Paikallistoimijat ja ammattikorkeakoulun kulttuuriala aluekehityksen voimavarana

Vilkuna, Anna-Maria & Kallio, Pilvi & Ranta-Meyer, Tuire (toim.) 2011:
Rikas kulttuuri, rakas naapuri − yhteisön luomisvoimaa Arabianrannassa.
Metropolia-amattikorkeakoulu
ISBN 978-952-5797-16-9

Metropolian kulttuurin ja luovan alan yksikkö on jo pitkään pyrkinyt edistämään luovuutta ja moniäänisyyttä lähiympäristössään. Vuonna 2007 käynnistyneessä Urbaani luovuus -hankkeessa osaamista on haluttu hyödyntää aluekehityksessä kulttuurialan Hämeentien toimipaikan kaupunginosassa. Ihmislähtöinen, soveltavaa taidetta hyödyntävä näkökulma on ollut vahva osa koko toimialan opetusfilosofiaa ja lähtökohta kaikelle hanketoiminnalle. Myös Arabianrannan ainutkertainen ympäristö – kauniit vanhat tehdasrakennukset, Vanhankaupunginkoski, luonnonsuojelualue ja Helsingin historialliset syntysijat – sekä muun muassa erilaisista yrityksistä, taideyliopistosta, ammattikorkeakouluista ja aktiivisesta asukasyhdistyksestä koostuva monipuolinen toimijakunta ovat tarjonneet hankkeelle otollisen ympäristön.

Urbaani luovuus -hankkeessa kerätyistä kokemuksista on julkaistu visuaalisesti loistokkailla valokuvilla ryyditetty kirja Rikas kulttuuri, rakas naapuri − yhteisön luomisvoimaa Arabianrannassa (2011). Kirjassa tutustutaan hankkeen osaprojekteihin vuosina 2007–2010 ja esitellään alueen yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia vahvistavia menetelmiä. Lisäksi Arabian paikalliset voimahahmot ja hankkeen toimijat kertovat, mikä saa heidät innostumaan aluekehitystyöstä.

Kirja kuvaa havainnollisesti sitä, miten opiskelijat opettajineen ovat hyödyntäneet osaprojekteissaan alueen värikästä historiaa Helsingin perustamispaikkana sekä toimineet aktiivisessa yhteistyössä paikallistoimijoiden kanssa. Mukana on ollut useita koulutusohjelmia. Kulttuurituotannon saralla historia on antanut välineet perehtyä matkailun edistämiseen ja uusien matkailukonseptien synnyttämiseen, esittävä taide puolestaan on hyödyntänyt menneisyyden tarinoita luodessaan produktioita tai vaikkapa dramatisoituja kiertokävelyjä. Viestinnän 3D:n ja pelisuunnittelun opiskelijat ovat näyttäneet taitonsa historiallisen Helsingin kolmiulotteisissa mallinnuksissa, ja digitaalisen median opiskelija on suunnitellut ja toteuttanut Vanhankaupungin alueen historiasta kertovat verkkosivut.

Asukastoimijoiden aktiivisuus tulee esiin erityisesti kirjan kuvituksessa. Arabianrannan asukkaista on ollut iloa ja hyötyä toimintamuotoja kehitettäessä. Rikas kulttuuri, rakas naapuri esittelee esimerkkinä kulttuurituotannon opiskelijan luoman hakusaattopalvelun, jossa haetaan yksittäisiä ihmisiä tai ryhmiä kotoa tai heille tärkeästä paikasta esimerkiksi katsomaan teatteriesitystä, verkostoitumaan ja viettämään yhteistä aikaa. Osallistavat menetelmät viettivät riemuvoittoaan myös silloin, kun Aktiiviset seniorit ry:n Loppukirissä asuvat lähtivät mukaan tekemään  kesäteatteria Metropolian kanssa.

Urbaani luovuus on hankkeena koonnut käsitystä kaupunginosan toimijoiden päivittäisestä elämästä ja tarjonnut ainutlaatuisen yhteisen foorumin ympäristönsä kehittämistä kiinnostuneiden asukkaiden ja korkeakoulun kanssa. Mikä olisikaan aluekehitystyössä tärkeämpää kuin tuntea niiden ihmisten ajatukset, jotka päivittäin kulkevat kaupunginosan katuja, vierailevat sen liikkeissä, istuskelevat puistoissa ja hengittävät sen ilmaa säästä tai vuodenajasta riippumatta. Ihmiset yhdessä alueen yritysten, yliopiston, koulujen, päiväkotien, senioritalojen ja muiden laitosten kanssa tekevät kaupunginosasta itsensä näköisen, kaikille sopivan tilan. Rikas kulttuuri, rakas naapuri on tunnistanut ja tuonut näkyviin sen, miten tässä rajapinnassa on myös ammattikorkeakoulun kehittämistyöllä tärkeä sijansa.

Urbaani luovuus jatkuu vuoden 2012 loppuun matkailullisin painotuksin.

Rikas kulttuuri, rakas naapuri –kirjaan ja hankkeeseen voi tutustua verkossa. Sivuilta löytyy myös kirjan englanninkielinen käännös nimellä Culture on Your Doorstep.

Kirjoittajat

Aleksandra Meyer & Suvi Aho

Kaiken takana on työ

Tällä hallituskaudella tullaan viemään läpi mittava ammattikorkeakoululaitoksen uudistaminen. Suunnitelmien mukaan uusi laki astuisi voimaan vuoden 2014 alusta. Opetus- ja kulttuuriministeriö esitteli uudistuksen suuntaviivoja seminaarissa 6.9.2011. Uudistuksella selkiytetään ammattikorkeakoulujen oikeudellista asemaa ja vahvistetaan edellytyksiä vastata nykyistä itsenäisemmin ja joustavammin työelämän, muun yhteiskunnan ja alueiden muuttuviin kehittämistarpeisiin laadukkaalla opetuksella ja tutkimus- ja kehitystyöllä.

Aluekehityksen rooli ammattikorkeakoulujen avaintehtävänä tulee vahvistumaan entisestään uudistuksen myötä. Ammattikorkeakoulujen aluekehityksessä on kysymys siitä, että maan eri alueille saadaan riittävästi korkeatasoista työvoimaa ja että alueille syntyy kestäviä, itseään vahvistavia ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä uuden tiedon tuottamiseen, levittämiseen ja käyttöön liittyviä prosesseja.

Aluevaikuttavuuden ja kehityksen kannalta keskeisessä roolissa on se, miten koulutus vastaa alueellisiin tarpeisiin. Opiskelijan kannalta onkin tärkeintä se, työllistyykö hän valmistumisen jälkeen ja miten koulutus vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin. Koulutuksen on tarkoitus antaa opiskelijalle vaadittavat tiedot ja taidot, jotta hän voi työllistyä koulutusta vastaavaan työhön ja kehittyä työssään. Opiskelijoiden työllistyminen alueen työelämään on myös parasta aluevaikuttavuutta ja kehitystä ammattikorkeakoululta.

Työllistymistä ja tätä kautta aluekehitystä voi tehostaa monella tapaa. On kehitettävä opetuksen laatua, lisättävä joustavia opiskelumahdollisuuksia, kehitettävä yhteistyötä pk-yritysten ja palvelusektorin kanssa ja tehostettava korkeakoulun alumniyhteistyötä. Konkreettisia keinoja kehittää opetusta vastaamaan alueen tarpeisiin on hyödyntää ja lisätä opettajien työelämäjaksoja ja kytkeä tki-toiminta tiiviimmin opetukseen.

Aluekehityksen näkökulmasta myös ammattikorkeakoulun rakenteilla on väliä. Ammattikorkeakoulujen toimipisteverkkoa on kehitettävä yhtenäisemmiksi kampusalueiksi, jotka mahdollistavat joustavan ja monimuotoisen opiskelun ja takaavat resurssit laadukkaaseen opetukseen. Toimipisteverkon kokoaminen ja järkeistäminen mahdollistaa sen että, jokaisella kampuksella on edellytykset kehittyä kansainvälisesti korkeatasoiseksi tutkintoon johtavaa opetusta sekä aluetta palvelevaa tki-työtä järjestäväksi toimipisteeksi. Tilaratkaisuissa on myös hyvä tehdä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Eri koululaitoksien yhteiset kampukset ovat tulevaisuutta. Näin on mahdollista pienemmällä määrällä rahaa saada aikaan enemmän toimintaa.

Yhteiset kampusalueet lisäävät myös tehokkuutta. Vaikka jo nyt on se tilanne, että ammattikorkeakoulujen tehokkuudessa ei ole merkittäviä eroja muihin koulutusasteisiin verrattuna. Ammattikorkeakouluopiskelijoista 64 prosenttia valmistuu tavoiteajassa. Parempaan yltävät vain lukiolaiset, joista 86,5 prosenttia suorittaa opintonsa ajallaan. Sekä yliopistossa että ammatillisella toisella asteella opiskelevista noin 60 prosenttia valmistuu tavoiteajassa. Ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistuneiden työllistymisessäkään ei ole suurta eroa. Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutuksesta vuonna 2010 valmistuneista työllistyi 86 prosenttia ja aikuiskoulutuksesta valmistuneista peräti 92 prosenttia. Maisterin tai ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista töitä sai 85 ja tohtorin tutkinnon suorittaneista 82 prosenttia. Näiden lukujen valossa on vielä syytä ottaa huomioon, että ammattikorkeakouluissa on tilastojen mukaan yhtä opettajaa kohden 18 opiskelijaa, yliopistoissa vastaavasti vain 7. Se täytyy kuitenkin tunnustaa, että näissä luvuissa on merkittäviä koulutusohjelmakohtaisia eroja.

Edelleen suurimmat haasteet aluekehityksen saralla liittyvät siihen, miten ammattikorkeakoulujen aluekehityshankkeet saadaan nykyistä suuremmiksi ja eri osa-alueita yhdistäviksi kokonaisuuksiksi. Tässäkin avainasemaan nousee yhteistyö eri toimijoiden välillä.

*

Role of regional development as UAS key task will be even more important as it is today. Regional development means that the country’s different regions have sufficient high-quality workforce, and there will be sustainable, self-reinforcing and internationally competitive new knowledge generation, diffusion and use of processes.

The main thing is, how the education meets the regional needs. The student’s point of view, this is the most important thing. Question is that, will student employed after graduation and how the training meets the changing needs of working life. Training is designed to provide students with the necessary knowledge and skills so that he can find a job. Students’ employment in the same area is also the best way to do regional development.

Kirjoittaja

Joona Räsänen, varapuheenjohtaja, opiskelija, joona.rasanen(at)samok.fi, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry

Ammattilaisia tehdään yhteistyöllä

Uuden Insinööriliiton toinen edunvalvonnan kohde työmarkkinatoiminnan lisäksi on insinöörikoulutuksen kehittäminen. Asia on varsin yksinkertainen ymmärtää, kun pohtii, mitä työnantajille tarjotaan palkkaa vastaan. Usein toistettu sanonta on, että työnantaja maksaa osaamisesta, ei tutkinnosta. Insinööriliitto pitää omalta osaltaan huolta ammattikunnan insinööritutkintoihin sisältyvästä osaamisesta. On siis luonnollista, että järjestö on kiinnostunut siitä, miten ja missä laajuudessa Suomessa insinöörikoulutusta tarjotaan.

Valtaosa, runsaat 80 %, insinöörikunnasta sijoittuu avoimen sektorin palvelukseen erilaisiin asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Siksi alan työllisyys reagoi nopeasti maamme tai globaalin talouden tilan muutoksiin. Sen seurauksena esimerkiksi vastavalmistuneiden työllistymistilanne voi vuosittain vaihdella paljon. Viimeisen kymmenen vuoden aikajakson tapahtumat – it-kuplan puhkeaminen, sitä seurannut minilama vuosikymmenen alkupuolella sekä vuoden 2008 notkahdus – näkyvät kaikki selvästi valmistuneiden työllisyydessä.

Insinööriliitto on ajanut insinöörikoulutuksen kehittämisessä kolmea tavoitetta: koulutuksen korkeaa laatua, nykyistä selkeästi alempaa sisäänottoa ja koulutuksen riittävää resursointia. Kaikkiin näihin pääteemoihin haettiin vastausta mm. parivuotisessa teknisen alan korkeakoulutuksen kansallisella kehittämisohjelmalla, johon sekä liitto että ammattikorkeakoulut ottivat osaa. Tuloksena syntyi aineisto, jossa määriteltiin niitä reunaehtoja, joita korkeatasoisen ja laadukkaan koulutuksen tulisi pitää sisällään. Ajatukset eivät ilmeisesti olleet tyhmiä, sillä niitä on sittemmin käytetty monissa yhteyksissä, kun ammattikorkeakoulujen kehityksestä on ollut kyse.

Toinen viime aikojen merkittävistä isoista ponnistuksista insinöörikoulutuksen kehittämiseksi on ollut INSSI-hanke, jossa liitto on ollut mukana kaikkien tekniikan alan ammattikorkeakoulujen kanssa. Hanke pureutui kahteen kipeään kohtaan: alalle hakeutuvien määrän kasvattamiseen ja koulutuksen läpäisyyn. Kiinnostus insinööriopintoja kohtaa on laskenut, ja aloittaneista vain runsaat puolet saa opintonsa kunnialla päätökseen. Nykytilanteen jatkuminen ei liene kenenkään etu.

Nyt ollaan tiukassa tilanteessa. Uusi hallitusohjelma seuraaville neljälle vuodelle ei hyvää lupaa. Hallitusohjelmaan kirjattujen tavoitteiden saavuttaminen on kiven takana, kun otetaan huomioon ohjelmaan ammattikorkeakoulujen kohdalle kirjattu säästötavoite, joka on noin 50 miljoonaa euroa pelkästään OKM:n pääluokassa. Millään juustohöylämenettelyllä asia ei ratkea. Järjestön näkökulmasta nyt pitäisi ammattikorkeakoulujen päättäjiltä löytyä rohkeutta koviinkin päätöksiin, joilla turvataan jäljelle jäävien yksiköiden toimintaresurssit.

Työelämäyhteistyöhön ryhtiä

Ammattikorkeakoulututkintojen yhtenä vahvuutena mainostetaan niiden työelämäläheisyyttä, jolla ne erottuvat yliopistotutkinnoista. Siinä mielessä aina välillä ihmettelee sitä työelämäyhteyksien ohuutta ja vähäisyyttä, johon joskus törmää. Työelämäedustajilta kysyttäessä ammattikorkeakoulujen tarjoamista palveluista ei tiedetä tai niitä ei käytetä. Toisaalta työelämäyhteyksien tärkeys ei ole hahmottunut ammattikorkeakoulujen avainasiaksi läheskään kaikille ammattikorkeakoulujen edustajille.  Tämä käy selville vaikkapa opiskelijan ja työelämän yhteyksien kehittämisverkosto INTOn ”Työelämäyhteydet ammattikorkeakouluissa 2008” selvityksestä. Kyselyyn vastasi noin 400 ammattikorkeakoulujen edustajaa, runsaat 300 työelämäedustajaa ja reilut 4000 opiskelijaa.

Selvityksessä tekniikan ja liikenteen sekä luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijat eivät pitäneet koulutusta käytännönläheisenä ja alojen opiskelijat olivat myös muita tyytymättömämpiä opettajiensa työelämäyhteyksiin. Myös harjoittelun ohjaukseen näiden alojen opiskelijat eivät juuri kokeneet saavansa ohjausta, palkkaa sen sijaan kyllä.  Yhtenä asiaa selvittävänä seikkana voi olla se, että niin opiskelijoilla kuin opettajilla on perinteisten kesätöiden ja opintoihin pakollisena osana kuuluvan ohjatun harjoittelun roolit menneet sekaisin. Varsinkin talouden taantumavaiheessa harjoittelupaikkojen saanti on tunnetusti ollut kiven alla.

Selvityksen mukaan työelämäedustajien enemmistö näki valmistuvien opiskelijoiden käytännön osaamisen riittäväksi. Tässä kohdin yritysmaailman edustajien olisi syytä katsoa peiliin. Käytännön osaamista syntyy vain harjoittelun kautta. Esimerkiksi suunnittelu- ja konsulttiala työllisti 14 % vastavalmistuneista insinööreistä vuonna 2009 (UIL sijoittumistutkimus 2009), insinöörityön niille teki 9 % vastavalmistuneista ja kesätöitä niiltä sai vain 4 % opiskelijoista (UIL työssäkäyntitutkimus 2010). Kysynkin, kuinka alan yritykset kuvittelevat saavansa osaavaa uutta henkilöstöä, jos opiskeluaikaiseen harjoitteluun ei tarjoudu mahdollisuuksia?

Yhtenä mittarina ammattikorkeakoulujen ja työelämän suhteen tasosta ja laadusta olemme pitäneet harjoittelumahdollisuuksien kehitystä sekä opinnäytetyön aiheiden löytymistä elinkeinoelämän piiristä. Ne kuvastavat omalta osaltaan sitä reaalimaailman yhteistyötä, jota arjessa oppilaitosten ja ympäristön välillä tehdään. UIL:n sijoittumistutkimuksen mukaan oppilaitoksille tehtävien opinnäytetöiden prosentuaalinen osuus on ollut nousussa. Esimerkiksi vuonna 2009 valmistuneista oppilaitostöiden osuus opinnäytetöistä oli peräti 16 %. Niitä mitenkään aliarvostamatta, suunta ei mielestäni ole oikea. Samoin kesätöitä saaneiden opiskelijoiden osuus putosi kesällä 2009 vuosituhannen alimpaan lukemaan runsaaseen 80 %:iin. Valmistuvan insinöörin ammattitaitoon vaikuttaa olennaisesti se, miten hyvin hän on teoriaopintojensa annin pystynyt siirtämään käytännön osaamiseksi ja siinä työssä laadukas harjoittelu on avainasemassa.

Siitäkin huolimatta, että haasteet ovat kovat, koulutuksen laatu ratkaisee. Olemme siirtymässä vaiheeseen, jossa aletaan aidosti pohtia sitä, mitä tuotetaan. Minkälaista osaamista valmistuvalla on ja miten se osaaminen vastaa työelämän tämän hetken ja tulevaisuuden tarpeita. Tästä näkökulmasta katsoen mietityttää nykyinen auditointimenettely, jossa päähuomio kiinnittyy prosessin toimivuuteen korkeakoulutasolla. Olisiko sittenkin hyödyllisempää pohtia sitä, minkälaisia osaajia mylly jauhaa?

Kirjoittaja

Hannu Saarikangas, johtaja, hannu.saarikangas(at)uil.fi, Uusi Insinööriliitto

Kansainvälistyminen kv‐toimistojen tehtävissä

Kansainvälistyminen on ollut tärkeä asia koko ammattikorkeakoulun historian ajan, ja on sitä edelleen (Koulutuksen – ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmat eri vuosilta, Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009‐2015). Korkeakoulun kansainvälistymistä ja sen johtamista on tutkittu monista näkökulmista (ks. lisää keskustelua esim. Söderqvist 2002, ed. Martikainen 2006). Kansainvälisten asioiden toimistot (myöh. kv‐toimistot) ovat olennaisia kansainvälistymissektorin toimijoita. Kv‐toimistot ovat monenlaisissa rooleissa tämän päivän korkeakouluissa. Ne voivat olla esimerkiksi ainoastaan yhden tärkeän kansainvälistymistoiminnon, opiskelijaliikkuvuuden, organisaattoreita tai niillä voi olla strategisen kehittäjän tehtävä ylimmän johdon tukena, tai ne voivat olla kaikkea tältä väliltä, ja tehtävät voivat vaihtua. Tämän puheenvuoron tavoitteena on tutkimuksen ja havaintojen esittelyn avulla lisätä keskustelua kv‐toimiston tehtävistä korkeakoulun vision täyttämisessä.

Tässä tutkimuksessa käytetään pohjana Söderqvistin, Salmen ja Karkun yhteensä kymmenien vuosien kv‐työkokemusta. Sen perusteella esitellään kv‐toimiston tehtäviä kuvaamaan tehty kuvio vuodelta 2008. Lisäksi maalis‐ ja huhtikuun vaihteessa 2011 on pyritty keräämään kaikilta ammmattikorkeakoulujen kv‐päälliköiltä tai vastaavaa tehtävää muulla nimikkeellä tekeviltä vastaus kysymykseen: ”Mitkä ovat näkemyksenne siitä, mitkä ovat korkeakoulun kv‐toimiston (tai jos haluaa vastata kv‐johtajan ts. sinun johtamasi toiminnan) [tai jos korkeakoulun organisoinnin kannalta järkevämpää vastata kv‐toiminnan] tärkeimmät kolme tai viisi tehtävää.” Tiedonkeruu pyrittiin tekemään haastatteluina, ja osin saatiin täydennystä sähköpostitse. Osin vastaukset saatiin sähköpostitse, ja niitä tarkennettiin haastatteluin. Yhteensä Suomen 27:stä ammattikorkeakoulusta
vastaukset saatiin 23:lta ammattikorkeakoululta. Tätä d taa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Alkuperäisen kuvion pohdinnassa esitellään myös tämän uudemman datan analyysin perusteella syntyneitä ajatuksia.

Kansainvälistymisen sisällöistä

Söderqvist (2002, 29) on määritellyt kansainvälistymisen tarkoittamaan muutosta kansallisesta korkeakoulusta kansainväliseksi korkeakouluksi. Luostarinen (1979) määrittää yritysten kansainvälistymistä samaan tapaan ”transfer from the purely domestic company stage to the internationally operating company stage” keskustellessaan tutkimuskysymyksenasettelustaan.

Kansainvälistymismuutos korkeakouluissa sisältää Söderqvistin (2001) mukaan kansainvälisen näkökulman lisäämisen kaikkiin johtamisen osa‐alueisiin. Tämän kansainvälistymismuutoksen tarkoituksena on parantaa opettamisen ja tutkimuksen laatua sekä auttaa saavuttamaan halutut pätevyydet (Söderqvist 2001). Tänä päivänä ehdotamme em. määrittelyyn oppimisympäristön laadun parantamista opettamisen laadun parantamisen sijaan. Osana oppimisympäristöä on tietysti opettaminen. Söderqvist (2001) esittelee kansainvälistymisen vaiheiksi seuraavan taulukon mukaiset VIP‐toiminta, opiskelijaliikkuvuuden edistäminen, tutkimuksen ja opetuksen kansainvälistäminen, kansainvälistymisen institutionalisointi, kansainvälistymisen kaupallistaminen.

Zero stage
Internationalisation as Marginal Activity
 – There are some free movers
– Internationalisation is an exotic and status phenomenon – some important actors in the organisation travel to conferences
– Foreign languages are taught
First stage
Student Mobility
 – Awareness of the need to internationalise
– Commitment to planning and implementing different programmes enhancing the mobility of students
– Creation of international offices to handle the routines of student mobility
– Internationalisation is taken as an end in itself
– ECTS becomes an important tool to facilitate counselling and the acknowledgement of foreign studies
Second stage
Curriculum and Research Internationalisation
 – Awareness of teachers necessary to make internationalisation of the curriculum and research possible
– Organising of teacher mobility
– Internationalisation taken as a means to enhance the quality of education
– Different ways to internationalise the curriculum
– Appointment of international coordinators to handle curriculum and research internationalisation
Third stage
Institutionalisation of Internationalisation
 – Internationalisation is given a strategy and a structure
– Networking both through cheap travel and new ICT; partnerships and strategic alliances
– The quality of internationalisation is receiving more attention
– Multiculturalism
– Appointment of an internationalisation manager
Fourth stage
Commercialising the Outcomes of Internationalisation
 – Exporting education services
– Franchising education services
– Licensing
– Joint ventures
– Strategic alliances
– Creation of organs to promote commercialisation

Table 1: Söderqvist´s Stages of HEI Internationalisation
Minna Söderqvist

Toisaalta, Söderqvist (teoksessa Söderqvist‐Parsons 2005 s.4, ja Söderqvist 2005a s.36‐38) havainnollistaa, että kansainvälistyminen on puu, jonka juurina ovat valtioiden ja organisaatioiden väliset sopimukset ja yleisesti hyväksytyt periaatteet sekä runkona korkeakoulun kansainvälistymisstrategia osana korkeakoulun yleisstrategiaa. Lehvästön tämän ajattelun mukaan muodostavat eri kansainvälistymisen toiminnot, joista liikkuvuus suurimpana, mutta rekrytointi ulkomailta, opiskelijamarkkinointi, kv‐tutkimus, kehitysmaayhteistyö, kotikansainvälistyminen ja kv‐ yritysyhteistyö ovat esimerkkejä. Nämä lehvästön muodostavat eri toiminnot, ja niiden painoarvot kansainvälistymistoiminnan sisällä, vaihtelevat ajassa.

Kuvio 1: © Söderqvist, Minna: Internationalisation seen as a tree,
Kuvio 1: © Söderqvist, Minna: Internationalisation seen as a tree,

Seuraavassa kuvassa kehittämme tätä näkemystä edelleen. Uuden kuvan avulla tarkastelemme maailmaa kv‐päällikön näkökulmasta ja yritämme selventää sitä, mitä kv‐toimiston tehtäviin kuuluu yksinään ja mitä taas yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Nämä tehtävät perustuvat kokemuksiin Teknillisestä ja Taideteollisesta korkeakoulusta. Söderqvist vastasi kansainvälistymisen strategisesta kehittämisestä TKK:lla 12/2006‐7/2010, Salmi on toiminut kv‐päällikkönä TAIKissa vuodesta 1991 ja sitä ennen kv‐rahoituksen tehtävissä. Karkku on ollut kv‐asioitten suunnittelijana vuodesta 2002. Söderqvist on lisäksi toiminut koulujen kansainvälistymisen kehittämisen parissa vuodesta 1994 eri oppilaitoksissa ja ammattikorkeakouluissa.

Kuvio 2: © Söderqvist, Minna, Salmi, Eija, Karkku Hanna: KV‐toimiston tehtävät
Kuvio 2: © Söderqvist, Minna, Salmi, Eija, Karkku Hanna: KV‐toimiston tehtävät

Kv‐toimiston ydintehtäviä on mielestämme kuusi kappaletta, jotka ovat kuvion keskiössä. Nämä ovat

  • proaktiivinen ylimmän johdon tukeminen kv‐asioissa
  • kv‐partneri‐ ja kv‐verkostotietämyksen kehittäminen ja ylläpitäminen
  • kansainvälistymisen koordinointi korkeakoulutasolla
  • kansainvälisten palvelujen tuottajien esimiehenä toimiminen
  • kv‐osaamisen ylläpitämistä organisaation hyödyksi
  • kv‐kampuksen kehittäminen sekä
  • ajasta nousevien kv‐asioiden tekeminen ja
  • liikkuvuus monissa muodoissaan sekä kehittämisprojektit.

Kv‐toimisto on lisäksi monessa mukana muiden toimijoiden kanssa. Tätä havainnollistamme kuvion ulkolaidan asioiden otsikoiden avulla. Kokemustemme mukaan kv‐toimisto on

  • mukana tuottamassa kv‐strategiaa ylimmän johdon tukena,
  • kansainvälistämässä opetussuunnitelmia ja tukemassa yksittäisten kurssien kansainvälistämistä,
  • tekemässä kv‐markkinointia ja kv‐viestintää,
  • ylläpitämässä ja kehittämässä kv‐verkostosuhteita ja osallistumassa kv‐verkostojen toimintaan,
  • auttamassa kv‐rekrytoinneissa sekä
  • kehittämässä kv‐tilauskoulutusta.

Nämä 12 tehtävää painottuvat eri tavoin eri konteksteissa ja eri aikoina. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten keskityttiin kovin kansainvälisen opiskelijamarkkinoinnin kehittämiseen, reilu pari vuotta sitten kv‐tilauskoulutuksen kehittämiseen ja tänä päivänä ehkä pähkitään strategisten partnerien ja muiden partnerien kanssa toimimista, kehitetään kaksoistutkintoja tai pyritään hankkimaan potentiaalisia opiskelijoita ulkomailta vieraskielisiin koulutusohjelmiin ja tarjoamaan erilaisia palveluita suomea osaamattomille ja suomalaista kulttuuria huonosti tunteville.

Ammattikorkeakouluista kerätty data on samansuuntaista. Ammattikorkeakoulun kv‐päälliköiden vastauksista löytyi kolme erilaista diskurssia. Laajimmin, noin puolella vastanneista 24:sta kv‐ päälliköstä, oli edelläesitetyn kuvion mukainen laaja näkemys kv‐toimistojen tehtävistä. Tätä tukevat seuraavat lainaukset:

”KV‐toimiston tehtävänä on korkeakoulun kansainvälistymisen kehittäminen.” (A11)

”KV‐toimisto ohjaa ja koordinoi AMK:n kansainvälistä toimintaa sekä tarjoaa muille tulosalueille kv‐tukipalveluja.” (A24)

”Kv‐toimiston tärkeimmät tehtävät ovat korkeakoulun, sen opiskelijoiden ja henkilöstön kansainvälistymisen tukeminen… ” (A6)

”KV‐toimiston tärkeä tehtävä on edistää, valmistellaja toteuttaa korkeakoulun kansainvälistymiseen liittyviä asioita” (A13)

”KV‐toimiston tehtävänä on… institutionaalisen kansainvälistymisen tukeminen.” (A22)

Kaksi muuta diskurssia olivat tasavahvoja – noin neljäsosa vastanneista kannatti niistä kumpaakin. Toisen mukaan KV‐toimiston tehtävänä on selkeästi liikkuvuuden ja kaiken siihen liittyvän tekeminen:

”Liikkuvuus on kaikkein keskeisin tehtävä” (A10, A14)

Useat myös luettelivat tärkeimmiksi tehtäviksi vain erilaisia liikkuvuuden edistämiseen liittyviä tehtäviä ( A7, A15, A16, A18, A19, A23, A27).

