Marja-Liisa Samppala & Sini Valkeapää
Vuoteen 2035 mennessä korkeakouluopetus on kehittynyt kohti adaptiivisempaa oppimisympäristöä ja tekoäly toimii opetuksen tukena, jopa apuopettajana. Teknologiset innovaatiot, kestävä kehitys ja opiskelijalähtöiset ratkaisut ovat nousseet keskeiseen asemaan tässä kehityksessä.
Tämän katsausartikkelin tavoitteena on tarkastella, millaisia näkökulmia ja ratkaisuja tulevaisuuden opettamiseen liittyy ja millaisia avainkompetensseja opettajalta vaaditaan vuonna 2035.Artikkeli pohjautuu Hämeen ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun opettajaopiskelijoiden (N = 44) kirjoituksiin, joissa he megatrendejä hyödyntäen visioivat ammatillista opettajuutta vuonna 2035. Megatrendit määritellään laajoiksi, globaaleiksi kehityssuunniksi, jotka kuvaavat yhteiskunnassa tapahtuvia suuria muutoksia (Dufva & Rekola 2023, 6).
Opiskelijoiden kirjoitusten kautta avautuu näkökulma tulevaisuuden opettajan muuttuvaan työnkuvaan ja pedagogisten lähestymistapojen kehitykseen. Katsauksessa analysoidaan kirjoituksista esiin nousseita teemoja ja pohditaan mahdollisia suuntaviivoja korkeakoulutuksen kehittämiseksi. Katsausartikkeli toimii samalla keskustelunavauksena siitä, miten korkeakoulut voivat strategisesti valmistautua tulevaisuuden osaamistarpeisiin raottamalla ikkunaa ennakoitavaan opetuksen muutokseen.
Opettajan osaaminen vuonna 2035
Tulevaisuudessa opettajilta odotetaan entistä enemmän joustavuutta, motivaatiota elinikäiseen oppimiseen ja kykyä hyödyntää teknologiaa opetuksessaan. Dufva & Rekola (2023) korostavat megatrendien ennakoivaa roolia, sillä ne auttavat tunnistamaan tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia. Tässä artikkelissa opettajaopiskelijoiden tekstejä analysoimalla on rakennettu suuntaviivoja opettajankoulutuksen kehittämiseen ja niihin strategisiin toimenpiteisiin, joita korkeakoulujen tulisi tehdä, jotta opettajien ammatillinen kehittyminen on linjassa tulevaisuuden osaamistarpeiden kanssa.
Opiskelijoiden tekstit analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla ja teksteistä tunnistettiin keskeisiä teemoja korkeakouluopetuksen kehittämiseen liittyen (ks. esim. Eskola & Suoranta 2008, 174–180; Tuomi & Sarajärvi 2003, 110–115). Analyysin tavoitteena oli selvittää, mitkä osaamisalueet korostuvat tulevaisuudessa opettajan työssä ja miten nämä osaamisalueet heijastavat korkeakoulutuksen tulevaisuuden vaatimuksia.
Opettajaopiskelijoiden kirjoituksista tiivistettiin neljä teemaa, jotka kuvaavat tulevaisuuden ammatillisen opettajan avainkompetensseja (kuvio 1). Käsittelemme teemoja tarkemmin seuraavissa tekstikappaleissa ja tuomme esille keskeisiä näkökulmia ja havaintoja.
Jatkuva oppiminen ja ammatillinen kehittyminen edellyttää opettajalta kykyä reflektoida omaa osaamistaan ja päivittää pedagogisia menetelmiään sekä substanssiosaamistaan. Lisäksi aineistosta ilmeni, että opettajan työ on tavoitekeskeistä, jossa itseohjautuvuus ja motivaatio ovat keskeisiä taitoja. Tavoitteellinen työskentely vaatii aivoilta jatkuvaa tarkkaavaisuuden säätelyä, mikä voi kuormittaa, ellei palautumisesta huolehdita. (Kok 2022, 1–3.) Opettajan monipuolisessa työnkuvassa itsensä johtamisen merkitys korostuu.
Jatkuva oppiminen kytkeytyy laajempaan keskusteluun elinikäisestä oppimisesta sekä siihen, miten korkeakoulut voivat tukea opettajia heidän ammatillisessa kasvussaan. Raudasojan ym. (2021) mukaan opettajana toimiminen on yhä enemmän jatkuvaa oppimista ja ammatti-identiteetin neuvottelua edellyttävä prosessi, jossa korostuvat joustavuus, pedagoginen kehittämisosaaminen ja kyky hyödyntää digitaalisia oppimisympäristöjä.
Koivisto ym. (2015) ennakoivat, että teknologian laajempi hyödyntäminen lisää opettajien tarvetta muuntautua perinteisistä tiedonvälittäjistä aktiivisiksi oppimisprosessin ohjaajiksi. Samaan lopputulemaan on päästy myös opettajaopiskelijoiden tulevaisuusnäkymissä, sillä myös niissä korostui tarve hallita erilaisia digitaalisen opetuksen välineitä ja oppimisalustoja. Opettajaopiskelijoiden näkemyksissä korostui teknologian hyödyntäminen, johon sisältyy niin uusien työkalujen omaksumista kuin kriittistä medialukutaitoa ja ymmärrystä siitä, miten teknologia muokkaa oppimisprosessia. Samalla opettajien tulee olla valmiita tukemaan omaa ja opiskelijoiden digitaalisen osaamisen kehittämistä esimerkiksi tekoälyn, data-analytiikan ja kyberturvallisuuden suhteen.
Muutosvalmius ja joustavuus kattaa myös kestävän kehityksen ja ekologisen ajattelun, sillä opettajan on tulevaisuudessa yhä vahvemmin integroitava kestävän kehityksen eri näkökulmat (ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen) omaan opetukseensa. Tulevaisuudessa työnkuvat voivat muuttua nopeasti, esimerkiksi teknologiateollisuudessa ilmastonmuutoksen edetessä (ks. esim. IPCC 2021). Näihin muutoksiin vastaaminen edellyttää luovuutta, ongelmanratkaisutaitoja ja joustavuutta uudenlaisiin tilanteisiin sopeutumisessa.
Vaikka teknologia mullistaa myös vuorovaikutustapoja, opiskelijoiden kirjoituksissa näyttäytyvät megatrendeinä esimerkiksi kansainvälistyvät markkinat ja monikulttuuriset työympäristöt, jotka edellyttävät ammattilaiselta mukaan vahvoja yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Opetuksen kehittämisessä korostuu opiskelijoiden silmin monialainen yhteistyö, ja opettajien odotetaan tekevän entistä enemmän yhteistyötä paitsi kollegoidensa, myös työelämän edustajien ja kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Opiskelijalähtöinen pedagogiikka ja yksilöllisten oppimispolkujen tukeminen edellyttävät myös empatiaa ja monipuolista ohjausosaamista, sekä kulttuurista ymmärrystä.
Aikaisemmat tutkimukset tukevat havaintojamme siitä, että yhteistyö ei ole ainoastaan pedagoginen valinta, vaan välttämättömyys opettajan työn muuttuvassa kontekstissa. Esimerkiksi Prain ym. (2022) toteavat, että opettajien on kehitettävä vahvoja yhteisopetussuhteita joko oppiaineiden sisällä tai eri oppiaineiden yhteissuunnittelussa. Tämä havainto on linjassa ammatillisten opettajaopiskelijoiden näkemysten kanssa, joiden mukaan yhteistyön lisääntyminen edellyttää uudenlaista neuvottelua niin opetussisällöistä kuin pedagogisista käytännöistä.
Ammattikorkeakouluilla on keskeinen rooli työelämän kehittäjinä, ja niiden tehtävänä on edistää koulutuksen ja työelämän välistä yhteyttä sekä tukea jatkuvaa osaamisen kehittämistä. Opetuksen siirtyessä osittain työpaikoille opettajien odotetaan vastaavan paremmin työelämän vaatimuksiin tukemalla opiskelijoiden työelämävalmiuksia.
Johtopäätökset ja suositukset – miten korkeakoulut voivat valmistautua haasteisiin ja mahdollisuuksiin?
Nopeat yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset asettavat korkeakouluille haasteita, joihin opettajien on pystyttävä sopeutumaan. Tämä edellyttää ennakointikykyä ja kykyä omaksua uusia toimintatapoja. Opettajan rooli ei enää rajoitu tiedon välittämiseen, vaan opettaja toimii yhä enemmän oppimisen mahdollistajana.
Korkeakoulut voivat tukea opetuksen kehittämistä strategisilla ratkaisuilla ja samalla mahdollistaa opettajien avainkompetenssien kehitystä. Seuraavat suositukset perustuvat aineistoista nousseisiin näkemyksiin ja aiempaan tutkimukseen, ja ne ovat suuntaa antavia ja toimivat keskustelun avauksena. Mielenkiintoista olisi myös jatkossa selvittää, millaisessa diskurssissa opettajan ammatillinen identiteetti rakentuu ja miten erilaisilla strategioilla voidaan tukea opettajan ammatillisen identiteetin vahvistumista.
Opettajan ennakointiosaaminen ja tulevaisuuden signaalien havaitseminen ovat taitoja, joiden avulla opettaja voi tarvittaessa muuttaa opetuskäytänteitään ja pedagogista suuntaa joustavasti.
Ensinnäkin korkeakoulujen olisi hyvä kehittää jatkuvan oppimisen malleja, jotka tukevat opettajien osaamisen päivittämistä teknologian, pedagogiikan ja työelämälähtöisyyden näkökulmasta. Esimerkiksi teknologian hyödyntäminen opetuksessa edellyttää paitsi ajanmukaisia välineitä, myös pedagogisia ratkaisuja, joilla teknologia tukee oppimista eikä korvaa sitä.
Lisäksi korkeakoulut voivat vahvistaa ekologisella, sosiaalisella ja taloudellisella osaamisen kehittymisellä opettajien valmiuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tukea opiskelijoiden valmiuksia toimia kestävän kehityksen mukaisesti. Näin korkeakoulut voivat osallistua laajemmin yhteiskunnallisesti vastuun kantamiseen ja globaalien haasteiden ratkaisemiseen.
Monialaisen yhteistyön ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen on myös tärkeää korkeakouluopetuksessa. Opettajilla tulisi olla mahdollisuuksia yhteistyöhön eri tieteenalojen asiantuntijoiden ja työelämän kanssa. Yhteiset keskustelut ja yhdessä kehitetyt ratkaisut rikastuttavat opetusta ja tukevat opettajien ammatillista kasvua. Monialainen yhteistyö, monikulttuurisuus ja henkilökohtaistamisen tarpeet edellyttävät vahvoja vuorovaikutustaitoja. Yhteistyöllä rakennetaan siltaa opiskelijoiden siirtymiselle työelämään.
Lopuksi pedagogiset uudistukset ja teknologian kehittyminen voivat kuormittaa opettajia, joten heidän hyvinvointinsa tukeminen on keskeistä opetuksen laadun varmistamiseksi. Näemmekin, että yksi tärkeimmistä suosituksista on opettajien työhyvinvointiin panostaminen, esimerkiksi ennaltaehkäisevien tukitoimien ja resurssien lisäämisen kautta.
Kuten laadullisessa tutkimuksessa usein, myös tässä artikkelissa esiin tuodut tulevaisuuskuvat ja suositukset ovat suuntaa antavia. Vaikka aineistona ovat ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoiden näkemykset, useat tunnistetut avainkompetenssit – kuten elinikäinen oppiminen, muutosvalmius ja vuorovaikutustaidot – ovat laajemmin sovellettavissa myös muuhun opettajankoulutukseen. Toisaalta ammatillisessa koulutuksessa korostuvat työelämälähtöisyys ja käytännön läheinen pedagogiikka, mikä tekee näistä kompetensseista erityisen merkityksellisiä juuri ammatillisessa koulutuksessa.
Artikkeli avaa näkymiä opettajuuden tulevaisuuteen ja kutsuu mukaan keskusteluun siitä, miten korkeakoulut voivat vastata muuttuviin osaamistarpeisiin. Jatkuvan oppimisen tukeminen, ennakointiosaamisen vahvistaminen ja opettajien motivaation ylläpitäminen ovat avainasemassa – ei vain yksilön, vaan koko koulutusjärjestelmän uudistumisessa.
Kirjoittajat
Marja-Liisa Samppala, filosofian tohtori, lehtori, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu, marja-liisa.samppala(at)hamk.fi
Sini Valkeapää, filosofian maisteri, lehtori, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu, sini.valkeapaa(at)hamk.fi
Lähteet
Dufva, M. & Rekola, S. (2023). Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. Sitran selvityksiä 224. Helsinki: Sitra. Viitattu 3.4.2025. https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2023/
Eskola, J. & Suoranta, J. (2008). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
IPCC. (2021). Climate Change 2021: The Physical Science Basis. Contribution of Working Group I to the Sixth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Toimituskunta: Masson-Delmotte, V., P. Zhai, A., Pirani, S.L.. Connors, C.. Péan, S.. Berger, N.. Caud, Y.. Chen, L.. Goldfarb, M.I.. Gomis, M., Huang, K., Leitzell, E., Lonnoy, J.B.R., Matthews, T.K., Maycock, T., Waterfield, O., Yelekçi, R. Yu & B. Zhou. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA, In press https://doi.org/10.1017/9781009157896.
Koivisto, M., Koivunen, T., Korpela, H., Kortelainen, M., Korvenranta, S. & Pakarinen, S. (2015). Ammatillisen opettajan työn tulevaisuus vuonna 2025. Opinnäytetyö, Tampereen ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092814973.
Kok, A. (2022). Cognitive control, motivation and fatigue: A cognitive neuroscience perspective. Brain and cognition 160, 105880. https://doi.org/10.1016/j.bandc.2022.105880.
Prain, V., Muir, T., Lovejoy, V., Farrell, C., Emery, S., Thomas, D., Deed, C. & Tytler, R. (2022). Teacher professional learning in large teaching spaces: An Australian case study. Issues in Educational Research 32(1), 244–265. Viitattu 28.2.2025. http://www.iier.org.au/iier32/prain.pdf.
Raudasoja, A., Kaitala, P., Lignell, I. & Heino, S. (2021). Ammatilliset opettajat kestävän tulevaisuuden rakentajina. Teoksessa A. Raudasoja (toim.) Ammatilliset opettajat tulevaisuuden rakentajina. HAMK e-julkaisuja 4/2021. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-834-3.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2003). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.
Abstract
The review analyzes themes emerging from the writings of professional teacher education students and contemplates future directions for higher education development. The goal is to outline what the key competences of professional teacher might look like by 2035. It serves as a discussion starter on how universities can strategically prepare for future challenges and opportunities.
The article reflects the current state of professional teacher education and anticipates shifts in learning. Key themes identified from student writings include continuous learning, technological utilization, adaptability, and collaboration skills. Recommendations for universities include developing continuous learning models, enhancing interdisciplinary collaboration and communication skills, investing in technological infrastructure, supporting teachers’ adaptability and flexibility, and ensuring teacher well-being.
Vastaa