3/2018, Pääkirjoitus

Askel tulevaisuuteen

Kirjoittaja: Turo Kilpeläinen.

Digitalisaatio on muuttanut kuluttajien käyttäytymistä ja murtanut usean toimialan totuttuja toimintatapoja. Mikään ei puhu sen puolesta, etteikö maailman murros jo olisi iskenyt tai tule iskemään myös perinteisiksi organisaatioiksi luokiteltuihin korkeakouluihin. Varsinkin Suomessa demografinen kehitys yhdessä kaupungistumisen sekä edelleen jatkuvan julkisen talouden kestävyysvajeen kanssa ovat todellisuutta.

Korkeakoulujen on mietittävä, miten julkisella rahoituksella toteutettavaa osaamisen ja osaajien tuottamisen palvelutehtävää tullaan jatkossa harjoittamaan. Meidän on pohdittava myös sitä, mihin ihmiset ja yhteiskunta korkeakouluja tulevaisuudessa tarvitsevat.

Yhteiskunnassa uskotaan siihen, että korkeakouluopiskelijoiden keskeisin tavoite on hankkia itselleen unelmien työuran edellyttämä osaaminen. Kysymys nuorten tapauksessa toki on, miten ja missä vaiheessa koulukeskeisestä oppimisesta pystytään siirtymään laajempaan kontekstiin, oman elämän rakentamiseen. Oppimisen motivaation herättämiseen voidaan tarvita uusia keinoja, koska jo nyt yksi supertietokone laskee kaikkien maailman lasten matematiikan kotitehtävät yhdessä sekunnissa 1000 vuodeksi eteenpäin.

Korkeakoulut ovat organisoituneet pääosin tutkintoon johtavan koulutuksen ympärille. Maailman muutos haastaa koulutuksen saavutettavuuden, joustavuuden ja avoimuuden kasvattamiseen, joka tarkoittaa käytännössä korkeakoulun perusrakenteiden ravistelemista. Yksittäisten opintokokonaisuuksien tulisi toimia niin tutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelevan ihmisen, työmarkkinoilla toimivan asiantuntijan kuin työttömän työnhakijan osaamispaketteina.

Joustavuuden lisääntyminen tulee näkymään korkeakoulujen hakeutumisessa. Yksittäisten opintokokonaisuuksien tarjonta tulee olemaan avointa kaikille osaamistaan päivittäville. Korkeakouluopiskelijoiden monimuotoisuus kasvaa. Joustavuuden lisääntyminen voi tarkoittaa sitä, että opiskelija voi rakentaa haluamansa kaltaisen opetus-, tai osaamissuunnitelman sisällön parhaakseen katsomien tiedon tuottajien joukosta Suomesta tai maailmalta. Opiskelijan osaaminen ei näin ollen rajoittuisi oman korkeakoulun opintotarjontaan vaan hyödyntäisi maailmalla olevaa tietoa ja osaamista.

Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Yhteiskunnan muutoksesta voidaan päätellä, että korkeakouluihin kohdentuvat odotukset tulevat muuttumaan valtion, alueiden, työelämän ja opiskelijoiden osalta. Oletettavaa on, että edellä kuvattujen tahojen odotukset eivät ole saman suuntaisia. Digitalisaation rooli saavutettavuuden ja aivan uudenlaisen ohjauksen mahdollistajana näyttää ratkaisevan tärkeänä.

Tässä julkaisussa pohditaan varsin konkreettisin esimerkein digitalisaatiokehityksen vaikutuksia oppimiseen ja opetukseen ammattikorkeakouluissa. Teemat käsittelevät opiskelijan digikyvykkyyttä, opettajien digipedagogista osaamista, pedagogisia toimintatapoja, ammattikorkeakoulujen profiloitumista sekä oppimisympäristöjä ja digityökaluja erilaisten konkreettisten tapauskuvausten kautta. Taustalla on ajatus työelämän osaamistarpeisiin vastaamisesta.

Ammattikorkeakouluina olemme ottaneet rohkean askeleen tulevaisuutta kohti kaikkien AMKien ja yhden yliopiston kanssa. eAMKin piiristä voi kasvaa pysyvä asiantuntijayhteisö yli korkeakoulurajojen. Horisontissa välähtelee kuva uudenlaisesta, verkkomuotoisesta korkeakoulujen toimintamallista.

Kirjoittaja

Turo Kilpeläinen, Rehtori, PhD. (Econ), Lahden ammattikorkeakoulu, turo.kilpelainen(at)lamk.fi

Edellinen artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *