Kestävä ja avoin TKI-toiminta ja uudenlaiset prosessit 

Kirjoittajat: Hannu Hyyppä, Marika Ahlavuo, Elina Ylikoski.

Tiivistelmä

Useissa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa pyritään tehostamaan kestävää ja avointa TKI-työtä ja vuorovaikutusta yhteiskunnan kanssa. Kirjoitus perustuu kokemuksiin monialaisista, toimijarajat ylittävistä ja toteutetuista hankkeista, joissa toteuttajia on ollut mukana mm. mm. Metropoliasta, Omniasta, Laureasta, Humakista, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksesta ja Aalto-yliopistosta. Kestävää ja avointa TKI-prosessia voidaan systemaattisesti parantaa tehostamalla johtamista, vuorovaikutusta, lisäämällä julkaisemista ja popularisointia sekä digitalisointia. Rahoittajien tulisi yhdessä entistä enemmän koordinoida päällekkäisiä teemoja ja näin kohdentaa rahoitus toisiaan tukeviin hankkeisiin. Tällöin vapautuu päällekkäisen työn tekemiseen kuuluvaa aikaa, jota voidaan hyödyntää paremmin hankkeiden tuloksien viemiseen yhteiskuntaan digitaalisin keinoin. Lopussa esitämme ratkaisuja, joita olemme itse toteuttaneet vuorovaikutuksen lisäämiseksi.

Avoimet innovaatiot ekosysteemin tukena

Avoin innovaatiotoiminta synnyttää jaettua lisäarvoa yhdessä eri toimijoiden kanssa, jolloin on katsottava oman organisaationsa ulkopuolelle uusien ideoita etsiessään. Toiminta on synnyttänyt lisääntyvää ekosysteemiajattelua tuekseen. (Chesbrough 2006). Tällöin tiedon luonne korostuu ja tarvitaan korostunutta tiedon hankkimista ja jakamista, yhteistoimintaa, verkostoitumista ja myös uusia liiketoimintamalleja innovaatioiden synnyttämiseen (Hautamäki & Oksanen 2012). Suomeen onkin syntynyt lukuisia eri toimijat yhteentuovia kumppanuus- ja yhteistyömalleja, jotka tunnistavat TKI-kehitystarpeet ja pilotoivat niitä (Hyyppä ym. 2016).

Kestävän kehityksen vaateet

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) velvoittaa ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kestävään kehitykseen kaikessa koulutuksessa ja toiminnassa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). Myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä odotetaan aktiivista roolia TKI-toimijoina. Ammatillisen peruskoulutuksen yhteistyö työelämän kanssa on kiinteää ja sen tarpeita kuunnellaan, mutta rooli TKI-verkostoissa on silti paikoin etäinen eikä innovaatiotoiminnan ottaminen osaksi oppilaitosten arkea ole ongelmatonta. (Opetushallitus 2016; Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2015a; Rannikko ym. 2015.)

OKM:n esittämistä kestävän kehityksen linjauksista TKI-prosessien kestävyyteen liittyvät erityisesti 1) läpäisevyys eli kestävää kehitystä edistävän koulutuksen ohjelmien, välineiden ja keinojen kehittäminen, 2) verkostoituminen ja yhteistyön lisääminen, 3) henkilökunnan koulutus, 4) tiedon levittäminen 5) ja osallistuminen. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016).

Paineita TKI-toiminnan koordinointiin

Havaintojemme perusteella monissa ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa kestävän kehityksen mukaisen erityisesti vuorovaikutuksen tehostamisessa on parantamisen varaa. Tällä hetkellä TKI-toimintaa ohjaavat paljolti rahoitusinstrumentit ja media. Suomessa lukuisissa samankaltaisissa hankkeissa tehty TKI-työ tuhlaa ennen kaikkea inhimillista pääomaa ja muita resursseja, eikä nykyinen käytäntö näin ollen tue kestävän kehityksen mukaista avointa TKI-toimintaa. Vaikka hankkeissa on yhteiskehittelyä yritysten, yliopistojen, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, kaupunkien ja tutkimusrahoittajien välillä, lopputuotokset jäävät usein kauas tulostavoitteista. Aina luvatut uudet tuotteet, synnytetyt yritykset, patentit, julkaisut ja työpaikat eivät konkretisoidu suinkaan tuloksina. Uusiin hankkeisiin siirrytään myös taloudellisen paineiden takia liian nopeasti ilman, että tärkein osa eli edellisen hankkeen hyödyntämisvaihe toteutettaisiin riittävän hyvin. Tässä artikkelissa keskitymme, miten voimme muodostaa kestävää ja avointa TKI-toimintaa varsinkin tulosten hyödyntämisvaiheessa toisen asteen ammatillista koulutuksen, ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten välille.

