Päivi J. Tossavainen & Virpi Kaartti
Korkeakouluopettajan arki muodostuu lukuisista usein hämärästi tunnistetuista palasista. Perinteisesti eroja on korkeakoulujen osalta sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä että niiden sisällä (Heikkinen & Kukkonen 2019). Tutkimme ylemmän korkeakoulututkinnon koulutusohjelmia ja niihin liittyviä tiedolla johtamisen haasteita opettajan näkökulmasta. Yleiset työelämätaidot ja ammatillinen osaaminen ovat jatkuvassa muutoksessa. Ihannetyövoimaa kutsutaan T-muotoiseksi ammatillisuudeksi (IfM & IBM 2008; Demirkan & Spohrer 2015). Tarkastelemme tiedolla johtamista ongelmalähtöisesti (Jalonen 2015). Tutkintotavoitteellinen koulutus on palvelu, mutta tutkimusta korkeakouluista palveluntarjoana on niukasti (Semeijin ym. 2011, Trkman 2019). Tiedolla johtamisen haaste on se, että korkeakouluja johdetaan ja kehitetään usein teollisen logiikan näkökulmasta: Koulutusohjelma oppiaineineen ja opetussuunnitelmineen on tuote, joka työnnetään markkinoille (Choi ym. 2019, Trkman 2019).
Mielestämme älyllinen haaste on ymmärtää se, että koulutusohjelmat ovat korkeakoulujen arvolupauksia yhteiskunnalle. Silloin palveluntarjoajan tulisi huomioida palvelun vallitseva logiikka (Vargo & Lusch 2008), palveluajattelu (Grönroos 2008) ja asiakaskeskeinen ajattelumalli (Heinonen ym. 2010). Ne ilmenevät asiakaskokemuksena, arvon yhdessä luomisena sekä arvolupauksen merkityksen ymmärtämisenä. Arvolupaus tarjoaa kriittisen merkityksen siihen, miten korkeakoulu pyrkii järjestämään arvoa eli osaamista. Valitettavasti arvolupaukseen perustuvaa tietoa ei ole riittävästi huomioitu korkeakoulutuksen tutkimuksessa, vaikka sen avulla voisimme paremmin johtaa toimintaamme ja luoda läpinäkyviä käytänteitä (Laihonen ym. 2013; Kosonen 2019). Opetuksen ei tule olla uhkapeliä tai satunnaista palapelien palasten etsintää vaan tiedollista älypeliä paremman osaamisen turvaamiseksi. Tutkimuksen tuotoksena syntyi viitekehys, joka kokoaa yhteen opettajille nyt hajallaan olevan tietoelementit. Siten opettajien ei tarvitse pelata sokkopeliä, jossa pelataan muistinvaraisesti pelilautaa ja nappuloita näkemättä.
Korkeakoulutus palveluna muuttaa opetusta
Korkeakoulutuksen haaste on rakentaa tulevaisuuteen kohdentuvia kyvykkyyksiä ja kompetensseja asiantuntijoille. Arvolupaus käsitteenä määrittää sitä, miten asiakkaat tunnistavat arvoa koulutustarjoomasta. Se voidaan ymmärtää tietoperustaisen arvonluonnin kehyksenä (Laihonen & Ahlgrén-Holappa 2020) ja molemminpuolisena lupauksena voimavarojen yhdistämisestä, jossa hyödynsaaja määrittelee arvon omista lähtökohdistaan. Palveluntarjoaja ei voi luoda arvoa toiselle kuten teollisessa ajattelumallissa väitetään, vaan he mahdollistavat asiakkailleen arvolupauksen harkittavaksi (Vargo & Lusch 2008).
Opetus palveluna on prosessi, jossa toimijoiden resurssit kuten tiedot ja taidot hyödynnetään (Vargo & Lusch 2017 ). Vain asiakas voi määrittää koulutuspalvelun arvon sitä käyttäessään (Grönroos 2008). Korkeakoulutuksen asiakkaita ovat opiskelijat koulutuspalvelun loppukäyttäjän roolissa, työelämä kuluttajan roolissa ja yhteiskunta (maksavan) asiakkaan roolissa. Asiakkaat ymmärretään koulutuksessa aktiivisina kumppaneina eikä passiivisena kohteena (Semeijin ym. 2011). Palveluntarjoaja tukee asiakkaansa palvelun käyttöarvoa eli arvonmuodostuksen prosessia (Grönroos 2008). Koulutuksessa olennaista on jokaisessa toimintatilanteessa tarpeellinen ja käyttökelpoinen tieto (Jalonen 2015). Opettajan näkökulmastansa nämä tiedot ovat hajallaan palvelujärjestelmässä eikä niiden toteutumista hallitusti seurata tai mitata. Tämän tiedon valossa, koulutuksen johtaminen muuttuu. Tietojohtaminen tulee läpäistä koko organisaation, jotta toimintamallit luovat yhtenäisen kokonaisuuden (Laihonen ym. 2013) – arvolupauksen.
Käytännöllisteoreettisen tutkimuksemme muotoilu
Tapaustutkimuksessa tarkasteltiin monitieteellisiä YAMK-koulutusohjelmia ja opiskelijoita yhdessä ammattikorkeakoulussa. Tapaustutkimuksemme perustuu kymmenen vuoden kokemukseen koulutusohjelmien kehittämisestä ja toteutuksesta. Hyödynnämme laajasti tiedon arvoketjua ja huomioimme tietämyksen merkityksen. Keräsimme tietoa havainnoin lisäksi myös kollegionaalisista keskusteluista, kokemuksista, sisäisistä dokumenteista ja yhteistoiminnasta sekä opiskelijapalautteista.
Koulutusohjelmat yhdistävät palveluliiketoiminnan ja muotoilukäytänteiden kohtaamisen, mutta omaavat erilaisen profiilin ja tavoitteet (Tossavainen 2017). SID-ohjelma korostaa palveluinnovaatioiden kehittämistä muotoilun keinoin. PAMU-ohjelma kytkeytyy selkeimmin palveluliiketoiminnan liiketoimintamalleihin ja palvelumuotoiluun. DIPA-ohjelma puolestaan kohdentuu digitaalisten palveluiden kontekstissa käyttäjäkokemuksen muotoiluun ja käyttöliittymien suunnitteluun.
Eroamme lähtökohtaisesti tutkimuksesta (Gantogtokh & Quinlan 2017) sillä, että johdamme tiedolla käytänteitä monitieteellisten ohjelmien kehittämisestä ja tiedostamme heterogeeniset opiskelijaryhmät, vältämme epätasapainoista työmäärä ohjelmissa ja opetuksen epäjohdonmukaisuutta. Johdamme tiedolla ja yhteisillä käytänteillä: Samanmuotoiset opetussuunnitelmat tarkentavat koulutuksen tavoitteet, sisällöt ja toteutuksen muodot. Opintojaksojen ja opinnäytetyön arviointikriteerit ovat samat kaikissa ohjelmissa. Opiskelijalla on mahdollisuus kehittää osaamistaan tavoitteidensa mukaisesti ja hänellä on aktiivinen rooli oppimisprosessissa. Sovellamme opetuksessa kehittämispohjaisen oppimisen toimintamallia. Koulutuksen suunnittelu on dynaamista yhteiskehittämistä. Käytännössä hiljainen tieto kootaan havainnointien, keskustelujen, kokeilujen, työpajojen ja käytäntöjen tarkastelulla. Tietoa siirretään toisiin ohjelmiin opettajakokousten, kehittämisryhmien ja työpajatoiminnan avulla.
Opetuksen tiedolla johtamisen kokonaisvaltainen malli
Tutkimuksen tuloksena on tiedolla johtamisen malli, joka auttaa opettajaa huomioimaan arjessa erilaiset elementit opetuksen korkean laadun saavuttamiseksi (kuvio 1). Ei siis riitä, että opettaja keskittyy vain oppiaineeseensa. Opettajan arkeen vaikuttavat tieto-ongelmat (Jalonen 2015) tunnistettiin mallin neljänä viitekehyksen kulmakivenä:
- Alueellinen vaikuttavuus ja korkeakoulu palveluntarjoajana,
- korkeakoulutuksen arvojärjestelmän visio, työllistyminen ja liikkuvuus,
- opintosuunnitelman muotoilu T-osaamisen koulutuksen arvolupauksena ja
- monimuotoisten opiskelijaryhmien ja yksilöllisten opintopolkujen tukema ammatillinen kasvu.
Jokaisen kulmakiven tarkempi analyysi on rajattu tämän artikkelin ulkopuolelle. Viitekehyksestä huomaamme opintosuunnitelman muodostavan pienen osan hallittavasta kokonaisuudesta. Usein irrallisuus ja yhteensopimattomuus eri elementtien välillä näkyy sekä opetuksessa että näyttäytyy korkeakoulun ulkopuolelle. Arvolupaus ei siten toteudu.
Tämä tiedolla johtamisen malli pohjautuu palvelutoiminnan asiakaskeskeisyyteen, tuottavuuden ja vaikuttavuuden kehittämiseen korkeakoulutuksen operatiivisessa toiminnassa, opetuksessa. Korkeakoulujohdon lisäksi opettajien tulee huomioida nämä vaateet eli järjestelmälliset tietotarpeet, ja miten tietoa sovelletaan opetuksessa. Pysyväisluonteiset ja ulkoapäin tulevat ohjeistot liittyvät Euroopan Unionin koulutuksen arvojärjestelmään, jossa pyritään työllistymiseen, kilpailukykyyn ja liikkuvuuteen. Se muodostaa toimintalinjausten ja ohjeistojen kokonaisuuden. Pysyväisluonteiset ja sisäiset ohjeistot ovat korkeakoulun omat toimintaperiaatteet ja näkemys korkeakoulusta palveluntarjoajana. Tämä on tiedolla johtamisen strateginen taso.
Rajapinnalla ovat kansallisten linjausten, sopimusten, sääntöjen kokonaisuus. Keskeinen eroavaisuus on tiedostaa asiakaskeskeisyys, arvolupaus ja käyttöarvon yhteisen luomisen merkitys koulutuksen järjestämisessä. T-osaajan koulutus tiedolla johtamisen operationaalisena tasona perustuu opetuksen muotoiluun ja toteutukseen. Opiskelijakeskeisyys näkyy erityisesti ammatillisen kasvun elementissä. Heterogeeniset kohortit vastaavat työelämän moniammatillisia tiimejä, työelämän monitahoisuutta ja vaikuttavat koulutuksen toteutumiseen. Eroavaisuudet voidaan parhaiten huomioida ne tunnistamalla – ei sivuuttamalla.
Keskustelu ja johtopäätökset
Tapaustutkimuksessa tarkasteltiin koulutusohjelmia arvolupauskäsitteen valossa, koska näin ei ole aikaisemmin tehty. Se laajentaa ymmärrystä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat koulutustarjoomaan ja sen toteuttamiseen. Korkeakoulun palvelujärjestelmä, jossa korkeakoulu omaksuu palveluntarjoajan näkökulman, on harvinainen.
Luotu viitekehys on hyödyllinen korkeakoulutuksen tiedolla johtamisessa tunnistaen keskeiset opetukseen liittyvät tietoelementit opettajan näkökulmasta. Pelkkä omaan oppiaineeseen keskittyminen ei riitä. Korkeakouluopettajan työ on usein hajallaan olevan tiedon ymmärtämistä ja koostamista. Ohjaavan tiedon vaateet eivät ole kootusti saatavilla. Tutkimuksen tuloksena luotu kokonaisvaltainen viitekehys tuo tarpeellisen mallin koulutuksen johtamiseen, kehittämiseen ja toteutukseen, jolloin ne saadaan paremmin vastaaman yhteiskunnan, työelämän ja tulevaisuussuuntautuneiden ammattien tarpeita.
Tässä artikkelissa pohdimme opettajia koskevaa ohjaavan tiedon merkitystä ja sitä onko opetus uhkapeliä, palapeliä vai älypeliä ilman kokonaisvaltaista tiedolla johtamista. Mielestämme se on uhkapeliä, jos viitekehyksen tietoelementtejä ei tiedetä tai osata soveltaa. Palapelin pelaajaksi opettaja joutuu usein tahtomattaan esimerkiksi resurssipulan vuoksi. Älypelin pelaaja tietää ja osaa soveltaa viitekehyksessä tunnistetut pelimerkit. Tiedon valossa voidaan siis päättää – pelataanko korkeakouluissa uhkapeliä, palapeliä vai älypeliä?
Kirjoittajat
Päivi J. Tossavainen, KTT, Yliopettaja, Laurea-ammattikorkeakoulu, paivi.tossavainen(at)laurea.fi
Virpi Kaartti, KTM, Koulutusohjelman vastuuopettaja, väitöskirjatutkija, Laurea-ammattikorkeakoulu, virpi.kaartti(at)laurea.fi
Lähteet
Bossche, W. H. Gijselaers & R. G. Milter. Dordrecht Heidelberg London New York, Springer Science+Business Media B.V., 45–54
Choi, P., ym. (2019). An exploratory study on part-time MBA program choice factors and characteristics of part-time MBA students. Journal of Education for Business 94(3): 139–147.
Demirkan, H. & Spohrer, J. (2015). T-Shaped Innovators. Identifying the right talent to support service innovation. Research-Technology Management: 12–15.
Gantogtokh, O. & Quinlan, K. M. (2017). Challenges of designing interdisciplinary postgraduate curricula: case studies of interdisciplinary master’s programmes at a research-intensive UK university. Teaching in Higher Education: 1–18.
Grönroos, C. (2008). Service logic revisited: who creates value? And who co-creates? European Business Review 20(40): 298–314.
Heikkinen, H. L. T. & Kukkonen, H. (2019). Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna. Osaaminen, sivistys ja tiedon intressit. Aikuiskasvatus (3/2019.).
Heinonen, K., Strandvik, T., Mickelsson, K-J., Edvardsson, B., Sundström, E. & Andersson, P. (2010). A customer-dominant logic of service. Journal of Service Management 21(4): 531–548.
IfM & IBM (2008). Succeeding through service innovation: A service perspective for education, research, business and government. 1–33/33.
Jalonen, H. (2015). Tiedolla johtamisen näyttämö ja kulissit. Tiedolla johtaminen hallinnossa. Teoriaa ja käytäntöjä. 2015:40–68.
Kosonen, M. (2019). Tiedolla johtamisen käsikirja. Xamk Kehittää 81, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Mikkeli. ISBN: 978-952-344-183-5
Laihonen, H. & Ahlgrén-Holappa, J. (2020). Tieto päätöksenteossa – 10 vuotta tietojohtamista julkisella sektorilla, Focus Localis, Teemanumero: Tiedonkäyttö päätöksenteossa, 3, 43–62
Laihonen, H., Hannula, M., Helander, N., Ilvonen, I., Jussila, J.,Kukko, M., Kärkkäinen, H. Lönnqvist, A., Myllärniemi, J., Pekkola, S., Virtanen, P., Vuori, V. & Yliniemi, T. (2013). Tietojohtaminen. Tietojohtamisen Tutkimuskeskus NOVI. Tampereen teknillinen yliopisto/ Tampere University of Technology..
Semeijn, J.J., Semeijn, J.H. & Caniels, C.J. (2011). How Should Service-Dominated Logic Be Applied to Business Education? Building Learning Experiences in a Changing World. P. V. d.
Tossavainen, P. J. (2017). Mitä hyötyä on palvelumuotoilusta. Laurea Julkaisut – Laurea Publications: 12–21.
Trkman, P. (2019). Value proposition of business schools: More than meets the eye. The International Journal of Management Education 17: 1–11.
Vargo, S. L. & Lusch, R. F. (2008). Service-dominant logic: continuing the evolution. Journal of the Academy of Marketing Science 36(1): 1–10.
Vargo, S. L. & Lusch, R. F. (2017). Service-dominant logic 2025. International Journal of Research in Marketing 34: 46–67.
Abstract
The meaning of knowledge – a gamble, puzzle or smart game?
The work of a higher education teacher is understanding and bringing together different areas of information and knowledge. This study identified challenges in higher education from the teacher’s perspective, in particular related to Master studies. The case study investigated the education programs of three multidisciplinary degree programs at one university of applied sciences. And the students from a customer-centric perspective. The degree programmes were considered in light of the concept of value proposition, as this has not been done before. As an outcome, a comprehensive knowledge management framework of reference for the teacher’s everyday activities was created. It helps teachers to become aware of the multifaceted elements in order to achieve high quality of teaching. We conceptualized the model as four cornerstones, where information and knowledge is structurally examined through two dimensions: directives and nature. The framework is a necessary model to increase the transparency of higher education and support the knowledge management activities. It enables education to better meet the needs of the society, world of work and future-oriented professions.
