Kiertotalouskoulutusta – yhteistyöllä osaamista opiskelijoille ja yrityksille

Kirjoittajat:  Henna Knuutila, Pia Haapea, Marketta Virta, Piia Nurmi ja Ulla Häggblom.

Suomi haluaa olla kiertotalouden kärkimaa. Suomessa luodaan kilpailukykyisiä ja kestäviä ratkaisuja, joiden kautta syntyy uutta liiketoimintaa, työpaikkoja ja vientiä. Tähän tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä ja uudenlaista ajattelumallia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. (Sitra 2014.) Koska tulevat ammattilaiset, asiantuntijat ja päätöksentekijät ovat ratkaisevassa asemassa, ovat koulutus ja tutkimus merkittävässä roolissa. Kiertotalouden edistämiseksi onkin tärkeää kehittää osaamista ja toimintamalleja sekä eri alojen, toimijoiden (yritykset, julkinen sektori, koulutus, järjestöt) ja toiminnan tasojen välistä poikkitieteellistä yhteistyötä. Koulutussektori on avainasemassa siiloista pois pääsemisessä ja yhteistyön fasilitoinnissa.

Ammattikorkeakouluissa on tunnistettu kiertotalouden merkitys ja sen vaatima monialainen yhteistyö (Malve-Ahlroth ym. 2016). Esimerkiksi Turun ja Lahden ammattikorkeakouluissa on toteutettu 15 opintopisteen laajuisia kiertotalousmoduuleja jo muutaman kerran. Niihin on osallistunut satoja opiskelijoita eri aloilta, niissä on tehty kymmeniä aluekehityksen kannalta tärkeitä kehittämishankkeita ja suoritettu tuhansia opintopisteitä. Tampereen ammattikorkeakoulussa kiertotalous on ollut kaksivuotisen Hiilinielu Design Studio -hankkeen keskeisiä teemoja. Hankkeessa monialaiset opiskelijatiimit ovat innovoineet muun muassa kiertotaloutta edistäviä uudenlaisia kuluttajatuotteita.

Tässä artikkelissa kuvataan kiertotalouskoulutukseen liittyvän yhteistyön kehittymistä yhteisten kehittämishankkeiden kautta. Erityisesti tässä kuvataan par’aikaa käynnissä olevaa Lahden, Turun, Tampereen, Oulun, Vaasan ja Savonian ammattikorkeakoulujen yhteistyöhanketta, joka kantaa nimeä #kiertotalous. Nämä korkeakoulut ponnistavat yhdessä luodakseen vuoden 2018 aikana menetelmäpaketit kiertotalouden opettamiseen.

Yhdessä enemmän

Ammattikorkeakoulujen kiertotalouskoulutuksen yhteistyömahdollisuuksien kartoittaminen käynnistyi keväällä 2016, jolloin Turun ammattikorkeakoulun aloitteesta käynnistettiin eri ammattikorkeakoulujen väliset tapaamiset kiertotalouskoulutuksen kehittämiseksi. Yhteistyö syveni, kun Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra avasi keväällä 2017 rahoitushaun, jossa etsittiin hankeaihioita muun muassa ammattikorkeakoulujen yhteiselle opintokokonaisuus kiertotalouden eri näkökulmista.

Hankkeiden tarkoituksena on synnyttää kiertotalouteen liittyvää opetustarjontaa, joka olisi tarjolla opiskelijoille alasta riippumatta. Keväällä ja kesällä vuonna 2017 ammattikorkeakoulujen kiertotalouteen perehtyneet asiantuntijat kokoontuivat eri kokoonpanoilla myös Sitran kutsumana työpajoihin, joissa suunniteltiin yhdessä erilaisia koulutuspaketteja. Erilaisten teemojen (menetelmällinen, sisällöllinen) lisäksi saatiinkin aikaiseksi monia uusiakin yhteistyömuotoja. Yhteistyö laajeni vielä tästäkin: edustajat yhdeksästätoista eri ammattikorkeakoulusta valmistelivat yhdessä hankkeen Opetus- ja kulttuuriministeriön syksyn kärkihankehakuun. Päätökset siitä tulevat keväällä 2018, mutta jo itse hakuprosessi oli tärkeä askel kiertotalouden monialaisen koulutuksen kehittämisessä.

Monialaista tiimityötä kiertotalousosaamisen lisäämiseksi

Kiertotalousosaamisessa nousee usein esiin kysymys opetuksen malleista. Millaisia ajattelun malleja kiertotalouden ammattilaiseksi kehittyvä korkeakouluopiskelija tarvitsee? Kiertotalouteen siirtyminen vaatii koulutusalojen välisten raja-aitojen mataloittamista ja tieteiden välistä systeemiajattelua. Toinen avoin kysymys on kiertotalouden opettamisen konteksti (Heinrich 2016, De Wold 2016). Osa kasvatusalan ammattilaisista on sitä mieltä, että oppimisen tavat ovat yhtä tärkeitä kuin opitut faktat (Vare & Scott 2007). Tarvitaan uudenlaista, kriittiseen systeemiajatteluun rohkaisevaa oppimista, joka tukee tulevaisuuden kiertotalousasiantuntijaksi kasvamisessa.

Useiden tutkimusten mukaan oppiminen ja erityisesti ymmärtävä oppiminen on tehokkainta silloin, kun oppija pääsee itse tekemään ja etsimään perustellusti tietoa asetettuihin haasteisiin (Oivallus 2011, Malve-Ahlroth ym. 2016). Tähän osaltaan liittyy myös learning by doing -konsepti. Koska kiertotalous käsittää aihealueita hyvin monelta osa-alueelta, on tiukkaan rajattujen materiaalipakettien valmistaminen haasteellista. Oppimisen tulisikin keskittyä ennen kaikkea tekemiseen. Edellä mainitut asiat tarkoittavat sitä, että erityisesti opiskelijoiden ryhmätyötaitoja sekä oppimisen ja tiedonhaun valmiuksia tulee edistää. Monialaisuutta edistää myös eri koulutusalojen osaamisen yhdistäminen. Nämä toteutuvat jo nyt esimerkiksi Lahden, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulujen kiertotalousmoduuleissa. Kertynyttä osaamista tulisi jakaa myös muiden hyödyksi.

Käytännön kokemuksen kautta #kiertotalous-hankkeessa mukana olevissa korkeakouluissa on tehty, pohdittu ja kehitetty erilaisia tapoja oppia ja ohjata eritaustaisia ja erilaisen osaamistason omaavia opiskelijaryhmiä. LAMKin Kiertotalousväylällä alusta asti mukana ollut liiketalouden opiskelijan Kaisa Tuomisen kommentti kiteyttää hyvin kiertotalousväylän: ”Mikäli sinua kiinnostaa kestävä kehitys, jätteettömyys, ekologinen ajattelutapa tai haluat tutustua muiden alojen opiskelijoihin, tule opiskelemaan kiertotalousväylälle – kiertotalous tarvitsee kaikkien alojen osaajia!” Tuominen toimi kolmannessa väylässä omien projektiensa lisäksi myös muiden opiskelijoiden sparraajana ja työskentelee tällä hetkellä Lahden kaupungin palveluksessa edistämässä resurssitehokkaita käytänteitä.

Kuvassa 1 on esitetty LAMKin, Turku AMKn ja TAMKin kiertotalousopintojen lähtökohdat, joissa on huomioitu monialaisuus ja yhteistyö sidosryhmien kanssa niin koulutuksen kehittämisessä kuin erilaisissa kehittämishankkeissa.  Seuraavana askeleena on verrata olemassa olevia hyviä käytänteitä, kehittää niitä ja löytää uusia, entistä parempia menetelmiä.

Kuva 1. Kiertotalousosaamisen kokonaisuus

Malleja kiertotalousosaamiseen

Ammattikorkeakouluissa, jotka ovat mukana #kiertotalous-hankkeessa, erityisesti Lahdessa, Turussa ja Tampereella on tehty jo pitkään työtä, jotta on saatu integroitua tutkimus- ja kehittämistoiminta opintoihin kiertotalouden yrityslähtöisten ratkaisujen kehittämiseksi. Erityisen hyviä malleja kiertotalouden saralla tehtävään yritysyhteistyöhön on olemassa innovaatioleirien, monialaisten pajojen ja muiden innovaatiomenetelmien suhteen. Sitran myöntämä rahoitus mahdollistaa olemassa olevien hyvien opetusmenetelmien jakamisen myös muiden kouluttajien käyttöön sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Menetelmien toimivuutta testataan hankkeeseen osallistuvissa partneriammattikorkeakouluissa (Oulu, Vaasa ja Savonia).

Vuoden 2018 aikana tullaan kehittämään ja systematisoimaan olemassa olevaa kiertotalousosaamista ja pedagogisia menetelmiä monialaisissa ryhmissä yhteistyössä sidosryhmien ja mukana olevien ammattikorkeakoulujen kanssa. Hankkeen tarkoituksena on tarjota kiertotalouden vaatimia työelämä- sekä monialaisen yhteistyön vaatimia kompetensseja. Tavoitteena on integroida kiertotalousosaaminen ja ajattelu osaksi kaikkia aloja ja toimintoja sekä mahdollistaa ja edistää yhteistyötä ja oppimista eri alojen ja toimijoiden välillä. Ensimmäisessä vaiheessa pääkohderyhmänä on mukana olevien ammattikorkeakoulujen eri alojen opiskelijat ja opiskelijoiden ohjaajat. Jatkossa hyviä käytänteitä, menetelmiä ja materiaaleja hyödynnetään myös muilla koulutusasteilla ja toimialoilla sekä Suomessa että muissa maissa.

Hankkeessa evaluoidaan myös kansainvälisten verkostojen kiertotalousosaamista ja tarpeita. Selkeästi on nähtävissä, että kiertotalous, cleantech ja suomalainen koulutusosaaminen sekä yhteistyön vahva henki herättävät maailmalla paljon mielenkiintoa.

Lue lisää aiheesta osoitteessa https://resurssitehokkuus.turkuamk.fi/kiertotalous/kiertotalous

Kirjoittajat

Henna Knuutila, insinööri (ylempi AMK), lehtori, projektipäällikkö, Turku AMK, henna.knuutila@turkuamk.fi
Pia Haapea, TkL, yliopettaja, LAMK, pia.haapea@lamk.fi
Marketta Virta, FM, insinööri (AMK), projektityöntekijä, Turku AMK, marketta.virta@turkuamk.fi
Piia Nurmi, KTM, koulutus- ja tutkimusvastaava, Turku AMK, piia.nurmi@turkuamk.fi
Ulla Häggblom, koulutuspäällikkö, TAMK, ulla.haggblom@tamk.fi


De Wolf, M. 2016. ThreeC: Creating competencies for a circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://circulatenews.org/2016/06/threec-creating-competencies-for-a-circular-economy

Heinrich, S. 2016. Learning not just about but for a circular economy. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://circulatenews.org/2016/05/learning-not-just-about-but-for-a-circular-economy

Malve-Ahlroth, S, Suominen, J., Nurmi, P. (2016) Ongelmalähtöinen projektioppiminen on avain kiertotalouteen, UAS Journal 04/2016, https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/ongelmalahtoinen-projektioppiminen-on-avain-kiertotalouteen

Oivallus-raportti (2011). Elinkeinoelämän keskusliitto. Oivallus-hankkeen loppuraportti. Haettu 24.1.2018 osoitteesta https://ek.fi/wp-content/uploads/Oivallus_loppuraportti.pdf

Sitra 2014. Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle. Sitran selvityksiä 84. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksia84.pdf

Vare, P. & Scott, W. 2007. Learning for change. Exploring the Relationship Between Education and Sustainable Development. Haettu 25.10.2016 osoitteesta http://www.bath.ac.uk/cree/resources/LEARNING_FOR_A_CHANGE_xJESDx.pdf

EU tietosuoja-asetus vaikuttaa AMKien  innovaatiotoimintaan

Kirjoittaja: Jaakko Riihimaa.

EU:n alueella on toukokuussa 2018 astumassa voimaan tietosuoja-asetus, joka korostaa ihmisten oikeutta yksityisyyteensä ja omien tietojensa omistamiseen. Asetuksen tavoitteita ovat yksilön oikeuksien vahvistaminen, tietosuojan globaali ulottuvuus sekä parempi valvonta. Asetus ja täydentävä kansallinen lainsäädäntö edistää EU:n digitaalista sisämarkkinoiden kehitystä, eli tiedon siirtymistä turvallisemmin ja vapaammin EU:n alueella. (EU GDPR 2016.)

Tietosuojalainsäädännöllä on vaikutuksia ammattikorkeakoulujenkin TKI-toimintaan. Tässä artikkelissa pyritään nostamaan esiin erityisesti I:tä, eli innovaatiotoimintaa koskevia näkökohtia.

Innovaatioiden uudenlainen kokonaiskuva

Kaikkinainen avoimuuden käsite ja avoimuuden vaatimus mm. rahoittajilta on noussut merkittäväksi tekijäksi tieteessä ja ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Sitä pidetään keinona edistää toimien vaikuttavuutta. (Avoin tiede 2017.)

Avoin innovaatio, erään määritelmän mukaisesti, on sisäisten ja ulkoisten ideoiden ja kaupallistamistapojen yhdistämistä. Tarkoituksena on edistää uusien teknologioiden kehitystä. Innovaation syntyä tuon määritelmän mukaan edeltävät T ja K, eli tutkimus- ja kehitystoiminta. (Avoin innovaatio 2017; Chesbrough 2013.)

Avoimesta innovaatiosta puhuttaessa korostetaan uusien ideoiden ja teknologioiden mahdollistamia asioita. Innovaation käsite on laaja ja sitä käytetään monissa eri merkityksissä (esim. Riihimaa 2004). Ympäristö, missä innovaatio syntyy, vaikuttaa tarkasteluun. Isoille yrityksille jo tuttu ja tavanomainen asia voi pk-yrityksen soveltaessa olla sille innovatiivinen.

Digitaalisaatio on siirtänyt innovaatioiden tuottamisessa niihin sisältyvän datan keskiöön. Uusien ideoiden ja teknologioiden yhdistelmissä yhä useammin erottamattomana osana ja kilpailutekijänä on (mahdollisimman avoin) data, sen keruu ja hyödyntäminen.

Kokonaiskuvaa täydentävä trendi on asiakkaan, myös yksittäisen henkilön, nostaminen esille palvelutuotannossa ja niiden kohteena. Ammattikorkeakoulujen kontekstissa tämä on tärkeä, jopa strateginen lähtökohta: Onko innovaatiotoiminnan asiakas opiskelija, TKI-hankkeeseen osallistuva yritys vaiko koko yhteiskunta ja sitä kautta alueellinen kehittämistyö.

Data on uusi valuutta

Datasta on jo muodostunut uusi valuutta ja erityisesti tämä koskee henkilöön liitettävissä olevaa tietoa. Innovaatioihin tulee sisältymään yhä enemmän henkilödataa. Ihmiset vaihtavat tänä päivänä tietojaan ja niiden käyttöoikeuksia näennäisesti ilmaisiin Internet-palveluihin. Digitaalisia jalanjälkiä jää meistä puheluiden, nettiselailun, asiakaskorttien käytön, videovalvonnan ja ties minkä aktiviteettien myötä. Kaikki tuo tieto on liitettävissä henkilöömme ja on käytettävissä mitä moninaisimmissa sovelluksissa ja palveluissa.

Avoimuus, digitalisaation eteneminen ja henkilödatan iso merkitys luovat innovaatiokenttään uusia jännitteitä. Niitä aiheuttaa digitalisaation mahdollistama palveluiden personointi, esimerkiksi yksilöllinen markkinointi. Tällainen ns. massaräätälöinti on käsitteenä tuttu jo monien vuosien ajalta teollisemmassa tuotannossa (Ruohonen, Riihimaa & Mäkipää 2006), mutta data-aineistojen käsittelykapasiteetin noustessa ja yhä yksityiskohtaisempien tietojen koostamisen mahdollistuessa asia siirtyy uudenlaiseen kehykseen.

Innovaatiotoiminta ja yksilön tietosuoja törmäävät, kun vaikkapa inkrementaalinen toimintaprosessin uudistus tarvitsee henkilötietokomponentin. Tietosuoja-asetuksen kannalta miltei kaikki voi olla henkilödataa ja sitä voidaan kerätä miltei mistä tahansa. Esimerkiksi erilaiset sensorit voivat tuottaa sitä (ns. IoT, teollinen Internet), kuvankäsittelyteknologiat pystyvät jo hämmästyttäviin suorituksiin ja kuten edellä mainittiin, digitaalisia jälkiä jää liki kaikesta verkon käytöstä.

Jos jälki on välillisestikin yhdistettävissä henkilöön, ollaan tietosuojakysymysten keskellä. Voi ajatella, että nykyauto osaa tunnistaa kuljettajan ajotyylin ja jatkuvasti kerää ja lähettää tietoa kaikesta mahdollisesta; sijainnista, nopeuksista, käyttöajoista jne. Älypuhelin on vielä arkisempi esimerkki. Datalla voidaan tuottaa muuhun aineistoon yhdistettynä pitkälle meneviä päätelmiä, eli henkilö voidaan profiloida. Ja tämä on väärin hoidettuna tietosuoja-asetuksen vastaista.

Tunnettuja ovat myös monet digitalisaation myötä syntyneet ns. disruptiiviset innovaatiot. Vanhat prosessit ja toimintatavat murtuvat, kun tietotekniikan mahdollisuuksia hyödynnetään uudella tavalla. Tätä on tapahtunut esimerkiksi niin pankkitoiminnassa, matkailussa kuin liikenteenkin alueella. Näissä data ja mahdollisimman henkilökohtainen palvelu on ollut keskeinen näkökohta.

Tietosuoja-asetuksen noudattaminen

Tietosuoja-asetuksen noudattaminen tulee edellyttämään innovaatiokentän toimijoilta tarkkuutta. Keskeistä on ottaa huomioon yksilön oikeus omiin tietoihinsa. Jokaisella on periaatteessa oikeus tarkastaa, mitä tietoa hänestä on kerätty ja myös määrätä, mihin sitä voi luovuttaa eteenpäin. Tiedon käyttötarkoitus on määriteltävä etukäteen. Tietojen sisältöjen ja virtausten dokumentointi nousee tärkeäksi.

Suositeltu lähtökohta tietosuoja-asetuksen vaatimusten toteuttamiseen on riskianalyysi, riskienhallinnollinen ennakkoarviointi siitä, millaisia riskejä henkilötietodatan käsittelyyn voisi liittyä. Tällaisessa arvioinnissa tarvitaan yleensä jonkinlaista toiminnallista systematiikkaa. Arvoon tulevatkin ammattikorkeakouluissa nousemaan uudesta näkökulmasta niin laatujärjestelmien, kokonaisarkkitehtuurityön, riskienhallinnan kuin muiden vastaavien hyvän hallintotavan mukaisten menettelytapojen noudattaminen. Työkaluja ovat esimerkiksi datahallintopolitiikat, aineistonhallinnan ohjeistukset tai tietotilinpäätökset. Työkaluista soveltuvimmat on TKI-asiantuntijoiden poimittava innovaatiotoiminnan hyödyksi.

Tietosuoja-asioiden merkityksen tunnistaminen ja seurannaisvaikutusten arviointi ovat tärkeitä paitsi ammattikorkeakoulujen oman organisaation ja velvollisuuksien näkökulmasta, myös niiden asiakkaiden ja kumppaneiden kannalta. TKI-toiminnassa on niin tutkimusta, kehittämistoimia kuin innovaatioita luotaessa pystyttävä luotettavasti opastamaan opiskelijoita, opettajia ja yhteistyössä olevia yrityksiä niiden oikeuksista ja velvoitteista suhteessa kerättävään ja hyödynnettävään henkilötietoon.

Sidosryhmien merkitys kasvaa tietosuoja-asetuksen myötä muutoinkin. Lainsäätäjän näkökulma sekä hankkeen rahoittajien, asiakasyritysten ja datankeruun kohteena olevan yksityishenkilön intressit tietosuojan suhteen tulevat eroamaan. Tietosuoja-asetus velvoittaa organisaatiot nimeämään ns. tietosuojavastaavan, joiden tekemillä linjauksilla ja arvioinneilla datan käsittelyn laillisuudesta tulee olemaan suuri painoarvo. Keskeisten sidosryhmien tunnistaminen etukäteen ja intressien dokumentointi auttavat havainnollistamaan sitä, mitä halutaan pitää tärkeänä ja minkä sidosryhmän tavoitteet tukevat ammattikorkeakoulun strategiaa. Strategiatasolla olisi hyvä todeta keskeisimmät tietosuojaan liittyvät periaatteet ja samalla ottaa tarkasteluun avoimuuden vaatimukset ja reunaehdot.

Tietosuoja-asetuksen haasteita

Käsitteisiin liittyvä työ lisääntyy. Ainakin tietoarkkitehtuurin osalta olisi keskeiset käsitteet tunnistettava ja niiden käytön olisi oltava yhdenmukaista. Tehtävä voi olla haastava, sillä jo tiedon avoimuuden määrittely ei ole mitenkään triviaalia. Yksi merkittävä yläkäsite on ”tieteellinen tutkimus” ja se, miten pitkälle sen voidaan katsoa kattavan ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan. Tietosuoja-asetuksessa on tutkimustiedolla vahva (joskin vielä epäselvä) erityisrooli. Se oikeuttaa moniin poikkeustapauksiin. Tätä oikeutta korostetaan puhumalla tieteellisestä (tai yliopistollisesta) tutkimuksesta, mutta samat tai ainakin useimmat sen tunnuspiirteet sisältyvät kyllä myös ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan. Ja mitä arkaluonteisempaa tietoa kerätään ja käsitellään, sen tärkeämpää ja vaativampaa on tietosuojan rajojen ennakoiva määrittely. Tällainen voi tulla ammattikorkeakouluissa helposti kyseeseen esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan (prosessi-)innovaatioiden toteuttamisen yhteydessä.

Haaste on sekin, ettei tietosuojaan liittyvästä lainsäädännön tulkinnasta ole etukäteen tarkkoja ohjeita tai linjauksia. Ne tulevat aikanaan oikeustapausten kautta. Tietosuojavastaavien yhteistyö ja linjaukset ovat tämänkin takia tärkeitä.

Useat merkittävät viime vuosien digitaaliset innovaatiot ovat rikkoneet voimassa olevia lakeja ja sopimuksia. Ne uhkaavat vakiintuneita rakenteita ja niiden läpivieminen voi aiheuttaa ankaraakin vastustusta. Tässäkin mielessä ammattikorkeakoulujen ja TKI-toimijoiden asema voi olla ongelmallinen – suojellaanko verovaroilla rahoitetulla toiminnalla vanhoja toimintamuotoja tarkasti säädöksiä noudattaen vai uskaltaudutaanko rohkeiden ja uudistavien kokeilujen tielle. Korkeakoulujen autonomia antaa tiettyjä mahdollisuuksia, mutta moniko korkeakoulu voisi (uskaltaisi) kirjata strategisiin linjauksiinsa tai TKI-toimintansa tavoitteisiin rakenteiden uudistamisen disruptiivisten innovaatioiden keinoin?

Kirjoittaja

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, AAPA – Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohtajat, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Chesbrough, H. 2003. Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology, Harvard Business School Press. EU GDPR. 2016. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, Euroopan unionin virallinen lehti 4.5.2016. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32016R0679&from=FI Viitattu 9.9.2017.

Riihimaa, J. 2004. Taxonomy of information and communication technology system innovations adopted by small and medium sized enterprises, Academic Dissertation, Department of Computer Sciences, University of Tampere, Report A-2004-6, Tampere 2004.

Ruohonen, M., Riihimaa, J. & Mäkipää, M. 2006. Knowledge based mass customization strategies – cases from Finnish metal and electronics industries, International Journal of Mass Customisation, Vol. 1, Nos. 2/3, 2006.

Avoin Innovaatio – Avoimen Innovaation virallinen sivusto Suomessa. http://www.openinnovation.fi/fi/avoininnovaatio viitattu 9.9.2017.

Avoin tiede ja tutkimus. www.avointiede.fi Viitattu 9.9.2017.

Miksi pöytälaatikko-ideoista ei tule innovaatiota? 

Kirjoittaja: Kari Laasasenaho. Kuvateksti: Aika on kortilla. Tutkimuksen ja koulutuksen säästöt ovat vähentäneet epäsuorasti myös tutkijoiden käytössä olevaa aikaa.

On tärkeä huomata, että tutkimusrahoituksen leikkaukset ja tutkimuksen kaupallistaminen kulkevat käsikädessä – niin hyvässä kuin pahassa. Kyse on pohjimmiltaan tutkijoiden aikaresursseista: Mitä vähemmän aikaa ideoiden työstämiseen jää, sen vähemmän syntyy innovaatioita.

Viime aikoina on puhuttu paljon tutkimustulosten kaupallistamisesta. On hienoa ajatella, että tutkimustulokset voisivat jäädä tuottamaan kaupallistettuna rahaa yhteiskunnalle. Nykyiset tutkimus- ja koulutussäästöt ammattikorkeakouluilta ja yliopistoilta ovat kuitenkin uhka Suomen tulevaisuudelle, sillä ne hidastavat innovaatioiden syntyä. Erityisesti nuoret tutkijat ovat saaneet säästöjen seurauksena kylmää kyytiä. Mikä olisi tutkimuksen jatkuvuuden kannalta pahempaa kuin nuoren polven menetys?

Miten säästöt näkyvät käytännössä? Ensinnäkin leikkaukset ovat pienentäneet todennäköisyyttä saada rahaa. Tästä seuraa se, että rahoituksen hankkimiseen menee enemmän aikaa ja hakemuksia lähetetään useampiin paikkoihin. Tilanne haastaa erityisesti nuoria tutkijoita, sillä rahoitus menee tahoille, joilla on näyttöjä aiemmista tutkimuksista. Rahoitus menee konkareille, joilla on hyvät verkostot valmiina. Lisäksi tutkimusrahoituksen pieneneminen lyhentää myös tutkimushankkeiden kestoa ja monivuotiset hankkeet ovat harvinaisia. Lisääntynyt byrokratia pahentaa tilannetta korkeakouluissa.

Mitä siis tapahtuu, kun edellä kuvatut asiat käyvät toteen: Nuori tutkija kokee tilanteen hankalaksi, sillä hakemusten täyttäminen vie aikaa tutkimukselta. Tämä tarkoittaa esim. tohtorintutkinnoissa pidentynyttä opiskeluaikaa, mikä heijastuu myös välillisesti yliopistojen saamaan rahoitukseen. Kun opiskelija ei valmistu ajoissa, rahat jäävät tulematta yliopiston tilille. Koulutuksen leikkaukset kohdistuvat myös ammattikorkeakouluihin. Tämä on johtanut siihen, että työntekijöiden tulee osallistua esimerkiksi opetuksen ohella myös erilaisiin hankeisiin, mikä sekin haastaa ajankäytön. Työelämälähtöisten innovaatioiden edistäminen ja useat rinnakkaiset työtehtävät ovat huono yhtälö. Negatiivisen noidankehän korjaaminen voi viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä.

On tärkeä huomata, että tutkimusrahoituksen leikkaukset ja tutkimuksen kaupallistaminen kulkevat käsi kädessä. Kyse on pohjimmiltaan tutkijoiden aikaresursseista: Mitä vähemmän aikaa ideoiden työstämiseen jää, sen vähemmän syntyy innovaatioita. Kyse on siitä, miten lisääntyneen työtaakan alla voi kaupallistaa tutkimustuloksia? Tämä ei sovi yhteen pöytälaatikkoideoiden kanssa. Mikäli tutkimusrahaa ei ole, yrittäjäksi ryhtyminen on yksi vaihtoehto. Ongelmana on usein se, ettei yrittäjyyteen liittyvä riskinotto sovi kaikille. Lisäksi innovointi ei ole yksinkertaista joka tieteenalalla.

Suomi tunnetaan hyvästä koulutuksesta. Maine on hyvä, koska se on luotu ennen taloustaantumaa. Nykyiset säästöt tutkimukselta ja korkeakouluilta verottavat osansa kansainvälisestä maineesta, mutta vasta viiveellä. Miten tämä tulisi ratkaista? Olemme saaneet positiivisia uutisia Suomen talouden kohentumisesta. Voisiko hallitus sitoutua määrärahojen tuntuvaan lisäämiseen, jos julkinen talous alkaa elpyä? Voisiko positiivinen koulutuslupaus olla mahdollinen? Aika on inhimillinen resurssi, jota ei voi sivuuttaa, kun tehdään tutkimuksesta innovaatioita.

Kirjoittaja

Kari Laasasenaho, projektipäällikkö (SeAMK), tutkijakoulutettava (TTY), kari.laasasenaho(at)seamk.fi