Jennie Elfving, Ari Hyyryläinen & Harri Keurulainen
Johdanto
Pedagogista johtajuutta on määritelty ja jäsennetty erilaisiin tarpeisiin eri tavoilla. Tässä artikkelissa pedagogisen johtajuuden ymmärretään koostuvan Kalavaisen ja Keurulaisen (2010) esittämällä tavalla pedagogiikan johtamisesta, pedagogisen yhteisön johtamisesta ja pedagogisesti johtamisesta. Pedagogiikan johtamisella ymmärretään pedagogisten ja didaktisten ratkaisujen, opetussuunnitelmatyön ja oppimisen ohjaamisen käytäntöihin liittyvää johtamista. Pedagogisen yhteisön johtaminen tarkoittaa puolestaan oppilaitoksen tai muun pedagogisen yhteisön henkilöstön toiminnan johtamista. Pedagogisesti johtamiseen sisältyy ajatus siitä, että pedagogisessa yhteisössä erilaisten asioiden johtamisen on syytä olla linjassa keskenään. Se tarkoittaa lyhyesti sitä, että pedagogiikassa vallitsevia periaatteita ja toimintamalleja sovelletaan esimerkiksi henkilöstöjohtamiseen (Hyyryläinen, Kalavainen & Ylitervo, 2020).
Tässä artikkelissa tarkastellaan Centria-ammattikorkeakoulun pedagogisen kehittämisen johtamista yllä olevassa kuviossa määritettyjen kolmen ulottuvuuden avulla. Kehittämistoiminta kohdistui Centrian opetussuunnitelman päivittämiseen ja osin uudelleen kirjoittamiseen. Kehittämistoimintaan liittynyt tutkimuksellinen osa kohdistui opetussuunnitelmatyön prosessin ohjaukseen ja konsultointiin, joka tapahtui osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa Kajo-hanketta.
Kehittämistoiminnan ja tutkimuksen suhde voidaan hahmottaa esimerkiksi siten, että kehittämisessä sovelletaan tutkimustietoa. Tutkimus tuottaa uusia asioita ja uutta tietoa, joita sovelletaan käytäntöön. Voidaan puhua tutkimuksellisesta kehittämistoiminnasta, joka yhdistää konkreettisen kehittämistoiminnan ja tutkimuksellisen lähestymistavan (vrt. Rantanen & Toikko, 2005). Centrian opetussuunnitelmatyössä asiaa lähestyttiin tutkimuksellisen kehittämistoiminnan näkökulmasta. Tällöin arjesta tunnistettiin opetussuunnitelmatyön kehittämishaasteet ja rakennettiin kehittämisprosessi, jonka avulla tuettiin opetussuunnitelmatyötä. Tällä tavoiteltiin konkreettista muutosta opetussuunnitelman laatimiseen ja itse opetussuunnitelmaan. Samalla pyrittiin tutkitun tiedon tuottamiseen kasvatus- ja koulutusalan johtamisosaamisesta ja sen kehittämisestä. Kuten Toikko ja Rantanen (2009) toteavat ”tällöin ei enää voida puhua tutkimustiedon soveltamisesta, vaan uudesta tiedonmuodostuksen tavasta, jossa tutkimus on avustavassa roolissa”.
Pedagoginen johtaminen on yhtä aikaa pedagogiikan johtamista, pedagogisesti johtamista ja pedagogisen yhteisön johtamista. Kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen liittyy olennaisesti osaamisen ja oppimisen johtaminen (Nevgi & Korhonen 2016, Jalkanen 2020). Tarkastelemme artikkelissamme näitten kolmen ulottuvuuden ilmenemistä käytännössä Centrian opetussuunnitelmatyössä ja sen johtamisessa.
Pedagogisesti johtaminen
Pedagogisesti johtamisen peruskysymys on: miten johdan, jotta kukin työyhteisömme jäsen voi oppia? Kyse on työyhteisön jäsenten oppimista edistävien johtamis- ja työkäytäntöjen kehittämisestä esimerkiksi kokouksissa, seminaareissa ynnä muissa työyhteisön yhteisissä hetkissä.
Keskeinen piirre Centrian opetussuunnitelmatyössä oli pyrkimys oppilaitosyhteisön ja keskeisimpien sidosryhmien mahdollisimman laajaan osallistamiseen opetussuunnitelman uudistamiseen. Toiminnan kehittämisen kannalta avaintoimijoiksi määrittyivät koulutusalapäälliköt. Heidän toimintaansa tuettiin yhteisillä työpajoilla ja vertaisryhminä (Aho, Hyyryläinen & Keurulainen, 2012).
Prosessin alkuvaiheessa keskustelut käytiin lähinnä opetuksen johtoryhmä- /päällikkötasolla. Tässä kokoonpanossa sovittiin toiminnan reunaehdot: aikataulu, tavoitteet, toimintatavat. Uudistuksesta tiedotettiin laajasti koko organisaatiolle. Koulutuspäälliköiden työtä tukemaan valittiin ops-agentit, joiden tehtävänä oli tuoda opettajien äänet yhteisiin työpajoihin. Teemakohtaiset työpajat järjestettiin opetuksen johtoryhmälle ja ops-agenteille. Työpajoissa määriteltiin opetussuunnitelmille yhteiset periaatteet ja yhteinen rakenne. Koko opettajakunta pääsi kommentoimaan opetussuunnitelmatyön etenemistä kaikille yhteisenä kehittämispäivänä. Sen jälkeen koulutusohjelmakohtaiset tiimit pääsivät yhteisten linjausten mukaisesti työstämään omien koulutusohjelmiensa opetussuunnitelmia.
Työelämän osallistaminen koettiin tärkeäksi. Tämä toteutettiin kunkin tiimin haluamalla tavalla. Tiimeissä hyödynnettiin jo olemassa olevia neuvottelukuntia. Joissakin tiimeissä koottiin erillinen, työelämän edustajista koostuva arviointiryhmä tähän tarkoitukseen. Myös opiskelijat osallistettiin prosessiin. Opiskelijajärjestö osallistui esimerkiksi kaikille yhteisten geneeristen taitojen määrittelemiseen. Artikkelia kirjoitettaessa opetussuunnitelmatyö on vielä keskeneräistä. Koulutusohjelmakohtaiset kommentit kerätään opiskelijoilta syksyllä 2021.
Pedagogiikan johtaminen
Pedagogiikan johtamisella vastataan kysymykseen: miten johdan, jotta oppijoiden olisi mahdollisimman hyvä oppia ja opiskella? Ratkaisuja tarjoavat esimerkiksi erilaiset opetuksen järjestelyihin liittyvät valinnat ja teknisetkin käytännöt. Centrian opetussuunnitelmaa uudistettiin deduktiivisena prosessina. Sen ensivaiheissa tehtiin erilaisiin lähteisiin perustuva analyysi ammattikorkeakoulun toimintaympäristön ja työelämän muutoksesta. Prosessi eteni edellisiin muutoksiin perustuvien osaamisvaatimusten ennakointina Centrian eri koulutusaloilla. Seuraavaksi määritettiin esille nousseita osaamisalueita vastaavat moduulit, ja sen jälkeen kuvattiin niihin sisältyvät opintojaksot. Toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten rinnalla koottiin ajankohtaista tutkimustietoa muun muassa oppimisesta ja opiskelijoista. Näiden perusteella muotoiltiin koulutuksen järjestämistä koskevat pedagogiset periaatteet.
Toistuva kysymys opiskelijasuunnitelmatyössä oli, mitkä asiat päätetään ja linjataan yhteisesti ja mistä asioista tiimit päättävät itsenäisesti. Yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan yhteisiä linjauksia, mutta kaikissa asioissa sama toimintamalli ei sovi kaikille. Siksi tarvitaan myös koulutusohjelmakohtaisia ratkaisuja. Yhteisissä työpajoissa käsiteltiin muun muassa Centrian käsityksiä oppijasta, opettajuudesta, osaamisesta ja arvioinnista. Näin muodostettiin yhteinen ymmärrys Centrian pedagogiasta ja pedagogisista malleista. Yhdessä määriteltiin myös opetussuunnitelmiin tulevat geneeriset taidot ja niiden osaamiskriteerit. Ennen prosessin alkua oli jo Centrian strategiassa ja opetuksen strategisessa toimintaohjelmassa määritelty, että tulevien opetussuunnitelmien tulisi olla opiskelijalähtöisiä, osaamisperustaisia ja moduulipohjaisia. Työpajoissa sovittiin opetussuunnitelmien yhteisestä rakenteesta. Nämä yhteiset linjaukset antavat hyvän pohjan koulutusohjelmien omaan opetussuunnitelmatyöhön. Joissakin asioissa jätettiin myös tietoisesti koulutusalakohtaista liikkumavaraa.
Pedagogisen yhteisön johtaminen
Pedagogisen yhteisön johtamisessa vastataan kysymykseen: Miten johdan, jotta voimme kokea olevamme pedagoginen yhteisö? Oppilaitos on pedagoginen asiantuntijayhteisö, jonka työn ytimessä on oppimisen mahdollistaminen. Pedagogisen yhteisön johtamisessa on kyse tavoista, joilla erilaisten toimintojen, tilanteiden ja kohtaamisten avulla mahdollistetaan se, että (pedagoginen) yhteisö voi toimia pedagogisesti.
Heti lähtövaiheessa korostettiin, että opetussuunnitelma on laajempi asia, kuin lista suoritettavista kursseista. Opetussuunnitelma kertoo Centrian pedagogisesta ajattelusta, ja sen yhtenä tarkoituksena on varmistaa opetuksen tasalaatuisuus. Jokaisella opettajalla on tilaa toteuttaa opetusta omalla tyylillään, mutta saman opintojakson osaamistavoitteet ja arviointikriteerit eivät voi vaihdella riippuen siitä, kuka sattuu olemaan opettajana minkäkin vuonna. Siksi opetussuunnitelmatyössä luodaan yhteisymmärrys oppimisen kannalta ratkaisevista asioista ja ne dokumentoidaan, jotta niiden kommunikointi myös opiskelijoille, sidosryhmille ja esimerkiksi uusille opettajille mahdollistuu.
Yhteisön johtamisessa tiimioppiminen ja vertaisoppiminen ovat avainasemassa. Centrian opetussuunnitelmatyössä haluttiin käyttää aikaa vuoropuheluun ja aidon dialogin luomiseen, sekä koulutusalapäälliköiden kesken että tiimien sisällä. Hyvä vuoropuhelu ja tiimioppiminen ovat taitolajeja, ja välillä koettiin myös turhautumista. Se kuitenkin kuuluu prosessiin, ja lopputuloksena yhteistyö koulutusohjelmien välillä tiivistyi ja opittiin arvostamaan myös toisten osaamista.
Yhteenveto
Centrian opetussuunnitelmatyössä oli selvästi havaittavissa, että pedagogiset muutokset edellyttävät pedagogisen yhteisön sitoutumista muutokseen. Centriassa sitoutuminen varmistettiin osallistamalla opettajia laajasti ja panostamalla yhteisymmärryksen luomiseen. Isossa organisaatiossa tämä on kuitenkin pitkä prosessi ja välillä turnausväsymys uhkaa. Silloin johtajan ja esihenkilöiden rooli on muistuttaa yhteisestä päämäärästä ja pitää motivaatiota yllä. Laaja osallistuminen tarkoittaa myös, että välillä tulee tehdä kompromisseja ja joutuu ehkä sitoutumaan sellaisiin ratkaisuihin, jotka eivät täysin vastaa omia odotuksia. Sellaisissa tilanteissa yhteistyö voi tuntua haasteelliselta, mutta pitkällä aikavälillä yhteisesti sovitut pedagogiset toimintamallit kuitenkin tuovat lisäarvoa koko organisaatiolle eivätkä oikein toteutettuina sulje pois koulutusalakohtaisia ratkaisuja. Johtajan ja esihenkilöiden haasteeksi jää muutoksen johtaminen tarpeeksi määrätietoisesti mutta ei kuitenkaan liian auktoritaarisesti.
Kirjoittajat
Jennie Elfving, KTT, opetusjohtaja, Centria-ammattikorkeakoulu
Ari Hyyryläinen, KM, lehtori, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu
Harri Keurulainen, KL, yliopettaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu
Lähteet
Aho, H.-R., Hyyryläinen, A. & Keurulainen, H. (2012). Opetussuunnitelmatyöhön osallistaminen ammattikorkeakoulussa. Teoksessa A.-S. Holappa, A. Hyyryläinen, P. Kola-Torvinen, S. Korva & A.-S. Smeds-Nylund (toim.), Kasvatus- ja koulutusalan johtaminen. PS-kustannus, 191‒204.
Hyyryläinen, A., Kalavainen, J. & Ylitervo, R. (2020). Kiviä ja keitaita II. Ammattikorkeakoulutyö muutoksessa. Teoksessa P. Risku, S. Laitinen-Väänänen, A.-L. Ojala, A.-K. Tiihonen & H. Torvinen (toim.), Tulevaisuuden opettajuus. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 283, 210‒221. https://www.haaga-helia.fi/fi/ajankohtaista/artikkelit/kivia-ja-keitaita-ii
Jalkanen, J. (2020). Pedagogisen johtajan kirja. PS-kustannus.
Kalavainen, J. & Keurulainen, H. (2010). Esimiesvalmennuskokonaisuuden luentomateriaalit. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Julkaisematon lähde.
Nevgi, A. & Korhonen, V. (2016). Pedagoginen johtaminen yliopiston keskijohdon johtamistyössä. Suomen kasvatustieteellinen aikakauskirja Kasvatus, 5/2016, 419‒433.
Toikko, T., & Rantanen, T. (2009). Tutkimuksellinen kehittämistoiminta: näkökulmia kehittämisprosessiin, osallistamiseen ja tiedontuotantoon. Tampere University Press. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-7732-4
Abstract
In this case study we focus on the curriculum renewal at Centria University of Applied Sciences especially emphasizing the role of pedagogical leadership. Pedagogical leadership can be seen as having three dimensions: leading the pedagogical work, leading pedagogically and leading the pedagogical community. All three dimension strongly relate to promoting learning and enabling knowledge creation. In our study we examine how these mentioned dimensions appear in the process of renewing curriculums at Centria UAS and in the way the change process is being led and managed. Our results demonstrate the importance of a broad commitment and involvement as well as the importance of the leaders’ role in setting goals and keeping up the motivation for change.
