Taustani YAMK-opettajuuteen
Oma kokemustaustani ylempien ammattikorkeakoulututkintojen parissa alkoi loppuvuonna 2002, jolloin vielä suhteellisen nuorena yliopettajana pääsin mukaan silloisen Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun (PKAMK) jatkotutkintokokeilun opetussuunnitelmaa valmistelevaan tiimiin. Tiimiin kuuluivat yliopettaja Raija Nurminen, koulutusohjelmajohtaja Jyri Roihuvuo, lehtorit Tuomo Kettunen ja Tapani Siitonen sekä tämän artikkelin kirjoittaja. Tekniikan alan jatkotutkintokokeilu ammattikorkeakoulussamme alkoi vuonna 2003 ja tutkinto vakinaistettiin Teknologiaosaamisen johtamisen nimellä ylemmäksi AMK-tutkinnoksi vuonna 2005. Alusta asti oli selvää, että tutkintomme profiili tulisi olemaan johtamisessa ja alkuvaiheessa osaamisen johtaminen sekä muutosjohtaminen olivat keskiössä.
Nämä olivat nuorelle yliopettajalle vaativia aikoja, sillä jo ensimmäisten toteutusten pääsykoehaastatteluja tehdessä kävi selväksi, että osalla hakijoista oli jopa yli kolmenkymmenen vuoden työkokemus. Lisäksi monella oli johtamiskokemusta vähintään puolet työurastaan sekä kokemusta vaativasta tulosvastuullisesta johtamisesta. Alkuvaiheen epäilyt omista kyvyistä kouluttaa näinkin vaativaa osallistujajoukkoa osoittautuivat myöhemmin turhiksi, sillä osallistujat ja kouluttajat huomasivat pian olevansa kuin yhtä perhettä ja yhdessä opiskelemassa kulloinkin opetussuunnitelmassa olevia asioita.
Vuonna 2006 ammattikorkeakoulussamme alkoi myös sosiaali- ja terveysalan ylemmän AMK-tutkinnon koulutus. Alusta alkaen päätimme yhdistää tekniikan ja sote-alan opiskelijaryhmät niiden opintojaksojen osalta, jotka käsittelivät yhteisiä asioita. Näitä olivat esimerkiksi itsensä johtaminen, strateginen johtaminen, asiakkuusjohtaminen, henkilöstöjohtaminen, muutosjohtaminen ja tulevaisuusjohtaminen. Se, että insinöörit ja sairaanhoitajat opiskelivat yhdessä, osoittautui opiskeluja erittäin paljon rikastuttavaksi asiaksi. Saimme nopeasti huomata, että johtamisen lainalaisuudet ovat yleismaailmallisia ja riippumattomia opiskelijan taustalla olevasta koulutusalasta tai työnantajan toimialasta. Luentosaleissa ja ryhmätyöhuoneissa tapahtunut näkökulmien vaihto oli erittäin runsasta ja hedelmällistä. Voidaankin sanoa, että olimme aikaamme edellä monialaisuuden edistämisessä ja moninaisuuden hyödyntämisessä opetuksessa.
Vuonna 2008 sain mahdollisuuden toimia PKAMK:n liiketalouden koulutusohjelman koulutusohjelmajohtajana sekä vuonna 2009 ammattikorkeakoulussa tehdyn organisaatiouudistuksen jälkeen tieto- ja sähkötekniikan koulutusohjelmien koulutus- ja kehittämispäällikkönä. Tämä kaksivuotinen johtamiskokemus antoi merkittävän kokemusperustan toimia vuodesta 2010 alkaen ylemmistä AMK-tutkinnoista vastaavana yliopettajana PKAMK:n YAMK-ohjausryhmän puheenjohtajana. Olin tätä ennen kokenut tietynlaista vajavaisuutta, koska itselläni ei ollut taustalla mainittavaa johtamiskokemusta, mutta kuitenkin toimin päällikkö- ja jopa johtajatasoisten henkilöiden kouluttajana. Toisaalta tämä vajavaisuus oli, kuten yleensä kaikki vajavaisuudet, pakottanut entisestään vahvistamaan muita osaamisalueita, liittyivätpä nämä esimerkiksi johtamisoppeihin tai opinnäytetöiden työelämäläheisiin menetelmiin.
Mitä YAMK-opettajalta vaaditaan?
Yllä kuvaamani perusteella on selvää, että ylemmän AMK-tutkinnon kouluttajien on hyvä olla pääsääntöisesti yliopettajia tai ainakin tutkijakoulutuksen saaneita opettajia. Tästä periaatteesta voidaan perustellusti poiketa ja hyvään YAMK-opettajatiimiin kuuluukin yliopettajia, lehtoreita, tuntiopettajia sekä työelämän kouluttajia. Lisäksi opettajilla on hyvä olla omakohtaista johtamiskokemusta sekä kokemusta asiantuntija- ja kehittämistehtävissä.
Jos edellä mainittuja kompetensseja ei asianosaisilla opettajilla vielä ole, on tärkeää, että ammattikorkeakoulu voi kouluttaa ja valmentaa omia opettajiaan antamalla heille mahdollisuuksia sopivaan työkiertoon. Näin he voivat kartuttaa osaamistaan ja kokemustaan niin esimies- kuin asiantuntijatehtävissä. Lisäksi formaalista, esimerkiksi muun työn ohessa suoritetusta, johtamiskoulutuksesta voi olla hyötyä ja lisäarvoa oman taustakoulutuksen tuoman substanssiosaamisen lisäksi. Itse esimerkiksi olen hyötynyt merkittävästi, kun olen suorittanut työn ohessa opetushallinnon opinnot ja saanut tätä kautta muodollisen rehtorin pätevyyden. Ammattikorkeakouluasetuksessa tulisi myös jatkossa varmistaa esimerkiksi yliopettajien riittävä koulutus- ja työkokemustausta.
Omakohtaista jatkuvaa kouluttautumista sekä julkaisutoimintaa ei voi liikaa korostaa tässä yhteydessä. Opettajan tulee olla askeleen edellä koulutettaviaan, ja alituiseen tarkastella ympäristöään eri medioiden ja tutkimusjulkaisujen kautta. Alan ammattikirjallisuutta tulee myös seurata säännöllisesti sekä jatkuvasti päivittää omaa osaamistaan osallistumalla alan koulutuksiin, seminaareihin ja konferensseihin.
Moninaisuusosaamisen merkitystä on korostettu viime aikoina (Timonen et al. 2014), ja sen rooli kasvaa entisestään, kun opiskelijaryhmät opiskelevat monimuotoisesti, monialaisesti ja opiskelijoiden taustat ovat hyvin moninaiset. Opiskelijat ovat eri elämänvaiheissa, eikä ylempää AMK-tutkintoa suorittavien joukko ole muutenkaan kovinkaan homogeeninen. Miehiä ja naisia, vasta-alkajia ja konkareita, yksityisen tai julkisen sektorin palveluksessa olevia sekä perheellisiä tai yksin eläviä – heistä koostuu moninainen opiskelijajoukkomme. Opiskelijoiden joukossa on asiantuntijoita ja päällikkö- sekä esimiestehtävissä toimivia ja näihin tehtäviin pyrkiviä. Jokainen opiskelija tuo opiskeluun mukaan itsensä lisäksi vielä oman taustaorganisaationsa ja sen asettamat vaatimukset opinnoilleen. Tämä kaikki nostaa vaatimuksia sille, miten opettaja kohtaa omat opiskelijansa. Jokainen opiskelija on kohdattava yksilönä, mutta samalla ryhmän jäsenenä.
Tutkiva opettajuus YAMK-opettajuuden ytimenä
Opettajuus ja erityisesti YAMK-opettajuus on muuttunut merkittävästi kuluneen yli kymmenen vuoden aikana. Ylemmät AMK-tutkinnot ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä, vaikkakin niiden tunnettuuden eteen on vielä tehtävä työtä. Opettajan työtä leimaa tänä päivänä vahvasti tutkiva opettajuus, jossa opettaja samalla työtään tehdessään reflektoi ja kehittää sitä (Ahteenmäki-Pelkonen 2003). Käytännössä tämä on omassa työssämme näkynyt siten, että olemme alati päivittäneet omaa osaamistamme, opetussuunnitelmiamme ja opetusmenetelmiämme. Näissä emme kuitenkaan koskaan tule valmiiksi, ja koska sisäänottomme on kasvanut ja laajentumassa edelleen, tulevat alati suurentuvat ryhmäkoot vaikuttamaan omalla haastavalla tavallaan siihen, millaisia pedagogisia ratkaisuja tarjoamme opiskelijoillemme jatkossa, jotta heidän kokemuksena opiskelusta säilyvät edelleen riittävän hyvällä tasolla. Verkko-opetus on lisääntynyt ja jatkossa meidän tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, että pystymme tarjoamaan myös kokonaan aikaan ja paikkaan sitomattomia opintojaksoja. Kaikki tämä asettaa omat vaatimuksena opettajan osaamiselle. Opetusteknologian kehittymistä ja sen aikaansaamia muutoksia ei vielä välttämättä hyödynnetä täysimääräisesti. Tämänkään suhteen opettaja ei siis ole koskaan valmis.
