No 2 (2013) Abstracts

Dear readers,

A campus is a significant regional learning and innovation hub that offers a setting for the cooperation networks of students, teachers and employers. The second AMK-lehti//UAS Journal of 2013 continues to showcase campus development environments.

This time, we approach our theme from the specific perspective of Northern Finland. The great challenges of the future here include securing adequate numbers of skilled labour and young educated people being drawn to the large growth centres of the south. Smaller towns will thus depend on the provision of educational services for their existence: students and research, development and innovation activity. The articles look at how universities of applied sciences in the north of Finland have enhanced their RDI activities in partnership with business and industry in the region.

The issue also describes how the innovation capabilities of staff and students in educational organisations have been improved through projects and coaching. New physical solutions for campus facilities, on the other hand, strive to lay a foundation for open and innovative learning, while communal online work forms have been developed to bridge long distances. The articles of our Journal discuss and also challenge this development.

In the Editorial Leila Helaakoski, Director of the Centre for Economic Development, Transport and the Environment  for Northern Ostrobothnia, brings up the mismatch between business and industry on one hand and education on the other: work is available, but not in the sectors for which young people have been trained. In their columns, President Tapani Varmola reflects upon the need for two-year higher education diplomas, and Toni Asikainen from SAMOK hopes that the universities of applied sciences reform will bring about a change in R&D efforts focusing on teaching.

Enjoy your Journal!

Editor-in-Chief Riitta Rissanen (Savonia University of Applied Sciences) and Theme Issue Editor Timo Pieskä (Oulu University of Applied Sciences)

Editorial

How long can we keep getting paid for doing nothing?

Director Leila Helaakoski, Centre for Economic Development, Transport and the Environment for North Ostrobothnia, leila.helaakoski@ely-keskus.fi

The unemployment rates of young people in Europe vary from 15% to over 50%. Jobs are always available, but some of them may be in fields other than those in which you have had your training. In order to find a job, you may have to move away from your familiar surroundings, even to a rural area, a neighbouring country or further north. It may be difficult to find a job in your own narrow area of specialisation, and it is thus a good idea to use your initiative while still a student and make sure that your have the right capabilities and attitude for many types of jobs, starting from entry level. The ability of societies to pay various unemployment benefits has already been overstretched in some countries, and even here in Finland, such payments cannot go on forever.

Articles

Kajaani UAS as a Regional Developer

President Turo Kilpeläinen, PhD (Econ.), Kajaani University of Applied Sciences, turo.kilpelainen@kamk.fi

In this article we describe the strategic development actions taken at the Kajaani UAS in order to meet, first, regional development goals and, second, national higher education policy requirements. Changes in the structures of work life and higher education forced initiatives in Kainuu region to reconsider, among others, the future of regional higher education. The need for concrete collaboration has turned into action. In KUAS, we have been active in developing our organizational structures, operational models, and overall culture. The KUAS’20 strategy and its implementation started before the substantial financial cuts hit. So far, all the targets set for regional development have been met.

Regional impact of a campus – case: Raahe campus

Economic Development Director Risto Pietilä, Raahe District Business Services, risto.pietila@raahe.fi
Project Coordinator Leena Harju, Raahe District Business Services, leena.harju@raahe.fi

Over the years, the facilities of the teacher training seminar established in Raahe in 1899 have offered a backdrop for educating student teachers, IT engineers (from 1972), and currently engineers as part of Oulu University of Applied Sciences. The area is an attractive, park-like complex steeped in tradition where modern new facilities have been built whenever necessary to complement the historical buildings.

The Raahe campus derives its special nature from unique cooperation models that have been created to benefit students, companies in the region and the educational institution alike. The education provided in Raahe strives to be genuinely needs-driven, and the close cooperation with companies and employers thus demands operating models and attitudes of a novel type. Examples of the new patterns of cooperation include the Rikastamo network, which brings together students working on their theses and companies in need of such students, and the research and product development services offered by production studio Steelpolis

The KINOS project develops innovation activities in educational institutions

Lecturer, Project Manager Eeva Kuoppala, Mikkeli University of Applied Sciences, eeva.kuoppala@mamk.fi

This article discusses the development of innovation activities in educational institutions through the KINOS project. The aim of the project is to improve the innovation capacity of the staff in participating educational organisations and to create a shared innovation activity model. The KINOS project is administrated by Mikkeli University of Applied Sciences (MAMK), and its co-implementers include South Savo Vocational College (ESEDU), the Small Business Centre (PYK) of Aalto University School of Business, Helsinki University’s Ruralia Institute and Otava Folk High School. The project is funded by the European Social Fund. The benefits of project measures have been clearly felt. Cooperation between the educational institutions has intensified and extended, and people are genuinely willing to do things in a new way.

OIS SPACE – approachable place as a cradle and prerequisite for novel learning

Project Manager Marja Gröhn-Rissanen, MHS, Staff Nurse, Savonia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.grohn-rissanen@savonia.fi
Postdoctoral Researcher Sanna Laulainen, D. Soc. Sc., Itä-Suomen yliopisto, sanna.laulainen@uef.fi
Facilities Designer/Designer Paula Leinonen, paula.i.leinonen@gmail.com

This article presents OIS project (led by Savonia University of Applied Sciences) from the perspective of spaces. The article illustrates how physical spaces construct a basis for innovative learning. It recognizes the importance of mental space as well – without willingness to act in a novel innovative way the relevance of physical spaces decreases. In this article the spaces are considered by utilizing trialogical approach to learning.

LUAS campus of the future – towards a multi-actor, multidisciplinary and diverse community drawing on shared resources

Project Manager Satu Hyökki, Lahti Region Development LADEC Oy, satu.hyokki@ladec.fi
Project Manager Hannu Kaikonen, Lahti innovation hub, Lahti University of Applied Sciences, hannu.kaikonen@lamk.fi
Senior researcher Suvi Nenonen, Built Environment Services Research Group, Aalto University School of Science and Technology, suvi.nenonen@aalto.fi

Lahti University of Applied Sciences aims to develop a new centralized campus by the end of 2017. The campus will meet the needs of the future pedagogical solutions enabling truly multi-disciplinary studies, a strong working life oriented education and RDI integrated learning. LUAS campus development is a part of a project, aiming to create a nationally important innovation hub to Lahti.

Campus development process utilizes the user centered approach. Based on user information and a joint future dialogue, the LUAS interpretation of the future learning environment is: Future learning environment is open, human-centric, multi-scale and multi-functional campus as a part of everyday life. Considering the limits given by todays economical and operational conditions the effective and responsible utilization of space is the guiding factor of campus development. The aim is that the future campus is half the size of the current fragmented campus. Enhanced spatial solutions can be created by developing the procedures and functions together with other regional actors, both spatial resources and human capital are shared, joint resources. This also creates a new innovation environment. It is important to develop the future campus with its multi-purpose and adaptable spaces simultaneously with the operational and pedagogical solutions.

Multidimensional Tourism Institute (MTI) – heading for the top

Development Manager, PhD Eila Linna, Multidimensional Tourism Institute – MTI, eila.linna@ulapland.fi

The Multidimensional Tourism Institute (MTI) is a knowledge community that combines all levels of tourism education as well as innovative research and development activities. The Institute comprises tourism research at the University of Lapland, the field of tourism and hospitality management at Rovaniemi University of Applied Sciences as well as vocational education at the Lapland Tourism College. The MTI engages in the development of and research in tourism, educates tourism sector experts at all levels and relays tourism sector expertise and information to the industry and businesses. The Institute develops tourism sector education and research in close cooperation with the businesses in Lapland, the international scientific community, educational organisations and public sector actors. By improving the operating conditions for the tourism sector, the institute acts as a pioneer of developing the entire industry.

Away from buildings? Developing online education and distance work in the business of Kemi-Tornio University of Applied Sciences

Head of Department Leena Alalääkkölä, Lic. Sc. (Econ.), Business and Culture, Kemi-Tornio University of Applied Sciences, leena.alalaakkola@tokem.fi
Senior Lecturer Seija Jäminki, Ph.D., Business and Culture, Kemi-Tornio University of Applied Sciences,seija.jaminki@tokem.fi

Globalization and rapidly changing organizational policies force training organizations to review their practices and offer more flexible study options. The article describes the development of online education and distance work at Kemi-Tornio University of Applied Sciences in Business and Culture.

Informal discussions on the status of vocational online teaching

Principal Lecturer Tiiu Tenno, Oulu University of Applied Sciences,School of Vocational Teacher Education, tiiu.tenno@oamk.fi

This topical article focuses on online teachers and the status of online teaching in vocational education and training. The approaches of teachers towards online teaching are becoming increasingly polarised. While pioneers take part in leading-edge projects, other teachers do not offer even a single online course. The article discusses research results aiming to resolve this phenomenon and the problems that have been encountered, and it provides a summary of the core message of expert interviews.

Cooperation between universities of applied sciences and companies, regional impact

Principal Lecturer Sirpa Laitinen-Väänänen, Lahti University of Applied Sciences, sirpa.laitinen-vaananen@lamk.fi
Head of Research Liisa Vanhanen-Nuutinen, HAAGA-HELIA University of Applied Sciences, liisa.vanhanen-nuutinen@haaga-helia.fi
Project Manager Riikka Ahmaniemi, AMKtutka network, riikka.ahmaniemi@jamk.fi
Head of Education Veli-Matti Lamppu, Federation of Finnish Enterprises, veli-matti.lamppu@yrittajat.fi

Finnish universities of applied sciences (UASs) have been challenged to establish and maintain cooperation with the heterogeneous group of small and medium-sized enterprises (SMEs). In order to assess the present amount and type of their cooperation and to understand the degree of satisfaction with the current cooperation and the potential possibilities for new cooperation, a survey was conducted by the UASs and the Federation of Finnish Enterprises. A total of 1,488 entrepreneurs answered the survey. More than half of the respondents represented micro and sole entrepreneurs. The results show that the UASs have a positive impact on regional competitiveness, employment and entrepreneurship. In addition, the UASs strengthened the regional appeal and improved recognition and development of the business sector in the region. Compared to the respondents of small companies, micro-companies and sole entrepreneurs, the respondents from medium-sized companies held the most positive view about universities of applied sciences. Furthermore, the medium-sized companies also had more experience and a larger variety of cooperation with UASs. The results indicate the challenge in developing cooperation with sole entrepreneurs, micro-companies and small companies. Also there is a challenge in developing cooperation to the level of partnership; that was the most appreciated mode of cooperation, but the companies had only limited experience in different forms of partnership with UASs.

A company, an idea and cooperation with a university of applied sciences

Board Chairman Antti Palo, Palot-yhtiöt Oy, antti.palo@palot.fi
Development Manager Seppo Saari, Kemi-Tornio University of Applied Sciences, seppo.saari@tokem.fi

Autoprod Oy is a technology company established in Kemi in 2005. Backdrop to the company’s establishment was the idea of developing a fully automatic production line for timber roof trusses. Kemi-Tornio University of Applied Sciences and Autoprod Oy have been working closely together from the start. The forms of this cooperation have been diverse, extending from projects and student theses to assignments and research projects completed by the staff, some of which have been implemented at the international level.

Workplace communities as settings for learning and development – key partnerships as an example

Senior Lecturer, RDI Officer, Helena Kangastie, MHS, Rovaniemi University of Applied Sciences, helena.kangastie@ramk.fi

Rovaniemi University of Applied Sciences (RAMK) has started combining education, research and innovation activities by a curriculum reform and development project (OPS 2013). The objective is to get working life more involved in teaching and learning. Furthermore, the project aims at stronger support to the working life by the University of Applied Sciences. Key partnership means long-term, systematic and contractual co-operation. Working life -oriented activity means mutual transfer of knowledge and information. Crucial factors to its success are constant interaction and dialogue between educational organizations and the working life. Working life -oriented models and learning and development environment processes have been developed in key partnership between RAMK Ounasvaara and businesses. Within the partnership training and pilot projects have been launched. The benefits of the partnership are evident as interaction, dialogue and activities have increased immediately. The partnership also provides a learning and development environment for all the parties involved

Vocational skills for borderless campuses from expert mentoring? Conceptual analysis and experience-based information on phase I of the pilot project

Principal Lecturer Ikali Karvinen, D. H. Sc., University of Applied Sciences, ikali.karvinen@diak.fi

Mentoring can take many forms in education and at the workplace. This article both discusses the concept of mentoring and describes the expert mentoring model created at Diaconia University of Applied Sciences. The article draws on reference literature on the concept of mentoring and experiences from an expert mentoring pilot project. The underlying idea is that mentoring can support students studying on an otherwise borderless and ubiquitous campus in their professional growth as one form of face-to-face encounters.

Reviews

Theme Issue Editor collects and curates material

Online Communications Manager Lotta Linko, HAMK University of Applied Sciences, lotta.linko@hamk.fi 

Theme Issue Editors are the mainstay of the UAS Journal. They work together with the Editor-in-Chief, editorial board and the Sub-Editor, putting together the material that backs up the themes of each issue. The Theme Issue Editor is an expert of his or her field; he or she knows what is new and important in the relevant field of education and development, and highlights interesting and topical theories and cases that support these. The purpose of using Theme Issue Editors is to contribute to the journal not only expertise in various sectors but also a wider geographical coverage and, above all, employers’ views and experiences of the role that universities of applied sciences have in promoting business life in the region. The challenge of this work lies in ensuring the genuine commitment of third-party writers and being the voice of stakeholders.

Theme days of research in vocational education and education at universities of applied sciences

The paper discusses notes and observations made during the theme days of vocational education and education at universities of applied sciences held in Tampere on 7-8 November 2012. The authors are students of vocational education at the University of Tampere.

The purpose of the theme days was to disseminate results of research in vocational education and education at universities of applied sciences and to facilitate the networking of actors. The main theme was Values in transformation.

A valuable or valueless practice?

Principal Lecturer Annukka Tapani, Tampere University of Applied Sciences, annukka.tapani@tamk.fi

The discussion sought to establish what values are and how they manifest themselves in our practices. Examples were presented from the perspectives of educational rhetoric, research-based writing and making values part of everyday lif

The significance of pedagogical research societies

Principal Lecturer Annukka Tapani, Tampere University of Applied Sciences, annukka.tapani@tamk.fi

What is pedagogical research societies needed for? The participants queried how theses and various studies conducted at educational institutions could be given more visibility and called for more research in vocational education and training and adult education.

Looking for the ethos of entrepreneurship 

Principal Lecturer Annukka Tapani, Tampere University of Applied Sciences, annukka.tapani@tamk.fi

An employee working in an entrepreneurial spirit brings added value to the employer, but what does entrepreneurship mean in education? Why is the combination of entrepreneurship and education still considered a ”deviant” phenomenon that is glorified and mystified, without even knowing what we are talking about when discussing entrepreneurship? This thematic session also reflected on the various guidance practices in different fields: while a uniform model for on-the-job learning exists at the curriculum level, guidance practices and operating methods still vary.

Ethical questions of R&D

Principal Lecturer Heidi Kassara, Lic. Sc. (Health), Tampere University of Applied Sciences

Ethical principles are highlighted not only at the institutional level but also as principles guiding the actions of the student, for example when working on a thesis. Particular attention was paid to citation techniques and dissimilarities in the proofreading of theses.

Columns

Higher education diplomas: what can we learn from the US?

President, Municipal Federation Manager Tapio Varmola, Seinäjoki University of Applied Sciences, tapio.varmola@seamk.fi

Are two-year higher education diplomas needed in Finland? When discussing this question, it is useful to know that in the US, community colleges provide two-year qualifications in various fields. These qualifications have an increasing importance in the job market, but they also give eligibility for further studies in four-year Bachelor’s programmes.

R&D reform starts from the grass roots

Board Member Toni Asikainen, the Union of Students in Finnish Universities of Applied Sciences SAMOK, toni.asikainen@samok.fi

R&D activities at Finnish universities of applied sciences have not yet delivered on their  promise. The reforms currently under way will facilitate a rethinking of all activities. As an across-the-board reform of universities of applied sciences is about to take place, this also provides an opportunity to create new types of operating conditions for the increasing integration of education, research and development, and business cooperation. A prerequisite for this will be new ways of thinking and acting in many areas. The components of an optimal R&D project are an authentic need experienced by an external actor, teaching staff responsible for leading the project, and students in various stages of their studies working on it.

Tutkimus- ja kehitystyö osana opetusta

Tutkimus- ja kehitystoiminnalla on keskeinen osa ammattikorkeakoulujen lähialueyhteistyössä. Käytännössä tutkimus- ja kehitystoiminnalla ei ole kuitenkaan tähän mennessä ottanut sille kuuluvaa roolia ammattikorkeakoulujen toiminnassa. Ensisijaisesti tämä on johtunut toimintaan osoitetun rahoituksen puutteesta, sillä käytännössä kaikki T&K on toteutettu hankerahoituksen puitteissa. Projektiluonteinen rahoitus on jättänyt toiminnan askartelutasoiseksi verrattuna siihen, millaiseksi se alun perin visioitiin.

Vielä voimassa oleva malli huomioi ainoastaan laskennallisen opiskelijamäärän sekä suoritetut tutkinnot. Onneksi rahoitusta ollaan paraikaa uudistamassa siten, että vuodesta 2014 alkaen rahoitusperusteissa huomioidaan selkeämmin kaikki ammattikorkeakoulujen tehtävät, myös lähialueyhteistyö ja tutkimus- ja kehitystoiminnan, esimerkiksi ulkoisen rahoituksen osuus sekä erilaiset julkaisut. Samalla ammattikorkeakoulujen on syytä tarkastella oman tutkimus- ja kehitystoimintansa roolia osana tarjolla olevaa opetusta.

SAMOK julkaisi viime vuonna ”Toimiva korkeakoulukampus” -julkaisun, jossa esitellään ammattikorkeakoulujen tehtäviä sekä parempaa opiskelua palvelevaa ympäristöä eri näkökulmista. Yksi keskeisistä näkökulmista on tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä yritysyhteistyön korostaminen osana koulutustarjontaa. Nyt kun koko ammattikorkeakoulukenttää ollaan uudistamassa, avautuu samalla myös tilaisuus luoda uudenlaiset toimintaedellytykset koulutuksen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä yritysyhteistyön kasvavalle integraatiolle. Tämä edellyttää monessa paikassa ajattelu- ja toimintatapojen päivittämistä.

Esimerkiksi fyysiset puitteet ja rahoitus ovat vasta onnistuneet tutkimus- ja kehitystoiminnan mahdollistajia. Todellinen muutos lähtee siitä, että opiskelijat saavat riittävästi kokemusta tutkimus- ja kehitystoiminnasta opintojensa aikana ja mieluiten pakollisena osana omia opintojaan. Lisäksi näiden T&K-projektien tulisi nousta yritysten ja yhteistyökumppaneiden todellisista tarpeista ja siten tukea ammattikorkeakoulun lähialueyhteistyön entistä parempaa toteutumista. Samalla tehtäisiin repäisevä irtiotto siitä toimintakulttuurista, jossa opiskelijoilla ei ole varsinaista roolia tutkimus- ja kehitystoiminnassa, joka luultavasti periytyy monessa tapauksessa jopa useiden vuosikymmenten takaa.

Ihanteellinen T&K-projekti syntyy ulkopuolisen toimijan todellisista tarpeista, sen ohjauksesta vastaavat opetushenkilökunta ja sen parissa työskentelee opintojen eri vaiheissa olevia opiskelijoita. Mikäli projektin toteutukseen on käytössä tutkimus- ja kehitystyön mahdollistavat toimitilat ja työkalut ja sen toteutus mahdollistaa vielä useiden eri alojen opiskelijoiden yhteistyön (esimerkiksi tietotekniikka ja sosiaali- ja terveysala), ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta voi saavuttaa sille kuuluvan aseman keskeisenä osana valtakunnallista innovaatiotoimintaa.

(kuva: Sakari Röyskö)

Kirjoittaja

Toni Asikainen, hallituksen jäsen, SAMOK, toni.asikainen@samok.fi

Korkeakouludiplomit: mitä oppia Yhdysvalloista

Suomen korkeakoulukenttää on puhuttanut opetus- ja kulttuuriministeriön keskustelualoite kaksivuotisten korkeakouludiplomien eli kandidaattitutkintoa lyhyempien tutkintojen kokeilusta. Aloite sisältyy ministeriön muistioon ”monipuoliset ja sujuvat opintopolut” (OKM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2013:2). Tätä uutta avausta on vastustettu melko yksituumaisesti muun muassa korkeakoulutoimijoiden ja työmarkkinaosapuolten toimesta.

Raportissa todetaan, että monissa Eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen kuuluvissa maissa on olemassa kandidaattitutkintoa lyhyempiä tutkintoja tai diplomeja. Raportissa viitataan myös Yhdysvaltain kokemuksiin. Seuraavassa pohdin, mitä sieltä voi oppia.

Yhdysvalloissa on hyvin monenlaisia yliopistoja ja korkeakouluja niin tasoltaan kuin rahoitukseltaan. Tutkintotasojen kannalta merkittävää on se, että suurin osa opiskelijoista suorittaa bachelor-tason eli undergraduate-tason (nelivuotisen) tutkinnon: ”Going to college” on ilmaus, joka kertoo Yhdysvaltain yliopisto-opiskelun valtavirrasta.

Yhdysvalloissa on noin 4000 yliopistoa tai korkeakoulua. Lukumäärältään suurin korkeakoulutyyppi ovat community colleget, joita on noin 1000 kaikkialla maassa niin kaupungeissa kuin maaseudulla. Niissä voi suorittaa kaksivuotisia korkeakoulututkintoja kuten associate of Arts degree, associate in Applied Science degree ja associate in Nursing.

Näillä tutkinnoilla on tai voi olla siirtymäkelpoisuus yliopistojen bachelor-tason opintoihin. Yliopistoilla ja community collegeilla voi olla sopimuksia opintojen hyväksilukemisesta (niin sanotut tranfersäännöt). Näiden päälinjoista on päätetty osavaltioittain.

Yliopistot taas noudattavat erilaisia strategioita opiskelijarekrytoinnissa. Niin sanotut ”huippuyliopistot” rekrytoivat opiskelijansa kansallisilta ja myös kansainvälisiltä markkinoilta: niiden kampuksille ei community collegien opiskelijoita juuri eksy. Osavaltioiden alueellisille yliopistoille tällä väylällä on varsin suuri merkitys.

Community collegeiden historia lähtee liikkeelle 1900-luvun alusta ja ne laajenivat sodan jälkeen presidentti Harry S. Trumanin aloitteesta, mutta niillä näyttää olevan tulevaisuutta myös Barack Obaman ajalla. Yhdysvaltain vuonna 2008 alkanut talouskriisi on lisännyt community collegien suosiota kahdella tavalla. Ensinnäkin ne ovat paljon edullisimpia oppilaitoksia kuin julkiset (public) yliopistot puhumattakaan yksityisistä yliopistoista. Opiskelu community collegeissa on kohtuullisen halpaa ja se tavoittaa myös eri etniset ryhmät varsin hyvin. Myös aikuisopiskelijat ovat community collegien käyttäjiä.

Merkittävää on myös se, että kaksivuotisille tutkinnoille on kysyntää työmarkkinoilla niin hoitoalalla kuin teknisellä alalla. Yhdysvalloissa on meneillään jonkinasteinen uusteollistamisen kausi ja community collegien teknisiltä linjoilta valmistuneilta on kysyntää työmarkkinoilla. Toisaalta community colleget toimivat myös perusvalmiuksien tasonkorottajina, koska high schoolien opetustaso luonnontieteissä on puutteellinen.

Community colleget ovat julkisesti omistettuja, ja tavallisemmin niiden omistajina ovat kaupungit ja piirikunnat (County). Niiden kampukset ovat varsin hyvätasoisia ja niitä rahoitetaan osavaltioiden, piirikuntien ja kaupunkien yhteisrahoituksella. Opettajisto on tavallisesti MA-tutkinnon suorittaneita. Opetukseen tasoon yliopistoväki suhtautuu hieman epäillen: tässä suhteessa tulee mieleen suomalainen keskustelu avoimen yliopiston opetuksen tasosta.

Kaksivuotiset korkeakoulututkinnot palvelevat Yhdysvalloissa kahta tarkoitusta: ne ovat ensimmäinen askel varsinaisiin korkeakoulututkintoihin, mutta ne ovat myös itsenäisiä tutkintoja, joilla tähdätään työmarkkinoille. Jos Suomeen perustetaan kaksivuotiset korkeakouludiplomit, on ratkaistava, kumpaa linjaa painotetaan. On tarpeen myös pohtia, laajentaisiko kaksivuotisten korkeakouludiplomien tarjonta korkeakouluopiskelijoiden sosiaalista tai alueellista pohjaa.

Suomessa OKM:n linjaukset viittaavat siihen, että korkeakouludiplomien halutaan toteutuvan korkeakoulujen sisällä, ei esimerkiksi ammattiopistoissa tai kansanopistoissa. Jos ja kun korkeakouludiplomit toteutuvat, on niillä vaikutusta niin ammattikorkeakoulujen kuin yliopistojen toimintaan.

Kirjoittaja

Tapio Varmola, rehtori, kuntayhtymän johtaja, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, tapio.varmola@seamk.fi

Yrittäjyyden eetosta etsimässä ja T&K- toiminnan eettiset kysymykset – Ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäivät 2012

Puheenvuorossa esitellään havaintoja ja huomioita ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäiviltä Tampereelta 7.-8.11.2012. Tutkimuspäivien tavoitteena oli ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuksen levittäminen ja toimijoiden verkostoituminen. Pääteemana oli Arvot muutoksessa.

Yrittäjyyden eetosta etsimässä

Yliopettaja Annukka Tapani, Tampereen ammattikorkeakoulu, annukka.tapani@tamk.fi

Teemaryhmässä Yrittäjyyden eetos ja arvot koulutuksen piirissä / Koulutuksen sosialisaatiotehtävä ja arvot kuultiin Antero Stenlundin (Tampereen ammattikorkeakoulu) puhetta johtaessa kolme alustusta: Annamaija Id-Korhonen Lahden ammattikorkeakoulusta esitteli ”Otetta osaamiseen”-hanketta ja sen sisällä tehtyä tutkimusta yrittäjämäisen toiminnan lisäämisestä, Tero Turunen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta kysyi ”Mitä yrittäjyydellä tarkoitetaan – mitä sillä tarkoitetaan koulutuksessa” ja Anne Virtanen Jyväskylän yliopistosta alusti aiheesta ”Työssäoppimisen ohjauskäytänteet sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla”. Annamaija Id-Korhonen esitteli Otetta osaamiseen – yrittäjämäisen toiminnan mahdollisuuksia Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalalla. Sosiaali- ja terveysala on perinteisesti suuntautunut julkisen sektorin ammatteihin, mutta yrittäjyys on noussut varteenotettavaksi esimerkiksi palvelujärjestelmän muutoksien vuoksi sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseksi ja tarjolla olevien palvelujen kehittämiseksi. Yrittäjämäisesti toimiva työntekijä tuo lisäarvoa työnantajalle. Yrittäjämäisessä oppimisessa olennaista on yhteistoiminnallinen oppiminen, kotiryhmissä työskentely, dialogi, opiskelijan vastuu, opettajan tuki, draama ynnä muut toiminnalliset oppimismenetelmät. Yrittäjämäinen oppiminen on saanut aikaan myös muutosta opettajan työssä kohti valmentajuutta. Toiminnassa on ollut omat haasteensa, mutta myös yhdessä oppimisen iloa, niin kuin Annamaija Id-Korhonen kiteytti esitelmänsä päätteeksi: ”Team-work makes the dream work.”

Tero Turuselta meillä oli lupa odottaa vastausta siihen, mitä yrittäjyydellä tarkoitetaan koulutuksessa. Hän aloitti esityksensä mielenkiintoisella ajatuksen siirrolla: hänellä itsellään kun on pitkä yrittäjäkokemus, niin on vaikea ymmärtää, miksi yrittäjyyttä pidetään niin kummallisena asiana. Sitä kummastellaan, mystifioidaan ja glorifioidaan. Turunen peilasi omaa esitystään koko tutkimuspäivien ”arvot muutoksessa” –teemaan ja totesi, että nyky-yhteiskunnassa keinot saada elanto on muuttunut – tuemmeko sitä vai vastustammeko, siitä yrittäjyysajattelussa on myös kyse. Turunen viittasi myös opetusministeriön näkökulmaan, jonka mukaan, jossa todettiin, että emme kysy, voiko yrittäjyyttä oppia, vaan kysymys kuuluu, miten sitä voi parhaiten oppia ja opettaa. Arvomuutoksen taustalla on myös yhteiskunnan muutostrendi, jossa yrittäjyys on nähty sittenkin tarpeelliseksi. Talous on muuttunut massoja työllistävästä pienyritystoimintaan, talouden kone on siis alkanut ”hyytyä”. Olisiko pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sittenkin mahdollisuus? Turunen heitti eteemme pohdinnan siitä, että mitkä arvot ovat muuttuneet. Yrittäjyyttä voi määritellä ainakin kolmesta näkökulmasta: yrittäjyys on rahakeskeistä, taloudellista; yrittäjyys tarkoittaa luovuutta, uuden luomista; yrittäjyys on yritysten perustamista, työllistymistä ja työllistämistä. Kuitenkin liian usein yrittäjyys käsitteenä nielaistaan kyselemättä: ”kyllähän me kaikki tiedämme, mitä yrittäjyys on ja miten ja mihin se vaikuttaa”. Tästä Turunen käytti nimitystä ”henkinen löysyys”.

Anne Virtanen jatkoi teemasessiota tarkastelemalla työssäoppimisen ohjauskäytänteitä sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla. Taustalla tutkimuksessa oli se koulutuspoliittinen tosiasia, että enenevässä määrin ammatin oppiminen tapahtuu työpaikoilla. Työssäoppiminen on ohjattua, valvottua ja arvioitua. Kiteytyksenä tutkimuksen tuloksena voi todeta esimerkiksi, että tekniikan ja liikenteen alalla opettajilla oli suuri vastuu ja valvonta työssäoppimisesta ja myös siitä, ettei opiskelijalla teetettäisi yksipuoleisia töitä. Sosiaali- ja terveysalalla suorastaan kilpailtiin pääsystä työpaikkaohjaajaksi ja kilpailtiin myös opiskelijoiden ohjaamisesta. Tekniikan ja liikenteen alalla opiskelijan asema oli työssäoppimisessa olla oppipoika, jonka pitää olla menestyäkseen aloitteellinen ja rohkea, kun taas sosiaali- ja terveysalalla opiskelijalle annettiin lupa olla nuori ja epävarma ja tätä alaa leimasi kauniisti puhumisen kulttuuri. Tutkimuksen tulos siis on, että vaikka opetussuunnitelmatasolla työssäoppimisesta on yhtenäinen malli, niin ohjauskäytänteet ja toimintatavat vaihtelevat. Kommenttipuheenvuoroissa otettiin esiin kiinnostus selittävistä tekijöistä: esimerkiksi tekniikan ja liikenteen ala pitää sisällään monta eri tutkintoa ja uutta näkökulmaa toisi alan sisäisen vaihtelun löytäminen ja mallintaminen. Sosiaali- ja terveysalalla työpaikkaohjaajien valmentamisen myös todettiin olevan erilaista kuin tekniikan ja liikenteen alalla. Kommenteissa otettiinkin esiin toive nähdä ammattialan omaleimaiset piirteet ja alan sisäiset hyvät käytänteet. Puheenjohtaja Stenlund päätti teemasession iloiten siitä, että tässä oli sitä aiemmissa työryhmissä kaivattua toisen asteen ammatillisen koulutuksen tutkimusta.

T&K-toiminnan eettiset kysymykset

Yliopettaja Heidi Kassara, Tampereen ammattikorkeakoulu, heidi.kassara@tamk.fi

Puheenjohtajana toiminut Eija Mattila johdatti keskustelua. Ensimmäisen puheenvuoron piti Laurean ammattikorkeakoulusta Teija-Kaisa Aholaakko, joka koordinoi LbD (Learning by Doing) -hanketta. Hankkeessa tärkeänä ovat Laurean eettiset näkökulman keskeiset periaatteet: autonomia, kunnioittaminen, harmin tekemisen välttäminen, hyvän tekeminen, uskollisuus ja reiluus. Opiskelijat tekevät työelämälähtöisesti opinnäytetöitä eri menetelmillä ja lopputuloksena on suosituksia hoitotyön toimintaan.

Toisen puheenvuoron piti Eero Leinonen Lahden ammattikorkeakoulun oppilaskunnasta. Hän puhui eettisistä kysymyksistä opinnäytetyön tekemisessä liiketaloutta opiskelevan opiskelijan näkökulmasta. Hän kertoi kahdenlaisesta opiskelijasta, joista toinen tekee opinnäytetyönsä ”viimeisenä lukkona” ja menee sieltä, mistä aita on matalin. Toinen opiskelija näkee opinnäytetyön ”kultaisena avaimena” työelämään ja haluaa panostaa siihen paljon. Kokemattomalle opiskelijalle opinnäytetyössä on paljon eettisiä kysymyksiä, joihin opiskelija tarvitsee ohjausta. Se lähtee jo sopimuksen tekemisestä ja tekijänoikeusasioista. Myös lähteiden merkitseminen opinnäytetyössä on usein hankalaa. Keskustelussa tulivat esille plagioinnin ja parityön ongelmat. Pohdittiin myös sitä, että ammattikorkeakoulut tuottavat entistä parempia opinnäytetöitä ja merkittävää tutkimusta. Keskustelussa pohdittiin, eikö voisi antaa opiskelijoiden harjoitella opinnäytetyön tekemistä ja ”madaltaa tasoa”.

Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yliopettaja Erja Moore oli tehnyt mielenkiintoista tutkimusta Theseuksessa julkaistuista opinnäytetöistä ja erityisesti lähdeviittausten noudattamisesta. Theseus on suurin Suomalainen julkaisutietokanta.. Kaikissa ammattikorkeakouluissa on kirjoittamisen ohjeet. Paljon on hyviä töitä, joissa on viimeistellyt lähdeviittaukset, mutta paljon on myös pahoja puutteita. Ongelmana on, että kaikissa kouluissa ei ole opinnäytetöiden kielentarkastusta eivätkä ohjaavat opettajatkaan laina lue töitä kielen kannalta ja vaadi töiden viimeistelyä. Keskustelussa painotettiin sitä, että opinnäytetyö on kuitenkin aina opiskelijan opinnäytetyö. Pyöreän pöydän session lopuksi Laurean ammattikorkeakoulun yliopettaja Eija Mattila kertoi opinnäytetyöprosessista omassa ammattikorkeakoulussaan, jossa ohjaus on keskittynyt työpajoihin. Mielenkiintoista on myös, että suosituksi on tullut tehdä opinnäytetyö artikkeleina, jotka julkaistaan ammattilehdissä.

Kasvatustieteellisten tutkimusseurojen merkityksellisyys? – Ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäivät 2012

Puheenvuorossa esitellään havaintoja ja huomioita ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäiviltä Tampereelta 7.-8.11.2012. Tutkimuspäivien tavoitteena oli ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuksen levittäminen ja toimijoiden verkostoituminen. Pääteemana oli Arvot muutoksessa.

Iltapäivän toisessa pyöreän pöydän sessiossa pohdittiin OTTU ry:n sihteerin Marianne Teräksen johdolla, mihin kasvatustieteellisiä tutkimusseuroja tarvitaan. Leena Nikander Hämeen ammattikorkeakoulusta otti esiin opettajankoulutuksessa tehtävät kehittämishankkeet ja opinnäytteet: miten niistä saatavaa tietoa voitaisiin valjastaa paremmin käytettäväksi. Ehdotuksena oli hankkeiden tai kehittämistehtävien koonti yhteisen portaalin alle. Ajatus sai lämpimän vastaanoton: se antaisi näköalaa siihen, millaisia hankkeita on tehty, toisaalta lisäisi motivaatiota tehdä hanke mahdollisimman hyvin, koska se tulee yhteiseksi hyväksi, yhteisesti luettavaksi ja muille tekijöille esimerkiksi. Lisäksi todettiin, että myös yhteistyökumppanit voisivat tarjota tutkimusaiheita, jos tällainen portaali olisi tarjolla. Ajatusta kannatettiin ja jäämme odottamaan, miten asia etenee.

Marja-Leena Stenström Jyväskylän yliopistosta nosti esiin päivien teemaan liittyvän keskeisen aiheen: mikä on ammatillisen toisen asteen tutkimuksen asema, miten sitä voisi vahvistaa ja saada enemmän mukaan tutkimuksen kentälle. Veikko Ollila ALVARista jatkoi saman teeman ympärillä: eikö aikuiskoulutus ole mielenkiintoinen kohde, kun tutkimusta tältä saralta ei juuri löydy. Keskustelua käytiin teeman ympärillä vilkkaasti ja todettiin toisen asteen ammatillisen ja aikuiskoulutuksen tutkimuksen olevan organisaation strategisia valintoja: usein opettaja tekee omaa tutkimustaan ja oppilaitos on kiinnostunut siitä, että ”opettaja opettaa”. Koulutuksen kuitenkin pitäisi olla tutkimusperustaista, joten tässä on havaittavissa selkeä ristiriita. Jyväskylässä on tehty ammatillisen toisen asteen tutkimusta, mutta koska se on projekteissa tehtyä, julkaisut ovat englanninkielisiä. Näin ollen niiden jalkautuminen toisen asteen toimijoille on puutteellista. Lopuksi pohdimme sitä, onko ”tutkimus” käsitteenä liian juhlava toisen asteen toimijoiden suuntaan ja totesimme session alkuunkin viitaten, että ammatillisilla opettajakorkeakouluilla on merkittävä rooli siinä, kuinka ne innostavat ja tekevät näkyväksi toisen asteen ammatillisten opettajien tutkimusosaamista. Omana lopputulemana nostan joka tapauksessa esiin huolen siitä, että jos tutkimuspäivien nimi on ammatillisen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäivät, niin missä ovat ammatillisen toisen asteen tutkimukset, ja tutkijat. Heitä ei osallistujalistalla montaakaan ole.

Kirjoittaja

Annukka Tapani, yliopettaja, Tampereen ammattikorkeakoulu, annukka.tapani@tamk.fi

Arvoton vai arvokas käytäntö? – Ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäivät 2012

Puheenvuorossa esitellään havaintoja ja huomioita ammattikoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen tutkimuspäiviltä Tampereelta 7.-8.11.2012. Tutkimuspäivien tavoitteena oli ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuksen levittäminen ja toimijoiden verkostoituminen. Pääteemana oli Arvot muutoksessa.

Yliopettaja Annukka Tapani, Tampereen ammattikorkeakoulu, annukka.tapani@tamk.fi

Tutkimuspäivien pyöreän pöydän keskustelussa ”Onko käytäntö arvoton” puntaroitiin käytäntölähtöisen tutkimusseuran puheenjohtajan Arto Mutasen johdolla, mitä arvot ovat ja miten ne ilmenevät käytännöissämme. Tiina Rautkorpi Metropoliasta aloitti keskustelun toteamalla, että arvoista pitäisi keskustella ja niitä pitäisi nostaa esiin. Miksi emme keskustelisi käytännöistämme ja muokkaisi dialogissa arvojamme. Rautkorpi korosti toimijuutta ja sitä, että oma ääni on mahdollista löytää moniäänisessä vuorovaikutuksessa. Oma ääni on ainutkertainen ja itselle uskottava, vaikka se olisikin rakennettu kierrätysmateriaalista. Rautkorpi myös kyseenalaista kyseenalaisti lähes viisivuosittain vaihtuvat ”ismit”, joiden mukaan ”koulutus hoidetaan” – mistä nämä uudet teemat tulevat?

Hannu Kotila HAAGA-HELIAn ammattikorkeakoulusta nosti esiin arvot koulutusretoriikan tasolla: kuinka arvopuhe näkyy hankehakemuksissa. Kotilan esitys paradoksaalisuudessaan kirvoitti osallistujien nauruhermoja, vaikka itse kukin tajusimme olevamme osallisia tässä samaisessa retorisessa kentässä. Kotila nosti esiin ammattikorkeakoulujen suhteen käytäntöön opiskelijoiden työssäkäynnin viitekehyksessä. Opiskelijat käyvät työssä, ovat siis kiinni käytännössä, mutta koetamme saada heidät sieltä pois, jotta he voivat opiskella ja koetamme sitten taas eri projektein saada opiskelijoita työelämään. Kotilan sanoin ”käytännössä opiskelijat ovat jo käytännössä”. Käytäntö nähtiin siis monimerkityksellisenä, kuitenkin kaiken arvokkaan tihentymänä.

Erja Moore Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta nosti esiin tärkeän kysymyksen siitä, elämmekö me opettajina ja ohjaajina niin kuin opetamme, teemallistaen aiheensa tutkimuksellisen kirjoittamisen arvoperustaan. Hän käytti aineistona ohjetta, joka annetaan lähestulkoon kaikissa ammattikorkeakouluissa samansisältöisenä ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyötä varten. Ohjeen sisällön muodostaa kolmijako knowledge in / of / for practice. Missään ohjeessa ei näkynyt lähdeviitettä, mistä tämä kolmijako on peräisin. Esitys kirvoitti keskustelua myös oppilaitosten strategioista, jotka on sullottu täyteen kaikenlaista, ilman lähdeviittauksia. Alustuksen jälkeen läsnä olevat vakuuttivat yksimielisyyttään siitä, että lähdekritiikki on opetettava ja siihen on ohjattava, sitä pitää siis oppia ja opetella. Hyvä muistisääntö kirjoittamiseen on kolmijakoinen: yleinen ääni on olemassa eli ”yleisesti tiedossa olevia” asioita, esimerkiksi sitä, että työelämä on muutoksessa, ei tarvitse erikseen jostain lähteestä todistaa. Toisena tasona on toisen tutkijan ääni ja kolmantena tutkijan oma ääni, jonka senkin on oltava selkeä.

Mervi Friman Hämeen ammattikorkeakoulusta jatkoi arvokeskustelua kiintoisasti omaan ammattietiikan väitöstutkimukseensa peilaten sekä session teemoja yhdistellen: arvoja on olemassa vain käytännössä. Päämäärä ja keinot on oltava tasapainossa: päämäärään ei voi päästä keinolla millä hyvänsä, jos toimii eettisesti oikein. Hyvää tekemistä oppii vain tekemällä. Arvot ovat päämääriä, joihin pyrimme, yksin tai yhdessä. Keskustelussa tuli esiin myös kohtuullisuuden näkökulma, esimerkiksi rohkeuden suhteen: jos on liian rohkea, se on jo uhkarohkeutta. Friman totesi Eero Ojaseen viitaten, että arvot ovat elämän kovia tosiasioita. Arvot on osattava ”arkipäiväistää”, ne on osattava nähdä ja nimetä, uskallettava ottaa pöydälle ja otettava arkisanastoon. Friman nosti lopuksi esiin myös avartavan pohdinnan siitä, että voisiko kaikilla ihmisillä pohjimmiltaan olla samat perusarvot. Keinoista voimme olla eri mieltä, mutta keskustelemalla voisimme päästä myös keinoista yksimielisyyteen. Jos siis oikein tiedoilla ja tutkimuksilla asioita perustelisimme, niin voisiko näin olla. Jäimme kuitenkin kukin mietteliäiksi, kun Friman arkipäiväisti ja samalla kyseenalaisti oman väitteensä pohdinnalla, voisiko esimerkiksi kokoomusnuorten puheenjohtajan saada ”järkiinsä” puhumalla ja argumentoimalla. Keskustelu jatkui alustusten jälkeen vilkkaana muun muassa opiskelijoiden työssäkäynnistä ja siitä, mikä se ”käytäntö” oikeastaan onkaan ja onko olemassa yksi ”käytäntö” vai useita (kulttuurisia) käytäntöjä. Katrin Krausin aamuiseen alustukseen viitaten voisi näin kirjoittajan omana reflektointina ajatella, että ”käytäntö” on yhtälailla antropologinen ilmiö kuin ammatillisuus ja ammatti. Lisäksi keskustelussa otettiin esiin kysymys siitä, onko käytäntö sama kuin työelämä? Keskustelussa esitettiin ajatus siitä, että puhe ”hyveistä” olisi helpompaa kuin puhe arvoista. Inhimillisen ajattelun lähtökohta on, että pyritään hyveisiin; arvoista puhuttaessa usein ajaudutaan saivarteluun. Käytäntökeskustelussa otettiin esiin myös termi ”käytäntökäänne”: ennen tärkeää oli se, mitä ihmiset puhuvat, käänteen myötä kiinnostavaksi on noussut se, mitä he tekevät. Session kiteytymäksi ja pohdinnan aiheeksi kannattaa jättää Kotilan esiin nostamat käsitteelliset tasot: filosofinen pragmatismi on tietoteoreettinen tapa tarkastella asiaa, kun taas pragmatismille käytännöt sinällään ovat arvokkaita.

Omana yhteenvetona, arvojen arkipäiväistyksenä, nostan esiin keskeisen teeman siitä, että meidän pitäisi puhua enemmän toisillemme, ei vain liian pienistä tai irrallisista asioista, vaan toimintaamme ohjaavista perimmäisistä asioista. Meidän siis pitäisi manifestoitua, ei vain muille vaan myös itsellemme: tehdä itsemme ja oma ajattelumme julkiseksi ja olla valmiita keskustelemaan siitä. Toinen näkökulma, jota jäin pohtimaan, on se, että olemmeko kaikki ihmiset pohjimmiltamme ”hyviä” ja palautettavissa tähän hyvyyteen, jos se meille oikealla tavalla ja oikeassa vaiheessa argumentoidaan. Se on iso asia ihmisyyden pohdinnassa, mutta yhteisellä ääneen ajattelulla tähänkin saadaan avartavia näkökulmia. Tässäkin sessiossa käytännön arvokkuus avautui monesta näkökulmasta: saimme jopa katsoa, miltä Afrikka näyttää, nyt. Kunpa pääsisimme samalla lailla myös kurkistamaan omaan ihmisyyteemme, sen sisältämine hyveineen ja arvoineen.

Teematoimittaja kerää ja kuratoi aineistoa

AMK-lehden kantavana voimana ovat teematoimittajat. He toimivat yhdessä päätoimittajan, toimituskunnan ja toimitussihteerin kanssa ja kokoavat kulloisenkin numeron teemaa tukevan materiaalin.

Teematoimittaja on oman alansa asiantuntija: hän tietää, mitä koulutuksen ja kehityksen saralla on uutta ja merkittävää, ja hän nostaa esiin mielenkiintoisia ja ajankohtaisia teorioita ja niitä tukevia esimerkkitapauksia. Teematoimittaja käyttää oman tietämyksensä lisäksi työssään kontaktiverkostoaan, jolta kaivaa tietoa ja tilaa artikkeleita. Teematoimittaja kerää ja kuratoi, mutta myös ruoskii kirjoittaijia lempeästi deadlinen lähestyessä.

Teematoimittajat ovat lehden toimituskunnan jäseniä, ja he edustavat eri ammattikorkeakouluja ja eri koulutusaloja. Teematoimittajien avulla halutaan saada lehteen eri paitsi alojen asiantuntijuutta myös maantieteellistä kattavuutta ja ennen kaikkea työelämän näkemyksiä ja kokemuksia ammattikorkeakoulujen roolista alueen elinkeinoelämän edistäjänä.

AMK-lehden teematoimittajina ovat olleet toimituskunnan Ulla Asikainen, Mauri Kantola, Timo Pieskä ja Tuire Ranta-Meyer. Heidän mukaansa rooli on mielenkiintoinen ja tehtävä palkitseva, mutta toivotunlainen lopputulos vaatii työtä. Yhtenä haasteena työssä on ulkopuolisten kirjoittajien aito sitouttaminen ja sidosryhmien äänen esiin tuominen.

Karelia-ammattikorkeakoulun Ulla Asikainen vertaa teematoimittajan työtä projektipäällikön tehtävään:

– Tehtävällä on selkeä tavoite, tietty aikataulu ja hyvin konkreettinen tuotos. Teematoimittajan, kuten projektipäällikönkin työssä, on tärkeää osallistaa kirjoitustyöhön muita asiantuntijoita ja pystyä toimimaan vuorovaikutuksessa päätoimittajan ja muiden toimituskunnan jäsenten kanssa. Teematoimittajan työ on parhaimmillaan kuin hyvin onnistunut projekti: innostava oppimisprosessi paitsi hänelle itselleen, myös muille toimijoille. Virheistä oppii parhaiten ja niitä oppii vain tekemällä asioita rohkeasti.

OAMKin Timo Pieskä on tyytyväinen voidessaan tuoda julkaisua esiin.

– Sidosryhmän edustajat eivät ehkä tunne lehteämme ja moni ammattikorkeakoulujen henkilöstöstäkin on tämän ”unohtanut’. Palautteena saattaa olla positiivinen kommentti, kun aiemmista numeroista on löytynyt mielenkiintoista luettavaa. Moni artikkelimetsästyksen kohde on jopa aidosti tyytyväinen, kun hänen asiantuntemustaan kysellään lehteen. Teematoimittaja voi myös virkistää omia verkostojaan miettiessään julkaisun sisältöä ja kokonaisuutta. Työtä vaatii tuo aikatauluista muistuttaminen. Teematoimittajan on löydettävä tasapaino, kuinka usein pyyntö ja muistutus lähetetään. Samoin tekstin tiivistämistä joutuu usein tarkentamaan.

Kirjoittaja

Lotta Linko, verkkoviestintäpäällikkö, Hämeen ammattikorkeakoulu, lotta.linko@hamk.fi

Asiantuntijamentoroinnilla ammattitaitoa rajattomille kampuksille? Käsiteanalyysiä ja kokemustietoa pilottiprojektin ensimmäisestä vaiheesta

Johdanto

Lähinnä ammatillista, mutta myös muuta inhimillistä kasvua tukevaa prosessia, jossa kokeneempi ohjaa kokemattomampaa, on perinteisesti nimitetty mentoroinniksi (Leskelä 2005). Mentorointi voi saada monenlaisia muotoja koulutuksessa ja työelämässä. Tässä artikkelissa kuvaan sekä mentoroinnin käsitettä että Diakonia-ammattikorkeakoulussa luotua Asiantuntijamenttoroinnin mallia. Artikkeli perustuu kirjalliselle lähdeaineistolle mentoroinnin käsitteestä sekä asiantuntijamentoroinnin pilottiprojektista saadulle kokemustiedolle. Pilottiprojektin ensimmäistä mentorointitapahtumaa kuvataan empiirisen palauteaineiston valossa. Artikkelissa jäsennän kirjallisuutta kolmen ulottuvuuden avulla, jotka olen tässä nimennyt mentoroinnin tehtäväulottuvuudeksi, mentoroinnin ihmissuhdeulottuvuudeksi ja mentoroinnin tavoiteulottuvuudeksi. Tausta-ajatuksena on, että mentorointi voi tukea muutoin rajattomilla ja ubiikeilla kampuksilla opiskelevia opiskelijoita yhtenä kasvokkaisena kohtaamisen muotona heidän ammatillisessa kasvussaan.

Mentoroinin monet määritelmät

Käsitykset mentoroinnista ovat moninaisia, eikä mentoroinnille Karjalaisen (2010) väitöstutkimuksen mukaan ole vain yhtä kaikkiin tilanteisiin sopivaa määritelmää. Mentoriksi voidaan kuitenkin kutsua henkilöä, joka neuvoo, tukee ja ohjaa mentorointisuhteen toista osapuolta eli aktoria. (Karjalainen 2010; Leskelä 2005.) Yleinen suomalainen asiasanasto YSA määrittelee mentoroinnin tarkoittavan ”arvostetun ja kokeneen asiantuntijan tietojen ja kokemusten siirtämistä nuoremmalle, uransa alkuvaiheessa olevalle henkilölle”. Mentoroinnin lähikäsitteiksi mainitaan muun muassa henkilöstökoulutus, osaamisen siirto, perehdyttäminen ja työnopetus. (YSA 2012.) Tässä artikkelissa kuvattavassa pilottiprojektissa mentori-käsitettä laajennetaan koskemaan koko organisaatiota, jolloin organisaation ajatellaan sisältävän sellaista tiedollista ja taidollista pääomaa, jota on mahdollisuus jakaa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa opiskelijaryhmän kanssa.

Mentoroinnin kolme ulottuvutta

Mentoroinnin ihmissuhdeulottuvuus

Organisaation osaamispääoman voidaan ajatella koostuvan sosiaalisesta, rakenteellisesta ja inhimillisestä pääomasta (Laaksonen, Niskanen, Ollila & Risku 2005). Mentorointi voi tukea tämän pääoman rakentumista sosiaalisen vuorovaikutuksen prosessissa. Olen jäsentänyt tämän kirjoituksessani mentoroinnin ihmissuhdeulottuvuudeksi. Ihmissuhdeulottuvuutta Karjalaisen (2010) mentorointisuhdetta kuvaavan tietoaineksen mukaan kuvaa muun muassa vapaaehtoisuuden periaate, emotionaalinen sitoutuminen sekä halu oppimiseen. Kiilin (2006) pro gradu-tutkielman mukaan yksilön elämänkokemus vaikuttaa merkittävällä tavalla mentorointisuhteeseen. Myös ryhmässä syntyy ihmissuhteita ja dynamiikan voidaan ajatella rakentuvan ihmissuhteille. Ryhmämuotoisen vertaismentoroinnin on todettu opettajia koskevassa pro gradu-tutkimuksessa tukevan ammatillista kasvua, mahdollistavan ajan ottamisen itselle sekä antamalla kokemuksen uudenlaisesta henkilöstön kehittymisen tavasta (Ahokas 2010).

Tutkimuksen mukaan erityistä mentorointisuhteen ihmissuhdeulottuvuudelle on muun muassa suhteen intensiivisyys, kehittymiskykyisyys ja kaksisuuntaisuus. (Haggard, Dougherty, Turban & Wilbanks 2011.) Verkkoyhteiskunnassa toimintojen ihmissuhdeulottuvuus korostuu mahdollisesti vähenevän kasvokaisen vuorovaikutuksen vuoksi myös rajattomilla kampuksilla. Mielenkiintoista onkin pohtia, miten uusien sähköisten työvälineiden käytön lisääntyessä verkko- eli eMentoroinnin (ks. esim. Leppisaari i.a.) ihmissuhdeulottuvuutta voidaan tukea.

Mentoroinnin tehtävä- ja tavoiteulottuvuus

Ihmissuhdeulottuvuuden lisäksi mentorointia voidaan kuvata tehtäväulottuvuutena. Mentoroinnin tehtäviksi Riita-Pajunen mainitsee kokemustiedon jakamisen, ammatillisen kehittymisen ja uudelleensuuntautumisen sekä oppimisen ja henkilökohtaisen kasvun (Riita-Pajunen 2011). Mentorointi voi jäsentää sekä käsitystä itsestä ammattilaisena että käsitystä toimitettavista työtehtävistä. Mentoroinnilla näyttääkin olevan merkittävä rooli esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijan ammatillisessa kehittymisessä (Silen-Lipponen, Mikkonen, Hynynen, Jokinen & Jokelainen 2011).

Karjalainen (2010) kuvaa mentoroinnin tavoitteeksi ihmisen kokonaisvaltaisen kehittymisen. Hänen mukaansa tämä ilmenee aktorin osallisuutena sekä kykynä rakentaa uusia merkityksiä asioille omassa elämässään ja työssään. Mentorointi näyttäytyy siis myös tavoitesuuntautuneisuutena. Mentoroinnin on osoitettu edistävän laaja-alaista ammatillista kasvua, jolloin se on merkityksellinen instrumentti urakehityksen, käsitysten uudistumisen ja voimaantumisen tavoitteiden näkökulmasta. (Leskelä 2005.)

Uuden Asiantuntijamentorointimallin luominen

Diakonia-ammattikorkeakoulun (http://www.diak.fi) Helsingin toimipaikassa syntyi tarve uuden terveysalan mentorointimallin luomiselle lähinnä muuttuneen työmarkkinatilanteen vuoksi. Aiemmin käytössä ollut ja hyväksi koettu yksilömentorointiin perustunut malli koettiin haasteeksi, sillä mentorointiprosessiin sitoutuvia mentoreja on vaikea saada sitoutumaan pitkään mentorointiprosessiin. Nyt kuvattavassa uudessa mentorointimallissa painopiste siirtyi yksilömentorisuhteesta koko strategista kumppania koskevaan mentorointisuhteeseen. Tällöin mentoroijan ajatellaan muodostuvan työelämäkumppanista organisaationa eikä yksittäisestä työntekijästä.

Tässä pilottiprojektissa mentorointi jäsennetään sarjaksi mentorointitapahtumia, jossa korkeakoulun strategisesti merkittävät alueelliset yhteistyökumppanit yhdessä luovat korkeakoulun koordinoimana opiskelijoille viisi mentorointitapahtumaa opiskelijoiden opintojen aikana.

Tapahtumien teemoiksi määriteltiin lukukausiteemoja mukaillen esimerkiksi:

  • Kohtaamisten ja arvojen -mentorointitapahtuma
  • Kohti kliinistä asiantuntemusta -mentorointitapahtuma
  • Vahvana työelämään -mentorointitapahtuma

Tavoitteena on, että tapahtumat tukevat opiskelijoiden ammatillisen kasvua ja kokemusta yhteenkuuluvuudesta ja kollegiaalisuudesta. Samalla yhteistyökumppanit saavat mahdollisuuden tutustuttaa opiskelijoita oman organisaation toimintaan. Tapahtumat voivat olla luonteeltaan myös toiminnallisia. (Karvinen 2012.)

Asiantuntijamentorointitapahtuman toteutuminen

Ensimmäinen asiantuntijamentorointi-tapahtuma toteutettiin osana sairaanhoitaja- ja sairaanhoitaja-diakonissojen ensimmäisen lukukauden Terveys- ja kirkonalan ammatillisuus – opintokokonaisuutta. Tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen osallistui useita eri työelämäkumppaneita. Se suunniteltiin kolmituntiseksi ja se sisälsi kuvauksen yhden Diakonia-ammattikorkeakoulusta valmistuneen henkilön opiskelu- ja urapolusta otsikolla ”Näin minusta tuli terveysalan ammattilainen”. Arvojen merkitystä korostettiin tapauskuvauksen avulla Helsingin Diakonissalaitoksen toimintaympäristöstä luennon ”Arvot ohjaavat oikeasti toimintaa” avulla. Lukukausiteeman mukaista kohtaamisen merkitystä hoitotyössä korosti keskusteleva luento ”Kohtaamisen merkitys hoito- ja huolenpitotyössä”. Sairaanhoitaja kliiniseen hoitotyöhön taas perehdyttiin case-kuvausten avulla. Mentorointitapahtuma päättyi yhteenvetoon, jossa todettiin päivän keskeiset teemat ja oppimisalueet.

Empiiristä arviointia mentorointitapahtumasta

Toteutuneesta mentorointitapahtumasta kerättiin palautetta Webropol-kyselylomakkeen avulla. Lomake sisälsi 14 suljettua kysymystä. Kyselyyn vastasi 27 (N=27) mentorointitapahtumaan osallistunutta opiskelijaa, joista 25 oli naisia ja kaksi miehiä. Valtaosa (n=20) opiskeli tavoitetutkintonaan sairaanhoitajan tutkinto ja seitsemän opiskeli tavoitetutkintonaan sairaanhoitaja-diakonissan tutkinto. Vastanneista 19 oli 20–26-vuotiaita.

Palautteen antaneista hiukan yli puolet (n=15) oli sitä mieltä, että asiantuntijamentorointitapahtuma lisäsi heidän mahdollisuuksiaan oppia opintokokonaisuuden toteuttamissuunnitelman tavoitteen mukaisesti terveys- ja diakonia-alan historiaa sekä hoitotieteen ja terveydenhoitotyön keskeisiä käsitteitä. Kysymykseen ei osannut vastata tai vastasi kieltävästi kaksitoista (n=12) opiskelijaa. Samansuuntaisesti vastattiin kysymykseen mahdollisuudesta oppia lisää terveydenedistämisen teoreettisista perusteista. Huomattavan mielekkääksi asiantuntijamentorointitapahtuma koettiin sairaanhoitajan osaamisvaatimusten oppimisen näkökulmasta. Opiskelijat (n=23) olivat sitä mieltä, että tapahtuma lisäsi heidän mahdollisuuksiaan oppia sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja diakonissan toimintaa ohjaavista keskeisistä osaamisvaatimuksista. Tapahtumassa opittiin lisää myös sairaanhoitajan urapolusta (n=22).

Kohtaaminen ja arvot ovat Diakonia-ammatikorkeakoulun ensimmäisen lukukauden lukukausiteemat. Kaikki vastanneista (n=27) vastasi oppineensa mentorointitapahtumassa lisää kohtaamisen merkityksestä hoito- ja huolenpitotyössä. Lisäksi valtaosa (n=19) kuvasi oppineensa lisää arvojen ja etiikan merkityksestä terveysalan työssä. Yli puolet vastanneista ei kuitenkaan kokenut oppineensa lisää sairaanhoitajan kliinisestä hoitotyöstä.

Kokonaisuudessaan asiantuntijamentorointi koettiin hyödyllisenä osana alkuopintoja (n=24). Kokonaisarvosanaksi tapahtumalle annettiin pääsääntöisesti hyvä (n=15) tai kiitettävä (n=10). Lähes kaikki toivoivat mentorointitapahtumien jatkuvan (n=26). Lisäksi mielikuva tapahtumaa järjestäneistä työelämäkumppaneista joko parani (n=9) tai pysyi samana (n=17). Kukaan ei raportoinut mielikuvan heikkenemistä.

Pohdintaa ja loppuyhteenveto

Terveysalalla mielekkääseen työhön on liitetty määreinä esimerkiksi tyytyväisyys työhön, sopiva kuormitus, monipuolisuus, vastaavuus suhteessa omaan osaamistasoon sekä vaikuttamismahdollisuudet (Laaksonen, Niskanen, Ollila & Risku 2005). Tässä artikkelissa mentoroinnin on esitetty olevan eräs keino sekä jäsentää omaa suhdetta tehtävään työhön että oppia ammattialan perusteista. Diakonia-ammattikorkeakoulussa luotu asiantuntijamentorointimalli pyrkii laajentamaan rohkeasti mentoroinnin ajatusta yksilöstä koko mentoroivaa työyhteisö tai organisaatiota koskevaksi. Osallistuminen mentorointiin opiskeluaikana voi lisätä opiskelijan opiskelumotivaatiota. Leskelän (2005) tutkimuksessa myös osoitettiin, että aktorin osallistuminen mentorointiin vaikuttaa hänen omaan haluunsa toimia jatkossa mentorina (Leskelä 2005).

Kirjoittaja

Ikali Karvinen, yliopettaja, TtT, Diakonia-ammattikorkeakoulu, ikali.karvinen@diak.fi

Ahokas, M. (2010). Opettajien kokemuksia vertaismentoroinnista: Vertaismentorointikokemuksia ja näkemyksiä moniammatillisissa vertaismentorointiryhmissä Jyväskylässä toisen asteen koulutuksessa. Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopiston, kasvatustieteiden laitos

Haggard D.L., Dougherty T.W., Turban D.B., Wilbanks J.E. (2011). Who Is a Mentor? A Review of Evolving Definitions and Implications for Research. Journal of Management 37:1, 280-304.

Karjalainen, M. (2010). Ammattilaisten käsityksiä mentoroinnista työpaikalla. Väitöstutkimus. Jyväskylän yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta.

Karvinen, I. (2012). Asiantuntijamentoroinnilla ammattitaitoa – Yhdessä strategisten kumppanien kanssa. Pilottiprojektin suunnitelma. Painamaton lähde. Diakonia-ammattikorkeakoulu, helinki. Tuloste tekijän hallussa.

Karvinen, I., Pasanen, S. (2012). Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat ennen kaikkea vuorovaikutusta. Kartoitus monikulttuurisesta ja kansainvälisestä työelämäyhteistyöstä Diak Etelässä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, D Työpapereita 61. Helsinki. Saatavissa: http://www.diak.fi/tyoelama/Julkaisut/D-sarjajulkaisut/Sivut/default.aspx

Kiili, M. (2006). Mentorointi kasvun puuna. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopiston, kasvatustieteen laitos.

Laaksonen, H., Niskanen, J., Ollila, S., Risku, A. (2005). Lähijohtamisen perusteet terveydenhuollossa. Edita, Helsinki.

Laitinen, M. (2005). Mentoroinnilla lisää tiedonhankinnan kouluttajia kirjastoon. Verkkomakasiini. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/6190/URN_NBN_fi_jyu-2007499.pdf?sequence=1 Luettu 29.11.2012.

Leppisaari, I. (i.a.). Toimiiko mentorointi verkossa? Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakouolu & Averko eOppimiskeskus. Saatavilla: http://www.pkt.fi/wp-content/uploads/2011/10/Toimiiko-mentorointi-verkossa_I.Leppisaari_K-P-amk.pdf. Luettu 29.11.2012.

Leskelä, J. (2005). Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena. Väitöstutkimus. Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta.

CXO mentor (i.a.). Ammattimentorointi. Saatavilla: http://www.cxomentor.fi/mentoring/124. Luettu 29.11.2012.

Riita-Pajunen, H. (2011). Alumni opiskelijan mentorina. Teoksessa: L. Penttinen, E. Pihtari,T. Skaniakos & L. Valkonen (toim.) Vertaisuus voimavarana ohjauksessa. Saatavilla: https://yliopistostatyoelamaan.agileus.fi/files/3013/3854/2074/Vertaisuus_voimavarana_ohjauksessa.pdf#page=125. Luettu: 29.11.2012.

Silen-Lipponen M., Mikkonen, I., Hynynen, M.-A., Jokinen, P., Jokelainen, M. (2011). Mentorin rooli AMK-opiskelijan ammatillisen kehittymisen tukijana. AMK-lehti/UAS Journal 1. Saatavilla: http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj/article/view/1296 Luettu 31.11.2012.

YSA (2012). Yleinen suomalainen asiasanasto. Saatavilla: http://vesa.lib.helsinki.fi/ysa/index.html

Työelämäyhteisön areenat oppimis- ja kehittämisympäristöinä – esimerkkinä avainkumppanuus

Johdanto

Rovaniemen ammattikorkeakoulun (RAMK) ”Tulevaisuus Pohjoisesta” strategiassa 2020 painotetaan ammattiosaamisen kehittymisen edellytyksenä koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan yhdistämistä. Tavoitteen saavuttamista lähdettiin vuonna 2010 ohjaamaan ja toteuttamaan omarahoitteisella OPS 2013-opetussuunnitelmien uudistus- ja kehityshankkeella. Kehittämistyö painottuu osaamis- ja ongelmaperustaiseen oppimiseen, joka nähdään välineenä nivoa ammattikorkeakoulun kaikki tehtävät toisiinsa.

Vastaus ajan haasteisiin on tiivis yhteistyö työelämän kanssa ja sen toteutumisen areenoina kehittyvät oppimis- ja kehittämisympäristöt. Tämän tavoitteen toteutumista lähdettiin edistämään ESR-rahoitetulla Työelämäläheisen koulutus-, tutkimus- ja innovaatioympäristön kehittäminen -hankkeella (TKTI). Hankkeen tavoitteena on monialainen yhteistyöverkostomainen toiminta eri innovaatioympäristöjen välillä sekä toimiminen monialaisesti samassa innovaatioympäristössä. Yhtenä toimenpiteenä on asiakkuuksien hallinta, johon liittyy systemaattinen kumppanuussopimusten tekeminen. Tässä artikkelissa kuvataan työelämäyhteistyön toimintamallin ja oppimis- ja kehittämisympäristöjen kehittämisen prosessia RAMK:n Ounasvaaran kampuksen ja Lapin Kuntoutus Oy:n solmimassa avainkumppanuudessa.

Työelämäyhteistyön kehittäminen

Työelämäyhteistyöstä puhutaan työelämälähtöisyyden ja työelämäläheisyyden käsitteillä. Tynjälä ym. (2004) mukaan ammattikorkeakoulutukselta on toisaalta odotettu työelämälähtöisyyttä, jossa koulutuksen järjestäjien on odotettu tunnistavan ja ennakoivan työelämän tarpeita. Toisaalta koulutuksen ja työelämän välistä suhdetta on kuvattu myös työelämäläheiseksi, jolloin tarpeiden lisäksi koulutuksen on odotettu myös arvioivan ja kyseenalaistavan työelämän toimintamalleja ja kehittävän niitä. (Tynjälä ym. 2004, 6-15.)

Samansuuntaiseen määrittelyyn on päätynyt Salonen (2010), jonka mukaan työelämälähtöisyydestä puhuttaessa ammattikorkeakouluissa ennakoidaan työelämän kehitystarpeita ja niihin vastataan opetuksessa. Työelämän aktiivista roolia arvostetaan opetuksen toteuttamisessa – valmistuneet opiskelijat omaavat niitä kompetensseja, joita työelämä tarvitsee ja arvostaa. Työelämäläheisyyden käsitteelle olennaista on se, että koulutuksen tehtävänä on myös arvioida ja jopa kyseenalaistaa työelämän toimintamalleja ja käytänteitä sekä aktiivisesti kehittää ja uudistaa niitä. Työelämäläheisyys on molemminpuolista osaamisen ja tiedon siirtoa, jonka onnistumiselle ratkaisevaa on jatkuva vuorovaikutus ja dialogi koulutusorganisaatioiden ja työelämän välillä. (Salonen 2010, 16.)

Kuviossa 1 on avattu työelämäyhteistyötä ammattikorkeakoulun kaikilla tehtäväalueilla.

Kuvio 1. Työelämäyhteistyön kuvausta ammattikorkeakoulun tehtäväalueilla.

Työelämäyhteistyön toteuttamisessa oppiminen ja kehittäminen ovat sidoksissa työelämän ympäristöön. Oppimisen perustana on osaamisperustainen opetussuunnitelma, joka vastaa työelämän tarpeisiin. Kehittämisessä toimitaan yhdessä työelämän kanssa arvioiden ja uudistaen toimintatapoja. Opettajalta edellytetään aktiivista vuorovaikutusta, pedagogisia ratkaisuja ja toimivia työelämäsuhteita. Opiskelijat saavat työelämästä kokemuksia ja kehittävät sekä ammatillista osaamistaan että työkäytäntöjä. Yhdistävänä tekijänä on ongelmaperustainen oppiminen (PBL), jolloin oppimisen perustana ovat työelämän ilmiöt ja ongelmat. Työelämä on myös keskeinen oppimisympäristö tiedon hankinnassa, sen käsittelyssä ja konstruoinnissa.

Kumppanuus oppimis- ja kehittämisympäristönä

RAMK:n tehtävissä korostuu osaamisen tuottamisen ohella työkäytäntöjen kehittäminen yhteistyössä työelämän kumppanien kanssa. Kumppanuuksia on vahvistettu solmimalla sopimuksia, joissa sitoudutaan kehittämään monipuolista ja monialaista yhteistyötä.

RAMK:n Ounasvaaran kampus ja Lapin Kuntoutus Oy valmistelivat strategisella tasolla avainkumppanuussopimusta syksyn 2012 aikana. Tarve kumppanuudelle tunnistettiin molemminpuolisesti ja sopimus solmittiin joulukuussa 2012. Valmisteluvaiheessa oli laajasti mukana operatiivisen toiminnan henkilöitä. Sopimuksessa sitoudutaan kehittämään monialaista yhteistyötä hyödyntäen RAMK:n eri kampusten osaamista. Painopisteenä on kuntouttavan hoitotyön sekä työ- ja toimintakyvyn edistäminen.

Maaliskuussa 2013 sovittiin toiminnan sisällöstä ja toteutuksesta. Ensimmäisenä toimenpiteenä käynnistettiin yliopettajien toimesta Lapin Kuntoutus Oy:n johdolle ja henkilöstölle suunnattu koulutus RAMK:n osaamis- ja ongelmaperustaisesta oppimisesta. Tavoitteena on antaa tietoa ja mahdollistaa osallistujille kokemuksellinen oppiminen.

Toisena toimenpiteenä käynnistettiin TKTI-hankkeen pilotit, joissa ohjattu harjoittelu toimii sekä oppimis- että kehittämisympäristönä. Ohjatun harjoittelun pilottien teoreettisina näkökulmina ovat ongelmaperustainen oppiminen (Poikela 2001), integratiivisen pedagogiikan malli ja sen periaatteita (Tynjälä 2010) sekä tuotteen tai palvelun kehitysprosessi. Piloteissa yhdistyvät oppiminen ja kehittäminen.

Tutoriaaleissa ongelmia työstetään oppimistehtäviksi, joihin lähdetään hakemaan tietoa.  Integratiivinen pedagogiikka tuo malliin ammatillisen asiantuntijuuden ja työyhteisöjen kehittämisen yhdistämisen. Ohjattu harjoittelu on opiskelijalle tiedonhaun ympäristönä oppimistehtävien vastauksien etsimisen paikka, mutta myös uuden tiedon ja käytänteiden luomisen paikka yhdessä työpaikan työntekijöiden ja ohjaavan opettajan kanssa. Ohjattu harjoittelu ei ole muista opinnoista erillinen opintojakso, vaan liittyy olennaisesti ammatilliseen kasvuun ja oppimisprosessiin.

Opiskelijan koulutuksessa alkanut oppimisprosessi jatkuu työssä, jolloin oppimisen organisointi koskettaa myös työpaikkoja eli millaisen tieto- ja oppimisympäristön työpaikka muodostaa. Työntekijöiden osaamista voidaan kehittää tarjoamalla heille teoreettisia käsitteitä ja malleja, joilla he voivat reflektoida omaa ja työyhteisön toimintaa. Reflektion tuloksena voi syntyä toimeksiantoja, joita opiskelijat työstävät opettajan ja työelämän edustajan ohjauksessa. Opettaja oppii kollektiivista asiantuntijuutta ja luottamuksellista kumppanuutta. Työelämän kehittäminen toteutuu opiskelijan, työntekijän ja opettajan yhteistyönä (ns.kolmikantamalli).

Lopuksi

Työelämäyhteistyön kehittäminen kumppanuudella antaa mahdollisuuden pitkäkestoiseen ja tavoitteelliseen toimintaan. Häggman-Laitila ja Rekola (2011) ovat tutkimuksessaan kuvanneet hyötyjä, joita kumppanuudella voidaan saavuttaa. Kumppanuus lisää yhteistyömahdollisuuksien tunnistamista ja syvempää ymmärrystä kumppanuusorganisaatiosta ja oman organisaation toiminnasta. Vuorovaikutus asiantuntijoiden kanssa edistää työhön liittyvien kehittämiskohteiden tunnistamista. (Häggman-Laitila ja Rekola 2011, 275-276.)

RAMK:n ja Lapin Kuntoutus Oy:n avainkumppanuus on toiminnan vakiinnuttamisen alussa.  Vuorovaikutus, keskustelu ja toiminnan suunnitelmallisuus ovat jo nyt lisääntyneet. Kumppanuus tarjoaa kaikille osallisille oppimis- ja kehittämisympäristön.

Kirjoittaja

Helena Kangastie, lehtori, TKI-vastaava, TtM, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, helena.kangastie@ramk.fi

Häggman-Laitila,A. ja Rekola,L.2011. Työelämän ja ammattikorkeakoulun kumppanuus:odotuksia ja kokemuksia hyödyistä. Hallinnon Tutkimus 4/2011. Hallinnon tutkimuksen seura r.y. s. 263-277.

Poikela, E. 2001. Ongelmaperustainen oppiminen yliopistoissa. Teoksessa; Poikela,E.ja Öystilä,S (toim.) Tutkiminen on oppimista-ja oppiminen tutkimista.Tampere:Tamepere University Press, 101-117.

Salonen, P.2010. Työelämäyhteistyö framille! Näkökulmia ammattikorkeakoulujen ja työelämän välisen yhteistyön rakentamiseen ja toiminnan arviointiin. Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. B: Ajankohtaista-Aktuellt. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24484/Tyoelamayhteistyo_framille.pdf?sequence=1 luettu 5.11.2012

Tynjälä,P.,Kekäle,T.&Heikkilä,J.2004.Työelämälähtöisyys koulutuksessa. Teoksessa; Okkonen, E. Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto-toteutuksia ja kokemuksia.Julkaisu2.Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna, s. 6-15.

Tynjälä,P.2010. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa. Teoksessa: Collin,k., Paloniemi,S., Rasku-Puttonen,H. ja Tynjälä,P (toim.) 2010. Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Koulutuksen ja työelämän näkökulma. WSOYpro Oy, Helsinki.

Tulevaisuus Pohjoisesta Strategia 2020. Rovaniemen ammattikorkeakoulu.

Yritys, idea ja AMK-yhteistyö

Case: Autoprod Oy

Autoprod Oy on vuonna 2005 perustettu teknologiayritys Kemistä. Yrityksen perustamisen taustalla on idea kehittää täysautomaattinen kattoristikoiden tuotantolinja.

Kattoristikoiden tuotanto on edelleen pääosin manuaalista eikä sitä ole täysin automatisoitu missään päin maailmaa. Autoprod Oy:n patentoitu teknologia on kokonaisvaltainen ratkaisu, joka ei perustu pelkästään manuaalisen työn korvaamiseen automaatiolla vaan koko kattoristikoiden tuotantoprosessin automatisointiin.

Kattoristikoita valmistava yhtiö voi tuotannon automatisoinnilla saavuttaa perinteiseen tuotantotapaan verrattuna jopa yli 10 % säästön suhteutettuna liikevaihtoon.

Kattoristikoiden kuljettaminen pitkiä matkoja on mahdotonta kuljetus- ja logistiikkakustannusten takia. Kattoristikko vie kuljetuksessa paljon tilaa ja tästä syystä asiakastoimitusten kannattava toimitusmatka on 200 – 400 kilometriä. Tämä tarkoittaa sitä, että kattoristikkotuotanto tulee säilymään paikallisena vähintäänkin maanosa- tai maakohtaisena tuotannonalana. Automatisoituja tuotantolinjoja tarvitaan tulevaisuudessa lähes jokaisessa maanosassa tuottamaan kattoristikoita kasvaville markkinoille.

Maailmanlaajuisesti markkinapotentiaali on arviolta yli 3000 kattotuolien tuotantoyksikköä ja näiden tuotantolinjojen uudistamismarkkinat ovat n. 600 – 900 miljoonaa euroa vuositasolla.

(Kuva: Aleksi Turulin)

Yhteistyön merkitys ja sisältö

Autoprod Oy:n yhteistyö Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun kanssa on ollut alusta alkaen erittäin tiivistä. Automaatiolinjan kehitystyö on ollut mekaanisten ratkaisujen ja niiden toimintaa ohjaavien ohjelmien rinnakkaista kehittämistä. Kun kattoristikon tuotannon edellyttämiä yksittäisiä mekaanisia toimilaitteita ja niiden toimintaa teollisuusrobottien kanssa on suunniteltu yhteistyössä, ovat toimilaiteratkaisut monissa tapauksissa olleet uniikkeja. Rinnalla on koko ajan viety kokonaisuutta ja yksittäisiä toimilaitteita ohjaavan ohjelmiston suunnittelua. Kehitystyöhön on osallistunut sekä opettajia, päätoimista TKI-henkilöstöä että opiskelijoita.

Neljä insinööriopiskelijaa on jo tehnyt ja parhaillaan kaksi tekee opinnäytetyötään Autoprod Oy:n toimeksiantona. Useat ovat työllistyneet yrityksen palvelukseen.

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu ja Autoprod Oy ovat myös alusta alkaen tehneet tiivistä projektiyhteistyötä. Näiden projektien tavoitteena on ollut joko tuote- ja teknologiakehitys tai esimerkiksi koko alalla merkittävän tuoteuudistuksen kehittäminen. Projektin luonne ja laajuus ovat määritelleet siihen käytettävät resurssit. Laajimmissa on käytetty Interreg-rahoitusta ja ne on toteutettu kansainvälisenä yhteistyönä mm. ruotsalaisten yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa hyödyntäen ammattikorkeakoulun kansainvälisiä verkostoja – tämä tukee samalla yrityksen kansainvälistymistä. Samalla kampuksella Kemissä toimiva Ammattiopisto Lappia on myös osallistunut vahvalla panoksella tuoteuudistusprojektiin.

Uutta yhteistyötä ollaan edelleen kehittämässä mm. Autoprod Oy:n kansainvälisten laitetoimitusten elinkaaren hallintaan eli ylläpidon, huollon ja varaosatoimitusten turvaamiseksi.

Ammattikorkeakoululle on tärkeää tukea alueella toimivan yrityksen tuotteen ja toiminnan kehittämistä. Kunnossapidon, materiaalien käytettävyyden ja sulautettujen järjestelmien tutkimusryhmien asiantuntijoiden lisäksi opettajat ovat tuoneet työhön oman erikoisosaamisensa. Yhteistyön muodot ovat olleet moninaiset ulottuen opiskelijoiden projekti- ja päättötöistä henkilöstön toteuttamiin toimeksiantoihin ja tutkimushankkeisiin, joista osa on toteutettu kansainvälisellä tasolla. Hankkeiden kokoamisessa on hyödynnetty ammattikorkeakoulun verkostoja, jotka ovat samalla laajentuneet entisestään. Opettajien osallistuminen luo opetustilanteeseen välittömän kytkennän käytännössä toteutettuihin kehittämishankkeisiin ja siten lisää opetuksen kiinnostavuutta ja uskottavuutta opiskelijoiden silmissä.

Kirjoittajat

Antti Palo, hallituksen puheenjohtaja, Palot-yhtiöt Oy, antti.palo@palot.fi

Seppo Saari, kehityspäällikkö, Tekniikka, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, seppo.saari@tokem.fi

Ammattikorkeakoulujen ja yritysten välinen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus

Johdanto

Korkeakoulut toimivat yhteiskunnassa kouluttaen osaajia työmarkkinoille, kehittämällä työelämän toimijoiden ammattitaitoa, osallistumalla innovaatioprosesseihin ja luoden uutta sovellettavaa tietoa. Korkeakoulujen intressi ja velvoite toimia yhteistyössä alueen muiden organisaatioiden, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa liittyy vahvasti niiden niin sanottuun ”kolmanteen tehtävään” eli alueelliseen kehittämistyöhön (OECD 2007; Jongbloed, et al 2008). Tällä hetkellä yhteistyö näyttää käynnistyvän ammattikorkeakoulun (AMK) aloitteesta ja näin ollen hyödyntänee paremmin oppilaitoksia (esim. Neuvonen-Rauhala 2009). Häggman-Laitila ja Rekola (2011) ovat haastaneet AMKja kehittämään nykyisiä yhteistyömuotoja ja -prosesseja. He myös kysyvät, josko tarvitaan kokonaan uudenlaista yhteistyön paradigmaa, silloin kun puhutaan korkeakoulun ja työelämätoimijoiden yhteistyöstä.

Ammattikorkeakouluista valmistuneille ja jo työelämässä oleville tehdyn kyselyn mukaan työelämä näyttää tuntevan AMKt vahviten niiden koulutustehtävään ja opiskelijoihin liittyvän toiminnan kautta (Vanhanen-Nuutinen et al 2011). Kuitenkin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) liittyvä yhteistyö AMKn kanssa tulee yrityksille merkitykselliseksi, kun ne yhä enenevässä määrin kamppailevat vähenevien resurssien kanssa (Marttila, et al 2004).

Ammattikorkeakoulujen tavoitteena on ollut niiden perustamisesta lähtien “vahvistaa alueellista kehitystä” ja yhteistyötä pienten ja keskisuurten yritysten kanssa (Ehdotus ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi vuodesta 2014 lähtien). Valtiontalouden tarkastusvirasto toteaa kuitenkin raportissaan (Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen 2009), että ”ammattikorkeakoulujen työelämäyhteistyön muodot on suunniteltu pääosin suurten yritysten ja julkisen sektorin tarpeisiin. Pienten ja keskisuurten yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä uhkaa valtavirran ulkopuolelle jääminen ja marginalisoituminen”. Vaikka AMKn ja pienten ja keskisuurten (PK) yritysten yhteistyön tuloksellisuudesta ei ole ollut selkeää näyttöä, kokivat Suomen Yrittäjät kuitenkin tärkeäksi turvata PK-yrityksille korkeakoulutetun työvoiman saatavuuden, yrittäjien osaamisen kehittämismahdollisuudet, alueen yritystoiminnan ja sen erityistarpeet tuntevan TKI-palvelutoiminnan. Koska myös ammattikorkeakoulujen TKI-toimijoilla on ollut tarve kehittää ammattikorkeakoulutuksen tuloksellisuutta ja alueellista vaikuttavuutta arvioivia mittareita, päätyivät Suomen Yrittäjät ry ja AMKn TKI-toimijat tekemään tutkimuksen yrittäjille AMKn kanssa tehtävän yhteistyön laajuudesta, yhteistyökokemuksista ja sen tuloksellisuudesta. Tämä artikkeli perustuu tuohon tutkimukseen (Laitinen-Väänänen, et al 2013) sekä korkeakoulujen yritysyhteistyötä käsittelevässä konferenssissa julkaistavaan artikkeliin (Vanhanen-Nuutinen, et la 2013).

Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata, millaista yhteistyötä PK-yritykset ja AMKt tekevät ja millaiseksi yrittäjät arvioivat ammattikorkeakoulujen alueellisen vaikuttavuuden.

Tutkimuksen toteuttaminen

Tutkimus toteutettiin webropoll-kyselynä. Kysely laadittiin yhdessä Suomen Yrittäjät ry:n, AMKtutka -verkoston ja ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n kesken. Suomen Yrittäjät lähettivät satunnaisotoksena valituille 30 000 suomenkieliselle ja 4000 ruotsinkieliselle yrittäjäjäsenelleen sähköpostilla kyselyn linkin syksyllä 2012. Kyselyyn vastaaminen tapahtui anonyyminä.

Aineiston analyysi

Kyselyn aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä hyödyntäen. Aineisto luokiteltiin yhdistämällä suomen- ja ruotsinkieliset vastaajat sekä yhdistämällä yhdeksi ’muut toimialat’ -luokaksi ne toimialat, joiden vastaajamäärät jäivät selvästi alle 10 % kaikista vastaajista. Vastaajat luokiteltiin yrityksen henkilöstömäärän perusteella yksin yrittäjiin, mikroyrityksiin (2–9 henkilöä), pieniin (10–49 henkilöä) ja keskisuuriin (50–249 henkilöä) yrityksiin. Koska suuria yrityksiä (yli 250 henkilöä) oli vastaajista vain muutama, ne yhdistettiin tuloksissa keskisuuriin yrityksiin. Aineistosta on laskettu frekvenssi- ja prosenttijakaumat. Lisäksi tilastollista merkitsevyyttä testattiin varianssianalyysillä ja Tukeyn -testillä keskiarvojen parittaisiin vertailuihin.” En osaa sanoa” -vastauksia ei ole otettu mukaan käytettäessä varianssianalyysiä. Lisäksi osassa kysymyksistä käytettiin ristiintaulukointia ja χ2-testiä.

Tulokset

Vastaajat

Vastauksia saatiin 1488. Vastausprosentti oli alle viisi prosenttia. Vastaajista yli puolet oli miehiä ja runsas kolmannes naisia. Lähes kaikki vastaajat olivat suomenkielisiä (95 %). Yli puolet vastaajista toimi mikroyrityksissä (55,8 %). Toiseksi suurin vastaajaryhmä oli yksinyrittäjät (21,7 %) ja pienten yritysten yrittäjiä oli noin viidennes vastaajista (19,0 %). Alle 4 % vastanneista yrittäjistä toimi keskisuuressa yrityksessä (3,3 %). Vain kolme vastaajaa edusti suuria yrityksiä.

Runsas puolet vastanneista yrittäjistä toimi teollisuudessa, rakennusalalla, sosiaali- ja terveydenhuollossa, vähittäiskaupassa ja palvelualoilla. Loput vastaajat (48,1 %) edustivat useita eri toimialoja, mutta koska niissä toimialakohtaiset vastaajamäärät olivat pieniä, ne yhdistettiin aineiston analyysissa luokaksi ‘muut toimialat’ (Kuvio 1).

Kuvio 1. Vastaajien toimialat

Aineiston kattavuuden selvittämiseksi aineistoa voidaan verrata Tilastokeskuksen ylläpitämään Suomen virallisen tilaston tietoihin Suomen yrittäjistä, sillä Suomen Yrittäjien jäsenistöstä ei ole saatavilla riittävän kattavaa vertailutietoa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 Suomessa oli eniten yksin yrittäjiä tai mikroyrityksiä (94,2 %), kuten myös tämän tutkimuksen aineistossa (77,5 %). Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2010 lopussa yrittäjistä seitsemällä prosentilla on ammattikorkeakoulututkinto kun taas kyselyyn vastanneista ammattikorkeakoulututkinnon omaavia oli 17,5 %. Verrattaessa vastanneiden toimialoja Tilastokeskuksen mukaiseen yritysrekisteriin (vuodelta 2010) voidaan todeta, että kyselyymme vastanneiden toimialat noudattavat suomalaista toimialajakoa. (Suomen virallinen tilasto 2011.)

Yhteistyön muodot

Aineistossa yli puolella yrittäjistä oli kokemusta yhteistyöstä AMKn kanssa. Suurin osa yhteistyöstä kytkeytyi opiskelijan oppimisprosesseihin ja vähiten yhteistyötä mainittiin liittyvän kumppanuustoimintaan. (Kuvio 2.) Jos verrataan yrityksen kokoa ja yhteistyön muotoja, voidaan havaita, että keskisuurille yrityksille oli tutumpia useammat yhteistyön muodot. Yksin yrittäjät tunsivat AMK-yhteistyötä vähiten.

Kuvio 2. Yhteistyön muodot

Tulosten perusteella yrityksen toimiala vaikuttaa merkitsevästi yhteistyön muotoon kaikissa muissa yhteistyön muodoissa paitsi opiskelijan oppimisprosessiin liittyvässä yhteistyössä. Eli kaikki toimialat tekevät opiskelijan oppimiseen liittyvää yhteistyötä tilastollisesti yhtälailla. Yrityksen koko oli yhteydessä positiivisesti opiskelijan oppimiseen liittyvään yhteistyöhön eli mitä suurempi yritys sitä enemmän opiskelija yhteistyötä. Kaikista pienistä yrityksistä runsas kolmannes (32 %) mainitsi tekevänsä yhteistyötä opiskelijan oppimiseen liittyen, kun taas keskisuurista yrityksistä melkein kaikki (94 %). Opiskelijan oppimiseen liittyvänä yhteistyönä tyypillisintä oli harjoittelu ja opinnäytetöihin liittyvä yhteistyö.

Kumppanuusyhteistyö määriteltiin kyselyssä siten, että yrityksen edustaja toimi mentorina tai alumnina AMKlle, yritys teki markkinointiyhteistyötä AMKn kanssa, yrityksellä oli allekirjoitettu kumppanuussopimus AMKn kanssa, yrityksen edustaja toimi AMKn hallintoelimissä tai yhteistyöryhmässä tai toisin päin. Tulosten perusteella yrittäjillä näytti olevan vähän kokemusta kumppanuusyhteistyöstä. Eniten kokemusta oli keskisuurilla yrityksillä (36,5 %).

Alueellinen vaikuttavuus 

Yrittäjien näkemystä ammattikorkeakoulujen alueellisesta vaikuttavuudesta selvitettiin seuraavilla ulottuvuuksilla:

  • AMKn palveluista ja osaamisesta tiedottaminen
  • AMKn palvelujen merkitys alueen kilpailukyvylle
  • AMKn vaikutus alueen työllisyyteen
  • AMKn vaikutus yrittäjyyteen alueelle
  • AMKn merkitys alueen vetovoimalle
  • AMKn merkitys alan tunnettuuteen ja kehittämiseen alueella.

Vastanneiden yrittäjien mielikuvat AMKn alueellisesta vaikuttavuudesta olivat hyvin myönteisiä. Yli 80 % vastaajista piti ammattikorkeakouluja merkittäviksi alueen vetovoimalle. Noin 70 % arvioi, että AMKt olivat edistäneet uuden yrittäjyyden syntymistä alueelle, ja 80 % vastaajista piti AMKja merkittävinä alueen työllisyydelle. Yrittäjien vastausten mukaan AMKn palvelut lisäsivät alueellista kilpailukykyä. AMKt olivat myös edistäneet alan tunnettuutta ja kehitystä alueella joka toisen yrittäjän mukaan. Heikoimman arvion sai AMKn palveluista ja osaamisesta tiedottaminen. Vain vajaa puolet yrittäjistä piti tiedottamista riittävänä. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Ammattikorkeakoulun vaikuttavuus

Vastanneiden yrittäjien edustaman yrityksen koko oli tilastollisesti merkitsevästi erotteleva tekijä, kun vastaajat arvioivat AMKn alueellista vaikuttavuutta. Yrityksen koko oli tilastollisesti merkitsevästi (P=0,001) yhteydessä siihen, miten vastaajat arvioivat ammattikorkeakoulun tiedottavan palveluntarjonnastaan ja osaamisestaan. Yksinyrittäjät olivat tyytyväisempiä ammattikorkeakoulujen tiedottamiseen kuin mikro- ja pienyrityksissä toimivat henkilöt.

Yrityksen koko oli myös tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä (P= 0,002) vastaajien arvioon AMKn ja sen palvelujen vaikutuksessa alueen kilpailukykyyn. Keskisuurien, yli 50 hengen yrityksien, edustajat arvioivat AMKn palveluiden lisäävän alueen kilpailukykyä enemmän kuin mikroyritysten vastaajat. Mikroyrityksissä toimivat vastaajat arvioivat AMKn vaikutuksen alueen kilpailukykyyn vähäisimmäksi.

Yrityksen koko vaikutti tilastollisesti merkitsevästi myös vastaajien arvioon AMKn vaikutuksesta alueen työllisyyteen. Mitä isompi yritys, sitä myönteisemmin vastaajat suhtautuivat AMKn vaikutukseen alueen työllisyyteen. Yrityksen koolla ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (P=0,313) vastaajien arvioihin siitä, tuottaako AMKn ja sen palvelut yrittäjyyttä yrityksen sijaintialueelle.

Mitä isompaa yritystä vastaaja edusti, sitä myönteisemmin AMKn vaikutus alueen vetovoimaan arvioitiin (P=0,041) ja sitä myönteisemmin yrittäjä suhtautui myös AMKn vaikutukseen yrityksen edustaman alan kehitykseen ja tunnettavuuteen (P=0,010). Yli 50 hengen keskisuuria yrityksiä edustavat vastaajat erosivat tilastollisesti merkitsevästi yksinyrittäjistä (P=0,006) ja mikroyrityksiä (P=0,016) edustavista vastaajista.

Pohdinta

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää minkälaista yhteistyötä PK-yritykset ja AMKt tekevät ja minkälaiseksi yrittäjät arvioivat AMKn alueellisen vaikuttavuuden. Tulokset osoittavat, että AMKt ovat saavuttaneet yhteistyössään paremmin keskisuuret yritykset. Tulokset tukevat aiempia tutkimuksia siitä että ”perinteinen” opiskelijan oppimisprosesseihin liittyvä yhteistyö (harjoittelu ja opinnäytetyöt) on tunnetuinta ja tyypillisintä. Kumppanuusyhteistyö on harvinaisempaa yrittäjille. Ammattikorkeakoulujen tulisikin kehittää yhteistyötä yksinyrittäjien, mikro- ja pienyritysten kanssa. Ammattikorkeakoulujen on syytä pohtia, mitä uusia toimenpiteitä tulisi tehdä ja mitä vahvistaa, mitä vanhoja yhteistyön käytänteitä vähentää ja jopa lakkauttaa (Kim et al 2005). Yrityksen tarpeisiin vastaavan yhteistyön käynnistäminen edellyttää tapaamisia, dialogia, yhteisen ymmärryksen ja kielen rakentamista, yhteistyösopimuksia, osallistavaa muutosjohtamista ja jaettuja voimavaroja (Häggman-Laitila et al 2011).

Kumppanuustyyppinen, pidempiaikainen ja alueellisia voimavaroja systemaattisemmin ja laajemmin hyödyntävä yhteistyö tarvinnee siis tekemisen tapojen ja organisaatiokulttuurin muutosta. Oppilaitoksen ja työelämän kumppanuussuhdetta varten tuleekin luoda uudenlaista paradigmaa, joka ammentaa monialaisuudesta, moninaisista yhteistyömuodoista, kiinteästä vuorovaikutuksesta ja strategisesta ja pitkäjänteisestä suunnittelusta. Se ei ole vain yhteistyön ylläpitoa vaan se vaatii sitoutumista, yhteistyön hoitoa ja uudenlaisia muotoja käydä dialogia sidosryhmien kanssa (Jongbloed et al 2008.) Kumppanuus vaatii toteutuakseen muodollista ja informaalia sekä horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä (Häggman-Laitila et la 2011). Lyytinen ja Marttila (2009) painottavat luottamuksen synnyssä yhteisiä kohtaamisia, joissa ihmiset voivat olla kasvokkain, neuvotella ja suunnitella asioita yhdessä. Näin he tutustuvat toisiinsa ja tuntemisen kautta syntyy luottamusta.

Ammattikorkeakoulut ovat tämän tutkimuksen mukaan onnistuneet rakentamaan paikkansa alueellisina toimijoina. Ne ovat onnistuneet vahvistamaan alueen vetovoimaa, kilpailukykyä ja työllisyyttä ja ovat myös onnistuneet edistämään eri toimialojen tunnettuutta ja kehittämistä alueella. Erityisesti keskisuurten yritysten edustajat olivat vakuuttuneita AMKn merkityksestä. Alueellisen vaikuttavuuden haasteet ovat yrittäjien arvioiden mukaan ammattikorkeakoulujen palveluista ja osaamisesta tiedottamisessa ja yrittäjyysosaamisen sekä yrittäjyyden edistämisessä. Alueen yhteinen kehittäminen vaatii yhteisten tavoitteiden luomista yritysten ja korkeakoulun kesken (Mora, et la 2010)

Tutkimus ei kuitenkaan oikeuta lukijaa yleistäviin päätelmiin, koska aineiston edustettavuutta perusjoukkoon ei ole tilastollisesti analysoitu. Lisäksi kyselyn vastausprosentti jäi kovin alhaiseksi. Vastaajat saattoivat myös tuntea keskivertoyrittäjää korkeamman koulutustaustansa takia ammattikorkeakoulun toimintaa paremmin. Toimialoiltaan vastaajat edustivat kuitenkin hyvin suomalaisten yrittäjien toimialoja. Vaikka tuloksista ei voida vetää yleistettäviä johtopäätöksiä, antaa tutkimus hyviä aineksia ammattikorkeakoulun ja yrittäjien yhteistyön kehittämiseen.

Johtopäätökset

Tutkimustulosten perusteella ammattikorkeakoulujen tulisi:

  • lisätä yhteistyötä mikro- ja pienyritysten kanssa
  • tutustua entistä paremmin yritysten tarpeisiin ja niiden tapaan toimia
  • olla yritysten kanssa myös epävirallisessa yhteistyössä muodollisen yhteistyön ohella
  • kohdistaa erilaisia palveluja erikokoisille yrityksille
  • tiedottaa ja markkinoida palveluitaan ja osaamistaan entistä tehokkaammin
  • kehittää pitkäaikaisia kumppanuuksia yritysten kanssa.

Tutkimuksen tulosten perusteella pienten ja keskisuurten yritysten tulisi:

  • käyttää entistä aktiivisemmin ja monipuolisemmin ammattikorkeakoulujen palveluja
  • käyttää ammattikorkeakoulujen osaamista voimavarana
  • sitoutua pitkäjänteiseen työhön yhteistyön kehittämisessä
  • kehittää myös epävirallisia yhteistyösuhteita ammattikorkeakoulujen henkilöstön kanssa.

Kirjoittajat

Sirpa Laitinen-Väänänen, yliopettaja, Lahden ammattikorkeakoulu, sirpa.laitinen-vaananen@lamk.fi

Liisa Vanhanen-Nuutinen, tutkimuspäällikkö, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu, liisa.vanhanen-nuutinen@haaga-helia.fi

Riikka Ahmaniemi, projektipäällikkö, AMKtutka verkosto, riikka.ahmaniemi@jamk.fi

Veli-Matti Lamppu, koulutusasioiden päällikkö, Suomen Yrittäjät, veli-matti.lamppu@yrittajat.fi

Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. 2009. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009. Helsinki: Edita Prima Oy. Aineisto saatavilla: http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf [Luettu 29.4.2013]

Ehdotus ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliksi vuodesta 2014 alkaen. Aineisto saatavilla: http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/ammattikorkeakoulutus/ammattikorkeakoulu_uudistus/aineistot/liitteet/amk_rahoitusmalli.pdf  [Luettu 28.4.2013]

Häggman-Laitila, A. & Rekola, L. (2011). Työelämän ja korkeakoulun kumppanuus Työelämän tutkimus 9 (1), 52 – 53.

Jongbloed, B. & Enders, J. & Salerno, C. (2008) ‘Higher education and its communities: Interconnections, interdependencies and a research agenda.’ Higher Education, 56 (3), 303–324.

Kim, W.C. & Mauborgne, R. (2005). Blue Ocean Strategy: How to create uncontested market space and make the competition irrelevant. USA: Harward Business School Press.

Laitinen-Väänänen, S., Vanhanen-Nuutinen, L., Ahmaniemi, R., Boman, S., Lamppu, V.-M. (2013). Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus: Kysely Suomen Yrittäjien jäsenistölle. Aineisto saatavilla: http://www.amktutka.fi/ [Luettu: 4.3.2013]

Lyytinen, A. & Marttila, L. 2009. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminta – rajoja, rakenteita ja yhteistyötä. Kever verkkolehti 8(4), 1-23.

Marttila, L. & Kautonen, M. & Niemonen, H. & von Bell, K. (2004) Yritysten ja ammattikorkeakoulujen T&K –yhteistyö. Ammattikorkeakoulut alueellisessa innovaatiojärjestelmässä: koulutuksen ja työelämän verkostoitumisen mallit, osaprojekti III. Työelämän tutkimuskeskus, työraportteja 69. Tampere: Tampereen yliopisto.

Mora, J-G., Detmer, A. & Vieira, M.-J. (Toim.) (2010). Good Practices in University-Enterprise Partnerships GOODUEP. Aineisto saatavilla: http://gooduep.eu/documents/GOODUEP-Final%20Report%20UEPS.pdf [Luettu 29.4.2013]

Neuvonen-Rauhala, M-L. (2009). Työelämälähtöisyyden määrittäminen ja käyttäminen ammattikorkeakoulun jatkotutkintokokeilussa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 197. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä.

OECD (2007). Higher education and regions: Globally competitive, locally engaged. Paris: OECD.

Suomen virallinen tilasto (SVT). Yritysrekisterin vuositilasto. (2011). Katsaus yrityksiin, toimipaikkoihin ja konserneihin . Helsinki: Aineisto saatavilla: http://www.stat.fi/til/syr/2011/syr_2011_2012-11-26_kat_001_fi.html Tilastokeskus [Luettu: 28.4.2013]

Vanhanen-Nuutinen, L. & Laitinen-Väänänen, S. (2011) Työelämän kokema hyöty ammattikorkeakoulun kanssa tehtävästä yhteistyöstä. AMK-lehti // Journal of Finnish Universities of Applied Sciences (2) 2011. Aineisto saatavilla: http://www.uasjournal.fi/index.php/uasj [Luettu 2.4.2013]

Vanhanen-Nuutinen, L., Laitinen-Väänänen, S., Ahmaniemi, R. & Lamppu, V-M. (2013). Collaboration between Finnish SMEes and universities of applied sciences. Results of a large survey. Tulossa.

Tilastokeskus (2011). Suomi lukuina. Aineisto saatavilla: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_yritykset.html [Luettu 29.4.2013]

Tilastokeskus (2011). Suomi lukuina. Aineisto saatavilla: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_yritykset.html [Luettu 29.4.2013]

Kahvipöytäkeskusteluja ammatillisen verkko-opetuksen tilasta

Opetuksen ja vapaa-ajan kaikkiin osa-alueisiin sulautunut teknologia tarjoaa runsaasti keinoja monipuolistaa ja kehittää opettajan työtä. Teknologia tarjoaa opettajille välineet, ja verkkopedagogiikka keinot sen käyttämiseen. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan ole näin hyvin. Tutkimusten mukaan verkon käyttö opetuksessa on pysynyt samankaltaisena 14 vuotta vuodesta 1996 vuoteen 2010 (Saarinen 2012). Opetuskulttuuri ja toimintatavat perustuvat edelleenkin luentoihin ja tentteihin. Määrällisen käytön kasvaessa verkon opetuskäyttötavat eivät ole monipuolistuneet.

Suomi oli nousemassa johtavaksi tietoyhteiskunnaksi 1990-luvulla. Tähdenlentoa ei tapahtunutkaan, kenties syynä oli lukkiutuminen vanhoihin toimintatapoihin. Liiallinen usko välineen hyötyyn näyttää jarruttaneen verkko-opetuksen kehittymistä, koska indikaattoriksi tarvittu kulttuurinen muutos ei ole tapahtunut. Lukuisat kehittämishankkeet eivät ole saaneet aikaiseksi pysyvää toimintakulttuurin muutosta oppilaitoksissa. Suomalainen koulutus on onneksi vielä arvostettu maailmalla. Mikäli koulutuksen mittariksi nousee verkko-opetuksen määrä ja laatu, Suomen tulisi tehdä paljon töitä pysyäkseen arvostettuna koulutusyhteiskuntana. (vrt. Survey of Schools: ICT in Education, 2013).

Ihmisen ja sosiaalisten järjestelmien kehitys on tiettävästi hitaampaa kuin teknologinen kehitys (Andersson & Kaivo-oja 2012). Tilastokeskuksen mukaan (7.11.2012) kaksi kolmasosa 16−74-vuotiaista suomalaisista on verkkokaupan asiakkaita ja puolet suomalaista jäsenenä yhteisöpalveluissa. Suomalaiset kodit ovat hyvin varusteltuja niin tietoliikenneyhteyksien kuin päätelaitteiden osalta. Herää kysymys, miksi kaikki muu kuin opetus näyttää jalkautuvan tietoverkkoihin ongelmattomasti?

Opettajainhuoneessa

Kun viritän asiasta kahvitaukokeskustelua ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun opetushenkilöstön kanssa, kysymyksiini verkko-opetuksesta todetaan usein, että olen kyllä siirtänyt monta opintojaksoa verkkoon. Toinen tekemäni havainto on, että verkosta puhutaan kuin asiasta, joka toimii ”oikeasta opettamisesta” erillään. Kun jatketaan keskustelua, verkko-opetuksen käsite rinnastuu entistä enemmän välineisiin ja niiden käyttötaitoihin. Yllättäen huomaankin kartoittavani tietoa siitä, mitä teknisiä ongelmia kullakin on ollut. Keskustelumme ei kosketa missään vaiheessa keskeistä aihetta – mikä on parhaaksi opiskelijoille.

Tutkimuskentällä

Onko verkko-opetuksen ongelma todellakin välineissä, vai täytyykö syitä etsiä toimintakulttuurista ja sen taustalla vaikuttavista yhteiskunnallisista ilmiöistä? Fielder (2012) korostaa tutkimuksessaan teknologian muutosta. Hänen mielestään korkeakouluopetus on käymässä läpi eräänlaista uudelleenvarustamista digitaalisin välinein. Tähän liittyy erilaisia koulutukselle vieraita periaatteita, kuten standardointi ja kaupallistuminen. Valitettavasti oppilaitokset pyrkivät sovittamaan nämä uudet välineet perinteiselle opetukselle luonteenomaisiin kontrollin ja vastuun malleihin. (Fielder 2012.)

Saarinen (2012) näkee keskeisenä toimintakulttuuriproblematiikan. Hänen mielestään verkkopalveluihin sisäänrakennettuja ominaisuuksia, kuten avointa tiedon jakamista, verkottumista ja yhteistoimintaa, ei hyödynnetä opetuksessa monipuolisesti (Saarinen 2012). Asia voidaan tulkita siten, että opetushenkilöstön asenne ja menetelmälliset taidot ovat puutteelliset.

Mällinen (2007) kirjoittaa, että teoreettisen tiedon puuttuessa opettajat tulkitsevat uusia käsitteitä vanhojen ajatusmalliensa kautta. Tästä syntyy virhekäsityksiä ja niiden myötä epäonnistuneita pedagogisia ratkaisuja. Perinteisen opettajan on vaikea luopua kontrollista, jonka hän ymmärtää vastuuksi oppimisesta. Nykykäsitysten mukainen opettajan ohjaava rooli istuu huonosti vanhaan malliin (Mällinen 2007).

Monesti puhutaan verkon rajoittuneisuudesta. Jo yli 10 vuotta sitten tiedettiin, että vuorovaikutuksen muodot eivät välttämättä ole sidoksissa vuorovaikutuksen kanavaan tai välineeseen, vaan pikemminkin tiettyihin toimintatapoihin (Matikainen 2001). ”Verkon vuorovaikutuksellisen luonteen ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti opiskelijakeskeisyyttä”, toteaa Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun opettaja ja viestinnän kouluttaja Maarit Räisänen. Verkkovuorovaikutus on erilainen, mutta tarkoitus ei olekaan tarkastella asiaa kasvotusten tapahtuvaan vuorovaikutukseen peilaten. Ihmiset siirtävät oman persoonallisen tapansa toimia myös verkkoon (vrt. Tenno 2011).

Verkko-opettaminen on yksi ammatillisen opettajan osaamisalue

Laadukas verkko-opetus ei synny ilman ammattitaitoisia opettajia, ei myöskään ilman motivoituneita opiskelijoita. Kullaslahti (2010) määrittelee tietotekniikkaosaamisen ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssiin kuuluvaksi ammattialaspesifisen, pedagogisen ja persoonallisia ominaisuuksia käsittävän alueen rinnalla.

Pentti Hanhela Oulun Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta puhuu innokkaasti verkon puolesta: ”- – mahdollistaa opiskelun, työn ja perhe-elämän ohessa vaikka toisella puolella maapalloa.” Huolenaiheena Hanhela mainitsee muun muassa opiskelijoiden identiteetin varmistamisen verkossa.

Kuva 1. Yliopettaja Pentti Hanhela Oulun Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta ohjaamassa verkko-opiskelijaryhmää.

Opettajien osaamistason kehittämiseen on pureuduttu valtakunnallisesti jo vuosia. TIEKE, tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus, on aloittanut hankkeen Open päivitys. Hanke painottaa, että vähäinenkin teknologia luovasti ja tehokkaasti käytettynä suo paljon mahdollisuuksia työskentelyn rikastamiseen. (TIEKE 2013.) Hankkeen taustalla ovat aikaisemmat OPE.FI kolme osaamistasoa, joiden osaamiskuvauksia on päivitetty aktiivisesti kehityswikissä http://opefi.wikispaces.com.

Oulun Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ja sen täydennyskoulutusyksikössä on edistetty verkko-opettajan valmiuksia jo vuosia. Opettajaopiskelijoille on tarjolla ammattipedagogisten opintojen suorittamisen mahdollisuus sekä suomen- että englanninkielisessä verkkoryhmässä. Opiskelu verkkoryhmässä auttaa opettajaopiskelijoita omaksumaan verkko-opettamisen hyviä käytäntöjä. Verkko-opetusta pyritään sulauttamaan tehokkaasti osaksi kaikkia ammatillisille opettajille suunnattuja opintojaksoja.

Verkko-opettajan puheenvuoro

Ammatilliset opettajat Anne Törmä (KTM, TTM), Janne Hietala (insinööri, AMK) ja Anja Kettunen (KTM) kommentoivat verkko-opetuksen tarpeita, nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä seuraavasti:

Janne nostaa esiin välimatkojen vaikutuksen verkko-opintojen suosiolle: ”Työssä käyvällä ja opintoja samanaikaisesti suorittavalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin virtuaaliset etäopinnot”. Anja täydentää, että verkko-opetus tasapuolistaa ihmisiä fyysisten välimatkojen osalta. Anne tuo esiin haasteellisen näkökulman: ”Maantieteellinen etäisyys voidaan ajatella lisäarvoksi, tukien ja motivoiden opiskelijoita yhteisölliseen työskentelyyn.”

Keskustelu siirtyy verkko-opintojen menetelmiin, niiden heikkouksiin ja vahvuuksiin. Anja tarkentaa: ”Paikasta riippumaton verkko-opetus mahdollistaa opintojen tekemisen omaan tahtiin, omien aikataulujen mukaan — .” Anne näkee verkko-oppimisympäristöjen kannustavan jaettuun asiantuntijuuteen ja tukeen, jossa opiskelijoiden itseohjautuvuusvalmiudet ja kriittinen ajattelu kehittyvät.

Tekniikkaa ei voida keskusteluissa valitettavasti ohittaa. Voiko verkossa oppia yhtä hyvin kuin -kysymykseen löytyy vastaus Anjalta: ”En usko verkko-oppimisen olevan tuloksiltaan huonompaa kuin perinteisen opetuksen tulokset. Olen opiskellut pääasiassa perinteisten menetelmien kautta. Nyt olen perehtynyt verkko-oppimiseen ammatillisessa opettajakoulutuksessa ja uskon olevani pätevöitynyt opettamiseen aivan mallikkaasti. Opiskelen itseäni varten, eikä oppimisen ympäristöllä tai tavalla ole merkitystä.”

Anne kiinnittää huomion seikkoihin, joiden kautta opettaja voi vaikuttaa verkko-opetuksen onnistumiseen. Opiskelijan näkökulmasta Anne korostaa verkko-opintojen tarjoamaa tukea: ”Oppijalla on usein käytössään laajempi tukiresurssi kuin tavallisessa luokkaopetuksessa. Verkko-oppimisympäristöissä on helpompaa saada esimerkiksi vertaistukea keskustelemalla ja esittämällä kysymyksiä.” Verkossa hiljaisempienkin opiskelijoiden panos saadaan paremmin esiin.

Janne pohtii verkko-opetuksen menetelmiä. Hänen huolenaan on reaaliaikaisen verkko-opetuksen muuttuminen väkisin luennoksi, vaikka opettaja käyttää joitakin aktivoivia menetelmiä. Tulevat verkko-opettajat tarvitsisivat esimerkkejä, miten verkko-opetustilanne tulisi toteuttaa. Opetusvideo on yksi hyvä keino siihen.

Kuva 2. Janne Länsitie ja Tommi Karjalainen suunnittelevat hyvästä luennosta kertovaa opetusvideota Oulun Ammatillisen opettajakorkeakoulun studiossa.

Tulevaisuuden avainsanoina monialaisuus ja yhteistyö

Anne ja Anja ovat samaa mieltä siitä, mikä korostuu tulevaisuuden virtuaaliopetuksessa. Kommenteissa korostuvat monialaisuus ja yhteistyö. ”Varsinkin asiantuntijaorganisaatioissa on ensisijaisen tärkeää, että eri alojen osaajat pystyvät käyttämään hyväksi toistensa tietoa ja osaamista, jonka virtuaalinen työtila tekee helpoksi”, visioi Anne.

Anjan tulevaisuuden virtuaalikampus olisi mielenkiintoisia oppimispolkuja ja -prosesseja tarjoava monitieteellinen oppilaitos, ja se perustuisi tiimityöskentelyyn. Anne tarkentaa, että opettajan on kehitettävä ammattitaitoaan oppimisprosessien edistäjänä monipuoliseksi opetuksen ja oppimisen asiantuntijuudeksi. Myös oppijat joutuvat aidosti sitoutumaan ja ponnistelemaan osaamisensa lisäämiseksi. Annesta pelkkä läsnäolo ei riitä, vaan on ponnisteltava oppimispäämäärän saavuttamiseksi.

Opettaja ei kuitenkaan saisi jäädä virtuaalikampuksen pyörteisiin. Anne nostaa esiin, että kun työtavat muuttuvat digitaalisemmiksi, muuttuu myös työn johtamistekniikka. Tulevaisuudessa johtamisen tärkeimpiä teemoja ovat muun muassa elämyksellinen johtaminen, erilainen esimies-alainen-suhde, tiedon ja tietämyksen valtava rooli, kollektiivisuus sekä perinteisen tyylin yhdistäminen verkkojohtamiseen.

Loppusanat

Verkkopedagogiikan toimintaperiaatteiden hyväksyminen ja omaksuminen on toinen suuri haaste teknologian käytön rinnalla. Verkossa ja verkostoissa toiminen on tosiasia. Pekka Ruohotie totesi jäähyväisluennollaan (2012), että pian on aika, kun lähiopetuksen tarve täytyy perustella. Opettajan on ymmärrettävä verkko-opetuksen hyöty omassa työssään, asetettava itselleen selvät tavoitteet ja sitouduttava mahdollisiin teknologian tuomiin haasteisiin.

Kun opettaja siirtää toimintansa painopistettä verkko-opetuksen perusperiaatteita kohti, eli tiedonjakajasta oppilaan opiskelu- ja oppimisprosessin ohjaajaksi, edellyttää se opettajan kykyä muuttaa pedagogiikkaa (Leinonen 2008).

Eräs keskeinen pedagogisen uudistumisen avaintekijä on oikeanlainen johtaminen. Organisaation rakenne ja toimintakulttuuri voivat muuttua vain ylhäältä päin tehtävän järjestelmällisen strategiatyön tuloksena. Muutos tarvitsee pedagogisen toimeenpanijan, joka on samalla teknologian opetuskäytön asiantuntija.

Kirjoittaja

Tiiu Tenno, yliopettaja, Oulun Ammatillinen opettajakorkeakoulu, tiiu.tenno@oamk.fi

Andersson, C. & Kaivo-oja, J. (2012) BohoBusiness. Ihmiskunnan voitto koneesta. Helsinki: Talentum.

Fiedler, Sebastian H.D. (2012) Emancipating and developing learning activity: Systemic intervention and re-instrumentation in higher education. Annales Universitatis Turkuensis B 351.

Kullaslahti, J. (2011).Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. Acta Electronica Universitatis Tamperensis : 1074.

Leinonen, A.M. (2008) Ammatillinen opettajuus kansallisessa verkko-opetuksen kehittämishankkeessa, Tampereen yliopisto Kasvatustieteiden laitos Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus. Saatavilla http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-7360-9.pdf

Matikainen, J. (2001) Vuorovaikutus verkossa. Helsinki, Yliopistopainos, Palmenia-kustannus.

Mällinen, S. (2007) Conceptual Change Process of Polytechnic Teachers in Transition From Classrooms to Web-Based Courses. Acta Electronica Universitatis Tamperensis: 648.

Ruohotie, P. (2012) Opiskelijasta elävän verkoston toimijaksi. Pekka Ruohotien Jäähyväisluento, Tampereen yliopisto, 21.11.2012.

Saarinen, L. (2012) Enhancing ICT Supported Distributed Learning through Action Design Research. Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 1799-4934.

Survey of Schools: ICT in Education. 2013. Benchmarking Access, Use and Attitudes to Technology in Europe’s Schools. FINAL REPORT. February 2013. Digital Agenda for Europe. ISBN 978-92-79-28121-1 Saatavilla http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/cf/dae/itemdetail.cfm?item_id=9920

TIEKE. (2013) Opetushenkilöstön täydennyskoulutukset. Saatavilla http://www.tieke.fi/pages/viewpage.action?pageId=15110701

Tilastokeskus. (2012) Internetin käytön ja eräiden käyttötapojen yleisyys 2012. Saatavilla http://www.tilastokeskus.fi/til/sutivi/2012/sutivi_2012_2012-11-07_tie_001_fi.html

Tenno, T. (2011) Surffaajat ja syventyjät – verkko-oppimisympäristön pedagogisen rakenteen ja opiskelijoiden toimintaorientaatioiden tarkastelua. Acta Universitatis Lapponiensis 196. LUP: Rovaniemi.

Haastattelut

Anne Maria Törmä 21.1.2013
Janne Hietala 24.1.2013
Anja Kettunen 27.1.2013
Pentti Hanhela 21.1.2013
Maarit Räisänen 3.3.2013

Pois rakennuksista? – Verkko-oppimisen ja -työskentelyn kehittäminen Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun liiketoiminnassa

Vuosi 2013 on Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa juhlavuosi, sillä tänä keväänä on kulunut kymmenen vuotta siitä, kun aloitimme ensimmäisen tutkintoon johtavan kokonaan verkossa toteutettavan aikuiskoulutuksen. Edellisenä vuonna olimme perustaneet eOppimiskeskuksen (alkuperäiseltä nimeltään Web Center) tukipalvelu- ja kehitysorganisaatioksi ja aloittaneet opettajien ja opiskelijoiden koulutukset uuteen ja vaativaan verkossa tapahtuvaan toimintaan.

Useat eri syyt voivat estää opiskelun opiskelupaikkakunnalla. Työttömyys, työssäkäynti ja fyysiset etäisyydet muodostuvat esteiksi osallistumiselle luokkahuoneopetukseen. Lapissa, pitkien etäisyyksien maakunnassa on pitänyt löytää yhteisöllisiä ratkaisuja nostaa valtakunnallisesti alempaa aikuisten koulutustasoa ja mahdollistaa opintojen ohella tapahtuva tietojen päivittäminen tutkinnon avulla. Opiskelijat saattoivat osallistua koulutukseen kotikoneiltaan keskustellen ja ollen vuorovaikutuksessa muun ryhmän kanssa.

Kuva 1. Oppilaitos tulee kotiin (Jäminki 2008, 96).

Lähtökohta verkko-opetuksen toteutukselle oli kuitenkin varsin pragmaattinen. Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu vastasi työvoimahallinnon työvoimaneuvojan PD-koulutuksesta, joka toteutettiin alussa kolmikantayhteistyönä (työvoimaopisto, sosiaalialan yksikkö ja kauppa ja hallinto). Kaupan ja hallinnon toimiala hallitsi alusta asti oppimisympäristöä ja sen tuutorointia. Kontaktitunnit pidettiin Jyväskylässä Työvoimaopistolla. Kun opiskelijoilla oli 40 ov suoritettuna, he alkoivat kysellä tutkintomahdollisuutta ja koska opiskelijoita oli ympäri Suomea, aikuiskoulutusjohtajamme Pentti Paloniemi päätti tarjota mahdollisuutta täydentää tutkinto verkkotutkinnoksi. Verkkotutkinto oli syntynyt.

Näistä pyrkimyksistä oppilaitos palkittiin Unescon jaetulla ensimmäisellä palkinnolla tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä opetuksessa vuonna 2007. Kun pyörät saatiin pyörimään, tehokas verkko-opiskelu laajeni entisestään. Kymmenessä vuodessa toiminta verkossa on laajentunut niin, että kaupan ja kulttuurin toimialalla kaikki aikuisten tutkintoon johtava koulutus ja myös vuonna 2007 alkanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opetus on verkossa. Toukokuun 2013 alkuun mennessä 16 aikuisten tradenomin tutkintoon opiskelevaa ryhmää ja kuusi ylempään ammattikorkeakoulututkintoon opiskelevaa ryhmää on käynnistetty tai viety läpi tutkintoon asti verkossa, ylemmän tutkinnon osalta kokonaan englanninkielisenä. Opiskelijat ovat tavanneet toisensa ja opettajansa vuosittaisilla 1–2 viikon intensiivijaksoilla.

Liiketaloudessa otimme vuonna 2008 ison kehitysaskeleen mahdollistamalla verkossa tapahtuvan opiskelun myös nuorille ns. blended-ryhmänä toisesta opiskeluvuodesta alkaen. Opettajalla oli tässä kokeilussa samanaikaisesti sekä etäryhmä että lähiryhmä opetettavana, mikä teki opetustehtävästä vielä haastavamman. Kokeilun jälkeen blended-opetusta on sovellettu myös muilla nuorten tradenomikoulutuksessa olevilla ryhmillä. Opiskelijoiden palautteita on seurattu tarkasti. Ne ovat olleet erityisen kiittäviä aikuisten koulutuksessa, mutta myös nuorten blended-koulutuksessa pääosin positiivisia; osalle nuorista fyysinen opiskeluyhteisö on tärkeämpi. eOppimiskeskuksen tarjoama tuki ja aktiivisuus opettajien perehdyttämisessä ovat mahdollistaneet tässä onnistumisen. Liiketaloudesta ja tietojenkäsittelystä on vaikeaa löytää opettajaa, joka ei olisi saanut koulutusta ja opetuksen aikana tapahtuvaa vieritukea.

Samanaikaisesti kun verkkoympäristöjä hyödynnettiin opetuksessa, verkot ratkaisivat monia hajautetun työn ongelmia. Ympäristöjen lisäksi wikit ja blogit löysivät tiensä tietotyöläisten arkeen. Koulutusorganisaatiossa ymmärrettiin, että kyseessä on suurempien toimintakulttuurien muutosten aalto ja aloitettiin strateginen työ sosiaalisen median käyttöönottamiseksi. Teknologian lisääminen erillisenä työvälineenä ei toimi kuten Kuva 1 osoittaa. Punaisena lankana toimialan painopisteissä osana Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun strategiaa (2010) kirjattiinkin sosiaalisen median käytön rohkaiseminen.

Kuva 2. Mielekäs verkkotoimintaympäristön metafora (Jäminki 2008, 153). Kuvan toteutus: Ilkka Lausas.

Myös tekniikassa ja sosiaali- ja terveysalalla toiminta verkossa on lisääntynyt koko ajan. Samanaikaisesti olemme kehittäneet verkkopedagogiikkaa ja esimerkiksi opinnäytteiden ohjausprosessia verkossa sekä verkkotyökaluja ja virtuaalista luokkahuonetta.

Vaikka teknologia muuttuu, verkkotyöskentely erilaisine muotoineen tule laajenemaan. Globaali, verkostomainen yhteistyö ja tiimityöskentely sekä organisaatioiden kustannustehokas toiminta ajaa organisaatiot luopumaan perinteisistä kontaktitapahtumista. Tällöin ainoa toiminnallinen keino on työskennellä ja hankkia uutta osaamista tietoverkoissa.

Kirjoittajat

Leena Alalääkkölä, toimialajohtaja, KTL, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Kauppa ja kulttuuri, leena.alalaakkola@tokem.fi

Seija Jäminki, lehtori, FT, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, Kauppa ja kulttuuri, seija.jaminki@tokem.fi

Jäminki, Seija & Ranta-Saarela, Helena. Tiimiohjauksella opinnäytetyöt valmiiksi verkossa. Julkaisussa: Tulevaisuuden eOpettaja. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu, 2007. -978-951-784-437-6 (nid.). HAMKin julkaisuja. -1795-4231. -6, s. 64-74

Jäminki, Seija. Ohjaus- ja opiskeluprosessit samanaikaisessa ja eriaikaisessa verkkoympäristössä. Etnografinen tutkimusmatka verkkotutkinnon maailmaan. Väitöstutkimus, Lapin yliopisto, Rovaniemi 2008.

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun strategia 2012 ja toimenpidesuunnitelma. 24.5.2010

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) – matkalla huipulle

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti – Multidimensional Tourism Institute (MTI) on ainutlaatuinen osaamisyhteisö, jossa yhdistyvät kaikki matkailun koulutusasteet sekä innovatiivinen tutkimus- ja kehittämistoiminta. Instituutin muodostavat Lapin yliopiston matkailututkimus, Rovaniemen ammattikorkeakoulun matkailu-, ravitsemis- ja talousala sekä Lapin matkailuopisto. MTI tutkii ja kehittää matkailua, kouluttaa matkailualan huippuosaajia kaikilla koulutusasteilla sekä välittää matkailualan osaamista ja tietoa alueen ja elinkeinon käyttöön. Instituutissa kehitetään matkailualan koulutusta ja tutkimusta tiiviissä yhteistyössä lappilaisen elinkeinoelämän, kansainvälisen tiedeyhteisön, koulutusorganisaatioiden ja julkisten toimijoiden kanssa. Parantamalla matkailualan toimintaedellytyksiä instituutti toimii suunnannäyttäjänä koko toimialan kehittämiselle.

Taitavaa ennakointia

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustaminen on pohjautunut matkailualan voimakkaisiin kasvunäkymiin ja sitä seuraavaan alan tutkimus- ja koulutustarpeeseen. Perustamissuunnitelmassa (2007, 5-6) määriteltiin matkailun kansainvälisiksi muutostekijöiksi mm. matkailukulutuksen, matkailuyritysten ja matkustuskustannusten kasvaminen ja kansallisina muutostekijöinä mm. kansainvälistyminen, investointien lisääntyminen sekä matkailupalveluiden ja -keskusten kehittyminen. Näiden muuttujien haasteisiin lähdettiin hakemaan ratkaisuja kokoamalla yhteen eri oppilaitoksissa oleva matkailualan tutkimuksen, koulutuksen ja innovatiivisen kehittämistoiminnan osaamista.

Perustamispäätöksen aikaan käytiin koulutuspolitiikassa keskustelua korkeakouluverkon supistamisen tarpeista. Koska Lappi nähtiin merkittävänä ja alati kasvavana matkailualueena, haluttiin matkailukoulutus edelleen säilyttää lähellä elinkeinoa ja kouluttaa osaajia siellä, missä työvoiman tarvekin on. Osana rakenteellisen kehittämisen uudistusta ammattikorkeakoulujen koulutustarjontaa päätettiin vähentää yhteensä 2030 aloituspaikalla vuodesta 2013 alkaen. (Opetusministeriö, 2012). Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan vähentämistarve kohdistui erityisesti kulttuurialalle, mutta myös matkailu-, ravitsemis- ja talousalalle. Tässä yhteydessä Rovaniemen ammattikorkeakoulun marata-alan aloituspaikkoihin kohdistuneet leikkaukset olivat hyvin maltillisia kun taas useissa oppilaitoksissa aloituspaikat leikattiin tyystin.

Ainutlaatuinen toimintamalli

Lapin korkeakouluyhteistyön käynnistyttyä sen ensimmäisenä ilmentymänä Lapin korkeakoulujen strategiaryhmä teki 5.11.2007 päätöksen matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustamisesta. Rovaniemelle perustettava matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituuttia esitettiin opetusministeriölle korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelman kärkihankkeeksi. Perustamissuunnitelmassa (2007, 16-17) instituuttia perusteltiin matkailukoulutuksen kehittämisen, aluekehityksen, matkailualan toimijoiden, tiedon keruun ja välittämisen tarpeilla sekä toimijoiden matkailun tutkimuksen ja kehittämisen tarpeilla. MTI:lla nähtiin olevan myös laajempi yhteiskunnallinen, taloutta kehittävä, ekologinen ja sosio-kulttuurinen tehtävä (Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustaminen, 2007, 16).

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustaminen ja toiminnan käynnistäminen toteutettiin Lapin yliopiston hallinnoimalla EAKR-hankkeella, jossa rahoittajina olivat Lapin lääninhallitus (myöhemmin Lapin liitto) ja Rovaniemen kaupunki. Hanke käynnistyi huhtikuun alusta 2008 ja avajaisia vietettiin 1.10.2009. MTI:n perustamissopimuksessa sen tehtäviksi on määritelty 1) matkailualan tutkimus 2) tutkimukseen perustuva matkailualan yliopistokoulutus 3) työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen perustuva matkailualan ammattikorkeakoulutus 4) työelämälähtöinen matkailu-, ravitsemis- ja talousalan toisen asteen ammatillinen koulutus sekä 5) kehittämis-, palvelu- ja innovaatiotoiminta.

Strategisen työn ja toiminnan sparraajana toimii kansallinen elinkeinoelämän neuvottelukunta, jossa on edustajat keskeisistä kansallisista matkailun toimijoista ja toiminnoista. Alueellista ja operatiivisen työn tukea antaa kumppanuusklubi, jossa ovat edustettuina keskeisimmät lappilaiset sidosryhmät ja yhteistyökumppanit.

Koulutuksen osalta tavoitteena on monimuotoistaa opetusta, tuoda se entistä lähemmäs työelämää ja ongelmaperustaista oppimista (PBL) sekä rikastaa sen sisältöjä kehittämällä erilaisia yhteistyömuotoja eri koulutusasteiden ja toimialojen välillä. Opiskelijoille tarjotaan opintojaksojen tai -kokonaisuuksien yhteistoteutuksia esimerkiksi tapahtumamatkailun, luontomatkailun tai kulttuurimatkailun teemoista. Myös asiantuntija- ja vierailijaluennot tarjotaan nykyisin jo suurimmilta osin avoimina kaikkien koulutusasteiden opiskelijoille. Lisäksi opiskelijat voivat sisällyttää tiettyjä opintojaksoja toisesta oppilaitoksesta opintoihinsa. Sisäiseen ja ulkoiseen yhteistyöhön perustuva opetus ja oppiminen antaa opiskelijoille entistä vahvemmat valmiudet kohdata matkailu- ja vieraanvaraisuusalojen sekä julkisen sektorin osaamistarpeet (MTI:n strategia, 2012).

Tutkimuksen osalta tavoitteena on tehdä kansainvälisesti tunnettua, kriittistä matkailun perustutkimusta ja alueellisesti vaikuttavaa soveltavaa tutkimusta ja tuottaa sellaista tietoa, joka tukee matkailun kehittämistä erityisesti pohjoisilla alueilla. MTI:n yhteinen palvelutoiminta tarjoaa matkailun asiantuntija-, koulutus- ja kehittämispalveluita alan yrityksille ja julkisille toimijoille. Palveluiden tarjottimella yhdistyvät koulutusrajat ylittyvä osaaminen laadukkaiksi, asiakaslähtöisiksi palveluiksi. (MTI:n strategia, 2012.)

Matkailun osaamista arktisessa toimintaympäristössä

Instituutin kolmannen toimintavuoden jälkeen käynnistettiin strategian päivitysprosessi, jolla lähdettiin aidosti hakemaan MTI:n yhteistä, kolmen toimijan osaamiselle rakentuvaa, eettisyyteen ja yhteisöllisyyteen pohjautuvaa erikoistumisen ja erottautumisen suuntaa.

Päivitetyssä strategiassa, vuosille 2013–2016, MTI:n toimintaympäristöksi määrittyi luontevasti arktinen alue, joka jo olosuhdetekijöidensä perusteella asettaa toiminnalle haasteita, mutta ennen kaikkea tarjoaa myös mahdollisuuksia, jotka ovat kansainvälisestikin kilpailukykyisiä. Esimerkkinä tästä toimintaympäristölähtöisestä kehittämistyöstä voidaan mainita Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmän kehittäminen. Matkailun turvallisuustyössä MTI on yhdessä matkailualalla toimivien yritysten, kuntien, turvallisuusalan toimijoiden, viranomaisten sekä kolmannen sektorin kanssa ollut turvaamassa edellytyksiä matkailun häiriöttömälle toiminnalle Lapissa. Lapin turvallisuusjärjestelmä on valittu kansalliseksi hyväksi käytänteeksi (Sisäasiainministeriö 2012, 94–97) ja sitä kohtaan on osoitettu myös laajempaa, kansainvälistä kiinnostusta.

Strategian painopisteiksi määrittyivät vieraanvaraisuus ja viisiasteinen vastuullisuus, joiden alla yhdistyvät MTI:n kaikki koulutusasteet ja niiden tutkimus, koulutus sekä palvelutoiminta. Vieraanvaraisuus on matkailussa läsnä kaikessa. Paikallisuuden ja kulttuurien hyödyntäminen, asiakkaiden kohtaaminen, esteettisyys, tapahtumat ja luontoympäristöt nähdään tekijöinä, jotka luovat matkailijalle myönteisiä kokemuksia. Vieraanvaraisuuteen suunnattu kehittäminen ja osaamisen vahvistaminen parantavat matkailuyritysten ja -alueiden kilpailukykyä. (MTI:n strategia 2012.)

Vastuullisuuden ulottuvuudet ovat taloudellinen, ekologinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja poliittinen näkökulma, jotka luovat pohjan kestävälle ja yhdenvertaisuutta korostavalle matkailutoiminnalle. MTI:ssa vastuullisuuden eri osa-alueet korostuvat paikalliskulttuurien ja paikallisuuden vaalimisessa. Ennakoimalla matkailualojen kehittymistä pystytään hahmottamaan toimintaympäristön muutoksia, joihin matkailualan toimijoiden tulee varautua vastuullisuuden toteutumiseksi sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. (MTI:n strategia, 2012.)

Kansainvälistymisen osalta tavoitteena on edistää MTI:n kansainvälisyyttä ja kansainvälistä tunnettuutta niin, että siitä tulee visionsa mukainen arktisen alueen johtava matkailu- ja vieraanvaraisuusalojen asiantuntija. Tämä tarkoittaa kansainvälisen tunnettuuden lisäämistä, verkostojen rakentamista, ylläpitoa ja kehittämistä, avainkumppanuuksien rakentamista, strategian painopistealueiden kehittämistä kv-verkostoissa ja hankkeissa sekä tutkimuksen, koulutuksen ja palvelutoiminnan osaamisen vahvistamista kv-toiminnalla.

Matkalla huipulle

MTI:n perustamisen ja toiminnan käynnistämisen aikainen muutos on ollut valtaisa haaste oppilaitosten toimintakulttuureille, toimintamalleille, tietojärjestelmille, viestinnälle, säännöille, ohjeille, resursseille ja kaikille muille kymmenille reunaehdoille, joiden rajoja ja mahdollisuuksia on koeteltu ja kokeiltu. Ei-vastaukset ovat kuitenkin pikkuhiljaa muuttuneet ehkä-vastausten kautta miksipä-ei ja jopa ilman muuta-vastauksiksi. Muutosprosessi on ollut haaste ennen kaikkea henkilöstölle ja kaikille niille, jotka MTI:n muutosprosessiin ovat osallistuneet tai joita se on jollain tavalla koskettanut. Muutos sisältää kuitenkin aina myös mahdollisuuksia, jos ne halutaan ja osataan käyttää. Tänään voimme jo olla varmoja siitä, että MTI:n ainutlaatuinen rakenne ja toimintatapa tarjoavat oppilaitosten perustehtäville; koulutukselle, tutkimukselle ja aluekehitykselle, sellaista lisäarvoa, joka oikein hyödynnettynä takaa MTI:n oppilaitoksille entistä kilpailukykyisemmän aseman kansallisessa ja kansainvälisessäkin oppilaitoskentässä. Ennen kaikkea se kuitenkin tarjoaa loistavan mahdollisuuden kehittää opetuksen, tutkimuksen ja palvelutoiminnan sisältöjä niin, että yritykset ja alueiden toimijat saavat jatkossa yhä osaavampaa työvoimaa, vaikuttavampaa tutkimusta sekä laadukkaampia asiantuntijapalveluita matkailualan kehittämiseksi ja yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi.

Kirjoittaja

Eila Linna, kehittämispäällikkö, PhD, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti – MTI, eila.linna@ulapland.fi

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin perustaminen. Lapin korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten kärkihanke. Lapin yliopisto, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Lapin ammattiopisto. Rovaniemi 2007.

Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin strategia 2012-2016. Rovaniemi 2012.

Opetusministeriö, 2012, Koulutus ja tutkimus vuosina 2011-2016. Kehittämisuunnitelma. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1. Helsinki.

Sisäasiainministeriö 2012: Tie Turvallisempaan huomiseen. Sisäisen turvallisuuden ohjelman hyvät käytännöt. Sisäasiainminiseriön julkaisuja 29/2012. Helsinki.

Tulevaisuuden LAMK-kampus – kohti monitoimijaista, monialaista, monimuotoista ja jaettuja resursseja hyödyntävää yhteisöä

Lahden ammattikorkeakoulu (LAMK) on monialainen, Lahden alueella viidelle kampukselle sijoittunut noin 5300 opiskelijan korkeakoulu. LAMKissa painoaloina ovat muotoilu, ympäristö ja hyvinvointipalveluiden kehittäminen. LAMKin tavoitteena on kehittää tulevaisuuden pedagogisten ratkaisujen edellytykset täyttävä kampus, joka mahdollistaa aiempaa paremmin integroivan pedagogiikan (Lahden ammattikorkeakoulu, 2012) eli aidosti monialaisen ja vahvasti työelämälähtöisen koulutuksen sekä TKI-toiminnan integroitumisen oppimiseen.

Lahden ammattikorkeakoulussa tulevaisuuden kampusta on lähestytty vahvasti käyttäjien tarpeista, mutta samalla nykytilanteen edellyttämät taloudelliset ja toiminnalliset reunaehdot huomioiden. Tehokas tilankäyttö ja vastuullisuus tilojen käyttöastetta lisäämällä ovat toimintaa ohjaavia tekijöitä. LAMK tavoittelee tulevaisuuden kampuksesta neliömäärältään puolet pienempää kuin mitä tämän hetken hajanaisella kampuksella on käytössä. Tiiviimpi tilallinen ratkaisu syntyy toimintoja ja toimintatapoja kehittämällä – alueen toimijoiden kanssa jaetaan sekä osaamispääomaa että tilaresurssia. Tämä synnyttää myös uuden innovaatioympäristön.

Kuva 1. Monialainen, monitoimijainen ja monimuotoinen kampus.

Tulevaisuuden kampusta on työstetty kaksivuotisessa Päijät-Hämeen liiton rahoittamassa Lahden innovaatiokeskittymähankkeessa, jossa määritellään tulevaisuuden oppimisympäristöä uuden kampuskokonaisuuden luomisen lähtökohdaksi. Hankkeessa luodaan Lahteen, maan viidenneksi suurimmalle kaupunkiseudulle kansallisesti merkittävä innovaatiokeskittymä, jonka ankkuritoimijana on LAMK. Keskittymä rakentuu Lahden elinkeinostrategian mukaisesti käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan mallialueeksi. Mukana on koko innovaatioketju: akateeminen tutkimus, soveltava tutkimus, living labit sekä kaupallisesti hyödyntävä yritystoiminta. Kampus rakentuu Lahdessa Niemen alueelle tiedepuistoon, jonka ympäristössä on alueen korkeakoulutoimintaa, alueellisia kehittäjiä ja paikallisia yrityksiä. Tavoitteena on, että Lahden ammattikorkeakoulu toimii keskitetysti Niemen kampuksella vuoteen 2018 mennessä.

Hankkeen ensimmäisen vuoden aikana on keskitytty vahvaan osallistavaan ja iteroivaan otteeseen, jonka suuntana on erityisesti ollut ammattikorkeakoulun henkilöstö ja opiskelijat, lisäksi määritystyöhön on kutsuttu mukaan sidosryhmiä. Lähtökohtana on ollut tunnistaa käyttäjätutkimuksen kautta tämän päivän oppimisympäristön kontekstia, ympäristöä ja kulttuuria. Yhteiselle tulevaisuustyöskentelylle luo pohjaa ymmärrys siitä millaisena eri alojen ja erityyppisissä opiskelumuodoissa opiskelevat opiskelijat, opetushenkilöstö ja muu henkilöstö oppimisympäristön opiskelunsa ja työnsä kautta näkevät. Yksi työskentelyn keskeisistä muodoista on ollut luotaintutkimus ja siihen kytkeytyvät työpajat. Käyttäjätutkimuksen puitteissa onkin järjestetty yli 20 työpajaa, joihin on osallistunut yli 200 keskeisten käyttäjäryhmien edustajaa.

Käyttäjätiedon ja yhteisen tulevaisuusdialogin pohjalta on syntynyt lamkilainen tulevaisuuden oppimisympäristön tulkinta: Tulevaisuuden oppimisympäristö on avoin, ihmiskeskeinen, monimuotoinen ja monikäyttöinen kampus osana arkea. Kampusvision kehityksessä tätä tulkintaa tarkastellaan ihmisen, toiminnan, tilojen ja kampusalueen näkökulmasta. Keskiössä on käyttäjä – ihminen. Ihmiskeskeisyys ilmenee joustavuutena niin opiskelijoiden valinnan mahdollisuuksissa kuin opetussuunnitelmien rakenteissakin, tukena tarjotaan keinoja yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen ja monipuoliseen ammatillisen kasvun mahdollistamiseen.

Kampus avautuu toimintaympäristöön liittymällä alueen toimintaan, yrityksiin ja niiden kehittämiseen. Kansainvälisyys ilmenee monikulttuurisena sisältönä, yhteisönä ja palvelutarjontana. Kampuksen ovet ovat avoinna kaikille. Aidosti monialainen kampus ja sen torimaiset elementit, kahvilat, vihreys ja monialaisesti sijoitetut toiminnot mahdollistavat suunnittelemattomia, merkityksellisiä kohtaamisia ja uusia ideoita. Kampus on osa arkea, siellä on mahdollisuus asumiseen, lepoon, liikkumiseen, viihtymiseen ja monipuolisiin arjen palvelujen käyttämiseen.

Opiskelu tulevaisuuden kampuksella on monimuotoista, tarjolla on vaihtoehtoja etäopiskelusta lähiopiskeluun, non-stop-opetuksesta yrittäjämäiseen toimintaan ja yksilöoppimisesta ryhmässä oppimiseen. Virtuaaliset ja mobiilit ratkaisut ja materiaalipankit mahdollistavat 24/7 opiskelua ja pedagogiset ratkaisut tukevat monimuotoisuutta aitona vaihtoehtona. Kampuksen monialaisuus ja monitoimijuus tuovat mahdollisuuden valita monipuolisia sisältöjä ja luoda omaa osaamiskokonaisuutta sekä uutta luovia, yhteisiä projekteja.

Tilojen näkökulmasta monialaisuutta ja monitoimijaisuutta tukevat monimuotoiset, muunneltavat ja sulautunutta ja modernia tekniikkaa hyödyntävät tilat. Erilaisiin tarpeisiin soveltuvaa opetustilaa, erityistiloja, yritystiloja ja karkeita tiloja on tarjolla. Elämyksellisyys ja inspiroivuus korostuvat tilallisissa ratkaisuissa: seinät elävät, ulko- ja sisätilan rajat hämärtyvät ja luonto on lähellä. Tilojen lähtökohtana on muunneltavuus ja skaalautuvuus ja ne ovat käytettäviä, esteettömiä ja ergonomisia.

Tulevaisuuden kampus muodostuu toisiinsa kytketyistä rakennuksista, tiiviistä ja selkeästä kampuskokonaisuudesta. Kampusaukio kokoaa toimijoita yhteen ja palvelurakenteet ja palveluiden tarjontaa varten varatut tilat tukevat yhteistoiminnallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Kampusaukion ympärille rakennetut rakennukset, tilat ja tekniikka ovat muuntojoustavia ja monikäyttöisiä, erityyppisten käyttäjien tarpeita tukevia. Kampuskokonaisuus on rakennettu toimintokohtaisesti, esim. eri toimijoiden laboratoriotilat löytyvät kaikki samasta paikasta, kirjasto on kaikkien yhteinen ja muutkin palvelut toteuttavat toimintokohtaisuutta. Myös erilaisilla yhteisöillä ja yhdistyksillä on mahdollisuus hyödyntää tiloja toiminnassaan. Yhteiset palvelut tukevat kampuskokonaisuuden toimintaa ja yhteinen infra yhdistää fyysisen ja virtuaalisen kampuksen. Kampus on ekologinen, vastuullisesti ympärivuorokautisessa ja ympärivuotisessa yhteiskäytössä hyvällä käyttöasteella ja tilamäärä on optimoitu. Kampuskokonaisuus on merkittävä osa Lahden Niemen alueen kehittämistä toimintojen sekoittamisen (mixed-use) toimintaperiaatteella alueeksi, jossa yritystoiminta, asuminen ja korkeakoulutus yhdistyvät toisiaan tukevaksi kokonaisuudeksi.

Kuva 2. Työpajailua eri käyttäjäryhmien kanssa eri menetelmiä hyödyntäen.

Hankkeen toisen vuoden alussa on edetty vaiheeseen, jossa käyttäjämäärityksen pohjalta iteroiden luodaan kampuskonseptia arkkitehtisuunnittelun pohjaksi. Meneillään on tulevaisuuden tilatarpeiden pohdinta yhdessä käyttäjien kanssa. On haasteellista määrittää kuinka puoliintuvat kampusneliöt jakautuvat eri tilatyyppien kesken, sillä nyt puhutaan uudesta tavasta toimia. Erilaisia jaettuja resursseja on toki käytetty jo tänä päivänä, mutta muuttujia on tulevaisuuden kampusratkaisussa enemmän. Jaetut resurssit voivat ilmentyä esimerkiksi toimintokohtaisuutena, mikä onkin yksi avainsanoista, jonka tulisi määrittää myös tilojen käyttöä ja toimia niiden suunnittelua ohjaavana elementtinä. Toimintokohtaisuuden toteuttaminen edellyttää ennen kaikkea uudenlaisia, avoimia tapoja tehdä yhteistyötä alueilla, jossa sitä ei perinteisesti ole tehty. Yliopiston, ammattikorkeakoulun ja yritysten jaetut laboratoriot ja niiden yhteiset henkilöstöresurssit voisivat olla yksi toteutus toimintokohtaisuudesta käytännössä.

Monikäyttöiset ja muunneltavat tilat ovat tärkeä seikka tulevaisuuden kampusratkaisuissa, mutta niitä kohti mentäessä korostuvat myös toiminnalliset ja pedagogiset muutokset. Tämä edellyttää toimijoilta avarakatseisuutta ja kykyä luoda ja testata erilaisia uusia ratkaisuja jo tänään samanaikaisesti kampuskehityksen kanssa. Lahden ammattikorkeakoulussa tähän on vastattu myös innovaatiokeskittymähankkeen kautta ottamalla tarkasteluun uudelle kampukselle mukaan otettavat hyvät ratkaisut, uusien mallien kehittäminen ja pilotointi. LAMKissa odotetaan paljon uudelta kampukselta, joka mahdollistaa yhteisöllisen ja uutta luovan verkoston vahvistumisen alueen hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden lähteenä.

Kuva 3. Opettajuuden ympäristöt ja toimintamallit muuttuvat.

Kirjoittaja

Satu Hyökki, projektipäällikkö, Lahden Seudun Kehitys LADEC Oy, satu.hyokki@ladec.fi

Hannu Kaikonen, projektipäällikkö, Lahden innovaatiokeskittymä, Lahden ammattikorkeakoulu, hannu.kaikonen@lamk.fi

Suvi Nenonen, vanhempi tutkija, Rakennustekniikan laitos, Insinööritieteiden korkeakoulu, Aalto-yliopisto, suvi.nenonen@aalto.fi

Lahden ammattikorkeakoulun pedagoginen strategia 2012-2016. Luettavissa: http://www.lamk.fi/esittely/strategiat/Documents/lamk_pedagoginen_strategia.pdf

Kuvat ja piirrokset

Käyttäjätutkimukseen pohjautuva, opettajuuden muutosta kuvaava piirrossarja. Wakepoint Viestintä. 2013

Kuvakollaasi hankkeen eri työpajoista. Innovaatiokeskittymähanke. 2012

OIS tilana – Matalan kynnyksen ”pörinäpaikka” & uudenlaisen oppimisen (k)ehto

“Spaces are themselves agents for change. Change spaces will change practice.”
(JISC, Designing for Effective Learning: A guide to 21st century learning space design 2006)

Miten OIS?

On itsestään selvää, että korkea-asteen koulutusta on kehitettävä työelämän muuttuvia vaateita vastaavaksi. Siksi myös Savonia-ammattikorkeakoulussa on ideoitu, suunniteltu ja toteutettu erilaisia opetuksen ja koulutuksen kehittämishankkeita ja -kokeiluja vuosien varrella. Yksi mielenkiintoinen ja ajankohtainen esimerkki on pian päättymässä oleva OIS-hanke (Open Innovation Space, 2010 – 2013, rahoittajana Euroopan sosiaalirahasto ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus). Siinä Savonia-ammattikorkeakoulu yhteistyökumppaninaan Itä-Suomen yliopisto on rakentanut pedagogista toimintamallia, jossa opetus-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa vahvistetaan yhteistyössä alueen työ- ja elinkeinoelämän kanssa. Malli nojaa seuraaviin koulutuksen kehittämistä ohjaaviin ns. OIS-periaatteisiin: työelämäläheisyyteen, opiskelijakeskeisyyteen, monialaisuuteen, toiminnallisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Tätä toimintamallia on edelleen “testattu” hankkeen piloteissa. Niissä opiskelijat osana opintojaan ovat kehittäneet monialaisesti tuotteita ja palveluja työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Tavoitteena on ollut tukea Itä-Suomen aluekehitystä ja innovaatioiden syntymistä.

Tässä asiantuntija-artikkelissa keskitymme OIS-hankkeeseen tilojen näkökulmasta. Havainnollistamme käytännön esimerkein sitä, miten tilat (Spaces) luovat perustan innovatiiviselle (Innovative) oppimiselle. Avaamme erityisesti fyysisten ja sosiaalisten tilojen muotoa ja merkitystä uudenlaisen, avoimen (Open) oppimisen paikkana ja mahdollistajana. Esittelemme seuraavassa OIS-tilan ja Olkkarin (ks. kuvat), jotka tuotettiin osana hanketta ja sen opinnäytetöitä. Havainnollistamme niiden avulla uudenlaisen pedagogisen toimintamallin juurtumisen avainaineksia. OIS-periaatteiden mukaisesti esimerkeissämme kuuluu vahvasti opiskelijoiden ääni ns. koulutuksen kokemusasiantuntijoina virallisten pedagogisten ja tilasuunnittelun asiantuntijoiden rinnalla.

Nojaamme tarkastelussamme trialogisen oppimisen (ks. käsitteestä lisää Paavola & Hakkarainen 2009) ideaan, sillä siihen tulkintamme mukaan tiivistyy OIS-hankkeen oppimisnäkökulma ja oppimisen kehittämisen suunta. Tarkoitamme OIS-hankkeen oppimisnäkökulmalla opiskelijan yksilöllisen sisäisen tiedonhankinnan prosessin (opiskelijakeskeisyys) lisäksi vuorovaikutuksessa osallistumisen (monialaisuus ja toiminnallisuus) kautta syntyvää kognitiota ja siihen liittyvää uuden tiedon luomista (yhteisöllisyys) tietyn työelämälähtöisen tavoitteen saavuttamiseksi (työelämäläheisyys). Tavoitteemme hankkeessa oli innovoida, kokeilla ja arvioida erilaisia tapoja tukea yhteistä tiedonluomista trialogisesti ja pitkäjänteisesti yksilökeskeisen ajattelun sijaan. Tällä vastataan ympäröivän yhteiskunnan ns. pirullisiin ongelmiin ja epävarmaan tulevaisuuteen. Toisin sanoen yhdessä ihmetellen, etsien ja kokeillen voidaan rakentaa uutta, työelämää palvelevaa ja erityisesti ennakoivaa ymmärrystä. Tämä voi olla yksi kilpailuvaltti koulutusorganisaatioiden välisessä kilpailussa.

Pois pönötyksestä – OIS-tila ja Olkkari oppimisen kehtona

Kun tavoitteena on rakentaa ja kehittää uudenlaista innovatiivisen oppimisen tilaa, ei pelkkä vanhojen opetustilojen tuunaus riitä. Siksi OIS-hankkeessa suunniteltiin ja toteutettiin kaksi uutta tilainnovaatiota – toisaalla toteutettuja vastaavia tilaratkaisuja (kuten Design Factory, Espoo ja Network Oasis, Joensuu) innovointipohjana hyödyntäen. Seuraavassa esittelemme lyhyesti kuvien kera sekä OIS-tilan että Olkkarin. Samalla myös analysoimme miten juuri näillä tiloilla ja tiloissa trialoginen oppiminen (Sami Paavolan/2012 suunnitteluperiaatteita soveltaen) ja innovatiivinen toiminta mahdollistuvat tai mikä niitä estää. Hyödynnämme pohdinnassamme myös OIS-hankkeen piloteissa kerättyä kokemus- ja tutkimustietoa.

Kuva 1. Pehmeät materiaalit ja runsas värien käyttö houkuttelee viettämään vapaa-aikaa Olkkarissa. (kuva: Paula Leinonen)
Kuva 2. Opiskelijoiden toiveesta Olkkarista löytyy erilaisia pelejä ja muita aktiviteetteja. (kuva: Marjo Vartiainen-Losoi)

Olkkari ja OIS-tila sijaitsevat Kuopiossa Technopoliksen kampusalueella, jossa on Savonian ja Itä-Suomen yliopiston toimintoja yrityskeskittymän keskellä. Olkkari on suunniteltu opiskelijoiden ja henkilökunnan matalan kynnyksen kohtaamis- ja rentoutumispaikaksi. Samassa tilassa toimii opiskelijakunnan kahvila. Tila suunniteltiin hyvin opiskelijalähtöisesti ja toteutus noudattaa pitkälti opiskelijoiden toiveita hengailu- ja taukopaikkana. OIS-tila sen sijaan on suunnattu avoimeen opiskelu- ja työskentelykäyttöön. Sitä voi hyödyntää vapaasti sekä opetuksessa että itsenäisessä projektityöskentelyssä. OIS-tilan suunnittelussa painotettiin avoimuutta ja muunneltavuutta. Tilan muunneltavuus ja kalusteiden liikuteltavuus ovatkin avaintekijöitä toimivan oppimisympäristön luomisessa.

Kuva 3. OIS-tilassa on käytetty rohkeasti värejä ja eri materiaaleja luomaan viihtyvyyttä ja inspiroimaan luovuuteen. (kuva: Emmi Hakala)
Kuva 4. Rennosti kalustettu Olohuone on helppo tila nopeille kokoontumisille ja pehmeillä sohvilla on mukava aloittaa ryhmätyön tekeminen. (kuva: Savonia)

OIS-tila on suunniteltu projektimaiseen toimintaan, jossa yhdessä yli koulutusalarajojen ratkotaan erilaisia työelämästä nousseita haasteita ja kehitetään innovaatioita. Lähtökohtaisesti tila mahdollistaa tuotekehityspolun mukaisen projektin kulun, mutta sitä voi joustavasti soveltaa myös muihin tarkoituksiin. Ääntä eristävillä väliseinillä voidaan iso tila jakaa helposti pienempiin tiloihin. OIS-tila on suunniteltu tukemaan opiskelijoiden ja henkilöstön tietojen ja taitojen “ristipölytystä” tarjoamalla rennon ja helposti lähestyttävän ympäristön yhteistyölle ja rajoja rikkovalle pörinälle. Kalusteiden muodolla ja sijoittelulla ryhmiin (kasvotusten) on pyritty vahvistamaan yhdessä tekemisen tuntua. Pitkäkestoiset paikallaan olemiset ovat puuduttavia, joten erilaiset säädeltävät istuinkalusteet sekä sähkösäätöiset pöydät helpottavat ergonomisen työskentelyasennon löytämistä. Pieni keinumisliike istuimessa auttaa keskittymään ja pitää aktiivisena, jolloin myös luovuus lisääntyy. Useat meistä inspiroituvat luonnosta, joten aitojen- tai silkkikasvien tuominen tilaan pehmentää laitosmaisuutta ja edesauttaa luovaa ajattelua.

Kuva 5. Idea-seinälle voi kiinnittää pyykkinarulle jatkotyöstöä vaativia ideoita. (kuva: Savonia)

Tilojen keskeneräisyydellä ja altistamalla tila jatkuvalle muutokselle, kuten kalusteiden uudelleen järjestelylle, on positiivinen vaikutus ryhmätyöskentelyyn ja ideoiden tuottamiseen. Rohkealla värien käytöllä ja tekstiilipinnoilla luodaan virikkeellinen ja aisteja stimuloiva ympäristö, joka on samalla rauhallinen ja turvallinen. Tilassa olevilla tekstiileillä on myös akustoiva vaikutus ja ne lisäävät tilan kodikkuutta. Rento, viihtyisä ja mielenkiintoinen oppimisympäristö edistää opiskelumotivaatiota sekä vaikuttaa positiivisesti oppimistuloksiin.

Olkkari sen sijaan kutsuu vapaamuotoisempaan olemiseen, mutta myös siellä voi kehkeytyä yhteistyöavauksia yli ja ohi perinteisten rajojen. Olkkarin kalustus on kodinomaista sohvineen ja säkkituoleineen. Käyttämällä verhoja tilanjakajina pystytään avoimeen tilaan luomaan kaksi pienempää soppea, joissa voi halutessaan rentoutua – onpa siellä nähty opiskelija päiväunillakin. Pohdittaessa oppimisen uusia muotoja onkin tärkeää huomioida, että parhaat ideat tunnetusti syntyvät epämuodollisissa ympäristöissä esim. kahvikupin ääressä. Näissä ympäristöissä pääsee irrottautumaan vanhoista oppimistyyleistä (makaamalla palmun alla tai istumalla jumppapallolla) ja opetusmenetelmistä (opettajakeskeisesti oppilaat pulpetissa kuunnellen) sekä heittäytymään uudenlaiseen tasavertaiseen rooliin aktiivisesti ja rohkeasti. OIS-ajattelun mukaan oppiminen onkin kollektiivista, jaettua ja kehkeytyvää asiantuntijuutta, jota kukaan ei voi yksin omistaa – edes opettaja.

Myöskään OIS-tilaa ei kukaan varsinaisesti omista, vaan se on kaikille avoin ja neutraali (koulutusalavapaa) kohtaamistila. Tilojen sijainti keskeisellä paikalla korkeakoulujen ja yritysten välittömässä läheisyydessä mahdollistaa myös yhteistyökumppaneiden fyysisen läsnäolon projekteissa sekä toimeksiantajan että aktiivisen projektitoimijan roolissa. Tämä voi myös olla yksi avaintekijä pitkäkestoisessa, tulevaisuutta ennakoivassa kehitystoiminnassa ja suhteessa aitoihin “kentän” toimijoihin

Kuva 6. Neliöpöydän ääressä kaikki ovat tasavertaisesti mukana ideoinnissa. (kuva: Emmi Hakala)
Kuva 7. Neuvottelutilassa seinälle nostettu matto luo mielenkiintoisen elementin, joka akustoi ja rauhoittaa tilaa. (kuva: Emmi Hakala)

Kun pelkkä tila ei riitä…

Kuva 8. OIS toiminnassa vain taivas on rajana! Kuvassa artikkelin kirjoittajat Marja Gröhn-Rissanen (ylhäällä), Sanna Laulainen (alhaalla vas.) ja Paula Leinonen (alhaalla oik.). (kuva: Paula Leinonen)

Nykyajan innovatiivisia työympäristöjä mallintava oppimisympäristö on yksi keino tarjota työelämävalmiuksia tulevaisuuden asiantuntijoille pirullisten ongelmien ratkaisemiseksi. Syytä on kuitenkin kysyä, ”rakennetaanko” huippuosaajia vanhoilla opetusmenetelmillä ja -tiloilla.

Olemme kuvanneet edellä OIS-oppimista tilojen näkökulmasta. Vaikka olemme keskittyneet vain kahteen hankkeessa rakennettuun fyysiseen tilaan, OIS-periaatteisiin nojaavaa oppimista ja opetusta tapahtuu jatkuvasti erilaisissa tiloissa kampusalueilla ja niiden ulkopuolella. Siinä suhteessa artikkelimme ei tee oikeutusta OIS-hankkeelle ja -oppimiselle koko laajuudessaan.

Kahden konkreettisen tilan kautta olemme pilotoineet ja havainnollistaneet, miten tiloilla mahdollistetaan trialogista oppimista. Fyysiset tilat eivät kuitenkaan yksin riitä. Suurin haaste onkin ”korvien välissä”. Ilman OIS-oppimisen vaatimaa kulttuurin muutosta (kuten tahtoa ja tapoja toimia uusilla tavoilla), ei tilojen tarkoituksenmukainen käyttö voi kukoistaa. Tämä asia nousi esiin mm. tarkastellessamme OIS-tilan käyttöastetta ja -tapoja. Osittain syynä suppealle käytölle voi olla sosiaalinen media ja virtuaaliset tilat, jotka mahdollistavat ryhmätyöskentelyt, ideoinnit ja projektin etenemisen verkossa ilman kasvokkaista kanssakäymistä. Myös tilojen sijoittelulla sekä tietoisuudella niiden olemassa olosta on merkitystä. Jos tila ei ole helposti saatavilla, vaan sijaitsee hieman syrjässä muista toiminnoista, riittääkö opiskelijoilla ja muilla toimijoilla motivaatiota hakeutua tilaan. Vai tehdäänkö töitä helpommin saatavilla olevissa tiloissa, vaikka ne eivät täysin vastaisi tarkoitusta?

Olemme (kuva 8) vakuuttuneita OIS-tilojen tarpeellisuudesta toteutettaessa monialaisia työelämäläheisiä projekteja luovuutta ja innovatiivisuutta korostaen. Siksi OIS-hankkeessa kerättyjä kokemuksia pilottitiloista onkin tärkeää hyödyntää koko kampusta suunniteltaessa, eikä rajata ideointia ja pörinää jatkossa vain erillisiin fyysisiin tiloihin.

Kirjoittajat

Marja Gröhn-Rissanen, projektipäällikkö, TtM, ESH, Savonia-ammattikorkeakoulu, marja-liisa.grohn-rissanen@savonia.fi

Sanna Laulainen, tutkijatohtori, YTT, Itä-Suomen yliopisto, sanna.laulainen@uef.fi

Paula Leinonen, tilasuunnittelija/muotoilija, paula.i.leinonen@gmail.com

Paavola Sami (2012) Trialoginen oppiminen. Teoksessa Liisa Ilomäki (toim.) Laatua e-oppimateriaaleihin. E-oppimateriaalit opetuksessa ja oppimisessa. Opetushallitus, Oppaat ja käsikirjat 2012:5, sivut 115–120. http://www.oph.fi/download/144415_Laatua_e-oppimateriaaleihin_2.pdf [Luettu 25.4.2013]

Paavola, Sami & Hakkarainen, Kai (2009). From meaning making to joint construction of knowledge practices and artefacts – A trialogical approach to CSCL. Teoksessa C. O’Malley, D. Suthers, P. Reimann & A. Dimitracopoulou (toim.) Computer Supported Collaborative Learning Practices: CSCL 2009 Conference Proceedings. (pp. 83–92) Rhodes, Creek: International Society of the Learning Sciences.

Opinnäytetyöt 

Paula Leinonen, 2011. ParempiOIS : Monialainen yhteistyö avoimessa innovaatioympäristössä

Marjo Vartiainen-Losoi, 2012.Olontila : Paikka työskentelyn ja opiskelun vastapainoksi

Mari Salmela, 2012. KuinkavOISimme? Savonian OIS- hankkeen ydinkysymysten visualisointi

Muu materiaali

Radio- Kantti 20.11.11: OIS antaa luvan innostua oppimisesta.

KINOS-hanke oppilaitosten innovaatiotoiminnan kehittäjänä

”Aluksi oltiin aika ymmällämme siitä, mitä yhteistä voivat kampaaja, insinööri ja muotoilija tehdä yhdessä? Kunnes tajuttiin että siitähän tässä on just kyse, että sitä ei voi etukäteen tietää. Mutta me haluttiin kokeilla.”

Tämä erään KINOS-hankkeessa mukana olevan opettajan toteamus kiteyttää osuvasti innovaatiotoiminnan haasteellisuuden ja mahdollisuudet. Innovaatiotoiminnan ongelma piilee Alf Rehnin (2009, 2) mukaan siinä, että se on tulevaisuutta. Tieto, johon olemme tottuneet nojaamaan, on taas menneisyyttä. Tästä johtuen kun meitä pyydetään ajattelemaan innovaatioita, nojaamme usein jo olemassa olevaan tietoon, kun taas innovaatiotoiminnan ydin on entisten toimintamallien rikkomisessa.

Koulutusorganisaatioiden innovaatiotoiminta kiteytyy pitkälti pedagogisiin toimintamalleihin, jotka tukevat ja luovat mahdollisuuksia innovaatioiden synnylle. Innovaatioita syntyy tyypillisimmin eri alojen ja erilaisten ihmisten välisen yhteistyön tuloksena. Ideat jalostuvat innovaatioiksi yhteisöllisen työskentelyn kautta. Mahdollistamalla opiskelijoiden, opettajien ja työelämänedustajien muodostamat ns. oppivat yhteisöt pystymme luomaan alustoja innovaatioiden synnylle. Oppiminen tapahtuu yhteisöllisesti aitojen toimeksiantojen kautta.

KINOS-hankkeen tavoitteena on kehittää mukana olevien koulutusorganisaatioiden henkilöstön innovaatio-osaamista sekä yhteinen innovaatiotoiminnan malli. Hankkeen hallinnoijana on Mikkelin ammattikorkeakoulu (MAMK) ja osatoteuttajat ovat Etelä-Savon ammattiopisto (ESEDU), Aalto yliopisto Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus (PYK), Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti sekä Otavan Opisto. Työskentely alkoi syksyllä 2011 ja on edennyt laajalla rintamalla koskettaen pääasiallisen kohderyhmän eli opettajien ja henkilökunnan lisäksi johtajia, opiskelijoita ja yrittäjiä. Hanke päättyy tämän vuoden lopussa ja sitä rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto. Hankkeessa on tarjottu koulutusta, seminaareja ja benchmarkingmatkoja sekä ennen kaikkea luotu foorumeita yhteisille kohtaamisille.

Toiminta kiteytyy viiteen keskeiseen teemaan: 1) innovaatiotoiminnan lähtötilan kartoitus sekä eDelfoi-menetelmällä kerätyt visiot alueen tulevaisuudesta, 2) valmennukset ja benchmarkingmatkat, 3) kehittämistehtävät, 4) pilotoinnit ja 5) tulosten julkaiseminen ja levittäminen.

Innovaatiotoiminnan mahdollistavat tekijät

Innovaatiotoiminnan lähtötilan kartoituksessa toteutettiin kysely MAMK:n, ESEDU:n, PYK:n ja Ruralian henkilökunnalle. Kyselyssä kartoitettiin yleistä ilmapiiriä innovaatiotoimintaan linkittyen, hyviä käytäntöjä ja esteitä, verkostoitumista, innovaatiotoiminnan mittaamista sekä asiakastarpeiden ja muutosprosessien ennakointia. Kyselyn tulokset osoittivat että innovaatiotoimintaan liittyvät keskeiset teemat olivat hyvin samankaltaisia koulutusorganisaatiosta riippumatta. Vaihtelua esiintyi lähinnä siinä, miten ne painottuivat eri organisaatioiden välillä. Innovaatiotoiminnalle keskeisinä mahdollistavina tekijöinä pidettiin avointa ja kannustavaa ilmapiiriä, luottamusta ja johdon sitoutumista. (Juvonen 2012)

Innovaatioilmapiiri koettiin kyselyyn vastanneiden kesken pääsääntöisesti myönteiseksi. Vahvuuksina pidettiin vapaata keskustelevaa ilmapiiriä sekä monialaisuutta. Kehitettävää koettiin olevan sisäisessä verkostoitumisessa, monialaisuuden hyödyntämisessä sekä opiskelija- ja opettajapotentiaalin hyödyntämisessä. Yhtenä kyselyssä esiin nousseena innovaatiotoiminnan haasteena oli myös kokemus innovaatiotoiminnasta erillisenä, opetustyöhön kuulumattomana osana, johon ei ole tarpeeksi aikaa. Myös rakenteisiin kaivattiin lisää joustavuutta innovaatiotoiminnan toteuttamiseksi. (Juvonen 2012)

Kuva 1. INNO24h –leiri (kuva: Jesse Haaja)

Valmennusryhmän erään työpajan teemana tänä keväänä olivat juuri em. rakenteet. Kiinnostavaa suhteessa alkukartoitukseen oli, että nyt hankkeen loppuosassa osallistujat vastasivat kysymykseen ”Minkä asian muuttaisit koulutusorganisaatioiden rakenteissa” yksimielisesti ”Asenteet.” Eli lähes kaikki ideat on mahdollista toteuttaa, kunhan vain asennetta ja halua löytyy.

Innovaatiotoiminnan lähtötilanteen lisäksi toinen keskeinen kartoitus liittyi alueen tulevaisuuteen. Tämä toteutettiin Otavan Opiston toimesta eDelfoi-menetelmää käyttäen. Kartoituksessa haettiin visioita neljään eri teemaan liittyen: ajovoimat, osaamiset, ohjaavat ideat sekä tulevaisuus. Tämän asiantuntijapaneelin kautta löydettiin hyvin mm. yhteisiä osaamisalueita, vahvuuksia sekä alueellisia haasteita.

Valmennuksista välineitä innovaatiotoimintaan

KINOS-valmennuksiin on osallistunut 25 henkilöstön edustajaa kaikista mukana olevista organisaatioista. Vuoden mittaisessa valmennuksessa osallistujat johdateltiin innovaatiotoimintaan erilaisten asiantuntijoiden opastuksella. Osallistujista muodostettiin viisi moniorganisatorista ryhmää, jotka suunnittelivat yhteisen kehittämistehtävän pilotoitavaksi. Ryhmät osallistuivat kuukausittaisiin valmennusiltapäiviin vuoden ajan. Työskentely on jatkunut tänä keväänä teemoitetuilla työpajoilla, joissa pohditaan innovaatiotoimintaan linkittyviä teemoja ilman ulkopuolisia asiantuntijoita sekä vaihdetaan kokemuksia pilotointeihin liittyen.

Työskentelyn tuloksena syntyi viisi monialaista, kiinnostavaa opetuskokeilua. Nämä vaihtelevat eri oppilaitosten opiskelijat yhdistävästä innovaatio-opintojaksosta Oppimiskeitaisiin, joissa kampuksia yhdistetään myös verkon välityksellä. Näin esim. ESEDU:n ja Otavan Opiston opiskelijat voivat omassa oppilaitoksessaan analysoida MAMK:n opiskelijoiden toimintaa ja päinvastoin. Piloteissa perehdytään myös yrittäjyyden edistämiseen, yhteiskunnallisen teatterin käyttöön sosiaali- ja terveysalan työssä sekä kyseenalaistamisen pedagogiikkaan.

Kuva 2. Oppimiskeitaan pilotointi ravintola Dexissä (kuva: Jesse Haaja).

Valmennuksessa kehitettyjen opetuskokeilujen lisäksi hankkeessa on mukana kuusi muuta pilottia. Näistä esimerkkinä mainittakoon suunnitteilla oleva opintokokonaisuus, joka on avoin kaikkien KINOS-organisaatioiden opiskelijoille ja jossa oppiminen perustuu aitoihin toimeksiantoihin. Idea tähän nousi opiskelijoille järjestetyssä innovaatiotoiminnan iltapäivässä. Hankkeeseen on sisältynyt myös johtajille suunnattuja koulutusiltapäiviä, joissa mm. opiskelijoiden ideaa lähdettiin viemään eteenpäin. Avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaan kuuluva opintojakso, jossa yrittäjät, opiskelijat ja opettajat työstävät yhdessä mukana olevien yrittäjien caseja, tavoittelee yrittäjien tiiviimpää kytkeytymistä oppimis- ja kehitysprosessiin. Hyötynä, oppimisen lisäksi, on myös yrittäjien oman tuotteen eteenpäin kehittäminen ns. rikastavassa yhteisössä sekä täydennyskoulutus.

Kaiken takana on opiskelija

Kuva 3. Opiskelijoiden innovaatiotoiminnan kehittämispäivän työskentelyä (Kuva: Jesse Haaja).

Vaikka KINOS-hankkeen ensisijainen kohderyhmä ovat opettajat ja henkilöstö, kaikki koulutusorganisaatioiden toiminta kiteytyy aina tavalla tai toisella opiskelijoihin ja oppimisen edistämiseen. Opiskelijat hyötyvät hankkeesta pilotointien kautta. Pitemmällä tähtäimellä hyödyt konkretisoituvat monialaisempana ja innovatiivisempana opetuksena, joka takaa entistä paremmat ammatilliset valmiudet. Opiskelijoille järjestetyssä innovaatiotoiminnan kehittämispäivässä pohdittiin mitä innovaatiotoiminta opiskelijoiden mielestä on ja mitä sen tulisi olla. Osallistujina olivat MAMK:n, ESEDU:n ja Aalto yliopiston kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikön opiskelijayhdistysten hallitusten edustajat. Iltapäivän tulokset olivat erittäin rohkaisevia. Opiskelijat mm. suunnittelivat sekaryhmissä yhteistyöcaseja, joissa jokaisella kolmella oppilaitoksella on oma roolinsa. Alkuhämmennyksen jälkeen iltapäivän aikana koettiin monia kiinnostavia avauksia sekä silmien aukeamisia sille potentiaalille, joka alueen oppilaitoksissa piilee.

Kiinnostavana esimerkkinä opiskelijoiden kytkeytymisestä hankkeeseen toimii myös INNO24h-leiri. Leiri toteutettiin yhdessä Osaava Itä-Suomi -hankkeen kanssa huhtikuun alussa. INNO24h-leirillä 37 edellä mainittujen koulutusorganisaatioiden henkilökunnan edustajaa kokoontuivat 24 tunniksi työskentelemään seitsemän etelä-savolaisen yritystoimeksiannon kanssa. Leirin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat ESEDU:n opiskelijat. MAMK:n opiskelijat osallistuivat toimintaan. Tuloksena oli konkreettisia ideoita yritysten tuotteistamiseen ja markkinointiin liittyen. Leirikonseptia kokeiltiin näin uudella tavalla ensimmäistä kertaa ja kokemukset olivat erittäin rohkaisevia. Sekä koulutusorganisaatioiden edustajat että yrittäjät kokivat toiminnan jatkamisen arvoisena.

Hankkeen toimintoihin osallistuneiden kokemuksia sekä innovaatiotoimintaan linkittyvien sidosryhmien näkemyksiä voi lukea KINOS-blogista (http://blogit.mikkeliamk.fi/KINOS/).

Kokeilujen kautta pysyviin toimintamalleihin

Innovaatiot ja innovaatiokompetenssit nähdään työelämässä yhä vahvempina menestyksen tekijöinä, joita painotetaan mm. henkilöstöä rekrytoitaessa. Tulevien työntekijöiden kouluttajina meidän tulee tarjota opiskelijoillemme mahdollisimman hyvät valmiudet vastata näihin haasteisiin. Tämän vuoksi uusien yhteistyömuotojen kehittäminen ja oppimisen edistäminen ovat ensiarvoisen tärkeitä. (Kuoppala 2013, 15)

Hankkeen toimenpiteistä koettu hyöty on ollut selkeästi havaittavissa. Eri oppilaitosten välinen yhteistyö on tiivistynyt ja laajentunut. Ihmisillä on aitoa halua tehdä asioita uudella tavalla. Eräs valmennuksiin osallistunut opettaja totesi: ”Oman ajattelutavan muuttuminen uusille asioille avoimemmaksi on lisännyt motivaatiota ja intoa tehdä työtä.”

Innovaatioprosessit ovat usein irrallaan organisaatioiden kehitys- ja oppimisprosesseista (Kerosuo &  al. 2010, 111). KINOS-hankkeessa pyritään osaltaan tämän kuilun pienentämiseen. Useiden erityyppisten pilotointien kautta haetaan toimivimmiksi osoittautuvia toimintamalleja. Näiden kokemusten pohjalta rakennetaan pysyvää alueellista yhteistyötä.

Kirjoittaja

Eeva Kuoppala, lehtori, projektipäällikkö/ Kinos-hanke, Mikkelin ammattikorkeakoulu, eeva.kuoppala@mamk.fi

Juvonen, J. (2012) Innovaatiotoiminnan nykytilan kartoittaminen case: Mikkelin ammattikorkeakoulu. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Saatavilla: https://www.doria.fi/handle/10024/84753.

Kerosuo, H., Kajamaa, A. ja Engeström, Y. (2010) Promoting Innovation and Learning through Change Laboratory: An example from Finnish Health Care. Central European Journal of Public Policy 4(1), 110 – 131.

Kuoppala, E. (2013) Developing Educational Institutions’ Innovation Competences. In Kuninkaanniemi, H., Malvela, P, ja Saarinen, M-L. (toim.) Research Publication 2013. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Sarja B, No:94.

Rehn, A. (2009) Innovation is Not ”Best Practice”- thought paper. Saatavilla: http://www.scribd.com/doc/16506648/Innovation-Is-Not-Best-Practice (luettu 20.11.12).

Kampuksen aluevaikuttavuus – Case: Raahen kampus

Seminaarista atk:n kautta AMK:ksi

Raahe on vanha koulukaupunki. 1800-luvulla Raahessa oltiin monialaisesti kehityksen kärjessä, johtuen valtakunnan suurimmasta kauppalaivastosta. Purjelaivakauden vilkas liikennöinti Euroopan satamiin ja kaukomaille toi Raaheen vaikutteita ja kehityksen tuulia maailmanhistorian tapahtumien keskipisteistä. Jo tuolloin yhtenä kehityksen mahdollistajana ja kulmakivenä pidettiin koulutusta ja korkeatasoisia oppilaitoksia. Raaheen perustettiin ensimmäisten joukossa sekä Sofia Lybeckerin tyttökoulu että Fellmanin kauppiasveljesten lahjoittamalle pääomalle säätiöitetty Raahen Porvari- ja Kauppakoulu. Koulutuksen tarkoituksena oli turvata paikallisen nuorison koulutusmahdollisuuksia sekä samanaikaisesti mahdollistaa kaupungin kasvua tuottamalla tarvittavilla taidoilla varustettua työvoimaa alueen yrityksiin. Koulutuksen järjestäminen palveli siis sekä kaupungin opiskelijamateriaalin tarpeita että kaupungin kasvavaa työvoimatarvetta.

Raahen kampus on rakennettu 1899 opettajankoulutusseminaariksi, ensin naisopiskelijoita ja myöhemmin 50-luvulla myös miesopiskelijoita varten. Alue on historiallisesti kiinnostava kokonaisuus puu- ja tiilirakenteisia rakennuksia puistomaisessa ympäristössä. Kaupungin keskustan laidalla, meren ja metsän äärellä kampusalue on saanut elää omaa elämäänsä myös seminaarikäytön jälkeen. Raahen tietokonealan oppilaitos perustettiin vuonna 1972 ollen ensimmäinen tietokonealan opetusta antava teknillinen oppilaitos Suomessa. Raahen insinöörikoulutus siirtyi 1997 Oulun seudun ammattikorkeakouluun Raahen tietokonealan yksikköön ja 1999 siirtyi oppilaitoksen muukin toiminta ammattikorkeakouluun.

Kuva 1. Raahen kampusalueen päärakennus. (kuva: Leena Harju/Raahen seudun yrityspalvelut)

Täysin uusi koulutusmalli – Rikastamo

Kaupungissa on totuttu vaihtuvaan, opiskelevaan väestönosaan, joka opintojensa päätyttyä on juuri sitä toivotuinta työvoimamateriaalia kaupungin yrityksiin. Raahen kampuksella viime aikoina toiminut OAMK on kehittänyt opiskelijoidensa avuksi laajan vuorovaikutteisen verkon alueen yrittäjien ja muiden toimijoiden välille. Rikastamo-verkostossa on jo n. 30 paikallista yritystä. Opinnäytetöiden tarvelähtöisyys ja suora käytännön hyödyntäminen mahdollistuu vain tiiviillä yhteistyöllä oppilaitoksen ja tulevien työnantajien kesken.

Kuva 2. Tätä reittiä ovat kulkeneet opiskelijat opintoihinsa jo 114:n vuoden ajan. (kuva: Leena Harju/Raahen seudun yrityspalvelut)

Oppilaitoksen tekemä verkostotyö tuottaa hyötyä kaikille neljälle osapuolelle. Yrityksessä opinnäytetyö mahdollisesti ratkaisee käytännön kehittämisongelman, opiskelija pääsee tekemään motivoivaa ja kehittävää oikeaa työtä, oppilaitos pysyy ajan tasalla opintojen tarjonnan ja sisällön päivitystarpeiden suhteen ja kaupunki hyötyy oppilaitoksen tekemästä opiskelijoiden juurrutustyöstä yrityskenttään nähden, toiveena opiskelijan jääminen Raahen työelämää rikastuttamaan. Rikastamo tarjoaa yhteistyössä yritysten kanssa alueen tarvetta vastaavaa osaamista. Alueen yrityksillä on ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua tulevaisuuden ammattilaisten kouluttamiseen, jolloin voidaan puhua suoranaisesta täsmäkoulutuksesta yleisen sijaan.

 

Vähemmällä väellä parempaan tuottoon

Tulevaisuuden suuret haasteet liittyvät osaavan työvoiman riittävyyteen ja kun tähän lisätään vielä nuorten koulutettujen ihmisten hakeutuminen suuriin kasvukeskuksiin, on pienempien teollisuuskaupunkien olemassaolo riippuvainen koulutuspalvelujen tuotoista – siis opiskelijoista ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta.

Kuva 3. Yksi kampusalueen nykyisistä toimijoista on Oulun yliopisto. (kuva: Leena Harju/Raahen seudun yrityspalvelut)

Suomi elää voimakasta rakennemuutoksen aikaa muun Euroopan ohella. Ajassa korostuu tarve uusille innovaatioille niin tuotteiden, palveluiden kuin uusien toimintamallienkin kautta. Ammattikorkeakouluilla voisi olla paljon nykyistä suurempi rooli pk-yritysten työssä tuottamalla soveltavaa ja käytännönläheistä TKI-tuotekehitystä räätälöidysti yritysten tarpeisiin. Pienissäkin yrityksissä tehdään merkittäviä innovaatioita, mutta yritykset eivät aina osaa ottaa ammattikorkeakouluja, yliopistoja tai muita tutkimusorganisaatioita mukaan jatkokehittämään tuotteista tai palveluista tuottavampia ja markkinoitavampia.

Tähän tarpeeseen tähdätään Raahen kampuksella uudella toimintakonseptilla, jossa alueella jo toimivien TK-organisaatioiden tueksi ja avuksi tuodaan yrityspalveluorganisaatioiden osaaminen ja alueen yrityskentän tuntemus. Mallia on jo testattu yritysvierailuilla, joissa Raahen seudun yrityspalvelut on järjestänyt yritysjohdon tapaamisia eri toimialojen yrityksiin. Mukana tapaamisissa on ollut OAMK:n, Oulun yliopiston sekä Raahen seudun Teknologiakeskus Oy:n edustajia. Kaikissa käydyissä kohteissa esille on noussut todellisia kehittämiskohteita ja tarpeita, joihin voidaan tarttua ja näin edistää aktiivisesti alueen yritysten kilpailukykyä.

Tavoitteena on luoda pidemmällä aikavälillä myös uusi osaamiskeskittymä, jossa kaikki uusien innovaatioiden edistämisen avaintoimijat olisivat samalla kampusalueella.

 

Teräkselle uusia ulottuvuuksia

Steelpolis tuotantostudio edustaa osaltaan yhtä osaamiskeskittymän osiota. Raahen seutukunnan tärkein ja työllistävin toimiala on teräs- ja metalliteollisuus. Teollisuuden tarjoamien työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista on Raahen kaupungissa lähes 50 %, joten kyse on elinkeinorakenteeltaan hyvin erikoistuneesta alueesta.

Tuotantostudio palvelee alueen yrityksiä ja tutkimuslaitoksia mm. suorittamalla terästen liitettävyystestausta, sillä uusien erikoisterästen osuus tulee jatkossa olemaan erittäin tärkeässä roolissa konepajateollisuudessa. Tuotteiden testaus yritysten omassa tuotannossa on usein kallista ja häiritsee normaalia tuotantoa. Ulkoistamalla testaus tuotantostudioon saadaan tuotteesta selville faktatietoa vakuuttamaan ostajat ja muut yhteistyökumppanit.

Metallin ja ICT:n yhdistäminen on kilpailukyvyn kannalta oleellisen tärkeä asia

Yritysten kilpailukyky on jatkuvasti koetuksella ja Suomi etäisenä, harvaan asuttuna maana joutuu rakentamaan kilpailukykynsä yhä kasvavassa määrin erikoistumisen ja tuotantoautomaation hyödyntämisen varaan. ICT:n merkitys yritysten kilpailukyvyn lisäämisessä on yksi avainasioista. Raahen kampus on keskittynyt tuottamaan ICT-ratkaisuja teollisuudelle ja muulle yritystoiminnalle. Sähköinen kaupankäynti, hyvät tarjouslaskentaohjelmat, tuotanto-ohjausjärjestelmät, tuotantoautomaatio jne. ovat esimerkkejä, joilla yritys voi tehostaa toimintaansa ICT-ratkaisujen avulla. Julkisella sektorilla hyvinvointipalvelut vaativat myös merkittävää tuotekehitystä, jolla ikäihmisten määrän kasvun luomaan tarpeeseen voidaan vastata tulevaisuudessa.

Kampus voi toimia laajana koulutus- ja osaamiskeskuksena – kaikki edellä mainitut hyödyt huomioiden, mutta kaupunki harkitsee myös omien koulutuspalvelujen keskittämistä alueelle. Aina historiansa alkuhetkistä saakka Raahen kampus on ollut alueellamme tiedon ja osaamisen lähde. Tätä osaamiskeskittymää pyritään jatkossakin edistämään paitsi yllä kuvatuilla keinoilla ja tavoitteilla, myös hyödyntämällä alueen infrastruktuuria koululaisten tarpeisiin. Raahen kaupunki pohtii osaltaan, kuinka aluetta voitaisiin hyödyntää koulutuksen ja kehittämisen keskittymänä mahdollisimman laajapohjaisesti useita oppilaitostasoja yhdistämällä.

Kirjoittajat

Risto Pietilä, elinkeinojohtaja, Raahen seudun yrityspalvelut, risto.pietila@raahe.fi

Leena Harju, projektikoordinaattori, Raahen seudun yrityspalvelut, leena.harju@raahe.fi

Kajaanin AMK alueellisena toimijana

Kampukset alueellisina innovaatiokeskittyminä

Case: Kajaanin Vimpelinlaakso

Koulutus- ja TKI-toiminta Kainuussa

Rakenteellisesta kehittämisestä aiheutuvat muutoksen tuulet ovat saavuttaneet jokaisen korkeakouluyhteisön jäsenen. AMK-sektoria koskeva jopa 20 %:n taloudellinen säästövelvoite on niin suuri, että pelkkä tilanteeseen sopeutuminen on haasteellinen tehtävä. Rahoitusleikkausten ja AMK-uudistuksen erillään pitäminen on vaikeaa. Rakenteiden ohella on aivan välttämätöntä pureutua toimintamallien ja -kulttuurin periaatteisiin tulevaisuuden tulorahoituksen varmistamiseksi.

Pienenä, aluekehitykseen profiloituneena ammattikorkeakouluna Kajaanin AMK (KAMK) on pyrkinyt vastaamaan valtakunnallisiin kehittämistavoitteisiin oma-aloitteisesti hyvissä ajoin. Kainuun kehittymisen varmistaminen on ollut koko ajan tärkeintä. Mikäli Kainuu menestyy, myös KAMK voi menestyä. Toiminnan jatkuva kehittäminen on ollut elinehto, koska KAMK:n valtakunnallista asemaa ei missään vaiheessa ole voitu pitää itsestään selvyytenä. Pienen korkeakoulun tulee olla huomattavan tehokas ja tuloksellinen pysyäkseen kilpailussa mukana. Vahvan profilaation sekä yhteistyön ja verkostojen hyödyntämisen kautta maailman valloitukseen osallistuminen on pienellekin korkeakoululle mahdollista.

Talousleikkuri on valitettavan huono mutta todellinen kehityksen moottori. Toiminnan ja talouden sopeuttaminen on inhimillinen katastrofi myös niille, joiden kohdalle YT-toimenpiteet eivät suoraan kohdistu. Tuloksiin pohjautuva rahoitusmalli tulee aikanaan osoittamaan sen, miten kukin korkeakouluyhteisö on pystynyt tilanteeseen sopeutumaan. Koska tilanne on kaikille uusi, kukaan ei osaa sanoa mitä, miten ja miten paljon toimintaa tulisi parantaa. Kukin korkeakoulu on joutunut tekemään ratkaisut omista lähtökohdistaan omaan alueelliseen tilanteeseensa pohjautuen.

Yhden kampuksen politiikka on yksi merkittävimmistä KAMK:n vahvuuksista. Yritysten kanssa yhteisiä erikoistiloja lukuun ottamatta KAMK:n toiminnot sijaitsevat 200 metrin säteellä toisistaan. Vimpelinlaakson kampuksella sijaitsee myös valtaosa Kainuun ammatillisesta koulutuksesta. Yliopistokeskustoiminnot siirtyvät Vimpelinlaaksoon kuluvan vuoden aikana. Kampuksella toimii parhaimpina päivinä yli 4000 henkilöä koulutuksen ja TKI-toiminnan parissa. Kajaanin kaupungissa on 38 000 asukasta, joten Vimpelinlaakson kampus on merkittävä alueellinen oppimis- ja innovaatiokeskittymä.

Kohti Suomen tekevintä korkeakoulua

AMK-uudistus haastaa asiantuntijaorganisaatiot ja yksilöt pohtimaan työn perimmäisiä tarkoituksia. KAMK:ssa tilanteeseen varauduttiin tekemällä rohkeita rakenteellisia ja toiminnallisia päätöksiä sekä lähtemällä aktiivisesti viemään uudenlaista toimintakulttuuria eteenpäin vuonna 2010. Valtakunnallisten tilastojen mukaan KAMK:n toiminta oli jo tuolloin tuloksellista. Vaikka perusprosessien toimivuus korostuu uuden rahoitusmallin käyttöönoton myötä, pelkkä talon seinien sisäinen toiminta ei enää riitä varmistamaan riittävää tulopohjaa. Aluekehitystä tai merkittävää TKI-toimintaa on mahdotonta tehdä yksin.

Strategiatyön alkuvaiheessa haastoimme itsemme ja kainuulaiset toimijat arvioimaan alueemme tilannetta ja tulevaisuutta uudella tavalla. KAMK:n tavoitteena oli luoda jokaiselle työyhteisön jäsenelle mahdollisuus läsnäoloon, vaikuttamiseen ja yhteistyöhön alueella ja KAMK:n sisällä. Yhteistyön haasteet haluttiin tiedostaa ja ratkaista.

Muuhun kuin omaan osaamiseen liittyvä kehittämistoiminta on monelle opettajalle edelleenkin uutta. Opettajan työnkuvan muutos on globaali ilmiö. Kyse ei ole opettajuuden tai opettajan työn arvostuksen muuttumisesta. Ammattikorkeakoulujen lakisääteisten tehtävien tuloksellinen toteuttaminen edellyttää kuitenkin nykyistä monipuolisempaa roolitusta ja joustavampia työnkuvia.

Työ- ja elinkeinoelämäyhteistyön tiivistäminen sekä osaamisen, osaajien ja TKI-toiminnan välittäjäorganisaation roolin ottaminen ei tapahdu julistamalla. Tarvitaan kokonaisvaltainen muutos rakenteissa, toiminnassa ja kulttuurissa yhteistyön mahdollistamiseksi. Yhteinen ymmärrys kaikilla toiminnan tasoilla, organisaatiot ylittävä sitoutuneisuus ja kyky keskittyä olennaiseen ratkaisevat. Mikään osa-alue ei voi olla ristiriidassa estäen yksittäisten henkilöiden toimintaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Muuten rakentavan yhteistyön luominen on hankalaa.

Kampuksen työ- ja elinkeinoelämäyhteistyö

KAMK:ssa olemme luoneet itsellemme uuden, oman lakisääteisen tehtävän koulutuksen ja TKI-toiminnan väliin. Tätä tehtävää kutsumme nimellä Opiskelijat kehittämistoiminnassa, jolla pyrimme vahvistamaan alueellisen yhteistyön roolia erityisesti opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittämiseksi. Ammattikorkeakoululle yhteistyö avaa ovia jatkuvaan vuoropuheluun sekä ylläpitää opetuksen työelämärelevanssia. Yrityksille malli tarjoaa tilaisuuden vaikuttaa tulevaisuuden työvoiman saantiin sekä opiskelijoiden innovaatiokyvykkyyden ja tekevien käsien hyödyntämiseen. Kainuu alueena hyötyy yhteistyöstä erityisesti positiivisen pörinän ja tekemisen meiningin lisääntymisenä, jolla on suuri merkitys alueen imagon kehittymiseen.

Aluekehitysvastuu on nivottu opintojaksoihin, jolloin henkilöstön perusresurssi tulee valtionosuusrahoituksesta. Osaamisalueperustaiseen organisaatiorakenteeseen siirtymisen lisäksi olemme modularisoineet opetussuunnitelmiamme koulutusohjelma-, osaamisalue- ja AMK-tasolla. Työnsuunnittelua on vastuutettu moduuleista vastaaville tiimeille. Toimintamalleja on järkevällä tasolla yhtenäistetty poikkialaisen yhteistyön mahdollistamiseksi. Koulutusrakenteiden, resursoinnin, pedagogiikan ja osaamisen kehittämiseen on käytetty paljon resursseja.

Alueellisia kumppanuuksia on rakennettu KAMK:n mittakaavassa sekä osaamisalueittain, joiden kautta omaa identiteettiä ja profiilia vahvistetaan suhteessa itselle asetettuihin tavoitteisiin. KAMK:n sisäiset rakenteet ja strategiset yhteistyömuodot tukevat koulutustoiminnan (AIKOPA), yritys- ja innovaatiotoiminnan (INNOVA) sekä TKI-toiminnan (CEMIS) kehittymistä kukin omassa roolissaan.

Alueelliseen yhteistyöhön kuuluu luonnollisena osana kehittämistyön yhteissuunnittelu ja yhteisen tavoitteen määrittely. Opintojen alkuvaiheessa tapahtuvan kehittämistyön tarkoituksena on tarjota opiskelijoille turvallinen, koeteltu asiakasrajapinta ja -projektien toteuttamisalusta. Keskeisimpänä yhteistyökumppanina toimii tässä yhteydessä Kajaanin kaupunki -konserni, joka on sopimuksen mukaisesti KAMK:n oppimisympäristö.

Opintojen loppuvaiheeseen kuuluvien vaativampien kehityshankkeiden toteuttamiseksi olemme yhdistäneet henkilöstön ja opiskelijoiden työelämäjaksot helpottaaksemme PK-yritysten opiskelijoiden ohjausresurssihaastetta. Opettaja on ollut osa yrityksen ongelmaa ratkaisevaa poikkialaista ja jopa -kulttuurista tiimiä. Opettajan tehtävänä on ollut ajaa opiskelijaryhmä yritykseen sisään ja käynnistää toimeksiannon mukainen työ noin kahden viikon ajan. Toimintamallin hyödyntäminen edellyttää resursoinnista ja opetustehtävien toteuttamisesta sopimista.

Toiminnan kehittämisestä opittua

Organisaatioiden, mutta myös koulutusalojen väliset käytänteet ovat yllättävän erilaisia hankaloittaen yhteistyötä vaikka halukkuutta olisi. Vastaavasti koulutustoiminnan syklit ovat työ- ja elinkeinoelämän näkökulmasta hitaita, jolloin ammattikorkeakoulu koetaan jäykäksi organisaatioksi vastaamaan äkillisiin yhteistyötarpeisiin. Kokemukseni mukaan kyse on yhteisen ymmärryksen puutteesta, joka on suhteellisen helppo korjata.

Tehdyistä rakenteellisen kehittämisen toimenpiteistä huolimatta KAMK:n tulokset ovat säilyneet hyvällä tasolla. Toiminta ja talous ovat tasapainossa. Henkilöstön työhyvinvointi on jopa hiukan kasvanut edellisiin vuosiin nähden. Kaikki alueellisen kehittämisen indikaattorit ovat kehittyneet ja alueellinen asema siten vahvistunut. Yhteinen ymmärrys, aito vuorovaikutus ja sitoutuminen ovat edellytyksiä eteenpäin menemiselle. Koska jokainen ammattikorkeakoulu parantaa juoksuaan, tyytyväisyyteen olemassa olevaan tilanteeseen ei ole varaa.

Toimintatapojen, resursoinnin, roolituksen sekä vallan ja vastuun jakautumisen kehittäminen on ollut osa muutostamme. Kivuttomasti muutos ei ole tapahtunut emmekä vielä ole tavoitteessamme. Opiskelijoiden, henkilöstön ja yhteistyökumppaneiden innostuneisuus ja palaute on enemmän kuin rohkaisevaa. Juuri tätä aluekehityksen ympärille kehittynyt visiomme tulla Suomen tekevimmäksi korkeakouluksi parhaimmillaan on.

Kirjoittaja

Turo Kilpeläinen, rehtori, kauppatieteiden tohtori, Kajaanin ammattikorkeakoulu, turo.kilpelainen@kamk.fi

Kohti oleiluyhteiskuntaa?

Vapaa ammatinvalinta tuntuu nykyään lähes jokaisesta nuoresta kansalaisen perusoikeudelta, sitkeästä ”mun jutun” tavoittelijasta ehkä jopa ihmisoikeuskysymykseltä. Mielenkiintoista olisi nähdä, miten yhteiskuntamme toimisi, jos kaikki pääsisivät haluamalleen alalle ilman, että joku taho aloituspaikkoja suuntaamalla ohjailisi kehitystä!

Tilastotieto Pohjois-Pohjanmaan ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen ensisijaisten hakijoiden jakaumasta muutamalta viime vuodelta kertoo mielenkiintoisia asioita. Jos kaikki olisivat päässeet ykkösvaihtoehtoonsa, maakunta täyttyisi pikku hiljaa muusikoista, kauneudenhoitoalan ammattilaisista, artesaaneista, majoitus- ja ravitsemisalan sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisista. Sen sijaan kone-, metalli- ja energiatekniikan, metsä- ja maatalouden sekä kotitalouspalvelujen osaajia saataisiin houkutella muualta.

Ammattikorkeakoulutuksen osalta kova kiinnostus hakijoilla on hoitoon ja hoivaan, fysioterapiaan, liiketalouteen ja viestintään. Vähäistä vetovoimaa on aloilla, joissa ollaan tekemisissä pohjoisen Suomen menneitten mutta myös tulevien vahvuuksien, luonnonvarojen ja ympäristön kanssa.

Alueellisen elinkeinoelämän kannalta tulevaisuus vaikuttaa nykyiselläkin aloituspaikkajaolla tuskalliselta. Pohjoisessa Suomessa, itse asiassa koko kalottialueella, rakennetaan lähivuodet teitä, kaivoksia, rakennuksia, erilaisia energialaitoksia, kuljetetaan maata, kaivannaisia, kaasua, puuta ja elintarvikkeita. Työvoimatarpeen arvioidaan olevan yksistään näillä aloilla lähivuosina jopa kymmeniä tuhansia. Kun tähän lisätään erilaiset elinkeinoelämän palvelut, huolto ja ylläpito, toimintojen ja prosessien digitalisoituminen sekä lisääntyvän asukasmäärän muut tarpeet, sopii kysyä, onko koulujärjestelmämme Pohjois-Suomessa osannut ennakoida riittävästi, mitä ympärillä on alkanut tapahtua.

Elinkeinoelämän ja koulutuksen kohtaannon ongelmaa ei pode vain Pohjois-Suomi vaan koko Eurooppa. Talouskriisin aikana valmistavasta teollisuudesta on kadonnut Euroopassa neljä miljoonaa työpaikkaa, mutta samaan aikaan alalla on avoinna neljä miljoonaa työpaikkaa. Pois potkittujen osaaminen ja koulutus eivät ole enää vastanneet muuttuvan teollisuuden tarpeita. Samanlaisia esimerkkejä löytyy muiltakin aloilta.

Suomessa kohtaanto-ongelmia paikataan panemalla vuosittain satoja miljoonia euroja työvoimapoliittiseen koulutukseen, jossa opetellaan uutta ammattia, kun entisellä ei työllisty. Tämä on sinällään toimiva järjestelmä, jonka perään monessa Euroopan maassa haikaillaan.

Työnantajilta kantautuu viestejä, että monen nuoren oma asenne estää pitkäkestoiset työsuhteet, kun työssä ei olekaan aina kivaa eikä heti pääse pomon paikalle. Liian helpoksi on tehty vaihtoehto jäädä lokoilemaan yhteiskunnan maksamalla taskurahalla yhteiskunnan maksaman koulutusputken jälkeen.

Lääkkeitä löytyisi, työpaikkoja olisi tarjolla, jos on uskallusta heittäytyä. Jokaisessa maakunnassa on mahdollisuuksia, jos suuntaa katseensa pois maakunnan pääkaupungista. Maaseutupaikkakunnilla on nopeasti eläköityvällä julkisella sektorilla ja esimerkiksi uusiutuvan energian sektorilla työpaikkoja, kokonaisilla toimialoilla uhkaa työvoimapula ja Pohjoiskalotin alueella on puutetta lähes kaikkien alojen osaajista. Mahdollisuuksien hyödyntämisen hinta on irtoaminen tutuista ympyröistä.

Jos kävisi niin, että noita kasvavan pohjoisen ulottuvuuden työpaikkoja ei saada täytetyksi suomalaisilla, ruotsalaisilla ja norjalaisilla, on realistista ajatella, että siellä tekevät työn valkovenäläiset, puolalaiset, kroatialaiset, espanjalaiset jne. He asuvat vaatimattomasti, säästävät ja lähettävät rahansa kotimaihinsa. Työperäinen maahanmuutto on positiivinen asia, mutta täällä jo olevien suomalaisten tulevaisuus huolestuttaa. Huolestuttaa siksi, että jostain olisi tultava ne rahat, joilla yhteiskunta maksaa koulutuksesta, terveydenhoidosta, ylläpitää erilaisia yleishyödyllisiä instituutioita ja antaa työttömyyskorvauksia, joihin maallamme nytkin menee jo miljoonia euroja päivässä. Tälle rahalle olisi käyttöä vaikkapa rapistuvan tieverkostomme uusimisessa.

Olen omassa työssäni saanut jo 15 vuotta seurata toisaalta elinkeinoelämän osaamistarpeiden muuttumista ja toisaalta työttömyyden rakenteen muutoksia. Vielä puolenkymmentä vuotta sitten vannottiin erikoistumisen nimeen, mutta silloinkin työnantajat hakivat käytännössä ”hyviä tyyppejä”. Lähivuosien työmahdollisuudet painottavat monialaista, muuntautumiskykyistä osaamista, koska useimmille edessä on ammatin vaihto, jopa pariin kertaan työuran aikana. Kokemuksesta alan itse kallistua kannattamaan koulutusmallia, jossa vankan yleissivistyksen pohjalle peruskoulun tai lukion jälkeen luodaan nykyistä yleisluontoisempia perusvalmiuksia toimia erilaisissa ammateissa siten, että alalla tarvittavan erikoisosaamisen antaisi työnantaja oppisopimustyyppisesti yhteistyössä aikuiskoulutuksen ja ammattikorkeakoulun kanssa. Tällä mallilla saisi eväitä myös kehittyäkseen työelämätaidoiltaan hyväksi tyypiksi. Pitkässä juoksussa opinahjot lunastavat paikkansa vain kouluttamalla osaajia, joilla on sekä ammattitaito että asenne kohdallaan.

Auvoinen tulevaisuus, jossa kaikki järjestyy mieluummin opiskelupaikkakunnalla ilman yksilöiden isompia ponnisteluja, ei odottele missään. Tulevaisuus on tehtävä. Mitä myöhemmin realiteetit tunnustetaan, sen kipeämpää se tulee tekemään. Ei riitä että työvoimaviranomaiset ja elinkeinoelämä kantavat yksin huolta. Myös yksilöiden on otettava nykyistä suurempaa vastuuta työllistymisestään valitsemalla aloja, joissa on oikeasti töitä jossakin päin maata, koska yhteisen, oleilun mahdollistaman kukkaron pohja alkaa jo häämöttää.

Kirjoittaja

Leila Helaakoski, johtaja, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, leila.helaakoski@ely-keskus.fi