Toisessa tasavahvassa diskurssissa puolestaan painotettiin liikkuvuutta ”Liikkuvuus vie 50 % kaikesta ajasta. ” (A27, A8), mutta toisaalta liikkuvuuden lisäksi mainittiin jokin muu ajassa olevista kansainvälistymiseen liittyvistä kehittämisasioista (A2, A3, A9, A10, A16, A8, A25, A6). Kv‐palvelujen tuottamisen mainitsi erikseen vain kaksi AMK:n kv‐päällikköä tärkeimpien tehtävien joukossa (A11, A24).

Organisaation muu tila vaikutti selkeästi myös kv‐toimiston tehtäviksi mainittuihin asioihin. Mikäli huomiota vei jokin iso asia, kuten rakennemuutos (A8, A16, A18), niin kv‐toimiston tehtävissä painottui liikkuvuus ehkä enemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa (Söderqvist 2001a, 2001c).

Samoin kv‐toimiston tehtävissä painottuivat aivan pakolliset pyöritettävät asiat, jos kv‐toimiston johto oli väliaikaisissa käsissä (A15, A20).

Koon vaikutus resursseihin ja kv:n sisältöihin

Ammattikorkeakoulujen kv‐toimistojen tehtävät vaihtelevat ammattikorkeakoulun koon mukaan, mitä tukevat myös Söderqvistin ja Salmen havainnot yliopistojen kv‐päälliköiden kokouksista reilulta kolmelta vuodelta vuoden 2010 heinäkuuhun saakka. Tämän lisäksi, korkeakoulujen kv‐toimistojen tehtävien painotukset vaihtelevat tämänkin kyselyn perusteella kovin sen mukaan, miten kv käsitetään ammattikorkeakoulun tehtävien seassa. Siitä on konkreettisena osoituksena myös kv:hen allokoidut henkilöresurssit, jotka vaihtelevat haastateltujen keskuudessa yhdestä reiluun kymmeneen kv‐toimiston työntekijään – lisäksi useimmissa ammattikorkeakouluissa tulevat myös aloittain nimetyt useimmiten opettajataustaiset kv‐koordinaattorit tai kv‐vastaavat. Yliopistopuolella ”kv‐koordinaattorit” ovat useimmiten kv‐suunnittelijoita, siis eivät opetuskokemusta omaavia, vaan hallinnollisia henkilöitä. Näin tehtävätkin painottuvat hyvin erilaisiksi, ja substanssin kehittäminen kansainvälisyyden keinoin jää vähemmälle. Mikäli kv:hen on allokoitu vain vähäisiä resursseja, niin tehtävät useimmiten amk‐datan valossa ovat hyvin liikkuvuuspainotteisia, mukana on ehkä yksi ajasta nouseva kehittämisprojekti. Jos kv‐toimistossa puolestaan on enemmän väkeä, niin tehtävätkin ovat laajempia. Toisaalta, voihan asia olla niinkin päin, että jos kv käsitetään laajempana ilmiönä kuin vain liikkuvuus, niin siihen myös allokoidaan enemmän resursseja. Joka tapauksessa, nämä ilmiöt, enemmän resursseja ja enemmän tehtäviä, vähäiset henkilöresurssit ja vain liikkuvuuden organisointiin liittyviä tehtäviä, tuntuvat esiintyvän yhtaikaa, vaikka syy‐ ja seuraussuhteista onkin mahdotonta tämän datan valossa sanoa mitään.

Kansainvälistymisen osa‐alueista käytännössä

Esittelemme seuraavassa edellä mainittuja eri tehtäviä tarkemmin. Kansainvälistymisen johtaminen on kv‐toimiston tärkeimpiä tehtäviä. Kv‐toimisto toimii tässä tietysti ylimmän johdon ohjeiden mukaan, ja toivottavasti ylimmän johdon suorassa alaisuudessa. Strateginen kehittäminen on mahdotonta muualta kuin toiminnan kovasta ytimestä. Tätä näkemystä edustivat myös muutamat ammattikorkeakoulut (A24, A22, A26).

Kansainvälistymisen operatiiviseen johtamiseen kuuluu mm. kv‐strategian laatiminen ja ylläpitäminen yhteistyössä organisaation muiden toimijoiden kanssa, ylimmän johdon tukeminen kv‐ asioiden valmistelussa, kv‐toimintojen koordinointi, arviointi ja jatkuva kehittäminen korkeakoulutasolla sekä kv‐palveluja tuottavien esimieheys. Ylimmän johdon tukemisen mainitsi vain yksi ammattikorkeakoulun kv‐päällikkö (A13), tosin kv‐toimiston roolin kv:n asiantuntijana mainitsi lisäksi kaksi (A2, A9). KV‐palveluja tuottavien henkilöiden esimiestehtävät toi esiin useampi henkilö (A24, A26, A11, A13, A14, A22).

Ajantasaisen tiedon seurannan ja tiedottamisen mainitsi sen sijaan useampi (A3, A9, A13, A26). Sen sijaan kv‐toimintojen koordinointi – ilman suurempaa analyysiä mitä se tarkoittaa – tuli mainituksi lähes kaikissa tiedonkeruutilanteissa.

Asioiden ja ihmisten suoran johtamisen lisäksi tarvitaan todellista tekemistä. Ehkä näkyvin k ‐ toimistojen tekeminen liittyy opiskelijoiden, opettajien ja muun henkilökunnan liikuttamiseen Suomeen ja Suomesta. Liikkuvuuden tai tuen liikkuvuudelle mainitsivat KAIKKI ammattikorkeakoulujen kv‐päälliköt. Kv‐toimistot luovat, kehittävät ja käyttävät tähän liittyviä prosesseja. Suomessa onkin loistavia käytänteitä, varsinkin opiskelijaliikkuvuuden prosesseissa (ks esim PINNET‐ nettisivusto). Ruotsissa on sama tilanne (ks Goda Exempel 2005).

Opettajaliikkuvuuden kehittyminen on valitettavasti Euroopankin tasolla vielä huonolla tolalla (ks. esim. EU:n Trends‐ raportit). AMK:n kv‐päälliköistä monet kuitenkin mainitsivat opettajien ja muun henkilöstön kv‐osaamisen tukemisen tärkeimpien tehtä ien joukossa (A5, A6, A18, A19, A24, A25).

Toinen esimerkki todellisesta tekemisestä on kv‐toimistoissa partneri‐ ja verkostosuhteiden luominen ja partnerien ja verkostojen kanssa toimiminen käytännössä – verkostossahan tehdään sitä, mitä sen jäsenet haluavat, ja organisaatio saa verkostosta parhaimman tuen omille tavoitteilleen toimimalla verkostossa aktiivisesti. Suuremmissa organisaatioissa tehtävän luonne muuttuu helposti siten, että kv‐toimisto koordinoi muualla tehtyä suhteiden luomista ja kehittämistä, mutta toisinkin voi olla. Esimerkiksi Suomen toiseksi suurimmassa yliopistoissa kv:n strateginen kehittäjä osallistui johdon toiveesta itse aktiivisesti johdon määrittämien neljän verkoston toimintaan kolmen vuoden ajan. Verkostojen kanssa toiminnan mainitsi vain muutama ammattikorkeakoulun kv‐päällikkö (A8, A18, A22, A27), strategisten kumppanuksien kehittämisen sen sijaan toi esille 13 kv‐päällikköä, ja partnerisuhteiden kehittämisen ja luomisen myös moni (A3, A8, A9, A13, A16, A25, A27). Sidosryhmäyhteistyön mainitsi vain yksi käyttäen tätä termiä (A24), ja yksi toi myös esiin asiakkuuksien ja kumppanuuksien eron (A8).

Kolmas tärkeä tehtävä on kv‐kampuksen kehittäminen. Se tarkoittaa monenlaisia asioita kampuksen kyltittämisestä vierailla kielillä kampuksen hengen luomiseen. Knight (1995) piti jo kuusitoista vuotta sitten ”ethos”ta eli kansainvälisyyttä tukevan kulttuurin ja ilmapiirin luomista yhtenä tärkeimmistä neljästä kansainvälistymisen suuntauksesta. Näitä asioita ei maininnut yksikään ammattikorkeakoulun kv‐päällikkö – ehkä ne ovat jo tehtyä asiaa?

Erilaiset kv‐toimistojen tervetuloa‐aktiviteetit ja vaihto‐opiskelijoille järjestettävät ohjelmat ovat osa tätä ilmapiirin luomista ja ylläpitämistä, ja tätä tehdäänkin aktiivisesti. Yhä enemmän pitäisi korkeakouluissa tuottaa vastaavaa ohjelmaa myös opintojensa alussa oleville ulkomaisille tutkinto‐ opiskelijoillle, hehän ovat sentään paikan päällä useamman vuoden. Osaaminen tähän on jo olemassa kv‐toimistoissa, joten kv‐toimistojen ja kv‐ohjelmista vastaavien tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä näissä merkeissä. Vieraskielisten ohjelmien kansainvälistymiseen liittyvät asiat mainitsikin jopa 14 ammattikorkeakoulun kv‐päällikköä, ja erilainen neuvonta, ohjaus, infopäivät, tiedotus yms kansainvälisen ilmapiirin luomista epäsuorasti edesauttavat toimet tuli esille lähes jokaisen vastauksessa jollain tavalla.

Koulutusohjelmavastaava (kova) yrittää luoda puitteita kansainvälistymiselle, jotta opettajat ja opiskelijat voisivat toimia niin, että opiskelijoilla olisi halutut osaamiset tulevassa työssä. Opiskelijoiden kv‐osaamisen kehittämisen kv‐toimiston tehtävänä toi esille vain kolme AMK:n kv‐ päällikköä (A5, A11, A25). Kaksoistutkinnotkin mainitsi vain neljä (A10, A12, A14, A22).

Kova käyttää hyödykseen kv‐päällikön luomia suhteita, ja luo niitä toisaalta itse tietyn koulutusohjelman tarpeista käsin. Suhteita tarvitaan paitsi toisiin korkeakouluihin, jotta voidaan tehdä yhteisprojekteja, myös kansainvälisiin yrityksiin koti‐ ja ulkomailla, jotta saadaan huolehdittua, että kaikilla koti‐ ja ulkomaisilla opiskelijoilla on työharjoittelupaikat, ja sitä kautta mahdollisuus työllistyä. Tänä päivänä ulkomaalaisten työttömyysprosentti on onneksi pudonnut 29%:sta (Söderqvist 2005b, Söderqvist 2006) muutamia prosenttiyksikköjä, mutta on edelleen tiettyjen kansalaisuusryhmien kohdalla moninkertainen kotimaisiin verrattuna. Yrityksiin päin tarpeet eivät jää tähänkään: tarvitaan englanniksi vastaanottavia vierailukohteita, englanniksi puhuvia vierailuluennoitsijoita, sekä ulkomaisillekin opiskelijoille opinnäytetyö‐ ja projektiaiheita. Samoin kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisessä tukeminen on Suomessa tärkeä tehtävä. ”Rekryt” ja vastaavat tukevat tässä, mutta kyllä kv‐toimiston on hyvä olla mukana luomassa kv‐kampusta tältäkin osin. Tämän mainitsi vain kaksi kv‐päällikköä (A2, A9), joista toinen erikseen toi esiin, ettei se kuulu kv‐päällikön tehtäviin, huolimatta ulkomaalaisten vaikeudesta työllistyä tai löytää työharjoittelupaikkoja. Tämä yllätti analyysissä, sillä asia tulee kuitenkin usein esille kv‐päälliköiden tavatessa toisiaan esimerkiksi kv‐kevätpäivillä tai ministeriön tai CIMOn tilaisuuksissa.

Rikkana rokassa on vielä tutkimusyhteistyö, jopa ammattikorkeakoulun lakisääteisissä tehtävissä on tutkimus. Joissakin onnekkaissa tapauksissa monikansallinen tai muu yritys tulee kampukselle ja yhteistyö syvenee entisestään – näin esim. Nokia TKK:lla. TKI:n kansainvälistämisen mainitsi vain neljä henkeä (A12, A2, A6 ja A19), joten tällä puolella lie riittää vielä asennemuokkausta, että tehtävä otetaan kv‐toimistojen asialistalle. Toisaalta viisi muuta AMKia (A5, A22, A23, A24, A27) mainitsi tärkeimpien asioiden joukossa hanketoiminnan, joka tosin käsitettiin varsin monilla tavoilla. Hanketoiminnalla tarkoitettiin joko opetustoiminnan kansainvälistämiseen liittyvää hanketta, mutta useammin esimerkiksi kv‐viikon järjestämistä, kesäkoulun järjstämistä, Erasmukseen tai muuhun rahoitusohjelmaan liittyvää hanketta, hakutoimintoa tai markkinointia.

Yksittäisen opettajan on hankala ehtiä luoda näin moniulotteisia suhteita, joten korkeakoulun sisäisten palvelutoimintojen apua kaivataan, tuleepa se sitten kv‐toimistosta tai yrityssuhteista vastaavasta yksiköstä. Eettisestä näkökulmasta olisi hienoa, jos suhteita ehdittäisiin luoda myös kehitysmaiden auttamisen näkökulmasta – se varmaankin edistäisi maailmanrauhaa ja toteuttaisi korkeakoulujen kolmatta tehtävää.

Kv‐kampuksen luomisessa niinikään opiskelijayhdistykset ovat tärkeä toimija kv‐hengen luomisessa, esimerkiksi Helian Kanto‐ryhmä oli maailmankuulu. Tällä hetkellä yhä useammat opiskelijayhdistykset ovat onneksi valmiina toimimaan myös kv‐tutkinto‐opiskelijoiden palvelemiseksi, mutta toiminnassa on vielä paljon kehitettävää, jotta kaikki tuntevat olonsa tervetulleiksi. Vain yksi AMK:n KV‐päällikkö toi esiin tämän tehtävän.

Useimmista paikoista taitaa yhä puuttua erityiset kv‐henkilökunnan perehdyttämiskäytännöt, koska useimmilla työpaikoilla Suomessa on kotimaisenkin henkilöstön perehdyttämisessä tutkimusten mukaan yhä kehitettävää. (ks esim. Tuomi 2005). Tätä ajatusta tukee myös suuri joukko perehdyttämiseen tehtyjä ammattikorkeakoulun johtamisen aineen opinnäytetöitä. Henkilöstön kv‐ osaamisen tukemisen eri muodoissaan mainitsi onneksi usea AMK:n kv‐päällikkö (A5, A25, A24, A6, A19, A18, A20

Ajasta nousevia kv‐asioita tehdään myös usein ensin kv‐toimistossa, kunnes uusille toiminnoille saadaan tekijät. Tällaisia ajasta nousevia asioita ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana mm. ulkomaisen henkilökunnan rekrytointi, kansainvälinen markkinointi potentiaalisille opiskelijoille, tilauskoulutuksen kehittäminen ja verkostoissa toimiminen. Ammattikorkeakoulujen kv‐päälliköiden vastauksista tällä kertaa esille nousivat vieraskielisten ohjelmien kehittäminen (14 vastaajaa), strategisten kumppanuuksien kehittäminen (13 vastaajaa), henkilöstön kv‐osaamisen kehittämiseen liittyvät asiat (aiemmin mainitut 7 vastaajaa), kv‐markkinointiin liittyvät asiat 7 vastaajaa (A8, A9, A18, A23, A24, A26, A27). Kv‐viestinnän mainitsi vain neljä (A15, A18, A24, A26), vaikka kv‐ markkinoinnin otti esille useampi. Rahoitukseen liittyvät ongelmat (A4, A13, A15, A18, A26) ja viennin aloittaminen (A5, A9, A12, A22, A 23) tulivat myös mainituiksi tärkeimpien tehtävien joukossa.

Koulutuksen antamisen näkökulmasta erittäin tärkeä kansainvälistymisen osa‐alue on opetussuunnitelmien kansainvälistäminen ja opettajien tukeminen kansainvälistymisessä. Tämä linkittyy kv‐kampuksen luomisen kanssa, kuten yllä huomattiin. Opetussuunnitelmien kansainvälistymiseen osallistuvat toki monet muutkin toimijat: yliopistoissa mm. professorit ja koulutussuunnittelijat sekä ammattikorkeakouluissa mm. opettajat. Kv‐toimistoissa on tietämystä korkeakoulujen välisistä suhteista, jotka ovat tässä kohden avainasemassa käytännön opetussuunnitelmaa kansainvälistettäessä. Tehokkaassa organisaatiossa luodaan rakenteita, joiden avulla eri toimijoiden luomat kv‐suhteet saadaan kaikkien saataville, vaikka niistä vastaisikin tietty taho. Kukkakaan ei kuki hoitamatta. Työvälineenä voivat olla esimerkiksi markkinoinnin maailmasta tutut CRM‐ohjelmistot, jotka tosin harvemmin ovat vielä yleisessä käytössä korkeakouluissa.

Taidealoilla ja ammattikorkeakouluissa tehdään myös paljon kansainvälisiä kehittämisprojekteja erilaisille organisaatioille, kuten kuviossa 2 kuvaamme. Design‐opiskelijat tuottavat mm. näyttelyitä ja ammattikorkeakouluopiskelijat osallistuvat kansainvälisten yritysten kehittämiseeen monimuotoisilla projekteilla, jotta opiskelijat saavat käytännön osaamista kansainvälisessä, monikultturisessa kontekstissa tehtävästä projektista. AMKien kv‐päälliköistä yksi toi esille kulttuuritoimialan kv‐koordinaattorin osaamisen erilaisuuden suhteessa muihin aloihin – usein kulttuurin alalla osaaminen on niin kapea‐alaista, että on vaikea edistää sisältöjä, vaan tekeminen jää rakenteiden tuottamisen tasolle (A13).

Toisaalta, tutkimusta painottavissa perinteisissä korkeakouluissa ja yliopistoissa kansainvälisen tutkimuksen puitteiden luominen on erittäin tärkeä kv‐toimiston arjen tehtävä. Etabloituneet professorit kyllä osaavat hoitaa asiansa, mutta uransa alussa olevat tutkijat tarvitsevat Innovaatioyliopiston työryhmätyönä tekemiemme kyselyiden ja järjestämiemme tilaisuuksien perusteella luomisvaiheessa ohjausta mm. rahoituksen hankinnassa, olennaisten partnerien, tutkimuslehtien ja tutkimuskonferenssien valinnassa sekä mm. matkustamiskäytäntöihin liittyen esimerkiksi pidempien tutkimusvierailujen kohdalla. Tätä ohjausta kv‐toimisto ei tietenkään voi antaa ilman etabloituneiden professorien kanssa tehtyä yhteistyötä ja heiltä saatuja eväitä. AMK‐ puolella tämän TKI‐tehtävien kansainvälistämisen mainitsi neljä henkeä, kuten aiemmin jo mainittiin.

Kansainvälinen rekrytointi on yhä tärkeämpää, kun halutaan olla kansainvälisesti eturivin toimijoita – pelkin kansallisin voimin se tuskin onnistuu, vaan mukaan tarvitaan laajempaa näkemystä, jonka vuoksi tulee olla erilaisista kulttuuri‐ ja organisaatiotaus oista tulevia henkilöitä varmistamassa monet näkökulmat. Kansainvälinen rekrytointi on monimuotoisempaa kuin kansallinen, niinpä sitä tehdäänkin yhteistyössä henkilöstöjohtamisen asiantuntijoiden kanssa. KV‐rekrytointia ei maininnut yksikään AMKin kv‐päällikkö tärkeimpien tehtävien joukossa.

Kv‐tilauskoulutus on vasta mahdollistettu lainmuutoksin. Se vaatii kokonaan uudenlaista ajattelua ja toimijuutta (Laitinen 2010). Kv‐toimistot eivät voi tuottaa tätäkään yksinään, mutta kylläkin ovat tarpeellinen osa kv‐tilauskoulutuksen kehittämisen tiimiä partneritietämyksineen ja sopimuksentekokokemuksineen. Viennin edistämisen mainitsi ajassa olevana kehittämishaasteena viisi AMK:n kv‐päällikköä.

Yllättävää oli, että ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kansainvälistämisen mainitsi vain yksi AMK, ja alueen kansainvälistämisenkin vain kaksi (A12, A 20).

Lopuksi

Yllä esiteltiin kansainvälistymistä ja sen johtamista kv‐päälliköiden näkökulmasta. Tehtävä on erittäin monimuotoinen, paljon laajempi kuin vain liikkuvuus, kv‐kampus, kv‐kumppanuudet ja kv‐ opiskelijoiden hankinta, kuten edellä saatettiin havaita.

Kirjoittaja

Minna Söderqvist, yliopettaja, koulutusohjelmavastaava, minna.soderqvist(at)kyamk.fi Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Eija Salmi, kansanvälisten asioiden päällikkö, eija.salmi(at)aalto.fi, Aalto‐yliopiston taideteollinen korkeakoulu

Hanna Karkku, kansainvälisten asioiden suunnittelija, hanna.karkku(at)aalto.fi, Aalto‐yliopiston taideteollinen korkeakoulu

European Unversity Association Trends‐reports

Högskoleverket Goda exempel på internationalisering, Högskoleverket 2005:6R, Kalmar: Lenarders grafista Ab, 2005

Knight, Jane Internationalization at Canadian Universities: the Changing Landscape. Ryerson International, Ryerson Polytechnic University in collaboration with Association of Universities and Colleges of Canada, February 1995

Laitinen Markus Tilauskoulutuskäsikirja, si9‐2015, Opetusministeriön julkaisuja 2009:21, Helsinki: Yliopistopaino 2009

Koulutus ja tutkimus 2003 – 2008 kehittämissuunnitelma, Opetusministeriön julkaisuja 2004:6, Helsinki: Yliopistopaino 2004

Koulutus ja tutkimus 2007 – 2012 kehittämissuunnitelma, Opetusministeriön julkaisuja 2008:9, Helsinki: Yliopistopaino 2008

Söderqvist, Minna European Policy Statements Suomen korkeakoulujen EPS‐strategiat 2000, Cimo REPORT, Helsinki: Multiprint 3 /2001

Söderqvist, Minna Internationalisation and its management at higher‐education institutions, applying conceptual, content and discourse analysis, Acta academiae oeconomicae helsingiensis, HSE A‐206, Helsinki: Heseprint 2002

Söderqvist, Minna The Internationalisation and Strategic Planning of Higher‐Education Institutions. An analysis of Finnish EPS‐strategis, Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B‐33, Helsinki: Heseprint 2001

Söderqvist, Minna Jämförelse ave internationalisering av högre utbildning I Finland och Sverige, teoksessa En gränslös högskola? om internationalisering av grund och forskarutbildning Högskoleverket 2005:1 R, Stockholm: EO Print Ab, 2005a

Söderqvist, Minna Kansainvälistyminen osana opettajan työtä – johtamisen näkökulmasta s. 15 ‐ 24, Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2008: 2

Söderqvist, Minna Korkeakoulujen kansainvälistyminen – mitä se on? Korkeakoulutieto 1/2005 36 ‐
40, Opetusministeriö, Vammala: Vammalan kirjapaino

Söderqvist, Minna Suomalaisten korkeakoulujen kansainvälistymisen kehittymisestä s. 135 ‐ 143 teoksessa ”Yli rajojen. Erasmus eurooppalaista korekakoulutusta rakentamassa”. Helsinki: Libris, CIMO 2007

Söderqvist, Minna Työnantajien näkemyksiä ulkomaalaisista työpaikoilla s. 278 ‐ 295 teoksessea toim. Martikainen, Tuomas: Ylirajainen kulttuuri, etnisyys Suomessa 2000‐luvulla, Tietolipas 212, SKS, Helsinki: Hakapaino 2006

Söderqvist, Minna Ulkomaalaiset työnantajan silmin – se on niinku tyyppi ja osaaminen, ei se tutkinto, ei. Helian julkaisusarja A:20, Helia, Helsinki: Multiprint, 2005b

Söderqvist, Minna & Holstius Karin Internationalization of Finnish small and medium‐sized service companies, Helian julkaisusarja A:19, Helia, Helsinki: Multiprint, 2005c

Söderqvist, Minna & Parsons, Christine Effective stratregic management of internationalization , EAIE Occasional paper 18 Amsterdam: Drukkerij Raddraaier, 2005

Tuomi, Lauri Strategic human resource development in SMEs. The identification of key employees and their discourses on human resource development. Vaasa: Universita Wasaensi. 2005

Liite 1: Haastatellut ammattikorkeakoulun kv‐päälliköt tai vastaavaa tehtävää tekevät

Diakonia‐ammattikorkeakoulu HELSINKI Riikka Hälikkä  sposti 30.3.2011
Haaga‐Helia ammattikorkeakoulu  HELSINKI  Sirpa Holmström  sposti 5.4.2011
Humanistinen ammattikorkeakoulu  HELSINKI  Timo Sorvoja  haastattelu
Hämeen ammattikorkeakoulu  HÄMEENLINNA  Marja Räikkönen  haastattelu 29.3.2011
Jyväskylän ammattikorkeakoulu  JYVÄSKYLÄ  Nina  Björn  sposti 30.3.2011
Kajaanin ammattikorkeakoulu  KAJAANI  Meira Kaikkonen  spostit 31.3.2011
Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu  KEMI  Annikki Pulkkinen  haastattelu 31.3.2011
Keski‐Pohjanmaan ammattikorkeakoulu ‐
Mellersta Österbottens yrkeshögskola
 KOKKOLA  Peter Finell  haastattelu 31.3.2011
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu  KOTKA  Henrik Luikko  haastattelu 29.3.2011
Lahden ammattikorkeakoulu  LAHTI  Ulla Weijo  haastattelu 31.3.2011
Laurea‐ammattikorkeakoulu  VANTAA  Arja Majakulma  haastattelu 29.3.2011
Metropolia Ammattikorkeakoulu  HELSINKI  Arja Hannukainen  haastattelu 31.3.2011
Mikkelin ammattikorkeakoulu  MIKKELI  Henrik Luikko  haastattelu ja sposti 29.3.2011
Oulun seudun ammattikorkeakoulu  OULU  Marjo Pääskylä  haastattelu 1.4.2011
Pohjois‐Karjalan ammattikorkeakoulu  JOENSUU  Katriina Korhonen  haastattelu ja sposti 31.3.2011
Rovaniemen ammattikorkeakoulu  ROVANIEMI  Hellevi Leppiaho  sposti 31.3.2011
Saimaan ammattikorkeakoulu  LAPPEENRANTA  Seppo Pellinen  haastattelu 31.3.2011
Satakunnan ammattikorkeakoulu  PORI  Marina Wikman ja Jari Heiniluoma  haastattelut 1.4.2011
Savonia‐ammattikorkeakoulu  KUOPIO  Tuula Linnas  haastattelu 1.4.2011
Seinäjoen ammattikorkeakoulu  SEINÄJOKI  Helli Kitinoja  sposti 1.4.2011
Tampereen ammattikorkeakoulu  TAMPERE  Kirsi Tolvanen  haastattelu 1.4.2011
Turun ammattikorkeakoulu  TURKU  Kirsti Virtanen  sposti 30.3. ja haastattelu 1.4.2011
Vaasan ammattikorkeakoulu ‐ Vasa yrkeshögskola  VAASA  Tuija Tammi  sposti 31.3.2011
Yrkeshögskolan Novia  VASA  Inger Westerlund  sposti 31.3.2011
 Högskolan på Åland  MARIEHAMN  Lena Nyman‐Wiklund  haastattelu 31.3.2011

Ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminnan tuloksellisuuden arviointi

1. Johdanto

Korkeakoulujen uudistaminen niin rakenteellisen kehittämisen kuin rahoitus‐ ja hallintomallien uudistamisen muodossa vahvistuu alkaneella hallituskaudella. Ammattikorkeakoulut valmistautuvat muutoksiin aktiivisesti ja pyrkivät uudistamaan rakenteita omaehtoisesti. Yhtenä esimerkkinä on työ ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminnan tuloksellisuutta arvioivien mittarien uudistamiseksi.

Korkeakoulujen rahoitusjärjestelmän odotetaan perustuvan tulevaisuudessa entistä vahvemmin tuloksellisuuteen mm. rahoitus‐ ja hallintomallia pohtineiden selvityshenkilöiden Hannele Salmisen ja Pekka Ylä‐Anttilan (OKM 2010) ehdotuksen mukaisesti. Merkityksen kasvaessa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota tuloksellisuuden arviointiin ja menetelmiin, jotta varmistutaan arvioinnin totuudenmukaisuudesta, objektiivisuudesta ja ennen kaikkea siitä, että menetelmät tuottavat tietoa oikeista asioista.

Tämä artikkeli keskittyy ammattikorkeakoulujen tutkimus‐ ja kehittämistoiminnan nykyisten ja mahdollisten tuloksellisuusmittareiden pohdintaan. Raportoin työryhmän esityksen uusiksi TKI‐ toiminnan virallisiksi tuloksellisuusmittareiksi ja artikkelin loppuosassa pohdin TKI‐toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointia ja sen mahdollisuuksia. (1)

1 Artikkeli on koottu pilotointia ohjanneen työryhmän raportista ja kirjoittajan Korkeakoulujen laadunvarmistus koulutuksessa palautetusta kehittämishankkeesta. Kirjoittaja kiittää Eero Pekkarista, Matti Lähdeniemeä, Susannan Näreahoa ja Riitta Paasivuorta hyvästä ja rakentavasta työskentelystä sekä Juha Kettusta kehittämishankkeen kommentoinnista.

2. Tutkimuksen mittaamisen haasteet

Opetus‐ ja kulttuuriministeriö on jakanut vuosittain muutamalle parhaimmin menestyneelle ammattikorkeakoululle tuloksellisuusrahaa toiminnan volyymin, kilpaillun rahoituksen ja julkaisujen määrästä muodostetulla TKI‐toiminnan mittarilla. Mittarit ovat säilyneet lähivuosina suurin piirtein samoina:

  • Kilpailtu kansallinen tutkimusrahoitus (SA, Tekes) / kokonaisrahoitus
  • Kotimainen ja ulkomainen yritysrahoitus ja EU‐rahoitus / ammattikorkeakoulun kokonaisrahoitus
  • Julkaisujen määrä / päätoimiset opettajat ja t&k‐henkilöstö
  • Ammattikorkeakoulujen t&k‐hankkeissa suoritetut opintopisteet / läsnä olevien opiskelijoiden määrä

Lisäksi aluevaikuttavuutta ja työelämäyhteistyötä arvioidaan työllistyneiden määrän, maksullisen palvelutoiminnan tulojen määrän, yrittäjien osuuden tutkinnon suorittaneiden määrän ja avoimessa ammattikorkeakoulussa suoritettujen opintopisteiden määrän perusteella. Mittareihin on kuitenkin liittynyt seuraavassa esiteltyjä perustavanluonteisia haasteita.

Mittareiden relevanttisuus

Ammattikorkeakoulujen TKI‐toimintaa mittavat mittarit on luotu yliopistojen tieteellistä tutkimusta arvioivista mittareista. Ongelmallisin tämä on kilpaillun tutkimusrahoituksen kohdalla, jossa ammattikorkeakouluja mitataan Tekesin ja Suomen Akatemian tutkimusrahoituksen perusteella.
Ammattikorkeakouluilta odotetaan kuitenkin vahvemmin soveltavaa tutkimus‐ ja kehittämistoimintaa, jota Akatemia ei rahoita. Myös Tekes on ilmaissut toiveenaan, että ammattikorkeakoulut hakisivat rahoitusta tiedeyliopistojen kanssa yhteiskonsortioissa.

Mittarit eivät arvioi politiikkatavoitteiden toteutumista

Soveltavaa T&K‐toimintaa kuvaava yritysrahoitus ja toisaalta kansainvälinen TKI‐rahoitus on yhdistetty samaan mittariin, jolloin näiden tavoitteiden toteutumisen arviointi ei onnistu. Tuloksellisuutta mitataan tällä hetkellä julkaisujen määrässä, joka soveltavaa T&K‐toimintaa ajatellen on varsin kapea mittari. Innovaatiotoiminnalle ja vaikuttavuudelle ei ole mittaria lainkaan.

Tiedonkeruun monimutkaisuus

Tiedot kerätään tällä hetkellä kolmen eri lähteen kautta: ministeriön tiedonkeruussa Amkota järjestelmään (julkaisut, TKI‐opintopisteet ja TKI henkilötyöaika) sekä rahoitus‐ ja kustannustiedot Opetushallituksen ja Tilastokeskuksen tiedonkeruuseen. Tiedonkeruu toteutetaan tällä hetkellä eri järjestelmiin kolmessa vaiheessa keväisin. Rahoitus‐ ja kustannustiedot kerätään eri aikoihin ja erilaisin perustein tilastokeskukselle ja Opetushallitukseen, silti samassa mittarissa käytetään mitattavana määreenä tilastokeskuksen lukuja suhteessa opetushallituksen lukuihin.

Mittareiden määrittelyn tulkinta mahdollisuudet

Suurimpaan osaan mittareista liittyy perustavan laatuisia määrittelyyn liittyviä ongelmia. TKI‐ opintopisteet ovat eniten keskustelua ammattikorkeakoulujen piirissä herättänyt mittari, sillä suhteelliset pistemäärät vaihtelevat erittäin paljon ammattikorkeakouluissa. Nykyinen määrittely voidaan tulkita monin tavoin ja joissakin ammattikorkeakouluissa kohtaan lasketaan kokonaisia koulutusohjelmia. Myös muiden mittareiden tulkintaan iittyy tulkintamahdollisuuksia, jotka heikentävät mittarin objektiivisuutta.

Tuloksellisuuden arvioinnin tehtävä on mitata strategian toteutumista. Mittarit on rakennettava niin, että ne mittaavat strategisten tavoitteiden saavuttamista. (Norton ja Kaplan 1996, ks. s. 135.) Verrattaessa nykyisiä mittareita Nortonin ja Kaplanin BSC‐mallikartan neljään näkökulmaan (taloudellinen, asiakas, prosessi ja oppiminen ja kasvu) huomataan, että asiakkaan näkökulma ei välity nykyisissä mittareissa lainkaan.

3. Käytännön pilotointi analyysin ja esityksen mahdollistajana

Pilotointiryhmän työskentely käynnistyi ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen käynnistämän työn pohjalta. Arenen työryhmän tavoitteena oli löytää uudenlaisia ammattikorkeakoulujen tutkimus‐, kehittämis‐ ja innovaatiotoimintaa kuvaavia mittareita, jotka toisivat esille ammattikorkeakoulujen soveltavan tutkimuksen luonteen. Ryhmä teki ehdotuksen tuloksellisuusmittareista, joiden periaatteista on laaja hyväksyntä ammattikorkeakoulujen kentässä ja joita on esitelty myös opetus‐ ja kulttuuriministeriölle. Esitykseen liittyi kuitenkin vielä käytännön toteuttamisen kannalta avoimia seikkoja, joita niin Arenen hallitus kuin ministeriökin suositteli tarkentamaan pilotoinnin avulla.

Esitetyt mittarit pilotoitiin 16 ammattikorkeakoulun AMKtutka verkostossa. AMKtutka verkosto on osallistuja‐ammattikorkeakoulujensa rahoittama kolmivuotinen kehittämisverkosto, jossa tavoitteena on kehittää yhdessä T&K‐toiminnan laatua, kansainvälisyyttä ja innovaatiotoimintaa. Pilotointiin osallistui verkostosta kymmenen ammattikorkeakoulua. Työskentelyä ohjasi pieni työryhmä: Riikka Ahmaniemi AMKtutka verkostosta, Eero Pekkarinen Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulusta, Susanna Näreaho Metropoliasta, Riitta Paasivuori Savonia‐ ammattikorkeakoulusta sekä Matti Lähdeniemi Satakunnan ammattikorkeakoulusta.

Pilotoinnin tiedonkeruu oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin määrällisten mittarien tiedonkeruuta. Toisessa vaiheessa kerättiin laadullista aineistoa ammattikorkeakoulujen tavoiteasetantaan perustuvaa tulosaineistoa varten vasten rakennetulla itsearviointilomakkeella.
Laadullisen arvioinnin perusteella pyrittiin analysoimaan laadullisten mittareiden ja tuloksellisuutta arvioivien uusien mittareiden mahdollisuuksia toimia tuloksellisuusmittareina. Tässä artikkelissa keskitytään ensimmäisen vaiheen rapotointiin.

4. Tutkimuksen ja kehittämistoiminnan hyvän arvioinnin periaatteet

Mittareilla ja erityisesti rahoituskriteereinä käytettävillä mittareilla on suuri merkitys toimintaan. Mittareiden taustalla olevat poliittiset tavoitteet on pohdittava tarkkaan. Samoin on varmistettava, arvioivatko mittarit taustalla olevien poliittisten tavoitteiden toteutumista ja suuntaavatko ne toimintaa haluttuun suuntaan.

Euroopan komission (OECD 2010) mukaan hyvät tutkimustoiminnan indikaattorit ovat:

  • tarkoitukseen sopivia (fit for purpose)
  • toteen näytettävissä
  • oikeudenmukaisia
  • tarkoituksenmukaisia
  • mahdollistavat vertailun tieteenalojen ja instituutioiden välillä

Mittarit eivät koskaan mittaa suorituskykyä täysin kattavasti ja objektiivisesti. Ihanteellisen mittarin tavoittelu johtaa herkästi työläisiin ja käyttökelvottomiin mittareihin. Toisaalta heikkoja mittareita pyritään herkästi kompensoimaan rakentamalla lisää mittareita, jolloin vaarana on tiedonkeruun paisuminen (Hansen 2010, 11). Mittaamisen ja siihen käytettävän työn välillä on löydettävä tasapaino, joka määrittää milloin mittaaminen on riittävällä tasolla.

Kansallisen Raketti hankkeen Tutki‐ryhmän Tunnusluvut ja tiedontarpeet työryhmässä sovittiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen edustajien yhteiset periaatteet (Raketti‐hanke 2011) tiedonkeruun taustalle:

  • Ensisijaisesti tiedonkeruun tulee perustua korkeakoulujen yhteiseen tietovarastoon, johon on määritelty rajapinnat tiedonsiirtoon korkeakoulujen operatiivisista järjestelmistä = tiedonkeruun yksinkertaistaminen.
  • Korkeakoulut siirtävät vain etukäteen sovittuja tietoja sovitulta tarkastelujaksolta sovituin väliajoin
  • OKM koordinoi hallinnonalansa sisäisiä ja ulkopuolisia tietotarpeita ja sopii menettelyistä, joilla niihin vastataan yhteisen tietovaraston avulla

Aiemmin kuvatut haasteet johtuvat pitkälti koordinaation puutteesta ja tiedonkeruuseen liittyvistä haasteista.

TKI‐toiminnan tuloksellisuusindikaattorien pilotoinnissa taustalle koottiin seuraavat periaatteet ohjaamaan prosessia. Hyvät mittarit

  • ovat oikeudenmukaisia
  • ovat tarkoituksenmukaisia
  • ohjaavat tavoitteeseen – ”ei sinne päin”
  • mahdollistavat vertailun

Hyvien mittareiden lisäksi tarvitaan onnistunutta tiedonkeruuta. Hyvä tiedonkeruu

  • perustuu luotettavaan tietoon
  • perustuu yksiselitteisiin mittareihin ja käsitteisiin
  • tapahtuu luotettavasti ja yksinkertaisesti, ei vaadi käsityötä ja pitää työpanoksen suhteellisena
  • on pitkäjänteistä
  • vain etukäteen sovitut mittarit sovituilta tarkastelujaksoilta sovituin väliajoin

Lisäksi on todettava, että tiedon keruun määrää ei ole syytä kasvattaa ilman perusteltuja tarpeita. Pilotoinnissa myös korostettiin tuloksellisuuden – ei toiminnan – arviointia.

Hyvien mittareiden periaatteet ja erityisesti tiedon luotettavuus ja tiedonkeruutapojen yhdenmukaisuus korostuvat sellaisissa kriittisissä mittareissa, joiden tuottamaa tietoa käytetään rahoituksen jaon perusteena. Ammattikorkeakoulujen suhteellisen nuoren tutkimus‐, kehittämis‐ ja innovaatiotyön kannalta on erittäin tärkeä saada tietoa, millaisia tuloksia projekteissa syntyy ja missä, miten ja ketkä niitä hyödyntävät. Sellaiset tiedot kertovat sisällöllisesti paljon enemmän kuin volyymimittarit. Niin pitkään, kuin niiden luotettavuudesta ei ole varmuutta, rahoituksen jaon perusteena ei niitä kuitenkaan ole hyvä käyttää. Pilotointityön perusteella työryhmä esittääkin seuraavia mittareita tuloksellisuusmittareiksi.

5. Esitettävät mittarit tarkennettuna perusteluineen

TKI‐toiminnan laatu, tuloksellisuus ja vaikuttavuus

Mittari 1. Hakemuspohjainen TKI–toiminnan rahoitus / ammattikorkeakoulun kokonaisrahoitus
Mittaan liittyy nykyisellään politiikkatavoite: ”lisätään tutkimustoiminnan kilpailtua rahoitusta”.

Rahoitusta koskevat mittarit kertovat TKI‐toiminnan volyymista ja ovat siksi tärkeitä tuloksellisuusmittareita. Nykyisellä sopimuskaudella käytettävä kilpailtu tutkimusrahoitus suositellaan pilotoinnin perusteella säilytettävän tuloksellisuuden mittarina mutta muokattuna. Kilpailtu tutkimusrahoitus suositellaan muutettavaksi hakemuspohjaisen TKI‐toiminnan rahoitusta koskevaksi, jolloin mittari kuvaa ammattikorkeakoulujen toimintaa ja roolia innovaatiojärjestelmässä.

Hakemuspohjaiseen rahoitukseen sisältyy kaikki hakemuksen perusteella arvioitu ja myönnetty TKI‐ toiminnan rahoitus sisältäen nykyisen Tekesin ja Suomen Akatemian rahoituksen lisäksi EU:n rakennerahastot, EU:n muut ohjelmat (esim. puiteohjelma), säätiöt, ministeriöiden suoraan T&K‐ hankkeisiin myöntämä rahoitus jne. Nykyinen kilpaillun tutkimusrahoituksen mittari asettaa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimukselle samanlaiset tavoitteet, vaikka valtion taholta on useassa yhteydessä todettu niiden T&K‐työllä olevan erilainen tehtävä. Hakemuspohjainen rahoitus kuvaa paremmin ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminnan roolia ja asemointia. Termiä hakemuspohjainen on edelleen täsmennettävä.

Kirjanpidon kautta saatavat rahoituksen luvut ovat luotettavia mittaritietoina. Tiedonkeruu on mahdollista toteuttaa Tilastokeskuksen tiedonkeruussa nykyisen määrittelyn mukaisesti, jossa kerätään tiedot rahoituslähteittäin valtion hallinnonalalta, muista julkisista rahoituslähteistä (SITRA, Finnvera), kotimaisista rahastoista ja säätiöistä, EU‐rahoituksesta sekä muista kansainvälisistä järjestöistä (esim. CERN, ESA, OECD, YK).

Ohjeisiin työryhmä suosittelee lisättävän tarkennuksia mm. hallinnointiin ja valmisteluun liit yvien kustannusten sisällyttämisestä sekä tarkennukset hankkeiden ammattikorkeakoululle myönnetystä rahoitusosuuksista ja tilinpäätöksessä näkyvästä rahoituksesta. Ammattikorkeakouluissa on erilaisia tulkintoja kansallisen vastinrahan kirjaamisesta valtion rahoitukseen ja alkuperäiseen rahoituslähteeseen. EU‐hankkeissa mahdollinen kansallinen vastinraha on hyvä sisällyttää ulkopuolisen rahoittajan rahoitukseen, koska tällä hetkellä toteuttaja ei voi aina seurata sitä irrallaan EU‐rahasta.

OPH:n ja Tilastokeskuksen rahoitusta koskevien tietojen keruiden ohjeiden ristiriitaisuus on aiheuttanut sekaannusta TKI‐toiminnan laskentaan. TKI‐toimintaa koskeva tiedonkeruu tulisi keskittää Tilastokeskukseen ja ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoitusta koskeva tiedonkeruu määrittää Tilastokeskuksen perusteella, jolloin TKI‐toiminnan kustannuksia koskevaa rahoitusta ei lasketa kahteen kertaan kuten nyt. Tämä ongelma mahdollisesti poistuu rahoitusjärjestelmää uudistettaessa. Myös vertailulukuna käytettävä ammattikorkeakoulujen kokonaisrahoitus on täsmennettävä.

Mittari 2. TKI‐toiminnan suora asiakasrahoitus / ammattikorkeakoulun kokonaisrahoitus (suoraan yrityksiltä ja julkisilta kumppaneilta TKI‐toimintaan saatu rahoitus)
Nykyisen mittaan liittyvän politiikkatavoitteen, ”lisätään tutkimustoiminnan kilpailtua rahoitusta”, työryhmä suosittelee korvattavan tavoitteella ”lisätään työelämää ja aluekehitystä tukevaa soveltavaa TKI‐työtä”.

Suoran asiakasrahoituksen mittari kuvaa, kuinka paljon kumppanit ovat valmiita sijoittamaan rahaa toimintaan kuvaten tuloksellisuutta välillisesti. Nykyisessä tuloksellisuusmittarissa (Yritysrahoitus ja EU‐rahoitus / amk‐kokonaisrahoitus) ammattikorkeakoulujen yrityslähtöistä toimintaa kuvaava mittari hukkuu esim. rakennerahastoista tulevaan rahoitukseen.

Tiedonkeruu on mahdollista toteuttaa Tilastokeskuksen nykyisen määrittelyn mukaisesti, jossa kerätään tiedot kuntien, kotimaisten yritysten ja yrityksiä palvelevien järjestöjen sekä ulkomaisten yritysten antamasta rahoituksesta. Pilotoinnissa mittari todettiin helpoksi ja luotettavaksi tiedoksi kerätä.

Mittari edellyttää muutamia tarkennuksia: suoran asiakasrahoituksen käsitettä tulee tarkentaa. Pilotoinnissa osa oli laskenut mittariin julkisen rahoituksen alle myös hakemuspohjaisen julkisen rahoituksen. Lisäksi mittariin olisi tarkennettava, luetaanko siihen amk‐omisteisten yritysten tulokset.

Suhteelliset osuudet ovat pieniä, joten työryhmä pohti vertailuluvuksi ammattikorkeakoulun kokonaisrahoituksen sijaan TKI‐toiminnan kokonaiskustannusta (Tilastokeskus). Vertailuluku ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteinen kuin kokonaisrahoitus, joten työryhmä päätyi esittämään nykyisen säilyttämistä ennallaan.

Mittari 3. TKI–toiminnan kansainvälinen rahoitus / ammattikorkeakoulun kokonaisrahoitus, sisältäen

  • Ammattikorkeakoulun kansainvälisistä rahoituslähteistä peräisin oleva TKI–toiminnan rahoitus
  • Sellaiset kansallista rahoitusta saaneet hankkeet, joiden kansainväliset partnerit saavat rahoitusta samaan hankkeeseen.

Mittaan liittyisi politiikkatavoite: ”lisätään tutkimustoiminnan kansainvälistä rahoitusta”.

Pilotoinnin perusteella suositellaan kansainvälisen rahoitusmittarin käyttöönottoa. Mittari mahdollistaisi tärkeän tavoitteen, kansainvälisen tutkimusrahoituksen, seuraamista. Pilotoinnissa mittari erotteli pilottiammattikorkeakoulut selkeästi.

Tiedonkeruu ei tällä hetkellä ole mahdollista toteuttaa Tilastokeskuksen nykyisen määrittelyn mukaisesti. Tilastokeskus kerää tiedot ulkomaisten yritysten sekä muiden kansainvälisten järjestöjen (esim. CERN, ESA, OECD, YK) rahoituksesta sekä muusta ulkomaisesta rahoituksesta. Ongelmia aiheuttaa EU‐rahoitus, jota Tilastokeskus ei erottele suoraan EU:sta tulevaan rahoitukseen (kansainvälinen rahoitus) ja rakennerahastojen kautta tulevaan EU‐rahoitukseen (kotimainen rahoitus). Tämä muutos voisi kuitenkin opetus‐ ja kulttuuriministeriön suosituksesta olla mahdollinen. Lisäksi mittariin todettiin kuuluvaksi sellaiset kansainväliset rahoitusohjelmat, jotka edellyttävät kansainvälisiä partnereita vaikka rahoitus jaetaankin kansallisten väylien kautta (esim. AAL). Kansallisen rahoituksen saaminen kuitenkin edellyttää, että partnerit saavat samasta väylästä kansallista rahoitusta samaan hankkeeseen. Näiden tietojen saaminen edellyttäisi ammattikorkeakoulujen sisällä tiedonkeruiden samankaltaistamista tarkennettujen ohjeiden mukaisesti.

Ohjeisiin työryhmän mielestä mittarissa on hyvä tarkentaa, sisältyykö mahdollinen vastinraha mittariin, mikäli EU‐rahoitus kokonaisuudessaan tulisi säilymään mittarissa. Myös kansainvälisen rahoituksen kohdalla työryhmä pohti vertailulukuna ammattikorkeakoulun kokonaisrahoituksen sijaan TKI‐toiminnan kokonaiskustannusta (Tilastokeskus). Vertailuluku ei kuitenkaan ole yhtä yksiselitteinen kuin kokonaisrahoitus, joten työryhmä päätyi esittämään nykyisen säilyttämistä ennallaan.

Mittari 4. Julkaisujen määrä / henkilöstö
Pilotoinnin perusteella työryhmä esittää mittaria säilytettäväksi: julkaisujen määrä / opettajien ja T&K‐henkilöstön lukumäärä.

Nykyisen mittaan liittyvän politiikkatavoitteen: ”kohotetaan suomalaisen tutkimuksen laatua ja tuottavuutta, työryhmä suosittelee korvattavan tavoitteella ”kohotetaan ammattikorkeakoulujen tutkimus‐, kehitys‐ ja innovaatiotoiminnan tulosten hyödyntämistä ja leviämistä”.

Mittari osoittaa projektien tulosten levittämistä tavalla, joka voidaan nykyisen tiedonkeruun avulla todentaa. Tulosten raportointi on oleellinen osa projektien toimintaa. Uusi julkaisuluokittelu on selkeä ja siinä nousee esille myös taiteellinen toiminta.

Mittariin on syytä sisällyttää nykyisen julkaisuluokittelun muut luokat paitsi opinnäytteet (G) ja patentit ja keksintöilmoitukset (H). Nykyisessä arvioinnissa kirjat saavat kaavassa painokertoimen 2. Painokerroin tulisi suhteuttaa politiikkatavoitteeseen, jolloin esimerkiksi ehdotetulla politiikkatavoitteella julkaisuluokkien D ja E merkitys voisi korostua. Pilotointiryhmän yhteisenä kantana oli painokertoimen poistaminen. Parhaillaan käynnissä olevassa Raketti‐hankkeessa on kehitetty yliopistojen julkaisutoimintaan erillistä julkaisufoorumia, jonka työryhmä näkee kankeana ja ammattikorkeakouluille asetettujen TKI‐toiminnan tavoitteiden kannalta ei niin relevanttina arviointiväylänä.

Julkaisulukujen tiedonkeruusta huolehtivat kirjastot, joiden puolesta ei pilotoinnissa noussut esille ongelmia. Pilotoinnissa vertailuluvun (päätoimiset opettajat ja T&K‐henkilöstö) määrittäminen herätti sen sijaan kysymyksiä. Nykyisessä tiedonkeruussa esimerkiksi TKI‐toiminnan tukihenkilöitä ei lasketa T&K‐henkilöstöön vaan muuhun henkilöstöön. He voivat olla kuitenkin aktiivisia julkaisijoita. Vertailuluvuksi esitetäänkin yksiselitteisemmin päätoimista henkilökuntaa.

TKI‐toiminnassa suoritettujen opintopisteiden määrä / läsnä olevat opiskelijat

Pilotoinnin perusteella työryhmä esittää mittaria TKI‐toiminnassa suoritettujen opintopisteiden määrä / läsnä olevat opiskelijat säilytettäväksi mutta siirrettäväksi koulutuksen asiakokonaisuuteen kuvaamaan opintoprosessin laatua.

Mittariin sisällytetään tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoiden suorittamat opinnäytetöihin, harjoitteluun ja muuhun opiskeluun sisältyvät opintopisteet, jotka on

  • suoritettu ammattikorkeakoulun tutkimus‐ ja kehittämishankkeissa kalenterivuonna
  • suoritettu yritysten, julkisten tai muiden yhteistyökumppaneiden tehdyissä tutkimus‐ ja kehittämishankkeissa kalenterivuonna
  • suoritettu muina oppimistehtävinä TKI‐toiminnassa kuitenkin niin, että opiskelijan tähän luettavien opintopisteiden osuus täyttää hankkeen kriteerit
  • Tutkimus‐ ja kehittämistoiminnan määritelmänä käytetään Tilastokeskuksen tiedonkeruussaan käyttämää virallista määritelmää http://www.tilastokeskus.fi/til/tkke/

Hankkeen tulee täyttää seuraavat kriteerit:

  1. Hanke on kokonaisuus, joka tähtää uuden osaamisen tuottamiseen systemaattisella toiminnalla tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusien sovellusten löytämiseksi ja levittämiseksi.
  2. Hanke on budjetoitu (resurssit kohdennettu) aikataulutettu, johdettu ja sillä on seuranta ja arviointi määritelty. Hanke voi olla osa suurempaa hankekokonaisuutta (osatoteutus).
    Hanke sisältää:
    a) suunnittelun
    b) toteutuksen
    c) raportoinnin
    d) levittämisen

Mittaan liittyy politiikkatavoite: ”kehitetään korkeakouluopetuksen työelämävastaavuutta kytkemällä työelämä sekä tutkimus‐ ja kehitystyö tiiviimmin osaksi opetusta”.

Mittari on vakiintunut ammattikorkeakoulujen toimintaan ja tiedonkeruu on vakiintunut toteutettavaksi Asion tai Winhan kautta. Pilotoinnin aikana käydyissä keskusteluissa mittari on nähty olevan tärkeä erityisesti opetuksen, TKI‐toiminnan ja työelämän integraatiota kuvaavana mittarina ja sillä on myös tärkeä ohjaava vaikutus. Näillä perustein työryhmä suosittelee mittarin säilyttämistä.

Mittari kertoo nykyisellä määrityksellä ja nykyistä politiikkatavoitetta vasten vahvemmin opetuksen uudistamisesta kuin varsinaisesta TKI‐toiminnasta, sen vuoksi työryhmä esittää sen siirtämistä koulutuksen mittareihin.

Mittarilla on suuri vaikutus TKI‐toiminnan ja opetuksen integroinnin muotoihin. Mikäli mittari määriteltäisiin hyvin tiukasti esim. ulkopuolisella rahoituksella toteuttaviin T&K‐hankkeisiin, sulkisi se hyvin laajan osan nykyisestä toiminnasta pois. Pilotoinnissa ehdotettu hankkeistettu TKI‐toiminta tarkentaa määrittelyä osaksi ja sulkee esim. kokonaisen koulutusohjelman toteuttamisen pois mittarista. Se ei kuitenkaan sulje laajaa osaa toiminnasta pois, sillä hankkeistaminen voi tapahtua esim. yrityksen ja opiskelijan välillä. Pilotoinnin perusteella opintopisteitä ei ole syytä rajata ammattikorkeakoulun omiin hankkeisiin vaan kyseeseen voisivat tulla myös yritysten tai muiden työelämän organisaatioiden kanssa tehdyt hankkeet.

OKM:n uuden ohjeistuksen mukaisesta etukäteismäärityksestä pilotointiryhmä antoi sekä positiivista että negatiivista palautetta. Harjoittelujen ja opinnäytetöiden kohdalla etukäteismäärittely saattaa olla teennäistä kun työ saattaa edetä eri suuntaan kuin on aiottu.

Ohjeisiin työryhmä suositteli muutamia lisättäväksi ohjeistukseen pilotoinnissa olleen hanketyypittelyn ja lisätarkennuksia. Tilastokeskuksen määritelmä T&K‐toiminnasta on väljä eikä rajaa sisältöä kovin tarkkaan. Nykyiset tarkennukset XDW‐oppaassa ovat selkeyttäneet määritystä. Innovaatiotoimintaa kuvaava nykyinen tarkennus on syytä jättää mittariin.

Taiteellisten suoritusten opintopisteet eivät tule nykyisellä määrittelyllä näkyväksi. Uuteen julkaisuluokitteluun tehty määrittely taideteollisesta toiminnasta on syytä ottaa käyttöön myös opintopisteisiin.

