Biotaloussiirtymää voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä liiketoiminnan murroksista sitten teollistumisen. Ilmiötä ajavat useat megatrendit mm. uusiutumattomien resurssien hupenemiseen, ympäristön tilaan, ympäristöarvoihin ja kestävän kehityksen tavoitteluun, poliittiseen tahtotilaan ja kansainvälisiin (ympäristö)sopimuksiin ja lainsäädäntöön liittyvät ilmiöt, jotka merkittävästi muovaavat yritysten toimintaedellytyksiä ja -ympäristöä. Nykyisten toimialarajojen rikkoutuessa ja uusien kestävän kehityksen periaatteita noudattavien arvoverkostojen muotoutuessa yritysten pitäisi pystyä reagoimaan nopeasti ja sopeutumaan muuttuvaan ympäristöön ja vastaamaan sen tarpeisiin.
Biotaloussiirtymä tarjoaa yrityksille mittaamattomasti uusia mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen kuitenkin edellyttää paitsi tuoteinnovaatioita usein myös toimintamallin muuttamista mm. liiketoimintainnovaatioiden kautta. Toimialarajojen murtuessa innovointi usein edellyttää uudenlaisia osaamisyhdistelmiä. Ilman kokonaisvaltaista biotalouden ja bioliiketoiminnan ymmärrystä loistavankin teknologian hyödyntäminen voi muodostua äärimmäisen haasteelliseksi.
Biotalousinnovaatioille asetetaan paljon odotuksia sekä yhteiskunnan että talouden uudistumisen näkökulmasta. Biotaloudessa pyrkimyksenä on hyödyntää raaka-aine ja tuotannon sivuvirrat mahdollisimman täydellisesti ja tehdä tuotannosta energiatehokasta ja ympäristöystävällistä. Parhaimmillaan prosessikokonaisuus tuottaa tarvitsemansa energian ja hyödyntää raaka-aineet kokonaisuudessaan tuottamatta lainkaan loppujätettä. Materiaali- ja energiavirtojen hallinnan lisäksi tarvitaan innovaatioverkosto, joka mahdollistaa eri organisaatioiden yhteistyön ja teollisten symbioosien syntymisen. Innovaatiojohtamisen rooli on biotalousverkoston rakentamisessa ja hallinnassa merkittävä.
Korkeakouluilla ja tutkimusorganisaatioilla on merkittävä asema innovaatioverkostossa mm. uusien mahdollisuuksien tunnistamisessa, biotalouteen linkittyvässä tutkimus- ja kehitystyössä perustutkimuksesta kaupallistamiseen sekä biotalouden kokonaiskuvan luomisessa. Biotaloussiirtymän eteneminen vaatii kuitenkin ensisijaisesti toimia yrityksiltä. Eritoten pk-yrityksiltä kuitenkin usein puuttuu kokonaiskuva biotaloudesta sekä siitä, miten niiden kannattaisi muodostaa yhteistyöverkostoja ja kehittää osaamistaan ja viestintäänsä muuttuvassa toimialakentässä. Tässä innovaatiojärjestelmän ja verkoston tuki on kehityksen kannalta tärkeää.
Hanketoiminnalla voidaan edesauttaa biotaloussiirtymää ja verkostojen muodostumista. Kaakkois-Suomessa tästä hyvänä esimerkkinä voidaan nostaa esille Biotuli (biojalostamon uudet tuotteet ja liiketoimintamallit) -hanke. Lappeenrannan teknillisen yliopiston koordinoimassa hankkeessa olivat mukana Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Saimaan ammattikorkeakoulu, StoraEnso, UPM-Kymmene, Andritz, Kouvola Innovation, Kotka-Haminan seudun kehittämisyhtiö Cursor, Imatran Seudun Kehitysyhtiö ja Wirma Lappeenranta. Hankkeen tuloksiin voi tutustua osoitteessa www.biotuli-hanke.fi. Työnjako eri toimijoiden välillä toimi Biotuli-hankkeessa luontevasti ja yhteistyö hankkeessa oli erittäin tuottoisaa. Yliopiston ja ammattikorkeakoulujen välistä tutkimusyhteistyötä tehtiin antibakteeristen aineiden tunnistamisen lisäksi liiketoimintamahdollisuuksien kartoittamiseksi ja liittyen lämpöyrittäjyyteen ja jalostusprosessien sivutuotteiden hyödyntämiseen torrefiointi-prosessilla. Alueellisten kehittämisyhtiöiden rooli tulosten jalkauttamisessa ja yrityskentän tarpeiden tunnistamisessa koettiin hyvin arvokkaaksi ja yritysten mukanaolon tärkeyttä ei voine liikaa korostaa.
Biotalouden innovaatioiden sekä bioliiketoiminnan syntyminen edellyttää uudenlaista osaamista, mikä puolestaan vaatii toimialojen rajapintojen välistä yhteistyötä. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rooli biotaloussiirtymässä voi olla merkittävä, mutta yksin korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten toimesta tehtävä tutkimus ei riitä. Parhaat tulokset saadaan kattavalla kokoonpanolla yrityksiä, tutkimusorganisaatioita ja tukitoimintoja. Yhteistyön toimivuuden edellytyksenä on selkeä tehtävänjako ja vastuut sekä aito yhteistoiminta eri organisaatioiden ja osaamisalueiden välillä.
Kirjoittaja
Melina Maunula, nuorempi tutkija, DI, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, melina.maunula@lut.fi
