Vihreän siirtymän osaamisella uudistetaan työelämää

Vihreän siirtymän osaamistarve tarve koskee kaikkia koulutusaloja. Korkeakouluilta odotetaan monipuolisia osaajia ratkomaan yritysten ja organisaatioiden kestävyyshaasteita. Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen ei päästä ilman sellaisia osaajia, jotka osaavat kehittää ilmastonmuutosta ja luontokatoa hillitseviä ratkaisuja sekä viestiä niistä siten, että ympäristöystävällinen ja eettisen tarkastelun kestävä vaihtoehto on asiakkaalle myös se kaikkein houkuttelevin. Mutta mitä vihreän siirtyminen osaaminen oikein on ja miten sitä voidaan kehittää?

Työelämää samoin kuin koulutusta ohjataan voimakkaasti huomioimaan vihreä siirtymä. Lista on hengästyttävä, miten monelta taholta niin koulutus kuin työelämän organisaatiot kohtaavat vaateita vihreän siirtymän osaamisen varmistamiseksi ja kestävyyskriisin ratkaisemiseksi. Ylikansallisesti odotuksia asettavat niin Euroopan Unionin Green Deal – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (European Commission 2019), eurooppalainen kestävän kehityksen osaamisen viitekehys GreenComp (European Commission 2022), sekä OECD Future Work Skills 2030 raportin (OECD 2015) painottamat kestävän kehityksen taidot.

Vihreän siirtymän osaamista painotetaan myös kansallisesti. Esimerkkejä tästä ovat Valtioneuvoston esitykset kuten Vihreän siirtymän osaamis- ja koulutustarpeet VISIOS 2023 (Kuusela ym. 2023), Opetus- ja kulttuuriministeriön linjaukset Agendan 2030 tavoitteiden edistämiseksi (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2020), kestävän kehityksen osaamisen nostaminen tärkeimmäksi tulevaisuuden työelämätaidoksi Opetushallituksen Osaaminen 2035 -raportissa (Opetushallitus 2019), Elinkeinoelämän keskusliiton kannanotot ilmasto-osaajien kouluttamiseksi (esim. Parviala 2020), ja ehkä tuoreimpana Kansallisen koulutuksen arviointikeskus KARVIn tuleva kestävyysosaamisen toteutuksen arviointi koulutuksessa ​vuodesta ​2025 ​​alkaen (KARVI 2024).

Mutta mitä on vihreän siirtymän/ kestävän kehityksen edellyttämä osaaminen, ja miten sitä voidaan kehittää ja arvioida? Tässä artikkelissa kuvataan, miten suomalaisissa ammattikorkeakouluissa vastataan näihin kysymyksiin.

Havainnot perustuvat Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen kestävän koulutuksen kaikki ammattikorkeakoulut tavoittavaan työryhmätyöhön. Niitä avataan myös Turun ammattikorkeakoulussa tehdyillä konkreettisilla ratkaisuilla. Tavoitteena on nostaa esiin yhdessä löydettyjä hyviä käytänteitä sekä antaa eväitä jatkotyöskentelyyn, jotta ammattikorkeakoulutus voi ennakoida ja vastata työelämän vihreän siirtymän osaamistarpeisiin ja samalla kehittää työelämän organisaatioita.

Osaaminen on tietoa, taitoa ja motivaatiota

Eurooppalaisen kestävän kehityksen osaamisen viitekehys GreenComp’n lähtökohtana on, millaisia kestävyystaitoja opiskelijat ja ammattilaiset tarvitsisivat, jotta heistä voisi tulla osa vihreän siirtymän muutosvoimaa.  Viitekehys koostuu neljästä kestävyyden osaamisalueesta, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Nämä osaamisalueet ovat kestävyysarvojen ilmentäminen, kestävyyden monitahoisuuden hallinta, kestävien tulevaisuuksien visiointi ja kestävyystoiminta.

• Kestävyysarvojen ilmentäminen kannustaa pohtimaan omaa maailmankatsomusta. Tämän alueen osaaminen vahvistaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi ja tukee näkemystä siitä, että ihmiset ovat osa luontoa.
• Monitahoisuuden hallinta kehittää systeemistä ja kriittistä ajattelua. Sen tavoitteena on kyky ymmärtää ja analysoida kestävyyshaasteita, niiden keskinäisiä riippuvuuksia sekä asioiden ja ongelmien monia näkökulmia.
• Kestävien tulevaisuuksien visiointi auttaa visualisoimaan vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita ja määrittämään toimenpiteitä, joiden avulla kestävä tulevaisuus voidaan saavuttaa.
• Kestävyystoiminta rohkaisee nimensä mukaisesti toimimaan; se kannustaa ryhtymään yksilöllisiin ja yhteisöllisiin kestävyystoimiin sekä vaatimaan vastuuhenkilöiltä toimia muutoksen ​​aikaansaamiseksi (Publication Office of the EU ​​2022).

Myös ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on määritellyt kestävän kehityksen osaamisen vuonna 2022 ja asettanut sen kaikille ammattikorkeakoulututkinnoille yhteiseksi osaamistavoitteeksi: “Valmistuva opiskelija tuntee kestävän kehityksen periaatteet, edistää niiden toteutumista sekä toimii vastuullisesti ammattilaisena ja yhteiskunnan jäsenenä.” (Arene 2022.)

Yhteistä näille osaamismääritelmille on niiden laajuus ja moninaisuus: kestävyysosaaminen ei ole vain tietoa, vaan tiedon lisäksi edellytetään taitoja soveltaa tietoa käytäntöön. Jotta toimeen tartuttaisiin, on oltava myös motivaatiota, halua toimia ja muuttaa maailmaa kestävämmäksi.

Haaste koulutukselle

Kun koulutus pyrkii vaikuttamaan niin tietoihin, taitoihin kuin motivaatioon, tarvitaan ns. transformatiivista oppimista. Sen avulla oppijan ajattelu ja toiminta voivat kehittyä kestävämpään suuntaan. Tutkimusten mukaan (mm. CCC-Catapult-hanke) kestävyysosaamisen koulutus ei välttämättä ole nykyisellään kovin onnistunutta: nuoret kokevat kestävyyskoulutuksen tylsäksi ja toisteiseksi eikä se kosketa heidän arkeaan. Ratkaisujakin on tarjolla. Toiminnalliset oppimis- ja opetusmenetelmät, kokemuksellinen oppiminen, yhteisöllisyys, ratkaisukeskeisyys ja autenttiset oppimisympäristöt ovat avaimia vaikuttavaan kestävyyskoulutukseen (Opetushallitus ​​2024).

Jos korkeakoulut eivät toimi edelläkävijöinä ja muutoksen ajureina, kuka sitten?

Vihreän siirtymän osaamistavoite on haaste myös opettajille ja opettajainkoulutukselle. Opettajat saattavat olla itse epävarmoja omasta osaamisestaan kestävyysteemoissa ja kokevat vaikeaksi soveltaa sitä omaan opetukseensa. Lisää oppia kaivataan niin esimerkkien, hyvien käytänteiden kuin oppimateriaalien osalta (mm. Koivunen ym. 2023).

Opettajien kannustusta ja tukemista kestävyysosaamisen haltuunottoon tarvitaan, sillä työelämä odottaa valmistuvien opiskelijoiden osaavan soveltaa kestävyysosaamista työpaikoillaan. Se ei onnistu, jos koulutuksen aikana opettajat välttelevät aihetta ja odottavat sen sisältyvän ”jonkun muun” toteuttamaan opetukseen.

Yhdessä eteenpäin

Arenen kestävän koulutuksen kaikki ammattikorkeakoulut tavoittava työryhmätyö on jatkunut aktiivisesti jo vuodesta 2020 alkaen, jolloin kaikille ammattikorkeakouluille yhteinen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelma (Arene 2020) julkaistiin. Ohjelma sisältää lupaukset ja toimenpiteet kestävyyden edistämiseksi koulutuksen osalta.

Vuonna 2023 julkaistun väliarviointiraportin (Konst ym. 2023) perusteella ohjelmassa on edetty hyvin ja toimintasuunnitelmaa on päivitetty ja laajennettu vuosittain. Hyviä käytänteitä jaetaan työryhmän säännöllisissä kokouksissa, järjestämällä webinaareja ja tuottamalla julkaisuja, kuten esimerkiksi Kestävän ammattikorkeakoulutuksen käsikirja vuonna 2023 (Asikainen & Kangastie 2023).

Ajankohtaisena aiheena ammattikorkeakoulujen yhteistyössä on koulutuksen kestävyyskädenjäljen arviointi. Kädenjäljellä tarkoitetaan tässä kaikkia positiivisia vaikutuksia, joita ammattikorkeakoulu saa koulutuksellaan aikaiseksi. Sen arvioimiseksi tarvitaan useita erilaisia, usein laadullisia mittareita, sekä jatkuvaa vuoropuhelua niin opiskelijoiden, alumnien kuin työelämän sidosryhmien kanssa. Tärkeänä seurantatyökaluna toimivat myös sidosryhmä- ja alumnikyselyt. Tavoitteena on, että opiskelijoidemme osaamisen avulla voimme kehittää niin työelämää kuin yhteiskuntaa yhä kestävämmiksi.

Työelämän uudistamiseen kestävämmäksi eivät riitä vain tiedot, vaan tarvitaan taitoja ja motivaatiota, asennetta ja halua rakentaa kestävämpää maailmaa.

Turun ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen työn vastuutahona koulutuksen osalta toimivat koulutuksen sektorien koulutusjohtajat yhdessä. Operatiivista työtä ja vuosittaista toimintasuunnitelmaa toteuttaa eri sektorien edustajista ja opiskelijoista koottu työryhmä. Työryhmän tekemistä kuvaa hyvin integrointi. Kaikille koulutuksille yhteiset kestävän kehityksen opinnot on integroitu opetussuunnitelmiin, siten että ne ovat osa opintoja eivätkä erillisiä opintojaksoja.

Opinnäytetyötä ja usein myös harjoittelua tarkastellaan kestävyyden näkökulmasta. Pedagogisin ratkaisuin tuetaan transformatiivista oppimista esimerkiksi toteuttamalla opintoja autenttisissa oppimisympäristöissä aitoja ongelmia ratkaisemalla erilaisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa ja projekteissa. Yhteisöllisyyttä, monialaisuutta ja opiskelijan aktiivista roolia korostetaan (Konst ​​2023).

Tavoitteena on, että kestävyys ja vastuullisuus ovat näkökulmana kaikessa toiminnassa eikä oma erillinen saarekkeensa tai opintojaksonsa. Myös henkilöstön kestävyysosaamisen kehittämiseen on panostettu niin perehdytyksen kuin koulutuksen keinoin. Onnistumista oppimisen ja osaamisen osalta arvioidaan säännöllisesti eri mittarein ja kehittämistyö on jatkuvaa.

Lopuksi

Vihreän siirtymän osaaminen ei tarkoita kauniita ja ympäripyöreitä sanoja, miten toimimme yhä kestävämmin ja vastuullisemmin, vaan siinä on kyse kaikkein tärkeimmästä tehtävästämme eli elinolosuhteiden säilyttämisestä maapallollamme. Niin hyvinvointi kuin talous ovat täysin riippuvaisia siitä, että luonnon monimuotoisuudesta huolehditaan ja ilmastonmuutosta hillitään. Toisin sanoen vihreän siirtymän osaamisella edistetään EU-taksonomian ympäristötavoitteita: ilmastonmuutoksen hillintä, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, vesivarojen ja merten luonnonvarojen kestävä käyttö ja suojelu, siirtyminen kiertotalouteen, ympäristön pilaantumisen estäminen ja vähentäminen, sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen (European Parliament, 2023).

Jotta tavoitteisiin päästäisiin, tarvitaan transformatiivista oppimista ja muutosta niin ajattelumalleissa kuin toiminnassa. Työelämän uudistamiseen kestävämmäksi eivät riitä vain tiedot vaan tarvitaan taitoja ja motivaatiota, asennetta ja halua rakentaa kestävämpää maailmaa. Professori Arto O. Salosen sanoin: ”Enemmän kuin koodaajia tarvitaan niitä, jotka kertovat millaista maailmaa kannattaisi koodilla rakentaa.” Korkeakoulujen rooli tässä työssä on keskeinen. Jos korkeakoulut eivät toimi edelläkävijöinä ja muutoksen ajureina, kuka sitten?

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS