AAPA ja FUCIO: Korkeakoulujen digitalisaation yhteistyötä jo vuosikymmenien ajan

Kirjoittajat: Jaakko Riihimaa & Teemu Seesto.

Kun ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa, niiden tietohallintojen avainhenkilöt perustivat viipymättä yhteistyöverkoston nimeltään AAPA. Nimi juontuu ajalta, jolloin skandinaaviset merkit eivät olleet diginimissä sallittuja: ”Ammattikorkeakoulujen AtkPAallikot”. Suomen yliopistoissa IT-yhteistyö oli alkanut yli 30 vuotta aiemmin ensimmäisiä tietokoneita käyttöön otettaessa. Silloiset atk-päälliköt muodostivat jo verkoston, nykyiseltä nimeltään FUCIO. Tavoitteena verkostoissa on ollut jakaa tietoa avoimesti. Vaikka ammattikorkeakoulut ja yliopistot kilpailevatkin hyvistä opiskelijoista, rahoituksesta ja resursseista keskenään, on kummankin tietohallintoverkoston toiminnassa vallalla monipuolinen ja monen tasoinen yhteistyö sekä tiedonvaihto niin verkostojen sisällä kuin välilläkin. Yhä harvempi tietohallinnollinen haaste kohdentuu vain amk- tai yliopisto-sektoriin.

Tietohallintojen yhteistyö on noussut jälleen uudelle tasolle, kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot eri tavoin pyrkivät saamaan synergiaetuja alueellisten yhteenliittymien avulla. Esimerkiksi Lapissa, Tampereella ja Lappeenrannassa on luotu ja luodaan korkeakoulukonserneja. Yhteenliittymien taustalle tarvitaan yhteentoimivat tieto- ja järjestelmäarkkitehtuuriin nojaavat ratkaisut. Paikallisen korkeakouluyhteistyön lisäksi kansainvälistyminen ja koulutusviennin tavoitteet asettavat uusia vaatimuksia tietohallinnon työkaluille ja palveluille, puhumattakaan opiskelijoille tarjottavista korkeakoulujen rajat ylittävistä uusista mahdollisuuksista kuten ristiinopiskelusta.

Sekä ammattikorkeakoulujen AAPA että yliopistojen FUCIO ovat jo useiden vuosien ajan koordinoineet toimintaansa täysipäiväisen pääsihteerinsä avustamana. Pääsihteeri toimii käsikassarana verkostojen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Hän osallistuu erilaisiin korkeakoulusektoriin liittyviin tapahtumiin, kerää ja välittää tietoa verkostolle ja luo kokonaiskuvaa meneillään olevista aktiviteeteista korkeakouluissa ja yliopistoissa. Pääsihteerin työtä ohjaa kummassakin verkostossa tietohallintojohtajista muodostettu työvaliokunta.

Eräs em. tiedonkeruista on vuosittainen korkeakoulujen IT-barometri. Tietohallintojohtajia pyydetään arvioimaan seuraavan puolentoista vuoden näkymä ja siihen vaikuttavat tärkeimmät tekijät. Viimeisten vuosien ajan resurssien riittävyys on ollut vahvasti esillä. Muutokset korkeakoulujen rahoituksessa ovat olleet julkisen hallinnon taloustilanteen vuoksi nopeita. Tietohallinnon kaltaiselle toiminnolle, joka mm. vastaa korkeakoulun infrastruktuurista, tällaiset ennakoimattomat heilahdukset ovat myrkkyä, eikä vähiten korkeakoulujen kaltaisissa vahvasti tietointensiivissä organisaatioissa. Palvelun pitää pelata häiriöttömästi.

Vuodesta 2010 alkaen korkeakoulut ovat osallistuneet yhteiseen IT-palveluiden kvantitatiiviseen analyysiin nimeltä BencHEIT. Kyseessä on kattava selvitys korkeakoulujen talouden ja volyymien tunnusluvuista. Merkittävää on, että luvut jaetaan toisten osallistuvien korkeakoulujen kanssa täysin avoimesti. Alun perin suomalaisten korkeakoulujen tarpeesta lähtenyt kartoitus kattaa kuluvanakin vuonna noin 60 korkeakoulua ympäri Euroopan. Pohjoismaisilla korkeakouluilla on tässä kyselyssä vahva edustus. Kansainvälinen taso tuo mahdollisuuden esimerkiksi teknillisen alan korkeakoululle verrata omia indikaattoreitaan vastaaviin kansainvälisiin teknillisiin korkeakouluihin nähden.

Alusta lähtien on tietohallintojen yhteistyö korkeakoulusektorilla kanavoitunut erityisesti asiantuntijoiden välillä. Esimerkiksi tietoturva-, tietosuoja-, kokonaisarkkitehtuuri-, lisenssi- ja identiteetinhallinnan asiantuntijat ovat aktiivisesti yhteydessä toisiinsa. Näin syntyy mahdollisuuksia paitsi osaamisen jakamiseen myös yhteishankintojen toteuttamiseen. Julkishallinnon hankinnat ovat usein haasteellisia ja yhteistyöllä kerätään enemmän asiantuntemusta mukaan. Samalla hankintavolyymit nousevat ja veroeuroja saadaan säästetyksi.

Eräs asiantuntijayhteistyön ilmentymä on korkeakoulujen IT-päivät. Tämä konferenssi kerää vuosittain 400–500 korkeakoulujen IT-asiantuntijaa yhteen akuuttien teemojen pariin. Tänä vuonna IT-päivät pidetään marraskuun alussa Helsingissä.

Yhteinen haaste korkeakouluilla on vastata digitalisaation vaatimuksiin. On ollut hienoa huomata, että monessa korkeakoulussa ylin johto on ottanut tämän asian työlistalleen.

Kirjoittajat

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohdon verkosto AAPA, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Teemu Seesto, KTM, IT-pääsihteeri, Yliopistojen IT-johtajien verkosto FUCIO, teemu.seesto(at)utu.fi

Tietohallinnon uusi rooli digitalisaatiossa

Kirjoittajat: Anssi Hietaharju & Mari Nyrhinen.

Usealla eri toimialalla on tällä hetkellä käynnissä digitalisaation tuoma suuri toimintaympäristön muutosaalto, jossa organisaatioiden tulee jatkuvasti parantaa toimintaansa ja pyrkiä innovoimaan uutta pysyäkseen aallon harjalla. Digitalisaatio tarjoaa organisaatioille uusia mahdollisuuksia muun muassa tehostaa toimintaa ja parantaa palvelukokemusta asiakkaille ja loppukäyttäjille. Monien organisaatioiden johto miettiikin kuumeisesti sitä, miten pysyä mukana alati nopeutuvissa muutoksissa ja miten ottaa ketterästi käyttöön nopeasti kehittyvää teknologiaa. Digitalisaation hyödyntämismahdollisuuksia mietitään tällä hetkellä myös korkeakoulukentällä useammalla tasolla: valtakunnallisesti OKM 2030 vision jatkotyössä ja yhteistyöverkostoissa sekä paikallisesti yksittäisissä ammattikorkeakouluissa.

Tietohallinnon rooli muutoksessa

Digitalisaatiota halutaan nykypäivänä hyödyntää mahdollisimman laajasti osana organisaatioiden erilaisia prosesseja ja palveluita. Business Technology Forum julkaisi tammikuussa 2019 uuden BT-standardin (ent. tietohallintomalli), jossa organisaation teknologian johtaminen ja kehittäminen on määritelty yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Teknologian tunkeutuessa kaikkialle on tietohallinnon asiantuntijuutta hyödyntäen mahdollisuus kehittää koko organisaation toimintoja. Tietohallinnon rooliin kuuluu tuntea eri teknologiat ja digitalisaation toteutukseen soveltuvat erilaiset kehittämismenetelmät sekä koordinoida ja hallita kokonaisarkkitehtuuria. Tietohallintoa ei siis enää tule nähdä omassa siilossa toimivana yksikkönä, vaan yhdessä organisaation ydintoimintojen kanssa toimivana kokonaisuutena. Näin varmistetaan, että organisaatio tuottaa palveluillaan mahdollisimman suurta lisäarvoa sekä sisäisille että ulkoisille asiakkaille. Tätä ajattelua tukee BT-standardi (kuvio 1).

Kuvio 1. BT-standardin ajattelumalli (www.managebt.org)

Digitalisaation hyödyntäminen organisaatiossa

BT-standardissa kerrotaan myös teknologiasta, joka tulee terminä tässä yhteydessä ymmärtää laveasti. Se sisältää esimerkiksi ohjelmistot ja tietojärjestelmät, joilla organisaation palvelut toteutetaan. BT-standardissa teknologia on jaoteltu alla olevan kuvan mukaisesti neljään eri alueeseen. Nämä alueet on edelleen jaettu kahteen kategoriaan: asiakkaalle näkyvät teknologia-alueet (vihreällä) ja sisäisten toimintojen teknologia-alueet (sinisellä). Jokainen neljästä teknologia-alueesta pitää sisällään laajan valikoiman erilaisia teknologioita kuten ohjelmistorobotiikkaa tai käyttäjien identiteetin hallintaa. Kaikkia teknologia-alueita tukee perinteiset IT-tukitoiminnot: infrastruktuuri, data ja tietoturva.

Kuvio 2. Teknologia-alueet (www.managebt.org)

Opetusalalla erilaiset asiakasrapajapintateknologiat (vrt. Peppi, Opintopolku.fi) ovat viime vuosina olleet paljon esillä. Markkinoilta löytyy nykyisin useita palveluntarjoajia, jotka mainostavat helposti käyttöönotettavia ratkaisuja opetuksen ja oppimisen tueksi. Organisaation erilaiset digitaaliset tarpeet ja mahdollisuudet synnyttävätkin riskin kehittämisen sirpaloitumisesta yksittäisiin ja samalla toisistaan erillisiin digipalveluiden hankintoihin. Siksi digitalisaatiota ja sen tuottamia hyötyjä tuleekin arvioida kokonaisuutena muun muassa organisaation strategisten tavoitteiden ja kokonaisarkkitehtuurin avulla.

Kuinka lähteä liikkeelle?

Yhtenäisen kokonaisuuden rakentamiseksi BT-standardi tarjoaa teknologiajohtamisen parhaita käytäntöjä, selkeitä konsepteja ja rakenteita sekä konkreettisia työkaluja. Muutosta ja sen toteuttamista suunniteltaessa voi lähteä liikkeelle pohtimalla seuraavia kysymyksiä:

  • Minkälaisia tavoitteita ammattikorkeakoulumme strategia asettaa digitaalisille palveluillemme?
  • Minkä teknologia-alueen kehitystarpeita meillä erityisesti on?
  • Tukeeko nykyinen toimintamallimme tietohallinnon ja ydintoiminnan palvelualueiden yhteistyötä ja monisyklistä kehitystä?

Kirjoittajat

Anssi Hietaharju, HTM, Advisor, Sofigate Oy, anssi.hietaharju(at)sofigate.com

Mari Nyrhinen, KTT, ICT-päällikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, mari.nyrhinen(AT)diak.fi

 

Yhteisellä polulla kohti tulevaisuutta – Lapin korkeakoulukonsernin yhteinen tietohallinto ja IT-palvelut

Kirjoittajat: Manu Pajuluoma & Markku Taipale.

Lapissa on yli kymmenen vuotta tehty menestyksekästä sopimuspohjaista yhteistyötä korkeakoulujen IT-palveluiden tuotannossa. Nyt olemme ottaneet seuraavan strategisen kehitysloikan, kun Lapin ammattikorkeakoulun sekä Lapin yliopiston yhteinen tietohallinto ja IT-palvelut aloittivat vuoden 2019 alussa. Miksi ja miten se tehtiin ja minne olemme matkalla?

Historiaa

Meillä Lapissa on yli kymmenen vuotta tehty menestyksekästä sopimuspohjaista yhteistyötä IT-palveluiden tuotannossa Lapin korkeakoulukonsernin (LUC) IT-palvelualueella. Lapin ammattikorkeakoulu (Lapin AMK), Lapin yliopisto (LY) sekä Rovaniemen koulutuskuntayhtymä (REDU) ovat yhdessä tuottaneet ja kehittäneet opetuksen, tutkimuksen sekä TKI-toiminnan tarvitsemia ICT-palveluita sekä infrastruktuuria. Tavoitteenamme on ollut auttaa opiskelijoiden ja henkilökunnan liikkuvuutta oppilaitosten välillä ja tuottaa laadukkaita palveluita. Samalla on huolehdittu kustannustehokkuudesta, osaamisesta ja riskienhallinnasta. Nyt olemme ottaneet seuraavan strategisen kehitysloikan, kun Lapin ammattikorkeakoulun sekä Lapin yliopiston tietohallinnon ja IT-palveluiden henkilöstö siirtyi vuoden vaihteessa 2019 liikkeenluovutuksella yhteiseen organisaatioon.

Miksi?

Vuonna 2015 toteutettiin arviointitutkimus, joka koski Lapin korkeakoulukonsernin kirjastoa ja palvelukeskusta. Arviointitutkimuksessa selvitettiin Lapin korkeakoulukonsernin yhteistyöverkoston rakentumisen ja organisoitumisen vaiheita. Lisäksi arviointitutkimuksen tarkoituksena oli tuoda soveltuvin osin lisäarvoa ja vaikuttavuutta kehittämistarpeisiin ja -toimenpiteisiin. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 3)

Arviointitutkimuksessa arvioitiin yhteistyöverkoston rakentumista nelivaiheisella kypsyystasomallilla. Kypsyystasomallissa IT-palvelualueen toiminta arvioitiin arviointikohteista kehittyneimmäksi ja sijoitettiin ”kumppanuusperustaisen yhteistyön” tasolle. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 79)

Kuvio 1. Kehittyneisyyden tasot verkostomaisen, vuorovaikutteisen konserniyhteistyön organisoitumiselle ja toteutukselle. (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 78)

Arviointitutkimuksen keskeisinä suosituksina IT-palvelualueelle oli, että ”palvelualueeseen voisi liittää tietoista riskiä, mutta riskienhallinnallisesti. Esimerkiksi yhteistyön toteuttamista voisi kehittää konsernitasoisen palkkiojärjestelmän kokeilulla ja itsenäisemmällä organisoitumisella, riippumattomammin tilaajaorganisaatioista. Yhden johdon alle sijoittuva kokonaisuus vastuineen on kokeilunarvoinen ja voisi viedä tietohallinnollisen strategiaotteen avulla lähes saumattomaan ja toiminnalliseen yhteistyöhön.” (Syväjärvi & Tyvitalo 2015, 82–83)

Myös Korkeakoulujen arviointineuvoston (KARVI) toteuttamassa Lapin yliopiston auditoinnissa vuonna 2016 tunnistettiin, että ”Lapin korkeakoulukonserni näyttäytyy edelläkävijänä siinä, miten yliopistot, ammattikorkeakoulut ja toisen asteen ammatilliset oppilaitokset voivat tiivistää yhteistyötään tukipalveluiden organisoinnissa ja koulutuksen kehittämisessä”. (Hildén, Mononen, Nykänen, Otala, Räsänen, Apajalahti & Moitus 2016, 65.)

Lapin ammattikorkeakoulu toteutti 2018 sisäisen teema-auditoinnin, jossa kohteena oli muun muassa IT-palvelut oppimisen, opetuksen ja TKI-toiminnan kannalta. Auditoinnin johtopäätöksissä IT-palveluiden vahvuudeksi nousi konserniyhteistyö ja tietohallinnon toiminnan systemaattinen kehittäminen. Sen nähtiin johtaneen aiempaa parempaan palvelutuotantoon. IT-palveluiden kehittämiskohteiksi nimettiin asiakkuuden hoitomallin, projektisalkun hallinnan sekä asiakaspalautejärjestelmän kehittäminen. (Kähkölä, Forest, Juola, Löytänen & Tiirola, 8.)

Näistä lähtökohdista korkeakoulumme ovat rakentamassa yhteistä entistä tiiviimpää tulevaisuutta käynnissä olevalla Lapin korkeakoulunkonsernin strategiatyöllä. Strategiatyössä selkiytetään johtamista ja päätöksentekoa sekä otetaan käyttöön yhteiset palvelut. Pyrimme tällä muutoksella vastaamaan entistä paremmin digitalisaation haasteisiin ja rakentamaan yhdessä Lapin korkeakoulukonsernia yhteisömme parhaaksi. Tietohallinnossa ja IT -palveluissa tämä on tarkoittanut 1.1.2019 toteutettua liikkeenluovutusta.

Miten?

Lapin korkeakoulunkonsernin kehittämistä on ohjannut LUC2020-kehittämisohjelma. Kehittämistoimet on projektoitu, aikataulutettu ja resursoitu tiiviissä yhteistyössä. Kerrallaan käynnissä on ollut noin kymmenen projektia.

Tietohallinto ja IT-palvelut -muutosprojekti käynnistyi vuoden 2018 tammikuun lopussa. Laatimassamme projektisuunnitelmassa asetimme tavoitteeksemme strategisen toimintaotteen ja saumattoman toiminnallisen yhteistyön. Tunnistimme, että tavoite on mahdollista saavuttaa, mikäli pystymme mahdollistamaan työn mielekkyyden ja työtyytyväisyyden kokemuksen sekä parantamaan työn sujuvuutta. Pyrimme selkeyttämään organisoitumista, vastuunjakoa ja kehittämään erityisesti henkilöstön osallistumista.

Valitsimme muutoksemme työkaluksi yhteissuunnittelun. Halusimme, että työyhteisömme pääsee vaikuttamaan oman arkensa muuttamiseen. Näin saamme muutostyöhön mukaan myös työyhteisömme näkökulman parhaalla mahdollisella tavalla. Organisaatiomme rakenne on syntynyt palvelemaan sitä, että ihmiset voisivat auttaa toisiaan suorittamaan yhteistä tehtävää tuloksellisesti. Organisaation tarkoituksena on luoda siihen kuuluville ihmisille ympäristö, jossa oman osaamisen hyödyntäminen onnistuu paremmin.

Kehittämistyön pohjaksi kuvasimme toimintamme nykytilan sekä yhteisen tietohallinnon ja IT-palvelujen vision. Hyödynsimme visioinnissa yhteisössämme toteutettujen auditointien ja arviointien tuloksia sekä havaitsemiamme onnistumisia ja kehittämiskohteita. Niiden pohjalta lähdimme kehittämään organisaatiorakennetta, ydintehtäviä, rooleja sekä vastuita yhteissuunnittelun menetelmin asiantuntijoiden työryhmissä.

Tapasimme henkilökohtaisesti jokaisen työyhteisön jäsenen. Keskusteluissa tarkastelimme visiota, alustavaa organisaatiorakennetta sekä henkilön omia työtehtäviä ja niiden sijoittumista uudessa tavoitetilan organisaatiossa. Keskusteluissa nousi esille monia erilaisia ideoita ja huomioita toimintamme kehittämiseksi, mutta myös huolia ja pelkoa tulevasta. Ajatuksemme oli, että osallistumalla muutoksen tekemiseen syntyy myös omistajuutta muutoksen lopputuloksista.

Tarkoituksenamme oli, että tarvittavat päätökset tehdään yhteissuunnittelun pohjalta parhaalla käytettävissä olevalla ymmärryksellä. Siksi työyhteisömme kaikki jäsenet ovat osaltaan pääsivät mukaan muutostyöhön. Niinpä yhdessä laadimme myös toimeenpanosuunnitelmat muutosten toteuttamiseksi sekä riskianalyysit riskien hallitsemiseksi. Samalla suunnittelimme myös tulevan vuoden budjettia ja henkilöstösuunnitelmaa yhdessä.

Molempien korkeakoulujen hallitukset tekivät kesäkuussa liiketoimintapäätökset tietohallinnon ja IT -palveluiden liikkeenluovutuksesta. Lapin ammattikorkeakoulun tietohallinnon ja IT-palveluiden henkilöstö siirtyi yhden johdon alaisuuteen saman työnantajan palvelukseen Lapin yliopistoon uuteen Lapin korkeakoulukonsernin yhteiseen Tietohallinto ja IT-palvelut -organisaatioon. Korkeakoulujen toimintojen asiakasohjaus näkyy niin tietohallinnon ja IT -palveluiden tuottamisessa kuin organisaation muutosta tukevien IT-projektien toteuttamisessa ja IT-investointien kohdentamisessakin.

Palveluiden laadukkuus, kustannustehokkuus, riskienhallinta sekä jatkuva parantaminen varmistetaan asiakkuuden hoitomallin avulla, jonka viitoittamana käydään vuoropuhelua asiakkaiden kanssa, kartoitetaan käyttäjätarpeita sekä huolehditaan molemmin puolisesta palautteesta. Olemme sopineet vastuuhenkilöistä ja yhteisistä toimintatavoista substanssiyksiköiden kanssa sekä laatineet vuosikellon rytmittämään yhteistyötä niin strategisella, taktisella kuin operatiivisellakin tasolla. Asiakastyytyväisyys on tärkein toimintaamme ohjaava mittari.

Korkeakoulujen toiminnan kehittämistä tuetaan toimintalähtöisellä ICT-projektisalkun hallintamallilla. Sen tavoitteena on priorisoida ja projektoida ICT-kehittämisinvestoinnit ICT-projektisalkkuun yhdessä korkeakoulujen substanssitoimijoiden kanssa, jotta kehittämisen resurssit saadaan ohjattua strategisesti merkittävimpiin hankkeisiin sekä varmistettua niiden läpimeno. Toimintaa fasilitoidaan ICT-projektisalkun ohjausryhmässä, jossa substanssitoiminta sekä opiskelijat ovat vahvasti edustettuna molemmista korkeakouluista. Kokoonnumme neljä kertaa vuodessa päättämään kehittämisen painotuksista sekä käynnistettävistä projekteista.

