Minna Pura, KTT, yliopettaja, Laurea ammattikorkeakoulu
Heli Korpela, YAMK opiskelija, Laurea ammattikorkeakoulu
Kimmo Kuusela, YAMK opiskelija, Laurea ammattikorkeakoulu
Heikki Silvennoinen, YAMK tradenomi, opettaja, Laurea ammattikorkeakoulu
Johdanto
Suomen avaruustoiminta painottui 1960-luvulla satelliittien kautta tapahtuvan tiedonvälityksen käyttöönottoon ja kaukokartoitussatelliittien tuottamien kuvien ja datan hyödyntämiseen. 1970-luvulla kehitettiin radiotekniikkaa ja avaruussääosaamista. Suomi hyväksyttiin ESA:n täysjäseneksi 1990-luvulla. Ala on siirtynyt tutkimuspainotteisesta toiminnasta vaiheeseen, jossa myös pienillä toimijoilla on mahdollisuus toimia osana ekosysteemiä mikrosatelliittien avulla ja sitä kautta luoda myös kaupallista toimintaa. Suomessa ala on kasvanut erityisesti startup-yritysten toimesta (Valtioneuvosto 2025a, 18). Avaruustoiminnan painopiste on muuallakin siirtynyt valtiojohtoisuudesta kohti kaupallisia ja nopealiikkeisiä yrityksiä. Denis ym. (2020) kuvaavat ilmiötä avaruusalan kehitysvaiheena, jossa kaupallisen avaruustoiminnan kasvu, startupit, yksityinen rahoitus ja uudet toimijat ovat nousseet näkyväksi osaksi alan muutosta. Kehitystä on vauhdittanut myös valmistuskustannusten lasku ja uudet liiketoimintamallit.
Monitoimijaisessa markkinassa alan kehitys ei ole suoraviivaista (Denis ym. 2020). Suomessa systeemisiä kokonaiskuvia tulevaisuuteen on muodostettu mm. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa (2025b), jossa pohdintaan mahdollisuuksia, riskejä sekä varautumista erilaisiin skenaarioihin vuoteen 2045 mennessä. Suomen kilpailuvaltteja avaruustoiminnassa ovat pohjoinen sijainti, arktisen alueen läheisyys ja pitkälle kehittynyt digitalisaatio. Jopa maanpäällisen toiminnan oletetaan tehostuvan avaruuspalveluiden avulla erityisesti harvaan asutuilla alueilla (Valtioneuvosto 2025b). Taloudellinen kestävyys on kuitenkin osoittautunut oletettua huomattavasti haastavammaksi, satelliittien määrän ja investointien kasvaessa.
Kartoitimme Laurean toimintaympäristön monitorointi -opinnolla avaruusalan muutosilmiöitä muun muassa havainnoimalla, kuuntelemalla konferenssiesityksiä ja haastattelemalla alan asiantuntijoita Winter Satellite Workshop -tapahtumassa tammikuussa 2026 Espoossa. Tapahtumassa kuultiin laajasti eri avaruusalan toimijoiden puheenvuoroja ja esityksiä, jotka käsittelivät alan teknologista, taloudellista ja teollista kehitystä. Tässä artikkelissa keskitymme analysoimaan kolmea esitystä Kulu (2026), Leitens (2026) ja Senvaitis (2026) ”Future of Space Production is Here” -sessiossa, jotka käsittelivät alan haasteita ja kehityssuuntia eri näkökulmista. Tarkastelemme, miten nämä kolme näkökulmaa täydentävät toisiaan ja millaisen kokonaiskuvan ne muodostavat ”New Space” -sektorin nykytilasta. Artikkelimme tavoitteena on analysoida, millä edellytyksillä ala voi siirtyä voimakkaasti narratiivivetoisesta kasvusta kohti tulevaisuuden taloudellista ja teollisesti kestävää toimintaa.
Syklisestä kehityksestä kannattavan liiketoimintaekosysteemin muotoiluun
Kulu (2026) kuvasi alan syklisyyttä, jossa alkuvaiheen innostusta seuraa korjausliike ja liiketoimintamallin tarkastelu sekä tarkentuminen. Leijtens (2026) korosti teknisen laadun ja käyttöiän merkitystä kaupallisen kannattavuuden perustana. Senvaitis (2026) puolestaan painotti sarjatuotannon, standardoinnin ja toimitusketjujen hallinnan keskeistä roolia suurien konstellaatioiden toteutuksessa. Yhdessä nämä näkökulmat viittaavat siihen, että alan seuraava vaihe edellyttää markkinarealismia, laadunhallintaa, ja teollista kyvykkyyttä.
Kulun (2026) analyysin perusteella monet yritykset aloittavat toimintansa teknisesti kunnianhimoisilla ideoilla, kuten avaruusromun poistamiselta kiertoradalta ja kiertoradalla tapahtuvalla huollolla. Markkinan koko ja oletetut tuotot eivät kuitenkaan aina vastaa odotuksia. Ajan myötä merkittävä osa toimijoista suuntaa liiketoimintansa uudelleen kohti vakaampia ja ennustettavampia tulonlähteitä, kuten satelliittialustojen valmistusta. Tämä korostuu esimerkiksi uusissa, voimakkaasti markkinoiduissa konsepteissa, kuten avaruudessa sijaitsevissa datakeskuksissa, aurinkoenergian hyödyntämisessä avaruudessa tai laajamittaisessa avaruusvalmistuksessa, joiden taloudellinen perusta on vielä pitkälti testaamatta. (Kulu 2026)
Satelliittien määrä on kuitenkin kasvanut, laukaisujen määrä on noussut ja yksityinen rahoitus on mahdollistanut uudenlaisten ratkaisujen kehittämisen. Keskeinen kasvun haaste on kyky arvioida realistisesti markkinoiden kokoa, kustannusrakenteita sekä aikajännettä, joiden puitteissa liiketoiminta voi muuttua kannattavaksi. Ollaan siis siirtymässä vaiheeseen, jossa pelkkä kasvu ei riitä enää mittariksi vaan tarvitaan todellista ja toistuvaa markkinakysyntää.
Kestävyysälykkyys haastavissa ympäristöissä
Avaruus on toimintaympäristö, jossa materiaalit altistuvat jatkuvalle säteilylle, lämpötilavaihtelulle ja rasitukselle. Näiden aiheuttamia ongelmia ei voi korjata jälkeenpäin. Ennakoimaton ja epävarma ympäristö on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa, koska myöhemmät korjaukset ovat kalliita ja usein tehottomia. Leijtensin (2026) mukaan kaupallinen kannattavuus avaruudessa rakentuu ennen kaikkea käyttöiän ja luotettavuuden varaan. Kokonaiskustannus nousee, vaikka alkuinvestointi olisi ollut pieni, jos satelliitti on suunniteltu alhaisen yksikkökustannuksen näkökulmasta laadun kustannuksella ja sen käyttöikä jää lyhyeksi. Taloudellinen logiikka muuttuu erityisesti suurissa konstellaatioissa. Kun satelliitteja on satoja tai tuhansia, jokaisen yksikön käyttöiällä on merkittävä vaikutus koko järjestelmän kannattavuuteen. Vaikka osa kaupallisista toimijoista on saavuttanut positiivisen kassavirran sekä voittomarginaalin ne voivat kuitenkin olla suhteellisen pieniä suhteessa sijoitettuun pääomaan. Siksi pienetkin muutokset käyttöiässä, vikatiheydessä tai huoltotarpeessa voivat vaikuttaa merkittävästi kokonaiskannattavuuteen. Monet kunnianhimoiset konseptit epäonnistuvat, koska kustannusrakenne, käyttöikä tai tarve laukaista säännöllisesti uusia raketteja hyötykuormineen avaruuteen eivät tue avaruusekosysteemin liiketoimintaa kokonaisuutena. Avaruusekosysteemin pitäisi siis tuottaa luotettavia järjestelmiä, jotka tukevat kaupallista toimintaa useiden vuosien ajan sekä huomioitava koko kompleksinen systeemi, jolla satelliittien välittämä tieto saadaan hyötykäyttöön.
Systeemiajattelu tuotantologiikan murroksessa
Tehokas toimitusketju edellyttää laajaa alihankintaverkostoa, yhteistyötä, yhteisiä mittareita ja osaamisen jakamista eli systeemitason yhteistoiminnan muotoilua. Kun vaatimukset ja laatuodotukset välitetään läpi koko ketjun myös toimittajat voivat kehittyä vastaamaan avaruusteollisuuden standardeihin. Sarjatuotanto tarkoittaa kuitenkin koko tuotantologiikan muuttamista. Yksittäinen satelliitti voidaan rakentaa projektina, mutta satojen satelliittien konstellaatiot vaativat toisenlaista systeemiajattelua. Senvaitis (2026) havainnollisti tätä murrosta esimerkillä eurooppalaisesta toimijasta, joka valmistaa suuria määriä satelliitteja osana kaupallista kokonaisuutta. Kun sama perusalusta voidaan sovittaa erilaisiin hyötykuormiin ilman merkittäviä rakenteellisia muutoksia, tuotannosta tulee ennustettavampaa. Modulaarisen, standardoidun sarjatuotannon, varhaisen kelpuutuksen sekä testikattavuuden optimoinnin avulla pyritään tunnistamaan ja poistamaan viat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin niiden korjaaminen on huomattavasti edullisempaa kuin tuotantoketjun loppupäässä. (Senvaitis 2026)
Pohdintaa tekoälyn muutosvoimasta
Laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna ”New Space” ilmiönä linkittyy myös eettiseen tekoälyn kehitykseen. EU Space Market (2026) raportin mukaan tekoälyavusteinen analytiikka tulee mullistamaan satelliittitiedon hyödyntämisen mahdollistamalla tiedon nopean analysoinnin ja tiedonvälityksen. Tietoa tullaan haarukoimaan usean satelliittikonstellaation avulla sekä rikastamaan muiden tietolähteiden kanssa, mikä lisää tiedon luotettavuutta. Datakeskusten perustamista avaruuteen perustellaan mm. tiedonkäsittelyn nopeutumisella sekä aurinkoenergian, viileän ympäristön ja tilan takia kestävyydellä verrattuna maassa oleviin datakeskuksiin (Johnston 2026). Ennakoidun kehityssuunnan toteutuminen, vaatii kuitenkin kollektiivisen kyvykkyyden kiihdyttämistä avaruusekosysteemissä.
Yhteenveto systeemimuotoilusta kollektiivisena kyvykkyytenä
Avaruusliiketoiminta on siirtymässä vaiheeseen, jossa menestyminen edellyttää samaa kurinalaisuutta kuin muillakin pääomavaltaisilla teollisuusaloilla. Investointien on oltava tuottavia, tuotteiden on kestettävä vuosia ja tuotannon on oltava hallittavassa mittakaavassa. Innovaatio ei yksin riitä, jos se ei ole kytketty realistiseen liiketoimintamalliin ja tuotantokykyyn. Kun Senvaitisin (2026) systeemisuunnittelu-näkökulmaa sarjatuotannon menestyksen vaatimuksista tarkastellaan yhdessä Kulun (2026) analyysin kanssa, kokonaiskuva alan systeemin muotoiluvaiheista selkiytyy. Hype–vaiheessa syntyy yksittäisiä ideoita ja uusia yrityksiä, mutta teollinen skaalaus paljastaa nopeasti, mitkä ratkaisut kestävät käytännön toteutuksen. Sarjatuotanto toimii eräänlaisena testinä liiketoimintamallin uskottavuudelle osana isompaa avaruustalouden ekosysteemiä. Jos tuotantoa ei voida standardoida ja kustannuksia hallita, kaupallinen laajentuminen jää helposti tavoitteeksi ilman realistista pohjaa. Alan kypsyessä on kuitenkin siirrytty yksittäisistä demonstraatioista kohti järjestelmiä. Järjestelmät suunnitellaan tuotettaviksi, testattaviksi ja laajemmiksi kokonaisuuksiksi ylläpidettäviksi pitkällä aikavälillä. Kun tavoitteena on rakentaa satojen satelliittien konstellaatioita, tarvitaan modulaarisuutta, standardointia ja systemaattista laadunhallintaa. Avaruusliiketoimintasektorin tulevaisuus riippuu kyvykkyydestä rakentaa pitkäjänteisesti laadukkaita sekä skaalautuvia ratkaisuja ekosysteeminä kannattavasti yhdistäen tekninen osaaminen ja teollinen toteutus. Alaa ei mielestämme tulisi nähdä vain teknologialinssien läpi investointina, vaan systeemisenä globaalina arvonluontiverkostona. Tarvitaan eri toimialojen yli ulottuvaa kollektiivisen kyvykkyyden kehittymistä monitoimijaisessa avaruusekosysteemissä.
Winter Satellite Workshop osallistumisemme rahoitettiin AEROFUSE[i] projektista, jonka tavoitteena on kehittää aikuiskoulutuspolkuja ja sisältöjä EU-tasolla työvoiman houkuttelemiseksi avaruusalalle vuosina 2026-2029. https://drive.google.com/file/d/1fuUPpz9X1jctjzUiVMmWhcBSA31Hg5Z1/view
[i] AEROFUSE: An Alliance for the Future of the AEROnautics and Upstream Segment Skills Evolution, Funding: Erasmus_LS 101246263 2026-2029.
Denis, G., Alary, D., Pasco, X., Pisot, N., Texier, D. & Toulza, S. (2020). From new space to big space: How commercial space dream is becoming a reality. Acta Astronautica, 166, 431–443.
EUSPA (2026) EU SPACE Market Report, Issue 1.
Johnston, P. (2026). Artificial Intelligence, How data centres in space sustainably enable the AI revolution, World Economic Forum, Viitattu 23.8.2026 https://www.weforum.org/stories/artificial-intelligence/data-centres-space-ai-revolution/
Kulu, E. (2026). NewSpace Trends: What’s Peaking, Fading, and About to Emerge, from Platforms to Data Centers. Esitys Winter Satellite Workshopissa, Aalto Dipoli, Espoo, 20.1.2026. https://drive.google.com/file/d/1eU3d4A9qcx9ThqV6RHfc9kSzhxsn9ijO/view
Leijtens, J. (2026). The value of quality for NewSpace. Esitys Winter Satellite Workshopissa, Aalto Dipoli, Espoo 20.1.2026.
Senvaitis, K. (2026). Serial Production – Developing Satellite Serial Production Capabilities in Europe. Esitys Winter Satellite Workshopissa, Aalto Dipoli, Espoo 20.1.2026.
Valtioneuvosto (2024). Tulevaisuusselonteon 1. osan strateginen toimintaympäristöanalyysi. Helsinki.
Valtioneuvosto (2025a). Avaruusstrategia 2030. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:6. Helsinki.
Valtioneuvosto (2025b). Tulevaisuusselonteon 1. osa, strateginen toimintaympäristöanalyysi sekä skenaarioita vuoteen 2045, Helsinki.
Space business is inherently global, networked, and dependent on collaboration among diverse stakeholders – a co-evolving socio-technical system and an example of systemic design. No single organization can independently develop, launch, and commercialize space technologies; success requires collective capabilities, financing, and international partnerships. Finland’s space sector has evolved from research-oriented towards a commercially driven ecosystem, where microsatellites enable smaller companies to participate in space activities.
This article analyses the current state, cyclical dynamics, and future development of the space sector. Developing large-scale satellite constellations capable of addressing complex societal problems require multidisciplinary collective capabilities. The findings suggest that long-term success depends on the ability to create high-quality, scalable, and economically viable solutions through collaborative innovation.
Vastaa