6. Onko tutkimuksen tuloksellisuuden arviointi mahdollista?

Tutkimus‐ ja kehittämistoiminnan sekä innovaatiotoiminnan tuloksellisuuden arviointi on vaikeaa. Erityisen vaikeaa mittareiden löytäminen tuntuu olevan soveltavalle tutkimus‐ ja kehittämistyölle ja sen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arvioinnille. Yliopistojen rahoitusmallissa tutkimuksen tuloksellisuuden osuus on 8,4 % yliopistojen kokonaisra sisältyvät seuraavat tunnusluvut (Raketti Tutki 2010):

  • Tutkija ja opettaja HTV,
  • Tohtoritavoitteet
  • Tohtoritoteuma
  • Suomen Akatemian rahoitus
  • Tekesin rahoitus
  • Kansainvälinen tutkimusrahoitus
  • Referee‐julkaisut
  • Muut julkaisut
  • Kansainväliset vierailut

Professori Hansen (2010, 4) on koonnut eurooppalaisia tutkimus‐ ja yliopistojen tutkimusta arvioivia mittareita ja arviointitapoja. Hän jakaa tutkimuksen mittarit kolmenlaisiin arviointitapoihin:

  1.  Tutkimuksen suorituskykymittarit arvioivat tyypillisesti panos–oiminta–tuotos‐suhdetta (taulukko 2)
  2. Vaikuttavuuden arviointi (tieteellisessä tutkimuksessa tyypillisesti sitaatioendiksit)
  3. Laadulliseen luokitukseen tähtäävä arviointi (arviointipaneelit)

Muutamissa maissa tutkimusta arvioidaan yhdellä arviointityypillä. Osassa maista taas hyödynnetään kahta tai kolmea arviointityyppiä. Näistä kolmesta suorituskyky arviointi on tällä hetkellä käytössä suomalaisten ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminnan tuloksellisuuden mittarina. Esimerkkejä käytetyistä mittareista eri mittarityypeissä on koottu seuraavaan taulukkoon.

Taulukko 2. Hansenin (2010, 5–8) aineistosta esimerkkejä Euroopassa käytössä olevista suorituskykymittareista on koottu seuraavan taulukkoon.
Taulukko 2. Hansenin (2010, 5–8) aineistosta esimerkkejä Euroopassa käytössä olevista suorituskykymittareista on koottu seuraavan taulukkoon.

ERA‐alueelle (European Research Area) (ERA 2010) ollaan kehittämässä mm. Euroopan Komission toimesta yhteisiä tutkimustoiminnan mittareita, jotka paremmin ottaisivat huomioon tutkimustoiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Käytössä ja pohdinnassa olevia mittareita on koottu yhteen eri tahojen kommentoitavaksi. Ehdotetut mittarit ovat pääosin aluekohtaisia.

Eurooppalaista soveltavien yliopistojen verkostossa UASNETissa on toteutettu Eduprof‐hanketta, jossa yhtenä osa‐alueena on pohdittu yhteiseurooppalaisia soveltavan TKI‐toiminnan mittareita. Pilotoinnin kautta välitetään suomalaisesta kehitystyöstä tietoa myös eurooppalaiseen verkostoon. Yhteistyötä ja pilotointia jatketaan AMKtutka verkostossa mm. hankkeessa esitettyjen mittareiden pohjalta:

  • Number of new artefacts and services in professional fields
  • Number of publications relevant to professional fields
  • Number of presentations relevant to professional fields (incl. conferences, events, posters)
  • Funding (third party funding, chairs co‐funded by industry, proof of concept fund/seed fund/pre‐seed fund)
  • Number of start‐up firms/spin‐offs ‐ (start‐ups per year)
  • Number of patents/licenses
  • Number of continuous Professional Development (CPD) courses offered as result of research
  • Number of students involved in research (active participation in projects of a minimum size)
  • Number of teachers involved in research ‐ (as a % of the total fte capacity of teaching)
  • Number of new (parts of) study programs resulting from research activities
  • Number of publications/presentations/appearances in popular media
  • Number of prestigious awards and prizes won
  • Collaboration within relevant networks ‐ number of companies / organization
  • Number of new products, services for consumers and citizens

Vaikuttavuutta arvioitaessa suorituskykymittarit osoittautuvat heikoiksi (kritiikistä ks. esim. Lemola ym. 2008). Vaikuttavuuden arviointiin liittyy monia muita vaikeuksia. Yksitäisen organisaation, esimerkiksi ammattikorkeakoulujen vaikutusta on vaikeaa tai mahdotonta osoittaa todeksi.
Tutkimuksen vaikuttavuuden arviointia on pyritty kehittämään muutamilla suurilla projekteilla. Suomessa Akatemian ja Tekesin yhteistyönä on kehitetty laaja vaikuttavuuden arvioinnin vaikuttavuuskehikko, jossa vaikuttavuutta arvioidaan neljällä alueella, joissa kussakin on määrällisiä indikaattoreita 20–40 (Lemola ym. 2008). Jari Ritsilä ym. ovat rakentaneet yliopistojen yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle barometriä, joka koostuu 12 mittaristosta ja 16 alateemasta sekä kuhunkin niihin liittyvästä 3–5 mittarista (OPM 2007, liitteet 1–6). Vaikuttavuuden arviointi onkin työlästä, ja vaarana on, että siihen käytetty työ ylittää varsinaisesti saavutettavat hyödyt.

Oman vaikeutensa ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden arviointiin tuo niiden omalaatuinen vielä muokkaantumassa oleva TKI‐toiminnan rooli kansallisessa innovaatiojärjestelmässä. Yhteisesti käytettäviä laadullisia mittareita ei ole vielä kehitetty. Suomessa muutama ammattikorkeakoulu on toteuttanut ulkoisia TKI‐toimintansa arviointeja (Seinäjoen ammattikorkeakoulu 2010, Laurea 2011, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2011), joissa kuitenkin arviointi on kohdistunut toiminnan, ei tulosten arviointiin. Opetus‐ ja kulttuuriministeriö odottaa mittareita parhaillaan olevasta kansallisesta ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminnan arvioinnista, jossa kansainvälisen arviointiryhmän odotetaan pureutuvan aiheeseen vuoden 2011 lopulla.

Vaikuttavuuden mittareita ollaan kehittämässä monella taholla. Innovaatiotoiminnan mittaaminen ja arviointi ovat vielä uusi asia. Pitkään käytettyjä immateriaalioikeuksien hyödyntämisen mittarit – keksintöilmoitukset, patentit, spin off ‐yritykset, lisensointitulot – ovat käytettyjä ja selkeitä mittareita. Niihin liittyy kuitenkin poliittisiin tavoitteisiin perustuvia ongelmia. Useassa ammattikorkeakoulussa ei esimerkiksi patenttien omistamista pidetä tavoitteena, sillä innovaatioroolinsa mukaisesti ammattikorkeakoulu pyrkii saamaan yhteisten tutkimusprojektien tulokset kumppaniensa hyödynnettäviksi. Kumppanien hyödyntämien innovaatioiden määrän mittaria ei kuitenkaan ole vielä keksitty. Toinen suuri haaste innovaatioiden kohdalla on innovaationtason ar viointi. Suuri osa esimerkiksi pk‐yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden kanssa tehtävästä kehitystyöstä tuottaa varsinaisia innovaatioita pienempiä ns. renovaatioita tai inkrementaalisia innovaatioita. Tällaisia tuloksia on vaikea kirjata mihinkään.

Tutkimuksen vaikuttavuuden arvioinnin luonteen vuoksi herää pohdittavaksi kysymys, kannattako yksittäisen ammattikorkeakoulun TKI‐toiminnan vaikuttavuuden arviointia koskevia yksittäisiä kriteerejä sisällyttää tuloksellisuuden mittareihin. Vai onko vaikuttavuuden arviointia järkevämpi tehdä joko yksittäisillä arvioinneilla (vrt. tulossa oleva ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminnan kokonaisarviointi) tai laajemmalla taholla kuten esimerkiksi rahoittajien rahoitustoiminnan vaikuttavuuden arvioinnit (vrt. Tekes arviointi, ESR‐hankkeiden alueelliset arvioinnit, esim. Ritsilä ym. 2005)? Ehkä parhaillaan KKA:n toimeenpanema kansallinen ammattikorkeakoulujen TKI‐arviointi tuo kysymykseen vastauksia.

Itsearvioinnin tuottamat tuloksellisuuden mittarit

AMKtutka‐verkoston pilotoinnin toisessa vaiheessa kerättiin tietoa ammattikorkeakoulujen sisäisistä mittareista TKI‐toiminnan tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta. Työryhmä kehitti ammattikorkeakoulujen omiin strategisiin tavoitteisiin ja niiden pohjalta tulosten arviointiin perustuvan itsearviointitaulukon. Laadullisen pilotoinnin tavoitteena oli saada näkyville TKI‐ toiminnan tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta kuvaavat tilastolliset ja laadulliset mittarit. Samalla testattiin myös kehitettyä itsearviointimallia. Pilotoinnin sai halutessaan toteuttaa itsearviointiprosessina. Kussakin arviointikohdassa kysyttiin ammattikorkeakoulun tavoitteita, sanallista arviota toteutumisesta sekä tuloksia. Tämän jälkeen oli mahdollista halutessaan antaa arvio toteutumisen tasosta. Arviointimalliin sisällytettiin seitsemän arviointikohtaa:

  1.  TKI‐toiminnan strategialähtöisyys ja tarvelähtöisyys
  2. TKI‐toiminnan johtaminen ja prosessien toimivuus
  3. TKI‐toiminnan, opetuksen ja työelämän integrointi
  4. Innovaatiotoiminnan ja yrittäjyyden vahvistaminen
  5. TKI‐toiminnan kumppanuudet ja verkostot
  6. TKI‐toiminnan kansainvälisyys
  7. Alue‐ ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus

Kevyesti läpivietynä itsearviointimalli vaati muutaman hengen ryhmältä 2–4 tunnin työn. Palautteissa todettiin, että malli on kattava ja nostaa esiin puutteet. Tuloksellisuuden arviointiin se tuotti runsaasti uusia ehdotuksia määrällisiä mittareista mutta hyvin vähän laadullisia. Mittareita käytiin läpi toukokuun lopussa pilotoinnin työpajassa. Jatkotyöksi niistä jää pilotointiaineiston kokoaminen tavoitteena valikoida sopivat mahdolliset mittarit yhteisiksi seurantaindikaattoreiksi, joista parhaimmat voisivat mahdollisesti tulevina kehittyä myös tuloksellisuusmittareiksi.

Yhteenveto

Pilotointiryhmän tuottaman aineiston perusteella päädyttiin neljä mittaria sisältävään esitykseen uusiksi TKI‐toiminnan tuloksellisuusmittareiksi, joka paremmin vastaa poliittisella tasolla ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminnalle asetettuja tavoitteita. Kirjallisuuden ja empiirisen prosessin aikana tehdyn jatkuvan analysoinnin pohjalta muodostuivat periaatteet, joiden pohjalta mittarit ovat hyvin perusteltuja.

Tuloksellisuuden laadullisiin mittareihin ja vaikuttavuuden arviointiin liittyy paljon haasteita. AMKtutkan pilotoinnissa haasteisiin pureuduttiin itsearviointivälineellä mutta työ työ pääsi vasta hyvään alkuun. Työ jatkuu vielä innostuneen ryhmän toimiessa ja seuraavan vuoden puolella pääsemme julkaisemaan laadullisen arvioinnin tuottamia tuloksia.

Kirjoittaja

Riikka Ahmaniemi, projektipäällikkö, riikka.ahmaniemi(at)jamk.fi, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, AMKtutka‐verkosto

Hanne Foss Hansen (2010) Performance indicators used in performance‐based research funding systems. OECD‐Norway Workshop on Performance‐Based Funding of Public Research in Tertiary Education Institutions. Directorate For Science, Technology And Industry, Committee For Scientific And Technological Policy.

Lemola Tarmo, Lehenkari Janne, Kaukonen Erkki ja Timonen Juhani (2008). Vaikuttavuuskehikko ja indikaattorit, Suomen Akatemian julkaisuja 6/08.

Norton David, Kaplan Robert S. (1996) Balanced Scorecard, Translating strategy into action. Boston (MA) Harvard Business School Press.

OECD (2010) Performance‐Based Funding For Public Research In Tertiary Education Institutions. Workshop Proceedings Paris, 21 June 2010.

Opetusministeriö (2007) Yliopistojen yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Arviointimalli ja näkemyksiä yliopistojen rooleihin. Jari Ritsilä, Mika Nieminen ja Markku Sotarauta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:22.

Opetus‐ ja kulttuuriministeriön ammattikorkeakoulujen tiedonkeruukäsikirja 2010 (päivätty 9.11.2010)

Opetus‐ ja kulttuuriministeriö (2010). Ammattikorkeakoulujen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen. Hannele Salminen ja Pekka Ylä‐Anttila. Opetus‐ ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:23.

ERA core indicators in development, Indicators for the STC 2010 report ja TABLE: ERA‐objectives and indicators ‐ with comments and discussion points.

Raketti hanke (2011) TUTKI‐TYÖRYHMÄN ”Tunnusluvut ja tiedontarpeet” raportti, saatavilla hankkeen sivuilla: http://raketti.csc.fi/

Ritsilä, Jari ja Haukka Jukka (2005), ESR‐hankkeet alueellisen osaamisen kehittämisessä – hanketoiminnan vaikutuksia Satakunna, Päijät‐Hämeen ja Keski‐Suomen maakunnissa. Väliraportti II. Opetusministeriön julkaisuja 2005:3.

Korkeakoulun kumppanuussuhteet ja yhteiskuntavastuu

Turun ammattikorkeakoulussa työskennellään monien globaalien ja paikallisten kumppanien kanssa. Sitoutumalla sosiaalisen vastuunsa edistämiseen korkeakoulu kykenee kohdistamaan toimintaansa kumppaniensa ja alueensa tarpeisiin. AMK:ssa Strategisia suunnitelmia käytäntöön sovellettaessa on käytetty Balanced Scorecard (BSC) ‐kehikkoa muokkaamalla sitä korkeakoulukäyttöön soveltuvaksi (Kettunen & Kantola 2005). Ulkoisia vaikutuksia on kuvattu strategisen suunnittelun alue‐ ja asiakasnäkökulmia soveltaen sekä tavoite‐arvoja ja ‐tuloksia mittaamalla ulkoisen myönteisen vaikutuksen kasvattamiseksi (Kettunen & Luoto 2008, 278).

Erilaiset kumppanuussuhteet, verkostot ja niissä toimivat asiantuntijat välittävät informaatiota, tietämystä, taitoja ja arvoja. Näin toimien yksilöt siirtävät toisilleen arvoja jopa huomaamattaan ja myös erilaisia toimintatapoja (Goffman 1963). Asiantuntijat oppivat asioita kumppaneiltaan ja samalla heidän yksilöllinen asiantuntijuutensa ja oppimiskykynsä kehittyvät (Wenger 1998, Kantola & Hautala 2004). Kumppanuussuhteet puolestaan linkittävät yksilöiden oppimista toisiinsa ja liittävät niitä organisaatioiden ja alueiden oppimiseen. Vuorovaikutteisten tiedonkasvunmahdollisuuksien lisääminen ja kumppanuuksien muodostumisen edesauttaminen yksilöiden välillä onkin korkeakoulun keskeisimpiä tehtäviä. Muutostilanteissakin riittävän asiantuntijamäärän on muutettava toimintaansa muutosten onnistumiseksi. Verkostoteorioidenkin keskeinen idea on, että asiantuntijoiden tuottama arvon lisäys on tavallisesti kii nittynyt sosiaalisiin suhteisiin, jotka perustuvat keskinäiseen luottamukseen ja vuorovaikutukseen lisäten koko yhteisön kykyä ratkoa yhteisiä ongelmia ja kohdata uusia haasteita (Cross & Baker, 2004, Friman & Widenius 2004, Hautala & Kantola 2007, ). Rakentamalla tietoisesti erilaisia kumppanuuksia korkeakoulut voivat vahvistaa vaikutuskykyään.

Keskustelu kolmannesta tehtävästä on vilkastunut ja johtanut uudenlaisten manageriaalisten rakenteiden muodostumiseen (Kettunen & Luoto 2008). Kestävää kehitystä painottava Global Reporting Initiative (GRI) yhteiskuntavastuuraportointi soveltuu mielestämme hyvin tämän ulottuvuuden tarkasteluun. Turun AMK onkin raportoinut tuloksistaan tässä muodossa vuodesta 2003 (Helmi 2008). Samalla Turun AMK:ssa on myös alettu arvioida työelämä‐yhteistyötä ja ‐verkostokumppanuuksia (Kettunen & Luoto 2008, 290; Hautala & Kantola 2007).

Sidosryhmäsuhteiden määrittely

Yritysten ja organisaatioiden sidosryhmien määrittely lähtee organisaation toimialasta, kohderyhmistä, rahoittajista (omistajista) ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja vastuunkanto ovat nousseet entistä merkittävämpään asemaan viime vuosina , ja globaali maailmantalous tulee asettamaan omat haasteensa ja mahdollisuutensa jokaiselle yritykselle ja organisaatiolle. Sidosryhmätyöhön kuuluu olennaisena myös yhteistyö saman alan organisaatioiden ja yksittäisten toimijoiden kanssa. Suomen kaltaisessa pienessä maassa onnistumisen edellytykset ovat nimenomaan yhteistyössä ja erikoistumisessa sekä paljon puhutussa uusien innovaatioiden kehittämisessä.

Turun ammattikorkeakoulun sidosryhmäsuhteet ja ‐yhteistyö

Turun ammattikorkeakoulun strategian osa‐alueisiin on jokaiseen kohtaan kirjattu sidosryhmäyhteistyön merkitys, viittauksia löytyy niin toiminta‐ajatuksesta, visiosta kuin arvoistakin.

  • Toiminta‐ajatus: Turun AMK:n tehtävänä on antaa monialaista korkeakouluopetusta sekä harjoittaa soveltavaa tutkimus‐ ja kehitystyötä Varsinais‐Suomen työ‐ ja elinkeinoelämän tarpeisiin.
  • Visio: Turun AMK on arvostettu kansainvälisesti korkeatasoinen ja innovaatioita tukeva korkeakoulu, joka lisää Varsinais‐Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointia.
  • Arvot: Asiakaslähtöisyys, ammatillisuus, tuloksellisuus, yhteisöllisyys ja vaikuttavuus
    Korkeakoulujen olemassa olon oikeutus voidaan mitata niiden sidosryhmäsuhteilla. Vuosittain Turun AMK tekee yhteistyötä lähes 3000 organisaation kanssa, joten haasteena on vastavuoroisen ja yksilöllisen kumppanuussuhteen ylläpitäminen kunkin yhteistyökumppanin kanssa.

Organisaation arvot määrittelevät toiminnan rajat ja eettiset periaatteet. AMK on sitoutunut kehittävään ja laadukkaaseen toimintaan yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa. Määritelty asiakassegmentointi tukee osaltaan laadukasta ja kehittävää yhteistyötä. Asiakkaat on jaettu kumppanuusasiakkaisiin, avainasiakkaisiin, satunnaisasiakkaisiin ja potentiaalisiin asiakkaisiin. Näistä ryhmistä kumppanuusasiakkaat kuuluvat myös strategisiin sidosryhmiin. Eri asiakassegmenteille on määritelty mittarit, joiden toteutumista seurataan vuosittain. Määrittelyjä ja sidosryhmäyhteistyön toteutumisen seurantaa helpottaa asiakashallintajärjestelmä, joka on otettu käyttöön vuonna 2010.

Turun AMK:n strategisiksi sidosryhmiksi on määritelty ylläpitäjä ja rahoittajat, opiskelijajärjestö TUO, alumnit (opiskelijat ja henkilöstö), alueen korkeakoulut ja oppilaitokset sekä kansainväliset strategiset kumppanuudet. Ensimmäisenä kansainvälisenä kumppanuutena solmittiin sopimus Hogeshool Utrechtin kanssa. Kumppanuusverkosto on jo laajentunut ja mukaan ovat tulleet Hamburg University of Applied Sciences sekä Polytechnic University Valencia (ks. kuvio 1).

Opiskelijoiden, niin nuorten tutkintoon johtavan koulutuksen kuin aikuisten oppijoidenkin, kannalta keskeisiä kumppaneita ovat myös muut korkeakoulut ja oppilaitokset. Yhteistyö eri korkeakoulujen ja oppilaitosten välillä näkyy joustavien oppimispolkujen rakentamisena ja yhteisinä tilaratkaisuina. Opetusyhteistyötä tehdään muun muassa joustavan opinto‐oikeuden perusteella.

Korkeakouluyhteistyö

Turkulaiset korkeakoulut laativat vuonna 2005 Turkulaisten korkeakoulujen alueellisen kehittämisen strategian 2006–2012, joka luo perustan korkeakoulujen yhteiselle toiminnalle. Korkeakoulujen yhteisessä strategiassa on määritelty neljä erilaista toimintalinjaa joiden kautta alkeellista kehittämistehtävää tulee toteuttaa yhdessä korkeakoulujen yhteistyökumppanien kanssa. Toimintalinjat ovat yhteiskunnallinen vastuu, kansainvälisyys, yrittäjyys ja korkeakouluyhteistyö. Strategian myötä korkeakoulut perustivat mm. kansainvälisen yhteistoimintaryhmän, jonka tarkoituksena on lisätä Turun vetovoimaisuutta vaihto‐ ja tutkinto‐opiskelijoiden sekä kansainvälisten tutkijoiden keskuudessa. Ryhmä on luonut www.wikicompass.fi ‐nettisivuston, jonka tarkoituksena on palvella alueen ulkomaalaisia korkeakouluopiskelijoita heidän tutustuessaan uuteen kotikaupunkiin ja sen palveluihin.

Korkeakouluyhteistyönä on myös syntynyt www.korkeakoulukumppani.fi ‐sivusto, joka palvelee alueen yrityksiä tarjoamalla heille kumppanuutta korkeakoulujen kanssa. Keskeisenä ideana on, että yrittäjän ei tarvitse tietää, missä Turun kuudesta korkeakoulusta on hänen ongelmaansa vastaus.
Yrittäjä voi ottaa yhteyttä yhteyshenkilöön, joka sitten etsii hänelle parhaat osaajat. Sivusto en kautta yrittäjät myös löytävät esimerkkejä toteutuneista projekteista ja hankkeista. Yritysten koulutustarpeisiin pyritään vastaamaan Turun AMK:n, Turun ammatti‐instituutin ja Turun aikuiskoulutuskeskuksen yhdessä Turun seudun yrityspalvelukeskukseen palkkaamalla yhteyspäälliköllä. Koulutuksiin perehtynyt yhteyshenkilö neuvoo yrityksiä koulutuksen suunnittelussa sekä jakaa tietoa koulutusmahdollisuuksista ja rahoitusmahdollisuuksista.

Asiakashallintajärjestelmä

Asiakashallintajärjestelmät on suunniteltu yritysten asiakashallinnan tarpeisiin. Järjestelmät ovat toimineet apuvälineinä asiakashankinnassa ja ‐hallinnassa. Myynnin ja markkinoinnin välineenä niistä on tullut monille yrityksille korvaamattomia työkaluja – järjestelmät oikein käytettynä tuottavat lähes reaaliaikaista tietoa sekä myyntiin, markkinointiin että tuotantoon. Korkeakoulujen koveneva kilpailu on nostanut keskusteluun asiakasvastuullisuuden ja asiakastyytyväisyyden.

Asiakashallintajärjestelmien hyödyt korkeakoululle:

  • kohderyhmien oikea‐aikainen ja oikeasisältöinen viestintä paranee
  • työelämäyhteistyön raportointi helpottuu
  • helpottaa korkeakoulun sisäistä tiedonkulkua, mitä ja minkälaista yhteistyötä korkeakoulun henkilöstö tekee eri toimijoiden kanssa.
  • nopeuttaa ja helpottaa eri toimintojen yhteensovittamista (täydennyskoulutuksen myynti ja tarjoukset, sopimusten hallinta, myytäviin koulutuksiin osallistuvien hallinta, e‐ kirjeet jne.)
  • sopii hyvin laadukkuuden ja tehokkuuden mittaamisen välineeksi.

Turun ammattikorkeakoulussa asiakashallintajärjestelmän (CRM) käyttöönoton suunnittelu oli vuosien mittainen hanke. Järjestelmistä ja niiden ominaisuuksista käytiin monenlaisia keskusteluja eri aikoina – tuntui välillä, että kyse on ikuisuusprojektista, joka ei pääty koskaan. Ratkaiseva päätös järjestelmän valinnassa oli siirtyminen Microsoft Outlook sähköpostijärjestelmään. Samalla oli helppo tehdä päätös, että käyttöönotettava asiakashallintajärjestelmä on Microsoft Dynamicsin CRM. Vuodenvaihteessa 2008–2009 alkoi CRM:n käyttöönoton konsultointi. Työtä on tehty alkaen vähäisellä ulkopuolisella konsultoinnilla, vetovastuu sekä sisältö‐ että teknisessä suunnittelussa ja toteutuksessa on ollut pääsääntöisesti omalla henkilöstöllä ja opiskelijoilla. Vuoden 2010 alkusyksystä alkoi järjestelmän pilotointi, ja tämän vuoden alusta CRM on ollut koko korkeakoulun käytössä. Haasteena on yhä edelleen henkilöstön sitoutuminen järjestelmän käyttöön. Korkeakoulun johto on vuoden 2012 toimintasuunnitelmassa nostanut painokkaasti esille CRM:n käyttöönoton tärkeyden. Taustalla vaikuttaa luottamus siihen, että oikein käytettynä CRM tulee entisestään kohentamaan Turun AMK:n mainetta luotettavana ja laadukkaana yhteistyökumppanina.

Sidosryhmäyhteistyön viestintä

Yhteiskuntavastuuraportista on tullut keskeinen viestintäkanava, jonka välityksellä Turun AMK viestii sekä korkeakoulun sisällä että kumppaneille toimintansa lähtökohdista ja työnsä tuloksista. Raportti onkin nähty hyvänä käytäntönä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kehittämisessä. Turun ammattikorkeakoulun vuotta 2010 koskeva yhteiskuntavastuuraportti on järjestyksessään jo kahdeksas.

Raportoinnin aloittamiseen vuonna 2004 on nähtävissä neljä erilaista syytä. Ensimmäiseksi, ammattikorkeakoulujen tehtävät muuttuivat lainsäädännön uudistamisen yhteydessä vuonna 2003. Uudistetussa ammattikorkeakoululaissa ammattikorkeakoulun tehtäväksi määrättiin opetuksen sekä tutkimus‐ ja kehittämistyön ohella myös yhteiskunnallinen vuorovaikutus. Lain tavoitteena oli suunnata korkeakoulujen toimintaa entistä enemmän alueensa henkiseen ja aineelliseen kehittämiseen. Tämä pakotti ammattikorkeakouluja luomaan uusia toimintamalleja sidosryhmiensä tunnistamiseen, yhteistyörakenteiden luomiseen ja yhteistyön tulosten seuraamiseen. Turun ammattikorkeakoulun piti kehittää välineitä raportoida päätöksentekijöille ja sidosryhmille alueellisen tehtävänsä onnistumisesta. (Helmi & Luoto, 2008)

Toiseksi, yhteiskunnassa suhtautuminen kestävän kehityksen periaatteisiin oli muuttumassa. Ympäristöraportoinnin ja – johtamisen sijasta yritykset siirtyivät raportoimaan myös toiminnan sosiaalisista ulottuvuuksista. Turun AMK:n oli työelämän kehittäjänä ja koulutetun työvoiman tuottajana perusteltua noudattaa samoja pelisääntöjä ja toimintajärjestelmiä, kuten työelämässäkin. Turun ammattikorkeakoulu on alusta alkaen noudattanut raportoinnissaan Global Reporting Initiative (GRI) raportointisuositusta. (Helmi & Luoto, 2008)

Kolmanneksi, kestävään kehitykseen oli sitouduttu myös ammattikorkeakoulun ylläpitäjäorganisaatiossa. Ylläpitäjä allekirjoitti tähän tähtäävän Aalborgin julistuksen vuonna 1996. Kestävä kehitys otettiin yhdeksi Turku‐strategian teemaksi. (Helmi & Luoto, 2008) Nykyisin Turun ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuuraportoinnin tavoitteet perustuvat Turun kaupungin ilmasto‐ ja ympäristöohjelmaan.

Neljänneksi, nuoressa korkeakoulussa oli käynnissä johtamisjärjestelmien rakentaminen ja oman aseman vakiinnuttaminen. Yhteiskuntavastuuseen panostamisella oli mahdollisuus kehittää Turun ammattikorkeakoulun omaa brändiä ja kilpailuetua, joka poikkeaa myönteisellä tavalla lähimmistä kilpailijoista. (Helmi & Luoto, 2008)

Ensimmäisestä yhteiskuntavastuuraportista lähtien Turun ammattikorkeakoulu on kerännyt systemaattisesti tietoja korkeakoulun työelämäyhteistyöstä, jota raportoidaan koulutusohje mittain ja toiminnoittain. Samassa yhteydessä kerätään yhteystiedot myös edellisenä vuonna päättyneistä hankkeista hankevaikuttavuuskyselyä varten.

Raportointi antaa tietoa organisaatioista, joiden kanssa Turun AMK tekee vuosittain yhteistyötä. Organisaatiotietojen lisäksi raportoidaan myös yhteistyön muoto. Yhteistyön muoto voi olla työharjoittelu, opinnäytetyö, projektit, T&K‐hankkeet sekä maksullinen palvelutoiminta. Lisäksi koulutusohjelmat raportoivat henkilökunnan toimielinjäsenyydet ja asiantuntijatehtävät ulkopuolisissa organisaatioissa.

Sidosryhmäyhteistyön vaikuttavuuden muotoina ja mittareina ovat muun muassa henkilökuntamme työelämäyhteyksien määrä ja esiintyminen asiantuntijoina tiedotusvälineissä. Tavoitteena on myös päättäjien aktiivinen informoiminen sekä tietoisuuden lisääminen AMK:n asiantuntijuudesta. Myös toimiminen eri alueellisissa kehittämisen ja päätöksenteon ryhmissä on tärkeää. Lisäksi seurataan muun muassa julkaisujen määrää sekä TKI:ssä kerätyn projektirahoituksen määrää.

Sidosryhmätyön onnistumisen seuranta

Vuonna 2011 toteutettiin imagotutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää AMK:n yleisen tunnettuuden lisäksi onnistumisemme suhteessa asiakkaiden ja sidosryhmien odotuksiin. Tulosten mukaan Turun AMK:n vahvuuksia ovat monipuoliset koulutusohjelmat, korkealaatuinen opetus sekä alueen ammatilliseen kehitykseen vaikuttaminen. Kehitettävää on sidosryhmille ja asiakkaille tärkeisiin asioihin vastaamisessa, muun muassa koulutuksen arvostuksen kehittämiseen työmarkkinoilla sekä AMK:n uudistumis‐ ja kehittymiskykyyn. Työelämän vastauksissa erityisen paljon positiivista palautetta saivat AMK:n harjoittelijat.

Turun ammattikorkeakoulu tukee varsinaissuomalaista työelämää monin tavoin. AMK:n strategisena päämääränä on, että korkeakoulusta valmistuneista suurin osa työllistyy alueelle. Tämä onkin toteutunut viime vuosina hyvin, yli 80 prosenttia valmistuneista työllistyy Varsinais‐Suomeen. Laajinta työelämäyhteistyö on niiden lukuisten yritysten ja yhteisöjen kanssa, jotka ottavat AMK:n opiskelijoita harjoittelijoiksi tai opinnäytetyön tekijöiksi ja työllistävät valmistuneet ammattilaiset.

Ammattikorkeakoulun tavoitteena on kytkeä kaikkiin työelämälle tuotettaviin TKI‐ tai palvelutuotteisiin myös opiskelijoiden opintoihin liittyviä osia. Opiskelijoiden työllistymisen edistämiseksi tehdään yhteistyötä yritysten lisäksi myös monien järjestöjen eli kolmannen sektorin kanssa.

Kirjoittajat

Satu Helmi, aluekehityskoordinaattori, satu.helmi(at)turkuamk.fi, Turun ammattikorkeakoulu

Mauri Kantola, koulutuspalvelupäällikkö, mauri.kantola(at)turkuamk.fi, Turun ammattikorkeakoulu

Katri Salonen, viestintäpäällikkö, katri.salonen(at)turkuamk.fi, Turun ammattikorkeakoulu

Cross, R. & Parker, A. 2004 The Hidden Power of Social Networks. Understanding how work really gets done in organizations. Boston, MA: Harvard Busine s School Press.

Friman, M. & Widenius, M. 2004 Synenergiaa etsimässä. KeVer‐verkkolehti 2004/1. Goffman, E. 1963. Stigma. Englewood Cliffs. NJ: Prentice‐Hall.

Hautala, J. & Kantola, M. 2007 Yhteistyö ja tiedon jakaminen organisaatioiden välillä – esimerkkinä ammattikorkeakoulujen kansainvälisen toiminnan kehittämisverkosto. Ammattikorkeakoulujen verkostohankkeet. Opetusministeriön julkaisuja 2007:1, 18–29.

Helmi, S. 2008 Turun ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuuraportti – Käytännön tekoja Varsinais‐ Suomen työelämälle. Turku: Turun ammattikorkeakoulu.

Helmi, S. & Luoto, L. 2008 Yhteiskuntavastuu Turun ammattikorkeakoulussa. KeVer ‐verkkolehti 2008/4

Kantola, M. & Hautala, J. 2004 Sosiaalisen vuorovaikutuksen kehät ammattikorkeakoulussa. KeVer‐ verkkolehti 2004/2.

Seinäjoen ammattikorkeakoulusta valmistuneet sijoittuvat ensisijaisesti maakunnan palvelukseen

1. Johdanto

Seinäjoen ammattikorkeakoulun strategian 2015 visiona on olla menestyvä, kansainvälinen sekä yrittäjähenkinen korkeakoulu. Ammattikorkeakoulujen tavoitteeksi kuluvalla opetus‐ ja kulttuuriministeriön sopimuskaudella on määritelty työelämään ja alueellisiin tarpeisiin kytkeytyvän opetuksen ja yrittäjyyden vahvistaminen. Tavoitteena on, että ammattikorkeakoulu turvaa oman profiilinsa mukaisen työvoiman saatavuuden. Seinäjoen ammattikorkeakoulusta valmistuu vuosittain noin 700 osaajaa eri alojen tehtäviin kahdestakymmenestä ammattikorkeakoulututkintoon sekä seitsemään ylempään ammattikorkeakoulututkintoon johtavasta koulutusohjelmasta.

1.1 Seurantatutkimuksen taustaa ja tavoitteet

Monipuolinen arviointitoiminta on kiinteä osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun (SeAMK) laadunvarmistusprosessia. Korkeakoulujen arviointineuvosto (KKA) auditoi Seinäjoen ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän hyväksytysti vuonna 2009 kansainvälisenä auditointina. SeAMK:n laadunvarmistusjärjestelmä on otettu käyttöön vuonna 2005 ja se perustuu Euroopan laatupalkinto (EFQM) ‐malliin. Yksi tärkeä osa Seinäjoen ammattikorkeakoulun laatu‐ ja itsearviointityötä on kartoittaa kolmen vuoden välein valmistuneiden opiskelijoiden sijoittumista työelämään ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen.

Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden sijoittumista työelämään seuraavat Tilastokeskuksen ohella eri alojen ammattijärjestöt, ja lisäksi monissa ammattikorkeakoulussa seurataan hiljattain valmistuneiden työllistymistä omin seurantatutkimuksin. Myös SeAMK on saanut tunnustusta aktiivisuudesta ja systemaattisuudesta valmistuneiden sijoittumisinformaation keräämisessä. Ensimmäinen valmistuneiden seurantatutkimus toteutettiin vuonna 1999, minkä jälkeen seuranta on toteutettu kolmen vuoden välein siten, että kaikki valmistuneet on kartoitettu 13 vuotta valmistumisen jälkeen. Keväällä 2011 valmistunut tutkimus on viides SeAMKista valmistuneiden sijoittumista käsittelevä selvitys.

Seurantatutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, miten ja millaisiin työtehtäviin opiskelijat ovat sijoittuneet valmistumisensa jälkeen. Lisäksi alatavoitteena oli selvittää, miten koulutus on vastannut työelämän vaatimuksia sekä miten tulokset eroavat neljästi aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksista. Tutkimuksen tuloksia käytetään ensisijaisesti koulutusohjelmien ja niissä tarjottavien opintojen edelleen kehittämiseen työelämän tarpeita vastaaviksi.

1.2 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineisto

Tutkimus suoritettiin kokonaistutkimuksena neljään eri kohderyhmään kuuluville: (1) amk‐tutkinnon
v. 2006-2008 suorittaneet nuoret, (2) amk‐tutkinnon v. 2006-2008 suorittaneet aikuiset, (3) ylemmän amk‐tutkinnon v. 2003-2008 suorittaneet sekä (4) amk‐tutkinnon v. 1997-2000 suorittaneet nuoret. Kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneet (v. 1997-2000) otettiin mukaan nyt ensimmäistä kertaa sen selvittämiseksi, miten jo pidempään töissä olleet ovat sijoittuneet työelämässä.

Strukturoituun lomakekyselyyn loppuvuodesta 2010 vastasi yhteensä 1 858 valmistunutta vastausprosentin vaihdellessa kohderyhmittäin 5075 välillä. Lomakekyselyn lisäksi alumneja tavoiteltiin myös puhelimitse. Tutkimustulosten luotettavuutta arvioitaessa verrattiin eri vastaajaryhmien osalta karhuamisen jälkeen vastanneiden ja oma‐aloitteisesti vastanneiden profiilia esimerkiksi työllistymisen suhteen. Erot eivät olleet kuitenkaan näiden ryhmien välillä tilastollisesti merkitseviä. Vastaajat olivat valmistuneet Seinäjoen ammattikorkeakoulun viidestä eri yksiköstä (SeAMK Kulttuuri, SeAMK Liiketoiminta, SeAMK Maa‐ ja metsätalous, SeAMK Sosiaali‐ ja terveysala, SeAMK Tekniikka). Taulukosta 1 käyvät ilmi seurantatutkimuksen eri kohderyhmät, tavoitellut vastaajat sekä vastausprosentit.

Taulukko 1. Seurantatutkimuksen kohderyhmät ja vastaajat.
Taulukko 1. Seurantatutkimuksen kohderyhmät ja vastaajat.

Kyselylomakkeen sisältö rakennettiin kunkin vastaajaryhmän osalta seuraavien teemojen ympärille:

  1.  Vastaajan taustatiedot (sukupuoli, ikä. yksikkö ja koulutusohjelma, valmistumisvuosi, työskentely opintojen ohella)
  2. Nykyinen elämäntilanne (asuinpaikka, elämäntilanne, työtehtävien sisältö, työsuhteen ja työpaikan luonne, palkka, työtehtävien vastaavuus koulutukseen, etenemismahdollisuudet työssä, odotukset vs. toteutuma koulutuksen osalta, kiinnostus jatkokoulutukseen, työtehtävien liittyminen kansainvälistymiseen
  3. Koulutuksen vastaavuus työelämän vaatimuksiin (työelämävalmiuksien tärkeys nykyisessä työssä, miten amk‐opinnot kehittivät niitä, kuinka tärkeitä ovat tulevaisuudessa, eri opetusmenetelmien riittävyys, tutkinnon tunnettuus työelämässä, Seinäjoen ammattikorkeakoulun imago työelämässä)

Tutkimusaineisto käsiteltiin tilastollisesti PASW Statistics 18 ‐ohjelmistolla.

Eri tekijöiden välisten yhteyksien ja edellisen tutkimuksen tuloksiin tapahtuneiden muutosten tilastollinen merkitsevyys selvitettiin ristiintaulukoinnin yhteydessä x²‐riippumattomuus‐testillä ja keskiarvovertailujen yhteydessä t‐testillä tai varianssianalyysilla. Mikäli keskiarvotestien oletukset eivät olleet voimassa, käytettiin erojen ja muutosten toteamiseen vastaavia ei‐parametrisia testejä (Mann‐Whitneyn U‐testi ja Kruskal‐Wallisin testi).

2. Tulokset SeAMKISTA valmistuneiden sijoittumisesta

2.1 Maantieteellinen sijoittuminen

Taulukossa 2 on vertailtu neljän alumniryhmän asuinseutua tutkimushetkellä. Tulosten perusteella Seinäjoen ammattikorkeakoulua voi kuvata ns. suihkukaivo‐metaforalla. Tämä tarkoittaa, että suurin osa opiskelijoista rekrytoituu omasta maakunnasta ja suurin osa myös jää omaan maakuntaan töihin, mikä on alueellisten ammattikorkeakoulujen tarkoituskin. Vuosina 20062008 valmistuneista nuorista 55 % oli jäänyt asumaan ja töihin omaan maakuntaan joko Seinäjoen seudulle tai muualle Etelä‐Pohjanmaalle. Samaan aikaan valmistuneista aikuisista Etelä‐Pohjanmaalla asui ja työskenteli peräti 68 % ja ylemmän amk‐tutkinnon suorittaneista 45 %. Reilu kymmenen vuotta sitten valmistuneista nuorista lähes 50 % asui Etelä‐Pohjanmaalla.

Pohjanmaalla tai Keski‐Pohjanmaalla asui tutkimushetkellä eri alumniryhmistä noin kymmenesosa tai alle sen, samoin pääkaupunkiseudulla. Muualla Suomessa asuvien osuus vaihteli 19–39 prosentin välillä valmistumisryhmästä riippuen.

Taulukko 2. Neljän alumniryhmän asuinpaikka.
Taulukko 2. Neljän alumniryhmän asuinpaikka.

Koulutusyksiköittäin tarkasteltuna Etelä‐Pohjanmaan alueella asui runsas kaksi kolmasosaa sosiaali‐
ja terveysalan sekä tekniikan valmistuneista, yli puolet liiketoiminnan, runsas kolmasosa ma ‐ ja
metsätalouden ja vajaa kolmasosa kulttuurin alalta vuosina 2006–2008 valmistuneista nuorista ja aikuisista.

2.2 Työllistyminen ja yrittäjyys

Tämäkin sijoittumistutkimus vahvistaa SeAMKin korkeaa yrittäjäintensiteettiä. Kolmen vuoden sisällä valmistuneista nuorista 6,5 % oli ryhtynyt yrittäjäksi (taulukko 3). Tämä on noin kaksinkertainen koko Suomen korkeakoulujen keskiarvoon verrattuna. Aikuisvalmistuneista yrittäjänä toimi 10,4 %. Huomionarvoista oli myös se, että kymmenen vuotta aiemmin eli 1997–2000 valmistuneista nuorista peräti 11,2 % toimi tutkimushetkellä yrittäjänä. Ylemmän tutkinnon suorittaneista yrittäjänä toimi 7,7 %, mutta sen lisäksi peräti 18 % heistä toimi sivutoimisena yrittäjänä oman päätoimensa ohella. Tämä on vahva osoitus sivutoimiyrittäjyyden merkityksen kasvusta yhteiskunnallisena ilmiönä (ks.
Taulukko 4).

V. 2006-2008 valmistuneista nuorista 74 % oli töissä toisen palveluksessa. Työttömänä työnhakijana oli 2,6 % ja lisäksi työvoimapoliittisessa koulutuksessa oli 0,9 %. Päätoimisena opiskelijana oli 5,9 % ja erilaisilla äitiys‐ ja perhevapailla 10,2 %. Kulttuurista valmistuneilla vastaajilla ei ollut korkea työttömyysaste, mutta heikoista työnsaantimahdollisuuksista kertoo mitä todennäköisimmin se, että peräti 17,1 % heistä oli päätoimisia opiskelijoita tutkimushetkellä.

Aikuisista amk‐tutkinnon suorittaneista 82 % oli töissä toisen palveluksessa tutkimushetkellä. Yrittäjänä toimi 10,4 %. Työttömänä oli 1,4 % ja lisäksi työvoimapoliittisessa koulutuksessa 0,7 %. Ylemmän tutkinnon suorittaneista vastaajista töissä toisen palveluksessa oli lähes 85 %. Yrittäjänä toimi 7,7 %. Työttömänä oli 3,8 %, päätoimisena opiskelijana 1,9 % ja äitiys‐ tai muilla vanhempainvapailla 1,9 %. Lisäksi sivutoimisena yrittäjänä toimi peräti 18 % ylemmän tutkinnon suorittaneista. Taulukossa 3 on vertailtu neljän alumniryhmän elämäntilannetta tutkimushetkellä ja taulukossa 4 sivutoimiyrittäjyyden roolia kussakin alumniryhmässä.

Taulukko 3. Neljän alumniryhmän elämäntilanne tutkimushetkellä.
Taulukko 3. Neljän alumniryhmän elämäntilanne tutkimushetkellä.
Taulukko 4. Neljän alumniryhmän sivutoimiyrittäjyys.
Taulukko 4. Neljän alumniryhmän sivutoimiyrittäjyys.

Vaikka tutkimushetkellä hyvin harva oli työttömänä, yli kolmasosa (37 %) nuorista v. 20062008 valmistuneista oli kokenut työttömyyden jossain vaiheessa. Positiivista oli kuitenkin se, että 85 % nuorista oli työllistynyt kuukauden sisällä valmistumisesta.

2.3 Työnantajat

Työnantajissa oli huomattavia eroja eri alumniryhmien välillä. Nuorten valmistuneiden työnantajat olivat pääasiassa yrityksiä, kun taas sekä aikuisvalmistuneissa että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneissa suurimmalla osalla työnantaja oli kunta tai kuntayhtymä. Tulos ehkä kertoo siitä, että julkisen sektorin työntekijät ovat halukkaampia opiskelemaan työn ohessa ja/tai julkisella sektorilla suhtaudutaan positiivisemmin työntekijöiden jatkokoulutukseen kuin yksityisellä sektorilla.

Taulukko 5. Neljän alumniryhmän työnantajat.
Taulukko 5. Neljän alumniryhmän työnantajat.

Työpaikkojen koot myötäilivät osittain edellä mainittua työnantajaprofiilia. Hiljattain valmistuneet nuoret työskentelivät keskimäärin pienemmissä organisaatioissa kuin muut alumniryhmät. Toisaalta kymmenen vuotta sitten tai sitä aiemmin valmistuneiden nuorten sijoittuminen on ollut hyvin polarisoitunutta; he ovat toisaalta sijoittuneet pieniin ja toisaalta isoimpiin organisaatioihin.

Ylemmän tutkinnon suorittaneet ovat sijoittuneet suhteellisesti eniten 11–50 tai 51–100 työntekijän organisaatioihin.

Neljästä alumniryhmästä toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita oli eniten niillä, joiden valmistumisesta oli ehtinyt kulua pidempi aika. Näin ollen kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneilla nuorilla voimassa olevia työsuhteita oli 90 prosentilla, kun 3,5 vuotta tai sitä vähemmän aikaa sitten valmistuneilla nuorilla vakituisia työsuhteita oli 73:lla prosentilla. Seurantatutkimuksissa määräaikaisten työsuhteiden osuus on koko ajan laskenut ja toistaiseksi voimassa olevien vastaavasti kasvanut. Esimerkiksi vuoden 2007 tutkimuksessa voimassa olevia työsopimuksia oli 64 %:lla ja vuonna 1999 vain 47 %:lla. Kokopäiväisesti tai osapäiväisesti työskentelevien osuudessa ei ollut juurikaan eroja neljän eri alumniryhmän kesken.

2.4 Työtehtävien vastaavuus koulutukseen nähden

Sekä nuorista että aikuisista valmistuneista noin puolet (49 %) oli oman arvionsa mukaan täysin tutkintoa vastaavissa työtehtävissä. 39 % teki osittain tutkintoa vastaavia työtehtäviä, mutta kymmenellä prosentilla työtehtävät ja tutkinto eivät vastanneet lainkaan toisiaan. Parhaiten nykyiset työtehtävät ja suoritettu amk‐tutkinto vastasivat toisiaan sosiaali‐ ja terveysalan vastaajilla. 75 % yksiköstä valmistuneista nuorista oli sitä mieltä, että ne vastaavat täysin toisiaan. Kulttuurissa oli selkeästi eniten niitä (27 %), joiden työtehtävät eivät lainkaan vastanneet tutkintoa.

Taulukossa 6 on kuvattu, millaisiin työtehtäviin neljä eri alumniryhmää ovat sijoittuneet. Ylemmän tutkinnon suorittaneet ovat sijoittuneet selvästi eniten vaativampiin tehtäviin (esimies‐, ylimmän johdon‐ sekä asiantuntijatehtäviin). Hiljattain valmistuneista nuorista 54 % oli erilaisissa suoritusasteen tehtävissä, mutta kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneista suoritustason tehtävissä oli selkeästi vähemmän, 32 %. Edelleen tulokset osoittavat, että kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneista nuorista vain kaksi prosenttiyksikköä enemmän oli esimiestehtävissä ja samoin kaksi prosenttiyksikköä enemmän ylimmän johdon tehtävissä kuin 3,5 vuotta tai sitä vähemmän aikaa sitten valmistuneista. Tämän perusteella voidaan päätellä, että eteneminen esimies‐ ja johtotehtäviin ei ole kovin tyypillistä tai ainakaan nopeaa nuorilla valmistuneilla. Tähän vaikuttaa luonnollisesti se, että suurin osa pidempäänkin valmistuneista on jäänyt Etelä‐ Pohjanmaalle ja pienissä yrityksissä, jotka ovat nuorten valmistuneiden tyypillisiä työnantajia, ei esimiestason tehtäviä ole kovin paljon tarjolla. Asiantuntija‐ ja projektitehtävissä kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneista työskenteli 31 %, kun vastaava osuus hiljattain valmistuneilla nuorilla oli 22 %. Kun verrataan samaan aikaan 2006–2008 valmistuneita nuoria ja aikuisia, työskentelee aikuisvalmistuneista selkeästi pienempi osa sueoritustason tehtävissä. Nuoriin verrattuna aikuisista suurempi osa työskentelee esimiestehtävissä, asiantuntijatehtävissä ja opetustehtävissä.

Taulukko 6. Neljän alumniryhmän pääasialliset työtehtävät.
Taulukko 6. Neljän alumniryhmän pääasialliset työtehtävät.

2.5 Palkat

Kuviossa 1 on vertailtu neljän eri alumniryhmän palkkoja. Selkeästi korkein keskipalkka oli ylemmän tutkinnon suorittaneilla, yli 3 300 euroa. Toiseksi korkein oli kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneilla nuorilla, lähes 3 000 euroa. 2006–2008 valmistuneilla aikuisilla (2 598€) oli parisataa euroa parempi keskipalkka kuin samaan aikaan valmistuneilla nuorilla (2 335€). Suurimmat keskihajonnat palkoissa olivat ylemmän tutkinnon suorittaneilla ja kymmenen vuotta tai sitä aiemmin valmistuneilla nuorilla eli näissä kahdessa ryhmässä olivat suurimmat erot palkoissa. Kummassakin ryhmässä maksimipalkat olivat noin 8 000 euroa. Koulutusaloittain tarkasteltuna eniten ansaitsivat tekniikan alalta valmistuneet. Kaikkiaan SeAMKista valmistuneet eivät ole pärjänneet valtakunnallisissa palkkavertailuissa johtuen todennäköisesti alumnien suuresta sijoittumisesta omaan pienyritysvaltaiseen maakuntaan, missä palkkataso ei ole verrattavissa esimerkiksi pääkaupunkiseudun palkkoihin.

Kuvio 1. Neljän alumniryhmän palkat.
Kuvio 1. Neljän alumniryhmän palkat.

2.6 Tutkinnon tunnettuus työelämässä ja kiinnostus jatko‐opintoihin

Kuviossa 2 on vertailtu kolmen eri alumniryhmän mieliteitä oman tutkintonsa tunnettuudesta. Tässä asiassa ylemmän tutkinnon suorittaneet olivat kaikkein kriittisimpiä. Heistä vain 6 % piti oman tutkintonsa tunnettuutta hyvänä, kun aikuisvalmistuneista tutkinnon tunnettuutta piti hyvänä 49 % ja nuorista valmistuneista 41 %.

Kuvio 2. Kolmen alumniryhmän tutkinnon tunnettuus
Kuvio 2. Kolmen alumniryhmän tutkinnon tunnettuus

Tutkimustulokset osoittivat myös, että ammattikorkeakoulusta valmistuneet ovat edelleen erittäin kiinnostuneita erilaisista jatko‐opinnoista. Nuorista 20062008 valmistuneista 42 % oli kiinnostunut ylemmistä amk‐tutkinnoista. Myös yliopisto‐opinnoista oli kiinnostunut yli kolmannes (34 %). Ylemmän amk‐tutkinnon suorittaneista yli kolmasosa (35 %) oli kiinnostunut yliopistojen tieteellisistä jatkotutkinnoista eli lisensiaatin‐ ja tohtorintutkinnoista.

2.7 Valmistuneiden arvio työelämävalmiuksien tärkeydestä

Valmistuneilta kysyttiin keskeisiä työelämävalmiuksia koskien, kuinka tärkeinä he pitivät valmiuksia nykyisessä työssä, miten amk‐opiskelu kehitti niitä ja kuinka tärkeitä he arvelivat niiden olevan tulevaisuudessa. Alun perin työelämävalmiuksia oli 23, mutta niistä pystyttiin muodostamaan viisi eri faktoria eli kattavampaa työelämävalmiuden kokonaisuutta. Taulukossa 7 on vertailtu neljän alumniryhmän mielipiteitä työelämävalmiuksien tärkeydestä. Lähes jokaisen työelämävalmiuden suhteet erot eri alumniryhmien kesken olivat tilastollisesti merkitseviä. Nykyisessä työssä kansainvälistymisvalmiuksia pitivät tärkeimpänä kymmenen vuotta sitten tai sitä aiemmin valmistuneet nuoret. Yrittäjyysvalmiuksia, sosiaalisia ja esimiestaitoja sekä yleisiä työelämävalmiuksia pitivät tärkeimpinä nykyisessä työssään ylemmän tutkinnon suorittaneet. Vertailu osoittaa, että hiljattain valmistuneet nuoret eivät omasta mielestään tarvinneet nykyisessä työssään niin paljon erilaisia työelämävalmiuksia kuin muut alumniryhmät arvioivat tarvitsevansa, mutta toisaalta hiljattain valmistuneet nuoret arvioivat erilaisten valmiuksien tarpeiden kasvavan eniten tulevaisuudessa. Tämä kertonee hiljattain valmistuneiden nuorten käsityksestä työtehtäviensä sisällön kehittymisestä vaativampaan suuntaan. Vuosina 1997−2000 valmistuneilta ei kysytty, kuinka amk‐opiskelu kehitti näitä valmiuksia, koska valmistumisesta oli kulunut jo yli 10 vuotta.

Taulukko 7. Neljän alumniryhmän työelämävalmiudet asteikolla 1–5 (1=ei lainkaan tärkeä / ei kehittänyt lainkaan, 5=erittäin tärkeä/kehitti erittäin paljon).
Taulukko 7. Neljän alumniryhmän työelämävalmiudet asteikolla 1–5 (1=ei lainkaan tärkeä / ei kehittänyt lainkaan, 5=erittäin tärkeä/kehitti erittäin paljon).

2.7 SeAMKin imago työmarkkinoilla

Vastaajat arvioivat myös Seinäjoen ammattikorkeakoulun imagoa yhdeksän adjektiiviparin avulla. Vastaajia pyydettiin asteikolla 1–5 ottamaan kantaa, onko Seinäjoen ammattikorkeakoulu tuntematon vai tunnettu, laatutietoinen vai laadusta piittaamaton jne. Tulokset on esitetty keskiarvoina eli mitä korkeampi keskiarvo on, sitä positiivisemman arvion vastaajat ovat keskimäärin antaneet. Taulukossa 8 on vertailtu vuosina 2006−2008 valmistuneiden nuorten ja aikuisten käsityksiä Seinäjoen ammattikorkeakoulun imagosta työmarkkinoilla. Nuoret ja aikuiset pitivät SeAMKia erityisesti hyvämaineisena, laatutietoisena ja laaja‐alaisena. Kukin näistä sai keskiarvon 3,7. Kuten taulukko‐osuudesta näkyy, oli aikuisvalmistuneilla lähes kaikista adjektiivikuvaajista parin kymmenyksen positiivisempi käsitys kuin nuorten tutkinnosta valmistuneilla. Seinäjoen ammattikorkeakoulun imagoa koskevat ominaisuudet korreloivat kaikki keskenään. Näin pystyttiin muodostamaan yhteismuuttuja SeAMKin imago, jossa on mukana kaikki yhdeksän ominaisuutta. Kokonaisimagoa kuvaavan muuttujan keskiarvot on esitetty taulukon viimeisenä rivinä. Nuorten imagomuuttuja sai arvon 3,5 ja aikuisten arvon 3,7. Tämä ero on myös tilastollisesti merkitsevä.

Taulukko 8. SeAMKin imago kahden alumniryhmän näkemyksenä.
Taulukko 8. SeAMKin imago kahden alumniryhmän näkemyksenä.

2.8 Lopuksi

Viidennen SeAMKista valmistuneiden sijoittumistutkimuksen tulokset vahvistavat omalta osaltaan ammattikorkeakoulujen merkitystä oman alueen työvoiman sekä yrittäjien tuottajana. Ammattikorkeakouluilla on aluevaikuttavuutta sekä opetuksen että TKI‐toiminnan kautta, mutta yksittäisistä suoritteista ja prosesseista asiantuntevan ja ammattitaitoisen työvoiman tuottaminen omalle alueella on kiistatta aluevaikuttamisen tehtävistä merkittävin. Omalle alueelle palkkatyöhön sijoittumisen lisäksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun sijoittumistuloksissa on erityisen ilahduttavaa yrittäjäksi ryhtyneiden osuus. Etelä‐Pohjanmaalla, kuten kaikissa muissakin Suomen maakunnissa, suurena haasteena on, miten löytää jatkajia alueen pk‐yrityksiin suurten ikäluokkien eläköityessä. Yrittäjäidentiteetistään tunnettu Etelä‐Pohjanmaa ei ole viime vuosina pystynyt kasvattamaan yritysten ja yrittäjien nettomäärää samassa suhteessa kuin moni muu maakunta. On erityisen tärkeää, että ammattikorkeakoulussa opiskeleville tarjotaan jo opintojen aikana mahdollisuuksia arvioida omaa yrittäjäidentiteettiään, tarjotaan yrittäjyysuraa tukevia opintopolkuja ja että opiskelijoille tuodaan todeksi yrittäjäksi ryhtymisen eri vaihtoehdot uusperustannasta ja sukupolvenvaihdoksista aina yritys‐ ja liiketoimintaostoihin saakka. Edelleen olisi tärkeää, että ammattikorkeakoulu myös valmistumisen jälkeen pystyisi tarjoamaan tukea omien alumnien yrittäjyyspyrkimyksille ja heidän yritystoimintansa kehittämiseen erilaisten koulutus‐ sekä TKI‐ palvelujen kautta.

Tulokset osoittavat, että vaikka todennäköisesti kukin ammattikorkeakoulu Suomessa on vajaan 20 vuoden aikana saavuttanut merkittävän aseman oman alueensa kehittäjänä, on eri koulutusalojen tutkintojen tunnettuudessa edelleen paljon tekemistä. Tällä saralla riittää työtä kullekin suomalaiselle ammattikorkeakoululle, sen henkilökunnalle ja alumneille. Ei kannata pitää itsestään
selvänä, että jokainen työnantaja automaattisesti tietää mistä ammattikorkeakoulututkinnoissa on
kyse, mitä ne sisältävät ja minkälaista osaamista tutkinnon suorittaneella on.

Kirjoittajat

Elina Varamäki, KTT, dosentti, tutkijayliopettaja, elina.varamaki(at)seamk.fi, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Tarja Heikkilä, FM, lehtori, tarja.heikkila(at)seamk.fi, Seinäjoen ammattikorkeakoulu

Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun metallialan oppimis- ja innovaatioympäristö

M-Lab/Hydro+ -hanke mahdollisti materiaalien käytettävyyden soveltavan tutkimuksen

Johdanto

Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu sai vuoden 2008 alussa myöntävän rahoituspäätöksen silloiselta Lapin lääninhallitukselta n. 2,6 miljoonan euron tuesta metallialan oppimis‐ ja innovaatioympäristön suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tätä M‐Lab:ksi nimettyä ympäristöä rakennettiin vuoden 2011 maaliskuun loppuun ja tähän mennessä se on palvellut opetusta, soveltavaa tutkimusta ja alueen yrityksiä. Projektia rahoitettiin toimintalinja 2:n (innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen) mukaisesti ensin Lapin lääninhallituksen ja lopuksi Lapin liiton EAKR‐rahoituksella.

Ympäristö on mahdollistanut myös materiaalien käytettävyyden soveltavan tutkimuksen ylösajamisen. Tällä hetkellä tutkimusryhmässä työskentelee jo noin parikymmentä henkilöä. Tutkimusryhmän strategia lähtee lappilaisten metallialan yritysten tarpeista ja ongelmista sekä nojautuu tiiviisti Lapin maakuntaohjelmaan (Lapin maakuntaohjelma 2011 ‐2014). Siinä on todettu mm. seuraavasti: ”Ensisijaisesti tulee tukea hankkeita, jotka vahvistavat pk‐yritysten kilpailukykyä ja jotka ovat realistisesti toteutettavissa seuraavan neljän vuoden aikana. Yritysten verkottuminen, uusien markkinoiden hakeminen ja uusien tuotteiden kehittäminen ovat avainasemassa.” Näin ollen alueen PK‐yritykset ovat ensisijainen yritysyhteistyötaho ja aluekehitystyö tätä kautta tärkeässä asemassa. Tiivis yhteistyö, joka on kehittynyt kahden suomalaisen teräksentuottajan, Ruukin ja Outokummun, kanssa takaa viimeisimmän ja maailmanlaajuisesti huippuluokan tiedon ruostumattomista ja ultralujista kulutus‐, rakenne‐ ja suojausteräksistä ja niihin liittyvästä teräsrakentamisesta ja sen normistoista.

Viimeisintä teknologiaa

Projektin alussa tehtiin tarkat laitespesifikaatiot, joiden avulla kilpailutettiin laitetoimittajat. Laitteiden ominaisuuksien määrittelyt tehtiin yhteistyössä Outokummun Tornion, Ruukin Raahen ja Hämeenlinnan tutkimuskeskuksien sekä metallialan yritysten kanssa. Projektissa investoitiin monipuolinen rikkovan aineenkoetuksen laboratorio, jo sa voidaan tutkia ja testata mm. mekaanisia ominaisuuksia, iskusitkeyttä, muovattavuutta, korroosionkestoa ja mikrorakenteita. Ympäristö muodostaa JaloteräsStudion kanssa korkeatasoisen metallialan oppimis‐ ja innovaatioympäristön kansainvälisestikin mitattuna.

Laboratorion tutkimuslaitteistoihin kuuluvat mm. Zwick Roell Z250kN vetokone, Zwick Roell PSW750 iskuvasara, Struers Duramin A2500ET kovuusmittari, Erichsen 145‐60 ohutlevyjen muovattavuuden tutkimuslaitteisto, GOM Aramis/Argus/Atos/Tritop‐mittausjärjestelmät, optinen mikroskooppi, FEI:n Quanta 450 SC kenttäionipyyhkäisyelektronimikroskooppi (FESEM) Thermonoran energiadispersiivisellä alkuaineanalysaattorilla (EDS) varustettuna, Ascott suolasumutestilaitteisto (kts. kuva 1), olosuhdekammio ja strauss‐testilaitteisto.

Kuva 1. Projekti‐insinööri, ins.(AMK), tekn. yo. Tiina Rissanen lataamassa näytteitä Ascott’in suolasumukammioon.
Kuva 1. Projekti‐insinööri, ins.(AMK), tekn. yo. Tiina Rissanen lataamassa näytteitä Ascott’in suolasumukammioon.

Laitteiden ominaisuuksia määriteltäessä annettiin suuri painoarvo niiden käytettävyydelle ja toiminnan automatisoinnille. Tämä vaatimus tulee suoraan materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmän toiminnan periaatteista, joiden mukaan toiminnan tarkoituksena on tuottaa uutta, tilastollisesti luotettavaa tietoa materiaalien käytettävyydestä terästen jatkojalostajille ja toimittajille sekä osallistua yritysten tuotekehitykseen omalla osaamisalueellaan. Toisaalta laitteiden käyttö opetuksessa edellyttää riittävän hyvää käytettävyyttä ja käytön nopeaa oppimista.

M‐Lab‐ympäristö on antanut mahdollisuudet materiaalien käytettävyyden monipuoliseen tutkimiseen. Leikkaamisen, liittämisen, muovauksen, mekaanisten ominaisuuksien ja vaurioiden tutkiminen sekä siihen liittyvä näytteenvalmistus tehdään samassa ympäristössä Kemissä ja Torniossa.

Torniossa sijaitseva JaloteräsStudio liitettiin osaksi materiaalien käytettävyyden tutkimusta vuoden 2010 alussa. Tuotantostudiossa on ruostumattoman teräksen leikkaukseen, muovaukseen, liittämiseen ja pinnan viimeistelyyn soveltuvaa teknologiaa. Sieltä löytyy mm. Trumpf TruLaser 4kW kuitulaser mig/mag‐polttimella täydennettynä (kuva 2a). Kokonaisuutta hallitsee KUKA–robotti, joka mahdollistaa 3D‐leikkauksen ja hybridihitsauksen. Tandem mig/mag‐laitteisto edustaa suurtehomenetelmiä. Hitsauskoulutusta varten on hankittu 10 etävalvottua mig/mag‐työasemaa (kuva 2b).

Kuva 2. a) Robotisoitu hybridilaser‐hitsausasema,
Kuva 2. b) Mig/Mag‐hitsausstudio.

Muovaukseen on käytettävissä 120t syvävetopuristin, 5000bar hydromuovauslaitteisto, impulssi‐ ja vierintämuovauslaitteistot sekä 130t särmäysasema.

Ohjelmistopuolelta mainittakoon suunnittelussa käytettävät Autodesk Inventor Professional 2010 ja MasterCAM‐ympäristöt. Robotin off‐line ohjelmointia tehdään Igrip:llä. Muovaukseen liittyviä FEM‐ tarkasteluja ANSYS Academic Teaching Introductory ‐ohjelmistolla. Koesuunnittelu ja tilastollinen analysointi hoidetaan Minitab®16:lla ja mittaussovelluksia tehdään NI LabView 8.0 Signal Expresillä.

Hanketoiminta

Ensimmäinen materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmän koordinoima TEKES/EAKR‐projekti ”Jalosärmä” käynnistyi 1.8.2008, ja se oli ehdottomasti näytön paikka niin rahoittajan kuin osallistujayritystenkin suuntaan. Projektiin osallistui viisi yritystä, joista ainoastaan Outokumpu oli Lapin alueelta. Hankkeessa tutkittiin ruostumattomien terästen särmättävyyttä ja erityisesti uusien ferriittisten teräslaatujen (mm. EN 1.4509) käyttöä austeniittista ruostumatonta terästä korvaavana materiaalina särmätyissä tuotteissa. Särmättävyystiedon ohella hankkeen keskeisintä antia oli se toimintatapa, jolla yritysten tapaustutkimukset hoidettiin ja hoidetaan edelleenkin. Projektin yhteydessä on kehitetty konenäköön perustuvaa takaisinjouston online‐mittausjärjestelmää (kts. kuva 3). Särmäystesteissä tehtiin yli 700 särmäystä, joissa takaisinjouston mittaus on tehty pääsääntöisesti tällä mittaussovelluksella.

Kuva 3. a) takaisinjouston mittaus käynnissä,
Kuva 3. a) takaisinjouston mittaus käynnissä,
Kuva 3. b) särmäyksen takaisinjouston mittaussovelluksen käyttöliittymä
Kuva 3. b) särmäyksen takaisinjouston mittaussovelluksen käyttöliittymä.

Ultralujien rakenne‐ ja kulutusterästen käytettävyyden tutkiminen alkoi ”KuURaK”‐projektissa 1.9.2009. Projektin osallistujayrityksistä neljä on alueen yrityksiä ja loput kaksi Raahesta. Ruukki Construction on hankkeen suurin rahoittaja. Hanke on edelleen käynnissä, ja Oulun yliopiston eteläisen instituutti vetää rinnakkaisprojektia Oulun ja Nivalan toimipisteissä. Johtoajatuksena yhteistyössä on ollut se, että ammattikorkeakoulu hoitaa soveltavan tutkimuksen puolen ja keskittyy osallistujayritysten ongelmien ratkomiseen (ks. kuva 4) yliopiston tehdessä sille kuuluvaa tieteellisempää tutkimustyötä. Projektissa on tutkittu Ruukin ultralujien terästen särmättävyyttä ja konepajakäytettävyyttä. Tässä yhteydessä on myös kehitetty särmättävyyden tutkimusmenetelmiä. Molemmat ”KuURaK”‐projektit on rahoitettu TEKES/Lapin läänin EAKR‐rahoituksesta.

Kuva 4.”KuURaK”‐projektin yhdessä yrityksen tapaustutkimuksessa tehtiin tappikaarihitsauksen kehitystyötä.
Kuva 4.”KuURaK”‐projektin yhdessä yrityksen tapaustutkimuksessa tehtiin tappikaarihitsauksen kehitystyötä.

KuURaK”‐hankkeessa yritysten tapaustutkimusten läpiviennin toimintatapaa kehitettiin edelleen: ”Olemme yhteydessä sekä materiaalien tuottajiin että niiden käyttäjiin ja keskitymme pääasiassa käytännön ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Hallinnoimme verkostoa, jossa materiaalitietämys ja tuotevalmistus kohtaavat”, toteaa projektipäällikkö Rauno Toppila. Tämä toimintatapa tuottaa tietoa kaikille osapuolille ja ennen kaikkea ratkaisuja terästen käyttäjien mahdollisiin ongelmiin. Aluekehityksen kannalta hanke on tuottanut hyödyllistä tietoa ja ratkaisuja lappilaisille metallialan yrityksille mm. tappikaarihitsauksesta, S690‐lujuustason materiaalin käytöstä väsyttävässä kuormituksessa, ultralujien terästen särmäyksestä ja hitsauksesta sekä kulutusterästen kestävyydestä eri kohteissa.

”Jalosärmä”‐hankkeessa tehtiin hyvää pohjatyötä 1.1.2010 käynnistyneelle TEKES/EAKR‐hankkeelle ”Jalosauma”. Tässä projektissa on keskitytty tutkimaan ferriittisten ruostumattomien terästen hitsattavuutta ja tekemään niille alustavia hitsausohjeita (pWPS). Projektiin on osallistunut kahdeksan yritystä, joista viisi on alueen yrityksiä. Projektin kautta alueen yritykset ovat saaneet uutta ja viimeisintä tietoa ferriittisten ruostumattomien terästen käytöstä hitsatuissa rakenteissa. Perinteisesti stabiloimattomien ferriittisten ruostumattomien terästen kuten EN 1.4016 hitsattavuus on hyvinkin rajoitettua (kts. taulukko 2), kun taasen stabiloitujen laatujen (EN 1.4509, 1.451, 1.4521, 1.4512) kohdalla on enemmänkin kyse tiedon ja ohjeiden puutteesta. Ferriittisen ruostumattomat teräksethän kiinnostavat jatkojalostajia nykyään ensisijaisesti austeniittisia teräslaatuja edullisemman hinnan vuoksi. Ferriittiset ruostumattomat teräslaadut eivät sisällä nikkeliä.

Taulukko 1. Lämmöntuonnin vaikutus EN 1.4016 teräksen lämpövyöhykkeen mekaanisiin ominaisuuksiin.
Taulukko 1. Lämmöntuonnin vaikutus EN 1.4016 teräksen lämpövyöhykkeen mekaanisiin ominaisuuksiin.

Seuraava TEKES/EAKR‐hanke käynnistyi 1.6.2010. Tämä ”ASA (Advanced Strain Analysis)” ‐projekti pystytettiin M‐Lab‐hankkeessa investoidun GOM‐mittausjärjestelmän ympärille.

Mittausjärjestelmällä voidaan mitata venymiä (GOM Argus/Aramis), jotka muodostuvat kappaletta muovattaessa tai kuormitettaessa. GOM Aramis/Argus‐järjestelmällä saadaan esim. vetokokeessa perinteiseen ekstensometrimittaukseen verrattuna tieto materiaalin muovautumisesta koko mitta‐ alueelta ja näin ollen määritettyä huomattavasti aiempaa monipuolisemmin ja tarkemmin materiaalin plastisia ominaisuuksia.

Kuva 5. GOM/Aramis‐järjestelmällä ultralujalle rakenneteräkselle määritetty true stress – true strain ‐käyrä.
Kuva 5. GOM/Aramis‐järjestelmällä ultralujalle rakenneteräkselle määritetty true stress – true strain ‐käyrä.

Järjestelmällä voidaan määrittää myös tasopintojen muotoja (GOM Atos/Tritop) ja saattaa ne digitaaliseksi tiedoksi. Tyypillinen sovelluskohde on rakenne, josta ei ole käytettävissä kunnollista 3D‐mallia. Tällainen rakenne voidaan kuvata GOM Atos/Tritop ‐järjestelmällä ja muokata saatua 3D‐ mallia sitten eteenpäin.

Kuva 6. GOM Atos/Tritop –järjestelmällä kuvattu teräslevy ja sen syvyys referenssitasoon nähden.
Kuva 6. GOM Atos/Tritop –järjestelmällä kuvattu teräslevy ja sen syvyys referenssitasoon nähden.

Viimeksi startannut TEKES‐hanke on kansallisen rahoituksen saanut, budjetiltaan n. 1,7 miljoonaa euroa oleva ”ConceptCar”‐projekti, johon osallistuvat materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmän ohella Metropolia‐ammattikorkeakoulu / teollinen tuotanto, Aalto yliopisto / sovellettu mekaniikka ja TTY / fysiikan laitos. Hankkeeseen osallistuu 16 yritystä, ja se loppuu 30.6.2014. Kyse on siis hyvinkin pitkäjänteisestä TKI‐projektista, jossa tullaan tekemään paljon kehitystyötä ja tutustumaan uusiin ekotehokkaisiin ratkaisuihin sekä autoteollisuuden toimittajuuteen. Hankkeen konkreettisena lopputuloksena syntyy demonstraatioajoneuvo, joka julkistetaan Geneven 2014 autonäyttelyssä.

Vaikka hankkeessa ei ole mukana kuin yksi alueen yritys (BRP Finland Oy), tullaan tuloksia julkaisemaan seminaareissa joita järjestetään alueella. Tavoitteena on tuoda lappilaisille yrityksille tietoa ympäristövaatimusten tiukentumisesta johtuen tulevaisuuden materiaaliratkaisuista ja metallisten materiaalien hiilijalanjäljestä sekä autoteollisuuden vaatimuksista alihankintaketjulle.

Näiden lisäksi merkittävä projekti on ollut osaamiskeskusohjelmaan kytkeytyvä OSKEMeriklusteri‐ hanke (2010–2013), jossa olemme nimettynä alihankkijana. Tutkimusalihankkijan (subcontractor) roolissa ollaan oltu mukana myös eurooppalaisen RFCS:n (Research Fund for Coal and Steel) rahoittamissa FERRAK‐ ja SAFSS‐hankkeissa.

Aluekehityksen kannalta hyvin merkittävä ”ProtoDesignII”‐hanke käynnistyi kesän alussa ja sen johtoajatuksena on valjastaa Lapin korkeakoulukonsernin toimijat yritysten tuotekehityksen avuksi. Lappia tässä hankkeessa edustaa ensisijaisesti materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmä. Yrityskohtaisia tapaustutkimuksia on ehditty käynnistää jo useita.

Alueellinen vaikuttavuus

Ammattikorkeakoululain 4§ määrittelee ammattikorkeakoulun tutkimustehtävän seuraavasti: ”…harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tuke aa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus‐ ja kehitystyötä sekä taiteellista toimintaa. Tehtäviään hoitaessaan ammattikorkeakoulujen tulee edistää elinikäistä oppimista…” (Laki ammattikorkeakoulusta).

Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimustoiminnan pitää tuoda opetukseen lisäarvoa ja toiminnan pitää hyödyttää ensisijaisesti alueen yrityksiä elinkeinorakenne huomioiden.

Lapin valmisteilla oleva teollisuusstrategia 2030 määrittelee mm. seuraavia kriittisiä toimintaympäristöön liittyviä asioita (Lapin teollisuusstrategia 2030):

  • Kiinnostus arktista aluetta kohtaan kasvaa alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen ja mahdollisesti avautuviin uusiin kuljetusreitteihin liittyvien taloudellisten potentiaalien myötä.
  • Markkinat ympäristöä säästäville ratkaisuille kasvavat ympäristötietoisuuden laajentuessa.
  • Lapissa suurten ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta merkitsee noin 37 000 henkilön poistumaa vuodesta 2009 vuoteen 2025.
  • Metallien jalostus, energia‐, kaivannais‐, metsä‐, puutuote‐, elintarvike‐ ja luonnontuoteteollisuus ovat strategiset valmistavan teollisuuden toimialat.

Nämä reunaehdot ohjaavat osaltaan materiaalien käytettävyyden tutkimusryhmän toimintaa ja sen painopisteitä.

Opetukseen viedään tutkimuksissa käytettävää taustatietoa ja syntyviä tuloksia. Tämä varmistuu jo sillä, että 3–5 ryhmän jäsentä osallistuu suoraan opetustoimintaan. Opiskelijoita (AMK ja 2. aste) pyritään käyttämään hankkeissa mahdollisimman paljon. Pelkästään tälle vuodelle opintopistekertymä on jo luokkaa 300. Opiskelijat tekevät projekteihin ja toimeksiantoihin liittyen opinnäyte‐, erikois‐ ja harjoitustöitä ja tuovat toimintaan mukanaan valtavan resurssivarannon, onhan tuo 300 opintopistettä työmääräksi muunnettuna n. 5,5 henkilötyövuotta.

Työelämäyhteydet ja aluekehitys näkyvät toiminnassa päällimmäisenä. Yhteistyötä tehdään aktiivisesti 10–15 alueen yrityksen kanssa ja asiakastietokannassa on ympäri Suomea n. 50 yritystä, joiden kanssa pidetään yhteyttä säännöllisesti. Tiivistä yhteistyötä tehdään myös Lapin alueen elinkeinoelämän kehitysorganisaatioiden kanssa.

Ruostumattomien terästen osalta osaamistasomme mit aamisessa auttaa yhteistyömme Outokummun Tornion tutkimuskeskuksen kanssa. Yhteistyö Rautaruukin Raahen ja Hämeenlinnan tutkimuskeskusten kanssa puolestaan takaa saman ultralujien rakenne‐ ja kulutusterästen osalta. Teollisen toimintaympäristön menneillään olevaan muutokseen on valmistauduttu mm. siten että kulutusteräksiä on tutkittu ”KuURaK”‐projektissa ja kevään 2012 TEKES‐hakuun valmistellaan pelkästään kulutusterästen käytettävyyteen keskittyvää hanketta, johon pyritään saamaan mukaan mahdollisimman kattavasti pohjois‐suomalaisia kaivoksia ja niiden alihankkijoita.
Energiateollisuuden tarpeita ja vaatimuksia teräsrakentamiselle selvitellään oppilasprojektityönä. Keväällä 2010 tehtiin kattava kaivosten toimialakatsaus (Tiina Rissanen 2010).

Tulevaisuus

Tulevaisuudessa Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulun materiaalien käytettävyyden tutkimus yhmän tavoitteena on kasvaa kansainvälisestikin tunnetuksi materiaalien käytettävyyden erityisesti ruostumattomien ohutlevyratkaisujen liittämisen ja muovaamisen osalta.

Toinen selkeä osaamisalue liittyy ultralujien kulutus‐, rakenne‐ ja suojausterästen käytettävyyden soveltavaan tutkimukseen. Erityistä huomiota kiinnitetään ratkaisujen ympäristövaikutuksiin ja esim. rakenteita keventämällä pyritään pienentämään rakenteiden aiheuttamaa hiilijalanjälkeä.

Teräsrakentaminen, siihen liittyvä suunnittelu ja erityisesti muutaman vuoden sisällä radikaalisti tiukentuva vaatimustaso rakentamisessa (uudet standardit SFS EN 1090‐1, ‐2 ja ‐3) tuovat omat haasteensa, joihin tullaan myös panostamaan ja hankki aan valmiudet toimia alueen yritysten
kanssa tälläkin sektorilla. Tämä toiminnan alue tuottaa selkeimmin ja nopeimmalla aikajänteellä tuloksia aluekehityksen tarpeisiin.

Tulevaisuuden toiminta tarkoittaa entisestään kasvavaa verkottumista muiden alan tutkimusorganisaatioiden kanssa sekä tiivistä ja jatkuvaa alueellista yhteis‐ ja kehitystyötä metallialan yritysten kanssa.

Kirjoittaja

Timo Kauppi, tutkijayliopettaja, timo.kauppi@tokem.fi, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu

Laki ammattikorkeakouluista 9.5.2003/351.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351

Lapin Liitto maakuntaohjelma 2011 – 2014.
http://www.lapinliitto.fi/lapin_kehittaminen/maakuntaohjelma

Lapin teollisuusstrategia 2030.
http://www.lapinliitto.fi/fi/lapin_kehittaminen/strategiat

Tiina Rissanen 2010.
”Kaivosten toimialakatsaus”, kirjallisuusselvitys, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, 2010.

Living Lab ‐toimintamalli aluekehityksessä – Pilotteina Rajalla Living Lab Torniossa ja Ounasvaara Living Lab Rovaniemellä

Johdanto

Artikkelin aiheena on käyttäjälähtöinen kehittäminen ja Living Lab ‐toimintamallin soveltaminen ja hyödyntäminen aluekehityksessä. Aluekehitys on yksi ammattikorkeakoulun (amk) lakisääteinen tehtävä, johon mm. ammattikorkeakoulun omalla tutkimus‐, kehitys‐ ja innovaatiotoiminnalla (TKI) pyritään.

Aluekehittämisen näkökulmasta ammattikorkeakoulujen TKI‐toiminta kytkeytyy vahvasti työ‐ ja elinkeinoelämään. Ammattikorkeakoulut tuottavat tutkimustietoa, jossa yhdistyy tutkimuksellinen ammattitaito. Tutkimuksellisen toiminnan avulla etsitään ja sovelletaan uutta tietoa, kehitetään työ‐ ja elinkeinoelämän olosuhteita. Lisäksi TKI‐toiminnan avulla kehitetään uusia tuotteita, menetelmiä, markkinoita, materiaaleja, toimintatapoja ja organisaatiota. TKI‐toiminnalla tavoitellaan myös uusia kokemuksia, tietoa ja ymmärrystä. (Pitkäranta 2010) Eräs tapa toteuttaa aluekehitystä on kehitystyö esimerkiksi Living Lab ‐toiminnan kautta.

Living Lab ‐toiminta mahdollistaa TKI‐toiminnan ja opetuksen integroinnin. Tällä voidaan vastata aluekehittämisen ohella myös moniin muihin strategisiin tavoitteisiin kuten yrittäjyyden, monialaisuuden, työelämälähtöisyyden ja verkostoitumisen edistämiseen.
Ammattikorkeakouluopetus on teoriaa ja käytäntöä yhdistävää. Käytännöllisyyden ja monialaisuuden ansiosta käyttäjälähtöinen kehittäminen ja Living Lab ‐toiminta istuvat hyvin ammattikorkeakouluun. Living Lab ‐toimintamalli yhdistää eri osapuolia ja osaamisia. Toiminta perustuu monialaiseen ajatteluun ja yhteistyöhön: ihmiskeskeiseen näkökulmaan, tieteiden väliseen yhteistyöhön, yritys–oppilaitossynergiaan sekä aidoissa elämisympäristöissä syntyviin kokemuksiin. (Living Lab ‐käsikirja 2010, 11)

Syksyllä 2010 käynnistynyt Lapin Liiton rahoittama EAKR‐ohjelman Elävä Lappi ‐hanke on Lapin korkeakoulukonsernin yhteinen hanke, jossa tavoitteena on luoda asiakaslähtöinen toimintamalli aluekehittämiseen. Living Lab ‐toiminnan mukaisesti pyritään osallistamaan asiakkaita, matkailijoita, asukkaita sekä muita toimijoita alueiden kehittämiseen. Ammattikorkeakoulun, hyödyntäjien ja käyttäjien yhteistyössä kehitetään uusia tapahtumia ja palveluita sekä parannetaan jo olemassa olevaa tarjontaa. Elävä Lappi ‐hankkeen tavoitteena on pilotoida yhteiskehittämisen menetelmiä sekä luoda asiakkaiden sitouttamis‐ ja palkitsemisjärjestelmä. Toimintaa tuetaan kehittämällä sosiaalisen median periaatteita soveltava sähköinen alusta, jolla eri toimijat voivat kohdata, keskustella ja kehittää.

Hankkeen käytännön toteutus on jakaantunut kahteen Living Lab pilottiin, jotka ovat Rajalla Living Lab Torniossa ja Ounasvaara Living Lab Rovaniemellä. Rovaniemen ammattikorkeakoulu (RAMK) ja Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu (KTAMK) vastaavat omista piloteistaan ja niiden toiminnasta. Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja yhteiskuntatieteiden tiedekunta tuovat kehittämistyöhön menetelmäosaamista liittyen yhteiskehittämiseen, käyttäjälähtöiseen innovointiin, palvelumuotoiluun ja luovan prosessin mahdollistamiseen. Palvelumuotoilu on nostettu Lapin yliopiston strategiseksi kärjeksi ja sillä on keskeinen rooli myös Elävä Lappi ‐hankkeen Living Labien toiminnassa, joissa palvelumuotoilun ja yhteissuunnittelun menetelmiä voidaan hyödyntää ja kehittää todellisessa ympäristössä. Aluekehityshanke mahdollistaa palvelumuotoilun yhteistyömuotojen luomisen ja vahvistamisen yritysten ja muiden toimijoiden kanssa.

Aluekehittäminen – yhteistyötä ja verkostoja

Aluekehitystyön lähtökohtana ovat alueen tarpeet. Sen yleisenä tavoitteena on parantaa elämisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä asukkaiden näkökulmasta. Tähän liittyy oleellisesti alueen vahvuuksien tunnistaminen. Aluekehitystyöllä pyritään asukkaiden, alueen yritysten ja organisaatioiden toimintamahdollisuuksien parantamiseen. Laajemmin tarkasteltuna yleiset kehittämissuunnat ja strategiat ohjaavat alueellista kehitystyötä ja nämä integroituvat muihin kehittämisohjelmiin niin maakunnallisesti kuin kansallisesti.

