Innovaatiokipinöitä kansainvälisessä biotalousyhteisössä

Kirjoittajat: Anna Aalto & Diana Pitkänen.

Matka pohjoisen luonnosta maailman markkinoille on yhä pitkä

EU:n Itämeristrategia tunnistaa biotalouden nousun merkittäväksi mahdollisuudeksi maaseudun talouden kasvulle. Itämeren maaseudulla on biotalouden kehittämiseen kaikki eväät. Itämeren maat voivat globaalissa vertailussa kehua niin puhtaalla luonnolla ja kestävillä luonnonvararesursseilla kuin osaavalla työvoimalla ja toimivalla infrastruktuurilla. (Nordic Council of Ministers 2020.)

Myös Suomessa biotaloudesta toivotaan kasvua maaseudulle. Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus ennakoi isoja uudistuksia ja uutta liiketoimintaa maaseudun perinteisillä aloilla. Tulevaisuuskatsauksen mukaan nopea teknologinen kehitys sekä lisääntyvä ja tarkentuva paikka- ja luonnonvaratieto, automaatio, robotiikka, tekoäly sekä alusta- ja palvelutalous luovat kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia biotalouden tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen sekä aineelliseen ja aineettomaan hyödyntämiseen.  Esimerkiksi ruokajärjestelmällä on tulevaisuudessa käytössään digitaalinen toimintaympäristö ja alustat, jotka mahdollistavat uusien palvelujen syntymisen, toiminnan jäljitettävyyden sekä kuluttajalähtöisten liiketoimintamallien kehittymisen kansallisesti ja kansainvälisesti. (Maa- ja metsätalousministeriö 2018.)

Luonnonvarojen saatavuudesta huolimatta biotalouden uudet innovaatiot näkyvät toistaiseksi korostuneemmin kaupungeissa kuin maaseudulla. Selityksenä tähän lienevät innovaatiotoiminnan haasteet maaseudulla. Osaajien valuminen kasvukeskuksiin, toimijoiden vähyys ja välimatkat sekä eri osaamisalojen välisten kohtaamisten puute haastavat innovaatiotoimintaa ja hidastavat uuden liiketoiminnan sekä työpaikkojen syntyä. Tämän voi todeta niin innovaatiotoiminnan teoreettisesta viitekehyksestä kuin tilastoista. Riskinä on, että maaseutu jää biotalouden resurssiaitaksi kehityksen kiihtyessä uusien teknologioiden, liiketoimintamallien ja osaamistarpeiden sekä megatrendien ja kestävyyskriisin ristitulessa.

Digialustasta ratkaisu maaseudun innovaatiovajeeseen

Joukko maaseudun biotalouden tutkimusympäristöjä on Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalousinstituutin johdolla lähtenyt vastaamaan maaseudun biotalousinnovaatioiden tarpeeseen osana EU:n Itämeristrategian lippulaivahanketta ”Rural RDI milieus in transition towards smart bioeconomy clusters and innovation ecosystems” – RDI2CluB. Ratkaisuksi toimijoiden ja kohtaamisten vähyyteen sekä välimatkoihin 12 partnerin joukko ryhtyi kehittämään digitaalista alustaa kansainväliseen innovaatioyhteistyöhön.

Näin sai alkunsa Biobord.eu, joka yksinkertaistettuna on biotalouden toimijoiden yhteistyö- ja keskustelufoorumi. Foorumi mahdollistaa haja-asutusalueen yrittäjille, keksijöille, tutkijoille ja kehittäjille yhteydet laajoihin verkostoihin sekä kehittäjätiimeihin ja -yhteisöihin. Lisäksi Biobord tuo erilaiset biotalouden tuotekehitysympäristöt ja innovaatiopalvelut verkoston toimijoiden käyttöön.

Biobordin verkoston avaintoimijoina ovat neljä biotalouden innovaatioympäristöä ympäri Itämerta. Norjan, Puolan, Suomen ja Latvian innovaatioympäristöjen verkostoista löytyy yli 450 biotalouden innovaatiotoimijaa sekä vähintään sama määrä alan yrityksiä. Tuomalla verkostot yhteen, samalle alustalle, maaseutualueet voivat yhdessä luoda merkittävän biotalouden innovaatioekosysteemin ja mahdollistaa osaamisalojen väliset kohtaamiset.

Palvelumuotoilun keinoin toimivan yhteistyömallin jäljillä

Innovaatioyhteistyön toimintamallin kehittämisessä oli yhteisen tahtotilan määrittäminen kansainväliselle verkostolle kieltämättä haaste. Digitaalisesta innovaatioalustasta oli varmasti yhtä monta mielikuvaa kuin hankkeessa asiantuntijaa. Myös tarpeet, painopisteet, toimintakulttuurit ja odotukset vaihtelivat organisaatiosta toiseen. Liikkeelle päästiin määrittämällä kehitysprosessille askeleet palvelumuotoilun työkalujen avulla.

Ensi askeleena toimi käyttäjien profilointi eli potentiaalisten käyttäjien tunnistaminen. Profiilit antoivat kasvot Biobordin potentiaalisille käyttäjille ja auttoivat ymmärtämään erilaisten käyttäjien motiiveja, tarpeita, tottumuksia ja odotuksia palvelun suhteen. Profiilien pohjalta muodostuivat alustan erilaiset palvelupolut, joilla pyritään vastaamaan erilaisten käyttäjäryhmien tarpeisiin. Palvelupolkujen ideointiin hyödynsimme työpajamenetelmiä, jotta jokainen organisaatio sai osallistua käyttäjien polkujen määrittelemiseen ja etenemiseen ensikontaktista alkaen. (Menetelmäblogi 2011.)

Kun Biobord-alustasta oli ensimmäinen toimiva prototyyppi ja toimintamalli valmiina käyttöönottoon, siirryimme suljetun testijakson kautta avoimeen pilotointivaiheeseen. Pilotointiin on sitoutettu etukäteen ryhmiä ja toimijoita innovaatioympäristöjen verkostoista. Pyysimme testiryhmän käyttäjiä dokumentoimaan aktiivisesti verkkoalustan käyttökokemuksia, kehityskohteita sekä käytettävyyttä. Palautetta kerätään pilotoinnissa jatkuvan foorumikeskustelun, kyselyiden ja ryhmähaastattelujen avulla. Pilotointi toteutetaan kahdessa vaiheessa ja käyttäjien palaute hyödynnetään kehitystyössä.

Kyllä tekniikka taipuu, vaan oppiiko toimija?

Ensimmäisen käyttäjäpilotoinnin aikana syys-marraskuussa 2019 mukaan saatiin noin 160 käyttäjää, joilta kerättiin palautetta Biobord-verkkoalustasta ja sen palveluista. Kyselyvastauksissa ja palautekeskusteluissa nousevat toiveet teknisistä ratkaisuista ovat moninaisia ja usko digin ihmeitä tekevään voimaan on korkea. Moni toivoisi tekoälystä helpotusta arjen työkuormaan ja valtaisan tietovirran käsittelyyn. Valitettavasti uusien innovaatioiden kehittämiseen ainoa hyväksi todettu väylä lienee toistaiseksi ihmisten välinen vuorovaikutus. Innovaatioverkoston rakentamista ei voi jättää bottien käsiin.

Koska kone ei voi käydä vielä puolestamme luovaa keskustelua, kysyy foorumilla toimiminen viime kädessä omaa aktiivisuutta. Tiedon avoin jakaminen, rohkea keskustelun avaaminen uusien yhteyksien kanssa ja omien yhteyksien jakaminen muille voivat avata yllättäviä ovia ja mahdollisuuksia. Vuorovaikutuksen lisäksi tarvitaan vastavuoroisuutta. Kehittäjällä pitää olla valmius jakaa omia kontaktejaan, ideoitaan ja oppejaan, jotta voi olettaa saavansa niitä myös muilta.

Digitalisaatio voi tuoda ihmiset yhteen välimatkasta riippumatta, mutta toimijalla on oltava motivaatio ja valmius ryhtyä yhteistyöhön toisten kanssa. Tässä korostuvat myös sukupolvien väliset erot. Siinä missä kansainväliseltä foorumilta tiedonetsintä, kokemusten jakaminen ja toisilta oppiminen on luonteva osa monen nuoren arkea, kaipaisi ATK-sukupolvi suljetumpaa yhteyttä tuttuihin kontakteihin. Aina voi oppia uutta, mutta arjen kiireessä kynnys muuttaa totuttuja työtapoja voi nousta suureksi.

Yksinkertaisuus ei ole aina helppo toteuttaa

Käyttäjäpalautteen pohjalta johtoajatukseksi verkkoalustan kehittämisessä on muodostunut yksinkertaisuus. Kaikki ylimääräiset rakenteet ja prosessit on pyritty poistamaan. Jos käyttäjä joutuu miettimään kahdesti, mihin kategoriaan keskustelun avaisi, jää tämä askel usein kokonaan ottamatta. Alustan toiminta pitää olla ymmärrettävää intuitiivisesti lukematta ohjeita ja ilman perehdytystä. Tämä ei aina ole helppo toteuttaa, sillä käyttäjät ovat tottuneet erilaisiin verkkoalustoihin, mikä vaikuttaa heidän käyttökokemukseensa. Monelle sosiaalisesta mediasta tutut navigaatiot edustavat intuitiivista käyttäjäkokemusta, mutta toisille oman organisaation intranetistä totuttu rakenne on se ainoa oikea.

Käyttäjälähtöinen palvelunmuotoilu voi asettaa kehittäjän toiveiden ristituleen, mutta lopputulos on varmasti parempi kuin siilossa pohdittu ratkaisu. Yhteinen kehittämisprosessi edistää verkoston jäsenten sitoutumista yhteistyöhön sekä kehittää eri alojen yhteistä ongelmanratkaisua. Kun oma palaute huomioidaan ja käyttäjä pääsee näkemään sen tulokset käytännössä, kasvaa myös sitoutuminen yhteisen toiminnan kehittämiseen.

Verkostot ratkaisevat menestyksen myös maaseudulla

Verkkoalustan yhteisön rakentaminen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii aikaa, toimivaa yhteistyötä ja ennen kaikkea sitoutuneita vetäjiä. Yhteisö oppii esimerkkien ja edelläkävijöiden tuella. Onnistuminen Biobordin palveluiden rakentamisessa vaatii aktiivisen yhteisön sitoutumista alustalle. Tässä alueelliset innovaatioympäristöt toimivat sisäänheittäjinä ja alueellisten toimijoiden turvaverkkona. Keski-Suomessa avainasemassa on Biotalouskampus Saarijärven Tarvaalassa, jossa toimivat Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston luonnonvara- ja ympäristöala POKE, Jyväskylän ammattikorkeakoulun JAMK Biotalousinstituutti sekä kehittämisyhtiö, SSYP Kehitys Oy.

Biotalouskampuksesta on rakentumassa biotalousalan innovaatiokeskittymä, joka hyödyntää digitaalisia ratkaisuja ja mahdollistaa myös opiskelijoiden integroitumisen TKI-toimintaan entistä vahvemmin. Tärkeä uusi avaus kampuksen innovaatioympäristön kehittämisessä on biotalouden yrityskiihdyttämö, BioPaavo, jonka tehtävänä on auttaa biotalouden start-up- ja pk-yrityksiä tuottamaan ja kaupallistamaan globaalisti merkittäviä ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. BioPaavon ovet avattiin helmikuussa 2020 Saarijärven keskustassa. Biobord tarjoaa BioPaavolle työkalun yhdistää biotalouden start-up- ja pk-yrityksiä niin alueellisiin kuin kansainvälisiin osaajiin, asiantuntijoihin, markkinoihin ja yhteistyömahdollisuuksiin.

Kirjoittajat

Anna Aalto, Projektipäällikkö, KTM, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, anna.aalto(at)jamk.fi

Diana Pitkänen, Asiantuntija, Muotoilija (AMK), Jyväskylän ammattikorkeakoulu, diana.pitkanen(at)jamk.fi


Maa- ja metsätalousministeriö 2018. Kilpailuvalttina puhdas ruoka ja vastuullinen bio- ja kiertotalous. Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus. Valtioneuvoston julkaisusarja 18/2018. Haettu 18.1.2020 osoitteesta http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160900.

Nordic Council of Ministers 2020. Bioeconomy in the Baltic Sea Region. Haettu 18.1.2020 osoitteesta http://bsrbioeconomy.net/.

Menetelmäblogi 2011. Palvelupolku. Haettu 18.1.2020 osoitteesta https://kpamk.wordpress.com/testi-2/palvelupolku/

AAPA ja FUCIO: Korkeakoulujen digitalisaation yhteistyötä jo vuosikymmenien ajan

Kirjoittajat: Jaakko Riihimaa & Teemu Seesto.

Kun ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa, niiden tietohallintojen avainhenkilöt perustivat viipymättä yhteistyöverkoston nimeltään AAPA. Nimi juontuu ajalta, jolloin skandinaaviset merkit eivät olleet diginimissä sallittuja: ”Ammattikorkeakoulujen AtkPAallikot”. Suomen yliopistoissa IT-yhteistyö oli alkanut yli 30 vuotta aiemmin ensimmäisiä tietokoneita käyttöön otettaessa. Silloiset atk-päälliköt muodostivat jo verkoston, nykyiseltä nimeltään FUCIO. Tavoitteena verkostoissa on ollut jakaa tietoa avoimesti. Vaikka ammattikorkeakoulut ja yliopistot kilpailevatkin hyvistä opiskelijoista, rahoituksesta ja resursseista keskenään, on kummankin tietohallintoverkoston toiminnassa vallalla monipuolinen ja monen tasoinen yhteistyö sekä tiedonvaihto niin verkostojen sisällä kuin välilläkin. Yhä harvempi tietohallinnollinen haaste kohdentuu vain amk- tai yliopisto-sektoriin.

Tietohallintojen yhteistyö on noussut jälleen uudelle tasolle, kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot eri tavoin pyrkivät saamaan synergiaetuja alueellisten yhteenliittymien avulla. Esimerkiksi Lapissa, Tampereella ja Lappeenrannassa on luotu ja luodaan korkeakoulukonserneja. Yhteenliittymien taustalle tarvitaan yhteentoimivat tieto- ja järjestelmäarkkitehtuuriin nojaavat ratkaisut. Paikallisen korkeakouluyhteistyön lisäksi kansainvälistyminen ja koulutusviennin tavoitteet asettavat uusia vaatimuksia tietohallinnon työkaluille ja palveluille, puhumattakaan opiskelijoille tarjottavista korkeakoulujen rajat ylittävistä uusista mahdollisuuksista kuten ristiinopiskelusta.

Sekä ammattikorkeakoulujen AAPA että yliopistojen FUCIO ovat jo useiden vuosien ajan koordinoineet toimintaansa täysipäiväisen pääsihteerinsä avustamana. Pääsihteeri toimii käsikassarana verkostojen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Hän osallistuu erilaisiin korkeakoulusektoriin liittyviin tapahtumiin, kerää ja välittää tietoa verkostolle ja luo kokonaiskuvaa meneillään olevista aktiviteeteista korkeakouluissa ja yliopistoissa. Pääsihteerin työtä ohjaa kummassakin verkostossa tietohallintojohtajista muodostettu työvaliokunta.

Eräs em. tiedonkeruista on vuosittainen korkeakoulujen IT-barometri. Tietohallintojohtajia pyydetään arvioimaan seuraavan puolentoista vuoden näkymä ja siihen vaikuttavat tärkeimmät tekijät. Viimeisten vuosien ajan resurssien riittävyys on ollut vahvasti esillä. Muutokset korkeakoulujen rahoituksessa ovat olleet julkisen hallinnon taloustilanteen vuoksi nopeita. Tietohallinnon kaltaiselle toiminnolle, joka mm. vastaa korkeakoulun infrastruktuurista, tällaiset ennakoimattomat heilahdukset ovat myrkkyä, eikä vähiten korkeakoulujen kaltaisissa vahvasti tietointensiivissä organisaatioissa. Palvelun pitää pelata häiriöttömästi.

Vuodesta 2010 alkaen korkeakoulut ovat osallistuneet yhteiseen IT-palveluiden kvantitatiiviseen analyysiin nimeltä BencHEIT. Kyseessä on kattava selvitys korkeakoulujen talouden ja volyymien tunnusluvuista. Merkittävää on, että luvut jaetaan toisten osallistuvien korkeakoulujen kanssa täysin avoimesti. Alun perin suomalaisten korkeakoulujen tarpeesta lähtenyt kartoitus kattaa kuluvanakin vuonna noin 60 korkeakoulua ympäri Euroopan. Pohjoismaisilla korkeakouluilla on tässä kyselyssä vahva edustus. Kansainvälinen taso tuo mahdollisuuden esimerkiksi teknillisen alan korkeakoululle verrata omia indikaattoreitaan vastaaviin kansainvälisiin teknillisiin korkeakouluihin nähden.

Alusta lähtien on tietohallintojen yhteistyö korkeakoulusektorilla kanavoitunut erityisesti asiantuntijoiden välillä. Esimerkiksi tietoturva-, tietosuoja-, kokonaisarkkitehtuuri-, lisenssi- ja identiteetinhallinnan asiantuntijat ovat aktiivisesti yhteydessä toisiinsa. Näin syntyy mahdollisuuksia paitsi osaamisen jakamiseen myös yhteishankintojen toteuttamiseen. Julkishallinnon hankinnat ovat usein haasteellisia ja yhteistyöllä kerätään enemmän asiantuntemusta mukaan. Samalla hankintavolyymit nousevat ja veroeuroja saadaan säästetyksi.

Eräs asiantuntijayhteistyön ilmentymä on korkeakoulujen IT-päivät. Tämä konferenssi kerää vuosittain 400–500 korkeakoulujen IT-asiantuntijaa yhteen akuuttien teemojen pariin. Tänä vuonna IT-päivät pidetään marraskuun alussa Helsingissä.

Yhteinen haaste korkeakouluilla on vastata digitalisaation vaatimuksiin. On ollut hienoa huomata, että monessa korkeakoulussa ylin johto on ottanut tämän asian työlistalleen.

Kirjoittajat

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohdon verkosto AAPA, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Teemu Seesto, KTM, IT-pääsihteeri, Yliopistojen IT-johtajien verkosto FUCIO, teemu.seesto(at)utu.fi