Sari Sarlio-Siintola & Maria Ekström
Tämä artikkeli tarkastelee yksilön vastuullisuuden oppimista erityyppisten organisaatioiden toimijana ja päätöksentekijänä sekä kuluttajana. Case-esimerkit ovat Laurea-ammattikorkeakoulun Kestävän kasvun ja yhteiskuntavastuun YAMK-ohjelman opintojaksoilta.
Nykyisenlaisen vastuullisuusajattelun merkkipaaluna voidaan pitää Brundtlandin komitean vuonna 1987 lausuntoa, jonka mukaan kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa (UN, 1987). Vuonna 2010 julkaistun ISO 26000 -yhteiskuntavastuustandardin mukaisesti yhteiskuntavastuu tarkoittaa eettistä ja läpinäkyvää toimintaa, joka edistää yhteiskunnan terveyttä ja hyvinvointia. Standardi opastaa miten sisällyttää vastuullinen toiminta organisaation strategioihin, järjestelmiin, käytäntöihin ja prosesseihin. (ISO26000, 2010). Vuonna 2016 voimaan tulleet YK:n Kestävän Kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals) taas ovat ohjauksen väline, jonka avulla ihmisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet, taloudellinen vauraus ja yhteiskuntien vakaus voidaan turvata ympäristön kannalta kestävällä tavalla (UN, 2015). Nämä ja monet muut kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun määritelmät ja työkalut kiinnittävät ajatuksemme siihen, miten yhteiskuntien ja sen erityyppisten organisaatioiden tulisi huomioida kestävä kehitys omassa toiminnassaan.
Opiskelijan rooli vastuullisuuden ja kestävän kehityksen toteuttajana
Ammattikorkeakoulun opiskelijoilla voi yhteiskunnassa olla monenlaisia rooleja, joissa kaikissa vastuullisuus ja kestävä kehitys tulisi olla lähtökohtana. Henkilöt voivat olla nimenomaan vastuullisuusammattilaisia tai lähiesihenkilöitä – tai toisaalta missä muussa tahansa positiossa työskenteleviä työntekijöitä tai esihenkilöitä. Kaikilla heillä on myös omilla vapailla valinnoillaan organisaatioiden ja koko taloutemme toiminnan vastuullisuuteen ja kestävyyteen vaikuttavan kuluttajan rooli.
Kestävän kasvun ja yhteiskuntavastuun koulutusohjelmassa kantavana ideana on se, että vastuullisuutta tarkastellaan yksityisen sektorin, julkisen sektorin, kolmannen sektorin sekä kuluttajakansalaisen näkökulmasta. Tärkeää on oppia ja omaksua sekä tietoja, taitoja että asennetta vastuulliseen toimintaan niin vastuullisuusammattilaisena, johtajana, työntekijänä kuin kuluttajana. Siksi alkuun analysoimme opiskelijoiden kanssa moraalista toimijuutta.
Olemme kaikki moraalisia toimijoita, jotka voivat vapaina rationaalisina toimijoina valita kuinka toimia tai olla toimimatta. Nämä valintamme voivat olla hyviä tai huonoja, oikeita tai vääriä riippuen siitä, miten toteutamme moraalista toimijuuttamme. James Rest kehitti aikoinaan moraalisen toiminnan mallinsa kysymällä kysymyksen ”Millaisia prosesseja tarvitaan, jotta moraalinen toiminta toteutuisi?” Hän päätyi seuraaviin alaprosesseihin: Ensinnäkin tilanne tulee havaita ja tulkita moraaliseksi ongelmaksi eli tarvitaan moraalista herkkyyttä. Tämän jälkeen on kyettävä ratkaisemaan, mikä tilanteen toimintavaihtoehdoista olisi oikea tapa toimia. On myös oltava motivoitunut toimimaan moraalisesti. Lopuksi tarvitaan moraalista selkärankaa, taitoa ja rohkeutta toimia periaatteidensa mukaisesti hankalissakin tilanteissa. Tätä komponenttia voidaan kutsua eettiseksi toimeenpanotaidoksi. (Rest, 1994; Juujärvi ym., 2007). Rest:in malli, jota on aiemmin sovellettu laajemmin mm. sosiaali- ja terveysalan opinnoissa Laurea-ammattikorkeakoulussa, on myös yhteiskuntavastuun opintojaksolla todettu toimivaksi tavaksi hahmottaa ja reflektoida monialaisten opiskelijoiden arvoja ja moraalista toimijuutta.
Henkilökohtaisilla arvoilla ja moraalisella toimijuudella on suora kytkentä eettisen kuluttajuuteen sekä edelleen eettisen johtamiseen ja yhteiskuntavastuuseen. Kuten Pihlström haastattelussaan (Rantanen, 2019) on todennut, yrityksellä ei sinällään ole moraalia, mutta yritystoiminta inhimillisenä toimintana on moraalin piiriin kuuluvaa. Brownin, Treviñon ja Harrisonin (2005, 120) määritelmän mukaisesti eettinen johtaminen on ”normatiivisesti asianmukaisen käytöksen osoittaminen henkilökohtaisten toimien ja ihmisten välisten suhteiden avulla, sekä tällaisen käytöksen edistäminen seuraajille kaksisuuntaisen viestinnän, vahvistamisen ja päätöksenteon avulla”. Tässä on siis mukana henkilökohtaisten eettisten piirteiden ja käyttäytymisen lisäksi johtajana toimimisen ulottuvuus. Edelleen Saha ym. (2020) toteavat, että henkilökohtaiset arvot vaikuttavat eettiseen johtamiseen, millä puolestaan on suora positiivinen vaikutus yritysten yhteiskuntavastuuseen sekä suora ja välillinen vaikutus yrityksen suorituskykyyn. Julkisten organisaatioiden eettistä johtamista tutkineen Menzelin (2015) mukaan taas eettinen johtaminen tarkoittaa toimimista eettisenä roolimallina, ihmisten oikeudenmukaista ja reilua kohtelua sekä eettisyyden painottamista ja johtamista organisaatioissa.
Yhteiskuntavastuullinen johtaminen ja kestävä kuluttajakäyttäytyminen
Yhteiskuntavastuullisen johtamisen opintojakso, joka on koulutusohjelman avausopintojakso, ohjaa, opastaa ja tukee opiskelijoita ottamaan haltuun yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityksen käsitteellisen viitekehyksen ja tarkastelee toimintaa yhteiskunnan, yksittäisen organisaation ja yksilön tasolla. Opintojakson toteutus jo aiemmin itsenäisenä viiden opintopisteen kokonaisuutena on osoittanut, että monet opiskelijat kokevat yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityksen käsitteistön sekavaksi ja vaikeaksi asiaksi omaksua henkilökohtaisella tasolla.
Opintojakson oppimistehtävissä onkin alkuun sukellettu miettimään julkisessa keskustelussa esiintuotuja moraalisia ongelmia oman arkiajattelun turvin. Esimerkit ovat koskeneet niin yhteiskunnallisia haasteita (esim. ihmisten käyttäytyminen Covid-19-pandemian aikana) kuin yksittäisten organisaatioiden ja henkilöiden eettistä toimintaa. Tämän jälkeen on avattu yhteiskuntavastuun ja kestävän kehityksen käsitteellistä viitekehystä sekä tehty tämän pohjalta jonkin kohdeorganisaation nykytilan analyysi ja kehittämisehdotus. Kehittämistehtävät ovat vaihdelleet pk-yrityksen strategian päivittämisestä isomman organisaation toimintakäytänteiden uudistamiseen esimerkiksi vastuullisen esimiestyön tai kiertotalouden mallien pohjalta. Lisäksi opintojaksolla kukin opiskelija on reflektoinut kohtaamiaan moraalisia haasteita ja päätöksentekotilanteita työelämässä Restin mallia hyödyntäen. Olemme kannustaneet opiskelijoita myös kriittiseen ajatteluun muun muassa keskustelemalla yritysten ja julkisen sektorin välisestä moraalisesta työnjaosta sekä poliittisesta yritysvastuusta (ks. esim. Goodman & Mäkinen, 2022). Kerran eräs opiskelija kysyi tällaisen keskustelun jälkeen, miksi puhumme politiikasta. Tämä kommentti herätti hyvää pohdintaa siitä, että myös yhteiskuntavastuuta koskeva poliittinen päätöksenteko on murroksessa.
Yhteiskuntavastuullisen johtamisen opintojaksolla keskitytään kestävyysteemaan ja moraaliseen toimijuuteen yhteiskunnan ja organisaatioiden näkökulmista. Kestävän kuluttajakäyttäytymisen opintojaksolla fokus siirtyy yksilön toimijuuteen markkinoilla. Toimijuutta tarkastellaan yksittäisen kuluttajan näkökulmasta ja erityisesti sitä, miten kuluttajan päätökset tehdään sosiaalisten normien mukaisesti. Tarkastelu keskittyy siis siihen, miten muiden kuluttajien toiminta vaikuttaa omiin päätöksiin kuluttaa – tai vaihtoehtoisesti, miten muiden aikomukset toteuttaa kestävää kulutusta vaikuttavat omiin päätöksiin (vrt. Cialdini ym., 1990 ja Deutsch & Gerard, 1955). Yksilön kulutusta voidaan myös arvioida yhteiskunnallisen vaikutuksen ja kuluttajan aikomusten yhdistelmänä, jolloin yhdistetään tarkastelua makro- ja mikrotasolla (katso esim. Giulio ym., 2014, 54). Tämä yhdistelmä on mielekäs, koska siinä nähdään kestävyystoimia laajemmassa perspektiivissä. Teoreettisen tarkastelun ohella opintojaksolla tuetaan opiskelijoiden konkreettisia toimenpiteitä kestävän kuluttajuuden toteuttamiseksi hyödyntäen esimerkiksi SHIFT-mallia (White ym., 2019) ja kestävän kulutuksen viitekehystä. SHIFT-malli on organisaatioille tarkoitettu viitekehys vaikuttamista ja erityisesti kestävän kuluttajuuden edistämistä varten. Opintojaksolla olemme tarkastelleet mallin käsitteitä yksilön toimijuuden näkökulmasta luoden pienimuotoisia, kestävää kulutusta tavoittelevia muutosprojekteja. Näissä hyödynsimme sosiaalisen vaikuttamisen, tapojen, yksilön arvomaailman, tunteiden ja kestävyyden konkretisoitumisen teoreettisia keskusteluja. Opintojakson tulevassa kehittämisessä painotamme eri kestävien valintojen eettisiä aspekteja peilaten näitä kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kestävän kuluttajakäyttäytymisen opintojakso päättää koulutusohjelman pakolliset ydinopinnot ja voimmekin sanoa, että ympyrä on sulkeutunut.
Olemme artikkelissamme kuvanneet Kestävän kasvun ja yhteiskuntavastuun YAMK-koulutusohjelman perusideaa sekä sen kahta opintojaksoa, joissa perehdytään vastuullisuuden ja kestävän kehityksen käsitteelliseen viitekehykseen ja työkaluihin sekä moraaliseen toimijuuteen työelämässä ja kuluttajana. Eettisyys ja vastuullisuus liittyvät kiinteästi toinen toisiinsa, koska yksilöiden eettiset valinnat mahdollistavat organisaatioiden vastuullisuuden. Siksi keskeistä on vahvistaa opiskelijoiden kriittistä ajattelua ja moraalista toimijuutta – eli tietoa, taitoa ja asennetta kestävän kehityksen mahdollistamiseksi.
