Anne Rouhelo, KT, yliopettaja, Turun ammattikorkeakoulu
Paula Hakala, TtT, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu
Piia Uusi-Kakkuri, KTT, yliopettaja, Vaasan ammattikorkeakoulu
Sosiaalihuolto toimii monien muutospaineiden keskellä, ja digitalisaation sekä tekoälyn nähdään tarjoavan ratkaisuja alan haasteisiin. Mikä on tekoälyn hyödyntämisen nykytilanne sosiaalihuollossa? Entä mitä ihmiskeskeinen ja vastuullinen tekoälyn käyttö edellyttää sosiaalihuollon arjessa?
Sosiaalihuollon toimintaa haastavat sosiaali- ja terveysalan organisaatiomuutokset, jatkuvat säästöpaineet ja henkilöstöpula. Sosiaalialalla koetaan myös enemmän työpaineita ja työstressiä kuin terveys- ja pelastuspalveluissa (Laitinen ym. 2026). Haasteisiin pyritään vastaamaan muun muassa sosiaalihuollon lainsäädännön uudistuksella sekä digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämisellä (Pöyhönen, 2026; Sosiaali- ja terveysministeriö, 2026; DigiFinland, 2025; Talentia, 2026).
Sosiaalihuollossa on saatu myönteisiä kokemuksia esimerkiksi kirjaamisen, reaaliaikaisen tulkkauksen ja lasten palvelutarpeen arvioinnin tukemisesta (Lähesmaa ym., 2026a; Lähesmaa ym., 2026b), vaikka tekoälyn hyödyntämispotentiaali on nähty vahvempana terveydenhuollossa (Niemelä ym., 2025). Tekoälyn käyttöönottoa haastavat kuitenkin tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvät kysymykset, jotka voivat rajoittaa kevyiden, yleiskäyttöisiin tekoälyratkaisuihin perustuvien kokeilujen toteuttamista (Talentia, 2026). Sosiaalityössä tekoälyn roolin tulisi säilyä ammatillista harkintaa täydentävänä tukena, sillä sen käyttöön liittyy merkittäviä eettisiä kysymyksiä ja riskejä (Salovaara ym.).
Tekoälyn hyödyntämistä on syytä tarkastella sosiaalihuollossa sekä systeemisestä että ihmiskeskeisestä näkökulmasta. Huomio kohdistuu yksittäisten työtehtävien lisäksi käytäntöihin ja palveluprosesseihin, tietojärjestelmiin, osaamisen kehittämiseen ja eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön sekä siihen, miten tekoälyn käyttö vaikuttaa asiakkaiden asemaan, ammattilaisten työhön ja vuorovaikutukseen. Systeemisyys ja ihmiskeskeisyys yhdistyvät erityisesti siinä, miten tekoälyratkaisut muotoillaan osaksi arjen prosesseja. Teknologia sovitetaan toimintaan ja käyttöönottoa ohjaavat sekä turvallisuus- että vaikuttavuusnäkökohdat. (Pulkkinen ym., 2025; Hämäläinen & Lindh, 2026; Makarius ym., 2020.)
Sosiaalisesti kestävän ja ihmiskeskeisen tekoälyn käyttö sosiaalihuollossa edellyttää vastuullisuutta, oikeudenmukaisuutta, toiminnan läpinäkyvyyttä, viestintää, toimijoiden keskinäistä luottamusta sekä osaamista tekoälyn tarkoituksenmukaiseen ja vastuulliseen hyödyntämiseen, mikä korostuu myös tekoälyn ympäristövaikutusten näkökulmasta (Sigfrids ym., 2023; Hlabisa, 2025).
AI-Tuki! – Tekoäly sosiaalihuollon arjen tukena -hankkeessa (2025–2026) kerättiin kyselyaineisto generatiivisen tekoälyn käytöstä lastensuojelussa, vammaispalveluissa ja ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa sekä henkilöstön valmiuksista, asenteista ja tekoälyn yhteyksistä koettuun tuottavuuteen ja työhyvinvointiin. Kysely lähetettiin 1 867 toimijalle, ja syys–lokakuussa 2025 siihen vastasi 374 asiakastyön ammattilaista (75,7 %) ja johtoa (24,3 %). Tutkimus toteutettiin Työsuojelurahaston tuella. (Uusi-Kakkuri ym., 2026).
Artikkelissa kuvataan tekoälyn hyödyntämisen nykytilaa sosiaalihuollossa. Tekoälyllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa generatiivista tekoälyä, joka tuottaa käyttäjän antamien ohjeiden perusteella uutta sisältöä, kuten tekstiä ja kuvia. Sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi tiedon käsittelyssä, ideoinnissa ja ongelmanratkaisussa (He ym., 2025; Tammes-Peters, 2025; Wu ym., 2023).
Tekoälypohjaisten ohjelmien käyttö vielä vähäistä
Vastaajista suurin osa (37,2 %) ei käyttänyt generatiivista tekoälyä lainkaan ja noin kolmasosa (31,1 %) käytti sitä työssään. Säännöllinen käyttö oli varsin vähäistä, ja sitä rajoittivat osaamisen ja turvallisen käytön ohjeistuksen puute (Uusi-Kakkuri ym., 2026).
Tekoälyä hyödynnettiin yleisimmin tiedonhaussa, viestinnässä, osaamisen ja palveluiden kehittämisessä sekä asiakirjojen laatimisessa, mutta käyttö oli kokonaisuudessaan vähäistä. Vaikka tiedonhaku oli yleisin käyttökohde, lähes puolet vastaajista (49,6 %) ei hyödyntänyt tekoälyä siinä lainkaan, viidesosa (20,3 %) käytti sitä vähintään viikoittain ja päivittäinen käyttö oli harvinaista (2,2 %).
Muissa työtehtävissä tekoälyn käyttö oli vähäistä. Viestinnässä lähes neljä viidestä vastaajasta (77,9 %) ei käyttänyt tekoälyä lainkaan, ja osaamisen kehittämisessä, palveluiden kehittämisessä sekä asiakasasiakirjojen laadinnassa käyttö oli pääosin satunnaista. Viikoittainen käyttö oli kaikissa tehtävissä harvinaista (Taulukko 1.) Tekoälyn käyttö oli yleisempää vastaajilla, jotka arvioivat digiosaamisensa vahvaksi, mikä korostaa digitaalisten valmiuksien merkitystä tekoälyn omaksumisessa työssä (Uusi-Kakkuri ym., 2026).
Taulukko 1. Tekoälyn käyttö ja käytön useus omissa työtehtävissä (n=372)
| Päivittäin | Useita kertoja viikossa | 1–2 kertaa viikossa | Harvemmin kuin kerran viikossa | En koskaan | |
| Tiedonhaku | 2,2 % | 3,6 % | 14,5 % | 30,1 % | 49,6 % |
| Viestintä | 0,6 % | 1,7 % | 2,8 % | 17,0 % | 77,9 % |
| Osaamisen kehittäminen | 0,3 % | 0,3 % | 2,4 % | 14,1 % | 82,9 % |
| Palveluiden kehittäminen | 0,3 % | 0,3 % | 3,2 % | 12,1 % | 83,8 % |
| Asiakasasiakirjojen laatiminen | 0,6 % | 1,4 % | 4,0 % | 9,5 % | 84,5 % |
Konkreettisia esimerkkejä käyttökohteista
Avoimet vastaukset täydensivät määrällisiä tuloksia kuvaamalla tekoälyn konkreettisia käyttötapoja. Tekoälystä koettiin olevan hyötyä erityisesti tiedonhaussa, dokumentoinnissa (esim. yhteenvedot, koosteet, tiivistykset, kirjaaminen) ja erilaisten kirjallisten tuotosten, kuten muistioiden, raporttien, suunnitelmien, ohjeiden, esitysten, kuvien, taulukoiden ja kaavakkeiden laatimisessa. Esimerkiksi ”Omavalvontasuunnitelman laatiminen on ollut huomattavasti helpompaa tekoälyä hyödyntäen.” (Kuvio 1.)
Hyödylliseksi koettiin termien selittäminen, reaaliaikainen tulkkaus sekä tekstien, asiakirjojen ja asiakastietojärjestelmän kirjausten kääntäminen eri kielille. Asiakastyössä tekoälyä käytettiin muun muassa lääkehoitoon liittyvän tiedon hakuun sekä virikeaineistojen, tukikuvien ja musiikin tuottamiseen palvelunkäyttäjille. Henkilöstöhallinnossa käyttö kohdistui työvuorosuunnittelun ja ylitöiden laskennan tukemiseen. Lisäksi tekoälyä hyödynnettiin osaamisen kehittämisessä, perehdytyksessä sekä viestinnän ja tiedottamisen tukena, esimerkiksi tiedotteiden, viestien ja sosiaalisen median sisältöjen luonnostelussa. (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Konkreettiset työtehtävät, joissa tekoälystä oli ollut eniten hyötyä (avoin kysymys, lkm 199)
Johtopäätökset
Tekoälyn käyttö sosiaalihuollossa oli tutkimuksen perusteella vielä vähäistä, mutta ammattilaiset olivat tunnistaneet useita työhönsä soveltuvia käyttökohteita. Tulokset viittaavat siihen, että generatiivinen tekoäly on siirtymässä kokeiluvaiheesta kohti laajempaa hyödyntämistä, vaikka käyttöaste ja käyttötavat vaihtelevat edelleen merkittävästi eri työntekijöiden välillä.
Matalan riskin käyttötapaukset tarjoavat turvallisen ympäristön osaamisen kehittämiselle, käytännön kokemusten kartuttamiselle sekä organisaatioiden yhteisten toimintatapojen ja uusien käytäntöjen rakentamiselle (Tammes-Peters, 2025; EU:n tekoälyasetus 2024/1689; Salovaara ym., 2026; Sigfrids ym., 2023). Tulostemme perusteella tekoälyn käyttöönottoa on perusteltua edistää vaiheittain matalan riskin käyttökohteista alkaen. Tällaisia ovat esimerkiksi tekstien luonnostelu, tiedon jäsentely, ideointi sekä hallinnollista työtä tukevat tehtävät, joissa tekoäly toimii ammattilaisen työn tukena ilman välitöntä vaikutusta asiakkaan oikeuksiin tai palvelujen saatavuuteen.
Tulokset osoittavat myös, että tekoälyä hyödynnetään jo tehtävissä, joissa korostuvat tiedon luotettavuus ja toiminnan vastuullisuus, kuten lääkehoitoon liittyvässä tiedonhaussa. Tämä edellyttää ammattilaisilta osaamista arvioida kriittisesti tekoälyn tuottamaa tietoa sekä varmistaa sen oikeellisuus. Lain perusteella tekoälyn käytön siirtyessä tukikäytöstä kohti päätöksentekoa ohjaavaa käyttöä siirrytään samalla korkeamman riskin alueelle. Tällöin korostuvat vaatimukset osaamisesta, läpinäkyvyydestä, valvonnasta ja vastuullisuudesta. (EU:n tekoälyasetus, 2024/1689; Hotti ym., 2025; Reamer, 2023; Tammes-Peters, 2025.) Hallittu siirtymä edellyttää organisaatioilta selkeitä toimintaperiaatteita sekä ammattilaisten tekoälyosaamisen vahvistamista.
Tutkimuksen tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan tekoälyn käyttöönottoa ei tule tarkastella ensisijaisesti teknologisena vaan systeemisenä ja ihmiskeskeisenä kehittämishaasteena. Kun teknologiaa otetaan yksittäisiä työtehtäviä laajemmin käyttöön, keskeiseksi nousee kysymys siitä, miten teknologia sovitetaan osaksi olemassa olevia työprosesseja, osaamisen kehittämistä, johtamista ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Tutkijat korostavat, että ihmiskeskeisen ja systeemisen tekoälyn tarkastelussa huomio tulee kohdistaa käyttäjien lisäksi työyhteisöihin ja osaamisen kehittämiseen, palvelujärjestelmiin ja muutosjohtamiseen, laajempiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ja sääntelyn tulkintaan sekä päätöksentekoon (Sigfrids ym., 2023; Hämäläinen & Lindh, 2025; Pulkkinen ym., 2025).
Sosiaalihuollossa ihmiskeskeinen ja vastuullinen tekoälyn käyttö edellyttää asiakkaiden oikeuksien, osallisuuden ja turvallisuuden huomioimista sekä ammattilaisten kykyä ymmärtää, arvioida ja tarvittaessa korjata tekoälyn tuottamia sisältöjä. Organisaatioilta tämä edellyttää yhteisiä toimintaperiaatteita, tekoälylukutaidon vahvistamista, matalankynnyksen kokeiluja, eettistä harkintaa ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Ala vaatii kansallista ohjausta, rahoitusta ja selkeää toimintalinjausta (Pulkkinen ym., 2025).
Kokonaisuutena tarkasteltuna tekoälyn hyödyntäminen sosiaalihuollossa näyttäytyy asteittain etenevänä muutoksena, jonka onnistuminen edellyttää vastuullista johtamista, eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä ammattilaisten ja asiakkaiden osallistamista. Tällöin tekoäly voidaan nähdä paitsi työn tukena myös sosiaalihuollon toimintaa uudistavana muutosvoimana.
DigiFinland. (2025). SOTE-tekoälyn ekosysteemin tekoälyvisio 2035. Visiotyön tulokset – toukokuu 2025 https://digifinland.fi/wp-content/uploads/2025/06/SOTE-tekoalyn_ekosysteemin_tekoalyvisio_2035_final.pdf
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1689, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, tekoälyä koskevien yhdenmukaisten sääntöjen vahvistamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L 1689. https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2024/1689/oj
He, R., Cao, J., & Tan, T. (2025). Generative artificial intelligence: A historical perspective. National Science Review, 12(5), Article nwaf050. https://doi.org/10.1093/nsr/nwaf050
Hlabisa, S. (2025). The ecology of artificial intelligence: Energy, water, materials, and land limits of digital systems. Carbon Neutral Systems, 1(19). https://doi.org/10.1007/s44438-025-00018-8
Hotti, V., Piela, R., Lähteenmäki, J., Vinblad, M., Tulonen, T., Hartikainen, E., … & Backman, V. (2025). Tekoäly hyötykäyttöön valtionhallinnossa: Opas organisaation kehittäjille muutosmatkan alkutaipaleelle. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-855-2
Hämäläinen, J., & Lindh, J. (2026). Social work in an information-intensive era: Digitalization in social work practices, expertise, training, and research. International Social Work, 69(2), 187–200. https://doi.org/10.1177/00208728251382817
Laitinen, J., Nikunlaakso, R., Ervasti, J. & Kivimäki, M. (2026). Mitä kuuluu hyvinvointialueiden työhyvinvoinnille 2025. Työterveyslaitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-231-1
Lähesmaa, J., Vuollet, J., & Välkkilä, L. (2026a). 10 sote‑tekoälykokeilua – tulokset, opit ja ehdotukset jatkotoimista. DigiFinland. https://digifinland.fi/wp-content/uploads/2026/04/10-sote-tekoalykokeilua-%E2%80%93-tulokset-opit-ja-ehdotukset-jatkotoimista.pdf
Lähesmaa, J., Vuollet, J., & Välkkilä, L. (2026b). Sote‑tekoälyn jalkauttamisen toimenpiteet. DigiFinland.
https://digifinland.fi/wp-content/uploads/2026/04/Sote-tekoalyn-jalkauttamisen-toimenpiteet.pdf
Makarius, E. E., Mukherjee, D., Fox, J. D., & Fox, A. K. (2020). Rising with the machines: A sociotechnical framework for bringing artificial intelligence into the organization. Journal of Business Research, 120, 262-273. https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2020.07.045
Niemelä, M., Kemppainen, T., & Vuollet, J. (2025). Artificial Intelligence in Wellbeing Services Counties: Management and Experts’ Perspectives on Opportunities, Challenges and AI Readiness. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 17(1), 57–72. https://doi.org/10.23996/fjhw.155471
Pulkkinen, J., Huttu, K. & Suhonen, M. (2025). Systemic challenges in AI adoption in public social and health organizations in Finland: a technology-organisation-environment perspective. Journal of Health Organization and Management, 39(9), 435-456. https://doi.org/10.1108/JHOM-06-2025-0309
Pöyhönen, E. (2026, 23. maaliskuuta). Sosiaalihuollon lainsäädäntö uudistuu – tavoitteena sujuvammat palvelut ja parempi arki. Sosiaali- ja terveysministeriö.
https://stm.fi/-/-sosiaalihuollon-lainsaadanto-uudistuu-tavoitteena-sujuvammat-palvelut-ja-parempi-arki
Reamer, F. (2023). Artificial Intelligence in Social Work: Emerging Ethical Issues. International Journal of Social Work Values and Ethics, 20(2), 52-71. https://doi.org/10.55521/10-020-205
Salovaara, S., Outila, M., Heilala, V., & Hautala, S. (2026). Artificial Intelligence in Social Work: A Rapid Review. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 18(2), 115–131. https://doi.org/10.23996/fjhw.179073
Sigfrids, A., Leikas, J., Salo-Pöntinen, H. & Koskimies, E. (2023). Human-centricity in AI governance: A systemic approach. Frontiers in Artificial Intelligence, 6, Article 976887. https://doi.org/10.3389/frai.2023.976887
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2026). Sosiaalihuollon palvelu-uudistus. Viitattu 11.8.2026. https://stm.fi/sosiaalihuollon-palvelu-uudistus
Talentia. (2026, 26. helmikuuta). Tekoäly muuttaa kirjaamista – ja avaa sosiaalialalle uuden aikakauden. https://www.talentia.fi/talentia-lehti/tekoaly-muuttaa-kirjaamista-ja-avaa-sosiaalialalle-uuden-aikakauden/
Tammes-Peters, H. (2025). Ohjeistus generatiivisen tekoälyn hyödyntämisestä työn tukena ja apuvälineenä julkisessa hallinnossa (Valtiovarainministeriön julkaisuja 2025:9). Valtiovarainministeriö. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-367-846-0
Uusi-Kakkuri, P., Rouhelo, A., Hyvärinen, M. & Hakala, P. (2026). AI Tuki! – Tekoäly sosiaalihuollon arjen tukena. Generatiivisen tekoälyn käyttö, valmiudet ja mahdollisuudet työelämän kehittämisessä. [Julkaisematon tutkimusraportti]. Vaasan ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5784-87-9
Wu, T., He, S., Liu, J., Sun, S., Liu, K., Han, Q.-L., & Tang, Y. (2023). A brief overview of ChatGPT: The history, status quo and potential future development. IEEE/CAA Journal of Automatica Sinica, 10(5), 1122–1136. https://doi.org/10.1109/JAS.2023.123618
Artificial Intelligence in Social Services: Towards a Human-Centered and Systemic Approach
Social services are under increasing pressure due to organizational reforms, budget constraints, staff shortages, and rising work-related stress. Generative artificial intelligence (AI) has been proposed as a tool to support everyday work and service development. This article presents findings from the AI-Tuki! project (2025–2026), which explored AI use in child welfare, disability services, and residential care. Survey responses indicated that regular workplace use of generative AI remains limited. AI was mainly used for information retrieval, drafting and summarizing texts, translation, communication, and service development. Professionals identified several practical applications for their work. However, adoption was hindered by limited AI skills, insufficient guidance, and concerns about privacy, security, and ethics. The findings highlight the need for a gradual, human-centered implementation of AI based on low-risk use cases, professional competence, clear organizational policies, and responsible governance.
Vastaa