Kestävä ja avoin TKI-toiminta

Kirjoitus perustuu kokemukseemme monialaisista, yli koulutusasteiden toteutetuista TKI-hankkeista, niissä tuotetun tiedon tuotteistamisesta ja avoimesta vuorovaikutuksesta mm. Omniassa, Laureassa, Humakissa, Metropoliassa, Paikkatietokeskuksessa ja Aallossa. Kehitämme tältä pohjalta avointa ja kestävää TKI-toimintaa mm. rakentamalla uudenlaista 3D-kulttuurin digitaalinen kokeilualustaa. (ks. Hyyppä ym 2014a; Hyyppä ym 2014b; Hyyppä ym 2015; Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2015; Oksanen-Ylikoski ym. 2015; Oksanen-Ylikoski ym. 2014.)

Kumppanuusverkostoissamme keskitymme parantamaan TKI-prosessimme kestävyyttä mm. 1) orkestroimalla TKI-toimintaa, 2) tehostamalla erilaista vuorovaikutusta ja 3) lisäämällä laajasti avointa julkaisemista ja popularisointia. Tällöin on voitu tuottaa kohdistetusti tieteen, taiteen ja kulttuurin avoimia innovaatioita ja myönteisiä vaikutuksia myös digitaalisin keinoin. Tämä on vahvistanut myös eri asteiden oppilaitoksissa työskentelevien ja opiskelevien kumppaneidemme osaamista.

Orkestrointi voidaan rinnastaa johtamiseen

Orkestroinnilla voi hallita useita projekteja eli ns. projektisalkkuja kokonaisvaltaisesti. Näin hankkeet muodostavat kokonaisuuksia yksittäisten, irrallisten projektien sijaan. Orkestroimalla (kuva 1) vapautamme resursseja, koska useammat hankkeet vaativat varsin samanlaisia toimenpiteitä mm. tiedon jakamisessa ja vuorovaikutuksessa. Yhdessä tekemällä olemme saavuttaneet kilpailuetua uudenlaisen tiedon hyödyntämisestä. (Hyyppä ym. 2015a, Oksanen-Ylikoski ym. 2015, Rannikko ym. 2015, Ahlavuo 2016.)

Kuva 1. Toteutettuja orkestroinnin osa-alueita, jotka tukevat organisaatioiden yhteisiä ja strategisia tavoitteita sekä TKIn ketterää kehittymistä. Mukailtu Hyyppä ym. 2014a; Markkula, Miikki, Pirttivaara & Hyyppä 2010; Nonaka, Toyoama & Hirata 2008).

Vuorovaikutus ja siihen liittyvä popularisointi- ja julkaisutoiminta

Olemme saaneet toimintaamme kestävämmäksi rajoja rikkovalla vuorovaikutuksella ja monipuolisen julkaisemisen sekä popularisoinnin kautta (kuva 2). Tunnistetusta tiedosta on muodostunut hankkeessa pääomaa, jota hyödynnetään tehostetusti mukana olevien yksiköiden ja organisaatioiden strategioiden mukaisesti myös avoimessa innovaatiotoiminnassa.

Tulosten välittäminen laajasti alan toimijoille on kansantaloudellisesti kannattavaa. Kerätyn tiedon jalostaminen elinkeinoelämän tarpeisiin varmistetaan edistämällä yrittäjyyttä ja käytännöllistä tiedon siirtoa sekä laajaa vuorovaikutusta (Rannikko ym. 2015). Tulokset eivät useinkaan siirry yhteiskunnan hyödynnettäviksi itsestään, vaan tulokset edellyttävät tältä osin tuottamista (Ståhle ym. 2016). Avoimen innovaation ja kestävän kehityksen kannalta olennaisina elementteinä ovat toimineet nopea visualisointi, demoilukulttuuri, simulointi, mallintaminen ja pelillistäminen (Ylikoski & Oksanen-Ylikoski 2014, Hyyppä & Ahlavuo 2015). Toimivina osakokonaisuuksina nämä tukevat tiedon jalostumista edelleen hankkeen päätyttyä.

Hankkeessa tuotetut innovaatiot ja parhaat käytännöt on tuotu näkyviksi useiden eri kohderyhmien näkökulmista. Roboautohankkeet, 3D-kaupunkimallihankkeet ja digitaalinen kulttuuri ovat esimerkkejä yhteistyöstä, jossa näkyvyys on ollut suurta ympäri maailmaa. Vuorovaikutuksella on edistetty yhteiskunnallisia, tieteellisiä ja taloudellisia päämääriä: levitetty tietoa, luotu dialogia eri osapuolten välille sekä järjestetty ja osallistuttu tapahtumiin (mm. hackathonit, living labit, innovaatioleirit).

