Sanna Tiainen, TtM, toimintaterapeutti (amk), fysioterapeutti (amk), lehtori/ työelämäkehittäjäopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Katja Sorjonen, HTM, AmO, lehtori/projektipäällikkö, Karelia-ammattikorkeakoulu
Kuntouttava työtoiminta siirtyi kunnilta hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa. Muutos loi tarpeen yhdenmukaistaa palvelua ja kehittää sitä vastaamaan asiakkaiden ja työelämän muuttuneita tarpeita. Samalla se avasi Karelia-ammattikorkeakoululle tilaisuuden kehittää Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Siun soten kanssa tehtävää yhteistyötä kohti systemaattisempaa ja moniammatillista toimintatapaa sekä koota Karelian sosiaali- ja terveysalojen koulutusohjelmat yhteisen tavoitteen äärelle.
Tässä artikkelissa avaamme kehittämistä erityisesti opiskelijatoiminnan näkökulmasta. Yhteiskehittämisen perustaksi on luotu yhteinen oppimis- ja kehittämisympäristö, jossa opiskelijat toimivat hyvinvointialueen ammattilaisten ja asiakkaiden rinnalla aidoissa kehittämistehtävissä. Kehittämistyötä ohjaa yhteisövaikuttavuuden periaatteet, jotka tuovat systemaattisuutta ja vaikuttavuutta toimijoiden välille. Malli kytkee sosiaali- ja terveysalojen eri opintojaksot ja opiskelijat systemaattisesti mukaan hyvinvointialueen palvelun uudistamiseen, palvelee opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymistä ja tuo vaihtoehtoisia suoritustapoja opintoihin.
Yhteisövaikuttavuus kehittämisen viitekehyksenä
Yhteisövaikuttavuuteen perustuva kehittäminen tähtää muutoksiin järjestelmissä ja väestössä. Se on tunnistettu yhteiskunnallisesti vaikuttavaksi avaintekijäksi monimutkaisten ilmiöiden ja niihin liittyvien palveluiden kehittämisessä. (Itla, 2026.) Lähtökohtana on ajatus siitä, että pysyvä muutos syntyy vain silloin, kun eri toimijat yhdistävät voimansa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.
Kania & Kramer (2011) kuvaavat yhteisövaikuttavuuden viitekehyksen viiden periaatteen kautta: yhteinen tavoite, toisiaan vahvistavat toimenpiteet, jatkuva vuoropuhelu, taustatuki ja yhteiset mittarit. Yhteinen tavoite toimii toimintaa kokoavana tekijänä ja ohjaa eri toimijoiden panoksia kohti yhteisesti tunnistettua muutostarvetta. Toisiaan vahvistavat toimenpiteet tarkoittavat sitä, että toimijat osallistuvat kehittämiseen omista rooleistaan käsin yhteistä tavoitetta tukevalla tavalla. Jatkuva vuoropuhelu tukee yhteisen ymmärryksen rakentumista, ja yhteiset mittarit mahdollistavat kehittämisen yhteisen seurannan ja arvioinnin. Taustatuki puolestaan luo kehittämiselle rakenteet pitkäjänteiselle yhteistyölle. (Ristikari, Söderblom, Häggmann & Niemelä, 2021, s. 36; Kania & Kramer, 2011, s. 40–41.)
Yhteisövaikuttavuuteen nojaavassa yhteiskehittämisessä ratkaisut eivät ole ennalta määrättyjä vaan rakentuvat prosessin aikana eri toimijoiden yhteisen oppimisen ja toiminnan kautta. Kehittäminen kohdistuu yksittäisten toimintojen sijaan laajemmin rakenteisiin ja käytäntöihin, mikä luo perustan kestävälle muutokselle. (Kania & Kramer 2011, 40.)
Yhteinen oppimis- ja kehittämisympäristö systemaattisen opiskelijatoiminnan perustana
Kuntouttavan työtoiminnan kehittämistä varten hankkeessa on rakennettu yhteinen oppimis- ja kehittämisympäristö, joka toimii ammattikorkeakoulun ja hyvinvointialueen välisenä yhteiskehittämisen rakenteena. Ympäristö mahdollistaa opiskelijoiden työelämäläheisen opiskelun ja osallistumisen palvelun kehittämiseen jo opiskeluaikana. Malli pohjautuu integratiivisen pedagogiikan mallille (ks. Tynjälä, Virtanen & Helin 2020, 16–17).
Kuntouttavan työtoiminnan pajat toimivat konkreettisena toimintaympäristönä, joissa opiskelijat, asiakkaat ja ammattilaiset kohtaavat. Oppiminen tapahtuu aidoissa tilanteissa, jolloin myös työyhteisöissä oleva sosiokulttuurinen tieto ja kehittämisen reunaehdot tulevat näkyviin. Opiskelijat eivät ainoastaan sovella teoriaa käytäntöön, vaan osallistuvat samalla palvelun kehittämiseen. Yhteisen oppimis‑ ja kehittämisympäristön kehikkoa ja toimijoita havainnollistetaan kuviossa 1.
Kuvio 1. Yhteisövaikuttavuuden toteutuminen yhteisessä oppimis- ja kehittämisympäristössä
Yhteinen tavoite
Yhteisen tavoitteen mukainen toiminta on edellyttänyt jokaisen mukana olevan koulutuksen opetussuunnitelmien tarkastelua. Kehittämiseen on tämän pohjalta valittu ne opintojaksot, joiden osaamistavoitteet tukevat hankkeen tavoitteita ja mahdollistavat opiskelijoiden kiinnittymisen aitoihin kehittämistehtäviin. Samalla on tunnistettu mahdollisuuksia koulutukset yhdistävään moniammatilliseen työskentelyyn.
Jokaisen opintojakson kohdalla sovitaan erikseen integroinnin tavoista, tehtävistä, aikataulusta ja siitä, mitä kehittämistavoitetta toiminta palvelee. Näin opiskelijoiden mukanaolo rakentuu kehittämistyössä jatkumoksi toisistaan irrallisten integrointien sijaan. Lisäksi tämä mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen jo opintojen alkuvaiheessa.
Opintojakson integroinnista sovittaessa määritellään samalla selkeästi kehittämiseen liittyvät tavoitteet ja eri toimijoiden roolit. Integroinnin lähtökohtana on, että se tuottaa lisäarvoa kaikille osapuolille. Kehittämisessä mukana olevat opettajat vastaavat siitä, että toiminta tukee opiskelijoiden osaamistavoitteiden saavuttamista, ja että opiskelijoiden rooli on aktiivinen ja tasavertainen.
Toisiaan vahvistavat toimenpiteet
Yhteensovittamisen mahdollistamiseksi opintojaksoja on kehitetty muun muassa luomalla opintojaksoille vaihtoehtoisia suoritustapoja. Hankkeeseen on esimerkiksi luotu opinnollistamisen mahdollisuus sekä avattu monialainen projektiopintojakso täydentävän osaamisen opintoihin. Lisäksi harjoittelujen ohjausta on muokattu palvelemaan paremmin yhteistä tavoitetta.
Opiskelijoiden läsnäolo tuo kehittämiseen uusia näkökulmia ja vahvistaa palvelun moniammatillista tarkastelua. Opiskelijoiden läsnäolo toimii myös vastavoimana kehittämiseen liittyvälle luontaiselle muutosvastarinnalle. Seuraamalla opiskelijoiden työskentelyä työntekijät saavat mahdollisuuden omaksua uusia toimintatapoja. Vastavuoroisesti opiskelijat tutustuvat työikäisten sosiaalipalvelujen toimintaympäristöön ja syventävät ymmärrystään pitkäaikaistyöttömyyden vaikutuksista ihmisten elämään.
Jatkuva vuoropuhelu
Jatkuvaa vuoropuhelua käydään sekä viikoittaisissa yhteisissä tapaamisissa että arjen kehittämistyön keskellä. Opiskelijoiden osallistumisesta vuoropuheluun sovitaan jo opintojakson integrointivaiheessa, ja se toteutuu eri opintojaksoilla tarkoituksenmukaisilla tavoilla. Opettajien ohjaamat ohjaus‑ ja reflektiokeskustelut muodostavat keskeisen rakenteen, jossa opiskelijoiden kehittämistyöhön liittyviä kokemuksia, havaintoja ja oppimista tarkastellaan yhdessä työelämän toimijoiden kanssa. Näin vuoropuhelu tukee opiskelijoiden aktiivista ja tasavertaista jäsenyyttä oppimis‑ ja kehittämisympäristössä.
Vuoropuhelussa opiskelijat tuovat esiin asiakkaiden kokemuksia ja arjen ilmiöitä sekä tuottavat moniammatillista tietoa kehittämisen tueksi. Vuorovaikutus rakentuu luottamukselle ja avoimelle ilmapiirille, jota tukevat yhteisesti sovitut käytännöt.
Taustatuki
Yhteiskehittämisessä taustatuki rakentuu ammattikorkeakoulun ja hyvinvointialueen välisenä vastavuoroisena tukena. Ammattikorkeakoulu tarjoaa kehittämiselle pedagogisen viitekehyksen. Kehittämisessä mukana olevat opettajat toimivat tukina opiskelijoiden ja työelämän välillä, fasilitoivat oppimista kehittämistyön kontekstissa ja varmistavat, että toiminta perustuu tutkittuun tietoon. Pedagoginen tuki toteutuu erityisesti ohjauksen ja reflektion kautta.
Hyvinvointialue tarjoaa aidon työelämän toimintaympäristön, jossa oppiminen ja kehittäminen tapahtuvat rinnakkain. Ammattilaisten osaaminen sekä asiakkaiden tarpeet, kokemukset ja näkemykset toimivat opiskelijoille keskeisinä tiedon lähteinä. Yhteistyö vahvistaa myös opintojen työelämävastaavuutta ja uudistaa opintojaksojen sisältöjä ja toteutustapoja.
Yhteiset mittarit
Yhdessä määritellyt mittarit muodostavat perustan toiminnan systemaattiselle ja monitasoiselle seurannalle. Arviointi on pääosin laadullista ja perustuu sekä palautekyselyihin että jatkuvaan, dokumentoitavaan arviointiin. Opiskelijatoiminnan osalta arviointi kohdistuu siihen, miten toiminta vastaa asetettuihin tavoitteisiin ja mitä toiminnassa tulee edelleen kehittää. Arviointitietoa kerätään sekä opiskelijoilta että muilta kehittämiseen osallistuneilta toimijoilta.
Yksilötasolla arvioinnin kohteena on opiskelijoiden oppiminen. Organisaatiotasolla arvioidaan, miten toiminta selkeytyy ja yhdenmukaistuu. Yhteistyön tasolla tarkastellaan sitä, miten ammattikorkeakoulun ja hyvinvointialueen yhteistyö toimii, ja millaista lisäarvoa yhteiskehittäminen tuottaa. Arviointitietoa käsitellään yhteisesti ja säännöllisesti kokouksissa, opiskelijoiden arviointikeskusteluissa sekä opiskelijoiden ohjauksissa.
Yhteenveto
Itlan (2026) mukaan yhteisövaikuttavuus on itsessään yhteiskunnallisesti vaikuttavaa. Kun kaksi organisaatiota työskentelee yhteisen tavoitteen eteen toisiaan tukien ja arvioi toimintaansa yhteisten mittareiden avulla, muutos kytkeytyy laajempiin rakenteisiin ja toimintatapoihin. Yhteiskehittämisellä voidaan vaikuttaa toimintakulttuuriin, käytäntöihin ja osaamisen kehittymiseen kaikkia hyödyttävällä ja yhteiskuntaan vaikuttavalla tavalla.
Artikkelissa kuvattu yhteinen oppimis‑ ja kehittämisympäristö on mahdollistanut opiskelijoiden systemaattisen mukanaolon hyvinvointialueen palvelujen kehittämisessä. Kahden hankevuoden aikana yhteiseen oppimis‑ ja kehittämisympäristöön on osallistunut yhteensä 272 sosiaali‑ ja terveysalan opiskelijaa ammattikorkeakouluneri koulutusohjelmista. Malli osoittaa, miten opiskelijoiden oppiminen, työelämävastaava opetus ja yhteiskuntaan vaikuttaminen voidaan kytkeä toisiinsa rakenteellisella tasolla.
Rahoittaja-/hanketieto:
Kuntouttavan työtoiminnan maakunnallinen kehittäminen -hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Hanke toteutetaan ryhmähankkeena Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen ja Karelia-ammattikorkeakoulun kesken.
Itla (2026). Yhteisövaikuttavuus. Yhteisövaikuttavuus — uudistamme lapsiperheiden palvelujärjestelmää. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö.
Kania, J. & Kramer, M. (2011). Collective Impact. Standford Social Innovation Review. Winter 2011. Leland Standford Jr. University. https://www.humboldt.edu/sites/default/files/senate/2024-10/chair20written20report201-23-2018.pdf
Ristikari T., Söderblom B., Häggman A., & Niemelä, M. (2021). Alueellinen oppimisverkosto ja yhteisövaikuttavuus lapsiperheiden tukemisessa. Kasvun tuki aikakausilehti. Vol 1(1)2021. s. 32-38. https://doi.org/10.61259/kt.126970
Tynjälä, P., Virtanen A. & Helin (2020). Tutkimusperusteiset mallit käytännön työelämäpedagogiikan tukena. Teoksessa Virtanen, A., Helin, J., Tynjälä, P. (toim.) Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa. Koulutuksen tutkimuslaitos: Vaasa. 11–25.
In Finland, rehabilitative work activities were transferred from municipalities to wellbeing services counties in 2023, creating a need to harmonize services and respond to changing client and labor market needs. This transition also opened new opportunity for Karelia University of Applied Sciences to strengthen cooperation with North Karelia wellbeing services counties.
This article examines the development of rehabilitative work activities from the perspective of student integration. A shared learning and development environment was created as a structural model for co‑development, enabling students to participate in authentic service development tasks during their studies. The work is guided by the principles of collective impact.
The model integrates degree courses and student activities systematically into service development, supports students’ learning and professional growth, and contributes to the renewal of services. Over two project years, 272 social and health care students have participated in the shared learning and development environment. The results indicate that a collective impact‑based student integration model strengthens work‑life relevance in education and offers a transferable approach for linking learning, co‑development and societal impact.
Vastaa