Erityisesti ylempää ammattikorkeakoulututkintoa opettavan tulee jatkuvasti seurata aikaansa. Alati muuttuva työelämä sekä yhteiskunnan nopeat muutokset ovat asioita, joista opettajan tulee olla perillä oman substanssiosaamisensa lisäksi. Koska opiskelijat ovat samaan aikaan sekä aikuisopiskelijoita että pääsääntöisesti työelämässä aktiivisesti mukana olevia työntekijöitä, on opettajan pystyttävä tarvittaessa kohdistamaan oma sanomansa johonkin päivänpolttavaan ilmiöön, voidakseen kyseisen ilmiön kautta synnyttää hedelmällistä keskustelua ja luoda yhdessä opiskelijoiden kanssa uusia ratkaisuja päivänpolttaviin haasteisiin. Lisämausteensa asiaan tuo aiemmin mainittu osallistujien ja heidän taustaorganisaatioiden moninaisuus.
Opettaja verkostojen rakentajana
Kaikki edellä mainittu vaatii onnistuakseen myös sen, että YAMK-opettajalla on verkostoja oppilaitoksen lisäksi myös työelämään ja muuhun kansalaisyhteiskuntaan. Itse olen oppinut ja saanut paljon sekä voinut vastavuoroisesti antaa takaisin toimimalla erilaisissa luottamustehtävissä. Näistä verkostoista on ollut suuri apu myös opetustyössä ja ne ovat kartuttaneet niin ammatillista osaamista kuin yleistä elämänkokemusta.
Lisäksi on syytä vielä erikseen mainita oppilaitoksen alumnit yhtenä tärkeänä verkostona, jota emme vielä osaa hyödyntää täysimäärisesti. Yksittäiset alumnit ovatkin tulleet osaksi omaa tuttavapiiriä sekä ammatillista verkostoa. Heitä on myös käynyt luennoimassa ylempää AMK-tutkintoa opiskeleville.
Opettajina muodostamme myös oppilaitoksen sisäisen toiminnallisen verkoston, joka parhaimmillaan tukee ja kannustaa toinen toistaan kehittämään ja kehittymään. Valtakunnallisella tasolla lisäksi ARENE:n YAMK-kehittämisverkosto on ollut vuosien saatossa erinomainen vertaisryhmä, joka on yhdessä voinut kehittää YAMK-tutkinnon laatua, sisältöjä ja tunnettuutta. Kaikkia näitä verkostoja tarvitaan niin YAMK-opettajuuden kuin YAMK-tutkintojen kehittämiseen.
Yhteenveto ja johtopäätökset
YAMK-opettajalta ja -opettajuudelta vaaditaan paljon, mutta se on vastavuoroisesti myös erittäin palkitsevaa työtä, jolla on tarkoitus. YAMK-opettaja on alati muuttuvan työelämän moniottelija, joka jatkuvasti havainnoi ympäristössä olevia megatrendejä sekä hiljaisia signaaleja. YAMK-opettaja on myös moninaisuusosaaja, joka valmentaa kaikkien YAMK-koulutukseen osallistuvien osapuolten osaamisresurssit yhteiseen käyttöön. YAMK-opettaja on opiskelijoiden kehittymisen ja heidän työyhteisön sekä työelämän kehittämisen fasilitaattori, jonka työllä on parhaimmillaan merkittävä positiivinen vaikutus omalla alueellaan.
Kirjoittaja
Kim Wrange, Yliopettaja, KTL, Karelia-ammattikorkeakoulu, kim.wrange@karelia.fi
[vc_tta_accordion active_section=”0″ no_fill=”true” el_class=”lahteet”][vc_tta_section title=”Lähteet” tab_id=”1458134585005-b3f22396-5506″]
Ahteenmäki-Pelkonen, L. 2003. Tutkiva opettajuus korkea-asteella tutkimusohjelma. Kever 2/2003. Viitattu 18.3.2015. http://www.uasjournal.fi/index.php/kever/article/viewArticle/710/559.
Timonen, L., Jaatinen, K., Lehtonen, T., Pesonen, S., & Raivio, A-M. 2014. Moninaisuuden johtamisesta uusi työelämän avaintaito? UAS Journal 04/2014. Viitattu 17.3.2015. http://uasjournal.fi/index.php/uasj/article/view/1629/1553.
[/vc_tta_section][/vc_tta_accordion]