Kirjoittajat
Sari Sarlio-Siintola, TM ja KTM, lehtori ja projektitutkija, Laurea ammattikorkeakoulu, sari.sarlio-siintola(at)laurea.fi
Maria Ekström, KTT ja KTM, yliopettaja, Laurea ammattikorkeakoulu, maria.ekstrom(at)laurea.fi
Lähteet
Brown, M. E., Treviño, L. K. & Harrison, D. A. 2005. Ethical leadership: A social learning perspective for construct development and testing. Organizational behavior and human decision processes, 97(2), ss. 117–134. https://doi.org/10.1016/j.obhdp.2005.03.002
Cialdini, R. B., Reno, R. R. & Kallgren, C. A. 1990. A Focus Theory of Normative Conduct: Recycling the Concept of Norms to Reduce Littering in Public Places. Journal of personality and social psychology, 58(6), ss. 1015–1026. https://doi.org/10.1037/0022-3514.58.6.1015
Deutsch, M. & Gerard, H. B. 1955. A study of normative and informational social influences upon individual judgment. Journal of abnormal and social psychology, 51(3), ss. 629–636. https://doi.org/10.1037/h0046408
Giulio, A. D., Fischer, D., Schäfer, M. & Blättel-Mink, B. 2014. Conceptualizing sustainable consumption: Toward an integrative framework. Sustainability: science, practice, & policy, 10(1), ss. 45–61. https://doi.org/10.1080/15487733.2014.11908124.
Goodman, J. & Mäkinen, J. (2022) ‘Democracy in Political Corporate Social Responsibility: A Dynamic, Multilevel Account’, Business & Society. ss. 1–35. https://doi.org/10.1177/00076503211068421.
ISO 26000:2010. Guidance on Social Responsibility. ICS: 03.100.02.
Juujärvi, S., Myyry, L. & Pesso, K. 2007. Eettinen herkkyys ammatillisessa toiminnassa. Tammi.
Menzel, D.C., 2015. Research on ethics and integrity in public administration: Moving forward, looking back. Public Integrity, 17(4), ss.343–370.
Rantanen, E. 2019. Professori: On mahdoton ajatus, että yritykset tekisivät hyvää vain hyvää hyvyyttään – ”Se ei ole niiden tehtävä”. Talouselämä 27.9.2019. https://www.talouselama.fi/uutiset/professori-on-mahdoton-ajatus-etta-yritykset-tekisivat-hyvaa-vain-hyvaa-hyvyyttaan-se-ei-ole-niiden-tehtava/44f0ff75-a0ef-46ac-8e76-a4633eb05556
Rest, J. R. 1994. Background: Theory and Research. Teoksessa J. R. Rest & D. Narváez (toim.) Moral development in the professions: Psychology and applied ethics. Hillsdale: Erlbaum, ss. 51–69.
Saha, R., Shashi, Cerchione, R., Singh, R. & Dahiya, R. 2020. Effect of ethical leadership and corporate social responsibility on firm performance: A systematic review. Corporate social-responsibility and environmental management, 27(2), ss. 409–429.
United Nations (UN) 1987. Our Common Future. Report of the World Commission on Environment and Development.
United Nations (UN) 2015. Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development Agenda 2030. Resolution adopted by the General Assembly on 25 September 2015.A/RES/70/1.
White, K., Habib, R. & Hardisty, D. J. 2019. How to SHIFT Consumer Behaviors to be More Sustainable: A Literature Review and Guiding Framework. Journal of Marketing, 83(3), ss. 22–49. https://doi.org/10.1177/0022242919825649
Abstract
Individuals as human resources in sustainability
This article examines how an individual learns about sustainability in different roles (as an actor, as a decision-maker in different organizations and as consumers) and as a moral agent. We will describe the aim of two courses in the master’s program for Sustainable Growth and Social Responsibility leadership at Laurea University of Applied Sciences. The underlying idea of the Master program is to look at responsibility from the perspective of the private sector, the public sector, the third sector and the consumer citizen.
With these examples we want to show how sustainability is learned in practice and put into practice. Our first example shows how a course guides and supports students in adopting the conceptual framework of social responsibility and sustainable development mainly on a societal and organizational level. In addition, each student reflects on the moral challenges and decision-making situations they face, using Rest’s model. Our second example shifts the focus to the individual’s role on the market. Agency is viewed from the perspective of the individual consumer and how consumer decisions are made in accordance with social standards and in dialogue with companies.
