Korkeakoulun turvallisuuskäsikirja – vakavien henkilöriskien hallinta

Korkeakoulujen turvallisuusympäristö on muuttunut muun yhteiskunnan turvallisuustilanteen muuttuessa. Vakavat henkilöihin kohdistuneet väkivallanteot sekä arjessa kulkevat uhkatilanteet ovat edellyttäneet yhtenäisen toimintamallin ja suositusten luomista korkeakouluille.

Laurea-ammattikorkeakoulu toteutti vuosien 2009 ja 2010 aikana opetusministeriön rahoittaman Korkeakoulujen turvallisuus -hankkeen. Hankkeen painopisteenä on ollut vakavien henkilöriskien hallinta korkeakouluissa. Hankkeen keskeiset tuotokset koottiin käsikirjaksi, joka on tarkoitettu kaikille korkeakoulujen turvallisuustyötä tekeville. Käsikirja sisältää suosituksia omatoimisen turvallisuuden kehittämiseksi korkeakouluissa.

Käsikirjan ovat laatineet Laurea-ammattikorkeakoulun lehtorit Juha Kreus ja Tiina Ranta sekä hankkeessa työskennelleet Niina Pelkonen, Tuomas Turunen, Jari Vuoripuro sekä Jouni Viitanen. Käsikirjan suositukset perustuvat yli vuoden kestäneeseen hankkeeseen, johon osallistui toista sataa asiantuntijaa korkeakoulujen toimintaan liittyviltä eri sektoreilta.

Korkeakoulun turvallisuuskäsikirja – vakavien henkilöriskien hallinta -julkaisua voi tiedustella sähköpostitse: julkaisut(a)laurea.fi.

Kirjoittajat

Juha Kreus, Nina Pelkonen, Tiina Ranta, Tuomas Turunen, Jouni Viitanen, Jari Vuoripuro

Kansainvälisyys osana ammattikorkeakoulujen arkea

Korkeakoulut ovat aina olleet kansainvälisiä. Viimeiset kaksi vuosikymmentä ovat kuitenkin olleet suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymisen monipuolistumisen ja syventymisen aikaa. Ammattikorkeakoulujen kansainvälisen toiminnan kehittämisverkosto Pinnet on koonnut alan asiantuntijoita yhteistyöhön yli kymmenen vuoden ajan.

Verkosto sai rahoitusta opetusministeriöltä vuosina 2004 – 2009. Vuoden 2010 alusta lähtien verkosto on toiminut avoimena verkostona ja mukana ovat olleet kaikki ammattikorkeakoulut. Asiantuntijuutta jakamalla ja järkevällä työnjaolla kaikkien ammattikorkeakoulujen kansainväliset palvelut ovat vakiintuneet korkeatasoisiksi.

Pinnetin Turun ammattikorkeakoulun raporteissa julkaisemassa Kansainvälisyys osana ammattikorkeakoulujen arkea -teoksessa kuvataan ammattikorkeakoulujen kansainvälistymisen nykytilaa eri puolilta Suomea kootuin esimerkein. Teokseen pyydettiin kirjoituksia eri ammattikorkeakouluista ja kansainvälistymisen eri muodoista. Monipuolisten artikkeleiden kokoaminen ammattikorkeakoulujen kansainvälisen työn asiantuntijoilta kuvastaa hyvin rikasta ja antoisaa ammattikorkeakoulujen yhteistyötä kansainvälisyyden parissa. Artikkelit kertovat monipuolisesta kehitystyöstä. Se, mikä oli uutta 1990-luvulla, on nyt arkipäivää useimmissa suomalaisissa ammattikorkeakouluissa.

Julkaisun verkkoversio on ladattavissa veloituksetta ja painetun ilmaiskappaleen voi tilata osoitteesta julkaisumyynti(a)turkuamk.fi.

Kirjoittajat

Hellevi Leppiaho, Annikki Pulkkinen, Marjo Pääskylä, Katri Salonen & Satu Virtanen (toim.)

TKI-toiminnan palveltava oppimista

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta on yksi ammattikorkeakoulujen tehtävistä opetuksen ja aluekehitystehtävän lisäksi. Parhaimmillaan TKI-toiminta hyödyttää opetusta tuomalla siihen työelämäläheisyyttä. Opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan osallistuessa TKI-toimintaan saadaan aitoa ammattikorkeakoulua, opiskelijaa ja työelämää palvelevaa TKI-toimintaa.

TKI-toiminnan tulee olla muutakin kuin harjoittelu tai opinnäytetyö

Kun tarkastellaan TKI-toimintaa kertyneiden opintopisteiden valossa, voidaan todeta, että suurin osa opintopisteistä kertyy harjoittelusta ja opinnäytetyöstä. Ammattikorkeakoulujen välillä on kuitenkin suuria eroja, jotka voivat johtua sekä todellisista eroista toiminnasta mutta myös erilaisista tavoista tilastoida TKI-opintopisteitä. Näyttää kuitenkin siis siltä, että niin sanottujen tavallisten opintojaksojen osalta yhteys TKI-toimintaan on vielä varsin vaatimaton. SAMOK pitää tärkeänä, että jokaisen opiskelijan tutkintoon johtaviin opintoihin kuuluisi TKI-yhteydessä suoritettuja opintoja. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan erot opiskelijoiden välillä ovat suuret. SAMOK katsoo että viisi prosenttia opinnoista, pois luettuna harjoittelut tai opinnäytetyö, tulisi olla suoritettu TKI-yhteydessä. Tämän viiden prosentin lisäksi opiskelija voi suorittaa harjoittelun ja opinnäytetyön TKI-yhteydessä niin halutessaan. Esimerkiksi 240 opintopisteen tutkinnosta viisi prosenttia tarkoittaisi noin 10 opintopisteen laajuisia opintoja.

TKI-toiminnan oltava opiskelijalle näkyvää

TKI-toiminta on monelle opiskelijalle vielä tuntematon käsite. Opiskelija saattaa opintojensa aikana osallistua TKI-toimintaan tietämättään. TKI-toiminta integroituna opetukseen hyödyttää niin opiskelijaa, ammattikorkeakoulua kuin työelämääkin ja onkin suotavaa sitä katsottavan merkittävänä osana opintoja. Opintopisteiden lisäksi opiskelijan tulisi saada todistus TKI-yhteydessä suoritetuista opinnoista siltä taholta, joka on ollut TKI-toiminnan asiakkaana. Todistuksen tulisi olla hyvin samankaltainen kuin työtodistukset ovat. Todistuksella voi jatkossa olla opiskelijalle suuri merkitys esimerkiksi töitä haettaessa. Samalla myös lisätään TKI-toiminnan näkyvyyttä opiskelijalle.

Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa

Vuonna 2009 julkaistu Suomen innovaatiojärjestelmän arviointi ja Suomen Akatemian Tieteen tila ja taso -raportti toivat molemmat ilmi tarpeen ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan arvioimisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi Korkeakoulujen arviointineuvostolle toimeksiannon toukokuussa 2010 ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan arvioinnista. Arviointi toteutetaan vuoden 2011 aikana.
SAMOK katsoo että arviointi on erittäin tervetullut. Tällöin saadaan objektiivinen kuva siitä, miten ammattikorkeakouluissa toteutetaan TKI-toimintaa ja missä olisi vielä parantamisen varaa. SAMOK kannustaakin ammattikorkeakouluja kriittisesti arvioimaan omaa toimintaansa ja kehittämään sitä havaittujen puutteiden perusteella.
Opiskelijan hyödyt TKI-toiminnasta

Haastattelin lyhyesti kahta opiskelijaa liittyen heidän kokemuksiinsa TKI-opinnoista. TKI-toiminta Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelmassa näkyy muun muassa peruskurssien puitteissa tehtyjen projektien muodossa. Opiskelijat osallistuvat työelämän tilaamiin projekteihin, usein tiedostamatta osallistuvansa TKI-toimintaan.

“Oppimistyyli on mielestäni erittäin antoisa opiskelijan saadessa konkreettisesti toteuttaa asioita sen sijaan, että opetusmenetelmä olisi tavanomaista ns. pulpettiopetusta. Projektien aikana kävimme yhdessä muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa läpi tehtyjä projekteja, jolloin myös opittua hyödynnettiin opetuksessa.”

”Osallistuessani projektiin minun oli pakko miettiä tarkemmin tekemisiäni ja oppia soveltamaan oppimaani käytäntöön, mikä edisti työelämävalmiuksiani. Työelämältä saatu palaute ohjasi minua kehittämään itseäni, ja näin ollen oppiminen tuntui merkityksellisemmältä. Ammattikorkeakoulujen tehtävä on tarjota työelämälähtöisiä projekteja opiskelijoille. Projektit myös avaavat silmät työelämästä ja kartuttavat opiskelijan kontakteja.”

Toinen haastattelemani opiskelija opiskelee sosiaalialaa ja on osallistunut TKI-hankkeeseen, jossa kartoitettiin päiväkodin turvallisuutta työntekijän näkökulmasta.

“Tuntui mukavalta vaikuttaa niin sanotusti oikeaan asiaan ja luentojen sijaan päästä omatoimisesti tekemään jotakin. Kartutin kontaktejani esimerkiksi kaupungin ja työelämän suuntaan.”

Hän muistuttaa myös opiskelijan ohjauksen tärkeydestä. “Jos opintojen alkuvaiheessa osallistuu vastaavanlaiseen hankkeeseen, tulee opiskelijaa ohjata ja perehdyttää kunnolla. Muuten toiminta projektissa voi jäädä hyvin epäselväksi opiskelijalle. Tekisin mielelläni enemmänkin vastaavanlaisia opintoja, ne tuntuvat arvokkaammilta kuin niin sanotut tavalliset opinnot.”

Yhteenveto

Opiskelijat kokevat TKI-yhteydessä suoritetut opinnot mielekkääksi tavaksi oppia. Näin ollen olisikin tärkeää, että niitä pystyisi suorittamaan nykyistä enemmän ja että ammattikorkeakoulun TKI-toiminta olisi opiskelijoille nykyistä näkyvämpää.

Students should be increasingly involved in RDI

RDI is defined as one of the statutory tasks for Universities of Applied Sciences. The students I interviewed for this article, considered studies completed with RDI connections as a meaningful way of learning. RDI also advances the students’ chances of making contacts with working life. This is the main reason for why student should be increasingly involved in RDI and that RDI should be made more visible for students. SAMOK considers that a part of every student’s studies, excluding final thesis and internship periods, should include working with RDI.

Kirjoittaja

Lotta Uutinen, hallituksen jäsen, lotta.uutinen(a)samok.fi, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry

”Hyvinvointia ja kilpailukykyä” – Ammattikorkeakoulujen TKI-päivät Porissa 16. – 17.2.2011

Satakunnan ammattikorkeakoulu järjesti laatuaan ensimmäiset Tutkimus-, Kehittämis- ja Innovaatiopäivät (TKI-päivät) Porin Yyterissä 16. – 17.2.2011. Paikalla oli lähes 200 asiantuntijaa.

Päivien teemaksi oli valittu ”Hyvinvointia ja kilpailukykyä”, ja koska innovaatio oli nyt ensimmäistä kertaa mukana otsikossa, oli se toisen päivän kantava teema. Tällöin TKI-päivien osannottajat saivat itse osallistua innovointiin ja tulevaisuuden skenaarioiden rakentamiseen. Päivien välittömän sähköisen palautteen arvosana oli keskimäärin hyvän ja erinomaisen välillä, vaikka parannettavaakin toki löytyi.

Erityistä kiitosta kriittinen yleisö antoi professori Peter Kellylle, joka haastoi meitä hyödyntämään omia mahdollisuuksiamme yrittäjinä. Yrittäjyyden karikot hyvin tunnistaen hän korosti hallittua riskinottoa. Elinkelpoisen yrityksen edellytyksinä Kelly näki omien mahdollisuuksien hyödyntämisen ja vahvan sitoutumisen omaan asiaansa.

Hyvinvointi päivien teemana tuotti niin henkistä kuin ruumiillistakin hyvinvointiantia osallistujille. Soteekin opiskelijat virittivät hetkiä hyvinvoinnille seminaari-istumisen lomaan. Soteekki on Satakunnan ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan palvelukeskus, joka mahdollistaa opiskelijoille yrittäjämäisen työtavan oppimisen.

Rinnakkaisissa työpajoissa käsiteltiin hyvinvointi-teeman lisäksi pohjoismaista yhteistyötä, kansainvälisiä hankkeita ja YAMK kehittämisverkoston roolia TKI:n ja työelämäyhteistyön edistäjänä. Sakari Kainulainen analysoi AMKien strategioita alueellisen vaikuttavuuden näkökulmasta ja Jaakko Paasi ja Riikka Ahmaniemi pohtivat ammattikorkeakoulujen innovaatiotoiminnan IPR- ja IP-haasteita.

Uutisnurkkauksessa kerrottiin lyhyesti ammattikorkeakoulujen yhteisistä hankkeista toimintamalleista. Se sai myös positiivista palautetta, jopa toivottiin enemmän aikaa varattavaksi näihin asioihin.

