Uraseurantatieto jatkuvan oppimisen navigaattorina

Kirjoittajat: Jaana Kullaslahti, Tina Lauronen, Liisa Marttila & Sanna Niinikoski.

Jatkuvalla oppimisella tarkoitetaan usein korkeakoulujen rakentamia koulutusmuotoja, joita tarjotaan pääasiassa muille kuin tutkinto-opiskelijoille. Niihin kuuluvat muun muassa avoin korkeakouluopetus, maksullinen ja maksuton täydennyskoulutus sekä erikoistumiskoulutukset. Jatkuvan oppimisen palvelujen avulla toivotaan vastattavan tarpeisiin kehittää ja uudistaa osaamista työuran ja elämän eri vaiheissa (ks. Jatkuva oppiminen; KARVI 2020).

Jatkuvaan oppimisen asiakastarpeet ovat yhä moninaisempia. Koulutus- ja ohjauspalvelujen tulisi samaan aikaan olla sisällöllisesti relevantteja, oikea-aikaisia ja pedagogisilta ratkaisuiltaan joustavia. Kaikkea ei kuitenkaan ole mahdollista tarjota kaikille, joten mikä ratkaisuksi?

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot toteuttavat vuosittain viisi vuotta aiemmin valmistuneille alumneilleen sähköisen uraseurantakyselyn. Kyselyllä kartoitetaan korkeakoulutettujen työuria, osaamistarpeita sekä näkemyksiä siitä, miten hyvin tutkinnoista saatu osaaminen ja verkostot kantavat työelämässä. Kyselyn tuloksia löytyy mm. Vipunen.fi-verkkopalvelusta tai töissä.fi-sivustolta. Kyselyn tuloksia on hyödynnetty vielä varsin vähän jatkuvan oppimisen palvelujen kehittämisessä.

AMKista uralle – uraseurantatiedot käyttöön -hanke järjesti vuonna 2020 työpajoja uraseurantatiedon hyödyntämisessä jatkuvan oppimisen näkökulmasta. Työpajoissa tarkasteltiin sitä, miltä korkeakoulututkinnon jälkeinen työtilanne, lisäkouluttautuminen ja osaamistarpeet näyttävät sekä suuren massan että yksittäisen alumnin näkökulmista. Tämä artikkeli perustuu näihin työpajoihin ja ammattikorkeakoulujen uraseurantakyselyn 2019 tuloksiin.

Uraseurantieto paljastaa jatkuvan oppimisen trendejä

Tuorein ammattikorkeakoulujen alumnien uraseurantadata on syksyllä 2019 sähköisellä lomakkeella kerätty, vuonna 2014 valmistuneiden kyselyaineisto (N = 8 535, vastausprosentti 34,3 %, aineisto painotettu sukupuolen ja äidinkielen mukaan).

Uraseurantakyselyn (2019) tulosten perusteella jatkuvaan oppimiseen liittyviä osaamisia (mm. itseohjautuvuutta, ongelmanratkaisukykyä ja tiedonhakutaitoja) pidetään tärkeänä työelämässä. AMK- tai YAMK-tutkinnon jälkeinen lisäkouluttautuminen on myös yleistä ja moninaista. Pohja jatkuvan oppimisen palvelujen käyttämiselle on siis hyvä.

Kyselyn vastaajista vain 30 % ilmoitti, ettei ole osallistunut mihinkään koulutukseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. 33 % vastaajista on osallistunut lyhyempiin koulutuksiin, kursseille tai opintokokonaisuuksiin ja 14 % maisterin tai kandidaatin tutkintoon tähtäävään koulutukseen. Muista annetuista vaihtoehdoista YAMK-tutkintoon johtavaan koulutukseen oli osallistunut 10 %, ammatilliseen lisäkoulutukseen (ammatti- tai erikoisammattitutkinto) 7 %, pätevöitymiskoulutukseen (pätevöitymisluvan saamiseksi). Lisäksi alumnit olivat osallistuneet muihin koulutuksiin, toisen asteen ammatillisista opinnoista tohtoriopintoihin.

Lisäkoulutuksiin osallistuminen myös vaihtelee esimerkiksi koulutusalan, äidinkielen ja kansalaisuuden sekä työmarkkina-aseman ja työuran kokonaisuuden mukaan. Se, että ei ole osallistunut lisäkoulutuksiin oli yleisintä ICT-alalla (42 %) ja harvinaisinta kasvatusaloilla (20 %). Lisäkouluttautuminen oli myös varsin sukupuolittunutta, mikä johtunee pääasiassa koulutusalojen sukupuolittuneisuudesta: miehistä 35 % ei ollut osallistunut koulutuksiin, kun naisilla vastaava luku oli vain 27 %.

Kyselyhetken työmarkkina-aseman mukaisessa tarkastelussa eniten lisäkoulutuksiin osallistumattomia oli työttömissä työnhakijoissa (39 %) ja vähiten määräaikaista kokopäivätyötä tekevissä (24 %). Kouluttautumisen syissäkin oli siis jonkin verran vaihtelua, mutta lähinnä korostuivat myönteisiksi tulkittavat motiivit esimerkiksi työllistymisvaikeuksien sijaan.

Vastaajilta tiedusteltiin myös tärkeintä syytä koulutuksiin osallistumiselle. Vastauksissa oli selkeitä eroja sen mukaan, mihin lisäkoulutuksiin vastaaja oli osallistunut (kuvio 1). Yleisimmäksi syyksi mainittiin ammattitaidon kehittäminen (49 %), mutta se korostui erityisesti lyhyempiin koulutuksiin (68 %), ammatilliseen lisäkoulutuksiin (57 %) ja muihin koulutuksiin (54 %) osallistuneilla. Seuraavaksi yleisin syy, uralla eteneminen (22 %), näkyi eniten YAMK-tutkintoon johtavassa koulutuksessa (53 %) sekä maisterin tai kandidaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa (36 %). Alan tai ammatin vaihtamisen vuoksi kouluttautuminen (9 %) liittyy AMK-tutkintoon tähtääviin opintoihin (41 %), toisen asteen ammatilliseen koulutukseen (39 %) sekä yliopisto-opintoihin (maisteri tai kandidaatti 13 % ja tohtori tai lisensiaatti 14 %). Työllistymisvaikeudet (5 %) näkyivät syynä toisen asteen ammatillisissa opinnoissa (17 %) ja AMK-tutkintoon johtavissa opinnoissa (14 %).

KUVIO 1. Syy osallistua lisäkoulutukseen koulutusmuodoittain.

Tärkeimmissä syissä osallistua lisäkoulutuksiin oli vaihtelua muun muassa koulutusalan, äidinkielen ja kansalaisuuden, työmarkkina-aseman ja työuran kokonaisuuden suhteen. Ammattitaidon kehittäminen korostui etenkin terveys- ja hyvinvointialoilla (55 %) ja kasvatusaloilla (51 %). Uralla eteneminen motivoi lisäkoulutuksiin osallistumista erityisesti kaupan, hallinnon ja oikeustieteiden (26 %), tekniikan (24 %) ja terveys- ja hyvinvointialoilla (23 %). Alan tai ammatin vaihtaminen korostui palvelualojen (19 %) tutkinnon suorittaneilla ja työllistymisvaikeudet humanistisilla ja taidealoilla (14 %).

Tarkastelemalla erilaisiin lisäkoulutuksiin osallistumista sekä osallistumisen syitä erilaisten taustamuuttujien mukaan saadaan varsin kattava kokonaiskuva siitä, miten jatkuva oppiminen linkittyy erilaisten AMK- ja YAMK-alumnien työuraan. Tätä tietoa voi käyttää pohdittaessa, millaista lisäkoulutusta korkeakoulujen kannattaisi tuottaa, ja kenelle.

Tilastojen datapisteet muuntuvat oppijapersooniksi

Elokuussa 2020 Pedaforum-tapahtumassa pidetyssä Räätälöityä, relevanttia ja reaaliaikaista -työpajassa keskityttiin jatkuvan oppimisen palvelujen kehittämiseen. Ideoinnin ja yhteisen työskentelyn pohjana hyödynnettiin uraseurantakyselyn tilastollisten ja avointen sanallisten vastausten teemallisen analyysien perusteella kehitettyjä oppijapersoonia.

Palvelumuotoiluprosessissa persoonilla kuvataan esimerkiksi tiettyjä palvelujen asiakastyyppejä, joilla on keskenään samankaltaisia, mutta toisista ryhmistä eroavia palvelutarpeita. Persoonia kannattaa käyttää keskustelun pohjana nykytilannetta konkretisoitaessa sekä uusien palvelujen ideoinnissa (Stickdorn 2013, 178-179). Oppijapersoonien kehittämisessä ja kuvausten laatimisessa hyödynnettiin uraseurantakyselyyn vastanneiden taustatietoja sekä vastauksia kouluttautumisesta tutkinnon jälkeen, työtilanteesta valmistumis- ja vastaushetkellä, oman osaamisen ja työn vastaavuudesta sekä urasuunnitelmista.

Työpajassa esitellyt kolme oppijapersoonaa olivat kuvataitelija Reetta, insinööri Aleksi ja yrittäjä Faisal. Nämä taustoiltaan ja osaamistarpeiltaan erilaiset persoonat herättivät kiinnostusta työpajan osallistujissa. Persoonia kommentoitiin hyvin realistisiksi, mikä teki jatkoideoinnista antoisaa. Jatkuvan oppimisen palvelujen ideointi lähti liikkeelle persoonaan tutustumisesta: mitkä asiat kiinnittivät huomiota persoonan kuvauksessa eli mitkä voisivat olla kyseisen persoonan keskeisimpiä jatkuvan oppimisen tarpeita? Työskentelyä jatkettiin pohtimalla sitä, mitä oma organisaatio voisi persoonalle tällä hetkellä tarjota ja millaisia palveluita jatkuvan oppimisen saralla tulisi kehittää. Erilaiset persoonat toivat esille olemassa olevien palvelujen kirjoa, mutta myös puutteita jatkuvan oppimisen kentällä, kuten esimerkiksi riittävän monimuotoisten ohjauspalveluiden puuttumisen.

Uraseurantojen tulosten valossa moni persoonista olisi päätynyt tutkintoon johtavalle opintopolulle, mutta työpajan osallistujat nimesivät monia eri jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia näiden vaihtoehdoiksi. Valitettavan usein kuitenkin jatkuvan oppimisen tuotteet ja palvelut perustuvat siihen ajatukseen, että jatkuvan oppimisen tarjonnan äärellä oleva tietää jo itse millaista osaamista hän hakee.

Vaikka persoonien avulla kävi selväksi, ettei keskiverto-oppijaa ole, vaan jatkuvan oppimisen tarpeet ovat moninaisia, työpajan osallistujien vastauksista ei noussut juurikaan esille korkeakouluissa käytössä olevia palveluita jatkuvan oppimisen tuotteiden räätälöintiin tai osaamispakettien kokoamiseen mm. eri jatkuvan oppimisen tuotteita ja palveluja yhdistelemällä.

Oppijat kaipaavat monipuolisia palveluita

Työpajojen yksi suurimpia oivalluksia oli, että uraseurantakysely ei anna vain apua jatkuvan oppimisen sisältötarjonnan ja teemojen suunnitteluun, vaan paljastaa samalla jatkuvan oppimisen palvelujen erilaisia käyttäjäryhmiä. Mitä ehdotamme jatkotoimenpiteiksi?

Jatkuvan oppimisen palvelut näyttäytyvät edelleen paikoin siiloutuneina, kunkin organisaation perusrakenteen ja -prosessien mukaan, ja ne ovat myös yllättävän erillisiä tutkintoon johtavan koulutuksen palveluista. Kunkin korkeakoulun koulutus- ja palvelutarjontaa tulisi tarkastella jatkossa myös kokonaisuutena, erilaisten käyttäjäryhmien näkökulmista. Tässä voidaan hyödyntää esim. korkeakoulukohtaisesta tai alueellisesta (esim. pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulut) uraseurantadatasta rakennettuja persoonia.