Vuorovaikutus ulottuu orkestroidusti yksittäisestä hankkeesta sidosryhmäverkostoihimme sekä suureen yleisöön. Hankkeet tukevat pitkäkestoista yhteistyötä alueen elinkeinoelämän ja muiden toimijoiden kanssa. Muita käyttämiämme vuorovaikutustapoja ja yhteistyön muotoja ovat olleet mm. erilaiset foorumit, työpajat, yleisötapahtumat, näytökset, tiedon ja teknologian siirrot, benchmarkkaukset, tuotekehitykset, someviestintä ja erilaiset pelillistämisratkaisut ja muutamat start-upit. (Ståhle ym. 2016; Ahlavuo 2016.)

Valitsemalla hankekumppaneiksi ja verkostoihin toimijoita myös toiselta asteelta lukioista, ammatillisista sekä vapaan sivistystyön oppilaitoksista, on tietovirtoja linkitetty elinikäisen oppimisen prosesseihin entistä tehokkaammin (Oksanen-Ylikoski ym. 2014 ja 2015).

Kuva 2. Avoimeen ja kestävään innovaatioon perustuvan ekosysteemin näkyvät tietolähteet ja tuotannot sekä ekosysteemin hiljainen tieto, joka luo osallistujille kilpailuetua.

Tulevaisuuden ennakointiin ja avoimeen innovointiin hyödynnetään koko toimijaverkoston panosta, jotta hiljainen tieto (Ahlavuo & Hyyppä 2009) ja signaalit on saatu tukemaan tulevaa toimintaa. Julkaisemalla ja näkymällä laajasti myös medioissa (TV, YouTube, FB, Twitter, blogit) ja vuorovaikutusta tehostamalla on saatu TKI-toiminnalla entistä laajempaa yhteiskunnallista näkyvyyttä.

Kuinka päästään kestävämpään ja avoimempaan TKI-toimintaan Suomessa?

Vaatimus TKI:n avoimuudesta tuottavuudesta edellyttää uskallusta ja luottamusta osapuolten välillä toteuttaa uusia ratkaisuja yhteiseen käyttöön, vaikka niihin ei välttämättä ole tarjolla erillisiä resursseja. Lukuisten TKI-ohjelmien aktiivisella johtamisella tulokset voidaan hyödyntää nopeammin ja kohdistaa kansallisesti sovittuihin tavoitteisiin ja arvonluontiin. Rahoittajien tulee entistä enemmän koordinoida päällekkäisiä TKI-teemoja ja kohdentaa rahoitus enemmän toisiaan tukeviin eikä päällekkäisiin hankkeisiin. Tällöin vapautuu aikaa, jota voidaan hyödyntää hankkeiden tuloksien ja ideoiden viemiseen yhteiskuntaan mm. digitaalisin keinoin.

Tiedon jakaminen ja siirtäminen yhteiskuntaan asettaa vaatimuksia tiedon laadulle, avoimuudelle ja siirrettävyydelle. Tämän takia Suomessa pitää muuttaa monialaista projektitoimintaa kokonaisuudessaan ketterämmäksi ja tuloksekkaammaksi. Olennaista on, että Oy Suomi Ab:n kansalaisten verovaroin toteutettu TKI-toiminta tuottaa yhä enemmän myös kansallisesti hyödynnettäviä, tavallisen kansalaisen elämään vaikuttavia ja mitattavissa olevia innovaatioita ja positiivisia tuloksia.

Kirjoittajat

Hannu Hyyppä, professori Aalto-yliopistossa ja johtaja Aalto-yliopiston ja Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen yhteisessä instituutissa sekä digitaalisuuden erityisasiantuntija Humakissa, hannu.hyyppa(at)aalto.fi
Marika Ahlavuo, tiedetuottaja, kulttuurituottaja Aalto-yliopistossa, tiedetuottaja ja asiantuntija Humakissa marika.ahlavuo(at)aalto.fi
Elina Ylikoski, Innovaatiojohtaja, KTT, Humak, elina.ylikoski(at)humak.fi

Ahlavuo, M. 2016. Digitaalisuuden haasteita kulttuurituottajille. Muutosvoimana 3D-virtuaalisuus. Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Ahlavuo, M. & Hyyppä, H. 2009. Hiljainen tieto tutkimusympäristöissä. Positio 3/2009. 11-13.

Chesbrough, H. 2006. Open innovation – The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Harvard Business School Press. 225 s.

Hautamäki, A. & Oksanen, K. 2012. Suuntana innovaatiokeskittymä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. 2015. Hubiikilla uudenlaisia kehittämismahdollisuuksia. Maankäyttö, 2015. Nro 4. 20-22.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. 2014a. Innovatiivinen opetus- ja tutkimusekosysteemi. Teoksessa Kestävä innovointi, Rautkorpi, T., Mutanen, A. & Vanhanen-Nuutinen, L., (toim.) Oppimista korkeakoulun ja työelämän dialogissa. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Taito-työelämäkirjat 7, 2014, 238–255.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Hyyppä, J. 2014b. Knowledge-based academic and educational ecosystem. The Photogrammetric Journal of Finland. Vol. 24, No. 1, 14-30.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Hyyppä, J. & Ståhle P. 2015. Tutkimusorganisaatiot ja innovointi. Teoksessa Ståhle, P. & Pirttivaara, M. (toim.). Rikastuttava yhteistyö ja uudet toimintamallit. Innovaatioekosysteemi yhteiskunnan ajurina. Tekes Review 317/2015.

Hyyppä, H., Ahlavuo, M. & Lindholm, M. 2016. Hubiikki kumppanuusmallina. Teoksessa Hyyppä, H., Ahlavuo, M., Ylikoski, E.  Digitaalista tulevaisuutta – Huippuosaamisella vaikuttavuutta ja vuorovaikutusta, Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja 32:32-39.

Markkula, M., Miikki, L., Pirttivaara, M. & Hyyppä, H. 2010. Regional Innovation Ecosystem as an Orchestrator of the Energizing Society. 29.12.2010. Otaniemi, Finland.

Nonaka, I., Toyama, R. & Hirata, T. 2008. Managing Flow, A Process Theory of the Knowledge-Based Firm. Palgrave Macmillan UK.

Oksanen-Ylikoski, E., Ylikoski, T. & Hero, L-M. 2014. Siiloista kohti oppimisen tiloja ja iloa -koulutusorganisaatiot kehittämiskumppaneina. Teoksessa Keränen P., Säntti R. & Rantala M. & Vilkuna A-M. (toim.) Reittejä työelämän murroksessa. Metropolia ammattikorkeakoulu.

Oksanen-Ylikoski, E., Ylikoski T. & Hero, L-M. 2015. Educational Organizations as Co-Developers in the Helsinki Region. Teoksessa Orchestrating Regional Innovation Ecosystems – Espoo Innovation Garden. Aalto University in cooperation with Laurea University of Applied Sciences and Built Environment Innovations RYM 29.

Opetushallitus, 2016. Ammatillinen koulutus ja innovaatio- ja tuotekehitystoiminta. Tilannekatsaus, syyskuu 2016.

Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2016. Koulutus ja kestävä kehitys. Haettu 18.11.2016 osoitteesta http://minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/keke/index.html

Rannikko, H., Alakoski, L. & Lyytikäinen, J. 2015. InnoEspoo: Integrating Entrepreneurship and Education. Teoksessa Orchestrating Regional Innovation Ecosystems – Espoo Innovation Garden. Aalto University in cooperation with Laurea University of Applied Sciences and Built Environment Innovations RYM 29.

Ståhle, P.,  Hyyppä, H. & Ahlavuo, M. 2016. Vaikuttava tiede on osaamislaji. Tieteessä tapahtuu 6/2016. Haettu 18.11.2016  osoitteesta http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/59594/20677

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2014. Gamification and working life cooperation in an e-learning environment, 2014. eLearning Papers. (39), P.A.U. Education, S.L.

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2015a. Tensions in Creating an Innovative Community of Vocational Education and Entrepreneurship, International Journal of Innovation, Creativity and Change November 2.

Ylikoski, T. & Oksanen-Ylikoski, E. 2015b. Yrittäjyyden ja ammatillisen koulutuksen osaamisyhteisö: Arjen kokemuksia InnoOmniasta. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2015, 17.

Kokeiluekosysteemi avoimen innovaatiotoiminnan kasvualustana 

Kirjoittajat: Anu Kurvinen, Pasi Juvonen.

Avoin innovaatiotoiminta kokeilevan kehittämisen ekosysteemissä

Lähtökohtana tälle artikkelille on kokeilevan kehittämisen ekosysteemi (EDE), joka liittyy läheisesti yhteen Saimaan ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelijoiden koulutusohjelmista. Liiketalouden koulutusohjelmassa markkinoinnin suuntautumisvaihtoehdon valinneet tradenomiopiskelijat ovat vuodesta 2009 lähtien opiskelleet tiimiyrittäjämallilla.

Tiimioppiminen ja tiimiyrittäjyys pohjautuvat kokemusperäiseen oppimiseen (Kolb 1984) sekä uuden tiedon luomiseen yhdessä (Von Krogh et al. 2000) dialogin (Isaac 1999) avulla. Tiimiyrittäjät reflektoivat ja käsitteellistävät käytännön projekteissa opittua yhdessä toistensa ja tiimivalmentajan kanssa. Tekemällä opittua yhdistetään kirjoista ja muista tietolähteistä hankittuun tietopääomaan (Kurvinen & Juvonen 2016).

