Jo 20 vuotta soveltavaa ja ratkaisukeskeistä TKI-toimintaa

Ammattikorkeakoulut saivat tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K) lakisääteiseksi tehtäväkseen vain 20 vuotta sitten (AMK-laki 351/2003, 4 §). Ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa ja työelämää tukevaa T&K-työtä oli saanut tehdä aiemminkin, mutta lain laatijat rajasivat tuolloin sen tiukasti vain kullekin ammattikorkeakoululle määrätyn koulutustehtävän piiriin (AMK-laki 255/1995, 25 §).

Tilaustutkimuksesta, käytäntölähtöisistä kehittämis- tai palvelukonsepteista, tutkimuksen kohderyhmät kehittämistyöhön osallistavasta kansalaistieteestä, alojen välisestä yhteistyöstä, ekosysteemeistä, tutkimusinfran yhteiskäytöstä tai kansainvälisistä tutkimusverkostoista ei osattu edes vielä unelmoida. Innovaatiotoimintakin lisättiin vasta vuoden 2015 alusta ammattikorkeakoulujen tehtäviin.

Tämän AMK-verkkolehti UAS Journalin vuoden 2023 viimeinen numero haluaa nostaa esiin 20-vuotiaan, nuorta energiaa alueelle säteilevän, kunnianhimoisen ja ammattimaisesti organisoidun tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) ammattikorkeakouluissa. On tärkeää kuvata sidosryhmien ja päättäjien kannalta ymmärrettävästi TKI-toimintamme luonnetta, laatua ja vaikuttavuutta, jotta sen merkitys tunnistetaan ja tunnustetaan vaikkapa rahoitusta kohdennettaessa tai kansallisia rahoitusinstrumentteja suunniteltaessa.

Yhdenmukaiset viestit yhteiskuntaan

Ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan liittyvien viestien tulisi olla poliittiselle päätöksentekotasolle, valmistelua johtavalle virkakoneistolle ja yhteiskunnallisille vaikuttajille riittävän yhdenmukaisia. Tämän teemanumeron toivomme antavan kättä pidempää silloin, kun on argumentoitava kehittämistoiminnan, hankkeiden, yritysyhteistyöprojektien ja niiden tuottaman uuden tiedon ja parempien käytäntöjen puolesta.

On sanottava ääneen, ettei olennaista ja tepsivää ole vain tiede ja tutkimus, vaan tarvitsemme juuri ammattikorkeakoulujen kaltaista välittäjätahoja. Niillä on sekä kyky että motivaatio liittää viimeisin tieto yritysten, julkisorganisaatioiden ja kolmannen sektorin työn arkeen – suoraan elävän elämän prosesseihin. Ammattikorkeakoulut ovat lähellä alueensa toimijoita, tuntevat paikalliset olosuhteet, ihmiset ja tavan, jolla toimeenpano juuri siellä onnistuu. Se jos mikä on vaikuttavuutta.

Yhteiskuntamme ei kehity, jollei ammattikorkeakouluja nähdä työelämän käytännöt ja koko inhimillisen elämän kirjon tuntevaksi resurssiksi. Korkeasti koulutettujen, työelämästä rekrytoitujen opettajiensa ja asiantuntijoidensa sekä oman alansa käytäntöihin jo perehtyneiden opiskelijoidensa avulla ammattikorkeakoulut ovat se voima, joka pystyy operationaalistamaan uudet teoriat, miettimään sen, miten asia käytännössä tehdään ja miten ihmisiä tuetaan muutoksissa.

Keskusteluissa päättäjien kanssa kannattaisi korostaa, ettei käytäntöön soveltamista tehdä suoraa päätä pelkällä tuntumalla, vaan sen suunnittelu on yhtä lailla tutkimustyötä, ongelmanratkaisua ja luovaa ajattelua vaativaa heuristiikkaa kuin tieteellisen paradigman mukaista toimintaa.

Kyse ei ole politikoinnista eikä pyrkimyksestä maksimoida ammattikorkeakoulujen rahoitusta. Pienenä maana ja kansantaloutena suomalaisen yhteiskunnan on yksinkertaisesti vain puhallettava yhteen hiileen kaikilla elämäalueilla. Erityisesti tutkimuksessa on arvokkaimman kansallisomaisuutemme eli inhimillisen osaamisen tuhlausta pitää kiinni aikansa eläneistä organisaatiorajoista.

Maamme tarvitsee kaiken mahdollisen hyödyn TKI-ympäristöstä, keiden tontilla ne milloinkin sattuvat sijaitsemaan. Soveltavan TKI-toiminnan tarpeet on siksi huomioitava kansallisen kilpaillun TKI-rahoituksen kriteereissä toiminnan merkityksen mukaisella painoarvolla.

Määrällisestä laadulliseen tutkimuksen arviointiin eurooppalaisessa yhteistyössä

Tämän UAS Journalin teema on ajankohtainen myös eurooppalaisessa kehyksessä. Siinä ammattikorkeakoulut ja yliopistot yhdessä tutkimusyhteisön kanssa kehittävät tutkimuksen arviointia ns. CoARA (Coalition for Advancing Research Assessment, 2022) uudistamissopimuksen myötä. Sopimuksen allekirjoittaneet tahot sitoutuvat yhdessä kehittämään tutkimuksen laadullista arviointia. Suomesta sopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki yliopistot ja 17 ammattikorkeakoulua.

Sekä kansallisesta että kansainvälisestä perspektiivistä katsottuna on ilahduttavaa, että teemanumeron aihe kiinnosti laajalti. Kirjoittajakutsuun tuli kaikkiaan 26 ehdotusta. Näistä valitsimme yhteensä 14 tekstiä, joissa tarkastellaan niin TKI-toiminnan luonnetta, laatua kuin vaikuttavuuttakin. Artikkelit on jaettu pääpainopisteen mukaisesti kukin yhteen näistä kolmesta teemasta; kuitenkin monet niistä huomioivat myös muita näkökulmia.

Teemanumeron avaa ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan luonnetta käsittelevät kirjoitukset, joista ensimmäisessä Samuli Maxenius tuo esiin määrällisen kehityksen lisäksi sitä, miten ammattikorkeakoulut ovat kyenneet paaluttamaan TKI-toimintansa keskeiseksi osaksi suomalaista TKI-järjestelmää. Väinö Toots ja Stina Westman ovat puolestaan tehneet kiinnostavaa määrällistä data-analyysia ammattikorkeakoulujen hankkeista ja hankerahoitusten alueellisista tai korkeakoulukohtaisista painotuksista.

Kolmas artikkeleista, Juha Leskisen ja Anniina Honkosen teksti, tarkastelee pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen yritysyhteistyön merkitystä vaikuttavan TKI-toiminnan peruskivenä. Neljäs artikkeli on Noora Janssonin ja Heidi Fagerholmin puheenvuoro ammattikorkeakoulujen merkityksestä osaajien ja käytännönläheisten ratkaisujen tuottajana työnantajien nopeastikin muuttuviin tilanteisiin.

TKI-toiminnan laatua käsiteltiin viidessä artikkelissa, joista monissa tarkasteluun oli yhdistetty myös vaikuttavuuden näkökulma. Ensimmäisessä artikkelissa Salla Sipari, Sari Helenius ja Nea Vänskä pohtivat moninäkökulmaisen ja systeemisen kehittävän arvioinnin merkitystä vaikuttavassa TKI-toiminnassa. Laura-Maija Hero ja Marianne Pitkäjärvi puolestaan esittelevät opiskelijalähtöisen TKI-toiminnan käsitettä ja ehdottavat käsitteen ja sitä kuvaavan arviointimittarin vakiinnuttamista osaksi ammattikorkeakoulujen arviointia.

Mirka Leinon, Sari Merilammen ja Johanna Virkin kirjoituksessa kuvataan yhteiskehittämisen mallia, sen testausta ja tuloksia tutkimusprojektissa, jossa ammattikorkeakoulu ja yliopisto yhdessä varmistavat tieteellisten tulosten syntymisen ja siirtovaikutukset yhteisöihin. Linda Hart, Leena Forma ja Anna-Riina Lamberg esittelevät katsauksessaan eri laajuisiin hankkeisiin skaalautuvaa ja yhdenmukaista hankearviointia. Mariya Loginova ja Mervi Rajahonka puolestaan kysyvät TKI-viestintään paneutuvassa artikkelissaan, onko TKI-toiminta laadukasta, jos se ei luontaisesti kytkeydy alueen ekosysteemiin eli opetukseen ja yrityselämään?

TKI-toiminnan vaikuttavuutta, ja erityisesti eurooppalaista CoARA-sopimusta käsittelevät loput artikkelit. Ne tarjoavat ajankohtaisia näkemyksiä ja kokemuksia tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen tutkimuksen arvioinnin uudistamiseen. Mona Roman, Jenna Ylimaunu ja Tim Uebelen, esittelevät sopimuksen toimeenpanon nykytilaa Euroopassa ja argumentoitavat ammattikorkeakoulujen eurooppalaisiin CoARA-työryhmiin osallistumisen tärkeyttä.

Milla Roininen, Johanna Krappe ja Hanna Timonen tuovat artikkelissaan esille myös Suomen kansallisen CoARA-tilanteen. Laura Himanen, Yrjö Leino ja Hanna-Mari Puuska tuovat esille ajankohtaisia haasteita TKI-toiminnan monimuotoisuuden huomioimisesta arvioinnissa. Hanna Timonen, Merja Drake ja Virpi Turkulainen esittelevät Haaga-Helian kokemuksia tutkijan urapolusta. Tiina Kelkka ja Maria Kuula kehittävät TENKin ansioluettelomalliin huomioimaan myös tutkijoiden kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ansiot.

Teemanumeron viimeiset artikkelit tarjoavatkin erittäin hyödyllistä tietoa ja näkökulmia CoARA sitoumuksen allekirjoittaneille, joiden tulee vuoden 2023 loppuun mennessä tehdä suunnitelma ja aikataulutus oman organisaationsa tutkimuksen arvioinnin uudistamiselle.

Tutkimuksen arvioinnin uudistus ja monipuolistaminen on tärkeää. Painopisteen siirtyminen määrällisistä laadullisiin mittareihin korostaa tutkimuksen tuloksia ja niiden vaikuttavuutta sekä tiedeyhteisössä että yhteiskunnassa laajemmin. Uudistus on omiaan tukemaan myös ammattikorkeakoulujen menestymismahdollisuuksia kansainvälisissä rahoitushauissa, kun tutkijoiden ansioita arvioidaan myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäksi uudistus on omiaan lisäämään myös työn merkityksellisyyttä, mikä puolestaan tutkitusti lisää myös työmotivaatiota, työhyvinvointia ja työn arvostusta.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS