Sari Ahvenlampi, FM, laatupäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu
Sami Niemelä, VTT, kansainvälisten asioiden päällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu
Krista Keränen, PhD in Engineering, Business Designer & CEO, Vision Factory Oy
Hanna Voutilainen, Muotoilija YAMK, Service Designer, Vision Factory Oy
Laura Väisänen, Bachelor of Hospitality Management and Service Design AMK, Service Designer, Vision Factory Oy
Oulun ammattikorkeakoulu (Oamk) kehittää yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan vahvistamalla kumppaneiden kanssa tehtävää yhteistyötä. Osallistavasta kumppanitutkimuksesta kerätty tieto eteni yhteiseen työpajatyöskentelyyn ja edelleen vaikuttavuuspolkujen rakentamiseksi. Keskiössä on ajatus siitä, miten havaintoja, tarpeita ja odotuksia voidaan yhdessä muuttaa jaetuksi ymmärrykseksi ja konkreettisiksi teoiksi.
Yhteiskunnalliset haasteet, kuten osaamisen uudistuminen, teknologinen murros ja alueiden elinvoiman vahvistaminen, ovat luonteeltaan monimutkaisia ja pitkäkestoisia. Niihin vaikuttavat samanaikaisesti taloudelliset, sosiaaliset ja institutionaaliset tekijät, minkä vuoksi yksittäiset hankkeet tai organisaatiot eivät pysty niitä ratkaisemaan. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus edellyttää useiden toimijoiden pitkäjänteistä yhteistyötä ja oppimista.
Ekosysteeminen toimintamalli tarjoaa yhden tavan jäsentää monitoimijaista yhteistyötä. Siinä useat toimijat, kuten korkeakoulut, yritykset ja julkinen sektori, yhdistävät osaamisensa, resurssinsa ja näkökulmansa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi ja luovat arvoa yhdessä (Moore 1993; Iansiti & Levien 2004; Adner 2017). Tällaisessa rakenteessa yksittäisen organisaation onnistuminen riippuu muiden toimijoiden kyvystä tuottaa täydentävää arvoa. Ekosysteemit ovat luonteeltaan dynaamisia: roolit ja yhteistyösuhteet kehittyvät yhteisten tavoitteiden ja oppimisen myötä.
Korkeakoulujen näkökulmasta ekosysteeminen toimintatapa merkitsee muutosta perinteiseen asiantuntija- ja tiedontuottajarooliin. Siinä korkeakoulu voi toimia mahdollistajana ja orkestroijana: luoda tiloja yhteiskehittämiselle, tuoda yhteen erilaisia toimijoita, tukea toimijoiden välistä vuorovaikutusta ja auttaa kirkastamaan yhteistä suuntaa. Tällöin korkeakoulu on mahdollistamassa työskentelyä, jossa ratkaisut kehittyvät yhdessä.
Pitkäjänteinen yhteistyö mahdollistaa yhteisen oppimisen, toiminnan kehittämisen ja vaikuttavuuden seuraamisen. Tätä korostetaan myös vastuullisen TKI-toiminnan kriteereissä, joissa vältetään osaoptimointia ja painotetaan kokonaiskestävyyttä. Toiminnan vaikutuksia tarkastellaan samanaikaisesti useasta näkökulmasta ja pitkällä aikavälillä. (Parkkola T. ym., 2024.)
Ekosysteeminen yhteistyö on erityisen tärkeää yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Vaikuttavuus rakentuu vähitellen. Kun eri toimijat yhdistävät osaamisensa ja näkökulmansa, syntyy ratkaisuja, jotka ovat sekä laadukkaampia että aidosti yhteiskuntaan juurtuvia.
Osallistava kumppanitutkimus kirkasti tarpeita ja odotuksia
Syksyllä 2025 Oamk toteutti osallistavan kumppanitutkimuksen, jonka tavoitteena oli ymmärtää kumppaneiden kehittämistarpeita, kipupisteitä ja odotuksia korkeakouluyhteistyölle. Tutkimuksen suunnittelussa huomioitiin edellisen (2023) kumppanitutkimuksen tulokset ja kokemukset. Tuolloin tiedonkeruuta täydennettiin valikoitujen kumppaneiden teemahaastatteluilla ja koottua aineistoa työstettiin Oamkin henkilöstön työpajoissa. (Keränen, K et al. 2024.)
Tiedonkeruu toteutettiin molemmissa tutkimuksissa kaksivaiheisella Innoduel-menetelmällä, jossa osallistujat eivät ole pelkästään tiedon tuottajia tai vastaanottajia, vaan aktiivisia toimijoita kehittämisprosessissa. Ensin osallistujat tuottivat omia näkemyksiään, ja toisessa vaiheessa he pääsivät priorisoimaan vastauksia parivertailumenetelmällä.
Korkeakoulujen ja työelämäkumppaneiden yhteistyössä osallisuus mahdollistaa sen, että kehittämisen lähtökohdaksi nousevat aidot tarpeet ja kokemukset. Samalla se tukee yhteistä oppimisprosessia, jossa eri toimijoiden näkökulmat täydentävät toisiaan ja luovat pohjaa pitkäjänteiselle yhteistyölle. Kun sidosryhmät osallistuvat tiedon tuottamisen lisäksi sen tulkintaan ja ratkaisujen kehittämiseen, syntyy jaettua ymmärrystä ja vahvempi sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin. Osallistavat menetelmät voivat näin vahvistaa sekä yhteistyön laatua että kehittämistyön vaikuttavuutta (Voorberg, Bekkers & Tummers 2015; Brandsen, Steen & Verschuere 2018).
Osallistava tiedonkeruu mahdollisti tasavertaisen osallistumisen ja loi pohjan yhteiselle ymmärrykselle. Siinä tehtiin näkyväksi, millaisiin teemoihin ja ilmiöihin Oamkin kumppanit toivovat ammattikorkeakoulun panostavan tulevina vuosina. Kehittämistarpeet liittyivät muun muassa osaamisen uudistamiseen, teknologian ja tekoälyn hyödyntämiseen, yhteistyörakenteiden toimivuuteen sekä opiskelijoiden työelämävalmiuksiin. Samalla esiin nousi tarve selkeämmälle, tavoitteellisemmalle ja paremmin koordinoidulle korkeakouluyhteistyölle. Poikkeuksellisen onnistuneeksi koettu yhteistyö kuvattiin tilanteina, joissa tavoitteet ovat yhteisiä, viestintä avointa ja yhteistyö tuottaa lisäarvoa kaikille osapuolille.
Vaikuttavuuspolkumalli kuljetti kohti yhteistä ymmärrystä
Työelämäkumppaneiden tuottama monipuolinen aineisto muodosti perustan tutkimusprosessin seuraavalle vaiheelle: tulkinnalle ja ratkaisujen kehittämiselle yhteisessä työpajassa Oamkin henkilöstön kanssa. Aineistosta muodostettiin ylätason teemoja, jotka toimivat tilannekuvana siitä, millaisiin haasteisiin yhteistyöllä pyritään vastaamaan. Tuloksia tulkittiin suhteessa tulevaisuuden tavoitteisiin. Keskiössä ei ollut enää pelkästään se, mitä tarpeita on tunnistettu, vaan se, mitä näille havainnoille tulisi yhdessä tehdä.
Yhteiskehittäminen (co-creation) tarkoittaa prosessia, jossa eri toimijat osallistuvat yhdessä uusien palveluiden tai toimintamallien kehittämiseen. Ratkaisut rakentuvat tällöin todellisten tarpeiden ja käytännön kokemusten pohjalta. Samalla se vahvistaa toimijoiden välistä luottamusta, sitoutumista ja yhteistä omistajuutta kehitettävistä ratkaisuista (Brandsen, Steen & Verschuere 2018). Yhteiskehittämisessä tieto ja osaaminen nähdään hajautuneena eri toimijoiden välillä, ja siksi parhaat ratkaisut syntyvät vuorovaikutuksessa ja yhteisessä oppimisessa (Prahalad & Ramaswamy 2004; Voorberg, Bekkers & Tummers 2015).
Työpajaan osallistuville esiteltiin vaikuttavuuspolkumalli (impact pathway; impact pathway model) – kehittämisen ja arvioinnin työkalu, jonka avulla voidaan jäsentää, miten toiminta johtaa pitkän aikavälin muutoksiin (kuva 1). Mallin kuvaamassa loogisessa ketjussa panokset ja toiminnot tuottavat konkreettisia tuotoksia, jotka puolestaan mahdollistavat muutoksia toimintatavoissa, osaamisessa tai rakenteissa. Näiden muutosten kautta syntyy vähitellen laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta (Mayne 2015; Belcher & Hughes 2020).
Kuva 1. Vaikuttavuuspolkumallissa keskeiset osa-alueet ovat panokset (resources), toiminnot (activity), tuotokset (output) ja vaikutukset (outcome), joiden avulla päästään pitkällä aikajänteellä vaikuttavuuteen.
Työpaja loi tilan vuorovaikutukselle ja oppimiselle. Yhteinen keskustelu ja työskentely auttoivat rakentamaan ymmärrystä, ja ekosysteemiajattelu sekä vaikuttavuuspolkumalli tarjosivat rakenteen, jonka kautta voitiin keskustella siitä, millaisia konkreettisia tekoja tarvitaan sidosryhmien näkökulmasta ja millaista muutosta niillä tavoitellaan.
Vaikuttavuus voidaan avata konkreettisiksi teoiksi
Korkeakoulujen ulkoisessa auditoinnissa (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi, 2025) vaikuttavuus kytkeytyy laadunhallinnan ja kehittämisen perustavoitteisiin, ja se on sidottu sekä koulutukseen että TKI-toimintaan. Korkeakoulun odotetaan seuraavan ja kehittävän strategian mukaista vaikuttavuutta ydintehtävissään yhdessä sidosryhmien kanssa.
Erityisesti monitoimijaisessa yhteistyössä vaikuttavuuspolut tukevat yhteisen suunnan rakentamista ja auttavat hahmottamaan, miten eri toimijat täydentävät toisiaan matkalla kohti yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ne tarjoavat myös toiminnalliset rajat ylittävän rakenteen, jossa koulutus, TKI ja sidosryhmäyhteistyö kytkeytyvät samaan vaikuttavuusketjuun.
Vaikuttavuuspolut kirkastavat myös ammattikorkeakoulun roolia: se ei ole vaikuttavuuden ainoa tuottaja, vaan yksi toimija laajemmassa kokonaisuudessa. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on tukea, yhdistää ja mahdollistaa myös muiden toimijoiden onnistuminen. Tämä edellyttää kykyä toimia rajapinnoilla, kuunnella sidosryhmiä ja ylläpitää yhteistä suuntaa.
Oamkin ja sidosryhmäkumppaneiden yhteinen työskentely on tuonut näkyväksi, että vaikuttavuuteen liittyy oppimista ja se vaatii toimintakulttuurin muutosta. Yhteiskehittäminen on vahvistanut osallistujien ekosysteemistä ajattelua ja luonut pohjaa pitkäjänteiselle yhteistyölle. Samalla se on haastanut perinteisiä toimintatapoja ja rooleja.
Oamkissa on strategiaa konkretisoivat tiekartat koulutuksessa ja TKI-toiminnassa. Tiekarttojen ja vaikuttavuuspolkujen voidaan nähdä täydentävän toisiaan: tiekartat tekevät näkyväksi, mitä tehdään ja milloin – vaikuttavuuspolut puolestaan kuvaavat tekemisen vaikutuslogiikan eli avaavat miksi tehdään, mikä muuttuu ja miten muutos kumuloituu pitkällä aikavälillä vaikuttavuudeksi. Seuraava luonnollinen askel voisi olla yhdistää tiekarttojen toimenpiteet vaikuttavuuspolun tasoihin. Näin tiekartat ja vaikuttavuuspolut muodostaisivat yhteisen johtamisen työkalun, joka tekee suunnan ja vaikutuslogiikan näkyväksi koko henkilöstölle.
Tarvelähtöinen, osallistava ja systemaattinen yhteiskehittäminen voi vahvistaa ammattikorkeakoulun yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Kun sidosryhmien kanssa rakennetaan yhteistä ymmärrystä ja vaikuttavuuspolkuja, muuttuu vaikuttavuus konkreettisiksi teoiksi. Tämä lähestymistapa tarjoaa myös muille ammattikorkeakouluille mallin kehittää pitkäjänteistä ja vaikuttavaa yhteistyötä, jolla voidaan vahvistaa ja tehdä näkyväksi yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Adner, R. (2017). Ecosystem as Structure: An Actionable Construct for Strategy. Journal of Management, 43(1), 39–58.
Belcher, B. M. & Hughes, K. (2020). Understanding and Evaluating the Impacts of Integrated Problem-Oriented Research Programmes: Concepts and Considerations. Research Evaluation, 29(2), 154–168.
Brandsen, T., Steen, T. & Verschuere, B. (2018). Co-Production and Co-Creation: Engaging Citizens in Public Services. Routledge.
Iansiti, M. & Levien, R. (2004). The Keystone Advantage: What the New Dynamics of Business Ecosystems Mean for Strategy, Innovation, and Sustainability. Harvard Business School Press.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi. (2025). Korkeakoulujen auditoinnit 2025–2030: Pilottivaiheen auditointikäsikirja (Julkaisut 4:2025). Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. https://www.karvi.fi.
Keränen, K., Koivuniemi, V., Voutilainen, H., Väisänen, L., & Niemelä, S. 2024. A Journey from a Need Map to an Orchestrated Ecosystem Model: Case Developing Oamk’s Core Partner Model. Smart Cities in Smart Regions : Conference Proceedings. The Publication Series of LAB University of Applied Sciences. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-486-8
Mayne, J. (2015). Useful Theory of Change Models. Canadian Journal of Program Evaluation, 30(2), 119–142.
Moore, J. F. (1993). Predators and Prey: A New Ecology of Competition. Harvard Business Review.
Parkkola, T. ym. 2024. Vastuullisen TKI-toiminnan kestävyyskriteerit ammattikorkeakouluissa. Ammattikorkeakoulujen vastuullisen TKI-toiminnan verkosto. PDF.
Prahalad, C. K. & Ramaswamy, V. (2004). Co-creation Experiences: The Next Practice in Value Creation. Journal of Interactive Marketing, 18(3), 5–14.
Voorberg, W., Bekkers, V. & Tummers, L. (2015). A Systematic Review of Co-Creation and Co-Production: Embarking on the Social Innovation Journey. Public Management Review, 17(9), 1333–1357.
In this article, we examine how Oulu University of Applied Sciences (Oamk) is developing its societal impact by strengthening collaboration with its partners. We highlight how the information gathered from participatory stakeholder research was translated into concrete action.
In 2025, we conducted a participatory partner survey, which highlighted development needs and expectations. The results were jointly reviewed in a workshop, where we focused on the impact pathway – a systematic model that shows how actions are transformed into outputs, outcomes and impact. We will explore what this implies in the context of Oamk through different stages of pathways and thus highlight what social impact means in terms of actions and changes.
We offer a concrete example of how co-creation approach and the creation of impact pathways together with stakeholders can strengthen the social impact of universities of applied sciences and foster long-term, ecosystem-based collaboration with various actors.
Vastaa