Yliarvioimmeko tekoälyn vaikutusta työn tulevaisuuden murroksessa?

Kirjoittaja: Alexander Törnroth.

Huominen on nopeampaa, älykkäämpää, tehokkaampaa ja automaation kyllästämää – sinua ja minua ei enää tarvita samassa määrin koneiden korvatessa meidät. Nykyinen osaaminen ja tulevaisuuden tarpeet eivät kohtaa, ja edessämme on merkittävä työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma. Erinäisten tutkimusten mukaan 0,5–1 miljoonaa suomalaista tulee uudelleenkouluttaa (Järvilehto 2019). Siis jo töissä olevia ihmisiä! Samalla nousee huoli opiskelijoiden jaksamisesta, joka kulminoituu sietämättömään tietämättömyyteen tulevasta: onko osaamiseni, mitä tänään opiskelen enää merkityksellistä valmistumisen jälkeen? Valmistunko ammattiin, jota ei enää hetken päästä ole?

On esitetty (lue: varmana pidettyjä) pessimistisiä näkemyksiä työn tulevaisuudesta ja tuloerojen kasvamisesta. On hyvin erilaisia käsityksiä siitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti tekoäly tuhoaa nykyisiä työpaikkoja. Automatisoitavia, rutiininomaisesti toistuvia tehtäviä sisältäviä, niin sanottuja taylorisoituja työpaikkoja oli vuonna 2015 noin 9 % työpaikoista Suomessa (Koski ja Husso 2018). McKinseyn (2017) mukaan tekoäly tuhoaa Suomessa noin 15 % työpaikoista vuoteen 2030 mennessä ja muuttaa työn luonnetta huomattavasti tätä suuremmassa osassa tehtäviä.

Pohjois-Amerikkaa koskevissa tutkimuksissa on vastaavasti väitetty, että robotit1 korvaavat ihmisen puolessa kaikista työpaikoista 10−20 vuoden sisällä (Marketwatch 2019). Rajuinta pudotuksen oletetaan olevan ”perusduunari-”, eli kenttä- ja huoltotöissä, joissa työntekijämäärien arvioidaan romahtavan nykyisestä miljoonasta henkilöstä 50 tuhanteen henkilöön. Tämä kaikki tapahtuu näiden selvitysten mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Kaikki tämä ”varma tieto” on ihmeellinen esimerkki tarinan voimasta: kun mitä tahansa tarinaa toistaa tarpeeksi pitkään, alamme kaikki lopulta kollektiivisesti siihen uskoa. Mutta esimerkiksi kenttä- ja huoltotyöntekijöiden korvaamiseen liittyen voimme esittää kaksi yksinkertaista kysymystä. Miten monta robottia työskentelee nykyään kyseisissä tehtävissä? Nolla. Miten monta vaihtoehtoa olemme nähneet koneista, jotka suoriutuisivat samoista tehtävistä paremmin kuin ihminen? Nolla.

Teknologisen edistyksen vaikutukset suodattuvat monien tekijöiden läpi ja kehityksen vauhtiin liittyy epävarmuutta. Kun asiaa tarkastelee neljän peruslainalaisuuden kautta – digitalisaation harha, raskaat investointikustannukset, suorituskyvyn ja pätevyyden ero sekä tekoälyn yliarviointi – huomaa, että muutokset työllisyydessä eivät todennäköisesti ole yhtä nopeita kuin teknologinen kehitys antaisi odottaa.

Digitalisaation harha

Useammat tutkijat ja asiantuntijat, allekirjoittanut mukaan lukien, olettavat helposti, että maailma on jo digitaalinen, että uusien teknologioiden hyödyntäminen voidaan aloittaa heti ja että ne johtavat hetkessä operatiivisiin muutoksiin tuotantoketjuissa, tehtaissa ja yritysten tukitoiminnoissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että 98 % eurooppalaisista yhtiöistä on pieniä ja keskisuuria, jotka eivät ensimmäisten joukossa ole ottamassa käyttöön uutta teknologiaa. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä arvio siitä, että 44 %:lta eurooppalaisista puuttuu perustavanlaatuiset digitaidot, niin saadaan tarkempi kuva tulevan digiloikan jättimäisistä haasteista (ks. esimerkiksi Digital Skills Gap 2017.) Kestää paljon kauemmin implementoida kaikki innovaatiot robotiikan ja tekoälyn saralla, kuin mitä alan (kuplan) sisällä yleensä oletetaan. Tämä on digitalisaation harha. Maailma ei ole vielä valmis.

Raskaat investointikustannukset

Yritykset ovat yleensä haluttomia ottamaan käyttöön uutta teknologiaa, jos se edellyttää suuria investointeja tai merkittäviä organisaatiomuutoksia. Vaikka olemme tottuneet alati päivittyvään puhelimeen, puhumattakaan hermoja raastavista Windows-päivityksistä, ei yritysmaailma liiku yhtä vikkelään. Siinä missä ohjelmistopäivityksiä saatetaan tehdä päivittäin ja melko halvalla, on vastaavasti koneiden ja kaluston käyttöön ottaminen ja päivittäminen huomattavasti kalliimpaa. Jos ostat auton tänään, se tuskin sisältää erityisen paljon päivitettäviä ohjelmistoja ja mitä todennäköisimmin se ei ole itseohjautuva. Mitä luultavammin ajat sillä vielä 15 vuodenkin kuluttua. Samoin, jos rakennat tänään talon, niin voit olettaa asuvasi siinä loppuelämäsi. Maailma muuttuu ympärillä, mutta se ei tarkoita, että vanhat investointipäätökset kumotaan, ellei sille ole selkeää taloudellista perustetta.

Suorituskyvyn ja pätevyyden ero

Tämän päivän tekoäly, kuten automaattinen puheentunnistus, on kapeaa tekoälyä. Se tarkoittaa sitä, että kone voi suoriutua ilmiömäisen hyvin tietystä tarkasti rajatusta tehtävästä. Se on siis suorituskyvyltään ylivoimainen ihmiseen nähden, mutta erityisen älykäs se ei ole.

Jos ihminen on teknisesti taitava laulamaan, saatamme olettaa, että hän oppii myös keskimääräistä helpommin soittamaan jotakin soitinta, koska hän ymmärtää musiikkia.2 Tapaamme ajatella koneiden suoritteiden osalta samalla tavalla: kun kuulemme, että kone tai järjestelmä suoriutui tietystä tehtävästä, niin uskomme, että sillä on samoja pätevyyksiä kuin ihmisellä samassa tehtävässä. Tämä on harhaluulo, ja kyse on suorituskyvyn ja pätevyyden erosta: kone on tehokas, muttei erityisen älykäs.

Tämän päivän robotit ja järjestelmät ovat monelta osin uskomattoman yksinkertaisia. Ne eivät yllä lähellekään älykkyyden perusominaisuutta eli taitoa ymmärtää fyysistä maailmaa tarpeeksi hyvin tehdäkseen siitä yksinkertaisia johtopäätöksiä. Niillä ei myöskään ole kykyä havainnoida yhtä asiaa ja käyttää sitä taustatietona oivaltaakseen, miten jokin toinen asia toimii. Ne eivät toisin sanoen ole päteviä tekemään muuta kuin sen asian, johon ne on tarkoitettu. Tämän seurauksena myöskään työpaikat eivät häviä yhtäkkisesti. Työ ennemmin muuttuu yksi askel kerrallaan.

Tekoälyn yliarviointi

Tekoälyn vaikutusta on jatkuvasti yliarvioitu, ensin 60- ja sitten 80-luvulla. Luultavasti näin käy tälläkin kertaa, lyhyellä aikavälillä ainakin.3 Viime vuosina olemme saaneet todistaa huimaa kehitystä tekoälyjärjestelmien tehokkuudessa ja hyödyntämisessä. Merkittävin syy tähän on edistys syväoppimisessa. Näiden onnistumisten valossa ajatellaan, että kehityskulku jatkuu samalla kulmakertoimella. Tämä on harhaluulo (ks. esimerkiksi Rosling et al. 2018). Nykyisen syväoppimisen edistysaskelia edelsi 30 vuoden kehitystyö. Kyse on ennemminkin yksittäisestä merkittävästä onnistumisesta kuin siitä, että voisimme olettaa tekoälyn kehityksen olevan erityisen lineaarista jatkossa(kaan). Seuraavaan tekoälytalveen en usko, mutta hypen laantuminen on vääjäämättä edessä. Tämä ei välttämättä ole huono asia, vaan tuo mukaan syvällisemmän ymmärryksen nykyisten teknologioiden rajallisuuksista ja vahvuuksista.

On hyvä pitää mielessä, että vaikka työpaikkojen häviämisvauhti tuntuu nopealta, se on selvästi hitaampaa kuin Suomessa on koettu aiempina vuosikymmeninä (Koski ja Husso 2018, 10). Tuoreimmat tutkimukset Pohjois-Amerikassa osoittavat, että vuonna 2018 tekoäly loi kolme kertaa enemmän työpaikkoja kuin se vei niitä. Ajanjaksolla 2016−2018 emme myöskään todistaneet merkittävää keskiluokkaisten töiden tuhoa. Itseasiassa niitä syntyi enemmän kuin matalapalkkaisia. (Dishman 2019.) Nykyisellään tekoäly ei siis ole lisännyt merkittävästi tuloeroja. Muutoksesta, olkoonkin vääjäämätön, ei välttämättä tule niin nopeaa tai kokonaisvaltaista kuin on ennustettu.

1Huom! Tämä on kirjoittajan yksinkertaistus. Raportissa ei viitata pelkästään robotteihin.
2Tämä ei tietenkään aina pidä paikkaansa.
3Kyseessä on niin kutsuttu Amara’s Law: yliarviomme teknologian vaikutusta lyhyellä aikavälillä samalla kuin aliarviomme sen vaikusta pitkällä aikavälillä.

Kirjoittaja

Alexander Törnroth, KTM, AI Accelerator Lead, Suomen Tekoälykiihdyttämö, osana Teknologiateollisuutta, alexander.tornroth(at)teknologiateollisuus.fi


Digital Skills Gap in Europe (2017). Euroopan komissio. Haettu 25.7.2019 osoitteesta https://ec.europa.eu/digital-single-market/en/news/digital-skills-gap-europe

Dishman, Lydia (2019). Is AI killing jobs? Actually, it added 3x more than replaced in 2018. FastCompany. Haettu 25.7.2019 osoitteesta https://www.fastcompany.com/90369739/is-ai-killing-jobs-actually-it-added-3x-more-in-2018

AAPA ja FUCIO: Korkeakoulujen digitalisaation yhteistyötä jo vuosikymmenien ajan

Kirjoittajat: Jaakko Riihimaa & Teemu Seesto.

Kun ammattikorkeakoulut aloittivat toimintansa, niiden tietohallintojen avainhenkilöt perustivat viipymättä yhteistyöverkoston nimeltään AAPA. Nimi juontuu ajalta, jolloin skandinaaviset merkit eivät olleet diginimissä sallittuja: ”Ammattikorkeakoulujen AtkPAallikot”. Suomen yliopistoissa IT-yhteistyö oli alkanut yli 30 vuotta aiemmin ensimmäisiä tietokoneita käyttöön otettaessa. Silloiset atk-päälliköt muodostivat jo verkoston, nykyiseltä nimeltään FUCIO. Tavoitteena verkostoissa on ollut jakaa tietoa avoimesti. Vaikka ammattikorkeakoulut ja yliopistot kilpailevatkin hyvistä opiskelijoista, rahoituksesta ja resursseista keskenään, on kummankin tietohallintoverkoston toiminnassa vallalla monipuolinen ja monen tasoinen yhteistyö sekä tiedonvaihto niin verkostojen sisällä kuin välilläkin. Yhä harvempi tietohallinnollinen haaste kohdentuu vain amk- tai yliopisto-sektoriin.

Tietohallintojen yhteistyö on noussut jälleen uudelle tasolle, kun ammattikorkeakoulut ja yliopistot eri tavoin pyrkivät saamaan synergiaetuja alueellisten yhteenliittymien avulla. Esimerkiksi Lapissa, Tampereella ja Lappeenrannassa on luotu ja luodaan korkeakoulukonserneja. Yhteenliittymien taustalle tarvitaan yhteentoimivat tieto- ja järjestelmäarkkitehtuuriin nojaavat ratkaisut. Paikallisen korkeakouluyhteistyön lisäksi kansainvälistyminen ja koulutusviennin tavoitteet asettavat uusia vaatimuksia tietohallinnon työkaluille ja palveluille, puhumattakaan opiskelijoille tarjottavista korkeakoulujen rajat ylittävistä uusista mahdollisuuksista kuten ristiinopiskelusta.

Sekä ammattikorkeakoulujen AAPA että yliopistojen FUCIO ovat jo useiden vuosien ajan koordinoineet toimintaansa täysipäiväisen pääsihteerinsä avustamana. Pääsihteeri toimii käsikassarana verkostojen sisäisessä ja ulkoisessa viestinnässä. Hän osallistuu erilaisiin korkeakoulusektoriin liittyviin tapahtumiin, kerää ja välittää tietoa verkostolle ja luo kokonaiskuvaa meneillään olevista aktiviteeteista korkeakouluissa ja yliopistoissa. Pääsihteerin työtä ohjaa kummassakin verkostossa tietohallintojohtajista muodostettu työvaliokunta.

Eräs em. tiedonkeruista on vuosittainen korkeakoulujen IT-barometri. Tietohallintojohtajia pyydetään arvioimaan seuraavan puolentoista vuoden näkymä ja siihen vaikuttavat tärkeimmät tekijät. Viimeisten vuosien ajan resurssien riittävyys on ollut vahvasti esillä. Muutokset korkeakoulujen rahoituksessa ovat olleet julkisen hallinnon taloustilanteen vuoksi nopeita. Tietohallinnon kaltaiselle toiminnolle, joka mm. vastaa korkeakoulun infrastruktuurista, tällaiset ennakoimattomat heilahdukset ovat myrkkyä, eikä vähiten korkeakoulujen kaltaisissa vahvasti tietointensiivissä organisaatioissa. Palvelun pitää pelata häiriöttömästi.

Vuodesta 2010 alkaen korkeakoulut ovat osallistuneet yhteiseen IT-palveluiden kvantitatiiviseen analyysiin nimeltä BencHEIT. Kyseessä on kattava selvitys korkeakoulujen talouden ja volyymien tunnusluvuista. Merkittävää on, että luvut jaetaan toisten osallistuvien korkeakoulujen kanssa täysin avoimesti. Alun perin suomalaisten korkeakoulujen tarpeesta lähtenyt kartoitus kattaa kuluvanakin vuonna noin 60 korkeakoulua ympäri Euroopan. Pohjoismaisilla korkeakouluilla on tässä kyselyssä vahva edustus. Kansainvälinen taso tuo mahdollisuuden esimerkiksi teknillisen alan korkeakoululle verrata omia indikaattoreitaan vastaaviin kansainvälisiin teknillisiin korkeakouluihin nähden.

Alusta lähtien on tietohallintojen yhteistyö korkeakoulusektorilla kanavoitunut erityisesti asiantuntijoiden välillä. Esimerkiksi tietoturva-, tietosuoja-, kokonaisarkkitehtuuri-, lisenssi- ja identiteetinhallinnan asiantuntijat ovat aktiivisesti yhteydessä toisiinsa. Näin syntyy mahdollisuuksia paitsi osaamisen jakamiseen myös yhteishankintojen toteuttamiseen. Julkishallinnon hankinnat ovat usein haasteellisia ja yhteistyöllä kerätään enemmän asiantuntemusta mukaan. Samalla hankintavolyymit nousevat ja veroeuroja saadaan säästetyksi.

Eräs asiantuntijayhteistyön ilmentymä on korkeakoulujen IT-päivät. Tämä konferenssi kerää vuosittain 400–500 korkeakoulujen IT-asiantuntijaa yhteen akuuttien teemojen pariin. Tänä vuonna IT-päivät pidetään marraskuun alussa Helsingissä.

Yhteinen haaste korkeakouluilla on vastata digitalisaation vaatimuksiin. On ollut hienoa huomata, että monessa korkeakoulussa ylin johto on ottanut tämän asian työlistalleen.

Kirjoittajat

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohdon verkosto AAPA, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Teemu Seesto, KTM, IT-pääsihteeri, Yliopistojen IT-johtajien verkosto FUCIO, teemu.seesto(at)utu.fi

Tietohallinnon uusi rooli digitalisaatiossa

Kirjoittajat: Anssi Hietaharju & Mari Nyrhinen.

Usealla eri toimialalla on tällä hetkellä käynnissä digitalisaation tuoma suuri toimintaympäristön muutosaalto, jossa organisaatioiden tulee jatkuvasti parantaa toimintaansa ja pyrkiä innovoimaan uutta pysyäkseen aallon harjalla. Digitalisaatio tarjoaa organisaatioille uusia mahdollisuuksia muun muassa tehostaa toimintaa ja parantaa palvelukokemusta asiakkaille ja loppukäyttäjille. Monien organisaatioiden johto miettiikin kuumeisesti sitä, miten pysyä mukana alati nopeutuvissa muutoksissa ja miten ottaa ketterästi käyttöön nopeasti kehittyvää teknologiaa. Digitalisaation hyödyntämismahdollisuuksia mietitään tällä hetkellä myös korkeakoulukentällä useammalla tasolla: valtakunnallisesti OKM 2030 vision jatkotyössä ja yhteistyöverkostoissa sekä paikallisesti yksittäisissä ammattikorkeakouluissa.

Tietohallinnon rooli muutoksessa

Digitalisaatiota halutaan nykypäivänä hyödyntää mahdollisimman laajasti osana organisaatioiden erilaisia prosesseja ja palveluita. Business Technology Forum julkaisi tammikuussa 2019 uuden BT-standardin (ent. tietohallintomalli), jossa organisaation teknologian johtaminen ja kehittäminen on määritelty yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

Teknologian tunkeutuessa kaikkialle on tietohallinnon asiantuntijuutta hyödyntäen mahdollisuus kehittää koko organisaation toimintoja. Tietohallinnon rooliin kuuluu tuntea eri teknologiat ja digitalisaation toteutukseen soveltuvat erilaiset kehittämismenetelmät sekä koordinoida ja hallita kokonaisarkkitehtuuria. Tietohallintoa ei siis enää tule nähdä omassa siilossa toimivana yksikkönä, vaan yhdessä organisaation ydintoimintojen kanssa toimivana kokonaisuutena. Näin varmistetaan, että organisaatio tuottaa palveluillaan mahdollisimman suurta lisäarvoa sekä sisäisille että ulkoisille asiakkaille. Tätä ajattelua tukee BT-standardi (kuvio 1).

Kuvio 1. BT-standardin ajattelumalli (www.managebt.org)

Digitalisaation hyödyntäminen organisaatiossa

BT-standardissa kerrotaan myös teknologiasta, joka tulee terminä tässä yhteydessä ymmärtää laveasti. Se sisältää esimerkiksi ohjelmistot ja tietojärjestelmät, joilla organisaation palvelut toteutetaan. BT-standardissa teknologia on jaoteltu alla olevan kuvan mukaisesti neljään eri alueeseen. Nämä alueet on edelleen jaettu kahteen kategoriaan: asiakkaalle näkyvät teknologia-alueet (vihreällä) ja sisäisten toimintojen teknologia-alueet (sinisellä). Jokainen neljästä teknologia-alueesta pitää sisällään laajan valikoiman erilaisia teknologioita kuten ohjelmistorobotiikkaa tai käyttäjien identiteetin hallintaa. Kaikkia teknologia-alueita tukee perinteiset IT-tukitoiminnot: infrastruktuuri, data ja tietoturva.

Kuvio 2. Teknologia-alueet (www.managebt.org)

Opetusalalla erilaiset asiakasrapajapintateknologiat (vrt. Peppi, Opintopolku.fi) ovat viime vuosina olleet paljon esillä. Markkinoilta löytyy nykyisin useita palveluntarjoajia, jotka mainostavat helposti käyttöönotettavia ratkaisuja opetuksen ja oppimisen tueksi. Organisaation erilaiset digitaaliset tarpeet ja mahdollisuudet synnyttävätkin riskin kehittämisen sirpaloitumisesta yksittäisiin ja samalla toisistaan erillisiin digipalveluiden hankintoihin. Siksi digitalisaatiota ja sen tuottamia hyötyjä tuleekin arvioida kokonaisuutena muun muassa organisaation strategisten tavoitteiden ja kokonaisarkkitehtuurin avulla.

Kuinka lähteä liikkeelle?

Yhtenäisen kokonaisuuden rakentamiseksi BT-standardi tarjoaa teknologiajohtamisen parhaita käytäntöjä, selkeitä konsepteja ja rakenteita sekä konkreettisia työkaluja. Muutosta ja sen toteuttamista suunniteltaessa voi lähteä liikkeelle pohtimalla seuraavia kysymyksiä:

  • Minkälaisia tavoitteita ammattikorkeakoulumme strategia asettaa digitaalisille palveluillemme?
  • Minkä teknologia-alueen kehitystarpeita meillä erityisesti on?
  • Tukeeko nykyinen toimintamallimme tietohallinnon ja ydintoiminnan palvelualueiden yhteistyötä ja monisyklistä kehitystä?

Kirjoittajat

Anssi Hietaharju, HTM, Advisor, Sofigate Oy, anssi.hietaharju(at)sofigate.com

Mari Nyrhinen, KTT, ICT-päällikkö, Diakonia-ammattikorkeakoulu, mari.nyrhinen(AT)diak.fi

 

IT-benchmarkkauksella parempaa tiedolla johtamista

Kirjoittajat: Tuomo Rintamäki, Juha Venho & Teemu Seesto.

Miten digiloikka näkyy korkeakoulujen IT-resursseissa? Paljonko käytämme korkeakoulussamme IT-kustannuksiin? Miten korkeakoulumme vertautuvat muihin korkeakouluihin? Kun tiedämme IT-kustannuksemme, voimmeko parantaa IT:n vaikuttavuutta korkeakoulumme ydintoiminnoille?

Vertaisarviointia vuodesta 2010

Näitä kysymyksiä pohtivat muutaman suomalaisen yliopiston tietohallintojohtajat, kun he aloittivat IT kustannuksia vertailevan BencHEIT-kyselyn (jatkossa BM) vuonna 2010. Suuri osa suomalaisista ammattikorkeakouluista on ollut mukana vuodesta 2011. Vuonna 2017 BM toimii eurooppalaisen EUNIS- järjestön (www.eunis.org) alaisuudessa ja kattaa 60 korkeakoulua 11 maasta mahdollistaen kansainvälisen vertailun. BM-kysely on korkeakouluille maksuton.

Kysely kolmessa dimensioissa

Korkeakoulusta kysytään taustatietoja mm. korkeakoulun talouteen, henkilöstöön ja opiskelijoihin liittyvää numeerista kokonaisdataa. Näin osanottajat voivat helpommin vertailla IT-dataansa esim. löytämällä samankokoiset ja -tyyppiset korkeakoulut, joihin verrata omaa korkeakouluaan.

Kuvio 1: Kyselyn kolme dimensiota

Kustannukset käsitellään kassaperusteisina, eli kustannuksia ei jaksoteta, joten poistoja ei huomioida. Kustannukset kohdennetaan kolmessa dimensiossa. Ensimmäinen dimensio on karkea tiliryhmäjako: laite-, ohjelmisto-, palkka-, toimitila ja ulkoistusmenot. Sen lisäksi menot eritellään palvelujen mukaan: IT-infrastruktuuri, työasemat, lähituki tietoliikenne- ja verkko, tietojärjestelmäpalvelut, AV-palvelut ja yleinen IT:n johtaminen sekä tietoturva.

Kolmas luokitteludimensio on organisaatiotaso:

  • keskitetty IT-yksikkö (esim. tietohallintopalvelut tai tietotekniikkakeskus)
  • muu keskitetty palveluyksikkö (esim. kirjasto, taloushallinto)
  • koulutuksen ja tutkimuksen toiminnot (esim. tiedekunnat, laitokset, osaamisalueet, koulutusohjelmat)

Myös IT-infrastruktuurista esim. työasemista, palvelimista, tietoverkosta, tietoliikenteestä, IT-opetustilojen pinta-aloista kerätään volyymitietoja. Keräämällä IT-resurssien tiedot muunkin kuin keskitetyn IT:n osalta, nähdään IT-palveluiden keskityksen ja hajautuksen aste. Tämä lisää myös korkeakoulujen keskinäistä vertailtavuutta.

Yhteismitallisuudella luotettavuutta vertaisarviointiin

Talousluvut kerätään raportointivuoden kirjanpidosta, tilinpäätöksestä ja muista korkeakoulujen tietovarannoista. Yksittäisessä ammattikorkeakoulussa tiedonkeruuseen kuluu 5–10 henkilötyöpäivää. Tiedonkeruu onnistuu sitä helpommin mitä paremmin kustannukset on kohdennettu korkeakoulun kirjanpidossa ja mitä enemmän tietohallinnolla on käytettävissään taloushallinnon tukea.
BM-data jaetaan luottamuksellisesti kaikkien kyselyyn osallistujien kesken. Luottamuksellisuus tarkoittaa, ettei dataa luovuteta kaupallisille toimijoille, esim. IT-palveluja tai laitteita myyville yrityksille. Vastaavan tyyppisissä kaupallisissa vertailukyselyissä vastaaja ei välttämättä näe verrokkiorganisaatioiden tietoja eikä edes nimiä. BM-kysely antaa tässä mielessä huomattavasti paremmat lähtökohdat vertaisarvioinnin toteuttamiselle.

BM:n yhteenvetoraportti mahdollistaa oman korkeakoulun tarkemman analysoinnin. Analyysiä voi myös tehdä korkeakoulun itse verrokikseen valitsemien korkeakoulujen suhteen. Samalla saa poimittua hyviä ja täsmällisiä vertailuja korkeakoulun johdolle päätöksenteon pohjaksi.

Pitkittäisanalyysiä – eli tuliko digiloikasta läpijuoksu?

Kaikki tehdyt tulkinnat on tehty laskennasta, jossa mukana ovat vain korkeakoulut, jotka ovat osallistuneet BM-kyselyyn kaikkina analyysivuosina 2013–2017 (ammattikorkeakoulut: Haaga-Helia, HAMK, JAMK, Karelia, Laurea, Metropolia, OAMK, Saimia, Savonia, SeAMK, TAMK, Turun AMK, yliopistot: Aalto, HY, LUT, LY, TaY, TTY). Tämän artikkelin kustannustiedoissa on IT-tilakustannukset jätetty huomioimatta, koska korkeakoulujen tapa kohdentaa tilakustannukset vaihtelee suuresti.

Kysely on kassaperustainen, joten yhden vuoden korkeakoulukohtaiset heilahdukset tasoittuvat pitkän aikavälin analyysissä.

IT-kustannukset suhteessa opiskelija- ja henkilökuntamäärään

Ammattikorkeakoulusektorin IT-kustannukset suhteutettuna opiskelija-FTE:hen ovat pudonneet viiden viimeisen vuoden aikana noin 7 %. Kehitys on ollut verraten tasaista parin prosentin luokkaa vuodessa. Tosin opiskelijoiden sisäänotto ja FTE-luku selittävät yli puolet em. näennäisestä pudotuksesta. Samaan aikaan yliopistosektorin IT-kustannukset kasvoivat opiskelija-FTE:hen suhteutettuna lähes 12 %. Suurin osa tästä selittyy vuoden 2013 IT-kustannusten vaatimattomasta tasosta. Sen jälkeen kustannukset ovat pysyneet lähes samalla tasolla.

Kuvio 2: IT-kustannukset suhteessa opiskelijamäärään

Kustannuskehitys näyttäytyy kuitenkin aivan toisenlaisena, jos vertailukohdaksi otetaan korkeakoulun henkilökuntamäärä. Tällöin kummankin sektorin IT-kustannuskehitys on lähes samansuuruinen ja -suuntainen. IT-kustannusten kasvu suhteessa henkilökuntaan voi selittyä henkilökunnan määrän vähenemisellä. Iso osa IT-palveluiden kustannuksista ei ole määrän suhteen alaspäin joustava. Esimerkiksi tietoturva, HR-järjestelmä ja opintorekisteri on oltava, vaikka niiden kohderyhmän koko muuttuisi.

Kuvio 3: IT-kustannukset suhteessa henkilöstömäärään

Panostukset IT-resursseihin

Tarkastelujaksolla 2013–2017 IT-menojen osuus koko korkeakoulun budjetista on pysynyt hyvinkin samantasoisena: AMK-sektorilla 6,5 % (YO-sektorilla 5,6 %). Prosenttiosuudet ovat niin vakaita vuodesta toiseen, että tämän perusteella korkeakoulusektorilla ei voida puhua digiloikasta tai erityisen voimallisesta panostuksesta digitalisaatioon.

Kaikkien vuoden 2017 BM-kyselyyn osallistuneiden pohjoismaisten korkeakoulujen kohdalla IT:n osuus koko organisaation budjetista on juuri osapuilleen 6 %.

MaaSuomi (n=29) Norja (n=7) Ruotsi (n=4) Tanska (n=3)
IT-menot budjetista 5,9 % 5,8 % 6,1 % 5,4 %

IT-työtä tekevän henkilöstön osuus koko korkeakoulun henkilökunnasta on vuosien 2013–2017 aikana ollut lähes vakio: ammattikorkeakouluissa 5,1 % ja yliopistoissa 4,0 %

Atk-luokista oppimisympäristöihin

Teknologinen kehitys on vuosien 2013–2017 aikana vienyt kohti mobiliteettia. Pitkään on puhuttu opiskelijoiden omien tietokoneiden käyttämisestä opetuksessa. Opiskelijoiden omien tietokoneiden käyttö (BYOD, Bring Your Own Device) antaa mahdollisuuden vähentää korkeakoulujen omia perinteisiä atk-luokkia. Tämä kehitys näkyy amk-sektorilla 15 % vähennyksenä 20000 laitteesta 17200 laitteeseen v.2017. Sen sijaan yo-sektorilla ei muutosta ole käytännössä yhtään. Tosin laitemäärät ovat merkittävästi vähäisemmät.

Kuvio 4: Atk-luokkien tilamäärän kehitys

Onko atk-luokiksi määriteltävien tilojen määrä vähentynyt? BM-kyselyssä kerätään atk-luokiksi osoitettujen tilojen neliömääriä. Neliömäärä näyttää amk-sektorin osalta suorastaan romahtaneen. Vuonna 2013 atk-luokkia oli yli 51000 m², kun vuonna 2017 niitä oli enää 32000 m². Pudotusta on noin 38 %. Muutoksen pitäisi näkyä myös työmäärän ja kustannusten merkittävänä vähenemisenä, koska atk-luokat edellyttävät omat sähkö-, tietoliikenne- ja muut laiteasennukset sekä niiden tekniset ja ohjelmistoylläpidot.

Edellä esitetyn tietojen perusteella nähdään korkeakoulujen oppimisympäristöissä tapahtuneen selkeä muutos.

BM-tuloksista konkreettisia muutoksia toimintaan

Turun ammattikorkeakoulu on ollut alusta asti mukana kaikissa BM-kyselyissä. Näiden tietojen pohjalta on raportoitu vuosittain korkeakoulun johdolle. Vertailuun voidaan vapaasti valita halutut korkeakoulut. Turun AMK:n johto on halunnut vertaisarviointia erityisesti muihin isoihin monialaisiin ammattikorkeakouluihin.

Korkeakoulujen kattava osallistuminen BM-kyselyyn mahdollistaa usean vuoden mittaiset aikasarjat ja kehitystrendit. Ammattikorkeakoulujen kesken on vuosittain käyty keskusteluja kyselyn tietojen yhteismitallisuudesta ja tämä on omalta osaltaan parantanut tietojen luotettavuutta ja vertailtavuutta.

BM-kyselyssä kerättävät tiedot tarjoavat myös paljon hyödyllistä oman korkeakoulun sisäistä informaatiota. Turun AMK:ssa on seurattu erityisesti IT-kustannusten kehitystä palveluittain ja kustannuslajeittain.

Kuvio 5: Turun AMK:n IT-kustannukset palveluittain 2017

Ammattikorkeakoulujen keskinäinen ja oman AMK:n sisäinen IT-kustannusten vertailutieto on tarjonnut Turun AMK:n johdolle arvokasta taustatietoa esimerkiksi seuraavan vuoden IT-budjetin ja tietohallinnon strategisten painopistealueiden suunnitteluun.

Johdolle tuotettujen raporttien lisäksi tietoja on hyödynnetty aktiivisesti myös tietohallinnon sisällä. Esimerkiksi vuoden 2014 tietojen perusteella havaittiin, että Turun AMK:n puhepalveluiden kustannukset olivat korkeammat kuin useimmilla muilla ammattikorkeakouluilla. Tämän seurauksena käynnistettiin toimenpiteet puhepalveluiden uudistamiseksi. Turun AMK:n puhepalveluiden kustannukset ovat pudonneet vuoteen 2017 mennessä yli 50 %.

Turun ammattikorkeakoulun näkökulmasta mielenkiintoinen vertailukohde on Tampereen ammattikorkeakoulu. Oheisessa kuvassa on Turun AMK:n ja Tampereen AMK:n keskinäistä vertailua IT-menojen osuudesta AMK:n koko budjetista vuosina 2013–2017.

Kuvio 6: Turun ja Tampereen ammattikorkeakoulujen IT-menojen osuus korkeakoulun budjetista

Turun AMK:ssa on kohdennettu vuodesta 2015 lukien merkittäviä lisäpanostuksia erityisesti IT-laitehankintoihin. Tämä on nostanut IT-menojen osuutta koko budjetista noin yhden prosenttiyksikön verran vertailujakson aikana. Tampereen ammattikorkeakoulun IT-menojen osuus budjetista on noussut vertailujakson aikana hieman enemmän. BM-dataa analysoimalla olemme havainneet, että myös Tampereen AMK:ssa tämä johtuu pääosin IT-laitekustannusten kasvusta.

Kirjoittajat

Tuomo Rintamäki, VTM, ekonomi, tietohallintojohtaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, tuomo.rintamaki@metropolia.fi

Juha Venho, Insinööri (ylempi AMK), tietohallintopäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, juha.venho@turkuamk.fi

Teemu Seesto, KTM, IT-pääsihteeri, Yliopistojen IT-johtajien verkosto, teemu.seesto@utu.fi


EUNIS (2017) Public analysis for BM2017, Viitattu 31.1.2019, http://www.eunis.org/bm2017/

Projektisalkunhallinta mahdollistaa tiedolla johtamisen

Kirjoittajat: Outi Pelkonen, Johanna Krappe & Juha Venho.

Kuinka montaa tutkimusprojektia teemme yhdessä saksalaisten kanssa? Mitkä projektit toteuttavat strategiassa määriteltyä kiertotalouden painopistealuetta? Montako projektia meillä on yhdessä paikallisten suuryritysten kanssa? Paljonko meidän pitää osoittaa omarahoitusta tälle 5G-projektille ensi vuonna? Montako henkilötyövuotta projektien toteuttamiseen tarvitaan tänä vuonna?

Vastaako sinun organisaatiosi projektisalkunhallintajärjestelmäsi tämänkaltaisiin kysymyksiin? Meidän järjestelmämme ei vastannut, mutta nyt vastaa.

Digitalisaatiolla salkunhallintaan

Vuonna 2014 Turun ammattikorkeakoulussa oltiin umpikujassa. Turun AMK:n projektisalkunhallinta oli sirpaleista. Yleinen huolenaihe oli, tiedetäänkö organisaatiossa riittävästi projekteista, niiden etenemisestä, haasteista ja ylipäänsä siitä, millaisia projekteja on käynnissä tai mikä projektien taloudellinen tilanne on. Turun AMK:n projektisalkun- ja projektinhallinnan prosessit sekä näihin liittyvät toimintakäytännöt eivät tukeneet riittävästi projektien toteuttamista eivätkä salkun johtamista.

Projektitoiminnan tiedonhallinnan kehittämiseksi teetettiin organisaation sisäinen esiselvitys (Kuusela ym. 2014). Esiselvityksessä todettiin, että Turun AMK:n projektitoiminta kokonaisuudessaan kaipaa toimintatavoista ja projektien toteuttajien tarpeista lähtevää kehittämistä. Muutostyöhön ryhdyttiin vuonna 2015 uuden, keskitetyn TKI-palvelut -yksikön perustamisen yhteydessä.

Valtiovarainministeriö on määritellyt, että digitalisaatio on toimintatapojen asiakaslähtöistä uudistamista teknologiaa hyödyntämällä (Rissanen 2016, 2). Projektisalkunhallinnan uudistaminen nähtiinkin merkittäväksi Turun AMK:n digitalisaation kehittämishankkeeksi. Uudistuksessa oli kyse pääosin muutosjohtamisesta, jossa teknologia nähtiin muutoksen mahdollistajana.

Tavoitteeksi asetettiin TKI-prosessien kehittäminen sekä sitä tukevan nykyaikaisen ja helposti lähestyttävän projektisalkunhallintajärjestelmän hankinta. Uudistuksella haluttiin erityisesti helpottaa projektitoimijan jokapäiväistä työskentelyä, virtaviivaistaa prosesseja, vähentää käytössä olevien järjestelmien ja Excel-taulukoiden määrää sekä antaa työkalu tiedolla johtamiseen.

Toiveiden tynnyri

Muiden korkeakoulujen käyttämät tietojärjestelmät olivat projektiryhmän tiedossa ammattikorkeakoulujen tietohallintojohtajien verkoston (AAPA) ja yliopistojen tietohallintojohtajien verkoston (FUCIO) toteuttaman systeemikyselyn ansiosta. Olisikin ollut turvallinen, helppo sekä houkutteleva etenemistapa hankkia joku ammattikorkeakouluissa laajalti käytössä oleva tietojärjestelmä ja lähteä uudistamaan omaa toimintaa sen pohjalta.

Projektiryhmä ei kuitenkaan hakenut helppoa ratkaisua, vaan lähti liikkeelle eri käyttäjäryhmien tarpeiden kartoittamisesta ja niiden pohjalta optimaalisimman ratkaisun etsimisestä. Tämä linjaus valittiin, vaikka sen tiedostettiin olevan työläämpi ja sisältävän mahdollisesti useita riskitekijöitä. Projektiin sitoutettiin kaikissa sen vaiheissa laaja joukko yhdessä tunnistettuja käyttäjäryhmiä: projektipäälliköitä, projektitalouden asiantuntijoita, sektoreiden TKI-koordinaattoreita, tutkimusvastaavia, koulutus- ja tutkimuspäälliköitä, johtoryhmän jäseniä sekä taloushallinnon, HR-palveluiden ja TKI-palveluiden henkilöstöä.

Toiveita, tarpeita ja vaatimuksia koottiin useissa työpajoissa. Vaatimusmäärittely haluttiin toteuttaa huolellisesti. Erityisenä painopisteenä olivat käyttäjien tarpeista lähtevät toiminnalliset vaatimukset. Uuteen toimintatapaan ja tietojärjestelmään kohdistui parisataa vaatimusta. Kaikkiin toiveisiin yksi järjestelmä ei kykene vastaamaan: vaatimusmäärittelyssä päädyttiin 61 toiminnalliseen vaatimukseen.

Projektiryhmä jatkoi työtä tutustumalla lukuisiin tietojärjestelmiin. Hankintaprosessin lopputuloksena Turun AMK teki hankintapäätöksen joulukuussa 2016. Valittu järjestelmä toteutti kattavasti toiminnalliset vaatimukset ja oli projektiryhmän mielestä käytettävyydeltään ja ulkoasultaan miellyttävin sekä hankinta- ja käyttökustannuksiltaan kohtuullinen.

Nopea käyttöönotto, pitkä muutos

Pitkän esiselvitysvaiheen jälkeen varsinainen käyttöönottoprojekti oli nopea. Toiminnallisia ominaisuuksia otettiin käyttöön portaittain.

  • Tietojärjestelmän käyttöönoton kick-off -tilaisuus yhdessä järjestelmätoimittajan kanssa järjestettiin helmikuussa 2017. Käyttöönottoon kuului kolme suunnittelun ja määrittelyn työpajaa, joissa järjestelmän ominaisuuksien lisäksi kehitettiin projektiprosesseja ja toimintatapoja.
  • Muutosten ja nimikilpailun jälkeen TEPPO-järjestelmä ja sen myötä uudet projektiprosessit ja toimintatavat otettiin käyttöön 1.6.2017.
  • Projektit syötettiin järjestelmään kesän aikana.
  • Projektisalkunhallinta aloitettiin syyskuussa. Projektin elinkaaren alkuvaiheen työkalu “ideaportfolio” otettiin käyttöön samaan aikaan.
  • Resursointi- ja tuntikirjaustyökaluja testattiin TKI-palveluissa marras-joulukuun aikana. Tammikuusta 2018 alkaen AMK:n henkilöstön työaika on resursoitu ja palkat kohdistettu järjestelmän avulla.

Järjestelmää käyttää kuukausittain reilusti yli 400 AMK:n työntekijää. Tästä syystä uuden järjestelmän käyttöönotossa koulutuksella ja ohjeistuksilla oli merkittävä rooli. Järjestelmän käyttöä helpottamaan tehtiin manuaali, yhden sivun pikaohje, ohjevideoita sekä jokaiseen järjestelmän näkymään liittyvä täsmäohje.

Muutosten tiedottamisessa AMK:n intranet on ollut keskeinen. Käyttöönoton jälkeen on tehty kohdennettua tiedottamista sähköpostilla ja järjestelmän aloitusnäkymän bannerissa. Pääkäyttäjät kouluttivat sektoreiden johtoryhmät ja tutkimusvastaavat sekä laajemmin henkilöstöä henkilöstökokouksissa ja 26:ssa yksikkö- ja tutkimusryhmäkohtaisessa koulutuksessa. HR-palvelut on järjestänyt lisäksi pop up -koulutusta tuntien kirjaamiseen. Projektipäälliköt ja controllerit ovat saaneet täsmäkoulutuksia.

Koulutukset jatkuvat tulevaisuudessakin sekä uusille käyttäjille että kokeneille konkareille, koska uusien toimintatapojen omaksuminen on nopeaa käyttöönottoa huomattavasti pidempi prosessi. Ylimmän johdon vankkumaton tuki on ollut muutoksen johtamisessa erityisen tärkeää.

Kuva 1. Käyttöönoton yhteydessä järjestettävät koulutukset nopeuttavat muutoksen sisäistämistä. (Kuvaaja: Antti Ala-Könni)

“Miten meni noin niinku omasta mielestä?”

Keväällä 2018 AMK:n johtoryhmä halusi toteuttaa TEPPO-järjestelmän käyttöönotosta sisäisen arvioinnin. Arvioinnilla haluttiin kuulla käyttäjien näkemyksiä käyttöönotosta järjestelmän jatkokehitystä ja tulevia järjestelmähankintoja varten.

Arviointiraportissa (Haajanen ym. 2018, 2) todetaan, että uudistus oli suunniteltu laajaa asiantuntijajoukkoa kuunnellen, tosin opettajien osallistuminen oli jäänyt melko vähäiseksi. Uudistuksen myötä:

  • tiedon laatu ja luotettavuus on parantunut merkittävästi,
  • järjestelmän käyttökokemus on positiivinen,
  • käyttöliittymä on helppo omaksua ja looginen käyttää,
  • koulutusta on ollut saatavilla kattavasti,
  • käyttäjätuki on ollut kiitettävää.

TKI-työtä tekevät pitivät TEPPO-järjestelmää erittäin hyvänä työkaluna, vähemmän TKI-toimintaan osallistuvat opettajat suhtautuivat asiaan kriittisemmin. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota tarpeeseen edelleen kehittää yhtenäisiä toimintatapoja ja -käytänteitä järjestelmän rinnalla. (Haajanen ym. 2018, 2-3.)

Tyypillisesti ison organisaation krooninen akilleen kantapää on viestintä. Raportissa todetaan, että viestintään on kiinnitettävä tulevissa järjestelmähankinnoissa korostuneesti huomiota. Käyttäjille on perusteltava, miksi uusi toimintatapa ja tietojärjestelmä otetaan käyttöön, kuka tietoa hyödyntää ja kenen työtä se helpottaa (Haajanen ym. 2018, 4.)

Vuoden 2019 alussa tehtiin TEPPO-järjestelmän käyttökokemuksiin liittyvä kysely sellaisille käyttäjäryhmille, jotka käyttävät järjestelmää projektin- tai projektisalkunhallinnan näkökulmista. Kyselyn tavoitteena oli selvittää muun muassa, mihin tarkoitukseen järjestelmää käytetään, minkälaisena käytettävyys koetaan, miten järjestelmä palvelee projektisalkunhallintaa, miten sitä tulisi kehittää sekä millaisia koulutus- ja neuvontatarpeita käyttöön liittyy.

Kyselyn mukaan järjestelmää käytetään pääasiassa henkilöstön resursointiin, palkkojen kohdistamiseen ja projektien tuntien sekä talouden seurantaan. Vastaajista 68 prosenttia oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että järjestelmä tukee hyvin Turun ammattikorkeakoulun projektisalkunhallintaa ja että järjestelmä on parantanut tiedon saantia ja viestintää.

Kuva 2. Organisaation johto hyödyntää etenkin suunniteltuja ja toteutuneita tunteja vertaavaa raporttia.

TEPPO tiedon valtatiellä

Viestinnän parantumisen ja organisaation oppimisen sanotaan olevan toimivan projektisalkunhallinnan ensimmäiset hyödyt (Lehtonen ym. 2006, 14). TEPPO poisti tieltään manuaalisesti päivitettävät Excelit, aikaisemmin käytössä olleen projektisalkunhallinnan tietojärjestelmän ja opettajien resursointityökalun sekä lukuisia palkankohdistus- ja muita lomakkeita. TEPPO-järjestelmän ideaportfolio on tuonut läpinäkyvyyttä ja avoimuutta projektien suunnitteluvaiheeseen. TEPPO kertoo, mihin tunnit on kohdistettu ja mikä on projektisalkun taloustilanne reaaliaikaisesti. TEPPO myös kohdistaa palkat suoraan taloushallinnon samaan aikaan rakentaman ”palkkamyllyn” kautta. Mylly jauhaa automaattisesti TEPPO-järjestelmän työajankohdistusraportin sopivaan muotoon ja säästää etenkin taloushallinnon resursseja merkittävästi. Uudistuksen myötä tiedon laatu ja luotettavuus ovat parantuneet, mikä mahdollistaa tiedolla johtamisen.

Kuva 3. Dashboard luo nopean näkymän projektisalkkuun.

“Mä joka päivä töitä teen”

Organisaatiomme kehittää aktiivisesti prosesseja ja toimintatapoja. TEPPO-järjestelmä tukee näitä muutoksia, ja järjestelmää kehitetään koko ajan muutosten vaatimaan suuntaan. Pääkäyttäjäryhmä kokoaa kehittämisehdotuksia, jotka priorisoidaan ennen niiden toteuttamista. Samaa järjestelmää käyttävät organisaatiot tekevät yhteistyötä ja hyödyntävät esille tulevia parhaita käytänteitä omassa kehittämistyössään. Kalmarin mukaan käyttäjien mielestä on hyödyllistä nähdä, minkälaiseksi muut ovat räätälöineet järjestelmänsä (Kalmari 2019, 38). Artikkelin kirjoittamishetkellä Turun ammattikorkeakoulun kehittämislistalla ovat resursoinnin ja tuntikirjausten prosessin kehittäminen, raporttien selkeyttäminen, visualisointi ja karsiminen sekä sähköisen allekirjoituksen hankinta. TEPPO elää vahvasti nykyajan ja prosessien hektisessä muutoksessa, se on ikivihreä eikä sammaloidu koskaan.

Kirjoittaja

Outi Pelkonen, Tradenomi, suunnittelija, Turun ammattikorkeakoulu, outi.pelkonen@turkuamk.fi

Johanna Krappe, FM, TKI-palvelupäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, johanna.krappe@turkuamk.fi

Juha Venho, Insinööri (ylempi AMK), tietohallintopäällikkö, Turun ammattikorkeakoulu, juha.venho@turkuamk.fi


Haajanen, K.; Venho, J.; Lakka, U-M.; Helmi, S. & Storti, A. 2018. TEPPO-tietojärjestelmän käyttöönoton teema-arviointi. AMK:n sisäinen raportti.

Kalmari, R. 2019. The role of C2C relationships in B2B brand community – Case: Thinking Portfolio. Master’s Thesis. Helsinki: Aalto University School of Business. Viitattu 12.3.2019 https://aaltodoc.aalto.fi/bitstream/handle/123456789/36393/master_Kalmari_Reeta_2019.pdf

Kuusela, J.; Vikberg, S. & Nurmi P. 2014. Turun ammattikorkeakoulun projektitoiminnan tiedonhallinnan esiselvitys. AMK:n sisäinen raportti.

Lehtonen, P.; Lindblom, L.; Korpinen, S. & Simonen, J. 2006. Projektisalkunhallinta – kehitystoiminnan strateginen johtaminen. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Rissanen, O-P. 2016. Digitalisaation toimeenpano julkisessa hallinnossa: kokonaiskuva etenemisestä ja tavoitetila. Viitattu 31.1.2019 http://vm.fi/documents/10623/3547588/Digitalisaation+toimeenpano+marras+2016+%2B+suomidigi.pptx/46beec16-3a48-422e-8be3-b19cf3ef2363

IT-förvaltning, digitalisering och pedagogik

Författare: Tore Ståhl.

Vilken är IT-förvaltningens roll då högskolorna digitaliseras? Denna artikel är avsedd att ge den vanliga användaren en förståelse för IT-förvaltningens roll i högskolan generellt, och att presentera några reflektioner runt digitalisering, pedagogik och lärande (oppiminen). Reflektionerna härrör ur flera perspektiv, dvs. mina 10 år som ”adb-ansvarig”, 14 år som nätpedagogisk utvecklare och en 4 års sejour som IT-chef.

IT-förvaltning

Hör du till dem som tänker att IT-förvaltning handlar om att köpa in och tillhandahålla IT-utrustning, och se till att det trådlösa nätet fungerar? En rätt vanlig uppfattning, som dock bygger på bara det som syns. Det viktiga försiggår de facto i bakgrunden.

IT-förvaltning (tietohallinto) kan granskas som förvaltning av ”data, datareserver, informationsteknologi samt verksamhetsprocesser för administration och ledning” (Ihalainen, 2010, s. 16, fritt översatt), en syn som man enats om inom AAPA (nätverket för yrkeshögskolornas IT-chefer). IT-förvaltningens roll är alltså att stöda högskolans kärnuppdrag och de övriga stödfunktionerna.

För den vanliga användaren kan det vara praktiskt att gestalta IT-förvaltningen som två grundpelare, nämligen data- och användarförvaltning.

Dataförvaltning (≈datahallinto) handlar om att organisera hanteringen av data så, att data är korrekta, kompletta, aktuella, hela, säkrade och tillgängliga.

Användarförvaltning (käyttäjähallinto) handlar om att organisera hanteringen av användare så, att användarrättigheter och tillgångar baserar sig på ett uppdrag eller en roll i organisationen och att användarna är fysiska personer som kan identifieras. Användarförvaltningen bygger på information om användarna, och för dessa data gäller samma kriterier som inom dataförvaltningen.

Genom att data- och användarförvaltningen samverkar kan vi ge varje användare tillgång till de data och de tjänster som behörigheten vid den tidpunkten tillåter. Därmed är organisationens alla data även skyddade för obehöriga användare. Allt det övriga som IT-förvaltningsenheter gör kan dels ses som metoder för att förverkliga data- och användarförvaltningen, dels som tjänster som utnyttjar de ramar data- och användarförvaltningen ger.

T.ex. HR-system förverkligar data- och användarförvaltningen, då det utgör källan för information om användarnas (tidsbundna) behörigheter som sedan förmedlas till bl.a. högskolans inloggningstjänster.

Exempel som utnyttjar data- och användarförvaltningen är högskolans studieadministrativa system, som låter användaren hantera endast viss information på basis av den behörighetsinformation som förmedlats i samband med inloggningen.

Digitalisering

Digitalisering har länge varit ett aktuellt fenomen och förekommer bl.a. i Undervisnings- och kulturministeriets Vision 2030 (UKM 2019). Digitalisering som begrepp kan definieras som ”att förnya verksamhetsprocesser från en användarorienterad utgångspunkt och genom utnyttjande av (informations-)teknologi” (Rissanen, 2017), även denna definition antagen av AAPA-nätverket.

Digitalisering är idag på allas läppar och ingår i liturgin i olika strategier och festtal. Retoriken runt digitalisering avslöjar dock en viss vilsenhet och att man inte alltid är på det klara med vad man avser eller vad man vill med digitalisering.

Undervisnings- och kulturministeriets vision 2030 med dess fem utvecklingsprogram lanserades i januari 2019. I presentationsmaterialet (UKM 2019) gällande det andra utvecklingsprogrammet – Förnyad högskoleutbildning och digital serviceomgivning – förekommer följande (fritt översatta) formuleringar som framställer digitaliseringen som en kraft utom vår kontroll:

  • Digitaliseringen är en betydande förändringskraft i samhället. Den förutsätter att högskolorna förändrar sin verksamhetspraxis samt hur de lägger upp undervisningen och utbildningsinnehållet.
  • Digitaliseringen i högre utbildning förutsätter en ny pedagogik.
  • Utbildningen digitaliseras, blir mera modulär och undervisningen förnyas.

Formuleringarna i nationella projekt, strategier och visioner är inte oviktiga, speciellt med tanke på att vi i Finland har en benägenhet att följa olika myndighetsdokument till punkt och pricka. Citaten ovan förtjänar därför några reflektioner och jag vill här föreslå följande alternativa formuleringar för att tydligare signalera det jag menar borde vara den bakomliggande tanken:

  • Digitaliseringen är en resurs som möjliggör en förändring i högskolorna.
  • Inom pedagogiken öppnas nya möjligheter genom digitaliseringen.
  • Utbildningen kan utvecklas genom utnyttjande av digitalisering.

Lärande och pedagogik

Informationstekniken gjorde sitt intåg i utbildningssektorn på 1980-talet, i början med tydlig koppling till den behavioristiska pedagogiken. I och med internet i mitten på 1990-talet öppnades möjligheterna för studier utan bindning till tid och rum, och för utbyte av kurser och studiehelheter.

Idag kan vi se att eamk-projektets första tema, ett gemensamt digitalt utbildningsutbud, handlar om en fortsättning på 2000-taletes VirtualYH-projekt. I och med den utveckling som skett inom AV-verktyg, nätbaserad video samt nätbaserade lär- och kommunikationsmiljöer är förutsättningarna för nätbaserade studier idag avgjort bättre. Tidigare studieadministrativa utmaningar kommer att underlättas av den nationella OPI-referensarkitekturen och det nationella studerandenumret1.

En meningsfull digitalisering förutsätter att vi utgår från och sammanjämkar pedagogikens och studenternas förväntningar. Sedan våren 2016 har ett ökande antal finländska yrkeshögskolor och universitet deltagit i de internationella ECAR-studierna2. De senaste resultaten antyder att nätbaserade lärmiljöer används i rätt lämplig omfattning, men uttrycker en ökning av dem som förespråkar ytterligare ökad användning. År 2017 efterlyste två tredjedelar mer videobandade föreläsningar, men samtidigt visar resultaten att studenterna inte vill studera helt on-line; endast en femtedel föredrog att studera helt eller nästan helt on-line, medan två tredjedelar föredrog kurser med hälften eller några komponenter on-line (Figur 1).

Figur 1. Studenternas önskemål gällande on-line-studier i ECAR-studien 2017.

Siffrorna ovan bör även tolkas mot bakgrunden av studenternas IT-och mediefärdigheter. Tidigare generaliseringar om att alla är digitala infödingar och IT-kompetenta har skrotats (se t.ex. Ståhl, 2017). I utvecklingen av nätbaserade undervisnings- och studieaktiviteter bör vi beakta att studentgrupperna är heterogena, och att denna heterogenitet förekommer både mellan olika utbildningar och inom grupperna. Studenternas varierande förmåga till självstyrning utgör en utmaning speciellt i on-line-studier (jfr. Lepp et al., 2019).

Learning analytics

Avståndet mellan deltagarna i on-line-studier förändrar grundförutsättningarna för kommunikationen (Ståhl, 2014). En utmaning i on-line-studier är avsaknaden av visuell och non-verbal kommunikation, vilket försvårar återkopplingen. Detta är en av orsakerna till uppkomsten av learning analytics, som kan definieras som ”mätning, insamling, analys och rapportering av data om studerande och deras kontext, i avsikt att förstå och optimera lärandet och de miljöer där det förekommer” (Ferguson, 2012).

I och med att andelen on-line-aktiviteter ökar, ökar även kraven på självstyrning, samtidigt som studentens kontaktyta till medstudenter och lärare avtar och läraren har allt svårare att ”se” vad som pågår. Learning analytics kan hjälpa oss att tackla dessa utmaningar. Studie- och läraktiviteter försiggår till övervägande del i högskolans olika informationssystem, vilket innebär att stora mängder loggdata kumuleras i informationssystemen. Dessa data har potentialen att beskriva studenternas beteendemönster och förmedla information t.ex. om självstyrdhet eller hurdana lärstigar de följer (Lepp et al., 2019). På denna punkt efterlyser bl.a. Ferguson (2012) en starkare peagogisk koppling och analysverktyg som kan fånga upp och visualisera mönster och trender på ett tolkningsbart sätt.

Även i learning analytics är utgångspunkten en tillförlitlig användaridentifiering, som möjliggör att olika logg- och andra data kan ackumuleras till big data som karaktäriseras av att det, förutom att vara omfattande, även härstammar från olika källor.

Big data är i grunden personuppgifter, men om de används endast för s.k. enkel analytik eller anonymiseras, kan hanteringen av data betraktas som normal hantering av personuppgifter. Om personuppgifter används för profilerande analytik gäller dock dataskyddsförordningens specifika bestämmelser gällande profilering. (Hannula, 2018; GDPR, 2016)

IT-förvaltning och lärande

Kopplingen mellan IT-förvaltning, digitalisering, pedagogik och lärande ligger i att IT-förvaltningen tillhandahåller strukturen, medan de övriga komponenterna ger innehållen som alla återkopplar till varandra.

IT-infrastrukturen utgör en förutsättning för digitaliseringen, men bör inte vara den styrande faktorn. I diskussionen runt digitalisering behöver det teknokratiska imperativet dämpas – det finns gott om lyckade exempel på digitalisering men även exempel som visar att digitalisering inte alltid leder till något bättre för alla. Digitaliseringen bör anta en mer kritisk hållning, dvs. utgå från studenternas och pedagogikens behov, och man bör överväga kritiskt om verksamheten faktiskt kan förbättras genom digitalisering. Den svåraste biten är att konsekvensbedöma med fokus inte enbart på den aktuella verksamheten och dess direkta användare, utan med ett brett fokus som även omfattar användare som indirekt kan beröras. Digitaliseringen liksom även learning analytics (Ferguson, 2012) har som gemensam utmaning att få in brukarperspektivet, vilket även innefattar att beakta individers olika förutsättningar att utnyttja digitaliserade tjänster.

Sammanfattningsvis kan vi konstatera att både högskoleutbildningen och digitaliseringen står och faller med IT-förvaltningen, även om ingendera skall styras med IT som utgångspunkt. Mycket vilar på tillförlitlig användaridentifiering och -administration som bygger på de regler högskolorna förbundit sig till som medlemmar i den nationella Haka-federationen3. Ökande internationalisering och utbildningsexport ställer förväntningar på ”distansidentifiering” av utländska användare. Högskolornas trovärdighet hänger till stor del på IT-förvaltningen, där det väl etablerade samarbetet inom IT-chefernas AAPA och Fucio-nätverk spelar en avgörande roll.

1 https://wiki.eduuni.fi/pages/viewpage.action?pageId=72528173 och https://confluence.csc.fi/display/VIRTA/Tietovarannon+tiedot
2 https://www.educause.edu/ecar/
3 https://www.csc.fi/fi/haka-kayttajatunnistusjarjestelma

Författare

Tore Ståhl, PeM, pedagogisk forskare, Yrkeshögskolan Arcada, tore.stahl(at)arcada.fi


Ferguson, R. 2012. ”Learning analytics: drivers, developments and challenges”, International Journal of Technology Enhanced Learning, vol. 4, no. 5, pp. 304-317.

GDPR. 2016. General Data Protection Regulation of 27.4.2016.

Hannula, H. 2018. ”Oppimisanalytiikka ja tietosuoja-asetus”, Opetus- ja kulttuuriministeriö. Tietosuojavastaavien verkoston kokoontuminen, Helsinki, 19.9.2018.

Ihalainen, H. 2010. Tietohallinto osana julkishallinnon sähköistyvää muutosta, Lapin yliopisto.

Lepp, A., Barkley, J.E., Karpinski, A.C. & Singh, S. 2019. ”College Students’ Multitasking Behavior in Online Versus Face-to-Face Courses”, SAGE Open, vol. 9, no. 1, pp. 1-9.

Rissanen, O. 2017. Digitalisoidaan julkiset palvelut (ja siinä sivussa vähän yksityisiäkin), JulkICT, Tilannekatsaus 1.2.2017, Valtiovarainministeriö, Helsinki.

Ståhl, T. 2014. ”Bakom eller framför katedern? Utmaningar i nätstödd flerformspedagogik”. I: Pedagogiska steg mot en kompetensbaserad studieplan, aktivt lärande och samhällsorienterad nyttoforskning, eds. C. Wikström-Grotell & C. Tigerstedt, Arcada, Helsingfors, pp. 91-102. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5260-59-5

Ståhl, T. 2017. ”How ICT savvy are Digital Natives actually?” Nordic Journal of Digital Literacy, 12: 3, 89-108.

UKM 2019. Sivistys, osaaminen tiede ja teknologia ihmisen ja ihmiskunnan hyväksi. Presentationsmaterial 31.1.2019, Korkeakouluvision tiekartta ja kehittämisohjelmat julkistettiin. Helsingfors: Undervisnings- och kulturministeriet. Tillgängligt: https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/korkeakouluvision-tiekartta-ja-kehittamisohjelmat-julkistettiin

Ideapankki – yhteistyötä, näkyvyyttä ja ketteriä kokeiluja

Kirjoittajat: Antti Mäki, Outi Tasala, Jussi Auvinen & Karoliina Ahtiainen.

Ideapankki on korkeakoulutuksen ja tutkimuksen digitalisoitumista eteenpäin vievien kehitysideoiden keräämiseen, jakamiseen ja edistämiseen tarkoitettu palvelu. Yhteistyötarpeesta noussut Ideapankki on korkeakoulujen AAPA- ja FUCIO-tietohallintoverkostojen ja CSC:n yhdessä muotoilema.

Ideapankin kautta saadaan kehitystoiveet avoimesti kaikkien näkyville ja yhteiseen keskusteluun sekä pyritään löytämään oikeat tahot edistämään näitä kehitysideoita.

Ideatoimikunta, eli tietohallintoverkostojen työvaliokunnat yhdessä CSC:n edustajien ja kulloisenkin aihealueen asiantuntijoiden kanssa käsittelevät kehitysideoita kahden viikon välein ja ehdottavat niitä edelleen eri tahoille esiselvitettäväksi. Ideat ovat jättämishetkestään alkaen kaikkien seurattavissa ja kommentoitavissa: tietoja ideoiden käsittelyn etenemisen tilanteesta pidetään yllä avoimesti Ideapankissa.

Ideapankki on keväällä 2019 ollut kokeilukäytössä noin vuoden ajan. Sinne on talletettu yli 50 ehdotusta, joista monet ovat ideatoimikunnan ehdotuksesta edenneet onnistuneesti esiselvityksiin ja tuotantoon asti.

Ideapankkiin jätetyt kehitysideat ovat syntyneet yksittäisen henkilön, tiimin, koulutusalan tai organisaation tarpeesta saada jokin ajankohtainen tai tulevaisuuden haaste ratkaistuksi – kuka tahansa korkeakoulun tai tutkimuslaitoksen edustaja voi julkaista uuden kehitysidean.

Esimerkkinä mainittakoon idea hologrammien hyödyntämisestä opetuksessa. Englannissa on jo toteutettu korkeakoululuentoja, joissa luennoitsijat esiintyivät valtameren takaa samalla, kun heidän hologrammihahmonsa ottivat Lontoossa vastaan yleisökysymyksiä paikalla olevilta opiskelijoilta.

Ideatoimikunta ehdotti ajatusta DigiCampus-kehittämishankkeelle, joka tarttui asiaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman hankkeen suunnitelmaan kuului etäläsnäolon kehittäminen. Hologrammien opetuskäytön mahdollisuudet saatiin näin yhteiseen keskusteluun ja taustatietoa hologrammiteknologiasta saatiin jaettua koko suomalaiselle koulutus- ja tutkimusyhteisölle. Lisätietoa on luvassa vielä kevään kuluessa.

Ideamuotoilua ja nopeita kokeiluja tulevaisuuteen

Ideapankista löydetään tyypillisesti idealle sen edistämisestä ja selvittämisestä kiinnostuneita tahoja. Joskus ideat edustavat tarpeita, joiden ratkaisuavaruudet ovat suuria, jäsentymättömiä kokonaisuuksia, ja esiselvityksiin on mahdollista ryhtyä vasta, kun yhdessä ymmärretään, mitä esiselvitettäisiin. Tässä vaiheessa prosessia, niin kutsutussa ideamuotoilussa, kartoitetaan korkeakoulujen yhteisenä ponnistuksena tarpeita ja jäsennetään ilmiötä riittävän monipuolisen yhteisen ymmärryksen saamiseksi – eli toisin sanoen luodaan yhteistä kieltä: mitä oikeastaan tulisi esiselvittää.

Ensimmäinen kokeilu ideamuotoilun hyödyntämisestä tehtiin korkeakoulujen asianhallinnan, tiedonohjauksen ja sähköisen arkistoinnin ymmärtämiseksi. Kolme viikkoa kestäneen ideamuotoilun aikana yhteen koottu monialainen virtuaalityöryhmä työsti kokonaisuutta, loi yhteistä ymmärrystä ja jatkokeskustelua tukevaa materiaalia. Lopputuloksessa tunnistettiin viisi mahdollista toimenpidettä varsinaisiksi esiselvityksiksi.

Tulokset esiteltiin avoimesti saatavilla olevassa webinaarissa, ja tietohallintojohtajat ryhtyivät kartoittamaan korkeakoulujensa halukkuuksia osallistua eri toimenpiteisiin.

Ideamuotoiluun osallistuu aiheesta riippuen korkeakouluista ja tutkimuslaitoksista eri näkökulmia edustavia henkilöitä, esimerkiksi strategisen johtamisen näkökulman sekä korkeakoulutuksen, tutkimus- ja TKI-toiminnan asiantuntijoita. Korkeakoulujen strategista näkökulmaa ideamuotoilussa edusti rehtori Vesa Taatila, Turun ammattikorkeakoulusta.

”Ideamuotoilu toi yhteen oikeat henkilöt, ja toimintamalli onnistui nopeasti selkiyttämään asianhallinnan kysymyksiin liittyviä näkökulmia. Ilmeni, että erilaisia yhteistyön paikkoja sekä korkeakoulun kannalta tärkeitä vaihtoehtoja on odottamaani enemmän”, Taatila pohtii.

Korkeakoulujen tietohallintoverkostot ovat yhdessä sopineet jaetusta rahoitusvastuusta ideamuotoilulle ja muille ketterille kokeiluille Ideatoimikunnan valitsemien ideoiden edistämiseksi vuoden 2019 loppuun saakka.

Ideapankki auttaa myös CSC:n ohjaamisessa

CSC on suomalaisten korkeakoulujen ja valtion omistama, voittoa tavoittelematon erityistehtäväyhtiö, jonka rooliin kuuluu synergioiden löytäminen ja yhteistyön mahdollistaminen. CSC:n omistajista koostuva neuvottelukunta on luonut vuosille 2018–2021 omistajastrategian, joka tarkentaa CSC:n ja omistajien välistä osakassopimusta, asettaa tavoitteita sekä linjaa yhtiön keskeiset perustehtävät ja toimintaperiaatteet. Omistajastrategiassa korostuu asiakasohjautuvuus ja läpinäkyvä toimintamalli kolmella alueella: yhtiön strategiaprosessiin vaikuttamisessa, palveluiden elinkaaren ohjaamisessa ja uusia avauksia koskevassa päätöksenteossa.

Omistajastrategian pohjalta yhtiön hallitus on määritellyt asiakaslähtöisyyttä edistävän ohjausmallin, jonka tarkoituksena on tiivistää yhteistyötä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja niiden verkostojen kanssa. Ideapankki on CSC:lle myös uusia avauksia koskevaan päätöksentekoon ja priorisointiin liittyvän asiakasohjauksen väline. Ideapankin avoimuuden ja osallistamisen kautta CSC:llä, korkeakouluilla ja tutkimuslaitoksilla on mahdollisuus tehdä useamman toimijan näkökulmasta parempia ja myös kokonaiskustannuksiltaan tehokkaampia ratkaisuja, kun käytettävissä on yhteistä tietoa asiakkaiden ja omistajien tarpeista ja mahdollisuuksista.

Ideapankin kautta on esitetty toive roolista CSC:lle sekä sen omien että ulkopuolisten tarjoajien pilvipalvelutarjooman kokoamisessa ja käytön seurannan järjestämisessä. Tarpeen keskiössä on saada eri pilvipalvelut tutkijan, TKI-toimijan, opettajan ja oppijan käytettäviksi kulloisenkin henkilökohtaisen käyttötarpeen mukaisesti. Pistemäisten, korkeakoulukohtaisten ratkaisujen sijaan on lähdetty hakemaan yhteistyötä ja kansallisella tai suuremmalla korkeakoulujoukolla tehtävää ratkaisua. Ideapankin vaikutuksesta CSC lähti selvittämään mahdollisuutta järjestää näitä palveluita korkeakouluille Géantin vuoden 2019 alusta alkaneen projektin yhteydessä. Géant on Euroopan koulutuksen ja tutkimuksen tietoverkkojen yhteenliittymä, johon korkeakoulut kuuluvat CSC:n ja NORDUnetin kautta.

Géantin hankkeen lisäksi CSC on saman idean edistämiseksi käynnistänyt korkeakouluyhteistyössä pilottikokeilun ja selvityksen korkeakoulujen julkisen pilven käyttötarpeista. Mahdolliset samalla työpöydällä henkilökohtaisesti valittavissa olevat, paikallisesti, CSC:n tai kaupallisten toimijoiden tarjoamat palvelut korkeakoululle, ovat vielä kangastus tulevaisuudesta. Yhteinen ymmärrys ilmiöstä, mahdollisista palvelumalleista ja eurooppalaisesta yhteistyöstä kuitenkin kehittyy.

Kotimaisella ja kansainvälisellä yhteistyöllä ideasta toteutukseen

Korkeakoulujen kirjastojärjestelmäyhteistyön päättyminen luo haasteen korkeakoulurajat ylittävän tietojenvaihdon sujuvuudelle. Ideapankkiin esitettiin idea yhteentoimivuuden varmistamisesta myös jatkossa. Idea nousi nopeasti esiselvitykseen osana OKM:n korkeakouluille CSC:ltä hankkimia palveluita.

Asia todettiin yhteisesti tärkeäksi niin yksittäisen opiskelijan, opettajan, tutkijan kuin kirjastonkin näkökulmasta. Yhteistyötarvetta haluttiin selvittää kirjastojärjestelmien sen hetkisessä kehitystilanteessa, jotta vältettäisiin irralliset kehitystoimet eri palvelujen osalta. Selvityksessä kartoitettiin korkeakoulujen ja muiden toimijoiden kanssa keskeisimmät yhteiset kirjastojärjestelmien yhteentoimivuutta edellyttävät opiskelun, opetuksen ja tutkimuksen prosessit ja niissä liikkuvat tiedot. Työ jatkuu varmistamalla yhteentoimivuus korkeakoulujen tutkimuksen ja opiskelun ja opetuksen yhteisten arkkitehtuurien kehittämisen osana.

Nopeasti tuotantoon pääsi myös Ideapankkiin tullut ehdotus korkeakoulujen mediatuotantoa tukevasta videojulkaisujärjestelmästä. Korkeakoulut ovat tuottaneet videomuotoista materiaalia mittavissa määrin, ja asia oli ajankohtainen usean korkeakoulun osalta. Pyrittiin löytämään useampaa tahoa palveleva ratkaisumalli. Asia ehdotettiin Funet-yhteisön eli koulutuksen ja tutkimuksen tietoverkkoja ylläpitävän konsortion hoidettavaksi. Konsortion päätösvaltaa käyttävä korkeakoulujen tietohallinto- ja ICT-ohjausryhmä päätti ottaa idean vastaan. Funetin ja sen pohjoismaisten sisarten yhteisyrityksen, NORDUnetin yhteispohjoismaisen kilpailutuksen lopputulemana uudeksi ratkaisuksi muotoutui Panopto-videojulkaisujärjestelmä osana Funetin erillismaksullisia lisäpalveluita.

Ideapankkia kehitetään edelleen kaikille avoimeksi korkeakoulujen digitaalisten kehittämisideoiden kanavaksi. Ideapankkiin voit tutustua osoitteessa ideapankki.csc.fi. Sivulta löydät ohjeet uusien ehdotusten lisäämiselle ja Ideapankissa olevien ideoiden seuraamiselle. Lämpimästi tervetuloa jättämään kehitysideasi!

Avoimuutta, yhteistyötä ja suomalaisen koulutuksen ja tutkimuksen parempaa tulevaisuutta rakentaen,
Ideapankki

Kirjoittajat

Antti Mäki, johtaja, CSC, antti.maki(at)csc.fi

Outi Tasala, asiakasratkaisupäällikkö, CSC, outi.tasala(at)csc.fi

Jussi Auvinen, sovellusasiantuntija, CSC, jussi.auvinen(at)csc.fi

Karoliina Ahtiainen, asiakkuusharjoittelija, CSC, karoliina.ahtiainen(at)csc.fi

Digikyvykkyyden yhteiskehittäminen korkeakouluissa

Kirjoittajat: Olli Vesterinen, Sara Sintonen, Heikki Kynäslahti & Yutaro Ohashi.

Digikyvykkyys on tärkeä kysymys korkeakouluille. Työelämä vaatii yhä parempaa osaamista eri alueilla. Korkeakoulut voivatkin valmistaa opiskelijoitaan paremmin tulevaan, jos digikyvykkyyden tukeminen on korkeakoulussa huomioitu. Digitaaliseen kuiluun eri tasoilla tulee reagoida opetuksessa ja sen kehittämisessä mutta myös opettajien kouluttamisessa ja opettajien osaamisen kehittämisessä läpi uran. Artikkelissa nostetaan esille viisi keskeistä kysymystä digikyvykkyyden yhteiskehittämiseen liittyen: 1. Itsearviointi vai testit 2. Eri näkökulmien huomioiminen 3. Opiskelijoiden osallisuus 4. Kehittymisen seuraaminen 5. Yksilö- vai ryhmätaso. Korkeakouluissa digipedagogiikan pitää kytkeytyä digikyvykkyyden kysymyksiin. Yhteiskehittämisessä välinekohtainen itsearviointi tulee laajentaa näyttöönperustuvaan testaamiseen ja dynaamiseen itsearviointiin, jossa opiskelijat otetaan eri vaiheissa mukaan.

Johdanto

Digikyvykkyydellä on keskeinen merkitys niin korkeakouluissa kuin työelämässäkin. Korkeakoulut voivat valmistaa opiskelijoitaan paremmin tulevaan, jos digikyvykkyyden tukeminen on huomioitu (NMC 2017). Nykyajan teknologioihin liittyvät kyvykkyyserot ovat yhteiskunnallinen ongelma, ja siihen tuleekin kiinnittää huomiota enemmän muun muassa opettajien kouluttamisessa ja opettajien osaamisen kehittämisessä läpi uran (Kaarakainen, Kivinen & Vainio 2017).

Korkeakouluopiskelijoiden taidot ovat hyvin kirjavat. Teknologian kehitys on nopeaa, ja tästä johtuen on vaikeaa määritellä osaamistarpeita. Perustaidoilla on jo valtava merkitys, mutta mitä tämän päälle työelämään eri vaiheissa siirtyvien digikyvykkyydeltä halutaan? Kussakin ajassa on vaikeaa mitata digikyvykkyyttä niin, että kunkin opiskelijan tulevaisuuden kannalta keskeiset alueet olisi katettu kattavasti ja luotettavasti.

Seuraavassa käymme läpi viisi keskeistä kysymystä digikyvykkyyteen ja sen määrittämiseen ja mittaamiseen liittyen. Lopuksi vedämme yhteen näitä kysymyksiä suuntaamalla katseen korkeakoulujen digipedagogisiin periaatteisiin ja käytänteisiin.

1. Itsearviointi vai testit?

Digikyvykkyyden mittaamisessa käytössä ovat yleistyneet itsearviointiin perustuvat tavat (esim. oppika.fi). Itsearviointi on helppo toteuttaa kyselyn avulla, ja näin organisaatio saa kerättyä haluamansa datan jatkokäyttöä varten. Itsearviointi korostaa myös oppimisen ja kehittymisen näkökulmaa, sillä siihen kytkeytyy metakognitiivisten taitojen käyttö. Oman osaamisen arviointi edistää oman oppimisen tavoitteellistamista.

Vastaajilla on kuitenkin tapana joko yliarvioida tai aliarvioida omaa osaamistaan (Kaarakainen, Kivinen & Vainio, 2017). Todellista osaamista ei edes mitata. Tehtäviin ja osaamisen todentamiseen keskittyvät testit tuovat varmemman tuloksen todellisista tiedoista ja taidoista. Näitä testejä on kuitenkin tähän mennessä vähemmän ollut käytössä korkeakouluissa.

ICT-taitotesti on kehitetty mittaamaan näyttöönperustuvasti (1) peruskäyttöä, (2) työvälineiden hallintaa, (3) viestintää ja verkostoitumista, (4) sisällön tuottamista ja jakamista sekä (5) sovellusten hallintaa (RUSE, Turun yliopisto). Tärkeää on, että mittaaminen antaa yleisellä tasolla tietoa korkeakoululle eri alueiden osaamistasosta mutta yksittäisen testiin osallistujan tulokset tulevat vain hänen itsensä tietoon. Tämän pohjalta erilaiset itsearvioinnitkin ovat realistisempia tuloksiltaan.

2. Huomioidaanko eri näkökulmat?

Kaikkea ei kuitenkaan pystytä niin helposti mittaamaan testillä. Digikyvykkyyttä korkeakouluissa tulisi käsitellä kolmella alueella: (1) perusosaaminen (työvälineet), (2) luova osaaminen (sisältörikkaus), ja (3) integroiva osaaminen (eri tiedonaloilla soveltuva osaaminen) (NMC 2016). Korkeakoulujen kohdalla tällä tarkoitetaan opetussuunnitelmaa ja sen toteuttamista siten, että digitaidot, digioppiminen ja eri osaamisalueiden digitalisaatio tulisi olla sisällytettynä eri koulutusohjelmissa. Tähän tarkoitukseen olemme käyttäneet opetussuunnitelmamatriisia.

Taulukko 1. Esimerkki OPS-matriisista, joka nostaa esiin digikyvykkyyden huomioimisen koulutusohjelmassa.

 Digikyvykkyys tavoitteenaDigitaalisuuden hyödyntäminen muissa tavoitteissaDigitaalisuus osana oppimisen menetelmiä
Kurssi A
Kurssi B
Kurssi C
...

Tuore selvitys suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden digikyvykkyydestä osoittaa vahvuuksina oppimisympäristöt, online-opiskelun menettelyt, sähköisen viestimisen ja keskeiset työvälineohjelmistot (Kopeli 2018). Identiteetin ja hyvinvoinnin alueella kuitenkin ongelma oli selkeämpi, samoin tiedon hankinnan, käytön ja tuottamisen kohdalla. Vaikka nämäkin koettiin tärkeiksi, osaaminen näillä alueilla ei ollut yhtä vahvaa (Kopeli 2018).

Erityinen kysymys digitaalisen kuilun kaventamisessa on identiteetti. On siis mentävä syvemmälle digikyvykkyyden määrittämisessä kuin digitaalisuuden ymmärtäminen, pääsy välineisiin ja sisältöihin tai sisällön tuottamisen taidot. Teknologiaan liittyvällä identiteetillä on suuri vaikutus opiskelijan akateemiseen ja sosiaaliseen elämään. Korkeakoulut jopa ylläpitävät digitaalista kuilua, kun erilaisista taustoista tulevia opiskelijoita ei huomioida riittävästi (Goode 2010).

Kun pyritään tarkentamaan kokonaiskuvaa digikyvykkyydestä, huomataan eri syvyystasoja. Beetham ja Sharpe (2011) ovat kuvanneet eri syvyystasoja tiedostamisen, pääsyn ja kertyneiden taitojen lisäksi käytänteiden ja identiteetin kautta (kuvio 1).

Kuvio 1. Digikyvykkyys eri tasoilla (Beetham & Sharpe 2011).

On eri asia tietää videoiden editoinnista ja sen välineistä, joita melkein jokaisen älypuhelimestakin löytyy, kuin olla säännöllisesti tekemässä videoita sosiaaliseen mediaan jaettavaksi. Identiteetin tasolla vastaavasti määritellään, millainen verkon käyttäjä minä olen ja millainen haluan olla.

3. Opiskelijoiden osallisuus

Pintapuolisen osallistamisen sijaan on syytä miettiä korkeakouluopiskelijoiden radikaalia osallisuutta digikyvykkyyden määrittämisessä. Korkeakouluopiskelija nähdään tällöin oman tiedonkäsityksensä aktiivisena toimijana ja oman ja yhteisön tulevaisuuden muokkaajana.

Perinteisessä välinekohtaisessa itsearvioinneissa opiskelija arvioi osaamistaan eri ohjelmistojen (kuten Microsoftin Office-sovellukset) kohdalla. Radikaali osallisuus itsearvioinnissa luovuttaa osittain valtaa opiskelijaryhmälle.

Kun taitotesti antaa jo tuloksen opiskelijan osaamisesta, itsearviointi voidaan valjastaa osallisuutta tukemaan. Tällöin itsearvioinnin kysymykset voivat olla osittain opiskelijaryhmän määrittämiä. Jopa arviointiskaalan laajuus, määrittely ja käyttötapa voivat olla opiskelijoiden rakentamia.

4. Kehittymisen seuraaminen

Itsearviointi on tärkeä osa digikyvykkyyden tukemisessa. Sen kohdalla on tärkeää antaa tilaa kehittymiselle, jolloin esimerkiksi taitotestin tuloksien ei tarvitse määrittää omaa digikyvykkyyttä loppuelämäksi. Miten sitten tehdä perinteisten kyselytyökaluihin pohjautuvien itsearviointien sijaan tällainen dynaaminen itsearviointi? Opettajat ovat hyödyntäneet tässä pilvipalveluita siten, että opiskelijat saavat oikeudet muokata yhteistä pilveen sijoitettua taulukkoa (taulukkolaskentaohjelma kuten Google Spreadsheet).

Eri riveillä on korkeakoulun, opettajan ja opiskelijoiden tuottamat digikyvykkyyden osa-alueet, ja kukin opiskelija käy arvioimassa omalle sarakkeelleen, onko asia hallussa, onko se opittavissa helposti vai tarvitseeko apua (Kuvio 2).

Kuvio 2. Esimerkkinä dynaamisesta itsearviointitaulukosta Nippon Institute of Technologyn opiskelijoiden harjoitus.

Dynaamisella itsearvioinnilla tarkoitetaan juurikin mahdollisuutta palata päivittämään omia vastauksia, kun taitoja ja kokemusta kertyy opintojen aikana (MAOT.fi).

5. Yksilön vai ryhmän digikyvykkyys?

Lisäksi osaamisen liiallinen palauttaminen yksilötasolle on ongelmallista. Työelämässä erilaisten tiimien yhdistyvä osaaminen korostuu, ja merkittävää on erilaisessa yhteistyössä kunkin ihmisen omaan potentiaaliinsa pääseminen.

Pilvipalveluun tehdyn itsearvioinnin tulokset tulevat ryhmän sisällä avoimesti näkyville, ja näin syntyvä osaamiskartta palvelee vertaisoppimista. Samalla ryhmänvetäjä saa tietoa, millä alueella opiskelijoiden digikyvykkyydessä on erityistä lisätuen tarvetta ja mitkä alueet ovat hyvin hallussa.

Pohdintaa korkeakoulujen digipedagogiikasta

Digipedagogiikassa digikyvykkyyden lisäksi korostuu digioppiminen. Ensimmäisen kohdalla määritellään, mitä digitaalisuuteen liittyvät tavoitteet ovat, jälkimmäinen viittaa digitaalisuuden mielekkääseen hyödyntämiseen oppimisessa (vrt. Vesterinen 2011). Esimerkiksi oppimistehtävillä on suuri vaikutus digikyvykkyyden edistämiseen. Tämä koskee niin tehtävien sisältöä kuin tehtävätyyppejäkin (NMC 2017).

Digipedagogiikka viittaa (mm. korkeakouluissa) opiskelun järjestämisen digitaalisuuteen tukeutuviin käytänteisiin. Diakonia-ammattikorkeakoulussa digipedagogiikka nojaa kolmeen näkökulmaan: (1) Avoimuus, (2) Yhteisöllisyys, (3) Hyvä (laadukas, eettinen, hyvinvointiin tähtäävä hyvä).

Avoimuus-periaate pohjautuu digitaalisuuden historialliseen vaikutukseen eri alueilla. Lukuisissa prosesseissa digitaalisuus mahdollistaa kopioitavuuden ja läpinäkyvyyden. Ne ovat myös digipedagogisten käytänteiden ytimessä. Jos tätä periaatetta peilataan edellä esiteltyihin viiteen digikyvykkyyden näkökulmaan, voidaan nähdä yhteys osallisuuden ajatukseen (ks. Taulukko 2).

Yhteisöllisyys haastetaan, kun verkossa voidaan monet prosessit hoitaa tehokkaasti ilman kasvokkaista vuorovaikutusta muiden kanssa. Yhteisöllisyys-periaate onkin eri tavalla rakentuva kuin avoimuus-periaate. Näin ollen digipedagogiikassa on annettava erityispainoarvo yhteisöllisyyden elementeille kuten empatian välittymiselle. Tämä periaate kytkeytyy digikyvykkyyden kysymyksistä yksilön ja ryhmätason digikyvykkyyden huomioimiseen.

Hyvä vastaavasti tulee tulkita sekä laatuna, eettisyytenä että hyvinvointina. Digipedagogiikka rakentaa kestävää oppimisen ja jakamisen kulttuuria, jossa yksilön on hyvä olla osallisena ja hänen jaksamisensa on huomioitu. Hyvät olosuhteet tuovat myös laadun, jonka polttoaineena tulee nähdä dialogi eri osapuolten välillä. Mittaamisen tarkkuus, eri näkökulmien huomioiminen (kuten identiteetti ja eettisyys) ja kehittymisen näkökulma ovat digikyvykkyyden kysymyksiä, jotka kytkeytyvät hyvä-periaatteeseen.

Taulukko 2. Pedagogiset käytänteet kytkeytyvät digikyvykkyyden näkökulmiin.

 Digipedagoginen periaateDigikyvykkyyden kysymys
Pedagogiikka ja digikyvykkyysAvointaOsallisuus
YhdessäYksilö vai ryhmä?
HyvääItsearviointi vai testi? (Mittaamisen tarkkuus)
Eri näkökulmia mukaan (kuten identiteetti ja eettisyys)
Ajasta lähestyminen (kehittymisen näkökulma)

Korkeakouluopiskelijoiden digikyvykkyyden yhteiskehittämisen yhteenvetona voidaan todeta, että digikyvykkyyden välineperustaisten itsearviointien näkökulmaa tulee laajentaa todellista osaamista mittaavan taitotestin ja dynaamisen osaamiskartan yhdistelmään. Samalla digioppiminen ja digikyvykkyys laajenevat yksilökeskeisestä lähestymistavasta luontevasti erilaisiin tiimeihin, jolloin vertaisoppimiselle annetaan tilaa ja sitä tuetaan.

On pyrittävä rikkomaan osaamisen määrittelyn, testaamisen ja itsearvioinnin välistä turhaa jaottelua. Nämä tulee sitoa osaamisen kehittämiseen, ja ratkaisuna on digikyvykkyyden yhteiskehittäminen. Se syntyy eri osapuolten yhteisen määrittelyn tuloksena, ja vaatii opiskelijoiden mukaan ottamista kaikissa eri vaiheissa.

Kirjoittajat

Olli Vesterinen, KT, yliopettaja, Diakonia-ammattikorkeakoulu, olli.vesterinen(at)diak.fi

Sara Sintonen, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, sara.sintonen(at)helsinki.fi

Heikki Kynäslahti, dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, heikki.kynaslahti(at)helsinki.fi

Yutaro Ohashi, associate professor, Nippon Institute of Technology, ohashi(at)nit.ac.jp


Beetham, H. & Sharpe, R. (2011). Digital literacies workshop. Paper presented at the JISC Learning Literacies Workshop, Birmingham. Saatavilla: http://jiscdesignstudio.pbworks.com/w/page/40474566/JISC%20Digital%20Literacy%20Workshop%20materials

Engeström, Y. (2004). New forms of learning in co-configuration work. Journal of Workplace Learning 16, 11–21.

Goode, J. (2010). The digital identity divide: How technology knowledge impacts college students. New Media & Society, 12(3), 497–513. http://journals.sagepub.com/doi/abs/10.1177/1461444809343560

Kaarakainen, M.-T., Kivinen, O. & Vainio, T. (2017). Performance based test for assessing ICT skills – A case study of students’ and teachers’ ICT skills in Finnish schools. Universal Access in the Information Society.

Kopeli, M. (2018). Kertyykö meillä oikeanlaista digikyvykkyyttä? eAMK-hankkeen Digipölytys-blogi.
http://www.eamk.fi/fi/digipolytys/kertyyko-meilla-oikeanlaista-digikyvykkyytta/

Vesterinen, O. (2011). Media Education in the Finnish School System: A Conceptual Analysis of the Subject Didactic Dimension of Media Education. Media Education Publications 12. Helsinki: Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos.

Muut linkit

Pelottaako digi? – työntekijöiden näkemyksiä digitaalisuuden mukanaan tuomista muutoksista ja niihin liittyvistä osaamistarpeista

Kirjoittajat: Taru Lehtimäki & Merja Sinkkonen.

Työelämä on murroksessa. Työelämää kuvaa väestön ikääntyminen, globalisaatio, kaupungistuminen ja digitalisaatio. Työn luonne muuttuu ja teollisen työn sijaan tehdään yhä enemmän tieto- ja palvelutyötä. Myös yrittäjyyden ja palkkatyösuhteen välisen eron ennustetaan hämärtyvän.

Puheenvuorossamme pohdimme digitalisaation mukanaan tuomia muutoksia sote-alan työtehtäviin. Pohdintamme perustuu SoteNavi-hankkeessa toteutettuun alkukyselyyn (2017), johon saimme 185 vastausta. Vastaajat olivat pienten ja keskisuurten sote-alan yritysten ja järjestöjen työntekijöitä ja esimiehiä. Osana hankkeen alkukyselyä oli avoin kysymys: Millaisia muutoksia arvelet digitalisaation tuovan omaan työhösi? Vastausten pituus vaihteli yhdestä sanasta muutamaan lauseeseen.

Ensimmäisenä havaintonamme oli, että vastaajat uskoivat digitalisaation muuttavan työtään. Ensisijaisesti muutosten uskottiin kohdistuvan tiedon tallennukseen, tiedon kulkuun ja saavutettavuuteen sekä viestintään ja tiedottamiseen. Digitaalisen tiedon käsittelyn uskottiin toisaalta nopeuttavan työtä, mutta toisaalta tietokoneella tai mobiililaitteella käytetyn ajan uskotaan lisääntyvän. Tähän liittyi digitaalisen osaamisen vaade ja pelko omien taitojen riittämättömyydestä. Uusien järjestelmien ja toimintatapojen oppimiseen liittyi paljon epävarmuutta. Kansallisten toimintatapojen pelättiinkin hankaloittavan työtä digitaalisesta käsittelystä huolimatta.

Asiakkaiden näkökulmasta digitalisaation uskottiin tuovan uusia yhteydenottokanavia, toimintamuotoja ja aivan uudenlaisia palvelumuotoja. Toisaalta pelättiin, että työstä katoavat ihmisten auttamisen ja kohtaamisen mahdollisuudet ja epäiltiin, että kaikille digitaaliset palvelut eivät sovi. Vastaajat kuvasivat palveluita kehitettävän liian usein teknologia edellä.

Työn näkökulmasta vastaajat kuvasivat arjen työn helpottuvan, työtehtävien laajentuvan ja työn vaikuttavuuden seurannan parantuvan. Tähän liittyi työkyvyn ja tehon seuraamisen pelkoa ja riittämättömyyden tunteita. Digitalisaatio nähtiin kuitenkin mahdollisuutena oppia uutta ja kehittää omaa työtä. Palaverikäytänteiden uskottiin muuttuvan vaivattomammaksi tiedon jakamisen, ohjeiden saavuttamisen ja etäkokouskäytänteiden yleistyttyä.

Teknisten taitojen näkökulmasta erilaisten ohjelmistojen opetteluun käytettävän ajan epäiltiin vievän aikaa myös jatkossa. Vastaajat uskoivat, että useat järjestelmät muuttuvat tai vaihtuvat nopean teknologian kehityksen vuoksi lähivuosina. Kansallista ohjausta ja yhteen toimivia järjestelmiä toivottiin samalla, kun pelättiin sen lisäävän byrokratiaa ja tietoturvariskejä.

SoteNavi -hankkeen osallistujat näkivät digitalisaatiossa paljon mahdollisuuksia, mutta odotettuun muutokseen liittyi myös pelkoja niin oman työn kuin asiakkaiden näkökulmasta. Uuden oppimisen tulisikin kyselyn perusteella olla monipuolista ja laaja-alaista sisältäen aihealueita yksittäisten taitojen tai teknologioiden ohjaamisesta työn muutoksen ymmärrykseen. Oppimista voidaan tukea mahdollistamalla opiskelu monialaisesti, käsittelemällä työn muutosta positiivisten tulevaisuuskuvien luomiseksi sekä tarkastelemalla tuotettuja palveluita asiakaslähtöisesti esimerkiksi palvelumuotoilun keinoin.

SoteNavi-hankeesta tarkemmin https://sotenavi.turkuamk.fi/

Kirjoittajat

Taru Lehtimäki, sh, TtM, lehtori, TAMK taru.lehtimaki(at)tamk.fi

Merja Sinkkonen, HM, YTT, YAMK-koulutuspäällikkö, TAMK merja.sinkkonen(at)tamk.fi

Sähköistettyä osaamista sote-alan koulutukseen

Kirjoittajat: Anna-Leena Eklund, Taneli Rantaharju & Heli Ylitalo.

Keihäänkärkenä digitaalisuus

Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään useita sote-uudistukseen liittyviä kärkihankkeita, joiden tavoitteena on uudistaa sote-palveluja asiakaslähtöisemmiksi ja vaikuttavammiksi (Sosiaali- ja terveysministeriö). Näihin tavoitteisiin pyritään digitalisaation avulla. Valtiovarainministeriö määrittelee digitalisaation seuraavasti: ”Digitalisaatio on sekä toimintatapojen uudistamista, sisäisten prosessien digitalisointia että palveluiden sähköistämistä. Kyse on isosta oivalluksesta, miten omaa toimintaa voidaan muuttaa jopa radikaalisti toisenlaiseksi tietotekniikan avulla.” (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016.) Kainuussa tähän haasteeseen on vastattu DIGIOS-hankkeella.

Digitaalisen osaamisen kehittäminen sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksessa ja palveluissa Kainuussa (DIGIOS) on hanke, jota hallinnoi Kajaanin ammattikorkeakoulun (KAMK) Sairaan- ja terveydenhoidon osaamisalue. Osatoteuttajina ovat Kajaanin ammattikorkeakoulun Tietojärjestelmät-osaamisalue, Kainuun ammattiopiston hyvinvointiala sekä Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä (Kainuun sote). Hanke toteutetaan ajalla 1.3.2017–31.5.2019, ja sen tavoitteena on yhteistyössä työelämän kanssa kehittää sähköisten terveyspalvelujen osaamista.

Sosiaali- ja terveyspalvelut sähköistyvät – pysyykö koulutus perässä?

Digitalisaatio ja sen myötä tapahtuvat sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenteiden ja toimintojen muutokset asettavat mittavia muutosvaateita myös terveydenhuollon koulutukselle. Sairaanhoitajaliiton sähköisten terveyspalvelujen strategia vuosille 2015–2020 määrittelee sairaanhoitajalta vaadittavan sähköisten terveyspalvelujen osaamisen (Sairaanhoitajaliitt 2015). Sairaanhoitajaliiton strategia on kansallisten linjausten (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014; 2016), ohella otettu huomioon suunniteltaessa Kajaanin ammattikorkeakoulun terveyden- ja sairaanhoitajakoulutuksen uutta, vuoden 2019 opetussuunnitelmaa. Samoin toisella asteella lähihoitajakoulutuksen sisällössä ovat sähköiset palvelut yhtenä osana.

DIGIOS-hankkeen aikana on Kajaanin ammattikorkeakoulun sairaan- ja terveydenhuollon koulutuksen uudistuvaan opetussuunnitelmaan integroitu hoitotyön sähköisten terveyspalvelujen osaamisen perusteet kattava opintopolku (15 op). Kainuun ammattiopiston lähihoitajaopiskelija voi halutessaan suorittaa opintopolun joko osin tai kokonaisuudessaan samassa toteutuksessa sairaan- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden kanssa, jolloin suoritus liitetään osaksi hänen II-asteen tutkintoaan. Opintokokonaisuus luetaan kokonaan hyväksi lähihoitajalle, joka jatkaa opintojaan Kajaanin ammattikorkeakoulun terveyden- tai sairaanhoitajakoulutuksessa. Tämä lyhentää hänen opintojaan noin 2½ kuukautta, mikä puolestaan tukee suoraan opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuspoliittisia tavoitteita.

Aito tarve on avain onnistumiseen

DIGIOS-hankkeen alussa selvitettiin Kainuun soten, hoivayritysten henkilökunnan ja koulutusorganisaatioiden opettajien osaamista sähköisissä palveluissa. Vastausten perusteella suhtautuminen digitalisaatioon on myönteinen, mutta osaamispuutteita on jopa perustaidoissa. Työpaikoilla on toistaiseksi rajallisesti digitaalisia työvälineitä, kuten etäohjaukseen tarkoitettuja laitteita, eikä henkilökunta ole siksi päässyt työssään tutuksi aihepiirin kanssa. Nämä lähtökohdat huomioiden DIGIOS-hankkeessa kehitetään opiskelijoiden osaamista tuomalla konkreettisia digitaalisia työvälineitä ja -menetelmiä hoitotyön opetukseen (kuva 1). Samalla lisätään sote-alan opettajien osaamista sähköisten palvelujen osalta, jotta digitaalisuus tulisi huomioiduksi kaikessa sote-alan opetuksessa. Opiskelun aikana saadut tiedot ja taidot siirtyvät valmistumisen jälkeen työelämään, mikä puolestaan helpottaa ja nopeuttaa uusien digitaalisuutta hyödyntävien toimintatapojen omaksumista sote-alalla.

Kuva 1. Hoitajan työpiste Digios-oppimisympäristössä.

Hankkeen toteuttamana on rakennettu oppimisympäristö, jossa opiskelijat voivat harjoitella nykyaikaisen, teknologia-avusteisen hoitotyön menetelmiä ja periaatteita kuten kotona asuvan asiakkaan ohjaamista digitaalisilla välineillä. DIGIOS-oppimisympäristö sijaitsee fyysisesti Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kainuun ammattiopiston yhteisissä tiloissa. Se koostuu kahdesta erillisestä tilasta, hoitajan toimistoksi ja asiakkaan kodiksi kalustetuista huoneista. Asiakkaan kotia jäljittelevässä huoneessa on kattava valikoima erilaisia antureita ja mittalaitteita terveydentilan, yleisen hyvinvoinnin, aktiivisuuden ja kodin turvallisuuden seurantaan (kuva 2). Hoitajan työhuoneessa on puolestaan tietokone, tablet-laite ja muut oheislaitteet asiakkaan ja hoitoprosessin etäohjaamiseen.

Kuva 2. Oppimisympäristön asiakkaan kotia jäljittelevä huone.

Oppimisympäristön keskiössä sijaitsee suomalaisen Gillie.io Company Oy:n kehittämä terveydenhuollon integraatio- ja tekoälyalusta. Antureilta ja mittalaitteilta saatavat tiedot välitetään ja tallennetaan Gillie.io-alustalle, josta hoitajat voivat tarkastella tuloksia reaaliaikaisesti millä tahansa internetiin yhdistetyllä päätelaitteella: älypuhelimella, tabletilla tai tietokoneella. Muita oppimisympäristön avainkomponentteja ovat mobiilisovellukset mittausten hallintaan ja rakenteiseen kirjaamiseen sekä omatekoinen tietokanta kuvitteellisille harjoitteluasiakkaille. Järjestelmäkokonaisuudessa on myös digitaalinen arkisto DIGIOS-oppimisympäristöön (kuvio 1) suunnitelluille oppimistehtäville sekä video-, puhe- ja chat-yhteydet asiakkaaseen. Kaikki yllä mainitut elementit sulautuvat yhdeksi, monipuoliseksi ja käyttäjäystävälliseksi kokonaisuudeksi, jonka toteutuksessa on huomioitu myös tietoturvanäkökulma. Gillie.io-alustaa hyödynnetään alkuvaiheessa pääasiallisesti mitattujen tietojen tallentamiseen ja tulosten tarkastelemiseen. Hankkeen edetessä otetaan käyttöön vähitellen muitakin alustan ominaisuuksia, kuten hoitotehtävien laajamittainen hallinta, asiakaskohtaiset hälytykset ja muistutukset sekä tekoälypohjainen mittaustulosten analysointi ja päätöksenteon tuki.

Kuvio 1. Havainnekuva Digios-oppimisympäristöstä.

Mitä useampi kokki, sitä parempi soppa

Sairaanhoitajan ammatilliseen osaamiseen kuuluu kyky ratkaista ongelmia moniammatillisissa tiimeissä. Sairaanhoitajan tulee hallita kliinisessä hoitotyössä tarvittavat keskeiset toimenpiteet, diagnostiset tutkimukset sekä hoitotyön auttamismenetelmät osana potilaan kokonaishoitoa sekä kirjata rakenteisesti yhtenäisillä luokituksilla. (Eriksson, Korhonen, Merasto & Moisio 2015.)

Moniammatillisen yhteistyön oppiminen helpottuu, jos eri ammattiryhmät toimivat yhdessä jo opiskeluaikana (Isoherranen 2012, 158). Oppimisympäristö mahdollistaa yhteistyön ja moniammatillisen hoitotyön harjoittelun hankkeen osapuolille. Opiskelu on mahdollista järjestää esimerkiksi siten, että sairaanhoitaja-lähihoitaja-työpari toimii ympäristössä oikeaa työelämän tilannetta vastaavalla tavalla. Oppimisympäristöä voidaan hyödyntää harjoiteltaessa asiakkaan tutkimista tai terveydentilan seurantaa ja mittaamista digitaalisin, langattomin menetelmin. Hoitotyön päätöksenteon kirjaaminen on mahdollista rakenteisesti, FinnCC-luokituksen mukaisesti hankkeessa kehitettyyn potilastietojärjestelmään. Potilaskertomuksen valtakunnallisesti yhtenäinen rakenteistaminen helpottaa potilastiedon käyttöä, hakua ja hoidon seurantaa sekä yhtenäistää kirjaamista ja näin edistää potilasturvallisuutta (Jokinen & Virkkunen 2018). Hoitotyön dokumentointi onnistuu myös sanelemalla, jolloin puheentunnistusohjelma muuttaa äänen tekstiksi. Potilastietojärjestelmään opettajat voivat luoda ja tallettaa tietoja oman substanssialueensa harjoituksia varten. Oppimistilassa olevan teknologian ansiosta asiakaspalvelutilanteiden ja etäohjaamisen harjoittelu eri kanavia (puhelin, video, chat, sähköposti, tekstiviestit, some) hyödyntäen on helppo järjestää.

Oppimisympäristössä voidaan lisäksi opetella hyödyntämään langatonta, turvallisuutta lisäävää kodinteknologiaa osana hoitotyötä. Näiden ohella tilassa on edellytykset opettaa läsnäolo- ja hoivarobotiikan käyttöä hoitotyössä.

Eri koulutusalojen osaamista on yhdistetty oppimisympäristön suunnittelussa, toteuttamisessa ja opetukseen integroimisessa. Opiskelijat ovat osallistuneet kehittämistyöhön laatimalla asiakasesimerkkejä oppimisympäristössä toteutettaviksi sekä testaamalla ja pilotoimalla ympäristöä. Työelämän edustajilta on kerätty tarpeita, odotuksia, kehittämisehdotuksia ja mielipiteitä ympäristön rakenteesta ja teknologioista. Oppimisympäristön kehitystä ja käyttöönottoa on yhtäältä sujuvoitettu tiiviillä yhteistyöllä suunnitteluvaiheessa, toisaalta ripeällä etenemisellä henkilökunnan perehdytyksiin.

Yhteistyö opettaa puolin ja toisin

Hankkeen alkuvaiheessa kävi ilmi, ettei opetushenkilöstö tunne toistensa toimialoja riittävän tarkasti. Yli alojen tapahtuva yhteistyö on helpompaa, jos heti aluksi tutustutaan toisen alan työelämän tarpeisiin käytännössä. Esimerkiksi tietojärjestelmien opettajan on suotavaa tuntea sosiaali- ja terveysalan potilastietojärjestelmiä ja toimintatapoja; sosiaali- ja terveysalan opettajalla tulee vastaavasti olla perusnäkemys terveysalan teknologioista ja niiden tarjoamista mahdollisuuksista. Yhteisen näkemyksen ja ymmärryksen löytäminen on ensimmäinen, ratkaisevan tärkeä vaihe muun muassa asiakkaan etäohjaukseen tarkoitettua oppimisympäristöä suunniteltaessa.

Oppimisympäristön kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia. Moniammatillisen yhteistyön harjoittelu on tarpeen paitsi opiskelun aikana, mutta myös työelämässä olevien työntekijöiden kesken. Jatkossa tekoäly auttaa hoitajaa hoitotyön päätöksenteossa ja hoitotyön suunnittelussa, ja näihin tarpeisiin voidaan koulutuksella vastata. Sosiaali- ja terveysalan digitaalisten välineiden kehittyminen mahdollistaa jatkossa laadukkaamman hoitotyön ja oikein ohjatut palvelut.

Tämä ei jää tähän – olemme valintamme tehneet

Vuoden 2019 ensimmäisellä puoliskolla oppimisympäristö jalkautetaan täysimääräisesti opetukseen ja sitä ylläpidetään sote-alan ja tietojärjestelmien yhteistyönä. DIGIOS-konseptin kehittämistä on määrä jatkaa meneillään olevan hankkeen jälkeen niin KAMK:n strategian mukaisilla sisäisillä toimenpiteillä kuin erillisrahoituksella toteutettavissa projekteissa. Sairaan- ja terveydenhoidon ohella hyötyjänä on insinöörikoulutus. Yhteiskehittämisen tulokset soveltuvat erinomaisesti insinööriopintojen syventävään vaiheeseen, jossa KAMK:n insinööriopiskelijat syventyvät mm. terveyden, hyvinvoinnin ja liikunnan teknologioihin. Oppimisympäristöä tullaan käyttämään opetuksen lisäksi myös sote-alan ja tietotekniikan henkilökunnan täydennyskoulutuksissa ja perehdytyksissä. Mikä tärkeintä, yhteiskunnalle ja yksityishenkilöille hyötyvaikutukset konkretisoituvat ensimmäisten digipainottuneeseen opetukseen osallistuneiden opiskelijoiden valmistuessa ja siirtyessä työelämään. Vankalta pohjalta on mukava ponnistaa!

Kirjoittajat

Anna-Leena Eklund, TtM, esh, Lehtori, Hoitotyö, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Anna-Leena.Eklund(at)kamk.fi

Taneli Rantaharju, DI, Lehtori, Tieto- ja viestintätekniikka, Kajaanin ammattikorkeakoulu, Taneli.Rantaharju(at)kamk.fi

Heli Ylitalo, TtM, ett, Opettaja, Hyvinvointi, Kainuun ammattiopisto, Heli.Ylitalo(at)kao.fi


Eriksson, E., Korhonen, T., Merasto, M. & Moisio, E-L. 2015. Sairaanhoitajan ammatillinen osaaminen. Porvoo: Bookwell.

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Sosiaalitieteiden laitos. Haettu 22.9.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7664-0

Jokinen, T. & Virkkunen, H. (toim.) 2018. Potilastiedon rakenteisen kirjaamisen opas osa 1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Haettu 24.9.2018 osoitteesta https://thl.fi/documents/920442/2902744/Kirjaamisopas+osa+1++final+2018.pdf/0e08fabe-0a4a-4311-9260-463648b3b7e2

Sairaanhoitajaliitto. 2015. Sairaanhoitajaliiton sähköisten terveyspalveluiden strategia vuosille 2015-2020. Sairaanhoitajaliiton raportti 10/2015. Haettu 23.5.2018 osoitteesta https://sairaanhoitajat.fi/wp-content/uploads/2016/01/SÄHKÖISET_TERVPALV_STRATEGIA.pdf

Sosiaali- ja terveysministeriö. Kärkihankkeet ja säädösvalmistelu. Haettu 5.6.2018 osoitteesta https://stm.fi/hankkeet.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2014. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena – Sote-tieto hyötykäyttöön –strategia 2020. Haettu 23.5.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. Haettu 23.5.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3782-6

”Kilpailuvietti nousi heti esiin” – Oppimista kilpailuhengessä

Kirjoittaja: Ritva Ala-Louko.

Digitaaliset menetelmät herättävät opiskelijat ja innostavat oppimaan. Pelillisyys kehittää osaamista ja aktivoi opiskelijat oppimaan ja arvioimaan osaamistaan. Tässä artikkelissa kuvataan digitaalisilla työkaluilla tehtyjen oppimispelien ja muiden pelillisyyteen perustuvien menetelmien käyttöä.

Artikkelissa keskitytään neljään digitaaliseen työkaluun, jotka ovat Kahoot, Quizizz, Quizlet ja Educaplay. Kaikki esitellyt työkalut ovat ilmaisia, mutta vaativat rekisteröitymisen. Niillä voi tehdä tehtäviä muihinkin oppiaineisiin kuin kieliin. Artikkelin otsikoissa on käytetty lainauksia opiskelijoiden palautteesta. Palautetta käsitellään tarkemmin artikkelin lopussa.

Erityisesti tietokoneen avulla pelattava sovellus oli mahtava piristysruiske harmaaseen arkeen“ – Peleillä lisäarvoa oppimiseen

Hauskuuden ja viihdyttävyyden lisäksi pelaaminen tuo monenlaista lisäarvoa oppimiseen. Pelaamisen hyötyjä ovat motivaation ja yhteisöllisyyden lisääntyminen sekä välitön palaute ja tieto oman oppimisen edistymisestä. Pelitilanteessa syntyvät tunteet tukevat muistamista. Oppimispelit osallistavat opiskelijoita ja lisäävät vuorovaikutusta. Oppimisen painopiste siirtyy oppimisprosessiin ja oppijasta tulee aktiivinen toimija. Pelaaminen tuo lisäarvoa kielten oppimiseen ja se sopii hyvin myös aikuisten kieltenopetukseen. Pelaaminen kielenoppimisessa ei ole kuitenkaan uusi asia. Erilaisia pelejä kuten lautapelejä, sanaselityspelejä tai roolipelejä ovat on käytetty jo pitkään kieltenopetuksessa. (Lehtonen & Vaara 2015, von Zansen 2015.)

Pelien käytöstä opetuksessa käytetään termiä pelillistäminen (gamification). Raymer (2011) on määritellyt pelillistämisen seuraavasti: ”In short, gamification is the use of gameplay mechanics for non-game applications.”

Pelillistämisessä on kyse pelielementtien ja pelimekaniikan (pistetilastot, tasot, aikarajat) ja estetiikan (käyttöliittymä, grafiikka) soveltamisesta oppimisen kontekstiin. Tärkeintä on kuitenkin soveltaa peliajattelua, joka tarkoittaa jonkin tavanomaisen toiminnan muuttamista sisältämään kilpailua, yhteistoimintaa, sosiaalisuutta ja toisten kannustamista. (Kapp 2012, 11.) Pelillisyyttä voidaan lisätä opetussisältöihin eri tavoin kuten Kapp (2014) kuvaa videossaan alla.


Video 1. Pelillisyyden lisääminen opetussisältöihin (Kapp 2014).

Tärkeää on saada oppijat kiinnostumaan ja sitoutumaan (engagement) palkitsemisen ja erityyppisen ja eri vaiheissa annetun palautteen kautta. Oppimista edistää erityisesti yrittämisestä palkitseminen ja palaute edistymisestä. Sen sijaan, että oppijat saavat tiedon väärästä vastauksesta ja kehotuksen yrittää uudelleen, parempi keino on perustella vastaukset ja antaa lisätietoa aiheesta. Myös vertaispalaute on tehokas keino motivoida oppijoita ylittämään itsensä. (Raymer 2011.)

Kahoot ja Quizziz -pelit ovat olleet kaikkein mielekkäimpiä

Kahoot on sovellus, jonka avulla voi laatia pelejä, kilpailuja tai tietovisoja (Quiz), keskusteluita (Discussion) tai äänestyksiä ja kyselyitä (Survey). Pelit ja visailut ovat monivalintatehtäviä, joissa pelaaja valitsee 2–4 vaihtoehdosta. (Kahoot Inc. 2018.)

Kahoot-pelit toimivat millä tahansa mobiililaitteella, niin lähi- kuin etäopetuksessa. Opiskelijoiden on nähtävä opettajan näyttö, jolla kysymykset esitetään. Peliin pääsee pin-koodilla, joka on erilainen jokaisessa pelissä. Pelin aikana parhaiden pelaajien tulokset näytetään tulostaululla (scoreboard) kaikille. Tulokseen vaikuttaa vastausnopeus. Opettaja määrittelee vastausajan, joka voi olla 20–60 sekuntia kysymystä kohti. Hän voi myös valita, onko peli julkinen vai yksityinen. Julkisen pelin voi kuka hyvänsä ottaa omaan käyttöönsä ja muokata sitä. Pelaajien tulokset tallentuvat ja niitä voi tarkastella Excel-taulukkona.

Pelit sopivat hyvin ammattialan terminologian opiskeluun. Kuviossa 1 on esimerkki Kahoot-pelistä, jossa opiskellaan ICT-alan englanninkielistä terminologiaa.

Kuvio 1. Kahoot-peli tieto- ja viestintätekniikan englannin terminologiasta.

Quizizz on Kahootin kaltainen työkalu, mutta sillä tehdyissä peleissä opiskelijat etenevät omaan tahtiinsa ja kysymykset näkyvät jokaisen omalla laitteella. Opettaja voi määritellä pelin omaisuuksia, esimerkiksi sen, tulevatko kysymykset arvotussa järjestyksessä. Tästä on hyötyä, jos peliä pelataan samassa tilassa vierekkäisillä laitteilla ja vieressä istuvan vastaukset voi nähdä. Pelin edetessä pelaajat voivat nähdä vastausajan kulumisen ja oman sijoituksensa pelissä. He saavat välittömästi palautetta vastauksistaan. (Quizizz Inc. 2018.) Pelin lopuksi kaikki kysymykset vastausvaihtoehtoineen voidaan käydä vielä yhdessä läpi opettajan näytöltä (Review). Tämä sopii hyvin kertaukseen ja keskusteluun opiskeltavasta aiheesta.

Quizizz- ja Kahoot-pelit voi myös ajastaa etätehtäviksi, jolloin opiskelijat voivat tehdä pelin tietyn aikarajan puitteissa. Kuviossa 2 on esimerkki Quizizz-pelistä, jonka avulla opiskellaan ammattialan terminologiaa englanniksi.

Kuvio 2. Quizizz-peli maanmittaustekniikan englannin terminologiasta.

Ehdottomasti paras menetelmä on ollut Quizlet

Quizlet on työkalu, jolla voi laatia tehtäviä eri kielten sanaston ja terminologian ja erilaisten käsitteiden opiskeluun. Quizlet-tehtävien avulla opiskelijat voivat harjoitella myös ääntämistä, koska sanastot voi kuunnella opiskeltavalla kielellä. Quizletissa on kahdeksan erilaista harjoitusvaihtoehtoa, jotka esitellään kuviossa 3. (Quizlet Inc. 2018.)

Kuvio 3. Quizletin harjoitusvaihtoehdot.

Sanastoja voi opiskella

  • käännettävien korttien avulla (Flashcards),
  • kirjoittamalla sanan käännöksen tai selitystä vastaavan termin (Learn),
  • kirjoittamalla kuulemansa sanat (Spell),
  • tekemällä sanakokeen (Test)
  • pelaamalla (Match, Gravity) tai
  • pelaamalla ryhmänä reaaliajassa (Live).

Harjoittelu perustuu itsensä kanssa kilpailemiseen ja oman suorituksensa jatkuvaan parantamiseen. Toistojen kautta opiskeltava sanasto jää mieleen. Opiskelijat pelaavat aikaa vastaan harjoituksia tehdessään. Myös opiskelijaryhmä voi pelata reaaliajassa (live). Kuviossa 4 on esimerkki tehtävästä (Gravity), jossa avaruudesta putoavaa määritelmää vastaava termi tulee kirjoittaa englanniksi ennen kuin se katoaa ruudulta. Opiskelija voi parantaa suoritustaan kerta toisensa jälkeen.

Kuvio 4. Quizletin pelitehtävä Gravity

Quizletilla tehdyt tehtävät kootaan tehtäväluokkiin (classes), jotka sisältävät ko. aihepiiriin liittyvät tehtävät (sets). Opiskelijoille annetaan linkki luokkaan, jossa he voivat harjoitella aihepiirin tai vaikkapa koko opintojakson sanastoja yhdessä paikassa. Kuviossa 5 on rakennustekniikan englannin tehtäväluokka, jonka aihe liittyy lumi- ja jäärakentamisen englanninkieliseen terminologiaan.

Kuvio 5. Quizlet-tehtäväluokka lumi- ja jäärakentamisen englanninkielestä terminologiasta.

Monet erilaiset sovellukset edistivät oppimista

Educaplaylla voi tehdä monenlaisia multimediatehtäviä ja aktiviteetteja eri oppiaineisiin tai ottaa käyttöön muiden tekemiä tehtäviä. Kuviossa 6 esitellään Educaplayn aktiviteetteja, joita on yhteensä 17 erilaista. (Educaplay 2018.)

Kuvio 6. Educaplayn aktiviteetit.

Oppimista voi edistää esimerkiksi sana-arvoitusten, ristikoiden, aukkotehtävien, yhdistämistehtävien tai sanasokkeloiden avulla. Jokaisessa tehtävässä näkyy suoritusaika ja pistemäärä. Tavoitteena on saavuttaa sata pistettä jokaisessa tehtävässä. Opiskelija voi tehdä tehtäviä useamman kerran ja pyrkiä parantamaan tulostaan. Samalla opiskeltava asia kertautuu ja jää paremmin mieleen. Kuviossa 7 on esimerkki sanaristikosta, joka liittyy opinnäytetyön englanninkielisen abstraktin kirjoittamiseen.

Kuvio 7. Sanaristikko abstraktin kirjoittamisen terminologiasta.

Geometristen kuvioiden englanninkielisiä nimiä voi harjoitella esimerkiksi yhdistämistehtävän avulla (kuvio 8). Tehtävänä on yhdistää kuva ja sitä vastaava sana. Yhdistämispelin voi tehdä myös muistipelinä, jossa sanat ja kuvat on piilotettu.

Kuvio 8. Yhdistämistehtävä geometrisistä kuvioista

Educaplaylla voi laatia tehtäviä myös valmiisiin videoihin, esimerkiksi YouTube-videoihin, Kuviossa 9 on ammattialan alan aihetta käsittelevään videoon tehtyjä tehtäviä. Video pysähtyy tehtävien kohdalla ja päästäkseen eteenpäin opiskelijan on ratkaistava tehtävä. Tehtävien kohdat näkyvät numeroituina videon alalaidassa.

Kuvio 9. Ammattialan videoon tehtyjä tehtäviä.

Ihanaa, että jaksat kehittää opetusmenetelmiä” – Palaute kannustaa

Digitaalisuuden ja uudenlaisten opetusmenetelmien käyttöönottoon on alusta asti kannustanut opiskelijoiden antama rohkaiseva palaute. Opiskelijoilta on kerätty palautetta Moodleen tehdyn kyselyn avulla. Osa opiskelijoista on monimuoto-opetusryhmistä, jotka opiskelevat Adobe Connect -järjestelmän kautta. Tässä artikkelissa esittelyt pelit ja digitehtävät toimivat siis hyvin myös etäopetuksessa.

Kuviossa 10 on koonti keväällä 2018 tehdystä kyselystä, johon vastasi 58 opiskelijaa. Vastaajista 54 piti Quizletia tehokkaimpana menetelmänä, 49 oppimispelejä (Kahoot ja Quizizz) ja 31 Educaplaylla laadittuja multimediatehtäviä. Opiskelijat pitivät hyvänä sitä, että opetuksessa käytetään monipuolisia menetelmiä.

Kuvio 10. Mikä seuraavista menetelmistä on edistänyt oppimista parhaiten? (n= 58).

Palautteen perusteella pelaamiseen liittyvä kilpailuhenki motivoi ja parantaa oppimistuloksia. Palautteessaan opiskelijat toivat esille pelillisyyteen liittyvän kilpailun mielekkyyden, kiinnostavuuden ja tehokkuuden oppimisen edistämisessä.

Quizizz/ Quizleteille iso +. Kova kilpailu on minun mieleen.

Pelit on ollut kyllä tosi mielenkiintoisia ja edistäneet opiskelua.

Quizlet oli mainio työkalu sanojen oppimiseen! Koskaan aikaisemmin, ei ole ollut kurssilla käyty sanasto näin hyvin hallussa, kuin nyt. Lisäksi Kahoot- työkalu oli myös mukava lisä. Kilpailuvietti nousi heti esiin.

Pelit ovat olleet hyviä ja olen huomannut oppivani niissä hyvin.

Kirjoittaja

Ritva Ala-Louko, FM, lehtori, Tekniikan ja liikenteen ala, Lapin ammattikorkeakoulu, ritva.ala-louko(at)lapinamk.fi


Educaplay 2018. Multimedia Educational Activities. Haettu 23.5.2918 osoitteesta https://www.educaplay.com/

Kapp, K. 2012. The gamification of learning and instruction: game based methods and strategies for training and education. San Francisco: John Wiley & Sons.

Kapp, K. 2014. What is Gamification? A Few Ideas. YouTube-videopalvelu, julkaistu 13.5.2014. Haettu 14.5.2018 osoitteesta https://www.youtube.com/watch?time_continue=132&v=BqyvUvxOx0M

Kahoot 2018. What is Kahoot? Haettu 20.5.2018 osoitteesta https://kahoot.com/what-is-kahoot/

Lehtonen, T. & Vaara, H. 2015. Pelisilmää – Pelaaminen osana kielenopetusta. Kieli, koulutus ja yhteiskunta – lokakuu 2015. Haettu 8.5.2018 osoitteesta
http://www.kieliverkosto.fi/article/pelisilmaa-pelaaminen-osana-kielenopetusta/

Raymer, R. 2011. Gamification: Using Game Mechanics to Enhance eLearning. eLearn Magazine. September 2011. Haettu 10.5.2018 osoitteesta http://elearnmag.acm.org/featured.cfm?aid=2031772

von Zansen, A. 2015. Pelillisyys & mobiilioppiminen kielten opetuksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta – lokakuu 2015. Haettu 12.5.2018 osoitteesta
http://www.kieliverkosto.fi/article/pelillisyys-mobiilioppiminen-kielten-opetuksessa/.

Quizlet Inc. 2018. Simple tools for learning anything. Haettu 22.5.2018 osoitteesta https://quizlet.com/en-gb

Quizizz Inc. 2018. Get your students excited about learning. Haettu 22.5.2018 osoitteesta https://quizizz.com/

EU tietosuoja-asetus vaikuttaa AMKien  innovaatiotoimintaan

Kirjoittaja: Jaakko Riihimaa.

EU:n alueella on toukokuussa 2018 astumassa voimaan tietosuoja-asetus, joka korostaa ihmisten oikeutta yksityisyyteensä ja omien tietojensa omistamiseen. Asetuksen tavoitteita ovat yksilön oikeuksien vahvistaminen, tietosuojan globaali ulottuvuus sekä parempi valvonta. Asetus ja täydentävä kansallinen lainsäädäntö edistää EU:n digitaalista sisämarkkinoiden kehitystä, eli tiedon siirtymistä turvallisemmin ja vapaammin EU:n alueella. (EU GDPR 2016.)

Tietosuojalainsäädännöllä on vaikutuksia ammattikorkeakoulujenkin TKI-toimintaan. Tässä artikkelissa pyritään nostamaan esiin erityisesti I:tä, eli innovaatiotoimintaa koskevia näkökohtia.

Innovaatioiden uudenlainen kokonaiskuva

Kaikkinainen avoimuuden käsite ja avoimuuden vaatimus mm. rahoittajilta on noussut merkittäväksi tekijäksi tieteessä ja ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Sitä pidetään keinona edistää toimien vaikuttavuutta. (Avoin tiede 2017.)

Avoin innovaatio, erään määritelmän mukaisesti, on sisäisten ja ulkoisten ideoiden ja kaupallistamistapojen yhdistämistä. Tarkoituksena on edistää uusien teknologioiden kehitystä. Innovaation syntyä tuon määritelmän mukaan edeltävät T ja K, eli tutkimus- ja kehitystoiminta. (Avoin innovaatio 2017; Chesbrough 2013.)

Avoimesta innovaatiosta puhuttaessa korostetaan uusien ideoiden ja teknologioiden mahdollistamia asioita. Innovaation käsite on laaja ja sitä käytetään monissa eri merkityksissä (esim. Riihimaa 2004). Ympäristö, missä innovaatio syntyy, vaikuttaa tarkasteluun. Isoille yrityksille jo tuttu ja tavanomainen asia voi pk-yrityksen soveltaessa olla sille innovatiivinen.

Digitaalisaatio on siirtänyt innovaatioiden tuottamisessa niihin sisältyvän datan keskiöön. Uusien ideoiden ja teknologioiden yhdistelmissä yhä useammin erottamattomana osana ja kilpailutekijänä on (mahdollisimman avoin) data, sen keruu ja hyödyntäminen.

Kokonaiskuvaa täydentävä trendi on asiakkaan, myös yksittäisen henkilön, nostaminen esille palvelutuotannossa ja niiden kohteena. Ammattikorkeakoulujen kontekstissa tämä on tärkeä, jopa strateginen lähtökohta: Onko innovaatiotoiminnan asiakas opiskelija, TKI-hankkeeseen osallistuva yritys vaiko koko yhteiskunta ja sitä kautta alueellinen kehittämistyö.

Data on uusi valuutta

Datasta on jo muodostunut uusi valuutta ja erityisesti tämä koskee henkilöön liitettävissä olevaa tietoa. Innovaatioihin tulee sisältymään yhä enemmän henkilödataa. Ihmiset vaihtavat tänä päivänä tietojaan ja niiden käyttöoikeuksia näennäisesti ilmaisiin Internet-palveluihin. Digitaalisia jalanjälkiä jää meistä puheluiden, nettiselailun, asiakaskorttien käytön, videovalvonnan ja ties minkä aktiviteettien myötä. Kaikki tuo tieto on liitettävissä henkilöömme ja on käytettävissä mitä moninaisimmissa sovelluksissa ja palveluissa.

Avoimuus, digitalisaation eteneminen ja henkilödatan iso merkitys luovat innovaatiokenttään uusia jännitteitä. Niitä aiheuttaa digitalisaation mahdollistama palveluiden personointi, esimerkiksi yksilöllinen markkinointi. Tällainen ns. massaräätälöinti on käsitteenä tuttu jo monien vuosien ajalta teollisemmassa tuotannossa (Ruohonen, Riihimaa & Mäkipää 2006), mutta data-aineistojen käsittelykapasiteetin noustessa ja yhä yksityiskohtaisempien tietojen koostamisen mahdollistuessa asia siirtyy uudenlaiseen kehykseen.

Innovaatiotoiminta ja yksilön tietosuoja törmäävät, kun vaikkapa inkrementaalinen toimintaprosessin uudistus tarvitsee henkilötietokomponentin. Tietosuoja-asetuksen kannalta miltei kaikki voi olla henkilödataa ja sitä voidaan kerätä miltei mistä tahansa. Esimerkiksi erilaiset sensorit voivat tuottaa sitä (ns. IoT, teollinen Internet), kuvankäsittelyteknologiat pystyvät jo hämmästyttäviin suorituksiin ja kuten edellä mainittiin, digitaalisia jälkiä jää liki kaikesta verkon käytöstä.

Jos jälki on välillisestikin yhdistettävissä henkilöön, ollaan tietosuojakysymysten keskellä. Voi ajatella, että nykyauto osaa tunnistaa kuljettajan ajotyylin ja jatkuvasti kerää ja lähettää tietoa kaikesta mahdollisesta; sijainnista, nopeuksista, käyttöajoista jne. Älypuhelin on vielä arkisempi esimerkki. Datalla voidaan tuottaa muuhun aineistoon yhdistettynä pitkälle meneviä päätelmiä, eli henkilö voidaan profiloida. Ja tämä on väärin hoidettuna tietosuoja-asetuksen vastaista.

Tunnettuja ovat myös monet digitalisaation myötä syntyneet ns. disruptiiviset innovaatiot. Vanhat prosessit ja toimintatavat murtuvat, kun tietotekniikan mahdollisuuksia hyödynnetään uudella tavalla. Tätä on tapahtunut esimerkiksi niin pankkitoiminnassa, matkailussa kuin liikenteenkin alueella. Näissä data ja mahdollisimman henkilökohtainen palvelu on ollut keskeinen näkökohta.

Tietosuoja-asetuksen noudattaminen

Tietosuoja-asetuksen noudattaminen tulee edellyttämään innovaatiokentän toimijoilta tarkkuutta. Keskeistä on ottaa huomioon yksilön oikeus omiin tietoihinsa. Jokaisella on periaatteessa oikeus tarkastaa, mitä tietoa hänestä on kerätty ja myös määrätä, mihin sitä voi luovuttaa eteenpäin. Tiedon käyttötarkoitus on määriteltävä etukäteen. Tietojen sisältöjen ja virtausten dokumentointi nousee tärkeäksi.

Suositeltu lähtökohta tietosuoja-asetuksen vaatimusten toteuttamiseen on riskianalyysi, riskienhallinnollinen ennakkoarviointi siitä, millaisia riskejä henkilötietodatan käsittelyyn voisi liittyä. Tällaisessa arvioinnissa tarvitaan yleensä jonkinlaista toiminnallista systematiikkaa. Arvoon tulevatkin ammattikorkeakouluissa nousemaan uudesta näkökulmasta niin laatujärjestelmien, kokonaisarkkitehtuurityön, riskienhallinnan kuin muiden vastaavien hyvän hallintotavan mukaisten menettelytapojen noudattaminen. Työkaluja ovat esimerkiksi datahallintopolitiikat, aineistonhallinnan ohjeistukset tai tietotilinpäätökset. Työkaluista soveltuvimmat on TKI-asiantuntijoiden poimittava innovaatiotoiminnan hyödyksi.

Tietosuoja-asioiden merkityksen tunnistaminen ja seurannaisvaikutusten arviointi ovat tärkeitä paitsi ammattikorkeakoulujen oman organisaation ja velvollisuuksien näkökulmasta, myös niiden asiakkaiden ja kumppaneiden kannalta. TKI-toiminnassa on niin tutkimusta, kehittämistoimia kuin innovaatioita luotaessa pystyttävä luotettavasti opastamaan opiskelijoita, opettajia ja yhteistyössä olevia yrityksiä niiden oikeuksista ja velvoitteista suhteessa kerättävään ja hyödynnettävään henkilötietoon.

Sidosryhmien merkitys kasvaa tietosuoja-asetuksen myötä muutoinkin. Lainsäätäjän näkökulma sekä hankkeen rahoittajien, asiakasyritysten ja datankeruun kohteena olevan yksityishenkilön intressit tietosuojan suhteen tulevat eroamaan. Tietosuoja-asetus velvoittaa organisaatiot nimeämään ns. tietosuojavastaavan, joiden tekemillä linjauksilla ja arvioinneilla datan käsittelyn laillisuudesta tulee olemaan suuri painoarvo. Keskeisten sidosryhmien tunnistaminen etukäteen ja intressien dokumentointi auttavat havainnollistamaan sitä, mitä halutaan pitää tärkeänä ja minkä sidosryhmän tavoitteet tukevat ammattikorkeakoulun strategiaa. Strategiatasolla olisi hyvä todeta keskeisimmät tietosuojaan liittyvät periaatteet ja samalla ottaa tarkasteluun avoimuuden vaatimukset ja reunaehdot.

Tietosuoja-asetuksen haasteita

Käsitteisiin liittyvä työ lisääntyy. Ainakin tietoarkkitehtuurin osalta olisi keskeiset käsitteet tunnistettava ja niiden käytön olisi oltava yhdenmukaista. Tehtävä voi olla haastava, sillä jo tiedon avoimuuden määrittely ei ole mitenkään triviaalia. Yksi merkittävä yläkäsite on ”tieteellinen tutkimus” ja se, miten pitkälle sen voidaan katsoa kattavan ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan. Tietosuoja-asetuksessa on tutkimustiedolla vahva (joskin vielä epäselvä) erityisrooli. Se oikeuttaa moniin poikkeustapauksiin. Tätä oikeutta korostetaan puhumalla tieteellisestä (tai yliopistollisesta) tutkimuksesta, mutta samat tai ainakin useimmat sen tunnuspiirteet sisältyvät kyllä myös ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan. Ja mitä arkaluonteisempaa tietoa kerätään ja käsitellään, sen tärkeämpää ja vaativampaa on tietosuojan rajojen ennakoiva määrittely. Tällainen voi tulla ammattikorkeakouluissa helposti kyseeseen esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan (prosessi-)innovaatioiden toteuttamisen yhteydessä.

Haaste on sekin, ettei tietosuojaan liittyvästä lainsäädännön tulkinnasta ole etukäteen tarkkoja ohjeita tai linjauksia. Ne tulevat aikanaan oikeustapausten kautta. Tietosuojavastaavien yhteistyö ja linjaukset ovat tämänkin takia tärkeitä.

Useat merkittävät viime vuosien digitaaliset innovaatiot ovat rikkoneet voimassa olevia lakeja ja sopimuksia. Ne uhkaavat vakiintuneita rakenteita ja niiden läpivieminen voi aiheuttaa ankaraakin vastustusta. Tässäkin mielessä ammattikorkeakoulujen ja TKI-toimijoiden asema voi olla ongelmallinen – suojellaanko verovaroilla rahoitetulla toiminnalla vanhoja toimintamuotoja tarkasti säädöksiä noudattaen vai uskaltaudutaanko rohkeiden ja uudistavien kokeilujen tielle. Korkeakoulujen autonomia antaa tiettyjä mahdollisuuksia, mutta moniko korkeakoulu voisi (uskaltaisi) kirjata strategisiin linjauksiinsa tai TKI-toimintansa tavoitteisiin rakenteiden uudistamisen disruptiivisten innovaatioiden keinoin?

Kirjoittaja

Jaakko Riihimaa, FT, IT-pääsihteeri, AAPA – Ammattikorkeakoulujen tietohallintojohtajat, jaakko.riihimaa(at)haaga-helia.fi

Chesbrough, H. 2003. Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology, Harvard Business School Press. EU GDPR. 2016. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, Euroopan unionin virallinen lehti 4.5.2016. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32016R0679&from=FI Viitattu 9.9.2017.

Riihimaa, J. 2004. Taxonomy of information and communication technology system innovations adopted by small and medium sized enterprises, Academic Dissertation, Department of Computer Sciences, University of Tampere, Report A-2004-6, Tampere 2004.

Ruohonen, M., Riihimaa, J. & Mäkipää, M. 2006. Knowledge based mass customization strategies – cases from Finnish metal and electronics industries, International Journal of Mass Customisation, Vol. 1, Nos. 2/3, 2006.

Avoin Innovaatio – Avoimen Innovaation virallinen sivusto Suomessa. http://www.openinnovation.fi/fi/avoininnovaatio viitattu 9.9.2017.

Avoin tiede ja tutkimus. www.avointiede.fi Viitattu 9.9.2017.

Oppimisdata hallintotietokannasta koulutuksen peruskiveksi

Kirjoittajat: Anne Rautanen ja Jari-Pekka Kaleva

Hallinnollista dataa kerätään korkeakouluissa suhteellisen paljon. Tällaista dataa ovat esimerkiksi opiskelijoiden ikä, sukupuoli, tilojen käyttöaste, kursseille ilmoittautuneiden opiskelijoiden määrä ja yksittäisten opettajien opettamat kurssit. Opiskelijoiden oppimista mittaavaa oppimisdataa tai oppimistyökalujen ja metodien vaikuttavuutta mittaavaa pedagogista dataa kerätään kuitenkin huomattavasti vähemmän. Palautetta ja taustatietoja oppimisesta kerätään lähinnä toisen asteen arvosanoista, opintomenestystä mittaavista kurssiarvosanoista ja opintopisteseurannalla. Opetusta tuetaan lähinnä kurssikohtaisella opiskelijapalautedatalla ja alumnipalautteella opintojen koetusta hyödyllisyydestä.

Yksi syy datan heikkoon hyödyntämiseen on se, että koulutusdata-analytiikka on ottamassa korkeakouluissa vasta ensi askeliaan. Kokonaisvaltaiseen oppimis- ja opetusanalytiikkaan, jossa johtamisen, oppimisen ja opetuksen tueksi kerätään, yhdistellään ja analysoidaan järjestelmällisesti dataa, on vielä matkaa. Oppimisanalytiikka ja oppimisdata ovat kuitenkin yhä kasvavan tutkimusmielenkiinnon kohteena (Slam 2017). Lisäksi kehittyneimmät digitaaliset oppimisalustat ovat tuoneet korkeakoulujen saataville aikaisempaa parempia työkaluja datan hyödyntämiseen (esim. Claned 2017).

Jo olemassa olevalla datalla opinnoista voidaan tunnistaa ne kurssikokonaisuudet, joissa heikko pärjääminen ennustaa vaikeuksia myöhemmissä opinnoissa. Mikäli osa opiskelijoista jättää opintonsa kesken, järjestelmän on mahdollista havaita missä kohdin näin tapahtuu tai tunnistaa ne opiskelijat, joiden kohdalla riski on suurin. Näin opiskelijoille voidaan tarjota oikeaa tukea oikeaan aikaan. Tämän tapaista oppimisanalytiikkaa on käytetty esimerkiksi Islannissa. (Studia 2017.)

Vastaavasti opettajille olisi mahdollista antaa ennen kurssia alkua anonyymi kooste kurssille osallistuvien opiskelijoiden keskimääräisestä aiemmasta opintomenestyksestä ja yleisimmistä kritiikin kohteista aiempien kurssien kurssipalautteessa.

Lisäksi hallinnollisesta datasta olisi otettavissa paljon enemmän irti opintojen tukemiseksi. Nykyjärjestelmä olisi pienillä muutoksilla parannettavissa siten, että opiskelijan kalenterissa olisi lähiopetusaikataulujen lisäksi arvio kurssin vaatimasta itsenäisestä työmäärästä. Eri korkeakoulujen opintohallintojärjestelmien tulisi kommunikoida keskenään siten, että eri korkeakouluissa suoritettavat opinnot näkyvät yhdessä kalenterinäkymässä ja tulisivat huomioiduksi kokonaisopintoajassa.

Seuraava askel olisi luoda jokaiselle opiskelijalle yksilöllinen arvio todellisesta opiskeluun tarvittavasta ajasta. Tämän voisi toteuttaa joko aiemman opintomenestyksen, lähtötietojen tai lähtötasotestien perusteella. Yhdistämällä tämä tieto opiskelijan henkilökohtaisen kalenterin tuottamaan arvioon opintoihin käytettävissä olevasta ajasta henkilökohtaisia opintosuunnitelmia olisi mahdollista muuttaa vastaamaan kulloistakin todellista tilannetta kunkin yksilön kohdalla.

Digimurros vai toimintatapojen muutos?

Dataa kerätään jatkuvasti yhä enemmän ja siihen liittyvät tarpeet on huomioitava nykyistä paremmin, kun korkeakoulut investoivat uusien oppimistyökalujen ja -ympäristöjen hankintaan. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, miten nämä työkalut ja ympäristöt pystyvät tuottamaan tietoa opiskelijoille, opettajille ja korkeakouluille oppimisesta ja opintojen etenemisen ongelmakohdista. Kun asiaa pohditaan jo suunnitteluvaiheessa, järjestelmistä on mahdollista saada käyttökelpoista tietoa. Toisaalta tämä edellyttää myös toimintatapojen ja johtamisjärjestelmän toimivuuden miettimistä: tietoa tulisi kerätä päätöksenteon tueksi ja sen käyttöön tulisi olla selkeät toimintatavat.

Jotta teknologiasta voidaan hyötyä kehittää toimintaa sen avulla, pitää perusasioiden olla kunnossa. Jokaisen korkeakoulussa työskentelevän ja opiskelevan tulee ymmärtää, mikä on oppimisen ja opetuksen tavoite. Kun dataa kerätään, niin opiskelijoilla kuin henkilökunnalla on oltava osaamista sen analysoimiseen ja hyödyntämiseen. Kun data tuo esille ongelmia, korkeakoululla on oltava selkeät toimintatavat ja riittävät tukiresurssit ongelmien ratkaisemiseen.

Kun lähiopetuksen sijaan käytetään videoituja luentoja, tulisi luennoitsijoille tarjota riittävät resurssit sekä luentovideoiden luomiseen että niiden kehittämiseen. Olisi hyödyllistä, jos luennoitsijalle tarjottaisiin myös tietoa siitä, missä vaiheessa opiskelijoiden keskittyminen videoon herpaantuu, mitä osia opiskelijat joutuvat katsomaan poikkeuksellisen paljon uudelleen. Tärkeää olisi myös verrata sitä, miten eri tavoin toteutetut luentovideot vaikuttavat tenttituloksiin.

Datan kerääminen on samalla myös eettinen, regulatorinen ja viestinnällinen haaste. EU:n uusi tietosuoja-asetus nostaa yksityisyyden suojan rimaa hyvästä syystä entistä korkeammalle, mutta sen tavoitteena ei ole estää datan hyödyntämistä. Käyttäjien yksityisyydensuoja on varmistettava, eikä henkilötietoja luovuteta tai kerätä ilman opiskelijan tai opettajan lupaa, ja käyttäjien data on voitava pyydettäessä poistaa tietokannoista. Oleellista on suunnitella järjestelmät alun alkaen siten, että yksittäiseen käyttäjään yhdistettävissä olevaa dataa on järjestelmissä mahdollisimman vähän. (Valtiovarainministeriö 2016; Drachsler & Greller 2016.)

Jos uusilla työkaluilla ei onnistuta tuottamaan lisäarvoa eikä niiden käyttämiseen sitouduta, tai dataa käytetään esimerkiksi vain opinto-oikeuden rajoittamiseen, on opiskelijoilla ja henkilökunnalla aiempaa enemmän keinoja kieltäytyä heitä koskevan datan hyödyntämisestä. Tätä edesauttaa uusi tietosuojalainsäädäntö. Uusien työkalujen käyttöönotto ei siis onnistu ellei niille saada koko korkeakouluyhteisön tukea.

Opintojen etenemisen valvomisesta oppimisen tukemiseen?

Opintojen etenemistä mittaavasta datasta ollaan nopeasti siirtymässä oppimista itseään mittaavaan ja tukevaan dataan. Tällöin tavoitteena on tehdä näkyväksi opintojen läpäisyn lisäksi se, kuinka hyvin kursseilla käytetyt opetusmetodit, -sisällöt ja -ympäristöt itse asiassa toimivat. Perinteisen opetuksen rinnalle on hiljalleen kasvamassa digitaalisten oppimistyökalujen maailma MOOC-kursseineen ja digitaalisine oppimistyökaluineen ja -ympäristöineen, jotka tarjoavat entistä tarkempaa tietoa yksilöllisestä oppimisesta. Tämä mahdollistaa aikaisempaa yksityiskohtaisemman palautteen oppimista parhaiten tukevista fyysisistä ja digitaalisista oppimisympäristöistä, aikatauluista, sisällöistä, työkaluista sekä metodeista niin yksilöille itselleen kuin koulutuksen järjestäjille.

Toistaiseksi datavetoisten oppimistyökalujen kehittäminen ja niiden tuomat tuotot ovat keskittyneet erityisesti varhaiskasvatukseen ja perusasteen ensimmäisiin vuosiin (Benville 2013), joiden aikana lastensa oppimisen tukemisesta kiinnostuneet vanhemmat ovat valmiita maksamaan esimerkiksi lukemis- ja laskemispeleistä. Investoinnit korkeakouluille suunnattuihin oppimistyökaluihin ovatkin vielä toistaiseksi olleet jäljessä sekä suoraan kuluttajille myytäviä sovelluksia että varhaiskasvatukseen ja peruskoulujen ensimmäisille vuosille kehitettäviä tuotteita (Adkins 2017). Nyt peruskouluun siirtyvät sukupolvet tottuvat siis jo kauan ennen korkeakouluopintojen aloitusta odottamaan oppimiselta myös sujuvuutta ja hauskuutta.

Lähitulevaisuudessa korkeakouluissakin siirrytään opiskelun osalta perinteisistä luentovideoista ja verkkotehtävistä lähemmäksi oppimiskokemuksen hauskuuden, oppimisdatan yksityiskohtaisemman keräämisen ja käytön mahdollistavia oppimispelejä. Nämä uudet tehokkaammat oppimisvälineet ja työkalut ovat keino vapauttaa opiskelijoiden ja henkilökunnan aikaa oppimisen hyödyntämiseen ja soveltamiseen ja laajempien kokonaisuuksien hallitsemiseen. Massaluentojen ja suoritusmerkintöjen täyttämän tutkintopolun sijaan oleellista on, onnistuuko korkeakoulu tarjoamaan yksilöllisesti optimoidun oppimisympäristön ja valmiudet henkilökohtaiseen kasvuun ja työuralle etenemiseen.

Siirtymä kohti oppimisen mittaamista edellyttää myös koulutusjärjestelmän identiteetin muutosta. Tutkintojen suoritusaikojen ohella tulisi tarkastella sitä, kuinka tehokkaasti eri taustoista ja elämäntilanteissa olevat ihmiset omaksuvat ne tarvittavat tiedot, valmiudet ja verkostot, joita he työelämässä tarvitsevat. Opiskelijoille tulee viestiä se, mihin korkeakoulutuksessa kannattaa käyttää aikaa ja mitä koulutuksen aikana voi parhaimmillaan saavuttaa. Opettajavetoisesta oppimisesta voidaan siirtyä aidosti siihen, että opiskelijoille annetaan tarvittavat valmiudet ja työkalut itseohjautuvaan oppimiseen ja heitä kannustetaan itsensä ylittämiseen (esim. Oulu Game Lab 2017).

Jaettu resurssi on kaksinkertainen resurssi

Oppimisympäristöjen, -työkalujen ja -analytiikan kehittämisessä tullaan tulevaisuudessa tekemään enemmän yhteistyötä yritysten ja muiden korkeakoulujen ulkopuolisten toimijatahojen kanssa. Jokaisen toimijan ei kannata alkaa itse suunnittelemaan, toteuttamaan ja ylläpitämään erilaisia oppimisinfrastruktuureita sekä -palveluita. Tämä asettaa teknologisia haasteita sille, kuinka oppilaitosten ja palveluntarjoajien tietojärjestelmät saadaan keskustelemaan keskenään turvallisesti. Paljon suurempi haaste korkeakouluille on kuitenkin luoda oppimistyökaluille aidot markkinat, jotka eivät ole muutaman suuren globaalin toimijan hallinnassa.

Oppimisdatan suhteen oppilaitosten suurin haastaja ei lopulta ole toinen korkeakoulu vaan monikansalliset digitaalisten aineistojen jakelukanavat.

Microsoft, Google ja muut isot toimijat kehittävät omia oppimispalveluitaan (Schaffhauser 2016) ja pian koulutusta voi hankkia näiden tukemilta alustoilta samaan tapaan kuin nyt elokuvia Netflixistä. Tieteellisten julkaisusarjojen nopeasti kohonneet hinnat osoittavat, mihin muutaman yksittäisen suuren toimijan varaan pohjautuva järjestelmä voi pahimmillaan johtaa.

Korkeakoulujen tarjoamien digitaalisten oppimistyökalujen ja fyysisten sekä digitaalisten oppimisympäristöjen laadusta on tulossa keskeinen kilpailutekijä. Oppimisdatan suhteen oppilaitosten suurin haastaja ei lopulta olekaan toinen korkeakoulu vaan aiemmin mainitut suuret monikansalliset digitaalisten aineistojen jakelukanavat. Jo muutaman vuoden päästä moni opiskelija voi pohtia, onko ylipäätään järkevää käyttää vuosia oppitunneilla istumiseen, jos samat tiedot ja taidot on mahdollista saada suoraan verkosta.

Tutkintoperustaiselle koulutukselle tulee kehittää muitakin perusteluja kuin traditio. Siinä vaiheessa kun oppimisen arviointiin kyetään luomaan luotettavia tahoja ja tapoja säänneltyjen oppilaitosten ulkopuolelta, muutos tutkintokoulutuksesta opiskelijalähtöiseen oppimiskokonaisuuksien keräämiseen tapahtuu nopeasti (Codility 2017; Udacity 2017; Weller 2017). Näin tällä hetkellä on jo tapahtunut it-alalla, jossa korkeakoulututkintoa tärkeämpiä ovat usein erilaiset sertifikaatit, jotka tarjoavat tutkintoa ketterämmän ja nopeamman osoituksen osaamisesta.

Suomalaiset korkeakoulut tarvitsevat yhteisen vision sekä oman toimintansa fokuksesta että opintodatan nykyistä tehokkaammasta hyödyntämisestä ja datapohjaisen oppimisen mahdollistamisesta. Datan luovuttamiselle ulkopuolisten palveluntarjoajien käyttöön ja ulkopuoliselta palveluntarjoajalta korkeakoululle on luotava yhteiset pelisäännöt, rajapinnat ja standardit. Korkeakoulujen on luotava yhteinen näkemys siitä, miten uudet palvelut ja palveluiden tuottama data hyödyntää parhaiten suomalaisten korkeakoulujen toimintaa. Opiskelijan näkökulman ymmärtäminen ja oppimisen mahdollistaminen eri keinoin ovat korkeakoulujen tärkein kehityshaaste.

Kirjoittajat

Anne Rautanen, FM, avainasiakkuuspäällikkö, Caleidon oy, anne.rautanen(at)caleidon.fi
Jari-Pekka Kaleva, FM, Senior Policy Analyst, Neogames Finland ry, jari-pekka.kaleva(at)neogames.fi

Adkins, Sam. 2017. The 2016 Global Learning Technology Investment Patterns. Haettu 13.3.2017 osoitteesta: http://www.metaari.com/assets/Metaari_s-Analysis-of-the-2016-Global-Learning-Technology-Investment-Pat25875.pdf

Benville, Lee. 2013. Driven by Mobile, Edu-Games Market Expected to Top $2.3 Billion by 2017. Haettu 13.3.2017 osoitteesta http://www.gamesandlearning.org/2013/10/26/driven-by-mobile-edu-games-market-expected-to-top-2-3-billion-by-2017/

Claned. 2017. Haettu 12.2.2017 osoitteesta https://claned.com/service/

Codility. 2017. Haettu 12.2.2017 osoitteesta https://codility.com/

Drachsler, H. & Greller, W. 2016. Privacy and Analytics – it’s a DELICATE issue. A Checklist to establish trusted Learning Analytics. 6th Learning Analytics and Knowledge Conference 2016, April 25-29, 2016, pp. 89-98. Edinburgh, UK. DOI: http://dx.doi.org/10.1145/2883851.2883893.

Oulu Game Lab. 2017. Haettu 12.2.2017 osoitteesta: http://www.oulugamelab.net

Schaffhauser, Dian. 2016. What a Microsoft-Owned LinkedIn Means for Education, Campus technology,  haettu 12.2.2017 osoitteesta https://campustechnology.com/articles/2016/06/20/what-a-microsoft-owned-linkedin-means-for-education.aspx

Slam. 2017. Haettu 12.2.2017 osoitteesta http://www.slamproject.org

Studia. 2017. Haettu 12.2.2017 osoitteesta http://www.studia.is/en/

Udacity. 2017. Haettu 12.2.2017 osoitteesta https://www.udacity.com/nanodegree

Valtiovarainministeriö. 2016. EU-tietosuojan kokonaisuudistus, Vahti-raportti 1/2016, Vahti raportti 2016, Helsinki. Haettu 12.2.2017 osoitteesta https://www.vahtiohje.fi/c/document_library/get_file?uuid=c97ee414-1fc0-4a91-969c-2ef0657605d1&groupId=10128

Weller, Chris. 2017. The largest internet company in 2030?, World Economic Forum, haettu 12.2.2017 osoitteesta https://www.weforum.org/agenda/2017/01/the-largest-internet-company-in-2030-this-prediction-will-probably-surprise-you/

Sosiaaliala digitaalisessa murroksessa

Kirjoittajat: Katariina Kohonen ja Miina Arajärvi

Julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuoltoa digitalisoidaan nyt vauhdilla osana sote- ja maakuntauudistusta. Tässä kirjoituksessa pohdimme, missä vaiheessa kulkee sosiaalialan digitalisaatio verrattuna terveydenhuoltoalaan ja miten sosiaaliala saavuttaa digitalisaatiolle asetetut tavoitteet. Sosiaalialan näkökulmasta julkisella sektorilla on käynnissä viisi merkittävää digitalisaatiohanketta: Apotti (Apotti 2017), UNA ja ODA (Kunnat.net 2017), Terveyskylä (Terveyskylä 2017) ja sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain toimeenpanohanke Kansa-koulu (THL 2017).

Näissä digitalisaatiohankkeissa sosiaaliala kehittyy terveydenhuollon rinnalla. Tavoitteena on luoda yhtenäiset tietojärjestelmät ja käyttäjäystävälliset digitaaliset palvelut. Sote-alan yhteiset digitalisaatiohankkeet luovat rakenteita moniammatilliseen ja monialaiseen yhteistyöhön. Sosiaalialan digitalisaation suurimmat haasteet eivät kuitenkaan liity teknologiaan tai tiedon kirjaamiseen. Ne liittyvät työn sisältöihin, johtamiseen ja rohkeuteen suuntautua kohti digitalisaatiota ja tulevaisuutta.

Digitalisaatio edellyttää sisältöjen uudistamista

Sosiaali- ja terveysalalla digitalisaatiolla tavoitellaan kustannussäästöjä. Jotta niiden saavuttaminen olisi mahdollista, tarvitaan ennen kaikkea uusia työ- ja toimintatapoja, nykyaikaista johtamista, sosiaalialan kehittämistä vaikuttavuustutkimuksen pohjalta ja innovaatioita edistävää kulttuuria. Myös korkeakouluissa tulisi olla aiheesta riittävää asiantuntemusta. Tarvitaan muutokseen suuntaavia esimiehiä ja johtajia, jotka antavat tilaa kehittämisestä kiinnostuneille työntekijöille. Lisäksi sosiaalialalla tarvitaan rakenteita, joita terveydenhuollossa jo on. Sosiaalialalla tulisi olla oma alan tarpeisiin soveltuva Käypä hoito -järjestelmä.

Digitalisoituminen mahdollistaa ja edistää palveluiden nopeaa saatavuutta sekä asiakaslähtöisyyttä. Edistämällä sosiaalityön digitaalisia palveluita jää resursseja enemmän vaativien ja kasvokkaista vuorovaikutusta tarvitsevien asiakkaiden asioiden hoitamiseen. Sosiaalityön palveluiden digitalisoitumisen tulee näkyä terveydenhuollon digipalveluiden rinnalla nyt ja tulevaisuudessa.

Sosiaalialan tutkintoperusteiseen- ja täydennyskoulutukseen tulisi lisätä tietohallinnon osaamista sekä siihen liittyvää arviointitutkimusta. Tämä mahdollistaisi ja vahvistaisi sosiaalialan näkyvyyttä sekä innovaatioita entistä laajemmin digitaalisessa palvelujärjestelmässä. On tärkeä ymmärtää, että digitalisaatio ja palvelurakenneuudistus ovat jo käynnissä, mistä johtuen nyt jos koskaan tarvitaan sosiaalialan innovatiivisuutta digipalveluiden ja tiedonhallinnan kehittämisessä.

Laatua johtamiseen

Sosiaalialan kohtalonkysymys digitalisaatiossa on kuitenkin johtamisen laatu. Sen varmistamisessa keskeinen rooli on koulutuksella. Sosiaalityön yliopistollisessa ja sosiaalialan ammatillisessa koulutuksessa voidaan varmistaa, että kaikki saavat perustietoa johtamisesta. Vaikka kaikki eivät hakeudu esimies- tai johtotehtäviin, ymmärrys laadukkaasta johtamisesta auttaa toimimaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja vaatimaan organisaatioilta nykyaikaista johtamista. Niille jotka hakeutuvat esimies- tai johtotehtäviin, tulisi tarjota johtamiskoulutusta. Korkeatasoisen täydennyskoulutuksen merkitys korostuu sote-uudistuksen kynnyksellä ja digitalisaatiohankkeiden keskellä, joten sitä tulisi ajatella välttämättömänä työvälineenä.

Sosiaalialan digitalisaatio voidaan toteuttaa onnistuneesti, kun panostetaan tietojärjestelmien, kirjaamisen ja digitaalisten palvelujen lisäksi laadukkaaseen johtamiseen, koulutukseen, systemaattiseen kehittämiseen, tiedonhallinnan osaamiseen, asiakaslähtöisyyteen, innovaatioihin sekä arviointi- ja vaikuttavuustutkimukseen.

Kirjoittajat

Katariina Kohonen, sosiaalityöntekijä, YTM, sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen opiskelija, HYKS Psykiatria, katariina.kohonen(at)hus.fi
Miina Arajärvi, sosiaalityöntekijä, YTM, sosiaalityön jatko-opiskelija, HYKS Psykiatria, miina.arajarvi(at)hus.fi

Apotti. Haettu 29.1.2017. http://www.apotti.fi/

Kunnat.net www-sivut ODA. Omahoito ja digitaaliset arvopalvelut. Haettu 29.1.2017. http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/projektit/akusti/akustiprojektit/omahoito/Sivut/default.aspx

Kunnat.net www-sivut UNA. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistamisyhteistyö. Haettu 29.1.2017. http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/projektit/akusti/akustiprojektit/una2/Sivut/default.aspx

Terveyskylä www-sivut. Haettu 29.1.2017. https://www.terveyskyla.fi/

THL:n www-sivut. Kansa-koulu. Haettu 29.1.2017.
https://www.thl.fi/fi/web/tiedonhallinta-sosiaali-ja-terveysalalla/tietojarjestelmapalvelut/sosiaalihuollon-tiedonhallinta/kehittamisprojektit/kansa-koulu

Tulossa parempaa? Liikkumiskulttuurin murroksen piirteet

Elämme liikkumiskulttuurin globaalissa murroksessa. Murros perustuu (a) kestävään kehitykseen, (b) järjestelmäajatteluun, ja (c) aineettomaan hyvinvointiin. (Kallio ym. 2015, Salonen & Rouhinen 2015, Salonen ym. 2014, Salonen & Åhlberg 2013.) Tähän asti autoja on pitänyt olla paljon, sillä henkilöautojen käyttöaste on tyypillisesti alle 10 prosenttia ajasta (Bates & Leibling 2012). Viihtyisissä, turvallisissa ja vetovoimaisissa kaupungeissa liikkuminen perustuu kävelyyn, pyöräilyyn ja sujuvaan joukkoliikenteeseen (UN Environment 2016, Terrien ym. 2016, myös Salermo ym. 2016).

Autotalleihin ja parkkipaikoille pysäköidyt pääomat eivät hyödytä ketään. Ne vievät tilaa, jota kaupungistuvissa yhteiskunnissa on yhä niukemmin saatavilla. Autojen melusta ei pidetä, ja ruuhkat turhauttavat. Lisäksi henkilöautojen käyttötapojen muutos on kustannustehokkain tapa vähentää päästöjä (Liimatainen ym. 2015). Kävelyn ja pyöräilyn lisääntyminen, liikkumisen joukkoistuminen ja itseajavien sähköisten kulkuneuvojen käyttöönotto auttavat pitämään huolta omasta terveydestä, lisää ihmisten yhteenkuuluvuutta ja huolehtii meidän jälkeemme elävien ihmisten hyvän elämän mahdollisuuksista.

Kestävämpiin liikkumisen tapoihin siirtymistä osoittaa jo esimerkiksi se, että Espoossa joukkoliikenteellä tehtyjen matkojen määrä on kasvanut 28 prosenttia vuosina 2005–2015, kävely keskusta-aluilla 70 prosenttia ja Espoon keskusten välinen pyöräily 71 prosenttia (Liikenne Espoossa 2015). Tukholmassa enää joka kymmenes 18 vuotta täyttävä nuori ajaa ajokortin. Heille huoleton ja helppo liikkuminen on oleellisempaa kuin kulkuvälineiden omistamisen antama status (Aretun 2014).

Sähköautoja on nyt Suomessa noin 1000, mutta reilun kymmenen vuoden päästä jo 100–200 kertaa enemmän (Nylund ym. 2015). Itseajavat ja yhteiskäyttöiset autot yleistyvät 2018–2022 (Shanke ym. 2013, 37–44). Uusimpien ennusteiden mukaan Yhdysvalloissa ei enää myydä kuljettajan ohjaamia autoja vuonna 2040 (Corwin ym. 2016). Itseajavien autojen yhteiskäytön yhdistäminen sujuvaan joukkoliikenteeseen voi vähentää autotarpeen kymmenesosaan nykyisestä (OECD 2016; PriceWaterhouseCoopers 2013) ja poistaa liikenneonnettomuudet lähes kokonaan (Singh 2015). Liikkumispalvelu, johon kuuluisi 9000 itseajavaa ja yhteiskäytössä olevaa autoa, voisi New Yorkissa turvata joustavan liikkumisen siten, että keskimääräinen odotusaika olisi vain murto-osa nykyisestä taksin odotusajasta eli 36 sekuntia. Lisäksi palvelun käyttökustannukset olisivat vain kolmasosa omassa omistuksessa olevaan henkilöautoon verrattuna (Corwin ym. 2015; ks. myös Martinez ym. 2015). Digitaalisiin ratkaisuihin perustuvan alustatalouden kehittyminen auttaa tällaisten palvelujen hallinnoinnissa.

Pyöräilyn kytkemistä osaksi liikkumispalvelua on testattu jo vuosia esimerkiksi kaupunkipyörien muodossa (Salermo ym. 2016). Robottibussikokeilujakin tehdään jo (Gibbs 2016). Ilman kuljettajaa liikkuva bussi ei kuitenkaan herätä kyytiin astuvan luottamusta. Tämän vuoksi kuljettajan tilalla voidaan nähdä vaikkapa paikallisen leipomon uunituoretta leipää myyvä kioskin pitäjä. Ja lähijunaan voidaan perustaa päivittäistavarakauppa. Yhteiskunnan palveluiden on mahdollista integroitua osaksi liikkumisratkaisuja, mikä lisää liikkumispalvelujen houkuttelevuutta.

Liikkumisesta on tulossa erilaisia liikkumistapoja yhdistävä palvelu (Mobility as a Service). Liikkumiskulttuurin muutos ilmenee kehityskulkuna, jossa suurten massojen liikkumisen turvaavat runkolinjat perustuvat raideliikenteeseen. Bussiliikenne mukautuu joustavasti todellisen tarpeen mukaisesti. Jaetut, itseajavat kulkuneuvot vastaavat busseja yksilöllisemmästä ihmisten ja tavaroiden liikkumisesta. Kävelijän ja pyöräilijän valta lisääntyy, sillä autonomiset ajoneuvot ovat sensitiivisiä, ja ne eivät ota riskejä (Millard-Ball 2016; myös Tennant ym. 2016). Pyöräilystä ja jalankulkemisesta tulee entistä houkuttelevampi liikkumistapa.

Kirjoittaja

Arto O. Salonen, KT, dos., yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, arto.salonen(at)metropolia.fi

Aretun, Å. (2014). Developments in driver’s licence holding among young people. Potential explanations, implications and trends Linköping: VTI rapport 824A

Bates, J. & Leibling, D. (2012). Spaced Out. Perspectives on parking policy. London: RAC Foundation.

Corwin. S., Vitale, J., Kelly, E. ja Elizabeth, C. (2015). The future of mobility. How transportation technology and social trends are creating a new business ecosystem. New York: Deloitte University Press.

Corwin, S., Jameson, N., Pankratz, D. ja Willigmann, P. (2016). The future of mobility: What’s next? Tomorrow’s mobility ecosystem – and how to succeed in it. New York: Deloitte University Press.

Gibbs, S. (2016). Self-driving buses take to roads alongside commuter traffic in Helsinki. The Guardian. Haettu 20.11.2016 osoitteesta: https://www.theguardian.com/technology/2016/aug/18/self-driving-buses-helsinki

Kallio, J., Tinnilä, M., & Raulas, M. (2015). MaaS Services and Business Opportunities. Research reports of the Finnish Transport Agency 56/2015. Haettu 20.11.2016 osoitteesta: http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf8/lts_2015-56_maas_services_web.pdf

Liikenne Espoossa 2015. Espoon kaupunki: Kaupunkisuunnittelukeskus. Haettu 20.11.2016 osoitteesta: https://issuu.com/espoonkaupunki/docs/liikenne_espoossa_2015_kaupunkisuun

Liimatainen, H., Nykänen, L., Rantala, T., Rehunen, A., Ristimäki, M., Strandell, A., Seppälä, J., Kytö, M., Puroila, S. ja Ollikainen, M. (2015). Tarve, tottumukset, tekniikka ja talous. Ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpiteet liikenteessä. Helsinki: Ilmastopaneelin raportti

Martinez, L., Correia, G., & Viegas, J. (2015). An agent-based simulation model to assess the impacts of introducing a shared-taxi system: an application to Lisbon (Portugal). Journal of Advanced Transportation, 49(3), 475–495.

Millard-Ball, A. (2016). Pedestrians, Autonomous Vehicles, and Cities. Journal of Planning Education and Research.  DOI: 10.1177/0739456X16675674

Nylund, N., Tamminen, S., Sipilä, K., Laurikko, J., Sipilä, E., Mäkelä, K., Hannula, I., ja Honkatukia, J. (2015). Tieliikenteen 40 %:n hiilidioksidipäästöjen vähentäminen vuoteen 2030: Käyttövoimavaihtoehdot ja niiden kansantaloudelliset vaikutukset. Helsinki: VTT

OECD (2016). Urban Mobility System Upgrade. How shared self-driving cars could change city traffic. Paris: International Transport Forum

PriceWaterhouseCoopers (2013). Look Mom, No Hands! Forging into a brave new (driverless) world. Haettu 20.11.2016 osoitteesta: http://www.detroitchamber.com/wp-content/uploads/2012/09/AutofactsAnalystNoteUSFeb2013FINAL.pdf

Salermo, M., Hublin,  P., Aalto-Setälä,  N., Suomela, H., Hämäläinen, T.  &  Antikainen, J. (2016). Pyöräily palveluistuvassa liikennejärjestelmässä.  Liikennevirasto, liikenne ja maankäyttö -osasto.  Helsinki 2016. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityksiä 29/2016.

Salonen, A., Fredriksson, L., Järvinen, S., Korteniemi, P. & Danielsson, J. (2014). Sustainable consumption in Finland – the phenomenon, consumer profiles and future scenarios. International Journal of Marketing Studies 6(4), 59–82.

Salonen, A. & Rouhinen, S. (2015). Vastuullinen maailmasuhde – tulevaisuuden toivoa säilyttävän kulttuurievoluution suunnannäyttäjä. Tiedepolitiikka 3(40), 7–16.

Salonen, A. & Åhlberg, M. (2013). Towards sustainable society – From materialism to post-materialism. International Journal of Sustainable Society 5(4), 374–393.

Shanke, R., Jonas, A., Devitt, S., Huberty, K., Flannery, S., Greene, W., Swinburne, B., Locraft, G., Wood, A., Weiss, K., Moore, J., Schenker, A., Jain, P., Ying, Y., Kakiuchi, S., Hoshino, R & Humphrey, A. (2013). Autonomous Cars: Self-Driving the New Auto Industry Paradigm. Morgan Stanley Research’s Blue Paper. New York: Morgan Stanley.

Singh, S. (2015). Critical reasons for crashes investigated in the National Motor Vehicle Crash Causation Survey. Traffic Safety Facts Crash-Stats. Report No. DOT HS 812 115. Washington, DC: National Highway Traffic Safety Administration.

Tennant, C.,Howard. S.,Franks, B., & Baue, M., (2016). Autonomous Vehicles – Negotiating a Place on the Road. London: London School of Economics and Political Science Department of Psychological and Behavioural Science, via LSE Consulting.

Terrien, C., Maniak, R., Chen, B., Shaheen, S. (2016). Good practices for advancing urban mobility innovation: A case study of one-way carsharing. Research in Transportation Business & Management, 20, 20-32.

UN Environment 2016. Global Outlook on Walking and Cycling 2016. UN Environment, Nairobi. Luettavissa: http://www.unep.org/Transport/SharetheRoad

Savonia UAS

Hyvinvointi 2.0

Henkilökohtainen hyvinvointi kulkee jo ranteessa ja povitaskussa. Itselläni ranneke mittaa askeleet ja hälyttää, jos istun liian pitkään paikallani. Juoksuharjoitukset tallentavat ajan, matkan ja sykkeen tiedot pilveen ja joka päivä, viikko ja kuukausi saan omasta suorituksesta kannustavan palautteen ja nipun ohjeita parempaan hyvinvointiin. Kännykkä seuraa myös untani. Se komentaa nukkumaan ja herättää aamuisin unen kannalta optimaalisella hetkellä, vaikka en siitä itse ole aina ihan niin vakuuttunut. Puhelin myös suggeroi minut hyvinvointiani edistäville päiväunille, muistuttaa säännöllisestä syömisestä ja vedenjuonnista. Tämä kaikki on tietenkin hauskaa, uteliaan keski-ikäisen teknologiasta innostuneen miehen vapaaehtoista kokeilunhalua, mutta hyvinvoinnin digitalisissa kansallisissa ja globaaleissa ratkaisuissa kyse on paljon suuremmasta asiasta. Digitalisaatio ja sen tuomat mahdollisuudet ovat yhä enemmän osa hyvinvointiamme. Hyvinvointi 2.0 on jo täällä.

Kyse ei ole vain viihdekäytöstä tai vapaaehtoisesta kontrollista vaan todellisesta terveydenhoidosta ja hyvinvointia edistävistä ennaltaehkäisevistä toimista. Hyvinvointi 2.0 ja sen innovaatiot nostavat esille myös vaateita tehokkuudesta ja rahasta. Digitalisaation ylipäätään katsotaan mahdollistavan monilla aloilla – myös terveys- ja hyvinvointialalla – kilpailukykyloikan, joka yhdessä tuottavuuden tehostumisen ja uusien innovaatioiden kanssa on juuri se veturi, joka mahdollistaa uudenlaiset sote-ratkaisut. Toisin sanoen, terveyden ja hyvinvoinnin digitalisaatio on oikeastaan niitä harvoja, ellei peräti ainoita toimenpiteitä, jotka voivat tuoda tässä muutoksessa kansantaloudelle merkittäviä kustannussäästöjä. Tosin alkuvaiheessa voi käydä toisin päin – kustannukset kasvavat järjestelmien käyttöönoton ja kouluttautumisen vuoksi entistä korkeimmiksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin digitalisaatio on oikeastaan niitä harvoja, ellei peräti ainoita toimenpiteitä, jotka voivat tuoda tässä muutoksessa kansantaloudelle merkittäviä kustannussäästöjä.

Terveyden ja hyvinvoinnin digitalisaatio on jo oleellinen osa ammattikorkeakoulujen monialaisia ja ilmiöpohjaisia painoaloja. Jonkin aikaa sitten valmistunut ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston asettaman työryhmän tekemä rakenteellisen kehittämisen raportti ”Kohti maailman parasta korkeakoululaitosta” tuo hyvin esille valtakunnallisesti ammattikorkeakoulujen painoalat. Niiden joukosta löytyy useita älykkäät ratkaisut, soveltavat hyvinvointiteknologia, uudistuvat hyvinvointipalvelut -nimikkeillä varustettuja terveyden ja hyvinvoinnin digitaalisiin ratkaisuihin virittäytyneitä osaamiskokonaisuuksia. Tämä kertoo asiaan liittyvästä osaamisen kasvattamisesta, vilkkaasta TKI-toiminnasta, yritysyhteistyöstä ja uuden tiedon integroinnista opetukseen. Olemme tässäkin asiassa ajan hermolla.

Digitalisuuteen liittyy myös robotiikka, joka sekin on jo hyvin edustettuna joidenkin ammattikorkeakoulujen strategisissa painoaloissa. Hyvinvointi- ja terveysrobotiikka on kansainvälisesti erittäin nouseva ala ja meillä Suomessakin se näkyy yhä enemmän erilaisten pilottikokeilujen saaman julkisuuden myötä. Valvovat, seurustelevat, viihdyttävät ja hoivaavat robotit ovat tulleet jäädäkseen. Minullakin on jo siivousrobotti, joka väsymättä vaikka kahdesti päivässä imuroi koko talon tarkasti ja nurisematta. Se jos jokin tuo itselleni henkistä hyvinvointia ja ennaltaehkäisee ainakin imuroinnin aiheuttamaa akuuttia kotityöstressiä. Samalla se valmistelee minua tulevaisuuteen, siis kohtaamaan tyynesti ja positiivisesti oman henkilökohtaisen ikäihmisen hoivarobottini.

Artikkelikuva: Savonia ammattikorkeakoulu

Kirjoittaja

Petri Raivo, rehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu, petri.raivo(at)karelia.fi

kuvituskuva

Digitalisaatio on jo täällä!

Kuva: Lahti UAS

Digitalisaatio koulutuksessa vaikuttaa oppimisen kulttuuriin. Teknologian voi nähdä uhkana tai sen voi nähdä oppimista palvelevana mahdollisuutena. Varmaa on vain, että digitalisaatio saa aikaan muutoksia tulevaisuuden korkeakoulutettujen työn tekemisessä ja osaamisvaatimuksissa. (Wood & Smith 2014; EK 2015.)

Teknologia mahdollistaa uudenlaisten verkostojen syntymisen sekä jatkuvan vuorovaikutuksen erilaisilla foorumeilla. Ajan ja tilan laajeneminen teknologian kehittymisen myötä on vaikuttanut koulutuksen perustaan ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, kun suljetuista luokkahuoneista on astuttu globaaleille oppimisen foorumeille, joissa materiaalia ja oppimisen reflektointia jaetaan isollakin joukolla.

Opintopolkujen jousto ja sujuvuus sekä opiskeluaikojen lyhentäminen ovat yhteiskunnallisia tavoitteita, joita toteutetaan vahvasti nimenomaan digitalisaation suomin mahdollisuuksin. Digitaaliset ratkaisut oppimisessa lisäävät myös koulutuksen laatua: digitaalisen jäljen voi jättää verkkokurssille monin eri tavoin, hankaliin ja vaikeisiin asioihin voi palata uudestaan oman yksilöllisen tarpeen mukaisesti ja tutkittu tieto on helposti saatavilla eAineistojen avulla. Lisäksi koulutuksen sisällöt kehittyvät ja laatua saadaan nostetuksi, koska käytetyt oppimateriaalit ja kurssit suunnitellaan ja jaetaan avoimesti.  Digitalisaatio on siis osaltaan tehnyt opetuksesta saavutettavampaa ja laadukas verkkopedagogiikka antaa parhaimmillaan tehokkaat oppimisen eväät sekä mahdollistaa samalla joustavan ja omaehtoisen pohdinnan ja aikataulut.

Korkeakoulun yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu jatkuvassa yhteistyössä työelämän kanssa. Koulutuksen merkitys ei liity enää tiedon jakamiseen vaan yhteiseen tiedon jalostukseen, soveltamiseen ja käyttöön ongelmanratkaisun ytimessä. Vuorovaikutus yhteiskunnan eri tasoilla avoimesti mahdollistuu pitkälti teknologian avulla. Sosiaalisten yhteisöjen ja instituutioiden rajat hämärtyvät ja verkostot elävät jatkuvaa muutosta. Verkossa piilee myös inhimillisen kohtaamisen mahdollisuus, kun sosiaalinen osaaminen ja tunneäly haastetaan erilaisissa tiimeissä ja aidoissa ongelmanratkaisutilanteissa virtuaalisesti. (Teclehaimanot & Hickman 2011; Aira 2012.)

[easy-tweet tweet=”Kehityksessä on mahdollisuus saada opiskelija oppimisen keskiöön ja digitaalisuus palvelemaan oppimisen tulevaisuutta.” hashtags=”uasjournal, digitalisaatio”]

Teknologia oppimisessa vaikuttaa myös korkeakoulujen strategiseen tahtotilaan: miten vastataan globaaliin koulutustarjontaan ja toisaalta miten huolehditaan erilaisten oppijoiden ja erilaisten opettajien oppimisesta ja osaamisesta?

Opettajuus kehittyy ja muuttuu ennen kaikkea yhteisessä vuorovaikutuksessa, tasavertaisella luovalla ideoinnilla ja analyyttisellä pohdinnalla sekä ottamalla uusia välineitä haltuun – rohkeasti kokeilemalla. Kaikki voivat synnyttää jotain uutta ja löytää oman digitaalisen polkunsa. Teknologia tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten oppimistilojen rakentamiseen ja murtaa samalla ajatusta oppimisen aikaan ja paikkaan sidotusta formaalista luonteesta. (Mäki 2012; Norton & Hathaway 2015.)

On meistä kiinni, millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa. Digitalisaatioon liitetään paljon epäilevää muutospuhetta ja huolta: kuka putoaa digikelkasta, miten suomalaisen koulutuksen käy, osaavatko opettajat tarpeeksi? Kehityksessä, jossa nyt elämme, on mahdollisuus saada opiskelija aidosti oppimisen keskiöön ja digitaalisuus palvelemaan oppimisen tulevaisuutta. Uhkakuvien edessä on luotettava, että uudet tuulet kantavat.

Korkeakoulujen merkitys muuttuvassa maailmassa on rakentaa osaamista tulevaisuutta varten. Miten siis korkeakoulujen oppimisympäristöjen tulisi kehittyä, jotta tulevaisuuden osaamista syntyy? Millaista oppimisen kulttuuria haluamme luoda? Miten digitalisaatio vaikuttaa oppimisen arkipäivässä? Nämä ovat kysymyksiä, joita jää pohtimaan lukiessa tämän julkaisun artikkeleita. Varmaa on, että korkeakoulujen tehtävänä on ohjata opiskelijoita avoimeen, yhä digitalisoituvaan maailmaan vastuullisina toimijoina, joilla on intohimoa, sivistystä ja osaamista sopivassa suhteessa menestyä tulevaisuuden työelämässä.

Kirjoittaja

Susanna Niinistö-Sivuranta, opetuksesta vastaava vararehtori, KT, Laurea-ammattikorkeakoulu, susanna.niinisto-sivuranta(at)laurea.fi

EK 2015: Digitalous ja korkeakoulutus. Esiselvitys. EK, Aalto ja Laurea-ammattiikorkeakoulu. saatavilla: http://ek.fi/mita-teemme/innovaatiot-ja-osaaminen/digitalous-ja-korkeakoulutus/

Mäki, K. 2012. Opetustyön ammattilaiset ja mosaiikin mestarit: työkulttuurit ammattikorkeakouluopettajan toiminnan kontekstina. Jyväskylä studies in business and economics 1457-1986; 109. Akateeminen väitöskirja.

Norton, P. & Hathaway, D. 2015. Teachers’ Online Experience: Is There A Covert Curriculum in Online Professional Development? Journal of Technology and Teacher Education vol 23.

Teclehaimanot, B. & Hickman, T. 2011. Student-Teacher Interaction on Facebook: What Students Find Appropriate. TechTrends 55 (3), 19–30.

Wood, A.F. & Smith, M.J. 2014. Online Communication: Linking Technology, Identity, & Culture. Psychology Press, New York.

Pirullinen ongelma vai monipuolinen mahdollisuus – ammattikorkeakoulujen digitalisaatio

Ammattikorkeakoulu on monella tapaa mielenkiintoinen konteksti tarkastella digitalisaatiota, sillä se haastaa ja koettelee ammattikorkeakouluja erityisellä tavalla. Ammattikorkeakoulujen on nimittäin kyettävä hyödyntämään digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet useilla eri rintamilla. Ei riitä, että keskitytään yhteen kapeaan sovellusalaan, vaikkapa terveydenhuollon uusiin teknologiapohjaisiin palvelumalleihin tai teollisuuden älykkäisiin kunnossapitoratkaisuihin, vaan digitalisaation mahdollisuudet on kyettävä hyödyntämään useilla rintamilla.

Aloitetaan oppilaitokselle tutuimmasta eli opetuksesta ja oppimisesta. OAJ:n tuoreen Askelmerkit digiloikkaan -selvityksen mukaan ammattikorkeakoulut ovat askeleen edellä muita kouluasteita digiloikassa. Selvityksen tulokset kertovat, että suurin osa ammattikorkeakoulun opettajista ja opiskelijoista käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa opinnoissa joka päivä. Teknisesti erilaiset verkkovälineet ovat hyvin hallussa, mutta samoin kuin muillakin kouluasteilla, kehitettävää on erityisesti digitaalisten oppimisympäristöjen pedagogisessa käytössä. (Opetusalan Ammattijärjestö 2016, 34.) Keskeistä on esimerkiksi oppijalähtöisten oppimismenetelmien ja uusien arviointikäytänteiden luominen digitaalisiin oppimisympäristöihin. Pedagogiikan rinnalla uusia haasteita luovat lisäksi esimerkiksi BYOD (bring your own devices), pilvipalveluiden vastuullinen ja käyttäjälähtöinen hyödyntäminen, MOOCit, ohjaus- ja muiden tukipalveluiden kehittäminen vastaamaan digitalisoituvaa toimintaympäristöä sekä oppimisanalytiikan soveltaminen.

Opiskelijanäkökulmasta monipuolinen taito hyödyntää modernia tieto- ja viestintäteknologiaa on keskeinen työelämätaito ja ammattikorkeakouluilla on näin ollen velvollisuus vahvistaa opiskelijoiden osaamista vastata digitalisoituvan työelämän vaatimuksiin. Riippuen ammattikorkeakoulun koulutusaloista, organisaatio kohtaa nipun erilaisia digitalisaation sovellusalueita, jotka vaihtelevat datan analysoinnista ja asioiden internetistä, uusiin liiketoiminta- ja palvelumalleihin. Koulutusaloilla tulisi olla myös oman alansa syvällistä ”digiosaamista”, jotta se kykenee vastaamaan alueen työelämän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotarpeisiin ja lisäksi myös luomaan uusia kehittämistarpeita ja innovaatioita.

Digitalisaatio on siis varsin kompleksinen ilmiö ammattikorkeakoulukentässä ja kompleksisissa ilmiöissä piilee mahdollisuus pirullisiin ongelmiin.

Vielä katse ammattikorkeakoulun sisälle, sen johtamis- ja toimintatapoihin, sillä nekään eivät säästy digiajassa uudistamistarpeilta. Ammattikorkeakoulu on tietointensiivinen organisaatio, sillä suurin osa sen toiminnasta ja palveluista perustuvat tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn ja luomiseen. Kuinka organisaatio käsittelee tietoa esimerkiksi johtamisen tueksi tai kuinka se osallistaa asiantuntijansa vaikkapa strategian toimeenpanoon. Ensimmäiseen tarjoaa ratkaisuja datan analysointi ja visualisointi ja toiseen esimerkiksi erilaiset yhteisöllisen työskentelyn mahdollistavat verkkoalustat. Näitä on suhteellisen helppo ottaa käyttöön, mutta kysymys kuuluukin, että tunnistetaanko näiden hyödyt ja muuttuvatko johtamiskäytänteet samalla näiden suuntaisiksi?

Digitalisaatio on siis varsin kompleksinen ilmiö ammattikorkeakoulukentässä ja kompleksisissa ilmiöissä piilee mahdollisuus pirullisiin ongelmiin (wicked problem). Kirjallisuuden mukaan pirulliset ongelmat ilmenevät, kun organisaatio toimii sekasortoisessa ja kompleksisessa ympäristössä ja pirullisille ongelmille on tyypillistä monitulkintaisuus. (Vartiainen 2012, 98–105.) Ammattikorkeakoulut ovat olleet, jos eivät sekasortoisessa, niin ainakin uudessa ja kompleksisessa tilanteessa rahoitusmallin muututtua ja rakenneuudistusten painaessa päälle. Samanaikaisesti ulkoisessa toimintaympäristössä on tapahtunut voimakas digitalisoituminen, mikä koskettaa lähes kaikkea ammattikorkeakoulun toimintaa. Ja digitalisaatio, jos mikä, on monitulkintainen ilmiö kuten edellä olemme saaneet huomata.

Digitalisaatio ei mielestäni kuitenkaan ole kehittynyt pirulliseksi ongelmaksi ammattikorkeakoulukentässä, vaan ammattikorkeakoulut ovat melko aktiivisesti ottaneet ilmiötä haltuun ja päässeet liikkeelle sen soveltamisessa. Ilmiö voi kuitenkin vielä muotoutua ongelmaksi, jollei sen haltuunottamista tehdä monialaisesti ja johdetusti. Kukaan meistä ei halua päätyä digitalisaation kanssa laajemmin tilaan, johon useat sähköisen hallinnon ja asioinnin kehittämishankkeet ovat päätyneet. Nimittäin valtaosa niistä on epäonnistunut, niin Suomessa kuin muuallakin. Suurimpia epäonnistumisen syitä ovat olleet se, että sähköisen hallinnon implementointia ei ole johdettu ja kehittämistyöstä on puuttunut strateginen johtamisote (ks. esim. Moon 2002) tai kehittämistyössä on painotettu liikaa teknologiaa (Syväjärvi 2005, 130). Digitalisaatiossa onkin enemmän kyse toimintatapojen ja-kulttuurin muutoksesta kuin teknologiasta.

Digitalisaatio luo niin yksilöille kuin amk-yhteisöllekin uusia tiedollisia ja taidollisia vaateita ja paineita uudistaa työ- ja johtamiskäytäntöjään. Ammattikorkeakoulujen vahvuus voisikin olla monialainen työskentely digitalisaation hyödyntämisessä. Esimerkiksi datan analysointia ja visualisointia voi hyödyntää niin oppimisen tukemisessa, johtamisessa, markkinoinnissa, terveyspalveluissa kuin bisneksessäkin. Alat ylittävillä toimintatavoilla voidaan tukea ilmiön monipuolista ymmärtämistä ja haltuunottamista sekä edistää innovaatioiden syntymistä. Ilmiön moninaisuuden ja monialaisuuden lisäksi selvääkin selvempää on, että digitalisaatio koskettaa kaikkia ammattikorkeakoululaisia ja olisi ehkä viisasta valjastaa koko amk-yhteisön voima tähän monipuoliseen digihaasteeseen vastaamiseen. Tällä tavoin ammattikorkeakoulu olisi enemmän kuin osiensa summa ja piirun verran valmiimpi hyödyntämään digiajan monipuolisia mahdollisuuksia.

Kirjoittaja

Anu Pruikkonen, palvelupäällikkö, KM, Lapin ammattikorkeakoulu, anu.pruikkonen(at)lapinamk.fi

Opetusalan Ammattijärjestö. 2016. Askelmerkit digiloikkaan. OAJ:n julkaisusarja 3:2016.  Luettu 11.2.2016. http://www.oaj.fi/cs/oaj/OAJn%20askelmerkit%20digiloikkaan?resolvetemplatefordevice=true&contentID=1408913244375

Moon M. J. 2002. The Evolution of E-Government among Municipalities: Rhetoric or Reality? Public Administration Review Vol 62, No. 4, 424–433.

Syväjärvi A. 2005. Inhimillinen pääoma ja informaatioteknologia organisaatiotoiminnassa sekä strategisessa henkilöstövoimavarojen johtamisessa. Acta Universitatis Lapponiensis 83. Rovaniemi: Lapin yliopistopaino.

Vartiainen P. 2012. Sosiaali- ja terveysreformit pirullisina ongelmina (94–115). Teoksessa Hyyryläinen E. (toim.) Näkökulmia hallintotieteeseen. Vaasan yliopiston julkaisuja. Opetusjulkaisuja 63. Luettu 12.2.2016. http://www.uva.fi/materiaali/pdf/isbn_978-952-476-380-6.pdf

kuvituskuva

Joko otetaan digitalisaatio haltuun?

Meiltä Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOKista on kyselty kantoja koulutuksen digitalisaatioon. Luonnollisesti olemme keskustelleet digioppimisesta ja -opetuksesta ja linjat koulutuksen digiloikan suhteen on nyt myös kirjattu paperille.

#Digipaperi julkaistiin 14.12.2015. Dokumentti linjaa SAMOKin askelmerkit ja tavoitteet koulutuksen digitalisaatiosta sisältäen konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. #Digipaperi:ssa nähdään keskeisimpinä aihealueina digitalisaation hyödyntäminen koulutukseen hakeutumisen tukena, digioppiminen ja -opetus sekä korkeakoulujen teknologinen infrastruktuuri.

Koulutukseen hakeutumisessa korostuu yhteistyö niin toisen asteen oppilaitosten kanssa kuin muiden korkeakoulujen kesken. Poimintoina #Digipaperista korkeakoulujen yhdessä toteuttamat alakohtaiset massiiviset avoimet verkkokurssit eli MOOCit yhtenä opiskelijoiden valintamenetelmänä sekä yhdessä rakennettu toisen asteen opiskelijoille suunnattu verkko-opintotarjotin.

Digioppimisessa ja -opetuksessa digitalisaatio tuo runsaasti mahdollisuuksia, kunhan resursseja varataan riittävästi ja vastuunjako määritellään selkeästi. Uskomme digitalisaation joustavoittavan opintoja ja lisäävän vapautta opiskeluun, mutta emme halua romuttaa lähiopetusta. Ennemminkin tarjota vaihtoehtoja erilaisille oppijoille, joilla on omanlaisensa lähtökohdat ja tekniset valmiudet. Lisäksi toivomme enemmän ja monipuolisempaa valtakunnallista verkko-opintotarjontaa, tekijänoikeuslainsäädännön selkeyttämistä sekä yhteisesti standardisoituja oppimisympäristöjä ja interaktiivisia digimateriaaleja, joita voi myös tuotteistaa koulutusviennin tarkoituksiin.

Konkreettisina ehdotuksina esitämme kaikkien korkeakoulujen yhteistä laajaa e-kirjastoa ja e-kirjojen arvonlisäveron alentamista.

Korkeakoulujen infran pitää mahdollistaa opiskelu missä, milloin ja miten tahansa. Taustalla vaikuttaa vahvasti ajatus siitä, että koko maailma on oppimisympäristö. Tällaisten puitteiden rakentaminen vaatii investointeja, jotka voidaan kustannussäästöjä tavoitellen tehdä myös yhteisesti useamman korkeakoulun kesken. Digitalisaation ja teknisen kehityksen on lähtökohtaisesti tarkoitus helpottaa arkea, joten hajanaisista ratkaisuista olisi hyvä pyrkiä yhtenäisempiin kokonaisuuksiin. Konkreettisina ehdotuksina esitämme kaikkien korkeakoulujen yhteistä laajaa e-kirjastoa ja e-kirjojen arvonlisäveron alentamista.

Pohdinta yhteiskunnan digitalisoitumisen vaikutuksista työtehtäviin ja sitä kautta mm. koulutusohjelmien sisältöihin, koulutusmääriin ja vastavalmistuneiden työllistymiseen rajattiin julkaisun ulkopuolelle tarkoituksella. Näin siksi, että olemme työstäneet myös SAMOKin visiota opetuksen tulevaisuudesta. Visiossa on huomioitu muuttuva työelämä sekä sen uudenlaiset osaamistarpeet. Visio julkaistaan SAMOKin ja koko ammattikorkeakoulujärjestelmän 20. juhlavuoden kunniaksi kesäkuussa järjestettävässä juhlaseminaarissamme.

Kirjoittajat

Tommi Halkosaari, hallituksen jäsen 2016, Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK, tommi.halkosaari(at)samok.fi
Jani Mäntysaari, hallituksen jäsen 2015, Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK, jani.mantysaari(at)akava.fi

Suomen opiskelijakuntien liitto. SAMOKin #DIGIPAPERI. Julkaistu 14.12.2015. Viitattu 12.2.2016. http://samok.fi/2015/12/14/samokin-digipaperi/

kuvituskuva

Virtuaaliset oppimisympäristöt osana opetuksen digitalisaatiota

Ajassamme vallitseva toimintojen ja palveluiden digitalisoituminen ja teknologian nopea kehittyminen haastavat uudenlaiseen pedagogiseen kehittämiseen myös opetuksen ja koulutuksen käytänteitä. Opetuksen ja opiskelun mahdollistavia menetelmiä on teknologian avulla kehitetty jo vuosikymmeniä, keskittyen pitkälti itsenäiseen opiskeluun verkko- ja etäkursseilla.  Mobiiliteknologia on mahdollistanut opetuksen siirtämisen ja laajentamisen ulos luokkahuoneesta ja kaikissa ajoissa ja kaikissa paikoissa oleva ubiikki teknologia edelleen siirtämisen digitaalisiin ja virtuaalisiin ympäristöihin, joissa voi opiskella aikaan ja paikaan sitoutumatta (Liu & Hwang, 2009).

Virtuaaliset oppimisympäristöt perustuvat reaalimaailmaa vastaavaan 360-panoramakuvaan, jota opiskelija voi liikuttaa, pyörittää ja pysäyttää älypuhelimensa, mobiililaitteensa tai tietokoneensa ruudulla.

Virtuaaliset oppimisympäristöt ovat digitaalisia ympäristöjä, jotka eivät vaadi opiskelijan fyysistä läsnäoloa. Ne voidaan nähdä oppimisen tiloina, jotka simuloivat autenttista tilannetta digitaalisesti ja joissa opiskelija voi yhdistää teoriatietoa käytännön tekemiseen, palaten materiaaliin rajattomasti, tarpeen mukaan.

Metropolian ammattikorkeakoulun terveys- ja hoitaminen yksikössä on kehitetty ubiikkeja, virtuaalisia oppimisympäristöjä vuodesta 2013 alkaen, jolloin aloitettiin bioanalytiikan virtuaalilaboratorion kehittäminen. Vuonna 2016 virtuaaliset oppimisympäristöt toimivat bioanalyytikko-opiskelijoiden lisäksi röntgenhoitaja-, suuhygienisti- ja kätilöopiskelijoiden opintojen tukena, yhdistyen moniammatilliksi virtuaaliklinikaksi, jota voi hyödyntää koko opintojen ajan. Virtuaaliset oppimisympäristöt perustuvat reaalimaailmaa vastaavaan 360-panoramakuvaan, jota opiskelija voi liikuttaa, pyörittää ja pysäyttää älypuhelimensa, mobiililaitteensa tai tietokoneensa ruudulla. Virtuaaliset ympäristöt yhdistävät kokonaisuudeksi esimerkiksi kliinisen laboratorion eri erikoisosaamisalueet. Opiskelija voi kulkea virtuaalista käytävää pitkin ja valita itselle tarpeellisia sisältöjä eri osaamisalueiden laboratorioista, opintototeutuksen mukaan. Virtuaaliseen oppimisympäristöön on liitetty merkityksellinen opiskelumateriaali teksti-, kuva- ja videotiedostoina, sisältäen videoluentoja, käytännön demovideoita, kirjallisia ja videoituja työskentelyohjeita, sähköinen kirjasto, tehtäviä, osaamisen arviointeja ja tenttejä tai esimerkiksi virtuaalinen mikroskooppi, joka on yksi bioanalytiikan erityisyyksistä (Kuva 1).

Kuva 1. Näkymä histologian (kudosopin) virtuaalilaboratorioon.
Kuva 1. Näkymä histologian (kudosopin) virtuaalilaboratorioon.

Yksi virtuaalisten ympäristöjen eduista on se, että opiskelija voi palata aineistoon tarvittaessa niin monta kertaa kuin on tarve, harjaantua haasteellisissa, erityistä turvallisuutta vaativissa tai kalliissa prosesseissa, joiden toteuttaminen olisi käytännössä haasteellista. Useissa tutkimuksissa on raportoitu virtuaalisten laboratorioiden positiivisista vaikutuksista, lisäten opiskelutyytyväisyyttä ja opiskelumotivaatiota paremmin kuin absoluuttisia oppimistuloksia (Wu, Wu, Chen, Kao & Lin 2012; Huang, Chiu, Liu & Chen 2011; El-Bishouty, Ogata & Yano 2007). Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös Metropoliassa, bioanalytiikan tutkinto-ohjelmassa, jossa virtuaalista ympäristöä on hyödynnetty ja tutkittu jo vuosia. Käytettävyyden näkökulmasta opiskelijat ovat pitäneet oppimisympäristön käyttöä helppona, sisältöjä mielenkiintoisina ja oppimista tukevina. Lisäksi hyvänä on pidetty mahdollisuutta päättää opintoihin käytettyä aikaa, paikkaa, kestoa ja mahdollisuutta edetä omaan tahtiin. Oppimisympäristön käyttöä pidettiin sisällöllisesti sopivana ja niiden käytön toivottiin laajenevan koskemaan useampia toteutuksia. Lisäksi hyötyä on nähty mahdollisuudesta kerrata asioita ja yhdistää teoriaopintoja käytännön työprosessiin.  Kehittämisen kohteina nähtiin henkilökohtaisen ohjauksen vahvistaminen, tarkempi aikatauluttaminen ja oppimisympäristön teknisen varmuuden kehittäminen, lähinnä käytettyjen älylaitteiden ja langattoman verkon toimivuuden osalta.  Opiskelijoiden tyytyväisyys virtuaalisen oppimisympäristön hyödyntämiseen on ollut todella korkeaa. Se on lisännyt joustavuutta, mahdollisuuksia ja siirtänyt vastuuta opintojen etenemisestä opettajalta opiskelijalle. Virtuaalisen oppimisympäristön hyödyntämistä on tutkittu myös vaikuttavuuden näkökulmasta, jolloin keskiössä on ollut osaamisen kehittyminen. Nämä tulokset julkaistaan vuoden 2016 aikana. Hyvistä tuloksista huolimatta virtuaalinen ympäristö ei kuitenkaan voi kokonaan korvata harjoittelua autenttisessa laboratoriossa ja se tulisikin nähdä mahdollisuutena kirjallisen materiaalin, opetuksen ja käytännön yhdistämisen välillä. (Ray, Koshy, Reddy & Srivastava, 2012; Tatli & Ayas, 2013.)

Opetuksen digitalisoiminen ja uusien oppimisympäristöjen kehittäminen on Metropoliassa otettu vastaan haasteena ja mahdollisuutena. Toimintojen ja prosessien sähköistämiseen on panostettu ja aikaa kehittämiseen on resursoitu. Virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen jatkuu systemaattisesti edeten terveyden ja hoitamisen kaikkiin tutkintoihin ja tutkintojen opetussisältöjä yhdisteleviin monialaisiin kokonaisuuksiin. Lisäksi virtuaalisia oppimisympäristöjä kehitetään ja suunnitellaan Metropolian muissa yksiköissä kuten kulttuurin ja tekniikan aloilla. Virtuaalinen, autenttista tilaa simuloiva, 360-panoramakuva voi toimia minkä tahansa aihesisällön kokoavana oppimisympäristönä, luoden visuaalisesti houkuttelevan, multimediaisen ja erilaisia oppijoita tukevan kokonaisuuden.

Kirjoittaja

Mari Virtanen, D-asiantuntija, TtM, Metropolia ammattikorkeakoulu, mari.virtanen(at)metropolia.fi

El-Bishouty, M., Ogata, H. & Yano, Y. 2007. PERKAM: Personalized knowledge awareness map for computer supported ubiquitous learning. Education Technology & Society, 10(3), 122-134.

Huang, Y., Chiu, P.-S., Liu, T-C. & Chen, T-S. 2011. The design and implementation of a meaningful learning-based evaluation method for ubiquitous learning. Computers and Education 57, 2291-2302.

Liu, G.-Z. & Hwang G.-J. 2009. A key step to understanding paradigm shifts in e-learning: Towards context-aware ubiquitous learning. British Journal of Educational Technology, 2009, Vol. 40, Issue 6.

Ray, S., Koshy, N.R., Reddy, P.J. & Srivastava, S. 2012. Virtual Labs in proteomics: New e-learning tools. Journal of Protomics, 75, 2515-2525.

Tatli, Z. & Auas, A. 2013. Effect of a Virtual Chemistry Laboratory on Student’s achievements. Educational technology & Society, 16, 159-170.

Wu, W.-S., Wu, Y.-C., Chen, C.-Y., Kao, H.-Y. & Lin, C.-H. 2012. Review of trends from mobile learning studies: A meta-analysis. Computers & Education 59, 817-827.