No 2 (2014) Abstracts

The theme of the second issue of this year’s UAS journal is innovation and product development. The issue picks up where the first issue of the year left off – the ongoing discussion on the innovation activities at universities of applied sciences. This theme is of great significance to regional development, the promotion of entrepreneurship and the internationalisation of universities of applied sciences in collaboration with partner organisations. The current issue offers insight into the present state of the innovation activities being carried out by universities of applied sciences and lifts the lid on the future opportunities provided by innovation. We address the topic of innovation by characterising the innovative ecosystems at universities of applied sciences on a general level and by presenting practical examples of the measures being taken at universities of applied sciences regarding innovation and research and development.

Innovation work at universities of applied sciences consists of independently developing their own operations, especially in the fields of pedagogics and learning environments, as well in collaboration with their partners. Innovation penetrates the courses and programmes on offer and helps shape pleasant learning environments. Moreover, it takes close cooperation and the desire of all parties to further and develop it. The future of Finland’s competitiveness lies in innovation and collaboration.

One of the strengths of universities of applied sciences is their ability to connect student-centric innovation activities and the promotion of entrepreneurship. In recent years, students have taken an active role in establishing student enterprises and in developing new and innovative approaches to enterprise growth. The fact that students of universities of applied sciences are taking responsibility for their own studies and expertise development is extremely welcome and is well-suited to user-oriented operations. At the same time, entrepreneurship gains a better footing as a source of employment. As part of this structural change, Entrepreneurship Societies (ES) represent the future-oriented and international activity going on in the development of innovation ecosystems. The current issue also covers this development pathway.

Entrepreneurship Societies are faced with the same funding issues as research, development and innovation activities with regards to the implementation and instigation of projects and programmes. New avenues must be opened up in order to develop the support and additional funding required to facilitate the potential outcomes of such activities. The articles in this theme issue would appear to suggest that social innovations and social enterprise still receive less attention at universities of applied sciences or are not at least acknowledged in the same way as product and service innovations. Numerous development challenges and opportunities are still in store for the readers of this issue of the UAS journal.

We hope you enjoy reading the UAS Journal!

Editor-in-Chief Ilkka Väänänen (Lahti University of Applied Sciences) and theme issue editor Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala (Kymenlaakso University of Applied Sciences)



Universities of Applied Sciences at the heart of business, enterprise and innovation

Turo Kilpeläinen, President, CEO, Kajaani University of Applied Sciences

The societal impact that universities of applied sciences make is founded on education. There is currently a particular need for a professionally-oriented and highly-educated labour force, and this will only increase in the future. By focusing on research, development and innovation activities, the impacts of which can be felt more in society, universities of applied sciences are supporting the advancement and internationalisation of business and enterprise in Finland.

An increasing number of students graduating from higher education institutions are beginning their professional careers as entrepreneurs. This article offers a broad snapshot of the opportunities afforded by collaboration between higher education institutions and the world of business and enterprise. Collaboration is the key to new innovations and requires the controlled breaking down of old structures and operational procedures. Right across Finland there are excellent examples of what can be achieved with genuine collaboration; namely, simultaneous added value for all parties involved.


Helsinki Metropolia University of Applied Sciences is generating radical innovations – a student spin-off business is shaking up the coinage industry

Sami Kalliokoski, Head of Unit, Electria Research and Development Unit, Metropolia University of Applied Sciences

Metropolia Electria Research Unit has developed together with the Mint of Finland a coin safety feature innovation, which has a good potential to revolutionize the coin industry significantly. The invented technology allows secure serial numbers to be written inside coins that can be read by developed wireless sensors. To commercialize the innovation, new spinoff-company Idsens is established by Metropolia graduates. There is in EU level preparation to put developed technology into all new euro coins.

Lavia – Green Longboards: How UASes can aid young startups to takeoff

Heikki Immonen, Innovation coordinator, Karelia University of Applied Sciences

Lavia – Green Longboards is a Joensuu area startup manufacturing ecological longboards. Their story exemplifies the many ways how a university of applied sciences can aid young entrepreneurs. What’s more, this relationship can become truly mutually benefitting one.

Textile waste is a source of new innovations

Kirsi Sippola, Regional Development Manager, HAMK University of Applied Sciences
Milla Valkonen, Project Manager, HAMK University of Applied Sciences

Textile waste is material coming from the industry, retails and consumers. Most of the textile waste is placed in landfills. According to the regulation that comes into effect in 2016, it will be prohibited to place any organic waste in landfills. HAMK University of Applied Sciences has developed activities related to textile recycling in several projects.

A multidisciplinary and comprehensive innovation network is stimulating bio-innovations – Experiences from the Biotuli project for new products and business models in the biorefinery industry

Melina Maunula, Young Researcher, Lappeenranta University of Technology, Kouvola Unit

Here, we offer a glimpse of the solutions and research associated with the multidisciplinary transition towards a bioeconomy. The development of new bioeconomy innovations and biobusiness requires inter- and intra-interface collaborations across the full breadth of the industry, which, in turn, can be in part facilitated by universities of applied sciences. These higher education institutions fulfil an important role in the development process, but the research conducted therein, as well as at other research institutes, is not enough. This snapshot focuses on the activities of the Biotuli project (new products and business models for the biorefinery industry) carried out in South-Eastern Finland. The experiences from the project indicate that the best research results are achieved by comprehensively bringing together companies, research organisations and support agencies.

Innovation Year in the Forssa region

Kirsi Sippola, Regional Development Manager, HAMK University of Applied Sciences

The business development strategy of the Forssa region is based on a “bright green” approach, focusing on business activities that are environmentally friendly and support sustainable development. Year 2013 was named the Innovation Year. There were different kinds of innovative events during the year. VIHI-project in HAMK University of Applied Sciences arranged different operations and events such as the Bright Green Networks co-operation, the Bright Green Innovation Competition, the Innovative Campus Camp and the Inventor Event.

Experimental innovation and universities of applied sciences

Esko Sääskilahti, Development Manager, Centria University of Applied Sciences
Sakari Pieskä, Principal Lecturer (Research), Centria University of Applied Sciences

The greatest deficiency of innovation development is not in the amount of ideas and knowledge, but in the understanding and skills of innovation processes. Traditional innovation processes have been found to be too slow and risky for current global business environments. Strategically focused experimental innovation processes can bring speed-up and agility to innovation development through experiments, demonstrations and pilots. For universities of applied sciences, the experimental innovation development brings a tool by which SMEs and microenterprises can be supported in the front end of their innovation processes. Based on our experiments, this may change the role of the UAS to be a competent and agile partner of companies in their everyday business development.

Change as an opportunity – new operational models for innovation are being created in the interaction between universities of applied sciences and their partner organisations

Kari Laine, Principal Lecturer, Satakunta University of Applied Sciences

All organisations face harder competition due to globalization. Technological change is faster and importance of knowledge is emphasised. Renewal though innovation is the key to success in knowledge based society. Innovations are based on utilization of knowledge and to new knowledge combinations. Higher education is a significant producer of knowledge. Thus higher education can also have an important role in creation of innovations in collaboration with others. Innovation can be based on solving an identified problem or utilisation of detected opportunity. One central component in innovation is to see detected changes as possibilities. In this article some latest ways to detect these opportunities in collaboration between Satakunta University of Applied Sciences and its partners are studied.

Universities of Applied Sciences are consolidating and profiling their RDI expertise

Sirkka Saranki-Rantakokko, Coordinator, Lappi University of Applied Sciences
Pekka Lahti, Coordinator, HAAGA-HELIA University of Applied Sciences

The RDI expert coaching of personnel at universities of applied sciences began at the end of March at Hyvinkää. The training is intended for those staff already or about to start working in RDI positions. The RDI coaching began in good spirits and the attendees saw the development of needs-based and user-based RDI expertise as being particularly necessary. The momentum sparked at Hyvinkää provides a fantastic foundation for learning and training. The RDI expert coaching is presented in the article.

Can games be used for memory rehabilitation?

Sari Merilampi, Project Manager, Satakunta University of Applied Sciences, Welfare Technology Research and Exellence Centre
Mirka Leino, Project Manager, Coordinator, Satakunta University of Applied Sciences, Welfare Technology Research and Exellence Centre
Andrew Sirkka, Principal Lecturer, Satakunta University of Applied Sciences, Welfare Technology Research and Exellence Centre
Antti Koivisto, Researcher, Satakunta University of Applied Sciences, Welfare Technology Research and Exellence Centre

For memory rehabilitation purposes some mobile games were generated and piloted in the Gamer -research project run by Satakunta University of Applied Sciences (SAMK) in 2013. The games were piloted by a group of older adults with average age of 90 years. The test group played the games on daily basis through the three-month test period. The follow-up data about the results and gaming events was automatically collected to a server to assess and analyse the activities and possible progress of each individual player. The game results indicate that despite of memory impairments the older adults progressed well in gaming by gaining increased scores in less time. The improvement was obvious also in TMT-A test that was generated into mobile game format. The study findings highlighted an issue that the traditional TMT-A test as a single performance might lead to wrong conclusions because the TMT-A results could vary outstandingly in each play time. The high level of enthusiasm to play mobile games among players, the players’ experiences of the games being easy-to-play, and a pleasant and entertaining activity could be named as other main findings in this research study. Also the care staff valued the mobile games as beneficial in older adults’ activation and self-initiated rehabilitation.

Fostering professional competence by using motivating simulation education

Marja Silén-Lipponen, Senior Lecturer, Project Manager, Savonia University of Applied Sciences

Simulations are essential way to maintain and foster staff members know how. Practicing in authentic conditions simulation learning is valuable method in situations which all staff members need to manage. Simulations are also good way to practice such rare situations which are not able to practice enough in real work. Even though simulations have been used in health care quite a long time, there still are some pedagogical, curriculum level and practical problems in ministering to cost-effective simulations. Savonia-UAS ran two EU-funded projects to develop simulation learning and setting up a simulation centre (SIMUPEDA and SIMULA). During the projects was equipped a modern simulation centre and developed health care simulation scenarios. In the near future there is a need to provide more multi- and inter-disciplinary educational simulations.

Formula Student as a part of automobile engineering studies

Marko Mäkilouko, Training Manager, Tampere University of Applied Sciences
Aaro Kohilo, Student, Tampere University of Applied Sciences
Esko Lätti, Student, Tampere University of Applied Sciences
Juuso Nieminen, Student, Tampere University of Applied Sciences

Student team at the Tampere University of Applied Sciences has competed in the international Formula Student competition since 2008. The competition evaluates their skills in engineering, construction and presentation of a vehicle which meets the Formula Student competition rules. Their skills and vehicle properties are also tested in acceleration, curve and endurance driving and in ecology. According to the rules the teams are self-governed and work on their own.
In 2012 the team participated in two competitions reaching 6th and 16th places. The results are good when competition includes teams next to the German automakers or partly automaker teams.

Boat Racing with Solar Power – Midnight Sun KYAMK Solar Boat Team

Mikko Pitkäaho, Development Engineer, Kyamk University of Applied Science

The boat technology students and staff of Kyamk are designing and building a solar powered racing boat. In the coming summer they will race in the Dong Energy Solar Challenge (DSC) in Netherlands. DSC is the world cup of solar boats held every second year with approx. 40 teams around the world participating. Kyamk raced in the DSC first time in 2012. Back then the first Finnish team ever managed to surprise everyone by building a very competitive boat. After an exciting race Midnight Sun Finland got third place with just narrow margins to the winning team Amsterdam University of Applied Sciences and to the second: Gdansk University. 2012 team was a joint project with Mikkeli University of Applied Science (Mamk). Now we are going to DSC as two teams. Midnight Sun Mamk builds a lighter version of 2012 boat to revenge in B-class. Midnight Sun Kyamk designs a completely new boat to race in a more challenging Top-Class. The coming summer got even more exciting when the teams got invited to a second race: Solar1 Monte Carlo Cup will be held in Monaco right after the race in Netherlands is finished. Hopefully we’ll get success by two Finnish teams in two international competitions this year!

Bridging the Skills Gap – Competency Development and Entrepreneurship Coaching with ’Xing’

Nigel Kimberley, Lecturer, Arcada University of Applied Sciences
Michael von Boguslawski, Research Advisor, Arcada University of Applied Sciences

The Skills2Work project at Arcada University of Applied Sciences in Helsinki responds to the ET2020 challenge with a curriculum innovation aimed to bridge the skills gap between education and work. Introducing ’Xing’ as an entrepreneurship and coaching intervention transforms the traditional classroom into a dynamic, flexible learning environment. Not only are entrepreneurship skills trained, but other skill clusters that promote the development of transversal skills, e.g. language, communication, and team working. This approach to bridging the skills gap also encourages dialogue with enterprises and organisations, reinforces links between HEIs and the labour market, as well as provides a way to keep students’ skills updated.

Adaptability of the Finnish Workplace Development Model and Methods in Hungary and Romania – ADAPTYKES Project

Ulla Kotonen, Development Manager, DSc (Econ & Bus. Adm.), FUAS – Federation of Universities of Applied Sciences
Miika Kuusisto, Lecturer, Project Manager, Lahti University of Applied Sciences
Marja-Leena Savonen, Lecturer, Lahti University of Applied Sciences
Anu Suomäki, Project assistant,Lahti University of Applied Sciences

This paper presents the ADAPTYKES project which analyses the adaptability of the Finnish workplace development model and methods in Hungary and Romania in order to strengthen workplace development and innovativeness of small and medium-sized enterprises (SMEs) in Hungary and Romania. The target is to develop long-term and short-term trainings for the local SMEs but it is also to develop training, coaching and facilitating competences of teachers at the Budapest Business School (BBS) and Babes-Bolyai University (BBU).

The paper focuses on the first two phases of the project: investigation and the analysis of the similarities and differences between work organizations and training of Hungarian and Romanian future leader trainers. As a result of the first phase, the paper describes the SME sectors and innovativeness of SMEs in the participating countries; it summarises the main results from a questionnaire survey in the SME sector in Hungary and Romania to find out the development needs and the competence shortages of the companies. Second, the paper describes experiences from international teacher training carried out as a part of the ADAPTYKES project.

PRACTICE FUTURE – Creating an Open Innovation Business and Students Network

Peter Fischer, Assistant professor, The Arctic University of Norway
Teresa Chen, Senior lecturer, International Coordinator, Lapland University of Applied Sciences

Five partner HEIs at the European High North established an Open Innovation Business and Students Network, a learning platform where students elaborate business solutions for local SMEs. The aim is to acquaint undergraduates with innovation focused skills required in a global business community. The collaboration provides relevant platform features and expounds problems of those to be further refined.

Open, digital learning ecosystems boost innovativeness

Minttu Lampinen, Research Director, Principal Lecturer, HAMK University of Applied Science
Leena Vainio, Development Manager, Omnia/InnoOmnia

The nation-wide AKTIIVI Plus coordination project includes various activities such as research, networks and sharing the best practice examples. The project helps other projects to turn good practices into products and to effectively communicate about their services and products.

In this article, we discuss how technological developments create new kinds of environments and every citizen can take an active role in the digital environments. The central themes are: active citizenship, open learning environment and competence development by sharing the knowledge and lessons learned. Modern information and communication technology allows more interactive communication, therefore the development of public participation and information society skills through active citizenship are an important factor, to which an innovative, open learning environment can be one solution.

The LingComm collaboration has generated useful contacts – The network of language and communication teachers from Seinäjoki, Vaasa, and Centria Universities of Applied Sciences has been working hard

Helena Sarvikas, Senior Lecturer (Communication), Seinäjoki University of Applied Sciences
Maarit Tammisto, Principal Lecturer (Communication), CENTRIA University of Applied Sciences
Tuija Tolonen-Kytölä, Senior Lecturer (Communication), CENTRIA University of Applied Sciences

For years now, the LingComm meetings have provided a forum for language and communications teachers at the three universities of applied sciences based in Southern and Central Ostrobothnia to share ideas and current information. Networking between teachers of universities of applied sciences is both groundbreaking and nationally important.

A look at the future of the Entrepreneurship Society (ES)

Sani Leino, Founder, Laurea Entrepreneurship Society Union

Support for growth enterprises and especially student-centric business operations is a new phenomenon. Startup entrepreneurship in Finland has a short, but intensive history. Support for Startupsbegan via projects and programmes particularly oriented towards students. These activities started in 2007–2009, primarily in the Otaniemi area of Espoo. This snapshot takes a look at the activities of theEntrepreneurship Society, as well as its development towards the future.

Unemployed adolescents are being directed towards business innovation workshops

Laura-Maija Hero, Senior Lecturer, Metropolia University of Applied Sciences

Unemployed local youth and UAS students can form a multidisciplinary innovation group to benefit local companies and other work life. Innovation competence can be fostered and advanced by real innovation projects. Innovation competence can be beneficial to the development of the skills needed in work life and thereby facilitate access to work. It requires determining the motivation factors with each party involved to create a local operating model.

Generative Design – Restorative Indoor Environments

Ari Haapanen, Project Manager, Kymenlaakso University of Applied Sciences
Dario Vidal Pellikka, Coordinator, Kymenlaakso University of Applied Sciences

Ideally, the ultimate purpose of Generative Design is to recreate nature’s growth in order to achieve perfect constructions within a harmonious ecosystem, a concept far away from today’s reality. How is well-being achieved in a man-made scene? What are the implementation possibilities of generative design in a restorative environment setting? How can we interpret and translate nature’s flawless growth and reproduction in order to create, as a society, a better living environment? Does wood deliver the much needed interior and exterior conditions? Although more research is required, controversial answers have been concluded by the work of several researchers. The article introduces the reader to essential information about the method discussed and its possible applications within a Restorative Environment context.


Growth through innovation

Sirpa Pietikäinen, MEP, European Parliament

This address discusses innovation as a facilitator of economic growth and the areas in which there appears to be a demand for Finnish innovation in the global market place. Innovations in clean and wellness technologies, as well as collaboration with higher education, are central to future developments.

Working more closely with entrepreneurs

Mika Tuuliainen,Head of Educational Matters,The Federation of Finnish Enterprises

In the research survey conducted by the Federation of Finnish Entrepreneurs and the Tutka network for Universities of Applied Sciences in Finland (AMKTutka), business representatives were of the view that the size of a business has an impact on the content and level of collaboration with universities of applied sciences. The address looks at this finding in more detail and asks the question of what should be done. The Federation of Finnish Entrepreneurs is keen to refine and develop the forms of collaboration available in education and RDI services.

From the bottom up – Quo vadis UAS RDI?

Matti K. Hakala, Senior Advisor, HAMK University of Applied Science

In the face of reform, the challenge for universities of applied sciences is how to also overhaul their own RDI activities and take up their natural role in Finland’s innovation system. This article offers a background to the current situation and a glimpse of the significant challenges and opportunities to be faced in the future, particularly from the perspective of innovation activities at universities of applied sciences.

Book Reviews

Is the work of an UAS teacher more rough than smooth?

Pentti Rauhala, President emeritus, Docent

The book review looks at Kiviä ja Keitaita (Rocks and Oases), which addresses the changes in the nature of the work done by universities of applied sciences (UAS). The book is authored by Liisa Vanhanen-Nuutinen, Kimmo Mäki, Aija Töytäri, Vesa Ilves, and Veera Farin. The book brings together the multi-dimensional results of the research into UAS teachership and pays particular attention to the work of those new to teaching.

Onko amk-opettajan työssä kiviä enemmän kuin keitaita?

Vanhanen-Nuutinen, Liisa & Mäki, Kimmo & Töytäri, Aija & Ilves, Vesa & Farin, Veera 2013. Kiviä ja keitaita. Ammattikorkeakoulutyö muutoksessa. Haaga-Helia tutkimuksia 1/2013. 140 s.

Kiviä ja keitaita -julkaisu on yhteenveto laajan vuonna 2009 käynnistyneen MOPE-tutkimuksen (moniulotteinen amk-opettajuus) tuloksista. Tutkimushanke toteutettiin Haaga-Helian ja OAJ:n yhteistyönä, ja sitä on rahoittanut myös OKKA-säätiö. Tutkimuksessa on selvitetty 1622 henkilön vastauksiin perustuen opettajien käsityksiä oppimisesta, ajan- ja työnhallinnasta, johtamisesta, osaamishaasteista ja kehittymismahdollisuuksista. Julkaisun ensimmäisessä osassa esitellään tutkimuksen kvantitatiivisen kyselyn tuloksia. Toisen osan artikkelit perustuvat laajan kyselyn avoimiin vastauksiin. Kirjoittajat ovat kokeneita tutkijoita ja kehittäjiä, joilla on painavaa sanottavaa.

Keskeisenä teemana ammattikorkeakouluopettajuudesta puhuttaessa on ollut uusi opettajuus, jota on tutkittu mm. monissa väitöskirjatutkimuksissa. Siihen on tuotu 2010-luvun alkupuolella yhä enemmän myös kriittisiä sävyjä. Mäki (2012) löysi tutkimuksessaan kaksi työkulttuuriheimoa, ristiriitojen ja kohtaamattomien tulkintojen työkulttuuriheimon sekä substanssi- ja opetuskeskeisen työkulttuuriheimon.

Kvantitatiivisen osan ehkä mielenkiintoisin tulos on, että enemmistö lehtoreista (53 %) on sitä mieltä, ettei strateginen ymmärrys ammattikorkeakoulun toiminnasta ole tärkeää. Työvuosien määrä kasvattaa selvästi myönteisten vastausten osuutta. Ammattikorkeakoulun johtamisen erillisyys opetushenkilöstön työstä, joka on tullut esille monissa muissakin tutkimuksissa, on huolestuttava ilmiö. Kyselyn perusteella kaivataan laajasti parempaa kannustavuutta. Tyytyväisyys työtehtäviin ei ole hyvällä tasolla, kun yliopettajia lukuun ottamatta lähes 40 % vastaajista on väittämästä eri mieltä. Julkaisusta jää kaipaamaan taulukkoa, jossa johtamista ja työtyytyväisyyttä koskevia muuttujia olisi tarkasteltu erikseen opettavan opettajan ja TKI-opettajien ryhmien välillä. Vertailu esimerkiksi yliopistojen, sosiaali- ja terveysalan tai teollisuuden asiantuntijoihin toisi valaistusta siihen, onko kyseessä yleinen suomalaisen työelämän ilmiö vai onko ammattikorkeakoulutyössä erityispiirteitä. Nämä näkökannat ovat hedelmällisiä jatkotarkastelun kohteita. Kyse on paljolti siitä, miten uudentyyppistä Mäen mosaiikkimaiseksi kutsumaa työtä johdetaan, joka ei liene vain amk-kentälle ominainen muutos.

Toisen osan ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan työaikasuunnittelun ongelmia. Kirjoittajien hyvä kysymys, kuinka realistista on päästä kyläkoulumaiseen pikkutarkkaan kuvaukseen ja sitä jäljittelevään resursointiin koko työvuoden osalta, tiivistää mielestäni keskeisen kehittämistarpeen.  Tayloristinen työaikasuunnittelu ei sovellu mosaiikkimaiseen asiantuntijatyöhön. Toisessa artikkelissa muutostsunameilla tarkoitetaan hyökyaaltomaista kokemusta työn uuvuttavista muutospaineista. Kolmas artikkeli tuo esille johtamisen ja esimiestyön koettujen puutteiden ohella henkilöstön oman vastuun ja itsensä johtamisen jaksamisen edellytyksenä. Senioriopettajuutta koskevan artikkelin pohjalta olisi odottanut enemmän eväitä ikäjohtamiseen.

MOPE-projektin julkaisu lienee tähän asti laajin kartoitus amk-opettajuudesta kattaessaan lähes kolmanneksen kaikista opettajista. Julkaisun molemmat osat ovat selkeitä ja helppolukuisia.  Tutkimuksen tulokset tuovat esille enemmän kiviä kuin keitaita eikä tulossa oleva resurssileikkausten kausi tule kiviä vähentämään. Aineiston pohjalta johtamisen puutteet nousevat esille tarpeettomankin vahvasti. Hyvä johtaminen edellyttää myös rakentavaa suhtautumista johdettavien taholta. Kannattaa tarttua esimerkiksi selvästi nykyisen amk-työhön soveltumattoman jo viisitoista vuotta vanhan työaikasuunnittelun uudistamiseen.


Pentti Rauhala, emeritus rehtori, dosentti

From The Bottom Up – Quo Vadis AMK TKI?

Mistä ponnistamme?

Pari vuotta sitten julkaistu ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan kansainvälinen arviointi (Maassen et al, 2012) oli hieman monimerkityksellisesti otsikoitu ”From the bottom up”. Sen voi ymmärtää positiivisesti, eli pohjalta on ponnistettu jo varsin korkealle – omin avuin, kuten raportissa todetaankin. Toisaalta arvioinnissa on esitetty myös runsaasti ”kehittämiskohteita”, siis suomeksi sanottuna kritiikkiä, jolloin otsikon voi ymmärtää niinkin, että on vain yksi mahdollinen suunta – ylöspäin.

Arvioinnin monet viestit ovat saattaneet hukkua ammattikorkeakoulu-uudistuksen sisäiseen hälinään. Toisaalta juuri tässä yhteydessä on oikea ”momentum” uudistaa myös TKI-toimintaamme, onhan se otettu myös uuteen rahoitusmalliin merkittäväksi tekijäksi. Onneksi myös Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimintaohjelman (TINTO, OKM & TEM 2012) ensimmäisen suosituksen mukaisesti OKM sai syksyn 2013 lisäbudjetissa 10 miljoonan euron määrärahan ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan edellytysten vahvistamiseen.

Uusimmassa ehdotuksessa ammattikorkeakoululaiksi on tutkimustehtävä pidetty muuten ennallaan, mutta sanan ”soveltava” tilalle on kirjoitettu sana ”uudistava”. Tehtävänämme on siis ”harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa tutkimus‐ ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa”. ”Uudistava” T&K-toiminta sisältää implisiittisesti myös innovaatiokomponentin, jota on pitkään pidetty ammattikorkeakouluille luontevana tehtävänä. ”Soveltava” T&K-toiminta onkin tulkinnaltaan hieman epämääräinen; ”uudistava” antaa enemmän mahdollisuuksia, mutta myös velvoitteita alueen elinkeinorakenteen kehittämiseksi.

Nyt onkin kysymys, miten ammattikorkeakoulut itse pystyvät uudistamaan TKI-toimintaansa ja ottamaan oman luontevan roolinsa Suomen innovaatiojärjestelmässä. Tätä työstetään erityisesti OKM:n rahoittamassa TKI-osaaja -valmennusohjelmassa, jossa kaikki ammattikorkeakoulut ovat mukana. Tavoitteena on parantaa ammattikorkeakoulujen käytäntölähtöisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan valmiuksia ja vaikuttavuutta. Tärkeänä elementtinä on myös yhteisen käsitteistön kiteyttäminen ja jakaminen. Valtakunnan tutkimus- ja innovaatiopoliittiseen keskusteluun pääsemme täysivaltaisesti mukaan vasta, kun oma ”tutkimusdiskurssimme” on vakiintunut ja uskottavaa myös muiden korvissa.

Haasteita siis riittää. Arviointiraportissa kuvataan tilannetta mm. näin: ”all UASs have to make strategic decisions and investments with respect to their RDI profile which go in general way beyond the current ad hoc and piecemeal commitments made by the institutional owners and leadership”. Toisaalta todetaan, että tarvitaan myös lisää valtakunnan tason toimenpiteitä, mm. oma rahoitusmuoto, myös senkin takia, että hyvän ammattikorkeakoulututkimuksen kriteerit muotoutuvat tästä rahoituksesta kilpailtaessa.

Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan käänteitä

Suomen innovaatiopolitiikkaa uudistettiin merkittävästi v. 2008 julkistetussa ensimmäisessä kansallisessa innovaatiostrategiassa ”Kohti uutta kysyntä- ja käyttäjälähtöistä innovaatiopolitiikkaa” (TEM, 2008). Siihen asti innovaatiopolitiikan toimenpiteet ovat painottuneet suurelta osin tiede- ja teknologialähtöisiin toimintamalleihin. Ensimmäisen kerran valtakunnan tasolla tuotiin tämän rinnalle kysyntä- ja käyttäjälähtöisyys.

Julkistamisen yhteydessä todettiin, että strategian erityisenä haasteena on hyödyntää yksilöiden ja yhteisöjen luovuus ja innovatiivisuus entistä laaja-alaisemmin vastattaessa ympäristön ja yhteiskunnan haasteisiin. Lisäksi painotettiin asiakkaiden tarpeista lähtevien tuotteiden ja palveluiden kehittämistä sekä käyttäjien osallistumista kehitystyöhön.

Samassa yhteydessä tuotiin esille, että tämä puoli innovaatiojärjestelmässämme on puutteellisesti hoidettu. Tosin ammattikorkeakoulut olivat jo tämän tyyppistä toimintaa harjoittaneet jo vuosia, mutta ammattikorkeakouluja ei millään tavalla noteerattu raportissa. Yliopistojen rooli toki oli vahvasti esillä ja suosituksissa todetaankin mm: ”Luodaan uusia toimintamuotoja ja kannusteita aidosti kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan edellyttämän laajapohjaisen vuorovaikutuksen tueksi. (TEM, OPM, muut ministeriöt, Tekes, yliopistot, tutkimuslaitokset, Sitra)” – vain ammattikorkeakoulut puuttuivat….

Hieman aiemmin oli julkaistu OECD:n arviointiraportti ”Korkea-asteen koulutuksen teematutkinta” (Opetusministeriön julkaisuja 2007:13). Siinä todetaan, että Suomi on ollut erittäin tietoinen tiedon tuottamisen erottelusta kahteen malliin (moodiin). Moodi 1 määritellään yleisesti tiedeyhteisössä akateemisten normien mukaisesti harjoitettavaksi akateemiseksi tutkimukseksi, joka on useimmiten luonteeltaan yksitieteistä. Moodi 2 määritellään tavallisesti luonteeltaan ratkaisukeskeiseksi ja vahvasti käyttäjälähtöiseksi monialaiseksi tutkimukseksi, joka on yleensä ulkoisten tahojen tilaamaa.

Edellä mainittujen tekijöiden pohjalta OECD:n arviointiryhmä suositteli mm: ”Ammattikorkeakoulujen yleiset tutkimus- ja kehitystoiminnan tehtävät tulisi määritellä uudelleen, ja tähän liittyisi epäilemättä myös uudenlainen paradigma, johon sisältyisi suuntautuminen tiedontuotannon kakkosmoodiin sen monissa eri ilmenemismuodoissa”.

Ammattikorkeakouluilla olisi tuossa yhteydessä ollut tuhannen taalan tilaisuus ottaa oma paikkansa kysyntä- ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan osaajana, nojautuen myös toiminnalle luontaiseen ”kakkosmoodiin”. Aika ei vain tainnut olla kypsä, ei puolin eikä toisin.

Uusia näkökulmia ja haasteita

Arvonluonti ja asiakasymmärrys

Innovaatiolle on monta määritelmää, mutta oleellisinta on, että sen tulee tuottaa merkittävää arvoa asiakkaalle tai yleisemmin hyödynsaajalle. Hyvä johdatus teemaan on Sitran julkaisu ”Unohda innovointi – keskitys arvonluontiin” (Ruckenstein, 2011). Siinä todetaan, että innovaatiotoiminnassa keskeistä on nimenomaan kyky tuottaa asiakkaiden maailmaan uudenlaista arvoa yritysten toiminnallista osaamista mahdollisimman tehokkaasti hyödyntävällä tavalla.

Yksilön kannalta arvolla on taloudellisen merkityksen lisäksi kaksi muutakin ulottuvuutta: sosiaalinen arvo ja erottautumisarvo. Tämän takia erityisesti käyttäjälähtöisessä innovaatiotoiminnassa on päästävä syvälle asiakkaan maailmaan, esimerkiksi etnografista tutkimusta käyttäen.

Vaikka asiakasymmärryksen tärkeys onkin helppo ymmärtää ja perustella, on sen luominen innovaatioprosessissa käytännön tasolla paljon haastavampaa; kyseessä on paljon enemmän kuin perinteiden asiakastiedon hallinta tai CRM-järjestelmät. Aihetta on suurten teollisuusyritysten näkökulmasta tutkinut mm. Hanna Nordlund väitöskirjassaan (Nordlund, 2009). Hänen mukaansa erityisen tärkeää on, miten asiakasymmärrystä luodaan innovaatioprosessin alkupäässä, nk. front end -vaiheessa. Termi viittaa varsinaista tuotekehitysprojektia edeltävään aikaan. Front end on luonteeltaan hyvin erilainen kuin innovaatioprosessin kaksi muuta vaihetta, tuotekehitysprojekti- ja kaupallistamisvaihe, ja siksi se vaatii myös erilaisia toimintatapoja. Tulevaisuuden ennakoinnin yhdistäminen tähän vaiheeseen on erittäin suotavaa uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja innovaatioaihioiden tunnistamiseksi.

Arvoketjut ovat monimutkaisia

Globalisaatio on merkittävästi muuttanut teollisuusyritysten toimintaympäristöä. Aihetta on ansiokkaasti selvittänyt ETLA useassakin tutkimuksessaan, esim. Mysteeri avautuu (Ali-Yrkkö, 2013) ja Kenelle arvoketju hymyilee (Pajarinen, 2012). Kyse ei ole taannoin lanseeratusta Kiina-ilmiöstä, ts. että valmistus siirtyy halpatuotantomaihin. Nykyään tuotteiden arvoketjut ovat varsin monimutkaisia ja pilkkoutuvat hajalleen eri puolille maailmaa pitkälle erikoistuneisiin parhaan osaamisen keskittymiin.

Toisaalta tämä merkitsee, että valmistuksen osuus tuotteiden arvonmuodostuksessa on merkittävästi pienentynyt. Aineettomat toiminnot, kuten hallinto ja muut palvelut, logistiikka, rahoitus, T&K, design, markkinointi ym. luovat suurimman osan tuotteen arvosta. Liiketoiminnan kannalta onkin oleellisinta, kuka hallitsee arvoketjuja ja aineettomia tekijöitä. Tämän ymmärtäen monet suomalaiset perinteisen teollisuuden yritykset ovat pärjänneet varsin hyvin globaaleilla markkinoilla, jopa siirtäneet valmistustaan takaisin Suomeen.

Tällaisessa toimintaympäristössä eivät tuote- tai palveluinnovaatiot enää riitä, vaan tarvitaan uusia liiketoimintainnovaatioita, joissa aineettomien tekijöiden ymmärtäminen on avainasemassa. Tämä asettaa uusia haasteita myös ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnalle kuten myös ajantasaiselle opetukselle.

Digitalisaatio mullistaa toimintamallit

Digitalisaatio on yksi merkittävimpiä megatrendejä. Olemme siirtymässä digitaalisen palvelutaloudenrakentamisesta sen hyödyntämiseen. Tuotanto muuttuu.Viihde- ja media-alat eivät ole entisellään. Kohtamullistuvat opetus ja terveydenhoito. Digitalisoituminenon myös merkittävä tuottavuuskasvun lähde (Lehti, 2012).

Digitaalitaloudessa korostuvat itsepalvelu, vertaistuotanto, epäsuorat ansaintamallit ja muu kuin markkinavaihdanta. Sama tiedonmurunen päätyy lukuisiin eri käyttöihin. Työ hajoaa ja sen sisältö muuttuu. Monipaikka-, moniansio-, osa-aika- ja yrittäjätyö lisääntyy. Ihmisen alueina pysyvät jatkossakin keksiminen, intuitio, moraali ja etiikka. Tämä tarjoaa valtavia mahdollisuuksia uusille innovaatioille.

Systeemisyys, verkostot, ja parviäly

Nykyään puhutaan paljon suurista haasteista (grand challenges) tai viheliäisistä ongelmista (wicked problems). Näillä tarkoitetaan monimutkaisia yhteiskunnallisia ongelmia, joita ei voida ratkaista tarkastelemalla yksittäisiä tekijöitä erikseen. Kyseessä on systeeminen ongelma, jota pitää tarkastella kokonaisuutena ja joka vaatii useiden eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä, mahdollisesti myös lainsäädännön muuttamista jne.

Systeemiset ongelmat kuten myös liiketoiminnan monimutkaiset arvoketjut vaativat entistä enemmän kykyä verkostomaiseen toimintaan, sekä organisaatioiden sisällä että niiden välillä. Moderneissa organisaatioissa systeemisyyden ja itseorganisoitumisen ymmärtäminen on olennaista, mikä vaatii myös uuden tyyppistä johtamista. Tässä yhteydessä on ruvettu puhumaan myös ekosysteemeistä ja verkostojen parviälystä (VTT).

Miten eteenpäin?

Iso haaste ammattikorkeakouluille on, miten pysymme mukana nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tai mieluummin, miten pystymme toimimaan edelläkävijöinä, tukien työelämän muutosta, aluekehitystä ja uudistaen elinkeinoelämää TKI-toiminnan avulla, mihin laki meitä velvoittaakin. Tämä edellyttää innovatiivisuutta myös omissa toimintatavoissa, johtamisesta ja organisoinnista alkaen. Tärkeä rooli on tulevaisuuden ennakoinnilla; meidän pitää aktiivisesti seurata maailman muutosta, olla mukana ratkomassa suuria yhteiskunnallisia haasteita, ymmärtää arvonmuodostusta, sekä verkostomaista ja systeemistä toimintaa jne. Toisaalta tämä sopii hyvin ammattikorkeakoulujen rooliin käytännön osaamisen kehittäjänä ja kouluttajana. Lisäksi rahoittajien (TEKES, EU:n Horizon 2020 ym.) linjaukset painottavat nykyään ongelmalähtöistä ja ratkaisukeskeistä, monialaista osaamista yhdistävää TKI-toimintaa. Olisiko nyt oikea hetki ammattikorkeakoulujen ottaa oma selkeä roolinsa innovaatiojärjestelmässä, luoda sille yleisesti hyväksyt käytännöt ja käsitteet ja kasvaa uskottavaksi osapuoleksi myös tutkimus- ja innovaatiopoliittisessa keskustelussa?


Matti K. Hakala, erikoisasiantuntija, TkT, Dos., Hämeen ammattikorkeakoulu,

Maassen, Peter et al. From the bottom up. Evaluation of RDI activities of Finnish Universities of Applied Sciences.  Publications of the Finnish Higher Education Evaluation Council 7:2012

Kansallinen innovaatiostrategia, TEM raportti 2008

Ruckenstein, Minna et al, Unohda innovointi – Keskity arvonluontiin. Sitra 2011.

Nordlund, Hanna, Constructing customer understanding in front end of innovation Acta Universitatis Tamperensis; 1478, Tampere University Press, Tampere 2009.

Ali-Yrkkö, Jyrki, Mysteeri avautuu, Suomi globaaleissa arvoverkostoissa. ETLA B257, 2013.

Pajarinen, Mika et al, Kenelle arvoketju hymyilee, koneteollisuus globaalissa kilpailussa. Sitra 297, 2012.

Lehti, Matti et al, Suuri hämmennys, työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa. ETLA B254, 2012

Apilo, Tiina et al, Ekosysteemit ja verkostojen parviäly, tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. VTT Julkaisuja 152, 2014

Yhteistyö yrittäjien kanssa entistä tiiviimmäksi

Tutustuin äskettäin ”PK-yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus” -kyselytutkimukseen Suomen Yrittäjien jäsenistölle. Kyselytutkimus julkaistiin Suomen Yrittäjien ja AMKtutka-verkoston yhteistyönä talvella 2013. Kysely toteutettiin satunnaisotoksella yhteensä 34 000 yrittäjälle, joista 1488 yrittäjää vastasi kyselyyn.

Yritysten edustajat arvioivat ammattikorkeakoulusta valmistuneiden osaamisen ja työelämävalmiudet hyviksi. Keskeinen johtopäätös kyselytutkimuksessa kuitenkin oli, että yrityksen koko näyttäisi olevan yhteydessä ammattikorkeakoulun yhteistyön sisältöön ja määrään. Edelleen johtopäätöksissä todettiin, että jatkossa tulisikin määritellä ja suunnitella yhteistyön tavoitteet ja sisältö ottaen tarkemmin huomioon yrityksen koko. Mikroyritysten kanssa tehtävä yhteistyö on melko vähäistä.

Selvityksen johtopäätöksistä on helppo olla samaa mieltä. Miksi sitten on tärkeää yhteistyötä kehitettäessä ottaa mikroyritykset aiempaa paremmin huomioon? Siksi, että uudet työpaikat syntyvät Suomessa pk-yrityksiin ja yrittäjien koulutustason myötä korkeakoulupalvelujen kysyntä nousee koko ajan. Perustelen väittämääni seuraavasti:

Peruste 1: Tarkastellaan yritysrakenteen ja yrittäjien koulutustason muuttumista Suomessa. Tilastokeskuksen Yritysrekisterin mukaan vuonna 2012 mikroyrityksiä (kokoluokka 1–9 hlöä) oli 93,3 % koko yrityskentästä. Tämä tarkoittaa noin 267 000 yrityksen joukosta 249 000 yritystä. Kun mukaan lasketaan pienyritykset (10–49 hlöä), prosenttiluvuksi saadaan 98,8 % yrityskannasta. Vastaavasti yritysten henkilömäärämuutosta tarkasteltaessa aikavälillä 2001–2012 voidaan todeta, että valtaosa yritysten lisääntyneestä henkilömäärästä on syntynyt pk-yrityksiin, erityisesti mikroyrityksiin. Ns. perinteisiin, suuriin yrityksiin uutta työtä ei ole syntynyt juuri lainkaan. Kaikkiaan noin 109 000 syntyneestä työpaikasta vain 7100 syntyi suuriin yrityksiin.

Peruste 2: Tarkastellaan yrittäjien koulutustason muutosta. Jäsenrekisterimme kahden vuoden välein tehtyjen otantojen mukaan (n=40000) trendi on selvä – yrittäjien koulutustaso nousee. Korkeasti koulutettujen yrittäjien määrä on noin 24 % koko jäsenistöstämme, vastaavasti ilman tutkintoa yrittäjinä työskentelee noin 12 %. Vuoden 2008 jälkeen jäseniksi rekisteröityneistä korkeasti koulutettujen määrä on 32 %. Vailla tutkintoa toimivia yrittäjiä on noin 6 %. Korkeasti koulutetut mikroyrittäjät ilman omaa T&K-toimintaa, intressissä yrityksen menestyminen ja parhaimman osaamisen löytäminen. Kuulostaa houkuttavalle yhteistyön paikalle. On odotettavissa, että osaamiseen tuotteistamiseen ja kehittämiseen liittyvät kysymykset ja uudet korkeakouluyhteistyömallit tulevat kiinnostamaan yrittäjiä aiempaa enemmin.

Mainitsemani kyselytutkimuksen pohdintaosiossa nostettiin esille se, että ”yksittäinen yritys hakee korkeakouluyhteistyöstä uutta osaamista, konkreettista apua yritystoimintaan ja verkostoja mahdollisiin tuleviin työntekijöihin”. Useasti mikroyrityksen tarve yhteistyölle on tässä ja nyt. On tarve reagoida asioihin nopeasti. Tässä voisi olla yksi lähtökohta tiiviimmän yritysyhteistyön kehittämiseen yrittäjien kanssa. Haastakaa yrittäjät mukaan kehittämään yhteistyötä ja kertomaan yhteistyötarpeistaan.

Korkea-asteen koulutus- ja TKI -palveluiden muotoilussa ja yrittäjyyden edistämisessä haluamme olla aiempaa tiiviimmin mukana, yhteistyökumppanina. Siksi on ensiarvoisen tärkeää kuulla mielipiteitänne ja toimivia käytäntöjänne olemassa olevasta TKI-toiminnasta ja yritysyhteistyöstä sekä tietysti myös odotuksista, joita teillä Suomen Yrittäjiä kohtaan on. Olkaa yhteydessä.


Mika Tuuliainen, koulutusasioiden päällikkö, Suomen Yrittäjät,

Innovaatioilla kasvuun

Suomen ja Euroopan tulevaisuudennäkymistä on riittänyt viime aikoina puhetta. Talouskasvun pelätään hukkuvan kasvavaan budjettivajeeseen, ikääntyvään väestöön, ilmasto- ja energiatavoitteisiin ja katoaviin työpaikkoihin. Haasteiden mittavuutta ei pidä aliarvioida – elämme rankkoja rakennemuutoksen aikoja. Kasvun eväät on kuitenkin löydettävissä kohtaamistamme haasteista; ei työ häviä Suomesta. Uusi työ syntyy uusien ideoiden pohjalta. Näillä vastataan uusiin tarpeisiin ja varmistetaan olemassa olevien entistä parempi hoito.

Mistä kasvun ainekset sitten konkreettisesti löytyvät? Varmaa on, ettei näitä löydy menneisyyteen takertumalla. Kasvuyrityksiä ovat kaikilla toimialoilla ne, jotka ovat kääntäneet katseensa tulevaisuuteen ja luovat kasvua ja työpaikkoja innovatiivisuudellaan. Avainsana on innovaatiot.

Itse asiassa meillä suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet luoda tällaista uutta kasvua – ja sitä kautta työpaikkoja ja verotuloja. Jo nyt meillä on äärimmäisen hyvää ja kilpailukykyistä osaamista esimerkiksi cleantechin tai vaikkapa digitaalisten palveluiden tai innovatiivisten e-terveyspalveluiden saralla.

Tulevaisuuden strategioiden hiomisen tulisi aina lähteä realistisista ennusteista – reunaehdot määrittävät sitä, mihin meidän tulisi pyrkiä. Tästä näkökulmasta cleantechille ja siihen kiinteästi linkittyvälle resurssitehokkuudelle voi vain povata vahvaa kasvu-uraa: jo tällä hetkellä kulutamme 1,5 maapallon verran resursseja joka ikinen vuosi. Saman tahdin jatkuessa kuluttaisimme vuoteen 2050 tultaessa 4,5 maapallon verran luonnonresursseja.

Vaikkei piittaisi tämän katastrofaalisista ympäristöseuraamuksista pätkääkään, fakta on tämä: meillä on vain yksi maapallo ja moinen resurssien käyttö johtaa väistämättä yhä kiristyvään kilpailuun. Siinä pärjäävät ne, jotka tekevät vähemmästä enemmän. Suomella on tässä hyvät lähtöasetelmat: maamme osuus maailmanmarkkinoista cleantech-alalla on tällä hetkellä noin 2,5-kertainen kansantaloutemme kokoon verrattuna.

Jos minun pitäisi valita Suomelle yksi ainoa uusi tulevaisuuden menestystekijä, valintani olisi terveysteknologia. Ihmiset ikääntyvät onneksi väistämättä ja tarvitsevat palveluita – niin meillä kuin Kiinassakin. Sähköisen terveydenhuollon kehittämisen kautta voimme viedä palvelut yhä enenevässä määrin lähelle hoitoa kaipaavaa ihmistä ja puuttua sairauksiin nopeammin täsmähoidolla. Terveydenhoitoalan innovatiiviset ratkaisut tulisi nähdä pikemminkin mahdollisuuksina uudenlaisille palveluille ja bisnekselle, kuin pelkkänä yhteiskunnallisena menoeränä.

Muutos on edessä joka tapauksessa. Politiikan tehtävänä on tukea tulevaisuuden kasvuyrityksiä ja pyrkiä varmistamaan, että muutos uuteen käy mieluummin hallitun rakennemuutoksen kuin täyden katastrofin kautta. Niin meillä Suomessa kuin EU:ssa yleisestikin tulisikin tosissaan pohtia, minkälaista teollisuutta haluamme politiikallamme tukea.

Koulutus on tässä keskeisessä osassa. Eurooppalainen ammatillisesti painottunut korkeakoulutus on avainasemassa kun puhutaan perustan luomisesta uusille innovaatioille. Yhteistyötä työ- ja elinkeinoelämän ja korkeakoulujen välillä tulee vain tiivistää. Fakta on, että ilman koulutettuja ja pärjääviä ihmisiä ja sosiaalista hyvinvointia emme pärjää emmekä voi muuttua.


Sirpa Pietikäinen, MEP, Euroopan parlamentti

Generatiivinen suunnittelu – Restoratiiviset sisätilaympäristöt

Generatiivisen suunnittelun perusolemus pohjautuu luonnonmukaisiin prosesseihin. Suunnittelu lähtee kehittymään hyvin yksinkertaisista elementeistä kohti monimutkaista järjestelmää. Esimerkiksi elävät organismit tarvitsevat jatkuvasti ohjeita kehittyäkseen, lisääntyäkseen ja selviytyäkseen. Generatiivisessa suunnittelussa ohjeet rakentavat lopputulosta, muussa tapauksessa lopputulos jää virheelliseksi tai katoaa kokonaan pois. (Vidal, 2013)

Generatiivisen suunnittelun oleellisin ero perinteiseen suunnitteluun on siinä, että perinteisesti lopputulos muovautuu sattumanvaraisista äärellisistä pisteistä, kun taas generatiivinen suunnittelu pohjautuu tiettyihin tarkasti määritettyihin laskentamalleihin eli algoritmeihin, kuten esimerkiksi kultaiseen leikkaukseen tai siniaaltoon. Esimerkkinä Matti Vaskimon suunnittelema linja-autopysäkkikatos, jossa muodon anto on tehty toistamalla siniaaltoa erikohdissa.

Kuva 1. Linja-autopysäkkikatos, Matti Vaskimo 2012.

Parametria yhdistettynä generatiiviseen ja algoritmiseen suunnitteluun, voidaan syntyvää muotoa hallita matemaattisilla yhtälöillä. Usein myös muotoa voidaan ohjata numeerisesti niin, että arvon muutos muuttaa koko mallia ennalta määritetyn algoritmin mukaan. Tästä esimerkkinä varsin helppo algoritmi ympyrän pinta-alan muodostuksesta, joka pohjautuu kaavaan π*r2, jossa r:ää eli ympyrän sädettä muuttamalla määritetään uusi ympyrän pinta-ala. Usein parametrisissä mallinnusohjelmissa arvoa voidaan muokata uusiksi missä vaiheessa tahansa. Tähän perusarvoon voidaan sitoa kiinni uusia muuttujia eli tällöin puhutaan relaatioista eli riippuvuuksista. (Haapanen 2013, s. 42)

Restoratiivinen ympäristö on ihmisen lähiympäristö, jossa se parantaa, eheyttää ja on terveellinen sekä terapeuttinen. Suunnittelulla pyritään edesauttamaan ihmisen fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Restoratiivisia ympäristöjä tutkitaan Kymenlaakson ammattikorkeakoulun hankkeessa ”Restoratiiviset ympäristöt – Liiketoimintaa ja hyvinvointia puusta”. Hankkeen yhtenä osa-alueena on tutkia mahdollisuuksia, miten generatiivisella suunnittelulla voidaan edesauttaa restoratiivisten sisätilojen syntyä. (Petri Heino, Heikki Lindroos, 2013)

Sisätiloja suunniteltaessa generatiivista suunnittelua voidaan hyödyntää esimerkiksi kalusteiden, sisäverhousten ja kiinteiden kantavien rakenteiden toteutuksessa. Miksi generatiivinen suunnittelu ja restoratiivisuus? Perusteena tutkimukselle on, että ihmisen hyvinvointiin on tutkitusti vaikuttanut luonto. Generatiivisella suunnittelulla taas pyritään hakemaan muodon antoa luonnosta ja luonnonmukaisista prosesseista. Luontoa mukailevat muodot on eri tutkimuksissa todettu miellyttävän käyttäjää enemmän kuin keinotekoiset muodot.

Puun käytön sisätiloissa on todettu rahoittavan ihmistä sekä henkisesti että fyysisesti. Aiheesta on tehty tutkimuksia mm. Japanissa. Japanilaisessa tutkimuksessa tutkittiin koululaisten käyttäytymistä tilassa, jossa betonirakenteiset koulut oli toteutettu kahdella erilaisella sisustusratkaisulla. Ensimmäinen tila oli perinteinen betonirakenteinen tila varustettuna perinteisillä kalusteilla. Toinen tila oli verhottu osittain puulla ja toteutettu puukalusteilla. Puulla verhotussa tilassa oppilaiden sydämen syke havaittiin olevan huomattavasti alhaisempi kuin perinteisessä tilassa. Muutoinkin oppilaat olivat rauhallisempia ja keskittyneimpiä puulla verhotussa tilassa. (ASADA ym. 2007) (, artikkeli: Puun fysiologiset ja psygologiset ominaisuudet)

Yhtenä esimerkkinä sisätila-arkkitehtuurista on Vidal Pellikan generatiivisen suunnittelun kurssilla toteutettava betonipilarin vuoraus generatiivisella puuverhouksella. Objektin muoto mukautuu hiljalleen, kun muoto kohoaa ylemmäksi. Jokainen taso seuraa spiraalia, joka kasvaa eksponentiaalisesti mitä korkeammalle muoto nousee. Samalla muoto liikkuu vaakatasossa hieman ulommaksi tai sisemmäksi edelliseen tasoon verrattuna. Esimerkkiteos toteutetaan leikkaamalla CNC-jyrsimen avulla havupuuvanerista puoliympyrän muotoisia suikaleita, jotka pinotaan päällekkäin kiertämään betonipilaria.


Kuvat 2 ja 3 osoittavat muodon antoa ja muutosta, Dario Vidal Pellikka 2014.

Kuva 4. Valmis mallinnettu objekti, Dario Vidal Pellikka 2014.

Generatiivisen suunnittelun mahdollisuuksista sisätilaympäristöissä tutkitaan lisää Restoratiiviset ympäristöt -hankkeessa. Tutkimusaiheita ovat ainakin puukalusteet, hirsirakenteet, puupinnat ja yleisesti otettuna sisätila-arkkitehtuuri rakenteissa.


Ari Haapanen, projektipäällikkö, Ins. (YAMK), Kymenlaakson ammattikorkeakoulu,

Dario Vidal Pellikka, suunnittelija, muotoilija (amk), Kymenlaakson ammattikorkeakoulu,

Dario Vidal Pellikka, 2013, Wood Academy –hanke, Artikkeli: The Collateral Approach. A New Perspective, Kyamk, Kouvola

Ari Haapanen, 2013, Sidos 2013, Artikkeli: Algoritmit suunnittelussa CNC –koneistusta hyödyntäen, Kyamk, Kouvola (s. 42)

Petri Heino, Heikki Linroos, 2013, Restoratiiviset ympäristöt hankkeen esite, Kyamk, Kouvola


Työttömät nuoret yritysten innovaatiotalkoisiin


Tulevaisuuden työelämän tarpeita emme voi tarkasti ennakoida. Siksi joustavuus, proaktiivisuus, mahdollisuusajattelu, uuden luomisen kyvyt, ennakoimattomat tilanteet ja itselle vieraidenkin yhteyksien haltuun ottaminen sekä kommunikointi alojen rajamaastoissa ovat olennaisia taitoja. Innovaatiopedagogiikan mukaiselle oppimisotteelle on siksi kysyntää. Alueen elinkeinoelämää lähellä olevina toimijoina ammattiopistot ja ammattikorkeakoulut voivat vaikuttaa alueensa yritysten toimintaan ja yritykset voivat vaikuttaa alueen nuorten työllistymiseen. Nuorten aikuisten kanssa toimivilla oppilaitoksilla on vastuullaan kasvattaa uutta sukupolvea, jonka metataidot, kuten kommunikaatio-, yhteistyötaidot, luova osaaminen ja joustava toiminta alojen rajamaastoissa ovat sellaisia, että innovaatioiden tuottaminen on mahdollista ja että innovaatio-osaaminen näkyy laajemmin yhteiskunnallisissa prosesseissa. Alueellinen nuorten innovaatiotoiminta on organisoitava niin, että verkostossa tunnistetaan yhteisiä tavoitteita, toimintatapoja, pedagogisia hyviä käytäntöjä sekä pystytään madaltamaan eriasteisten oppilaitosten yhteistyön kynnystä ja avataan innovaatiotoiminta nuorten työllisyyden tueksi.

Heikkoina taloudellisina aikoina nuorten on erityisen vaikeaa päästä kiinni työelämään. Hallitusohjelmassa on päätetty, että nuorisotakuu toteutetaan vuoden 2013 alusta. Nuorisotakuun toteuttaminen tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Kuinka nuorisotakuun ajatusta voisi hyödyntää paikallisten yritysten kasvun kiihdyttämiseen? Voisiko nuorten aikuisten luovaa potentiaalia ja työpanosta ottaa yritysten kehitys- ja innovaatiotoiminnan käyttöön oppilaitosten toiminnan kautta vertaistoimintana? Mitä hyötyä innovaatioprojektista voi olla työttömälle tai oppilaitosten väliin jäävän nivelvaiheen nuorelle?

Innovaatiokyvykkyys työelämän käyttöön

Jokaisella Metropolia AMK:n opiskelijalla on 10 op:n laajuiset innovaatioprojektiopinnot. Kyse ei ole kurssista eikä opintojaksosta, vaan projektista. Metropoliassa kehitetyllä MINNO® -innovaatioprojektitoiminnalla on useita mahdollisia sovellutuksia niin pedagogisena metodina kuin nuorten opiskelijoiden yrityksille tarjoamana kehittämispalveluna. Niitä kaikkia yhdistää kuitenkin samat tavoitteet, sisällöt ja arviointikriteerit. Oivaltava idea ei vielä riitä, on osattava konkretisoida idea ja pukea se toteutuskelpoiseksi projektisuunnitelmaksi ja vietävä projekti onnistuneesti läpi monialaisena tiiminä. Välimaastoideat edellyttävät työryhmältä avointa asennetta myös yhteistoiminnan suunnittelussa. Arviointikriteereissä korostuu projekti- ja verkosto-osaaminen, yhteistoiminnallisuus, ryhmätyö-, neuvottelu- ja viestintäosaaminen, asiantuntijaosaaminen sekä ongelmanratkaisu-, uudistamis- ja kehittämisosaaminen. (ks. ja tarkemmin Metropoliassa sovellettavista innovaatiokäsityksistä ja -käsitteistä Vehkaperä ym. 2013)
Innovaatiovalmentajan ohjenuorana on näkemys innovaatiokyvykkyyttä tiedon, taidon ja asenteiden tasolla lisäävästä toiminnasta. Yksilön innovaatiokyvykkyys voidaan tiivistää (Jussila, Suominen n.d.)

ITSETUNTEMUS: itsearviointi ja itseluottamus

ITSEHALLINTA: itsenäisyys, vastuuntunto, itsekuri, stressin sieto, luotettavuus

MOTIVOITUMINEN: suoritussuuntautuneisuus, muutosvalmius, aloitekyky, riskinottohalu

OSAAMINEN: tiedon omaksumiskyky, informaation etsiminen, itsensä kehittäminen

LUOVA AJATTELU: analyyttinen ja käsitteellinen ajattelu, divergoiva ajattelu, mielikuvitus, intuitiivinen ajattelu

EMPATIA: muiden ymmärtäminen

SOSIAALISET KYVYT: viestintä, ristiriitojen hallinta, suhteiden solmiminen, tiimityötaidot. (Jussila, Suominen n.d., 14–15)

Lisäksi tulevaisuusajattelun taito ja asenne on tärkeää innovaatio-osaamista. Innovointi liittyy kiinteästi paremman tulevaisuuden aktiiviseen tekemiseen. Pedagogisissa innovaatiotoiminnan prosesseissa on siksi hyödyllistä integroida tulevaisuus- ja mahdollisuusajattelua. (ks. tulevaisuusajattelun pedagogiikasta Hero 2011 sekä ennakoinnin menetelmistä Hero 2012 sekä tulevaisuusajattelun ja innovaatiotoiminnan yhteydestä Hiltunen 2012). Ne auttavat ohjaamaan toimintaa niin, että kehitettävä ratkaisu on uusi ja vastaa tulevaisuuden tarpeeseen. Tulevaisuusajattelun kiihdyttäminen lisää selvästi mahdollisuusajattelua ja on siksi hyödyllinen ja olennainen osa innovaatiopedagogiikkaa.

Innovatiivisuuteen tarvitaan luovuutta, kykyä nähdä asiat eri tavoin, mutta se ei pelkästään riitä työelämässä. Innovatiivisuus vaatii taitoa ja pitkäjänteisyyttä viedä uudet ideat ja toimintatavat käytäntöön. Vaikean prosessista tekee se, että ryhmässä on useimmiten toisilleen lähes vieraita, eri alojen edustajia erilaisilla kompetensseilla ja koulutustaustoilla varustettuna. Yhteistä kieltä ei ole, se pitää luoda. Vaatii todella sinnikkyyttä, riskinottokykyä ja epämukavuuden sietokykyä, jotta ideoiden runsaudesta syntyy uudistava keksintö, josta voidaan tehdä konkreettinen ilmentymä, ja joka otetaan käyttöön jollain tavalla. Innovaattori tarvitsee luovuuteen liittyvien kykyjen lisäksi esimerkiksi hyviä organisointitaitoja, projektityötaitoja sekä tiimityötaitoja pystyäkseen viemään keksintönsä konkreettisessa muodossa markkinoille edes pilottikokeilun muodossa.

Paikalliset nuoret työttömät ja nivelvaiheen nuoret mukaan

Kahden kansainvälisen (20 maata) innovaatiotutkimuksen (Reflex ja Hegesco) analyysi (ks. Ayvisati, Jacotin, Vincent-Lancrin  2013, 233) osoittaa, että innovaatioon tarvitaan laaja sekoitus osaamista ja ominaisuuksia. Metropolian MINNO® innovaatioprojekti on paitsi innovaatiokyvykkyyttä kehittävä oppimisprosessi myös erityinen, muusta opetustoiminnasta poikkeava pedagoginen prosessi. Ytimessä on monialainen kohtaaminen. Kohtaaminen ei siis ole kuitenkaan moniasteinen tai monilähtökohtainen: innovaatioprojektiin osallistuvat ammattikorkeakoulun opiskelijat. Tämä joukko on tavoitteiltaan ja lähtökohdiltaan usein melko koherentti toimijajoukko.

Tavoitteena ei ole pelkästään innovaation synnyttäminen, vaan innovaatiokyvykkyyden ja alueen työelämän kehittäminen. Innovaatioprojektiin kuuluu ideointivaihe (innovaatioilmaston luominen, ideointi, kommunikaation käynnistäminen, monialaisten ryhmän muodostaminen, konseptien paketointi ja pitchaus yrityksille sekä projektisuunnitelma ja sopimus tilaajayrityksen kanssa) ja projektivaihe. Projektivaihe sisältää tuotekehityksen ja käytäntöön viemisen vaiheet. Mitä työtön tai nivelvaiheen 18–25 nuori voisi potentiaalisesti hyötyä tällaiseen innovaatioprojektiin osallistumisesta?

Taulukko 1. Metropolian Kulttuurialan organisoimissa innovaatioprojekteissa mukana olleiden opiskelijoiden näkemykset 2012–2013. Osallistuneita yhteensä 140 eri alojen AMK-opiskelijaa, joista syntyi 18 innovaatioprojektia.

Positiivisena koettua Opittua
  • Monialainen ryhmä – tutustuminen uusiin aloihin ja ihmisiin
  • Yhteistyö muiden alojen opiskelijoiden kanssa
  • Uusia kontakteja kentältä
  • Työtä oikealle asiakkaalle
  • Itse tekeminen, vastuu
  • Toteuttamisen/ideoinnin vapaus
  • Sai toteuttaa vapaasti omaa luovuuttaan
  • Innovatiivisten ratkaisujen kehittely mielekästä, kehittävää ja hyödyllistä
  • Innostava, kokonaisuudessaan hauska projekti
  • Lopputulos näkyvällä paikalla – ei vain omaksi iloksi
  • Ryhmätyöskentely vieraiden ihmisten kanssa opettavaista
  • Yrittäjyyttä
  • Oppi toteuttamaan työtä tilaajalle, vaikka mielipiteet risteäisivätkin
  • Myyntitaitoa, pitchausta
  • Markkinointikampanjan toteuttamista
  • Ison organisaation toimintatapoja
  • Oppi ottamaan vastuullensa mukavuusalueensa ulkopuolisia asioita
  • Oppi tekemään päätöksiä itsenäisesti ja nopeasti
  • Oma-aloitteisuutta, ennakkoluulottomuutta
  • Tapoja houkutella luovuutta esiin
  • Ideoiden kehittelyn prosesseja
  • Itseilmaisua, itseluottamusta, rohkeutta, voittamista, omatoimisuutta
  • Projektihallintaa
  • Muiden osallistamista, kannustamista, pitkäjänteisyyttä, yhteistyötaitoja, joustavuutta
  • Umpikujan hallintaa toimintatapoja muuttamalla
  • Työelämän kommunikointitaitoja, ryhmäkommunikointitaitoja, neuvottelutaitoja
  • Uusia teknisiä taitoja, välineitä

Kun osallistuneiden kokemuksia tarkastellaan työttömän nuoren näkökulmasta, voi helposti todeta sen olevan sopivaa toimintaa nuoren aktivoimiseksi ja työelämään kiinnittymisessä. Työttömät nuoretkin voisivat kokea myönteiseksi monialaisessa ryhmässä toimimisen ja yhteistyön vieraiden ihmisten kanssa. He voisivat saada uusia verkostoja työelämästä, vertaismentorointia ikäisiltään ja työttömyysaikanaan saada ottaa vastuuta itsenäisesti uuden kehittelystä. Lisäksi ideoinnin vapaus, oman luovuuden toteuttaminen yhdessä muiden kanssa, innostuminen ja aito vuorovaikutus voivat edistää itsehallintaa ja itsetuntemusta. Joustavuus ja proaktiivisuus voivat kehittyä asennetasolla ja aito oikea työtodistus voi olla juuri tarvittava lisä ansioluetteloon.

Osallistuneet kokivat oppineensa myyntitaitoa, projektinhallintaa, uusia teknisiä taitoja ja välineitä ja neuvottelutaitoja – kaikkia näitä tarvitaan korkeakoulutusta vaativissa työpaikoissa. Lisäksi osallistuneet kokivat oppineensa umpikujan hallintaa toimintatapoja muuttamalla ja tapoja houkutella luovuutta esiin. Asennepuolella osallistuneet osasivat nimetä pitkäjänteisyyden kehittyneen ja vastuullisuuden kasvaneen.


Innovaatiopedagogiikan avulla kehittyvät metataidot ovat avainasemassa puhuttaessa yksilötason, organisaatiotason ja alueellisen tason innovaatiokyvykkyyden kasvusta. Monialaisessa ympäristössä tapahtuvan, innovaatioon tähtäävän kehittämistoiminnan avulla voidaan saada aikaan tulevaisuuden tarpeet tyydyttävää uutta alueellista kilpailukykyä.

Vuonna 2014 toteutettavassa TeiniMinno esiselvityksessä ( etsitään toimintamallia, jolla alueellista moniasteista ja monialaista paikallisten yritysten kasvuun tähtäävää innovaatiotoimintaa voisi tehdä niin, että paikallisten nuorten 18–25 -vuotiaiden aikuisten innovaatiokyvykkyys lisääntyisi. Kunnan velvollisuutena on huolehtia riittävistä nuorten työllisyyttä tukevista matalan kynnyksen palveluista, kuten työpajatoiminnasta ja ammatilliseen koulutukseen valmentavan koulutuksen järjestämisestä sekä etsivän nuorisotyön toteuttamisesta. On mahdollista, että työttömille nuorille suunnatut palvelut suunnitellaan korkea-asteen oppilaitosten kanssa niin, että aktivoivassa toiminnassa on rima korkeammalla. Työpajat ja ammattioppilaitoksiin valmentavat kurssit eivät riitä niille, joiden tavoitteena on tähdätä korkeakoulututkintoon ja myöhemmin korkeakoulutusta vaativiin innovaatiokyvykkyyttä edellyttäviin kehittämistehtäviin. Kunnat rahoittavat monia oppilaitoksia ja tekevät paljon yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Korkea-asteen oppilaitosten olisi mahdollista osallistua kuntien työllisyystalkoisiin yhdessä paikallisten yritysten kanssa, jos toimintamallista päästäisi sopuun. Avoimia kysymyksiä on kuitenkin useita. Siltala (2010) peräänkuuluttaa opettajan roolin muuttumisen tutkimusta: ”..yksittäisen opettajan roolin muuttuminen virkamiessuhteisesta auktoriteetista yhä enemmän tuottavuus- ja innovatiivisuusvaatimuksia täyttäväksi asiakaspalvelijaksi olisi kiinnostava ja yhteiskunnallisesti merkittävä jatkotutkimuksen kohde.” (Siltala 2010, 83) Kuinka työttömät esim. nivelvaiheiden nuoret löydetään ja kuinka heidät saadaan mukaan innovaatioprojekteihin? Kuka maksaa, organisoi, käynnistää? Miten innovaatioprojektit pitää fasilitoida, jotta työttömän on mahdollista osallistua? Miten osallistuminen vaikuttaa työttömyystukiin? Näihin kysymyksiin etsitään vastausta TeiniMINNO esiselvityksellä, jota Uudenmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus rahoittaa Euroopan Sosiaalirahaston varoin vuoden 2014 aikana.


Laura-Maija Hero, Lehtori, MINNO® innovaatioprojektitoiminnan valmentaja ja koordinaattori, TeiniMINNO esiselvitys -kehittämishankkeen projektipäällikkö ja tutkija, FM, Metropolia Ammattikorkeakoulu,

Ayvisati, Francesco; Jacotin, Gwenaël; Vincent-Lancrin, Stéphan 2013: Educating Higher Education Students for Innovative Economies: What International Data Tell Us. Tuning Journal for Higher Education. ISSN: 2340-8170. Issue No. 1, November 2013, 223-240

Hero, Laura-Maija 2011: Kulttuuri kipinöi. Tulevaisuusajattelu pedagogisena haasteena.  Tuottaja2020 julkaisuja. Saatavilla

Hero, Laura-Maija 2012: Kulttuuri kokeilee. Ennakoinnin menetelmien arviointi. Tuottaja2020 julkaisuja.

Hiltunen, Elina 2012: Matkaopas tulevaisuuteen. Talentum. Helsinki.

Jussila, J. J. ja Suominen, A. n.d. Yksilön innovaatiokyvykkyys. Organisaation innovaatiokyvykkyyden arviointi. Yksilön innovaatiokompetenssit ja organisaation innovaatiokyvykkyys. Saatavissa osoitteessa: Luettu 12.2.2014.

Siltala, Reijo 2010: Innovatiivisuus ja yhteistoiminnallinen oppiminen liike-elämässä ja opetuksessa. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja.

Vehkaperä, Ulla; Pirilä, Kaarina & Roivas, Marianne (toim.) 2013: Innostu ja innovoi. Käsikirja  Innovaatioprojektiopintoihin. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja.

Katsaus Entrepreneurship Society (ES) toimintaan ja tulevaisuuteen

Kasvuyrittäjyyden ja varsinkin opiskelijakeskeisen yrittäjyystoiminnan tukeminen on tuore ilmiö. Startup-yrittäjyydellä on Suomessa varsin lyhyt, mutta intensiivinen historia. Startup-yrittäjyyden tukeminen käynnistyi erityisesti opiskelijalähtöisten hankkeiden ja ohjelmien kautta vuosina 2007–2009, pääasiassa Otaniemen alueella.

Kuva 1. Laurea Cambridge – Entrepreneurial Boot Campissa.

Suomen ES-toiminta alkoi kolmelta eri suunnalta. Laureassa 2007 alkaen järjestettävistä Cambridgen leirien jatkona syntyneiden projektien ja hankkeiden johdolla (Yrittäjyystiistai-tapahtumasarja, Helsinki Metropolitan Entrepreneurship Academy ja LaureaES:stä ), vuonna 2008 perustetun ArcticStartup-kasvuyrittäjyystapahtumien ja -blogin myötä, josta on sittemmin kasvanut Pohjois-Euroopan johtava kasvuyrittäjyysmedia, sekä näistä merkittävimmän, Aalto-yliopisto-opiskelijoiden vuoden 2008 Stanfordin yliopistoekskursion innottaman Aalto Entrepreneurship Societyn, AaltoES:n syntymisen myötä.

Kuva 2. Yrittäjyysopiskelijoiden vuonna 2011 järjestämä ’Suomi Hyvinvoinnin jälkeen’ -tapahtuma. Kuva: Aalto Entrepreneurship Society.

Edellä mainittujen toimintojen pohjalta käynnistyi merkittävä opiskelijakeskeinen kasvuyrittäjyyden edistämisbuumi, joka on sittemmin levinnyt koko Suomeen. Vuodesta 2009 vuoteen 2014 mennessä Suomeen on syntynyt sadoittain uusia kasvuyrityksiä pelkästään opiskelijavetoisten hankkeiden ja projektien kautta, merkittäviä kansainvälisestikin tunnettuja kasvuyrittäjyyteen tukevia yrityskiihdyttämöjä (mm. Startup Sauna), globaalisti tunnustettuja ja tunnettuja kansainvälisiä Startup-konferensseja (Slush & Arctic15), sekä lukuisia muita kasvuyrittäjyyshankkeita. Vuoden 2009 jälkeen myös Entrepreneurship Society (ES) -toiminta on levittäytynyt laajasti kaikkialle Suomeen. ES:iä ja sen kaltaisia toimijoita on n. 15.

ES-toiminta jatkaa edelleen vahvaa kasvuaan. Se on saanut Suomessa mukaansa kaikki tärkeät tahot ja instituutiot, joiden varaan voidaan myös tulevaisuudessa rakentaa Suomelle erittäin myönteistä kehitystä kasvuyrittäjyyden saralla sekä vahvistaa olemassa olevaa ekosysteemiä.

Kuva 3. Vvuoden 2013 Slush konferenssin pihalta. Kuva: Jussi Hellsten.

Entrpreneurship Society -toimijoiden käytännön toiminta ja vaikuttavuus

Vuodesta 2007 alkaen Suomessa alettiin järjestää erilaisia yrittäjyyttä edistäviä tapahtumia, joissa aiemmasta poiketen kohderyhmänä olivat opiskelijat ja henkilöt, jotka eivät vielä olleet yrittäjiä. Aiemmin järjestetyt tapahtumat oli suunnattu jo yritystoimintaa harjoittaville ja yritysten kanssa yhteistyötä tekeville tahoille. Sen huomasivat myös kasvuyrittäjyydestä kiinnostuneet kaverukset, Antti Vilpponen, Miikka Kukkosuo ja Ville Vesterinen, jotka havahtuivat, ettei Suomessa ole Startup/kasvuyrittäjyyteen perustuvaa blogia. Kaverukset perustivat ArcticStartup -nimisen kasvuyrittäjyysblogin, josta on sittemmin kasvanut Pohjoismaiden merkittävin kasvuyrittäjyysmedia. Sitä seuraavat kaikki alan tekijät, jotka haluavat saada tietoa pohjoiseurooppalaisesta kasvuyrittäjyydestä.

Oma polkuni yrittäjyystapahtumien järjestämiseen ja yrittäjyyden tukemiseen alkoi vuonna 2007 Laurea-ammattikorkeakoulun järjestämällä ”Laurea Entrepreneurs @ Cambridge” – intensiivikurssilla, jossa tutustuin opiskelijakollegaani Pekka Frontiin, joka oli järjestänyt 2007 Leppävaaran Laureassa yrittäjyysiltoja opiskelijoille. Kun palasimme reissulta takaisin, moni kurssilainen oli täynnä intoa ja halusi tutustua suomalaisiin yrittäjiin ja kuulla kotimaista perspektiiviä yrittäjyystoimintaan. Haasteena oli, ettei Suomessa juuri ollut tuolloin avoimia yrittäjyystapahtumia. Kurssin jälkeen Laurean silloinen yliopettaja Vesa Taatila kannusti minua ja opiskelijakollegaani Pekka Frontia järjestämään kaikille avoimen yrittäjyystapahtumasarjan Leppävaaran Laurean tiloissa. Keväällä vuonna 2008 ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtumasarja sai nimekseen Yrittäjyystiistai – Entrepreneur Tuesday.

Tapahtuman ideana oli esitellä kiinnostavien yrittäjien menestystarinoita ja aitoja kokemuksia tarjoten samalla opiskelijoille mahdollisuuden verkostoitua samanhenkisiin toimijoihin rennossa ilmapiirissä. Ensimmäisen tapahtuman suosio löi meidät molemmat ällikällä. Emme osanneet arvata, että yrittäjyydestä todellakin oltiin kiinnostuneita, kunhan esitystapa, sisältö ja ympäristö olivat tarpeeksi kiinnostavia nuorta kohdeyleisöä ajatellen.

Kuva 4. Ensimmäisen Yrittäjyystiistai-tapahtuman yleisöä Leppävaaran Laureassa 2008. Kuva: Sani Leino.

Vuonna 2008 korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa alettiin järjestää muitakin erilaisia yrittäjyysiltoja ja -tapahtumia. Lisäksi Helsingissä toimivat yrittäjät ja yrittäjyydestä kiinnostuneet halusivat luoda areenan, jossa jakaa kokemuksiaan yrittäjiltä yrittäjille ja päästä verkostoitumaan. Tunnetuin ja merkittävin kasvuyrittäjyystapahtuma syntyi Timo Airiston ja Rovion nykyisen markkinointijohtajan Peter Vesterbackan toimesta aluksi yksipäiväisenä verkostoitumis- ja rahoitustapahtumana. Tapahtuma sai nimekseen syksyisen ajankohtansa mukaan Slush (=Loska).  Tapahtumasta on myöhemmin kasvanut Pohjois-Euroopan merkittävin kasvuyrittäjyyskonferenssi, joka houkuttelee vuosittain tuhatpäisen yleisön sekä sadoittain median edustajia ja nimekkään joukon kansainvälisiä rahoittajia.

Suurin muutos opiskelijakeskeisen yrittäjyystoiminnan edistämisessä tapahtui vuonna 2009, kun yksittäisten tapahtumien ympärille perustettiin pysyvimpiä rakenteita. Ammattikorkeakoulupuolella opetus- ja kulttuuriministeriön hankkeen voimin perustettiin Metropolialueen yrittäjyysakatemia, Helsinki Metropolitan Entrepreneurship Academy (HMEA), ja samaan aikaan yliopistopuolella opiskelijat perustivat Stanfordin yliopistossa järjestetyn yrittäjyyskurssin innoittamana ensimmäisen ES toimijan, Aalto Entrepreneurship Societyn (Aaltoes). Merkittävä yksityiskohta molemmissa organisaatioissa oli, että toiminnan vetovastuussa olivat nimenomaan opiskelijat, jotka saivat tukea toiminnan kehittämiseen korkeakouluilta rahallisesti ja saivat käyttää korkeakoulujen tiloja tapahtumien järjestämiseen.

Tuskin kukaan osasi tuolloin arvata, millainen vaikutus opiskelijoiden harrastustyyppisellä toiminnalla olisi tulevaisuudessa. Monet tahot eivät pitäneet toimintaa pitkäjänteisenä ja suhtautuivat epäillen toimintaan, jota pyörittivät kokemattomat opiskelijat, vieläpä omien opintojensa sivussa. Kun opiskelijoiden järjestämien tapahtumien, ulkomailla järjestettävien intensiivikurssien ja erilaisten ”Pitching”-iltojen suosio alkoi kasvaa entisestään, myös median edustajat alkoivat kirjoitella yhä enemmän opiskelijoiden yrittäjyystapahtumista.

Varsinkin AaltoES-opiskelijayhdistyksen toiminta on ollut näkyvää. Yhdistyksen toiminta on synnyttänyt useita SpinOff -projekteja/hankkeita, jotka osaltaan edesauttoivat koko Startup-buumin syntymistä Suomeen. Merkittävimpinä mainittakoon mm. Startup Sauna -yrityskiihdyttämö. Sen ohjelmien kautta on kulkenut vuoteen 2014 mennessä 104 yritystä, jotka ovat keränneet yhteensä 36 miljoonaa euroa rahoitusta. Startup Saunan toimintaan kuuluu myös Kaliforniassa järjestettävä ’Startup Life’ -vaihto-oppilasohjelma, jossa valikoidut opiskelijat pääsevät työskentelemään Kalifornian Piilaakson kiinnostavimpien yritysten ja ohjelmien parissa. Startup Saunan vastuulla on nykyään myös järjestää jättimittoihin paisunutta Slush- kasvuyrittäjyyskonferenssia Helsingin Kaapelitehtaalla.

Vuoden 2009 jälkeen Suomeen on syntynyt kymmenittäin erilaisia yrittäjyysyhdistyksiä, joiden toiminta kattaa käytännössä koko Suomen. Uusia toimijoita syntyy jatkuvasti lisää sekä opiskelijoiden että korkeakoulujen henkilöstön, ja myös eri kaupunkien työntekijöiden ja virastoihmisten perustamina. ES-toiminnan ideana on nimenomaan opiskelijakeskeinen toiminta. Keskeinen toimintaelin on vuosittain vaihtuva opiskelijoista koostuva hallitus. Lisäksi erilaisissa tapahtumissa ja projekteissa on vapaaehtoisia, ja toimintaa tukemassa on myös neuvonantajia sekä yritysmaailmasta että akateemiselta puolelta.

Alla listaus nykyisistä ES-toimijoista:

  1. AaltoES (PKS):
  2. LaureaES (PKS)
  3. Metropolia ES (PKS):
  4. HankenES (Helsinki)
  5. BoostTurku (Turku)
  6. StreamTampere:(Tampere)
  7. KuopioES (Kuopio):
  8. OuluSES (Oulu):
  9. JyväskyläES (Jyväskylä):
  10. MikkeliES (Mikkeli):
  11. Lappeenranta ES (Lappeenranta):
  12. ArcadaES (Helsinki):

Toistaiseksi Suomeen ei ole eri ES-toimijoiden mukaan ollut tarpeen järjestää yhtä kattojärjestöä: Finnish Entrepreneurship Society – FinnES:ä, koska toiminta on hyvin paikallista ja tieto kulkee verkostoissa muutenkin. Lisäksi yhdistyksissä karsastetaan kattojärjestön mahdollisesti mukanaan tuomaa byrokratiaa, jota ES-toimijat ketterän ja startupmaisen toiminnan noudattamina pyrkivät välttämään.

Erilaista yhteistyötä on kuitenkin monella eri saralla, tunnetuimpana varmaankin jo varsin hyvin näkyvyyttä viime vuosina saanut Kansallinen Epäonnistumisen Päivä – International Day For Failure, jota eri ES:t järjestävät yhdessä eri paikkakunnilla samanaikaisesti. Myös Slush-konferenssin järjestelyissä autetaan koko suomalaisen yrittäjyysyhteisön voimin. Eri toimijoiden tapahtumiin ja ohjelmiin kannustetaan osallistumaan ristiin. Eri ES:ien hallitusten jäsenet tapaavat myös vuosittain ja jakavat tietoa tulevista hankkeista ja tapahtumista sekä verkostoituvat.

Kuva 5. Opiskelijat esittelemässä Startup Saunan toimintaa Venäjän ja Suomen pääministereille. Kuva: Kauppalehti.
Kuva 6. Vuoden 2013 ’Cambridge Bootcamp’ yrittäjyysleiri Cambridgen yliopistossa. Kuva: Laurea Entrepreneurship Society.

Entrepreneurship Society -toiminnan haasteita ja tulevaisuuden kehityskohteita

ES-toiminnan tulevaisuuden haasteita pohdittaessa on hyvä jakaa haasteet kahteen osaan: yhdistystoiminnan omiin sisäisiin haasteisiin sekä ulkoisiin tekijöihin. Sisäisiä ovat: henkilöriskit, yhdistyskulttuuri ja toiminnan jatkuvuus. Koska ES-toiminta on luonteeltaan hyvin yrittäjämäistä, näkyy tämä myös yhdistysten käytännön toiminnassa. Monesti mukana olevat henkilöt ovatkin vahvoja persoonia, jotka tuovat mukanaan paljon energiaa ja uusia ideoita, mutta pahimmillaan saattavat myös tukahduttaa koko toimintaa, mikäli yhdistyksellä ei ole vahvaa pohjaa. On hyvin tyypillistä, että nämä sisäiset ”yrittäjät” vievät toimintaa todella lujaa eteenpäin tai pahimmillaan jämähdyttävät toiminnan oman näköisekseen, jolloin kehittyminen vaikeutuu. Hyvässä kulttuurissa erilaiset mielipiteet ovat sallittuja ja toiminnan sisälle voidaan luoda lukuisia alaprojekteja, jotta saadaan erilaisia osaajia mukaan toimintaan ja näin uusia alueita joille laajentaa ja kehittää toimintaa.

Ulkoisista haasteista ES-toiminnan tulevaisuudelle merkittävimmät ovat rahoitukseen ja korkeakoulujen tarjoamaan tukeen liittyvät asiat. Eri korkeakoulujen ja alueiden välillä on suuria eroja opiskelijalähtöisen yrittäjyyden käytännön tukemisessa. Ensimmäinen erottava tekijä on fyysiset tilat toiminnalle ja/tai korkeakoulun yhteydessä toimiva ”yrittäjyyshautomo”. Jotkut ES:t ovat saaneet käyttöönsä omat tilat toiminnan harjoittamiseen, tai jopa rahoitusta omien tilojen tekemiseen. Toisissa taas ollaan enemmän vierailijoina korkeakoulun tiloissa tai luodaan toimintaa kahviloista ja muista ulkoisista paikoista käsin, joka luonnollisesti hankaloittaa käytännön järjestelyitä. Mikäli ES:llä tai läheisyydessä olevalla korkeakoululla ei ole mahdollisuutta tarjota hautomotyyppistä ratkaisua perustettaville tai jo perustetuille uusille yrityksille, ei saada aikaan aitoa paikallisesti toimivaa Startup-ekosysteemiä. Tämä tuottaisi lisää virtaa koko ympäröivälle yhteisölle ja parhaimmillaan merkittävästi uusia työ- ja harjoittelupaikkoja sen lähistölle.

Se, nähdäänkö opiskelijoiden harjoittama toiminta yrittäjyyden edistämiseksi hyödyllisenä, vaihtelee myös hyvin paljon eri korkeakoulujen välillä, eri kaupungeissa ja myös korkeakoulujen eri toimipisteiden välillä. Joissakin toiminta nähdään enemmän puuhasteluna ja jopa kilpailuna korkeakoulun oman toiminnan rinnalla, eikä täyttä tukea opiskelijakeskeisen yrittäjyystoiminnan edistämiselle korkeakoulun ja henkilöstön puolelta löydy. Yhtenä syynä tähän on varmastikin korkeakoulujen rahoitusinstrumentit tai vallalla oleva tapa synnyttää uusia päällekkäisiä hankkeita ja projekteja sen sijaan, että tuettaisiin yhdessä jo hyvin käyntiin lähtenyttä hanketta yhteistuumin. Kehitystä positiiviseen suuntaan on kuitenkin tapahtunut valtavasti, ja lähes joka korkeakoulussa suhtaudutaan myötämielisesti ES-tyyppistä toimintaa kohtaan. Korkeakoulujen rooli on ensisijaisen tärkeä, jotta eri alueille saadaan toimiva kasvuyrittäjyys-ekosysteemi. Toimiva ja elinvoimainen kumppaniverkosto on koko ES-toiminnan jatkuvuuden tukipilari.

Rahoituksen osalta tilanne on myös edelleen hyvin erilainen eri korkeakoulujen ja alueiden välillä. Riittävän rahoituksen saaminen ES-toiminnan pyörittämiseen on tällä hetkellä yksi suurimmista haasteista.  Yliopistoissa riittävän rahoituksen järjestäminen ES-toiminnalle tuntuu olevan helpompaa kuin ammattikorkeakouluissa. Osittain tästä syystä yliopistojen läheisyyteen on syntynyt vahvempia Startup-keskittymiä kuin ammattikorkeakouluissa, vaikka ainakin suhtautuminen opiskelijavetoiselle yrittäjyystoiminnalle on ollut lähtökohtaisesti positiivisempaa ammattikorkeakouluissa kuin yliopistoissa. Ammattikorkeakouluissa on paljon hyviä ja erilaisia yrittäjyyttä edistäviä hankkeita, mutta monessa organisaatiossa ongelmana on, että tehdään päällekkäin useita pieniä lyhyehköjä hankkeita hankerahoin. Tällöin ei saavuteta pitkäkestoista toimintaa, vaan tuki jakaantuu sirpaloidusti eri hankkeiden kesken. Näin saattaa syntyä tilanteita, jossa eri toimijat kilpailevat liiaksi samoista resursseista sen sijaan, että tuettaisiin yhdessä vahvan ja pitkäkestoisen kasvuyrittäjyys-ekosysteemin synnyttämistä.

Rahoituksen saralla on tapahtunut paljon hyviäkin asioita. Erityisesti mainittakoon 57 yrittäjän ja yrittäjähenkisen yksilön yhdessä perustama ’Startup Säätiö’ , jonka tavoitteena on säädekirjansa mukaisesti: ”luoda edellytyksiä yrittäjyydelle ja yritystoiminnan synnylle, kasvulle ja kansainvälistymiselle sekä tukea ja edistää yritystoimintaa ja yrittäjämyönteistä ilmapiiriä”. Säätiö on saanut rahoitusta pääosin Sitralta ja Teknologiateollisuus ry:ltä yli miljoona euroa. Vaikka säätiö on saanut alkunsa pitkälti Aallon opiskelija-aktiivien ansiosta, niin perustajien mukaan säätiön tarkoituksena on rahoittaa ja tukea kasvuyritystoimintaa Helsingin ja Espoon lisäksi myös Turussa, Tampereella, Oulussa ja muissa kasvuyrittäjyyskeskittymissä.

Lopuksi todettakoon, että vaikka haasteita ja kehityskohteita löytyy edelleen monia, tilanne opiskelijakeskeisen yrittäjyyden edistämisen saralla ei koskaan ole ollut yhtä vahva ja tulevaisuus valoisa. Eri kasvuyrittäjyyshautomoiden kautta syntyvät Startupit pääsevät tänä päivänä paljon valmiimpaan ja tukevampaan ekosysteemiin kuin aiemmin, ja mahdollisuudet ponnistaa esimerkiksi kansainvälisille markkinoille ovat aivan eri tasolla kuin viisi vuotta sitten. Tänä vuonna Suomessa nähdään kaikkien aikojen suurin eurooppalainen kasvuyrittäjyystapahtuma Slush 2014. Lisäksi järjestetään kymmenittäin muita kansainvälistä yleisöäkin kiinnostavaa seminaaria ja ohjelmaa, jotka tulevat ruokkimaan Suomen kasvuyrittäjyyden nousukiitoa Euroopan omana Piilaaksona.

Suomen ”Startup-ministeri” lisänimikkeenkin saaneen Alexander Stubbin sanoin:”Huge things are happening here, and it’s still only heating up.” 


Sani Leino, perustaja, Laurea Entrepreneurship Society ry,

LingComm-yhteistyö tuonut hedelmällisiä kontakteja – Seinäjoen, Vaasan ja Centria amk:n kielten ja viestinnän opettajien verkosto toimii aktiivisesti

– Ensimmäinen SEAMKin, VAMKin ja CENTRIAn yhteistyötapaaminen pidettiin 19.2.2010 Seinäjoella, jossa tutustuimme kollegoihimme. Tuolloin keksittiin verkostolle myös nimi LingComm, muistelee Centria amk:n kielten ja viestinnän opettajien tiimin vetäjä, ruotsin kielen yliopettaja Ulla Lax. – Tuosta tapaamisesta lähti käyntiin jo vuosia kestänyt säännöllinen yhteydenpito kielten ja viestinnän opettajien välillä.

Keskeisenä ajatuksena verkostotapaamisissa on ollut pysyä opetuksessa ajan hermolla ja kuulla muissa ammattikorkeakouluissa tehdyistä kiinnostavista hankkeista ja projekteista. Tällaisia ajankohtaisia teemoja ovat olleet muun muassa suomi vieraana kielenä -opetuksen toteuttaminen ja arviointi, sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa sekä kielten opetuksen integrointi muihin oppiaineisiin.

– Seinäjoella toteutettiin vuosina 2010–2011 oppilaitoksessa käytössä olevan ns. kumppaniyrityspedagogiikan kehittämisprojekti, jonka osana englantia ja ruotsia opiskeltiin käytännön työelämän oppimistehtävien avulla. Kielten opiskelu sulautettiin liiketalouden ja yrittäjyyden opintoihin kumppaniyritysten kanssa tehtävän tiimipohjaisen yhteistyön kautta. Näitä innostavia kokemuksia saimme jakaa LingComm-kokoontumisessa, kertoo viestinnän yliopettaja Maarit Tammisto Centriasta.

– Osana LingComm-yhteistyötä Centrian lehtori Ann-Christine Johnsson on jo kolmena vuonna käynyt Seinäjoen ammattikorkeakoulussa luennoimassa ruotsiksi markkinoinnista ja asiakaspalvelusta. Kuulijoita on ollut erittäin paljon, SeAMKin kielten koordinaattori Heli Simon toteaa.

Myös ns. korvaavien opintojen läpikäymisestä sekä uusien osaamisperusteisten opetussuunnitelmien yhteisestä käsittelystä on ollut suuri hyöty kielten ja viestinnän opetukselle. – Yhteisen kokoontumisen perusteella uusien opetussuunnitelmien tekeminen eri ammattikorkeakouluissa on ollut helpompaa.

Kuluneiden vuosien mittaan LingComm-kokouksissa on pohdittu myös nykysukupolven, ”diginatiivien”, oppimistapaa ja sitä, miten kielten ja viestinnän opetus voisi siihen vastata. Vaasan amk:ssa kansainvälisten opiskelijoiden opetuksessa käytetyistä tiimiytymisharjoituksista on jaettu kokemuksia, samoin kuin kielikylvystä, jota on kehitetty oppimismenetelmänä erityisesti Centrian Pietarsaaren yksikössä. Opetuksessa hyödyllisiä käytännön ideoita esimerkiksi neuvotteluharjoituksiin on jaettu yhdessä.

Kolmen yhteistyökoulun englannin opettajat ovat tehneet ruohonjuuritason yhteistyötä suunnitellessaan englannin kielen valmentavan opintojakson, jossa yhdistyvät kolmen eri toimijan parhaat käytänteet. – Suunnittelu ja valmistelutyö on tapahtunut täysin Adobe Connect Pro-pohjaisissa verkkotapaamisissa, mikä jo itsessään on ollut antoisa ja omaa ammattitaitoa kehittävä tapa toimia, kertovat englannin kielen lehtorit Eija Torkinlampi Centriasta ja Kaija-Liisa Kivimäki SeAmkista.

– Tulevaisuudessa LingComm-verkosto jatkaa hyväksi havaittua toimintatapaa, mutta aikoo laajentaa ja kehittää työskentelyä muun muassa eri amk:ien yhteisiä tapahtumia ja tempauksia järjestämällä. Ensi marraskuussa kielten opettajat järjestävät Seinäjoella ja Kokkolassa kielten ja kulttuurien opetuksen teemaviikon, johon on kutsuttu vieraaksi opettajia ja opiskelijoita Euroopan yhteistyökorkeakouluista, selvittää Ulla Lax verkoston suunnitelmia. Teemaviikko on nimetty LingComm-verkostossa lupaavasti otsikolla ”International language week ”.


Helena Sarvikas, viestinnän lehtori, Seinäjoen ammattikorkeakoulu,

Maarit Tammisto, viestinnän yliopettaja, CENTRIA ammattikorkeakoulu,

Tuija Tolonen-Kytölä, viestinnän lehtori, CENTRIA ammattikorkeakoulu,

Avoimet oppimisympäristöt innovaatiolähteinä

Verkostot innovaatiomoottoreina

Valtakunnallisessa Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi -kehittämisohjelmassa on vuodesta 2008 lähtien kehitetty virtuaalisia ja fyysisiä oppimisympäristöjä ja aktivoitu kansalaisia monimuotoisesti. Kehittämisohjelmakokonaisuudesta on saanut rahoitusta 27 eri hanketta ja yksi tärkeä toimintamuoto on ollut näiden hankkeiden verkostoituminen ja yhteistyön mahdollistaminen. Verkostoitumisesta on vastannut koordinaatiohanke. Näin aikaansaatiin synergiaa ja yhteistä, innovatiivista ekosysteemiä uusien ideoiden esiinnousulle.

Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi -kehittämisohjelman verkostoitumista on analysoitu ja kuvattu tutkimuksen keinoin. Tulokseksi on saatu tietoa parhaista toimintamalleista sekä koottu yhteen muutostrendejä ja kehittämisen kohteita jatkotoiminnalle. Koordinaatiohankkeessa (myöhemmin käytetään nimitystä AKTIIVI) on huomattu, että oman asiantuntijuuden jakaminen ja vertaisten kanssa jatkuva oppiminen ovat tärkeitä tekijöitä avoimissa oppimisympäristöissä.

Innovatiivinen ekosysteemi

Innovatiivinen ekosysteemi on tässä tapauksessa digitaalinen ekosysteemi. Se on kehittämisenhankkeen lukuisia projekteja yhdistävä tapa toimia ja samalla myös lähtökohtaisesti digitaalisuutta ja avoimuutta painottava näkökulma. Tavoitteena on olla avoin projektin yhteistyökumppaneille, sidosryhmille ja muille asiasta kiinnostuneille kansalaisille. Samalla luodaan ja jatkokehitetään digitaalista toimintaympäristöä, jossa monet eri organisaatiot ja yritykset voivat toimia yhdessä, tietoa jakaen. Tämän laajan hankkeen tulokset annetaan julkiseen käyttöön. Kehittämisohjelman kaikki hankkeet ovat valtakunnallisia verkostohankkeita, joiden tulokset ovat kaikkien kansalaisten käytössä (Vainio & Saloniemi & Sihvonen, 2011).

Yhteistyöllä, tiedon jakamisella ja parhaiden käytäntöjen jakamisella pyritään lisäämään osaamista ja mahdollistamaan jatkuva oppiminen. Tässä kaikessa digitaalinen teknologia on mukana ja sitä hyödynnetään tietoisesti kaikessa mahdollisessa toiminnassa. Digitaalisten työvälineiden mukaanotto ja aktiivinen käyttö on haastanut hanketoimijat kehittämään omia taitojaan ja osaamistaan, mutta samalla on saatu edistettyä erilaisten digitaalisten oppimisratkaisujen syntymistä. Innovatiivisen ekosysteemin avulla on kehittämisohjelmassa voitu luoda uudenlaisia ja erilaisia oppimispolkuja aivan tavallisille kansalaisille, erilaisille kohderyhmille ja erilaisia tavoitteita tukemaan.

Panostus avoimeen viestintään kannattaa innovaatioiden jalkautuksessa. Koska erilaisten isompien ja pienempien hankkeiden tulokset jäävät helposti vain tekijäryhmänsä tiedoksi, on AKTIIVIn toimesta panostettu erityisesti avoimeen viestintään. Hankkeita on pyydetty kirjoittamaan omia blogeja ja tuomaan esille hankkeiden tuloksia koordinaatiohankkeen tiedotuskanavilla. AKTIIVI on tukenut hankkeita viestinnässä esimerkiksi järjestämällä koulutuksia, erilaisia tiedotuskanavia ja verkostoitumistilaisuuksia sekä ohjannut hankkeita konkreettisesti omien palvelukuvausten tekemisessä – tuotteistamisen ympärille on järjestetty useampia yhteisiä tapaamisia hankkeiden kanssa. Hankkeiden loppusuoralla huomioidaan erityisesti tulosviestintä ja saatujen oppimiskokemusten jalkautus omiin organisaatioihin ja myös laajemmalle yleisölle kansallisella tasolla. Viestinnän periaatteina ovat hankkeen viestintäsuunnitelmassa avoimuus, vastavuoroisuus ja asiakaslähtöisyys. Koska hanke on monivuotinen, on viestintää ollut mahdollisuus kehittää saadun palautteen pohjalta. Viestinnän kanavia ja välineitä on käytetty monipuolisesti ja painopiste on erityisesti digitaalisessa ja yhteisöllisessä mediassa (Saloniemi, 2014).

Tuotteistaminen tarkentaa innovatiivisia ideoita

Tuotteistamiseen on hankkeen aikana kiinnitetty erityistä huomiota. Tuotteistaminen on yksi työkalu palveluiden kehittämisessä, ja siitä puhutaan palveluliiketoiminnassa paljon. Yritysmaailmassa sen avulla pyritään minimoimaan laadunvaihtelu ja maksimoimaan tehokkuus ja kannattavuus. Samaa ajatusta voi käyttää johtotähtenä myös mietittäessä julkisia ja non-profit -palveluita, sillä tuotteistamisella voi olla suuri merkitys palvelujen kehittämisessä ja niiden viestinnässä. Sen avulla oma tarjonta, palveluportfolio ja suhteet kilpailijoihin tai muihin vastaaviin/korvaaviin palveluihin ymmärretään aikaisempaa paremmin. Tuotteistamisen avulla voidaan palvelujen tuottamisessa karsia rönsyt ja keskittyä olennaiseen, eli samalla saavutetaan kustannus- ja tehokkuusetuja. Erityistä hyötyä siitä voi saada, jos kykenee tuotteistamaan palvelunsa yksilöllisellä, asiakasryhmälle tärkeällä tavalla, eli tekemään siitä uniikin.

Tuotteistamisprosessissa omaa palvelua ja sen sisältöä katsotaan mahdollisimman objektiivisesti ja kriittisesti asiakkaan tai palvelun käyttäjän näkökulmista. Myös asiakkaan voi ottaa mukaan prosessiin, mikä osaltaan lisää sitoutumista ja yrityksen kykyä aidosti kuunnella asiakasta. Monimutkaisetkin palvelukonseptit aukeavat yrityksen ulkopuolisille paremmin, kun ne on puettu selkeiksi sanoiksi ja teoiksi. Asiakas tietää tarkkaan, mistä palvelusta on kyse ja mitä hän voi olettaa saavansa. Näin asiakas voi sitoutua palvelun tilaamiseen tai käyttäjä innostua kokeilemaan palvelun toimivuutta ja vastaavuutta hänen tarpeisiinsa. Hankkeissa on lähdetty liikkeelle siitä, että palvelun käyttäjät ovat mukana palvelujen kehittämisessä tarpeitaan määrittämässä (Vainio & Toivonen, 2013).

Usein palvelut ja palvelumallit on kehitetty pääsääntöisesti paikallisesti, mutta jos ja kun niiden monistettavuus kansallisella tasolla tai peräti kansainvälisille markkinoille kiinnostaa, on palveluiden tuotteistamisprosessi vaivansa väärti.

Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi -kehittämisohjelma on Euroopan Sosiaalirahaston ESR-ohjelman toimintalinjan 3 ”Työmarkkinoiden toimintaa edistävien osaamis-, innovaatio- ja palvelujärjestelmien kehittäminen” osaohjelma. Kehittämisohjelmaa koordinoi Opetus- ja kulttuuriministeri ja rahoituksesta vastaa Lapin ELY. Koordinaatiohanketta on hallinnoinut Lapin ammattikorkeakoulu. Yhteistyökumppaneita ovat Hämeen ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopiston informaatiotieteiden yksikön TRIM-tutkimuskeskus.

Lisätietoja hankkeista


Minttu Lampinen, tutkimusjohtaja, yliopettaja, KTT, Hämeen ammattikorkeakoulu,

Leena Vainio, kehittämispäällikkö, Omnia/InnoOmnia,

Saloniemi, K. (2014). AKTIIVI Plus Viestintäsuunnitelma. 22.4.2014.

Vainio, L. & Saloniemi, K. & Sihvonen, M.  (2011). AKTIIVI kehittämisohjelma – Digitaalinen ekosysteemi – yhteinen ajatusmalli koko toiminnalle.  Suomen eOppimiskeskus, Hämeenlinna: seOPPI, 02/2011, 16-17.

Vainio, L & Toivonen, M. (2013). Hankkeista käytännöksi – onko tuotteistamisesta tukea. Ammattikasvatuksen aikakausikirja. Vol. 15 No 3, 2013, 29-39.

PRACTICE FUTURE – Creating an Open Innovation Business and Students Network

A substantial number of small and medium sized enterprises (SMEs), in the Barents region, with the intension of expanding are restrained by limited resources for international marketing and research into innovative business models, products and services. For some of them, an open innovation approach in a pre-defined network and, with minimised risk and costs might be a solution to overcome this hindrance. On the other hand, dwindling population of rural areas is a major hurdle for the development of the region, as well as the lack of a cross-border and cross-culture competent workforce. The need for strengthening entrepreneurship as a main power in regional development points to the problem of an underdeveloped entrepreneurship education. Therefore, beyond small local firms in the region, target groups are entrepreneurship students at partner universities as well as academic and administrative staff, and local intermediaries such as municipalities and business associations. Final beneficiaries are future entrepreneurs in the region who can use the business–university open innovation network; local communities profiting from internationally active local business and municipality partnerships; future entrepreneurship students, using a developed international learning and developing environment; academic staff and programme designers, building future efforts on an approved tool of entrepreneurship education.

Objectives and partners

A Kolarctic financed project Practice Future is an open innovation for local business and students’ network in the Barents Region. The idea for the project originated from the negotiations between higher education institutions (HEI) partners from Norway, Finland and Russia who were already involved in an enterprise project. The project partners are:

  • Small local enterprises in Finnmark County; Murmansk oblast, Lapland, and Karelia
  • Business associations related to the firms and local municipalities
  • HEI partners: The Arctic University of Norway – UiT, Murmansk International Institute of Business Education, Murmansk State Technical University, Petrozavodsk State University, Lapland University of Applied Sciences.

A pilot project in 2011conducted for a small enterprise in Finnmark County, Norway revealed the potential of Practice Future for firms. The outcome of the pilot project was immensely promising as the commissioner got to pursue one of the proposals presented by students. Using another cross-border channel opened by the student network, first steps of valuable cooperation with a Russian partner has already been realised. SMEs in the Barents Region and, students and faculty staff from five universities cooperate in the open innovation project to meet the two-fold aim: firstly to develop practically relevant business ideas and business models for commissioner enterprises and facilitating the enterprises’ access to markets abroad; secondly to develop and implement a practice proven internationally applicable tool of entrepreneurship education to (non-business) students.

International projects are tools in creating cooperation between partners and a school project such as Practice Future do provide such a platform. The collaboration between the partner HEIs not only provide an opportunity for students to be involved in dealing with issues related to “real” enterprises but also to those enterprises to widen dimensions in possible future expansion of their businesses. This is a right platform for students to be innovative and creative with their business ideas. Further the staff in charge also has a chance to discuss and exchange ideas on issues ranging from coaching students and future plans. According to Yle News publication, a Finnish online media, Finland churns out about 15,000 new inventions each year (Problem-solving Finns… 2014). This enormous figure is only made be possible with an enabling and innovating society that believes in innovation as the bedrock of sustainable human development. Lapland UAS being a partner in this project finds this arena an opportunity for its students to showcase their innovative talents on an international platform. Based on the feedback from business students of Lapland UAS, this project is “beneficial” in their studies.

Thus far there has been four semesters of workshops that has been implemented and during each phase on average nine students from Lapland UAS has participated. The students involved are both Finns and non-Finns. Being part of this project the students not only gain insights into real enterprises’ day to day dealing but also acquire cross-border and cross-cultural skills since the partner HEIs and commissioners originate from three different countries. High North being a strategic region of Lapland UAS, this project serves the strategic vision perfectly. Students and staff from Russia, Finland and Norway collaborate to tackle regional enterprises’ assignments. It is not a farfetched aspiration to believe that an innovation hub could be created through such collaboration. A hub for multidisciplinary teams of various cultural and economic backgrounds joins forces in creating synergy for innovative output. Such international collaboration and networking could be tapped to acquire maximum gain for the regional enterprises and organizations. Such an evolving and productive network nurtures a platform where Russian, Finnish and Norwegian knowledge and competences are exchanged fluidly across national borders. Such exchanges also foster and support entrepreneurship education in partner HEIs and entrepreneurial activities in regional enterprises.

Semester based activities

Each semester, international student-teams work together on a virtual platform dealing with tasks assigned by regional enterprises or municipalities. After the online period teams and representatives of enterprises and/or organisations meet each other for a week-long Business Innovation Workshop, where business proposals and plans are completed and presented to the commissioners. The Business Innovation Workshop each semester also incorporate representatives of local business associations and municipalities and serve as a platform for evaluating and successive advancement of the entrepreneurship education tool, cost-benefit optimization for participating firms and development conference of cooperation between municipalities and higher education. Each partner HEI is given the opportunity to a workshop week at its own premises.

The workshop circle began in Alta, Norway at the commencement of the project in the autumn of 2012. During this phase the enterprises involved were Sorrisniva, a tourism enterprise from Alta and Arts from Barents, an online art enterprise from Murmansk, Russia. This was followed by the Murmansk workshop phase in spring 2013 student-teams dealt with assignments related to a youth house, Mr. Pink from Murmansk, Russia and EU Park commissioned by Tornio City, Finland. The following workshop phase in Petrozavodsk, Russia the student-teams had to deal with a couple of challenging assignments: Kirkenes Port case from Norway and a shipbuilding enterprise from the host city, Varyag. Lapland UAS had the pleasure to host the workshop in week in Tornio during 17.-21.3.2014 during which saw student-teams delivering solutions to two case-assignments commissioned by jointly Outokumpu Stainless and Tornio City, and Kvalsund Commune from Norway. The workshops strengthen the relationships between HEIs and relevant regional businesses and enhance the sustainable knowledge and competence exchanges among the relevant parties involved. With such collaboration it is possible to build individual cross-border network that could possibly retain youth in the region.

When students from different countries meet during the workshop weeks and compete to propose best solutions for commissioners’ tasks, the environment fosters communicative, creative, entrepreneurial skills along with cross-cultural competences that are indispensable for international business professionals who need to communicate in a persuasive and compelling way. This could be illustrated by using the latest workshop week held in Tornio. Student-teams worked on the Tornio Port case, co-commissioned by Outokumpu Stainless which rents the port and Tornio City which is the “landlord”, where they had to find ways to improve the attractiveness of the port for other customers than the current tenant. A panel of jury, consisting of the commissioners themselves, the RDI director and the director of Scholl of Business and Culture of Lapland UAS, and the chair of Tornio City Council, heard various ideas and solutions being proposed. They ultimately selected as best ideas based on cost efficiency and feasibility scale. The winning proposals will be reviewed by the commissioners for possible future implementations. Generally the Tornio workshop was a success based on the feedback received from the participants

The Practice Future project still has two phases ahead to be held in Alta and Murmansk. Thus far close to hundred and fifty students and twelve teaching staff has been involved. The student numbers are expected to increase with the upcoming workshops. Without doubt such a project, besides being an entrepreneurial arena, nourishes a fertile ground for intercultural interactions, creation of friendship and networking. The students get more out of each semester then just functioning as entrepreneurs. Each semester involves an intensive sessions of brain storming, frustration, collaborations and results.


Peter Fischer, Assistant professor, The Arctic University of Norway,

Teresa Chen, Senior lecturer, International Coordinator, Lapland University of Applied Sciences,

Problem-solving Finns create 15,000 new inventions each year (2014). Yle news. Updated 16.2.2014. In address:

Adaptability of the Finnish Workplace Development Model and Methods in Hungary and Romania – ADAPTYKES Project


The ADAPTYKES project aims at increasing organisational innovativeness in Hungarian and Romanian SMEs. The project is based on the experiences from the Finnish workplace development programme (TYKES Programme), which aimed at promoting performance and the quality of working life by furthering innovation-supportive modes of operation and employee skills in the Finnish workplace. The ADAPTYKES project analyses the adaptability of the Finnish workplace development model and methods in Hungary and Romania, and develops long-term and short-term training for the local SME managers in these countries. The objective is to develop SME-related curricula by adapting the workplace development experiences of Lahti University of Applied Sciences (LUAS). The main tasks of the ADAPTYKES project are the following: 1) to investigate and analyse the similarities and differences between work organization models, knowledge use patterns and innovative activities of SMEs in the participating countries, 2) to train Hungarian and Romanian future leader trainers, 3) to develop short- and long-term training programmes for SME managers, and 4) to develop learning materials for Hungarian and Romanian circumstances.

In the first phase of the project, the similarities and differences between work organisation models, knowledge use patterns and innovative activities of SMEs in the participating countries were investigated and analysed. In addition, a survey was taken among the companies represented by the Budapest Chamber of Commerce and Industry and the APM Cluj-Napoca to find out the development needs and the competence shortages of the companies. In the second phase, the trainers’ trainings including study visits by the Hungarian and Romanian future leader trainers at LUAS, and the BBS and BBU trainers’ training by the LUAS professionals in Hungary and Romania were carried out.

SME sector in Hungary and Romania

In order to be able to better understand similarities and differences between the SME sectors of the countries, the project team carried out a desktop analysis by secondary investigation of statistical data, research results and other relevant documents focusing on the work organisation models and especially the manpower, knowledge use and development practices of SMEs. The national analysis (Kerekes 2013; Kása 2013), consisted of 1) a brief overview of the national economies, 2) an overview of the national SME sector, and 3) knowledge use and innovation in the SME sector. Both Hungary and Romania define SMEs using the standard criteria provided by the European Union: an SME is an enterprise with fewer than 250 employees and which has an annual turnover of up to EUR 50 million, or a balance sheet total of no more than EUR 43 million. Like in the European Economy as whole, the SME sector plays a very significant role in both countries in terms of employment as well as in the creation of value added. The majority of enterprises in Hungary (99.9%) and in Romania (99.7%) are SMEs, and they provide over two-thirds of employment (71.2% in Hungary, 65.6% in Romania) and over half of the added value (53.2% in Hungary, 50.9% in Romania). Hungary’s SME sector is very similar to the EU average, but Romania’s SMEs are below the EU average. (Annual Report on European SMEs 2012/2013; SME Performance Review; 2013 SBA Fact Sheet Hungary; 2013 SBA Fact Sheet Romania).

Innovativeness of SMEs

According to the European Union, innovations are based on the implementation of a new or significantly improved product (good or service) or process, a new marketing method, or a new organisational method in business practices, workplace organisation or external relations. Innovations can be developed by the SMEs itself, together with other enterprises, by another enterprise or by adapting or modifying processes originally developed by other enterprises or institutions. The area that consists of skills and innovation is the most challenging of ten areas analysed as part of the Small Business Act for Europe (SBA) for both countries’ SME sectors. On all but one indicator in this area, sales of new-to-market and new-to-firm innovations, both countries score far behind the EU average. In Hungary, the weakest skills and innovation areas compared to EU averages are related to in-house innovations, product and process innovations, and marketing and organisational innovations. Correspondingly, product and process innovations, training provided for employees, collaboration with others, and in-house innovations are the weakest areas in Romania. (The Annual Report on European SMEs 2012/2013; SME Performance Review; 2013 SBA Fact Sheet Hungary; 2013 SBA Fact Sheet Romania). According to EUROSTAT, only 26% of the small enterprises and about 50% of the medium-sized enterprises introduced any kind of innovation in Hungary in 2010. A great majority of SMEs did not implement any type of innovations. Regarding the whole SME sector, the share of firms that introduced any kind of marketing innovation was 17%, organisational innovation 13%, product innovation 7%, and process innovation 4%.

Behind the fact that Hungarian SMEs are less innovative than the EU-SMEs average, is the possibility that there is a lack of risk-taking attitude and a lack of human skills necessary for innovations.  In addition to the shortage of innovation competence, Kása (2010) mentions the lack of solid financial resources as a reason for low-level innovativeness. This is consistent with the 2013  SBA  Fact Sheet Hungary that mentions a lack of skilled people and a lack of funding for innovation as the barriers in the area of skills and innovation.

In Romania, correspondingly, only 28% of small enterprises and 39% of the medium-sized enterprises were innovative in 2010. Of the Romanian SMEs, 3% introduced process innovation. The shares of marketing innovations, organisational innovations and product innovations were 2% for each innovation type. Innovation activities are quite poor in Romania and it seems that SMEs have not understood the potentials of innovation activities. On the other hand, both Hungarian and especially Romanian SMEs have actively implemented new organisational methods. Of Romanian SMEs, 91% introduced new methods of organising work responsibilities and decision making, 52% new business practices for organising procedures, and 47% new methods of organising external relations in 2008. At the same time, 67% of Hungarian SMEs introduced new methods of organising work responsibilities and decision making, 67% new business practices for organising procedures, and 48% new methods of organising external relations. In both countries, organisational changes and innovation activities are varying substantially by size-category of the firms. (EUROSTAT 2010) However, according to The Global Competitiveness report 2013–2014 the capacity for innovation is better in Romania than in Hungary.

Skill development in Hungarian and Romanian SMEs

Participation in continuous vocational training in Romania deviates a great deal from the general line in the EU. Both countries, Hungary and Romania, invest less in employee training and skill development than the average in European countries (24%). According to the 2013 SBA Fact Sheets, in 2010, only 9% of all Hungarian and only 3% of all Romanian enterprises provided training to their employees. In microfirms, the rate was 3% compared with the EU average of 11% in both countries. The European-level Continuing Vocational Training Survey (CVTS), carried out by Eurostat, provides information about the training policies and training practices. In Hungary, company size has fundamentally affected the propensity to participate in training. SMEs provide training for their employees much less than larger companies. In addition to the choice of whether to support training, company size also significantly affects the employees’ access to training and the company’s choice of training forms. The majority of SMEs relied on other forms of training, such as on-the-job training in a work situation and the exchange of experience and know-how at conferences and seminars, rather than supporting participation in traditional training courses. In general, companies were satisfied with their employees’ skills. In Hungary and in Romania, the participation rates (19% in Hungary, 17% in Romania in 2010) are the lowest of the EU countries (EU average 36%). The amount of training received per employee in Romania is higher than the EU average.

Based on the survey of the ADAPTYKES project, development needs and competence shortages were found in the following areas in Hungarian SMEs: information technology, other technology-related issues, organisational structure and working conditions & working environment. Also, products & services, leadership, quality management, organisational structure, work processes and customer satisfaction all need development. Correspondingly, the following areas need development in Romania: products & services, information technology, internal co-operation, co-operation with companies, other technology-related issues and lastly, competence of personnel. Romanian SMEs tend to show a clear emphasis towards the company’s internal development needs.

Both the statistics and survey results clearly indicate the necessity for projects like ADAPTYKES supporting the education of employees in the Hungarian and Romanian SMEs.

Trainers’ training

The second step of the project focused on the training of Hungarian and Romanian future leader trainers. It included introduction to the Finnish workplace development programme and to the advanced work-oriented teaching methods used in the Master’s degree programmes and workplace development projects at LUAS. During the trainings, trainers were guided in learning how to make a current state analysis in pilot companies by introducing process thinking to him/her, process modelling techniques and competence management with its tools, how to discover requirements for change from the future point of view in pilot companies, and how to develop processes and competences towards the defined future state. The trainers were also guided in learning about forecasting and its methods and how to use those methods in pilot companies, together with company staff, by using participating tools. In addition, there was a focus on the importance of practice-based innovations and people-inclusive approach to ensure new kinds of activities in the future. Special focus was paid to pilot companies’ strategies, processes and future competences.


The ADAPTYKES project helps Hungary and Romania catch up with their more developed western partners in the field of innovations, especially in organisational and process innovations, by contributing to the competitiveness and capacity of SMEs in target countries. Workplace development is a significant part of broad-based innovation policy, and it should be strengthened both in Hungary and Romania. The ADAPTYKES project is an example of how this can be contributed to through international project cooperation.  In the future, working-life research and workplace development should be combined in order to form curricula to answer the development and competence needs of SMEs. Employee skills and competences, broad-based participation and cooperation will be success factors that have to be strongly taken into account as a cross-cutting principle in innovation policy in the target countries. Combining Strategic Human Resource Management (SHRM) and innovation management will be a key area in the future development of working life in these countries. Special attention should be paid to the following topics: co-operation with other companies/workplaces, strategy making, knowledge management, quality management, interdisciplinary cooperation, integration of functions, and autonomous working groups. Employee skills and competences are the hidden reserve, which needs to be given proper attention when promoting innovation activities and workplace development tools with various tools and methods among beneficiaries, as well as forming a cooperative culture between the SMEs, universities and research institutions.


Ulla Kotonen, Development Manager, DSc (Econ & Bus. Adm.), FUAS – Federation of Universities of Applied Sciences,

Miika Kuusisto, Lecturer, Project Manager, Lahti University of Applied Sciences,

Marja-Leena Savonen, Lecturer, Lahti University of Applied Sciences,

Anu Suomäki, Project assistant, Lahti University of Applied Sciences,

Annual Report on European SMEs 2012/2013. A Recovery on the Horizon? European Commission.

2013 SBA Fact Sheet Hungary. European Commission.

2013 SBA FAct Sheet Romania. European Commission.

Continuing vocational training in enterprises. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions.

EUROSTAT 2010. Innovation statistics.

Kása, R. 2010. Measuring innovation potential on SME level with a Neurofuzzy Hybrid Model. In: Ioan CristianChifu (ed.) Small and Medium Sized Enterprises in a Globalized World. UBB, Cluj Napoca.

Kása, R. 2013. National Report on SMEs in Hungary. ADAPTYKES Project documents. Unpublished.

Kerekes, K. & Coste, A. 2013. National Report of SMEs in Romania. ADAPTYKES Project documents. Unpublished.

SME Performance Review. European Commission.

The Global Competitiveness Report 2013 – 2014. World Economic Forum.

Bridging the Skills Gap – Competency Development and Entrepreneurship Coaching with ’Xing’

At Arcada University of Applied Sciences (UAS) Helsinki – Finland, the Skills2Work project was implemented in 2010 in response to the challenge set by ET 2020 (European Commission – Education & Training, 2014) drawn up in 2009. One of the long-term strategic objectives is ”Enhancing creativity and innovation, including entrepreneurship, at all levels of education and training” (European Commission – Education and Training, 2011, Ch. 4). The ongoing Skills2Work project aims to transfer the competency-based learning outcomes of degree programmes into employability skills by operable, sustainable and innovative pedagogical solutions that build on and develop existing curriculum structures.


Generic or transversal skills are in focus at both national and global levels. The OECD’s ongoing AHELO feasibility study on tuning and performance of education (OECD Higher Education, n.d.; AHELO, 2010-11Tremblay et al., 2012) identifies three strands, one being generic competences in which Finland is a participating country. At the Finnish level, competency frameworks have been addressed in the final report – Oivallus (Confederation of Finnish Industries EK, 2011), which builds on the earlier definitions drawn up in 2006 by the Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences (ARENE, 2006). In addition, the adaptability and transferability of skills according to the T-model mean “producing individuals with the right mix of skills” according to recommendations from the New Skills Network (New Skills Network, 2012a).

Skills2Work implementation

The project objectives are to: 1) design a skills mapping and tracking tool, 2) identify a training intervention to develop generic or transversal skills and entrepreneurship in particular, and 3) develop a Personal Development Framework (PDF) for pedagogical and coaching support throughout the study process. The project aims to extend the learning experience, thus complementing the curriculum by bridging the skills gap (New Skills Network, 2012b).

Training intervention using ‘Xing’

’Xing’ (Working Knowledge, n.d) was identified as a best-practice training intervention and introduced to teachers as well as piloted with students in three different degree programmes. In the UK, Xing has been used by around 70 higher education institutions in co-operation with employers in inter-university student enterprise competitions, called Flux events (Working Knowledge, n.d.). Arcada UAS is the only HEI outside the UK accredited and licensed by Working Knowledge to use Xing. Xing is a visual planning tool based on teamwork and active learning to train generic skills and especially entrepreneurship, which engages students in planning a strategy for a business idea through an interactive learning method.

Students from different disciplines work with Xing in small groups. Beginning with a business scenario, their task is to define a quantifiable goal with a time frame and strategy to reach that goal. Xing uses example scenarios based on real businesses, but these companies also set students the challenge to work with their own areas. Additionally, Xing can be used to help crystallise students’ own business ideas to ‘tease out’ business start-up strategies, i.e. without a scenario or case study.

Simply put, Xing consists of a planning board and strategy cards representing about 100 business decisions divided into different categories (e.g. Action, Finance, Marketing, Personnel and Strategy). The students work in groups of six and use the cards as decision prompts, which they discuss and select to form their visual business plan by placing the cards on the planning board so that their strategy gradually takes shape.

The Xing process consists of 9 steps in all which together cover the development of a strategy from idea to goal as well as, for example, an exit. One session may even take some days but can just as well be conducted in 5-6 hours. The session is led by teachers who can challenge the groups by asking students to motivate their choices, or by giving students special challenge cards, and in this way they can check the strategy’s logic and time-frame. The session finishes when the groups are ready to pitch their business ideas before a panel of experts.

The process stimulates students into quickly grasping new concepts, decision-making and teamwork, and draws benefit from the diversity of group members’ with different skills. Xing simulates decision-making very explicitly, as no alternative strategies are allowed on the Xing board. Instead, the group must plan, decide on, and implement but one strategy. This incorporates both instrumentalist and risk-taking aspects of microeconomics: If you cannot make necessary decisions to implement your strategy, and commit to managing the risks involved, then how realizable is the strategy? This offers a more personal and hands-on experience than, say, case studies or project assignments, as neither the strategy nor the specific issues to be addressed are static or given, but rather constructed dynamically by the group during the Xing process.

Innovative pedagogical approach

Entrepreneurship training sessions using Xing have so far been successfully implemented within the existing curriculum structures of degree programmes at Arcada UAS with about 400 students. Experience has shown that students’ engagement grows as their business plan takes shape, and their business logic is challenged by the session facilitator. The fact that even friendly classroom competition between the groups constitutes a team-building factor can be clearly seen, and the process encourages social interaction between the group’s participants. Students are also empowered by the fact that a group with members possessing different characteristics is usually more prone to success.

Feedback from students has been very positive, and in such cases where the students have been restricted to one day (or prolonged afternoon) of Xing, there have been clear indications of interest for longer sessions, and even among first-year students. This shows that Xing provides enough depth to sustain prolonged interest and engagement. Students are motivated by working together in a dynamic learning environment to apply what they have learned in lectures. The competitive spirit also helps promote team-building skills, and active participation of each member regardless of their level of business knowledge is encouraged. Whilst Xing is not a game as such, research into board-game playing suggests (Hull et al. 2009) that the perceived objective of games is described more in terms of mechanics than a narrative after the gaming experience. Thus, it follows that the mechanics Xing is based on appeals to the competitive spirit of participants, which is reminiscent of the more traditional approach of board games, yet the process accentuates elements of the strategic decision-making processes of business – through human interaction.

Xing is ’tactile’ as opposed to a computer game – a deliberate choice on the part of the designer – which engages students in an interactive process that transforms the traditional classroom into a dynamic, flexible learning environment, or ‘place for space’ (Wikström-Grotell et al., 2013). From a pedagogical point of view, Xing fosters active learning where the teacher becomes a facilitator, and the learning space opens up new possibilities to gain confidence, explore new ideas, exchange knowledge and experience, and create new solutions, where both teachers and students are mutually engaged in the creative process. Moreover, learning encounters like these also promote integration and team-teaching since the process over-arches specific subject learning. Xing sessions support the attainment of competency-based learning outcomes but also develop skill clusters along with transversal skills and their practical application. Furthermore, debriefing and post-session reflection can be a valuable part of entrepreneurship coaching and skills development for students in a holistic learning experience.


Complementing teaching with Xing sessions promotes those skills that students, especially future entrepreneurs, ought to be equipped with, and creates possibilities to co-operate more closely with companies. Trends within higher education indicate an increased need for graduates with entrepreneurship skills. Xing spurs creativity, innovative thinking and entrepreneurship by providing creative freedom, yet it is governed by real structures and business frameworks. Moreover, as a learning process, not only are entrepreneurship skills trained but other skill clusters that promote the development of transversal skills, e.g. language, communication, team working. The training intervention develops students’ employability skills and is based on an innovative pedagogical approach that involves students in a stimulating learning environment, i.e., active and contextual learning, which can foster links with the labour market if employers are engaged in the training process too. This approach to bridging the skills gap also encourages dialogue with enterprises and organisations, reinforces links between HEIs and the labour market, as well as provides a way to keep students’ skills updated.


Nigel Kimberley, Lecturer, M.Ed., Arcada University of Applied Sciences,

Michael von Boguslawski, Research Advisor, Ph.D., Arcada University of Applied Sciences,

AHELO (2010-11) Assessment of higher education learning outcomes [Electronic version]. Accessed 16 October 2013 at

ARENE (2006). Generic competences of polytechnic graduates. ARENE, 2006. [Electronic version]. Accessed 6 September 2013 at

Confederation of Finnish Industries EK (2011). Oivallus Final Report. [Electronic version]. Accessed  9 September 2013 at

European Commission – Education and Training (2011) Commission staff working document. Progress towards the common European objectives in education and training. Indicators and benchmarks 2010/2011. [Electronic version: NC3211741ENC_002-2.pdf ]. Accessed 8 May 2014 at

European Commission – Education and Training (2014). Strategic Framework – Education & Training 2020. Homepage. Accessed 8 May 2014 at

Hull, K., Kurniawan, S., & Wardrip-Fruin, N. (2009). “Better Game Studies Education the Carcassonne   Way.” Breaking New Ground: Innovation in Games, Play, Practice and Theory. Proceedings of DiGRA 2009

New Skills Network (2012a) Supporting the development of future skills: Recommendations from the New Skills Network [Electronic version]. Accessed  24 May 2013 at

New Skills Network (2012b) Report NSN Final Conference “Skills for the Future” 9-11 May 2012 Cophenhagen, Denmark. [Electronic version]. Accessed  24 May 2013 at

OECD Higher Education (n.d.) Homepage. Accessed  25 October 2013 at

Tremblay, K., Lalancette, D. & Roseveare, D. (2012). Assessment of Higher Education Learning Outcomes, AHELO, Feasibility study report volume 1. Design and implementation. [Electronic version]. Accessed 16 October  2013 at

Wikström-Grotell, C.  Ståhl, T.  Silius-Ahonen, E. (2013). Arcada – A Place For Space. Journal of Finnish Universities of Applied Sciences. No 1, 2013. [Electronic version]. Accessed  20 September 2013 at

Working Knowledge(n.d.) Homepage. Accessed  19 September 2013 at

Boat Racing with Solar Power: Midnight Sun KYAMK – Solar Boat Team

DSC and Solar1 are both very exceptional motor racing events there isn’t smell of gasoline, loud engines, pollution or waste of nature resources. Still it’s just as exciting! Teams of engineers and students around the world design and build race boats to be as fast as possible with very limited power. All the power used by the boat has to be produced with onboard solar panels. Efficiency is the key to success.

This is the fifth edition of DSC since 2006 and during this short history the boats have taken big steps in technology. Now most teams are sponsored by local and international companies and are able to demonstrate new technological innovations in each race. Today the boats are far from simple. To build a competitive racing boat requires expertize of several fields: boat design, hydrodynamics and -statics, electrics, mechanical, material and manufacturing engineering just to mention a few. Then there are all other aspects of the project: finding sponsors and partners, arranging the build, PR, travel, etc. It’s a complex task but extremely educating and rewarding with the climax of international competition – a great opportunity to benchmark your knowledge and share experience with other teams who just have gone through the same rumble.

Photo by Kyamk files

The Midnight Sun Kyamk solar boat team consists of students and staff of the Boat Technology degree. The Boat technology is a perfect match for the competition. Designing and building the race boat meets all the aspects of students’ curriculum. It’s a great opportunity to learn, develop and test in practice the skills required in modern boatbuilding. We are very excited about the project. All the students are involved in some way. The design, manufacturing and material testing courses are all integrated to the project. Unfinished boat was shown at Helsinki International Boat show as a part of one course – a great way to get publicity for the University, sponsors and the team. There is so much to do that it’s difficult to have all the ideas “sold” to different reference groups within the tight time frame of the project. There would be great opportunities to integrate student groups from: media, industrial design, project management, logistics, software etc. to the project. However within limited time and small group of people we can’t spend too much time in selling the idea. Every now and then we get some new people excited and joining the team. The team consists mainly of boat technology students but we have a couple of software students programming the Arduino controller and some logistic students looking for the travelling options. 2012 we had also design and media students helping with video footage of the trip. This year we will see, maybe we’ll have to make do with the multitalented boat technology students. Interested?

With this year’s boat we are going to take a huge technology leap from the 2012 boat. And this is not to put down the 2012 boat, it was a great boat, but we have now raised the bar by entering the Top-class. In the Top-class boats the rules allows manufacturing custom solar panels with 500W more power than in the B-class. With 1750W array of light weight solar panels it becomes possible (and necessary in order to be competitive) to use hydrofoils. Hydrofoils are like wings in water that are used to raise the complete hull of the boat off the water. When the boat is “flying” and only the hydrofoils and propeller are still in the water the friction is in minimum and it is possible to reach maximum speed with the limited power available. The boat should reach double the speed as the B-class boat did in 2012. According to simulations we should be able to reach more than 40km/h. Flying isn’t easy, our exceptional flight control utilizes Ultrasonic sensors and accelerometers to adjust servomotor driven control surfaces on the hydrofoils. Everything is well designed and simulated but still, at the time of writing this, just ten weeks to competition, everything is still to be proofed in the test drives that are starting soon.

The weight of the boat has to be kept in minimum. This means tight weight control in everything, all the components have to be selected as light weight as possible. The hull, solar panels, driveline, hydrofoils, seat, steering wheel, more or less everything we can, we build from carbon fiber composite materials. Designing and building the molds and parts consists of everything from grinding and wet lay-up to CNC manufacturing, vacuum infusion and pre-pregs. There is something to do for all the year classes of boat tech students.

We wouldn’t be able to build the boat without support from the sponsors. Most of the materials used in the boat are sponsored by the leading companies in composite industry. It’s not all begging though, we are co-operating with the companies by testing new materials getting user experience and producing video and photo material and so on. All the companies get also positive publicity during the project and races. Research, development and innovation is major part of the project as we are developing and testing new: electric driveline, propeller, hydrofoil control system, propeller and manufacturing methods. The co-operating companies will benefit from the results. Some of the components and our designs are used in our partner teams’ Midnights Sun Mamk B-class boat as well.

There are more than twenty companies supporting the project. The project gets funding also from the European Regional Development Fund.

We are confident that in very near future there will be increasing number of commercial solar boats in the market. Finland has possibility to be one of the leading countries in this development because of projects like this and new innovative engineers entering the boat industry with real life experience in international R&D&I.

We would like to invite you to follow us preparing to the race at:

You can find more info and follow the races online at: (broadcasted in Eurosport as well)

Photo by Kyamk files

Formula Student osana autotekniikan opiskelua

TAMPERE FS013 -kilpa-auton rakenne

Auton runko on tehty putkista käyttäen muotosulkeista rakennetta, eli koko rakenne on tehty muodostamalla putkikolmioita. Tällä tavalla rungosta saadaan erittäin kevyt ja vääntöjäykkä. Rungon pääkaarien väliset kulmat ja hyväksytyt putkikoot ovat tarkasti määritetty säännöissä. Runko on valmistettu Ruukin Form 500 ja Form 600 -lujuusluokan teräsputkista.


Alustan tukivarsien kiinnityspisteiden kohdistamiseen on käytetty korinmittauslaitetta. Laite on tarkoitettu henkilöauton korin suoruuden mittaamiseen, mutta se soveltuu myös hyvin tähän käyttöön. Laitteeseen määritetään koordinaatit piirustusten perusteella ja mittakärjellä haetaan oikea sijainti tukivarrelle. Tukivarsi kiinnitetään jigiin ja hitsataan paikalleen.

Renkaiden ripustuksen kinematiikan suunnitteluun on käytetty OptimumK -ohjelmistoa. Tavoitteena on paras mahdollinen rengaspito, joka saavutetaan pitämällä käännöksen camber- kulman muutokset mahdollisimman pieninä. Näin maksimoidaan ulkokurvin puoleisen renkaan pito, vaikkakin sisäpuolen kustannuksella.


Aurauskulmat on suunniteltu niin, että sortokulma antaa hyvän ohjattavuuden mutkissa, mutkan säteestä riippumatta. Staattiset aurauskulmat ovat suhteellisen isot ja aurauskulman muutokset joustossa ovat lähes nolla. Alustan mekaanisessa suunnittelussa on käytetty Catia-ohjelmistoa ja siihen kuuluvaa FEM-analyysia. Lähes kaikki ripustuksen osat on tehty 7075 sarjan alumiinista. Tukivarret on valmistettu hiilikuituputkista, joihin on liimattu alumiiniset kiinnityspäät. Liimauksien kesto on varmistettu vetotestillä. Koko ripustus ja kaikki sen osat ovat itse suunniteltuja ja tehtyjä.

Moottorilta voima välitetään taka-akselille ketjulla. Ketjuveto on valittu sen yksinkertaisen rakenteen, pienen tehohäviön, helpon säädettävyyden ja edullisuuden vuoksi. Ketjukireyden säätäminen tehdään yksinkertaisesti kiinnikkeiden ja rungon väliin asetettavilla säätölevyillä. Tasauspyörästö on varustettu luistonrajoittimella, jonka sallimaa takapyörien välistä pyörimisnopeuseroa pystytään säätämään.

Vetonivelet ovat huomattavasti kevyemmät kuin aiemmissa autoissamme. Käytämme tripod- tyyppisiä vetoniveliä, jotka ovat erityisesti pieniin formula-autoihin suunniteltuja. Vetonivelen pesät ovat omaa suunnittelua. Vetoakselit ovat painon säästämiseksi ontot. Valmistus tapahtui omatoimisesti tiimin jäsenten tekemänä tai Pirkanmaan alueen eri ammattikoulujen oppilastyönä.

Jarrut ovat kaksipiiriset ja niissä on balanssin säätö. Alumiininen jarrusatula on ISR:n valikoimasta. Edessä ovat nelimäntäiset jarrusatulat ja takana kaksimäntäiset. Jousittamattoman massan vähentämiseksi sekä pienen vannekoon aiheuttaman asennustilan puutteen vuoksi, taka-akseliston jarrut ovat perän tasauspyörästön vieressä, eivätkä pyörillä. Jarrulevyt suunniteltiin uiviksi, koska jarrusatulat ovat kiinteät.

Kytkin, jota käytetään vain liikkeelle lähdettäessä, on nestetoiminen. Vaihteen vaihto on toteutettu sähköisellä suorakytkentäsolenoidilla.

Moottori on kaksisylinterinen 550 cc Aprilia RXV. Se on hyvä kompromissi kevyen yksisylinterisen ja tehokkaan, mutta painavan nelisylinterisen välillä. Moottoriin on vaihdettu korkeapuristemännät ja kansien imukanavia on täytetty paremman virtauksen aikaansaamiseksi. Virtausmäärää rajoittaa sääntöjen määräämä 20 mm kurkun halkaisija. Näin ollen moottori täytyy säätää pienen ilmamäärän käyttämiseen. Imusarjan suunnittelussa käytettiin apuna Ricardon Wave simulaatio-ohjelmaa. Imusarjan primääriputkien pituutta pystyy muuttamaan jos tehohuippua halutaan siirtää eri kohtaan. Pyörätehoksi on saatu 43 kw kierrosnopeudella 9230 rpm.

Katteiden muotit on tehty itse, liimaamalla yhteen MDF-levyjä, ja koneistamalla muodostunut suuri suorakaide. Itse katteiden valmistus tapahtui ensimmäistä kertaa alipainesäkitys-menetelmällä.

Kisakausi 2013

Vuoden 2013 kilpailukausi käynnistyi Baltic Openista, joka järjestettiin Helsingissä Malmin kartingradalla. Kilpailuun osallistui kaiken kaikkiaan 23 joukkuetta, joista suurin osa Keski-Euroopasta. Ohjelmassa oli kiihdytys sekä pujottelu. Juuri kun parhaat säädöt alkoivat löytyä, vetoakselin kiinnityspultti löystyi ja akseli painoi irrotessaan vasemman takarenkaan tukivarret poikki. Ajat riittivät kuitenkin kiihdytyksessä sijaan 8. ja pujottelussa sijaan 10. Yön aikana autoon tehtiin uudet tukivarret katkenneiden tilalle.

Toisena päivänä ohjelmassa oli autocross eli ns. aika-ajo, joka ajettiin kahdessa osassa, myötä- ja vastapäivään rataa kiertäen. Sijoitus oli 10. ja 13. tila.

Kilpailun viimeinen päivä oli varattu kestävyysajolle, jossa ajetaan 22 kilometriä. Sen puolessa välissä suoritetaan kuljettajanvaihto, ja sijoitus määräytyy kokonaisajan perusteella. Kestävyysajo sujui ongelmitta ja auto tuli sijalle 7. Kokonaiskilpailussa sijoitus oli kuudes, erityisesti tiimin tunnelmaa nostatti Best Team Spirit -palkinto. TAMKin tiimi on kuitenkin pieni ja auto suunnitellaan ja valmistetaan omatoimisesti, suurelta osin itse hitsaamalla ja koneistamalla.

Seuraava kisatapahtuma oli Unkarin Gyorissa. Neljän päivän kilpailu alkoi katsastuksella ja staattisilla testeillä. Auto läpäisi katsastuksen huomautuksetta, lukuun ottamatta muutamia varmistuksia ja suojauksia. Staattiset osuudet: Tilt-test, jarru- ja melumittaus sujuivat ilman lisätoimenpiteitä.

Dynaamiset osiot alkoivat kiihdytyksellä, jossa saimme tiimin historiamme parhaan tuloksen. Myös Skid Padissa pärjäsimme melko hyvin. Ennen kestävyyskilpailua auton moottorissa ilmeni vika, jota emme olisi saaneet korjattua ilman saksalaista tiimiä, joilta saimme kalliita varaosia moottoriin. Kestävyyskilpailuun jouduimme lähtemään viimeisenä auton korjaustöiden viivästyksen takia.

Kilpailu sujui ongelmitta, kunnes auton jäähdyttimen tuuletin lakkasi toimimasta ja jäähdytysnesteiden lämpötilat nousivat kiehumispisteeseen. Ongelmista huolimatta pääsimme kilpailussa maaliin, itse asiassa ensimmäistä kertaa koskaan tiimin historiassa. Sijoituksemme dynaamisessa osiossa oli 16. ja kokonaiskilpailun sijoitus 16. Tiimejä kilpailussa oli 38.

Yhteenveto ja tulevaisuus

Kaudelle 2013 TAMKin tiimi otti suuren askeleen eteenpäin. Uuden alustan, rungon ja moottorin vuoksi suunnittelu aloitettiin käytännössä tyhjältä pöydältä. Tällä ratkaisulla auton massasta saatiin pois 35 kg. Painonsäästön ja tehon kasvun myötä kiihtyvyys ja ajo-ominaisuudet ovat huomattavasti aikaisempia vuosia parempia.

Autoa ei ennen kisoja ehditty juurikaan testaamaan, joka selvästi vaikuttaa kisatulokseen. Tällä kertaa tosin syynä olivat viivästyneet osatoimitukset. Etenkin iskunvaimentimien saaminen osoittautui hyvin hankalaksi. Opiskelijat ovat kesäaikaan myös harjoittelemassa ja tiimin toimii vain iltaisin ja viikonloppuisin. Kisoja varten opiskelijat ottavat vapaata kesäharjoittelupaikoistaan.

Autoa päästiin testaamaan huolella vasta kisojen jälkeen, ja siitä saatu tieto on erittäin tärkeää seuraavaan auton suunnittelun lähtötietoa. Joka vuosi täytyy sääntöjen vuoksi tuoda kisaan uusi auto. Syksyn testeissä haimme auton ajo-ominaisuuksien rajoja ja testasimme kestävyyttä. Myös kuljettajille saatiin tärkeää ajokokemusta ja erilaisten säätöjen vaikutusta päästiin käytännössä testaamaan.

Kaudella 2014 tärkein muutos on aikataulutuksen parantaminen siten, että keväällä voidaan aloittaa laajan testikausi ja yhdistää sen toteuttaminen autotekniikan opetukseen vielä lukuvuoden aikana. Nyt tilaukset tehdään useita kuukausia aikaisemmin. Runko perustuu FS013 malliin ja pääkohteina on painon vähentäminen ja kuljettajan hallintalaitteiden parantaminen. Moottorina säilyy Aprilia RXV550, jolle kehitystyötä jatketaan muun muassa erilaisilla pinnoituksilla ja nokka-akseleilla. Voimansiirrossa kehitämme hihnavetoa nykyisen ketjuvedon tilalle.

Kuljettajan ympäristö pyritään digitalisoimaan tuomalla jarrubalanssi, veden lämpötila ja vaihdetieto näytölle. Vaihteensiirron logiikka, luistonesto, lähtöjärjestelmä sekä puheyhteys varikolle helpottavat ajoa. Varikolta on tarkoitus pystyä reaaliajassa seuraamaan auton paikkatietoa sekä voimia ja alustan joustoa, jolloin säätäminen helpottuu. Suuri kehitysaskel on myös aerodynamiikan kehitys. FS014 kilpa-autoon suunnitellaan ensimmäistä kertaa sekä pohjalevy että etu- ja takasiipi, joilla haetaan suurempia mutkanopeuksia.

Formula Student -kilpailun ja TAMKin tiimin tarkoituksena on luoda insinöörikoulutukselle käytännönläheinen toteuttamistapa. FS014 auto tuo oppimiseen mukaan voimakkaasti nykyaikaisen autoelektroniikan ja tietotekniikan. Ajoneuvon mekaaninen suunnittelu säilyy edelleen osana oppimistehtävää mutta integroituu osaksi tietotekniikkaa. Rakenteiden monimutkaistuessa opiskelijoiden oppimisen määrä on kasvanut. Opiskelijat jäävät pois tiimistä valmistuessaan insinööriksi.


Marko Mäkilouko, koulutuspäällikkö, TkT, Tampereen ammattikorkeakoulu,

Aaro Kohilo, opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu,

Esko Lätti, opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu,

Juuso Nieminen, opiskelija, Tampereen ammattikorkeakoulu,

Simulaatio-oppiminen tuottaa osaamista motivoivasti ja oppijaa aktivoiden


Suomessa on kritisoitu vastavalmistuneiden hoitajien kliinisiä taitoja, vaikka koulutuksessa on lähes puolet käytännön harjoittelua (Paakkonen 2008, Lankinen 2013.) Yksi syy kliinisten taitojen puutteellisuuteen on se, että koulutuksessa tarvitaan runsaasti harjoittelupaikkoja, joista on kuitenkin jatkuvasti pula. Myöskään terveysalan organisaatiot eivät voi tarjota riittävästi autenttisia harjoittelumahdollisuuksia turvallisuuden vaarantumisen tai kiireen takia. Kliinisten taitojen lisäksi terveysalalla tarvitaan vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, joita on tärkeää harjoitella jo opintojen aikana. Ammatillisen vuorovaikutuksen kehittäminen AMK-opinnoissa on pedagogisesti ja praktisesti haastavaa; on harjoiteltava ja analysoitava sitä suhteessa toivottuun hoidolliseen tulokseen.

Ammatillista osaamista voidaan edistää harjoittelemalla suunnitelmallisesti simulaatioilla todenmukaisissa olosuhteissa. Simulaatioita käytetään erityisesti sellaiseen harjoitteluun, jonka osaaminen on työssä välttämätöntä tai jonka harjoittelu on mahdotonta tapausten harvinaisuuden tai riskialttiuden takia. Simulaatiokeskuksen kehittäminen Savonia-ammattikorkeakouluun (SIMULA) ja Simulaatiopedagogiikan kehittäminen (Simupeda) hankkeissa varustettiin simulaatiokeskus ja kehitettiin simulaatio-opetusta. Hankkeita rahoittivat Pohjois-Savon liitto EAKR- ja Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ESR-rahoituksella. Tässä artikkelissa kuvataan simulaatio-opetuksen kehittämistä Savonia ammattikorkeakoulussa.

Kokonaisvaltainen simulaatioharjoittelu terveysalalla

Simulaatioita – virtuaalisimulaatiot, roolipelit ja tapaustyyppiset harjoitukset – käytetään tutkintoon johtavassa ja täydennyskoulutuksessa. Kokonaisvaltaiset simulaatiot ovat tavoitteellisia ja toden tuntuisia harjoituksia, joissa on kliinisen oppimistavoitteen lisäksi tavoite esimerkiksi vuorovaikutuksesta, yhteistyöstä tai muusta sosiaalisesta elementistä. Savoniassa on kehitetty harjoituksia potilaan hoidollisten tarpeiden arviointiin, toimenpiteisiin ja vuorovaikutuksen oppimiseen esimerkiksi äkillisesti sairastuneen tilan arvioinnissa ja pelokkaan potilaan kohtaamisessa. Leikkaushoidon oppimiseen on luotu umpilisäkkeen tulehdusta sairastavan potilaan tarina, jossa potilas siirtyy polikliinisesta hoidosta leikkaussalin kautta heräämöhoitoon. Peräkkäisten simulaatioharjoitusten avulla oppijat hahmottavat leikkauspotilaan hoitopolun kokonaisuutena.

Kuva 1. Oppimien on toiminnallista ja myönteistä osaamisen soveltamista.

Simulaatiossa lavastetaan todenmukainen toimintaympäristö välineiden avulla esimerkiksi vastaanottotilaksi, leikkaussaliksi tai kodiksi. Potilaana on potilassimulaattori tai aito ihminen. Potilassimulaattori puhuu, vastaa ja sillä voidaan harjoitella erilaisia toimenpiteitä sekä mitata elintoimintoja. Jos aito ihminen on potilaana, niin hänet koulutetaan tehtävään. Savoniaan on hankittu kahdeksan simulaattoria ja luotu useita roolihahmoja, joita kouluttajat ovat simuloineet erilaisissa potilastilanteissa.

Simulaatioharjoituksessa on toimijat, jotka ovat harjoituksen mukaisissa ammattirooleissa, ja tarkkailijat, jotka seuraavat harjoitusta jälkipuintitilasta kuvaruudun kautta. Simulaatioiden onnistumiseksi tarvitaan hyvä av-tekniikka, jotta ääni ja kuva siirtyvät laadukkaasti tiloista toiseen mahdollistaen toimijoiden häiriöttömän työskentelyn harjoituksen aikana ja tarkkailijoille sen seuraamisen.

Kuva 2. Ohjaaja työskentelee pelilasin takana av-laittein varustetussa ohjaamossa.

Simulaatiopedagogian oppimiselle turvalliset ja jämäkät raamit

Konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen perustuvassa simulaatiossa uutta opitaan aiempaa täydentäen ja uudistaen. Harjoituksessa opittua sovelletaan ja harjoituksen jälkeen arvioidaan toimintaa, tehtyjä päätöksiä ja päätösten taustalla olevia ajattelumalleja.

Oppimista tapahtuu simulaation kaikissa vaiheissa; orientaatiossa ja tilannekuvauksessa (briefing), harjoituksessa ja jälkipuinnissa (debriefing). (Salakari 2010, 17). Oppijoita motivoiva simulaatioharjoitus on mukaansatempaava ja toden tuntuinen, jonka avulla voi eläytyä tilanteeseen. Simuloidussa harjoituksessa voidaan myös pysähtyä miettimään eri ratkaisumalleja, joihin oikeissa hoitotilanteissa ei aina ole mahdollisuutta. Jälkipuinnissa autetaan oppijoita ymmärtämään miten tilanteessa parhaiten toimitaan sekä huomaamaan riskit ja niiden vaikutukset tilanteen etenemiseen. Simulaatioon osallistujat oppivat koko ryhmän ajattelusta ja osaamisesta yhdessä reflektoiden. Tämä tukee työssä tarvittavien yhteistyötaitojen kehittymistä.

Jälkipuinnissa oppijat itse huomaavat oppimistarpeitaan, eikä opettajan useinkaan tarvitse osoittaa kehittämiskohteita. Savoniassa on kokeiltu jälkipuinnin ohjaustapoja, joissa ohjaajan osallistuminen vaihtelee. Opettajajohtoinen systemaattinen jälkipuinti tukee aloittelevia oppijoita reflektiivisyyteen; ohjaaja tekee oppimistavoitteen suuntaisia, ajattelua aktivoivia kysymyksiä ja haastaa myönteisesti kaikkia osallistumaan. Pitkälle edenneiden opiskelijoiden ja työelämäkoulutusten jälkipuinneissa ohjaajan osuus vähenee ja oppijat keskustelevat pääosin keskenään. Ryhmän erilaiset dynamiikat edellyttävät ohjaajalta taitoa johdattaa keskustelua harjoituksen tavoitteen mukaisesti. Jatkossa on tarkoituksena kokeilla opiskelijoiden keskinäisiä jälkipuinteja, jossa opiskelijalle annetaan vastuu johtaa keskustelua sovituissa teemoissa. Näin edistetään opiskelijoiden reflektiivisyyttä, tehostetaan opettajan ajankäyttöä ja antaa mahdollisuuden kohdistaa kalliita harjoittelujaksoja optimaalisesti.

Simulaatioiden kehittäminen työelämän tarpeiden mukaisesti

Savoniassa simulaatioita on käytetty monipuolisesti terveysalalla käytännöllisten tehtäväkokonaisuuksien, työtehtäviin liittyvän ajan hallinnan, vuorovaikutuksen ja ryhmätyötaitojen harjoittelussa. Näyttää siltä, että ammattiin opiskeltaessa simulaatio-oppiminen on tehokkaampaa kuin perinteinen opetus; kliiniset taidot ja hoidon suunnittelutaidot ovat lisääntyneet, tiimityötaidot ja yleinen kriittinen ajattelu kehittynyt ja itseluottamus kasvanut. Myös mahdollisuus tehdä virheitä turvallisissa olosuhteissa on lisännyt oppijoiden ymmärrystä ammatillisesta osaamisesta.

Opiskelijoiden mielestä simulaatiot ovat olleet kannustavia, koska niissä luontevasti yhdistynyt teoriatieto, ja toiminnallisuus on tuottanut kokonaisvaltaisen ymmärryksen ja motivoinut täydentämään osaamista harjoitusten jälkeen. Työelämän ohjaajien mielestä simulaatioilla harjoitelleet opiskelijat ovat olleet aikaisempaa valmiimpia työssään. Simulaationa pidettyihin täydennyskoulutuksiin osallistuneet ovat kokeneet sen tehokkaaksi syväoppimisen mahdollistajaksi, koska harjoitusten avulla on uskaltauduttu tarkastelemaan aikaisempaa osaamista systemaattisesti. Kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu useita hyötyjä simulaatio-oppimisesta muun muassa henkilöstön lisääntyneenä toimintavarmuutena (Cant & Cooper 2010; Blum, Borglund & Parcells 2010), sujuvina yhteistyö- (Strouse 2010; Fruscione & Hyland 2010) ja päätöksentekotaitoina (Kaddoura 2010, Mullen & Byrd 2013).

Kokeiluissamme kielteistä palautetta on saatu vain vähän ja se on kohdistunut simulaatioissa eläytymisen vaikeuteen. Alkujännityksen lauettua simulaatiot ovat lopulta olleet niin todentuntuisia, että oppijat ovat unohtaneet, että tilanne on harjoitus. Simulaatioiden tuottama tunne-elämys toiminnasta, onnistumisista tai epäonnistumisista, ylipäätään oppimisesta, on ollut kannustavaa.

Simulaatiot innovatiivisesti osaksi opetussuunnitelmaa ja monialaista ja -ammatillista yhteistyötä

Ammattikorkeakouluissa on yhä suurempi tarve tehostaa opetusta. Nykyteknologialla uudistettu simulaatio-opetus, jossa pedagogiikka on mietitty entistä tarkemmin, on tehokas ja mielekäs tapa oppia. Terveysalalla toteutettujen äkillisten tilanteiden harjoittelun lisäksi simulaatioita voidaan aikaisempaa enemmän käyttää muilla aloilla, koska simulaatio-oppiminen edistää kliinistä, vuorovaikutuksellista ja sosiaalista osaamista. Se ei voi täysin korvata harjoittelua todellisissa tilanteissa, mutta se mahdollistaa harjoittelun todellista vastaavissa olosuhteissa turvallisesti.

Terveysalan kliinisten taitojen ja viestinnän lisäksi Savoniassa kokeillaan simulaatioita vieraiden kielten ja ammatillisen opetuksen integroinnissa sekä sosiaalialan koulutuksessa. Moniammatillista koulutusta yliopiston ja toisen asteen kanssa lisätään kokeillen yhteisopetuksen erilaisia tapoja. Muiden alojen oppijat voivat harjoitella simulaatioilla esimerkiksi asiakaspalvelua, neuvottelu- ja johtamistaitoja sekä myynti- tai markkinointitilanteita. Simulaatio-opetusta on tarpeen kehittää myös eri ammattialojen erityisosaamista hyödyntäen; viestintä eri kielillä, hoitamisen taidot ja monipuolinen tekniikka edellyttävät saumatonta yhteistyötä, jota monialaisissa ammattikorkeakouluissa voidaan toteuttaa henkilöstön ja opiskelijoiden osaamista innovatiivisesti yhdistäen.

Simulaatio-opetuksen kehittämiseksi ammattikorkeakouluissa tarvitaan myös menetelmän nykyistä selkeämpää kuvaamista opetussuunnitelmiin, jotta simulaatioista ei muodostu aikansa ohimenevää muoti-ilmiötä. Tarvitaan harkintaa siitä, missä opinnossa ja miten simulaatioita käytetään. Koska simulaatio-opetus on pienryhmäopetusta, sen on oltava tehokasta; harjoituksia tulee edeltää teoreettinen opiskelu esimerkiksi luennoilla tai harjoitusta orientoivilla itseopiskelutehtävillä. Simulaatioharjoitusten tulee olla opintojakson osaamistavoitteiden mukaisia ja edetä siten, että ne ovat alkuun helppoja ja tutustuttavat oppijat sekä simulaatioihin että alan tietoperustaan. Harjoitusten on myös tärkeää olla realistisia, jotta opiskelijat löytävät niistä yhteyksiä työelämään ja omiin kokemuksiinsa.

Jälkipuinti on yhteisöllinen reflektointitilanne, jossa väistämättä kohdataan eri tavoin motivoituneita ja tilanteet kokevia oppijoita. Jälkipuintikeskustelua on tarpeen kehittää niin, että se auttaa oppijoita turvallisesti reflektoimaan ja tunnistamaan osaamisensa kehittämiskohteita. Simulaatioharjoituksessa toimijan roolista muodostunut kielteinen kokemus voi yksilöllisen reflektoinnin ja yhteisen jälkipuintikeskustelun myötä muodostua koko ryhmän merkitykselliseksi oppimiskokemukseksi. Jälkipuintikeskustelussa on myös rakentavasti otettava esiin virheet; oppiminen mallintaa hyvää suoritusta mutta ei välttele huonoa. Sen periaatteen mukaisesti virheistä puhutaan ja ne ovat simulaatio-oppimisen lähteitä. (ks. Cant & Cooper 2010.)


Marja Silén-Lipponen, lehtori, SIMULA-hankkeen projektipäällikkö, FT, Savonia-Ammattikorkeakoulu,

Blum C, Borglund S & Parcells D. 2010. High-fidelity nursing simulation: impact on student self-confidence and clinical competence. International Journal of Nursing Education Scholarship 7, 1.

Cant R & Cooper S. 2010. Simulation-based learning in nurse education: systematic review. Journal of Advanced Nursing 66, 3-15.

Corrigan K. 2013. Simulation-based training for pediatric OR nurses. AORN 97, 7-8.

Fruscione R & Hyland D. 2010. Collaborative efforts of nursing students and surgical technology students in the simulation laboratory. Teaching & Learning in Nursing 5, 78-84.

Kaddoura M. 2010. New Graduate Nurses’ Perceptions of the Effects of Clinical Simulation on Their Critical Thinking, Learning, and Confidence. Journal of Continuing Education in Nursing 41, 506-16.

Lankinen I. 2013. Päivystyshoitotyön osaaminen valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden arvioimana. Väitöskirja. Turun yliopisto C363.

Mullen L & Byrd D. 2013. Using simulation training to improve perioperative patient safety. AORN 97, 419-427.

Paakkonen H. 2008. Päivystyspoliklinikkasairaanhoitajan kliininen taito nyt ja tulevaisuudessa. Asiantuntijanäkemys Delfoi-tekniikalla. Väitöskirja. Kuopion yliopisto E 163.

Salakari H. 2010. Simulaattorikouluttajan käsikirja. Eduskills consulting.

Strouse A. 2010. Multidisciplinary Simulation Centers: Promoting Safe Practice. Clinical Simulation in Nursing 6,139-142.

Onko mobiilipeleistä muistikuntoutukseen?


Muistihäiriöt ovat yhteiskunnallisesti merkittävä haaste, jonka merkitys korostuu väestön ikääntymisen myötä. Muistihäiriöiden etenemistä pystytään hidastamaan kuntoutuksella ja oikealla lääkityksellä. Kuntoutusresurssit ovat kuitenkin rajalliset ja yleensä sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan. SAMKin hyvinvointia edistävän teknologian tutkimusryhmä on lähtenyt vastaamaan tähän haasteeseen teknologian keinoin omaehtoista kuntoutumista edistämällä. Nykyiset tutkimukset osoittavat, että teknologiaratkaisuilla on saavutettu täysin uudenlaisia palveluita, jotka ovat mahdollistaneet aiempaa yksilöllisempiin kuntoutustarpeisiin vastaamisen. Asiakaslähtöisillä ja yksilöllisillä harjoitteilla on saavutettu täsmäratkaisuja, joiden teho perustuu asiakkaan kokemaan mielekkyyteen ja saavutettavuuteen. (Peretz et al. 2011; Rosenberg et al. 2010; Bottino et al. 2005; Giordano et al. 2010; Sirkka et al. 2012; Koivisto et al. 2013)

Esimerkkinä edellä mainituista teknologiaratkaisuista ovat omaehtoista kuntoutusta sisältävät hyötypelit, joita kehitettiin, pilotoitiin ja tutkittiin Gaming in Memory Rehabilitation (GaMeR) -hankkeessa vuonna 2013. Gamer-hanke on SAMKin, Prizztech Oy:n, Länsi-Suomen Diakonialaitoksen ja Skillpixels Oy:n yhteistyössä toteutettu tutkimushanke, jonka toteutus, päätulokset ja päätelmät esitellään lyhyesti tässä artikkelissa.

Testipelit ja tutkimuksen toteutus

Hankkeessa kehitettiin kaksi mobiilipeliä, joiden toteutuksessa huomioitiin muistisairaiden ikääntyneiden erityisvaatimukset (yksinkertaiset grafiikat, pelitempo jne.). Toinen peleistä, ”Hiiripeli”, yhdistää kevyttä fyysistä liikettä ja kognitiivista harjoittelua. Pelaaminen vaatii käsien, silmien ja aivojen välistä koordinaatiota sekä reaktio- ja huomiokykyä. Pelissä hiiri kerää annetussa ajassa mahdollisimman monta juustoa ja välttelee pelin edetessä ilmestyviä kissoja (Kuva 1). Pelissä on myös este, joka pitää kiertää. Hiirtä ohjataan kallistelemalla tablet-tietokonetta.

Kuva 1. Hiiripeli.

Toinen pelattavista peleistä, ”TMT-peli”, on modifioitu sähköinen versio Trail Making Test A (TMT-A) muistitestistä. Pelinmuotoon viedyn testin avulla arvioitiin pelaamisen vaikutusta muistitoimintaan. Perinteisessä TMT-A -muistitestissä yhdistetään paperilla satunnaisissa paikoissa olevat numerot 1–25 ja tähän käytetty aika mitataan (Trail making test, 2013). Mitä pidempi aika suoritukseen kuluu, sitä vakavampi muistihäiriö on kyseessä. Peliversiossa numerot valitaan tabletin näytöltä oikeassa järjestyksessä (Kuva 2). Pelissä vaikeusasteen (numeroiden määrän ruudulla) voi valita itse.

Kuva 2. TMT-peli.

Testiryhmään osallistui keski-iältään 90-vuotiaita muistisairaita. Koehenkilöt pelasivat kolmen kuukauden testijakson ajan päivittäin 10 minuuttia, vuoroviikoin eri pelejä. TMT-pelissä koehenkilöt ohjeistettiin nostamaan vaikeusastetta viidellä numerolla kunkin testiviikon alussa.

Pelitulosten automaattiseen keräämiseen käytettiin NFC (Near Field Communication) -teknologiaa. Pelitulosten seurannan lisäksi pelien vaikutusta muistitoimintaan testattiin perinteisellä TMT-A -testillä ennen ja jälkeen testijakson. Testihenkilöille toteutettiin lisäksi käyttäjäkysely pelikokemuksista.

Keskeisimmät tulokset ja niiden merkitys

Pelit saivat koehenkilöiden keskuudessa lämpimän vastaanoton. Koehenkilöt pelasivat aktiivisesti koko testijakson ajan. Myös käyttäjätutkimuksen tulokset antoivat erittäin positiivista palautetta peleistä. Pelit koettiin virkistävänä aktiviteettina, joka toi päivään lisäsisältöä, uusia keskustelunaiheita sekä uudenlaista kanssakäymistä hoitohenkilöstön kanssa. Myös hoitohenkilöstö ja koehenkilöiden omaiset antoivat positiivista palautetta.

Pelitulokset hiiripelistä (Kuva 3) osoittavat, että keskimäärin pelitulokset paranivat kolmen kuukauden testijakson aikana. Lähes jokaisen pelaajan tulokset paranivat.

Kuva 3. Kaikkien pelaajien pelitulokset (yht. 726 peliä) hiiripelistä. Y-akselilla on pelitulos ja X-akselilla päivämäärä. Jokainen piste merkitsee yhtä pelitulosta.

Myös TMT-pelin tulokset pääsääntöisesti parantuivat testijakson aikana vaikeustasoilla ≤ 20 numeroa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että vaikeustasolla 25 numeroa, tulokset eivät enää kehittyneet. 25 numeroa seitsemän tuuman näytöllä koettiin liian vaikeaksi, eikä peli enää innostanut pelaamaan. Kun peliä ei säännöllisesti harjoiteltu, myöskään tulokset eivät kehittyneet. Viikoilla, joilla oli ohjeistettu pelaamaan vaikeustasoja ≥25 numeroa, pelattiinkin alempia vaikeustasoja.

Mielenkiintoista on, että standardi TMT-A -testissä on 25 numeroa, joka pilotissa koettiin liian haastavaksi. Niinpä perinteisen TMT-A -testin tuloksissa ei nähty merkittävää eroa ennen ja jälkeen testijakson. Mikäli koehenkilöt olisivat olleet parempikuntoisia, olisi myös vaikeampia vaikeustasoja todennäköisesti harjoiteltu, jolloin mahdollisesti parannusta olisi nähty myös standarditestissä. Myös pidempi testijakso olisi saattanut vaikuttaa koehenkilöiden tuloksiin.

Haastetta tulosten analysoinnissa aiheuttivat erittäin voimakkaasti vaihtelevat pelitulokset. Pelaajien välillä oli eroja, mutta myös saman henkilön pelituloksissa oli huomattavia pelikertakohtaisia eroja. Osa eroista selittyy vaihtelevalla terveydentilalla, mutta eroja nähtiin myös saman päivän tuloksissa. Jatkopohdinnan aiheeksi nouseekin, onko kertaluontoisena tehty muistitesti riittävä antamaan käsitystä testattavan muistihäiriön todellisesta tilasta. Tutkimustulokset pelimuotoisesta TMT-A -testistä saavat miettimään, pitäisikö testi todenmukaisemman tuloksen saamiseksi tehdä useamman kerran. Pohdittavaksi jää myös, voisiko helpotettua TMT A -versiota käyttää muistihäiriön lisäanalysointiin, koska huomattavia eroja havaittiin koehenkilöiden tuloksissa alemmillakin vaikeusasteilla.


SAMKin Gamer-hankkeessa kehitetyt mobiilipelit saivat lämpimän vastaanoton niin hoitohenkilöstöltä, muistihäiriöisiltä ikäihmisiltä kuin heidän omaisiltaan. Pelit suunniteltiin yhteistyössä hoitohenkilöstön kanssa, jolloin pelisuunnittelussa otettiin huomioon kohderyhmän kyvyt ja rajoitteet. Pilotoidun kaltaisille pelisovelluksille on oikeassa muodossa tarjottuna suuri kysyntä.

Tulokset osoittavat, että muistihäiriöstä huolimatta ikääntyneet kehittyivät pelaamisessa, myös pelin muotoon tehdyssä TMT-A -muistitestissä. Merkittävää muutosta ei kuitenkaan havaittu perinteisessä TMT-A -testissä, joka koettiin vaikeustasoltaan liian haastavaksi koehenkilöiden muistihäiriöön nähden.

Tärkeä havainto on pelituloksissa esiintyvä hajonta eri pelikerroittain. Pohdittavaksi jääkin, kertooko kertaluontoinen TMT A -muistitesti koko totuutta muistihäiriöstä.

Kokonaisuudessaan tutkimusryhmä sai hankkeesta paljon tärkeää tietoa ja kokemusta, sekä mielenkiintoisia jatkotutkimusaiheita, joista valmistellaan parhaillaan uusia tutkimushankkeita.


Sari Merilampi, projektipäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Hyvinvointia Edistävän Teknologian Tutkimusryhmä,

Mirka Leino, projektipäällikkö, koordinaattori, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Hyvinvointia Edistävän Teknologian Tutkimusryhmä,

Andrew Sirkka, yliopettaja, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Hyvinvointia Edistävän Teknologian Tutkimusryhmä,

Antti Koivisto, tutkija, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Hyvinvointia Edistävän Teknologian Tutkimusryhmä,

Peretz C, Korczyn AD, Shatil E, Aharonson V, Birnboim S & Giladi N (2011), “Computer—Based, Personalized Cognitive Training versus Classical Computer Games: A Randomized Double-Blind Prospective Trial of Cognitive Stimulation” Neuroepidemiology 2011; 36, 91-99.

Rosenberg D, Depp CA, Vahia IV, Reichstadt J, Palmer B, Kerr J, Norman G& Jeste DV (2011) “Exergames for Subsyndromal Depression in Older Adults: A Pilot Study of a Novel Intervention” AM J Geriatr Psychiatry 2010 March; 18(3), 221-226.

Bottino CM, Carvalho IA, Alvarez AM & Avila R (2005) “Cognitive rehabilitation combined with drug treatment in Alzheimer’s disease patients: a pilot study.” Clinical Rehabilitation 19(8):861-9.

Giordano M, Dominguez L, Vitrano T, Curatolo M, Ferlisi A, DiPrima A,  Belvedere M & Bargaballo M (2010) “Combination of intensive cognitive rehabilitation and donepezil therapy in Alzheimer’s disease (AD)” Archives of Gerontology and Geriatrics, Vol. 51, Issue 3, November–December 2010, pp. 245–249

Sirkka A., Merilampi S., Koivisto A., Leinonen M., Leino M., (2012) “User Experiences of Mobile Controlled Games for Activation, Rehabilitation and Recreation of the Elderly and Physically Impaired” pHealth conference, Porto, Portugal.

Koivisto A., Merilampi S., Kiili K., Sirkka A., Salli J. (2013) “Mobile activation games for rehabilitation and recreational activities – exergames for the intellectually disabled and the older adults”  Journal of Public Health Frontier, Vol. 2, No 3, pp. 122-132.

Alaska Department of Aministration (2013). Trail making test.  (accessed July 2013).

Ammattikorkeakoulut vahvistavat ja profiloivat TKI-osaamistaan

TKI-osaajavalmennuksella ammattikorkeakoulut vastaavat niille asetettuun haasteeseen vahvistaa ja yhtenäistää TKI-osaamista ammattikorkeakouluissa ja niiden verkostoissa. TKI-toiminnan määrällisen kasvun ja laadullisen kehityksen aikaansaaminen edellyttää ennen kaikkea henkilöstön osaamisen vahvistamista. TKI-toiminnassa työskentelee tällä hetkellä noin 5800 henkilöä, joista 74 % on opettajia ja 26 % hallinnon tai tukipalveluiden edustajia. Osaamista vahvistamalla pyritään myös selkiyttämään ammattikorkeakoulujen TKI-profiilia, voimistamaan käyttäjälähtöistä kulttuuria sekä jäsentämään käytännössä olevia TKI-toimintamalleja. (Tuomi & Pekkarinen, 2014).

TKI-osaajavalmennuksessa innovaatioympäristön ajatellaan olevan perinteiset koulutus- ja ammattirajat ylittävä, asenneilmapiiriltään luova, kansainvälistä lisäarvoa tuottava ja houkutteleva miljöö. Tämä miljöö linkittyy laajasti osallistujien, eri toimijoiden ja ammattikorkeakouluverkoston välityksellä muihin osaamis- ja tietämysverkostoihin. Innovaatio ymmärretään ammattikorkeakouluissa ja niiden toimintaympäristöissä hyödynnettävänä osaamislähtöisenä kilpailuetuna. Se voi rakentua teknologian soveltamisen ohella esimerkiksi uusille palvelu- ja liiketoimintamalleille, työ- ja toimintatavoille tai tuotekonseptien ja brändien hallinnalle. Innovaation todetaan olevan monien osaamisten yhdistelmä. Innovaatioissa yhdistyvät käyttäjien, kuluttajien ja vastaanottajien tarpeet ja aikaisempi osaaminen suunnittelijoiden ja tuottajien tietoon, luovuuteen ja osaamiseen. Keskiössä on avoin ja vastavuoroinen keskustelu käyttäjän ja kehittäjän välillä. Innovaatiotoiminta toteutuu organisaatioiden rajat ylittävästi, yksilö- ja yhteisökeskeisesti ja järjestelmällisesti. (TEM 2008; OKM, TEM 2012).

TKI-osaajavalmennus toteutuu kahtena peräkkäisenä syklinä vuosina 2014–2015. Hyvinkäällä käynnistynyt ensimmäinen sykli on TKI-osaajavalmennuksen kokeiluvaihe. Jokainen ammattikorkeakoulu on lähettänyt kokeiluun yhden tai kaksi valmennettavaa. Ennen valmennuksen käynnistämistä valmennettavat ovat sopineet organisaatiossaan TKI-kehittämistehtävästä sekä tehtävää ohjaavasta mentorista. Valmennusohjelmaan on tarjolla yhdeksän 5–10 opintopisteen laajuista moduulia, joista valmennettava ja mentori yhdessä suunnittelevat 30 opintopisteen laajuisen kokonaisuuden. Tarkoitus on, että valitut moduulit vastaavat sekä valmennettavan osaamistarpeisiin että sopivat kehittämistehtävän sisältöön.

Moduulit ovat ammattikorkeakoulujen TKI-asiantuntijoiden, tutkimuslaitosten edustajien ja kansainvälisten asiantuntijoiden suunnittelemia ja tuotteistamia valmennuksen itsenäisiä osia. Vain ensimmäinen moduuli, Innovaatio boot camp: kysyntä ja käyttäjälähtöinen TKI-toiminta (10 op), on kaikille pakollinen. Se jatkuu koko valmennusohjelman ajan ja sisältää valmennuksen kansainvälisen osuuden. Muut moduulit ovat vapaasti valittavia.

Moduulit toteutuvat ammattikorkeakoulujen verkostossa. Moduulien suunnitelmat ja toteutukset jalostuvat käyttäjien, vastaanottajien ja suunnittelijoiden tekemien palautteiden perusteella (Aho et al. 2008; OKM & TEM 2012). Esimerkiksi Hyvinkäällä valmennettavien palautteissa vallitsevana sisältötoiveena oli yhteinen keskustelu eri alustuksien tai aiheiden pohjalta. Varsinkin yritysten käytännönläheiset puheenvuorot kiinnostivat. Kullekin moduulille on nimetty vähintään yksi moduulista vastuussa oleva ammattikorkeakoulu. Lisäksi moduulituotantoon osallistuu ns. kumppaniammattikorkeakouluja. Melkein kaikissa moduuleissa on lähitapaamisia, mutta kaikenlaisiin verkon käytön mahdollisuuksiin pyritään perehtymään, tukemaan ja käyttämään.

TKI-osaajavalmennuksessa korostuu valmennettavan keskeinen rooli. Valmennus yhdistyy valmennettavien taustayhteisöihin ja moduuleissa saadun tiedon tulisi tukea kehittämistehtävän edistymistä. Toisaalta valmennus kiinnittyy moduulikohtaiseen ryhmän ja vertaistuen hyödyntämiseen, jota suunnitelmallisesti kannustetaan (vrt. Parppei 2006; Salomaa 2007). Keskustelu on monialaista pikemmin kuin koulutus- tai ammattialakohtaista. Monimuotoisuudesta johtuen, valmennus edellyttää selkeitä ohjeita ja pelisääntöjä kuten Hyvinkäällä kokoontuneet valmennettavat totesivat.

TKI-valmennuksessa tiedollisen annin ja verkostoitumisen lisäksi valmennettavat saavat harjoitusta hankkeiden toteuttamis- ja työtapoihin. He pätevöityvät myös TKI-prosessien johtamisessa ja ohjauksessa sekä arvioinnissa. Yksilötasoa laajempana tavoitteena on jäsentää, yhtenäistää ja selkiyttää ammattikorkeakoulujen yhteistä TKI-toiminnan profiilia. Mikäli valmennuksen tavoitteiden saavuttamisessa onnistutaan ammattikorkeakoulun verkoston, ammattikorkeakoulujen ja valmennettavien tasolla, on mahdollista, että TKI-osaajavalmennus vakiinnutetaan ylemmän korkeakoulututkinnon jälkeen suoritettavaksi korkeakoulutettujen erityispätevyydeksi (OKM 2009).


Sirkka Saranki-Rantakokko, koordinaattori, THM, HTT, TKI-osaajavalmennus, Lapin ammattikorkeakoulu,

Pekka Lahti, koordinaattori, KTM, TKI-osaajavalmennus, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu,

TKI-osaajavalmennus hankkeen hankesuunnitelma 2013.

Tuomi L ja Pekkarinen, E. 2014, Ammattikorkeakoulujen henkilöstön pätevöityminen TKI-työhön – TKI-osaaja valmennusohjelma,  Diasarja 18.1.2014

Aho, E et al. 2008, Kansallinen innovaatiostrategia 2008Esitys Kansalliseksi innovaatiostrategiaksi Työ- ja elinkeinoministeriölle 12.6.2008  Avattu: 28.4.2014

Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Työ- ja elinkeinoministeriö 2012, Suomi osaamispohjaiseen nousuun. Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimintaohjelma. OKM, TEM, 12.12.2012.

Parppei 2006, Teoksessa Salomaa R. 2007. Business CoachingSeminaarityö, AKO-53.V, s. 7.

Opetus- ja kulttuuriministeriö 2009, Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:24, s. 51-52

Kansallinen innovaatiostrategia 2008.

Suomi osaamispohjaiseen nousuun. Tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimintaohjelma. OKM, TEM, 12.12.2012.

Muutos mahdollisuutena – innovaatiotoiminnan uudet mallit ammattikorkeakoulun ja kumppanien vuorovaikutuksessa

Sekä teollisuus että korkeakoulutus kohtaavat globalisaation myötä kovenevan kilpailun. Teknologinen kehitys nopeutuu ja monimutkaistuu ja tiedon osuus toiminnassa kasvaa. Siksi innovaatiot ovat keskeinen kilpailukykyä selittävä tekijä tietoon perustuvassa taloudessa. Innovaatiot perustuvat tiedon hyödyntämiseen ja eri tietolähteiden kombinointiin. Korkeakoulutus on yksi keskeinen tiedon tuottaja. Siksi korkeakoulutuksella voi olla merkittävä rooli innovaatioiden luomisessa yhteistyössä yritysten kanssa. Innovaatio voi syntyä halusta ratkaista tunnistettu ongelma tai hyödyntää tunnistettu mahdollisuus nyt tai tulevaisuudessa. Innovaatiotoiminnan yksi keskeinen lähtökohta on muutoksen näkeminen mahdollisuutena. Tässä artikkelissa kuvataan innovaatioiden erilaisia syntytapoja ammattikorkeakoulun ja sen kumppanien vuorovaikutuksessa, mahdollisuuksien näkemistä yhdessä. (Laine 2010.)

Käytäntö on yleisin innovaatioiden lähde

Useimpien innovaatioiden lähtökohtana on käytäntö, sillä tiedelähtöisten innovaatioiden osuus kaikista innovaatioista on alle viisi prosenttia. Uudet nousevat teknologiat luovat edelleen mahdollisuuksia innovointiin vaikka teknologiatyöntöä ei sellaisenaan enää pidetäkään hyvänä lähtökohtana innovaatiolle. Nykyään korostuvat asiakkaan tarpeiden tunnistaminen ja ennakointi, asiakkaan osallistuminen tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen sekä uudet liiketoimintamallit. Myös Innovaatioketjun integrointi eli käytännön, soveltavan tutkimuksen ja perustutkimuksen tulosten kombinointi luo lisämahdollisuuksia. Pitkät kehittämisprosessit muuntuvat nopeisiin kokeiluihin ja ainakin palveluiden lanseeraukseen jopa hieman keskeneräisinä. Tutkimusta ei kuitenkaan kannata unohtaa innovoidessakaan, tulee vain löytää oikeat hetket tuoda tutkimustietoa innovaatioprosessiin sen tukemiseksi. (Laine 2010, Laine 2012b, Laine ja Kainu 2012.)

Innovaatioilla on vahva kytkentä yrittäjyyteen. Yrittäjyys on yksi innovatiivisuuden ilmentymä ja toisaalta yrittäjät nähdään yhtenä keskeisenä innovaatioiden synnyttäjänä. Innovaatiot perustuvat tietoon ja siksi myös tietämyksen hallinta, oppiminen ja asiantuntijuus ovat tarpeen sillä alueella, jossa innovaatioita luodaan. Yhä useammin innovaatiot ovat eri toimijoiden tiedon ja osaamisen yhdistämistä, mikä korostaa dynaamisen verkostoitumisen merkitystä. Innovatiivisuus edellyttää myös innovointia tukevan toimintakulttuurin ja kannustimien kehittämistä. (Tidd et al. 2005.)

Kohti avointa innovaatioprosessia

Innovaatiojohtamisen teoriat painottavat kolmea keskeistä asiaa. Ensinnäkin, organisaatiolla tulee olla tavoitteet innovaatiotoiminnalleen. Toisaalta, innovaatioprosessia tulee hallita kokonaisuutena, tietyn prosessin osan optimointi ei riitä. Kolmanneksi, organisaation tulee osata hyödyntää verkostoja innovaatiotoiminnassaan. Innovaatioprosessit ovat ainutlaatuisia, mutta useimmat innovaatioprosessit sisältävät kuitenkin samat perusvaiheet ja -elementit. Kaikki prosessit alkavat yleensä etsintävaiheella, jossa haetaan tietoa ongelman ratkaisemiseksi tai mahdollisuuksien tunnistamiseksi. Tätä seuraa valintojen vaihe, josta voidaan siirtyä toteuttamiseen, ja lopulta arvon luontiin, joka tapahtuu innovaation kaupallistamisen tai muunlaisen hyödyntämisen kautta. Lisäksi organisaation strategia, verkostot, kulttuuri ja organisointi vaikuttavat kaikkiin vaiheisiin luomalla edellytyksiä innovoinnille. (Tidd et al. 2005.)

Innovaatioprosessi voi olla suljettu tai avoin. Suljetulla prosessilla tarkoitetaan itse tehtyä innovointia organisaation sisällä. Avoimessa prosessissa suhtaudutaan ulkoisiin ideoihin ja hyödyntämismahdollisuuksiin tasavertaisesti omiin ideoihin ja mahdollisuuksiin verrattuna (Chessbrough 2003). Uuden määritelmän mukaan avoin innovaatio on hajautettu innovaatioprosessi, joka perustuu johdettuun tiedon virtaukseen organisaation rajojen yli käyttäen taloudellisia tai ei-taloudellisia mekanismeja, jotka ovat linjassa organisaation liiketoimintamallin kanssa (Chesbrough ja Bogers 2014). Ammattikorkeakoulu toimii lähtökohtaisesti vähintään puoliavoimesti: tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tehdään enimmäkseen yhdessä ulkoisten kumppanien kanssa, ja iso osa tuotetusta tiedosta päätyy tavalla tai toisella julkiseksi, lukuun ottamatta erikseen luottamukselliseksi sovittua yhteistyötä. Avoimen innovaation prosessia ammattikorkeakoulussa on hahmoteltu kuvassa 1.

Kuva 1.  Avoimen innovaation prosessi ammattikorkeakoulussa (Laine 2010, Laine ja muut 2013).

Strategian osalta on keskeistä asettaa tavoitteet omalle innovaatiotoiminnalle (Chesbrough ja  Appleyard  2007). Sen mukaan valikoituvat myös käytettävät prosessit ja verkostot. Jos parannetaan jo olemassa olevaa, voidaan kehitystyö yleensä tehdä osana organisaation normaaleja prosesseja. Jos taas kehittämisen tavoite on radikaalimpi, tulee kehittämistä varten käynnistää omia prosesseja. Niitä voivat olla erillisen kehittämisprojektit, jolla on oma organisaatio tai vaikkapa virtuaalisia ympäristöjä hyödyntävät hajautetut kehitysryhmät. (Laine 2010, 2012a, 2013.)

SAMK innovaatioiden synnyttäjänä

Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) kanssa yhteistyössä toimii pk-yrityksiä, suuryrityksiä, pieniä osaamisintensiivisiä yrityksiä ja julkisen sektorin sekä kolmannen sektorin organisaatioita. Vuosittain tutkimusta ja kehitystä tehdään yli kolmensadan organisaation kanssa. Yleensä ulkoinen kumppani esittää tarpeen tai ongelman, johon etsitään ratkaisua yhdessä. Toteutus tapahtuu yleensä projekteina, jotka ovat joko kumppanien tai julkisen rahoittajan rahoittamia. Projektien aikana myös tunnistetaan uusia ratkaistavia ongelmia ja ideoidaan jatkoprojekteja. Onnistunut projektitoteutus johtaa yleensä vähintään yhteen uuteen toteutukseen. Kyse on molempien osapuolten tiedon ja osaamisen yhdistämisestä tasavertaisessa yhteistyössä.

SAMK on innostanut myös innovoimaan opiskelijoitaan. Innovatiivisia opiskelijoita on tunnistettu esimerkiksi järjestämällä innovaatiokilpailuja, opintojaksoilla opiskelijaprojekteissa, harjoittelussa ja opinnäytetöissä. Yrityskiihdyttämö tunnistaa potentiaalisia yrittäjiä ja tarjoaa verkko-opintoja, joissa voi kehittää omaa liikeideaa ja liiketoimintasuunnitelmaa mentorin tukemana. Noin 250 innovatiivista yritystä onkin jo syntynyt. Myös innovatiiviset hankinnat ovat yksi tapa luoda innovaatioita yhdessä pienten yritysten kanssa. Näin on räätälöity mm. ammattikoreakoulun uusi asiakkuudenhallintajärjestelmä. (Laine, Kainu ja Lähdeniemi 2013, Sandelin, Laine ja Lähdeniemi 2012.)

Strategiat ohjaavat

SAMK profiloituu tutkimus- ja yrittäjyysammattikorkeakouluna. Strategioidensa mukaan SAMK on alueen innovaatioverkoston keskeinen toimija, kansainvälistäjä ja yrittäjyyden edistäjä, joka tekee tiivistä yhteistyötä yritysten, yhteisöjen, korkeakoulujen ja kehittämisorganisaatioiden kanssa.   SAMKin strategian mukaisia painoaloja ovat opiskelijayrittäjyys, hyvinvointiosaaminen, tulevaisuuden energiaratkaisut, innovatiiviset palvelut ja prosessit sekä meriklusteri.

SAMKilla on viitisentoista tutkimus ja kehittämistoimintaa profiloivaa asiakirjaa, jotka ovat tavoitteiltaan alueellisia, kansallisia tai kansainvälisiä. SAMKilla on lisäksi oma tutkimusohjelma, jolla paitsi kehitetään omaa osaamista luomalla uutta tietoa niin myös samalla siirretään osaamista yrityksille ja yhteisöille sekä omaan opetusprosessiin. Uutena toimenpiteenä on juuri käynnistetty seitsemäntoista monialaista tutkimusryhmää, joilla on potentiaalia kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Ryhmissä on jäseniä myös kansainvälisistä yhteistyökorkeakouluista ja yrityksistä.

Strategioiden ohjaamana vuorovaikutusta on vuosien mittaan tehostettu sisäisesti, asiakasyritysten verkostojen sisällä, verkostojen välillä ja lisäksi luotu osaamisintensiivisten yritysten verkosto muiden klusterien läheisyyteen. Tämä osaamisintensiivisen yritysverkoston muodostavat Satakunnan ammattikorkeakoulun omien opiskelijoiden perustamat yritykset. Vuorovaikutus on myös tiivistynyt käynnistyneen uuden tutkimusohjelman myötä. Satakunnan ammattikorkeakoulu on vuosien mittaan kehittänyt kykyään tunnistaa kumppaniensa tarpeita ja kehittymispotentiaalia, toimintaympäristössä nousevia teknologioita sekä kykyä kombinoida näitä innovaatioiden synnyttämiseksi. Yritysverkostoista myös tunnistetaan osaamisvajeita, joita täydennetään omalla ja muualta haetulla tutkimustiedolla (Laine 2010). Omia prosesseja, työkaluja ja innovaatioteknologiaa kehitetään projektien toteutukseen, oppimisen edistämiseen sekä tiedon jakamiseen ja kombinointiin. Yrityskiihdyttämö on keskeinen elementti ja opiskelijoille tärkeä apu osaamisintensiivisten yritysten luomiseksi. Osaamisintensiivisten yritysten kytkeminen innovaatioverkostoihin on haaste, johon ei vielä ole patenttiratkaisuja. Henkilöstön yrittäjämäisen toiminnan arvostaminen ja johdon tuki on tarpeen strategioiden toteutuksesssa.

Kumppanuudet uusi tapa innovoida

Yksi uusista tavoista luoda innovaatioita ovat alueen organisaatioiden kanssa aloitetut sopimuspohjaiset kumppanuudet. Yhteisissä kumppanuutta käsittelevissä seurantapalavereissa hallitaan kumppanuusprosessia kokonaisuutena ja käydään läpi kaikki suunnittelussa ja toteutuksessa olevat asiat. Tällaisia ovat esimerkiksi opinnäytetyöt, opiskelijaprojektit, joustava harjoittelu, kehittämishankkeet, täydennyskoulutus sekä uudet ideat ja ehdotukset yhteistyön kehittämiseksi. Palavereissa tehdään myös jo tehtyä ja kokemusperäistä tietoa näkyväksi dokumentoimalla ja kirjaamalla näkyviin kokemuksia aiemmasta ja nykyisestä yhteistyöstä. Tutustumisen lisäksi käytännön kehittämistoimenpiteiden käynnistäminen auttaa näkemään uusia mahdollisuuksia. Tulosten näkyväksi tekeminen myös lisää tulosten hyödyntämispotentiaalia kumppaniorganisaatioissa. (Leino 2009, Laine 2010, Lähdeniemi, Leino ja Laine 2012.)

Kansainvälisten kumppanien kanssa vaihdetaan kokemuksia jo toteutetuista hankkeista ja ideoidaan uutta yhteistyötä. Tutkijavaihtoa hyödynnetään uusien ajatusten löytämiseksi. Kansainvälistä teknologiansiirtoa alueen yrityksille on tehty jo useammassa hankkeessa. Ulkomaiset kumppanikorkeakoulut toimivat yhteyksien ja tiedon välittäjinä. Ideoita siirretään kumppaneilta ja haetaan uusia toteutusmalleja. Tutkimusohjelman käynnistyttyä tehdään myös enemmän kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Liiketoiminnan kehittämiseen on myös ehditty käynnistää ylimaakunnallisia hankkeita. Uusia toiminnan muotoja ovat mm. Living Lab -ympäristöt, sosiaalinen media innovaatioalustana, käyttäjälähtöinen kehittäminen ja käyttäjän osallistumisen tutkiminen. Innovaation ekosysteemit muodostuvat joukosta toimijoita, joiden keskuudesta nousee uusia tunnistettuja mahdollisuuksia sekä ajatuksia niiden hyödyntämiseksi. Näitä voivat olla esimerkiksi kumppaniyritykset ja yhteisöt, kansalliset kumppanit korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista.

Ulkoisella rahoituksella on monessa mielessä keskeinen rooli innovaatioiden synnyttämisessä. Ensinnäkin, se mahdollistaa suuremman resursoinnin yksittäiseen hankkeeseen ja lisää näin onnistumisen mahdollisuuksia. Toisaalta, ulkoinen rahoitus usein edellyttää myös yksityistä rahoitusosuutta. Tämä tuo samalla mukaan yritysten vaatimuksia ja tuettuunkin innovointiin syntyy aito asiakaslähtöisyys lisäten sen osumatarkkuutta. Rahoittajilla on myös usein välittäjän rooli, heiltä saadaan uutta tietoa muista potentiaalisista yhteistyökumppaneista ja keskeisistä tapahtumassa olevista muutoksista. Avoimen innovaation prosessia on eritelty kuvassa 1. (Laine 2010, Laine, Kainu ja Lähdeniemi 2013.)

Ammattikorkeakoulun toiminnan lähtökohdat ovat keskeisesti alueellisia. Siksi oman vaikutusalueen kumppanien toiveita pyritään kuuntelemaan herkällä korvalla ja vastaamaan esitettyihin toiveisiin. Lisäksi ammattikorkeakoulun rooliin kuuluu tunnistaa uusia teknologioita ja tietoa, joka voisi olla arvokasta alueella oleville organisaatioille ja tehdä mahdollisuuksien mukaan aktiivisia avauksia näillä alueilla. SAMKin innovaatiotoiminta perustuu vaikutusalueen yritysten tarpeiden tunnistaminen ja strategiaan, jossa on konkreettiset tavoitteet yrittäjyydelle ja innovaatioille. Omien kompetenssien ja kriittisen massan kehittäminen tulee olla jatkuvaa. Tietoa ja resursseja pitää pystyä käyttämään yli organisaatio- ja prosessirajojen. Toiminnassa hyödynnetään vakiintuneempia klustereita, dynaamisia verkostoja ja sopimuspohjaisia kumppanuuksia. Tutkimus, soveltaminen ja kokeilut integroidaan laajemmiksi kokonaisuuksiksi tutkimusohjelman ja monialaisten tutkimusryhmien avulla. Nopeilla kokeiluilla voidaan kombinoida osaamista ja laajentaa reviiriä hallitusti.

Yhtä ja oikeaa mallia korkeakoulun ja yritysten väliseen innovointiin ei ole olemassa – systeeminen, omista lähtökohdista ponnistava ja uusia kokeiluja korostava ote onkin tarpeen innovaatioiden edistämisessä korkeakoulutuksen ja yritysten vuorovaikutuksessa. Korkeakoulutuksen on innovaatioita etsiessään hyvä huomioida lähtökohtina oma toimintaympäristönsä ja toisaalta globaali kehitys. Sen tulee asettaa omia konkreettisia tavoitteita innovaatiotoiminnalle sekä kehittää omia kompetenssejaan asetettujen tavoitteiden perusteella. Sen tulee sekä tehostaa omia prosessejaan että verkostojensa hyödyntämistä. Vuorovaikutuksella ja verkostoilla on keskeinen merkitys innovaatioiden synnyttämisessä. Ei voida myöskään väheksyä tukevan kulttuurin sekä teknologioiden merkitystä. Niitä on ylläpidettävä ja kehitettävä jatkuvasti.

Innovointi johtaa myös parempaan oppimiseen

Opiskelija on tunnistettu keskeiseksi toimijaksi innovoinnissa (Laine 2010). Opiskelijan tueksi on käynnistetty Apparaatti ja Soteekki -ympäristöt projektien toteutuksen ympäristöiksi. Opiskelijoiden ideoita tuetaan myös luotsaamalla ideoita Yrityskiihdyttämön ja oman kaupallistamisprosessin kautta eteenpäin. Ideoiden kaupallistamisen prosesseja on kehitetty yhdessä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Näissä on havaittu hyväksi suurten tavoitteiden ja pienten askeleiden yhdistelmät. Rinnakkaisella tekemisellä nopeutetaan prosessia sekä monialaisella tiimillä pienennetään riskiä hallittavammaksi. (Laine, Raiskinmäki ja muut 2013). Hyvä opetus ja hyvät projektit tukevat toisiaan. Esimerkiksi yrityskumppanin esittämän haastavan projekti-idean toteutus opinnäytetyönä voi johtaa tulosten saamaan positiiviseen huomioon ja palkitsemiseen kansainvälisessä konferenssissa (Valo, ja muut 2013). Opinnäytetyön lähtökohtana käytettiin projekteissa hankittua osaamista ja laitekantaa. Opettajalle tutkimus ja kehittäminen ovat mahdollisuus luoda innovaatio myös omaan opetukseensa eli uudistaa oma osaaminen ja opetus projektien tekemisen kautta (Laine 2012c). Tämä koituu myös opiskelijan eduksi sisältöjen ja opetustapojen uudistuessa.


Kari Laine, yliopettaja, TkT, Satakunnan ammattikorkeakoulu,

Chesbrough, H. 2003. Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Boston Massachusetts, Harvard Business School Press.

Chesbrough, H. ja  Appleyard, M. 2007. Open Innovation and Strategy. California  Management Review 50, 1, 57-76.

Chesbrough,  H. ja  Bogers,  M.,  2014.  Explicating  open  innovation:  clarifying  an  emerg-ing  paradigm  for  understanding  innovation.  In:  Chesbrough,  H.,  Vanhaverbeke, W.,  West,  J.  (Eds.),  New  Frontiers  in  Open  Innovation.  Oxford  University  Press, Oxford.

Kainu, A-P. ja Laine, K. 2012. Service Innovation for SMEs in Collaboration with Higher Education. Presentation, FINPIN conference, Muenster, Germany.

Laine, K. 2010. Fostering Innovation in Collaboration between Higher Education and Industry. A Systemic Model Based on Case Study. Publication 929. Doctoral dissertation.Tampere University of Technology, Tampere.

Laine, K. 2011. Avoin innovaatiotoiminta ammattikorkeakoulun ja kumppanien vuorovaikutuksessa. Teoksessa  Lähdeniemi, M., Rautava-Nurmi, H ja Valtokivi, H (toim.) Yrittäjyyden asialla. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Pori.

Laine, K. 2012a. Managing Innovation for Growth in High Technology Small Firms. Teoksessa Ray Oakey, Aard Groen, Peter van der Sijde and Gary Cook (toim.) New Technology-Based Firms in the New Millenium, Emerald Publishing,  pp. 173 – 185.

Laine, K. 2012b. Palvelun vuorovaikutteinen kehittäminen. Esitys Design Bites -seminaarissa Espoossa 21.3.2012.

Laine, K. 2012c. Opettajan toimintamalli koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin yhdistämiseen. Tampereen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakoulutus. Kehittämistyö.

Laine, K. 2013. University as an Innovation Activist: Strategy-Based Research and Innovation as the University’s Role. Teoksessa van der Sijde, P., Cook, G., Wakkee, I, and Groen A. 2013. High Technology Entrepreneurship. VU University Press, Amsterdam. Chapter 6, p. 85-99.

Laine, K. ja Kainu, A-P. 2012. Service Innovation and Transfer of Service Competence in Collaboration between Higher Education and Entrepreneurial Firms. Proceedings of High Technology Small Firms Conference, Amsterdam, Holland.

Laine, K. Kainu A-P. ja Lähdeniemi M. 2013. Strategiaohjattu TKI ja osaamisintensiivinen yrittäjyys ammattikorkeakoulun alueellisena tehtävänä. Teoksessa Väänänen, I. Harmaakorpi, V. & Raappana, A (toim.) Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Lahti University of Applied Sciences, Publication Series C, 127., 17-25.

Laine,  K. Raiskinmäki, P. Oikarainen, M. Lehtonen, J. ja Kainu A-P 2013. Research commercialisation in Finnish Univeristies of Applied Sciences. Proceedings of the 2013 University-Industry Interaction Conference. 27th to 29th May, 2013, Amsterdam, the Netherlands.

Laine, K., van der Sijde, P., Lähdeniemi, M. ja Tarkkanen, J. (toim.) 2008. Higher Education Instutions and Innovation in the Knowledge Society. Arene ry, Helsinki.

Leino, M. 2009. Partnerships between Satakunta University of Applied Sciences and Indusry in R&D&I. Esitys, Quality Audit Feedback Seminar 24th March.

Leino, M. ja Laine, K. 2013. Osallistava ja kokeileva oppiminen konenäön opetuksessa – case automaatioteknologia, hyvinvointiteknologia ja TKI-toiminta. Teoksessa Sirkka, A. & Sankari, A. (toim.) Oppimista motivoiva moninaisuus. Satakunta University of Applied Sciences, Publication series D 3/2013.

Lähdeniemi, M., Leino, M., ja Laine, K. 2012. Partnering between Higher Education and Industry. Esitys, FINPIN 2012 Conference, Muenster, Germany.

Sandelin, S. Laine, K. ja Lähdeniemi, M. 2012. Open innovations between a university of applied sciences and SMEs a Finnish model for regional innovation. Teoksessa Hogefoster, M. (toim.) Strategies and Promotion of Innovation in Regional Policies Around the Mare Balticum. Baltic Sea Academy.

Tidd, J., Bessant, J., ja Pavitt, K. 2005. Managing innovation: Integrating Technological, Market and Organizational Change, 3rd ed. John Wiley & Sons.

Valo, P., Leino, M., Kortelainen, J., Laine, K. ja Iivonen, A. 2013. Intelligent Machine Vision System for Measuring Geometrical Characteristics of Reinforcing Bar. Proceedings of International Conference on Innovative Technologies, IN-TECH2013. Budapest.

Kokeileva innovaatiotoiminta ja ammattikorkeakoulu


Tämän päivän innovaatiokeskustelussa todetaan varsin yksimielisesti, että suurin puute ei ole ideoiden ja osaamisen määrässä vaan innovaatioprosessien ymmärtämisessä ja osaamisessa. Toisaalta kansallisesti tärkeä kysymys on, miten pk- ja mikroyritysten suuresta joukosta saadaan nykyistä oleellisesti suurempi määrä uudistuviksi, innovatiivisiksi, kasvuhakuisiksi ja kansainvälistyviksi yrityksiksi? Miten nämä kaksi asiaa sovitetaan yhteen?

Pk- ja erityisesti mikroyritysten resurssit ovat hyvin rajalliset ja tiukasti sidottuja päivittäisen liiketoiminnan pyörittämiseen. Tämä yritysjoukko kaipaa ympärilleen innovaatiokehittämistä tukevia toimijoita, jotka mahdollistavat ja tukevat pk- ja mikroyrityksiä toteuttamaan uusimpia innovaatiotoiminnan metodeja ja hyödyntämään kansallinen ja kansainvälinen tieto ja osaaminen. Miten tämä kansallisesti elintärkeä kehittämishaaste hoidetaan ja mikä on ammattikorkeakoulujen rooli tässä työssä?

Yksi oleellinen innovaatiotoiminnan este on epäonnistumisen pelko. Miten innovaatioprosessit saadaan menestyksellisiksi ja luonteeltaan sellaisiksi, että jos jonkin idean kehittäminen ei tuota tulosta, se ei ole epäonnistuminen vaan uutta luova oppimisprosessi? Iteratiiviset ja kokeilevat innovaatioprosessit tunnetaan jo tutkijoiden ja kaikkein innovatiivisimpien yritysten piirissä. Miten ne saadaan käytännön arkipäiväksi pk- ja mikroyrityksissä? Minkälaista tukea pk- ja mikroyritykset tarvitsevat toteuttaakseen tällaisia prosesseja?

Innovaatioprosessi on keskeiseltä olemukseltaan oppimisprosessi. Ammattikorkeakoulut ovat oppimisprosessien asiantuntijoita ja niiden yhteiskunnallinen tehtävä kansallisessa TKI-kentässä on soveltava tutkimus ja elinkeinoelämän kehittäminen. Eikö innovaatiotoiminta ole juuri sitä, mitä ammattikorkeakoulujen tulee tehdä ja jossa niiden tulee olla kansainvälistä huippua? Eikö innovaatioprosessien kehittäminen ja toteuttaminen yhdessä yritysten ja muun työelämän kanssa tule olla ammattikorkeakoulujen normaalia arkipäivää?

Perinteinen lineaarinen innovaatiokehittämisen malli

Perinteinen lineaarinen tuotekehittämisen ja innovaatioprosessien malli perustuu peräkkäisiin vaiheisiin (esim. tarpeiden ja mahdollisuuden etsintä, ideointi, suunnittelu, prototyypin rakentaminen, tuotteistaminen, kaupallistaminen) (Kuva 1). Innovaatiokehittämisen keskeiseksi sisällöksi tällaisessa innovaatioajattelussa muotoutuu mahdollisimman suuri ideoiden tuottaminen, niiden arviointi ja valinta (Kuva 2). Tämän tyyppisiä malleja ja niiden johdannaisia on kehitetty vuosien varrella lukuisia ja ne ovat saattaneet joissakin toimintaympäristöissä antaa hyviä tuloksia. Nykyisissä globaaleissa toimintaympäristöissä lineaarinen innovaatioprosessi on useimmiten auttamattoman hidas ja riskialtis. Kun tuote saadaan markkinoille, se on usein jo myöhässä. Ketju vie paljon aikaa ja on kallis. Jos innovaatio epäonnistuu, epäonnistumisen hinta on suuri. Tämä tuo epäonnistumisen pelkoa ja on esteenä uusien innovaatioiden kehittämiselle.

Kuva 1. Lineaarinen innovaatioprosessi
Kuva 2. Lineaarisen innovaatiokehittämisen ajattelussa keskeisiksi toiminnoiksi muotoutuvat mahdollisimman suuri ideoiden tuottaminen, niiden arviointi ja valinta.

Kokeileva innovaatiokehittäminen

Nopeasti muuttuva globaalitalous synnyttää epävarmuutta ja monimutkaisuutta Suomen kaltaiselle pienelle avoimelle taloudelle ja sen sisällä toimiville yrityksille, erityisesti pk- ja mikroyrityksille. Tässä tilanteessa on olennaista oivaltaa ja hyväksyä yhteiskunnan ja markkinoiden muutokset todellisuudeksi, joiden ymmärtäminen ja kääntäminen uusiksi mahdollisuuksiksi ovat innovaatiotoiminnan syvintä olemusta. Iteratiiviset ja kokeilevat innovaatiometodit antavat työkaluja hallita epävarmuutta ja monimutkaisuutta. Kyvykkyys tällaisten innovaatioprosessien hallitsemiseen luo yrityksille edellytyksiä olla tehokkaita nopeiden markkinamuutosten hyödyntäjiä ja kiihtyvän innovaatiokilpailun voittajia. Tähän tarvitaan pohjaksi uusia malleja, esimerkkinä kuvassa 3 esitetty malli strategiaperusteiselle kokeilevalle innovaatiokehittämiselle (Morris 2011, 137-187).

Kuva 3. Strategiaperustainen kokeileva innovaatioprosessi (klikkaa kuva isommaksi).

Iteratiivisen ja kokeilevan innovaatiokehittämisen pyrkimyksenä on kokeilujen, demonstraatioiden ja pilotoinnin kautta saada nopeutta ja ketteryyttä innovaatioprosessiin. Innovaatioprosessin alkupään painoarvo on oleellisesti suurempi kuin lineaarisessa mallissa. Fokus on asiakkaiden tarpeiden etsimisessä ja ymmärtämisessä. Tarpeita etsitään ja tutkitaan systemaattisesti, minkä vuoksi kuvassa 3 innovaatioprosessin alkupäätä nimitetään tutkimusvaiheeksi. Kun tarve tunnistetaan, sille hahmotellaan ratkaisumalli tai -malleja. Vasta sitten, kun malli on hahmottunut, tulee ideointivaihe. Ideointi kohdistuu asiakastarpeesta syntyneen ratkaisumallin toteuttamiseen. Se ei ole summittaista ideoiden tuottamista, vaan tarkoin kohdistettua toimintaa. Kun ideoinnin tuloksena löydetään ratkaisu, sen jälkeen lähdetään nopeasti kokeilemaan. Innovaatioaihiosta – tuotteesta, palvelusta, menetelmästä ym. – tehdään prototyyppi, jota voidaan testata. Rinnalla aletaan luoda liiketoimintamallia. Myös sitä aletaan kokeilla. Liiketoimintamallistakin rakennetaan prototyyppejä, joita päästään testaamaan. Kokeileminen ja prototypointi lisää ymmärrystä sekä tuotteen/palvelun että liiketoimintamallin toimivuudesta. Nähdään, mikä toimii ja mikä ei, eli opitaan. Kun kokeilun kautta on saatu kokemusta ja ymmärrystä, mitä pitää kehittää ja mahdollisesti on tullut vastaan asioita, jotka vaativat uudenlaisia ratkaisuja, lähdetään innovointikehällä uudelle kierrokselle: pureudutaan yhä lisää asiakkaan tarpeisiin ja niiden täyttämiseen, etsitään ratkaisumalleja, ideoidaan ja kokeillaan. Innovaatiokehällä pyöritään niin kauan, että syntyy:

  • oivallus ja vakuuttuneisuus onnistumismahdollisuudesta tai
  • oivallus ja vakuuttuneisuus, että idean kehittämistä ei kannata jatkaa.

Kun tehdään päätös toteuttaa innovaatio, sitä seuraa tuotteen/palvelun nopea kehittäminen, käyttöönotto ja hyödyn tuottaminen (kaupallistaminen). On syntynyt uusi innovaatio.

Ammattikorkeakoulun rooli innovaatioprosesseissa

Pk- ja mikroyritykset eivät voi toteuttaa monipuolisia resursseja vaativia innovaatioprosesseja yksinään. Ne tarvitsevat ympärilleen pk- ja mikroyritysten toimintaa ymmärtäviä, osaavia ja joustavia innovaatiokumppaneita, jotka aktivoivat innovaatiotoimintaan, luovat mahdollisuuksia ja tukevat uusimpien innovaatiomenetelmien toteuttamisessa arkipäivän bisneksen teossa. Se sisältää innovaatioprosessien osaamisen sekä kansallisen ja globaalin tiedon ja osaamisen hyödyntämisen. Tässä työssä ammattikorkeakoulujen roolin tulee nousta uudelle tasolle.

Ammattikorkeakoulujen rooli on ennen kaikkea innovaatioprosessin alkupäässä (kuva 4). Tässä haasteena on ammattikorkeakoulujen ja yritysten yhteistyön saaminen niin luottamukselliselle ja syvälliselle tasolle, että ammattikorkeakoulujen asiantuntijat ja opiskelijat pääsevät mukaan yritysten ja muiden työelämän toimijoiden innovaatioprosesseihin. Innovaatioiden kehittäminen ja käyttöönotto vaatii tavallisesti useita iteraatiokierroksia ja tämä ei onnistu ilman molemminpuolista sitoutumista.

Kuva 4. Iteratiivisen ja kokeilevan innovaatioprosessin alkupää

Kokeilevassa toiminnassa Centrialla on jo pitkä kokemus prototyyppien rakentamisesta ja kokeilemisesta (teknologiademonstraatiot) pienten yritysten kanssa. Centria on toteuttanut viime vuosina projekteissaan etupäässä pk- ja mikroyritysten kanssa useita kymmeniä teknologiademonstraatioita, joiden pohjalta yrityksissä on kehitetty ja otettu käyttöön kymmeniä innovaatioita (Pieskä et al. 2012). Myös muutamia uusia tuotteita on saatu teknologiademonstraatioiden pohjalta markkinoille. Kuvassa 5 on esitetty palvelurobotin ravintolasovellus (Pieskä et al. 2013), joka johti Centrian ja Delitaz Oy:n yhteistyönä tuotteistamaan sähköiseen ruokalistaan Smartmenu ( Teknologiademonstraatioihin perustuvaa toimintatapaa on sovellettu alueen yritysten lisäksi myös pohjoiselle kalottialueelle yhteistyössä Narvikin ja Luulajan teknillisen yliopiston kanssa. Jatkossa haasteena on, miten tätä toimintaa voidaan syventää ja tehostaa sekä erityisesti sitä, miten liiketoimintamallien innovointi ja prototypointi voidaan yhdistää tähän.

Kuva 5. Centrian palvelurobotille toteutettu ravintola-alan teknologiademonstraatio johti sähköisen ruokalistan Smartmenu tuotteistamiseen yhteistyöyrityksen kanssa.

Kehittämisen suuntaviivoja

Innovaatioprosessi on keskeiseltä olemukseltaan oppimisprosessi. Ammattikorkeakoulujen, oppimisprosessien asiantuntijoina tulisi ottaa yhteiskunnalliseksi tehtäväkseen nousta innovaatioprosessien osaajina ja kehittäjinä kansainväliselle huipulle. Pk- ja mikroyritykset tarvitsevat innovaatioprosesseihinsa niiden toimintaa ymmärtäviä, osaavia ja joustavia innovaatiokumppaneita arkipäivän bisneksen tekoon. Tämä on ammattikorkeakoulujen TKI-työn suuri mahdollisuus. Työelämäyhteistyön tulee olla niin korkeatasoista ja syvällistä, että ammattikorkeakoulujen asiantuntijat ja opiskelijat pääsevät mukaan yritysten ja muiden työelämän toimijoiden innovaatioprosesseihin.

Innovaatioprosessien asiantuntijuuden lisäksi ammattikorkeakoulujen toinen luonteva rooli on olla kanavana kansalliselle ja kansainväliselle tiedolle ja osaamiselle, kun pk- ja mikroyritykset toteuttavat innovaatioprosessejaan. Kolmantena haasteena ammattikorkeakouluilla on muovata laboratorioistaan ja muusta kehittämisympäristöstään innovaatioaihioiden nopean kokeilun, prototypoinnin ja testauksen ympäristöjä. Tällaiseen toiminnalliseen kokeilutoimintaan on oleellista liittää vielä kehitettävien innovaatioaihioiden liiketoimintamallien kokeilu, prototypointi ja testaus.

Työelämän innovaatioprosesseissa mukana oleminen tulisi olla niin jokapäiväistä ja luontevaa, että ammattikorkeakoulujen väki ui niissä prosesseissa kuin kalat vedessä. Kokeileva innovaatiotoiminta luo hyvän työkalun tälle työlle.


Esko Sääskilahti, kehittämispäällikkö, Centria ammattikorkeakoulu,

Sakari Pieskä, tutkimusyliopettaja, Centria ammattikorkeakoulu,

Morris, L. The Innovation Master Plan – The CEO’s Guide to Innovation. Innovation Academy, Walnut Creek, CA, 2011.

Pieskä, S. Kaarela, J. & Luimula, M. How to Promote Innovations through Applied Research in Collaboration with SMEs? Proceedings of the International Conference on Engineering Education 2012 (ICEE 2012), Part IV, pp. 1042-1049, Turku, Finland. ISBN 978-952-216-311-0.

Pieskä, S., Liuska, M., Jauhiainen, J. Auno, A., Intelligent Restaurant System Smartmenu. CogInfoCom 2013, 4th IEEE International Conference on Cognitive Infocommunications, December 2-5, 2013, Budapest, Hungary, pp. 625-629