Tekoälyn mahdollisuuksia opiskelijan ohjauksessa 

Kirjoittaja: Petri Silmälä

Tekoäly (keinoäly, engl. Artifical Intelligence, AI) alkoi vuosina 2015-2016 virrata sosiaalisen median ja kaupallisten sovellusten kautta entistä enemmän myös oppimistoimintaan. Askeleita eteenpäin on otettu muun muassa oppimisanalytiikan alalla. Teknologinen kehitys avaa uusia näkymiä muun muassa opiskelijoiden urasuunnittelun kannalta. Voisiko opiskelija hyödyntää tekoälyä suunnitellessaan 2020-luvulla esimerkiksi aineyhdistelmäänsä?

Rutiinikirjeenvaihto avustajien huoleksi

Suuret yhdysvaltalaiset tietotekniikkayhtiöt ovat tuoneet markkinoille niin sanottuja avustajia. Suurimmat mediayhtiö ovat kehittänyt omansa: Amazon Alexan, Apple Sirin, Google Now’n ja Microsoft Cortanan. Nämä avustajat osaavat vastata luonnollisilla kielillä lausuttuihin kysymyksiin. 2010-luvun alkuvuosina avustajat kykenivat antamaan vastaukset vain suhteellisen primitiivisiin tiedusteluihin, mutta vuosikymmenen puoliväliin mennessä niiden suorituskyky on lisääntynyt.  Googlen hakukone alkoi pari vuotta sitten esimerkiksi ymmärtää kysymyksiä, jotka on puettu superlatiivien muotoon,  esimerkiksi “Mitkä ovat Teksasin suurimmat kaupungit?”. (Salgar 2015.)

Facebook otti Messenger-alustallaan käyttöön niin sanotut botit keväällä 2016. Ne ovat pieniä sovelluksia, jotka hoitavat automaattisesti liikeyritysten rutiiniviestintää. Ne pystyvät esimerkiksi tiedustelemaan asiakkaalta, mihin osoitteeseen tilattu tavara toimitetaan. (Economist 2016.) Google puolestaan julkaisi sähköposteihin automaattisesti vastaavan sovelluksen marraskuussa 2015. Se toimii yhtiön uuden Inbox-sähköpostisovelluksen kera Android- ja iOS-laitteissa sekä uudessa Allo-pikaviestiohjelmassa, jonka yhtiö julkaisi syyskuussa 2016. Smart Replyksi nimetty ohjelma lukee saapuneita viestejä ja ehdottaa niiden vastaukseksi kolmea eri vaihtoehtoa. Se käyttää teknologista menetelmää, joka muistuttaa neuroverkkojen toimintaa: Google lukee miljardeja palvelimilleen tallentamiaan sähköpostiviestejä ja analysoi niitä muun muassa asiayhteyksien, sanojen esiintymistiheyden ja lauserakenteiden perusteella.  Sovellus auttaa myös tiedonhankinnassa: se kykenee tutkimaan käyttäjänsä viestihistoriaa ja suosittamaan sen perusteella esimerkiksi sopivaa hotellia tai vaikkapa elokuvaa. (Fulay 2016.)

Oppilaitosmaailmassa Allon kaltaisia sovelluksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää muun muassa opintotoimistojen rutiinikirjeenvaihdossa. Pidemmälle kehittyneet sovellukset pystyvät toimimaan opiskelijoiden henkilökohtaisina avustajina, joille voi antaa monipuolisia tiedonhallinnan tehtäviä ratkaistavaksi. Digitaalinen avustaja kykenee esimerkiksi ehdottamaan kohdetta työharjoittelua tai kansainvälistä vaihtoa varten sekä opastamaan, miten hakemus laaditaan ja laitetaan vireille.

Mitä sivuaineita kannattaisi valita?

Google toi vuonna 2016 markkinoille tekoälyä soveltavan Google Trips -sovelluksen, joka antaa käyttäjilleen matkailuvihjeitä. Se hyödyntää satojen miljoonien käyttäjien yhtiön palvelimille tallentamaa dataa ja pystyy esimerkiksi kertomaan, mihin Pariisin museoihin kannattaa tutustua. (Frank 2016.) Google Tripsin ideaa hyödyntävät sovellukset leviävät lähitulevaisuudessa todennäköisesti myös oppilaitoksiin, jolloin opiskelija voi tiedustella koneoppimisen menetelmällä toimivalta sovellukselta esimerkiksi vinkkejä sivuainevalinnoista.  Oppimisanalytiikassa tekoälyä käytetään jo muun muassa Otavan Opistossa Mikkelissä, jossa neuroverkkoja (informaation käsittelyn, matematiikan tai laskennan malleja, jotka perustuvat yhdistävään laskentaan) käytetään verkko-opiskelijoiden toiminnan analysoimisessa. Neuroverkot hälyttävät opiskelukäyttäytymisen muutoksista, joiden pohjalta ohjaajat saavat tietoa niistä opiskelijoista, jotka ovat kenties tehostetun tuen tarpeessa. (Siven, Harmaa & Hintikka 2016; Venäläinen & Hintikka 2015.)

Microsoftin vuonna 2016 ostama Linkedin on jo antanut hiljaisia signaaleja tulevasta. Johtava ammatillisen verkostoitumisen väline esitteli vuonna 2016 uuden sovelluksen, jonka tarkoitus on auttaa opiskelijoita ammattiuran luomisessa. Se tosin toimii toistaiseksi vain Yhdysvalloissa, mutta levinnee perinteisen kaavan mukaisesti muualle maailmaan muutaman vuoden kuluessa. (Yu 2016.) Varsin todennäköisessä tulevaisuuden skenaariossa Linkedin analysoi tekoälyn keinoin Microsoftin miljoonien käyttäjien dataa ja urapolkuja sekä pystyy antamaan opiskelijoille täsmällisiäkin vihjeitä ammattiuran luomiseksi – hieman samaan tapaan kuin Google Trips palvelee matkailijoita.

Esteitä raivattavaksi

Tekoälyn oppilaitoksiin tuomisessa on vielä eettisiä, oikeudellisia, hallinnollisia ja teknisiä esteitä. Erityisesti opiskelijoiden tuottamaan dataan liittyvät oikeudelliset kysymykset on ratkaistava ennen kuin suuria tietomassoja voidaan hyödyntää tekoälysovelluksissa. Ensi vuonna voimaan tuleva Euroopan Unionin uusi tietosuojadirektiivi voi selkeyttää tilannetta tai mutkistaa sitä. (Hintikka 2016.) Myös teknologian puolella tarvitaan vielä kehitystyötä. Esimerkiksi Facebookin botteja eli itsenäisesti toimivia ohjelmia kritikoitiin kömpelöiksi heti tuoreeltaan. (Lehtiniitty 2016.) New York Timesin arvostelija puolestaan piti Googlen Alloa keskeneräisenä tuotteena:  hän ei oikopäätä palkkaisi Alloa sihteerikseen, jos se olisi oikea ihminen, vaan kehottaisi tätä hankkimaan lisää työkokemusta ja yrittämään sen jälkeen uudestaan. (Chen 2016.) Kehitys alalla on kuitenkin ripeää, ja laboratorioissa voi jo nyt olla valmisteilla tuote, joka oppimistoimintaan siirrettynä vie opiskelijan ohjauksen uudelle tasolle.

Kirjoittaja

Petri Silmälä, FM, suunnittelija, Tietohallinto, Metropolia AMK, petri.silmala(at)metropolia.fi

Chen, Brian X.: Allo’s Tryout: 5 Days With Google’s Annoying Office Intern. The New York Times 21.9.2016. Haettu 27.1.2017 osoitteesta https://www.nytimes.com/2016/09/22/technology/personaltech/allos-tryout-5-days-with-googles-annoying-office-intern.html

The Economist: Bots, the next frontier. The Economist 9.4.2016. Haettu 21.7.2017 osoitteesta http://www.economist.com/news/business-and-finance/21696477-market-apps-maturing-now-one-text-based-services-or-chatbots-looks-poised

Frank, S., See more, plan less – try Google Trips. Google Blogs 19.9.2016. Haettu 27.1.2017 osoitteesta  https://blog.google/topics/travel/see-more-plan-less-try-google-trips/

Fulay, A., Say hello to Google Allo: a smarter messaging app. Google Blog 21.9.2016. Haettu 27.1.2017 osoitteesta https://blog.google/products/allo/google-allo-smarter-messaging-app/

Hintikka, K.A., Oppimisanalytiikka ja oppimisen tekoäly Suomessa – suuntauksia. Presentaatio Opetus- ja kulttuuriministeriölle 28.9.2016. Haettu 27.1.2017 osoitteesta https://drive.google.com/file/d/0ByzEp3J5u6cbTTJMdHYzTmpYd0U/view?usp=sharing

Lehtiniitty, M., Haluatko kokeilla Facebook Messenger -botteja? Näin se onnistuu. Mobiili 13.4.2016. Haettu 27.1.2017 osoitteesta http://mobiili.fi/2016/04/13/haluatko-kokeilla-facebook-messenger-botteja-nain-se-onnistuu/

Salgar, S., The Google app now understands you a little better—complex questions welcome. Google Inside Search Blog 16.11.2015. Haettu 27.1.2017 osoitteesta https://search.googleblog.com/2015/11/the-google-app-now-understands-you.html

Siven, M., Harmaa, A., Hintikka, K.A., Osumatarkkuutta ohjaukseen datan avulla – Ajatuksia oppimisanalytiikasta. Presentaatio ITK-päivillä 16.4.2015. Haettu 27.1.2017 osoitteesta http://www.slideshare.net/MiiaSiven/osumatarkkuutta-ohjaukseen-itk15-47060342

Venäläinen V. & Hintikka K.A., Koneäly arkistuu oppimisessa. SeOppi 1/2015. Haettu 27.1.2017 osoitteesta  http://www.ihminenplus.fi/573/

Yu, A., Introducing the LinkedIn Students App: Helping Soon-to-Be College Graduates Conquer Their Job Search. Linkedin Blog 18.4.2016. Haettu 27.1.2017 osoitteesta https://blog.linkedin.com/2016/04/18/introducing-the-linkedin-students-app–helping-soon-to-be-colleg

Teknologiatuettu yhteisöllinen oppiminen on mielekästä

Kirjoittaja: Merja Männistö

Yhteisöllisellä oppimisella tarkoitetaan opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvaa tavoitteellista ja koordinoitua toimintaa, jossa tiedonrakentelun kautta pyritään saavuttamaan jaettu uusi käsitys opittavana olevasta asiasta. Näitä yhteisöllisen oppimisen valmiuksia tulisi kehittää jo koulutuksen aikana. (Kuvio 1.) Esimerkiksi hoitotyössä kohdatut haasteet ovat usein monimutkaisia, mikä edellyttää hoitajilta kykyä yhdistää tietoa, jakaa asiantuntijuutta ja taitoa toimia moniammatillisissa tiimeissä. Yhteisöllisessä oppimisessa opiskelijat käyttävät asiasisältöön liittyvää näyttöön perustuvaa tietoa luovasti ja tulkiten. Uuden tiedon rakentelu tapahtuu omia ajatuksia jakaen ja perustellen. Tällöin ymmärrys asiaa kohtaan syvenee. Prosessiin kuuluvat myös erilaiset näkökulmat ja ristiriitaiset tiedot, jotka vievät oppimista eteenpäin. Oppimisen ydin on ymmärtää opittavaa asiaa ilmiönä siihen vaikuttavine tekijöineen. Teknologiatuettu yhteisöllinen pedagogiikka tuo mukanaan teknologian mahdollisuudet edistää yhdessä oppimista ja yhteisöllistä vuorovaikutusta. (Arvaja 2007, 34-41; Scardamalia & Bereiter 2006, 97–118; Posey & Pintz 2006, 680-687.)

Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteisöllistä oppimista tukevia pedagogisia ratkaisuja teknologiatuetussa oppimisympäristössä sekä sitä, mitkä tekijät vaikuttavat opiskelijoiden yhteisöllisyyden kokemukseen verkko-oppimisympäristössä. Tarkastelu pohjautuu webropol-kyselyyn, joka toteutettiin OAMK:n hoitotyön koulutusohjelman terveyden edistämisen opintojaksolla opiskeleville opiskelijoille (N=84) syksyllä 2016 ja tammikuussa 2017. Kyselyssä haluttiin selvittää opiskelijoiden käsityksiä yhteisöllistä oppimista edistävistä ja estävistä tekijöistä teknologiatuetulla pilottiopintojaksolla.

Kuvio 1. Teknologiatuetun yhteisöllisen oppimisen tausta-ajatuksia ja lähtökohtia.

Pedagogiset ratkaisut tärkeässä roolissa

Useissa tutkimuksissa on tuotu esille, että pedagogiikalla on suuri merkitys yhteisöllisessä oppimisessa. Tärkeää on, että pedagogiset ratkaisut ohjaavat opiskelijat ottamaan vastuun tiedon rakentamisesta ja tavoittelemaan yhteistä ymmärrystä opittavasta asiasisällöstä. (Peterson & Roseth 2016, 147-161; Pucer, Trobec & Zvanut 2014, 974-970; Sowan & Jenkins 2013, 553-564.)

Pedagogisesti merkityksellistä on, miten iso ryhmä yhteisöllisessä oppimisympäristössä on. Ihanteellinen ryhmän koko on 5-6 jäsentä. Verkko-oppimisympäristössä on mahdollistettava vuorovaikutus kaikkien ryhmän jäsenten välillä, joten ryhmä ei saa olla liian iso. Ryhmän pysyvyys samana on tärkeää. (Biasutti 2011, 1865–1875.) Positiivinen riippuvuus ryhmän jäsenten välillä sekä yhteisesti hyväksytyt ryhmän säännöt edistävät tavoitteeseen sitoutumista. Verkkoympäristö, jossa opiskelijoilla on mahdollisuus säädellä sosiaalisten kontaktien määrää ja vuorovaikutuksen laatua, edistää oppimista. Pedagogiset ratkaisut tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden sekä kirjalliseen että suulliseen yhteydenpitoon erilaisten oppimisympäristössä käytössä olevien viestintämahdollisuuksien avulla. (Vogt & Schaffiner 2016, 79-83; Özturk & Dinc 2014, 802-808.)

Kyselyn tuottaman aineiston mukaan ryhmän työskentelytavalla verkossa on suuri merkitys. Opiskelijoiden mukaan verkko-oppimisen haasteita ovat muun muassa opiskelijoiden epätasainen osallistuminen yhteiseen työskentelyyn, työskentelyn vähäinen koordinointi, työnjakokysymykset sekä tekniset ongelmat. Yhteisöllistä oppimista taas edistävät ryhmän toiminnan päämäärä, ryhmätuotoksen muoto, opiskelijoiden tasavertainen osallistuminen sekä yhteinen työskentelyperusta.

Ryhmän toiminnan koordinointi korostuu erityisesti silloin, kun tehtävä tuntuu opiskelijoista hankalalta tai ryhmän työskentelyssä ilmenee haasteita (Peterson ym. 2016, 147-161). Ryhmän oman toiminnan koordinoinnilla on suuri merkitys. Kun ryhmä joutuu etsimään erilaisia ratkaisuja toiminnalleen ja päätöksilleen, sen jäsenet ovat sitoutuneempia toimimaan ja panostavat työskentelyyn enemmän.

Kyselyaineiston perusteella opettajan tulisi antaa ryhmälle aikaa etsiä omia ratkaisuvaihtoehtoja tavoitteen saavuttamiseksi, eikä hänen pitäisi puuttua ongelmaan heti sen ilmaannuttua. Vastauksissa nousi selkeästi esille opettajan merkitys. Yhteisöllisyyttä edistää tunne siitä, että opettaja on tarvittaessa läsnä ja kannattelee oppimisprosessia eteenpäin. On tärkeää, että opettaja osallistuu ryhmän työskentelyyn tarvittaessa, mutta ei häiritse väliintulollaan ryhmän vuorovaikutusta. Tällöin opiskelijat keskustelevat toistensa kanssa, eivät opettajan, mikä on yksi yhteisöllisen oppimisen kulmakivistä. Opiskelijoiden käymä keskustelu toimii parhaiten silloin, kun siihen liittyy yhteisöllinen ongelmanratkaisu, johon vastaukset löydetään yhdessä. Aineiston mukaan opettajaa tarvitaan tilanteissa, joissa opiskelijoilla on viestintään liittyviä pulmia, ryhmän jäsenten vuorovaikutus ei ole tasa-arvoista tai opiskelijat eivät osaa vastata kysymyksiin tai ylipäätään pääse eteenpäin tehtävässä.

Opettaja edistää yhteisöllistä oppimista suunnittelemalla ja ohjaamalla opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta käyttämällä verkko-oppimisympäristön mahdollisuuksia monipuolisesti (Sowan & Idhail 2014, 592-600).  Kyselyn vastausten perusteella verkko-oppimisympäristö pienryhmätyöskentelyineen koetaan myönteisenä, koska se mahdollistaa paremmin ryhmän jäsenten välisen toiminnan riippumatta fyysisestä sijainnista tai etäisyydestä. Oppimisympäristön välineiden monipuolinen käyttö edistää yhteisöllistä oppimista. Ne tukevat viestintää ja ajatusrakennelmien muodostumista. Opettajan lisäämä ja jakama materiaali tukee puolestaan oppimistehtävien teoreettista tiedon rakentamista. Välineiden tulee olla tarkoituksenmukaisia, mutta ne eivät yksin riitä. Tärkeää on myös ryhmän jäsenten tarvittavat tiedot tehtävän ratkaisemiseksi sekä taidot organisoida omaa työskentelyä esimerkiksi sopimalla toimintatavoista tai jakamalla tehtäviä pienempiin osatavoitteisiin.

Opettaja jäsentää ja täsmentää yhteisöllistä toimintaa opiskelijoiden kesken sekä määrittelee oppimistehtävät (Dillenbourg, Järvelä & Fischer 2009, 3–19).  Kerätyn aineiston perusteella kaikkien ryhmän jäsenen osallistumista sekä yhteistä työskentelyä ja tuotosta edellyttävä oppimistehtävä edistää yhteisöllistä oppimista. Tällaiset tehtävät vaativat ja kannustavat ryhmän jäseniä sosiaalisiin kontakteihin toistensa kanssa. Oppimistehtäville annetut liian tiukat aikarajat taas vaikeuttavat oppimista. Tehtävän toivotaan olevan selkeä, johdonmukainen, konkreettinen ja loogisesti opittavaan aihesisältöön kytkeytyvä. Kyselyaineiston mukaan avoimet kysymykset toimivat hyvin yhteisen pohdiskelun luojina ja yhteisöllisen työskentelyn käynnistäjinä. Opiskelijoiden omien mielipiteiden ja kokemusten sisällyttäminen oppimistehtäviin lisää motivaatiota ja sitoutumista.  Erimielisyyksiä ja väärinymmärryksiä sallivat oppimistehtävät luovat yhteisöllisen oppimisen näkökulmasta tärkeitä neuvottelutilanteita, joissa vaaditaan opiskelijoilta taitoja perustella omia näkemyksiään. Tehtävissä on annettava myös riittävästi aikaa keskustelulle verkossa.

Tulevaisuuden hoitotyö vaatii yhteisöllisiä valmiuksia

Edellä on kuvattu yhteisölliseen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä yleensä opiskelun ja opettamisen näkökulmasta. Vaikka webropol-kyselyssä ei selvitetty hoitotyön opiskelun erityispiirteitä, on kuitenkin selvää, että nämä yhteisöllisen oppimisen kautta saadut valmiudet ovat myös osa laadukasta hoitotyötä, ja ne on huomioitava hoitotyön koulutuksessa. Informaation jatkuva lisääntyminen ja saatavuuden helpottuminen sekä työ- ja arkielämän nopeat muutokset asettavat uusia haasteita hoitotyön koulutukselle. Tulevaisuuden työelämä vaatii opiskelijoilta yhä enemmän 2000-luvun taitoja kuten luovuutta ja innovatiivisuutta, kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa oppimaan oppimista, kommunikaatio- ja yhteistyötaitojen kehittämistä sekä työvälineiden hallintaa.  Informaation lukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttötaidot korostuvat. Näiden työelämätaitojen kehittäminen vaatii jo koulutuksen aikana vahvaa yhteisöllistä ongelmanratkaisua, kriittistä keskustelua ja työskentelyä monimutkaisissa ja kompleksisissa uusissa tilanteissa, joissa ei voida suoraan hyödyntää jo olemassa olevaa tietoa. (Uribe, Klein & Sullivan 2003, 5-9; Posey & Pintz 2006, 680-687; Hämäläinen & Häkkinen 2006, 230-246; Biasutti 2011, 1865-1875.)

Yhteenveto

Yhteisöllinen oppiminen ja verkkotyöskentely edellyttävät opettajalta sosiaalista, hallinnollista, teknologista ja pedagogista osaamista. Teknologiatuetussa yhteisöllisessä oppimisympäristössä opettajan rooli korostuu erityisesti ohjauksen kokonaisvaltaisessa toteuttamisessa sekä sopivien ja tehokkaiden pedagogisten ratkaisujen löytämisessä sekä oikea-aikaisuudessa.

Opiskelijalta yhteisöllinen oppiminen edellyttää tiedon etsimistä, jakamista ja uuden tiedon rakentelua yhdessä toisten kanssa. Ryhmän taito säädellä omaa motivaatiotaan ja toimintaansa verkossa edistää yhteisöllisyyttä. Ryhmä tukee ja edesauttaa myönteisen oppimiskokemuksen syntymistä ja tavoitteen saavuttamista. Onnistuneessa lopputuloksessa ryhmän jäsenten asiantuntijuutta hyödynnetään koko verkkokurssin ajan sopivan ratkaisun löytämiseksi ja uuden aihesisällön oppimiseksi. Tämä vaatii sekä ajankäytön että tekniikan hallintaa.  Ammattikorkeakoulussa tulee olla ymmärrystä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat opiskelijoiden oppimiskokemukseen ja ovat edistämässä tai estämässä yhteisöllistä oppimista verkossa.

Kirjoittaja

Merja Männistö, TtM, Lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, merja.mannisto(at)oamk.fi

Arvaja, M. 2007. Contextual perspective in analysing collaborative knowledge construction of two small groups in web-based discussion. International Journal of Combuter-Supported Collaborative Learning, 2.

Biasutti, M. 2011. The student experience of a collaborative e-learning university module. Computers & Education 57: 1865–1875.

Dillenbourg, P., Järvelä, S. & Fischer F. 2009. The evolution of research on computersupported collaborative learning. Technology-Enhanced Learning 3–19. Springer.

Hämäläinen, R. & Häkkinen, P. 2006. Verkkotyöskentelyn vaiheistaminen yksilöllisen ja yhteisöllisen oppimisen tukena. Teoksessa Järvelä, S., Häkkinen, P. & Lehtinen, E. (toim.) Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö. Helsinki: WSOY, 230-246.

Peterson, A.T. & Roseth, C.J. 2016. Effects of four CSCL strategies for enhancing online discussion forums: Social interdependence, summarizing, scripts, and synchronicity. International Journal of Educational Research, 76, s.147-161.

Posey, L. & Pintz, C. 2006. Online teaching strategies to improve collaboration among nursing students. Nurse Education Today, 26, s. 680-687.

Pucer, P., Trobec, I. & Zvanut, B. 2014. An information communication technology based approach for the acquistion of critical thinking skills. Nurse Education Today, 34, s. 974-970.

Scardamalia, M. & Bereiter, C. 2006 Knowledge building: Theory, pedagogy, and technology. Teoksessa Sawyer, K. (toim.) Cambridge handbook of the learning sciences. New York, Cambridge University Press: 97–118.

Sowan, A.K. & Jenkins, L.S. 2013. Designing, delivering and evaluating a distance learning nursing course responsive to students’ needs.  International Journal of Medical Informatics, 82, s. 553-564.

Sowan, A.K. &  Idhail, J.A. 2014. Evaluation of an interactive web-based nursing course with streaming videos for medication administration skills. International Journal of Medical Informatics, 83, s. 592-600.

Uribe, D., Klein, H.D. & Sullivan, H. 2003. The effect of computer-mediated collaborative learning on solving illdefined problems. Educational Technology Research and Developent 51, 5-9.

Vogt, A.AM. & Schaffiner, B.H. 2016. Evaluating interactive technology for an evolving case study on learning and satisfaction of graduate nursing students.  Nurse Education in Practice, 19, s. 79-83.

Özturk, D. & Dinc, L. 2014. Effect of web-based education on nursing students’ urinary catheterization knowledge and skills. Nurse Education Today, 43, s. 802-808.

Digital Solutions in Teacher Education enhance Wellbeing and Expertise

Authors: Essi Ryymin, Irma Kunnari and Alexandre Fonseca D’Andréa

Teacher education programme for Brazilian teachers

Häme University of Applied Sciences (HAMK) has coordinated The VET Teachers for the Future – Professional Development Programme for Brazilian teachers since 2014 together with its partner Tampere University of Applied Sciences (TAMK). The programme has been implemented altogether three times now. One training lasts about 7-9 months including study sections both in Finnish and in Brazilian learning environments. The programme scores 30 credits.

Altogether 106 teachers have graduated from the programme so far, and thousands of students and teacher colleagues have been contributed to regional development work in Brazil. The participants of the programme represent several disciplines and sciences, for example biotechnology, agricultural engineering, agronomy, computer science, chemistry, mathematics, linguistics, educational sciences and business administration. The teachers’ work in the Federal Institutes in Brazil, which are institutions for higher, basic and professional education specialized in offering vocational and technology education. The goal of the Federal Institutes is to answer to social and economic demands of the region by using applied research to boost innovations and the local development.

The goal in The VET Teachers for the Future programme is to encourage the participants to collaboratively rethink and design innovative education and learning environments to respond to their on-going regional and future challenges. The main contents of the program include competency-based education with 21st century skills and cooperation between universities and the world of work. The teacher students create and implement an individual or a shared development project during the training. The projects include a wide spectrum of inventions from the scientific research to high tech and social innovations, for example new digital applications and games for education, school management models, new pedagogical practices and training programmes as well as pedagogical models for preventing social exclusion.

Making professional development transparent by digital solutions

In the programme digital solutions were consciously utilized in order to make teachers’ professional development visible, especially issues related to relatedness, social connections and networked expertise. For example, teachers were encouraged to solve educational challenges together and share, and further develop, their thinking collaboratively and openly on different digital platforms. Hakkarainen and his team (2004) have developed a theoretical and methodological framework to examine networked expertise; higher-level competences that arise, in appropriate environments, from sustained collaborative efforts to solving problems and building knowledge together.

Many theorists have defined relatedness as a basic human need that is essential for wellbeing (Baumeister & Leary 1995; Deci Ryan 2012), and others have suggested that having stable, satisfying relationships is a general resilience factor across the lifespan (Mikulincer 1998). The role of positive emotions in the formation of social bonds (Baumeister & Leary 1995) and in the creation of important skills and resources (Fredrickson 2001; Sheldon King 2001) has been widely noticed.

Creating wellbeing for members of the community can be understood as a learning process that enhances relatedness, competence and autonomy (Ryan & Deci 2000; Sheldon & King 2001; Hakkarainen, Palonen, Paavola & Lehtinen 2004; Seligman & Csikszentmihalyi 2000). These basic psychological needs are determinative with regard to optimal experience and wellbeing in daily life, also in an educational environment. Creating wellbeing within a teacher education programme can be seen then as an active, collaborative and situated process in which the relationship between individuals and their environment is constantly constructed and modified (Soini, Pyhältö & Pietarinen 2010).

The first study results reveals creative use of digital solutions

There in an ongoing study in which Finnish and Brazilian programme partners try to capture optimal practices of teachers’ professional development, in terms of building relatedness, feeling of competence, autonomy and networked expertise. A key question is also how the digital solutions can be used in wellbeing and networked expertise building?

During the training programme the group of teacher students from Brazil were personally interviewed. Also the data from the use of different digital platform and database was gathered, e.g. from learning diaries (blogs), discussion forums and competence demonstrations from interactive applications. The transcripts and the digital data is qualitatively analyzed. The content analysis (Krippendorff 2004) aimed to define the teachers in professional development practices by using case analysis of each participant’s descriptions of key events promoting professional development during the education programme (Patton 1990, 376-377).

The first study results (Kunnari & Ryymin 2016; Ryymin, Kunnari, Joyce & Laurikainen 2016; Ryymin et al. 2015) reveal that practices such as building, caring and respecting connections, creating positive interpretations and affordances together, adopting practices according to the perceived needs of the teachers have an impact on relationships that fostered senses of relatedness, competence and autonomy of teacher students. These relationships appeared to play an important role in creating successful social conditions for learning, wellbeing and pedagogical change. This can be seen as an interpersonal flourishing, which is a core feature of quality living across cultures.

The preliminary findings suggest also that the teachers consciously constructed networked expertise and socio-psychological wellbeing by applying digital solutions creatively, and this had a positive impact on their pedagogical practices. Creative, flexible and open use of digital solutions enhanced wellbeing for example by multiplying emotional, societal and cognitive support and by making peer support, positive feedback, reciprocal respect as well as cultural knowhow, knowledge, sensitivity and understanding transparent and accessible. The networked expertise was evolved, e.g. by sharing connections and resources, consulting colleagues and linking people and by solving relevant regional challenges together. The digital solutions seemed to facilitate the process effectively. The programme, as well as the applied research process, is ongoing, iterative and dynamic by its nature, and more detailed findings and conclusions will be reflected and dialogued later in the process. It is also very important to analyze what the challenges and obstacles in teachers’ professional development and pedagogical change are, as well as what are the qualities for successful international teacher education in the future.

http://www.hamk.fi/english/collaboration-and-research/professional-excellence/global-education-rd/Sivut/references.aspx

Picture 1. The Graduation Seminar of the third The VET Teachers for the Future – Programme on 9th of December 2016 in Maceió, Brazil. HAMK Study Group together with their Tutor Teachers.

Authors

Essi Ryymin, Ph.D., Research and Development Manager, Principal Lecturer, Häme University of Applied Sciences, essi.ryymin(at)hamk.fi
Irma Kunnari, M.Ed., Principal Lecturer, Ph.D. Student, Häme University of Applied Sciences, irma.kunnari(at)hamk.fi
Alexandre Fonseca D’Andréa, Ph.D., Teacher of Basic, Technical and Technological Education, Federal Institute of Education, Science and Technology of Paraíba,
alexdandrea(at)gmail.com

Baumeister, R. F., & Leary, M. R. 1995. The Need to Belong: Desire for Interpersonal Attachments as a Fundamental Human Motivation. Psychological Bulletin, 117(3), 497-529.

Deci, E. L., & Ryan, R. M. 2012. Motivation, personality, and development within embedded social contexts: An overview of self-determination theory. In R. M. Ryan (Ed.), Oxford handbook of human motivation (pp. 85-107). Oxford, UK: Oxford University Press.

Fredrickson, BL. 2001. The Role of Positive Emotions in Positive Psychology: The Broaden-and-Build Theory of Positive Emotions. The American psychologist. 2001;56(3): 218-226.

Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S. & Lehtinen, E. 2004. Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Advances in Learning and Instruction Series. Amsterdam: Elsevier.

Krippendorff, K. 2004. Content Analysis: An Introduction to Its Methodology (2nd ed.). Thousand Oaks, CA: Sage

Kunnari, I. & Ryymin, E. 2016. Successful Teacher Development in the Digital Era – The Role of Wellbeing and Networked Expertise. Paper presented in EAPRIL (The European Association for Practitioner Research on Improving Learning) Conference, 3.-25.11.2016, Porto.

Mikulincer, M. 1998. Attachment working models and the sense of trust: An exploration of interaction goals and affect regulation. Journal of Personality and Social Psychology, 74, 1209-1224.

Patton, M.Q. 1990. Qualitative evaluation and research methods (2nd ed.). Newbury Park, CA.

Ryan, R.M. & Deci, E.L. 2001. On Happiness and Human Potential: A Review of Research on Hedonic and Eudaimonic Well-Being. Annual Review of Psychology, 52, 141-166.

Ryymin, E., Kunnari, I., Joyce, B. & Laurikainen, M. 2016. Networked Expertise Empowering Brazilian Teachers’ Professional Development and Pedagogical Change. International Journal for Cross-Diciplinary subjects in Education, 7(2), 2755-2760. DOI: 10.20533/ijcdse.2042.6364.2016.0375

Ryymin, E., Corado, C., Joyce, B., Kokkomäki, J., Kunnari, I., Laurikainen, M., Lianda, R & Viskari, M. 2015. Finnish-Brazilian Learning Process as an Experimental Path towards Pedagogical Change. Paper presented in NOLAN, The 8th Nordic Latin American Research Network Conference, 11.-13.6.2015, Helsinki.

Seligman, M.E.P., & Csikszentmihalyi M. 2000. Positive Psychology. An Introduction. American Psychologist, 55 (1), 5-14.

Sheldon, K.M., & King, L.A. 2001. Why positive psychology is necessary. American Psychologist, 56, 216-217.

Soini, T., Pyhältö, K. & Pietarinen, J. 2010. Pedagogical well-being: Reflecting learning and well-being in teachers’ work. Teaching and teachers: theory and practice, 16, 735–751.

3D- ja valokuvausstudiot digitaalisina oppimisalustoina

Kirjoittajat: Matti Kurkela, Marika Ahlavuo, Hannu Hyyppä, Juho-Pekka Virtanen, Matti Vaaja, Petri Rönnholm, Antero Kukko, Arttu Julin, Matias Hyyppä, Henrik Haggrén

3D-studion rooli

3D-studio muodostaa luonnollisen ympäristön opetus- ja tutkimushenkilöstön vuorovaikutukselle. Käytettävät teknologiat ulottuvat laser- ja kuvamittauslaitteista anturi-, paikannus- ja navigointiteknologioihin. Käytännössä laitteet tuottavat digitaalista aineistoa, ja mittausskaala vaihtelee mikroskooppisen pienistä kohteista taivaankappaleisiin. Opetus pohjautuu osaltaan kokeilukulttuuriin ja toisaalta pedagogiikkaan, joka varmistaa opiskelijoille globaalisti vertailukelpoiset oppimistulokset. Näin saavutetaan inspiroiva ja nopea tiedonkulku – positiivinen tiedon kehä. Verkostokumppaneillakin on entistä paremmat mahdollisuudet löytää oman alansa erityisosaajia.

Kuva 1. Kasvottoman opettaja- ja tutkijajoukon sijaan studiot toimivat tilana, jotka mahdollistavat uusien kokeilevien pilottien käynnistämisen potentiaalisten yhteistyökumppanien kanssa. © Aalto & FGI

Oppimisprosessi

3D-studio herättää motivaatiota ja innostusta, jotka ovat tärkeitä tekijöitä oppimisprosessissa. Tämä käy hyvin ilmi geoinformatiikan maisteriohjelman vuosittaisilla opiskelijoiden tutustumispäivillä, joilla opiskelijat ja yritysten edustajat pääsevät yhdessä tutustumaan 3D-studion toimintaan ja henkilökuntaan. Innostuminen on selkeästi havaittavissa sekä opiskelijoiden että yritysedustajien kommenteista, kun he pääsevät katselemaan ryhmän tuottamia 3D-malleja seinän kokoisilta näytöiltä, näkevät 3D-tulostusten valmistumista ja tutustuvat mittauskalustoon.

Studiokokonaisuudet pohjautuvat virtuaalisen ja fyysisen maailman yhdistäviin työkaluihin. Pedagogisesta näkökulmasta digitaalisuus, kolmiulotteisuus ja visuaalisuus hyödyntävät käsitteitä visuaalinen ehdollistaminen (visual conditioning) ja virtuaalinen ehdollistaminen (virtual conditioning). Nämä tulevat klassisen ehdollistumisen ja muistin ulkoistamisen teoriakäsityksistä. Kumpikin perustuu ihmisen tahdosta riippumattomiin aistitoimintoihin. Ärsykkeen voi laukaista esimerkiksi väri, haju, ääni tai paikka. (Allen & Madden 1985.) Virtuaalinen ympäristö helpottaa esimerkiksi muistamaan aitoja maisemia ja reittejä. Virtuaalisella ehdollistamisella ärsytetään muistia tietyllä pikkutarkalla näkymällä, jolloin muistamme asian, kun sama näkymä tulee vastaan. Virtuaalinen ympäristö digitaalisena oppimisalustana vähentää reaalimaailmassa tapahtuvia inhimillisiä virheitä ja nopeuttaa haluttuun oppimistavoitteeseen pääsyä. 

Kuva 2. 3D- ja valokuvausstudion toimintaidea. © Hannu Hyyppä & Matti Kurkela & Anttoni Jaakkola & Antero Kukko & Marika Ahlavuo & Juho-Pekka Virtanen & Harri Kaartinen

Studiot tukevat visuaalista oppimista ja kokeilukulttuuria

Suomessa on ollut painetta toteuttaa uudenlaisia oppijalähtöisempiä opetusmenetelmiä ja avoimia oppimisympäristöjä. 3D-studiossa on mahdollista oppia, tutkia ja toteuttaa digitaalisen tiedon hankkimista, tuottamista ja jakamista yksin tai yhdessä. Studiossa vertaisoppiminen tehostuu, kun hyödynnetään tietoisesti ja tiedostamatta oppimista. Tämä tehdään seuraamalla ja havainnoimalla toisten työskentelyä sekä etsimällä ja pohtimalla yhdessä kollegojen kanssa ratkaisuja ongelmallisiin tilanteisiin. 3D-teknologian visuaaliset piirteet, immersiivisyys ja vuorovaikutteisuus mahdollistavat aktiivisuutta ja oppimiskokemuksen syvällisyyttä. 3D-teknologian lisäarvoja ovat muun muassa korostunut läsnäolon voima, tilan ja perspektiivin taju sekä turvalliset ympäristöt riskien ottamiseen. (Laakkonen, Manninen & Juntunen 2014; Dalgarno & Lee 2010; Kapp & O’Driscoll 2010; Dickey 2005.)

Tiede ja taide kohtaavat studioissa

3D-studiossa edistetään rakennettuun ympäristöön liittyvää opetusta, perustutkimusta sekä uusimpien 3D-mittausteknologioiden kehittämistä. 3D-studiossa työskentelevillä on käytössään ajankohtaiset tutkimusvälineet, -laitteistot ja -aineistot sekä niihin liittyvät tilat ja palvelut. Omien mittauslaitteiden rakentelu mahdollistaa erilaisia sovelluksia opetuksessa ja tutkimuksessa. Tutkimusyhteistyö Paikkatietokeskuksen ja Aalto-yliopiston välillä on tuottanut myös kansainvälistä huomiota saaneita henkilökohtaisen kartoituksen ratkaisuja ja laitteistoja. Ajankohtaisille tutkimusaiheille on edelleen jatkuvaa kysyntää myös rahoittajien ja teollisuuden suunnalta.

Valokuvausstudio on syntynyt entisen Teknillisen korkeakoulun fotogrammetrian valokuvauslaboratorion perustalle. Itserakennetut laitteistot mahdollistavat maailmanluokan opetuksen ja tutkimuksen. Nykyisin valokuvamaisia kuvia tuotetaan myös erilaisilla sensoreilla, joten niiden tuottamat kuvat rinnastetaan valokuviin. Oman laitteistokehityksen lisäksi on tärkeää seurata ja testata muun maailman kehittymistä ja verrata laitteistojen suorituskykyä ja laatua. Erilaisten mittausantureiden ja kuvaavien sensoreiden käytettävyys selviää vain rakentamalla ja testaamalla laitteita. Taide ja kultturi ovat yhä tiiviimmin mukana studioiden toiminnassa, osaltaan valokuvauksen takia ja toisaalta uudenlaiset kuvaustavat muodostavat alustan erilaiselle taiteelle, kuten 3D-printtaus-, pistepilvi- tai satelliittikuvataiteelle.

Studioiden teknologia opetus- ja tutkimuskäytössä

3D- ja valokuvausstudio on varustettu uusilla 3D-tekniikoilla kuten laserskannereilla ja lisätyn todellisuuden laitteilla. Ennakoivassa suunnittelussa virtuaalisissa ympäristöissä voidaan testata tarkoilla 3D-malleilla esimerkiksi ajokäyttäytymistä, ajettavuutta, valaistusta ja väylien ympäristöä sekä niiden ominaisuuksia. Virtuaaliset työkalut ovat lisääntyneet myös osana työntekoa ja oppimista ja samalla lähentäneet virtuaalista ja fyysistä maailmaa. 3D-studio mahdollistaa eri tahojen välisen yhteistyön koko maan laajuisesti. (Kurkela ym. 2016.)

Opinnäytetöiden tekijöille ja tutkijoille 3D-studio tarjoaa mittausväline- ja ohjelmistoresursseja, monipuolisia aineistoja sekä henkilökunnan laaja-alaista tukea. Opinnäytetyöprosesseissa esille tulleet uudet ideat on voitu käytännössä toteuttaa studion resurssien avulla varsin nopealla aikataululla. 3D-studio luo erinomaiset edellytykset uuden kokeilemiselle, oppimiselle ja opinnäytetöille.

3D-sovellusalueiden kirjo laajenee jatkuvasti

3D-studion visiona on toimia kolmiulotteisuuden ja virtuaalisuuden kotimaan ja kansainvälisen tason yhdistävänä linkkinä. Suomen Akatemian Laserkeilaustutkimuksen huippuyksikön fotogrammetria- ja laserkeilausosaamista on viime aikoina käytetty yhä enemmän myös taiteen ja kulttuurin saralla muun muassa virtuaalisuuden, 3D-tulostuksen, hahmokuvausten sekä kulttuurikeskusten digitalisoimisessa.

Viimeaikaisia läpimurtosovelluskohteitamme ovat olleet rakennusten sisätilojen 3D-mallinnukset, liikkuvan kartoituksen käyttö vesi- ja liikenneväylien mallinnuksessa ja kunnossapidossa sekä ihmisten ja eläinten 3D-mittaukset. Tulevaisuuden käytännön sovelluksia ovat uudenlaiset virtuaalikaupungit, jolloin nykyisistä 2D-navigattoreista ja reittioppaista siirrytään pelillistettyyn 3D-kaupunkiin palveluineen. Lisäksi varsinkin kuntia ja kaupunkeja kiinnostavat itseajavat autot ja robobussit.

Kuva 3. Uudet kevyet ja suorituskykyiset kannettavat kartoitusjärjestelmät, hahmokuvaus, 3D-printtaus, virtuaalikuunnelma ja lisätty todellisuus ovat esimerkkejä toiminnastamme. © Aalto & FGI

Johtopäätökset

Studiot mahdollistavat perinteisen opiskelun ja työskentelyn rinnalla mahdollisuuden oppia ja opiskella ajasta sekä paikasta riippumatta. Alan tuoreimpien teknologioiden käyttö innostaa ja motivoi opettajia sekä opiskelijoita. He ovat valmiita tekemään töitä uudenlaisen oppimisen ja osaamisen eteen ja näin koulutuksen hedelmä kantaa pitkälle työelämään. Tutkimustieto ja huippuopetus kulkevat entistä enemmän käsikädessä, vastaten myös muuttuviin elinkeinoelämän vaatimuksiin ja huomioiden globalisaation sekä tekniikan ja digitalisaation kehittymisen.

Kirjoittajat

Matti Kurkela, studio manager, TkL, TaM, Aalto-yliopisto, matti.kurkela(at)aalto.fi
Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, koordinaattori, kulttuurituottaja Aalto-yliopistossa sekä tiedetuottaja ja asiantuntija Humakissa, marika.ahlavuo(at)aalto.fi
Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopistossa, digitaalisuuden erityisasiantuntija Humakissa, hannu.hyyppa(at)aalto.fi
Juho-Pekka Virtanen, tohtorikoulutettava, TaM, Aalto-yliopisto, juho-pekka.virtanen(at)aalto.fi
Matti Vaaja, tutkijatohtori, TkT, Aalto-yliopisto, matti.t.vaaja(at)aalto.fi
Petri Rönnholm, vanhempi yliopistolehtori, TkT, Aalto-yliopisto, petri.ronnholm(at)aalto.fi
Antero Kukko, tutkimuspäällikkö, TkT, Paikkatietokeskus, antero.kukko(at)maanmittauslaitos.fi
Arttu Julin, tohtorikoulutettava, DI, Aalto-yliopisto, arttu.julin(at)aalto.fi
Matias Hyyppä, tekn. yo, Aalto-yliopisto, juho.hyyppa(at)aalto.fi
Henrik Haggrén, professori, TkT, henrik.haggren(at)aalto.fi

Allen, C.T. & Madden, T.J. 1985. A Closer Look at Classical Conditioning. Journal of Consumer Research. Vol. 12, No. 3 (Dec., 1985), pp. 301-315.

Dalgarno, B. & Lee, M. 2010. What are the learning affordances of 3-D virtual environments? British Journal of Educational Technology 41 (1), 10–32.

Dickey, M. 2005. Three-dimensional virtual worlds and distance learning: two case studies of Active Worlds as a medium for distance education. British Journal of Educational Technology 36 (3), 439–451.

Kapp, K.M. & O’Driscoll, T. 2010. Learning in 3D: Adding a new dimension to enterprise learning and collaboration. San Francisco: Pfeiffer.

Kurkela, M. & Ahlavuo, M. & Virtanen, J-P. 2016. Aalto-yliopiston 3d- ja valokuvausstudioissa panostetaan tutkimusyhteistyöhön ja virtuaalisuuteen. Maankäyttö 1/2016, 19-22.

Laakkonen, I. & Manninen, T. & Juntunen, M. 2014. Näkemyksiä ja kokemuksia 3D-oppimisympäristöistä. Lisäarvoa vai sirkushuveja? Teoksessa Pilvilinnoja ja palomuureja – Tulevaisuuden oppimisen ja työnteon tilat. Päivi Häkkinen ja Jarmo Viteli (Toim.). Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. 37-55.

Monimediainen pedagogiikka kieltenopetuksen perustaksi

Kirjoittaja: Taina Juurakko-Paavola

Mitä monimediainen kieltenopetus tarkoittaa?

Digitaalisuus on jo arkipäivää ammattikorkeakoulujen kieltenopetuksessa: kieltenopettajat käyttävät tottuneesti sähköisiä koe- ja oppimisympäristöjä, ohjaavat opiskelijoita sanaston harjoitteluun erilaisten sovellusten avulla ja pyytävät opiskelijoita tekemään suullisia esityksiä videoina (ks. Juurakko-Paavola & Haukijärvi 2016). Digitaalisuuden kehittämisessä ei kuitenkaan ole kyse vain uuden teknologian käyttöönotosta, vaan kieltenopetuksen pedagogiikan systemaattisesta kehittämisestä. Kieltenopettajan tulisi aina miettiä seuraavia kysymyksiä: Miksi käytän teknologiaa? Kenelle ja mihin tarkoitukseen teknologia soveltuu parhaiten? Missä, koska ja miten sitä pitäisi käyttää? (Stanley 2013, 4−5; Walker & White 2013, 145−146.)

Digitaaliset sovellukset mahdollistavat monimediaisen kieltenopetuksen, jossa perinteisen tekstipohjaisen opetuksen lisäksi hyödynnetään näiden sovellusten tarjoamia visuaalisia ja audiovisuaalisia keinoja oppimisprosessin rakentumiseksi tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi (Kallionpää 2017; Jalkanen & Taalas 2015; ks. myös Salmon 2017). On tärkeää kehittää opiskelijoiden monimediaisia tekstitaitoja eli kykyä ymmärtää ja tuottaa erilaisia tekstejä, joissa yhdistyy kirjoitusta, puhetta, ääntä, kuvaa, animaatioita ja värejä (Ware, Kern & Warschauer 2016, 319). Ammattikorkeakoulussa opiskelijat tarvitsevat yleisten tekstitaitojen lisäksi alakohtaisia tekstitaitoja eli kullekin alalle tyypillisen ajattelutavan ja tekstikäytänteiden hallintaa. Kieltenopettajan tärkeänä tehtävänä on opastaa opiskelijaa näiden taitojen kehittämiseen, mutta myös muut opettajat voivat auttaa tässä. (Luukka 2016.) Miten opiskelijoita voisi valmentaa tällaisten työelämässä tarvittavien monimediaisten tekstitaitojen taitajiksi?

Integroidut oppimistehtävät ja digitaaliset portfoliot

Opiskelijoiden monimediaisten tekstitaitojen kehittäminen vaatii uudenlaista lähestymistapaa kieltenopetuksessa: niin käytettävät materiaalit ja menetelmät kuin arviointikäytänteet on mietittävä uusiksi (Jalkanen & Taalas 2015, 183). Yksi mahdollisuus tähän ovat digitaaliset englannin- ja ruotsinkieliset portfoliot, joihin opiskelijat kokoavat opintojensa aikana tuottamansa erilaiset monimediaiset projektityöt ja oppimistehtävät. Nämä tehtävät voisivat olla laajoja, ammattiaineiden opetukseen integroituja kokonaisuuksia nykyisten usein yksittäisten oppimistehtävien sijaan. Opiskelijan tuotokset olisivat monipuolisia näytteitä hänen osaamisestaan, joita voisi hyödyntää myöhemmin esimerkiksi työnhaussa kielitaidon osoittamiseksi (ks. Walker & White 2013, 132).

Kieltenopetuksessa portfoliota on käytetty jo pitkään Eurooppalaisen kielisalkun myötä (ks. myös European Language Portfolio). Kyse on kuitenkin edelleen pikemmin yksittäisten opettajien kiinnostuksesta soveltaa portfoliota kuin sen systemaattisesta käytöstä tietyn ammattikorkeakoulun kaikilla kielten opintojaksoilla. Sama pätee kieltenopetuksen integrointiin ammattiopetukseen, ns. CLIL-opetukseen (Content and Langugage Integrated Learning; ks. Nikula 2015). Edellä esittämäni näiden kahden lähestymistavan yhdistäminen (integroidut tehtävät digitaalisissa portfolioissa) ja toteuttaminen organisaatiotasolla loisi mahdollisuuden monimediaisen kieltenopetuksen pedagogiikan systemaattiseen kehittämiseen.

Opiskelijan tulisi PLE-ajattelun (Personal Learning Environment) mukaisesti itse voida valita välineet ja laitteet, joilla tehtävät tuottaa, ja hänellä tulisi olla riittävät oppimisvalmiudet myös uusien sovellusten käyttöönottamiseksi (Kop & Fournier 2013). Opettajan tehtävänä on saattaa oppimisprosessi alkuun mielenkiintoisten työelämälähtöisten tehtävänantojen avulla. Nämä tehtävänannot hänen olisi hyvä kehitellä yhdessä muiden koulutusohjelman opettajien kanssa CLIL-periaatteiden mukaisesti (ks. Nikula 2015). Esimerkki tällaisesta tehtävänannosta voisi olla oman koulutusalan tai työharjoittelupaikan esittely monimediaisena videona, jossa opiskelija on sekä videoinut erilaisia oppimis- tai työtilanteita että kirjoittanut ja äänittänyt erilaisia tekstejä.

Tällaisen tehtävän opiskelijat voisivat tuottaa ryhmätyönä, sillä keskeistä kielenoppimisessa kuten muussakin oppimisessa on opiskelijan tiimityötaitojen kehittyminen. Kuten Microsoftin Anthony Salciano ja Googlen Rajen Sheth (puheenvuorot BETT-messuilla 26.-27.1.2017) ovat korostaneet, työelämässä arvostetaan tällä hetkellä ongelmanratkaisu-, tiimityö- ja vuorovaikutustaitoja ja rekrytoinnit tehdään näiden taitojen perusteella, ei akateemisen menestyksen mukaan.

Kieltenopettaja monimediataitojen valmentajana avainasemassa

Kieltenopettajan rooli on muuttunut viime vuosina oleellisesti: moni kieltenopettaja lienee pohtinut omaa opettajuuttaan ja osaamisensa kehittämistä monimediaistuneen opetuksen myötä (ks. Juurakko-Paavola 2014, 10−11). Muutosprosessi vie aikaa: se etenee muutoksen hyväksymisestä ajatuksen tasolla tunteiden muuttumiseen, uuden osaamisen hankkimiseen ja vasta sitten käytännön toiminnan muutokseen (Lindholm ym. 2012).

Opettajalla on tärkeä rooli valmentajana: hän auttaa, tukee, neuvoo ja kannustaa opiskelijoita heidän henkilökohtaisten tarpeiden mukaan ja ohjaa oikeille tiedon lähteille (Juurakko-Paavola 2014). Tällaiseen valmentajamalliin siirtyminen edellyttää muutosta opettajien ajattelutavassa: heidän täytyisi uskaltaa antaa enemmän vastuuta oppimisesta opiskelijoille. Kielenoppimisen yhteydessä puhutaan opiskelijoiden autonomian lisäämisestä (Benson 2006). Autonomian käsitteessä korostuu opiskelijan itse tekeminen, joka nousi laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa esille sekä opiskelijoiden että opettajien mielestä parhaana tapana oppia (Adobe 2016; Robinson & Aronica 2015). Tätä samaa käsitystä tukevat useat opetuskokeilut, joissa opiskelijoiden motivaatio selkeästi vahvistui ruotsin opiskeluun, kun he saivat itse tehdä ja luoda yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. (Ks. Juurakko-Paavola & Rontu 2016.)

Mitä tämä kaikki vaatii kieltenopettajalta? Opettajan on pysyttävä ajan tasalla ja seurattava,  mitä sovelluksia on käytettävissä. Esimerkkeinä hyvistä digitaalisista käytänteistä voidaan mainita suullisen palautteen antaminen kirjoitussuorituksista (ks. DigSkriv-hanke; Walker & White 2013, 134) ja erilaiset digitaaliset sanastoharjoitukset (ks. Juurakko-Paavola 2016a; Stanley 2013). Opettajalla täytyy olla rohkeutta kokeilla uutta: sovelluksia on uskallettava ottaa käyttöön  opetustilanteen ja tarpeen mukaan, pedagogisista lähtökohdista (Stickler & Hampel 2015, 68).

Kuva 1. BETT-messuilla ottamani kuva ”A game changer” havainnollistaa osuvasti muutoksen etenemistä pienistä askelista kohti isoja harppauksia. (27.1.2017) (http://creativeconnection.co.uk/)

Kieltenopettajana kannattaa ottaa itsekin pelinmuuttajan rooli eli olla aktiivisesti mukana kehittämistyössä. Tärkeää on säilyttää innostus ja kiinnostus uusiin digitaalisuuden tuomiin mahdollisuuksiin. Tässä voi auttaa esimerkiksi yhteistyö kollegoiden kanssa tai osallistuminen johonkin kehittämis- tai tutkimusprojektiin.

Lisää kehittämis- ja tutkimustyötä monimediaisuudesta

Kuten olen todennut blogitekstissäni (Juurakko-Paavola 2016b), ammattikorkeakoulun kieltenopettajien kannattaisi yhdessä päivittää tutkintojen viestinnän, englannin ja ruotsin opintojen osaamistavoitteet, keskeiset sisällöt ja arviointitavat vastaamaan nykytarpeita. Lähtökohtana päivittämisessä tulisi olla työelämässä tarvittavat viestintä- ja vuorovaikutustaidot, joissa monimediaisilla tekstikäytänteillä on tärkeä merkitys. Parhaimmiksi havaitsemiamme monimediaisen oppimisen mahdollistavia menetelmiä ja välineitä kannattaisi puolestaan jakaa entistä enemmän.

Monimediaisen kielenoppimisen pedagogiikkaa on tutkittu lähinnä yksittäisten opetuskokeilujen perusteella. Jatkossa olisi tarpeen tutkia ja kehittää monimediaista kielenoppimista systeemisenä kokonaisuutena, jossa kohteena voisivat olla niin oppija, opettaja kuin instituutio. (Jalkanen & Taalas 2015.)

Kirjoittaja

Taina Juurakko-Paavola, FT, dosentti, tutkijayliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu, taina.juurakko-paavola(at)hamk.fi

Adobe. 2016. Gen Z in the Classroom: Creating the Future. Abode Education Creativity Study. Haettu 9.2.2017 osoitteesta http://www.adobeeducate.com/genz/

Benson, P. 2006. Autonomy in language teaching and learning. Language Teaching 40, 21−40.

Jalkanen, J. & Taalas, P. 2015. Monimediaisen kielten opetuksen tutkimus: teknologian integroinnista pedagogiseen kehittämiseen. Teoksessa: Jakonen, T., Jalkanen, J., Paakkinen, T. & Suni, M. (toim.) Kielen oppimisen virtauksia – Flows of langugage learning. AFinLAn vuosikirja. Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistys AFinLA ry., 172−186. Haettu 9.2.2017 osoitteesta http://journal.fi/afinlavk/article/view/49416

Juurakko-Paavola, T. 2014. Amk-ruotsin opettajuuden haasteista. Teoksessa: Juurakko-Paavola, T. (toim.). Ammattikorkeakoulujen ruotsin opettajuus muutoksessa – Kohti motivoivaa ohjaamista. Helsinki: Okka-säätiö, 6−16. Haettu 9.2.2017 osoitteesta http://www.okka-saatio.com/liitetiedostot/AMKruotsi.pdf

Juurakko-Paavola, T. (toim.) 2016a. Ammatilliset ruotsin opettajat opetuksen kehittäjinä – Digitalisaatio ja yhteistyö fokuksessa. Helsinki: Okka-säätiö. Haettu 9.2.2017 osoitteesta http://www.okka-saatio.com/liitetiedostot/Amm._ruotsin_opett._kirja_2016.pdf

Juurakko-Paavola, T. 2016b. Monimediaiset tekstikäytänteet amk-kieltenopetukseen. Haettu 9.2.2017 osoitteesta https://digilearnit.wordpress.com/2016/11/22/monimediaiset-tekstikaytanteet-amk-kieltenopetukseen/

Juurakko-Paavola, T. & Haukijärvi, T. 2016. Digitaalinen amk-kieltenopetus – utopiaa vai arkipäivää? HAMK Unlimited: Professional 12.12.2016. Haettu 9.2.2017 osoitteesta https://unlimited.hamk.fi/ammatillinen-osaaminen-ja-opetus/digitaalinen-amk-kieltenopetus-utopiaa-vai-arkipaivaa/

Juurakko-Paavola, T. & Rontu, H. (toim.). 2016. Korkeakoulujen ruotsin opettajat yhteistyössä – ROKK-hanke. Aalto-yliopiston julkaisusarja CROSSOVER, 14/2016. Haettu 9.2.2017 osoitteesta https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/23827

Kallionpää, O. 2017. Uuden kirjoittamisen opetus. Osallistuvaa luovuutta verkossa. Scriptum Creative Writing Research Journal 1/2017. Jyväskylän yliopisto.

Kop, R. & Fournier, H. (2013).  Developing a framework for research on personal learning environments. eLearning Papers 35. Haettu 2.3.2017 osoitteesta https://www.openeducationeuropa.eu/sites/default/files/asset/In-depth_35_4.pdf

Lindholm, T. & Pajunen R. & Salminen, J. 2012. Keskustele ja kehity – Lisää tehoa kehityskeskusteluihin. Helsinki: J-Impact Oy.

Luukka, M.-R. 2016. Monilukutaito tulevaisuuden ammattilaisen työvälineenä. Esitys ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opettajien neuvottelupäivillä 10.11.2016.

Nikula, T. 2015. Ainekohtaisen kielen käyttö ja oppimisen mahdollisuudet CLIL-tuntien tehtäväpohjaisissa tilanteissa. Teoksessa: J. Kalliokoski & K. Mård-Miettinen & T. Nikula (toim.). Kieli koulutuksen resurssina: vieraalla ja toisella kielellä oppimisen ja opetuksen näkökulmia. AFinLA-e. Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2015/n:o 8, 15−33. Haettu 2.3.2017 osoitteesta journal.fi/afinla/article/view/53770/16867

Robinson, K. & Aronica, L. 2015. Creative schools. London: Penguin Books.

Salciano, A. 2017. A new wave of digital transformation in Higher Education. Puheenvuoro BETT-messuilla 26.1.2017.

Sheth, R. 2017. Reimaging education with technology. Puheenvuoro BETT-messuilla 27.1.2017.

Stanley, G. 2013. Language Learning with Technology. Ideas for integrating technology in the classroom. Cambridg,e: Cambridge University Press.

Stickler, U. & Hampel, R. 2015. Transforming Teaching: New Skills for Online Language

Learning Spaces. Teoksessa: Hampel, R. & Stickler, U. (toim.) Developing Online

Language Teaching. Research-Based Pedagogies and Reflective Practices. Hampshire: Palgrave Macmillan.

Walker, A. & White, G. 2013. Technology Enhanced Language Learning. Oxford: Oxford University Press.

Ware, P. & Kern, R. & Warschauer, M. 2016. The development of digital literacies. Teoksessa: Manchón, R. & Matsuda, P. (toim.) Handbook of Second and Foreign Language Writing. Berlin: De Gruyter, 307−328.

Digitalisoitunut todellisuus houkuttelee kehittämään uusia opetusmenetelmiä 

Kirjoittajat: Jonna Kalermo-Poranen ja Milla Hirvaskari

Digitalisaation mahdollisuudet on tunnistettu eri koulutusaloilla. Kaivosalan koulutus ammattikorkeakouluissa on toistaiseksi ollut perinteisempää opetusmenetelmien näkökulmasta, mutta nyt tähänkin on tulossa muutos. Kajaanin ammattikorkeakoulu ja Lapin ammattikorkeakoulu kehittävät yhteistyössä virtuaalista oppimisympäristöä kaivosalan koulutukseen tavoitteenaan tuoda uusia opetusmenetelmiä myös kaivosalan opetukseen.

Virtuaalitodellisuus (virtual reality), lisätty todellisuus (augmented reality) ja sekoitettu todellisuus (mixed reality) avaavat ovia uusien opetusmenetelmien kehittämiseen. Näiden ”uusien todellisuuksien” avulla käyttäjä pääsee interaktiiviseen kokemukseen, mikä mahdollistaa tekemällä oppimisen. Tässä artikkelissa keskitytään virtuaalitodellisuuteen liittyvän kehitystyön esittelyyn.

Kaivosteollisuus turvallisuusnäkökulmasta

Työskentelyolosuhteet kaivoksilla, erityisesti maanalaisissa kaivoksissa, ovat vaativat ja usein vaaralliset. Kaivosalaa pidetään yleisesti ottaen turvallisuusriskialttiina toimialana, mutta myös toimialana, jossa turvallisuuteen kiinnitetään aina erityistä huomiota. Kaivosten turvallisuusriskien aiheuttajia ovat esimerkiksi maansortumat, tulvat, kaasuräjähdykset, kemikaalivuodot, sähköiskut, tulipalot ja raskaat kuormat. Myös inhimillinen tekijä voidaan nähdä turvallisuusriskinä, sillä ihmisen tekemä virhearviointi voi aiheuttaa vaaratilanteen, vaikka turvallisuusolosuhteet olisi kaivoksella hyvin järjestetty.

Kaivosten turvallisuuteen voidaan vaikuttaa monilla tekijöillä. Kaivossuunnittelu, louhintasuunnitelmat, asianmukaiset varusteet, riskien hallinta ja johtaminen ovat muutamia esimerkkejä kaivosturvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Myös koulutuksella on tärkeä merkitys. Vaikka työnantajan vastuulla on tarjota turvallinen työpaikka, on myös koulutusorganisaatioilla tärkeä merkitys työturvallisuuden parantamisessa.

Kaivosalan virtuaalinen oppimisympäristö -kehityshanke

Suomessa kaivosalan koulutuksessa ei ole juuri hyödynnetty virtuaalitodellisuutta. Erilaisia työkonesimulaattoreita kaivostyökoneiden käyttämisen koulutukseen on hankittu erityisesti toisen asteen oppilaitoksiin, mutta esimerkiksi kaivosturvallisuuden kouluttamisessa ei toistaiseksi ole hyödynnetty peli- ja simulaatioteknologiaa.

Pretorian yliopisto Etelä-Afrikassa ja University of New South Wales Australiassa ovat suunnannäyttäjiä virtuaalitodellisuuden hyödyntämisessä kaivosalan koulutuksessa (ks. esim. Mallet ja Unger, 2007; Wyk ja Villiers, 2009). 360 asteen näyttö tarjoaa immersiivisen oppimisympäristön erilaisten kaivostyössä tarvittavien taitojen harjoitteluun. Nyt virtuaalitodellisuutta ollaan tuomassa myös suomalaiseen kaivosalan koulutukseen ammattikorkeakoulujen yhteisen virtuaalisen kaivosalan oppimisympäristön myötä.

Kaivosalan virtuaalinen oppimisympäristö -hankkeella (KaiVi) jatketaan Lapin ja Kajaanin jo vuosien ajan tehtyä yhteistyötä kaivosalan koulutuksen kehittämiseksi. Hankkeen avulla kehitetään kaivosalan koulutusta enemmän teknologisia innovaatioympäristöjä hyödyntäväksi.

Virtuaalisessa ympäristössä opiskelijat pystyvät harjoittamaan kaivostoimintaa ja suunnittelemaan kaivoksessa tapahtuvia toimenpiteitä. Opiskelijat voivat harjoitella päätöksentekoa eri roolien avulla, ja nähdä miten heidän tekemänsä päätökset ja suunnitelmat vaikuttavat kaivoksen toimintaan. Tämä antaa opiskelijoille mahdollisuuden todellisiin harjoittelutilanteisiin, turvallisessa ympäristössä, ajasta ja paikasta riippumatta.

Virtuaaliseen oppimisympäristöön kehitettävät sisällöt, harjoitukset ja oppimistehtävät määritellään yhteistyössä alan opettajien, asiantuntijoiden ja kaivosalan elinkeinoedustajien kanssa yhteistyössä, jotta ne vastaavat todellisia tilanteita ja sisältöjä. Tällä voidaan parantaa kaivosalalle valmistuvien opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja kaivosten työturvallisuutta.

Esittelyssä Kajaanin tiimin sukellus virtuaalitodellisuuteen

Kajaanin ammattikorkeakoulussa kehitetään KaiVi VR-ohjelmaa, jonka avulla opiskelija pääsee virtuaalilasien avulla sukeltamaan virtuaaliseen kaivokseen. Virtuaalitodellisuuden avulla opiskelijat voivat tutustua kaivosympäristöihin nopeasti ja edullisesti heti opintojen alussa. Todellisiin kaivosympäristöihin pohjautuvat harjoitukset mahdollistavat erilaisten taitojen harjoittelun, esimerkiksi turvallisuusriskien ja -puutteiden havainnointia kaivoksilla toimivien ammattilaisten perspektiivistä.

Kehitystyöhön osallistuu pelialan osaajia, graafikoita ja ohjelmoijia, jotka vastaavat ohjelman teknisestä ja visuaalisesta toteutuksesta (kuva 1). Skenaarioiden sisällön suunnittelussa tärkeässä roolissa ovat myös opettajat, joiden kontribuutio on tärkeä tarkoituksenmukaisen sisällön tuottamisen näkökulmasta.  Pääasiallinen kehitystyö Kajaanissa valmistuu vuoden 2017 aikana. Kehitystyön tuloksia ja vaikuttavuutta tullaan tarkastelemaan opetustoimintaan integroidun virtuaalisen oppimisympäristön kautta sekä Kajaanin että Lapin ammattikorkeakouluissa.

Kuva 1. Graafiset suunnittelijat luovat virtuaaliseen oppimisympäristöön autenttisen kaivosympäristön näköä.

Virtuaalisen kaivoksen kehitystyön pohjana käytetään Maanmittauslaitoksen avoimen datan korkeusmallia ja ilmakuvaa, tai vaihtoehtoisesti kaivossuunnitteluohjelmistoilla tuotettuja 3D-malleja. Satunnaisen kaivostunneliverkoston voi myös luoda nopeasti ohjelmoijan kehittämän ”kaivostunneligeneraattorin” avulla. Kun virtuaalimallin karkea versio on valmis, graafikot lisäävät siihen tarvittavia yksityiskohtia (kuva 2). Koulutusskenaarioista laaditaan käsikirjoitukset ja tiimi kehittää skenaarion.

Kuva 2. Graafikot lisäävät nopeasti generoituihin kaivostunneleihin yksityiskohtia – oven takana opiskelijaa odottaa pelastautumisreitti ulos palavasta tunnelista.

Kehitetyssä oppimisympäristössä voi tällä hetkellä suorittaa vapaata ajoharjoittelua kaivosalueella erilaisilla ajoneuvoilla (kuva 3), harjoitella työturvallisuuspuutteiden havainnointia sekä tarkastella kaivossuunnittelijan laatimia louhintasuunnitelmia realistisilta näyttävien 3D-ympäristöjen avulla. Usein kaivossuunnittelijoiden laatimat mallinnukset vaativat tulkitsijaltaan rautaista ammattitaitoa, mutta KaiVi VR -ohjelma mahdollistaa suunnitelmien helpomman tarkastelun.  Esimerkiksi kaivoksen louhintasuunnitelman lopputuloksen pääsee ohjelman avulla näkemään konkreettisesti ja kokemaan vaikkapa ajamalla suunnitellun louhoksen pohjalle kiviautolla – toki vain virtuaalitodellisuudessa.

Kuva 3. Näkymä eri ajoneuvojen perspektiivistä (vasemmalla lava-auto, keskellä niveldumpperi ja oikealla kiviauto).

Vuoden 2016 lopulla 22 Kaivos- ja louhintatekniikat -kurssin opiskelijaa testasi KaiVi VR -ohjelmaa ja antoi palautetta virtuaalitodellisuuden hyödyntämiseen opetusmenetelmänä. Opiskelijat testasivat työturvallisuuspuutteiden ja -riskien havainnointiin kehitettyä skenaariota, joka sijoittuu virtuaaliseen Siilinjärven avolouhokseen. Opiskelijan tehtävänä oli ajaa pelimäisen ohjelman opastama reitti ja havainnoida ympäristöä turvallisuusriskien ja -puutteiden näkökulmasta. Tehtävänä oli merkitä ne kohteet, jotka opiskelijan mielestä ovat kaivosturvallisuuden kannalta kyseenalaisia. Harjoituksen lopussa ohjelma antoi palautetta – mitkä turvallisuusriskit löydettiin oikein, mitkä jäivät huomaamatta, mitkä kohteet käyttäjä merkitsi väärin. Toisessa vaiheessa opiskelijoille esiteltiin demonstraatio kaivossuunnitteluohjelmalla toteutetun louhintasuunnitelman pelillisestä visualisoinnista.

Yhdeksän kymmenestä opiskelijasta arvioi virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen opetusmenetelmänä tehostavan asian oppimista hieman tai merkittävästi.

Palautekyselyn vastaajista (N=22) 86 % ilmoitti pitävänsä virtuaalitodellisuussovelluksia yleisesti ottaen kiinnostavana tai erittäin kiinnostavana ja loputkin 14 % ilmoitti pitävänsä VR-sovelluksia jokseenkin kiinnostavana. Myös virtuaalitodellisuuden hyödyntämistä opetusmenetelmänä pidettiin lupaavana – 91% vastaajista arvioi virtuaalitodellisuuden hyödyntämisen opetusmenetelmänä tehostavan asian oppimista hieman tai merkittävästi. Samoin 91 % vastaajista arvioi kaivoksen virtuaalimallin hyödylliseksi tai erittäin hyödylliseksi työntekijöiden perehdytyksen ja turvallisuuskoulutuksen näkökulmasta.

Opiskelijoiden antama palaute oli pääsääntöisesti positiivista ja vastaajilla näytti olevan vahva usko virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksiin oppimismenetelmänä. Kääntöpuolena virtuaalitodellisuussovelluksissa on kuitenkin edelleen valitettavan usein simulaatiopahoinvointi (ks. aiheesta esim. Stanney & Kennedy 2010), mikä tässäkin testauksessa havaittiin. Teknologian kehittyessä virtuaalilasien resoluutiot paranevat ja lasit kevenevät, mikä osaltaan tulee varmasti vähentämään simulaattoripahoinvoinnin oireita. Vuodelta 2017 voidaan odottaa myös lisätyn todellisuuden teknologioiden mahdollisuuksien kasvamista ja uusia innovaatioita.

Jonna Kalermo-Poranen toimii KaiVi-hankkeen projektipäällikkönä Kajaanin ammattikorkeakoulussa ja Milla Hirvaskari hankkeen projektipäällikkönä Lapin ammattikorkeakoulussa. Videoita kehitystyön tuloksista löytyy KaiVi-hankkeen YouTube-kanavalta: https://www.youtube.com/channel/UCqksDF323lm6fZDssakc2lA

Kirjoittajat

Jonna Kalermo-Poranen, KTM, projektipäällikkö, Kajaanin Ammattikorkeakoulu, jonna.kalermo-poranen(at)kamk.fi
Milla Hirvaskari, Restonomi (YAMK), projektipäällikkö, Lapin Ammattikorkeakoulu, milla.hirvaskari(at)lapinamk.fi

Mallett, L., & Unger, R. 2007. Virtual reality in mine training. Society for Mining, Metallurgy, and Exploration, Inc, 2, 1-4.

Stanney, K. M. & Kennedy, R. S. 2010. ”Simulation Sickness,” teoksessa Hancock, P. A. & Vincenzi, D. A. & Wise, J. A. & Mouloua, M. (Eds.). 2010. Human factors in simulation and training. Florida: CRC Press. 117-124.

Wyk, E. & Villiers, R. 2009. Virtual Reality Training Applications for the Mining Industry. N.Y.: ACM. 53-63.

eTourismCurriculum Finland: digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetusverkosto

Kirjoittajat: Juho Pesonen, Outi Kähkönen, Päivi Hanni-Vaara

Johdanto

Matkailu on Suomessa kasvava vientiala, joka työllisti 140 000 työntekijää vuonna 2014 ja tuotti vientiin rinnastettavaa matkailutuloa yli neljä miljardia euroa (TEM 2016). Digitaalisuus sekä tieto- ja viestintäteknologiat ovat muuttaneet matkailualaa vallankumouksellisesti. Tiedon etsiminen, matkan ostaminen ja elämysten jakaminen on siirtynyt mitä suuremmissa määrin verkkoon. Matkatoimistot ja matkanjärjestäjät tarjoavat palveluitaan pääasiassa sähköisiä kanavia pitkin, ja perinteiset kivijalkatoimistot ovat lähestulkoon kadonneet katukuvasta. Automatisointi ja teknologian mahdollistamat itsevarausjärjestelmät ovat monin tavoin muuttaneet matkustuskokemustamme. Matkakohteiden ja yritysten kilpailukyvyn voidaan osittain katsoa määräytyvän sen perusteella, miten ne pystyvät tuomaan itsensä esille ja miten ne kykenevät viestimään vuorovaikutteisesti sähköisissä kanavissa. Digitaalisessa matkailuliiketoiminnassa on kuitenkin Suomessakin paljon kehityskohteita (TEM 2015).

Digitaalisen matkailuliiketoiminnan osaamista ei suomalaisissa korkeakouluissa ole tietääksemme ollut tähän asti juurikaan saatavilla, vaikka sen merkitys matkailualan kehittämiselle on elintärkeää. Tätä varten suomalaisissa ammattikorkeakouluissa on Itä-Suomen yliopiston matkailualan opetus- ja tutkimuskeskuksen (MOT) koordinaatiolla luotu uudenlainen verkostomallinen virtuaalinen opetuskokonaisuus eTourismCurriculum Finland. Tässä artikkelissa esitellään eTourismCurriculum Finlandin toiminta digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetusverkostona. Kyseinen opetuskokonaisuus on jopa kansainvälisellä tasolla harvinainen tapa toteuttaa korkeakoulujen välistä yhteistyötä. Verkoston luomisessa kertyneet kokemukset ovat hyödyllisiä uusien korkeakouluverkostojen rakentamisessa.

Verkoston rakentaminen ja toiminnan aloittaminen

Matkailualan opetus- ja tutkimuskeskuksella oli vuosina 2011–2014 Etelä-Savon maakuntaliiton Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama eMatkailu-hanke, jonka päämääränä oli parantaa matkailun sähköisen liiketoimintaosaamisen tutkimusedellytyksiä (EURA). Hankkeessa selvitettiin sähköisen matkailuliiketoiminnan koulutuksen tasoa ja kerättiin myös yhteystietoja sähköisen matkailuliiketoiminnan kurssien vastuuopettajista eri oppilaitoksissa. Tarkoituksena oli muodostaa lista niistä henkilöistä, joilla olisi tarjota osaamista aihepiirin opetuksen kehittämiseksi. Vuoden 2012 lopussa tiedusteltiin kaikilta näiltä opettajilta mielenkiintoa lähteä mukaan kansallisesti kehittämään matkailun verkkoliiketoiminnan opetusta suomalaisissa korkeakouluissa. Kiinnostus aihepiiriin oli alusta lähtien erittäin suurta. Verkkoliiketoiminnan merkitys ja etenkin sen osaamisen kehittäminen olivat monessa oppilaitoksessa tunnistettuja aihealueita. Ensimmäisessä tapaamisessa paikalla oli yhdeksän henkilöä, jotka edustivat Haaga-Helia AMK:ta, Rovaniemen AMK:ta, Jyväskylän AMK:ta, Satakunnan AMK:ta, MOT:a ja Savonlinnan seudun osaamiskeskusta. Kaikki toimijat osallistuivat alusta lähtien toimintaan omilla resursseillaan, eikä yhteistyötä ole rahoitettu millään tavalla muuten kuin koordinointina eMatkailu-hankkeesta vuosina 2013 ja 2014.

Verkostomallinen toiminta eTourismCurriculumissa

eTourismCurriculum-verkoston toiminta on alusta lähtien ollut kansallista. Mukana on ollut toimijoita ympäri Suomea eri oppilaitoksista, niin opintopäälliköitä kuin sähköisen matkailuliiketoiminnan opettajia. Tätä varten verkoston toiminnassa on hyödynnetty virtuaalisia työkaluja kuten Dropboxia, Basecampia ja Skypeä. Vuosina 2013–2015 työryhmä tapasi virtuaalisesti yhdeksän kertaa. Verkoston vakiinnuttua kuukausittaiset tapaamiset on järjestetty ainoastaan virtuaalisesti.

Verkostomallisen, kansallisen toiminnan rakentaminen on ollut haastavaa. Verkoston toiminnan muotoutuessa on haettu ja selvitetty ulkopuolisen rahoituksen mahdollisuuksia, mutta sopivaa rahoitusinstrumenttia ei ole löytynyt. eTourismCurriculumissa tarkoitus on ollut kehittää malli, joka toimisi ilman, että mukana olevien oppilaitoksien välillä pitäisi siirtyä rahaa. Tällöin olisi mahdollista pitää hallintokulut mahdollisimman pieninä ja tuottaa opintopisteitä kustannustehokkaasti.

Kahden ensimmäisen vuoden aikana tapaamisissa suunniteltiin sekä kurssien sisältöjä että toimintamalleja. Keväällä 2015 kehiteltiin toimintamalli, joka on nyt verkoston käytössä. Tässä mallissa jokainen verkoston oppilaitos sitoutuu järjestämään yhden, omaa erikoisosaamistaan vastaavan viiden opintopisteen kurssin sekä oman että verkoston muiden oppilaitosten opiskelijoiden käyttöön. Tällä tavalla pystytään seitsemän oppilaitoksen voimalla muodostamaan 35 opintopisteen opintokokonaisuus kaikkien kursseja järjestävien oppilaitosten saataville.

Kurssit päätettiin järjestää Open Moodle -järjestelmässä, sillä Moodle oli alustana tuttu monelle vastuuopettajalle. Siellä oli mahdollista luoda käyttäjätunnukset sekä ulkopuolisille opettajille että opiskelijoille. Oppilaitokset sidottiin toimintaan kaksivuotisella sopimuksella, jossa he sitoutuivat tarjoamaan verkoston käyttöön viiden opintopisteen vuosittaisen opettajaresurssin, resursseja kurssien kokonaiskehittämiseen oppilaitoksen omien käytänteiden mukaan, opiskelijoiden ilmoittautumisen kursseille ja arvosanojen rekisteröimisen omiin järjestelmiin sekä OpenMoodle-järjestelmän maksut.

Kaikki kurssit päätettiin järjestää englanniksi. Myös aihepiirin materiaalista suurin osa on englanniksi. Tällöin kurssit on mahdollista järjestää myös kansainvälisille opiskelijoille. Digitaalisen matkailuliiketoiminnan opetus verkostossa alkoi kesällä 2016. Kursseille voivat osallistua verkoston oppilaitosten opiskelijat sekä opiskelijat avoimen AMK:n kautta. Verkostoa koordinoi Itä-Suomen yliopisto, ja siinä ovat mukana Laurean ja Haaga-Helian lisäksi Karelian, Lapin, Jyväskylän ja Satakunnan ammattikorkeakoulut. Käytännössä oppilaitosten vastuuopettajat hoitavat opintojen markkinoinnin ja toimivat myös oppilaitosten yhteyshenkilöinä.

Johtopäätökset

Opetuksesta on tulossa jatkuvasti vähemmän ja vähemmän aikaan ja paikkaan sidottua. Virtuaaliset työkalut mahdollistavat monipuoliset opetusmenetelmät sekä tehokkaan yhteistyön. Jopa tämän verkoston luomisen aikana sähköiset työkalut ovat kehittyneet uudelle tasolle ja virtuaalitapaamiset onnistuvat tänä päivänä jo loistavasti.

eTourismCurriculumilla on paljon annettavaa suomalaiselle korkeakoulutukselle. Tämän verkostomallin avulla mukana olevat oppilaitokset saavat kukin 35 opintopistettä opintoja opiskelijoilleen viiden opintopisteen opetusresurssilla. eTourismCurriculumissa ei ole verkostomaksua, vaan ainoastaan alustan ylläpitomaksut, jotka riippuvat opiskelijamääristä. Kurssit soveltuvat lisäksi erinomaisesti kansainvälisille opiskelijoille, kesäopintoihin ja avoimen ammattikorkeakoulun opintoihin. Lisäksi kursseja on yleensä mahdollista skaalata ylöspäin, eli virtuaalikursseille on mahdollista ottaa suuri määrä opiskelijoita ympäri Suomea. Tällä hetkellä tavoitteena onkin avata kaikki kurssit Avoimen ammattikorkeakoulun puolelle mahdollisimman nopeasti.

Virtuaaliopintojakson kehittäminen on innostanut opettajia hyödyntämään virtuaalisia työkaluja aiempaa monipuolisemmin ja jakamaan kokemuksia näistä kokeiluista myös opettajakollegoille omassa korkeakoulussa ja eTourismCurriculum-verkostossa. Asiantuntijoiden kokoaminen yhteen sekä avoin tietojen ja taitojen vaihto on lisännyt osaamista koko verkostossa ja kehittänyt tällä tavalla eTourismCurriculumin sisältöjen lisäksi myös muiden kurssien pedagogiikkaa ympäri Suomen mukana olevissa oppilaitoksissa.

Matkailun digitaalinen liiketoiminta kehittyy ja muuttuu huimaa vauhtia, minkä vuoksi haasteena on tarjota ajantasaisia ja ennakoiviakin opintoja. Haasteena tällaisessa verkostossa on myös jäsenten sitoutuminen. Oppilaitokset sidotaan tuottamaan oma kurssinsa kahden vuoden sopimuksilla kerrallaan. Toisaalta yksittäisen toimijan poisjääminen tai vaihtuminen ei opintokokonaisuutta romuta. Kurssit on alusta lähtien suunniteltu siten, että opiskelijoiden ei tarvitse käydä niitä tietyssä järjestyksessä. Opiskelijoiden ei myöskään tarvitse opiskella kaikkia kursseja, vaan he voivat omien mielenkiinnon kohteiden mukaan valita omaa osaamista parhaiten täydentävät eTourismCurriculum-kurssit.

Kirjoittajat

Juho Pesonen, tutkimuspäällikkö, Itä-Suomen yliopisto, juho.pesonen(at)uef.fi
Outi Kähkönen, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, outi.kahkonen(at)lapinamk.fi
Päivi Hanni-Vaara, lehtori, Lapin ammattikorkeakoulu, paivi.hanni-vaara(at)lapinamk.fi

EURA. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittaman projektin kuvaus. Haettu 22.3.2017 osoitteesta https://www.eura2007.fi/rrtiepa/projekti.php?projektikoodi=A31481

TEM (2015). Digitaalisen matkailumarkkinoinnin ja myynnin haasteet ja ratkaisuehdotukset. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. 69/2015.

TEM (2016). Matkailu on Suomessa kasvava vientiala ja merkittävä työllistäjä. http://ruralfinland.karelia.fi/images/Tiedostot/Julkaisut/Matkailun_luvut_kuvina_2015.pdf

Energia-alan osaamisen kehittäminen Kymenlaaksossa

Johdanto

Suomalaisen yhteiskunnan siirtyminen kestävän kehityksen toimintamalleihin edellyttää korkeaa osaamis- ja koulutustasoa. Digitalisaatiota hyödyntäen ja koulutusta kehittämällä tähdätään joustavampiin käytäntöihin opintoasteelta toiselle siirtymisessä. Työelämään siirtymistä voidaan nopeuttaa mm. koulutuksen ja elinkeinoelämän yhteistyötä vahvistamalla. Suomessa panostetaan merkittävästi biotalouteen, joka on myös Kymenlaaksossa yksi kehittämisen kärkialoista. Vuosina 2015-16 toteutetun Energiaopintojen elinkaaripolku -hankkeen tavoitteena oli eri toimijoiden yhteistyö koulutuksen tarjonnan, laadun ja tehokkuuden parantamiseksi energia-alalla. Hankkeessa kartoitettiin energia-alan osaamisen nykytasoa ja näkemyksiä tulevaisuuden osaamistarpeista sekä oppilaitoksissa että alan yrityksissä. Vertailemalla ajatuksia ja tuomalla eri toimijoita yhteen seminaareissa ja työpajoissa, pystyttiin synnyttämään elinkeinoelämän tarpeisiin perustuvia ja uusimpaan pedagogiseen osaamiseen nojaavia kehitystoimenpiteitä mukana olleiden oppilaitosten toimeenpantavaksi.

Koulutuksen kehittämistarpeiden kartoittaminen koulutusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän yhteistyönä

Energia-alan koulutuksen tarvelähtöistä kehittämistä Kymenlaaksossa lähestyttiin nykytilan kartoituksen kautta ja panostaen yhteistyön lähtökohtien vahvistamiseen. Oppilaitosten ja elinkeinoyhtiön välisenä yhteistyönä toteutettiin yrityskysely energia-alan toimijoille ja selvitettiin maaseutuyrittäjien, Kymenlaakson ammattikorkeakoulun (Kyamk) ja Kouvolan seudun ammattiopiston (KSAO) opettajien sekä Kyamkin monimuoto-opiskelijoiden mielipiteitä nykyisestä energia-alan koulutuksesta ja sen kehittämisestä. Kerätyn tiedon tarkentamiseksi ja syventämiseksi sekä toimijoiden välisen vuoropuhelun aikaansaamiseksi järjestettiin seminaari- ja työpajatilaisuuksia alueen tutkijoille, kehittäjille, opettajille ja yrittäjille. Tilaisuuksista vastasivat Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut (HY+) ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT), Kouvolan yksikkö. Yritysrajapinnan kontaktoinnista ja hankkeen hallinnoinnista vastasi Kouvola Innovation (Kinno).

Hanke toi aloitusseminaarista lähtien yhteen koulutus- ja kehittämisorganisaatioiden sekä elinkeinoelämän toimijoita. Seminaarissa heräteltiin ajankohtaisten alustuspuheenvuorojen ja asiantuntijapaneelin avulla keskustelua siitä, miten globaalit haasteet kuten ilmastonmuutos ja luonnonvarojen liikakäyttö vaikuttavat energiajärjestelmään ja koulutussektoriin Kymenlaaksossa. Seminaariin pystyi osallistumaan etäyhteydellä Kyamkin kampukselta Kotkasta (kuva 1). Aloitusseminaarissa esille nousseet sisällöt huomioiden hahmoteltiin verkkopohjainen kysely, jolla kartoitettiin yritysten ja maatalousyrittäjien näkemyksiä energia-alan koulutuksen kehittämiseen. Lisäksi haastateltiin avainasemassa olevia amk- ja toisen asteen opettajia sekä Kyamkin monimuoto-opiskelijoita.

Kuva 1. Ensimmäinen seminaari pidettiin Kouvola Innovationin tiloissa. Etäyhteys tilaisuudesta oli Kotkaan, Kyamkille. Kuva: Ville Räty
Kuva 1. Ensimmäinen seminaari pidettiin Kouvola Innovationin tiloissa. Etäyhteys tilaisuudesta oli Kotkaan, Kyamkille. Kuva: Ville Räty

KSAOn koulutus- ja tutkimuskeskus Biosampo-oppimisympäristössä järjestetyssä avoimessa työpajassa keskusteltiin yrityskyselyn pohjalta yrittäjyydestä, toimintakentän muutoksesta, arvojen ja lainsäädännön muutoksesta, koulutusorganisaatioiden ja yritysten välisestä yhteistyöstä sekä kyselyn ja hankkeen tulosten hyödyntämisestä alueen eri toimijoiden kesken.

Alueellista kehittämistä yhdessä yli koulutusrajojen

Kyselyiden vastauksissa tärkeinä aihealueina nousivat esille hajautettu energiantuotanto, uusiutuva energia (erityisesti aurinkoenergia ja biokaasu), energiatehokkuus, kiertotalousosaaminen, energian varastointiratkaisut sekä älyratkaisut. Yhteistyötä eri oppilaitosten kesken toivottiin alueella lisää.

Toiminta ammatillisen toisen asteen ja ammattikorkeakouluasteen välillä on konkretisoitunut Biosampo-oppimisympäristön yhteiskäytön kautta: Kyamkin opiskelijat ovat suorittaneet mm. monipuolisia käytännön harjoituksia sekä osallistuneet oppimisympäristön kehitystyöhön (opinnäytetyö, harjoittelu). Yhdessä on suunniteltu myös toimintatapaa, jossa KSAOn opiskelijat toimivat prosessinhoitajina ja Kyamkin energiainsinööriopiskelijat toimivat ”työnjohdollisissa” tehtävissä vastaten ohjeistuksesta ja tulosten analysoinnista. Lisäksi opintopolkujen kehittämistä oppilaitosten välille (ammattiopisto-amk) on edistetty selvittämällä tekniikan siltaopinnoiksi parhaiten sopivia amk:n opintojaksoja.

Palautteen perusteella opiskelijoiden kokonaisnäkemyksien kehittämistä sekä osaamisen käytäntöön soveltamista tulisi olla enemmän: opetuksesta toivotaan laaja-alaista, jotta perustietopohja antaa tarvittaessa valmiudet erikoistua. Koulutuksen kehittämisessä tulisi huomioida alan muuttuminen, mutta myös edistää kestävien arvojen rakentumista.

Uusista työvälineistä ja menetelmistä (mm. yhteiset oppimisympäristöt ja digitalisaation hyödyntäminen) toivotaan apua opiskelijoiden aktivointiin sekä teorian ja käytännön luontevampaan yhdistämiseen. Koulutusta kehitetään vahvasti verkko-opetuksen suuntaan, koska se tuo joustavuutta opintoihin. Etäyhteydet mahdollistavat jo nyt Biosampo-oppimisympäristön laitteiden monitoroinnin ja prosessien monipuolisen opetuskäytön. Digitalisaation lisääminen opetuksessa vaatii uudenlaista pedagogista lähestymistapaa ja teknisten välineiden hallintaa, ja verkkopedagogiikkaan tuleekin edelleen panostaa.

Opetushenkilöstölle järjestettiin työpaja, jonka painotus oli pedagogiikassa ja opintosisällöissä, ja jossa työskentely pohjautui kyselyissä kartoitetuille ja yritysten osalta edellisessä tilaisuudessa esitellyille osaamistarpeille. Tilaisuudessa osallistujat kirjasivat opetuksen kehittämisideoita yhteiselle sähköiselle Padlet-seinälle; osa ideoista liittyi opintojakson parantamiseen, osa osaamisen kehittämiseen. Ideointivaiheen jälkeen osallistujat suunnittelivat omaa kurssia annettua tukirunkoa hyödyntäen. Työskentely perustui trialogisten suunnitteluperiaatteiden soveltamiseen ja sisälsi tiiviin opetuskokonaisuuden kirjoittamisen avuksi annettujen kysymysten pohjalta. Pyydettäessä pedagoginen asiantuntija kommentoi suunnitelmaa. Opetushenkilöstö kiitti mahdollisuudesta pysähtyä yhteisesti keskustelemaan opetuksen kehittämisestä käytännön tasolla. Yhteisesti käydyt pohdinnat siivittivät ryhmän vilkkaaseen keskusteluun ja lukuisiin käytännön kehitysideoihin, jotka huomioidaan koulutuksien suunnittelussa.

Yhteistyön onnistuminen

Energia-alan koulutuksen kehittämisyhteistyö Kymenlaaksossa tukee alueen ja sen toimijoiden elin- sekä vetovoimaisuutta. Toimintaympäristön ja sen toimijoiden tunteminen luovat vahvan pohjan yhteiseen kehittämiseen, kun opitaan hyödyntämään kaikkien vahvuuksia. Keskustelu eri toimijoiden välillä paitsi auttaa ymmärtämään eri toimijoiden lähtökohtia myös mataloittaa kynnystä tulevaan yhteistyöhön. Yhteistyöverkostoja tiivistämällä sekä opettajien ja kouluttajien osaamista lisäämällä kehitetään alueellisia vahvuuksia, jotka heijastuvat sekä koulutukseen että elinkeinoelämään.

Energiaopintojen elinkaaripolku -hankkeessa tartuttiin yhteiskehittämisen mahdollisuuksiin ja vahvistettiin koulutusketjun toiminta- ja opetusmalleja huomioiden yritysten esille nostamat kehitystarpeet. Koulutuksen ja työelämän lähentämisen keinoina työpajoissa nousivat esille työelämäjaksot opettajille sekä projektikurssien kehittäminen: opettajat ja opiskelijat toimivat yhdessä yritysten hankkeissa.

Yritykset toivovat työkokemusta jo vastavalmistuneilta. Opiskelijoiden yrittäjämäistä asennetta ja oma-aloitteisuutta arvostetaan; yrittäjyyden opetus tulisi nykyistä vahvemmin linkittää koulutusalaan. Yritykset korostivat, että koulutuksen tulisi vahvan teknisen osaamisen lisäksi luoda riittävät valmiudet kaupallisuuden ja kannattavuuden ymmärtämiseen. Yrittäjyydellä nähtiin olevan tulevaisuudessa entistä tärkeämpi asema hajautetussa energiantuotannossa Kymenlaaksossa.

Vahva alueellinen yhteistyö tukee valmiuksia toimia yhdessä myös kansainvälisesti mahdollistaen erottumisen kansainvälisillä areenoilla. Tästä esimerkkinä kiinalaistoimijoiden kiinnostus opiskella double degree -tutkinto niin, että Biosampoa vahvasti hyödynnetään koulutuksen osana.

Hankkeen toteuttajat ja sidosryhmät ovat nähneet lisääntyneessä yhteistyössä paljon hyvää. Yhteistä alueellista kehittämistä tulee tehdä, ja kuten yrityskyselyyn vastannut ja opetuksen kehittämiseen liittyvässä seminaarikeskustelussa mukana ollut, Elementit-E Oy:n johtaja, rakennusneuvos Veli Hyyryläinen, kommentoi: ”Tarvitaan enemmän vuoropuhelua (yritysten ja oppilaitosten välillä). Yrityksen tulevaisuuden turvaaminen on tärkeää ja koulutus ei koskaan mene hukkaan.”

Kirjoittajat

Tomi Höök, DI, hankevastaava, Kouvolan seudun ammattiopisto, tomi.hook(at)ksao.fi
Sari Laurila, FM, kehittämispäällikkö, Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut, sari.i.laurila(at)helsinki.fi
Melina Maunula, DI, nuorempi tutkija, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, melina.maunula(at)lut.fi
Ville Räty, ins., projektipäällikkö, Kouvola Innovation, ville.raty(at)kinno.fi
Arja Sinkko, DI, koulutusjohtaja, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, arja.sinkko(at)xamk.fi
Kirsi Tallinen, DI, tutkimuspäällikkö, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, kirsi.tallinen(at)kyamk.fi

Ongelmalähtöinen projektioppiminen on avain kiertotalouteen

Kiertotalous on talouden uusi malli, joka pohjautuu resurssien kestävään käyttöön. Se pyrkii jätteiden synnyn minimointiin tuottamalla materiaaleja ja tuotteita, jotka kiertävät eivätkä kulu. (Sitra 2014.) Kiertotalouteen siirtyminen vaatii ajattelutapojen ja paradigmojen muutoksia. Tähän kehämäiseen talouden malliin liittyy olennaisesti uudenlaiset liiketoimintamallit, jakamistalous ja yhteiskehittäminen. Sitran (2014) selvityksen mukaan kiertotalous tarjoaa Suomen taloudelle 1,5 – 2,5 miljardin vuotuisen kasvupotentiaalin. Jotta tämä suuri potentiaali saadaan hyödynnettyä, tarvitaan kuitenkin uuden sukupolven kiertotalouden asiantuntijoita. Turun ammattikorkeakoulussa on huomattu kiertotalouden mahdollisuudet, ja kiertotalous on nostettu yhdeksi uuden strategian kärjeksi (Turun ammattikorkeakoulu 2016).

Kiertotalouden opettamisesta puhuttaessa nousee kysymys opetuksen sisällöistä, millaisia ajattelun malleja kiertotalouden ammattilaiseksi kehittyvä korkeakouluopiskelija tarvitsee? Kiertotalouteen siirtyminen vaatii koulutusalojen välisten raja-aitojen mataloittamista ja tieteiden välistä systeemiajattelua. Toinen avoin kysymys on kiertotalouden opettamisen konteksti. (Heinrich 2016.) Osa kasvatusalan ammattilaisista on sitä mieltä, että oppimisen tavat ovat yhtä tärkeitä kuin opitut faktat (Vare & Scott 2007). Tarvitaan uudenlaista, kriittiseen systeemiajatteluun rohkaisevaa oppimista, joka tukee tulevaisuuden kiertotalousasiantuntijaksi kasvamisessa.

Entä miltä oppimisympäristö näyttää, jos se perustuu samoille periaatteille kuin kiertotalous? Missä määrin nykyiset oppimisympäristöt ovat itsessään ”lineaarisia” ja vanhentuneita soveltuakseen tulevaisuuden talouteen? (Heinrich 2016.) Kiertotalouden oppimisympäristön ulottuvuuksia on pohdittu myös Turun ammattikorkeakoulussa (kuva 1), kun vuonna 2015 lähdettiin rakentamaan kiertotalouden projektioppimisympäristöä (POY). POYn kehittämistyö pohjautuu Turun ammattikorkeakoulussa kehitetyn uuden oppimisotteen Innopedan® mukaiselle ajattelulle. Tässä artikkelissa kuvataan kyseinen oppimisympäristö, joka ottaa huomioon oppimiseen vaikuttavat eri tekijät.

 

malve-ahlroth_nurmi_suominen_kuva1
Kuva 1. Kiertotalouden oppimisympäristön eri ulottuvuuksien suhde toisiinsa.

Kiertotalouden asiantuntijan tiedot ja taidot

Kiertotalous vaatii onnistuakseen jaettua asiantuntijuutta, tiedon soveltamista sekä dialogia monitieteisessä ryhmässä (Lundgren 2012). Asiantuntijoita tarvitaan eri aloilta, kuten materiaalitekniikasta, liiketaloudesta ja muotoilusta aina ICT-alalle. On vaikea löytää alaa, johon kiertotalous ei liittyisi. Kiertotalouden POYn tuottama erityisosaaminen perustuu teknisten ja luontoon perustuvien kiertojen ymmärtämiseen ja tieteiden väliseen systeemiajatteluun. Oppimisympäristön opiskelijoita rohkaistaan katsomaan ongelmia monesta perspektiivistä, sillä monimutkaisilla muutokseen johtavilla prosesseilla on harvoin vain yksi oikea ratkaisu (De Wolf 2016).

Kiertotalouden POY koostuu eri alojen opiskelijoista, jotka hankkivat kiertotalouden perustiedot Turun ammattikorkeakoulun kiertotalous-moduulin (15op) tai muiden vastaavien opintojen kautta. Moduuli on kaikille opiskelijoille avoin, ja se toimii väylänä kiertotalouden oppimisympäristöön. Sen kautta opiskelija tutustuu luonnollisiin ja teknisiin kiertoihin sekä systeemiajatteluun konkreettisten työelämälähtöisten projektien kautta. Opiskelu toteutetaan suurimmaksi osaksi työelämältä saatujen toimeksiantojen kautta tiimeissä työskennellen.

Opittuaan moduulissa kiertotalouden perustiedot, opiskelija voi lähteä kehittämään oppimisympäristössä omaa henkilökohtaista asiantuntijuuttaan omien erityistaitojen ja vahvuuksien kautta. Koko oppimisprosessin aikana opiskelijat arvioivat omaa ja muiden opiskelijoiden osaamisen kehittymistä. Arvioitavat kompetenssit ovat:

● toimiminen monialaisessa tiimissä
● muilta opitun soveltaminen
● asiakaslähtöinen ajattelu
● esiintymis- ja vuorovaikutustilanteissa toimiminen
● toimiminen itsenäisesti hyödyntäen ulkopuolisia verkostoja ja resursseja
● projektinhallinnan perustaidot

Ongelmalähtöistä projektioppimista

Kiertotalousopetus tarvitsee tuekseen uudenlaisia didaktisia näkökulmia. Webster ja Johnson (2008) ovat kuvanneet kiertotalouden syklistä oppimista kehänä, jossa konkreettinen kokemus johtaa uusien ideoiden testaamisen kautta jatkuvaan oppimisen kierteeseen. He kritisoivat vallalla olevaa koulutuksen mallia verraten sitä lineaariseen tuotantoprosessiin, jossa resurssit kulkevat vain yhteen suuntaan (Webster & Johson 2008).

Käytännössä syklistä oppimisen kehää voidaan toteuttaa esimerkiksi ongelmalähtöisten projektien kautta. Kiertotalouden POY hakee aktiivisesti alueen työelämän edustajilta kiertotalouteen liittyviä tutkimus- tai kehittämishaasteita, joita opiskelijat toteuttavat. Projektityöskentelylle on ominaista opiskelun omatoimisuus, yhteistoiminnallisuus, työelämälähtöisyys sekä oppiainerajat ylittävä kokonaisvaltaisuus (Kanerva-Lehto & Lehtonen 2007). Projektityöskentelyn apuna käytetään projektien tarpeista riippuen erilaisia opetusmenetelmiä esimerkiksi lyhyitä ideointisessioita tai 24 tunnin innovaatioleirejä.

Lyhyissä ideointiseissoissa toimeksiantaja ”heittää” kehittämishaasteensa pienen opiskelijatiimin pureskeltavaksi muutamaksi tunniksi. Tuloksena saattaa syntyä esimerkiksi 100 uutta ideaa. Innovaatioleirillä toimeksiantajan haastetta työstää 24 tunnin ajan useat monialaiset tiimit, jotka kisaavat parhaasta ideasta keskenään. Tiimeissä opiskelijat pääsevät jakamaan omaa asiantuntijuuttaan sekä katsomaan haasteita useista eri näkökulmista.

Opiskelijatoimitusjohtaja vetää oppimisympäristön tiimiä

Oppimisympäristö toimii opiskelijoista muodostettuna tiiminä, jota ohjaavat Turun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan asiantuntijat sekä opettajat. Nykymuodossaan POY koostuu noin 10-15 opiskelijasta, jotka rekrytoidaan tiimiin pidemmäksi aikaa. Tähän mennessä projektioppimisympäristöön on hakeutunut opiskelijoita mm. energia- ja ympäristötekniikan, muotoilun, kestävän kehityksen, myynnin, kansainvälisen liiketoiminnan, terveyden sekä kulttuurin aloilta. Lisäksi mukana on ollut useampi vaihto-opiskelija, mm. Venäjältä, Itävallasta, Kiinasta ja Nepalista.

Aloittaessaan oppimisympäristössä opiskelija saa työstään opintopisteitä, kun taas pidempään mukana olleille ohjaaville opiskelijoille voidaan maksaa opiskelija-assistentin palkkaa. Kukin opiskelija saa oman osaamisensa ja kiinnostuksensa suuntaisia tehtäviä, joita tehdään sekä itsenäisesti että ryhmissä. Pidempään tiimissä toimineiden opiskelijoiden joukosta valitaan projektien kokonaisuutta koordinoiva opiskelija-toimitusjohtaja sekä eri teemoihin erikoistuneet koordinaattorit (kuva 2). Opettajien rooli oppimisympäristössä on toimia ohjaajina ja mahdollistajina. Toiminnan painopiste on opiskelijoiden aktiivisessa ja itseohjautuvassa tekemisessä. Projekteissa opittuja asioita jaetaan säännöllisissä tapaamisissa.

 

Kuva 2. Kiertotalouden oppimisympäristössä työskentelevien roolit.
Kuva 2. Kiertotalouden oppimisympäristössä työskentelevien roolit.

Opiskelijat työskentelevät sekä etänä että kiertotalouden oppimisympäristön fyysisessä työskentelytilassa Turun ammattikorkeakoulun Sepänkadun kampuksella. Vaikka virtuaalisuus ja erilaiset digitaaliset alustat mahdollistavat paikasta riippumattoman oppimisen, aidoilla kohtaamisilla ja yhdessä tekemisellä on ainutlaatuinen merkitys opiskelijoiden kehittymisen, tiimiytymisen ja uusien innovaatioiden syntymisen kannalta. Tarkoituksena on, että käyttäjät muokkaavat tilasta aina oman näköisensä ja tarpeisiinsa sopivan kokonaisuuden.

Työelämälähtöinen oppimisympäristö

Kiertotalouden POYn tavoitteena on olla alalla toimivien yritysten T&K-kumppani. Turun ammattikorkeakoululla on laaja työelämäverkosto, jota on rakennettu pitkäjänteisesti yhdessä ympäristöalan yritysten kanssa. Työelämäkumppaneille tarjotaan käyttöön tulevaisuuden kiertotalousasiantuntijoiden eli eri alojen opiskelijoiden innovaatiopotentiaali erikseen sovittua korvausta vastaan. Suurin osa kumppaneista on pienyrityksiä, joilla on niukasti T&K-resursseja toimintansa kehittämiseen. Toisaalta kiertotalous on monille yrityksille vielä tuntematon käsite, ja opiskelijat voivat tarjota tuoreita näkökulmia muun muassa suljetun kierron konsepteja kehitettäessä. Samalla pyritään laajempaan aluevaikuttavuuteen tukemalla yrityskumppaneiden kiertotalousosaamisen kasvua ja liiketoimintapotentiaalin ymmärrystä.

Yksi esimerkki onnistuneesta projektista on yhteistyö autokierrätykseen ja hinauspalveluihin erikoistuneen yrityksen kanssa. Yrityksen kanssa on tehty muun muassa selvitystä kiertotalouden mahdollisuuksista yritykselle vuonna 2015. Toteutetussa projektissa kuusi Turun ammattikorkeakoulun opiskelijaa tutkivat autojen purkuprosessin materiaalivirtoja, selvittivät uusia kierrätysmahdollisuuksia sekä selvittivät prosessiin liittyviä pullonkauloja. Kaikki hankittu tieto edesauttoi yrityksen kehitystyötä oman prosessinsa kehittämisessä. Opiskelijat saivat kattavasti tutustua alaan sekä keräsivät kokemusta purku- ja jätealalta. Lisäksi projekti vaati heiltä laajaa verkostoitumista, tutkimusmenetelmien hallintaa sekä viestinnällisiä taitoja. Työ on jatkunut laajemman yhteistyön merkeissä 2016, koska yritys oli tuloksiin tyytyväinen.

Monella tapaa kiertotalouden POYn kehittäminen on vielä alussa. Kumppaniyritysten suuntaan kiertotalouden oppimisympäristöstä pyritään luomaan selkeä kokonaisuus. Tämä tapahtuu muun muassa opiskelijoiden tarjoamien tutkimus- ja kehittämispalveluiden tuotteistamisen kautta yhteistyössä alueen muiden korkeakoulujen kanssa. Kehittämistyö on oma prosessinsa, joka tarvitsee aikaa ja yhteistyötä. Yhteistyön merkitystä ei voi liikaa korostaa. Kokonaisuus syntyy ja kehittyy vain jatkuvassa vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa. Kiertotalouden POY hyödyttää alueen eri toimijoita ja ilmentää yhteistä tapaamme toimia.

Kirjoittajat

Sara Malve-Ahlroth, ympäristösuunnittelija (AMK), projektityöntekijä, Turun ammattikorkeakoulu, sara.malve-ahlroth(at)turkuamk.fi
Jenni Suominen, tradenomi (ylempi AMK), hankeasiantuntija, Turun ammattikorkeakoulu, jenni.suominen(at)turkuamk.fi
Piia Nurmi, KTM, koulutus- ja tutkimusvastaava, Turun ammattikorkeakoulu, piia.nurmi(at)turkuamk.fi

De Wolf, M. 2016. ThreeC: Creating competencies for a circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://circulatenews.org/2016/06/threec-creating-competencies-for-a-circular-economy/

Heinrich, S. 2016. Learning not just about but for a circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://circulatenews.org/2016/05/learning-not-just-about-but-for-a-circular-economy/

Kanerva-Lehto, H. & Lehtonen, J. 2007. Tutkimuspaja – oppimista ja kehittämistä.

Lundgren, K. 2012. Ympäristöosaajat 2025. Tulevaisuuden osaamistarpeet ympäristöaloille. Haettu 25.10.2016 osoitteesta https://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/tutkimus/hankearkisto/kansallinen-ymparisto/Documents/Ymparistoosaaja2025.pdf

Sitra 2014. Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitran selvityksiä 84. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia84.pdf

Turun ammattikorkeakoulu 2016. Turun ammattikorkeakoulun strategia. Haettu 25.10.2016. osoitteesta www.turkuamk.fi > Turun AMK > Tunne meidät > Strategia.

Vare, P. & Scott, W. 2007. Learning for change. Exploring the Relationship Between Education and Sustainable Development. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.bath.ac.uk/cree/resources/LEARNING_FOR_A_CHANGE_xJESDx.pdf

Webster, K. & Johson, C. 2008. Sense and sustainability. Educating for circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.c2c-centre.com/library-item/sense-and-sustainability

TAMK-kampus koulutusympäristönä energiatehokkuusopinnoissa

Tulevien rakennus-, talo- ja sähkötekniikan insinöörien on tärkeää hallita mm. energiatehokkuuteen liittyvät asiat myös käytännössä. Usein hyvien korjaussuunnittelukohteiden löytäminen on kuitenkin ongelmallista. Tampereen ammattikorkeakoulussa energiakatselmoinnin kohteena on käytetty TAMKin Kuntokadun kampusta. Näin noin 9 000:n opiskelijan kampus toimii kestävien ratkaisujen living labina, ja opiskelijat pääsevät työskentelemään aidossa kohteessa.

TAMKin kampuksella on lämmintä rakennustilavuutta yhteensä reilu 260 000 rm3, mikä vastaa 600 keskikokoista omakotitaloa (kuva 1). Lisäksi kiinteistökokonaisuus on hyvin monimuotoinen, ja rakennukset ovat eri vuosilta (1961–2016). Vuosien varrella kampuksella on tehty monenlaisia muutoksia ja perusparannuksia. Niin taloteknisten kuin rakennusteknistenkin ratkaisujen kirjo on runsas.

pihlajamaa_kuva1_tamk-kampus
Kuva 1. TAMK-kampus on monirakennuksinen noin 9 000 opiskelijan ja noin 700 henkilökuntaan kuuluvan päivittäinen oppimis- ja työympäristö lähellä Tampereen keskustaa.

Energiakatselmointi avuksi

TAMK solmi v. 2012 vapaaehtoisen elinkeinoelämän energiatehokkuussopimuksen koskien ajanjaksoa 2008–2016. Sopimustoiminta on keskeisessä asemassa toimeenpantaessa EU:n energiatehokkuusdirektiiviä (2012/27/EU). Sopimusjärjestelmällä on kansallisen ilmasto- ja energiastrategian mukaisesti tarkoitus osaltaan vastata kansainvälisiin sitoumuksiimme ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Sopimustoiminnalla halutaan vauhdittaa myös uuden energiatehokkaan teknologian käyttöönottoa sekä lisätä uusiutuvan energian käyttöä. Sopimusjaksossa 2008-2016 tavoitteena on kaikkiaan yhdeksän prosentin suuruinen energiansäästö vuoteen 2016 mennessä (tavoite lasketaan vuosien 2001–2005 keskimääräisestä energiankäytöstä). Valtio (Työ- ja elinkeinoministeriö TEM) tuki sopimuksiin liittyneiden pk-yritysten ja yhteisöjen energiakatselmuksia ja -analyyseja sekä tapauskohtaisesti myös yritysten energiatehokkuusinvestointeja ja uuden energiatehokkaan teknologian käyttöönottoa. Sopimustoiminnan ansiosta Suomessa säästyi vuoden 2015 lopussa energiaa vuositasolla yli 14 TWh. Sopimus edellyttää energiakatselmuksen tekoa MOTIVAn ohjeistamalla tavalla ja jatkossa vuosittaista energiankulutusraportointia. Uusi käynnistyvä sopimusjakso 2017–2025 on lähestymässä.

Katselmointityön toteutustapaa mietittäessä oivallettiin, että olisi viisasta yhdistää TAMK-kiinteistönpito ja eri koulutukset. Syntyi ajatus, että rakentamisen tulevat ammattilaiset voisivat yhdessä pätevöityneiden katselmoijien kanssa tutkia, selvittää ja ideoida kampusta energiatehokkuusnäkökulmasta. Näin yhdistettäisiin korkeakoulukampuksella kiinteistöpalvelujen yksikön tehtäviä ja koulutuspuolen oppimistapahtumia. Yhteen liimaaviksi tekijöiksi tarvittiin toisaalta energiankäytöstä valveutunut kiinteistöpäällikkö alaisineen, MOTIVA-pätevöitynyt katselmoijaopettaja ja aiheeseen paneutuneet muut opettajat innostuneiden ja sitoutuneiden opiskelijoiden lisäksi.

Yhteistyöstä vastaavien ensimmäiseksi haasteeksi tuli löytää energiatehokkuusopinnoille vaihtoehtoinen tai täydentävä suoritustapa, sillä em. opintoja oli sisällytettynä useisiin koulutusaloihin. Katselmointiin osallistui yli 50 opiskelijaa mm. LVI- ja sähköisestä talotekniikasta, kiinteistöpitotekniikasta, sähkötekniikasta ja rakennusmestarikoulutuksesta erisuuruisilla työpanoksilla. Opettajista, kiinteistöhenkilökunnasta ja 10 opiskelijasta muodostettiin tiivis ydintyöryhmä (kuva 2). Em. ydintyöryhmä kokoontui viikoittain lukuvuonna 2012 -2013. Opiskelijat selvittivät, kartoittivat ja mittasivat ohjatusti ja aikataulutetusti olosuhteita ja energiankulutuksia sekä tekivät havaintojensa perusteella parannusehdotuksia kannattavuuslaskelmineen. Energiakatselmoinnin lopputuotteena laadittiin aina MOTIVAn määrittelemä raportti. Yli 100-sivuinen raportti valmistui joulukuussa 2013.

Katselmointityössä on melko helppoa sovittaa osatehtäviä erilaisiksi täydentäviksi oppimistehtäviksi eri opintojaksoille. Esimerkiksi rakennusmestariopiskelijat pystyivät tekemään erilaisia rakenteiden kartoitus- ja selvitystöitä, kunnossapidon ja huollon opintojakson opiskelijat selvittivät taloteknisten laitteiden kuntoa ja toimintaedellytyksiä, ja valaistustekniikan opintojaksolla selvitettiin valaistuksen erilaisia toteutus- ja ohjaustapoja sekä osoitettiin niihin parannusehdotuksia kannattavuuslaskelmineen. Sähkötekniikan opiskelijoiden oli opettavaista selvittää koulun sähköverkon kunto.

Kuva 2 Monikoulutustaustainen 10-henkinen opiskelijaryhmä oli oleellisen tärkeä osa katselmoinnin ydintyöryhmää. Opinnäytetöitä valmistui aihepiiristä useita. Kuvassa on opiskelijoiden rinnalla katselmointia vetänyt LVI-lehtori Pirkko Pihlajamaa.
Kuva 2. Monikoulutustaustainen 10-henkinen opiskelijaryhmä oli oleellisen tärkeä osa katselmoinnin ydintyöryhmää. Opinnäytetöitä valmistui aihepiiristä useita. Kuvassa on opiskelijoiden rinnalla katselmointia vetänyt LVI-lehtori Pirkko Pihlajamaa.

Energiatehokkuuspotentiaalia löytyi ja löytyy

Katselmustoiminnan päätavoitteena on löytää energiatehokkuutta edistäviä ratkaisuja tilojen sisäilmaolosuhteita ja toimintoja heikentämättä. Usein lopputuloksena saadaan aikaan entistä selvästi kattavampi tietopankki kiinteistöstä tukemaan energiatehokasta kiinteistönpitoa ja –hallintaa.

Katselmoinnin raporttiin on keskitetysti koottu kampuksen kiinteistötietojen lisäksi analysoidut ja eritellyt energiankulutuskohteet sekä ideat ja ratkaisut energiansäästötavoista takaisinmaksuaikoineen. Säästöpotentiaalia energiakuluissa löytyi 11% eli selvästi enemmän kuin tehdyssä energiatehokkuussopimuksessa luvattiin. Löydetyillä säästöehdotuksilla ei ainoastaan säästetä energiaa vaan joissain kohdissa saatiin aikaan jopa olosuhdeparannuksia.

Energiankulutuksen jatkuva seuranta on avain kiinteistöjen energiatehokkuuden parantamiseen ja säilymiseen. Katselmoinnin aikana kirkastui opiskelijoille ja projektiin osallistujille, että kertaluonteisella katselmuksella ei taata vielä kiinteistön energiatehokkuutta, vaikka kaikki ehdotukset toteutettaisiinkin. Useita asioita jäi odottamaan tarkempaa analyysiä. Seuraaville lukuvuosille ja uusille opiskelijaryhmille onkin tarjolla oppimistapahtumia omassa koulukiinteistössä, tutkimisen ja kulutusseurannan parissa.

Yhteistyö jatkuu katselmoinnin jälkeenkin

Yhteistyö koulutuksien ja kiinteistöpalvelujen kesken on jatkunut. Mukaan on erilaisten kiinteistöön liittyvien selvitystöiden lisäksi otettu myös hankesuunnitteluvaiheen ideointia ja taustaselvitystyötä. Yhteiseksi uudeksi hankkeeksi vuosille 2014–2016 sovittiin kampuksen liikuntahalliin kohdistuva perusparannus- ja laajennushanke, jossa liikuntahallin koko kaksinkertaistettiin ja sen vanha osa perusparannettiin. Syksyllä 2016 valmistuneen TAMKin liikuntahallin esiselvitys-, suunnittelu- ja toteutusvaiheessa oli mukana useita TAMKin opiskelijoita ja opettajia. Ideointipajoja pidettiin yhdessä suunnittelijoiden kanssa. Liikuntahalliin tuli paljon innovatiivista uusiutuvien energioiden käyttöratkaisuja ja energiatehostamistapoja. Tavoitteena oli, että liikuntahallin vuotuinen ostoenergiankulutus ei kasvaisi, vaikka liikuntahallia laajennettiinkin kaksinkertaiseksi. Siellä hyödynnetään nyt mm. aurinkoenergiaa (kuva 3), sekä maalämpöä ja –kylmää perinteisten ilmanvaihdon lämmöntalteenottojen lisäksi. Valaistuksenohjaus toteutettiin pääosin modernilla DALI-reititinjärjestelmällä, ja tiloissa hyödynnetään sekä läsnäolo- vakiovalo- että tilanneohjauksia. Monitoimi- ja kuntosalissa on myös hyvinvointia edistävä, värilämpötilaltaan ja valaistusvoimakkuudeltaan vuorokaudenaikojen ja käyttötarpeen mukaan mukautuva dynaaminen valaistus. Ikkunoiden automaattinen, valaistuksen ohjaukseen integroitu aurinkosuojaus ja luonnonvalon harkittu ja hallittu hyödyntäminen saatiin myös mukaan. Liikuntahalli otettiin opiskelijoiden ja henkilökunnan käyttöön syksyllä 2016. Liikuntahallin ja sen järjestelmien vastaanoton jälkeinen toimivuuden ja energiatehokkuuden testausvaihe on nyt meneillään. Mahdollisten alkuvaiheen vikatilanteiden selvittäminen ja seuraaminen takuuaikana ja myöhemminkin vahvistavat edelleen energiatehokkuusoppimista, ja seurannat tuovat toimivuushaasteet näkyviksi. On tärkeätä oppia, että vain toimivilla ratkaisuilla voidaan päästä tavoiteltuun energiatehokkuuteen.

pihalajamaa_kuva3
Kuva 3. Uusi 2016 laajennettu TAMKin liikuntahalli koulukampuksen laidalla hyödyntää aurinkoa sekä maalämpöä ja –kylmää. Ikkunoiden aurinkosuojaus ja päivänvalon hyödyntäminen ovat myös hallitusti mukana. Opettavaiset toimivuustarkastelut ovat meneillään.

Kirjoittaja

Pirkko Pihlajamaa, DI, LVI-lehtori, Talotekniikan koulutus, Tampereen ammattikorkeakoulu pirkko.pihlajamaa(at)tamk.fi

Motiva. Energiatehokkuusdirektiivi. Haettu 8.12.2016 osoitteesta http://www.motiva.fi/taustatietoa/ohjauskeinot/direktiivit/energiatehokkuusdirektiivi

Maailmankuvaa muuttava oppiminen tuo tulevaisuuden toivoa

Yhteiskuntaamme ohjaavien uskomusten mukaan hyvinvointi voidaan varmistaa talouskasvun, kilpailun ja globalisaation kautta. Tulevaisuuden strategioissamme myös kestävyyskysymykset ratkeavat kasvun ja teknologian avulla. Selkeää näyttöä onnistumisesta ei kuitenkaan ole. Pitäisikö ratkaisuja etsiä uudesta näkökulmasta?

Talouskasvun irtikytkentä luonnonvarojen kulutuksen kasvusta on jäänyt heikoksi (Dittrich ym. 2012; Wiedmann ym. 2013). Fossiilisen energian tuotanto näyttää tulevina vuosikymmeninä edelleen kasvavan, eivätkä valtioiden tähänastiset lupaukset Pariisin ilmastosopimuksessa riitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen kahden asteen tavoitteeseen (International Energy Agency 2016).

Kun taloutta tarkastellaan avoimena systeeminä, joka kuluttaa energiaa ja luonnonvaroja ja tuottaa kasvavaa epäjärjestystä materiaalisesti suljettuun biosfääriimme, paljastuu rajattoman kasvun mahdottomuus (Matutinovic ym. 2016; Max-Neef 2010; Daly 2010; Joutsenvirta ym. 2016).

Satsaamme parhaat voimamme talouskasvun ja teknologian eetokseen, vaikka hyvän elämän tavoite ei näillä keinoilla lähene. Vaihtoehdoton ylikuluttaminen, kiireen tuoma ahdistus ja elämän merkityksellisyyden katoaminen vievät elämän ilon (Diener ym. 2009; Hämäläinen 2014). Talouskasvun tuomasta vauraudesta nauttiminen käy mahdottomaksi, jos elinympäristö ei ole elinkelpoinen.

Askeleita oppimisen portailla

Norgaard (1994) pitää modernismin ajan uskomuksia kestävyysongelmiemme syinä. Näemme maailman atomistisena ja mekanistisena järjestelmänä, erotamme ihmisen ja luonnon toisistaan ja uskomme universaalien totuuksien olemassaoloon. Yhteiskuntamme on rakentunut näiden käsitysten varaan. Ne määrittelevät hyväksyttävän poliittisen keskustelun ja päätöksenteon reunaehdot.

Vallalla olevia uskomuksia uusintava koulutus ylläpitää ongelmaa ja on riittämätön kääntämään vääjäämättömän kehityksen. Tarvitsemme uudenlaista oppimista, joka voi muuttaa ihmisen käsityksen itsestään, ympäröivästä todellisuudesta ja suhteestaan maailmaan. (Sterling 2010.)

Ilmastonmuutokseen vastaaminen on esimerkki vallalla olevasta oppimisestamme (Laininen 2017). Olemme oppineet parantamaan tuotannon energia- ja materiaalitehokkuutta, kierrättämään ja tekemään päästökauppaa. Uusiutuva energia, kiertotalous, digitalisaatio ja vastuullinen tuotanto edustavat systeemistä muutosta, jonka avulla uskomme ratkaisevamme ilmastonmuutoksen ongelman.

Nämä uudistukset ovat ratkaisuyrityksiä nykyisessä maailmankuvassamme. Emme pidä vaihtoehtoina talouskasvun, materialistisen hyvinvointikäsityksen tai globaalitalouden kyseenalaistamista, mikä rajaa ratkaisuavaruuttamme ja sulkee pois mahdollisuuksia, jotka voisivat olla tulevaisuutemme pelastus.

Korkeakoulutus uudistamaan yhteiskuntaa

Yksittäisten ihmisten, perheiden tai pienten ryhmien ajattelu ei välttämättä rakennu samoille uskomuksille. Suomessa vallalla olevan kehitysuskon ja yksittäisten ihmisten uskomusten välillä näyttää olevan ristiriita, sillä 38 % EVA:n barometriin vastanneista yhtyi väitteeseen ”Ihmisten hyvinvoinnin jatkuminen voi perustua vain taloudelliseen kasvuun” ja 39 % oli väitteestä eri mieltä (Apunen ym., 2015). 15–29 -vuotiaista nuorista vain 15,1 % oli väitteestä samaa mieltä ja 46,2 % eri mieltä kesällä 2016 (Salonen & Konkka 2017).

Korkeakoulutuksen tehtävänä on toimia ennakoivasti ja edistää yhteisiä uskomuksiamme uudistavaa oppimista.

Elämme kasvavan epävarmuuden maailmassa, jossa globaalit kriisit ravistelevat maailmankuvaamme. Korkeakoulutuksen tehtävänä on toimia ennakoivasti ja edistää yhteisiä uskomuksiamme uudistavaa oppimista. Tätä kautta voidaan vapauttaa ihmisten, yhteisöjen ja yhteiskunnan potentiaali kestävän ja vastuullisen elämän tavoitteluun ja vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Kirjoittajat

Erkka Laininen, DI, suunnittelupäällikkö, Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-säätiö, erkka.laininen(at)okka-saatio.com
Arto O. Salonen, KT, dos., yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, arto.salonen(at)metropolia.fi

Apunen, M., Haavisto, I., Sipola, J. & Toivonen, S. (2015). Ken on maassa jämäkin? EVAn Arvo- ja asennetutkimus 2015. Helsinki: EVA.

Daly, H. (2010). From a failed-growth economy to a steady-state economy. Solutions 1(2), 37-43.

Diener, E., Harter, J., & Arora, R. (2009). Affluence, feelings of stress, and well-being. Social Indicators Research 94(2), 257–271.

Dittrich, M., Giljum, S., Lutter, S., Polzin, C. (2012). Green economies around the world? Implications of resource use for development and the environment. Vienna: SERI. Haettu 20.11.2016 osoitteesta http://seri.at/green-economies .

Hämäläinen, T. (2014). In search of coherence: sketching a theory of sustainable well- being. Teoksessa Timo Hämäläinen & Juliet Michaelson, Well-being and Beyond. London: Edward Edgar Publishing.

International Energy Agency (2016). World Energy Outlook 2016.

Joutsenvirta, M., Hirvilammi, T., Ulvila, M. ja Wilén, K. (2016). Talous kasvun jälkeen. Helsinki: Gaudeamus.

Laininen, E. (tulossa 2017). Transforming our worldview towards a sustainable future. Artikkeli Sitran Education for a Changing World -hankkeen julkaisussa. Helsinki: Sitra.

Matutinovic, I., Salthe, S., Ulanowitcz, R. (2016). The mature stage of capitalist development: Models, signs and policy implications. Structural Change and Economic Dynamics 39, 17-30

Max-Neef, M. (2010). The World on a Collision Course and the Need for a New Economy. Ambio, 39(3), 200–210.

Norgaard, R. B. (1994). Development Betrayed: The End of Progress and a Co-evolutionary Revisioning of the Future. Routledge: London.

Salonen, A. & Konkka, J. (tulossa 2017). Kun tyytyväisyys ratkaisee. Teoksessa Sami Myllyniemi (toim.) Tulevaisuus, Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö, Nuorisoasiain neuvottelukunta ja Nuorisotutkimusverkosto.

Sterling S. (2010). Transformative Learning and Sustainability: sketching the conceptual ground. Learning and Teaching in Higher Education, 5, 17-33.

Wiedmann, T. O., H. Schandl, M. Lenzen, D. Moran, S. Suh, J. West & K. Kanemoto (2013). The material footprint of nations. Proceedings of the National Academy of Sciences, 112(20), 6271-6276.

Kausitöitä yhdistämällä voi työllistyä Lapin luonnossa ympärivuotisesti

Lappi elää pohjoisesta luonnosta ja luonnonolosuhteista. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen edellyttää toimijoilta vastuullisuutta. Herkässä ympäristössä toimittaessa ekologinen kestävyys on huomioitava kaikilla toimialoilla, niin perinteisessä metsätaloudessa kuin vaikkapa jatkuvasti kasvavassa matkailuelinkeinossa. Lapin metsäohjelma 2016–2020 osoittaa, että maakunnan metsissä riittää töitä. Vuosittaisen puuston kasvun ja poistuman suhteen perusteella metsien hakkuut ovat puuntuotannollisesta näkökulmasta kestävällä pohjalla ja niitä olisi mahdollista lisätäkin. Taimikonhoitoja on Lapissa myöhässä arviolta noin 150 000 hehtaaria, ja taimikonhoitotarve on seuraavalla viisivuotiskaudella 2,8-kertainen verrattuna edellisten viiden vuoden aikana tehtyyn työhön. (Suomen metsäkeskus 2016, 10.) Matkailu on puolestaan maailman nopeimmin kasvavia elinkeinoja, joka Lapissa painottuu erityisesti talvisesonkiin. Arktinen luonto ja luonnonolot ovat pohjoisen matkailuelinkeinon suurimpia kansainvälisiä vetovoimatekijöitä. Lapin matkailustrategiassa 2015–2018 arvioidaan matkailun välittömän työllistävän vaikutuksen ilman vuokratyövoimaa olevan maakunnassa 5 000 henkilötyövuotta (Lapin liitto 2015, 12).

Kun lähtökohtana on kestävä kehitys, on pohjoisen luonnon hyödyntämisessä ekologisen vastuun ohella huomioitava taloudelliset ja sosio-kulttuuriset näkökulmat. Matkailuala työllistää Pohjois-Suomessa runsaasti muun muassa hiihdonopettajia ja eräoppaita, mutta monet vain talvikaudeksi. Metsänhoitotöitä on metsureille tarjolla Lapissa puolestaan pääasiassa lumettomana maastokautena. Töiden sesonkiluonteisuus aiheuttaa taloudellisia haasteita työntekijöille, mutta syö merkittävästi myös työnantajien resursseja henkilöstön suuren vaihtuvuuden ja jatkuvan uusien työntekijöiden perehdyttämisen kautta sekä matkailu- että metsäalan yrityksissä. Taloudellisen epävarmuuden tuoman harmin lisäksi monien kausityöntekijöiden on esimerkiksi perhesyistä käytännössä mahdotonta vaihtaa asuinpaikkaansa työn perässä vuodenajan mukaan. Voisiko ratkaisu työntekijöiden ympärivuotisen työllistymisen haasteisiin Lapissa olla osaamisen yhdistäminen: talvikausi safarioppaana ja kesäaika pottiputken sekä raivaussahan kera metsänhoitotöissä?

Metsä- sekä matkailualan kausiluonteisuuden aiheuttamiin ongelmiin etsitään ratkaisua uudenlaisesta koulutusmallista. Lapin ammattikorkeakoulun Matkailu- ja metsäpalvelujen tuottaja –lyhytkoulutus tarjoaa vuonna 2017 tiiviin paketin opetusta molempien alojen käytännön töihin. Tämän pilottikoulutuksen avulla rakennetaan kahden koulutusalan ja koulutusasteen yhteistä lyhytkoulutusmallia, joka on myöhemmin nopeasti monistettavissa työvoimatarpeiden mukaan myös muille kausiluonteisille aloille (esim. rakennusala, luonnontuoteala). Ensimmäistä kertaa toteutettavaan 55 opintopisteen laajuiseen koulutukseen sisältyy matkailun ja metsätalouden teoria- ja käytäntöopintojaksojen lisäksi liiketalouden opintoja.

Suoriutuminen matkailu- sekä metsäalan töistä turvallisesti ja sujuvasti vaatii työntekijältä ammatillista osaamista.  Vajaan vuoden mittaisessa koulutuksessa täysin vailla aiempaa osaamista olevan opiskelijan osalta realistisena osaamistavoitteena koulutuksen päättyessä on perustason työtehtävistä selviäminen. Matkailu- ja metsäpalvelujen tuottaja –lyhytkoulutuksella tuotetaankin näille kahdelle alalle nimenomaan käytännön työntekijöitä eli esimerkiksi safarioppaita sekä raivaussahaa ja pottiputkea sujuvasti käyttäviä metsätyöntekijöitä. Uudella koulutuksella luodaan riittävä pohja, jolla pääsee nopeasti kiinni työskentelyyn sekä matkailu- että metsäalalla, ja jonka päälle osaamista voi edelleen rakentaa. Ammattitaito kehittyy aina lopullisesti vasta työelämässä.

Matkailu- ja metsäpalvelujen tuottaja –lyhytkoulutus toteutetaan ajalla 1.2.-31.12.2017 Lapin ammattikorkeakoulun, Lapin ammattiopiston, Lapin matkailuopiston sekä Suomen metsäkeskuksen yhteistyönä.

Kirjoittaja

Johanna Kinnunen, FM, agrologi (AMK), projektisuunnittelija, Teollisuus ja luonnonvarat, Lapin ammattikorkeakoulu, johanna.kinnunen(at)lapinamk.fi

Lapin liitto 2015. Lapin matkailustrategia 2015–2018. Julkaisusarja A43/2015. Viitattu 19.10.2016. http://www.lappi.fi/lapinliitto/c/document_library/get_file?folderId=2265071&name=DLFE-25498.pdf

Suomen metsäkeskus 2016. Lapin metsäohjelma 2016–2020. Viitattu 19.10.2016. http://www.metsakeskus.fi/sites/default/files/smk-alueellinen-metsaohjelma-lappi.pdf

Muuttuuko mikään? Vastuullista liiketoimintaa opettamassa

Kirjoittajat: Anne Törn-Laapio ja Sini Seppelin.

We must change and time is running out’ – viesti nousee kestävän kehityksen opetukseen liittyvässä keskustelussa toistuvasti esiin (mm. Moore 2005). Mikä on korkeakoulutuksen rooli kestävän kehityksen edistäjänä? Onko yksittäisellä opintojaksolla vaikutusta opiskelijoiden asenteisiin tai käyttäytymiseen ja milloin voidaan puhua muutoksesta (esim. Mezirow 1991)? Mitä vaikutusta opetusmetodeilla on kestävän kehityksen aihealueiden oppimiseen, ymmärryksen syvenemiseen sekä opiskelijoiden asenteiden ja käyttäytymisen muutoksiin? Usein kestävän kehityksen opetuksessa on saavutettu hyviä tuloksia yhteistoiminnallisen ja transformatiivisen oppimisen työtavoilla (Cranton 1996, viitannut Moore 2005, 80).

Olemme Jyväskylän ammattikorkeakoulussa tutkineet YAMK-opiskelijoiden kokemuksia Vastuullinen liiketoiminta -opintojaksolla, jossa käytämme opetusmenetelminä yhteistoiminnallista ja kokemuksellista oppimista, verkko-opetusta, luentoja, vierailuluentoja sekä yritysvierailuja.

Opiskelijoiden tietämys ja ymmärrys vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä on ollut ennen opintojaksoa suppeaa. He ovat kokeneet opintojakson muuttaneen asenteita, tietämystä, ajattelua ja käyttäytymistä monin eri tavoin niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työelämässä. He kertovat kuitenkin enemmän tietämyksen lisääntymisestä kuin syvemmästä muutoksesta ajattelumalleissa: ”Ennen opintojaksoa luulin tietäväni mitä vastuullinen liiketoiminta tarkoittaa, mutta opintojakson suoritettuani huomasin, etten tiennytkään oikeastaan yhtään mitään isosta kuvasta. Tietämykseni on lisääntynyt merkittävästi opintojakson aikana, mutta en usko, että käyttäytymiseni ja asenteeni olisivat muuttuneet opintojakson myötä.” Jotkut kertovat myös muutoksista asenteissa ja käyttäytymisessä: ”Ajatteluni ja asenteeni muuttuivat kurssin aikana selvästi, koska nyt huomioin vastuullisuutta jokapäiväisessä toiminnassani ihan eri tavoin. Kiinnitän nyt enemmän huomiota vastuullisuudesta kertoviin artikkeleihin ja tiedotteisiin ja muihin vastuullisuuteen viittaaviin yksityiskohtiin esimerkiksi kaupoissa ja kahviloissa.”

Silti voidaan kysyä, onko varsinaista muutosta, transformaatiota (Mezirow 1991), tapahtunut? Havaintojemme mukaan jo lyhyellä kestävyyden tematiikkaan liittyvällä opetuksella voidaan ”jättää jonkinlainen jälki” opiskelijan tietoisuuteen. Opetus voi luoda alustan opiskelijoiden keskusteluille, kyseenalaistuksille ja reflektoinnille ja vaikuttaa siten kestävämmän tulevaisuuden luomiseen (mm. Moore 2005). Korkeakouluilla on keskeinen rooli kestävyyttä edistävien alansa asiantuntijoiden luomisessa. He vievät kestävyys-viestiä omien asenteidensa, tietämyksensä ja käyttäytymisensä kautta työ- ja elinkeinoelämään: ”Nyt aionkin pitää yrityksemme johtoryhmälle vastuullisesta liiketoiminnasta esityksen, joka pohjautuu opintojaksolla oppimiini asioihin. Kestävyyden näkökulmat ovat pörssiyrityksemme tulevaisuuden kannalta erityisen merkittäviä huomioida.

Kirjoittajat

Anne Törn-Laapio, FT, Lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, anne.torn-laapio(at)jamk.fi
Sini Seppelin, KTT, Lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, sini.seppelin(at)jamk.fi

Cranton, P. (1994). Understanding and Promoting Transformative Learning: A Guide for Educators of Adults. Jossey-Bass Higher and Adult Education Series. San Francisco, Ca: Jossey-Bass.

Cranton, P. (1996). Professional Development as Transformative Learning. New Perspectives for Teachers of Adults. The Jossey-Bass Higher and Adult Education Series. San Francisco, Ca: Jossey-Bass.

Mezirow, J. (1991). Transformative Dimensions of Adult Learning. San Francisco, Ca: Jossey-Bass.

Moore, J. (2005). Is Higher Education Ready for Transformative Learning? A Question Explored in the Study of Sustainability. Journal of Transformative Education Vol. 3 (1), 76-91.

Kurvinen, pääkuva

Kokeiluekosysteemiä kehittämässä: innovointitoimeksiannot sidosryhmien yhdistäjänä

Kokeileva kehittäminen on tällä hetkellä pinnalla oleva asia. Sen hyödyntäminen eri organisaatioiden arjessa on kuitenkin vielä alkutaipaleella. Yritysten on pystyttävä uudistamaan toimintaansa ja synnyttämään myös radikaaleja innovaatioita nopeammalla tahdilla. Yksi luonteva tapa kokeilukulttuurin luomiseen organisaatioissa on kiinteä työelämälähtöinen yhteistyö oppilaitosten ja elinkeinoelämän välillä.

Saimaan ammattikorkeakoulu on mukana useissa suurissa tutkimus-, kehitys ja innovaatiohankkeissa, joiden tuloksellisuus pohjautuu vahvasti kokeilevaan kehittämiseen sekä nopeiden kokeiluiden synnyttämiseen yhteistyöorganisaatioissa. Luotu toimintamalli kokemuksemme perusteella sekä auttaa saavuttamaan hankkeissa tavoiteltuja tuloksia että täyttää vahvasti ammattikorkeakouluopetuksen tehtävää työelämälähtöisenä kouluttajana ja aluevaikuttajana.

Tässä artikkelissa esittelemme nykyisen kokeiluekosysteemimme. Mallissa tiimioppiminen, tiimiyrittäjyys sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaan tähtäävät hankkeet kytkeytyvät toisiinsa tavalla, joka vahvistaa kokeilevan kehittämisen kulttuuria ympäröivässä elinkeinoelämässä sekä julkisen sektorin toiminnassa. Ekosysteemin osana toimivat liiketalouden tradenomiopiskelijat ovat päässeet mukaan työelämälähtöisiin kehitystehtäviin ja käyttämään kokeilevan kehittämisen menetelmiä kokeneiden tutkijoiden ohjauksessa. Sen ansiosta heidän valmiutensa astua työmarkkinoille on vahvistunut.

Saimaan ammattikorkeakoulussa liiketalouden koulutusohjelmassa markkinoinnin suuntautumisvaihtoehdon valinneet tradenomiopiskelijat ovat vuodesta 2009 lähtien opiskelleet tiimiyrittäjämallilla. Käytännössä tiimiyrittäjyys tarkoittaa sitä, että ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä tämän opintopolun valinneet perustavat yhdessä osuuskuntamuotoisen yrityksen ja pyörittävät sitä seuraavat kaksi ja puoli vuotta. Opinnot koostuvat kirjojen lukemisesta, asiakasprojekteista, treeneistä sekä innovointitoimeksiannoista. Tiimioppiminen ja tiimiyrittäjyys pohjautuvat kokemusperäiseen oppimiseen (Kolb, 1984) sekä tiedon luomiseen (Von Krogh et al. 2000). Tiimiyrittäjät reflektoivat ja käsitteellistävät käytännön projekteissa opittua yhdessä tiimivalmentajan kanssa. Tätä oppia yhdistetään kirjoista ja muista tietolähteistä hankittuun tietopääomaan.

Tiimiyrittäjien kaksi ja puoli vuotta kestävään valmennusprosessiin kuuluu yhteensä neljä 12 tunnin ja vähintään yksi 24 tunnin innovointityöpaja.  Innovointityöpajat ovat samalla opiskelijoiden osaamisen välinäyttöjä. Innovointien toimeksiantajina ovat usein lähialueen yritykset tai muut organisaatiot. Toimeksiantaja arvioi innovoinnin tuloksen ja maksaa onnistuneesta innovoinnista tiimiosuuskunnalle ennalta sovitun palkkion. Innovaatiotoimeksiannot tuottavat runsasta arvoa (Tikka ja Gävert, 2014) kaikille siihen osallistuville tahoille:

  • Toimeksiantajalle kokeilu on riskitön – jos ei tule hyödyllistä tulosta, niin ei maksa mitään. Ainoastaan hyödyllisistä tuloksista maksetaan.
  • Tiimiyrittäjille kokeilu on joka kerta erilainen, koska toimeksiantaja vaihtuu – innovointiprosessista opitaan joka kerta ja siinä tullaan paremmaksi koko ajan. Samalla toimeksianto toimii sisäänheittotuotteena: moni asiakkuus on saanut alkunsa innovointitoimeksiannon kautta.
  • Tiimivalmentajalle (ja tiimille) toimeksianto on osoitus siitä, mitä osaamista tiimissä jo on ja mitä osaamista vielä puuttuu.
  • Tutkijatiimille (valmentajille, jotka toimivat tki-hankkeissa myös tutkijoina) toimeksiannot nostavat esille runsaasti kehittämiskohteita toimeksiantajaorganisaatiosta – osaan näistä voidaan tarjota tukea tki-hankkeiden avulla.

Tiimiyrittäjät tutustuvat osana oman tiimin kehittämistä tiimirooleihin (Belbin, 2003), kokonaisvaltaisen innovointiprosessin vaiheisiin (Furr ja Dyer, 2014) sekä keinoihin, joiden avulla voi saada nopeasti aikaan tuloksia verkoston yhdistäjiin, tietäjiin ja myyntimiehiin (katso esim. Gladwell, 2013) vaikuttamalla.

Kokeilevalle kehittämiselle on tyypillistä, että käyttäjät tai asiakkaat saavat kehitettävän palvelun tai tuotteen kokeiltavaksi hyvin varhaisessa vaiheessa prosessia. Ajatuksena on saada nopeasti palautetta idean toimivuudesta, jolloin ideaa päästään vaiheittain ja systemaattisesti jalostamaan eteenpäin. Tällaisella kokeiluihin perustuvalla innovointimallilla pyritään kehitystoiminnan ketteryyteen. Samalla sidosryhmät, asiakkaat ja organisaatio itse sitoutuvat ideaan ja kehitystoimintaan jo varhaisessa vaiheessa. Schrage (2000) on esittänyt, että asiakkaan ajattelu käynnistyy vasta siinä vaiheessa kun hän näkee ”mitä voisi olla?” eli esimerkiksi luonnoksen kampanjan mainoksesta tai luonnosversion Facebook- tai web-sivustosta.

Kuvassa 1 esitellään Saimaan ammattikorkeakoulun tiimiosuuskuntien, Saimaan ammattikorkeakoulun sekä Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) tutkimustoiminnan ja yrityselämän sekä muiden organisaatioiden muodostama vuorovaikutteinen kokeiluekosysteemi nykyisessä muodossaan. Ammattikorkeakoulun ja yliopiston tutkijat kehittävät kokeiluekosysteemiä edelleen DigiKaappaus-hankkeessa[1].

Kokeiluekosysteemi
Kuva 1. Nykyinen kokeiluekosysteemi (mukautettu lähteen Juvonen 2016 pohjalta).

Nykyisessä kokeilevan kehittämisen ekosysteemissä keskeisin elementti on eri tahojen ja erilaisissa rooleissa toimivien ihmisten yhteistyö. Paikalliset yritykset ja kaupungit ovat yhtäältä esittämässä työelämän tarpeita tradenomien osaamiselle, mutta toisaalta voivat itse vaikuttaa osaamisen kehittämiseen tarjoamalla mm. hyviä toimeksiantoja ja projekteja tiimiyrittäjäyhteisölle. Edelleen, tiimivalmentajat tarjoavat tiimin kehittämisen tukea valmentamalla ja tutkijan roolissa he voivat tarjota tutkimusmenetelmällistä osaamistaan. Tässä tarkastelussa on ekosysteemistä nostettu esille tiimiyrittäjien ja ammattikorkeakoulun muiden opiskelijoiden rooli, mutta on huomattava, että kaikki kuvassa 1 esitetyt osapuolet tekevät jatkuvasti tki-työtä.

Tiimiyrittäjät ovat saaneet innovointitoimeksiantoja muutamilta Saimaan ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston yhteisistä tki-hankkeilta. Näissä toimeksiantajana on ollut suuri case-organisaatio ja mukana innovoimassa on tiimiyrittäjien mukana ollut pienempien case-organisaatioiden henkilöstöä. Yhdistämällä eri alan osaamista on saatu aikaan tuloksia, joita myös maakunnan lehdet ovat huomioineet myönteisesti. Innovointityöpajat ovatkin luonteva työkalu, jonka avulla erilaisten organisaatioiden edustajat pääsevät kokeilevan kehittämisen pariin. Työpaja toimii alustana, joka saattaa yhteen toimeksiantajatahon, tiimiyrittäjäopiskelijat, tutkijat ja asiantuntijat. Työpajatoiminta tuottaa organisaatioille nopeita kokeiluja ja ratkaisuehdotuksia heidän tarpeeseensa sekä empiiristä aineistoa tutkimustoiminnan pohjaksi. Lisäksi erilaiset organisaatiot pääsevät testaamaan tai näkemään kokeilevan kehittämisen prosessia käytännössä.

Tiimiyrittäjät pyytävät innovaatiotyöpajojen toimeksiantajilta systemaattisesta palautetta onnistumisestaan. Suurin osa toimeksiantajista päätyy lopulta tiimiyritysten asiakkaiksi. Tämä kertoo siitä, että he ovat olleet pääosin tyytyväisiä saatuihin tuloksiin. Erään yrityksen kertoman mukaan 12 tunnin innovointitoimeksianto oli osoitus uuden aikakauden palvelumuotoilusta, joka oli hyvinkin houkutteleva yrityksen näkökulmasta. Perinteisesti liiketoiminnan kehittämiseen ja strategiatyöhön liittyvät toimeksiannot ovat aikaa vieviä ja tekijöiltä odotetaan vahvaa substanssiosaamista. Tiimiyrittäjät markkinoivat innovointipalveluaan raikkaasti erilaisesta lähtökohdasta, mikä herätti tämän yrityksen mielenkiinnon antaa toimeksianto innokkaalle joukolle tulevia ammattilaisia. ”Lopputulos oli erinomainen, yrityksemme hyötyi toimeksiannon tuloksista”, totesi toimeksiantaja palautteessaan.

Kokeilusuunnitelma vie ideat käytäntöön

On hyvä muistaa, että innovaatiotyöpajat ovat usein melko kaukana organisaatioiden normaalista arjesta. Valitettavan usein työpajoissa synnytetyt uudet ideat jäävät kokonaan viemättä käytäntöön. Tämä on tunnistettu Saimaan ammattikorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja VTT:n yhteinen Peluri-tutkimushankkeessa, joka etsii 12 case-organisaation kanssa strategisia arvoinnovaatioita. Mukana olevat tutkijat ovat luoneet hankkeessa synnytettyjen nopeiden kokeilujen käytäntöön vientiä helpottamaan työkalun. Tämä kokeilusuunnitelmatyökalu kiteyttää kokeilun kannalta merkitykselliset asiat. Samalla se tekee näkyväksi kokeilun toteuttamiseen mahdollisesti liittyvät hidasteet ja esteet sekä tuo esiin  onnistumisia edesauttavat seikat. Suppean analyysin pohjalta päästään kiinni tärkeimpään kysymykseen,  siihen kuinka esteet voidaan ylittää tai poistaa kokonaan. Suunnitelmatyökalu ohjaa lopuksi nimeämään konkreettisesti kolme seuraavaa askelta kokeilun toteuttamiseksi (Juvonen ym. 2016, 32).

Huolellista heittäytymistä

Jotta ekosysteemi todella toimii, on erittäin tärkeää, että valmentaja (tai tutkija) ohjaa prosessia ja että osallistujat ovat kaikissa vaiheissa valmiita oman toimintansa reflektointiin.  Opiskelijaryhmät arvioivat prosessia luontevasti oppimistapahtuman yhteydessä. Vastuuvalmentaja tai -tutkija puolestaan on avainasemassa, kun hän käy kokemuksia läpi toimeksiantajayritysten ja -organisaatioiden kanssa.

Monelle osallistuvalle organisaatiolle saattaa olla yllätys, että kokeiluja ja kehitystyötä voidaan tehdä käytännönläheisesti ja pienin resurssein

On myös syytä huomata, etteivät kaikki kokeilut tuota onnistumisia − ja tämäkin on oltava valmis kohtaamaan. Kokeilemiseen ja uuden luomiseen liittyy paljon epävarmuutta, mitä on siedettävä, jotta voi lähteä kokeilemaan. Kokeiluiden avulla ja prosessin edetessä epävarmuus vähenee. Kyky heittäytyä hallitusti kuvaa parhaiten tätä vaatimusta.

Kokeiluja ja tekemistä jäsentämään on hyvä hankkia työkaluja ja aiempaa tutkimustietoa, jotta prosessissa on jäsennelty viitekehys. On tärkeää, että luottamus ja yhteistyön edellytykset säilyvät myös uusia kehitystehtäviä ja tulevaa yhteistyötä ajatellen. Kokeileva kehittäminen tähtää parannuksiin, kehittämiseen ja innovaatioiden synnyttämiseen nopeasti ja ketterästi. Monelle osallistuvalle organisaatiolle saattaa olla yllätys, että kokeiluja ja kehitystyötä voidaan tehdä käytännönläheisesti ja pienin resurssein. Kehitysaskeleet saattavat näyttää hyvin pieniltä, mutta niillä voi olla tavoitellun asian tai kokonaisuuden kannalta suuri merkitys.

[1] DigiKaappaus-hanke aktivoi elinkeinoelämää, kaupunkeja ja kuntalaisia luomaan yhdessä uutta siten, että jokainen osapuoli hyötyy yhteistyöstä. Digikaappauksessa tutkitaan uusia toimintatapoja digitaalisten palveluiden kehittämiseen yhdessä. Tutkimuksessa hyödynnetään nopeaa kokeilevaa kehittämistä, jossa korostuu runsaan ennakkosuunnittelun sijasta tekemisen meininki. Toisaalta digitaalisten palveluiden ideointiin ja kehittämiseen osallistetaan kuntalaisia, millä varmistetaan palveluiden toiminta käyttäjien näkökulmasta. DigiKaappaus-hanke toteutetaan Saimaan ammattikorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, 11 yrityksen ja kahden kaupungin tiiviissä yhteistyössä. Hanke on rahoitettu Tekesin Liideri-ohjelmasta ja se toteutetaan vuosien 2016 – 2018 aikana.

Kirjoittajat

Anu Kurvinen, KTM, lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulu, anu.kurvinen(at)saimia.fi
Pasi Juvonen, TkT, lehtori, tiimivalmentaja, Saimaan ammattikorkeakoulu, pasi.juvonen(at)saimia.fi

 

Belbin, R. M. (2010). Team Roles at Work, Taylor & Francis.

Furr, N. & Dyer, J. 2014. The Innovator’s Method. Bringing the Lean Startup into your Organization. Harvard Business Review Press. Printed in the United States of America.

Gladwell, M. (2013). Leimahduspiste. Kuinka pienet asiat saavat aikaan suuria muutoksia. WSOY.

Juvonen, P. (2016). Comparison of two learning and team entrepreneurship models at a Finnish University of Applied Sciences. Setting the scene for future development. International Conference on Interactive Collaborative Learning. Esitetty Belfastissa, Pohjois-Irlannissa 21.9.2016. Tullaan myöhemmin julkaisemaan Springerin toimesta konferenssijulkaisussa.

Juvonen, P, Kurvinen, A, Salmela, E. (2016). Perehdyttäminen paremmaksi – laatua ja tehokkuutta kokeilevasti kehittäen. Yrittäjä Etelä-Karjala. 2/2016.

Kolb, D. (1984). Experiental Learning. Prentice-Hall, Englewood Cliffs, NJ.

Schrage, M. (2000). Serious Play. How the World’s Best Companies Simulate to Innovate. Harvard Business School Press. Printed in the United States of the America.

Tikka, V. & Gävert, N. (2014). Arvonluonnin uusi aalto. Tekesin katsaus 309/2014. Saatavilla osoitteesta: https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/arvonluonnin_uusi_aalto_309_2014.pdf

Von Krogh, G., Ichijo, K, & Nonaka, I. (2000). Enabling Knowledge Creation. How to Unlock the

Mystery of Tacit Knowledge and Release the Power of Innovation. Oxford University Press.

Oamkin LAB-malli

Oamkin LAB-malli korostaa uskallusta, luottamusta ja oppimista

Kokeilukulttuuri menestyvissä IT-asiantuntijayrityksissä

“Digitalisaation aikana yrityksen tärkein voimavara on liike ja ennakkoluuloton kokeilemisen kulttuuri”, toteaa voimakkaasti kasvavan IT-yritys Reaktorin perustaja ja operatiivinen johtaja Tuomas Routto Talouselämä-lehden vuosittaisessa selvityksessä Suomen suurimmista IT-yrityksistä (Mäntylä 2016, 38). Eniten tulostaan kasvattaneiden yritysten joukosta erottuu viisi yhtiötä, joita yhdistää joustavuus, itseohjautuvien tiimien ja ketterien menetelmien käyttäminen toiminnassaan. Lisäksi niille on yhteistä panostaminen työhyvinvointiin ja organisaatiokulttuuriin. Ne haluavat olla työpaikkoja, joissa työ- ja vapaa-aika, sekä vapaus ja vastuu ovat tasapainossa. Talouselämän selvitys antaa ymmärtää, että IT-asiantuntijayritysten toimintakulttuuriin panostamisella olisi yhteys kilpailijoista erottuvaan kasvuun, kannattavuuteen ja kansainvälistymiseen.

Yhteiskunnallinen muutos edellyttää myös korkeakoulujen toiminnan kehittämistä vastaamaan paremmin sidosryhmiensä muuttuviin tarpeisiin. Korkeakoulut ovat edellä mainittujen IT-yritysten tapaan asiantuntijaorganisaatioita. Niiden henkilöstöllä tulisi olla kyky jakaa omaa osaamistaan ja luoda uusia ratkaisuja asiakkaiden hyödyksi, sekä toimia verkostoituneesti toteuttaen asiakaslähtöistä ongelmanratkaisua. Mutta voiko korkeakoulu olla kokeilukulttuuria hyödyntävä ja samalla työelämälähtöinen opiskelijoiden yksilölliset tarpeet huomioiva asiantuntijaorganisaatio? Tässä artikkelissa pyrimme kertomaan kokemuksistamme tämän haasteen ratkaisemisessa.

LAB-oppimismalli uudistamassa ammatillista oppimista

Työelämä tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa ihmisiä, jotka luottavat itseensä sekä ovat toiminnassaan sitkeitä, luovia ja joustavia. Lisäksi sisäsyntyinen motivaatio ja halu kokeilla uutta ja oppia muiden kanssa tulevat osaksi työn tekemistä; jälkiteollinen työ on oppimista  (Sitra 2016, 34). Valitettavan usein koulut kuitenkin opettavat auktoriteetin alaisuudessa olemiseen ja ikävystymisen sietämiseen (Mann & Robinson 2009; Tze, Daniels & Klassen, 2016). Se ei tue tulevaisuuden ammattilaisuuden kehittymistä. Oulun ammattikorkeakoulussa on vastattu tähän haasteeseen kehittämällä LAB-malliksi kutsuttu uusi oppimisratkaisu. Sen tavoitteiden ja menetelmien taustalla on tulevaisuuden ammattilaisuuden vaatimukset. Tulkintamme näistä 2000-luvun taidoista ja kompetensseista (21th Century Skills) on esitetty kuviossa 1. Kyseisiin 2000-luvun taitoihin on viitattu useissa yhteyksissä (esim. Ananiadou & Claro, 2009; Binkley ym., 2012; Burkhardt, 2016; Dede, 2009; P21, 2011).

LAB-mallissa hyödynnämme käsitettä kompetenssi, joka sisältää tiedot, taidot ja asenteet (Ananiadou & Claro, 2009). Uskomme, että kuviossa esitettyjen kuuden osa-alueen kehittyminen edesauttaa tulevaisuuden ammattilaisuuden kehittymistä siten, että yksilö haluaa kehittyä sekä ammattilaisena että kansalaisena luottaen itseensä ja ollen vuorovaikutuksellisessa suhteessa ympäröivän yhteiskunnan muutokseen. (Karjalainen, Seppänen & Heikkinen, 2016.)

 

LAB-oppimismalli
Kuvio 1. LAB-oppimismallin tulevaisuuden ammattilaisen kompetenssit.

Oamk LABien monialaiset ja kansainväliset opiskelijajatiimit koostuvat Oulun  ammattikorkeakoulun, kotimaisten ja kansainvälisten partnerikorkeakoulujen eri alojen opiskelijoista sekä lisäksi avoimen amkin kautta saapuvista kokeneista ammattilaisista ja omaa alaansa etsivistä nuorista. LAB-opinnot toteutetaan englannin kielellä ja ne kestävät opiskelijan oman valinnan mukaan yhden tai kaksi lukukautta. LAB-mallin mukaisessa oppimisessa keskeisiä sisältöjä ovat työelämälähtöisyys, luova ongelmanratkaisu, konseptisuunnittelu, tiimityötaidot, kansainvälisyys, yrittäjämäinen ajattelu, monialaisuus ja laaja-alainen osaaminen. Opiskelijoita kannustetaan tekemiseen, rohkeisiin valintoihin ja myös epäonnistumisista oppimiseen (vrt. Business Oulu 2016, Heikkinen 2014). Kehittäessään uusia innovaatioita ja liiketoimintamalleja eri toimialojen todellisiin ongelmiin, LAB-malli mahdollistaa opiskelijoille kokeilemiseen ja kehittämiseen perustuvan oppimisen. Tavoitteena on kouluttaa omasta osaamisestaan ja kehittämisalueistaan tietoisia uusia ammattilaisia, jotka osaavat työskennellä osana monikulttuurista ja monialaista tiimiä. Oppimisen kulttuurin lähtökohtana LAB-mallissa ovat yhdessä oppimisen ilo, luottamus itseen ja toisiin, vastuun ja vapauden tasapaino, asiakaslähtöinen ja verkostoitunut toimintamalli, sekä jatkuva muutos ja reflektion kautta kehittyminen.

Oulu Game LAB aloitti ensimmäisenä vuonna 2012. Nykyisin Oulu Game LABissa syntyy oppimisen tuloksena pelikonsepteja, -demoja, -tuotteita ja startup-yrityksiä. Oulu EduLAB keskittyy koulutusinnovaatioihin ja -teknologiaan. Oulu DevLABin fokuksena ovat kestävän kehityksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin palveluinnovaatiot. Oamkin LABit ovat osa Oulun alueen yhteistä innovaatioympäristöä (engl. Oulu Innovation Alliance) (OIA 2016), joka on korkeakoulujen, VTT:n ja Oulun kaupungin alueellinen kokeilukulttuuria tukeva yhteistyömalli (vrt. Triple Helix Concept 2016).

LAB-malli on osoittautunut kiinnostavaksi konseptiksi niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Suomessa mallia hyödynnetään Oulun lisäksi Jyväskylässä ja Ylivieskassa. Lisäksi kansainväliset kumppanimme kouluttavat uusia osaajia LAB-mallia hyödyntäen Japanissa (Global LAB Sendai) sekä Alankomaissa (Groningen Game LAB). Romaniaan avataan lokakuussa 2016 Timisoara Game LAB.

Toistuvilla kokeiluilla opiskelijalähtöisiin oppimismenetelmiin

LAB-mallin oppimismenetelmiä on kehitetty erilaisten kokeilujen kautta. Malliin kuuluu olennaisena osana jatkuvan kehittämisen sykli, jota myös opiskelijat hyödyntävät suunnitellessaan ratkaisuja tarjottuihin todellisiin ongelmiin. Kehitämme toimintaa kuten opetamme, syklisesti kokeillen ja asiakaslähtöisesti. Oppimismenetelmien kehittämisen kokeiluihin osallistuvat henkilökunnan lisäksi myös opiskelijat. Jokainen LAB toteuttaa osana normaalia opetustoimintaa itsenäisiä opetusmenetelmien kehittämiskokeiluja, jotka pohjautuvat säännöllisten opiskelijakyselyiden kautta kerättävään palautetteeseen. Kehittämisen kautta saatuja kokemuksia ja parempia menetelmiä jaetaan ja sovelletaan LABien välillä.

Olemme tunnistaneet yhteisiä teemoja ja sisältöjä, jotka ilmenevät oppimisprosessin tietyissä vaiheissa kaikissa LABeissa. Näiden perusteella olemme kehittäneet menetelmiä, joita voi hyödyntää erilaisten opiskelijaryhmien kanssa. Jokaisen oppijan, tiimin ja ryhmän erilaisuus tuo mielenkiintoisen haasteen opettajan työhön. Kussakin tiimissä on erilainen ryhmädynamiikka. Aidosti opiskelijalähtöiseen oppimiseen tulee löytää ainutkertaisia ratkaisuja. Siksi opiskelijoiden antama jokapäiväinen palaute opetustilanteissa on erittäin tärkeää. Innostuneet opiskelijat ovat paras palaute menetelmistä ja oppimisesta. Opiskelijat antavat myös rohkeasti palautetta sekä sanallisesti että kehonkielellään sellaisista menetelmistä, jotka eivät heidän mielestään palvele oppimista parhaalla tavalla. Palautteen antamisen ja saamisen kehittämiseksi aiomme kokeilla jatkuvan palautteen keräämistä ryhmässä, jossa on edustus jokaisesta Oamkin LABista.

Kokeilujen kannalta Oamk LABien koulutuskokonaisuudet tarjoavat hyvän ympäristön oppimismenetelmien kokeiluun ja LAB-malliin kouluttautumiseen. Eri toimialojen tarpeita palvelevat uudet oppimismenetelmät hiotaan kussakin LABissa kokeilujen kautta. Usein kehittämiskokeilun toteutukseen osallistuu opiskelijoiden lisäksi myös toimialan ammattilaisia esimerkiksi tulevan asiakkaan roolissa. Kehittämiskokeilua käynnistettäessä ei välttämättä tiedetä tarkkaa lopputulosta, vaan kokeilu etenee vaiheittain. LAB-mallin ryhmissä on yleensä korkeintaan 40 opiskelijaa, jotta kokeiluihin löytyy joustavasti sopivan kokoisia ryhmiä.

Rohkeuden ja uskalluksen kulttuurin luominen luo perustan oppimiselle

LAB-mallin arvot, toisesta välittäminen ja keskinäinen luottamus, näkyvät yhteisinä toimintatapoina. Yleensä ulkopuolelta määritellyt säännöt, joiden tarkoitusta ei ymmärretä, synnyttävät turhautumista. Siksi LAB-opiskelijoille ei kerrota sääntöjä, vaan määritellään yhdessä hyvät teot, joita toteutetaan jokaisena päivänä. Tällöin toivottu tapa toimia on määritelty positiivisena toimintana eikä kieltoina. Hyvistä ja toivotuista teoista on helppoa puhua yhdessä positiivista toimintakulttuuria vahvistaen.

Koulutusalalla ajatellaan yleisesti kilpailullisuuden olevan rohkeutta ja uskallusta vähentävä tekijä, mutta LAB-mallin oppimisessa se on nähty oppimista tukevana tekijänä. Kilpailu tapahtuu tiimien tuottamien konseptien ja ratkaisujen välillä, kun pyritään selvittämään parhaat ratkaisuideat, perustelut, tarinat ja liiketoimintamallit. Tämän kilpailullisuuden taustalla on ystävällisen kilpailun (vrt. Lazega, Bar-Hen, Barbillon & Donnet 2016) kulttuuri, jossa kilpailu tai häviäminen eivät luo epäonnistumisen vaan onnistumisen tunteen. Kilpailu ei ole hetkellistä, vaan sen on prosessi, jossa kilpailun mukanaan tuoma jännitys muuttuu positiiviseksi tunteeksi ja opiskelijoiden vahvuudeksi. Opiskelijat oppivat, että se vahvistaa heidän osaamistaan. Onnistuminen tai epäonnistuminen on koko tiimin ja koko LABin opiskelijaryhmän asia, koska oppiminen jaetaan rakentavalla tavalla kaikkien kesken. Ystävällisen kilpailun kulttuuri on kaikkien LAB-mallilla opiskelevien etu ja yhteinen päämäärä, koska sen ansiosta opiskelijat ymmärtävät pääsevänsä motivoituneeseen tiimiin kehittämään asiantuntija-arvioitua markkinakelpoista ratkaisua.

Tunteiden ilmaiseminen on toivottua ja sen tärkeydestä puhutaan yhdessä; tunteet ovat aina välittämisen merkki. Opiskelijat kokevat, että heidän teoillaan tai tekemättä jättämisillään, oppimisellaan ja toisten kanssa toimimisellaan on aidosti merkitystä ja siitä ollaan kiinnostuneita. Pahinta on välinpitämättömyyden harmaa mitättömyys; “ihan kiva” on kielletty palaute. Aitojen ja asianmukaisten tunteiden ilmaiseminen tukee uteliaisuutta ja innostusta. Tunteiden välittäminen liittyy myös palautteen antamiseen ja saamiseen. Opiskelijoiden ja myös opettajien on pyrittävä tunnistamaan, oppimaan ja puhumaan virheistään.

Eräänä tavoitteena on opettaa opiskelijoista toisiaan arvostavia, vahvoja tiimityöntekijöitä, mihin roolimallin antaa myös Oamkin LABien opettajatiimi. Opettajan valmentava rooli LAB-mallissa poikkeaa selvästi ns. perinteisestä luokkahuoneopetuksesta, joten opettajien on hyvä päästä kokeilemaan uusia työskentelytapoja ennen sitoutumista mukaan valmentajaksi. Jokaiselle kiinnostuneelle opettajalle tarjotaan tiimeissä tapahtuvaa koulutusta oppimismallin tavoitteisiin ja toimintatapoihin tutustumiseen. Tämän koulutuksen tärkein tavoite on oman opettajuuden reflektointi suhteessa LAB-koulutusmalliin muun muassa konkreettisten opetustehtävien, kokeilujen ja kokemuksien jakamisen avulla. Olemme havainneet koulutuksen kokeilevan ilmapiirin, opettamisen vapauden ja haastavien projektien antavan realistisen kuvan mallin soveltuvuudesta kunkin omalle opettajuudelle. Useimmille LAB-mallissa mukana oleville henkilökunnan jäsenille tällaisesta työskentelystä opiskelijoiden kanssa on tullut ilo, jopa intohimo.

Rohkeutta ja uskallusta tukevia toimintatapoja LAB-mallissa ovat muiden muassa projekteihin perustuva tekemisen kautta oppiminen, erilaiset tavat tarjota oppimisen sisällöt, verkostoitunut työskentelytapa (Heikkinen, Seppänen & Isokangas 2015) sekä monipuoliset arviointimenetelmät. Oppiminen rakennetaan yhteisönä, jossa jokaisella on vastuu omasta ja myös toisten oppimisesta. Tämän vuoksi arvioinnin menetelminä käytetään erilaisia itse-, vertais- ja asiantuntija-arviointeja, tiimin sisäisiä ja LABien vastuuopettajien sekä opettajavalmentajien antamia arviointeja. LAB-mallissa oppimisen ja arvioinnin lähtökohtana ovat opiskelijan itsensä asettamat tavoitteet, joita tarkastellaan myös suhteessa opiskelijatiimiin. Opetussuunnitelma muokkautuu kohti opiskelijan tavoitteita, ei toisin päin.

Mitä kokeilumme on tuottanut Oamkissa?

Oamkin LAB-mallin yhteisten arvojen, välittämisen ja luottamuksen kautta on syntynyt ilmapiiri, jossa opiskelijat kokeilevat ja heittäytyvät haastamaan itsensä ja toisensa uudella tavalla. Tällaisen oppimiskulttuurin luominen on edellyttänyt mukana olevilta opettajilta omien työskentelytapojen ja ammatillisen identiteetin arviointia.

LAB-mallin toteuttaminen edellyttää lupaa ja rohkeutta kokeilla, yrittää, erehtyä ja oppia, sekä luottamuksen rakentamista kaikilla tasoilla.

LAB-mallin toimintaa kehittävä opettajatiimi on työskennellyt pitkäjänteisesti ymmärtääkseen mikä oppimisessa on 2000-luvulla keskeistä ja kuinka sitä käytännössä ohjataan. LAB-mallin kehittäminen on vaatinut jatkuvaa vuoropuhelua organisaation sisällä sekä sidosryhmien kanssa. LAB-mallin toteuttaminen edellyttää lupaa ja rohkeutta kokeilla, yrittää, erehtyä ja oppia, sekä luottamuksen rakentamista kaikilla tasoilla. Kokeilukulttuurin myötä syntynyt LAB-malli ja siitä saatu innostava palaute opiskelijoilta, Oulun ammattikorkeakoulun henkilöstöltä, muilta korkeakouluilta ja erityisesti työelämän sidosryhmiltä antaa motivaatiota jatkaa samaan suuntaan kokeilujen tiellä.

Kirjoittajat

Ulla-Maija Seppänen, TtM, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, ulla-maija.seppanen(at)oamk.fi
Kari-Pekka Heikkinen, DI, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, kari-pekka.heikkinen(at)oamk.fi
Jussi Haukkamaa, TaM, lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, jussi.haukkamaa(at)oamk.fi

 

Ananiadou, K. &  Claro, M. 2009. 21st Century Skills and competences for new millennium learners in OECD countries. OECD Education Working Papers. 2009 (41), 33.

Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M., Miller-Ricci, M., & Rumble, M. (2012). Defining twenty-first century skills. In P. Griffin, B. McGaw, & E. Care (Eds.), Assessment and teaching of 21st century skills (pp. 17-66). Netherlands: Springer.

Bull, C. and Whittle, J. 2014. Supporting Reflective Practice in Software Engineering Education through a Studio­based Approach. IEEE Software 2014, Vol 31, No. 4, pp 44­50.

Burkhardt, G., Monsour, M., Valdez, G., Gunn, C., Dawson, M., Lemke, C. & Martin, C. (n.d.). 2003. EnGauge 21st Century Skills – NCREL. Haettu 1.10.2016 osoitteesta http://pict.sdsu.edu/engauge21st.pdf

BusinessOulu. 2016. Haettu 1.10.2016 osoitteesta http://www.businessoulu.com/fi/businessoulu/innovaatioymparistot.html

Dede, C, 2009. Comparing Frameworks for “21st Century Skills”. Harvard Graduate School of Education. Haettu 1.10.2016 osoitteesta http://citeseerx.ist.psu.edu/viewdoc/download?doi=10.1.1.475.3846&rep=rep1&type=pdf

Heikkinen, K.-P. 2014. Perusteet LAB-oppimismallista. LAB-oppimismallin lyhyt kuvaus. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 19.

Heikkinen, K­.-P., Seppänen, U.-­M. & Isokangas J. (2015) ”LAB studio model: Developing external networks for learning entrepreneurship in higher education”, Education in the North, Vol 22 (Special Issue), pp 49­73.

Lazega E., Bar-Hen A., Barbillon,P. & Donnet S. 2016. Effects of competition on collective learning in advice networks. Social Networks 47, pp. 1–14.

Mann S. & Robinson A. 2009. Boredom in the lecture theatre: an investigation into the contributors, moderators and outcomes of boredom amongst university students. British Educational Research Journal, 2009, 35 (2), pp. 243-258.

Oamk LABs. 2016. Haettu 1.10.2016 osoitteesta http://www.oamklabs.fi.

OIA, Oulu Innovation Alliance. 2016. Haettu 1.10.2016 osoitteesta http://www.ouluinnovationalliance.fi/

P21 Common Core Toolkit. A Guide to Aligning the Common Core State Standards with the Framework for 21st Century Skills [PDF]. 2011. Partnership for 21st century skills. Haettu 1.10.2016 osoitteesta http://www.p21.org

Kilpi, E. 2016. Perspectives on new work – Exploring emerging conceptualizations. Sitra Studies 114.

Mäntylä, J.-M. 2016. 100 suurinta IT-yritystä. Talouselämä-lehti, 27/2016, ss. 37-41.

Triple Helix Concept. 2016. Haettu 1.10.2016 osoitteesta http://triplehelix.stanford.edu/3helix_concept

Tze, V.M.C., Daniels, L.M. & Klassen, R.M. 2016. Evaluating the Relationship Between Boredom and Academic Outcomes: A Meta-Analysis. Educational Psychology Review. 28: 119. doi:10.1007/s10648-015-9301-y

Projektikahvila

Kokeilukulttuuri trimmaa median oppimisympäristöjä

Älä ole nössö! Parempi överit kuin vajarit! Kun kokeillaan uusia oppimisympäristöjä, ei saa olla herkkähipiäinen, sillä uudet toimintatavat haastavat niin opettajan osaamisen kuin totutut roolit. Hyvällä tuella ja yhteistoiminnalla oppimisympäristöjen kokeilut tuntuvat turvallisilta toteuttaa ja kokeilukulttuuri on mahdollista juurruttaa osaksi oppimisympäristöjen toimintatapoja.

Case Projektikahvila

Turun ammattikorkeakoulun Lemminkäisenkadun kampuksen kahvilan tiloissa käy kuhina syyskuun toisena perjantai-aamuna. Opintojaan aloittavien lisäksi kahvilan pöydässä istuu media-alan opetushenkilöstöä ja opiskelijoita keskustelemassa opiskelijoiden projekteista. Media-alan opettajista tällä kertaa läsnä on Markus Hatakka, joka kuuntelee tarkalla korvalla erikoistumisalan mediatuotannon opiskelija Essi Vesalan, koontia kesän festarituotannosta ja mainonnan suunnittelun opiskelijoiden Sanni Immosen ja Mira Pitkäsen verkkosivusuunnittelun haasteita. Muut opiskelijat auttavat bannerin ja kuvakokojen sommittelussa. Sitten siirrytään seuraavan opiskelijaparin projektiin. Projektikahvilan kahden tunnin sessio on nopeasti ohi. Uudet opiskelijat tulevat seuraavaan Projektikahvilaan.

