Purkaminen ja kiertotalous vaativat uutta osaamista

Suomessa purettiin vuonna 2023 noin 8 000 rakennusta, ja purkutahti on lähes kaksinkertaistunut runsaassa kymmenessä vuodessa. Purkaminen synnyttää suuren määrän jätettä ja on merkittävä osa rakentamissektorin materiaalivirtaa. Rakennusalalla on siten suuri vaikutus siihen, miten vähähiilisyyttä, materiaalitehokkuutta ja luonnonvarojen resurssiviisasta käyttöä edistetään Suomessa. Kiertotalouden kehittäminen on keskeinen keino päästä näihin tavoitteisiin.

Vuoden 2025 alussa voimaan astunut uusi rakentamislaki (751/2023) velvoittaa esittämään purkumateriaali- ja rakennusjäteselvityksen hankkeen lupavaiheessa. Selvityksessä on arvioitava syntyvien purkumateriaalien määrät ja päivitettävä tiedot toteutuneiden määrien osalta hankkeen valmistuessa. Tarkkojen arvioiden tekeminen hankkeen alkuvaiheessa on tärkeää, ja digitaalisten menetelmien avulla voidaan parantaa niin tiedonhallintaa kuin tarkkuuttakin.

Vuoteen 2027 ulottuvassa valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa Kierrätyksestä kiertotalouteen (YM 2022) rakentamisen jätteet on nostettu keskiöön. Suunnitelmassa tavoitteiksi esitetään esimerkiksi purkumateriaalien uudelleenkäytön edistämistä, purkusuunnittelun ja -tekniikoiden kehittämistä sekä digitaalisen rakennus- ja purkumateriaalitietokannan luomista.

Rakennusalalla digitalisaatio on edennyt uudisrakentamisessa merkittävästi viimeisten 10–15 vuoden aikana. Purkurakentamisessa kehitys on ollut hitaampaa, sillä hankkeiden kilpailutuksessa hinta on edelleen pääasiallinen kriteeri. Käyttämällä monipuolisempia hankintakriteerejä voitaisiin kuitenkin edistää kiertotaloutta ja tehokkaiden digitaalisten toimintatapojen omaksumista.

Purkuihin erikoistuneilla alan yrityksillä on vahvaa käytännön osaamista, mutta digitaalisten työkalujen käyttö on vielä vähäistä. Tulevaisuudessa purkuhankkeiden onnistuminen vaatii digitaalisten työkalujen merkityksen syvempää ymmärtämistä ja hallintaa sekä aivan uudenlaista toimintamallia.

Digitaalisuus purkurakentamisessa

Digitaalisuus tuo merkittäviä etuja purkuhankkeisiin. Metropolian ja Green Net Finlandin johdolla toteutettu Digipurku-hanke keskittyi sellaisiin digitaalisiin ratkaisuihin, jotka tukevat purkujätteen kierrätystä ja uudelleenkäyttöä. EU:n osarahoittamassa hankkeessa tunnistettiin useita teknisiä ratkaisuja, jotka edesauttavat vähähiilisten purkuhankkeiden toteutusta.

Keskeisin muutos toimintatavassa on yhteisen tiedonhallintaympäristö CDE:n (Common Data Environment) käyttöönotto. Se on käytössä jo melko laajasti uudisrakentamisessa, mutta nyt se kytkettiin mukaan purkuhankkeisiin. CDE-ympäristö mahdollistaa sen, että purkuhankkeen tietoja – kuten purkusuunnitelmat, tutkimukset, aikataulut, dokumentit ja tarkastukset – voidaan hallita digitaalisesti yhdellä alustalla. Kun CDE tarjoaa tiedon yhteensopivuuden uudisrakentamisen kanssa, pystytään purkumateriaalien uudelleenkäyttö integroimaan kokonaisuuteen täysin uudella tavalla.

Pilvipohjainen CDE-ympäristö tarjoaa kaikille hankkeen toimijoille pääsyn ajantasaiseen dataan. Asiakirjat, tietomallit, kommentit ja muu informaatio ovat helposti saatavilla, ja järjestelmä voidaan yhdistää erilaisiin suunnittelu- ja tuotanto-ohjelmistoihin, kuten kuviossa 1 pyritään havainnollistamaan.

Purkuhankkeiden lähtötiedot ovat usein paperisia. Tekoälypohjaiset ohjelmistot voivat digitalisoida piirustuksia ja luoda niiden pohjalta tietomalleja sekä muita dokumentteja. Skannaus- ja 3D-mittauslaitteet ovat jo yleisiä rakennustyömailla, ja purkukohteissa niiden avulla voidaan kartoittaa esimerkiksi maankaivuut, purkumäärät, ehjänä purettavien rakenteiden dimensiot sekä kierrätettävät rakennusosat. Robotiikka, dronet ja tekoäly tehostavat tulevaisuudessa skannausprosesseja.

Digitaalisista lähtötiedoista voidaan luoda purettavan rakennuksen tietomalli samalla tavalla kuin korjaushankkeissa tehdään inventointimalli. Tietomalli yhdistää kohteen 3D-geometrian sekä purettavan rakennuksen lähtötiedot ja materiaalitutkimukset. Mallia voidaan hyödyntää kohteen rakenne- ja purkusuunnittelussa, aikataulutuksessa sekä määrälaskennassa.

Tietomallien tietosisältö rikastuu hankkeen aikana. CDE-ympäristö mahdollistaa monipuolisen tiedon käyttämisen ja tallentamisen esimerkiksi CO2-laskentaan, turvallisuussuunnitelmaan, purkujäteselvitykseen ja rakennusosien kierrätykseen.

Purkuhankkeet eivät ole enää yksittäisiä suoritteita, vaan osa kiertotalouden arvoketjua, joka alan osaajien tulee hallita.

On tärkeä huomata rakennusosien uudelleenkäytön vaativan uutta ymmärrystä ja osaamista. Uudelleenkäytettävät osat on tunnistettava, arvioitava ja kuntokartoitettava ennen purkua. Kilpailutuksessa tulee huomioida sellaiset uudelleenkäyttökelpoiset osat, jotka tulee purkaa ehjänä. Tämä vaikuttaa merkittävästi hankkeen toteutukseen. Puretut osat on tutkittava, kunnostettava ja varastoitava ennen niiden myyntiä tai uudelleenkäytön suunnittelua ja toteutusta. Tämän osa-alueen hallinta ja prosessien sujuvuus edellyttävät maassamme vielä lisää tutkimusta ja kehitystyötä, mutta joitakin onnistuneita pilottihankkeita rakennusten kiertotaloudesta on jo toteutettu.

Uuden osaamisen tarve

Kuten edellä on todettu, purkuhankkeet on nähtävä kokonaisvaltaisena prosessina, jossa kierrätys ja uudelleenkäyttö ovat keskiössä. Ne eivät ole enää yksittäisiä suoritteita, vaan osa kiertotalouden arvoketjua, joka alan toimijoiden tulee hallita. Tämä edellyttää tavanomaisesta poikkeavaa ajattelutapaa, jossa hankkeen kaikkien osapuolten roolit ja vastuut määritellään eri tavalla kuin ennen. Myös aivan uusia erikoisrooleja, kuten materiaalien uudelleenkäytön asiantuntijoita ja tiedonhallinnan koordinaattoreita, voidaan tarvita tulevaisuudessa.

Tärkeintä on ensin hahmottaa koko prosessi uudesta näkökulmasta. Purkusuunnittelun, materiaalikartoituksen, turvallisuussuunnittelun ja uudelleenkäyttötavoitteiden on nivouduttava yhteen. Tilaajien on ymmärrettävä, että purkuprosessin tavoitteena ei ole vain vanhasta rakennuksesta eroon pääseminen, vaan uutta arvoa luodaan kierrätettyjen ja uudelleenkäytettyjen materiaalien avulla.

Tämän vuoksi uuden koulutuksen on keskityttävä paitsi teknologioihin, myös siihen, miten digitaaliset purkuhankkeet voidaan suunnitella ja johtaa tehokkaasti. Tuleville ja nykyisille purkuammattilaisille on tarjottava ohjelmia, jotka opettavat näkemään purkuhankkeet osana kiertotalouden arvoketjua.

Ensisijaisesti olisi opetettava opiskelijoille ja alalla jo toimiville CDE-ympäristön käyttöä, sillä edelleenkin turhan monet hankkeet käsittelevät tietoa paperilla ja välittävät sähköpostilla. Kuitenkin CDE mahdollistaa sen, että kaikki data, olivat ne piirustuksia, malleja, lomakkeita tai asiakirjoja, ovat yhdessä sijaintipaikassa.

Kun CDE-ympäristön käyttö on saatu hallintaan, lisäkoulutus voisi kattaa esimerkiksi määrälaskennan, aikataulutuksen, purkusuunnittelun sekä logistiikan ja varastoinnin. Useat CDE-ympäristöt toimivat myös mobiilisti, mikä helpottaa niiden jalkauttamista työmaille.

Kohteen 3D-skannaukset, mittaukset ja kartoitukset ovat tulevaisuudessa purkurakentamisen arkipäivää. Keilainten käyttöä tulisi opettaa osana tulevaisuuden ammattitaitoa, sillä niiden avulla saadaan tarkkoja tietoja purkukohteista ja tuotetaan tarvittavaa mittausdataa.

Tietomallien luonti ja käyttö yleistyy vasta sitä mukaa, kun purkumateriaalien kierrätys ja uudelleenkäyttö lisääntyvät. Tietomallit tehostavat kuitenkin myös itse purkutyötä, ja niiden avulla voidaan optimoida prosesseja. Mallien käsittely ja tietojen rikastaminen ovat tulevaisuudessa keskeisiä osaamisalueita, mutta ne vaativat pidemmälle kehitettyä koulutuskokonaisuutta.

Nykyisin purkurakentamisen opetus keskittyy vahvasti rakennuksen tekniseen purkamiseen sekä kustannustehokkuuteen. Tulevaisuudessa purkamisen opettamisessa tulisi olla vahvemmin läsnä digitaalisen tiedon luominen, käsittely ja hallinta. Tämä voidaan toteuttaa varsin helposti ottamalla CDE-tiedonhallintaympäristö mukaan ”taustalle” jo nykyisissä opintojaksoissa. Kohde ja kohteen tiedot olisivat silloin keskitetysti CDE-järjestelmässä, jonka tietoihin nojautuen myös opetukseen liittyvät harjoitukset voidaan suorittaa.

Rakennusosien uudelleen käyttöä ajatellen tutkintokoulutusta tulisi kehittää laajemmin, ja koko tutkintorakenne on tärkeä miettiä uudelleen. Tämä työ olisi tärkeä tehdä suunnitelmallisesti ja se vaatii oman rahoitetun kehitysprojektin alan toimijoiden kesken.

Digitaalisuutta olisi tärkeä painottaa niin tutkinto-opetuksessa kuin täydennyskouluttamisessa. Uudet alalle tulevat ammattilaiset tarvitsevat huomattavasti enemmän ymmärrystä ja käytännön osaamista tiedonhallintaan ja tietomallien käsittelyyn, jotta purkurakentamista voidaan kehittää eteenpäin. Myös jo alalla toimivat ammattilaiset tarvitsevat kohdennettua digitaalisen työskentelyn täydennyskoulutusta.

Koulutuksen ja hankekohtaisen konsultoinnin avulla voidaan vastata purkuhankkeiden tulevaisuuden haasteisiin. Korkeakouluilla ja muilla oppilaitoksilla olisi nyt mahdollisuus arvioida tutkinto- ja täydennyskoulutuksensa sisältöä ja tarjontaa, jotta ne vastaavat rakennusalan muuttuvan markkinan tarpeisiin. Tutkintokoulutuksessa kiertotalouden ja digitalisaation hyödyntämisen tulee olla tärkeällä sijalla, jotta tulevaisuuden ammattilaisilla on valmiudet kehittää purkuhankkeita kohti käyttökelpoisempaa ja resurssiviisaampaa toimintatapaa.

LISÄÄ AIHEEN YMPÄRILTÄ / RELATED POSTS