Korkeakouluilta kaivataan usein henkilökohtaista tukea ja neuvontaa jatkuvan oppimisen tuotteiden ja palvelujen viidakossa. Uraohjauspalveluita olisikin syytä kehittää ja tarjota laajemmille käyttäjäryhmille kuin korkeakoulussa kirjoilla oleville opiskelijoille. Jatkuvan oppimisen palvelujen tulevat asiakkaat, erityisesti alumnit, kaipaisivat tukea jatkuvan oppimisen vaihtoehtojen kartoittamiseen urakehityksensä tueksi. Laadukkaat ohjauspalvelut ja niiden tarjoaminen jatkuville oppijoille saattavat nousta tulevina vuosina korkeakoulujen kilpailuvaltiksi, jos tähän pystytään ja halutaan ohjata resursseja.

Lisätietoa: Uraseurannan jatkuvan oppimisen palveluihin liittyvä analyysipaketti on saatavilla uraseurannat.fi -verkkosivustolla http://uraseurannat.wordpress.tamk.fi/

Kirjoittajat

Jaana Kullaslahti, FT, tutkijayliopettaja, HAMK EDU, jaana.kullaslahti(at)hamk.fi
Tina Lauronen, VTM, tutkija, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus sr, tina.lauronen(at)otus.fi
Liisa Marttila, KT, erikoissuunnittelija, TAMK, liisa.marttila(at)tuni.fi
Sanna Niinikoski, tradenomi (ylempi amk), koordinaattori, Laurea-ammattikorkeakoulu, sanna.niinikoski(at)laurea.fi

KARVI (2020). Korkeatasoisella osaamisella työelämään. Humanistisen alan, kauppatieteiden ja liiketalouden, tekniikan ja yhteiskuntatieteellisen korkeakoulutuksen arvioinnit. Tiivistelmät. 1:2020. Luettu 7.9.2020. https://karvi.fi/app/uploads/2020/01/KARVI_T0120.pdf

Jatkuva oppiminen. (n.d.). Opetus- ja kulttuuriministeriö. [Verkkosivut]. Luettu 7.9.2020 osoitteesta https://minedu.fi/jatkuva-oppiminen

Stickdorn, M. et al. (2013). Personas. Teoksessa M. Stickdorn & J. Schneider (toim.) This Is Service Design Thinking. 3rd edition. Amsterdam: BISPublishers. s. 178-179.

Töissä.fi – korkeakouluista valmistuneet työelämässä. (n.d.). [Verkkopalvelu]. Luettu 7.9.2020 osoitteesta https://toissa.fi/

Vipunen.fi. (n.d.). Uraseuranta. Ammattikorkeakoulutus. Opetushallinnon tietopalvelu. Opetushallitus. Opetus- ja kulttuuriministeriö. [Verkkopalvelu] Luettu 12.9.2020 https://vipunen.fi/fi-fi/amk/Sivut/Uraseuranta.aspx

Työelämätieto Lapin jatkuvan oppimisen strategian rakentamisen perustana

Kirjoittaja: Helena Kangastie.

Koulutus on ollut viime vuosina suuressa muutoksessa, ja muutos jatkuu yhä myös Lapissa. Tällä hetkellä tarvitaan yhdessä luotu tulevaisuuden tahtotila sille, mihin suuntaan Lapin jatkuvaa oppimista kehitetään. Rakenteilla olevan Jatkuvan oppimisen strategian taustana on vuonna 2012 laadittu Pitkospuilla – jatkuvan oppimisen poluilla Lapin aikuiskoulutusstrategia 2020. Konkreettisen strategiatyön tuolloin toteutti Lapin korkeakoulut osana Lapin aikuiskoulutuksen toimintamallin kehittämishanketta. Nyt valmisteilla olevan Jatkuvan oppimisen strategiatyön toteuttaa myös Lapin korkeakoulut Ennakointi ja jatkuva oppiminen – tulevaisuuden osaamistarpeet Lapissa- hankkeessa vuosina 2019-2020.

Artikkelissa kuvaan jatkuvan oppimisen strategian rakentamistyötä ja työelämätietoa sen perustana. Tuon esille sidosryhmien tuottamaa työelämätietoa sekä työelämän antamaa palautetta ja niiden hyödyntämistä osana strategiatyötä.

Työelämätieto jatkuvan oppimisen strategian rakentamisen perustana

Työelämätieto kokoaa ja tuo esille ajantasaista tietoa alueen työelämästä. Lapissa tarvitaan yhä enenevässä määrin tuoretta tietoa valmistuneiden työllistymisestä, koulutuksen tuottamista uramahdollisuuksista sekä opintojen työelämävastaavuudesta. Tietoa kerätään hyvin eri tavoin ja eri tahoilla.

Koulutuksen lisäksi Lapin alueella on vireää tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI), jota toteutetaan muun muassa ulkoisen rahoituksen hankkeilla. Hankkeissa on viime vuosina kerätty työelämätietoa esimerkiksi uraohjauksesta ja uramahdollisuuksista ja työllistymisen edistämisen mahdollisuuksista. (ks. esim. Alapuranen ym.2016; Saari 2018; Rautio ym. 2019: Torvinen 2019; Kangastie ja Löf 2020). Tuoreimmat ESR-rahoituksen saaneet hankkeet kuten Osaamo – kohtaantoa edistämässä -hanke ja OSTE – Osaamisella työelämään – Osatyökykyisten tuettu osaamisen vahvistaminen, tuottavat työelämätietoa myös jatkuvan oppimisen strategian pohjaksi.

Lapin korkeakoulut ovat toteuttaneet järjestelmällisesti työnantajakyselyä jo vuodesta 2007 lähtien. Viimeisin kysely toteutettiin vuonna 2019 ja sillä kartoitettiin Lapin ammattikorkeakoulusta ja Lapin yliopistosta valmistuneiden osaamisen työelämävastaavuutta. Kyselyllä selvitettiin muun muassa sitä, kuinka Lapin korkeakoulutettujen osaaminen vastaa työelämän tarpeisiin sekä millaista osaamista työelämässä tarvitaan. Lisäksi kysyttiin, minkälaisia rekrytointitarpeita tulevaisuudessa arvioidaan olevan. (Torvinen 2019.) Työelämä odottaa korkeakoulutetuilta joustavuutta, mukautuvuutta ja jatkuvaa valmiutta oppia uutta.

Korkeakoulut tavoittelevat alueella vaikuttavuutta. Korkeakoulujen vaikuttavuuden ulottuvuuksia ovat osaaminen, oppiminen ja uudistumiskyky. Vaikuttavuus syntyy eri tahojen yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Kuvassa 1 on esitetty Vaikuttavan korkeakoulun kehys.

Kaavakuva vaikuttavuudesta ja sen syntymisestä
Kuva 1: Vaikuttavuus syntyy vuorovaikutuksesta. Arene. Vaikuttava korkeakoulu http://vaikuttavakorkeakoulu.arene.fi/

Alueen korkeakouluissa vaikuttavuutta seurataan ja kehitetään erilaisten mittareiden avulla. Osa mittareista liittyy laajemmin yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, kuten esimerkiksi tutkintojen määrä ja julkaisujen määrä. Osa taas kohdentuu suoraan aluevaikutukseen. Esimerkiksi valmistuvien työllistymiseen ja sijoittumiseen liittyvä mittari tuottaa tietoa siitä, miten hyvin valmistuneet työllistyvät ja kuinka moni opiskelija työllistyy Pohjois-Suomeen. Työnantajakyselyssä puolestaan arvioidaan valmistuneiden osaamista ja asiantuntijuuden laatua työnantajien näkökulmasta. Molemmissa korkeakouluissa työelämäpalautetta kerätään perusopetuksen laadun kehittämiseksi. Myös kumppanuuspalautteella on merkitystä työelämätietouden hyödyntämisessä.

Jatkuvan oppimisen strategian rakentaminen

Päättymässä olevan strategiakauden aikana Lapin alueen elinkeinorakenteessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Palveluliiketoiminnan osuus työllistäjänä on kasvanut merkittävästi. Yksityisten palveluntuottajien osuus on kasvanut, joten uudet työpaikat syntyvät pääosin yrityksiin. Kasvavia aloja ovat olleet kaivos- ja teollisuustoimialat sekä matkailu ja palvelut.

Koronapandemia on muuttanut tilannetta ja PK-yritysbarometrin 2020 mukaan yritysten suhdanneodotukset jyrkässä laskussa Lapissa. Lapin mikro- ja pk-yritysten yleiset suhdannenäkymät ovat koronakriisin myötä romahtaneet viime talven odotuksista ja suhdanneodotukset ovat heikoimmat koko maassa. Toimialakohtaisessa vertailussa merkittävin pudotus suhdanneodotuksissa on palveluissa. (Lapin Luotsi, PK-Barometri 2020)

Jatkuvan oppimisen strategiatyöllä on merkittävä vaikutus alueen elinkeinoelämän, kilpailukyvyn ja osaavan työvoiman osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Hankkeen myötä vahvistetaan kaikkien ikäryhmien yhtäläisiä mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen virallisen ja epävirallisen sekä arkioppimisen puitteissa, kohennetaan Lapin alueen työvoiman tietoja, ammattitaitoa ja pätevyyttä ja edistetään joustavia urapolkuja.

Strategiatyötä tehdään pääasiassa työpajatyöskentelyllä, jossa toimivat rinnakkain laajempi sidosryhmä sekä pienemmän ryhmän muodostava Lapin elinikäisen oppimisen johtoryhmä (ELO-johtoryhmä). Kuvassa kaksi on esitelty Jatkuvan oppimisen strategian työpajatyöskentelyn aikajana.

Kuva 2. Ennakointi ja jatkuva oppiminen –tulevaisuuden osaamistarpeet Lapissa -hankkeen työpajatyöskentelyn aikajana.

Sidosryhmän työpajat on suunnattu kaikille Lapin alueen toimijoille. Työpajojen teemat ja tavoitteet etenevät sisällöllisesti strategian laatimisprosessin mukaisesti ja ajallisesti hankkeen elinkaaren mukaisesti. Sidosryhmän työpajojen (ks. Kangastie ym. 2020.) tarkoituksena on tuottaa strategiaprosessiin Lappia alueena kuvaavaa tietoa, jota ELO-elinikäisen oppimisen johtoryhmän työpajoissa sitten kiteytetään ja konkretisoidaan lähemmäs varsinaisen strategian muodostumista.

Lisäksi työelämätietoa kerättiin keväällä 2020 toteuttamalla kysely yhdessä Lapin Yrittäjien kanssa. Alustavien tulosten perusteella yrityksille on tärkeää oppilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö. Molemmin puolinen tuntemus ja yritysten tarpeiden tunteminen ja joustavasti niihin vastaaminen palvelee yrityksiä ja niiden työntekijöiden osaamisen kehittämistä.

Lopuksi

Jatkuvan oppisen strategia toimii Lapissa ohjaavana ohjelmana pyrittäessä varmistamaan elinkeinoelämän ja oppilaitosten välinen jatkuva vuoropuhelu sekä elinkeinoja palveleva osaamisen kehittämisen ja jatkuvan oppimisen tarjonta. Tulevaisuuden osaajilta edellytetään ongelmanratkaisutaitoja, itseohjautuvuutta, oppimiskykyä, henkilökohtaisen osaamisen kehittämistä ja johtamista, tiedon arviointitaitoja, kestävän kehityksen tuntemusta sekä palveluiden kehittämisosaamista. Eniten merkitystään kasvattavat osaamiset liittyvät yhtäältä muutoksen hallintaan sekä toisaalta digitalisaatioon. (Osaaminen 2035-raportti.)

Työelämätiedon kerääminen ja systemaattinen analysointi edistää myös korkeakoulujen vaikuttavuutta. Ennakoivalla työelämätiedolla ja sen hyödyntämisellä koulutuksen tarjontaa kyetään suuntaaman kulloisenkin työelämän tarpeen mukaan. Tarvitaan myös työelämätietoa toimien onnistuneisuudesta ja vaikuttavuudesta. Olemmeko osanneet kouluttaa työelämän tarvitsemia osaajia ja olemmeko TKI-toiminnalla saaneet aikaiseksi uusia avauksia alueen kehittämiseksi ja työelämän palvelemiseksi.

Kirjoittaja

Helena Kangastie, Terveystieteiden maisteri TtM, erityisasiantuntija (TKI ja O) Lapin ammattikorkeakoulu, helena.kangastie(at)lapinamk.fi

Alapuranen, N., Kangastie, H., Kilpimaa, P. ja Saari, P. 2016. Urasuunnittelulla korkeakoulutetut työmarkkinoille. LAPIN AMK:N JULKAISUJA Sarja B. Raportit ja selvitykset 3/2. Viitattu 13.9.2020. https://www.ulapland.fi/loader.aspx?id=79556845-656f-4539-9343-f28b86f536bc

Ennakointi ja jatkuva oppiminen – tulevaisuuden osaamistarpeet Lapissa. Viitattu 13.9.2020. https://www.ulapland.fi/FI/Yksikot/Koulutus–ja-kehittamispalvelut/Organisaatioiden-kehittaminen/Ennakointi-ja-jatkuva-oppiminen—tulevaisuuden-osaamistarpeet-Lapissa

Kangastie, H., Koski, A., Kuisma, L., Mutka, V. ja Äijänen, P. 2020. Oppimisen revontulilla – jatkuvan oppimisen työpajan fasilitointi verkossa. Viitattu 13.9.2020. https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Ajankohtaista/Pohjoisen-tekijat—Lapin-AMKin-blogi?ln=dottwdnc&id=4734f1b4-c633-4dc4-b29a-f4f3a8757b68 7.8.2020.

Kangastie, H ja Löf, J. 2020. VAHTO – VAHVUUSPERUSTAINEN TULEVAISUUSOHJAUS -HANKKEEN KYSELYN ALUSTAVIA TULOKSIA LAPIN AMMATTIKORKEAKOULUSSA. Viitattu 13.9.2020. https://www.lapinamk.fi/fi/Esittely/Ajankohtaista/Pohjoisen-tekijat—Lapin-AMKin-blogi?p_elbc0y4s=3&p_dottwdnc=3#dottwdncahto 28.4.2020.

Lapin luotsi. PK-yritysbarometri 2020. PK-yritysbarometri. Viitattu 12.9.2020. https://lapinluotsi.fi/elinkeinojen-nakymia/pk-yritysbarometri/

Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Opetushallitus Raportit ja selvitykset 2019:3

Osaamo -kohtaantoa edistämässä. Viitattu 13.9.2020. https://lacris.ulapland.fi/fi/projects/osaamo(1a84ee3d-369a-40c5-a6da-00c85ae3afcb).html

Rautio, K (toim.) Sirviö, J., Torvinen, S., Saari, P., Jokinen, L., Riihiniemi, N., Kautto, A. 20 19. Osuva urasuunnittelu – työkirja korkeakoulutetuille. 2019. Krista Lapin yliopisto. Luettu 12.9.2020. https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63912/Osuva%20urasuunnittelu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Saari, P. 2018. Urasuunnittelulla työllistymiseen – eUraopas Lapin korkeakouluille ja korkeakoulutetuille. LAPIN AMKIN JULKAISUJA Sarja D. Muut julkaisut 3/2018. Viitattu 13.9.2020. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=63d32348-39d4-405d-a26e-861bb54c7c68

Torvinen, S. 2019. Lapin korkeakouluista valmistuneiden osaaminen työelämässä – Kysely Lapin alueen työnantajille. D Muut julkaisut. 9/2019. Viitattu 13.9.2020. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=6e4cefb5-ef56-490b-ba80-3a584a52d47e.

Vaikuttava korkeakoulu. Viitattu 13.9.2020. http://vaikuttavakorkeakoulu.arene.fi/

Tutkimus- ja kehittämistyö on jatkuvan oppimisen alusta

Kirjoittajat: Anu Sipilä & Marianne Wegmüller.

Jatkuvan oppimisen ilmiöön ei voi olla törmäämättä. Jatkuva oppiminen on sanapari, joka näkyy ja kuuluu niin virallisissa kuin epävirallisissakin keskusteluissa yhteiskunnan eri tasoilla. Se on myös keskeinen ratkaisu jatkuvan muutoksen hallintaan ja näkyy strategioissa kaikkialla työelämässä. Työpaikoilla mietitään ja kehitetään erilaisia uusia käytäntöjä, joilla oppiminen mahdollistettaisiin jatkumona, jossa sekä yksilö että yritys voisivat hyötyä ja kehittyä.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta (TKI) on aktiivista, kilpailukykyä vahvistavaa yhteistyötä yritysten ja muiden kumppanien kanssa. TKI-hanketyöllä pyritään vaikuttaviin, työelämää ja liiketoimintaa kehittäviin ratkaisuihin muun muassa luomalla uusia käytäntöjä, toimintamalleja ja konsepteja, parhaimmillaan jopa kansainvälisille markkinoille. Hanketyössä vuoden tai kahden ajan toimiva työntekijä irtautuu hetkeksi tavanomaisesta työstään uuteen kehittämisasetelmaan, josta hän tuo yritykseen mukanaan paitsi kehittämistyön varsinaisen tuloksen, myös uusia näkökulmia, kontakteja, ajatusmalleja ja erilaisia mahdollisuuksia.

Työntekijälle, jatkuvalle oppijalle, hanketyö tarjoaa monipuolisen ja haastavan kehittymisen ja oppimisen alustan. Työskentely hankkeessa mahdollistaa tiedon ja osaamisen päivittämisen. Hanketyö on tilaisuus oman asiantuntijuuden syventämiseen tai laajentamiseen kokonaan uudelle alueelle. Sen mukanaan tuomat kohtaamiset tuovat työhön vertaisverkostoja ja parhaimmillaan iloa ja innostusta. Samalla kun hanketyö monipuolistaa työtehtävää, se vie asiantuntijan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Asioiden tekeminen eri tavalla ja uusissa yhteyksissä haastaa omaa ajattelua ja pakottaa olemaan ”lean & agile”. Se jos mikä on jatkuvan oppimisen ydintä.

Maailma ei ole enää yhtä ennalta arvattava kuin aikaisemmin. Tarvitsemme siksi muutosta palvelevaa, joustavampaa asennoitumista ja nopeampaa reagointia kaikessa toiminnassamme. Tämä muutos vaatii yrityksiltä ja yksilöiltä kykyä heittäytyä; johonkin ryhtyessään ei voi olla varma mitä siitä seuraa, vai seuraako mitään; etukäteen ei voi myöskään tietää, mikä polulla kohdattu osoittautuu myöhemmin merkitykselliseksi. TKI-hankkeet tarjoavat jäsentyneen alustan ja viitekehyksen heittäytymiselle ja muutoksen eteenpäin viemiselle – siis jatkuvalle oppimiselle.

Ammattikorkeakouluissa on jo pitkään tehty tutkimus- ja kehittämistyötä soveltavalla otteella, työelämää kehittäen. Meitä toimijoita on Suomessa paljon ja kukin on omilla ydinosaamisalueillaan kehittänyt omaa osaamistaan ja asiantuntemustaan, mikä tuo tärkeää lisäarvoa yhteistyöhön tutkimuksessa ja kehittämisessä. Työelämäyhteistyö on meillä kaikilla toiminnan keskiössä. Olemme myös oppimisen asiantuntijoita. Tämä yhdistelmä luo oivan alustan strategiselle, muutosta edistävälle, oppivalle ja kehittyvälle työelämäkulttuurille.

Jotta tutkimus- ja kehittämistoimintamme sulautuisi yhä useammin ketteräksi oppimisen alustaksi työpaikoille, tarvitaan vielä keinoja sovittaa oppilaitos- ja hankemaailman rytmi kiihtyvässä muutoksessa olevan työelämän vauhtiin.

Kirjoittajat

Anu Sipilä, tradenomi (ylempi amk), AmO, Coordinator in learning collaboration & Master Study Guidance, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, anu.sipila(at)haaga-helia.fi

Marianne Wegmüller, KTM, RDI communications, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, marianne.wegmuller(at)haaga-helia.fi

Kainutlaatuisella yhteistyöllä virtaa aluekehittämiseen

Kirjoittaja: Tuula Rajander.

Korkeakoulujen pää- ja sivutoimipisteiden verkosto kattaa eteläisen ja keskisen Suomen aina Suomi-neidon vyötärölle saakka kohtalaisen kattavasti. Tätäkin pohjoisempaa löytyvät vielä Rovaniemen korkeakoulukeskittymä sekä Kemin ja Tornion sivupisteet. Vaikka ammattikorkeakoulujen toimipisteiden määrä on viime vuosina vähentynyt, ei niiden merkitys alueiden kehittämiselle ole kuitenkaan pienentynyt. Päinvastoin, voidaan sanoa, että ammattikorkeakoulujen merkitys yhteistyön tekijänä ja moottorina alueiden muiden toimijoiden kanssa on kasvanut.

Ammattikorkeakoulu lisää alueen vetovoimaa

Tässä artikkelissa tarkastellaan ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia toimia aluekehityksessä erityisesti muuttotappioseuduilla ja esimerkkinä käytetään Kainuun maakuntaa.

Jos tarkastellaan vuoden 2016 väestötilastoja, suurimpia prosentuaalisen väestön vähenemisen maakuntia olivat Etelä-Savo (muutos -0,88 %), Kainuu (muutos -0,69 %) ja Kymenlaakso (muutos -0,58 %). Esimerkiksi Kainuussa väestö väheni vuodesta 2015 vuoteen 2016 peräti 521 henkilöllä. Selkeästi suurin osa väestöstä Kainuussa kuuluu ikäryhmiin 51–60 ja 61–70 -vuotiaat (kts. Kuvio 1). Nuoremmissa ikäluokissa väestökehityksen trendi näyttää olevan lievästi laskeva, kun taas vanhemmissa ikäluokissa se on päinvastoin nouseva. (Tilastokeskus 2018.)

Kuvio 1. Kainuun maakunnan väestö ikäryhmittäin vuonna 2017 (Tilastokeskus 2018).

Väestökehitys ja -rakenne muuttotappioalueilla aiheuttaa monenlaisia pähkinöitä purtavaksi aluekehityksen saralla. Yksi suurimmista ongelmista tänä päivänä on se, että alueen taloudellista kehitystä jarruttaa työvoimapula. Kainuun maakunnan alueellakin työttömyysluvut ovat kääntyneet laskuun. Työministeriön työllisyyskatsauksen (Työllisyyskatsaus 2018) mukaan työttömien työnhakijoiden määrä Kainuussa oli laskenut yhtäjaksoisesti kolmen vuoden ajan. Elokuusta 2017 kuluvan vuoden elokuuhun työttömien työnhakijoiden määrä alueella oli vähentynyt 16 prosenttia eli 617 henkeä. Samaan aikaan avoimien työpaikkojen määrä oli noussut 39 prosenttia eli 178 työpaikalla.

Perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että ihmiset muuttavat sinne, missä heillä on töitä. Tänä päivänä työpaikka sinällään ei kuitenkaan riitä vetovoimatekijäksi. Ammattikorkeakoulut voivat kuitenkin toimia osana alueiden brändiä ja yhtenä vetovoimatekijänä. Ammattikorkeakoulut luovat ympärilleen vilkasta pöhinää, joka näkyy muun muassa aktiivisena TKI-toimintana yhdessä alueen yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa.

Ammattikorkeakoulu on usealla alueella ainoa korkeakoulu, joten niihin kohdistuu voimakkaasti aluekehittämisen haaste. Sen vuoksi on tärkeää, että ammattikorkeakoulu näkyy myös alueen markkinoinnissa ja viestinnässä. Oma ammattikorkeakoulu on alueelle muuttoa miettivälle tae siitä, että maakunnassa on energisesti toimiva moottori, joka yhdessä muiden toimijoiden kanssa kasvattaa alueen osaamista ja kehittää sen elinkeinoelämää.

Uutta virtaa opiskelijarekrytoinnista

Kainuun maakuntaohjelmassa mainitaan, että yksi toimenpide osaamisen saatavuuden turvaamiselle on nuorten asiantuntijoiden rekrytointi Kainuuseen (Kainuu-ohjelma 2017, 28). Ammattikorkeakoulut rekrytoivat opiskelijoita myös muualta kuin omasta kotimaakunnastaan. Esimerkiksi Kajaanin ammattikorkeakoulussa vuonna 2018 alkaneisiin koulutuksiin hakeneista noin 17 prosenttia tuli Kainuusta ja loput Kainuun ulkopuolelta (Vipunen 2018). Ammattikorkeakoulu on siis myös suoraan lisäämässä alueen nuorta ja työikäistä väestöä.

Valmistuneetkin jäävät mielellään maakuntaan, jossa korkeakoulututkinto on suoritettu. Kajaanin ammattikorkeakoulusta valmistuneista noin 51 prosenttia (vuoden 2016 tilasto) on sijoittunut vuosi valmistumisen jälkeen Kainuuseen (Vipunen 2018). Valitettavasti tämä yhtälö toimii myös toisin päin, eli Kainuusta lähdetään muualle opiskelemaan. Erityisesti yliopisto-opintoihin suuntaavat nuoret lähtevät alueelta yliopistopaikkakunnille. Tätä kehitystä tuskin voidaan pysäyttää, eikä siihen ole syytäkään. Onhan oman maakunnan korkeakoulutustarjonta rajallista. Lisäksi nuoruuden elämänvaiheeseen kuuluu, että halutaan tutustua myös oman kotipaikan – ja tänä päivänä yhä enemmän myös kotimaan – ulkopuolisiin mahdollisuuksiin.

Opetuksen voimakas digitalisoituminen on helpottanut väestömäärältään pienten alueiden korkeakoulujen opiskelijarekrytointia. Opiskelujen paikkaan sitomattomuus tarkoittaa käytännössä sitä, että parhaimmillaan tutkinnon voi suorittaa omalta kotipaikkakunnalta käsin, vaikka oppilaitos olisi toisella puolella Suomea. Pitkien välimatkojen Kainuussa digitalisaatio on helpottanut opiskelijoiden arkea. Toisaalta aluekehityksen kannalta se, että Kainuun ulkopuolelta oleva opiskelija opiskelee Kajaanin ammattikorkeakoulussa verkon välityksellä ei välttämättä kasvata osaamisen tasoa Kainuussa muutoin kuin opetuksen digitalisaation osalta. Onhan hyvin epätodennäköistä, että opiskelija kiinnittyy korkeakoulunsa kotipaikkakuntaan, jos opiskelu tapahtuu pääosin verkon kautta.

Erityisesti maakunnan ulkopuolelta tapahtuvan opiskelijarekrytoinnin kannalta on tärkeää ammattikorkeakoulujen riittävä erikoistuminen ja syvällisen osaamisen kasvattaminen valituilla vahvuusaloilla. Näin kaikki korkeakoulut eivät kilpaile samoista hakijoista. Korkeakoulujen valitsemien kärkien tulee sopia yhteen myös kunkin alueen yleisen kehittämisen painoalojen kanssa. Kainuu-ohjelman (2017, 31) mukaisiin alueen älykkään erikoistumisen painotuksiin kuuluvat teollisuuden innovaatiot. Näillä tarkoitetaan niin teknologiateollisuuden hyödyntämiä innovaatioita kuten esimerkiksi mittaustekniikka tai pelit ja simulaatiot kuin kaivosteollisuuden ja biotalouden innovaatioita, jotka voivat liittyä esimerkiksi metsään, ruokaan tai siniseen biotalouteen. Kajaanin ammattikorkeakoulun valitsemista toiminnan vahvuusaloista näihin tarpeisiin vastaavat keskeisimmin tuotantojärjestelmät sekä peli- ja mittaussovellukset (Keränen & Mursula 2016, 8–9.)

Teollisuuden innovaatioiden lisäksi Kainuu-ohjelma (2017, 31) painottaa hyvinvointi- ja terveysalan innovaatioita eli aktiviteettimatkailua, terveyttä, liikuntaa ja urheilua. Ammattikorkeakoulun strategiassa (Keränen & Mursula 2016, 8–9) vastaavat vahvuusalat ovat elämykselliset aktiviteetit sekä älykäs kotihoito. Lisäksi KAMK ’24 -strategiassa nostetaan esiin yhtenä vahvuusalana liiketoimintapotentiaali, jonka kehittäminen ja vahva osaaminen palvelevat alueen elinkeinoelämää toimialasta riippumatta. Paitsi että valitut alat vahvistavat Kajaanin ammattikorkeakoulun asemaa opiskelijarekrytoinnissa, ne siis toimivat myös alueen elinkeinojen kuten teollisuuden ja liiketoiminnan kehittäjinä. Parhaimmillaan korkeakoulun aluekehitys onkin sitä, että opiskelijat pääsevät tekemään käytännön projekteja, joiden avulla he konkreettisesti paitsi kasvattavat omaa osaamistaan, myös lisäävät alueen elinvoimaa.

Kuva 1. Pelisovellukset on yksi Kajaanin ammattikorkeakoulun vahvuusaloista.

Yhteistyössä alueen hyväksi

Yksi tärkeä ulottuvuus opiskelijarekrytoinnissa ja alueen osaamisen turvaamisessa on eri oppilaitosasteiden välinen saumaton yhteistyö. Kainuussa pyrkimys onkin rakentaa mahdollisimman saumattomia koulutuspolkuja keskeisille elinkeinoaloille. Yhtenä esimerkkinä saumattomuudesta toimivat väyläopinnot, joissa toisen asteen opiskelijat suorittavat ammattikorkeakouluopintoja osana omaa toisen asteen tutkintoaan.

Vaikka Kajaanin ammattikorkeakoulun kampusalue sijaitsee maakunnan keskuksessa, Kajaanissa, se järjestää lähiopetusta myös muualla kotimaakunnassa ja lähialueilla. Esimerkiksi tällä hetkellä käynnissä on sairaanhoitajakoulutus Kuhmossa. Koulutuksella turvataan hoitajatilannetta maakunnan itäosissa. Matkaa Kuhmon keskustasta Kajaaniin opintoja suorittamaan tulisi noin 100 kilometriä, pitäjän itärajalta jopa 150 kilometriä. Pitkien välimatkojen Kainuussa on huomattu, että on helpompaa liikutella yhtä opettajaa kuin 20–30 opiskelijaa.

Paitsi että oppilaitos vie omaa koulutustaan lähialueille, se myös tuo korkeakouluyhteistyön avulla Kainuuseen sellaista koulutusta, johon Kajaanin ammattikorkeakoululla itsellään ei ole koulutusvastuuta. KAMK ’24 -strategiassa todetaankin, että ”KAMKin aluevaikuttavuus on koulutusvastuuta huomattavasti laajempi ja monimuotoisempi” (Keränen & Mursula 2016, 5). Yhtenä esimerkkinä tästä toimii sosionomikoulutusyhteistyö Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Koulutus oli DIAKin toteuttamaa, mutta se järjestettiin Kajaanin ammattikorkeakoulun tiloissa ja hanke sisälsi myös opettajien yhteiskäyttöä. Koulutuksen teki erityisen merkittäväksi Kainuussa vallinnut pula sosiaalialan työntekijöistä.

Jatkokoulutuksella osaavaa työvoimaa

Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen on yksi Kainuun alueen kriittisistä menestystekijöistä, ja sen merkitys on korostunut viime aikoina. Tästä kertovat muun muassa mediassa päivittäin toistuvat uutiset siitä, että alueen yrityksillä on vaikeuksia rekrytoida uutta työvoimaa. Työvoiman saatavuuden turvaamiseen mietitään jatkuvasti uusia keinoja ja niistä koulutus on yksi tärkeimmistä.

Yritysten nopeasti vaihtuviin työvoimatarpeisiin ammattikorkeakoulut pystyvät vastaamaan ketterimmin muunto- ja täydennyskoulutusten avulla. Sen vuoksi joustava täydennyskoulutus on muodostunut yhä tärkeämmäksi osaksi AMK- ja YAMK-tutkintokoulutusten rinnalla. Kajaanissa korkea-asteen täydennyskoulutusta on järjestetty vuodesta 2010 alkaen Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kajaanin yliopistokeskuksen yhteisessä Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPAssa. Yhteinen toiminta on tuonut runsaasti synergiaetua, ja alueen kehittämisessä AIKOPA on ollut mukana muun muassa tuottamalla rekry- ja täsmäkoulutuksia yhteistyössä TE-palvelujen kanssa. AIKOPA on myös tuonut alueelle tärkeää yliopistotasoista koulutusta, kuten lastentarhanopettaja- ja sosiaalityön maisterikoulutusta.

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiotyöryhmän ehdotus uudeksi ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi (Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia 2018, 18) painottaa jatkuvaa oppimista, joten siihen varmaan tullaan laittamaan lähitulevaisuudessa panoksia myös alueiden tasolla. Kustannustehokkaasti täydennyskoulutusta voidaan toteuttaa esimerkiksi tuotteistamalla tutkintojen osia täydennyskoulutuspaketeiksi kunkin alueen toimijoiden erityistarpeiden mukaisesti. Näiden moduulien suunnittelu yhteistyössä alueen elinkeinoelämän kanssa tarjoaa myös ammattikorkeakoululle näköalapaikan tarkastella työelämän tarpeita.

Lopuksi

Kainuussa eri organisaatioiden välinen yhteistyö alueen kehittämisessä toimii hyvin. Työtä koordinoi Kainuun liitto, ja maakuntasuunnitelmassa todetaankin, että tavoitteellinen, sujuva ja tuloksellinen yhteistyö alueen toimijoiden kesken tukee parhaiten Kainuun elinvoimaa (Kainuu-ohjelma 2017, 12).

Maakunnat ja alueet tarvitsevat menestyäkseen riittävästi erikoistumista, mutta myös paljon yhteistyötä niin alueen sisällä kuin sieltä ulospäinkin. Organisaatioiden ei pidä kilpailla keskenään; ainoastaan yhteen hiileen puhaltamalla saadaan muuttotappioalueiden elinvoimaan kipinää ja liekkiä!

Artikkelin pääkuva: Ammattikorkeakoulujen opiskelijarekrytointi tuo nuoria ja työikäisiä myös muuttotappioalueille.

Kirjoittaja

Tuula Rajander, KM, FM, suunnittelija, Kajaanin Ammattikorkeakoulu Oy, tuula.rajander(at)aikopa.fi

Kainuu-ohjelma. Maakuntasuunnitelma 2035. Maakuntaohjelma 2018–2021. (2017). Kainuun liitto 2017 A:10. Kajaani: Kainuun liitto.

Keränen, M. & Mursula, T. (toim.). (2016). Teemme nyt, eikä myöhemmin. KAMK ’24 strategia – Suomen älykkäin ammattikorkeakoulu. Kajaanin ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 58 / 2016. Kajaani: Kajaanin ammattikorkeakoulu. Saatavilla 12.10.2018. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/114990/KAMKstrategiajulkaisu_11072016.pdf

Luovuutta, dynamiikkaa ja toimintamahdollisuuksia. Ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmalleiksi vuodesta 2021 alkaen. (2018). Mahdollistava ohjaus, resurssit ja rakenteet -ryhmän raportti. Saatavilla 31.10.2018. https://minedu.fi/documents/1410845/4177242/181024_OKM_rahoitusraportti_web.pdf/44cd4514-8627-1ba7-029f-4ab712f40763/181024_OKM_rahoitusraportti_web.pdf.pdf

Tilastokeskus. (2018). Väestö 31.12. muuttujina Alue, Ikä, Sukupuoli, Vuosi ja Tiedot. Saatavilla 4.10.2018. http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__vrm__vaerak/statfin_vaerak_pxt_004.px/?rxid=40992238-99a7-46e2-bb9b-9d5b9dc4fb82

Työllisyyskatsaus. Kainuu. Toukokuu 2018. (2018). Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus & TE-toimisto. Saatavilla 4.10.2018. https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/31068387/Kainuun+ty%C3%B6llisyyskatsaus+elokuu+2018.pdf/36237f62-910e-4ea4-b874-ba230004a70d

Vipunen. (2018). Ammattikorkeakouluun hakeneet ja paikan vastaanottaneet. Saatavilla 12.10.2018. https://vipunen.fi/fi-fi/_layouts/15/xlviewer.aspx?id=/fi-fi/Raportit/Haku-%20ja%20valintatiedot%20-%20korkeakoulu%20-%20amk%20-%20rekrytointialueet.xlsb