Teknologiset innovaatiot kylien kehittämisessä

Kirjoittajat: Marika Ahlavuo, Sami Alho, Matti Kurkela, Jussi-Matti Kallio & Hannu Hyyppä.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) Liiketoiminta- ja kulttuuri sekä Ruoka -yksiköt ovat toteuttaneet yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa erilaisia virtuaalisuutta sisältäviä demoja, projekteja ja näyttelyitä. Artikkelissa keskitytään SeAMKin kanssa yhteistyössä tehtyihin digitaalisuutta ja virtuaalisuutta sivuaviin avauksiin ja hankkeisiin, joiden taustalla ovat pääosin SeAMKin virtuaalikylähanke ja kaksi YAMK-opinnäytetyötä. Virtuaalikylät 3D Liiverissä -hankkeessa on toteutettu uuden teknologian hyödyntämistä yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan kylien ja niissä toimivien kyläaktiivien kanssa. Tarkastelemme artikkelissa 3D:n ja teknisten innovaatioiden näkökulmasta, kuinka kylien osaamista ja aktiivisuutta voidaan lisätä virtuaalitekniikalla. SeAMKin ja Aalto-yliopiston yhteistyön tuloksena on saatu ennakoitua tulevaisuuden suuntaviivoja 3D-virtuaalisuuden mahdollisuuksista kylien kehittämisessä.

Kuva 1. 3D-virtuaalisuus ja sen teknologiat mahdollistavat esteettömästi paikallisen historian, tarinoiden ja tiedon jakamisen. © Hyyppä & Ahlavuo.

Taustaa

3D-virtuaalisuudella tarkoitetaan tässä artikkelissa todellista tai mielikuvitusta vastaava kolmiulotteista näkymää.

SeAMK on käyttänyt aluekehittämisen aktivoimisessa virtualisointia kylätoimijoiden kanssa Virtuaalikylät 3D Liiverissä -hankkeessa muun muassa Ämmälänkylässä Seinäjoella ja Jalasjärvellä Kurikan kaupungissa. Haasteena tarkasteluissa on ollut löytää tapauskohtaisesti sopivin teknologia, tallennusmenetelmä, esitystapa ja saada valittu tekoprosessi tallennettua (ks. artikkelin pääkuva: 360-videota kuvattuna hevosen selästä © Ämmälänkylä).

SeAMKin ja Aalto-yliopiston yhteistyö liittyy myös Ammattikorkeakoulujen avoin TKI-toiminta, oppiminen ja innovaatioekosysteemi -hankkeeseen, jota koordinoi SeAMK vastaten hankkeesta yhdessä Laurea ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeeseen kuuluu yli 10 ammattikorkeakoulua ja Aalto-yliopisto. Tavoitteena on lisätä TKI-tiedon avointa liikkumista ammattikorkeakoulujen innovaatioekosysteemeissä, parantaa vuorovaikutusta sekä vähentää tiedon hyödyntämättömyydestä aiheutuvaa osaamis- ja innovaatiovajetta sekä testata aivan uudenlaisia projektit ylittäviä yhteistoimintatapoja.

Teknologiset innovaatiot ja roolit

Tarve oman elinympäristön esittämiseen digitaalisesti on globaali ilmiö. Ympäristöt, rakennukset ja hahmot halutaan esittää visuaalisesti kiinnostavasti ja mahdollisimman kustannustehokkaasti ja myös teollisen internetin käyttö lisää sovellusmahdollisuuksia. Aineistojen mittatarkkuus mahdollistaa niiden laajan hyödyntämisen niin kyläyhteisön arkisissa tapahtumissa kuin simuloinnissa, analysoinnissa ja pelillistämisessä.

Virtualisointi vaikuttaa merkittävästi alueiden kulttuuri- ja sosiaalisen pääoman elinvoimaistamiseen toimimalla sillanrakentajana aktiivisten kyläläisten ja heidän tarpeisiin soveltuvan visualisoinnin löytämisessä. Aineiston tallentamisen kohteena ovat olleet kylille tärkeiden toimintojen, tulevaisuuden suunnittelun tai kulttuuriperinteen esittely. SeAMK on toteuttanut yhteistyöverkostoissaan 3D-teknologialla toimivia virtuaalikylämalleja aidoista kohteista aktivoimalla virtuaalitoteutukseen monialaisen, organisaatiorajat ylittävän toimijajoukon.

Aalto-yliopiston Laserkeilauksen huippuyksikön (MeMo) kiinnostuksen kohteena ovat 3D-mittaus- ja mallinnusteknologioiden mahdollisuuksien testaaminen aidoissa ympäristöissä ja aluekehittämisessä, ja siellä syntyvän kulttuuri- ja sosiaalisen pääoman osaamisperusteisen kasvun tunnistaminen ja lisääminen.

3D-teknologioiden kuluttajakäyttösovellukset ovat melko tarkkoja, helppokäyttöisiä ja virtuaalimalleihin sopivia 3D-aineistoja voidaan toteuttaa nopeasti. Esimerkiksi tavallisillakin digitaalikameroilla voidaan tuottaa sisältöä virtuaalimalleihin. Panoraamakuvausta on voinut tehdä kännykällä jo pitkään, mutta 360-kamerat panoraamavideoineen ja laserkeilaus ovat askel eteenpäin. (Ahlavuo ym. 2016.)

Pelinomaiset toteutukset ja avaukset yleistyvät

Monet uusista paikkatietoteknologioista ovat viime aikoina yleistyneet ja sekoittuneet keskenään kuluttajasovelluksiksi. Haasteena on vastata siihen, kuinka 3D-paikkatietopohjaisella visuaalisuudella toteutetaan kestäviä, personoituja ja joustavia palveluita ja ratkaisuja ja voidaanko olemassa olevaa 3D-buumia hyödyntää alueiden hyödyksi. (Hyyppä ym. 2017.)

Lisätyn ja laajennetun todellisuuden sovellukset ovat yleistyneet ja alueiden erityispiirteitä voidaan tuoda esille monialaisissa virtuaalituotannoissa. Esimerkkinä lähihistoriaan sijoittuva ja palkittu multimediateos Svenska Ylen ”Ääniä sielujen huoneista” -virtuaalikuunnelma, jossa kuultiin Lapinlahden mielisairaalan tarinoita osana Suomen historiaa (Yle, 2017.) Toinen virtuaalikuunnelma ”Aikamatka kuoleman selleihin” oli osa 3D-kulttuurihubi-hanketta, jossa näkemällä ja kokemalla virtuaalikuunnelman voi ymmärtää paremmin Suomenlinnan vankilaosaston karuja olosuhteita vuonna 1918 (Yle 2018).

Virtuaalikylät 3D

SeAMKin virtuaalikylät-hankkeessa toteutetaan ratkaisuja, jotka edistävät kylien aktiviteettia, markkinointia, tunnettavuutta ja houkuttelevuutta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Koska nykytekniikalla voidaan mallintaa ja tallentaa esimerkiksi rakennuksia, maisemia ja historiallisia kohteita, hankkeen tehtävänä olikin löytää parhaiten soveltuvat ratkaisut, opastus ja koulutus projektin parissa työskenteleville kylien asukkaille. (Liiveri 2017.)

Virtuaalikylähankkeen työpajoissa kyseltiin kyläläisten sisältötoiveita, aktiiviset kyläläiset haastateltiin, heidän kanssa kierrettiin kohteet ja aloitetiin virtuaalisovellusten rakentaminen. Hanke loppuu varsinaisesti vuoden 2018 lopulla. Tuotteet ovat koekäytössä, jolloin vasta vuoden 2019 alussa nähdään, millaisia virtuaalitoteutuksia alueen kyläkohteista on yhteistyössä saavutettu.

Yhtenä kohteena on kylätalo, johon kyläläiset voivat kokoontua oman tietokoneensa tai mobiililaitteensa kautta. Talo mallinnetaan kolmiulotteisesti ja se sisältää paikallista historiaa, tarinoita ja jakaa tietoa omasta kylästä sekä esimerkiksi siitä, miten kyseinen rakennus liittyy kylän historiaan. (Liiveri 2017.)

SeAMKin opiskelijoita on hyödynnetty rakennusten mallinnuksessa, koska mittauksia varten oli ymmärrettävä rakennuksista olennainen, jotta mallinnus voidaan tehdä tarkasti (Lappalainen 2018).

Virtuaalikylät-hankkeen tavoitteena on ollut uudenlaisen alueen elinvoiman ja sen asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, joten voidaan todeta, että tämä tavoite ollaan jo saavutettu tässä hankkeessa.

Virtuaalisuudesta saatuja kokemuksia hyödynnetään tulevassa SeAMKin opinnäytetyössä seuraavaksi Kuninkaantien varrella sijaitsevan Träskändan kartanon kokeilun avulla 2019. Kohteen tunnettavuutta on tarkoitus edistää tuottamalla uudenlaisia virtuaalimalleja ja visuaalisuutta kytkemällä näihin ääntä ja tuottaa kohteesta mm. kolmiulotteinen audiovisuaalinen taideteos ja pelejä. Tavoitteena on, että kartanolla ja sen ympäristössä voidaan järjestää kuntalaisille avointa ja osallistavaa kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa sekä nostaa nuorisohankkeen myötä virtuaalisuus ja sovellukset sekä käyttömahdollisuudet nuorten suomalaisten tietoisuuteen. Tutkimuksessa tuotettua aineistoa hyödynnetään jatkossa alueen kehittämisessä, markkinoinnissa sekä historian dokumentoinnin alustana. (Ahlavuo 2018.)

Digityötapojen yhdessä opettelua

Kehitettäessä aluetta tai kylää on hyödynnetty kansalaisten osallisuutta ja tuotu uusia elementtejä osaamispääomaan. Virtuaalitoteutuksessa yhdistyvät parhaimmillaan huippututkimuksen tieto aktiiviseen kylätoimintaan ja kaupungin aluesuunnitteluun. Osallistamalla, käyttäen mm. työpajoja, eri aluetoimijat on saatu aktiiviseen vuorovaikutukseen keskenään ja oppimaan uusia digitaalisia taitoja (Liiveri 2018). Toisaalta koko teollisen internetin hyödyntämisen potentiaali kylissä, maaseudulla ja yleisesti agroteknologiassa parantaa alueiden elinvoimaisuutta (Kallio 2018).

Nykyään vaikuttavan näköistä 3D-virtuaalisuutta voidaan toteuttaa melko helposti tuottamilla paikkaan sidottuja malleja digitaalikameroilla. Tämä luo pohjaa avoimelle, osallistavalle ja joukkoistavalle aluekehittämiselle pienissäkin kylissä. Kehitys tapahtuu yhteiskehittämisen ja kokeilukulttuurin voimalla.

Ämmälänkylän historiikkia toteutetaankin nyt virtuaalisena. Historiikki toimii alustana tulevaisuuden suunnittelussa ja kulttuuriperinteen tallentamisessa. Painetun historiikin sijaan virtuaalimalliin liitetään kyläläisten tuottamaa tekstiä, videoita ja äänitallenteita. Virtuaalimallin päivitykseen ovat osallistuneet kyläaktiivien lisäksi nuoret. Tavoitteena onkin saada uutta yleisöä osallistumaan produktioon esteettömästi ajasta ja paikasta riippumatta. Lisäksi tutkitaan käyttäytymisen muutosta. Tuotoksena on tarinallistettu myös kylän läpi menevän tien ympäristöä, luontoa, rakennuksia ja tarinoita mm. visualisoimalla luontoa ja harrastusmahdollisuuksia esimerkkinä ratsastaen tehty 360-video. (Vinni 2018.)

Jalasjärven alueen matkailunähtävyys on ns. Pirunpesä. Kohde on suljettu talvikaudet, joten digitaalisen mallin toivotaan lisäävän kiinnostusta kohteeseen ja sitä ympäröivään alueeseen virkistäen alueen liiketoimintamahdollisuuksia.

Kuva 2. Pirunpesä mallinnettuna © Matti Kurkela.

Kyläperinteet ja digisukupolvi kohtaavat

Kylien perinnetiedon ja digisukupolven kohtaaminen ja tulevaisuuden suunnittelu ovat mahdollisia virtuaalialustassa. 3D-virtuaalisuus toimii hyvin yhteisöllisenä kokeilualustana ja fyysisten, sosiaalisten ja psyykkisten tilojen ja alueiden kokonaisuutena. Virtuaaliproduktiot mahdollistavat tapahtuman päivittymisen ja sitä avautuu uusia keinoja yhteisöllisyyden rakentamiseen ja alueellisten toimintojen sitomiseen vahvemmin osaksi aluekehittämistä. Historia, nykyisyys ja tulevaisuus esiintyvät virtuaalimaailmojen kohteissa esteettömästi ja helposti saavutettavina. Tekoälyn ja tietokonenäön myötä mallinnusten automaatioaste ja käytettävyys paranevat entisestään.

Kuva 3. Lisätty todellisuus mahdollistaa kylien ja alueiden tulevaisuusvisiot © Henrik Gullmets & Milka Nuikka.

Joukkoistamalla virtuaalitoteutusta voidaan yhdistää paikkaan sidottua tietoa, kokemuksellisuutta ja mediasisältöä historiasta ja tulevaisuudesta. Suuri määrä digitaalista tekniikkaa ja aineistoa kuvineen, tarinoineen, videoineen yhdistettynä interaktiivisuuteen lisätyssä todellisuudessa vaativat onnistuakseen monialaista yhteistyötä. Tuloksena SeAMKin ja Aallon vuosien yhteistyöstä on saatu lupaavia kokemuksia, jotka osoittavat, miten korkeakoulu ja yliopisto voivat tuoda totuttua nopeammin omaa osaamistaan aktiivisen aluekehityksen tueksi. Virtuaalisuus luo myös pohjaa nopealle hiljaisen tiedon visualisoinnille ja nostaa kylien osaamista esille. Virtuaalisuus on parhaimmillaan myös aluedemokratiaa edistävä ja tasapainottava työkalu. Virtuaalitarinoiden toteutus vaihtuvine sisältöineen onnistuu jo nyt myös kylissä, kyläläisten osaamisella.

Kirjoittajat

Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, kulttuurituottaja, Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen yhteinen MeMo-instituutti, marika.ahlavuo(at)aalto.fi

Sami Alho, projektipäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, sami.alho(at)seamk.fi

Matti Kurkela, 3D-studio manager, TkL, TaM, Aalto-yliopisto, matti.kurkela(at)aalto.fi

Jussi-Matti Kallio, projektipäällikkö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK, jussi-matti.kallio(at)seamk.fi

Hannu Hyyppä, professori, TkT, dos. Aalto-yliopisto, hannu.hyyppa(at)aalto.fi

Ahlavuo, M. (2018). 3D- virtuaalisuuden mahdollisuudet alueellisessa kulttuuri- ja tapahtumatuotannossa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Liiketoiminta- ja kulttuuriala. Julkaisematon raportti.

Ahlavuo, M., Hyyppä, H., Virtanen, J-P., Vaaja, M. T., Kurkela, M., Julin, A., Kauhanen, H., Kukko, A., Siirala, H., Kaartinen, H. & Hyyppä. J. (2016). 3D-mittaustekniikoita ja niiden käyttömahdollisuuksia. Teoksessa Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta. Ahlavuo, M., Hyyppä, H. & Ylikoski, E. (toim.). Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisuja 32, 72-84.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Hellman, T., Alho, S., Leikkari, E., Virtanen, J-P., Kukko, A., Kurkela, M. & Päällysaho, S. (2017). Kuinka 3D:tä voitaisiin hyödyntää entistä enemmän? 23 marraskuuta 2017 julkaisussa @SeAMK verkkolehti. 11

Kallio, J-M. (2018). Teollisen internetin hyödyntäminen agroteknologiassa. Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Teknologiaosaamisen johtaminen. Ylempi AMK-työ.

Lappalainen, H. (2018). Haastattelu Heidi Lappalainen, agrologiopiskelija SeAMK 3.10.2018.

Liiveri (2017). Virtuaalikylät 3D -hanke kutsuu Liiverin alueen kylät mukaan kolmiulotteiseen todellisuuteen. Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://www.liiveri.net/artikkelit/virtuaalikylat-3d–hanke-kutsuu-liiverin-alueen-kylat-mukaan-kolmiulotteiseen-todellisuuteen

Vinni, M. (2018). Haastattelu Maarit Vinni, pj. Ämmälä-Seura ry. 3.10.2018.

Yle (2017). Sportreferat, De Eurovisa, nyhetssändningar om terror och Strandbergs videor – Svenska Yle premierar det bästa innehållet 2016 Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://svenska.yle.fi/artikel/2017/06/06/sportreferat-de-eurovisa-nyhetssandningar-om-terror-och-strandbergs-videor

Yle (2018). Röster Ur Dödens Väntrum. Haettu 1.10.2018 osoitteesta https://svenska.yle.fi/dataviz/2018/sveaborg1918/RosterUrDodensVantrum/Builds/AaniaKuolemanPorstuasta/index.html

Hyvinvointipalveluita yhdessä kehittäen – asiakas ensin

Kirjoittajat: Birgitta Lehto, Minna Taipale. Kuva: Harri Heikkanen.

Hyvinvoinnin välitystoimiston supersankarit Tatu ja Sote työssään

Nyt meneillään oleva, järjestyksessä toinen, Tatu ja Sote – Taiteen tuotanto hyvinvointityössä -täydennyskoulutus on osa valtakunnallisen Hyvinvoinnin välitystoimisto -hankkeen toimintaa. Olemme pian kouluttaneet lähes 100 taiteen, kulttuurin sekä sote-alan ammattilaista toimimaan yhteistyössä ja kehittämään taidelähtöisiä palvelutuotteita erityisesti sote-sektorin käyttöön. Täydennyskoulutus on hyvä esimerkki siitä, kuinka ammattikorkeakoulut voivat tarjota puitteet ja oman osaamisensa hyvinvointipalveluiden kehittämiseen. Uskomme, että tekeminen muuttaa asenteita nopeammin kuin asenteet muuttavat tekemistä. Palautteen perusteella koulutus tarjosi kentällä toimiville ammattilaisille lisävahvistusta osaamiseen ja verkostoihin sekä pystyi vastaamaan työelämän tarpeisiin ja tarjoamaan tarvittaessa myös kv-kontekstin. Täydennyskoulutusten pohjalta luotiin monialainen, tuotteistamisprosessiin perustuva valmennuspedagoginen malli, jota tullaan jatkojalostamaan hankeajan päätyttyä. Mallia on jo esitelty sosiaali- ja terveysalan koulutuksen ammattilaisille TAITO2017 -konferenssissa.

Välitystoimiston toteuttajia ovat hanketta hallinnoiva Humanistinen ammattikorkeakoulu sekä Saimaan ja Turun ammattikorkeakoulut muiden kirjoituksen lopussa mainittujen tahojen lisäksi. Ammattikorkeakoulut tarjoavat laajat työelämäverkostot, jotka mahdollistavat tuotteiden kokeilun ja kehittämisen yhdessä asiakkaiden kanssa. Oppilaitokset tarjoavat myös ajantasaista tutkimus- ja kehittämisosaamista. Lisäksi koulutusorganisaatiot tuovat omat vahvuusalansa hankkeen käyttöön aina kulttuurituottajaosaamisesta terveys- ja sosiaalialaan sekä eri taidealoihin. Koko Hyvinvoinnin välitystoimiston täydennyskoulutusajan ammattikorkeakoulut ovat tehneet tiivistä yhteistyötä hyvinvointipalveluiden kehittämiseksi niin tutkimuksessa kuin eri alojen toimintasektoreilla taidealalla sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tavoitteenamme on edistää taiteen tasa-arvoista saavutettavuutta riippumatta terveydentilasta, asuinpaikasta tai sosioekonomisesta asemasta.

TUNNE | KEHO -menetelmä

Palvelu vastaa asiakkaan tarpeisiin

  • ”Aina ryhmän jälkeen on olo ollut energinen ja vapautunut.”
  • “Tällä on ollut jopa ihan ‘lääkinnällinen’ vaikutus.“
  • ”Sain ryhmässä kosketuksen uudenlaisiin tunteisiin ja uskalsin myös tuoda niitä esille.”
  • ”Pystyin haastamaan itseäni ja menemään välillä myös epämukavuusalueille.”

Tässä muutamia asiakaskokemuksia monitaiteellisesta TUNNE | KEHO -ryhmätoiminnasta, jota on kevään aikana testattu Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten psykososiaalisen osallisuuden ja kuntoutuksen päivätoiminnassa. TUNNE | KEHO -menetelmän kehittäneellä työryhmällä on vahva osaaminen sekä sosiaali- ja terveysalan että taidealan kentiltä. Moniammatillinen työryhmä koostuu mm. psykiatrisesta sairaanhoitajasta, toimintaterapeutista, teatteri-ilmaisun ohjaajasta, ryhmätaideterapeutista ja muusikosta. Ryhmä on saanut alkunsa Hyvinvoinnin välitystoimiston Tatu ja Sote -täydennyskoulutuksessa Lappeenrannassa. TUNNE | KEHO -ryhmätoiminta on yksi onnistunut esimerkki ammattikorkeakoulujen mahdollistamasta hyvinvointipalvelujen kehittämistyöstä. Tässä tapauksessa työelämäkontakteja tuli myös täydennyskoulutukseen osallistuvilta ammattilaisilta.

Kehonkartta on osa TUNNE | KEHO -menetelmää. Kuva: Minna Högbacka ja Minna Nivala

Kyseinen ryhmätoiminta on oiva esimerkki käyttäjälähtöisestä toiminnasta (Living Lab-menetelmä). Taiteen ja sote-alan ammattilaiset kehittivät kyseisen toimintamallin asiakkaiden tarpeita kuunnellen. Ensisijaisesti haluttiin lisätä asiakkaiden hyvinvointia ja varmistaa se ottamalla huomioon heidän toiveensa. TUNNE | KEHO -ryhmätoiminnan lähtökohtana on asiakkaan ymmärtäminen toiminnan kehittämisessä kuin myös asiakkaan osaamisen ja tietämyksen hyödyntäminen. Ryhmän jokainen toimija on aktiivinen osallistuja. Living Labissa toiminta toteutetaan aidossa ympäristössä. Kyseisen menetelmän avulla asiakkaita innostettiin heidän omilla ehdoillaan luovuuteen sekä autettiin ilmaisemaan piileviä tunteita ja tarpeita sekä hiljainen tieto. (Living Lab -käsikirja, 4 kierre, 2012.)

Edellä esitellyt toimintamallit koulutuksen sekä palvelutuotteen osalta ovat valmiita sovellettavaksi kansainväliseen moniammatilliseen yhteistyöhön niin oppilaitosten, erilaisten sosiaali- ja terveysalan asiakkaiden kuin taide- ja kulttuurikentän toimijoiden kanssa.  Tässä on oiva mahdollisuus erilaisille kulttuureille tuottaa yhdessä kansainvälistä ryhmätoimintaa moniammatillisesti asiakkaiden hyvinvointia lisäten.

Hyvinvoinnin välitystoimisto on kolmevuotinen ESRrahoitteinen hanke, johon sisältyy koulutusta, neuvontaa ja tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuksista. Hankkeen kärkenä on kehittää alaa tuottajan taitojen avulla kehittämällä ja tuotteistamalla taiteilijoiden palveluja ja pyrkimällä saamaan ne osaksi sosiaali– ja terveysalan rakenteita. Hankkeesta vastaa Humanistinen ammattikorkeakoulu ja partnereita ovat Turun ja Saimaan ammattikorkeakoulut ja Jyväskylän yliopisto. Mukana ovat myös Taiteen edistämiskeskus ja Turun sekä Jyväskylän kaupungit. Hanketta voi seurata www.hvvt.fi tai Facebookissa.

Kirjoittajat

Birgitta Lehto, TtT, sh, lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulu, birgitta.lehto(at)saimia.fi
Minna Taipale, kulttuurituottaja amk, asiantuntija, Humanistinen ammattikorkeakoulu, minna.taipale(at)humak.fi

Living Lab -käsikirja, 4kierre, 2012. https://fnoll.wordpress.com/kasikirja/

Savonia tuottaa kulttuurista hyvinvointia

Suomalainen yhteiskunta on ollut viime vuosikymmeninä voimakkaassa murroksessa. Suomessa on nuoria, jotka voivat huonosti. Äärimmilleen tämä on näkynyt Myyrmäen, Jokelan ja Kauhajoen kaltaisissa murhenäytelmissä. Myös yksinäisyys on tällä ajalle tyypillinen lieveilmiö. Modernin maailman kehittyminen on vähentänyt yhtä tärkeää hyvinvointiin liittyvää tekijää: tunnetta kuulumisesta yhteisöön.

Kulttuurin on katsottu edistävän ihmisen hyvinvointia. Esimerkiksi taidekokemusten on todettu liittyvän parempaan elämänhallintaan. On väitetty, että kulttuuri estää syrjäytymistä, turvaa perinteitä ja elvyttää talouselämää. Aikaisemmin kulttuuri on nähty staattisena ilmiönä, mutta nykyisin se ymmärretään hyvinkin dynaamisena tekijänä.

Viime vuosina julkiseen keskusteluun on noussut käsite palvelumuotoilu. Englanninkielinen service design -termi tarkoittaa palveluiden suunnittelua. Suomessa painotetaan sanaa muotoilu. Palvelumuotoilun ydin on: uusien palveluideoiden, -konseptien, -prosessien ja -ympäristöjen suunnittelu.

Professori Satu Miettisen mukaan palvelumuotoilun prosessi ja työkalut painottavat vahvoja sosiaalisia taitoja, empatiaa käyttäjiä kohtaan, luovuutta ja visuaalista ajattelua. Suunnitteluajattelulla kyetään luomaan käsitteitä, ratkaisuja ja tulevia palvelukokemuksia. Suunnittelijat työskentelevät koordinaattoreina palvelumuotoiluhankkeissa kaikkien sidosryhmien välillä.

Engine-palvelumuotoilutoimisto esittelee kolmivaiheisen palvelumuotoilun prosessin: asiakastarpeen sekä suunnitteluratkaisun tunnistaminen, suunnitteluvaihtoehtojen toteutus ja arviointi. Magerin palvelumuotoilun prosessissa on neljä vaihetta: palveluratkaisujen etsiminen, uusien ratkaisujen luominen, niiden arviointi ja toteutus.

Savonia-ammattikorkeakoulussa on aktiivisesti kehitetty ja kokeiltu palvelumuotoilun menetelmiä erilaisissa hyvinvointia uudistavissa hankkeissa. Näissä hankkeissa ilmenee hyvin kulttuuri dynaamisena hyvinvoinnin edistäjänä. Hyvänä esimerkkinä on PALMU-hanke.

PALMU – palvelumuotoilua ikääntyville

PALMU-hankkeessa on kysymys palvelumuotoilun levittämisestä sosiaali- ja terveysalan toimintoihin. Idean taustalla on Savonian Kuopion Muotoiluakatemian kokemus palvelumuotoilusta ja sen suunnittelumenetelmistä aikaisemmissa projekteissa.

PALMU-tutkimusprojektin tavoitteena on kansalaisia hyödyntävien ikääntyvien itsenäistä suoriutumista tukevien uusien sosiaali- ja terveysalan käyttäjäkeskeisten palvelusovellusten ja – käytänteiden sekä tuotantomallien kehittäminen palvelumuotoilun avulla. Sisältöinä kehittämisessä on itsenäistä suoriutumista tukevien palveluinnovaatioiden ja niiden tuotantotapojen kokeilu.

Hanke toteutetaan eri organisaatiota yhdistävien ikääntyneille suunnattujen käytännön tukipalvelukehitystapausten avulla. PALMUssa on tuotettu ja mallinnettu uudenlaisia tapoja järjestää tukipalveluita ikääntyneille:

  • sairaalahoidon jälkeen
  • kotona asuvien ikääntyneiden ja ikääntyneiden vammaisten itsenäiseen suoriutumiseen
  • ikääntyneille

Tapaustutkimusten soveltaminen helpottaa uusien toimintamallien käyttöön ottamista ja levittämistä. Sairaalasta kotiutettavista ikäihmisistä tehdyt profiilikuvaukset ja pilotoidut palvelupolut ovat kiinnostaneet Kuopion yliopistollisen sairaalan hoitohenkilöstöä. Alustavia kuvauksia toimintatapahtumista on jo käytetty henkilöstön koulutuksessa.

Hankkeessa toteutettiin tiedonkeruuta ja aineiston analyysia. PALMU-workshopeissa oli mukana eri yhteistyöosapuolia. Aineiston ja kokemusten pohjalta kehitettiin muun muassa lautapeli, jonka avulla ikääntyneet ja hoitohenkilökunta keskustelivat pelikorttien innostamana. Syntyi Syke- toimintaidea, ja sitä kehitetään edelleen.

Palvelutuokiot yksin kotona asuville ikääntyneille -projekti on toteutettu yhteistyössä Alina Hoivatiimi Oy:n kanssa. Tavoitteena on tarjota uusille Alinan asiakkaille ideoita yrityksen hoivapalveluista ja niiden mahdollisuuksista. Hankkeessa kokeiltiin muun muassa Skype-palvelua. Siinä yhtenä tavoitteena on hyödyntää palvelumuotoilua kotona asuvien ikääntyneiden arkea tukevien palveluiden kehittämisessä.

Palvelukeskuksen ja seurakunnan työntekijöiden sekä vapaaehtoistyöntekijöiden voimin on toteutettu erilaisia palvelu- ja toimintamuotoja Leväsen palvelutalossa ja Puijonlaakson asukastuvassa. Palvelukeskuksissa asumisen kehittämisessä on myös tavoitteena tuottaa palvelutaloissa asuvien ikääntyneiden viriketoimintaan aktivointimalleja, jotka toteutettiin yhteistyössä Alina hoivatiimi Oy:n kanssa. Ideoinnissa hyödynnettiin osallistujien pääomaa kaikkien palvelukonseptien kehittämisessä.

Palvelumuotoilun menetelmiä on sovellettu esimerkiksi virikekursseilla ja Juhlamielellä- tapahtumassa.

Hankkeessa on toteutettu kaksi Savonian Kuopion Muotoiluakatemian näyttelyä: Elämän rikkautta – ikääntyneiden ITE-taiteilijoiden yhteisnäyttely ja Elämä näkyvissä. Näyttelyyn kerättiin teoksia neljältä Kuopion alueella asuvalta ITE-taiteilijalta. Yhteistyöstä on syntynyt ikääntyneiden ITE- taiteilijoiden tukemista käsittelevä opinnäytetyö. Lisäksi on tehty lähes kymmenen opinnäytetöitä tekstiilin ja vaatetuksen alueelta sekä eri toimintamalleista; esim. tekstiilialan opiskelija teki opinnäytetyönään ikääntyvien ohjaukseen tarkoitetun neuleohjejulkaisun.

Elämä näkyvissä -näyttelyn toteuttivat tekstiilimuotoilun opiskelijat. Tarkoituksena oli saada muotoilualan opiskelijoiden osaaminen esiin palvelumuotoilualalla ja muotoilijat innostumaan palvelujen kehittämisestä.

PALMUssa on mukana runsaasti ammattikorkeakoulun eri koulutusohjelmien opiskelijoita. Hankkeessa toteutettavissa piloteissa opiskelijat saavat käytännön kokemusta ja menetelmällisiä harjoituksia palvelumuotoilun mahdollisuuksista. Samanaikaisesti luodaan sosiaali- ja terveysalan sekä kulttuurialan koulutusohjelmien sisältöihin aineistoa ikääntyvän väestönosan tarpeista ja palveluiden järjestämisestä. Kuviossa 1 on esimerkki ikääntyvän henkilön palvelupolusta ja kokemuksista sairaalan päivystyksessä.

Kuvio 1. Ikääntyvän henkilön kokemus päivystyksen palvelupolussa.
Kuvio 1. Ikääntyvän henkilön kokemus päivystyksen palvelupolussa.

PALMUn tulosten hyödyntämismahdollisuudet ovat monipuoliset. Uusien palvelumallien avulla on mahdollista keventää kunnallisille palveluille aiheutuvia kustannuksia. Uudet palvelumallit tarjoavat erilaisia taloudellisia mahdollisuuksia kolmannen sektorin toimijoille.

Myös tukipalveluihin liittyvät teknologiset ratkaisut tarjoavat mahdollisuuksia sosiaalisen median alueen toimijoille. PALMU tuottaa uusia kevyempiä palvelurakenteita ja -malleja, joilla on merkitystä kansalliselle toimintaympäristön kehittymiselle.

PALMU tuottaa uutta osaamista sekä uusia sosiaalisia ja kaupallisia innovaatioita. Kunnat, tukipalvelujen tuottajat ja yritykset voivat hyödyntää hankkeen tuloksia ja uusia toimintatapoja. Uusien palvelumallien jalkauttaminen aloitetaan jo hankkeen aikana.

Savoniassa on pidetty erittäin tärkeänä toteuttaa hankkeita, joissa kehitetään uusia tutkimus- ja työmenetelmiä käytännön piloteissa. Hankkeet on suunniteltu siten, että niissä opiskelijat pystyvät suorittamaan koulutusohjelman tutkintovaatimuksiin sisältyviä opintosuorituksia.

PALMU-hankkeessa erityisesti sosiaali- ja terveysalan sekä muotoilun opiskelijat ovat keskeisiä. Opiskelijat voivat painottaa yksilöllisiä opintopolkujaan ja syventää osaamistaan erisisältöisissä hankkeissa.

Savonian musiikin ja tanssin yksikössä haetaan myös voimaa ja välineitä muuttuvan työelämän haasteisiin kasvatus-, kuntoutus- ja musiikin aloilla toimiville. Kulttuuria ja hyvinvointia tarjotaan erityisryhmille.

Musiikin erityispedagogiikan koulutusta Kuopiosta

Savonian musiikin ja tanssin yksikkö käynnisti syksyllä 2010 Musiikin erityispedagogiikan osaamiskeskittymä -hankkeen (MEOK). Se pyrkii vastaamaan muuttuvan työelämän haasteisiin järjestämällä musiikin erityispedagogiikan koulutusta eri alojen henkilöstölle. Samalla kehitetään musiikin erityispedagogiikan työskentelytapoja ja osaamista.

MEOK vahvistaa musiikkia työssään käyttävien henkilöiden ammattitaitoa, uudistaa heidän toimintatapojaan ja tukee työllistymistä. Hanke lisää erilaisten oppijoiden, erityisryhmien tasavertaisuutta ja mahdollisuuksia harrastaa musiikkia. MEOK mahdollistaa myös osallistumisen kuntouttavaan musiikkitoimintaan ammattitaitoisessa ohjauksessa.

Musiikin erityispedagogiikan osaamiskeskittymä sisältää kuusi toimintavaihetta: työelämälähtöinen, kaksivuotinen musiikin erityispedagogiikan täydennyskoulutus, erityismusiikkikasvatuksen syventävät opinnot osana musiikkipedagogikoulutusta sekä lyhytkestoisia koulutuksia alan toimijoille. Lisäksi paneudutaan alalla käytettävien materiaalien ja menetelmien kehittämiseen, tuottamiseen ja julkaisemiseen. Koulutuksen aikana rakennetaan alalla toimivien kesken työelämäverkostoja.

MEOK:ssa opiskelee 20 aikuisopiskelijaa ja he suorittavat 40 opintopistettä. Opiskelijat perehdytetään musiikin erityispedagogiikan eri kohderyhmiin, joita ovat mm. vammaiset, koulumaailman erilaiset oppijat, ikäihmiset erityisryhmineen sekä psyyke- ja päihdekuntoutuksen asiakasryhmät.

Koulutuksessa perehdytetään kuntouttavan musiikkitoiminnan ja musiikin erityispedagogiikan toimintatapoihin ja välineisiin. Samalla kehitetään opiskelijoita kohtaamaan eri kohderyhmien tarpeet. MEOK:hon sisältyy 10 opintopisteen ohjattu harjoittelu, joka on tarkoitus toteuttaa opiskelijoiden omalla työpaikalla.

MEOK vastaa monipuolisesti Savonian perustehtävään: opetukseen sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyöhön (TKI). Jokaisen hankkeeseen osallistujan työn sisältöä, toimintatapoja, kohderyhmiä, menetelmiä ja työskentelyvälineitä tutkitaan työelämälähtöisesti kehittäen.

Hanketoimijat tekevät yhteistyötä myös Kuopion kaupunginorkesterin kanssa. Käytännössä on pystytty madaltamaan kynnystä, jotta kehitysvammaiset kuulijat voivat osallistua mm. klassisen musiikin konsertteihin. Tästä hyvänä esimerkkinä on viime keväänä järjestetty Vivaldin Neljä vuodenaikaa -konsertti. MEOK:n aloitteesta kaupunginorkesteri kohdensi konsertin Pohjois-Savon kuntien kehitysvammaisten palvelukoteihin ja toimintakeskuksiin. Kuopion musiikkikeskuksen konserttisaliin kuulijoita tuli yli viisisataa, joista pyörätuolilla liikkuvia oli vajaa sata.

MEOK-täydennyskoulutus on nostanut esille uuden käsitteen: musiikin erityispedagogiikka. Tällä käsitteellä pyritään korostamaan musiikkikasvatuksen ja musiikkiterapian rajapinnalla olevaa toimintaa. Musiikki, erityispedagogiikka, terapia ja hyvinvointi nivoutuvat luontevasti toisiinsa. Aika näyttää, vahvistaako musiikin erityispedagogiikka asemaansa musiikin kentässä.

MEOK:n päävastuu on Savonialla. Vahvaa yhteistyötä tehdään Kuopion konservatorion kanssa. Konservatorio tunnetaan musiikin erityispedagogiikan valtakunnallisena uranuurtajana. Toinen yhteistyötaho on kirkkomuusikkoja kouluttava Sibelius-Akatemian Kuopion osasto.

Kulttuurin koulutuksen keinoin voidaan edistää hyvinvointia ja terveyttä. PALMU- ja MEOK-hankkeet ovat tässä hyviä esimerkkejä. Varsinkin ikääntyvän väestön kasvu on käynnistänyt useita senioreiden kulttuuritoimintaan liittyvä projekteja. Kulttuurisen tasa-arvon toteutuminen ikääntyvien tai erityisryhmien keskuudessa edellyttää kulttuurin tuomista heidän arkeensa.

Kirjoittajat

Eija Vähälä, opetusneuvos, eija.vahala(at)savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopion Rouvasväenyhdistys ry

Kaija Sääski, osaamisaluejohtaja, kaija.saaski(at)savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu

Jouni Vornanen, tiedottaja, jouni.vornanen(at)savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu

Branaghan, R. J. (edt.) 2001. Design by People for People – Essays on Usability. Chicago: Usability Professionals’ Association.

Lavaste, A-E. 2009. ”Haastavaa ja palkitsevaa” -oppimäärän ja opetuksen yksilöllistäminen musiikkioppilaitoksissa. Savonia-ammattikorkeakoulu, Kuopion Musiikki- ja Tanssiakatemia. Opinnäytetyö 2009.

Liikanen, H-L. 2010. Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010 – 2014. Opetusministeriön julkaisuja 2010:1.

Mager, B. 2004. Service Design – A Review. Köln: Service Design Network.

Miettinen, S. 2007. Designing the Creative Tourism Experience. A Service Design Process with Namibian Craftspeople. Jyväskylä: Gummerus Printing.

Miettinen, S. (toim.) 2011. Palvelumuotoilu – uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Tammerprint Oy.

Miettinen, S. & Koivisto, M. (eds.) 2009. Designing Services with Innovative Methods. Keruu: Otava.

von Brandenburg, C. 2008. Kulttuurin ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä. Näköaloja taiteen soveltavaan käyttöön. Opetusministeriön julkaisuja 2008:12.

Muu materiaali:

MEOK-hankkeen aineisto, projektipäällikkö Päivi-Liisa Hannikainen

PALMU-hankkeen aineisto, projektipäällikkö Eija Vähälä