Kirjoittajat: Mervi Varhelahti & Mirjamaija Mikkilä-Erdmann.
Johdanto
Digitalisaatio on muuttanut viestintää merkittävästi. Asiantuntijat käyvät vuoropuhelua yhä enenevissä määrin virtuaalisissa sekä monikulttuurisissa toimintaympäristöissä (Waldeck ym. 2012; Lönnblad & Vartiainen 2012). Tähän liittyy olennaisesti sopivan viestintäkanavan valitseminen viestintään, sillä valitulla viestintäkanavalla ja sen mahdollistamilla viestintätavoilla on merkitystä viestinnän onnistumiselle (mm. Dennis ym. 2008, Ferrari 2013, Lockwood 2015.)
Työelämäosaamisen ylläpitämisen ja vahvistamisen ollessa ammattikorkeakoulujen tehtävä pohditaan, toteutuuko opetuksen työelämävastaavuus eli vastaavatko oppimiseen valitut viestintäkanavat niitä, joita käytetään työelämän asiantuntijatehtävissä. Tässä artikkelissa hyödynnetään Yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen tutkintoa (YAMK) suorittavien aikuisopiskelijoiden näkemyksiä viestintäkanavan valinnasta. YAMK-opiskelijoiden näkemys on tärkeä, sillä he ovat aktiivisia toimijoita sekä oppimis- että työyhteisöissään. Työ ja oppiminen kulkevat käsi kädessä ja YAMK-opiskelijoiden osaamista voidaan kehittää formaalisti sekä informaalisti. (Palonen, Boshuizen & Lehtinen 2014.)
Viestintäkanavan valintaa tarkastellaan median synkronisuuden teorian avulla (Media synchronicity theory, Dennis & Valacich 1999; Dennis ym. 2008). Tämän tutkimuksen avulla voidaan tukea ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien osaamisperustaisuuden toteutumista.
Viestintäosaamisen kehittäminen YAMK-koulutuksissa
YAMK-opiskelijoilta on koulutukseen hakeutuessa edellytetty alempaa ammattikorkeakoulututkintoa sekä vähintään kolmen vuoden työkokemusta (Opetusministeriö 2015). Suurin osa opiskelee työn ohella. Näin viestintäosaamisella on olennainen merkitys sekä opiskelijoiden oppimisen että työn kannalta. Molemmissa opiskelijoiden edellytetään viestivän tietoa jakamalla ja luomalla.
Arenen suosituksissa YAMK-opiskelijan viestintäosaamista kuvataan seuraavasti: ”Opiskelija osaa kehittää työelämän monialaista viestintää ja vuorovaikutusta, osaa soveltaa tieto- ja viestintätekniikkaa tehtävissään, kykenee kansainväliseen viestintään työtehtävissään ja toiminnan kehittämisessä.” (ks. Auvinen, Heikkilä, Ilola, Kallioinen, Luopajärvi, Raij & Roslöf 2010.) Tämä jättää osaamisen kehittäjille suurta tulkintavapautta siitä, mitä viestintäosaaminen nykyään tarkoittaa verkostomaisissa toimintaympäristöissä.
YAMK-tutkinnoissa digipedagogiikalla on tärkeä rooli, sillä tutkinnoissa sovelletaan monimuoto-opiskelua eli opiskelijat jakavat ja luovat tietoa pääosin virtuaalisesti teknologian välityksellä. Myös työtehtävissä viestitään yhä enemmän teknologian välityksellä. Teknologia voidaan nähdä opetusteknologian lisäksi nähdä myös teknologiana, jota opiskelijat työssäänkin käyttävät viestintäprosessien onnistumiseksi (Varhelahti 2017).
Kuten muukin osaaminen, niin myös viestintäosaaminen kehittyy autenttisissa viestintätilanteissa (Spitzberg 2006). Aitojen toimintaympäristöjen merkitys korostuu myös ammattikorkeakoulujen näkemyksissä pedagogiikasta ja osaamisperustaisuudesta (Mäkinen & Annala 2012). Mahdollisuudet viestintäosaamisen työelämävastaavaan kehittämiseen osana YAMK-tutkintojen monimuotokoulutusta ovat erinomaiset.
Median synkronisuuden merkitys viestinnässä
Tässä artikkelissa tarkastellaan viestintäosaamisen osa-aluetta sopivan viestintävälineen valintaa. Viestintävälineen valintaa on mielenkiintoista tarkastella median synkronisuuden teorian näkökulmasta. Teoria näkee viestintätilanteen olevan joko tiedon välittämistä (conveyance) tai lähentämistä (convergence) eli merkitysten luomista tai yhteisymmärryksen tavoittelua. Nämä kaksi prosessia yhdistyvät eri tavoin sekä monimuoto-opiskelussa että asiantuntijatehtävissä viestittäessä. Median synkronisuuden teoriassa ei tarkastella tietyn viestintäkanavan tehokkuutta viestintätilanteissa, kuten monissa aiemmissa teorioissa (vrt. Media Richness Theory, Daft & Lengel 1986), vaan tarkoituksenmukaisuutta viestintätilanteesta riippuen.
Viestintäkanavalla nähdään olevan viisi ominaisuutta, jotka vaikuttavat viestintätilanteisiin. Nämä ovat viestin välittämisen nopeus (transmission velocity), viestien rinnakkaisuus (parallelism), symbolien käyttö (symbol sets), muokattavuus (rehearsability) sekä uudelleen työstäminen (reprocessability). (Dennis ym. 2008, 581–587.)
Tiedon siirtämistä tukevat välineet, joissa ei ole välitöntä kysymisen ja vastaamisen mahdollisuutta, vaan päinvastoin sallivat usean rinnakkaisen viestintätapahtuman määrän (matala synkronisuus). Viestintävälineet, jotka mahdollistavat nopean viestimisen ja rajoittavat samanaikaisen viestinnän määrää (korkea synkronisuus), tukevat puolestaan viestintää silloin, kun ryhmän tavoitteena on yhteisen ymmärryksen luominen.
Tarkoituksenmukaisuuden kannalta ei ole yhtä parasta viestintävälinettä, vaan voidaan käyttää useita eri välineitä tai niiden ominaisuuksia viestintäprosessien mukaan. (Dennis & Valacich 1999, 9.)
YAMK-opiskelijoiden näkemyksiä viestintäosaamisen kehittämisestä
YAMK-opiskelijoiden näkemyksiä viestintäosaamisen kehittämisestä tutkinnoissa kerättiin vuonna 2015 sähköisellä lomakkeella, jossa kysyttiin:
- Mitä viestintäkanavia/-palveluja käytät opiskelussa? Mitä viestintäkanavia/-palveluja asiantuntijatehtävissä käytetään?
- Minkä viestintäkanavan/-palvelun käytön näet lähitulevaisuudessa kasvavan työelämässä? Miksi?
Kyselyyn vastasi 36 yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen (YAMK) opiskelijaa seitsemästä eri ammattikorkeakoulusta. YAMK-opinnot he olivat aloittaneet vuosina 2013-2014. Heistä 32 oli töissä samaan aikaan, kun he suorittivat opintojaan. Asiantuntijatehtävissä oli 21 henkilöä.
Taulukossa 1 ilmenee YAMK-opiskelijoiden käyttämät viestintäkanavat opinnoissa sekä työssä. Samassa taulukossa ilmenee viestintäkanavien eri ominaisuudet median synkronisuuden teorian mukaan (korkea, keskitaso tai matala).
Taulukko 1. Viestintäkanavat opiskelussa ja asiantuntijatehtävissä.
| VIESTINTÄVÄLINE OPINNOISSA | ||||||
| nopeus | rinnakkaisuus | symbolien käyttö | muokattavuus | uudelleen työstäminen | synkronisuus | |
| Youtube | keskitaso | korkea | keskitaso | matala | keskitaso | matala |
| Sähköposti | keskitaso | korkea | keskitaso | korkea | korkea | matala |
| keskitaso | korkea | korkea | matala | keskitaso | keskitaso | |
| VIESTINTÄVÄLINE TULEVAISUUDEN ASIANTUNTIJATEHTÄVISSÄ | ||||||
| nopeus | rinnakkaisuus | symbolien käyttö | muokattavuus | uudelleen työstäminen | synkronisuus | |
| Skype/Lync | korkea | keskitaso | korkea | matala | keskitaso | korkea |
| Blogi | keskitaso | korkea | keskitaso | korkea | keskitaso | keskitaso |
| keskitaso | keskitaso | keskitaso | korkea | keskitaso | keskitaso | |
Taulukon 1 mukaan viestintäkanavat, joita käytettiin opiskeluissa ja uskottiin käytettävän asiantuntijatehtävissä, ovat ominaisuuksiltaan melko erilaiset. Median synkronisuuden teorian mukaan opiskeluissa käytetyistä viestintäkanavista kaikki olivat lähempänä matalan synkronisuuden välineitä eli ne tukevat tiedon jakamista. Asiantuntijatehtävissä mainittu Skype/Lync on korkean synkronisuuden väline ja soveltuu ryhmän yhteisen päämäärän tavoitteluun ja monimutkaisimmistakin asioista sopimiseen.
Toiseksi selvitettiin, minkä viestintäkanavien käytön uskottiin kasvavan tulevaisuudessa ja miksi. Tulevaisuuden asiantuntijatyötä arvioidessa eniten uskottiin videoneuvottelupalvelujen ja toiseksi eniten julkaisupalvelujen kasvuun. Pikaviestinpalvelujen, kuten Twitterin ja WhatsAppin kasvu mainittiin neljä kertaa. Syinä eri palvelujen kasvuun mainittiin sosiaalisuus, ajansäästäminen, taloudellisuus, ekologisuus, etätyömahdollisuus, helppous ja nopeus ja myös samanaikaisuus ja eriaikaisuus.
Pohdinta ja johtopäätökset
Tulokset viittaavat siihen, että työelämän osaamisvaatimukset viestintäosaamisesta ja YAMK-opetus eivät opiskelijoiden kokemana täysin kohtaa. Ilmeni, että opinnoissa hyödynnettiin edelleen pääosin tiedon siirtämiseen ja eriaikaiseen viestintään sopivia viestintäkanavia, kuten sähköpostia, kun taas asiantuntijatyössä tärkeäksi nähtiin sosiaalisen tiedon rakentelun mahdollistavan videoneuvottelukanavan käyttö (ks. Dennis & Valacich 2008). Kuitenkaan korkean synkronisuuden kanavia ei käytetty aktiivisesti oppimisessa, vaikka sosiaalisuuden nähtiin edelleen kasvavan työelämän viestinnässä. Tulokset herättävät pohtimaan, ymmärretäänkö kuitenkaan, miten viestintäkanavan eri ominaisuudet vaikuttavat viestintään (esim. Dennis ym. 2008; Guo ym. 2011) ja samalla oppimiseen. Onko oppimiseen valittu tarkoituksenmukaisia viestintäkanavia? YAMK-tutkinnoissa yhteisöllinen oppiminen ja tiedon luominen ovat avainkäsitteitä. Sähköposti ei kuitenkaan ole tällaiseen toimintaan tarkoituksenmukaisin valinta.
Yhä tärkeämpään rooliin nousee ohjaus, jossa opiskelijaa ohjataan hyödyntämään sellaisia viestintäkanavia, jotka aidosti tukevat sekä oppimista että työelämän viestintätilanteita. Itse asiassa vain näin opiskelijalla on mahdollisuus yksilölliseen osaamisen kehittämiseen työelämän tarpeita vastaavaksi (Johnson ym. 2014). Viestintäkanavan valintaan liittyvä osaaminen on vahvasti sidoksissa työnantajaorganisaatioon, sillä kullakin organisaatiolla on omat viestintäprosesseja tukevat teknologiat sekä erilaiset kielelliset ja kulttuuriset viestintäympäristöt. Viestintäosaamisen korkeatasoinen kehittäminen työelämän tarpeisiin edellyttää osaamisen kehittämistä aidoissa työelämän viestintätilanteissa (Spitzberg 2006; Nykänen & Tynjälä 2012; Laajala 2015) mukaan lukien myös autenttiset viestintäkanavat. Kyse ei ole teknologian käyttöosaamisesta (esim. Guo ym. 2011), voidaan puhua työelämävastaavasta digipedagogiikasta.
Kirjoittajat
Mervi Varhelahti, KT, FM, KTM, Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu, mervi.varhelahti(at)turkuamk.fi
Mirjamaija Mikkilä-Erdmann, KT, Professori, Turun Yliopisto, OKL, mirmik(at)utu.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Auvinen, P., Heikkilä, J., Ilola, H., Kallioinen, O., Luopajärvi, T., Raij, K. & Roslöf. J. (2010). Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. Arene, Ammattikorkeakoulujen Rehtorineuvosto 23, 2010.
Dennis, A. R., Fuller, R. M. & Valacich, J. S. (2008). Media, tasks and communication processes: A theory of media synchronicity. MIS Quarterly 32(3), 575–600.
Dennis, A. R., & Valacich, J. S. (1999). Rethinking media richness: Towards a theory of media synchronicity. Teoksessa R. Sprague (toim.) Proceedings of the 32nd Hawaii International Conference on System Sciences (1–10). Los Alamitos, CA: IEEE Computer Society Press (1).
Ferrari, A. (2013). DIGCOMP: a Framework for developing and understanding digital competence in Europe. European Commission, Joint Research Centre, Institute for Prospective Technological Studies. (Report EUR 26035 EN). Haettu 10.9.2017 osoitteesta http://ftp.jrc.es/EURdoc/JRC83167.pdf.
Guo, Z., Lu, X., Li, Y. & Li, Y. (2011). A framework of students’ reasons for using CMC media in learning contexts: A structural approach. Journal of the American Society for Information Science and Technology 62(11), 2182–2200.
Johnson, L., Adams Becker, S., Estrada, V. & Freeman, A. (2014). NMC Horizon report: 2014 Higher education edition. Austin, Texas: The New
Media Consortium. Haettu 12.10.2017 osoitteesta http://www.nmc.org/publication/nmc-horizon-report-2014-higher-education-edition/
Laajala, T. (2015). Diskurssianalyyttinen tutkimus ammattikorkeakoulun opetussuunnitelman kehittämisprosessista. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 177.
Lockwood, J. (2015). Virtual team management: What is causing communication breakdown? Language and Intercultural Communication 15(1), 125–140.
Lönnblad, J. & Vartiainen, M. (2012). Future Competences–Competences for new ways of working. Publication Series B, 12. Turku: University of Turku, Brahea Centre for Training and Development.
Mäkinen, M. & Annala, J. 2012. Osaamisperustaisen opetussuunnitelman kahdet kasvot.
Teoksessa M. Mäkinen, V. Korhonen, J. Annala, P. Kalli, P. Svärd ja V‐M. Värri
(toim.) Osallistava korkeakoulutus. Tampere: Tampere University Press, 127–151.
Nurmi, R. & Mahlamäki-Kultanen, S. (2015). Ammattikorkeakoulujen pedagogiset strategiat. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 17(3), 24–40.
Nykänen, S. & Tynjälä, P. (2012). Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus 1, 17–27.
Opetusministeriö (2015). Ammattikorkeakoulutus ja sen kehittäminen. Haettu 23.9.2015 osoitteesta http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/?lang=fi.
Palonen, T., Boshuizen, H. P. & Lehtinen, E. (2014). How expertise is created in emerging professional fields. Promoting, assessing, recognizing and certifying lifelong learning, 131–149. Dordrecht: Springer.
Spitzberg, B. H. (2006). Preliminary development of a model and measure of computer‐mediated communication (CMC) competence. Journal of Computer‐Mediated Communication 11(2), 629–666.
Spitzberg, B. H. & Cupach, W. R. (2002). Interpersonal skills. Teoksessa M. L. Knapp & J. A. Daly (toim.) Handbook of Interpersonal Communication (3. painos). Thousand Oaks: Sage, 564–611.
Varhelahti, M. (2017). Teknologiavälitteisen viestintäosaamisen kehittäminen liiketalouden ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa-työelämän tarpeista opetussuunnitelmiin. Turku: Turun yliopisto. Haettu 18.9.2018 osoitteesta http://docplayer.fi/51840053-Teknologiavalitteisen-viestintaosaamisen-kehittaminen-liiketalouden-ylemmissa-ammattikorkeakoulututkinnoissa-tyoelaman-tarpeista-opetussuunnitelmiin.html
Waldeck, J., Durante, C., Helmuth, B. & Marcia, B. (2012). Communication in a changing world: Contemporary perspectives on business communication competence. Journal of Education for Business 87(4), 230–240.[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
