Innovaatiokipinöitä kansainvälisessä biotalousyhteisössä

Matka pohjoisen luonnosta maailman markkinoille on yhä pitkä

EU:n Itämeristrategia tunnistaa biotalouden nousun merkittäväksi mahdollisuudeksi maaseudun talouden kasvulle. Itämeren maaseudulla on biotalouden kehittämiseen kaikki eväät. Itämeren maat voivat globaalissa vertailussa kehua niin puhtaalla luonnolla ja kestävillä luonnonvararesursseilla kuin osaavalla työvoimalla ja toimivalla infrastruktuurilla. (Nordic Council of Ministers 2020.)

Myös Suomessa biotaloudesta toivotaan kasvua maaseudulle. Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus ennakoi isoja uudistuksia ja uutta liiketoimintaa maaseudun perinteisillä aloilla. Tulevaisuuskatsauksen mukaan nopea teknologinen kehitys sekä lisääntyvä ja tarkentuva paikka- ja luonnonvaratieto, automaatio, robotiikka, tekoäly sekä alusta- ja palvelutalous luovat kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia biotalouden tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen sekä aineelliseen ja aineettomaan hyödyntämiseen.  Esimerkiksi ruokajärjestelmällä on tulevaisuudessa käytössään digitaalinen toimintaympäristö ja alustat, jotka mahdollistavat uusien palvelujen syntymisen, toiminnan jäljitettävyyden sekä kuluttajalähtöisten liiketoimintamallien kehittymisen kansallisesti ja kansainvälisesti. (Maa- ja metsätalousministeriö 2018.)

Luonnonvarojen saatavuudesta huolimatta biotalouden uudet innovaatiot näkyvät toistaiseksi korostuneemmin kaupungeissa kuin maaseudulla. Selityksenä tähän lienevät innovaatiotoiminnan haasteet maaseudulla. Osaajien valuminen kasvukeskuksiin, toimijoiden vähyys ja välimatkat sekä eri osaamisalojen välisten kohtaamisten puute haastavat innovaatiotoimintaa ja hidastavat uuden liiketoiminnan sekä työpaikkojen syntyä. Tämän voi todeta niin innovaatiotoiminnan teoreettisesta viitekehyksestä kuin tilastoista. Riskinä on, että maaseutu jää biotalouden resurssiaitaksi kehityksen kiihtyessä uusien teknologioiden, liiketoimintamallien ja osaamistarpeiden sekä megatrendien ja kestävyyskriisin ristitulessa.

Digialustasta ratkaisu maaseudun innovaatiovajeeseen

Joukko maaseudun biotalouden tutkimusympäristöjä on Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutin johdolla lähtenyt vastaamaan maaseudun biotalousinnovaatioiden tarpeeseen osana EU:n Itämeristrategian lippulaivahanketta ”Rural RDI milieus in transition towards smart bioeconomy clusters and innovation ecosystems” – RDI2CluB. Ratkaisuksi toimijoiden ja kohtaamisten vähyyteen sekä välimatkoihin 12 partnerin joukko ryhtyi kehittämään digitaalista alustaa kansainväliseen innovaatioyhteistyöhön.

Näin sai alkunsa Biobord.eu, joka yksinkertaistettuna on biotalouden toimijoiden yhteistyö- ja keskustelufoorumi. Foorumi mahdollistaa haja-asutusalueen yrittäjille, keksijöille, tutkijoille ja kehittäjille yhteydet laajoihin verkostoihin sekä kehittäjätiimeihin ja -yhteisöihin. Lisäksi Biobord tuo erilaiset biotalouden tuotekehitysympäristöt ja innovaatiopalvelut verkoston toimijoiden käyttöön.

Biobordin verkoston avaintoimijoina ovat neljä biotalouden innovaatioympäristöä ympäri Itämerta. Norjan, Puolan, Suomen ja Latvian innovaatioympäristöjen verkostoista löytyy yli 450 biotalouden innovaatiotoimijaa sekä vähintään sama määrä alan yrityksiä. Tuomalla verkostot yhteen, samalle alustalle, maaseutualueet voivat yhdessä luoda merkittävän biotalouden innovaatioekosysteemin ja mahdollistaa osaamisalojen väliset kohtaamiset.

Palvelumuotoilun keinoin toimivan yhteistyömallin jäljillä

Innovaatioyhteistyön toimintamallin kehittämisessä oli yhteisen tahtotilan määrittäminen kansainväliselle verkostolle kieltämättä haaste. Digitaalisesta innovaatioalustasta oli varmasti yhtä monta mielikuvaa kuin hankkeessa asiantuntijaa. Myös tarpeet, painopisteet, toimintakulttuurit ja odotukset vaihtelivat organisaatiosta toiseen. Liikkeelle päästiin määrittämällä kehitysprosessille askeleet palvelumuotoilun työkalujen avulla.

Ensi askeleena toimi käyttäjien profilointi eli potentiaalisten käyttäjien tunnistaminen. Profiilit antoivat kasvot Biobordin potentiaalisille käyttäjille ja auttoivat ymmärtämään erilaisten käyttäjien motiiveja, tarpeita, tottumuksia ja odotuksia palvelun suhteen. Profiilien pohjalta muodostuivat alustan erilaiset palvelupolut, joilla pyritään vastaamaan erilaisten käyttäjäryhmien tarpeisiin. Palvelupolkujen ideointiin hyödynsimme työpajamenetelmiä, jotta jokainen organisaatio sai osallistua käyttäjien polkujen määrittelemiseen ja etenemiseen ensikontaktista alkaen. (Menetelmäblogi 2011.)

Kun Biobord-alustasta oli ensimmäinen toimiva prototyyppi ja toimintamalli valmiina käyttöönottoon, siirryimme suljetun testijakson kautta avoimeen pilotointivaiheeseen. Pilotointiin on sitoutettu etukäteen ryhmiä ja toimijoita innovaatioympäristöjen verkostoista. Pyysimme testiryhmän käyttäjiä dokumentoimaan aktiivisesti verkkoalustan käyttökokemuksia, kehityskohteita sekä käytettävyyttä. Palautetta kerätään pilotoinnissa jatkuvan foorumikeskustelun, kyselyiden ja ryhmähaastattelujen avulla. Pilotointi toteutetaan kahdessa vaiheessa ja käyttäjien palaute hyödynnetään kehitystyössä.

Kyllä tekniikka taipuu, vaan oppiiko toimija?

Ensimmäisen käyttäjäpilotoinnin aikana syys-marraskuussa 2019 mukaan saatiin noin 160 käyttäjää, joilta kerättiin palautetta Biobord-verkkoalustasta ja sen palveluista. Kyselyvastauksissa ja palautekeskusteluissa nousevat toiveet teknisistä ratkaisuista ovat moninaisia ja usko digin ihmeitä tekevään voimaan on korkea. Moni toivoisi tekoälystä helpotusta arjen työkuormaan ja valtaisan tietovirran käsittelyyn. Valitettavasti uusien innovaatioiden kehittämiseen ainoa hyväksi todettu väylä lienee toistaiseksi ihmisten välinen vuorovaikutus. Innovaatioverkoston rakentamista ei voi jättää bottien käsiin.

Koska kone ei voi käydä vielä puolestamme luovaa keskustelua, kysyy foorumilla toimiminen viime kädessä omaa aktiivisuutta. Tiedon avoin jakaminen, rohkea keskustelun avaaminen uusien yhteyksien kanssa ja omien yhteyksien jakaminen muille voivat avata yllättäviä ovia ja mahdollisuuksia. Vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan vastavuoroisuutta. Kehittäjällä pitää olla valmius jakaa omia kontaktejaan, ideoitaan ja oppejaan, jotta voi olettaa saavansa niitä myös muilta.

Digitalisaatio voi tuoda ihmiset yhteen välimatkasta riippumatta, mutta toimijalla on oltava motivaatio ja valmius ryhtyä yhteistyöhön toisten kanssa. Tässä korostuvat myös sukupolvien väliset erot. Siinä missä kansainväliseltä foorumilta tiedonetsintä, kokemusten jakaminen ja toisilta oppiminen on luonteva osa monen nuoren arkea, kaipaisi ATK-sukupolvi suljetumpaa yhteyttä tuttuihin kontakteihin. Aina voi oppia uutta, mutta arjen kiireessä kynnys muuttaa totuttuja työtapoja voi nousta suureksi.

Yksinkertaisuus ei ole aina helppo toteuttaa

Käyttäjäpalautteen pohjalta johtoajatukseksi verkkoalustan kehittämisessä on muodostunut yksinkertaisuus. Kaikki ylimääräiset rakenteet ja prosessit on pyritty poistamaan. Jos käyttäjä joutuu miettimään kahdesti, mihin kategoriaan keskustelun avaisi, jää tämä askel usein kokonaan ottamatta. Alustan toiminta pitää olla ymmärrettävää intuitiivisesti lukematta ohjeita ja ilman perehdytystä. Tämä ei aina ole helppo toteuttaa, sillä käyttäjät ovat tottuneet erilaisiin verkkoalustoihin, mikä vaikuttaa heidän käyttökokemukseensa. Monelle sosiaalisesta mediasta tutut navigaatiot edustavat intuitiivista käyttäjäkokemusta, mutta toisille oman organisaation intranetistä totuttu rakenne on se ainoa oikea.

Käyttäjälähtöinen palvelunmuotoilu voi asettaa kehittäjän toiveiden ristituleen, mutta lopputulos on varmasti parempi kuin siilossa pohdittu ratkaisu. Yhteinen kehittämisprosessi edistää verkoston jäsenten sitoutumista yhteistyöhön sekä kehittää eri alojen yhteistä ongelmanratkaisua. Kun oma palaute huomioidaan ja käyttäjä pääsee näkemään sen tulokset käytännössä, kasvaa myös sitoutuminen yhteisen toiminnan kehittämiseen.

Verkostot ratkaisevat menestyksen myös maaseudulla

Verkkoalustan yhteisön rakentaminen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii aikaa, toimivaa yhteistyötä ja ennen kaikkea sitoutuneita vetäjiä. Yhteisö oppii esimerkkien ja edelläkävijöiden tuella. Onnistuminen Biobordin palveluiden rakentamisessa vaatii aktiivisen yhteisön sitoutumista alustalle. Tässä alueelliset innovaatioympäristöt toimivat sisäänheittäjinä ja alueellisten toimijoiden turvaverkkona. Keski-Suomessa avainasemassa on Biotalouskampus Saarijärven Tarvaalassa, jossa toimivat Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston luonnonvara- ja ympäristöala POKE, Jyväskylän ammattikorkeakoulun JAMK Biotalousinstituutti sekä kehittämisyhtiö, SSYP Kehitys Oy.

Biotalouskampuksesta on rakentumassa biotalousalan innovaatiokeskittymä, joka hyödyntää digitaalisia ratkaisuja ja mahdollistaa myös opiskelijoiden integroitumisen TKI-toimintaan entistä vahvemmin. Tärkeä uusi avaus kampuksen innovaatioympäristön kehittämisessä on biotalouden yrityskiihdyttämö, BioPaavo, jonka tehtävänä on auttaa biotalouden start-up- ja pk-yrityksiä tuottamaan ja kaupallistamaan globaalisti merkittäviä ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. BioPaavon ovet avattiin helmikuussa 2020 Saarijärven keskustassa. Biobord tarjoaa BioPaavolle työkalun yhdistää biotalouden start-up- ja pk-yrityksiä niin alueellisiin kuin kansainvälisiin osaajiin, asiantuntijoihin, markkinoihin ja yhteistyömahdollisuuksiin.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS

Living Lab ‐toimintamalli aluekehityksessä – Pilotteina Rajalla Living Lab Torniossa ja Ounasvaara Living Lab Rovaniemellä

Savonia tuottaa kulttuurista hyvinvointia

Palvelumuotoilu ja pelillisyys nuorten osallisuuden tukena

Hyvinvoinnin edistäminen teknologian keinoin