Projektikahvilassa media-alan opettajat ja henkilöstö ohjaavat opiskelijoiden omia projekteja: asiakkaille tehtävää palvelutoimintaa tai opiskelijoiden omia projekteja. Kahvilassa annetaan palautetta ja keskustellaan projektista sen eri vaiheissa.

Projektien aiheet kattavat käytännössä koko media-alan koulutuksen kirjon aina taittotöistä ja visuaalisesta suunnittelusta käsikirjoituksiin, sosiaalisen median kampanjoihin, journalistisiin teoksiin, tapahtumien tuotantoihin ja luovan sisällön kehittämiseen. Mukana ovat niin animaation, elokuvan, journalismin, tuotannon, mainonnan kuin yhteisöviestinnänkin opiskelijat.

Projektikahvilan toimintamalli ohjaa ja rohkaisee opiskelijoita itsenäisiin projekteihin ja omaehtoiseen työskentelyyn. Samalla kehittyvät projektinhallinnan taidot, itsenäinen työskentelyote sekä työelämä- ja yrittäjyystaidot. Media-alan koulutuksen eri erikoistumisalojen opiskelijoiden samanaikainen osallistuminen kahvilan tapaamiskertoihin tuo projekteista käytäviin keskusteluihin uusia ja erilaisia näkökulmia. Opiskelijat antavat palautetta ja kyselevät toisiltaan vinkkejä.

Toimintamalli ja yhteistyö noudattavat Turun ammattikorkeakoulun media-alan opetussuunnitelmaa, jossa projektiopintojen osuus on kasvanut ja opintojaksoja suoritetaan yhdessä yli erikoistumisalojen uutta luoden ja kokeillen. Opetussuunnitelma on laadittu Turun ammattikorkeakoulun Innopedan toimintamallien ja ohjauksen mukaisesti.

Case Meedio

Maanantaina klo 10 Meedion opiskelijat kokoontuvat viikkopalaveriin. Opettaja Jussi Kokkolan ohjauksessa Meediossa on kerrallaan ryhmä media-alan opiskelijoita suorittamassa yhteisöviestinnän harjoitteluja ja samalla tuottamassa, julkaisemassa ja jakamassa sisältöjä Taideakatemian ulkoisen viestinnän kanavissa. Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian ulkoinen viestintä rakentuu Meedio-oppimisympäristön varaan.

Meedion viikkopalaveri
Meedion viikkopalaveri

Opiskelijoita kannustetaan kokeilemaan rajojaan: jos et ole tehnyt vielä somekamppista, niin nyt teet. Kokkola painottaa kokeilukulttuuriin rohkaisemisessa oppimisympäristön rakenteita: kun toiminnalla on selkeät raamit, rakenne ja roolit, opiskelijat uskaltava opettajan ohjauksessa tehdä rohkeitakin kokeiluja. Kokkola piirtää kuvaa eräänlaisesta positiivisesta hulluudesta ja opiskelijoiden rohkeasta ohjaamisesta kohti epämukavuusalueita. Tärkeätä on, ettei ole liiallinen kiire – kaiken tehdyn ja uuden kokeilun analysoimiseen ja purkamiseen yhdessä tulee jäädä aikaa.

Projektikahvila ja Meedio edustavat media-alan oppimisympäristöjä, joiden toimintaperiaate perustuu vahvasti kokeilukulttuuriin. Opiskelijoita kannustetaan kokeilemaan rohkeasti uusia tapoja tehdä. Opiskelija kokeilee uutta opettajien ohjauksessa niin, että kukaan ei etukäteen tiedä lopputulosta tarkasti.

Kohti tulevaisuuden työelämää

Työelämä 2020 -hankkeessa teetetyn kyselyn mukaan suurin osa työntekijöistä (87 %) kertoo, ettei omalla työpaikalla ole lainkaan kokeiltu uusia työskentelytapoja, vaikka työnantaja suhtautuu myönteisesti työtapojen kehittämiseen sekä henkilöstön aloitteellisuuteen. Tarvitaan lisää uskallusta ja työkaluja ideoiden eteenpäin viemiseksi. (Työelämä 2020 hanke.)

Miten luomme oppimisympäristöjä, joissa opiskelijat oppivat olemaan aktiivisia toimijoita kokeilukulttuurin arjessa ja toisaalta myös sietämään epävarmuutta? Kokeilukulttuuri ei aina ole auvoista, eikä mutkatonta tietä onnistumiseen usein löydy ensimmäisellä yrittämällä. Kun lopputulos, toimintamallit tai suunnitelmat ovat jatkuvan muutoksen kourissa, syntyy helposti epävarmuutta, joka saattaa synnyttää torjuntaa. Miksei tehdä niin kuin aikaisemminkin, eikö se riitä? Median oppimisympäristökokeiluille on kysyntää, sillä ala on myllerryksessä ja monipuoliselle osaamiselle on entistä enemmän tilausta.

Projektikahvilan opiskelijapalautteessa on ollut myös kritiikkiä uutta toimintamallia kohtaan – osa opiskelijoista on aikaisemmin saanut projektipisteet vähemmällä vaivalla ja kokee siten uuden toimintamallin aiempaa työläämmäksi. Toisaalta haaste on myös moniammatillinen toiminta, miten keskustella ja ottaa kantaa toisen erikoistumisalan opiskelijan projektiin.

Sitran Kohti kokeilukulttuuria -hankkeessa (Kohti kokeilukulttuuria, Sitra 2014/77) kysyttiin, voisiko sanonnan ”Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty” kääntää muotoon ”Kerran kokeiltu on jo hyvin suunniteltu”? Testaamalla saadaan nopeasti palautetta ja kokemuksia jonkin idean toimivuudesta. On kuitenkin oltava lähdekriittinen yksittäisten tapausten ja henkilöiden palautteen suhteen. Uusia oppimisympäristöjä testatessa on järkevää edetä pienemmistä ryhmistä suurempiin kokonaisuuksiin, mutta yhden opiskelijaryhmän toiminta ja onnistumiset eivät vielä takaa onnistumisia kaikkien ryhmien kanssa.

Jotta kokeilu voi aidosti kehittää ja ravistella totuttuja toimintatapoja, on luotava ja laajennettava verkostoja. Monialaisessa yhteistyössä ja yhteisessä keskustelussa törmätään intressiristiriitoihin, joiden käsittely vaatii erityisosaamista. Sitran aineiston perusteella kokeilukulttuurille ominaisia piirteitä olivat innostuksen ja tekemisen meiningin levittäminen. (Kohti kokeilukulttuuria, Sitra 2014/77.)

Rohkeutta on tunnustaa epävarmuutensa

Kun opetus ja oppiminen perustuvat kokeiluihin, on oltava sijaa myös epäonnistumisille. Näin ollen opiskelijan osaamisen arviointi ei voi perustua pelkästään lopputulokseen tai valmiiseen tuotokseen, vaan arviointi painottuu prosessiin. Tavoitteena on yhteinen oppiminen ryhmässä. Opiskelija analysoi niin prosessia kuin lopputulosta, jolloin oppiminen perustuu siihen, mitä kokeilusta syntyi, mitä opiskelija itse oppi, ja mitä muut opiskelijat oppivat tehdystä työstä ja prosessista.

Projektikahvilassa ja Meediossa korostuvat opiskelijoiden yksilöllisen kehittymisen mahdollisuudet ja itsenäinen työskentelyote. Opiskelijoita kannustetaan testaamaan uusia toimintatapoja, ja kokeilun arvokkuutta korostetaan omista lähtökohdista. Kokeilu ei välttämättä ole alalla uusinta uutta, mutta se on opiskelijalle uusi tapa toimia. Näin opiskelija oppii kehittämään toimintatapoja, ja siten luodaan pohjaa myöhemmin työelämässä tehtäville kokeiluille ja rohkeudelle kokeilla uutta.

Projektikahvila
Projektikahvilassa eri alojen opiskelijat keskustelevat omista projekteistaan.

Mikä on epäonnistuminen? Miten epäonnistumisia käsitellään? Tärkeää on asettaa epäonnistuminen oikeisiin mittasuhteisiin: kun tekee vaikkapa logosuunnittelua ensimmäistä kertaa, ei voi odottaa samanlaista lopputulosta kuin alan konkarilta. Tunnustusta tulee saada myös mallikkaista kohtaamisista asiakkaan kanssa, hyvin hoidetusta projektista ja rohkeista ideoista.

Toisaalta myös opettajan täytyy voida tunnustaa, ettei aina osaa sanoa, mikä olisi parempi ratkaisu. Projektikahvilassa ja Meediossa opettajat törmäävät väistämättä projekteihin, joiden sisältö ei ole oman ammatillisen osaamisen keskiössä, ja siltikin opiskelijan projekti on ohjattavissa sekä arvioitavissa.

Kun opetus ja oppiminen perustuvat kokeiluihin, on oltava sijaa epäonnistumisille.

Kokeiluissa on muuttujia, joita ei ole voitu tai osattu ennakoida, ja hankalat tilanteet aiheuttavat kritiikkiä. On siis hyvä valmistautua kohtaamaan kriittisiäkin keskusteluja, ja siksi kokemusten purkaminen on tärkeä osa kokeilukulttuuria. Niin Meediossa kuin Projektikahvilassa varataan aikaa prosessien käsittelyyn. Opettajan tulee uskaltaa kysyä, miten hänen omaa toimintaansa voisi vielä suunnata toisin. Kokeiluissa kaikki kokeilun osapuolet tarvitsevat motivaatiota, kannustusta, palautetta ja tukea.

Kokeilukulttuurin perustuvien oppimisympäristöjen osallistujilta vaaditaan rohkeutta kehittää ympäristöä, jossa opiskelijat ja opettajat kokeilevat ennakkoluulottomalla asenteella uutta ilman varmuutta onnistumisesta. Epävarmuuden sietäminen on kaikille osallistujille ehdoton vaatimus. Edellytyksenä on, että selkeästi viestitään kaikille osapuolille, että kyse on kokeilusta, jossa on epävarmuustekijöitä. Tarvitaan myös avointa ilmapiiriä, jotta pysytään kehittämään luovia ratkaisuja. Avoin, positiivinen ilmapiiri kannustaa hyötymään kokeilusta täysillä. Projektikahvilassa ja Meediossa on huomattu, että sopivaan ilmapiiriin vaikuttaa opettajien joustava asenne, huumori ja välitön suhtautuminen opiskelijoihin.

Kirjoittajat

Milla Järvipetäjä, YTM, projektipäällikkö, Turku AMK, milla.jarvipetaja(at)turkuamk.fi
Samuel Raunio, FM, lehtori, Turku AMK, samuel.raunio(at)turkuamk.fi
Arja Tulonen, TaM, koulutus- ja tutkimuspäällikkö, Turku AMK, arja.tulonen(at)turkuamk.fi

 

Työelämä 2020: Suomalainen työelämä kannustaa kokeilevaan kulttuuriin – ideoinnin palkitsemisessa vielä parannettavaa. Haettu 5.9.2016 osoitteesta http://www.tyoelama2020.fi/uutishuone/uutiset/suomalainen_tyoelama_kannustaa_kokeilevaan_kulttuuriin_ideoinnin_palkitsemisessa_viela_parannettavaa.2692.news

Annukka Berg, Mikael Hildén ja Kirsi Lahti: Kohti kokeilukulttuuria. Analyysi Jyväskylän resurssiviisaista kokeiluista strategisen kehittämisen työkaluina. 2014/ Sitra 77. Haettu 5.9.2016 osoitteesta Innopeda (http://www.turkuamk.fi/fi/turun-amk/exc/innopeda-exc/)

Vastaan- ja vastuunottokyky – havaintoja opetuskokeilusta

Motivoitunut opiskelija pärjää kurssilla toteutusmenetelmästä huolimatta. Löytyisikö menetelmä, joka veisi parhaan kärkijoukon tuloksia eteenpäin, mutta auttaisi myös läpipääsyn kanssa kamppailevia? Tätä testattiin Saimaan ammattikorkeakoulun Liike-elämän matematiikka -kurssilla keväällä 2016. Aiemmin hyvää opiskelijapalautetta saanutta kurssia oli muokattava, koska säästöpaineissa valmisteluresursseja tiukennettiin. Tulokset yllättivät.

Uusi toteutustapa

Oheiseen kuvioon (Kuvio 1.) on kirjattu aiempi toteutustapa sekä sen rinnalle aiheen käsittelytapa kokeilussa. Uuden mallin tavoitteena oli tasoittaa opiskelijoiden työkuormaa, parantaa oppimistuloksia ja vähentää opettajasta hieman turhalta tuntuvaa työtä. Perinteisessä toteutuksessa opettaja sai pelkkiä tenttitehtäviä tarkastettavakseen noin tuhat, kun kurssilaisia oli yli 80. Opetuskokeilussa otettiin käyttöön vertaispisteytettävä näyttötenttimenetelmä. Sen tavoitteena oli, että tenttikin olisi oppimistilanne. Kokeilussa oikea ratkaisutapa käytiin läpi heti tentin jälkeen, jolloin oma suoritus oli vielä muistissa. Toisen opiskelijan paperin pisteyttäminen taas tarjosi mahdollisuuden nähdä, miten joku muu asiaa ajatteli. Oppimisen varmistus toteutettiin oman osaamisen arviointiraportissa. Koska näyttötenttien tekeminen ja pisteyttäminen veivät aikaa, osa kurssin aiheista siirrettiin itseopiskeluun. Itseopiskeluun valittiin aiheita, jotka todennäköisesti eivät tule työelämässä vastaan kaikille opiskelijoille.

Kuvio 1
Kuvio 1. Kurssin toteutus aiemmin sekä yhden aiheen käsittely uuden suunnitelman mukaan.

 

Opiskelijoiden asennoituminen kurssin edetessä

Kurssin toteutustapa käytiin läpi opiskelijoiden kanssa ensimmäisellä tapaamiskerralla. Tämän jälkeen opiskelijoilta pyydettiin sekä sanallisia kommentteja että janalle piirrettävää arviota menetelmän sopivuudesta opiskelijalle itselleen, kun vertailtavana on tavallinen välitenttimenettely. 72 opiskelijaa 88:sta vastasi kyselyyn. Vastanneiden arviot menetelmästä olivat odotuksia positiivisemmat.

Arviot
Kuvio 2. Opiskelijoiden arviot menetelmän sopivuudesta kurssin alussa.

 

Kyselyllä selvitettiin myös, ketkä aikoisivat opiskella itsenäiseen opiskeluun siirretyt tai siirrettyjä aiheita. Tässäkin tulos yllätti. Oletuksena oli ollut, että vain edellytyksiltään parhaimmat haluaisivat suorittaa tämän lisäpisteitä tuovan ylimääräisen osan. Mutta alustavasti ilmoittautuneita olikin enemmistö kurssilaisista. Kiinnostuneiden joukossa oli monia niitäkin, jotka opettaja oli aiempien opintojen perusteella arvioinut nimenomaan opiskelukuorman keventämistä tarvitseviin. Onkin hyvä pohtia, miten realistisesti opiskelijat osaavat arvioida omia valmiuksiaan ja ajankäyttöään?

Joidenkin opiskelijoiden kyvyssä hahmottaa kokonaisuuksia lienee pulmia: jo parin poissaolokerran tai huonon tuloksen jälkeen osa koki, etteivät he pääse kurssista läpi. Asennetta esiintyi, vaikka kurssin edetessä aina kerrottiin, kuinka suuri osuus pisteistä on kyseisellä hetkellä yhä jakamatta ja kuinka isoja, perusteista asti alkavia aihekokonaisuuksia on yhä käymättä läpi.

Kirjallista palautetta ei kokeilun puolivälissä kerätty, mutta mielialojen laskua suoritusmenetelmään liittyen oli havaittavissa. Moni kommentoi, että olisi helpompaa tenttiä koko kurssi kerralla kuin pienissä osissa. Opettajasta nämä kommentit kuulostivat epärealistisilta, ja sellaisiksi ne myöhemmin enemmän tai vähemmän osoittautuivatkin.

Kurssin edetessä, kun opiskelu- ja vastaustekniikka alkoi olla hallussa, näyttötenttien tulokset pisteiden keskiarvolla mitattuna alkoivat kohota. Aiheet, jotka olivat aiempien kurssien välitenteissä tuottaneet ongelmia, saivat nyt hyviä pisteitä. Näyttötentteihin osallistuneet hallitsivat hankalia aiheita aiempia kursseja selvästi paremmin. Osasyynä keskiarvopisteiden paranemiseen oli toki se, että kurssiin heikommin panostaneet opiskelijat olivat jo luovuttaneet.

Kurssin loppua kohti opiskelijoiden asenteet kääntyivät jälleen positiivisiksi. He huomasivat, kuinka paljon haastavampaa olisi, jos kaikki aiheet olisivat tentittävinä toukokuun koittaessa. Opettajan motivointipuheen myötä osa hyväksymisrajaa hipova ymmärsi, että on ajallisesti helpompaa opiskella viimeiset aiheet kunnolla ja varmistaa kurssin läpipääsy kuin tenttiä kaikki aiheet uusintatentissä.

Toiseksi viimeisellä tapaamiskerralla opiskelijoille annettiin täytettäväksi vastaava menetelmän arviointilomake kuin ensimmäisellä kerralla. Opiskelija-arvioiden muuttumista ei voi tulkita aukottomasti, sillä moni jätti tulematta tenttiin. Vastaajia oli enää 55. Selvää on, että menetelmä jakoi opiskelijoiden mielipiteet. Sanalliset palautteet menetelmästä vaihtelivat täysin epäonnistuneesta erinomaiseen: ”Näyttötentti oli epäonnistunut tapa toteuttaa kurssi”, mutta toisaalta: ”En ole missään aineessa, missään koulussa oppinut asioita näin hyvin kuin tällä kurssilla. On ollut pakko opiskella” tai ”Mielestäni opetustavat ja opetus oli todella toimivaa eli jos on vain kiinnostusta opiskelijalla oppia niin ei pitäisi jäädä ainakaan opetuksesta kiinni.”

Menetelmän tuloksia

Opetusmenetelmäkokeilun tulokset yllättivät. Sen sijaan, että heikoimpia opiskelijoita tukemaan tarkoitettu menetelmä olisi auttanut opiskelijat läpi kohtuullisella kuormalla, tuloksena oli aiempiin toteutuksiin verrattuna moninkertainen määrä hylättyjä suorituksia. Hylättyjen arvosanojen syynä eivät olleet huonot pisteet kaikista näyttötenteistä, vaan että isoon osaan näyttötenttejä ei osallistuttu lainkaan.

Toisaalta menetelmä tuotti myös paljon erinomaisia arvosanoja. Taidoiltaan ja ennen kaikkea opiskeluvalmiuksiltaan edistyneemmät opiskelijat osasivat hyödyntää mahdollisuudet: ”Tenttitapa mahdollisti helposti hyvän arvosanan saamisen ja teki oppimisesta helppoa!” tai ”Näyttötenttitapa sopi hyvin minulle, koska asiat oli pakko oppia ja ne olivat muistissa vielä myöhemminkin. Perustukset tulivat vahvoiksi ja oli mukava oppia lisää.”

Opiskelijat, joilla oli opiskeluteknisiä tai mahdollisesti vastuunottokykyyn liittyviä puutteita, vaikuttivat syyttävän heikosta menestyksestään uutta menetelmää: ”Poissaolojen vaikutus tenttipisteisiin rikkoo opiskelijan oikeusturvaa” tai ”Näyttötenttimenetelmän sekavuus vaikeutti oppimista.” Vastuunottokyvyn puutteisiin liittyviä seikkoja tukee tosiasia, että heti kurssin päätyttyä oli mahdollisuus uusintatenttiin, joka toteutettiin perinteisenä tenttinä. Jos näyttötentit olisivat olleet syy, ne olisi voinut jättää tekemättä. Opetukseen olisi voinut osallistua normaalisti ja osaamisen olisi voinut osoittaa uusintatentissä. Näin ei tehty.

Opiskelijat vaikuttavat olevan yllättävän perinteisiä. Syystä tai toisesta luento nähtiin opiskeluna, mutta näyttötenttien yhteistarkistamista ei. Asenne ei muuttunut, vaikka toteutustapa kerrattiin jokaisen näyttötentin alussa. Valitettavan harva opiskelija hyödynsi koko suunnitellun opiskeluprosessin. Vain muutamat tekivät lisäpisteitä tarjonneen oman osaamisen arviointiraportin. Lisäksi kovinkaan moni ei testannut osaamistaan kotitehtävin.

Opettajan näkökulmasta menetelmän suurimmiksi heikkouksiksi nousivat erot opiskelijoiden välillä sekä kyvyssä ottaa vastuuta oppimisestaan että annettujen ohjeiden noudattamisessa. Ensimmäinen vaikutti kurssin suorittamatta jättämiseen, mutta toinen myös muihin opiskelijoihin. Oletuksena kokeilussa oli, että opiskelijoiden vaihe vaiheelta tekemät näyttötenttien yhteispisteytykset tuottaisivat tasaista jälkeä. Kaikki pisteyttämiseen liittyvät seikat kun olivat sekä nähtävissä että kuultavissa. Opettajan tekemät pistokokeenomaiset tarkistukset paljastivat kuitenkin ongelmia. Osa opiskelijoista ei ollut huomioinut pisteytysohjeita, ja opettajan lisätarkistus tuotti lisää pisteitä. Jälkikäteen ajateltuna pisteytysongelma olisi pitänyt ymmärtää jo aiemmin. Aina eivät helpoimmatkaan ohjeet tavoita kaikkia. Miten moniosaiset pisteytysperustelut voisivat silloin olla kaikilla opiskelijoilla riittävän hyvin hallinnassa?

Jos verrataan näyttötenttejä ja perinteistä tenttiä, oliko tuloksissa eroja? Esimerkiksi käyvät aiemmilla toteutuksilla vaikeiksi osoittautuneet aiheet. Investointilaskentatehtävän pisteiden keskiarvo oli näyttötenteissä 4,5 ja uusintatentissä 0,9 pistettä kuudesta. Vuositason reaalisen suhteellisen muutoksen laskeminen oli näyttötenteissä osattu hyvin: pisteiden keskiarvo oli 5,0. Uusintatentissä vastaava pisteiden keskiarvo oli 0,6. Toki uusintatenttiin osallistui ehkä keskimääräistä heikommin suoriutuvia opiskelijoita, mutta mukana oli myös niitä, jotka olivat ennalta ilmoittaneet jättävänsä näyttötentit väliin. Heidän mielestään perinteinen tenttitapa sopi heille paremmin.

Tulevaisuus

Kokonaisuudessaan menetelmä aiheutti opettajalle enemmän työtä kuin mitä alun perin oli ajateltu. Lisäksi ammattikorkeakoulun kurssista keräämä palaute oli kriittisempää. Kun aiempien kurssien yleispalautteen keskiarvo oli ollut 4,5–4,7, näyttötenttimenetelmällä suoritetun kurssin vastaava arvosana oli 3,5.

Menetelmäkokeilu ei jatku, vaikka siitä pitäneet ja siitä luultavasti myös hyötyneet olivat kurssin aikana kerätyissä vastauksissa enemmistönä. Jos matematiikan kursseja olisi useita, opiskelijoita voisi totuttaa menetelmään vähitellen ja saada nyt havaitut ongelmat poistumaan. Yhden kurssin urakaksi heikkouksia on ehkä liikaa.

Kaikilla kursseilla opiskelijat tuntuvat jakautuvan aiempaa selvemmin hyvin pärjääviin ja hylättyjä suorituksia kerääviin. Mikä olisi menetelmä, joka auttaisi kaikkia? Miten tällaisen opiskelumenetelmän kehittäminen on mahdollista, jos opetukseen ja erityisesti sen valmisteluun annettu aika niukkenee edelleen? Menetelmästä riippumatta oleellisin kysymys kuitenkin lienee, miten saisi opiskelijat ymmärtämään sen korvaamattoman suuren merkityksen, joka heidän omalla toiminnallaan ja toimintatavoillaan on opiskelussa ja oppimisessa.

Menetelmäkokeilu tuotti paljon ajateltavaa. Positiivisiksi esimerkeiksi jäävät ne muutamat opiskelijat, jotka olivat varmistaneet suorituksillaan parhaan arvosanan kurssista jo ennen viimeistä näyttötenttiä – mutta tulivat silti tekemään sen viimeisenkin! Olkoot he esimerkkejä asenteesta, jonka voimin opettajakin jaksaa.

Info: Tietoja menetelmästä

  • 4 opintopisteen kurssilla oli yhteensä 13 näyttötenttiä. Huonoin tulos jätettiin kaikilta huomiotta. Tämän tarkoituksena oli paikata esim. sairastumisesta aiheutuvaa poissaoloa.
  • Kussakin näyttötentissä oli rajattu aihe, josta oli 6 pisteen kysymys tai kaksi pienempää 3 pisteen kysymystä.
  • 5 minuuttia järjestelyihin ja opastukseen
  • 15 minuuttia laskuaikaa
  • 5 minuuttia aikaa puhtaaksi kirjoittamiseen
  • noin 20 minuuttia tarkistukseen ja pisteyttämiseen
  • Näyttötenttipaperit olivat nimettömiä. Kullakin opiskelijalla oli 2-numeroinen ID-numero. Sekä tenttijä että pisteyttäjä kirjasivat numeronsa tenttipaperiin.

Artikkelin kuva: Hämeen ammattikorkeakoulun kuvapankki

Kirjoittaja

Anu Nuutinen, lehtori, YTM, HHJ, Saimaan ammattikorkeakoulu, anu.nuutinen(at)saimia.fi

Opinnäytetyö osissa

Opinnäytetyö osissa: mörkö pienempinä palasina?

Oulun ammattikorkeakoulun informaatioteknologian osastolla aloitettiin keväällä 2015 kokeilu 15 op:n opinnäytetyön osittamista kolmeksi 5 op:n osuudeksi. Tämä toteutus oli tarjolla kahdelle vuosikurssille ohjelmistokehityksen, laite- ja tuotesuunnittelun ja hyvinvointiteknologian opiskelijoita. Tänä syksynä työskentelyä päätettiin olla aloittamatta seuraavan vuosikurssin kanssa. Mitä kokeilulla on saatu selville?

Pala kerrallaan kohti julkaistavaa opinnäytetyötä

Kun opinnäytetyökokeilulle oli saatu Oulun ammattikorkeakoulun opetuksesta vastaavan vararehtorin hyväksyntä, osastolla suunniteltiin ja ohjeistettiin 5 + 5 + 5 -malli. Siinä opinnäytetyön osat tehdään 2.–4. opiskeluvuosina joko toisiinsa liittyvänä jatkumona tai erillisinä aiheina tai toimeksiantoina (kuva 1). Tiedonhankinnan ja raportoinnin käytänteet harjoiteltiin ensimmäistä osaa työstettäessä. Seuraavissa opinnäytteen tekijä pystyi keskittymään täysipainoisemmin ammatilliseen aiheeseen.

Hopeavuori kuva 1
Kuva 1. Osaopinnäytetöiden jatkumo Theseuksessa julkaistavaksi koosteopinnäytetyöksi.

Opinnäytetyö valmistumisen pullonkaulana

Oulun ammattikorkeakoulun tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat ovat opintojensa viimeiset lukukaudet yrityksissä tuotekehitysprojekteissa. Opinnäytetyö tehdään usein projektien jatkoksi. Joskus opiskelijoilla on vaikeuksia löytää 15 op:n laajuinen aihe yritystoimeksiantona, ja tekemiseen täytyy joka tapauksessa varata kuukausia aikaa. Osittamisella haluttiin antaa mahdollisuus siirtyä nopeammin projekteista työsuhteeseen.

Ensimmäisen 5 op:n osan toivottiin hyödyttävän erityisesti niitä toisen vuoden opiskelijoita, joilla opintopistekertymä jäi eri syistä alle 55 opintopisteeseen. Pienemmillä kokonaisuuksilla pyrittiin vaikuttamaan ennakoivasti myös siihen, ettei 15 op:n itsenäistä otetta edellyttävä opinnäytetyö koituisi myöhemmin pullonkaulaksi valmistumiselle.

Kokeilun kohderyhmäksi tunnistettiin lisäksi opiskelijat, joilla viimeisenä opintovuonna kaikki muu on valmiina, mutta opinnäytetyö unohtuu, kun työelämä kutsuu. Opinnäytetyön aiheeksi sovittu käytännön osuus saattaa olla jo tehtynä, mutta dokumentaatio jää kirjoittamatta ja valmistuminen venyy. Osaopinnäyteprosessissa kehittynyt kirjoittamisen rutiini nopeuttaisi tuolloin raportin valmistumista.

Perusosaamisen kautta mukaan ammattialan kehittämiseen

Ensimmäistä 5 op:n osaa tehtäessä ryhmille varattiin lukujärjestysaika atk-luokkaan. Viikoittain vietiin eteenpäin opinnäyteprosessin tyypillisiä vaiheita, kuten aiheen rajausta, tiedonhankintaa ja tieteellisen tekstin käytänteitä. Ohjaajiksi nimetyt ammattiaineen opettaja ja viestinnän opettaja keskustelivat säännöllisesti ohjattaviensa kanssa erilaisista ratkaisuisista ja seuraavista vaiheista. Osan 1 aiheeksi opiskelijat valitsivat esimerkiksi Android-sovellusten ansaintamallit, magneettikuvauksen perusteet tai LTE:N kehityksen 4G-matkapuhelinverkkoteknologiaksi.

Toinen osa käynnistettiin ohjatusti korkeakoulun tiloissa, mutta työskentely jatkui huomattavasti itsenäisempänä. Aihe oli parhaimmillaan jo soveltava tai jopa sovittuun yritysprojektiin liittyvä. Opiskelijan tuli vastata projektinsa etenemisestä, pitää yhteyttä ohjaajiin sekä palauttaa säännöllisesti uusi versio. Kolmas osa oli tarkoitus tehdä tilaajalle toimeksiantona yritysprojekteissa heränneiden tarpeiden mukaan.

Opettajatunteja resursoitiin kokeiluun saman verran kuin 15 op:n opinnäytetöiden ohjaukseen opiskelijaa kohti. Yliopettaja auttoi kakkososaa aloittavia hyvinvointiteknologian opiskelijoitaan löytämään yrityksistä tai hankkeista kehittämisaiheita, jotka sopisivat teoriapainotteisen 1. osan jatkoksi. Esimerkiksi magneettikuvaukseen liittyvän, lopulta 5 + 10 op:n toteutukseen päätyneen koosteopinnäytetyön laatija pohti lopputulosta seuraavasti: ”Teorian opiskelu ensimmäistä osaa varten helpotti huomattavasti toisen osan tekoa. Ensimmäisen osan tekeminen oli raskasta, minkä vuoksi sen valmistuminen venyi odotettua pidemmälle. Toinen osa taas oli jouhevaa kirjoittaa, luultavasti ensimmäisestä osasta kertyneen kokemuksen ansiosta. [Oulun yliopistollisen sairaalan] Fyysikoiden vinkkien ja opastuksen avulla sain myös lisättyä tietämystäni syvemmin ensimmäisen osan asioista. Opinnäytetyön tekeminen antoi kokonaisuudessaan paljon tietotaitoa sekä harjoittelupaikan OYS:n kuvantamisen yksikössä.

Mikä kokeilussa onnistui?

 Tähän mennessä mukana olleiden ryhmien kokonaisvahvuudesta noin neljäsosa teki osan 1 toisen vuoden keväällä. Hieman pienempi osuus jatkoi seuraavana vuonna osaan 2. Opiskelijalle osat kerryttivät opintopisteitä opintorekisteriin osasuorituksen verran kummallekin vuodelle.

Melko moni päätyi lopulta 5 + 10 -kokonaisuuteen, josta 10 op:n osuus on käynnistynyt vasta 4. vuoden syksyllä. Ensimmäinen koosteopinnäytetyö tallennettiin Theseukseen toukokuussa 2016. Kaksi seuraavaa on juuri valmistumassa.

Opiskelijat pitivät hyvänä osan 1 omavalintaista aihetta. Osa halusi tehdä jo silloin teorian rinnalle soveltavan osan, kuten yksikertaisen pelin. Muutamalla aiheena oli oman työpaikan kehittämistehtävä, joten jo ensimmäisellä osalla oli työelämän tilaaja.

Me ohjaajat olemme todenneet, että jo osassa 1 työskentely kehitti juuri halutulla tavalla ammatissa keskeistä kiinnostumisen, asioiden selvittämisen, kokeilemisen ja uuden opiskelun kykyä sekä pitkäjännitteisyyttä. Vastuu työskentelyn etenemisestä kehitti myös projektinhallinnan taitoja. Arviointipalavereissa oli mukava vetää koko rupeama yhteen opiskelijan, sisällönohjaajan ja tekstinohjaajan kesken ja antaa palautetta puolin ja toisin.

Mikä ei onnistunut?

Kokeiluun ei saatu mukaan alkuperäistä kohderyhmää eli niitä, joita ohjattu ja vaiheiksi jaettu työskentely olisi hyödyttänyt. Kokeilun vapaaehtoisuus aiheutti sen, että jotkut aloittaneet keskeyttivät työskentelyn, kun sen työmäärä ja itseohjautuvuus alkoivat tuntua liian haastavilta. Mukana pysyneet sen sijaan suoriutuivat urakasta hyvin.

Osaopinnäytetyö tuli kokeilun takia toisen vuoden kevään opinto-ohjelmaan ylimääräisenä. Kevät oli työläs, sillä samalle jaksolle osui muutamia isoja projekteja rinnakkain. Niinpä jotkut jättivät osaopinnäytetyön kesken ja päättivät tehdä perinteisen 15 op:n opinnäytetyön opintojen lopussa.

Langattomiin laitteisiin suuntautuva opiskelija totesi 5 + 5 + 5 op:n työnsä koostamisvaiheessa, että viimeinen 5 opintopistettä ei ollut riittävä laajuus kiinnostavimman aiheen raportointiin. Ammatillista mielenkiintoa olisi ollut osan 3 sisällön tarkentamiseen enemmän kuin tuntimäärään kannatti tehdä. Kyseinen opiskelija mainitsee kuitenkin hyvän puolena sen, että opinnäytetyö kokonaisuudessaan tarjosi mukavasti erilaisia työskentelytapoja osien erityyppisten aiheiden ansiosta.

Osaopinnäytetyön mallia kehitellään vielä

Lopputulemana kokeilu osoitti, että opinnäytetyön osittaminen on mahdollista ja että opinnäytetyön osaamistavoitteet toteutuvat. Yhteen laskettuna se synnyttää hyvinkin saman osaamisen kuin suoraan 15 op:n laajuisena tehty työ. Aloittaminen jo toisena opiskeluvuotena kehittää aitoa ammattitaitoa. Tiedonhankinnan ja itsenäisen perehtymisen taidot lisääntyvät ja kirjoittaminen rutinoituu. Myös ammatillinen uteliaisuus saa hyvää sytykettä.

Aloittaminen jo toisena opiskeluvuotena kehittää aitoa ammattitaitoa. Tiedonhankinnan ja itsenäisen perehtymisen taidot lisääntyvät ja kirjoittaminen rutinoituu. Myös ammatillinen uteliaisuus saa hyvää sytykettä.

Kokeilu antoi konkreettisia kokemuksia siitä, miten ositettu opinnäytetyö toimii tutkinto-ohjelman opetussuunnitelman rinnalla. Erilaisia malleja aiotaan edelleen suunnitella ja kokeilla. Yhdistelmällä 5 + 10 op loppuvaiheen kehittämistehtävä saisi enemmän painoarvoa myös loppuarvosanassa. 3 + 3 + 9 op:n malli hyvin suunniteltuine tavoitteineen eri osille voisi tukea muita opintoja uudella tavalla. Toimiva resepti tuntuu olevan kehitettävissä.

Kirjoittajat

Tuula Hopeavuori, suomen kielen ja viestinnän lehtori, FM, Oulun ammattikorkeakoulu, tuula.hopeavuori(at)oamk.fi
Eero Nousiainen, tiimipäällikkö, ohjelmistokehityksen lehtori, FM, Oulun ammattikorkeakoulu, eero.nousiainen(at)oamk.fi

Kielikahvilassa

Aina kannattaa kokeilla! – Kielenopetuskokeiluja Jyväskylän ammattikorkeakoulussa

Jyväskylän ammattikorkeakoulun kielikeskus on ollut aktiivisesti mukana JAMKin nopeissa kokeiluissa. Kieltenopetusta on ollut haluttu kehittää opiskelijalähtöisempään ja elinikäistä oppimista korostavaan suuntaan, ja JAMKin sisäisen kehityksen hankkeet ovat tarjonneet siihen hyvän mahdollisuuden. Opiskelijalähtöisessä oppimisessa opettaja nähdään valmentajana, ohjaajana tai jopa kätilönä (Weimer 2013, 60–62). Sen sijaan, että opettaja loisi valmiita oppimisrakenteita, hän tukee opiskelijaa tekemään itse arviointia, valintoja ja rakentamaan itselleen sopivia oppimisen tapoja (mts. 59–60). Opiskelijalähtöisyys on varsinkin monelle kansainväliselle opiskelijalle uudenlainen oppimisen tapa. Innovaatioita kehitettäessä on hyvä muistaa, että asiakas ei aina osaa arvioida, mitä tarvitsee, koska hän tarkastelee asioita aiemman kokemuksensa ja oman tietotasonsa raameissa (ks. esim. Cooper, Vlaskovits & Ries 2013, 111, 113). Opettajan asiantuntemus on tärkeä tavoitteita ja toimintatapoja luodessa. Seuraavassa kuvataan neljää kokeilua, jotka on toteutettu vuosina 2013–2016 osana JAMKin pedagogisia kehityshankkeita.

Language Café – kieliä ja kahvia

Language Café -kokeilun tarkoituksena on tarjota sekä JAMKin opiskelijoille että henkilökunnalle mahdollisuus harjoittaa kielitaitoaan rennossa ja epämuodollisessa ympäristössä. Tapaamisia järjestetään kerran viikossa opiskelijakunta JAMKOn kahvilassa, jossa osallistujat keskustelevat eri kielillä, enimmäkseen kuitenkin suomeksi ja englanniksi, erilaisten pelien, tehtävien ja kahvikupin äärellä. Paikalla on myös kieltenopettaja, jonka rooli on kuitenkin vain tarvittaessa aktivoida keskustelua ja avustaa mahdollisten kysymysten kanssa ilman varsinaista opettajajohtoista opetusta.

Language Café

Kieli- ja kulttuurivaihtoa verkossa

Tandem-hankkeessa suomalaiset ja ranskalaiset opiskelijat keskustelevat verkon välityksellä englanniksi. Hankkeessa ovat olleet mukana Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja Aix-Marseille Université. Tavoitteena on kannustaa opiskelijoita viestimään suullisesti englannin kielellä vertaistensa kanssa aidoissa tilanteissa. Kaikki hankkeessa mukana olevat opiskelijat opiskelevat englantia vieraana kielenä. Tilanne vastaa suurimman osan opiskelijoista tulevaisuuden kielitarpeita, sillä englantia käytetään työelämässä usein viestittäessä ei-syntyperäisten kielenkäyttäjien kanssa.

Työelämän viestintää projektiopintoina verkossa

Työelämän viestinnän verkko-opiskelun haasteisiin vastattiin projektityöskentelymallilla. Hankkeen tavoitteena oli opiskelijoiden asiantuntijuuden ja työelämän viestintäkokemusten nostaminen esille, verkko-opetuksen haasteisiin, kuten ryhmäytymiseen, opiskeluun sitouttamiseen ja vuorovaikutteisuuteen, vastaaminen sekä verkkoteknologian tehokas hyödyntäminen ja projektimuotoinen työskentely. Opiskelijat ovat olleet innostuneita työskentelytavasta. Opiskelijalähtöisyys, vuorovaikutteisuus ja koulutusteknologian tarvelähtöinen hyödyntäminen onnistuivat hankkeessa.

Alakohtaisuutta ja autonomiaa portfoliotyöskentelyllä

Portfoliomallilla opetusta vietiin alakohtaiseen, opiskelija- ja työelämälähtöiseen sekä elinikäistä oppimista korostavaan suuntaan. Portfoliossaan opiskelijat asettavat itselleen kehittymistavoitteita sekä arvioivat taitotasoaan ja oppimistaan. Tavoitteidensa saavuttamiseksi opiskelijat joko valitsevat tehtäviä opettajan tarjoamista tehtävistä tai luovat itse tehtävänantoja. He saavat palautetta työskentelystään ja voivat kehittää sitä saamansa palautteen pohjalta. Malli tukee elinikäistä oppimista, koska tehtävien avulla voi löytää motivoivia tapoja oppia kieltä arkielämässä luokkahuoneen ulkopuolella.

Kokeiluista käytänteiksi

Kaikki neljä kokeilua ovat tuottaneet JAMKin kieltenopiskeluun uusia opiskelijalähtöisiä toimintatapoja. Työelämän viestinnän opinnot jatkuvat projektimuotoisina verkossa ja monimuotokursseina. Opiskelijat saavat oman valintansa mukaan käyttää keskinäiseen viestintäänsä esimerkiksi Whatsappia, sähköpostia tai oppilaitoksen Yammeria. Yhteisiä tehtäviä voidaan toteuttaa vaikkapa Word Onlinessa. Koko ryhmän käytössä ovat esimerkiksi verkkoneuvotteluohjelma Adobe Connect Pro ja mahdollisuuksien mukaan myös kasvokkain tapaamiset. Opettajien tekemät ohjevideot auttavat opiskelijoita kirjallisen materiaalin lisäksi omaksumaan kurssin asioita. Ryhmäytymiseen on pyritty kiinnittämään erityistä huomiota varsinkin kurssin alussa, jolloin on järjestetty tapaamisia joko verkossa tai kasvokkain.

Portfoliomalli on käytössä suomi toisena kielenä -opinnoissa Kirjoita suomeksi -kurssilla sekä Työelämän englanti -kurssilla. Haasteena on koettu opiskelijoiden itsearviointi ja omien opintojen suunnittelu oman tason mukaisiksi. Opiskelijan tulisi valita portfoliotehtävät siten, että ne tukevat parhaalla mahdollisella tavalla omaa oppimista. Oppimista ja itsearviointia tuetaan henkilökohtaisen ohjauksen avulla.

Language Café -toiminnan hyötyjä ovat olleet esimerkiksi tutustuminen eri maista ja kulttuureista oleviin opiskelijoihin, mahdollisuus käyttää kieltä aidoissa vuorovaikutustilanteissa sekä opiskelijoiden omaehtoisuus tapaamisten ja keskustelujen toteuttamisessa. Keskustelukielenä on ollut pääsääntöisesti englanti ja jossakin määrin suomi, ja kehittämiskohteena toiminnalle jatkossa olisikin kielivalikoiman monipuolistaminen.

Tandem-hankkeemme opiskelijapalautteiden perusteella suurimmat hyödyt ovat olleet uusien, kansainvälisten tuttavuuksien luominen, ymmärryksen lisääntyminen toisesta maasta ja kulttuurista sekä itsevarmuuden kasvu, kun opiskelijat huomaavat pystyvänsä kommunikoimaan englanniksi melko haastavassakin tilanteessa. Suurimmat hankaluudet ovat liittyneet esimerkiksi hitaisiin verkkoyhteyksiin sekä kaikille sopivien keskusteluajankohtien löytämiseen. Opiskelijapalaute on kannustanut meitä sekä jatkamaan mallien käyttöä että kehittämään niitä edelleen. Opiskelijat ovat nostaneet palautteessa esille, että oppimiskokemukset ovat vastanneet työelämän autenttisia kielenkäyttötilanteita. Olemme tulleet kokeilujemme myötä siihen lopputulokseen, että aina kannattaa kokeilla!

Kirjoittajat

Jaana Oinonen, FM, suomen kielen ja viestinnän lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kielikeskus jaana.oinonen(at)jamk.fi
Suvi Uotila, FM, englannin ja ruotsin kielen lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kielikeskus suvi.uotila(at)jamk.fi
Paula Vuorinen, FM, englannin ja ruotsin kielen lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kielikeskus paula.vuorinen(at)jamk.fi

Cooper, B., Vlaskovits, P. & Ries, E. 2013. The Lean Entrepreneur : How Visionaries Create Products, Innovate with New Ventures, and Disrupt Markets. Wiley. ProQuest ebrary. Viitattu 30.8.2016. http://site.ebrary.com.ezproxy.jyu.fi/lib/jyvaskyla/reader.action?docID=10650972

Weimer, M. 2013. Learner-Centered Teaching : Five Key Changes to Practice. 2. p. San Francisco: Jossey-Bass. ProQuest ebrary. Viitattu 30.8.2016. http://site.ebrary.com.ezproxy.jyu.fi/lib/jyvaskyla/reader.action?docID=10653948

Lisätietoa

Language Café: suomen kielen ja viestinnän lehtorit Anu Mustonen ja Jaana Oinonen, englannin ja espanjan kielen lehtori Petteri Ruuska sekä englannin ja ruotsin kielen lehtorit Suvi Uotila ja Paula Vuorinen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu)
Kieli- ja kulttuurivaihtoa verkossa: Suvi Uotila ja Paula Vuorinen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu) sekä Alexis Bachelart ja Lauriane Ouvrier (Aix-Marseille Université)
Työelämän viestintää projektiopintoina verkossa: suomen kielen ja viestinnän lehtorit Tarja Ahopelto ja Jaana Oinonen (Jyväskylän ammattikorkeakoulu)
Ahopelto, T. & Oinonen, J, 2015. Työelämän viestintätaitoja hankitaan projektimaisesti opiskellen. Koulutuksen kehittämisen katsaus 2015 – Airuet aallonharjalla (JAMK). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/101180/JAMKJULKAISUJA2092015_web.pdf?sequence=1
Portfoliomalli: Jaana Oinonen, Suvi Uotila ja Paula Vuorinen
Oinonen, J. Uotila, S. & Vuorinen, P. 2015. Portfolio as a tool for enhancing learner autonomy and life-long learning. Language Teaching Tomorrow. http://verkkolehdet.jamk.fi/languageteachingtomorrow/
Oinonen, J. Uotila, S. & Vuorinen, P. 2015. Monialaisuutta ja opiskelijalähtöisyyttä. Portfoliomalli ammattikorkeakoulun kieltenopetuksessa. Tempus 4/2015.
Oinonen, J. Uotila, S. & Vuorinen, P. 2015. Portfoliotyöskentely osaksi ammattikorkeakoulun kieliopintoja. Koulutuksen kehittämisen katsaus 2015 – Airuet aallonharjalla (JAMK). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/101180/JAMKJULKAISUJA2092015_web.pdf?sequence=1

Drake pääkuva

MOOC-sisältöjä AgileAMK-mallilla

Lähes nollarakentamiseen ja energiatehokkuuteen oppia MOOCista

Työtehtävissä vaadittavat taidot muuttuvat vauhdilla eikä vähiten digitalisoitumisen vuoksi. Monilla on tarve ymmärtää, miten digitaalisuutta voi hyödyntää omalla toimialalla, ja toiset joutuvat jopa kouluttautumaan aivan uusiin tehtäviin. Joskus uuden oppimisen tarve voi johtua myös lainsäädännöstä tai EU:n asettamista tavoitteista.

Esimerkiksi rakennusala valmistautuu noudattamaan uudisrakentamisessa lähes nollarakentamisen periaatteita. Lainsäädäntötyö on käynnissä, ja jo vuonna 2020 kaikkien uusien rakennusten tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia. Rakennusala tarvitsee pikaisesti täydennyskoulutusta. Voisivatko MOOCit eli avoimet online kurssit (Massive Open Online Course) olla vastaus koulutustarpeeseen?

Kymmenen ammattikorkeakoulun ESR-rahoitetussa kolmivuotisessa yhteishankkeessa Uutta avointa energiaa suunnitellaan ja testataan malli (AgileAMK), jonka avulla tuotetaan yhteisesti sisältöjä kahteen pilotti-MOOCiin: Kestävät energiaratkaisut, Hållbara energilösningar ja Lähes nollarakentaminen, Närä-nolenergibyggande.  AgileAMK mallin avulla yhteissisällöntuotannosta halutaan tehdä nopeaa, kustannustehokasta ja laadukasta samalla yrityselämä mukaan osallistaen.

Ketterää sisällöntuotantoa

Kuten nimikin AgileAMK kertoo, mallin tavoitteena on sisällöntuotannon ketteryys ja ammattikorkeakoulujen tiivis yhteistyö uusia MOOCeja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Projektissa AgileAMK malli kehitettiin ohjelmistokehittäjien hyvin tuntemien ketterien agile, scrum, kanban ja lean kehittämismenetelmien pohjalta. Ketterien kehittämismenetelmien tavoitteena on tuottaa asiakkaalle mahdollisimman pikaisesti pilotoitava tuote ilman pitkiä suunnittelu- ja toteutusvaiheita.  Ketterien menetelmien filosofiaan kuuluu, että asiakas on kiinteästi mukana koko prosessin ajan. Hankkeessa todettiin, että ketteriä menetelmiä voidaan hyvin hyödyntää myös koulutussisältöjen suunnittelussa ja toteuttamisessa.

AgileAMK mallin ytimessä on tehokas, useiden ammattikorkeakoulujen edustajista koottu moniammatillinen tuotantotiimi, jossa on jäsenenä toteutettavan MOOCin sisällön asiantuntijoita. Työtä johtaa MOOCin nimetty omistaja.  MOOCin suunnittelu lähtee liikkeelle MOOCin kehitysjonosta eli pitkän aikavälin suunnitelmasta kuten kuviosta 1 käy ilmi. Tuotantotiimi suunnittelee sisältörakenteen, kartottaa AMKien olemassa olevat kurssisisällöt ja suunnittelee sisällöntuotannon riittävän pieniin, nopeasti julkaistaviin osiin. Asiakkaiden ja kohderyhmien mukanaan saaminen suunnitteluun on erittäin tärkeää. Koska rakennusalan ammattilaisia ei projektin alkuvaiheessa saatu mukaan tuotantotiimien kokouksiin, asiakkailta hankittiin tietoa kyselyn avulla. Lisäksi jokaiselle MOOCille on hankittu ”yrityskumppani”, joka osallistuu sisältöjen jatkojalostukseen ja antaa palautetta.

AgileAMK-malli
Kuvio 1. AgileAMK-malli, josta käy ilmi kehittämisen eri vaiheet.

MOOCin osia toteutetaan lyhyissä 1-4 viikkoa kestävissä sprinteissä eli työrupeamissa, joiden aikana tuotantotiimi asettaa sisällölliset tavoitteet, laatii aikataulut ja tuottaa yhteistyönä sovitut sisällöt sekä hyödyntämällä jo olemassa olevaa materiaalia että luomalla uusia sisältöjä.

Työkalut ja alustat testissä ja opiskeltavana

Projektissa on testattu paljon sisällöntuotantoon ja jakeluun liittyviä työkaluja. Sisällön jakelualustan vaihtoehtoina olivat mm. Moodle ja Eliademy. Lopulta todettiin Moodlen taipuvan paremmin suunniteltujen sisältöjen julkaisuun kuin Eliademy. Lisäksi Eliademystä puuttui osaamiskartoituksiin sopiva työkalu. Muita testattavia ja opiskeltavia työkaluja olivat muun muassa Camstasia studio ja Office Mix videoiden tekemiseen, Ylen käsikirjoituskone videon suunnitteluun, osaamiskartoituksiin tarvittavat ohjelmistot kuten Webropol, eLomake, ZefSurvey, GoogleDocs, MindMap ohjelmistoja sekä projektihallintatyökalu Trello. Sisällöntuottajille on tehty opetusvideoita ja ohjeita työkalujen käytöstä. Ne löytyvät Moodlesta ja ovat kaikkien sisällöntuottajien käytössä.

Tuotantotiimin jäsenet hyödynsivät ilmaista projektinhallintajärjestelmää Trelloa sisällön ideoinnissa, töiden jakamisessa ja aikataulutuksissa. Kuten kuvasta 1 käy ilmi, Trellosta myös näkee, missä vaiheessa sisällöntuotanto on, kuka mistäkin sisältöosasta tai kuvien käsittelystä vastaa ja milloin tehtävät on tehty.

Trello-näkymä
Kuva 1. Trello-näkymä Kestävät energiaratkaisut MOOCin suunnitelmaan ja aikataulutukseen. Näkymä on julkinen ja siitä voi kuka tahansa seurata MOOCin valmistumista. Lähes 0-energiarakemisen MOOCilla on oma Trello-näkymänsä.

Välittömästi kunkin sprintin eli sisällöntuotanto-osioiden päätyttyä käydään läpi tehdyt kurssisisällöt ja tarkistetaan sisältöjen laatu. Tarvittaessa tuotantotiimi tekee sisältöihin tarvittavat korjaukset ja täydennykset. Heti tämän vaiheen jälkeen MOOCin toteutettu osa voidaan avata opiskeltavaksi eli yhden MOOCin osan sisällöntuotanto kestää noin neljä viikkoa. Koko MOOCin ei siis tarvitse olla valmiina ennen sen avaamista.

AgileAMK mallin rakentaminen alkoi syksyllä 2015 ja se valmistui alkukeväästä 2016. Pilotti-MOOCien sisällöntuotanto AgileAMK mallilla alkoi toukokuussa ja jo kesäkuussa 2016 avattiin Kestävät enegriaratkaisut MOOCin ensimmäinen osio Yleistä aurinkoenergiasta ja Lähes nollarakentaminen MOOCin osa Rakennusten energiatehokkuus. Ruotsinkielisistä Närä-nollenergibyggande MOOCin osio Byggnaders energieffektivitet ja Hållbara energilösningar MOOCin osa Allmänt om solenergi avattiin syyskuussa. Sisällöntuotannon nopeuden osalta malli toimi erittäin hyvin. Kuviosta 2 näkyy, miten eri osiot avautuvat vaiheittain.

Drake, kuvio 2, iso
Kuvio 2.

Tätä kirjoittaessa syyskuun lopussa 2016 MOOC opiskelijoita on jo vajaa 100 eli sisällöille on ollut tarvetta. Opiskelijat osallistuvat omalta osaltaan sisältöjen jatkuvaan kehittämiseen antamalla palautetta.

AgileAMK malliin kuuluu toiminnan jatkuva evaluoiminen. Sisällöntuotannon prosessien toimivuuden varmistamiseksi järjestetään sprintin jälkikatselmus, jonka aikana keskustellaan prosessin sujuvuudesta, kehittämiskohteista ja mahdollisista haasteista. Näin tuotantotiimi pystyy korjaamaan välittömästi toimimattomat työtavat. AgileAMK malli perustuu yhdessä suunnitteluun, tekemiseen ja töiden jakamiseen. Ensimmäisen sprintin jälkikatselmuksessa suurin osa sisällöntuottajista oli sitä mieltä, että yhdessä tekeminen on hyödyllistä ja yhdessä tekemällä oppii. Yksi tiimin jäsen oli kuitenkin sitä mieltä, että yksin sisällöt valmistuvat nopeammin ja että hänen oli mahdotonta saada omasta oppilaitoksestaan muiden opettajien sisältöjä. Mallin jalkauttamisessa oppilaitoksiin riittää siten tekemistä

Laatukortit sisällöntuotannon tukena

MOOC-opiskelussa opiskelijan oppiminen on hyvin itseohjautuvaa, siksi MOOCin sisältöjen tulee olla laadukkaita ja tukea oppimisprosessia mahdollisimman paljon. Tuotantotiimin tavoitteena on niin ikään rakentaa sisällöistä teknisesti mahdollisimman korkealaatuisia ja nykypedagogiikan vaatimusten mukaisia. Projektin laaturyhmä laati tämän vuoksi viisi laatukorttia sisällöntuottajien tueksi: tuotanto, MOOC-pedagogiikka, sisältö, käytettävyys ja saavutettavuus. Laatukortit on laadittu sekä kirjallisena että videomuodossa ja ne löytyvät projektin sivustolta uusiavoinenergia.fi kohdasta Materiaalit ja tuotokset. Laatukorttien käytöstä järjestettiin koulutus tuotantotiimin jäsenille ja muille projektiin osallistuville henkilöille. Projektin laatutiimi kehittää laatukortteja edelleen projektin edetessä.

Ensimmäisten sprinttien jälkikatselmuksessa todettiin, että laatukortteja olisi voinut hyödyntää paremmin sisällöntuotannon tukena. Sprintin tiukka aikataulu ja kevään muut työkiireet aiheuttivat sen, että ensimmäisessä sprintissä keskityttiin saamaan sisällöt pilotoitavaksi. Siksi laatukortteja kehitetään edelleen tukemaan tuotantotiimien sisällöntuotantoa.

Laatukorteista oli pidetty kaikille halukkaille koulutus ennen sisällöntuotannon aloittamista, joten osa sisällöntuottajista koki, että opit olivat hyvin mielessä, vaikka itse laatukortti ei ollutkaan koko ajan käsillä. Saavutettavuuteen sisällöntuottajat kiinnittivät erityisesti huomiota. Lisäksi he kertoivat olettaneensa, että videoiden tekstitykseen kuluisi paljon aikaa. Itseasiassa se sujui jouhevasti, koska videoista oli valmiina hyvä käsikirjoitus. Lisäksi valmis käsikirjoitus nopeuttaa tekstin kääntämistä toiselle kielelle. Videoiden tekstityksessä YouTuben tekstitystyökalu on hyvä apuväline. Puheen saa myös nauhoitettua suoraan tekstiksi dictation.io ohjelmistolla.

Avoimeen julkaisemiseen CC lisenssit

Jotta materiaalit voivat olla kaikille avoimena verkossa, kaikki hankkeessa tuotetut MOOC materiaalit julkaistaan Creative Commons lisenssillä CC BY-SA. Tämän vuoksi suuri osa ”valmiiden” sisältöjen kuvista piti tehdä uudelleen. Kuvien työstäminen vei sisällöntuottajien mukaan suunniteltua enemmän aikaa, eikä siihen oltu etukäteen riittävästi varauduttu. Koska asia tuli esille jo ensimmäisen osion jälkeisessä arviointikeskustelussa, voitiin tähän varautua seuraavissa sisällöntuotantoponnistuksissa.

Projekti jatkuu vuoden 2018 loppuun ja tavoitteena on, että AgileAMK mallilla tuotetaan jatkossa useita korkealaatuisia MOOCeja eri ammattikorkeakoulujen yhteisvoimin.

Lue lisää: uusiavoinenergia.fi
MOOCit digmassa: https://moodle.amk.fi/course/index.php?categoryid=19

Kirjoittaja

Merja Drake, FT, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, merja.drake(at)haaga-helia.fi