1/2015, Koulutus ja oppiminen, Tutkimus ja innovaatiot

Creative Sustainability – monialaisuutta hyödyntävä lähestymistapa kestävän kehityksen opetukseen

Näkyykö tulevaisuus

Viime vuosien aikana Suomessa on tehty useita tulevaisuuskatsauksia uusien näkymien avaamiseksi työelämään ja koulutukseen. Oivallus-hanke (Elinkeinoelämän Keskusliitto 2011) ja Ympäristöosaajat2025 (Suomen ympäristöopisto SYKLI ja Opetushallitus 2012) kertovat välttämättömyydestä integroida ympäristöasiat entistä vahvemmin koulutukseen. Yhteistä selvityksille oli, että kestävien ratkaisuiden löytäminen monimutkaisiin ympäristöön, talouteen ja sosiaalisiin haasteisiin vaatii uudenlaista osaamista eri toimialoilla. Oivallus-hankkeessa verrattiin tulevaisuuden työtä jazz-improvisaatioon – päämäärä tiedetään, mutta tavoitteeseen pääsemiseksi ei ole tarkkoja nuotteja. Systemaattinen kehys kestävän kehityksen asioiden huomioonottamiseen ja integroimiseen oppilaitosten toimintaan ja opetukseen on alkanut Suomessa jo 1990-luvun lopulla. Eri oppilaitosasteilla on käytössään erilaisia Opetusministeriöstä ja Opetushallituksesta annettuja ohjausmekanismeja. Luonteenomaista niille on ollut vapaaehtoisuus ja etenkin yliopistojen autonomia on antanut ehkä liiankin väljät puitteet asioiden kehittämiselle. Olen ollut mukana kestävän kehityksen asioiden kehitystyössä yli 15 vuotta erilaisissa rooleissa kaikilla oppilaitosasteilla, mutta eniten korkeakoulumaailmassa. Tässä artikkelissa tarkastelen asiaa Aalto-yliopiston monialaisen Creative Sustainability -maisterikoulutusohjelman näkökulmasta. Olen toiminut koulutusohjelman johtajana sen perustamisesta lähtien syksystä 2010.

Miksi monialainen koulutusohjelma?

Monialainen lähestymistapa opetukseen on jo tuttua korkeakouluissa. Myös kestävään kehitykseen liittyviä koulutusohjelmia on ainakin Hämeen ja Turun ammattikorkeakouluissa. Aalto-yliopistossa perustettiin kaksivuotinen Creative Sustainability -maisterikoulutusohjelma pilotiksi ja työkaluksi yhdistää kestävän kehityksen opetus ja monialainen lähestymistapa. Koulutusohjelma on Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Arkkitehtuurin ja Muotoilun laitosten, Kauppakorkeakoulun Johtamisen laitoksen ja Insinööritieteiden korkeakoulun Maankäyttötieteiden laitoksen yhteinen monialainen, laajasta näkökulmasta katsottuna kestävän rakennetun ympäristön suunnitteluun ja talouteen liittyvä koulutusohjelma. Koska ympäristötaloudellisesti ja sosiaalisesti kestävään yhteiskuntaan liittyvät asiat ovat monitasoisia asioita, Aalto-yliopistossa ohjelman aloittaneet arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun, muotoilun, kauppatieteiden ja kiinteistötaloudenprofessorit ja tutkijat halusivat kehittää koulutusta niin, että opiskelijat voivat opiskella monialaisissa ryhmissä, eikä perinteisesti pelkästään oman ammattialansa opiskelijoiden kanssa. Täten opiskelijat voivat tuoda oman erikoisalueensa osaamisen projekteihin ja samalla oppivat toistensa aloista jo opiskeluaikana. Kursseja voi ottaa ohjelman eri koulujen tarjoamilta (projekti)kursseilta, joten jokaiselle tarjoutuu mahdollisuus opiskella laajasti, kuitenkin oman alan tutkinnon suorittaen. Laaja valinnanmahdollisuus tukee yksilöllisiä ratkaisuja niin, että nuoret löytäisivät oman ekologisen lokeronsa nopealla tahdilla muuttuvissa työekosysteemeissä.

