Kirjoittaja: Jouni Koski.
Jos yliopisto- ja korkeakouluverkoston rakentaminen koko maahan oli merkittävä päätös aluekehityksen näkökulmasta, niin oli myös jo yli neljännesvuosisata sitten tehty päätös vahvistaa korkeakoulusektoria toiminta-alueitaan palvelevilla ammattikorkeakouluilla. Alueet kehittyivät entisestään, kun ammattikorkeakouluille kirjattiin lakiin koulutus- ja TKI-tehtävän (tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta) rinnalle myös aluekehitystehtävä. Samaan aikaan tai ehkä juuri aluekehitystehtävänkin takia ammattikorkeakoulupedagogiikka on kehittynyt vaikuttavalla tavalla. Toisin kuin joskus aiemmin, pedagogiikka ei ole enää korkeakoulun sisäinen asia vaan siitä on tullut yhteinen asia niin alueen kuin alueella toimivien kumppaneiden kanssa. On kehittynyt korkeakouluja yhteiskuntaan ja alueeseen integroiva ammattikorkeakoulupedagogiikka, joka vahvistaa osallisuutta ja kumppanuutta alueiden kehittämisessä. Näin 6.12.2018 kunnioitettavan 101 vuoden iän saavuttaneen Suomen aluekehitykselle on luotu uusia edellytyksiä kehittää alueita edelleen.
Vaikka Suomi ei ole väkiluvultaan suuri, maamme on pinta-alaltaan iso. Maamme uniikit alueet edellyttävät kehittyäkseen diversiteettiä, joka on duaalisen korkeakoulujärjestelmämme vahvuus myös alueellisesti tarkasteltuna. Eri puolilla maata on kehitetty erilaisia aluekehittämisen menetelmiä ja muotoja, joita esitellään tässä teemanumerossa. Ammattikorkeakoulujen rooli voi olla tulevaisuudessa alueiden uudistamisessa ja elinvoimaistamisessa yhä vaikuttavampi, mikä edellyttää aluekehittämisen menetelmien ja muotojen jatkuvaa kehittämistä. Siinä erilaisten aluekehittämisen menetelmien ja muotojen avoin jakaminen ja benchmarkkaaminen kansainvälisiin verrokkeihin ovat varmasti keskeisiä kehittämisen keinoja. Niin ikään kansalaisten osallistumisen lisääminen asuinalueensa ja elinympäristönsä kehittämiseen tuottaa varmasti tehokkaampia ratkaisuja alueiden ja yhteisöjen ongelmiin, koska ne perustuvat asukkaiden tietoon olosuhteista ja tarpeista.
Ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli alueiden kansalaisten osallisuutta tukevien menetelmien ja prosessien kehittäjänä. Ammattikorkeakoulupedagogiikan kehittymisen myötä ammattikorkeakoulut ovat vahvoja yhteiskehittäjiä, jotka osaavat monipuolisin menetelmin osallistaa niin kansalaisia, yrityksiä, yhteisöjä kuin korkeakouluopiskelijoita yhteiseen kehittämistyöhön. Silloin tavoitteena voi olla niin kansalaisten hyvä elämä ja kotoutuminen kuin esimerkiksi alueen elinvoiman vahvistaminen. Osallisuudessa on mittaamaton voima, niin yksilöiden kuin yhteisöjen ja organisaatioiden osallisuudessa, kun jotain kehitetään. Palaan vielä merkittävään päätökseen lisätä aluekehitystehtävä ammattikorkeakoulujen koulutus- ja TKI-tehtävien rinnalle. Jos tätä päätöstä ei olisi tehty, ei ammattikorkeakoulujen osallisuus ja osallistuminen alueiden kehittämiseen olisi sillä tasolla kuin se tänään on.
Ammattikorkeakoulupedagogiikan vahvuus aluekehittämisessä perustuu osallisuuteen, jossa keskeistä on ammattikorkeakouluopiskelijoiden osallisuus. Kun aluekehitystyöhön osallistuvat ammatillista osaamistaan kerryttävät korkeakouluopiskelijat yhdessä henkilöstön kanssa ja oppiminen tapahtuu yhteistyössä kumppaneiden kanssa alueella, on kyseessä volyymiltään valtava kehityspanos ja -voima. Ammattikorkeakoulujen n. 145.000 opiskelijaa ja lähes 10.000 asiantuntijaa ovat merkittävä voimavara maamme aluekehitykseen. On hienoa, että tämä voimavara osataan hyödyntää yhteiskunnassamme koko ajan paremmin.
Kirjoittaja
Jouni Koski, FT, rehtori, toimitusjohtaja, Laurea-ammattikorkeakoulu
Artikkelin pääkuva: Joona Kotilainen.