Iltatilaisuudessa jaettiin ensimmäistä kertaa TKI-palkinnot, Kärjet 2010, ansiokkaasti toteutetuille TKI-hankkeille. Kunniakirjan ja yleisen gloorian lisäksi kuusi palkittua hanketta sai taiteilija Petteri Ikosen suunnittelemat ja tekemät veistokset. Tällä toivottavasti perinteeksi muodostuvalla toiminnalla halutaan korostaa ammattikorkeakoulukentän TKI-toiminnan merkitystä ja tuloksellisuutta niin ammattikorkeakoulujen omissa organisaatioissa kuin asiakkaittemme ja suuren yleisön silmissä. Samalla se kannustaa tutkimusryhmiä yhä parempiin suorituksiin. Ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaa tunnetaan vielä huonosti ja siksi sen tunnettuutta julkisessa mediassa halutaan näin edistää.

Toisen päivän johtava teema oli Innovaatio

Ammattikorkeakoulujen tutkimuksen tulevaisuutta pohdittiin heti aamun tulevaisuustyöpajassa. Työpajan tarkoituksena oli kehittää osanottajien käsitystä siitä, millaisia haasteita tutkimustoiminnassa ammattikorkeakouluissa voidaan kohdata seuraavan 5-10 v aikana. Tulevaisuustaulukon tarkasteluikkunoina olivat kansainvälisyys, aluevaikutus, opetus ja TKI sekä tutkimusmenetelmät.

Kansallista innovaatiostrategiaa tarkasteltiin niin kansallisesta (Mika Pikkarainen /TEM) kuin alueellisestakin (Risto Liljeroos /Prizztech Oy) näkökulmasta. Pikkarainen nosti esiin rakenteiden uudistuksessa tehtävän ammattikorkeakoulujen aseman selkeyttämisen vahvistamisen innovaatiojärjestelmän merkittävänä osatekijänä. Alueilla, joilla sijaitsee pienehköjä ammattikorkeakouluja ja yliopistoja, mahdollistetaan uudentyyppisten korkeakoulujen syntyminen vahvempia liittoumia muodostamalla. Liljeroos korosti alueellisen yhteistoiminnan merkitystä ja kuvasi Satakuntalaisen toimintamallin vahvuuksia. Satakunnan ammattikorkeakoulu on perinteisesti vahva maakunnallinen korkeakoulu ja elinkeinoelämän vaikuttaja. Se on samalla osa Satakunnan korkeakoululaitosta, johon kuuluvat alueen kaikki korkeakoulut ja yliopistot. Oleellisena osana maakunnan innovaatiotoimintaa ovat myös maakunnan elinkeinoyhtiöt ja Prizztech Oy osaamiskeskusohjelmineen ja kehittämis- ja tutkimusyksiköineen.

Kirjoittaja

Antti Soini, tutkimusjohtaja, antti.soini(a)samk.fi, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Maaseudun kehittämistä Keniassa ja Suomessa

Linnaseutu ry on Hämeenlinnan seudulla toimiva maaseudun kehittämiseen paneutuva Leader-toimintaryhmä. Innostus kehitysyhteistyöhankkeisiin syntyi jo kauan sitten. Linnaseutu ry:tä oli perustamassa ja sen pitkäaikaisena puheenjohtajana toimi edesmennyt FT Väinö Turpeinen, joka HAMK:n yliopettajana rakensi luontevan linkin paikallisten toimijoiden välille. Alusta asti yhteistyössä on ollut keskeistä HAMK:n opiskelijoiden mukanaolo.

Koibatekin alue Baringo- ja Bogoria – järvien välissä on puolikuivaa aluetta, jossa maisemaa hallitsevat akaasiat ja kauniin Tugen – kukkulat. Väestöstä suurin osa elää alle virallisen köyhyysrajan. Elinkeinorakenne perustuu pienmaatalouteen ja omatarvetuotantoon. Kotieläimistä yleisimpiä ovat vuohet ja kanat. Työllistymis- ja lisäansiomahdollisuudet ovat heikkoja. Tugen – heimo on yksi perinteisimpiä ja vanhakantaisia heimoja Kenian kymmenien heimojen joukossa. Kenian presidenttinä pitkään toiminut Daniel arap Moi oli tugen ja hänen ajaltaan heimolla on myös tottumusta annettuun apuun, kehityksen sanoilla ilmaistuna apuriippuvuutta.

Opiskelijat oleellinen osa hanketta

Työnjako yhteistyössä toimii niin, että hankehaltija on Linnaseutu ry. Hankkeen toteuttamisesta vastaa kenialainen yhteistyökumppani, Farming Systems Kenya. FSK on tunnustettu ja toimiva kansalaisjärjestöpohjainen pienmaatalouden kehittämiseen erikoistunut asiantuntijaorganisaatio. Hankehallinto on ulkoistettu HAMK:lle, ja sitä kautta HAMK on elävä linkki Kenia ja Suomen välillä. Hankeohjauksen ja – valvonnan lisäksi HAMK:n hankekoordinaattori osallistuu aktiivisesti hankkeen sisältöjen rakentamiseen.

Opiskelijat ovat monella tavalla mukana hankkeessa. Hankkeeseen on sisällytetty opiskelijamatka, jonka aikana opitaan hanketyötä autenttisessa ympäristössä. Opiskelijat valmistautuvat matkaan kuten konsultit: tehdään perusteellinen selvitys Keniasta, tutustutaan monikulttuurisen työn vaatimuksiin ja ennen kaikkea valmistetaan tehtävät ja työt, jotka tukevat hankkeen sisältöä.

Vuosien saatossa opiskelijavoimin on tehty hankkeeseen niitä osiota, jotka täydentä- vät kenialaisen hankekumppanin osaamista tai ovat muuten vahvasti hankkeen sisältöä tukevia. Opiskelijat ovat tehneet hankekasvien viljelyoppaita, ekokylille on tehty kehittämis- ja markkinointisuunnitelmia ja viimeksi syksyllä 2010 opiskelijat suunnittelivat etiketit aaloe- kosmetiikkatuoteperheelle ja etsivät käyttömahdollisuuksia mehiläisvahalle, jota ei Keniassa osata käyttää.

Opintomatkan aikana opiskelijat osallistuvat paikallisten kouluttamiseen. Tämä on hyvin arvostettu ja vaativa osa matkoja. Kulttuurieroista ja osallistavasta yhteistyöstä teorian osaaminen saa ihan eri ulottuvuuksia kun itse kukin joutuu miettimään kuinka käytännössä toimitaan. Tänä vuonna koulutimme kyläläisiä markkinoinnissa ja myyntityössä, teimme käytännön myyntiharjoituksia ja lopuksi menimme yhdessä ostajien pakeille ja aloimme myydä. Kokemukset olivat puoliin ja toisin sykähdyttäviä. Etenkin naiset, joiden rooliin ei tällainen perinteisesti kuulu saivat huimaa rohkaisua ja onnistuivat mahtavasti. Ilon kyynelet silmissä kertasimme hetkiä, joissa naiset, joiden rooliin ei kuulu edes julkisesti puhuminen ja osallistuminen, onnistuivat ja pystyivät ylittämään itsensä!

Jokaiseen matkaan kuuluu myös ruumiillista työtä. Sekä suomalaisilta että afrikkalaisilta menee hetki, että ujous ylitetään ja rohkaistutaan vähän puhuman keskenään. Yhteiset keittiövuorot edesauttavat myös paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin tutustumista. Ja tärkeää ja hauskaa on ilta illasta toistuva tanssi upean tähtitaivaan alla suurten nuotioiden valossa!

Kehitysyhteistyötä on näiden matkojen kautta oppinut yli 70 amk-opiskelijaa. Yli tusina opiskelijaa on ollut hankkeissa harjoittelijoina ja hanketta tukevia opinnäytetöitä on kirjoitettu useita.

Kaikkia hyödyttävää yhteistyötä

Opetuksellisesti yhteistyö tarjoaa ainutlaatuiset puitteet. Matkoilla opitaan kehitysyhteistyön käden taitoja. Sisältöjen lisäksi opitaan omasta itsestä. Se kuinka paineen alla tehdään töitä vieraalla kielellä, oma stressin sietokyky ja kulttuurien kohtaamiseen liittyvät omat tuntemukset antavat loistavan mahdollisuuden lisätä itsetuntemusta ja sitä kautta omaa työkalupakkia ammatillisena osaajana. Matkat muuttavat myös monen maailmankuvaa: näillä matkoilla kohdataan ihmiset, nähdään köyhyys ja nälkä ja nähdään myös se Kenia, jonka turistit yleensä näkevät. Omia elämänarvoja ja tärkeitä asioita joutuu jokainen väistämättä punnitsemaan, ja vaikka kehitysyhteistyöhön kokemus jäisi tämän matkan varaan, kasvattaa matka varmasti osallistujia ihmisenä.

HAMK:n kannalta yhteistyö vahvistaa paikallista yhteistyötä kehitys- ja opetustyössä. Ammattikorkeakoulujen T&K:n perustehtävänä on tehdä soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä, joka palvelee ammattikorkeakouluopetusta, tukee työelämää ja aluekehitystä sekä ottaa huomioon alueen elinkeinorakenteen. HAMK tutkimus- ja kehittämistoiminnan visio on olla käyttäjä- ja tarvelähtöisen, tulevaisuuden ennakointia painottavan innovaatiotoiminnan keskeisin kehittäjä ja toteuttaja toiminta-alueellaan. HAMK haluaa olla edelläkävijä koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan yhdistämisessä alueen osaamistason, elinkeinoelämän, yrittäjyyden ja julkisen sektorin kehittämiseksi ja HAMK haluaa olla monipuolisten kansallisten ja kansainvälisten yhteistyöverkostojen rakentaja. Omalta osaltaan yhteistyö Linnaseutu ry:n kanssa tukee kaikkia näitä tavoitteita.

Kehitysyhteistyön oikeista muodoista ollaan monta mieltä. Hanketyötä kritisoidaan samalla tavalla kuin suoraa budjettitukeakin. Tosiasia kuitenkin on, että hankkeet tulevat säilymään osana kehitysyhteistyötä. Yhteistyön kautta kasvatamme sukupolvea, joka oman osallistumisensa kautta voi olla kehittäjä ja edelläkävijä hyvien hankekäytänteiden luoja.

Opiskelijoilla on suurta mielenkiintoa kehityskysymyksiin. Hankematkoille on aina kiinnostuneita. FUAS (Federation of Universities of Applied Sciences, HAMK, LAMK ja Laurea) yhteistyö kautta HAMK koordinoi 15 opintopisteen kehitysyhteistyöopintoja. Kahden vuoden kokemus opetuksesta kertoo, että nuoret ovat näistä kiinnostuneita. Yhteistyö Linnaseutu ry:n kanssa on osaltaan mahdollistanut vahvan pohjan opetukselle ja teorian käytännöllistämiselle.

Osallistuin kehitysprojektiin Keniassa, mikä antoi erittäin laaja-alaisen kuvan kulttuurien välisen yhteistyön haasteista sekä kehitysyhteistyöstä, jossa tekeminen ei näytä loppuvan hetkessä. Itse kiinnitin huomiota nimenomaan ympäristöasioihin ja niihin mahdollisuuksiin, joita siellä olisi valmistuttuani ympäristöteknologian insinööriksi. Jani Kinnunen (Ympäristöteknologia/HAMK 2010)

Etukäteistehtävien avulla perehdyttiin maahaan ja sen kulttuurin, mutta ilman kokemusta paikan päällä asioita ei voi ymmärtää. Myös median luoma kuva afrikkalaisesta kulttuurista antaa hyvin suppean ja vääristyneen kuvan. Vaikka pari viikkoa on lyhyt aika, se voi jättää jälkensä. Näkemäni ja kokemani jälkeen olen vakavasti punninnut arvojani ja valintojani. Onko työ, jota teen, todella merkityksellistä, voisiko minulla olla enemmän annettavaa työssä, jossa kokisin todella tekeväni jotain arvokasta ja voisin auttaa toisia. Petra Temisevä (Liiketalous/Laurea 2010)

Kirjoittaja

Eija Laitinen, hankekoordinaattori,  eija.laitinen(a)hamk.fi, Hämeen ammattikorkeakoulu

Monipuolisia konenäkösovelluksia alueellisen elinkeinoelämän hyödyksi

Infrapunakuvaus eri muodoissaan, konenäkösovellukset ja niihin liittyvä kuvankäsittely ovat olleet Satakunnan ammattikorkeakoulun, SAMK, tutkimuksellisia painopistealueita jo yli kymmenen vuoden ajan. Viimeisten vuosien aikana infrapunatekniikan ja konenäön infrastruktuuria on kehitetty hankkimalla uudenaikaisia spektraalikuvauslaitteistoja sekä älykameroita. Uusien sovellusten kehittelyn ja laitteistojen monipuolisen hyödyntämisen seurauksena SAMKissa on saavutettu laaja asiantuntijuus konenäön alalla.

Perinteisesti käytetyn näkyvän valon aallonpituusalueen lisäksi kuvataan lähiinfrapuna-aallonpituusalueella sekä pitkäaaltoisen infrapunan aallonpituusalueella. Näkyvää valoa pitkäaaltoisemmalla alueella kuvattaessa on mahdollista nähdä ilmiöitä, joita on mahdotonta havaita ihmissilmällä. Spektraalikuvausta pystytään tekemään näkyvän valon ja lähi-infrapunan aallonpituusalueilla. Korkearesoluutioisilla älykameroilla voidaan tehdä nopeita ja hyvinkin tarkkoja tunnistus- ja laadunvarmennuskuvauksia. Kokonaisuutta täydentää 3D-kamera, jolla pystytään muodostamaan tutkittavasta kappaleesta kolmiulotteinen malli, jolle voidaan tehdä useita mittauksia ja tarkistuksia.

Hyvinvointiteknologia konenäön tutkimuksen kohteena

Yhtenä erityisenä konenäön tutkimuksen kohteena SAMKissa on hyvinvointiteknologia. Esimerkiksi Tekesin rahoittamassa NIR-HE -projektissa tutkittiin, yhteistyössä Satakunnan sairaanhoitopiirin kanssa, lähi-infrapunakuvauksen käyttömahdollisuuksia diagnostiikan tarpeisiin. Projektissa tutkittiin liikuttamista vaativan spektraalikuvauslaitteiston soveltuvuutta potilaskuvaukseen sairaalaolosuhteissa. Mukana tutkimuksessa oli lähes 30 potilasta, joilla oli leikkaushaavoja, tulehduksia, niiden epäilyjä tai muita muutoksia iholla tai heti ihon pinnan alla. Projektissa tutkittiin mahdollisuuksia havaita kuvaamalla iholla tapahtuvia muutoksia, ennen kuin ne ovat silmällä nähtävissä. Kuvausten ohella tutkittiin ns. kaukokartoituskuvauksiin suunnitellun analysointiohjelman käyttömahdollisuuksia kuvattaessa ihmisihoa lähietäisyydeltä. Analysointimenetelmien evaluoinnilla löydettiin parhaat menetelmät, joilla suurin osa muutoksista saatiin näkyviin. Esimerkiksi leikkaushaavojen kuvasarjoista eri päiviltä oli nähtä- vissä paranemisesta johtuvat muutokset.

Konenäköteknologioiden soveltamista teollisuudessa ja korkeakoulutuksessa

SAMKissa on käynnissä laajasti konenäköjärjestelmien kehittämiseen ja konenäkötietouden levittämiseen keskittyvä “Konenäköteknologioiden soveltamista teollisuudessa ja korkeakoulutuksessa – Pro Machine Vision” -projekti. Satakuntaliitto on myöntänyt Pro Machine Vision -projektille osarahoituksen Länsi-Suomen EAKR-ohjelmasta ja se toteutetaan yhteistyössä Jyväskylän ammattikorkeakoulun kanssa. Projektissa on mukana yrityksiä Satakunnasta ja Keski-Suomesta. Projektin taustalla on havainto siitä, ettei yrityksissä tunneta konenäköä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia prosessien tehostamiseen. Projektin toisena tavoitteena on vahvistaa konenäköopetusta mukana olevissa ammattikorkeakouluissa ja näin varmistaa valmistuvien insinöörien entistä kattavampi osaaminen konenäköjärjestelmistä ja niiden käyttöönotosta.

Hankkeen puitteissa on valmisteltu 10 demonstraatiota (6 SAMKissa ja 4 JAMKissa) konenäön tuomien mahdollisuuksien konkreettiseen havainnollistamiseen. Demonstraatiot ovat toiminnassa olevia konenäköratkaisuja sekä niiden sovellusmahdollisuuksia kuten tuotteiden paikoitusta, mittausta ja laadunvalvontaa. Demonstraatioita esiteltiin yrityksille järjestetyissä tilaisuuksissa keväällä 2010. Yrityksille tarjotaan myös mahdollisuutta testata konenäön käyttöä omien tuotantoprosessiensa tehostamisessa alan asiantuntijoiden avustuksella. Projektiin osallistuvien yritysten tuotantolinjoille suunnitellaan ja pilotoidaan konenäköjärjestelmiä testattavaksi. Yritysten edustajat ovat mukana sovellusten suunnittelussa, jolloin varmistetaan konenäköosaamisen siirtyminen yrityksiin. Kun suunnittelu toteutetaan yhdessä ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden kanssa, vahvistetaan heidän konenäköosaamistaan todellisten järjestelmien suunnittelukokemuksen avulla.

Projekteissa työskentely täydentää opintoja

Kolmatta vuotta automaatiotekniikkaa opiskelevat Pauli Valo ja Joonas Kortelainen työskentelevät opiskeluidensa ohessa konenäkösovellusten kehittämisen parissa. Projektin näkökulmasta opiskelijoiden mukana olo tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää heidän urautumatonta ja ennakkoluulotonta ajattelutapaansa.

– Pääsin mukaan TKI-toimintaan jo ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen ja olen siitä lähtien työskennellyt SAMKissa. Työskentely yrityksien kanssa toteutettavissa projekteissa on lisännyt opiskelumotivaatiota merkittävästi ja tarjonnut hienon mahdollisuuden soveltaa teoriassa opittuja tietoja käytännössä sekä toisaalta olen oppinut konenäöstä myös paljon sellaista, mitä ei opintojaksoilla ehditä opettaa, kertoo Kortelainen.

– TKI-toimintaan osallistuminen on todella mielekästä, koska siinä pääsee jatkuvasti kehittämään omaa osaamistaan. Konenäkö on tullut tutuksi vasta opiskelun ja projektissa työskentelyn myötä, ja olen pystynyt tuomaan tiettyä lisäarvoa projekteille elektroniikkaharrastukseni myötä, Valo pohdiskelee.

SAMKissa tarjotaan insinööriopiskelijoille todella monipuolinen paketti konenäköä. Kursseilla käydään läpi useilla eri aallonpituusalueilla toimivia konenäköratkaisuja. SAMKissa pystytään teorian lisäksi tarjoamaan opiskelijoiden käyttöön laajat sovellusja testausmahdollisuudet viimeisintä tekniikkaa edustavilla konenäköjärjestelmillä. Käytössä oleva tekniikka ja siihen liittyvä opetus mahdollistavat muun muassa sen, että opiskelijat pystyvät esimerkiksi opiskelijaprojekteina tai opinnäytetöinä suunnittelemaan alueen yrityksille erilaisia konenäköratkaisuja sekä uudenlaisia ja innovatiivisia sovelluksia.

Jatkokoulutusta Automaatioteknologian koulutusohjelmassa

Automaatiotekniikan ylemmän amk-koulutusohjelman tavoitteena on lisätä valmiuksia laaja-alaisten ja hajautettujen automaatiojärjestelmien hallintaan. Lisäksi opiskelija saa uutta osaamista konenäön ja simuloinnin soveltamiseen esimerkiksi tuotetunnistuksessa, laadunvarmennuksessa ja tuotantojärjestelmien kehittämisessä. Oman kiinnostuksensa mukaan opiskelija voi syventää osaamistaan kenttäväylien sekä mittausja säätötekniikan alueilla.

Konenäköön panostetaan myös jatkossa

Tulevaisuudessa SAMKissa tullaan edelleen panostamaan asiantuntijuuden kasvattamiseen konenäön saralla ja myös konenäön infrastruktuuria uudistetaan jatkuvasti. Erityisesti keskitytään teollisuuden automaatioprosessien kehittämiseen konenäöllä sekä konenäöntutkimukseen hyvinvointiteknologian ja lääketieteen diagnostiikan saralla. Konenäön opiskelua sidotaan yhä voimakkaammin TKI-toimintaan, jolloin varmistetaan opiskelijoiden projekteihin osallistumisen molemminpuolinen hyöty.

*

Satakunnan ammattikorkeakoululla Pro Machine Vision -projektissa valmistellut demonstraatiot konenäön tuomien mahdollisuuksien konkreettiseen havainnollistamiseen

  • Älykamerakuvaus
    • Demossa tarkastetaan ja mitataan erään tuotteen taustalevyjä, joissa on matriisikoodi, joka sisältää tiedon kappaleen tyypistä. Tarkastuksen seurauksena oikeanlaiset kappaleet hyväksytään ja vääränlaiset menevät joko hylkyyn tai uudelleen muokattaviksi.
  • 3d-kuvaus
    • Demolla havainnollistetaan kappaleen tilavuuden mittausta ja sen perusteella jakamista haluttuun määrään yhtä suuria osia.
  • Lämpökuvaus
    • Demolla havainnollistetaan lämpökuvauksen käyttöä automaattisissa valvontatehtävissä. Tutkittavan kohteen lämpötilan poiketessa asetetuista raja-arvoista, ohjelma huomauttaa käyttäjää varoitusäänellä ja taulukon värin muutoksella sekä tekstiviestihälytyksellä.
  • Lähi-infrapunakuvaus
    • Demolla havainnollistetaan lähi-infrapunakameran kykyä nähdä eri materiaalit eri tavalla kuin ihmissilmä tai näkyvän valon aallonpituusalueella toimivat kamerat.
  • Lähi-infrapunaspektraalikuvaus
    • Demolla havainnollistetaan lähi-infrapunaspektraalikuvauksen käyttöä muovien erottelussa. Kuusi valkoista muovin palaa erotellaan toisistaan muovilaadun perusteella.
  • VIS-NIR-spektraalikuvaus
    • Demolla havainnollistetaan näkyvän valon ja lähi-infrapunan aallonpituuksilla tehtävän spektraalikuvauksen käyttöä värien varmentamisessa ja siihen perustuvassa aineiden suhteellisen määrän mittaamisessa.

Tarkemmat kuvaukset demoista löytyy Internet-sivuilta: http://www.samk.fi/konenako/promachinevision

Kuva 1. Satakunnan ammattikorkeakoululla konenäkökuvauksissa käytössä olevat sähkömagneettisen spektrin aallonpituudet.
Kuva 1. Satakunnan ammattikorkeakoululla konenäkökuvauksissa käytössä olevat sähkömagneettisen spektrin aallonpituudet.

Kirjoittajat

Mirka Leino, tutkija/opettaja, mirka.leino(a)samk.fi, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Tekniikka ja merenkulku

Jari Vihervirta, projekti-insinööri, jari.vihervirta(a)samk.fi, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Tekniikka ja merenkulku

Mentorin rooli AMK-opiskelijan ammatillisen kehittymisen tukijana

Johdanto

Yhteiskunnan ja työelämän nopea kehitys ja muuttuminen asettavat uusia haasteita koulutusjärjestelmälle. Myös eurooppalaisen koulutusjärjestelmän yhtenäistäminen ja koulutuksen laadun varmistaminen Bolognan prosessin mukaisesti korostaa koulutuksen sisältämän harjoittelun laadun kehittämistä jäsenmaiden yhteistyönä (EC 2005). Nykyajan ja tulevaisuuden työelämä tarvitsee alan perustehtäviä tekevien ammattilaisten lisäksi asiantuntijoita, jotka kykenevät toimimaan erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä toimintaympäristöissä monialaisesti ja kehittämään toimintaa ja luomaan uutta (Tynjälä 2007). Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että koulutuksen aikana opiskelijoita tuetaan asiantuntijuuden kehittymisessä. Tynjälän (2007, 2010) mukaan koulutuksen tulisi sisältää teoreettisia, käytännöllisiä ja toiminnan itsesäätelyä kehittäviä elementtejä ja liittää niitä toisiinsa. Käsitteellisen ja kokemuksellisen tiedon yhdistämistä pidetään yhtenä tärkeimmistä pedagogisista keinoista joilla asiantuntijuuden kehittymistä voidaan tukea ja edistää (Tynjälä 2007). Koulutukseen sisältyvällä harjoittelulla on tärkeä merkitys teoreettisen ja käytännöllisen tiedon yhdistämisessä. Myös kansainvälinen vertailu on tärkeää koulutuksen laadun takaamiseksi luotaessa Bologna prosessin mukaista eurooppalaista korkeakoulujärjestelmää.

Euroopan Unioni kehottaakin jäsenmaita yhteistyöhön harjoittelun laadun kehittämiseksi parantaakseen harjoittelujärjestelmiä ja niiden vertailtavuutta sekä vahvistaakseen yhteisiä käytänteitä (EC 2005).

Mentorointi on eräs keino, jolla voidaan tukea tukea oppijoiden ammatillista kehittymistä harjoittelujen aikana. Tässä artikkelissa tarkastellaan mentorointia ammattikorkeakoulutuksessa Savonia-ammattikorkeakoulussa kehitetyn ja edelleen kehitettävän mentoroinnin sekä kansainvälisen TKI-toiminnan näkökulmasta. Artikkelissa kuvataan Savonia-ammattikorkeakoulun hyvinvointiosaamisalueella tehtyä kehittämistyötä sekä tutkintoon johtavassa että täydennyskoulutuksessa: Savoniassa on jo lähes kymmenen vuoden ajan järjestetty ohjaajakoulutusta opiskelijoiden harjoittelun ohjaajina toimiville ammattilaisille (Jokinen ym. 2005). Ohjaajakoulutuksen lisäksi on järjestetty mentorikoulutusta ohjaajakoulutuksen käyneille. Tällä hetkellä mentorointia kehitetään erityisesti SaWe (Sairaanhoitajaksi verkostoissa ja verkossa) – koulutushankkeessa sekä korkea-asteen oppisopimustyyppiseen koulutukseen liittyen. Mentorointia kehittäessä on myös analysoitu mentorikäsitettä ja sen käyttöä tekemällä käsiteanalyysi. Tätä on kuvattu yksityiskohtaisemmin toisaalla (Jokinen ym. 2010).

Koulutuksen haasteet

Yhteiskunnan nopeiden muutosten myötä työvoima-, koulutus- ja osaamistarpeiden ennakoiminen on muuttunut haasteelliseksi. Ammatti- korkeakoulutuksen tarkoituksena on edistää opiskelijan laaja-alaista osaamista, mikä mahdollistaa työskentelyn vaihtelevissa työtehtävissä ja luo hyvän perustan opiskelulle myöhemmällä iällä. Tulevaisuuden osaamishaasteisiin pyritään vastaamaan tutkintorakenteiden ja -sisältöjen uudistamisella sekä aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksella. Työpaikalla aidoissa työ- tilanteissa tapahtuva opiskelu tulee olemaan yhä keskeisemmässä asemassa ammattiin oppimisessa, ammattitaidon varmistamisessa ja sen jatkuvassa kehittämisessä. Työssä ja työstä oppiminen edellyttää reflektiivistä otetta omaan työhön, jolloin oppija arvioi omaa osaamistaan ja toimintaansa suhteessa työn asettamiin vaatimuksiin. Ammattikorkeakoulutusta on kehitettävä siten, että käytännöllisen ja teoreettisen tiedon vuoropuhelu mahdollistuu. Tämä ei ole mahdollista ilman työelämän ja koulutuksen välistä järjestelmällistä yhteistyötä. Työelämälähtöisyydellä lisätään ammattiin valmistuvien työllistymismahdollisuuksia ja varmistetaan se, että koulutus vastaa mahdollisimman hyvin työelämän vaatimuksia. (Kuoppamäki 2008, 142–143). Kuiten- 4 kaan ammattikorkeakouluissa annettava opetus ei voi, eikä sen tulekaan olla pelkästään työelämän tarpeista lähtevää. Salosen mukaan (2010) ammattiin valmistavassa koulutuksessa työelämälähtöisyyden sijaan olisi osuvampaa puhua työelämäläheisyydestä. Työelämäläheisyyden erottaa työelämälähtöisyydestä se, että koulutuksen tehtävänä on myös arvioida ja kyseenalaistaa työelämän toimintamalleja ja käytänteitä sekä aktiivisesti kehittää ja uudistaa niitä. Työelämäläheisyys on ammattikorkeakoulun ja työelämän välistä, molemminpuolista, osaamisen ja tiedon siirtoa, jonka onnistumiselle ratkaisevaa on jatkuva dialogi koulutusorganisaatioiden ja työelämän välillä. (Salonen 2010.)

Kaikissa ammattikorkeakoulutuksen koulutusohjelmissa osa opiskelusta tapahtuu harjoittelussa. Harjoittelun järjestämisessä ja ohjauksessa eri koulutusaloilla on suuria eroja; harjoittelu voi olla ohjattua, jolloin opiskelijoilla on työpaikoilla henkilökohtaiset ohjaajat, toisena ääripäänä ovat tilanteet, joissa opiskelija harjoittelee työpaikassa ilman varsinaista ohjausta. Useimmiten harjoitteluissa ohjaussuhteita leimaa lyhytaikaisuus; opiskelijan siirtyessä harjoittelupaikasta toiseen myös ohjaaja vaihtuu.

Yleensä ohjaajan odotetaan opettavan opiskelijalle keskeisiä ammatin taitoja, tietoja ja asenteita. Ohjaussuhdetta määrittelee vahvasti opetussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet ja opiskelun sisällöt. Usein ohjauksen kohteena ovat yksittäisen organisaation toimintatavat yleisten linjausten tai suositusten sijaan tai alakohtaiset taidot eivätkä niinkään yleistaidot kuten kommunikaatiovalmiudet tai ongelmanratkaisutaidot. Myös työpaikoilla oleva kiire johtaa usein vuorovaikutuksen ja ohjauksen puutteeseen, josta voi seurata, että työssä ei aina opita ammatin kannalta keskeisiä asioista. Lisäksi kaikki työtehtävätkään eivät välttämättä tue tavoitteellista oppimista. (Jokinen ym. 2009.)

Mentorointi opiskelijan oppimisen tukena

Edellä kuvatut työelämän ja koulutuksen kehittämishaasteet luovat tarvetta kehittää elinikäistä oppimista ja urakehitystä tukevia ohjauksen muotoja. Koulutusjärjestelmän tulee yhteistyössä työelämän kanssa turvata opiskelijoille sellaiset yksilölliset etenemispolut ja oppimisen ohjaukselliset tukitoimet, jotka edistävät heidän kehittymistään tämän päivän ja tulevaisuuden ammattitaitovaatimukset täyttäviksi ammattilaisiksi, joilla on työkokemuksen myötä valmiudet kehittyä alansa asiantuntijoiksi.

Opiskelija tarvitsee oppimisen ohjauksellisia tukitoimia, jotka mahdollistavat nykyistä paremmin käytännön ja teoriaopetuksen integroinnin. Myös oppiminen työpaikoilla erilaisissa asiantuntijakulttuureissa, jotka tukevat joustavasti opiskelijan ammatillista kehittymistä, työuria, työssä oppimista ja työssä jaksamista on tärkeää. Mentorointi on tarkoituksenmukainen opiskelijan elinikäisen ohjauksen menetelmä. (Underhill 2005, Jokinen & Sarja 2006, Latham ym. 2008.)

Mentoroinnin käsitteenä on todettu olevan sekava; sitä käytetään kansainvälisestikin hyvin eri tavalla. Mentorin toiminta eroaa työpaikkaohjaajan ja harjoittelun ohjaajan toiminnasta siten, että mentorisuhteessa lähdetään liikkeelle mentoroitavan tarpeista, mentoroitava valitsee itse mentorinsa ja suhde on yleensä pitkäkestoinen. Mentoroinnin etu on, että se edistää työpaikkaan sitoutumista ja sosiaalistumista (Underhill 2005, Jokinen & Sarja 2006, Latham ym. 2008), hiljaisen tiedon siirtymistä (Heikkinen ym. 2008, Heikkinen & Huttunen 2008) ja työtyytyväisyyttä (Dyer 2008). Nykyisin mentoria käytetäänkin työelämässä vahvistamaan oppimista ja asiantuntijuuden kehittymistä (Saarnivaara 2008).

Mentori on perinteisesti määritelty henkilöksi, jolla on vahva substanssiosaaminen ja joka tukee kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa vähemmän kokenutta kollegaansa ammatillisessa kehittymisessä (Dyer 2008; Mutanen & Lämsä 2006). Mentoria on kuvattu myös kollegan ammatillisena voimaannuttajana. Tällöin korostuu näkemys mentorista mentoroitavaa aktivoivana ja vahvistavana henkilönä. Mentorilla on kuvattu olevan erilaisia rooleja mentorisuhteen ja mentoroitavan ammatillisen kehittymisen eri vaiheissa; välillä mentori on rinnalla kulkija, välillä taas ammattiin sosiaalistaja, suunnannäyttäjä tai motivaattori. (Jokinen ym. 2010.)

Nykyään on vahvistunut yhä enemmän näkemys, jonka mukaan mentorointisuhteessa korostuu perinteisen mentorin auktoriteettiasemaa korostavan näkemyksen sijaan vastavuoroisuus, oppimiskumppanuus, yhteinen ymmärrys ja tiedon rakentaminen sekä molemminpuolisen osaamisen hyödyntäminen. Tällainen suhde perustuu samanarvoisuuteen, luottamuksellisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. (Jokinen ym. 2010; Karjalainen 2010; Korhonen 2010.)

Mentorointiin liittyy aina oppiminen; mentorointi on perimmältään oppimista sosiaalisessa kontekstissa. Mentorointi kohdistuu enemmänkin ihmisen ammatilliseen ja persoonalliseen kehittymiseen sekä psykososiaaliseen ja emotionaaliseen tukemiseen kuin konkreettisten taitojen oppimiseen. Ura- ja ammatillisen kehityksen tukeminen sisältää mentoroitavan tutustuttamista ammatin toimintaympäristöön ja valmentamista uuteen tehtävään. Psykososiaalinen ja emotionaalinen tuki puolestaan vahvistaa mentoroitavan osaamisen tunnetta ja itseluottamusta. Mentoroinnin avulla voidaan tehostaa oppimista, sosiaalistumista uuteen ammattiin tai tehtäviin ja urakehitystä.

Mentoroinnin kehittäminen Savonia-ammattikorkeakoulussa

Savonia-ammattikorkeakoulun hyvinvointiosaamisalueella on koulutettu vuosituhannen alusta alkaen opiskelijoiden harjoittelun ohjaajia noin lukukauden kestävällä (8 op; lähipäivät ja verkko-opiskelu) ohjaajakoulutuksella (Jokinen ym. 2005). Ohjaajakoulutuksessa tavoitteena on kehittää ohjaajien ohjausvalmiuksien lisäksi myös työyksikön opiskelijaohjauksen käytäntöjä sekä työyksikköä oppimisympäristönä ajatuksena, että oppimisympäristön kehittyminen johtaa myös työelämän ja käytännön hoitotyön kehittymiseen.

Yhteiskunnan ja työelämän muutokset sekä koulutusjärjestelmän muutokset ovat osoittaneet, että ohjaajakoulutuksen lisäksi myös mentorointikoulutus on välttämätöntä opiskelijoiden optimaalisen ammatillisen kehittymisen mahdollistumiseksi koulutuksen aikana.

Savoniassa on alettu toteuttaa myös eripituisia mentorikoulutuksia työelämässä opiskelijoiden ohjaajina toimiville ammattilaisille. Tällä hetkellä mentoreita, jotka toimivat opiskelijan mentorina koko koulutuksen ajan, on lähinnä aikuiskoulutuksen opiskelijoilla, koska mentorointia kehitetään erityisesti SaWe (Sairaanhoitajaksi verkostoissa ja verkossa) – koulutushankkeessa sekä korkea-asteen oppisopimustyyppisessä koulutuksessa. Näissä hankkeissa tehdään tutkimusta myös mentoroinnista ja kehitetään mentorointikoulutusta. Oppisopimustyyppisen koulutuksen mentoroinnista on saatu jo alustavia tuloksia.

Savonian oppisopimustyyppisissä koulutuksissa olevien aikuisopiskelijoiden ammatillisen kehittymisen vaihteleviin tarpeisiin mentorointi tarjosi keskustelukumppanuutta, alan asiantuntijan osaamiseen ja kokemukseen perustuvaa ohjausta sekä yksilöllistä täsmätukea. Mentoroinnin ansiosta mentoroitavat saivat kokonaisvaltaisen näkemyksen uudesta työstään sekä työympäristöstään ja pystyivät integroimaan aiemmin oppimansa ja teoreettisen osaamisensa uuteen työhön käytännön toimintana. Mentoroinnin avulla mentoroitavat myös oppivat tarkastelemaan kriittisesti työtään ja työyhteisöjen erilaisia toimintatapoja. Mentoroitavien myönteinen kehittyminen ilmeni muun muassa luottamuksen kasvuna omiin kykyihin, työn hallinnan tunteen voimistumisena ja omatoimisuuden lisääntymisenä päivittäisessä työssä.

Yhteenveto

Nykyisten työelämän haasteiden edessä, kuten henkilöstön rekrytoinnin, pysyvyyden, sitoutumisen ja tehokkaan käytön näkökulmasta, pitää rohkeasti etsiä monimuotoisia ja tarkoituksenmukaisia tapoja toteuttaa mentorointia koulutukseen sisältyvässä harjoittelussa (Jokinen ym. 2010).

Harjoittelun kehittämistä amk-opinnoissa korostavat sekä ammattialan että koulutuksen viranomaiset kansallisesti ja kansainvälisesti. Esimerkiksi hoitotyön harjoittelusta on tehty näyttöön perustuvia suosituksia Suomessa mm. HARKE-hankkeessa (http://www.cop.fi/harke/index.html), samoin kansainvälisesti, sillä koulutukselta edellytetään näyttöön pohjautuvaa toimintaa. Harjoittelukäytänteiden tutkimuksessa ja vertailussa on tärkeää saada systemaattista tutkimusnäyttöä.

Vaikka mentorointi on Suomessa selvästi lisääntymässä eri aloilla, tutkimusta mentoroinnista on Suomessa toistaiseksi tehty varsin vähän. Tutkimusta pitäisi lisätä, jotta organisaatioissa saataisiin hyödynnettyä arvokasta kokemusperäistä tietoa, ns. hiljaista tietoa, joka tapahtuu juuri mentoroinnin kautta (Leskelä 2005). Euroopan unioni kehottaa jäsenmaita yhtenäistämään koulutuksia ja harjoitteluja ja samalla sen ohjauskäytänteitä. Myös kansainvälistä tutkimusta mentoroinnista eri maiden koulutuksen näkökulmasta tulisi lisätä; eri maiden mentorointikäytänteisiin perehtyminen voisi auttaa löytämään hyviä käytänteitä myös suomalaisen koulutuksen mentorointikäytänteiden kehittämiseen.

On välttämätöntä, että koulutuksen aikana opiskelijoita tuetaan asiantuntijuuden kehittymisessä. Mentorointi tukee opiskelijan ammatillista kehittymistä ja on erinomainen keino tukea opiskelijaa käsitteellisen tiedon ja kokemuksellisen tiedon yhdistämisessä. Tätä pidetään yhtenä tärkeimmistä pedagogisista keinoista, joilla asiantuntijuuden kehittymistä voidaan tukea ja edistää.

Mentorointi on sopiva menetelmä pitkäkestoiseen koulutukseen, koska se helpottaa intensiivistä työhön oppimista ja turvaa henkisen hyvinvoinnin monien muutosten keskellä olevissa työympäristöissä. Mentorointi on myös luonteva työpaikoilla toteutettava ohjauksen ja työyhteisön kehittämisen menetelmä, koska se on helposti toteutettavissa eikä vaadi valtavia resursseja.

Kirjoittajat

Marja Silen-Lipponen, lehtori, marja.silen-lipponen(a)savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala Kuopio

Irma Mikkonen, yliopettaja, irma.mikkonen(a)savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala Kuopio

Marja-Anneli Hynynen, lehtori, marja-anneli.hynynen(a)savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala Kuopio

Pirkko Jokinen, yliopettaja, pirkko.jokinen(a)savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu, Terveysala Kuopio

Merja Jokelainen, lehtori, merja.jokelainen(a)savonia.fi, Savonia-ammattikorkeakoulu Iisalmen yksikkö

Dyer L. 2008. The continuing need for mentors in nursing. Journal for Nurses in Staff Development 24, 86-90.

EC (European Commission) 2005. Education and Training 2010 – Diverse system, shared goals – the education and training contribution to the Lisbon strategy. Saatavissa: http://europa/eu.int/comm/education/policies/ 2010/et_2010en.html.)

Jokinen P, Gröhn-Rissanen M & Mikkonen I. 2005. Lyhty. Laadukkaan hoitotyön oppimisympäristön kehittäminen. Loppuraportti. Savonia-ammattikorkeakoulu Terveysala Kuopio.

Jokinen J, Lähteenmäki L & Nokelainen P. 2009. Työssäoppimisen lumo. Tiivistelmä toisen asteen ammatillisen sekä ammatillisen korkea-asteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön metatutkimuksesta. Opetusministeriön julkaisuja 10.

Jokinen P, Mikkonen I, Jokelainen M, Turjamäki R & Hietamäki M. 2010. Mentori suomalaisessa hoitotyön kontekstissa – käsiteanalyysi hybridisellä mallilla. Hoitotiede 22, 55–66.

Jokinen H & Sarja A. 2006. Mentorointi uusien opettajien tueksi. Teoksessa: Nummenmaa AR & Välijärvi J. (toim.) Opettajan työ ja oppiminen. Koulutuksen tutkimuslaitos: Jyväskylä, 183–198.

Karjalainen M. 2010. Ammattilaisten käsityksiä mentoroinnista työpaikalla. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 388. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä.

Korhonen V. 2010. Tarinoita mentoroinnista. Akateemista toimijuutta ja oppimiskumppanuutta rakentamassa. Aikuiskasvatus 2, 94–105.

Kuoppamäki R. 2008. Ammattikorkeakoulun erikoistumisopinnot asiantuntijuuden kehittäjänä. Tieto- ja viestintätekniikan erikoistumisopintojen vaikuttavuus terveysalalla. Tampereen yliopisto 1315. Tampereen Yliopistopaino: Tampere.

Latham CI, Hogan M & Ringl K. 2008. Nurses supporting nurses: creating a mentoring program for staff nurses to improve the workforce environment. Nursing Administrative Quarterly 31, 27–39.

Leskelä, J.2005. Mentorointi aikuisopiskelijan ammatillisen kehittymisen tukena. Akateeminen väitöskirja. kasvatustieteen laitos. Tampereen yliopisto. Saatavissa: (http://acta.uta.fi/pdf/951-44-6331-5.pdf)

Mutanen S & Lämsä A-M. 2006. Mentoroinnin merkitykset naisten urakehitykselle. Hallinnon tutkimus 4, 19–32.

Salonen P. 2010. Työelämäyhteistyö framille! Näkökulmia ammattikorkeakoulujen ja työelämän välisen yhteistyön rakentamiseen ja toiminnan arvioimiseen. KeskiPohjanmaan ammattikorkeakoulu. B: Ajankohtaista – Aktuellt. Oy Fram Ab: Vaasa.

Tynjälä P. 2007. Integratiivinen pedagogiikka osaamisen kehittämisessä. Teoksessa Kotila H. ym. Taidon tieto. Edita: Helsinki.

Tynjälä P. 2008. Työelämän asiantuntijuus ja korkeakoulupedagogiikka. Aikuiskasvatus 2, 124–127.

Tynjälä P. 2010. Asiantuntijuuden kehittämisen pedagogiikkaa. Teoksessa Collin ym. Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus: koulutuksen ja työelämän näkökulmia. WSOY: Helsinki 10

Underhill CM. 2005. The effectiveness of mentoring programs in corporate settings: A meta-analytical review of the literature. Journal of Vocational Behavior 68, 292–307.

Operations Management yhdistää koulutusalat, TKI-toiminnan ja yrityskumppanit

Tausta

Tilanne vuoden 2009 alussa oli selväpiirteinen. PKAMK:n uuden strategian myötä liiketalous ja tekniikka olivat yhdistyneet samoissa tiloissa toimivaksi Liiketalouden ja tekniikan keskukseksi. Yhteistä koulutustarjontaa oli kuitenkin hyvin vähän. Samalla kansainvälisyysmittarit osoittivat, että liiketalouden ja tekniikan keskuksen olisi kyettävä tarjoamaan enemmän opetusta erityisesti vaihtoopiskelijoille. Tutkimus- ja kehittämistoiminta oli puolestaan tuottanut tietotaitoa ja välineitä esimerkiksi asiakkuuden hallintaan, toiminnan- ja tuotannonohjaukseen sekä logistiikkaan ja tuotannon kehittämiseen, mutta niiden istuttaminen ennestään melko ”täysiin” opintojaksoihin oli hitaanlaista. Myös kumppaniyritykset ilmoittivat haluavansa panostaa aiempaa aktiivisempaan koulutusyhteistyöhön. Tästä kehittämistarpeiden ja -edellytysten palapelistä rakennettiin ratkaisuksi uusi kansainvälinen koulutuskokonaisuus Operations Management.

Mitä on Operations Management?

Operations Management on laajasti tutkittu ja opetettu teknis-taloudellinen opinhaara, jolta puuttuu selvä suomenkielinen vastintermi. Lähimmäksi oikeaa osunevat teollisuustalous tai tuotantotalous, sillä huomattava osa OM-aihepiiristä sisältyy meillä näihin koulutusaloihin.

Operations Managementiin kuuluvat tuotteiden ja palvelujen tuottamiseen liittyvien prosessien hallinta, suunnittelu sekä uudelleen suunnittelu. Aiheesta on julkaistu runsaasti tieteellisiä artikkeleita sekä oppikirjoja. Alan oppikirjat käsittelevät yleensä tuotekehitykseen, tuotantojärjestelmän suunnitteluun ja kehitykseen, laatuun ja tuotannonohjaukseen sekä toimitusketjun hallintaan liittyviä, melko teknisiä kysymyksiä. Aihepiiri on haastava muun muassa sen vuoksi, ettei ole olemassa mitään yksiselitteistä tapaa rakentaa tuotantojärjestelmiä, vaan ne koostuvat hyvin suuresta joukosta vaihtoehtoisia menetelmiä ja työkaluja. Vastaavasti alan koulutuksessa joudutaan tekemään valintoja aiheen laajuuden ja monimutkaisuuden vuoksi.

Operations management havaittiin keinoksi vastata oikeastaan kaikkiin alussa kuvattuihin PKAMK:n kehitystarpeisiin. Siinä yhdistyvät liiketalous ja tekniikka, opetus- ja hankehenkilöstön osaaminen ja yritysten kehitystarpeet. Teknologiateollisuuden yritykset tarvitsevat selvästi nykyistä enemmän alan osaamista. Aihe on maailmanlaajuisesti kiinnostava ja siitä on räätälöitävissä erilaisia kokonaisuuksia. PKAMK:n erikoisuutena on painottaa asiakaslähtöisyyttä, Leankehitysmenetelmiä sekä tuotannonohjausta ja tuotannon tietojärjestelmiä.

Koulutuksen sisältö ja tavoitteet

Operations Managementiin kuuluvat seuraavat neljä opintojaksoa:

  1. Introduction to OM, sisältäen mm.
    a. Johdanto ja perusteet
    b.Yritysten prosessit
    c.Laskentatoimi toiminnanohjauksen edellytyksenä
  2. Customer Driven OM
    a. Asiakaslähtöisyys periaatteena ja käytännössä
    b. Asiakkuuden sekä toimitusketjun hallinnan perusteet
    c. Lean-filosofia ja tärkeimmät menetelmät (mitä tuotetaan arvoa asiakkaalle)
  3. OM Methods & Tools
    a. Tuotannon suunnittelun ja ohjauksen menetelmät
    b. Tärkeimmät tuotannon tietojärjestelmät
    c. Menetelmien toteutus ERP- ja MES-järjestelmissä
  4. OM Project Assignment
    a. Käytännöllinen yrityslähtöinen projektityö, jossa aiemmin opittua sovelletaan

Tavoitteena on saada eri koulutusalojen opiskelijat tarkastelemaan tuotannollista yritystä prosessinäkökulmasta, jolloin keinotekoinen erottelu esim. liiketalouden ja tekniikan välillä katoaa. Opinnot ovat melko intensiivisiä ja monimuotoisia. Luentojen lisäksi niihin kuuluu kumppaniyritysten ja yrityksistä saatavien tietojen analysointia, kehitystehtäviä, pelejä ja ohjattuja tietojärjestelmäharjoituksia sekä omien harjoitustöiden esittelyjä. Oppimistehtävien ja -toimeksiantojen lisäksi yritysten kanssa järjestetään vierailuja sekä vierailijaluentoja.

Yritysyhteistyön ja monialaisissa ryhmissä toimimisen odotetaan parantavan opiskelijoiden motivaatiota sekä sosiaalisia valmiuksia. Opintojen jälkeen opiskelijat osaavat jäsentää ja analysoida tuotantoyrityksen prosesseja, hallitsevat tuotannon kehittämisen ja ohjaamisen perusteet käytännössä, ja ymmärtävät toiminnan liiketaloudellisen perustan.

PKAMK:n kannalta tavoitteet ovat:

  • opiskelijavaihdon ja kansainvälisyyden edistäminen
  • liiketalouden ja tekniikan koulutuksen sekä TKI-toiminnan tulosten yhdistäminen
    • tuotannonohjaus ja tuotannon tietojärjestelmät
    • Lean tuotannon kehittämisessä
    • yrityksen laskentatoimi toiminnanohjauksen perustana
    • asiakaslähtöisyys ja asiakassuhteen hallinta
  • perinteisten opetusalojen rajat ylittävän koulutuksen luominen
  • konkreettinen yritysyhteistyö

Yrityksille yhteistyö taas merkitsee muun muassa mahdollisuutta päivittää sekä omaa että toisaalta oppilaitoksen osaamista, näkyvyyden ja maineen parantamista ja varsinkin riskitöntä rekrytointikanavaa. Aktiivisia kumppaneita ovat olleet mm. Pentin Paja Oy, Kesla Oyj sekä Hub Logistics Oy.

Kehitysjohtaja Aki Jumppasen mukaan HUB Logistics Oy:lle osallistuminen kouluyhteistyöhön on luonut kiinteän yhteyden yrityksen ja Operations management -tiimin kanssa. Hän arvioi edustamansa yrityksen hyötyneen yhteistyöstä uusien ideoiden ja tuotekehityksen muodossa sekä tutustumalla ja tulemalla tunnetuksi opiskelijoiden, seuraavan sukupolven työntekijöiden ja vaikuttajien joukossa. PKAMK on puolestaan saanut alansa kärjessä kulkevan yrityksen tietotaidon suoraan ja viivytyksettä sekä opetukseen että henkilökunnan tietoon.

Suojalasit silmällä astumassa Kesla Oyj:n tehtaaseen. Kuvan opiskelijat tulevat liiketalouden, kansainvälisen kaupan ja tekniikan koulutusaloilta
Suojalasit silmällä astumassa Kesla Oyj:n tehtaaseen. Kuvan opiskelijat tulevat liiketalouden, kansainvälisen kaupan ja tekniikan koulutusaloilta

Opit ja seuraavat kehitysaskeleet

Saatu palaute ja kokemus ovat olleet rohkaisevia. Olemme lähellä kaikkien tavoitteiden saavuttamista. OM-aiheet ovat sellaisenaankin tarpeellisia, mutta erityisen lupaavalta vaikuttavat erilaiset välilliset hyödyt, joita oppialojen ja kumppaniyritysten yhdistäminen tuottaa.

Seuraavia kehitysaskeleita ovat esimerkiksi verkko-oppimisratkaisujen kehittä- minen siten, että osan opinnoista voisi suorittaa paikasta riippumatta. Näin opinnot soveltuisivat entistä suuremmalle joukolle vaihto-opiskelijoita. Yrityskumppaneiden kanssa olisi mahdollista vauhdittaa kansainvälistä opettaja- ja harjoittelijavaihtoa yhteisellä tiedotus- ja markkinointikampanjalla. Lisäksi opetussisältöihin näyttäisi kannattavan luoda jonkin verran vaihtoehtoisuutta siten, että yleiskoulutuksen lisäksi eri alojen opiskelijat pystyisivät myös syventämään erikoisosaamistaan. Tämä on tärkeää jo lähivuosina, jolloin tietoteknisiin palveluihin suuntautuvat tietotekniikan opiskelijat ilmestyvät OM-opintojaksoille.

Kirjoittaja

Jyri Pötry, kehitysinsinööri, jyri.potry(a)pkamk.fi
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu

Osuuskuntamuotoiset opinnot ja niiden laatutekijöiden arvostus opiskelijoiden silmin

Luotsi-toimintamalli Saimaan ammattikorkeakoulussa

Monilla ammattikorkeakouluilla on oppimisyrityksiä, joiden osakkaita ovat opiskelijat, opettajat ja yritykset. Niiden tehtävänä on tarjota opiskelijoille aitoon liiketoimintaan ja yrittäjyyteen kytkeytyvä oppimisympäristö. Usein yrityksen toimitusjohtaja ja yrityksen muut toimijat ovat opiskelijoita. (Opetusministeriö 2004, 53.) Opiskelijat ovat tiimiyrittäjiä osuuskuntamuotoisissa opinnoissa. Opiskeluun liittyy vahvasti tiimiosaaminen, työelämänprojektit sekä itsenäinen ja aktiivinen tiedonhaku. Saimaan ammattikorkeakoulussa on kehitetty Luotsi-toimintamalli, jossa opiskelijat oppivat toteuttamalla yritysten antamia toimeksiantoja. Opiskelijat perustavat oman osuuskuntamuotoisen tiimiyrityksen. Ensimmäisen vuoden aikana on tavoitteena suorittaa perusopinnot, jotka pohjustavat yritystoiminnan aloittamista. Ammattiopinnot ja työharjoittelu voidaan suorittaa työelämäprojekteissa, omassa yrityksessä. Suuri osa opetussuunnitelman opintojaksoista toteutetaan tehden asiakasprojekteja. Tenttien sijaan kirjallisuutta luetaan itsenäisesti soveltaen tietoa meneillä oleviin työelämän toimeksiantoihin. Opiskelijat luovat itse kontaktit toimeksiantajiin. He saavat projekteista rahapalkkion sekä opintopisteitä.

Opiskelijat työskentelevät ammattikorkeakoulun tiloissa omassa toimistossaan, muissa organisaatioissa ja yritysmaailmassa. Saimaan ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutusohjelmassa opiskelijat valitsevat markkinoinnin suuntautumisvaihtoehdon halutessaan opiskella osuuskunnassa. Tietotekniikan osuuskuntiin voivat liittyä kaikki halukkaat ensimmäisen vuoden tietotekniikan opiskelijat. Vastaavalla tavalla, osuuskuntamuotoisesti, opiskellaan Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemiassa ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun Tiimiakatemiassa. Yksiköt ovat olleet Luotsitoimintamallin benchmarkingin kohteena ja tukena kehittämisessä.

Opiskelijayrittäjät valitsevat keskuudestaan toimitusjohtajan, hallituksen sekä johtoryhmän. He voivat kierrättää näitä rooleja opintojensa aikana. Osuuskunta asettaa yhteisen tavoitteen, johon tähdätään koko tiimin voimin. Vastuu yrityksestä, opinnoista ja valmistumisesta on opiskelijoilla. Toimintamallin avulla opiskelijat keräävät opintojensa aikana kattavan ansioluettelon. Se antaa myös hyvät valmiudet perustaa oman yrityksen valmistumisen jälkeen. Työllistyminen on helpompaa, koska opiskelijat työkokemusta karttuu ja yrityksiä kontaktoidaan jatkuvasti. Opettajien rooli muuttuu, kun heistä tulee valmentajia, jotka kyseenalaistavat, tukevat ja kannustavat. Vaadittavia uusia opetus- ja ohjaustaitoja sekä mallin perustamista tukee ESRosarahoitteinen Luotsi osuuskuntatoiminta ja yritysverkostoituminen -hanke vuosina 2009 – 2011.

Aloitin Luotsi-hankkeessa projektisihteerinä lokakuussa 2009 ja olen sen johtoryhmän jäsen. Olen aiemmin opiskellut Saimaan ammattikorkeakoulun edeltäjässä, Etelä- Karjalan ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakoulut pyrkivät erottumaan yliopistoista käytännönläheisyydellä. Kokemusteni mukaan todellinen työelämäläheisyys ja käytännön kokemukset olivat vain pieni osa opintoja. Saimaan ammattikorkeakoulu kehittää Luotsi-mallia kolmesta syystä: uudistaakseen toimintatapaa, parantaakseen valmistuneiden opiskelijoiden työllistymistä ja vastatakseen paremmin koulutuksen sisällöllä työelämän tarpeisiin. Tämä artikkeli perustuu osittain Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle kirjoittamaani pro gradu -tutkielman empiriaan.

Työelämäprojektit oppimisympäristönä

Työkokemusta koulutuksen ohella tai sen osana korostetaan kirjallisuudessa. Työharjoittelu tai alaa vastaavan työkokemuksen saaminen kesätöissä kehittää työelämässä opiskelijoilta vaadittavia ominaisuuksia ja parantaa heidän uramahdollisuuksiaan. Harjoittelun avulla opiskelija oppii tavalla, joka on mahdollista vain työkokemuksen kautta. Yhteistoiminnallinen, työelämän kanssa yhdessä toteutettu koulutus hyödyttää opiskelijaa monin tavoin. Se parantaa opiskelijoiden itseluottamusta ja sosiaalisia taitoja; vahvistaa käytännön tietoja ja taitoja; parantaa työmahdollisuuksia; auttaa soveltamaan teoriaa käytäntöön; ja helpottaa perehdyttämisprosessia työhön siirryttä- essä. (Ellis 2000; Fowler & Tietze 1996; Garavan & Murphy 2001)

Koulutuksen tarkoitus ei ole istuttaa ihmisiä luennoilla ja testata oppimista standardoiduilla tenteillä. Projektien avulla opiskelijat saadaan mukaan oppimisprosessiin. Projektit soveltuvat yhteistoiminnalliseen oppimiseen, jossa sekä opettajat että opiskelijat rikkovat rajoja ja tunnistavat yhteistyökyvyttömän käytöksen. Projektioppiminen tuo esille opiskelijoiden parhaat puolet, mutta painostaa opettajia muutokseen ja joustavuuteen esimerkiksi opetussuunnitelmien laadinnassa. Projekteja on käytetty pitkään opintojen rinnalla rikastamassa ja syventämässä niitä. Tieteentulosten kautta ymmärretään oppimista ja sen sosiaalisuutta paremmin: se perustuu aiempaan tietä- mykseen ja kokemuksiin. Projektioppiminen tarjoaa parhaimmillaan erinomaisen ympäristön tiedon, ajattelun ja tekemisen yhdistämiseen aidossa työelämäympäristössä. Tiedon toistamisen sijasta se saa oppijan tutkimaan, keskustelemaan, tulkitsemaan ja luomaan uusia käsityksiä. Niin ikään osuuskuntamuotoinen opiskelu lisää yrittäjyyttä. Tulevaisuuden kansantalouden kilpailukyky edellyttää suurempaa määrää pienyrityksiä. Yrittäjyysaktiivisuuden kohottamiseksi tulisi useille sektoreille kohdistaa toimia, joista tärkeimpinä ovat yrittäjyyskasvatus ja -koulutus sekä yritystoiminnan kannattavuutta koskevat rakenteelliset uudistukset. (Markham 2003, 3; Tribus 1994, 95; Wilenius 2004, 51)

Tutkimus Luotsi-mallin laadusta

Laatu korkeakouluympäristössä tarkoittaa, että opiskelijat valmistellaan ymmärtä- mään, sopeutumaan ja muuttamaan maailmaa, jossa he elävät ja työskentelevät. Opetuslaitokset tekevät laatutyötä, koska opiskelijat hyötyvät tehokkaammista toiminnoista, ja resursseista saadaan enemmän irti. Ymmärtämällä eri sidosryhmien tarpeita ja mieltymyksiä, voidaan luoda niille arvoa. Laatu on keino erottaa menestyvät ja epäonnistuvat koulut toisistaan (Ivancevich & Ivancevich 1992, 14; Kotler & Fox 1995, 34; Sallis 1996, 1)

Palvelun laadun selvittämiseksi korkeakouluissa on useissa tutkimuksissa koottu erilaisia opiskelijoiden arvioimia laatudimensioita (Athiyaman 1997; Elliot & Shin 2002; Hill 1995; Ford et al. 1999; Joseph & Joseph 1997; Lagrosen et al. 2004; Leblanc & Nguyen 1997; Markovich 2006; Munteanu et al. 2010; Oldfield & Baron 2000; Owlia & Aspinwall 1998). Dimensioiden perusteella opiskelijat arvioivat palvelun laadun osaalueita. Artikkelin tutkimuksessa käsiteltäviin dimensioihin päädyttiin kirjoituspöytä- tutkimuksen perusteella. Myös Owlia ja Aspinwall (1998, 502) kokosivat kysymyslomakkeensa muuttujat ja ryhmittivät ne aikaisempien tutkimusten perusteella tutkiessaan laatua insinöörikoulutuksessa.

Saimaan ammattikorkeakoulussa Luotsi-toimintamalli on uudenlainen tapa oppia ja opettaa. Ammattikorkeakoulussa todettiinkin, että jatkoa varten tarvitaan ymmärrystä aiheesta lisää. Heräsi kysymys, mistä osuuskuntamuotoisten opintojen laatu muodostuu ja miten opiskelijat niitä arvostavat? Tutkimuksen dimensioiksi valittiin opetussuunnitelma, oppimisympäristöt, opetusmenetelmät, ohjaus ja opetus sekä osaamisen arviointi. Näistä dimensioista päädyttiin 35 attribuutin koontiin. Liiketalouden osuuskunnan opiskelijat vastasivat seitsemänportaisella Likertin asteikolla, kuinka tärkeinä he pitävät attribuutteja opinnoissaan. Lisäksi vastausvaihtoehto nolla (0) merkitsi, ettei asiasta ollut kokemusta. Ryhmähaastattelulla pyrittiin syventämään aineistoa, koska vastaajia oli vain yhden tiimiyrityksen verran. Ryhmähaastattelu valittiin haastattelumenetelmäksi, koska se on nopeampi ja kustannustehokkaampi. Ryhmässä tilanne lähenee keskustelua ja jäsenet saavat tukea sekä rohkaisua toisiltaan, jolloin aineistokin on rikkaampaa (Koskinen et al. 2005, 123-124).

Laatuattribuuttien tärkeysjärjestys

Kohderyhmänä olevaan osuuskuntaan kuuluu 16 toisen vuosikurssin opiskelijaa, joista 14 vastasi kyselyyn. Vastaajien sukupuolijakauma on melko tasainen: miehiä on kuusi ja naisia kahdeksan. Ryhmän keski-ikä on 24 vuotta; yhdeksän opiskelijaa on 20 ja 22 ikävuoden väliltä. Lukio pohjakoulutuksena on 79 prosentilla. Työkokemusta on kertynyt jokaiselle. Työn tyyppi on jakautunut tasaisesti kesätyön, osa-aikaisen työn ja kokoaikaistyön kesken. Työkokemus liittyy täysin tai osittain opiskeltavaan alaan 12 vastaajalla. Vastaajaa voi kuvailla melko perinteiseksi ammattikorkeakouluopiskelijaksi: nuori, lukion käynyt ja hieman työkokemusta kaupalliselta alalta kerryttänyt opiskelija. Taulukkoon 1 on koottu kyselyn attribuuttien keskiarvot tärkeysjärjestykseen.

Taulukko 1. Koulutuksen attribuuttien tärkeysjärjestys
Taulukko 1. Koulutuksen attribuuttien tärkeysjärjestys

Opiskelijat pitävät tärkeinä attribuutteja, jotka konkretisoituvat koulunkäynnissä. Tärkeimmäksi attribuutiksi opiskelijat arvioivat osuuskunnan omat työskentelytilat eli toimiston, joka on vain heidän käytössään. Tiloihin ei ole kuitenkaan suurta tarvetta päästä iltaisin ja viikonloppuisin. Mielenkiintoista on, että SERVQUAL-mallissa (Zeithaml et al. 1990, 23-30) fyysisellä ympäristöllä on vähäisin tärkeys, kuten sekä Josephin ja Josephin (1997) että Ford et al. (1999) tutkimuksissa. Osuuskuntamuotoisissa oppimisympäristöissä työskentelytiloilla on erilainen merkitys. Suurin osa toiminnasta tapahtuu tiimiyrityksen toimistossa. Haastattelussa selvisi, että luokkien tulisi olla tilavia ja viihtyisiä tiloja, joissa on hyvä ilmanvaihto. Ympäristö vaikuttaa opiskelijoiden mielestä työskentelymotivaatioon.

Toisena tärkeysjärjestyksessä olivat osuuskunnan käytössä olevat oppimateriaalit ja työskentelyvälineet. Osuuskunnalle hankittua kirjallisuutta kuvattiin hyväksi ja ajantasaiseksi. Opintojaksoilla käytössä olevat kurssikirjat saivat kritiikkiä vanhanaikaisuudestaan ja vanhuudestaan, jotka opiskelijat huomaavat niissä olevista esimerkeistä. Aitoja yhteyksiä työelämään arvostetaan, koska opiskelijat haluavat heillä olevan mahdollisuus tehdä projektinsa oikeille asiakkaille. He haluavat myös oppimisympäristön ilmapiirin pysyvän positiivisena. Haastattelun yhteydessä he korostivat sitä, kuinka vanhempien ja nuorempien opiskelijoiden integraatio onnistuu osuuskunnassa paremmin kuin perinteisesti opiskelevilla ryhmillä.

On yllättävää, että tiimityöskentelyn ja tiimiytymisen harjoittelu on tärkeysjärjestyksessä vasta sijalla 25. Tiimin merkitys osuuskuntamuotoisissa opinnoissa on ensisijaisen tärkeää verrattuna perinteisiin oppimisympäristöihin. Toimiva vuorovaikutus valmentajan ja tiimiyrittäjien välillä on keskeistä, mutta valmentajan läsnäoloa ja saavutettavuutta kaivataan oletettua vähemmän. Osuuskuntamuotoisissa opinnoissa opiskelija kehittyy jatkuvasti ottamaan enemmän itse vastuuta. Valmentajan tuki on alussa tärkeää, mutta vähenee opintojen edetessä.

Opetussuunnitelmaa on kehitetty Saimaan ammattikorkeakoulussa osuuskuntamuotoisiin opintoihin sopivaksi niin, että perusopinnot on pyritty siirtämään samaan lukuvuoteen. Malli on toiminut Proakatemialla onnistuneesti monen vuoden kokemuksella. Tarkoituksena on suorittaa perinteisesti opetetut opintojaksot ennen osuuskunnan perustamista, jolloin aikaa jää enemmän projekteille. Kyselyn perusteella opiskelijat eivät kuitenkaan näe perusopintojen sijoittamista samaan vuoteen kovinkaan tärkeänä, koska attribuutti sijoittui 32. sijalle. Tähän on kuitenkin saattanut vaikuttaa tiimiyrityksen ajankäyttöongelmat keväällä 2010. Perusopintojen lomassa projektityöt aiheuttivat runsaasti lisätyötä. Ongelma ratkaistaan niin, että seuraava osuuskunta tekee projekteja vasta, kun suurin osa perusopinnoista on suoritettu. Kampuksen turvallisuutta ei pidetty erityisen tärkeänä tekijänä. Suomen olosuhteet vaikuttavat todennäköisesti vastauksiin. Suomalaisissa korkeakouluissa ei ole jatkuvia turvallisuusongelmia.

Vähiten opiskelijat arvostavat kansainvälisyyttä valmentajan esimerkeissä, vaikka sitä korostetaan monissa oppilaitoksissa. Kysymyksen muotoilu on kuitenkin saattanut vaikuttaa vastauksiin, eikä niinkään asenne kansainvälisyyttä kohtaan. Arviointimenetelminä itse- ja vertaisarviointi sekä asiakaspalautteen huomioiminen eivät saa kannatusta opiskelijoilta. Ne ovat tähän asti toimineet Luotsi-mallin arvioinnin perustana valmentajan arvioinnin lisäksi. Arviointiin on kiinnitettävä jatkossa enemmän huomiota ja opiskelijat on sitoutettava eri menetelmien käyttöön.

Jatkossa opiskelijoiden tärkeimmiksi arvioimiin attribuutteihin on kiinnitettävä huomioita ja varmistettava, että resurssit niihin taataan. Käytännössä Saimaan ammattikorkeakoulun on huolehdittava tiimiyrityksille omat työskentelytilat, jotka ovat viihtyisiä ja vaikuttaa osaltaan oppimisympäristön ilmapiiriin. Lisäksi osuuskuntamuotoisissa opinnoissa käytettävät työvälineet ja kirjallisuus on oltava ajantasaista. Saimaan ammattikorkeakoulun on myös tuettava mahdollisuutta tehdä projekteja oikeille asiakkaille ja varattava valmentajalle työaikasuunnitelmaan tarpeeksi resursseja viettää aikaa tiiminsä kanssa.

Kirjoittaja

Marjut Bragge, projektikoordinaattori, marjut.bragge(a)saimia.fi
Saimaan ammattikorkeakoulu

Athiyaman, A. 1997. Linking student satisfaction and service quality perceptions: the case of university education. European Journal of Marketing. vol. 31, nro 7, sivut 528- 540.

Elliot, K. M. & Shin, D. 2002. Student Satisfaction: an alternative approach to assensing this important concept. Journal of Higher Education Policy and Management. vol 24, nro 2, sivut 197-209.

Ellis, N. 2000. Developing graduate sales professionals through co-operative education and work placements: a relationship marketing approach. Journal of European Industrial Training. vol. 24, nro 1, sivut 34-42.

Ford, J. B., Joseph, M. & Joseph, B. 1999. Importance-performance analysis as a strategic tool for service marketers: the case of service quality perceptions of business 9 students in New Zealand and the USA. The Journal of Services Marketing. vol. 13, nro 2, sivut 171-186.

Fowler, G. & Tietze, S. 1996. A competence approach to the assessment of student placements. Education & Training. vol. 38, nro 1, sivut 30-36.

Garavan, T. N. & Murphy, C. 2001. The co-operative education process and organisational socialisation: a qualitative study of student perceptions of its effectiveness. Education & Training. vol. 43, nro 6, sivut 281-302.

Hill, F. M. 1995. Managing service quality in higher education: the role of the student as primary consumer. Quality Assurance in Education. vol. 3, nro 3, sivut 10-21.

Ivancevich, D. M. & Ivancevich, S. H. 1992. TQM in the classroom. Management Accounting. vol. 74, nro 4, sivut 14-15.

Joseph, M. & Joseph, B. 1997. Service quality in education: a student perspective. Quality Assurance in Education. vol. 5, nro 1, sivut 15-21.

Koskinen, I., Alasuutari, P. & Peltonen, T. 2005. Laadulliset menetelmät kauppatieteissä. Tampere: Vastapaino.

Kotler, P. & Fox, K. F. A. 1995. Strategic marketing for educational institutions. 2. painos. New Jersey: Prentice-Hall.

Lagrosen, S., Seyyed-Hashemi, R. & Leitner, M. 2004. Examination of the dimensions of quality in higher education. Quality Assurance in Education. vol. 12, nro 2, sivut 61- 69.

LeBlanc, G. & Nguyen, N. 1997. Searching for excellence in business education: an exploratory study of customer impressions of service quality. The International Journal of Educational Management. vol. 11, nro 2, sivut 72-79.

Markham, T. 2003. Project based learning handbook. Novato, California: Buck Institute for Education. 10

Markovic, S. 2006. Expected service quality measurement in tourism higher education. Nase Gospodarstvo. vol. 52, nro ½, sivut 86-95.

Munteanu, C., Ceobanu, C., Bobâlcã, C. & Anton, O. 2010. An analysis of customer satisfaction in a higher education context. International Journal of Public Sector Management. vol. 23, nro 2, sivut 124-140.

Oldfield, B. M. & Baron, S. 2000. Student perceptions of service quality on a UK university business and management faculty. Quality Assurance in Education. vol. 8, nro 2, sivut 85-95.

Opetusministeriö. 2004. Tutkimus- ja kehitystyö suomalaisissa ammattikorkeakouluissa. Työryhmämuistioita ja selvityksiä 7. [verkkodokumentti] [Viitattu 27.7.2010].
Saatavilla
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2004/liitteet/opm_227_tr07. pdf?lang=fi

Owlia, M. S. & Aspinwall, E. M. 1998. A framework for measuring quality in engineering education. Total Quality Management. vol. 9, nro 6, sivut 501-518.

Sallis, E. 1996. Total quality management in education. 2. painos. Lontoo: Kogan Page.

Tribus, M. 1994. Total quality management in education – the theory and how to put it to work. Teoksessa Doherty, G. D. (toim.) Developing quality systems in education. New York: Routledge.

Wilenius, M. 2004. Luovaan talouteen. Helsinki: Edita.

Zeithaml, V. A., Parasuraman, A. & Berry, L.L. 1990. Delivering quality service – balancing customer perceptions and expectations. New York: The Free Press.

Notes on the Developing R&D Integrated Learning in Regional Knowledge Production

Authors: Ilkka Väänänen and Sirpa Laitinen-Väänänen

Introduction

In order to facilitate the flow of knowledge, ideas and learning, communities should adopt the principles of knowledge creation and continuous learning; they must turn into “learning regions” (Florida 1995). In “learning regions”, individual and collective expertise and aspects emphasising communality are joined together (Tynjälä 2006). In striving toward a knowledge-building culture, Bereiter (2002) emphasises the close collaboration between researchers and teachers. In higher education this refers to the tighter collaboration between teachers, students and researchers. The demand that teaching and research and development (R&D) should be more firmly drawn together is a response to the number of changes in the modern knowledge society, including changes in the mission and in the funding of higher education and in the nature of knowledge and learning.

Traditionally, universities and universities of applied sciences (UAS) have offered separate learning environments for theoretical and practical studies. Today’s challenge has been to bridge this gap and enhance the interface between universities and workplaces. Study modules like internship (LaitinenVäänänen et al. 2007) and project works (Helle et al. 2006) have been seen as forums for this kind of encounter. When learning in classrooms can be fictive and theoretical, the participation in the R&D activities offers students a chance to step outside and into real life to meet potential employers and clients. At its best, students have the chance to participate in R&D –projects so they may integrate theoretical and practical knowledge, test ideas, work together on specific problems and contribute to the mode-2 type labeled knowledge production (Gibbons et al. 1994) in multidisciplinary teams, which has been considered illustrative for UAS (Surakka 2008).

In mode-2 type of knowledge production, the traditional distinction between R&D and learning/teaching tends to break down. Distinguished from traditional mode-1 type of knowledge production, which is investigator-initiated and discipline based, the mode-2 type is problem-focused and multidisciplinary. Though individual interests exist, the goal of knowledge production is shared and mutual.

Furthermore, the state policy in an individual country, like in Finland, can challenge the UAS to contribute to regional development by carrying out R&D and by organising higher education studies and promoting the lifelong learning (Act of University of Applied Science 351/2003, 5§). In addition, the UAS have been expected to promote and diffuse innovations by working together with local partners, like public organizations and especially small and medium size enterprises.

The aim of this article is to examine and reveal basic elements that occur during the R&D integrated learning process. The observations were made by reflecting on the procedure and the feedback of implemented learning and “Good Ageing in Lahti Region” (GOAL) -research and development project. Finally, different models of integrating learning and R&D were discussed and conceptualised.

“Good Ageing in Lahti Region” (GOAL) -research and development
project

The bachelor students (n=134) from social and health care degree programs (nursing, physiotherapy, social services) in Lahti UAS participated as research assistants in the large, ten year “Good Ageing in Lahti Region” – research project (GOAL), who’s unique network combined one university, one UAS, one research institution, one public health care organisation and 15 municipalities. The assignment of the students was to organise the follow-up measurements in collaboration with lecturers (n=3) and other research actors e.g. project steering committee (n=12) during winter 2008. The integration of the GOAL research project into the professional studies of students was designed by faculty lecturers and the research coordinator. In order to analyse the learning outcomes of the participants, the feedback/reflection meeting was organised at the end of process. The data from students, lecturers, researchers and examinees (n=2817) was collected by interviews, students’ learning diaries, observation notes, and a 360°- feedback questionnaire.

According to the feedback, students were very active and the working atmosphere was mostly positive. The students found rehearsing practical skills prior to fieldwork important and necessary. In the beginning of the fieldwork, they felt afraid and tense, but afterwards the experience turned positive. The work in the R&D project was brisk compared to the theoretical studies and they appreciated the research-centered approach. Furthermore, the R&D project offered the students the change to integrate different professional competencies.

The examinees found students friendly and customer-oriented, although some mistakes and errors in measuring and in results occurred.

The participating researchers and project steering committee found students’ contribution challenging, but very important and helpful. The integration of students’ work into data collection decreased the expenses and the whole data collection would not have been possible without the students’ collaboration.

Lecturers were mostly motivated and satisfied with the process. They appreciated the researchers’ participation. They felt that this kind of studying emphasises the importance of integrating new content knowledge into practice. However, they wished for smaller student groups and for a longer fieldwork period. Furthermore, the co-operation between degree programs was inflexible and they did not succeeded in integrating the practical fieldwork into the theoretical studies well enough. In addition, the faculty was not informed well enough about all the learning possibilities the project served. For example, only one thesis was integrated into the GOAL-project.

In the following chapter, the conceptualised R&D integrated learning model is represented. The model was constructed by analysing the procedure and the feedback of the GOAL–project.

R&D integrated learning model

The basic elements in the R&D integrated learning model, represented in Figure 1, are based on the vision and the mission of the higher education institution and on the challenges of the region and the discipline faced today and in the future. It is a systematic increasing of knowledge. The model of R&D integrated learning combines knowledge, skills and attitudes. After setting the aims, the working and study methods are selected, followed by the different outcomes, which represent the increased know-how of the region.

R&D-integrated learning facilitates working life orientation and studentcenteredness in curricula. Therefore, it is highly challenging and motivating at the same time. This kind of new studying and learning model implies a transfer from teaching to learning. The guiding principle in teaching and learning is competence-driven. In addition, learning environments, like R&D projects, which facilitate students’ participation, are encouraged. Furthermore, the R&D-integrated learning model challenges lecturers’ to develop their R&D project skills and skills to supervise students in conducting the projects.

Figure 1. The basic elements in the R&D-integrated learning model
Figure 1. The basic elements in the R&D-integrated learning model

Network and Innovation Integrated Learning –model (NIIL)

Regarding the increase of regional knowledge and know-how, other contributors besides higher education institution are involved. The Finnish innovation system consists of the producers and users of the knowledge and the various interactive relations between them. Central elements in the innovation system are education and training, R&D, and knowledge-intense business. New knowledge is produced by universities, research institutions, and business, among others.

In the next section of this article, we present the “Network and Innovation Integrated Learning –model (NIIL), where knowledge is a process of construction. In NIIL, partners negotiate meanings and build knowledge within a social context together (Figure 2).

During the traditional student- and learning task-centric teaching model (Figure 2), the student is in focus. At worst, she or he stays as a passive object, where as in student-driven NIIL-model, students work as an equal partner in an innovative eco-system, where diverse partners–e.g. higher education institutions, businesses, the public sector–work and innovate together. This kind of rewarding community of knowledge production includes more creativity, flow and spontaneous buzz than rules, order and liner processes. Innovation competence is mentioned as one of the generic competences of UAS graduates in Finland (Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences ARENE ry. 2010). Description of the competence in bachelor level is described as following: “is able to conduct research, development and innovation projects applying the existing knowledge and methods of the field, is able to work in projects, is capable of creative problem solving and development of working methods and is able to find customer oriented, sustainable and profitable solutions”.

Figure 2. The traditional “Student and Learning task -centric” (left) and the new “Network and Innovation Integrated Learning” (right) -models
Figure 2. The traditional “Student and Learning task -centric” (left) and the new “Network and Innovation Integrated Learning” (right) -models

There are two existing examples of the NIIL-model from Lahti University of Applied Sciences which can be mentioned: The Pocket School
(http://www.pocketschool.fi/) and the “Rock your body” – learning module. In the Pocket School, students use smart phones to capture service-design
significant moments and real world situations. They can then save and share the video clips via social media. The key concepts in the Pocket School are prosumer (professional–consumer, producer–consumer), service design, crowd sourcing, foresight, smart phones, brand, tele-education, video clips and social media. The “Rock your body” – learning module integrates theory and practice into the scientific research study (Väänänen 2003). The “Rock your body” idea was initiated by a private furniture company. The learning model has produced an innovative fitness training program for elderly people, a new rocking chair prototype, and several scientific research papers (Väänänen 2004; Väänänen 2006a; Väänänen 2006b; Väänänen 2006c; Niemelä et al. 2007; Niemelä et al. 2008; Niemelä et al. 2010)

These two presented R&D learning models illustrate the basic elements in the interface of R&D and learning. They both need further assessment and practical testing in order to validate them. The models can be used in conceptualising the teaching practices and in visualising the role of the diverse partners in knowledge production.

Acknowledgements

We wish to thank Mrs. Reetta Jänis, Mrs. Anne Vuori and Mr. Sami Makkula for their kind help with this article.

Authors

Ilkka Väänänen, PhD, is a research director at the Innovation Centre in the
multidisciplinary Lahti University of Applied Science in Finland and is a member
of the Good Ageing in Lahti Region – project steering group.

Sirpa Laitinen-Väänänen, PhD, is a principal lecturer at the Teacher Education
College in Jyväskylä University of Applied Sciences. Previously she
worked as a principal lecturer at the Faculty of Social and Health Care in Lahti
University of Applied Science and as a member of the research group in the
Good Ageing in Lahti Region – project.

Act of university of applied science 351/2003
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351 (accessed September 19, 2009)

Bereiter, C. (2002), Education and mind in the knowledge age, Mahwah, NJ. Erlbaum.

Florida, R. (1995), Toward the learning Region, Futures, Vol. 27, No. 5, pp. 527-536.

Gibbons, M., Limoges, C., Nowotny, H., Schwartzman, S., Scott, P. & Trow, M. (1994), The new production of knowledge: The dynamics of science and research in contemporary societies, Sage, London.

GOAL (Good Ageing in Lahti region; Ikihyvä), Finnish research project on ageing and well-being 2002-2012 http://www.palmenia.helsinki.fi/ikihyva/

Helle, L., Tynjälä, P. & Olkinuora, E. (2006), Project based learning in postsecondary education – theory, practice and rubber sling shots, Higher Education, Vol. 51, No. 2, pp. 287-314

Laitinen-Väänänen S., Talvitie U & Luukka MR. (2007), Clinical supervision as an interaction between the clinical educator and the student, Physiotherapy Theory and Practice, Vol. 23, No. 2, pp. 95-103.

Lave; J. & Wenger, E. (1993), Situated learning: Legitimate peripheral participation, Cambridge University Press, Cambridge.

Niemelä, K., Väänänen, I., Laitinen-Väänänen, S. & Huuhtanen, M. (2007), Six weeks rocking chair intervention – A randomized controlled trial. European Seating Symposium.

Niemelä, K., Väänänen, I., Laitinen-Väänänen, S. & Huuhtanen M. (2008), Six week rocking chair intervention – A randomized controlled trial. 24nd International Seating Symposium, Syllabus, Vancouver, pp. 78-80.

Niemelä K., Väänänen I., Leinonen R., Laukkanen P. Benefits of home-based rocking chair exercise for physical performance in community-dwelling elderly women: a randomized controlled trial – A pilot study. Aging Clin Exp Res. 2010 published ahead of print 27.08.2010 DOI: 10.3275/7230.

Rauhala, P. (2008), R & D Activities in Finnish Universities of Applied Sciences Promoting Regional Development, in Higher Education Institutions and Innovation in the Knowledge Society, In K. Laine, P. van der Sijde, M. Lähdeniemi, & J. Tarkkanen, (ed.) Rectors´ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences ARENE ry., Helsinki, pp. 95-101.

Rectors’ Conference of Finnish Universities of Applied Sciences ARENE ry. (2010), Recommendation for the application of the national qualifications
framework (NQF) and the generic competences of qualifications at universities of applied sciences. http://www.arene.fi/data/dokumentit/8e315c43-
9a26-4d98-9957-28f5b3a4fb13_NQF%20English.pdf

Surakka, J. (2008) Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminta, Tiedepolitiikka Vol 33, No 1, pp. 25-30.

Tynjälä P. (2006), Opettajan asiantuntijuus ja työkulttuurit In A-R. Nummenmaa & J. Välijärvi (ed.) Opettajan työ ja oppiminen. Jyväskylä. Jyväskylän yliopistopaino, Koulutuksen tutkimuslaitos, pp. 99-122.

Väänänen, I. (2003), Rocking chair research as a learning process for physiotherapy students. 14th International WCPT Congress. Barcelona, Spain,
7-12, June 2003. SI-PO-0804

Väänänen, I. (2004), EMG activity and trainability of the rectus abdominis during rocking in a rocking chair with elderly men. Isokinetic Exercise
Science Vol. 48, No. 12, pp. 48-49.

Väänänen, I. (2006a), Physiological responses of the rocking in a rocking chair to elderly people with physical disabilities. 22nd Int Seating Symposium, Syllabus, Vancouver, pp. 135-137.

Väänänen, I. (2006b), Rocking Chair and Health. Nordisk Siddesymposium. Kopenhagen. pp. 70-71.

Väänänen, I. (2006c), Even a small movement is good for health. International Journal of Behavioral Medicine, Vol. 12, No. 1, p. 298.

Vasara ja nauloja – kansainvälisyys toimintatapana vaatii valintojen tekemistä ja oikeat työkalut

Kotomaamme kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen on mahdollista vain Liisan seikkailuista Ihmemaassa tutun Herttakuningattaren metodein: on juostava entistä nopeammin edes pysyäkseen paikallaan. Kansainvälinen ja kansallinen toimintaympäristö on päättyvällä hallituskaudella merkittävästi muuttunut, ja julkisen talouden kestävyyden turvaaminen on yhteinen nimittäjä uuden hallituksen haasteille.

Korkeakouluille kuluvalle rahoituskaudelle asetettu strateginen kansainvälistymisen tavoite tarkoittaa kansainvälisyyttä toimintatapana. Korkeakoulujen strategiaprosessit ovat selkeyttäneet yksittäisten korkeakoulujen vahvuuksiin perustuvia profiileja ja kansallista yhteistyötä ja työnjakoa, korkeakoulusektoreiden rooleja ja korkeakoululaitoksen kokonaisuutta.

Ammattikorkeakoulujen strategioissa tki-työ rytmittyy arkipäivään. Koulutuksen ja tki-työn yhteyttä halutaan vahvistaa, ja tki-työ nähdään alueellisena vastuuna ja oikeutena. Alueellisuuden ja kansainvälisyyden välillä ei yleensä nähdä ristiriitaa, ja strategisina kumppaneina on jopa kansainvälisiä yliopistoja ranking-listojen kärkikymmeniköstä. Henkilökunta liikkuu kahteen suuntaan yli valtakuntamme rajojen ja tki-projekteissa on opiskelijoita lähes kaikilta mantereilta, osa Suomessa, osa virtuaalisesti. Joillain aloilla ammattikorkeakouluista löytyy kansallisesti alan parhaimpiin kuuluvia tutkimuksen infrastruktuuriympäristöjä. Ammattikorkeakouluilla on laadukkaan ja vaikuttavan tki-työn edellytykset. Paikoin vaaditaan vielä valintojen tekemistä strategioiden terävöittämiseksi ja ennen kaikkea strategioiden kääntymistä toimintasuunnitelmiksi ja toiminnaksi.

Kansainvälisyyteen toimintatapana kuuluu, että on mahdollisuudet toimia samalla tavalla tai samankaltaisesti kuin verrokit – vertaiset tai alan parhaat – voivat toimia. Työkalupakin toimintamahdollisuuksista rahoitukseen ja johtamiseen on oltava riittävän joustava strategian mukaisen toiminnan tukemiseksi. Ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistamista tutkineiden selvityshenkilöiden esityksistä opetus- ja kulttuuriministeriölle annetuissa lausunnoissa tuettiin yleisesti rahoitusmenettelyn selkeyttämistä siirtämällä vastuu selkeästi valtiolle, mutta organisaatiomallikannat hajosivat lausunnoissa enemmän. Uusi hallituskausi voi tuoda ammattikorkeakoulukentässä hallinnon ja rahoituksen kautta muutoksen, joka selkeyttäisi ja yhdenmukaistaisi toimintamahdollisuuksia.

Korkeakoulut on useissa yhteyksissä tunnistettu – ja tunnustettu – osaamisen lisäämisen ja uudistamisen kivijalaksi. Usein korkeakoulut tässä kohti muuntuvat tai mielletään vain yliopistoiksi, eikä ammattikorkeakoulujen roolia ole saatu esiin kansallisissa (Suomen Akatemian tieteen tila ja taso -prosessi) tai kansainvälisissä arvioinneissa (Suomen innovaatiojärjestelmän arviointi 2009). Tilanteen kartoittamiseksi Korkeakoulujen arviointineuvosto toteuttaa kuluvan vuoden aikana ammattikorkeakoulujen tki-toiminnan arvioinnin. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannossa edellytettiin, että arvioinnissa huomioidaan kansainvälinen näkökulma. Tavoitteena on saada ja pystyä välittämään eteenpäin kuva ammattikorkeakoulujen alueellisen, kansallisen ja kansainvälisen tki-toiminnan kirjosta ja tehdä näkyväksi myös tämä osa ammattikorkeakoulujen toiminnasta.

Toimintamahdollisuuksien yhdenmukaistaminen ei tarkoita, että toiminnan pitäisi olla samanlaista. Alue- ja korkeakoulukohtaisten ratkaisujen variaatio on hyvä pohja nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä selviytymiseen. Ilman muuntelua ei synny uutta evoluutiossakaan.

*

It is of the utmost importance that Finnish higher education institutions are provided with similar toolboxes as their international peers. Variation in the strategic importance of research, development and innovation activities between HEIs is allowed and welcomed in order to more dynamically meet the needs of the surrounding society. The interconnectedness of education and research activities should be quaranteed in order to enhance the quality and the impact of the results.

Kirjoittaja

Erja Heikkinen, opetusneuvos, opetus- ja kulttuuriministeriö