Tuloksellisen ja laadukkaan aluekehitystyön perustana on yhteistyö eri toimijoiden kesken. Tiivis vuorovaikutus ja yhteistyö auttavat avaamaan uusia näkökulmia ja kehittämään uudentyyppisiä toiminnan muotoja. Aluekehitykseen liittyy TKI‐toiminta ja tätä toimintaa alueella ylläpitävät mm. korkeakoulut yhdessä muiden kehittäjien ja organisaatioiden kanssa. Tarkasteltaessa korkeakoulun TKI‐toimintaa on sen lähtökohtana aluekehitystä positiivisesti vahvistava, työelämälähtöinen ja innovatiivinen toiminta. Korkeakoulu on avoin systeemi, joka toimii jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Kemi‐Tornion alueella tehdyssä tutkimuksessa yrittäjien näkemysten mukaan monipuolinen kehittäminen on ensisijainen lähtökohta positiiviselle kehitykselle (Lehtinen et al. 2001). Monipuolisen kehittämisen näkökulma on vielä kymmenen vuoden jälkeen paikkaansa pitävä. Alue on maakunnan liiketoiminta‐ ja elinkeinokeskus, joka tuottaa Suomen bruttokansantuotteesta ja viennistä väkilukuunsa verrattuna jopa kolminkertaisen osuuden. Kemi‐Tornion alue luo vahvan perusteollisuuden, vahvistuvan kaupan, palvelujen, elinkeinoelämän, koulutuksen ja rajayhteistyön avulla hyvinvointia sekä maakunnallisella että kansallisella tasolla. (KOKO‐ohjelma 2010)

Rovaniemen seutu on palveluvaltainen maakuntaveturi, jonne ovat sijoittuneet valtion virastot sekä merkittävät koulutus‐ ja tutkimuslaitokset. Seudun elinkeinollisia painotuksia ja osaamiskeskittymiä ovat mm. matkailu, luovat alat sekä hyvinvointiala ja ‐teknologia. Molempien alueiden kehittämiseen pyritään laaja‐alaisella eri kehittäjätahoja yhdistävällä aluekehitystyöllä. Aluekehitystyössä huomioidaan alueen luontaiset vahvuudet ja uudet yhteistyötavat, joista erinomaisena esimerkkinä ovat edellä mainitut alueelliset Living Lab‐pilotit. (KOKO‐ohjelma 2010)

Monipuolinen kehittäminen pitää sisällään ajatuksen osallistumisesta ja osallisuudesta. Osallistumisen keskeisiä painopisteitä ovat vuorovaikutuksen lisääminen, yhteydenpidon parantaminen ja osallistumismenetelmien kehittäminen. (Kettunen 2002) On selkeästi nähtävissä, että niin asukkaat kuin asiakkaat haluavat vaihtaa passiivisen vastaanottajan roolinsa aktiivisen toimijan rooliin. Tämä vaatii aluekehittäjiltä uudenlaisia menetelmiä ja toimintatapoja, jotka tukevat aktiivista osallisuutta ja osallistumista. Horelli ja Kukkonen (2002) esittävät, että osallistumista voidaan edistää joko kehittämällä nykyisiä menettelytapoja tai luomalla kokonaan uusia.

Sekä Rajalla Living Labin että Ounasvaara Living Labin toiminnassa keskeistä on yhteistyö alueen muiden kehittäjien kanssa. Rajalla Living Labin tavoitteena on raja‐alueen ostosmatkailupalveluiden kehittäminen. Verkostoituminen Torniossa Rajalla Kauppakeskuksen ja sen yrittäjäyhdistyksen kanssa on ollut avainasemassa kehittämistehtävien toteuttamisessa. Myös Tornion kaupunki on ollut hyödyntäjänä yhteiskehittämisen työpajoissa. Raja‐alueella Elävä Lappi ‐hanke muodostaa toimivan kokonaisuuden ylimaakunnallisen NorthRull‐verkostohankkeen kanssa. Elävä Lappi keskittyy tiiviisti raja‐alueeseen kauppakeskuksen yhteydessä, kun taas NorthRull (www.northrull.fi) pyrkii kehittämään raja‐aluetta laajemmin, keskittyen myös muuhun keskusta‐alueeseen. Hankekokonaisuutta täydentää Jyväskylän ammattikorkeakoulun koordinoima SDT ‐ Palvelumuotoilun työkalupakki ‐hanke (www.sdt.fi), jossa tutkitaan ja pilotoidaan palvelumuotoilun menetelmien soveltamista matkailun tuotekehitykseen.

Ounasvaara Living Labin toiminta pohjautuu verkostomaiseen yhteistyöhön, johon osallistuu alueen julkiset toimijat, korkeakoulut, pk‐yrittäjät sekä heidän asiakkaansa. Ounasvaaran alueen vahvuutena ovat monipuoliset liikuntamahdollisuudet, hyvinvointimatkailuun liittyvät yritykset ja aiheeseen liittyvä tutkimus‐ ja kehitystoiminta. Aluetta voidaan pitää hyvinvoinnin keskittymänä, jolloin aluekehittämisen näkökulmasta on oleellista vahvistaa hyvinvointimatkailuun liittyvien palveluiden kehittämistä. Ounasvaaran Living Lab keskeistä teema kuvaa tunnuslause ”Ounasvaara opastaa hyvään elämään”, jossa kehittäminen pohjautuu asiakkaiden, yrittäjien ja asiantuntijoiden näkemykseen hyvästä elämästä.

Käyttäjälähtöistä innovointia yhteiskehittämisen periaattein

Asiakkaiden osallistaminen palveluiden ja tuotteiden suunnitteluun sekä kehittämiseen on ollut vähäistä. Asiakaslähtöisyyden kehittäminen edellyttää välineitä ja menetelmiä asiakkaiden parempaan osallistamiseen. Vaikka muutokseen tarvitaan uusia välineitä ja menetelmiä, tarvitaan muutosta myös toimintakulttuureissa ja johtamisen prosesseissa. (Wennberg 2009)

Living Lab ‐toimintamallin perusajatus on avoimessa ja käyttäjälähtöisessä innovoinnissa, jossa eri toimijoita osallistetaan tuote‐ ja palvelukehitykseen aidoissa käyttöympäristöissä ja ‐tilanteissa. Käyttäjät pyritään nostamaan aktiivisiksi ja tasavertaisiksi toimijoiksi muiden toimijoiden kanssa. Living Lab ‐ekosysteemiin eli toimijaverkostoon kuuluvat käyttäjien lisäksi tuotteiden ja palveluiden tarjoajat eli hyödyntäjät, jotka tilaavat ja tuottavat kehitystehtävät. Kehittäjät, kuten esimerkiksi ammattikorkeakoulun opiskelijat ja henkilökunta, tarjoavat menetelmiä ja välineitä yhteiskehittämiseen. Kaiken toiminnan taustalla on aina myös mahdollistaja, esimerkiksi hanke tai muu julkinen toimija, joka rahoittaa ja mahdollistaa Living Lab ‐toiminnan. (Living Lab ‐käsikirja 2010)

Kuva 1. Rajalla Living Labin ekosysteemi eli toimijaverkosto.
Kuva 1. Rajalla Living Labin ekosysteemi eli toimijaverkosto.

Living Lab ‐toiminnassa käyttäjälähtöisyys ja toiminnan avoimuus ovat avainasemassa. Kehittämisessä käytetään menetelmiä ja tekniikoita, joilla pyritään osallistamaan kaikki toimijat yhteiskehittämiseen. Yhteiskehittämisessä koulutetut suunnittelijat, muut asiantuntijat sekä tuotteiden ja palveluiden käyttäjät toimivat suunnitteluprosessissa yhteistyössä (Sanders & Stappers 2008, 6–7).

Innovoinnin käyttäjälähtöinen näkökulma yhdistää Living Lab ‐toimintaa ja palvelumuotoilua sekä muotoiluajattelua. Palvelumuotoilu on yhteiskehittämistä, empatiaa ja osallistumista.

Muotoiluajattelu taas hyödyntää luovia työskentelytapoja, esimerkiksi palvelumuotoilun menetelmiä, joiden avulla tuotetaan kokonaan uusia ratkaisuja suunnitteluongelmiin. Keskeistä muotoiluajattelussa on ihmiskeskeisuus ja käyttäjätiedon hyödyntäminen. (Miettinen 2011)

Muotoilussa palvelujen kehittäminen nousi esille 2000‐luvulla, jolloin myös käyttäjälähtöisyys alkoi muuttua yhä voimakkaammin suunnitteluksi yhdessä käyttäjien kanssa (Miettinen et al 2010). Palvelumuotoilun menetelmät tukevat Living Labin tavo tteita. Niillä pyritään muodostamaan yhteistä ymmärrystä kirjavassa ja monialaisessa tiimissä ja ne auttavat suunnittelemaan palvelukokonaisuutta käyttäjälähtöisesti. Niille tyypillistä on visualisoiva luonne ja asioiden havainnollistaminen kaikille ymmärrettävällä tavalla. Aineettomia palveluita tehdään näkyväksi erilaisilla visuaalisilla menetelmillä ja prototyyppejä rakentamalla. Palvelutilanteita näyttelemällä eläydytään käyttäjän asemaan ja testataan palveluideoita. (Miettinen 2011) Jotta palveluita ja tuotteita voidaan kehittää käyttäjälähtöisesti, vaaditaan asiantuntijoilta tietynlaista ajattelutapaa (kuva 2).

Kuva 2. Palvelumuotoiluajattelun viisi periaatetta. (Mukaellen Stickdorn & Schneider 2010, 34)
Kuva 2. Palvelumuotoiluajattelun viisi periaatetta. (Mukaellen Stickdorn & Schneider 2010, 34)

Kuten palveluiden muotoilussa ei myöskään Living Labissa tyydytä vain kuuntelemaan käyttäjää ja keräämään asiakaspalautetta, vaan hänet halutaan tasavertaiseksi kumppaniksi kehittämisprosessiin. Living Labissa käyttäjä osallistuu tuotteiden ja palveluiden tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin omassa arjessaan. (Living Lab ‐käsikirja 2010) Yhteiskehittämisen menetelmillä käyttäjät voidaan ottaa mukaan tuottamaan käyttäjätietoa ja viemään sitä suoraan palvelujen kehittämiseen. Käyttäjät ovat tärkeä voimavara, sillä he ovat palvelun käytön asiantuntijoita ja ideoivat ratkaisuja, jotka perustuvat aitoihin kokemuksiin palvelun käytöstä. (Miettinen et al 2010, Miettinen 2011)

Perinteiset markkinatutkimukset ja asiakaspalautteet eivät kerro käyttäjäkokemuksesta. Käyttäjien aitoon ymmärtämiseen tarvitaan muun muassa laadullista tutkimusta ja esimerkiksi palvelumuotoilun menetelmiä. Living Lab ‐toiminnassa muotoilusta tuttuja menetelmiä voidaan hyödyntää käyttäjätiedon keruussa ja sen soveltamisessa varsinaiseen kehittämiseen. Living Lab
‐toiminta mahdollistaa käyttäjätarpeiden huomioimisen kokonaisvaltaisesti innovaatioprosessin eri vaiheissa. Tuote‐ tai palvelukehityksen vaiheesta riippuen voidaan keskittyä käyttäjätutkimukseen, käyttäjälähtöiseen innovointiin tai konseptien arviointiin. (Living Lab ‐käsikirja 2010, 19)

Living Lab ‐toiminnassa asiantuntija ei ole vain palvelun kehittäjä, vaan hänen innovatiivisuuttaan ja osaamistaan tarvitaan eri osapuolien osallistamisessa kehitysprosessiin. Tavoitteena on tehdä kehitystyötä aidossa käyttöympäristössä niin, että käyttäjät ovat yhtenä tasavertaisena toimijana suunnittelijoiden ja palveluntarjoajien kanssa. (Miettinen 2011, 22–23.)

Living Lab ‐toiminnan ja opetuksen yhteensovittaminen

Elävä Lappi ‐hankkeessa on sovellettu käyttäjälähtöisiä suunnittelumenetelmiä yhteiskehittämisessä ja integroitu Lapin yliopiston muotoiluosaamista ammattikorkeakoulujen opetukseen. KTAMK:ssa Living Lab ‐kehittämistehtäviin on osallistunut liiketalouden ja kulttuurialan opiskelijoita eri opintojaksojen ja harjoitteluiden puitteissa. RAMK:ssa Ounasvaaran kehittämisessä on ollut mukana liikunnan ja vapaa‐ajan koulutusohjelman opiskelijoita.

Syksyllä 2010 liiketalouden opiskelijat toteuttivat markkinatutkimuksen kurssilla kyselytutkimuksen Living Lab ‐mallin mukaisesti eri toimijoille. Kyselytutkimukseen osallistuivat Rajalla Kauppakeskuksen asiakkaat (käyttäjät) sekä yrittäjät ja myymälähenkilöstö (hyödyntäjät). Muita sidosryhmiä edustivat Tornion kaupungin päättäjät sekä alueen muut matkailutoimijat.
Tutkimuksesta suunnitellaan vuosittain toistuvaa, ja tuleva kauppakeskuksen markkinatutkimus tullaan toteuttamaan tiiviimmin palvelumuotoilun menetelmiä soveltaen haastattelujen, havainnoinnin ja itsedokumentoinnin avulla (Hämäläinen et al 2011, 61–75, Mattelmäki 2006).

Keväällä 2011 Rajalla Living Labissa työstettiin Kulttuurimaraton‐opintojaksolla inspiroivaa virikemateriaalia palautteenkeruuseen. Huomioita kiinnitettiin käyttäjän näkökulmasta erityisesti palautelomakkeiden ja ‐materiaalien visuaalisuuteen, selkeyteen ja houkuttelevuuteen. Syksyllä 2011 kulttuurimaratonilla työstetään toimeksiantoa liittyen kauppakeskuksen mainosvideoihin teemalla “Asiakkaan ääni”.

Rajalla Living Labin toimesta järjestettiin vuoden aikana myös erilaisia yhteiskehittämisen työpajoja, kuten esimerkiksi kehittämistehtävä liittyen Rajatoriin. Tornion kauppakeskuksen yhteyteen rakennettavan Rajatorin toimintaan ja viimeistelyyn haettiin ideoita paikallisilta asukkailta.
Kehittämistyöpajoissa osallistujien oli mahdollista visualisoida ja testata Rajatori‐ideoitaan heti, sillä Kauppakeskukseen pystytettiin päiväksi Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan SINCO (Service Innovation Corner) prototypointiympäristön matkaversio (http://www.ulapland.fi/sinco). SINCO

mahdollisti kehittämistilaisuudessa ideoiden visualisoimisen taustaheijastetulle valkokankaalle, äänien liittämisen konsepti‐ideoihin sekä idean testaamisen draamamenetelmiä hyödyntäen heijastetun Rajatorin toimiessa näyttämönä. Prototypointi toi konkretiaa ideoimiseen ja sai osallistujat työskentelemään yhdessä.

Kesällä 2011 toteutettiin NorthRull‐hankkeen toimesta Crossborder‐ostosmatkailututkimus, jonka kohteena oli raja‐alueen ostosmatkailijoiden käyttäytyminen ja asiakastyytyväisyys. Tutkimuksen tulokset jäsennettiin viideksi tyypilliseksi raja‐alueella asioivien henkilöiden asiakasprofiileiksi ja palvelupoluiksi, joita tullaan myöhemmin hyödyntämään yhteissuunnittelun työpajoissa.
Palvelupolku kuvaa palvelun kuluttamista huomioiden asiakkaan omat tarpeet, valinnat ja käyttäytymismalli (Koivisto 2011). Asiakas‐ tai käyttäjäprofiilit ovat työkalu käyttäjien ymmärtämistä varten ja ne ovat tapa jäsentää tutkimusaineistoa. (Koivisto 2011, Tuulaniemi 2011, 154–162).

Ounasvaara Living Labissa toteutetaan yrittäjien toimeksiantoihin perustuvia kehittämistehtäviä, joilla testataan erilaisia menetelmiä ja kerätään palautetta käyttäjäkeskeisten toimintatapojen kehittämiseksi. Kehittämistehtävien yhtenä painopisteenä on opiskelijoiden osallistuminen työelämäläheisiin oppimistehtäviin.

Yhtenä kehittämiskohteena Ounasvaara Living Labissa on liikunta‐ ja luontopalvelutuotteen kehittäminen yrityksien nykyisten vahvuuksien ja mahdollisuuksien kautta. Keskiöön nousee yhteistyö ja avoin innovaatio sekä käyttäjälähtöinen näkökulma, millä varmistetaan palvelun kehittäminen asiakkaiden oikeiden tarpeiden mukaisesti. Syksyllä 2011 RAMK:n liikunnan‐ ja vapaa‐ ajan opiskelijat ovat keränneet käyttäjätietoa osana tutkimustoiminnan harjoittelua. Vastaavasti Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijat tulevat syventämään tietoa muotoiluluota milla. Luotaimilla kerätään tietoa perheiden liikunnasta ja siihen liittyvistä tunteista ja mielikuvista.
Kerättyä tietoa sovelletaan liikunta‐ ja luontopalvelun kehittämiseksi korkeakoulujen ja yrittäjien yhteiskehittämisen työpajassa.

Elävä Lappi ‐hankkeen myötä RAMK on ollut mukana luomassa Ounasvaaran matkailijoille hyvinvointia edistävää verkkopalvelua. Tässä yhteydessä yhteiskehittämiseen osallistetaan tasavertaisina toimijoina potentiaaliset loppukäyttäjät, alueen yritykset ja julkiset organisaatiot kuten Rovaniemen matkailu ja markkinointi Oy. Myös opiskelijoiden asiantuntijuutta hyödynnetään, kun RAMK:n opiskelija tuottaa sisältöä verkkopalveluun opinnäytetyönään ja Lapin yliopiston opiskelijat strategisen muotoilun kurssilla suunnittelevat, kuinka alueen strategia näkyisi visuaalisesti alustalla.

Hyvinvoinnin verkkoalustan kehittämistyötä tehdään iteratiivisesti, jolloin uudet kehittämisratkaisut tuodaan yrittäjien, julkisten toimijoiden ja käyttäjien arvioitavaksi useamman kerran. Näin voidaan jalostaa ratkaisuja edelleen ja vastata useiden toimijoiden tarpeisiin. Yhteiskehittäminen on aloitettu käyttäjätietoa keräämällä, minkä jälkeen on suunnittelijavetoisesti luotu konsepti verkkopalvelusta. Syksyn aikana verkkopalvelua kehitetään yrittäjien ja julkisten toimijoiden kanssa eteenpäin.

Yhteenveto

Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Rovaniemen ammattikorkeakoulu ja Lapin yliopisto ovat aktiivisesti mukana useissa aluekehityshankkeissa. Toisiinsa synkronisoiduilla hankkeilla vahvistetaan kehittämisen yhteistyömuotoja sekä koulutusorganisaatioiden kesken että alueen yritysten ja palveluorganisaatioiden kanssa.

Living Lab ‐toimintamalli on osoittautunut hyväksi työkaluksi, jossa yhdistyvät TKI‐toiminnan painopisteet, korkeakoulujen opetustoiminta ja alueen elinkeinoelämän yhteensovittaminen. Toiminnan aloittaminen on tuonut laajasti käyttäjälähtöisen ajattelutavan jokaiselle sektorille. Omalta osaltaan molemmat Living Lab ‐pilotit ovat hyviä esimerkkejä osallistavan suunnittelun menettelytavoista. Kokemuksesta voimme sanoa, että käyttäjälähtöisyyden kehittäminen edellyttää niin uusia välineitä kuin uuden toimintakulttuurin ja ajattelumallin omaksumista.

Kirjoittajat

Marika Saranne, Opettaja, projektipäällikkö, marika.saranne(at)tokem.fi, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Kaupan ja kulttuurin toimiala

Marjo Pohjanen, projektipäällikkö, marjo.pohjanen(at)tokem.fi, Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulu, Kaupan ja kulttuurin toimiala

Essi Kuure, suunnittelija, tutkija, essi.kuure(at)ulapland.fi, Lapin yliopisto, Taiteiden tiedekunta, Teollinen muotoilu

Pia Yliräisänen‐Seppänen, projektipäällikkö, pia.yliraisanen‐seppanen(at)ramk.fi, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Terveys‐ ja liikunta‐ala

Horelli, L. & Kukkonen, H. 2002 Osallistuminen, ympäristö, vuoropuhelu. Teoksessa Bäcklund, P., Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Tampere, 243–259.

Hämäläinen, Kai, Vilkka, Hanna & Miettinen, Satu 2011 Asiakasymmärryksen ja käyttäjätiedon hankkiminen. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 61–75.

Kettunen, P. 2002 Miksi osallistumisesta puhutaan? Osallistumisen kehittäminen suomalaisi sa kunnissa. Teoksessa Bäcklund, P., Häkli, J. & Schulman, H. (toim.) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa. Tampere, 18–35.

Koivisto, Mikko 2011 Palvelumuotoilun peruskäsitteet. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) 2011. Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 43–59.

KOKO‐ohjelma 2010 52 eriKOKOista aluetta. Työ‐ ja elinkeinoministeriö.

Lehtinen, P., Myllylä, Y. & Suikkanen, A. 2001 Osaaminen, koulutus ja ennakointi ‐ Kemi‐Tornio ‐alue 2010. Työelämän muutosten ja koulutustarpeiden ennakointi. Kemi‐Tornion ammattikorkeakoulun julkaisuja Sarja A. Raportteja ja tutkimuksia 1/2001.

Living Lab –käsikirja 2010 Ohjeita aidon käyttäjäympäristön käynnistämiseen ja pyörittämiseen. Seinäjoen Teknologiakeskus Oy, Aluekehitysohjelman Innovaatio ja osaaminen ‐verkosto.

Mattelmäki, Tuuli 2006 Design Probes. University of Art and Design Helsinki A 69.

Miettinen, Satu, Myllymaa, Outi & Jäppinen, Tuula 2010 Britanniassa käyttäjät kehittävät palveluitaan itse. Kuntalehti; 13/2010, 50–51.

Miettinen, Satu 2011 Palvelumuotoilu – yhteissuunnittelua, empatiaa ja osallistumista. Teoksessa Miettinen, Satu (toim.) 2011. Palvelumuotoilu –uusia menetelmiä käyttäjätiedon hankintaan ja hyödyntämiseen. Helsinki, Teknologiainfo Teknova Oy, 21–41.

Pitkäranta, A. 2010 Laadullisen tutkimuksen tekijälle. Työkirja.oo

Sanders, E. & Stappers, P. J. 2008 Co‐creation and the new landscapes of design. CoDesign, (4:1), 5– 18.

Stickdorn, M. & Schneider J. 2010 This is Service Design Thinking. Basics ‐ Tools ‐ Cases. Amsterdam, BIS Publishers.

Tuulaniemi, Juha 2011 Palvelumuotoilu. Helsinki, Talentum.

Wennberg, M. 2009 Osallistava suunnittelu ja käyttäjälähtöiset toimintamallit. Esitys Näkökulma 2009 ‐seminaarissa 16.9.2009, Helsinki.

Ammattikorkeakoulu aluekehittäjänä – Case: Matkailun turvallisuuden kehittäminen

1. Ammattikorkeakoulun aluekehitystehtävästä

Ammattikorkeakoulun aluekehitystehtävää tai kolmatta tehtävää on pohdittu siitä saakka, kun silloinen Opetusministeriö ja eduskunta sen ammattikorkeakoululakiin kirjasivat (esim. Orelma & Järvinen 2001, Liljander & Mäkelä 2004, Ahmaniemi & Panhelainen 2009). Käydyssä keskustelussa ammattikorkeakoulun aluekehitysvaikutus on ymmärretty yleensä korkeakoulun harjoittaman koulutuksen ja TKI‐toiminnan jonkinlaisena yhteisvaikutuksena, jota on lähestytty niin sanoaksemme ”humboldilaisesta” tai ”kvasihumboldilaisesta” näkökulmasta. Tällä tarkoitan kaavaa, jossa ammattikorkeakoulun opetuksen ja TKI‐toiminnan ”ykseys” määritellään sen aluevaikutukseksi.
Joissain tapauksissa lähestymistavan korostunut elinkeinotoimintavetoisuus on taivuttanut ammattikorkeakoulun aluekehitysvaikutuksen ymmärtämisen ja määrittelyn korostuneesti tutkimus‐, kehitys‐ ja innovaatiotoiminnan suuntaan.

Opetus‐ ja kulttuuriministeriö on tavannut seurata ja mitata ammattikorkeakoulujen aluevaikuttavuutta ja työelämäyhteistyötä mittareilla F1 – F4, jotka ovat:

(F1) Tutkinnon suorittaneissa työllisten osuus työvoimaan kuuluvista,
(F2) maksullisen palvelutoiminnan tulojen määrä suhteessa koko tulorahoituksen määrään,
(F3) yrittäjien osuus tutkinnon suorittaneiden kokonaismäärästä ja
(F4) avoimessa ammattikorkeakouluopetuksessa suoritettujen opintopisteiden määrä suhteessa läsnä olevien tutkinto‐opiskelijoiden määrään.

Vuoden 2010 tilastoinnissa paras ja aluevaikuttavin ammattikorkeakoulu näyttää olleen Mikkelin ammattikorkeakoulu ja heikoin Laurea. OKM:n tilastointi pysyy tiukasti ammattikorkeakoulun puitteissa eikä huomioi vaikutusalueen – maakunnan ‐ kehitystä. Esimerkiksi Tilastokeskuksen

väestöennuste vuosille 2010–2040 tietää kertoa, että väestökasvun odotus Uudellamaalla, missä Laurea‐ammattikorkeakoulu sijaitsee, on 323 000 henkeä eli reilut 22 prosenttiyksikköä. Etelä‐ Savossa, missä MAMK toimii, taas odotetaan väestön vähenevän 13 500 hengellä eli lähes 9 prosenttiyksiköllä. Itse asiassa Uudellamaalla kasvu on suurinta, ja Etelä‐Savo on eniten väkeään menettävä maakunta Suomessa. Väestökehitys taas on suorassa suhteessa työpaikkakehitykseen ja muun hyvinvoinnin lisääntymiseen. Voisiko olla niin, että kehittyvillä alueilla ammattikorkeakoulujen toiminnassa opetustehtävä ja sen mallikas toteuttaminen korostuu enemmän kuin taantuvilla alueilla?

Toisaalta voidaan väittää, että esimerkiksi valmistuvien korkealla työllistymisasteella ja ammattikorkeakoulun aluekehitystehtävän hyvällä suorittamisella ei välttämättä ole keskinäistä positiivista riippuvuutta. Jos tuijotetaan ammattikorkeakoulujen maakunnallisuuteen, työllistymisen yleensä sijaan tärkeämpää olisi tarkastella työllistymistä ammattikorkeakoulun kotimaakuntaan.
Raimo Mäkinen ja Kristiina Korhonen (1999) kuvasivat ilmiötä mielenkiintoisella työvoimapumppu‐ metaforalla. Opiskelijat rekrytoidaan joltakin alueelta, ja valmistuttuaan he sijoittuvat jollekin alueelle. Yksittäisen opiskelijan kohdalla rekrytointi‐ ja sijoittumisalueet voivat olla sekä keskenään että oppilaitoksen sijaintialueeseen nähden joko samoja tai eri alueita. Erilaisten sama/eri‐ kombinaatioiden perusteella tutkijat kuvaavat oppilaitoksia viitenä eri pumpputoimintona (ks. myös: Virtanen 2002):

  1. suihkukaivo: rekrytointi, opiskelu ja sijoittuminen kaikki samalla alueella
  2. työntöpumppu: rekrytointi ja opiskelu samalla alueella, sijoittuminen muualle
  3. rikastamo: rekrytointi ja sijoittuminen samalla alueella, opiskelu muualla
  4. imupumppu: rekrytointi muualta, opiskelu ja sijoittuminen samalla alueella
  5. siirtopumppu: rekrytointi, opiskelu ja sijoittuminen kaikki eri alueilla.

Jos ammattikorkeakoulun tehtäväksi määritellään sijaintimaakuntansa kehittäminen, tulisi työllistymistä tarkastella imupumpun ja – maakunnallisesti rajatun – suihkukaivon tapauksiin. Tarkasteltaessa valmistuneiden työllistymistä yleensä kyse on ammattikorkeakoulun aluevaikutuksen ja aluevaikuttavuuden sijaan siitä, kuinka hyvin ammattikorkeakoulu palvelee opiskelijoitaan, kuinka hyvää ja korkeatasoista opetusta se tarjoaa ja tätä kautta edistää opiskelijoiden työllistymistä Suomessa ja/tai ulkomailla. Aivan samalla tavalla voidaan kyseenalaistaa yrittäjien määrän ja aluevaikutuksen keskinäissuhde.

Pirjo Ståhlen ja Markku Sotaraudan (2003) mukaan aluekehittäjänä toimiessaan ammatti‐ tai mikä tahansa muu korkeakoulu:

  1. toimii alueen kehittämistoimintojen tukena tukien yritysmaailman ongelmanratkaisuja teknologian ja palveluinnovaatioiden siirron sekä konsultoinnin muodossa
  2. on osaavien ihmisten ja tiedon keskittymä, joka paitsi kouluttaa uusia osaajia alueelle myös juurruttaa ja vetää puoleensa osaavia ihmisiä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin
  3. yhdistää paikallisia ihmisiä ja organisaatioita lisäten täten alueen osaamispääomaa ja vahvistaa alueen dynaamisuutta
  4. on kansallisten ja globaalien verkostojen solmukohta ja kiinnittää paikallisia toimijoita kansallisiin ja kansainvälisiin kehittämis‐ ja toimintaverkostoihin
  5. vahvistaa alueen yleistä sivistystä ja älyllistä pääomaa luomalla avointa ja luovaa ilmapiiriä, vahvistamalla ajattelun vapautta ja monipuolisuutta
  6. edistää toimialueensa oman kulttuurisen identiteetin profiloitumista, rikastumista ja vaikuttavuutta.

Viimeksi mainittu tarkoittaa ammattikorkeakoulun toimintaa alueellisen kulttuurin vahvistajana, mediakeskustelun syventäjänä ja kriittisenä vastavoimana. Kaiken kaikkiaan, ammattikorkeakoulun aluevaikutustehtävän ymmärtäminen näiden kuuden ulottuvuuden tai komponentin kautta on toiminnallinen kokonaisuus, jonka voi olettaa juurruttavan ja vetävän puoleensa uusia ihmisiä, osaamista ja uutta yritystoimintaa ammattikorkeakoulun vaikutuspiiriin. Parhaimmillaan ammattikorkeakoulu näin toimiessaan asettuu osaksi alueen imagoa sitä vahvistavana tekijänä.

Voitaisiin olettaa ammattikorkeakoulun aluevaikuttavuuden hahmottamisessa Ståhlen ja Sotaraudan hahmottaman kokonaisuuden muodostavan alueen todellisen kehittämisen ja elin‐ ja vetovoimaisuuden lisäämisen näkökulmasta toimivamman systeemin verrattuna nykyisin käytössä oleviin mittareihin. Sen kiinnittyminen alueen todellisuuteen ja todelliseen elämään voisi antaa nykyistä paremman kuvan ammattikorkeakoulun vaikutuksesta toimialueellaan eli ammattikorkeakoulun yhteiskuntavastuun toteutumisesta.

2. Lapin matkailun turvallisuustyön taustaa

Mitä edellä kerrottu sitten merkitsee käytännön kehittämisprosessissa? Miten Ståhlen ja Sotaraudan esittämät kriteerit näyttäytyvät yksittäisen, menestyksellisen kehittämishankkeen näkökulmasta?
Olemme valinneet tarkastelun kohteeksi lappilaisen matkailun turvallisuustyön, joka on todettu kansallisesti (ja kansainvälisestikin) menestykselliseksi TKI‐hankkeeksi. Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutin ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun toteuttama Lapin matkailun
turvallisuusjärjestelmähanke valittiin Suomen ammattikorkeakoulujen parhaaksi tutkimus‐, ehitys‐
ja innovaatiokäytänteeksi vuonna 2010 työelämää hyödyntävän uuden tiedon tuottamisessa. Hanke rahoitettiin Euroopan sosiaalirahaston instrumentilla. Hankkeen ansiona on sen ajankohtaisuus ja vahva liittyminen alueen keskeiseen elinkeinoon.

Matkailun turvallisuuden kehittämistarve on noussut siitä tosiasiasta, että turvallisuus on yksi matkailun neljästä megatrendistä ikääntymisen, ympäristötietoisuuden kasvun ja yksilöllisyyden korostamisen rinnalla. Muita trendejä ovat mm. sähköisen liiketoiminnan kasvu ja asiakaskunnan pirstaloituminen yhä kirjavammiksi ryhmiksi. Yhteiskunnan tasolla turvallisuus on keskeinen hyvinvointitekijä. Yritykselle ja organisaatiolle turvallisuus on puolestaan olennainen osa laatua. Viime aikoina on havaittu, että turvallisuus voi olla myös kilpailukykytekijä. Tämä pätee erityisesti matkailussa. Asiakkaat hakeutuvat sinne missä turvallisuustietoisuus ja turvallisuuskulttuuri ovat vakuuttavalla tasolla. Lappi, kuten koko Suomi, tunnetaan turvallisena matkailualueena. Tällaisen mielikuvan ja myös tosiasiallisen tilanteen säilyttäminen edellyttää panostamista matkailun turvallisuusriskien ennakointiin ja hallitsemiseen.

Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmää kehittävän hankekokonaisuudella on ymmärrettävät käytännön lähtökohdat. Matkailu on Lapille strateginen toimiala. Matkailun välitön työllisyysvaikutus Lapissa on noin 5 000 henkilöä. Lapissa rekisteröidään vuosittain n 2,3 miljoonaa yöpymistä. Lapin osuus Suomessa rekisteröidyistä yöpymisistä on 12 % ja ulkomaalaisten suorittamista yöpymisistä 16
%. Matkailun aluetuotto on lapissa noin 550 miljoonaa euroa vuosittain.

Vaikka TKI hankkeiden sisäinen ja ulkoinen dynamiikka eroaa ammattikorkeakoulun roolista aluekehittäjänä, voidaan Ståhlen ja Sotaraudan jaottelu tunnistaa myös onnistuneen TKI toiminnan tunnistetekijöinä.

Toimiminen alueen kehittämistoimintojen tukena tukien yritysmaailman ongelmanratkaisuja teknologian ja palveluinnovaatioiden siirron sekä konsultoinnin muodossa:

Lapin matkailun turvallisuusverkosto on osallistunut merkittävällä tavalla matkailun ja harvaan asutun maaseudun onnettomuusvalmiuden ja erityisesti kylmänsuojausvalmiuden kehittämiseen. Verkosto on lujittanut viranomaisten, hallinnon ja elinkeinoelämän toimijoiden yhteistyötä.
Onnettomuuden uhrien ja pelastushenkilöstön kylmänsuojausyhteistyö on kannustanut elinkeinotoimintaa ja tutkimusta kehittämään käyttökelpoisia varusteita ja teknisiä ratkaisuja kylmänsuojauksen toteuttamiseen onnettomuustilanteissa. Käytännön esimerkkeinä voidaan mainita Lapin pelastuslaitoksen käyttöön ottamat kylmänsuojausvarusteet monipotilastilanteiden varalle sekä yhteistyö Rovaniemen ammattikorkeakoulun kylmä‐ ja ensihoitolaboratorioiden kanssa.

Lapin matkailun turvallisuusverkosto toteutti vuosina 2005–2007 Matkailun turvallisuuspassi
‐hankkeen, jonka tuloksena syntyi kansallinen Matkailun turvallisuuspassi ‐koulutusjärjestelmä. Matkailun turvallisuuspassin kehittäminen toi ensimmäisen matkailu‐ ja ravintola‐alan turva lisuuden tunnustuspalkinnon Rovaniemen koulutuskuntayhtymän Lapin Urheiluopistolle vuonna 2007.
Matkailun turvallisuuspassin opetussisältö on liitetty kansallisesti matkailualan toisen asteen oppilaitosten opetussuunnitelmiin. Passin opetussisällöstä ja kouluttajakoulutuksesta vastaa Lapin urheiluopisto ja kortin hallinnoinnista Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö.

On osaavien ihmisten ja tiedon keskittymä, joka paitsi kouluttaa uusia osaajia alueelle myös juurruttaa ja vetää puoleensa osaavia ihmisiä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin

Matkailuelinkeinoa palvelevalla turvallisuustyöllä on Lapissa pitkät perinteet. Ylä‐Lapissa käynnistyi tunturipelastus‐ ja etsintäpalvelujen kehittäminen jo 1960‐luvulla. Lapin matkailun turvallisuusverkoston voimallinen kehittyminen alkoi vuonna 1988, jolloin Vapaaehtoisen pelastuspalvelu VAPEPAn johdolla pidettiin ensimmäinen matkailun turvallisuusyhteistyöhön keskittynyt Pelastuspalveluseminaari Saariselällä. Vuosien varrella kansalliseksi ja monialaiseksi

käytänteeksi muotoutunut Pelastuspalveluseminaari tarjoaa yhteisen foorumin järjestöille, viranomaisille, kuntien ja oppilaitosten edustajille sekä yrityksille etsien ratkaisuja ajankohtaisiin matkailun turvallisuuden haasteisiin.

Yhdistää paikallisia ihmisiä ja organisaatioita lisäten täten alueen osaamispääomaa ja vahvistaa alueen dynaamisuutta

Matkailuelinkeino on hyvin häiriö‐ ja kriisiherkkä toimiala, jonka jatkuvuus ja häiriötön toiminta on turvattava verkostomaisella, systeemiajattelua toteuttavalla yhteistyöllä. Lapin matkailun turvallisuusverkostoa viedään eteenpäin Lapin matkailuelinkeinon, viranomaisten, järjestöjen, kuntien sekä tutkimus‐ ja koulutuslaitosten yhteenliittymänä. Systeemisen verkoston tavoitteena on matkailun turvallisuuden ja sitä kautta laadun sekä onnettomuusvalmiuden kehittäminen sekä Lapin matkailuelinkeinon häiriöttömän toiminnan varmistaminen.

Jokaisella on oma roolinsa matkailun turvallisuuden yhteistyöverkostossa. Lapin matkailun turvallisuusverkoston keskeisiä toimijoita ovat Lapin alueelliset matkailuorganisaatiot jäsenyrityksineen, Lapin liitto, Lapin aluehallintovirasto, Peräpohjolan poliisilaitos, Lapin pelastuslaitos, Lapin rajavartiosto, Metsähallitus, Lapin sairaanhoitopiiri, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Matkailualan tutkimus ja koulutusinstituutti, Lapin urheiluopisto, Pelastuspalveluseminaari ja Vapaaehtoinen pelastuspalvelu VAPEPA. Aktiivisesti mukana olevia tahoja on muun muassa Liikenneturva ja Rikosuhripäivystys. Vuosien varrella verkosto on saanut syvyyttä ja alueellista laajuutta. Verkoston elinvoima edellyttää sitä, että jokaisen jäsenen tulee kokea hyötyvänsä yhteistyöstä.

On kansallisten ja globaalien verkostojen solmukohta ja kiinnittää paikallisia toimijoita kansallisiin ja kansainvälisiin kehittämis‐ ja toimintaverkostoihin

Lapin matkailuturvallisuuden verkoston tavoitteena on matkailun turvallisuuslaadun ja onnettomuusvalmiuden kehittäminen sekä Lapin matkailuelinkeinon häiriöttömän toiminnan varmistaminen. Verkostoyhteistyö on väline, jolla koordinoidaan matkailun turvallisuuden koulutusta, tutkimusta, ennakointia ja viestintää. Matkailun turvallisuusverkostotyö toteuttaa Lapin matkailustrategian tavoitetta, jonka mukaan Lapista tehdään matkailuturvallisuuden mallialue valtakuntaan. Maakunnallinen käytänne palvelee kansallisena verkostomallina ja yhteistyökehyksenä myös sisäisen turvallisuuden ohjelmatyötä ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiaa.

Strategisen tason vaikuttavuudessa matkailun turvallisuusjärjestelmä näkyy myös valtioneuvoston periaatepäätöksessä Suomen matkailupolitiikaksi (hyväksytty 24.3.2011), joka edellyttää matkailun turvallisuusjärjestelmän kehittämisen matkailuelinkeinon jatkuvuuden varmistamiseksi. Kansallista vaikuttavuutta edistää myös Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutin perustajajäsentensä (RAMK, LaY, LAO) johdolla solmima matkailuturvallisuuden kumppanuussopimus

sisäasiainministeriön kanssa kesäkuussa 2010. Sopimus kytkee matkailun turvallisuuden tutkimus‐, opetus‐ ja hanketyön kansalliseen sisäisen turvallisuuden ohjelmaan (Valtioneuvoston periaatepäätös). Lisäksi instituutti koordinoi kansallista matkailun ennakointiverkostoa työ‐ ja elinkeinoministeriön päätöksellä. Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutti juoksee parhaillaan kokoon matkailuturvallisuuden tutkijapoolia, johon mm. edellä mainittu kansallinen ennakointiverkosto kytkeytyy

Matkailun turvallisuuden tutkimus on Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmän hankekokonaisuuden aikana sisällytetty Suomen Akatemialle tehtävään turvallisuustutkimuksen aloitteeseen. Rovaniemen ammattikorkeakoulu on yksi aloitteen tekijöistä. Matkailun turvallisuuden tutkimusta painotetaan Suomen matkailututkimuksen toimintaohjelmassa vuosille 2011–2020. Matkailuturvallisuuden tutkimus on ohjelmassa osa elinkeinon kestävyyttä.

Vahva kytkeytyminen kansallisiin ohjelmiin ja strategioihin on lisännyt matkailun turvallisuusverkoston elinvoimaa sekä aluevaikuttavuutta. Lapin aluehallintovirasto on yhteensovittanut matkailun turvallisuustyötä arjen turvallisuuden ja sisäisen turvallisuuden kehittämisessä alueellisella tasolla. Tässä yhteydessä puhutaan Lapin sisäisen turvallisuuden toimintamallista, jossa aluehallintovirasto yhteensovittaa sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteita muiden kansallisten, alueellisten ja paikallisten kehittämisohjelmien tavoitteisiin. Yhteensovittamisella muodostetaan alueellinen tahtotila Lapin hyvinvoinnin ja turvallisuuden parantamiseksi sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Tahtotilaan päästään laaja‐alaisen ja avoimen verkostoyhteistyön avulla sekä hankkeiden mahdollistamin resurssein. Haluamme
Rovaniemen ammattikorkeakoulussa sekä koko verkost ssamme tehdä työtä sen eteen, että
Suomesta tulee Euroopan turvallisiin maa ja Lapista Euroopan turvallisin matkailualue.

Lapin matkailun turvallisuusverkoston toimintamalli on ehtinyt herättää kansainvälistä kiinnostusta. Euroopan Unionin komission teollisuuden ja yrittäjyyden päähallinnon matkailuyksikön kanssa olemme käyneet keskusteluja turvallisuuden ja laadun yhdistämisestä eurooppalaiseksi kriteeristöksi ja indikaattoreiksi, joilla voidaan edistää EU‐alueen palvelutuottajien turvallisuusjohtamisen osaamista ja käytänteitä. Suomella on tässä hyvin paljon annettavaa EU‐tason valmistelutyöhön. matkailun turvallisuuden verkostotyönä on lähdössä liikkeelle kansallisen turvallisuusnormiston rakentaminen, mikä palvelee myös edellä mainittua Euroopan unionin tavoitetta indikaattoreiden, kriteeristöjen ja tilastojen kehittämisessä. Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutti rakentaa parhaillaan kansallista ja kansainvälistä matkailuturvallisuuden tutkimusverkostoa, jolla vastataan elinkeinosta nouseviin tutkimus‐ ja tietotarpeisiin mutta tuottaa myös akateemisesti kestävää tutkimusta.

Vahvistaa alueen yleistä sivistystä ja älyllistä pääomaa luomalla avointa ja luovaa ilmapiiriä, vahvis amalla ajattelun vapautta ja monipuolisuutta

Yhteistyön avulla on kehitetty usean toimijaosapuolen voimin matkailun turvallisuusosaamista, viestintää, ennakointia ja koulutusta vuonna 2009 käynnistyneen Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmähankkeen tuloksena.

3. Uusi oppimisnäkemys sisäänrakennettuna

Lisäksi listaan voidaan eritellä uuden oppimisnäkemyksen mukainen TKI‐prosessi. RAMK on strategiassaan 2020 todennut ammattiosaamisen kehittymisen edellyttävän koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan yhdistämistä uudeksi oppimisnäkemykseksi. RAMKin uusi oppimisnäkemys on saanut nimekseen KOTA (Kokemuksesta Oppimalla Tulevaisuuden Avaimet). KOTAn sisältöä on kuvattu määrittämällä kymmenelle keskeiselle tekijälle tavoitetila. Nämä kymmenen keskeistä tekijää ovat arvoilmapiiri, teoriatausta, tieto, oppiminen, työelämä, oppimisympäristöt, toimintatapa, yrittäjyys ja liiketoimintaosaaminen, kansainvälisyys sekä kestävä kehitys.

Rovaniemen ammattikorkeakoulu lähestyy oppimista Problem Based Learning ‐konseptiin perustuvin keinoin. Oppimisnäkemys pohjautuu uudistavaan tietokäsitykseen. Tieto on olemassa aidoissa työelämän ilmiöissä ja tieto syntyy ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Näkemyksemme mukaan oppiminen on yhteisöllistä. Siinä sekä opiskelijalla että opettajalla on omat roolinsa.
Opiskelija on aktiivinen, vastuullinen oman oppimisensa subjekti ja opettaja taas on oppimisen asiantuntija, ohjaaja ja mahdollistaja. Työelämä on kiinteä osa oppimisympäristöä ja oppimisprosessia.

Käytännössä prosessia viedään eteenpäin KOTA‐opinnäytetyöpilottina. Kyseessä on oppilastyöpaja, joka laatii matkailukeskuksiin turvallisuussuunnitelmat opinnäytetyönä. Prosessi tuo suoran kytkennän opiskelun ja työelämän välille hanketoiminnan ollessa välittäjänä. KOTA‐ opinnäytetyöpilotti on RAMKin valitsema Case‐tehtävä Problem Based Learning ‐oppimiskäsityksen toteuttamisessa.

4. Miksi onnistutaan: Taustalla systeemiteoreettinen lähestyminen

Turvallisuutta on lähestytty systeemisestä näkökulmasta lineaarisen ajattelun sijaan. Systeemiajattelu avaa vaihtoehtoisia kytkentäpolkuja nykyaikaisen kompleksisen maailman jäsentämiseen sekä uusien kehittämisratkaisujen luomiselle (Aronson 1996). Systeeminen ajattelumalli on osoittanut toimivuutensa käytännön tasolla myös Lapin matkailun turvallisuuden verkostoyhteistyössä. Tässä yhteydessä on Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmä vakiintunut kehittämisen tavoitteeksi ja samalla ajattelun ja toiminnan malliksi. Lapin matkailun turvallisuusjärjestelmä on saanut käyttövoimansa laaja‐alaisesta verkostoyhteistyöstä, joka kytkee matkailun turvallisuuden roolin omaavat valtion viranomaiset, järjestöt, kunnat, yritykset ja oppilaitokset systeemiseksi virtapiiriksi.

Verkosto on ollut välttämätön, mutta ei vielä riittävä edellytys. Verkosto on perusta, mutta systeemilähestyminen antaa jokaiselle toimijalle roolin turvallisuuden prosessimaiselle eteenpäin viemiselle yhteisiksi asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tässä kohden voidaan myös todeta, että innovaatioekosysteemi käsitteenä nostaa nimenomaan systeemisen ajattelun jalustalle, uuden luomisen kantavaksi periaatteeksi (vrt. Hautamäki 2009). Mikäli turvallisuuden verkostoa olisi toteutettu lineaarisen mallin mukaan, verkoston jäsenet päätyisivät kukin etenemään omalla itse asettamallaan kehitysuralla, jolloin verkosto olisi jäänyt tärkeäksi mutta löyhäksi työkaluksi. Pahimman skenaarion mukaan lineaarisessa ajattelumallissa koko verkoston kestävyys joutuu ennen pitkää kyseenalaiseksi.

Turvallisuus on niin laaja asia, että sitä hallitaan vain yhteistyöverkostojen avulla. Lapin matkailun turvallisuusverkostosta on muotoutunut yli 20 vuoden kuluessa merkittävä ja vaikutusvaltainen matkailuelinkeinon laaja‐alaisen turvallisuuden asiantuntija‐ ja toimijaverkosto. Tulokseen on päästy pitkäjänteisellä työllä. Lapin matkailun turvallisuusverkosto on Lapin matkailuelinkeinon, viranomaisten, järjestöjen sekä tutkimus‐ ja koulutuslaitosten yhteenliittymä, jolla on ennakoiva ote yhteiskunnan kehittämiseen. Lapin matkailun turvallisuusverkosto on osoittautunut avoimeksi, joustavaksi ja reagoivaksi toimintamalliksi, jolla on yhteiset tavoitteet ja päämäärät.

Verkostoyhteistyön tuloksena on syntynyt kansallisesti sovellettava toimintamalli, joka tukee myös arjen turvallisuuden ja laajemmin sisäisen turvallisuuden yhteistyötä. Turvallisuuden yhteistoiminta vaatii lainsäädäntöperustan ohella aina luottamuksen. Pienellä alueella, jossa ihmiset tuntevat toisensa, tällainen yhteistyö, verkostoituminen, on ollut mahdollista. Se on ollut jopa ainoa tapa tehdä pienistä, vähäresurssisista yksiköistä vahva ja sitoutuva kokonaisuus, jolla saadaan aikaan näkyvää tulosta. Turvallisuuden, kuten monen muunkin asian osalta, olemme samassa veneessä, tai samassa kelkassa pitäisi kai sanoa.

Toisin kun perinteisesti kuvitellaan, on turvallisuus käsitteenä erittäin innovatiivinen ja salliva. Turvallisuus on jo laajuutensa vuoksi verkostoitumista synnyttävä ja edellyttävä. Turvallisuus ei ole käsitteenä enää perinteisten turvallisuusviranomaisten omaisuutta eikä sillä tarkoiteta enää ainoastaan uhkia. Negatiivisen mielikuvan sijasta olemme voineet kääntää turvallisuuden vahvuudeksi, kilpailukyvyksi, verkostosisällöksi ja yritystoiminnan, myös innovatiivisen, mahdollistajaksi.

Kirjoittajat

Pasi Tulkki, VTT, tutkimus‐ ja kehitysjohtaja, dosentti, pasi.tulkki(at)ramk.fi, Rovaniemen ammattikorkeakoulu &
Pekka Iivari, FT, kehityspäällikkö, pekka.iivari(at)redu.fi, Matkailualan tutkimus‐ ja koulutusinstituutti

Ahmaniemi, R. & Panhelainen, M. (toim.) 2009 Jyväskylän ammattikorkeakoulu tulevaisuuden tekijänä. Jyväskylä: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 95.

Aronson Daniel 1996 Daniel Aronson, Target innovation – Using Systems Thinking to Increase the Benefits of Innovation Efforts, R&D Vol. 6, No. 2.

Hautamäki Antti 2009. Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä. Opetusministeriön julkaisuja 2009:30.

Liljander, J‐P. & Mäkelä, E. (toim.) 2004 Aluevaikuttavaa innovaatiotoimintaa: tutkimustoiminnan käynnistyminen lahden ammattikorkeakoulussa. Lahti: Lahden ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja C, osa 9.

Mäkinen, R. & Korhonen, K. 1999. Oppilaitos työvoimapumppuna. Teoksessa Vähäpassi, A. & Moitus,
S. (toim.): Korkeakoulut alueidensa vetureina; Viisi näkökulmaa vaikuttavuuteen, 53–61. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2:1999. Helsinki: Edita

Orelma, A, & Järvinen M‐R. 2001 Lahden ammattikorkeakoulu alueellisena vaikuttajana. Lahti: lahden ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja C, osa 1.

Pirjo Ståhle & Markku Sotarauta 2003 Alueellisen innovaatiotoiminnan tila, merkitys ja kehityshaasteet Suomessa, loppuraportti. Helsinki : Tulevaisuusvaliokunta.

Virtanen, I. 2002 Yliopistojen kolmas tehtävä. Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia‐sarjan julkaisu nro 44. Vammala: Pole‐Kuntatieto Oy.

Vähäpassi, A. & Moitus, S. (toim.) 1999 Korkeakoulut alueidensa vetureina; Viisi näkökulmaa vaikuttavuuteen, 53–61. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 2:1999. Helsinki: Edita

Ammattikorkeakoulujen uusi kehitysvaihe

Ammattikorkeakoulut ovat suuren uudistuksen kynnyksellä. Uudistuksen tahtotila ja päälinjat on määritelty keskeisissä politiikkapapereissa: hallitusohjelmassa, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa (tätä kirjoitettaessa vielä luonnos) ja 6.9.2011 julkaistussa opetus- ja kulttuuriministeriön muistiossa Ammattikorkeakoululaitoksen uudistamisen suuntaviivat.

Ammattikorkeakoulujen tulevaisuuden toimintaedellytysten näkökulmasta itsenäinen oikeushenkilöasema ja ammattikorkeakoulujen luetteleminen laissa ovat tärkeimmät asiat. Entistä vahvemmat ja itsenäisemmät osakeyhtiö-ammattikorkeakoulut tulevat olemaan nykyistä strategisempia ja joustavampia toimijoita. Ammattikorkeakoulujen toteaminen laissa vahvistaa niiden statusta ja on tärkeä signaali myös ulkomaisille kumppaneille ja sidosryhmille.

Kun yliopistolaitos viime hallituskaudella uudistettiin, valtiovallalla oli antaa satoja miljoonia prosessin tukemiseen ja yliopistojen vahvistamiseen. Kataisen hallitus koottiin finanssikriisin tunnelmissa, ja tällä hetkellä pitkään jatkunut maailmantalouden epävarmuus näyttää väistämättä johtavan taantumaan. Ammattikorkeakoulutuksen julkisen rahoituksen leikkaus tullee muodostumaan historiallisen suureksi eli yli 10 prosentin vähennykseksi vuoteen 2015 tultaessa.

Näyttää ilmeiseltä, että uudistus ja leikkaukset pyritään sovittamaan yhteen rakenteellisen kehittämisen edistämiseksi. Tämä aiheuttaa painetta erityisesti ammattikorkeakoulujen pieniin sivutoimipisteisiin, joita onkin vielä varsin runsaasti. Kepin nokkaan on kuitenkin koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa ripustettu merkittävä porkkana: ”Uudistuneiden ammattikorkeakoulujen toimintaedellytyksiä varaudutaan vahvistamaan finanssisijoituksin vuosina 2014–2015 alueiden elinvoimaisuuden, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.”

Merkittävä porkkana on myös Suuntaviivat-muistioon sisältyvä linjaus, jonka mukaan ”valtio huolehtii, että oikeushenkilöaseman muutoksista ei aiheudu verotuksellisia tai muita vastaavia seuraamuksia ammattikorkeakouluille”. Käytännössä tämä tarkoittaa osakekehtiö-ammattikorkeakoulun ALV-seuraamuksen kompensointia. Asia on merkittävä, sillä vuositasolla ammattikorkeakoulujen arvonlisävero muodostuisi useiksi kymmeniksi miljooniksi euroiksi.

Edessä on työteliäs murrosvaihe, jonka lopputulos kuitenkin nyt määritellyistä lähtökohdista tulee lisäämään järjestelmän vakautta. Tämä vakaus on perusedellytys sille, että uudistuksen edellyttämää laadun ja vaikuttavuuden lisäystä saadaan aikaan. Ammattikorkeakoulun perustehtävät säilyvät ennallaan, ja niinpä laatua ja vaikuttavuutta edistetään edelleen koulutuksessa, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa ja aluekehityksessä.

Itse näen ammattikorkeakoulujärjestelmän sisäisen kehittämisen ja vahvistamisen keskeisimmäksi asiaksi koulutuksen ja TKI:n entistä paljon laaja-alaisemman yhteensovittamisen. Tätä tehtävää tulee tukemaan uusi ammattikorkeakoulujen rahoitusmalli, jossa TKI-rahoitus mitä todennäköisimmin sisältyy perusrahoitukseen. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ne ammattikorkeakoulut, jotka laaja-alaisesti osallistavat opiskelijat tutkimus- ja kehitystyöhön ja vahvistavat opetusta ja TKI-toimintaa integroivia työrooleja tulevat samaan enemmän rahoitusta kuin näistä vaateista laistavat.

Uskon vakaasti, että koulutuksen ja TKI:n syvenevä integraatio motivoi ammattikorkeakoulujen opiskelijoita ja auttaa vastaamaan läpäisyn parantamisen haasteeseen. Uskon myös, että näiden perustehtävien lisääntyvällä lomittumisella voidaan tehdä ammattikorkeakoulujen tehtävistä entistä mielenkiintoisempia ja haastavia. Työelämän kumppaneille ja sidosryhmille hankkeet ovat tähänkin asti olleet keskeinen linkki alueen ammattikorkeakouluun, ja tätä kosketuspintaa koulutuksen ja TKI:n aito integraatio entisestään laventaa.

Olemme tottuneet määrittelemään yliopisto-opetuksen perustuvan tieteelliseen tutkimukseen. Samaan tapaan olisi entistä systemaattisemmin lähtökohdaksi vahvistettava, että ammattikorkeakoulutus perustuu työelämälähtöiseen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan.

Kirjoittaja

Vesa Saarikoski, puheenjohtaja, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry.