2/2013, Koulutus ja oppiminen, Tutkimus ja innovaatiot

Kahvipöytäkeskusteluja ammatillisen verkko-opetuksen tilasta

Opetuksen ja vapaa-ajan kaikkiin osa-alueisiin sulautunut teknologia tarjoaa runsaasti keinoja monipuolistaa ja kehittää opettajan työtä. Teknologia tarjoaa opettajille välineet, ja verkkopedagogiikka keinot sen käyttämiseen. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan ole näin hyvin. Tutkimusten mukaan verkon käyttö opetuksessa on pysynyt samankaltaisena 14 vuotta vuodesta 1996 vuoteen 2010 (Saarinen 2012). Opetuskulttuuri ja toimintatavat perustuvat edelleenkin luentoihin ja tentteihin. Määrällisen käytön kasvaessa verkon opetuskäyttötavat eivät ole monipuolistuneet.

Suomi oli nousemassa johtavaksi tietoyhteiskunnaksi 1990-luvulla. Tähdenlentoa ei tapahtunutkaan, kenties syynä oli lukkiutuminen vanhoihin toimintatapoihin. Liiallinen usko välineen hyötyyn näyttää jarruttaneen verkko-opetuksen kehittymistä, koska indikaattoriksi tarvittu kulttuurinen muutos ei ole tapahtunut. Lukuisat kehittämishankkeet eivät ole saaneet aikaiseksi pysyvää toimintakulttuurin muutosta oppilaitoksissa. Suomalainen koulutus on onneksi vielä arvostettu maailmalla. Mikäli koulutuksen mittariksi nousee verkko-opetuksen määrä ja laatu, Suomen tulisi tehdä paljon töitä pysyäkseen arvostettuna koulutusyhteiskuntana. (vrt. Survey of Schools: ICT in Education, 2013).

Ihmisen ja sosiaalisten järjestelmien kehitys on tiettävästi hitaampaa kuin teknologinen kehitys (Andersson & Kaivo-oja 2012). Tilastokeskuksen mukaan (7.11.2012) kaksi kolmasosa 16−74-vuotiaista suomalaisista on verkkokaupan asiakkaita ja puolet suomalaista jäsenenä yhteisöpalveluissa. Suomalaiset kodit ovat hyvin varusteltuja niin tietoliikenneyhteyksien kuin päätelaitteiden osalta. Herää kysymys, miksi kaikki muu kuin opetus näyttää jalkautuvan tietoverkkoihin ongelmattomasti?

Opettajainhuoneessa

Kun viritän asiasta kahvitaukokeskustelua ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun opetushenkilöstön kanssa, kysymyksiini verkko-opetuksesta todetaan usein, että olen kyllä siirtänyt monta opintojaksoa verkkoon. Toinen tekemäni havainto on, että verkosta puhutaan kuin asiasta, joka toimii ”oikeasta opettamisesta” erillään. Kun jatketaan keskustelua, verkko-opetuksen käsite rinnastuu entistä enemmän välineisiin ja niiden käyttötaitoihin. Yllättäen huomaankin kartoittavani tietoa siitä, mitä teknisiä ongelmia kullakin on ollut. Keskustelumme ei kosketa missään vaiheessa keskeistä aihetta – mikä on parhaaksi opiskelijoille.

Tutkimuskentällä

Onko verkko-opetuksen ongelma todellakin välineissä, vai täytyykö syitä etsiä toimintakulttuurista ja sen taustalla vaikuttavista yhteiskunnallisista ilmiöistä? Fielder (2012) korostaa tutkimuksessaan teknologian muutosta. Hänen mielestään korkeakouluopetus on käymässä läpi eräänlaista uudelleenvarustamista digitaalisin välinein. Tähän liittyy erilaisia koulutukselle vieraita periaatteita, kuten standardointi ja kaupallistuminen. Valitettavasti oppilaitokset pyrkivät sovittamaan nämä uudet välineet perinteiselle opetukselle luonteenomaisiin kontrollin ja vastuun malleihin. (Fielder 2012.)

Saarinen (2012) näkee keskeisenä toimintakulttuuriproblematiikan. Hänen mielestään verkkopalveluihin sisäänrakennettuja ominaisuuksia, kuten avointa tiedon jakamista, verkottumista ja yhteistoimintaa, ei hyödynnetä opetuksessa monipuolisesti (Saarinen 2012). Asia voidaan tulkita siten, että opetushenkilöstön asenne ja menetelmälliset taidot ovat puutteelliset.

Mällinen (2007) kirjoittaa, että teoreettisen tiedon puuttuessa opettajat tulkitsevat uusia käsitteitä vanhojen ajatusmalliensa kautta. Tästä syntyy virhekäsityksiä ja niiden myötä epäonnistuneita pedagogisia ratkaisuja. Perinteisen opettajan on vaikea luopua kontrollista, jonka hän ymmärtää vastuuksi oppimisesta. Nykykäsitysten mukainen opettajan ohjaava rooli istuu huonosti vanhaan malliin (Mällinen 2007).

Monesti puhutaan verkon rajoittuneisuudesta. Jo yli 10 vuotta sitten tiedettiin, että vuorovaikutuksen muodot eivät välttämättä ole sidoksissa vuorovaikutuksen kanavaan tai välineeseen, vaan pikemminkin tiettyihin toimintatapoihin (Matikainen 2001). ”Verkon vuorovaikutuksellisen luonteen ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti opiskelijakeskeisyyttä”, toteaa Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun opettaja ja viestinnän kouluttaja Maarit Räisänen. Verkkovuorovaikutus on erilainen, mutta tarkoitus ei olekaan tarkastella asiaa kasvotusten tapahtuvaan vuorovaikutukseen peilaten. Ihmiset siirtävät oman persoonallisen tapansa toimia myös verkkoon (vrt. Tenno 2011).

Verkko-opettaminen on yksi ammatillisen opettajan osaamisalue

Laadukas verkko-opetus ei synny ilman ammattitaitoisia opettajia, ei myöskään ilman motivoituneita opiskelijoita. Kullaslahti (2010) määrittelee tietotekniikkaosaamisen ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssiin kuuluvaksi ammattialaspesifisen, pedagogisen ja persoonallisia ominaisuuksia käsittävän alueen rinnalla.

Pentti Hanhela Oulun Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta puhuu innokkaasti verkon puolesta: ”- – mahdollistaa opiskelun, työn ja perhe-elämän ohessa vaikka toisella puolella maapalloa.” Huolenaiheena Hanhela mainitsee muun muassa opiskelijoiden identiteetin varmistamisen verkossa.

Kuva 1. Yliopettaja Pentti Hanhela Oulun Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta ohjaamassa verkko-opiskelijaryhmää.

Opettajien osaamistason kehittämiseen on pureuduttu valtakunnallisesti jo vuosia. TIEKE, tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus, on aloittanut hankkeen Open päivitys. Hanke painottaa, että vähäinenkin teknologia luovasti ja tehokkaasti käytettynä suo paljon mahdollisuuksia työskentelyn rikastamiseen. (TIEKE 2013.) Hankkeen taustalla ovat aikaisemmat OPE.FI kolme osaamistasoa, joiden osaamiskuvauksia on päivitetty aktiivisesti kehityswikissä http://opefi.wikispaces.com.

Oulun Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja sen täydennyskoulutusyksikössä on edistetty verkko-opettajan valmiuksia jo vuosia. Opettajaopiskelijoille on tarjolla ammattipedagogisten opintojen suorittamisen mahdollisuus sekä suomen- että englanninkielisessä verkkoryhmässä. Opiskelu verkkoryhmässä auttaa opettajaopiskelijoita omaksumaan verkko-opettamisen hyviä käytäntöjä. Verkko-opetusta pyritään sulauttamaan tehokkaasti osaksi kaikkia ammatillisille opettajille suunnattuja opintojaksoja.

Verkko-opettajan puheenvuoro

Ammatilliset opettajat Anne Törmä (KTM, TTM), Janne Hietala (insinööri, AMK) ja Anja Kettunen (KTM) kommentoivat verkko-opetuksen tarpeita, nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä seuraavasti:

Janne nostaa esiin välimatkojen vaikutuksen verkko-opintojen suosiolle: ”Työssä käyvällä ja opintoja samanaikaisesti suorittavalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin virtuaaliset etäopinnot”. Anja täydentää, että verkko-opetus tasapuolistaa ihmisiä fyysisten välimatkojen osalta. Anne tuo esiin haasteellisen näkökulman: ”Maantieteellinen etäisyys voidaan ajatella lisäarvoksi, tukien ja motivoiden opiskelijoita yhteisölliseen työskentelyyn.”

Keskustelu siirtyy verkko-opintojen menetelmiin, niiden heikkouksiin ja vahvuuksiin. Anja tarkentaa: ”Paikasta riippumaton verkko-opetus mahdollistaa opintojen tekemisen omaan tahtiin, omien aikataulujen mukaan — .” Anne näkee verkko-oppimisympäristöjen kannustavan jaettuun asiantuntijuuteen ja tukeen, jossa opiskelijoiden itseohjautuvuusvalmiudet ja kriittinen ajattelu kehittyvät.

Tekniikkaa ei voida keskusteluissa valitettavasti ohittaa. Voiko verkossa oppia yhtä hyvin kuin -kysymykseen löytyy vastaus Anjalta: ”En usko verkko-oppimisen olevan tuloksiltaan huonompaa kuin perinteisen opetuksen tulokset. Olen opiskellut pääasiassa perinteisten menetelmien kautta. Nyt olen perehtynyt verkko-oppimiseen ammatillisessa opettajakoulutuksessa ja uskon olevani pätevöitynyt opettamiseen aivan mallikkaasti. Opiskelen itseäni varten, eikä oppimisen ympäristöllä tai tavalla ole merkitystä.”

Anne kiinnittää huomion seikkoihin, joiden kautta opettaja voi vaikuttaa verkko-opetuksen onnistumiseen. Opiskelijan näkökulmasta Anne korostaa verkko-opintojen tarjoamaa tukea: ”Oppijalla on usein käytössään laajempi tukiresurssi kuin tavallisessa luokkaopetuksessa. Verkko-oppimisympäristöissä on helpompaa saada esimerkiksi vertaistukea keskustelemalla ja esittämällä kysymyksiä.” Verkossa hiljaisempienkin opiskelijoiden panos saadaan paremmin esiin.

Janne pohtii verkko-opetuksen menetelmiä. Hänen huolenaan on reaaliaikaisen verkko-opetuksen muuttuminen väkisin luennoksi, vaikka opettaja käyttää joitakin aktivoivia menetelmiä. Tulevat verkko-opettajat tarvitsisivat esimerkkejä, miten verkko-opetustilanne tulisi toteuttaa. Opetusvideo on yksi hyvä keino siihen.

Kuva 2. Janne Länsitie ja Tommi Karjalainen suunnittelevat hyvästä luennosta kertovaa opetusvideota Oulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun studiossa.

Tulevaisuuden avainsanoina monialaisuus ja yhteistyö

Anne ja Anja ovat samaa mieltä siitä, mikä korostuu tulevaisuuden virtuaaliopetuksessa. Kommenteissa korostuvat monialaisuus ja yhteistyö. ”Varsinkin asiantuntijaorganisaatioissa on ensisijaisen tärkeää, että eri alojen osaajat pystyvät käyttämään hyväksi toistensa tietoa ja osaamista, jonka virtuaalinen työtila tekee helpoksi”, visioi Anne.

Anjan tulevaisuuden virtuaalikampus olisi mielenkiintoisia oppimispolkuja ja -prosesseja tarjoava monitieteellinen oppilaitos, ja se perustuisi tiimityöskentelyyn. Anne tarkentaa, että opettajan on kehitettävä ammattitaitoaan oppimisprosessien edistäjänä monipuoliseksi opetuksen ja oppimisen asiantuntijuudeksi. Myös oppijat joutuvat aidosti sitoutumaan ja ponnistelemaan osaamisensa lisäämiseksi. Annesta pelkkä läsnäolo ei riitä, vaan on ponnisteltava oppimispäämäärän saavuttamiseksi.

Opettaja ei kuitenkaan saisi jäädä virtuaalikampuksen pyörteisiin. Anne nostaa esiin, että kun työtavat muuttuvat digitaalisemmiksi, muuttuu myös työn johtamistekniikka. Tulevaisuudessa johtamisen tärkeimpiä teemoja ovat muun muassa elämyksellinen johtaminen, erilainen esimies-alainen-suhde, tiedon ja tietämyksen valtava rooli, kollektiivisuus sekä perinteisen tyylin yhdistäminen verkkojohtamiseen.

Loppusanat

Verkkopedagogiikan toimintaperiaatteiden hyväksyminen ja omaksuminen on toinen suuri haaste teknologian käytön rinnalla. Verkossa ja verkostoissa toiminen on tosiasia. Pekka Ruohotie totesi jäähyväisluennollaan (2012), että pian on aika, kun lähiopetuksen tarve täytyy perustella. Opettajan on ymmärrettävä verkko-opetuksen hyöty omassa työssään, asetettava itselleen selvät tavoitteet ja sitouduttava mahdollisiin teknologian tuomiin haasteisiin.

Kun opettaja siirtää toimintansa painopistettä verkko-opetuksen perusperiaatteita kohti, eli tiedonjakajasta oppilaan opiskelu- ja oppimisprosessin ohjaajaksi, edellyttää se opettajan kykyä muuttaa pedagogiikkaa (Leinonen 2008).

Eräs keskeinen pedagogisen uudistumisen avaintekijä on oikeanlainen johtaminen. Organisaation rakenne ja toimintakulttuuri voivat muuttua vain ylhäältä päin tehtävän järjestelmällisen strategiatyön tuloksena. Muutos tarvitsee pedagogisen toimeenpanijan, joka on samalla teknologian opetuskäytön asiantuntija.

Kirjoittaja

Tiiu Tenno, yliopettaja, Oulun Ammatillinen opettajakorkeakoulu, tiiu.tenno@oamk.fi

Andersson, C. & Kaivo-oja, J. (2012) BohoBusiness. Ihmiskunnan voitto koneesta. Helsinki: Talentum.

Fiedler, Sebastian H.D. (2012) Emancipating and developing learning activity: Systemic intervention and re-instrumentation in higher education. Annales Universitatis Turkuensis B 351.

Kullaslahti, J. (2011).Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 1074.

Leinonen, A.M. (2008) Ammatillinen opettajuus kansallisessa verkko-opetuksen kehittämishankkeessa, Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden laitos Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Saatavilla http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7360-9.pdf

Matikainen, J. (2001) Vuorovaikutus verkossa. Helsinki, Yliopistopainos, Palmenia-kustannus.

Mällinen, S. (2007) Conceptual Change Process of Polytechnic Teachers in Transition From Classrooms to Web-Based Courses. Acta Electronica Universitatis Tamperensis: 648.

Ruohotie, P. (2012) Opiskelijasta elävän verkoston toimijaksi. Pekka Ruohotien Jäähyväisluento, Tampereen yliopisto, 21.11.2012.

Saarinen, L. (2012) Enhancing ICT Supported Distributed Learning through Action Design Research. Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 1799-4934.

Survey of Schools: ICT in Education. 2013. Benchmarking Access, Use and Attitudes to Technology in Europe’s Schools. FINAL REPORT. February 2013. Digital Agenda for Europe. ISBN 978-92-79-28121-1 Saatavilla http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/cf/dae/itemdetail.cfm?item_id=9920

TIEKE. (2013) Opetushenkilöstön täydennyskoulutukset. Saatavilla http://www.tieke.fi/pages/viewpage.action?pageId=15110701

Tilastokeskus. (2012) Internetin käytön ja eräiden käyttötapojen yleisyys 2012. Saatavilla http://www.tilastokeskus.fi/til/sutivi/2012/sutivi_2012_2012-11-07_tie_001_fi.html

Tenno, T. (2011) Surffaajat ja syventyjät – verkko-oppimisympäristön pedagogisen rakenteen ja opiskelijoiden toimintaorientaatioiden tarkastelua. Acta Universitatis Lapponiensis 196. LUP: Rovaniemi.

Haastattelut

Anne Maria Törmä 21.1.2013
Janne Hietala 24.1.2013
Anja Kettunen 27.1.2013
Pentti Hanhela 21.1.2013
Maarit Räisänen 3.3.2013

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *