Sirpa Pietikäinen
Ilmastonmuutos kiihtyy ja luonnon monimuotoisuus hupenee, ja näillä kehityskuluilla on vaikutusta kaikille elämämme osa-alueille. Luonnon monimuotoisuus ylläpitää elämää ja tuottaa maapallolle resilienssiä. Tarvitsemme luontoa selvitäksemme. Se tarjoaa meille puhtaan ilman, veden ja ravinnon ja vaikuttaa hyvinvointiimme tarjoten paikan rauhoittua ja liikkua. Luonnon monimuotoisuuden kato on ilmiönä vaikeasti havaittava, kuin oma vanheneminen. Se tapahtuu pikkuhiljaa, ja vaikutukset tulevat näkyviksi kunnolla vasta vuosien mittaan. Meidän on kuitenkin kyettävä puuttumaan siihen ennen kuin on liian myöhäistä.
Kestävä kehitys ja vastuullisuus ovat “muotisanoja”, mutta kestävän tulevaisuuden saavuttaaksemme tarvitsemme todellista muutosta ajattelussa. Tarvitsemme paradigman muutosta. Jos emme hallitse uutta ajattelutapaa, emme voi keksiä oikeita ratkaisuja nykyisiin luonnon kantokyvyn haasteisiin. Ekologiselle osaamiselle on tarvetta niin globaalisti kuin paikallisestikin. Se on yhtä keskeinen taito kuin luku- ja kirjoitustaito tai matemaattiset- ja digitaidot.
Ympäristöhaaste
Meillä on vain yksi maapallo. Ympäristöhaaste kasvaa eksponentiaalisesti kiihtyvällä tahdilla. Emme voi ajatella ratkaisevamme ongelmaa 30 vuoden kuluttua. Ihmisen mittapuussa kiihtyminen on järkyttävän nopeaa, ja tarvittavat muutokset pitäisi tehdä äkkiä. Meidän on puututtava ongelman juurisyihin, ja vastauksen pitää olla haasteen mittainen. Tarvitsemme kiertotaloutta, resurssitehokkuutta ja “kymppikertoimen” käyttöönottoa, eli sitä, että sama tuotanto ja hyvinvointi on saatava aikaan kymmenyksellä nykyisistä resursseista, kymmenyksellä nykyisistä päästöistä.
Vuoteen 2050 mennessä inhimillisen elämän, tuotannon ja kulutuksen on oltava planeettamme kantokyvyn rajoissa, mikä tarkoittaa täysin uusiutumattomien luonnonvarojen suljettua kiertoa, uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä kestävyyden, uusiutuvuuden, rajoissa, luonnon monimuotoisuuden tukemista ja kompensoimista sekä haitallisten päästöjen välttämistä.
Meillä on yhä tapana ajatella ympäristöhaasteita erillisessä siilossa ja vielä siilon sisälläkin kutakin erikseen ‒luonnon monimuotoisuutta, ilmastonmuutosta, kemikalisaatiota tai vaikkapa päästöjä. Ilman koulutuksen ja koko yhteiskunnan läpäisevää muutosta, joka perustuu systeemiajatteluun, ja ilman ekologista osaamista emme kykene ratkomaan näitä ongelmia.
Meidän tulee ymmärtää kulutusvalintojen, talouden rakenteiden ja myös julkisen talouden vaikutukset, jalan- ja kädenjäljet, ympäröivään maailmaamme. Talouden ja tuotannon rakenteiden, julkisen rahan käytön ja elämäntapamme mallinnuksen olisi lähdettävä planetaarisista rajoista ja kiihtyvän ympäristönmuutoksen vaatimasta nopeasta, noin 20 vuoden muutostahdista.
Muutos voi, ja sen tulee olla, muutos parempaan myös ihmisten arjen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden suhteen. Jos emme tasoita “voittajien” ja “häviäjien” välistä kuilua rakennemuutoksessa, tulee muutoksesta yhteiskunnallisesti ja poliittisesti mahdoton.
EU ja mahdollisuudet
EU:n uusi vihreän kehityksen ohjelma, green deal, on tärkeä askel eteenpäin, mutta matkaa on enemmän jäljellä kuin kuljettuna. Ohjelmassa pureudutaan puhtaaseen energiaan, kestävään teollisuuteen, rakentamiseen ja kunnostamiseen, kestävään liikkuvuuteen, luonnon monimuotoisuuteen, ympäristöystävällisempään ruokajärjestelmään ja ympäristön pilaantumisen torjuntaan.
Kilpailu niukentuvista resursseista vain kiihtyy, ja se, joka kykenee tuottamaan vähemmästä enemmän, pärjää jatkossa parhaiten. Kiertotaloudessa on kyse siitä, että suunnittelun ansiosta tuotteista ja toiminnoista ei synny jätettä. Siirtyminen kiertotalouteen vähentäisi luonnonvarojen kulutusta ja ympäristön kuormitusta, ja se hyödyttäisi myös taloutta kasvattamalla bruttokansantuotetta ja luomalla enemmän ja parempia työpaikkoja. Kunnianhimon tason tulee olla riittävä, sama tuotanto ja hyvinvointi on kyettävä tuottamaan kymmenyksellä nykyisistä resursseista ja kymmenyksellä nykyisistä päästöistä. Muutoin uhkana on sinnepäin-ratkaisut, jotka lukitsevat talouden rakenteita vuosikymmeniksi riittämättömiin ja tehottomiin vaihtoehtoihin, kuten esimerkiksi runkopuun poltto energiaksi tai maakaasu kivihiilen kovikkeena infrastruktuurissa.
Kiertotaloudella edistetään resurssitehokkuutta ja varmistetaan, että emme tuota jätettä vaan kiertäviä materiaaleja. Kiertotalouden mukaiset tuotteet ovat kestäviä, uudelleenkäytettäviä, korjattavia, päivitettäviä ja elinkaarensa päässä kierrätettäviä. Uusia raaka-aineita käytetään vain, kun tarjolla ei ole kierrätettyjä materiaaleja.
Tarvitsemme sekä tutkimusta että laaja-alaista alan osaajien koulutusta. Tässä ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli osaamisen lisäämisessä.
Rakennusten käytön ja rakentamisen osuus EU:n energian loppukäytöstä on 40 prosenttia ja hiilidioksidipäästöistä 36 prosenttia. Noin puolet kaikesta EU:ssa louhitusta materiaalista kuluu rakennuksiin, vedenkäytöstä rakennukset vastaavat kolmasosasta. Samaan aikaan merkittävä osa kaupunkialueiden jätemäärästä syntyy rakentamisesta ja remontti- ja purkutöistä. Rakennusala muuttuu hitaasti. Rakennamme nykyään paljon jo “valmiiksi vanhaa” sen sijaan, että uudet rakennukset olisi tulevaisuustestattu, future proof. Noin 80 prosenttia vuoden 2050 rakennuksista on jo olemassa, ja 30 vuoden kuluessa ne ovat korjausrakentamisen kohteena, eli huomiota on kiinnitettävä myös korjausrakentamiseen. Sitä tullaan tarvitsemaan kaikkialla, niin julkisissa kuin yksityisissä kiinteistöissä.
Rakennusten osalta ekologinen osaaminen vaatii laajaa kokonaisuuksien hallintaa. Se vaatii taitoa jakaa tietoa ja projektiosaamista. Rakennusta on ajateltava modulaarisena kokonaisuutena, jossa jokaisen osan on oltava kestävä, uudelleenkäytettävä, korjattava, helposti muunneltava ja elinkaarensa lopussa uuden rakennusmateriaalin tuottamiseen sopiva. Pitää osata huomioida koko kiinteistö ja sen ympäristö sekä kouluttaa tarvittavat tekijät. Tästä ollaan vielä kaukana.
Kiertävän ja kestävän tekstiilitoimialan mallintamisessa ja kehittämisessä Suomi on eturintamassa. Alan kestävyyden edistämisessä ammattikorkeakoulut ovat olleet erittäin tärkeässä roolissa. Hyvänä esimerkkinä ja alkuna voi mainita muun muassa Telaketju-hankkeen.
Ruoka ja sen tuotanto taas on helpoin ja yksinkertaisin esimerkki tärkeästä kehityskohteesta. Ammattikorkeakouluilla voisi olla tärkeä rooli käytäntöjen kehittämisessä tälläkin alueella.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten kiertotalous ja ekologinen osaaminen voivat mullistaa taloutta ja tuoda sekä lisää kilpailukykyä, kannattavaa bisnestä että hyvinvointia. Rakennemuutokset eivät ole ainoastaan välttämättömiä, vaan myös väistämättömiä kestävän tulevaisuuden kannalta.
Ekologista osaamista kaikille aloille
Ammattikorkeakouluilla on tärkeä tehtävä kestävän tulevaisuuden haasteen ratkaisemisessa. Koulutusjärjestelmät ja ammattikorkeakoulut ovat haasteen edessä ‒ miten ekologiset taidot voidaan taata kaikilla koulutusasteilla ja -aloilla. Ekologista osaamista tarvitsevat kaikki. Tarvitaan syvää ymmärrystä kestävästä kehityksestä ja sen haasteista. Ei vain nippelitietoa yksittäisistä kemikaaleista tai tuotteista vaan syvä ymmärrys, joka mahdollistaa kestävien ja ekologisten valintojen ja oivallusten tekemisen itsenäisesti. Jotta voimme pysyä kehityksessä mukana ja vastata kiihtyvään ympäristökriisiin tarvitsemme valtavasti asiantuntijoita, jotka ymmärtävät kestävyyden kokonaisuutena ja joilla on vahvaa projektiosaamista ja kykyä kouluttaa tekijöitä. Tähän on vielä pitkä matka, ja ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli ekologisen osaamisen kehittämisessä.
Kirjoittaja
Sirpa Pietikäinen, Kauppatieteiden maisteri, europarlamentaarikko, Euroopan parlamentti, sirpa.pietikainen@ep.europa.eu
Abstract
To achieve a sustainable future, we need a paradigm change. If we do not master the new way of thinking, we will not be able to come up with the right solutions to the challenges of the planetary boundaries. There is a need for ecological competence both globally and locally. This poses a challenge for our education ‒how ecological skills and competences can be guaranteed at all levels of education.
We have only one planet and the environmental challenge is growing exponentially. We cannot think of solving the problem in 30 years. We need to address the root causes of the problem and the response must be up to the challenge.
The EU’s new green deal is a step forward, but there is more to come. Ecological skills and understanding are needed in all areas. We need experts who understand sustainability as a whole, with strong project expertise and the ability to train others. There is still a long way to go and the Universities of Applied Sciences play an important role in developing ecological competence.