Esittelemme, kuinka Digikaappaus – hankkeessa* on hyödynnetty EDE:ä kolmessa eri case-tapauksessa: tiimiyrittäjille annetuissa innovointitoimeksiannoissa, Digikaappaus – tapahtuman toimeksiantajayrityksille tehdyissä hackathoneissa sekä Imatralla ja Lappeenrannassa kaupunkien toimeksiannosta toteutetuissa kuntalaisten osallistamiskokeiluissa.

Kuva 1. Nykyinen kokeiluekosysteemi (mukautettu lähteen Juvonen 2016 pohjalta).

Avoin innovaatiotoiminta

Avoimella innovaatiolla tarkoitetaan ajattelu- ja toimintatapaa, jossa innovaatioiden luominen tapahtuu erilaisten sidosryhmien ja verkostojen yhteistyönä (Chesbrough 2003). Käsitteen vastinpari on suljettu innovaatiotoiminta, jossa uusien innovaatioiden ja liiketoiminnan kehittäminen tapahtuu yrityksen sisällä. Avoimeen innovaatioon liittyvä ajattelutavan teeseinä voidaan pitää seuraavia:

  • Arvoa tuotetaan kaikkialla, kaikkea ei ole kannata keksiä itse
  • Luo hyvä verkosto sisäisestä ja ulkoisesta osaamisesta
  • Anna hyvän kiertää – se tulee aikanaan takaisin

Kokeiluekosysteemi on rakentunut avoimen innovaatiotoiminnan ajatusten mukaisesti (Kuva 1). Mukana olevien sidosryhmien yhteistyö ei sisällä ylimääräisiä kynnyksiä ja verkostoon kuuluvan henkilön mielipide on yhtä lähellä kuin lähin viestintäkanava.

Avointa innovaatiotoimintaa tukeva pedagogiikka

Tietoyhteiskuntamme tuottaa jatkuvasti valtavan määrän tietoa, joka on kaikkien saatavilla. Haasteena on käsitellä sitä kriittisesti sekä omaksua kykyjä hyödyntää ja yhdistellä tieto käytäntöön älykkäällä tavalla. 2000 – luvulla opetussuunnitelmien laatimisessa avainasemassa on tietojen sekä suoraan työelämään sovellettavissa olevien taitojen opettaminen oikeassa suhteessa (Trilling & Fadel 2009; Fadel et al. 2015). Opitun tiedon syvempi ymmärtäminen sekä kyky soveltaa opittua käytännössä ovat arvokkaita taitoja opiskelijoille.

2000-luvun koulutuksen lähtökohtana on ymmärtää, missä määrin opiskelija on tiedon vastaanottaja ja missä määrin tiedon prosessoija, jonka oppimista tuetaan valmentamisen ja ohjaamisen keinoin. Taulukko 1. esittää opettaja- ja oppijakeskeisten lähestymistapojen eroavaisuudet.

Taulukko 1. Opettajakeskeisen ja oppijakeskeisen lähestymistavan vertailu (mukaillen Trilling & Fadel 2009).

Samalla, kun lähestymistapa muuttuu opettaja-keskeisestä oppija-keskeiseksi, tarvitaan uudenlaista oppimisympäristöä, missä taitojen soveltamisen oppiminen tietämyksen rinnalla on mahdollista.

Kolme case -esimerkkiä avoimesta innovaatiotoiminnasta

Konstruktivistinen oppimiskäsitys (Resnick 1989) lähtee ajatuksesta, että ihmisen oppiminen on jatkuva prosessi, missä opittua tietoa ja kokemuksia yhdistetään jatkuvasti uusien esiin tulevien tietojen kanssa. Konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen pohjautuen oppimisen keinoina EDE:ssä käytetään dialogia ja tietämyksen luomista erilaisten innovointitoimeksiantojen avulla. Esittelemme kokemuksia avoimen innovaatiotoiminnan hyödyistä kolmen case-esimerkin avulla.

  1. Tiimiyrittäjien innovaatiotoimeksiannot sidosryhmien yhdistäjinä
  2. Digikaappaus – tapahtumassa toteutuneet hackathonit
  3. Imatran ja Lappeenrannan kaupunkien kanssa yhteistyössä toteutettu kuntalaisten osallistamiskokeilu

Tiimiyrittäjien innovaatiotoimeksiannot sidosryhmien yhdistäjinä

Tiimiyrittäjäopiskelijoiden innovointitoimeksiannot yhdistävät monia sidosryhmiä. Ulkoiselle toimeksiantajalle kokeilu on riskitön ja helppo ostaa – ainoastaan hyödylliseksi koetuista tuloksista maksetaan. Tiimiyrittäjille innovointi on joka kerta erilainen, koska toimeksiantaja vaihtuu. Myös innovointiprosessissa kehitytään kokemuksen karttuessa. Tutkijoille ja tiimivalmentajille, toimeksiannot nostavat esille runsaasti kehittämistarpeita toimeksiantaja – osaan näistä voidaan tarjota tukea tki-hankkeiden tai opinnäytetöiden avulla.

Digikaappaus – tapahtumassa toteutuneet hackathonit

Digikaappaus – hankkeen ohessa toteutetussa Digikaappaus – tapahtumassa (8.-9.2.2017) toteutui kaksi 24 tunnin hackathonia, jossa innovoijina olivat Saimaan amkin ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston opiskelijat, yhteensä 48 opiskelijaa. Innovoinnin toimeksiantajina olivat HUB Logistics ja VR matkustajaliikenne. HUB Logisticsin toimeksiannon aiheena olivat asiakasymmärryksen parantamisen keinot ja digitaalisuuden hyödyntäminen siinä. VR matkustajaliikenteen toimeksianto kohdentui matkaketjujen ja ”päästä-päähän” – palvelun kehittämiseen. Tekes oli tapahtuman järjestäneiden tiimiyritysten yhteistyökumppani. Opiskelijat haastoivat reippaalla tavalla toimeksiantajien nykyisiä toimintatapoja. Digikaappaus – hashtag päätyi 8.2.2017 Twitterissä Suomen trendeihin, joten tieto tapahtumasta levisi myös Etelä-Karjalan ulkopuolelle. Digikaappaus – tapahtuma ja hackathonit päätettiin järjestää myös keväällä 2018.

Imatran ja Lappeenrannan kaupunkien kanssa yhteistyössä toteutettu kuntalaisten osallistamiskokeilu

Lappeenrannan ja Imatran kaupungit osallistuivat omien palveluidensa kokeilevaan kehittämiseen tavoitteena kehittää julkisen sektorin palveluita osallistamalla kansalaisia digitaalisten työvälineiden avulla. Vuoden 2016 lopulla Imatra ja Lappeenranta osallistivat kuntalaisia ottamaan kantaa joukkoliikenteen kehittämiseen. Kokeilu toteutettiin Innoduel – alustan avulla. Kuntalaisia pyydettiin vertaamaan keskenään kahta alustan esittämää ideaa ja muutaman ideaparin arvioinnin jälkeen syöttämään omia kehittämisideoita järjestelmään. Kokeilu onnistui ideoiden määrän ja arvioinnin osalta loistavasti. Tutkimus vahvisti, että kansalaisten osallistaminen julkisten palveluiden kehittämiseen on järkevää. Myös niitä tuotettaessa on tärkeää saada palveluiden käyttäjien näkökulmat ja palaute esiin. Kokeiluun osallistuneille organisaatioille oli arvokasta myös saada testata kokeiluun valittua työkalua, sillä digitaalista osallisuutta voisi kehittää edelleen muita työkaluja hyödyntäen.

Taulukko 2. Yhteenveto esitellyistä caseista.

Yhteenveto

Kokemustemme perusteella avoimen innovaatiotoiminnan edistämisessä tärkeimmät asiat liittyvät ajattelutapojen muutokseen ja sitä kautta sidosryhmien yhteistyön esteiden poistamiseen. Tätä työtä olemme tehneet jo muutaman vuoden kokeiluekosysteemiä kehittämällä. Eri sidosryhmillä on erilaista osaamista ja kun tätä osaamista yhdistetään ennakkoluulottomasti kokeillen, syntyy ennalta arvaamattomia tuloksia. Nuoret diginatiivit opiskelijat ovat mainioita sparraajia vakiintuneiden yritysten kokeneille ihmisille, opettajilla ja tutkijoilla taas on selkeä tulkin rooli asioiden käsitteellistäjinä ja opitun jakamisessa laajemmalle yleisölle. Tässä artikkelissa esiteltiin avointa innovaatiotoimintaa kolmen case – esimerkin avulla. Näistä caseista saatujen kokemusten perusteella on huomattu, että kokeiluekosysteemin toimintamallit ovat fasilitoineet muutosta mukana olleissa organisaatioissa ja näin ollen osaltaan edistäneet avointa innovaatiotoimintaa.

Jokainen avoimen innovaatiotoiminnan kokeilu onnistuu, sillä aina syntyy oppia ja vähintään yksi toimimaton tapa. Sitä paitsi välillä onnistutaan myös suoraan. Se, joka tahtoo keksii keinot – se, joka ei tahdo, keksii selitykset.

DigiKaappaus-hanke* aktivoi elinkeinoelämää, kaupunkeja ja kuntalaisia luomaan yhdessä uutta siten, että jokainen osapuoli hyötyy yhteistyöstä. Digikaappauksessa tutkitaan uusia toimintatapoja digitaalisten palveluiden kehittämiseen yhdessä. Tutkimuksessa hyödynnetään nopeaa kokeilevaa kehittämistä, jossa korostuu runsaan ennakkosuunnittelun sijasta tekemisen meininki. Toisaalta digitaalisten palveluiden ideointiin ja kehittämiseen osallistetaan kuntalaisia, millä varmistetaan palveluiden toiminta käyttäjien näkökulmasta. DigiKaappaus-hanke toteutetaan Saimaan ammattikorkeakoulun, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, 11 yrityksen ja kahden kaupungin tiiviissä yhteistyössä. Hanke on rahoitettu Tekesin Liideri-ohjelmasta ja se toteutetaan vuosien 2016 – 2018 aikana.

Kirjoittajat

Anu Kurvinen, Lehtori, KTM, Saimaan ammattikorkeakoulu, anu.kurvinen(at)saimia.fi
Pasi Juvonen, Lehtori, Tiimivalmentaja, TkT, Saimaan ammattikorkeakoulu, pasi.juvonen(at)saimia.fi

Chesbrough, H.W. 2003. Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Harvard Business School.

Fadel, C., Bialik, M. & Trilling, B. 2015. Four-dimensional-education – The competencies learners need to succeed. The Center for Curriculum Redesign. Boston, MA, 02130.

Isaacs, W. 1999. Dialogue: The art of thinking together. Doubleday, Randomhouse Inc. Printed in the United States of America.

Juvonen, P. 2016. Comparison of two learning and team entrepreneurship models at a Finnish University of Applied Sciences. Setting the scene for future development. International Conference on Interactive Collaborative Learning, Belfast, Pohjois-Irlanti 21.9.2016.

Kolb, D. 1984. Experiental Learning. Prentice-Hall, Englewood Cliffs, NJ.

Kurvinen, A. & Juvonen, P. 2016. Kokeiluekosysteemiä kehittämässä – case: Innovointitoimeksiannot sidosryhmien yhdistäjänä. UAS Journal 3/2016. https://uasjournal.fi/tutkimus-innovaatiot/kokeiluekosysteemia-kehittamassa-innovointitoimeksiannot-sidosryhmien-yhdistajana/

Resnick, L. B. 1989. Introduction. In L. B. Resnick (Ed.), Knowing, learning, and instruction: Essays in honor of Robert Glaser (pp. 1-24). Hillsdale, NJ: Erlbaum.

Trilling, B. & Fadel, C. 2009. 21st Century Skills – Learning for Life in our Times. San Francisco. Jossey-Bass.

Von Krogh, G., Ichijo, K. & Nonaka, I. 2000. Enabling Knowledge Creation. How to Unlock the Mystery of Tacit Knowledge and Release the Power of Innovation. Oxford University Press.

Tuotantotalouden opiskelijat innovoivat teatterin markkinointia

Kirjoittaja: Esa Laihanen.

Monien laitosteattereiden haasteena on löytää uutta, nuorta yleisöä. Yleisöt ikääntyvät, eikä nuorista välttämättä entiseen tapaan kasva uutta teatteriyleisöä. Millä keinoin nuoret aikuiset saataisiin kiinnostumaan teatterista ja käymään nykyistä aktiivisemmin teatterien katsomoissa? Saimaan ammattikorkeakoulun kielikeskuksen järjestämällä viestinnän kurssilla ongelmaan tartuttiin siten, että opiskelijat innovoivat kaupunginteatterille markkinointikampanjoita ja tuottivat uusia ideoita opiskelijayleisön aktivoimiseksi teatteriin. Ja kun Saimaan rannalla ollaan, kysymys konkreettistettiin seuraavasti: miten teekkariopiskelijat saataisiin käymään uudenkarhessa, kauppakeskukseen rakennetussa Lappeenrannan kaupunginteatterissa yhtä innokkaasti kuin he hakeutuvat Skinnarilan kampukselta asti kaupungin toiselle laidalle SaiPan peleihin?

Projektiesityksissä tuotetut ideat hyödyttävät konkreettisesti Lappeenrannan kaupunginteatteria markkinointityössä ja viestinnässä.

Saimaan ammattikorkeakoulun ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LUT) yhteisen kielikeskuksen Talouselämän viestintä -kurssilla keväällä 2017 neljä kolmihenkistä LUT:n tuotantotalouden teekkariopiskelijoista koostuvaa projektiryhmää valitsi kurssin projektiesityksensä aiheeksi markkinointikampanjan suunnittelun ja markkinoinnin innovoinnin Lappeenrannan kaupunginteatterille. Opiskelijat perehtyivät markkinointiviestintään ja tutustuivat teatterin markkinoinnin nykytilanteeseen sekä haasteisiin. Teatterivierailun ja kulissikierroksen aikana ryhmille tarjoutui mahdollisuus keskustella teatterin edustajien kanssa ja saada lisätietoa casensa pohjaksi. Markkinointi-ideat esiteltiin projektin lopuksi teatterinjohtaja Timo Sokuralle ja teatterin markkinoinnista vastaaville. Projektiesitysten purkutilaisuuden presentaatiot aidolle asiakkaalle toimivat kurssin esiintymisharjoitusten sarjan päätöksenä ja huipentumana.

Opiskelijoiden esitykset sisälsivät kokonaisen kimaran raikkaita ja tuoreita, innovatiivisia ideoita teatterin markkinointiin. Tavoitteena oli saada nimenomaan opiskelijoita nykyistä sankemmin joukoin teatterin yleisöksi ja ystäviksi, joten oli varsin luontevaa antaa opiskelijoiden tehtäväksi innovoida juuri heille sopivia ratkaisuja ongelmaan. Ideat ulottuivat opiskelijoita houkuttelevasta ohjelmistotarjonnasta teatterin ja kauppakeskuksen yhteisiin, opiskelijoille suunnattuihin ja heitä osallistuttaviin tapahtumiin sekä moninaisiin sissimarkkinoinninkin mahdollisuuksiin. Sosiaalisen median hyödyntämiseen teatterin markkinoinnissa ja tiedottamisessa paneuduttiin esityksissä innovatiivisella tavalla.

Projektiryhmä esittelee ideoita.
Opiskelijoita kulissikierroksella.

Projektiesityksissä tuotetut ideat hyödyttävät konkreettisesti Lappeenrannan kaupunginteatteria markkinointityössä ja viestinnässä. Teatterinjohtaja Sokuran mukaan opiskelijat olivat paneutuneet hyvin tehtäväänsä ja projekti tuotti monia helposti toteutettavia ja edullisia ideoita teatterin markkinointiin. Perusteellinen perehtyminen ja ansiokas paneutuminen näkyi esityksissä muun muassa tutkimuksellisena otteena eli toteutettuina opiskelijakyselyinä ja markkinointiteorioiden (esimerkiksi 4P-mallin) soveltamisena caseen. Opiskelijat pystyivät esityksissään integroimaan ehdotuksiaan siis myös aineopinnoissaan oppimiinsa markkinoinnin teorioihin ja soveltamaan teoreettista tietämystään käytäntöön, mikä varmasti auttaa teorioidenkin oppimisessa ja sovellettavuusulottuvuuksien oivaltamisessa.

Opiskelijoiden ehdotuksesta teatteri todennäköisesti kokeilee ainakin yhtä tai kahta maanantai-illan esitystä tulevalla näytäntökaudella. Lisäksi lippujen myyntimahdollisuutta kampuskauppa Aalefissa selvitetään. Ylioppilaskunnan Alive-verkkojulkaisuun tulee artikkeleita ja blogikirjoituksia, joissa yksi projektilaisista valittu opiskelija kertoo teatterikokemuksistaan.

Lappeenrannan kaupungin markkinointi- ja asiakaspalvelupäällikkö Mirka Rahmanin mukaan tämän teatteriyhteistyön kaltaiset projektit ovat juuri sitä yhteistyötä, jota yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa pitäisi jatkuvasti tehdä. Hyöty projektista on molemminpuolinen.

Opiskelijapalautteen mukaan teatterin markkinointiin perehtyminen sekä esitysten valmistelu ja pitäminen aidolle asiakkaalle oli monin tavoin mielekäs, hyödyllinen, motivoiva ja sopivan haastava tehtävä. Yhteistyötä aitojen ja oikeiden organisaatioiden kanssa toivottiin opiskelijapalautteissa jatkettavan kurssilla myös tulevina vuosina.

Projekti toteutti omalla tavallaan myös teatterin yleisökasvatustavoitetta. Mitä luultavimmin useammassakin teekkarissa saattoi projektin myötä syttyä kipinä tutustua teatterin tarjontaan tarkemmin ja vierailla kaupunginteatterissa entistä useammin. Asiakkaiden ja opiskelijoiden antama innostunut palaute kannustaa jatkamaan erilaisten asiakkaiden kanssa vastaavia kokeiluja, joita onkin jo suunnitteilla.

Kirjoittaja

Esa Laihanen, FM, suomen kielen ja viestinnän lehtori, Saimaan ammattikorkeakoulun kielikeskus, esa.laihanen(at)saimia.fi