Tietohallinto ja IT-palvelut on sisäisesti organisoitunut toiminnallisiin ryhmiin, joille on määritetty selkeät ydintehtävät, roolit sekä vastuut. IT-palvelutuotannossa teemme yhä tiivistä yhteistyötä Rovaniemen koulutuskuntayhtymän kanssa ja olemme yhdessä sopineet infrastruktuurimme kehittämisestä tulevaisuuteen suuntaavan teknologisen tiekartan avulla.

Minne olemme matkalla?

Kaikkia aloja läpileikkaava digitalisaatio on tehnyt kehittämis- ja tietohallinto-osaamisesta entistä merkityksellisempää kaikissa organisaatioissa. Digitalisaation tavoitteena on uudistaa sekä toimintatapoja että sisäisiä prosesseja ja sähköisiä palveluita uutta teknologiaa hyödyntämällä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan radikaalistikin muuttaa tieto- ja viestintäteknologian avulla.
Lapin korkeakoulukonserni määrittelee tällä hetkellä yhteistä strategiaansa kohti vuotta 2030. Digitalisaatio nousee tärkeänä mahdollistajana tulevaisuuden korkeakoulujen toiminnassa. Samalla arvioidaan, mitkä kehittämishankkeet ja ICT-projektit ovat organisaation kannalta strategisesti merkittäviä. Tietohallinto ja IT -palvelut toimivat organisaation johdon ja ydintoimintojen tukena niin muutosten suunnittelussa kuin toteuttamisessakin. IT-palvelut ovat mahdollistaja.

Tietohallinto ja IT-palvelut on aina ollut uusien asioiden oppimisen äärellä ja toimintamme on kehittymässä IT-palvelutuotannon pyörittämisestä kohti strategista toimintaotetta. Tämä painopisteen muutos viitoittaa tulevien vuosien polkua osaamisen kehittämisessä.

Kirjoittajat

Manu Pajuluoma, TaM, Tietohallintojohtaja, Lapin yliopisto & Lapin ammattikorkeakoulu, Manu.Pajuluoma(at)ulapland.fi

Markku Taipale, FM, Tietohallintopäällikkö, Lapin yliopisto & Lapin ammattikorkeakoulu, Markku.Taipale(at)lapinamk.fi


Hildén, Kaarlo; Mononen, Mikko; Nykänen, Marjo; Otala, Leenamaija; Räsänen, Petri; Apajalahti, Touko ja Moitus, Sirpa 2016. Lapin yliopiston auditointi 2016. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 7:2016.

Kähkölä, Hannu; Forest, Merja; Juola, Veli; Löytänen, Oona ja Tiirola, Jouko 2018. Sisäinen teema-auditointi IT-palvelut oppimisen, opetuksen ja TKIn kannalta -raportti. Lapin ammattikorkeakoulu, 17.4.2018.

Syväjärvi, Antti ja Tyvitalo, Jenni 2015. Kohti konsernia – Lapin korkeakoulukonsernin kirjaston ja palvelukeskuksen arviointi. Lapland University Press, 2015.

Kareliassa johdetaan tiedolla

Kirjoittajat: Mikko Penttinen & Lauri Hänninen.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli on ollut jatkuvassa muutoksessa viimeisten kuuden vuoden aikana. Mallia on uudistettu vuosina 2014, 2017 ja uusin muutos astuu voimaan 2021. Rahoitusmallin muutokset sekä perusrahoituksen väheneminen ovat korostaneet toiminnan ja talouden systemaattisen seurannan ja ennakoinnin merkitystä. Reaaliaikaista dataa on saatavilla paljon eri järjestelmistä ja haasteena on ollut suuren datamäärän jalostaminen tiedoksi, joka tukisi johtoa päätöksenteossa. Datan jalostaminen manuaalisesti monesta eri järjestelmästä on aikaa vievää ja riippuvaista yksittäisten henkilöiden osaamisesta ja resursseista. Tämän seurauksena Karelia-ammattikorkeakoulussa lähdettiin kehittämään tiedolla johtamisen työkalua Karelia-Vipusta.

Vuoteen 2014 saakka toiminnan arvioinnissa ja seurannassa hyödynnettiin Opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämän opetushallinnon tilastopalvelun Vipusen tuottamaa aineistoa. Tämän aineiston pohjalta sai hyvän kokonaiskuvan ammattikorkeakoulun tuloksista suhteessa muihin ammattikorkeakouluihin, mutta se ei mahdollistanut reaaliaikaista tiedolla johtamista. OKM-Vipunen toimi mallina, kun Kareliassa lähdettiin kehittämään omaa reaaliaikaista toiminnan seurantatyökalua. Tietohallinto vastasi työkalun teknisestä kehittämisestä ja sisällölliset sekä toiminnalliset vaatimukset tulivat käyttäjiltä. Kehittämistyön onnistumisen mahdollistajana oli eri toimijoiden välinen sujuva vuorovaikutus ja yhteistyö.

Ensimmäisessä vaiheessa Karelia-Vipunen tuotti tietoa opintopistekertymistä, tutkinnoista, eronneista sekä 55 op suorittaneista opiskelijoista. Lähdejärjestelminä toimivat Virta-aineisto ja opiskelijahallintajärjestelmä Winha. Karelia-Vipusen raportit päivittyivät alusta lähtien kerran vuorokaudessa ja sen tuottamaa tietoa hyödynnettiin aktiivisesti toiminnan seurannassa. Viimeisten vuosien aikana koulutustoiminnan raportointia on kehitetty yhä ennakoivampaan suuntaan. Kuvassa 1 on Karelia-Vipusen tämänhetkinen toiminnan tulokset -osio.

Kuva 1. Karelia-Vipusen toiminnan tulokset -osio.

Karelia-Vipunen saavutti vakiintuneen aseman koulutustoiminnan tulosten seuranta- ja ennakointityökaluna ja sen vaikuttavuudesta oli selkeää näyttöä toiminnan kehittymisessä. Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) toteuttamassa ulkoisessa laatujärjestelmän auditoinnissa (v. 2018) Karelia-Vipunen nimettiin hyväksi käytänteeksi. Auditointiraportissa todetaan, että: “Karelia-Vipunen: tiivistää jalostetun tulosmittaritiedon yhteen paikkaan, kaikkien saataville” (Taatila, Kanniainen, Mahlamäki-Kultanen, Paalanen, Sievänen, Kolhinen & Apajalahti 2018, 59).

Vuoden 2018 syksyllä nähtiin tarpeelliseksi laajentaa Karelia-Vipusen sisältöä kattamaan myös talouden seuranta ja ennakointi. Tätä varten perustettiin moniammatillinen yhteistyöryhmä, joka lähti miettimään Karelia-Vipusen talousosion sisällöllisiä vaatimuksia. Ryhmässä oli edustus tietohallinnosta, laskentapalveluista, TKI-toiminnasta, palveluliiketoiminnasta, sekä rehtorin toimistosta. Ryhmän tehtävänä oli luoda uusi toimintatapa talouden seurantaan ja ennakointiin. Karelia-Vipusen talousosio otettiin käyttöön vaiheittain lokakuusta 2018 alkaen. Sen lähdejärjestelminä toimivat kirjanpito-, henkilöstöhallinto-, opetuksen suunnittelu- ja työajanseurantajärjestelmät. Samalla kehitettiin uusi toimintatapa talouden seurannalle ja ennakoinnille. Moniammatillinen ryhmä tekee Karelian johtoryhmälle kuukausittain tilannekatsauksen talouden tunnusluvuista. Johtoryhmä käy läpi tunnusluvut ja linjaa keskeiset toimenpiteet. Tämän jälkeen johtoryhmän linjauksista keskustellaan koulutuspäälliköiden ja hallinnon esimiesten kanssa yhteisissä tapaamisissa. Näiden tapaamisten tarkoituksena on luoda yhteinen tilannekuva Karelian toiminnallisesta ja taloudellisesta tilanteesta sekä sopia tarvittavien toimenpiteiden toteutuksesta.

Karelian hallinto- ja talousjohtaja Susanna Rosell toteaa johtamisen olevan jatkuvassa muutoksessa ja ilman tietoa on mahdotonta johtaa. Karelia-Vipusen avulla ei ole vain saatu tietoa, vaan on saatu ymmärrettävää ja oikeaa tietoa toiminnasta. Toimintaa pystytään johtamaan niin, että taloustiedot eivät ole pelkkiä numeroita, vaan tiedostetaan niiden tausta ja sekä toiminnan ja talouden vaikutukset toisiinsa. Koulutuspäällikkö Jyrki Kankkunen näkee Karelia-Vipusen vahvuutena sen tuottaman ennakointitiedon. Erityisesti siitä on ollut merkittävää hyötyä valmistuneiden määrän ennakoinnissa. Lisäksi talousosion uusi raportti, jolla voidaan ennakoida koulutuksille kohdennettujen tuntien kustannuksia riittävän tarkasti, on erinomainen lisäys ja auttaa koulutuspäällikköä koulutuksen suunnittelussa ja resurssien kohdentamisissa.

Karelia-Vipusta ylläpidetään ja kehitetään säännöllisesti. Uutena kokonaisuutena on aloitettu rakentamaan henkilöstöosiota, joka kokoaa henkilöstöön liittyvät tunnusluvut ja niiden seurannan Karelia-Vipuseen. Tietomäärän lisääntyessä tiedon hallinnan ja käytettävyyden parantamiseksi, on aloitettu luomaan Karelian omaa tietovarastoa. Yhdeksi kehittämiskohteeksi on tunnistettu myös raporttien visuaalisen ilmeen parantaminen. Karelia-Vipusen kehitystyö on vaatinut yhteistyötä yli organisaation yksiköiden rajojen ja yhteistyön merkitys tulee korostumaan jatkossa yhä enemmän. Karelia-Vipusen kehitystyö ja sen tuottama tieto ovat vahvistaneet yhteistyötä ja tiedolla johtamisen kulttuuria Kareliassa.

Kirjoittajat

Mikko Penttinen, laatukoordinaattori, Karelia-ammattikorkeakoulu, mikko.penttinen(at)karelia.fi

Lauri Hänninen, Ict-suunnittelija, Karelia-ammattikorkeakoulu, lauri.hanninen(at)karelia.fi


Taatila V, Kanninen J-P, Mahlamäki-Kultanen S, Paalanen R, Sievänen T, Johanna K & Apajalahti T. 2018. Karelia-ammattikorkeakoulun auditointi 2018. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Julkaisut 1:2018.

Opitaan digikampuksella – niin missä?

Kirjoittajat: Matti Sarén, Jaakko Riihimaa, Jukka Ivonen, Petri Silmälä & Sonja Merisalo.

Lähitulevaisuuden oppimisympäristö

Aamu kotikampuksella: ”Huomenta Kaino-Vieno, nukuit vain kuusi tuntia ja neljä minuuttia, mutta on aika nousta ylös. Kotiapulaisella on sinulle valmiina terveyskriteerit täyttävä aamiainen”. Muisto 1960-luvulta? Ei, vaan visio vuodesta 2030. Sisäkkönä palvelualtis kyborgi, ja äidin sijaan herättelemässä on eMutsi.

Älyrannekkeestaan Kaino-Vieno näkee, että tiedossa on liikeneuvottelu Tokioon sekä kognitiivisen psykologian ryhmätyöaika. ”Universaaliin opintopooliin on tullut tarjolle pätevyydestäsi puuttuvan ’sosiaaliset taidot ihmiskontakteissa’ -moduulin toteutuksia. Ilmoitanko sinut hologrammitilassa suoritettavaan Barcelonan-vaihtoehtoon, vai Espooseen, jossa on kolme tapaamista fyysisessä luokassa?”. ”Barcelona, kiitos”. eMutsi lisää välittömästi kohteen Kaino-Vienon professioluettelon meneillään oleviin opintoihin. Kaino-Vieno lopettelee aamiaisensa hipaisten älyrannekkeelta holoyhteyden auki Japaniin.

Esimerkistä käy ilmi, miten ammatillinen pätevyys on 2030 lokeroitunut osaamisten portfolioksi, jonka osia voi suorittaa globaalisti. Opintoja tarjotaan digitaalisilla alustoilla, mutta yhä myös fyysisillä kampuksilla. Tekoäly huolehtii rutiininomaisista ja teknisistä tehtävistä, ja ihmisten sosiaalisella osaamisella on suuri painoarvo.

Digitaalinen disruptio on hävittänyt perinteisen koulutusrakenteen ja on siirrytty tarvelähtöisiin yksilön oppimispolkuihin. Visiotyö 2030:n pohjalta on virtualisoituun korkeakoululaitokseen luotu opintiellä auttava tekoälypohjainen eMutsi, joka jatkuvasti muistuttaa ja huolehtii kunkin elinikäisen jatkuvan oppimisen osaamisvaatimuksista. Kaikki osaamistavoitteet on mallinnettu eMutsin datavarantoon moduuleina ja oppilaitosten ansaintalogiikka perustuu moduulien toteutusten managerointiin.

Digikampukset ovat täällä

Kyseisiä, vuosikymmenen päässä häämöttäviä innovaatioita kehiteltäessä tässä artikkelissa kuvataan niiden sijaan digitaalisten kampusten lähemmän ajan näkymiä. Digikampuksilla tarkoitamme uusia digin muotoja parantaa oppimisen kokemusta ja mahdollisuuksia sekä pedagogista ja teknistä sopeutumista muutokseen. Oppijan näkökulma on lähtökohtana.

Digikampukset alkoivat muotoutua, kun sosiaalinen media ja mobiilipalvelut löivät itsensä läpi 2005 tienoilla. Tämän mahdollisti aiempi perustavan laatuinen murros, eli tietoverkkojen ja selainteknologioiden standardoituminen 1990-luvun alkupuolella. Nyt oppilaitosmaailmaan tekevät tuloaan virtuaalinen ja lisätty todellisuus sekä tekoälyyn ja datamassoihin pohjaavat sovellukset niiden kypsyttyä suuremmille joukoille soveltuvaan käyttöön.

Sosiaalisen median johtavat palvelut kuten yli kahden miljardin käyttäjän Facebook tyydyttävät käyttäjiensä uteliaisuutta. Ne kertovat, mitä ystävät ja läheiset puuhaavat. Sama koukuttava mekanismi on siirrettävissä digikampuksen konseptiin. Esimerkiksi 3AMK:n Kahvilassa käyttäjät näkevät, ketkä ovat kulloinkin linjoilla ja valmiita yhteiselle tauolle.

Teknologinen kehitys johtaa siihen, että oppijaa ohjaavat ja osaamista mittaavat tekoälyn ja koneoppimisen algoritmit. Esimerkkeinä voi mainita kansainväliset oppimisympäristöt kuten Coursera. Ne tarjoavat alustan itseoppimiselle sekä yksinkertaisen yhteydenpitotyökalun sosiaalisen verkoston rakentamiseksi oppijoiden välille.

Oppiminen virtualisoituu

Virtuaalitodellisuus on jo nyt varhaisvaiheessa näyttänyt potentiaalinsa osallistavassa ja vuorovaikutteisessa oppimisessa. Sairaanhoitajan ammatti on esimerkki paljon käytännön harjoittelua ja siten lähiopetusta edellyttävästä, vaativasta työstä. Anatomian ja fysiologian oppimistulokset ovat merkittävästi parantuneet ryhmillä, jotka interaktiivisesti soveltavat virtuaalitodellisuutta. Ryhmä tuodaan oppijan ohjaamaan simulaatiotilaan, jossa virtuaalinen ihmishahmo voidaan avata. Teknologia mahdollistaa vaikkapa luurangon tai verisuoniston tutkimisen joko osana hahmoa tai siitä irrotettuna. Muu ryhmä näkee simulaation tilaan projisoituna, näkökentän täyttävänä kuvana. He voivat keskustella ohjaajan kanssa ja pyytää häntä suorittamaan toimenpiteitä.

Seuraava askel simulaatioihin on jo otettu mallintamalla ensiapupotilaan elvytystilanne. Yhdestä neljään oppijaa soveltaa ensiaputaitoja ryhmänä tietoverkon yli. He pukevat ylleen 3D-lasit sekä haptisen palautteen antavat käsineet. Oppijat voidaan yhdistää simulaattoriin, vaikka eivät fyysisesti jakaisi samaa tilaa. Elvytystoimet kuten sydänhieronta tai oikea-aikainen lääkeannostus palautetaan numeerisiksi tuloksiksi, jotka kertovat, miten potilaan virvoitus on onnistunut. Perinteisessä kateederipedagogiassa vastaava olisi edellyttänyt muovisia malleja ja pientä ryhmää.

Vastaavia esimerkkejä voidaan tunnistaa lähes mistä tahansa oppialasta. Digitaaliset ympäristöt mahdollistavat sen, että oppijan rooli muuttuu passiivisesta havainnoijasta aktiiviseksi toimijaksi. Fyysinen tila ei rajoita mallien kokoa tai määrää, niiden dynaamisen toiminnan seuraamista tai vuorovaikutusta. Virtuaalisuus mahdollistaa myös yhden ja saman tilan käyttämisen vaikkapa sairaanhoidon ohella konemekaniikan oppimiseen. Tosin laadukkaan opetusaineiston, siihen liittyvien ympäristöjen ja teknologian hinta kasvaa.

Katse ihmiseen

Jatkuvan oppimisen kyvykkyys edellyttää itseohjautuvuutta, jolloin sillä, onko ympäristö fyysinen tai digitaalinen, ei ole niin isoa merkitystä. Oppijoista kuitenkin vain kolmasosan voidaan katsoa olevan itseohjautuvia. Kolmasosa kaipaa ohjattua ja tuettua opetusta ja kolmasosalla on vaikeuksia tuesta huolimatta.

Oheisessa kuvassa on hahmotettu erityyppisten oppimisympäristöjen ja oppijoiden suhdetta. Sen neljässä digikampusprofiilissa on esimerkit pedagogisista, tietohallinnollisista ja teknisistä piirteistä sekä johdolta odotettavista (strategisista) linjauksista. Sopiva ympäristö riippuu aina niin oppijasta, koulun valmiuksista kuin aineen tai opintojakson ominaisuuksista.

Kuvio 1: Digikampusten tyypittely

Virtuaalitodellisuuden pedagogia

Opetustilanne voidaan lähitulevaisuudessa tuottaa aidosti paikasta riippumattomana. Haptisen palautteen antaminen ja 3D-kokemuksen luominen on jo nyt mahdollista pelikonsolien avulla. Jatkossa yhä aidompi holografinen tila vapauttaa oppijat kaapeleista ja parantaa kokemuksen immersiota. Tällöin virtuaalisen harjoittelun määrää koulutuksessa voidaan optimoida kunkin oppijan tarpeisiin ja siirtää harjoittelu lähemmäksi työelämää.

Opiskelijan tukea voidaan parantaa modernilla oppimisanalytiikalla. Oppimisongelmia paikallistetaan jo lähes reaaliaikaisesti 2010-luvulla yleistyneellä teknologialla, kuten tapahtuu Ville-oppimisympäristössä. Opinto-ohjauksessa (ja itseopiskelussa) pystytään pian hyödyntämään tekoälyn louhimaa laajaa oppilasdataa, kunhan siihen liittyvät oikeudelliset ja eettiset kysymykset otetaan huomioon.

Pedagoginen rooli joudutaan miettimään uudestaan; opettaja muuntuu kanssaoppijaksi ja -ohjaajaksi, jota teknologia tukee. On tosin osattava valita oikeat teknologiat. Opintojen yksilöllisempi tarjoaminen helpottuu myös, kun toimenpiteitä voidaan kokeilla ja toistaa – virtuaalitodellisuuden potilaat ovat väsymättömiä.

Osaaminen koostetaan paremmin ja osuvammin yhä hienojakoisempien opintosisältöjen kautta. Uuden tiedon ja teknologian tullessa käyttöön sisältöjen päivittäminen onnistuu ilman, että koko opintosuunnitelma uusitaan.

Oppijan digitaalinen polku seuraa häntä työelämäänkin. Uuden oppiminen ja ammatillinen kehittyminen rakentuvat aiemmin opitun päälle. Siksi eMutsin tulee olla läsnä myös työelämässä uutta opittavaa tarjoamassa ja osaamista tallentamassa.

Tietohallinnon vaatimukset kasvavat

Virtuaalisen oppimisen lisääntyessä kasvavat tietohallinnon vaatimukset. Ennen sillä oli vastuullaan vain teknologia, kuten palvelimet, tietoliikenne ja tallennusjärjestelmät. Nykyinen painopiste on hankintasopimuksissa, projektien hallinnassa ja kokonaisarkkitehtuurissa sekä management- ja leadership-kysymyksissä. Selainpohjaisten sovellusten ja käyttäjien omiin mobiililaitteisiin perustuvan ns. BYOD-periaatteen yleistymisen myötä työvälineiden kirjo ja tukitarve on moninkertaistunut. Tulevaisuudessa on hallittava data kaikkine tekoäly- ja sensori-ilmentymineen, käyttökohteineen ja liiketoimintasovellutuksineen. Aikaisemmin korostui teknologinen linjakkuus, nykyään linjakkuus ydintoiminnan kanssa. Palataan tavallaan ATK:n alkuperäiseen ajatukseen.

Silti vastuu teknologian toiminnallisuudesta, saatavuudesta ja vaikkapa tietoturvan toteutumisesta on edelleen tietohallinnolla. Esimerkiksi ristiinopiskelu- ja MOOC-palvelut asettavat sille korkeita vaatimuksia, koska opiskelija- ja opintotietojen pitää liikkua tietoturvallisesti organisaatioiden välillä. Infrastruktuuri pysyy, vaikka se muuttaa muotoaan ja on yhä vaikeammin hallittavaa, sillä digikampus sisältää ”kaiken” – esimerkiksi labran kotisohvalla taikka opintopalvelut ja oppimisalustat. Merkittävä huomio on, että oli digikampus millainen tahansa, se voi rakentua vain toimivien tietoverkkoyhteyksien varaan.

Kohti tulevaisuutta

Tietohallintoa vastaava tilanne on syntynyt myös muissa oppimista mahdollistavissa palveluissa. Koska digiteknologia kehittyy eksponentiaalisella nopeudella, palveluiden fokus ja osaamisvaatimukset niiden tarjoamiseksi laajentuvat. Valintoja ja linjauksia on lisäksi tehtävä tulevaisuudessa entistä enemmän. Tämä vaade koskee etenkin johtoa ja opettajia.

Yksi tulevaisuuden avainkysymyksiä on, millaisen digikampuksen kukin korkeakoulu valitsee ja miten monimuotoisiin virtuaalipalveluihin kullakin on mahdollisuuksia. Oppijat kuitenkin valitsevat polkunsa yhä eriytyvämmin ja yksilöllisemmin; he hankkivat osaamista omiin valmiuksiinsa ja tarpeisiinsa soveltuvina. Ja pian ehkä eMutsin opastamana.

Ovatko korkeakoulut valmiita nojaamaan yhteistyöhön ja yhteisiin prosesseihin, materiaaleihin ja pedagogiikkaan? Uskallammeko luopua näennäisestä vallasta ”omiin” opiskelijoihimme, jotta digitaalinen kampus toteutuisi oppijalle lisäarvoa tuottavana?

Kirjoittajat

Matti Sarén, FT, eMBA, rehtori, Kajaanin ammattikorkeakoulu, matti.saren(at)kamk.fi

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, AAPA-verkosto, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Jukka Ivonen, FK, tietohallintopäällikkö, Haaga-Helia AMK, jukka.ivonen(at)haaga-helia.fi

Petri Silmälä, FM, suunnittelija, Metropolia AMK, petri.silmala(at)metropolia.fi

Sonja Merisalo, MScEng, UX Designer/Trimico Oy, sonja.merisalo(at)trimico.fi

IT-förvaltning, digitalisering och pedagogik

Författare: Tore Ståhl.

Vilken är IT-förvaltningens roll då högskolorna digitaliseras? Denna artikel är avsedd att ge den vanliga användaren en förståelse för IT-förvaltningens roll i högskolan generellt, och att presentera några reflektioner runt digitalisering, pedagogik och lärande (oppiminen). Reflektionerna härrör ur flera perspektiv, dvs. mina 10 år som ”adb-ansvarig”, 14 år som nätpedagogisk utvecklare och en 4 års sejour som IT-chef.

IT-förvaltning

Hör du till dem som tänker att IT-förvaltning handlar om att köpa in och tillhandahålla IT-utrustning, och se till att det trådlösa nätet fungerar? En rätt vanlig uppfattning, som dock bygger på bara det som syns. Det viktiga försiggår de facto i bakgrunden.

IT-förvaltning (tietohallinto) kan granskas som förvaltning av ”data, datareserver, informationsteknologi samt verksamhetsprocesser för administration och ledning” (Ihalainen, 2010, s. 16, fritt översatt), en syn som man enats om inom AAPA (nätverket för yrkeshögskolornas IT-chefer). IT-förvaltningens roll är alltså att stöda högskolans kärnuppdrag och de övriga stödfunktionerna.

För den vanliga användaren kan det vara praktiskt att gestalta IT-förvaltningen som två grundpelare, nämligen data- och användarförvaltning.

Dataförvaltning (≈datahallinto) handlar om att organisera hanteringen av data så, att data är korrekta, kompletta, aktuella, hela, säkrade och tillgängliga.

Användarförvaltning (käyttäjähallinto) handlar om att organisera hanteringen av användare så, att användarrättigheter och tillgångar baserar sig på ett uppdrag eller en roll i organisationen och att användarna är fysiska personer som kan identifieras. Användarförvaltningen bygger på information om användarna, och för dessa data gäller samma kriterier som inom dataförvaltningen.

Genom att data- och användarförvaltningen samverkar kan vi ge varje användare tillgång till de data och de tjänster som behörigheten vid den tidpunkten tillåter. Därmed är organisationens alla data även skyddade för obehöriga användare. Allt det övriga som IT-förvaltningsenheter gör kan dels ses som metoder för att förverkliga data- och användarförvaltningen, dels som tjänster som utnyttjar de ramar data- och användarförvaltningen ger.

T.ex. HR-system förverkligar data- och användarförvaltningen, då det utgör källan för information om användarnas (tidsbundna) behörigheter som sedan förmedlas till bl.a. högskolans inloggningstjänster.

Exempel som utnyttjar data- och användarförvaltningen är högskolans studieadministrativa system, som låter användaren hantera endast viss information på basis av den behörighetsinformation som förmedlats i samband med inloggningen.

Digitalisering

Digitalisering har länge varit ett aktuellt fenomen och förekommer bl.a. i Undervisnings- och kulturministeriets Vision 2030 (UKM 2019). Digitalisering som begrepp kan definieras som ”att förnya verksamhetsprocesser från en användarorienterad utgångspunkt och genom utnyttjande av (informations-)teknologi” (Rissanen, 2017), även denna definition antagen av AAPA-nätverket.

Digitalisering är idag på allas läppar och ingår i liturgin i olika strategier och festtal. Retoriken runt digitalisering avslöjar dock en viss vilsenhet och att man inte alltid är på det klara med vad man avser eller vad man vill med digitalisering.

Undervisnings- och kulturministeriets vision 2030 med dess fem utvecklingsprogram lanserades i januari 2019. I presentationsmaterialet (UKM 2019) gällande det andra utvecklingsprogrammet – Förnyad högskoleutbildning och digital serviceomgivning – förekommer följande (fritt översatta) formuleringar som framställer digitaliseringen som en kraft utom vår kontroll:

  • Digitaliseringen är en betydande förändringskraft i samhället. Den förutsätter att högskolorna förändrar sin verksamhetspraxis samt hur de lägger upp undervisningen och utbildningsinnehållet.
  • Digitaliseringen i högre utbildning förutsätter en ny pedagogik.
  • Utbildningen digitaliseras, blir mera modulär och undervisningen förnyas.

Formuleringarna i nationella projekt, strategier och visioner är inte oviktiga, speciellt med tanke på att vi i Finland har en benägenhet att följa olika myndighetsdokument till punkt och pricka. Citaten ovan förtjänar därför några reflektioner och jag vill här föreslå följande alternativa formuleringar för att tydligare signalera det jag menar borde vara den bakomliggande tanken:

  • Digitaliseringen är en resurs som möjliggör en förändring i högskolorna.
  • Inom pedagogiken öppnas nya möjligheter genom digitaliseringen.
  • Utbildningen kan utvecklas genom utnyttjande av digitalisering.

Lärande och pedagogik

Informationstekniken gjorde sitt intåg i utbildningssektorn på 1980-talet, i början med tydlig koppling till den behavioristiska pedagogiken. I och med internet i mitten på 1990-talet öppnades möjligheterna för studier utan bindning till tid och rum, och för utbyte av kurser och studiehelheter.

Idag kan vi se att eamk-projektets första tema, ett gemensamt digitalt utbildningsutbud, handlar om en fortsättning på 2000-taletes VirtualYH-projekt. I och med den utveckling som skett inom AV-verktyg, nätbaserad video samt nätbaserade lär- och kommunikationsmiljöer är förutsättningarna för nätbaserade studier idag avgjort bättre. Tidigare studieadministrativa utmaningar kommer att underlättas av den nationella OPI-referensarkitekturen och det nationella studerandenumret1.

En meningsfull digitalisering förutsätter att vi utgår från och sammanjämkar pedagogikens och studenternas förväntningar. Sedan våren 2016 har ett ökande antal finländska yrkeshögskolor och universitet deltagit i de internationella ECAR-studierna2. De senaste resultaten antyder att nätbaserade lärmiljöer används i rätt lämplig omfattning, men uttrycker en ökning av dem som förespråkar ytterligare ökad användning. År 2017 efterlyste två tredjedelar mer videobandade föreläsningar, men samtidigt visar resultaten att studenterna inte vill studera helt on-line; endast en femtedel föredrog att studera helt eller nästan helt on-line, medan två tredjedelar föredrog kurser med hälften eller några komponenter on-line (Figur 1).

Figur 1. Studenternas önskemål gällande on-line-studier i ECAR-studien 2017.

Siffrorna ovan bör även tolkas mot bakgrunden av studenternas IT-och mediefärdigheter. Tidigare generaliseringar om att alla är digitala infödingar och IT-kompetenta har skrotats (se t.ex. Ståhl, 2017). I utvecklingen av nätbaserade undervisnings- och studieaktiviteter bör vi beakta att studentgrupperna är heterogena, och att denna heterogenitet förekommer både mellan olika utbildningar och inom grupperna. Studenternas varierande förmåga till självstyrning utgör en utmaning speciellt i on-line-studier (jfr. Lepp et al., 2019).

Learning analytics

Avståndet mellan deltagarna i on-line-studier förändrar grundförutsättningarna för kommunikationen (Ståhl, 2014). En utmaning i on-line-studier är avsaknaden av visuell och non-verbal kommunikation, vilket försvårar återkopplingen. Detta är en av orsakerna till uppkomsten av learning analytics, som kan definieras som ”mätning, insamling, analys och rapportering av data om studerande och deras kontext, i avsikt att förstå och optimera lärandet och de miljöer där det förekommer” (Ferguson, 2012).

I och med att andelen on-line-aktiviteter ökar, ökar även kraven på självstyrning, samtidigt som studentens kontaktyta till medstudenter och lärare avtar och läraren har allt svårare att ”se” vad som pågår. Learning analytics kan hjälpa oss att tackla dessa utmaningar. Studie- och läraktiviteter försiggår till övervägande del i högskolans olika informationssystem, vilket innebär att stora mängder loggdata kumuleras i informationssystemen. Dessa data har potentialen att beskriva studenternas beteendemönster och förmedla information t.ex. om självstyrdhet eller hurdana lärstigar de följer (Lepp et al., 2019). På denna punkt efterlyser bl.a. Ferguson (2012) en starkare peagogisk koppling och analysverktyg som kan fånga upp och visualisera mönster och trender på ett tolkningsbart sätt.

Även i learning analytics är utgångspunkten en tillförlitlig användaridentifiering, som möjliggör att olika logg- och andra data kan ackumuleras till big data som karaktäriseras av att det, förutom att vara omfattande, även härstammar från olika källor.

Big data är i grunden personuppgifter, men om de används endast för s.k. enkel analytik eller anonymiseras, kan hanteringen av data betraktas som normal hantering av personuppgifter. Om personuppgifter används för profilerande analytik gäller dock dataskyddsförordningens specifika bestämmelser gällande profilering. (Hannula, 2018; GDPR, 2016)

IT-förvaltning och lärande

Kopplingen mellan IT-förvaltning, digitalisering, pedagogik och lärande ligger i att IT-förvaltningen tillhandahåller strukturen, medan de övriga komponenterna ger innehållen som alla återkopplar till varandra.

IT-infrastrukturen utgör en förutsättning för digitaliseringen, men bör inte vara den styrande faktorn. I diskussionen runt digitalisering behöver det teknokratiska imperativet dämpas – det finns gott om lyckade exempel på digitalisering men även exempel som visar att digitalisering inte alltid leder till något bättre för alla. Digitaliseringen bör anta en mer kritisk hållning, dvs. utgå från studenternas och pedagogikens behov, och man bör överväga kritiskt om verksamheten faktiskt kan förbättras genom digitalisering. Den svåraste biten är att konsekvensbedöma med fokus inte enbart på den aktuella verksamheten och dess direkta användare, utan med ett brett fokus som även omfattar användare som indirekt kan beröras. Digitaliseringen liksom även learning analytics (Ferguson, 2012) har som gemensam utmaning att få in brukarperspektivet, vilket även innefattar att beakta individers olika förutsättningar att utnyttja digitaliserade tjänster.

Sammanfattningsvis kan vi konstatera att både högskoleutbildningen och digitaliseringen står och faller med IT-förvaltningen, även om ingendera skall styras med IT som utgångspunkt. Mycket vilar på tillförlitlig användaridentifiering och -administration som bygger på de regler högskolorna förbundit sig till som medlemmar i den nationella Haka-federationen3. Ökande internationalisering och utbildningsexport ställer förväntningar på ”distansidentifiering” av utländska användare. Högskolornas trovärdighet hänger till stor del på IT-förvaltningen, där det väl etablerade samarbetet inom IT-chefernas AAPA och Fucio-nätverk spelar en avgörande roll.

1 https://wiki.eduuni.fi/pages/viewpage.action?pageId=72528173 och https://confluence.csc.fi/display/VIRTA/Tietovarannon+tiedot
2 https://www.educause.edu/ecar/
3 https://www.csc.fi/fi/haka-kayttajatunnistusjarjestelma

Författare

Tore Ståhl, PeM, pedagogisk forskare, Yrkeshögskolan Arcada, tore.stahl(at)arcada.fi


Ferguson, R. 2012. ”Learning analytics: drivers, developments and challenges”, International Journal of Technology Enhanced Learning, vol. 4, no. 5, pp. 304-317.

GDPR. 2016. General Data Protection Regulation of 27.4.2016.

Hannula, H. 2018. ”Oppimisanalytiikka ja tietosuoja-asetus”, Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tietosuojavastaavien verkoston kokoontuminen, Helsinki, 19.9.2018.

Ihalainen, H. 2010. Tietohallinto osana julkishallinnon sähköistyvää muutosta, Lapin yliopisto.

Lepp, A., Barkley, J.E., Karpinski, A.C. & Singh, S. 2019. ”College Students’ Multitasking Behavior in Online Versus Face-to-Face Courses”, SAGE Open, vol. 9, no. 1, pp. 1-9.

Rissanen, O. 2017. Digitalisoidaan julkiset palvelut (ja siinä sivussa vähän yksityisiäkin), JulkICT, Tilannekatsaus 1.2.2017, Valtiovarainministeriö, Helsinki.

Ståhl, T. 2014. ”Bakom eller framför katedern? Utmaningar i nätstödd flerformspedagogik”. I: Pedagogiska steg mot en kompetensbaserad studieplan, aktivt lärande och samhällsorienterad nyttoforskning, eds. C. Wikström-Grotell & C. Tigerstedt, Arcada, Helsingfors, pp. 91-102. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5260-59-5

Ståhl, T. 2017. ”How ICT savvy are Digital Natives actually?” Nordic Journal of Digital Literacy, 12: 3, 89-108.

UKM 2019. Sivistys, osaaminen tiede ja teknologia ihmisen ja ihmiskunnan hyväksi. Presentationsmaterial 31.1.2019, Korkeakouluvision tiekartta ja kehittämisohjelmat julkistettiin. Helsingfors: Undervisnings- och kulturministeriet. Tillgängligt: https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/korkeakouluvision-tiekartta-ja-kehittamisohjelmat-julkistettiin