Systeemit haltuun

Koska opiskelijoiden koulutus- ja kulttuuritaustat sekä työkokemus ovat erilaisia, on tärkeää heti alussa saada opiskelijat keskustelemaan, ihmettelemään, kyseenalaistamaan ja rohkeasti arvioimaan, jotta myöhemmillä monialaisilla syventävillä (projekti)kursseilla kommunikaatio olisi luovaa ja luontevaa. Yhteisen perustan opetukselle neljän viime vuoden aikana ovat luoneet viisi 2 opintopisteen kaikille pakollista kurssia, joiden aikana eri koulutustaustoista ja kulttuureista lähtöisin olevat opiskelijat harjoittelevat luovia ongelmanratkaisumenetelmiä ja tutustuvat toisiinsa ja toistensa aloihin Creative Teamwork -kurssilla. Kestävän kehityksen näkökulmiin poliittiselta/hallinnolliselta tasolta, isojen ja pienten yritysten näkökulmasta, ympäristöjärjestöjen näkökulmasta sekä globaalista kehittyvien maiden näkökulmasta johdattelee Creating the Mindset of Sustainable Societies -kurssi. Kaksi systeemiajattelun kurssia (Systems Thinking 1 ja 2) ovat muodostuneet keskeisimmäksi osaksi, jolloin saadaan haltuun lähestymistapoja ja menetelmiä kokonaisvaltaiseen ajatteluun ja systeemiseen lähestymistapaan. Viimeistä pakollista yhteistä Continuous Transformation  -kurssia, kehitetään tällä hetkellä yhteistyössä tulevaisuuden tutkimuksen asiantuntijoiden kanssa. Nämä viisi kurssia on tarkoitettu pääasiassa ohjelman omille opiskelijoille, koska kurssien nykyinen toteutustapa ei tue isojen kurssiryhmien perustamista. Edellä mainitut kurssit myös tekevät CS-opinnoista uniikin muihin koulutusohjelmiin verrattuna. Uniikkiuden olemassaolo voidaan kyseenalaistaa – edellä esitetty lähestymistapa pitäisi olla monistettavissa laajemmaltikin.

Tutkimuksen ja opetuksen yhteistyö

Aalto-yliopiston strategioiden mukaisesti CS-koulutusohjelman opetuksessa tehdään opetuksessa ja lopputöiden ohjauksessa läheistä yhteistyötä tutkimusryhmien kanssa. Etenkin tutkimukseen kannustamisessa yhteistyö on ollut hedelmällistä, sillä moni opiskelija on saanut opastusta artikkelin kirjoittamisessa ja päässyt esittämään tutkimuspaperinsa konferensseissa jo maisteriopintojen aikana. Näin myös mataloituu kynnys aloittaa tohtoriopinnot. Opetuksessa hyödynnetään monipuolisesti Aalto-yliopiston koulutustarjontaa. Esimerkiksi kehittyvien maiden problematiikkaan liittyviä kursseja toteutetaan yhdessä Insinööritieteiden korkeakoulun Sustainable Global Techologies -sivuaineen kanssa. Nämä kurssit projekteineen ovat muodostuneet monelle opiskelijalle suosituksi osaksi opiskelua ja johtaneet lopputyöprojekteihin mm. Ugandassa, Tansaniassa ja Nepalissa. Aalto-yliopistoon perustettu Aalto Global Impact -ryhmä (AGI), jossa työskentelee kokeneita kehittyvien maiden asioiden eksperttejä, pystyy tukemaan erilaisia globaaleihin haasteisiin liittyviä tutkimushankkeita ja projekteja. Tällaisen uudenlaisen infrastruktuurin olemassaolo yliopistossa on mielestäni tärkeää, jotta yhteiskunnallinen vaikuttavuus olisi laajempi kuin perinteisesti opetuksella tai tutkimuksella saataisiin aikaan.

Asiantuntemus on verkostoissa

Vaikka elämmekin individuaalisuuden kulta-aikaa, niin toisaalta uusi yhteisöllisyys on kehittymässä ja sitä tarvitaan yhä enemmän. Myös työelämää leimaa Oivallus-hankkeen tulosten mukaan se, että yksilöllisen osaamisen kehittäminen on elintärkeää, mutta osaaminen rakentuu suhteessa muihin. Kestävän kehityksen haaste on niin monitahoinen, että olemme Creative Sustainability -koulutusohjelmassa pitäneet tarkoituksenmukaisena kehittää opetusta kansainvälisessä verkostossa. Esimerkiksi edellä mainittuja systeemiajattelun kursseja ovat olleet suunnittelemassa ja toteuttamassa omien opettajien kanssa kaksi kansainvälisen systeemiajattelun järjestön johtoon kuulunutta henkilöä, jotka löytyivät Aalto-yliopiston tutkimusverkoston kautta. Myös Muotoilun laitoksen kestävän tuote- ja palvelusuunnittelun -kurssin lähestymistapoihin ja sisältöihin on vaikuttanut laitoksella jo ennen Aalto-yliopistoa toteutettu kestävän muotoiluopetuksen kehittämisen kansainvälinen LENS-projekti (Learning Network on Sustainability). Vaikka Suomea kansainvälisesti pidetään monessa asiassa vaikutuksiltaan kokoaan suurempana maana, emme voi itseriittoisesti uskoa kehittävämme itseksemme edes kansainvälistä arvostusta nauttivaa koulutussektoria. Nyt kansainvälisyyttä haetaan rekrytoimalla ulkomaisia professoreja, mutta onko kansainvälistä korkeakouluverkostoa hyödynnetty tarpeeksi koulutuksen tuottamisessa yhdessä kansainväliselle kentälle virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia hyödyntäen. Hyvänä esimerkkinä kymmenen suomalaisen yliopiston verkoston yhdessä tuottamista opinnoista on UNIPID-verkoston kansainvälisten kehityskysymysten ympärille luodut virtuaalikurssit. Vielä laajemman yleisön tavoitettavissa on MOOC-kursseja (Massive Open Online Course), joista osa on toteutettu usean kansainvälisen korkeakoulun yhteistuotantona. Tässä asiassa olisi suomalaisella korkeakouluverkostolla vielä paljon kehitettävää, ja uskoakseni myös annettavaa kansainväliselle koulutuskentälle.

Asiantuntija vai aktivisti?

Uusien ratkaisujen löytyminen ympäristön ja yhteiskunnan muutoshaasteisiin vaatii koulutukselta ketteryyttä. Creative Sustainability -koulutusohjelman opiskelijat voivat suhteellisen vapaasti valita kurssinsa ja rakentaa oman opintopolkunsa aikaisemman tutkinnon ja mahdollisen työkokemuksen päälle. CS-muotoilun koulutusohjelmasta valmistuneet opiskelijat vaikkapa teollisen muotoilun koulutus- ja kokemus takataskussaan, mutta toiveena toisenlainen työura, ovat voineet rakentaa maisterikoulutuksen avulla itselleen esimerkiksi kaupungin kehittämisprojektissa osallistavan suunnittelijan roolin. Opinnot kannustavat opiskelijoita etsimään uusia rooleja omiin ammattikuviinsa ja myös työelämässä niille on löytynyt käyttöä. Valmistuneita työskentelee mm. kestävän kehityksen asiantuntijoina kansainvälisissä konsulttiyrityksissä, kaupunkimuotoilijoina tai omissa yrityksissään.

Vapaus valita paradigman muutos

Perinteisesti yksi akateemisen tutkimuksen tunnusmerkeistä ja arvoista on vapaus. Kestävän kehityksen huomioon ottaminen haastaa tämän lähestymistavan, sillä tällöin pitäisi tehdä paradigman muutos ja tavoitteeksi nousta ympäristöasioiden, kestävän talouden ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan huomioon ottaminen kaikessa. Creative Sustainability -maisterikoulutusohjelmassa on viiden vuoden aikana aloittanut vuosittain alle 30 neljän eri laitoksen opiskelijaa – maailman muuttamiseen aivan liian vähän. Laajemmin Creative Sustainability voisi olla lähestymistapa, jolla eri koulutusasteilla luodaan mahdollisuuksia kestävän kehityksen asioiden monialaiseen opiskeluun. Opetuspolitiikka ja -hallinto eivät voi olla esteinä, sillä kestävän kehityksen työtä on tuettu aktiivisesti strategiatasolla ja käytännössä parikymmentä vuotta. Haaste on oppilaitoksilla ja viime kädessä meillä yksilöillä, miten itse löydämme luovan tavan kestävän kehityksen asioiden opetukseen – verkostot ovat jo odottamassa toimijoita.

Näkyykö tulevaisuus

Viime vuosien aikana Suomessa on tehty useita tulevaisuuskatsauksia uusien näkymien avaamiseksi työelämään ja koulutukseen. Oivallus-hanke (Elinkeinoelämän Keskusliitto 2011) ja Ympäristöosaajat2025 (Suomen ympäristöopisto SYKLI ja Opetushallitus 2012) kertovat välttämättömyydestä integroida ympäristöasiat entistä vahvemmin koulutukseen. Yhteistä selvityksille oli, että kestävien ratkaisuiden löytäminen monimutkaisiin ympäristöön, talouteen ja sosiaalisiin haasteisiin vaatii uudenlaista osaamista eri toimialoilla. Oivallus-hankkeessa verrattiin tulevaisuuden työtä jazz-improvisaatioon – päämäärä tiedetään, mutta tavoitteeseen pääsemiseksi ei ole tarkkoja nuotteja. Systemaattinen kehys kestävän kehityksen asioiden huomioonottamiseen ja integroimiseen oppilaitosten toimintaan ja opetukseen on alkanut Suomessa jo 1990-luvun lopulla. Eri oppilaitosasteilla on käytössään erilaisia Opetusministeriöstä ja Opetushallituksesta annettuja ohjausmekanismeja. Luonteenomaista niille on ollut vapaaehtoisuus ja etenkin yliopistojen autonomia on antanut ehkä liiankin väljät puitteet asioiden kehittämiselle. Olen ollut mukana kestävän kehityksen asioiden kehitystyössä yli 15 vuotta erilaisissa rooleissa kaikilla oppilaitosasteilla, mutta eniten korkeakoulumaailmassa. Tässä artikkelissa tarkastelen asiaa Aalto-yliopiston monialaisen Creative Sustainability -maisterikoulutusohjelman näkökulmasta. Olen toiminut koulutusohjelman johtajana sen perustamisesta lähtien syksystä 2010.

Miksi monialainen koulutusohjelma?

Monialainen lähestymistapa opetukseen on jo tuttua korkeakouluissa. Myös kestävään kehitykseen liittyviä koulutusohjelmia on ainakin Hämeen ja Turun ammattikorkeakouluissa. Aalto-yliopistossa perustettiin kaksivuotinen Creative Sustainability -maisterikoulutusohjelma pilotiksi ja työkaluksi yhdistää kestävän kehityksen opetus ja monialainen lähestymistapa. Koulutusohjelma on Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Arkkitehtuurin ja Muotoilun laitosten, Kauppakorkeakoulun Johtamisen laitoksen ja Insinööritieteiden korkeakoulun Maankäyttötieteiden laitoksen yhteinen monialainen, laajasta näkökulmasta katsottuna kestävän rakennetun ympäristön suunnitteluun ja talouteen liittyvä koulutusohjelma. Koska ympäristötaloudellisesti ja sosiaalisesti kestävään yhteiskuntaan liittyvät asiat ovat monitasoisia asioita, Aalto-yliopistossa ohjelman aloittaneet arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun, muotoilun, kauppatieteiden ja kiinteistötaloudenprofessorit ja tutkijat halusivat kehittää koulutusta niin, että opiskelijat voivat opiskella monialaisissa ryhmissä, eikä perinteisesti pelkästään oman ammattialansa opiskelijoiden kanssa. Täten opiskelijat voivat tuoda oman erikoisalueensa osaamisen projekteihin ja samalla oppivat toistensa aloista jo opiskeluaikana. Kursseja voi ottaa ohjelman eri koulujen tarjoamilta (projekti)kursseilta, joten jokaiselle tarjoutuu mahdollisuus opiskella laajasti, kuitenkin oman alan tutkinnon suorittaen. Laaja valinnanmahdollisuus tukee yksilöllisiä ratkaisuja niin, että nuoret löytäisivät oman ekologisen lokeronsa nopealla tahdilla muuttuvissa työekosysteemeissä.

Systeemit haltuun

Koska opiskelijoiden koulutus- ja kulttuuritaustat sekä työkokemus ovat erilaisia, on tärkeää heti alussa saada opiskelijat keskustelemaan, ihmettelemään, kyseenalaistamaan ja rohkeasti arvioimaan, jotta myöhemmillä monialaisilla syventävillä (projekti)kursseilla kommunikaatio olisi luovaa ja luontevaa. Yhteisen perustan opetukselle neljän viime vuoden aikana ovat luoneet viisi 2 opintopisteen kaikille pakollista kurssia, joiden aikana eri koulutustaustoista ja kulttuureista lähtöisin olevat opiskelijat harjoittelevat luovia ongelmanratkaisumenetelmiä ja tutustuvat toisiinsa ja toistensa aloihin Creative Teamwork -kurssilla. Kestävän kehityksen näkökulmiin poliittiselta/hallinnolliselta tasolta, isojen ja pienten yritysten näkökulmasta, ympäristöjärjestöjen näkökulmasta sekä globaalista kehittyvien maiden näkökulmasta johdattelee Creating the Mindset of Sustainable Societies -kurssi. Kaksi systeemiajattelun kurssia (Systems Thinking 1 ja 2) ovat muodostuneet keskeisimmäksi osaksi, jolloin saadaan haltuun lähestymistapoja ja menetelmiä kokonaisvaltaiseen ajatteluun ja systeemiseen lähestymistapaan. Viimeistä pakollista yhteistä Continuous Transformation -kurssia, kehitetään tällä hetkellä yhteistyössä tulevaisuuden tutkimuksen asiantuntijoiden kanssa. Nämä viisi kurssia on tarkoitettu pääasiassa ohjelman omille opiskelijoille, koska kurssien nykyinen toteutustapa ei tue isojen kurssiryhmien perustamista. Edellä mainitut kurssit myös tekevät CS-opinnoista uniikin muihin koulutusohjelmiin verrattuna. Uniikkiuden olemassaolo voidaan kyseenalaistaa – edellä esitetty lähestymistapa pitäisi olla monistettavissa laajemmaltikin.

Tutkimuksen ja opetuksen yhteistyö

Aalto-yliopiston strategioiden mukaisesti CS-koulutusohjelman opetuksessa tehdään opetuksessa ja lopputöiden ohjauksessa läheistä yhteistyötä tutkimusryhmien kanssa. Etenkin tutkimukseen kannustamisessa yhteistyö on ollut hedelmällistä, sillä moni opiskelija on saanut opastusta artikkelin kirjoittamisessa ja päässyt esittämään tutkimuspaperinsa konferensseissa jo maisteriopintojen aikana. Näin myös mataloituu kynnys aloittaa tohtoriopinnot. Opetuksessa hyödynnetään monipuolisesti Aalto-yliopiston koulutustarjontaa. Esimerkiksi kehittyvien maiden problematiikkaan liittyviä kursseja toteutetaan yhdessä Insinööritieteiden korkeakoulun Sustainable Global Techologies -sivuaineen kanssa. Nämä kurssit projekteineen ovat muodostuneet monelle opiskelijalle suosituksi osaksi opiskelua ja johtaneet lopputyöprojekteihin mm. Ugandassa, Tansaniassa ja Nepalissa. Aalto-yliopistoon perustettu Aalto Global Impact -ryhmä (AGI), jossa työskentelee kokeneita kehittyvien maiden asioiden eksperttejä, pystyy tukemaan erilaisia globaaleihin haasteisiin liittyviä tutkimushankkeita ja projekteja. Tällaisen uudenlaisen infrastruktuurin olemassaolo yliopistossa on mielestäni tärkeää, jotta yhteiskunnallinen vaikuttavuus olisi laajempi kuin perinteisesti opetuksella tai tutkimuksella saataisiin aikaan.

Asiantuntemus on verkostoissa

Vaikka elämmekin individuaalisuuden kulta-aikaa, niin toisaalta uusi yhteisöllisyys on kehittymässä ja sitä tarvitaan yhä enemmän. Myös työelämää leimaa Oivallus-hankkeen tulosten mukaan se, että yksilöllisen osaamisen kehittäminen on elintärkeää, mutta osaaminen rakentuu suhteessa muihin. Kestävän kehityksen haaste on niin monitahoinen, että olemme Creative Sustainability -koulutusohjelmassa pitäneet tarkoituksenmukaisena kehittää opetusta kansainvälisessä verkostossa. Esimerkiksi edellä mainittuja systeemiajattelun kursseja ovat olleet suunnittelemassa ja toteuttamassa omien opettajien kanssa kaksi kansainvälisen systeemiajattelun järjestön johtoon kuulunutta henkilöä, jotka löytyivät Aalto-yliopiston tutkimusverkoston kautta. Myös Muotoilun laitoksen kestävän tuote- ja palvelusuunnittelun -kurssin lähestymistapoihin ja sisältöihin on vaikuttanut laitoksella jo ennen Aalto-yliopistoa toteutettu kestävän muotoiluopetuksen kehittämisen kansainvälinen LENS-projekti (Learning Network on Sustainability). Vaikka Suomea kansainvälisesti pidetään monessa asiassa vaikutuksiltaan kokoaan suurempana maana, emme voi itseriittoisesti uskoa kehittävämme itseksemme edes kansainvälistä arvostusta nauttivaa koulutussektoria. Nyt kansainvälisyyttä haetaan rekrytoimalla ulkomaisia professoreja, mutta onko kansainvälistä korkeakouluverkostoa hyödynnetty tarpeeksi koulutuksen tuottamisessa yhdessä kansainväliselle kentälle virtuaaliympäristöjen mahdollisuuksia hyödyntäen. Hyvänä esimerkkinä kymmenen suomalaisen yliopiston verkoston yhdessä tuottamista opinnoista on UNIPID-verkoston kansainvälisten kehityskysymysten ympärille luodut virtuaalikurssit. Vielä laajemman yleisön tavoitettavissa on MOOC-kursseja (Massive Open Online Course), joista osa on toteutettu usean kansainvälisen korkeakoulun yhteistuotantona. Tässä asiassa olisi suomalaisella korkeakouluverkostolla vielä paljon kehitettävää, ja uskoakseni myös annettavaa kansainväliselle koulutuskentälle.

Asiantuntija vai aktivisti?

Uusien ratkaisujen löytyminen ympäristön ja yhteiskunnan muutoshaasteisiin vaatii koulutukselta ketteryyttä. Creative Sustainability -koulutusohjelman opiskelijat voivat suhteellisen vapaasti valita kurssinsa ja rakentaa oman opintopolkunsa aikaisemman tutkinnon ja mahdollisen työkokemuksen päälle. CS-muotoilun koulutusohjelmasta valmistuneet opiskelijat vaikkapa teollisen muotoilun koulutus- ja kokemus takataskussaan, mutta toiveena toisenlainen työura, ovat voineet rakentaa maisterikoulutuksen avulla itselleen esimerkiksi kaupungin kehittämisprojektissa osallistavan suunnittelijan roolin. Opinnot kannustavat opiskelijoita etsimään uusia rooleja omiin ammattikuviinsa ja myös työelämässä niille on löytynyt käyttöä. Valmistuneita työskentelee mm. kestävän kehityksen asiantuntijoina kansainvälisissä konsulttiyrityksissä, kaupunkimuotoilijoina tai omissa yrityksissään.

Vapaus valita paradigman muutos

Perinteisesti yksi akateemisen tutkimuksen tunnusmerkeistä ja arvoista on vapaus. Kestävän kehityksen huomioon ottaminen haastaa tämän lähestymistavan, sillä tällöin pitäisi tehdä paradigman muutos ja tavoitteeksi nousta ympäristöasioiden, kestävän talouden ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan huomioon ottaminen kaikessa. Creative Sustainability -maisterikoulutusohjelmassa on viiden vuoden aikana aloittanut vuosittain alle 30 neljän eri laitoksen opiskelijaa – maailman muuttamiseen aivan liian vähän. Laajemmin Creative Sustainability voisi olla lähestymistapa, jolla eri koulutusasteilla luodaan mahdollisuuksia kestävän kehityksen asioiden monialaiseen opiskeluun. Opetuspolitiikka ja -hallinto eivät voi olla esteinä, sillä kestävän kehityksen työtä on tuettu aktiivisesti strategiatasolla ja käytännössä parikymmentä vuotta. Haaste on oppilaitoksilla ja viime kädessä meillä yksilöillä, miten itse löydämme luovan tavan kestävän kehityksen asioiden opetukseen – verkostot ovat jo odottamassa toimijoita.

Kirjoittaja

Tiina Laurila, ohjelmajohtaja, Creative Sustainability, Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, tiina.laurila@aalto.fi

Elinkeinoelämän Keskusliitto EK. 2011. Oivallus-hanke.

Lundgren, K. 2012. Ympäristöosaajat2025-tulevaisuuden osaamistarpeet ympäristöaloilla. Suomen ympäristöopisto SYKLI.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli