Marja-Liisa Järvelä, Juha Siekkinen, Jere Kangas & Riina Rahkila
Valuma-alueiden kokonaisvaltaisen vesienhallinnan tarve kasvaa ilmaston muuttuessa ja luonnon monimuotoisuuden vähentyessä. Vaihtelevat sademäärät sekä pitkät helle- ja kuivuuskaudet haastavat muun muassa maa- ja metsätaloustuotantoa. Toisaalta maa- ja metsätaloustuotantoon liittyvien ilmasto-, vesistö- ja luontovaikutusten hallintaan tarvitaan myös uusia ratkaisuja. Kosteikot tarjoavat tähän tehokkaita keinoja, mutta niiden lisäämiseksi tarvitaan osaamisen kehittämistä ja uusia toimijoita.
Vesienhoitoa, -suojelua ja -hallintaa sekä monimuotoisia elinympäristöjä
Kosteikot ovat luonnontilaisia vettyneitä tai rakentamalla vetettyjä elinympäristöjä. Näitä ovat esimerkiksi suot, tulvaniityt ja -metsät, laidunnetut ranta-alueet, sulamis- ja sadevesien muodostamat lammikot, matalat, rehevät ja osin umpeenkasvaneet luonnonvedet, kasvillisuuden peittämät tai levennyksiä ja tulvatasanteita sisältävät sarka-, piiri- ja valtaojat sekä ennallistetut tai rakennetut kosteikkoalueet (Suurkuukka, Salin ja Pilke 2021, 5; Ruokavirasto 2022).
Kosteikot sitovat jopa yli puolet valuma-alueelle kulkeutuvasta kiintoaineesta ja ravinteista, jotka muuten päätyisivät rehevöittämään vesistöjä ja heikentämään niiden vedenlaatua (Kuva 1.). Esimerkiksi kolmessa Etelä-Suomessa sijaitsevassa kosteikossa toteutettujen veden laadun ja virtaaman mittausten mukaan kosteikko voi pidättää jopa 72 % kiintoaineesta sekä 67 % kokonaisfosforista ja 40 % kokonaistypestä. (Koskiaho 2006.)
Vesienhoidon ja -suojelun lisäksi kosteikot mahdollistavat valuma-alueella käytettävissä olevan vesimäärän hallinnan, koska niiden avulla voidaan varastoida vettä ja tasata virtaamia tarpeen mukaan. Ne myös tarjoavat monimuotoisia elinympäristöjä, joista esimerkiksi useat uhanalaiset kasvit ja eläimet ovat riippuvaisia. (mm. Alhainen ym. 2015, 8.)
Vaihtoehtoja turvemaiden käytölle maa- ja metsätaloudessa
Suomessa on turvemaita yhteensä noin yhdeksän miljoonaa hehtaaria. Määrä sisältää metsäojitetut ja ojittamattomat suot, turvepellot sekä lähivuosina käytöstä poistuvat turvetuotantoalueet. Ojitettuja soita on noin puolet turvemaiden kokonaispinta-alasta, yhteensä noin 4,7 miljoonaa hehtaaria. (Middleton ym. 2023.) Maatalouskäytössä taas on yhteensä 274 455 hehtaaria turvepeltoja, joiden turvekerros on vähintään 40 cm (Lehtonen ym. 2024, 19). Turvemaiden maaperäpäästöt pienentävät merkittävästi maankäyttösektorin hiilinielua (mm. Lång ym. 2023, 6; Lång ym. 2024, 7; Tilastokeskus 2025).
Turvepeltojen vettäminen ja soiden ennallistaminen edistävät pitkällä aikavälillä turpeen hiilivaraston säilymistä maaperässä. Turpeen hapellinen hajotus hidastuu pohjaveden pinnan noustessa, mutta loppuu kokonaan vasta siinä vaiheessa, kun pohjaveden pinta nousee aivan maanpinnan tasolle. (Lång ym. 2023, 13.) Turvepeltojen vuosittaiset päästöt ovat tyypillisesti 25–35 CO2-ekvivalenttitonnia hehtaaria kohden, mutta ne voidaan saada laskettua 3–18 CO2-ekvivalenttitonniin hehtaaria kohden nostamalla pohjaveden pintaa kosteikkoviljelytarkoitukseen tai jopa lähelle nollaa ennallistamistoimenpiteillä (Bianchi ym. 2021, 3).
Suomen CAP-suunnitelma (Common Agricultural Policy) kaudelle 2023–2027 sisältää ei-tuotannollisten investointien tuen, jota on mahdollista saada maatalouden vesiensuojeluun ja monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitettuihin kosteikkoihin, kaksitasouomiin sekä turvepellon muuttamiseen kosteikoksi tai suon kaltaiseksi alueeksi (Ruokavirasto 2024a). Tämän taloudellisen kannustimen lisäksi kosteikolle on mahdollista tehdä hoitosopimus, johon hyväksytylle kosteikkoalalle maksetaan tukea viiden vuoden ajan (Ruokavirasto, 2024b).
Kosteikon valmistuttua tukikelpoiselle maatalousmaalle perustetun kosteikkoalan maankäyttölaji muuttuu muuksi alueeksi, joka ei ole enää tukikelpoista maatalousmaata. Kosteikkoviljelyala taas on mahdollista säilyttää tukikelpoisena maatalousmaana edellyttäen, että alalla voidaan tehdä kosteikkoviljeltävän kasvin vaatimat viljelytoimet (Kuva 2.). Tällöin pohjaveden pintaa nostetaan esimerkiksi säätösalaojituksen tai muiden ratkaisujen avulla. (Ruokavirasto, 2024c.)
Vesiensuojelu- ja monimuotoisuuskosteikkojen suunnittelusta, toteuttamisesta ja hoidosta on kokemusta ja koottua tietoa jo useamman vuosikymmenen ajalta. Sen sijaan turvepellolle toteutettava ilmastokosteikko (Kuva 3.) on uusi asia, jonka perustamiseen on ollut taloudellinen kannustin vasta vuodesta 2023 alkaen. (Laurila 2024.) Ilmastokosteikko voi olla vaihtoehto pienille ja syrjäisille turvepeltolohkoille, joiden viljelyllä ei ole tuotannollista merkittävyyttä esimerkiksi vajaatuottoisuuden takia, toistuvasti ei-tuotannollisessa käytössä oleville turvepeltolohkoille sekä turvepeltolohkoille, joilta aiheutuu toistuvia satotappioita esimerkiksi märkyydestä tai hallanarkuudesta johtuen (Kekkonen 2024).
Osaamisen kehittäminen on edellytys kosteikkojen määrän lisäämiselle
Ammattitaitoisista valuma-alue- ja kosteikkosuunnittelijoista on pulaa ympäri Suomen, mikä vaikeuttaa ja joissain tapauksissa jopa estää kosteikkokohteiden suunnittelua ja toteutusta. Valuma-alue- ja kosteikkosuunnittelu sekä kosteikkorakentaminen ovat myös osaamisaloja, joiden koulutustarjonta on hajanaista. (Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö 2024, 15.)
Vesienhoitoon ja vesistökunnostukseen sekä maa- ja vesirakentamiseen liittyviä teemoja on mahdollista opiskella esimerkiksi osana ympäristötekniikan ja rakennustekniikan infrarakentamisen opintoja, minkä lisäksi useat TKI-, koulutus-, neuvonta- ja viranomaisorganisaatiot järjestävät erilaisia infotilaisuuksia ja koulutuksia. Kosteikkosuunnittelijoiden tulee hallita muun muassa valuma-alueiden vesienhallintaan, -hoitoon ja -suojeluun, pohjavedenpinnan noston maaperävaikutuksiin, monimuotoisuuteen sekä maankäyttöön liittyvät näkökulmat, mutta myös tuntea vesi- ja maarakentamisen teknisen toteutuksen realiteetit. Samalla kosteikkorakentamisen urakoitsijat tarvitsevat kosteikkosuunnittelijoiden osaamista teknisen toteutuksen tueksi. Kosteikkosuunnitelmaan perustuva työmaaohjaus onkin oma vaativa osaamisalueensa.
Uuden tutkimus- ja kokemusperäisen tiedon sekä kouluttautumismahdollisuuksien lisääminen on edellytys myös maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa esitettyjen ilmastovaikutustavoitteiden saavuttamiselle (Taulukko 1.). Pohjavedenpinnan nostamiseen perustuvia toimenpiteitä esitetään toteutettaviksi yhteensä 41 500 hehtaarilla vuoteen 2030 mennessä ja 65 000 hehtaarilla vuoteen 2035 mennessä (Maa- ja metsätalousministeriö 2022, 93).
Taulukko 1. Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa esitetyt pohjavedenpinnan nostamiseen perustuvat toimenpiteet ja niiden arvioidut ilmastovaikutukset vuonna 2030 ja 2035 (Maa- ja metsätalousministeriö 2022, 93)
Valuma-alue- ja kosteikkosuunnittelijoiden lisäksi kosteikkorakentaminen ja soiden ennallistaminen tarjoavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia koneurakoitsijoille ja turveyrityksille, joiden liiketoiminta muuttuu turvetuotannon hiipuessa. Kokeneilla koneurakoitsijoilla on monipuolista osaamista esimerkiksi metsäojitus-, pellonraivaus- ja/tai turvetuotantotyömailta. Tämä osaaminen on työnjohdollisesti sovellettavissa kosteikkorakentamiseen. Heillä on tyypillisesti myös kosteikkorakentamiseen soveltuvaa konekalustoa, jonka käytön he hallitsevat pehmeilläkin mailla. Kosteikkosuunnittelija voikin saada kokeneelta urakoitsijalta ensiarvoisen tärkeää tietoa esimerkiksi maaperän ominaisuuksista onnistuneen kosteikkosuunnittelun tueksi. Toisinaan kosteikkosuunnitelmaa täytyy päivittää jopa kesken toteutuksen, jos esimerkiksi savi todetaankin kiinteän sijaan liian liejumaiseksi tai maa oletettua pehmeämmäksi.
Toimialarajat ylittävällä koulutuksella ympäristövaikutusten ja teknisen toteutuksen näkökulmista tasapainoisia kosteikkosuunnitelmia
Valuma-alue- ja kosteikkosuunnittelun ja -rakentamisen osaamisen lisäämiseen on tartuttu TKI- ja koulutushankkeissa. Oulun ammattikorkeakoulun ja ProAgria Pohjois-Suomen/Oulun Maa- ja kotitalousnaisten toteuttama Kosteikko-osaaminen kasvuun -hanke (EU:n maaseuturahasto, POPELY, 2024–2027) vastaa tarpeeseen lisätä valuma-alue- ja kosteikkosuunnitteluun sekä kosteikkorakentamiseen liittyvää osaamista ja kosteikkojen määrää ensisijaisesti Pohjois-Pohjanmaalla. Hankkeessa kartoitetaan nykyiset ja potentiaaliset uudet kosteikkokohteiden ja muiden valuma-alueen vesienhallinnan toimenpiteiden suunnittelijat ja toteuttajat, toteutetaan monimuotoinen pilottikoulutus sekä edistetään uusien kosteikkokohteiden nostamista rahoitus- ja toteutusvaiheisiin.
Tulevan pilottikoulutuksen tavoitteena on huomioida teknis-luonnontieteellinen lähestymistapa, joka vaatii toimialarajat ylittävää osaamisen kehittämistä ja varmistaa sekä ympäristövaikutuksiltaan toimivien että teknisesti toteuttamiskelpoisten kosteikkokohteiden suunnittelun ja rakentamisen. Koulutuksessa yhdistyvät soveltuvin osin esimerkiksi maa- ja metsätalouden, biologian, vesi- ja ympäristötekniikan sekä infra-alan maa- ja vesirakentamisen osaamisalat. Lisäksi tavoitteena on varmistaa, että koulutettavilla valuma-alue- ja kosteikkosuunnittelijoilla on tarvittava perusosaaminen esimerkiksi paikkatietoaineistojen ja -teknologioiden hyödyntämisestä.
Kirjoittajat
Marja-Liisa Järvelä, MSc in Social Responsibility and Sustainability, BBA, agrologi (AMK) ja luonnontuoteneuvoja, projektipäällikkö, Oulun ammattikorkeakoulu, marja-liisa.jarvela(at)oamk.fi
Juha Siekkinen, filosofian kandidaatti (FK), suunnittelubiologi ja yksityinen elinkeinonharjoittaja, Kosteikkomaailma, juha.siekkinen(at)kosteikkomaailma.fi
Jere Kangas, DI (Prosessi- ja ympäristötekniikka), insinööri (AMK) (Ympäristö- ja yhdyskuntatekniikka), lehtori, Oulun ammattikorkeakoulu, jere.kangas(at)oamk.fi
Riina Rahkila, agrologi (YAMK), ympäristösuunnittelija (AMK), ympäristöasiantuntija, ProAgria Pohjois-Suomi/Oulun Maa- ja kotitalousnaiset, riina.rahkila(at)maajakotitalousnaiset.fi
Lähteet
Alhainen, M., Niemelä, T., Siekkinen, J., Svensberg, M., Kuittinen, J., Nurmi, J., Väyrynen, H., Rautiainen, M., Väänänen, V.-M., Nummi, P., Berndtson, S. ja Korkiakoski, P. (2015). Kosteikko-opas. Raisio: Suomen riistakeskus.
Bianchi, A., Larmola, T., Kekkonen, H., Saarnio, S. ja Lång, K. (2021). Review of Greenhouse Gas
Emissions from Rewetted Agricultural Soils. Wetland Biochemistry, vol. 41, no 108. Saatavilla https://doi.org/10.1007/s13157-021-01507-5.
Kekkonen, H. (2024). Vettämiseen hyvin soveltuvat turvelohkot. Esitys Vesienhallinnan koulutuksessa neuvojille 20.3.2024. Viitattu 22.1.2025. Saatavilla https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/tuet/maatalous/neuvontakorvaus-neuvojille/vettamiseen-hyvin-soveltuvat-turvelohkot.pdf.
Koskiaho, J. (2006). Retention performance and hydraulic design of constructed wetlands treating runoff waters from arable land. Väitöskirja: Oulun yliopisto, teknillinen tiedekunta, prosessi- ja ympäristötekniikan osasto. Saatavilla https://urn.fi/URN:ISBN:9514281586.
Laurila, M. (2024). Uusia kannustimia turvepeltojen vettämiseen? Viitattu 14.1.2025. Saatavilla https://hiilikompensaatioinfo.fi/uusia-kannustimia-turvepeltojen-vettamiseen/.
Lehtonen, H., Ojanen, H., Kekkonen, H., Niskanen, O., Savikko, R., Wejberg, H., Knuuttila, M., Stenberg, L., Niemi, J., Salmivaara, A. ja Laurila, M. (2024). Turvepeltojen käytön tiekartta vuoteen 2050. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 89/2024. Luonnonvarakeskus. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-980-2.
Lång, K., Hakola, S., Iho, A., Kekkonen, H., Miettinen, A., Niskanen, O., Ojanen, H. ja Wejberg, H. (2023). Turvepeltojen kosteikko-ohjelma: Ehdotus kosteikkoviljelyyn varatun rahoituksen käytöstä vuosina 2023–2025. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 12/2023. Luonnonvarakeskus. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-616-0.
Lång, K., Honkanen, H., Kekkonen, H., Laurila, M., Nieminen, M., Saarnio, S., Sarkkola, S.,
Savikko, R., Sorvali, J. ja Virkkunen, E. (2024). Kosteikkoviljely ilmastonmuutoksen hillintäkeinona. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 106/2024. Luonnonvarakeskus. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-002-2.
Maa- ja metsätalousministeriö (2022). Valtioneuvoston selonteko maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmasta. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2022:15. Saatavilla https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-388-6.
Maa- ja metsätalousministeriö ja Ympäristöministeriö (2024). Valuma-aluesuunnittelun tiekartta vuoteen 2030. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:6. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-727-0.
Middleton, M., Tuominen, S. ja Mäkipää, R. (2023). Ensimmäinen suotyyppien paikkatietoaineisto kattaa koko Suomen suot ja turvemaat. Geologian tutkimuskeskuksen uutinen 23.11.2023. Viitattu 22.1.2025. Saatavilla https://www.gtk.fi/ajankohtaista/ensimmainen-suotyyppien-paikkatietoaineisto-kattaa-koko-suomen-suot-ja-turvemaat/.
Ruokavirasto (2022). Kosteikot. Viitattu 14.1.2025. Saatavilla https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maatalous/luonnon-monimuotoisuus-maatilalla/maatalousluonnon-monimuotoisuuden-oppaat/kosteikot/kosteikot/.
Ruokavirasto (2024a). Ei-tuotannollisten investointien tuki. Viitattu 14.1.2025. Saatavilla https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maatalous/investoinnit/ei-tuotannolliset-investoinnit/.
Ruokavirasto (2024b). Kosteikkojen hoitosopimus. Viitattu 21.1.2025. Saatavilla https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maatalous/peltotuet/kosteikkojen-hoitosopimus/.
Ruokavirasto (2024c). Maatalousmaa, perus- ja kasvulohkot 2024. Viitattu 18.2.2025. Saatavilla https://www.ruokavirasto.fi/tuet/maatalous/oppaat/hakuoppaat/hakuoppaat/maatalousmaa-perus-ja-kasvulohkot/maatalousmaa-perus-ja-kasvulohkot-2024/.
Suurkuukka, H., Salin, M. ja Pilke, E. (2021). Vinkkejä monialaisen kosteikko-opetuksen tueksi. Metsähallitus. Viitattu 14.1.2025. Saatavilla https://julkaisut.metsa.fi/wp-content/uploads/sites/2/2021/04/kosteikko_mok_opettajan_materiaali.pdf.
Tilastokeskus (2025). Vuoden 2023 kasvihuonekaasupäästöt laskivat 10 % edellisvuodesta. Katsaus 15.1.2025. Viitattu 22.1.2025. Saatavilla https://stat.fi/julkaisu/clmpwmdg9iy0v0cunp21h4q6v.
Abstract
The need for holistic water management solutions in catchment areas increases as the climate changes and biodiversity decreases. Changing rainfall and temperature patterns challenge e.g. agricultural and forestry production. At the same time, new solutions are needed to manage the ecological impacts of these sectors.
Wetlands are either natural or constructed water-saturated ecosystems. They can retain more than half of the nutrients and sediment particles that enter the catchment areas and would otherwise cause eutrophication and water quality deterioration in water systems. In addition, wetlands regulate water quantities and provide diverse habitats for plants and animals. Restoring organic soil wetlands or mires (e.g. bogs and fens) and constructing wetlands on low-yielding peatlands also enhance carbon sequestration while offering new business opportunities for machinery contractors and peat companies.
At present, wetland planning and construction are fields of expertise with limited educational offering. The Boosting Wetland Expertise project (EAFRD, ELY Centre for North Ostrobothnia, 2024–2027) aims to increase interdisciplinary expertise in catchment area water management and wetlands through a diverse training program.
Vastaa