta, oman osaamisen myyntitaitoja, kustannustietoutta, ajankäytön hallintaa sekä hyviä itsen johtamisen taitoja.

Luoville aloille tyypilliset työn tekemisen muodot ovat yleistymässä myös muilla toimialoilla. Useat tulevaisuuden tutkijat ennustavat, että päätoimisen palkkatyön syrjäyttää työn tekemisen hybridimallit (useampi työ ja tulonlähde samanaikaisesti) ja yrittäjämäinen tapa tehdä työtä. Y-tunnus ei ole välttämättä oikea mittari mitata yrittäjyyttä. Nyt koulutuksen rahoitukseen vaikuttaa se, miten alumni seurantakyselyssä itse jäsentää työllistymisensä statuksen vastauspäivänä. Eikö työllistymistä tuli tarkastella vastaushetken sijaan laajemmin kattaen esim. koko edellisen vuoden työllistymisen? Työllistymisen mittareita olisi hyvä kehittää rahoitusmallissa, ja ottaa huomioon myös osa-aikaisen tai osavuotisen yrittäjyyden rooli.

Suurin ongelma nykyisessä rahoitusmallissa toki on koulutuksien ryhmittely kalleusluokkiin tavalla, joka ei ota realistisesti huomioon eri koulutusalojen tarvetta esimerkiksi erikoiskalustoon ja pienryhmäopetukseen. Medianomien koulutus on rahoitusmallissa sijoitettu rahoituksen perustasolle 1, mikä rapauttaa koulutuksen laatua eikä auta vastaamaan audiovisuaalisen alan kasvavaan osaajapulaan (Vermilä & Keinonen 2021, 18).

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS